:: wikimiki.org ::

Maaöljy

Maaöljy

Öljy eli maaöljy, vuoriöljy tai raakaöljy on maaperässä muinaisista eliöistä muodostunut hiilivetyjen seos. Teorian mukaan öljy on syntynyt esihistoriallisista kasveista ja meren eliöistä, jotka ovat hautautuneet sedimentin alle. Kuumuus ja paine on muuttanut jäännökset nestemäisiksi ja kaasumaisiksi hiilivedyiksi. Öljy on kasautunut huokoisiin kiviin ja onkaloihin, joista se voidaan pumpata. Öljyä käytetään muun muassa energianlähteenä, voitelunesteenä ja kemikaalien, tuholaismyrkkyjen ja muovien valmistuksessa. Öljy koostuu erilaisten hiilivetyjen seoksesta, pääasiassa alkaaneista, ja sen ulkonäkö, koostumus ja puhtaus vaihtelee. Raakaöljy ei ole yleensä mustaa, vaan useimmiten kellertävää, vihertävää tai ruskeaa. Öljynjalostuksessa eri kemikaalit erotetaan tislaamalla. Raakaöljystä voidaan jakotislauksella erottaa erilaisia hiilivetyjä, kuten petrolia, bensiiniä, parafiinia ja bitumia. Raskaampia hiilivetyjä voidaan hajottaa arvokkaammiksi kevyemmiksi hiilivedyiksi krakkauksella. On ollut olemassa kenttiä, joissa öljy on noussut omalla paineellaan maan pinnalle, mutta ne on käytetty tyhjiin jo kauan sitten. Nykyään ennen kuin öljykenttä voidaan ottaa käyttöön, on sitä valmisteltava useita vuosia. Valmisteluun kuuluu esimerkiksi paineen nosto hiilidioksidilla tai vedellä. Öljyn pumppaamiseksi ensimmäinen vaihe on porata aukko maanalaiseen öljykenttään. Samaan kenttää porataan usein useita aukkoja saannin nopeuttamiseksi. Muista aukoista pumpataan maan alle vettä, joka nostaa tai pitää yllä maanalaista painetta ja mahdollistaa öljyn nostamisen. Kentän paineen laskiessa loppu öljy on pumpattava ylös. Uudet aukot ovat pääsääntöisesti vaakatasossa. Aukkoja lisäämällä ei pystytä nopeasti lisäämään tuotantoa, koska öljyn pumppaus on hyvin tarkkaan säädelty prosessi - jos vettä ei pumpata oikeassa suhteessa tai öljyä nostetaan liian nopeasti, saattaa öljylähde romahtaa niin että loppua öljyä ei enää saada ylös, tästä on varoittavia esimerkkejä mm. Kuwaitissa. Öljyn käyttö on laajaa, koska se on helposti mukana kuljetettava energianlähde. Millään muulla tekniikalla ei olla saatu aikaa yhtä kevyttä, turvallista ja energiatiivista voimanlähdettä.

Öljyntuotanto

Kuwait Öljy on luonnonvara, jota hyödynnetään tuhansin tavoin. Öljyä käytetään esimerkiksi polttoaineena tehtaiden ja autojen koneisiin sekä lämmitykseen, muoveihin, maaleihin ja lääkkeisiin. Öljynjalostamossa raakaöljystä kehitetään jalostustuotteita, esimerkiksi bensiiniä ja dieselöljyä. Lähes miljoonan suomalaisen koti lämpiää öljyllä. Öljyntuottajamaiden järjestö, OPEC perustettiin 1960 Bagdadissa. OPEC:in jäsenet muodostavat kartellin, joka jakaa tuotantomäärät. Se pyrkii ohjailemaan öljyn tuotantoa ja siten säätelemään sen hintaa asettamalla jäsenilleen tuotantokiintiöt. Jäsenmaat hallitsevat kahta kolmannesta maailman öljyvaroista ja tuottavat 40 % tuotannosta. Öljyn runsaan käytön vuoksi sen hinnan vaihteluja seurataan tarkasti. Öljyn maailmanmarkkinahinnat vaikuttavat voimakkaasti globaaliin talouteen. Vuoden 1973 öljykriisissä OPEC kieltäytyi myymästä öljyä länsimaille, joka olivat tukeneet Israelia Yom Kippur -sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan. Viisi kuukautta kestänyt boikotti aiheutti öljyn hinnan kohoamisen nelinkertaiseksi. OPEC:in menestyksen takana on ollut pääasiassa Saudi-Arabia, joka on sietänyt muiden tuottajien kiintiöhuijauksia ja kompensoinut niitä omalla tuotannollaan. OPEC:in ulkopuolella ovat merkittävistä öljyntuottajista mm. Norja ja Venäjä. :Katso myös: Luettelo öljyntuottajamaista

Historia

Modernin öljynjalostuksen historia alkaa vuodesta 1852, jolloin keksittiin öljyn tislaus. Raakaöljystä tislasi petrolia ensimmäisenä puolalainen Ignacy Lukasiewicz. Ensimmäinen "öljykaivos" perustettiin Etelä-Puolaan seuraavana vuonna. Yhdysvalloissa öljyntuotanto alkoi 1859 Pennsylvaniassa. Ensimmäinen varsinainen auto keksittiin vuonna 1885. Siinä oli polttomoottori. Kun vielä kehitettiin laite, jota nyt kutsutaan kaasuttimeksi saatiin moottori, joka kävi bensiinin voimalla. Se syrjäytti kilpailijansa höyryauton.

Tulevaisuus

:Pääartikkelit: Öljyhuippu, Energiantuotannon tulevaisuus Öljyn tulevaisuus on epäselvä. On raportoitu, että öljy säilyisi varteenotettavana polttoaineena vain 40 vuotta ja tuotannon huippu saavutetaan jo tällä vuosikymmenellä. Toisaalta jotkut pitävät öljyvaroja lähes ehtymättöminä, koska on maailmassa vielä valtavia tunnettuja hiilivetyreservejä, esimerkiksi öljyliuske tai kivihiili. On myös väitetty, että markkinamekanismi siirtää automaattisesti energiantuotannon muihin menetelmiin niiden tultua hinnaltaan öljyä edullisemmiksi. Polttoaineista bensiini voidaan sangen helposti korvata etanoli-bensiiniseoksella (E85) ja diesel biodieselillä. Puhdastakin etanolia voidaan käyttää esim. lentobensiinin korvikkeena yksinkertaisilla muutostöillä, Brasilia onkin jo aloittanut vuonna 2005 etanolikäyttöisten lentokoneiden valmistuksen. Yksi merkittävä syy öljyn polttamista vastaan on se, että palamistuotteena syntyvä hiilidioksidi kiihdyttää maailmanlaajuista ilmastonmuutosta.

Öljy ja globaali politiikka

Halpa energia (öljy) on pitkälti sama asia kuin hyvinvointi. EU:n energiankulutuksesta vuonna 2004 öljy oli 41 % ja siihen läheisesti liittyvä maakaasu edellisen lisäksi 22 %. Vuonna 2030 lukujen arvioidaan olevan 38 % (öljy) ja 29 % (maakaasu). Maailman raakaöljyvarannot arvioitiin vuonna 2000 seuraaviksi:
- koko maailma 1067,2 miljardia tynnyriä (100 %) (tynnyri = 159 litraa)
- Lähi-itä 671,2 miljardia tynnyriä (62,9 %)
- Saudi-Arabia 262,8 miljardia tynnyriä (24,6 %)
- Irak 115 miljardia tynnyriä (10,8 %)
- Iran 99,1 miljardia tynnyriä (9,3 %)
- Yhdistyneet Arabiemiraatit 97,8 miljardia tynnyriä (9,2 %)
- Kuwait 96,5 miljardia tynnyriä (9 %)
- Muut 396 miljardia tynnyriä (37,1 %). Öljy kuljetetaan laivoilla ja öljyputkilla. Laivareiteistä öljyntuotantoalueelta kulutusalueille ja öljyputkien reiteistä ja niiden varrella olevista maista tulee globaalin kaupan ja politiikan keskeisiä tekijöitä. Maailman suurin öljynkuluttaja on USA. Se tuo öljystään yli 50 prosenttia ja prosenttimäärä on kasvanut ja kasvaa edelleen. USA:n energiantarpeen arvioidaan kasvavan lähes kaksinkertaiseksi vuoteen 2020 mennessä. Bensiinin hinta on USA:ssa tärkeä sisäpoliittinen kysymys. Meksikossa ja Venezuelassa on monikertaisesti enemmän öljyä kuin USA:ssa ja Lähi-idässä on yli 20 kertaa enemmän raakaöljyvarantoja kuin USA:ssa. USA:n vuoden 2002 kansallisen turvallisuusstrategian korostamia asioista on sen taloudellisten intressien turvaaminen. Venäjä on suurin OPEC:in ulkopuolinen öljyn viejä. Venäjän öljyntuotannon kustannukset ovat yli nelinkertaisia Lähi-idän öljyyn verrattuna. Öljy ja kaasu ovat Venäjän päävientiartikkelit. Öljy ja maakaasu ja niiden hinta on siis Venäjälle elintärkeä kysymys. Merkittäviä öljyn kuluttajia Pohjois-Amerikan ja EU:n lisäksi ovat Japani ja kasvavasti Kiina ja Intia. Em. luvut ja tiedot auttavat hahmottamaan globaalin politiikan ja uutisten joitakin taustoja sekä arvioimaan tulevaisuutta. Öljyn merkitys näkyy Suomessa mm. omina öljynjalostamoina ja niihin liittyvinä laajoina ja suurina varmuusvarastoina. Merkittävä kysymys on myös Suomenlahden kasvava tärkeys Venäjän öljyviennille.

Katso myös

- Luettelo öljyntuottajamaista
- Maatalous, teollisuus- ja tietoyhteiskunta ja niiden energian kulutus
- Öljyhuippu
- Öljykriisi

Aiheesta muualla

- [http://www.ilmasto.org Öljy ja ilmastonmuutos]

Lähteitä:

- Pertti Salminen & Alpo Juntunen & Pertti Jokinen & Torsti Siren: "Öljyn ja kaasun strateginen rooli Lähi-Itä - Keski-Aasia suuralueella" s. 55 - 86, Tiede ja Ase 2004, Suomen Sotatieteellisen Seuran vuosijulkaisu No: 62 Luokka:Energiantuotanto Luokka:Geologia Luokka:Luonnonvarat Luokka:Öljyhuippu Luokka:Öljynjalostusteollisuus ko:석유 ja:石油

Sedimentti

Sedimentti tarkoittaa kerrostuvaa maa-ainesta, joka on siirtynyt paikalle veden, tuulen tai jäätikön vaikutuksesta. Tavallisimmin sedimenttejä syntyy merien, järvien ja jokien pohjiin. Aavikon hiekkadyynit ja lössi, hienojakoinen pöly, kulkeutuvat tuulen mukana. Kun sedimentti hautautuu maan sisään tarpeeksi syvälle, siitä tulee suuressa kuumuudessa ja paineessa sedimenttikivilajia. Luokka:Geologia

Alkaani

Alkaani on hiilivety, jossa hiiliatomien välillä on vain yksinkertaisia kovalenttisia sidoksia. Koska alkaaneissa ei ole kaksois- eikä kolmoissidoksia, ne ovat tyydyttyneitä hiilivetyjä. Jos alkaanissa ei ole rengasta, sen yleinen kaava on C_nH_2n+2. Yksinkertaisin alkaani on metaani (CH₄).

Fysikaaliset ominaisuudet

- Alkaanit eivät liukene veteen käytännössä ollenkaan.
- Alkaanit ovat vettä kevyempiä.
- Haaroittumattomien alkaanien kiehumispisteet suurenevat hiiliketjun pituuden kasvaessa, kuten oheisesta taulukosta nähdään.
- Huoneenlämpötilassa ja normaalipaineessa suoraketjuiset alkaanit metaanista butaaniin ovat kaasuja, pentaanista C₁₇H₃₆:een nesteitä ja siitä eteenpäin kiinteitä aineita.

Reaktiot

Alkaanit eivät reagoi kovin helposti, koska niiden hiili-hiili- ja vety-hiilisidokset ovat vakaita.

Halogenointi

Alkaaneihin voidaan liittää halogeeni. Reaktiossa voi olla katalyyttinä esimerkiksi valo. Metaanin reagoidessa kloorin kanssa syntyy useiden yhdisteiden seos:
- CH₄ + Cl₂ → CH₃Cl + CH₂Cl₂ + CHCl₃ + CCl₄ + HCl

Palaminen

Alkaanien palaminen tuottaa runsaasti energiaa:
- CH₄ + 2 O₂ → CO₂ + 2 H₂O

Krakkaus

Teollisuudessa suuria hiilivetyjä voidaan pilkkoa pienemmiksi. Reaktiota kutsutaan krakkaukseksi. Luokka:Hiilivedyt ja:アルカン nb:Alkan

Petroli

Petroli on väritön palava neste, joka valmistetaan tislaamalla raakaöljystä 135–290 °C:n lämpötilassa. Petrolia käytetään polttoaineena bensiinin ja dieselöljyn tapaan, ja sitä myydään eri käyttötarkoituksiin jalostettuna kauppanimillä valopetroli, lämmityspetroli, moottoripetroli ja lentopetroli. Petrolia käytetään myös petroliöljymaalin valmistukseen. Yhdysvalloissa ja Australiassa petrolia nimitetään kerosiiniksi. Sana on johdettu kreikan sanasta keros (κερωσ, vaha). Suomessa kerosiini tarkoittaa lentopetrolia.

Käyttökohteet

Lentopetrolia käytetään suihkumoottoreiden polttoaineena (tuotenimiä: Avtur, Jet-A, Jet-B, JP-4 ja JP-8). Lentopetroli on tarkasti jalostettu. Jalostuksella on pyritty alentamaan jäätymispistettä, vähentämään palamisessa syntyvää savua ja poistamaan vesi mahdollisimman tarkasti. Valopetrolia käytetään öljylampuissa, valopetrolilämmittimissä ja valopetrolikeittimissä. Se on lentopetrolin tavoin pitkälle jalostettu tuote, joka nokeaa hyvin vähän palaessaan. Sitä myydään nykyisin usein nimellä lamppuöljy. Lämmityspetroli on valopetrolia likaisempi savuhormiin liitettyihin lämmityslaitteisiin tarkoitettu petroli. Moottoripetroli on tarkoitettu erityisesti polttomoottoreissa käytettäväksi. Petrolia käyttäviä autoja ei nykyisin tiettävästi valmisteta. Petrolityyppi RP-1 on käytössä eräiden kantorakettien polttoaineena. Tällöin hapettimena käytetään yleensä nestehappea. Tässä RP tulee sanoista Rocket Propellant, raketin ajoaine. Heikkolaatuista petrolia käytetään kehitysmaissa ruoan valmistamiseen valopetrolikeittimillä. Luokka:Polttoaineet ja:ケロシン

Bensiini

Bensiini on satojen eri hiilivetyjen seos, jota käytetään mm. bensiinimoottoreissa polttoaineena ja uutos- ja liuotinaineena kemianteollisuudessa.

Bensiinin kemialliset ominaisuudet

Bensiinin pääkomponentteja ovat 4-10 hiiliatomia sisältävät hiilivedyt. Suomessa moottoribensiinin bentseenipitoisuus saa olla enintään 5%. Bensiinissä ei ylipäätään saa olla juuri lainkaan rikkiyhdisteitä, jotka aiheuttavat moottorin syöpymistä. Rikki poistetaan öljystä katalyyttisesti. Raakaöljystä tislaamalla saadun, nykyaikaisille polttomoottoreille kelpaamattoman, kevytbensiinin oktaanilukua voidaan parantaa isomeroimalla. Aikaisemmin oktaanilukua kohotettiin lyijy-yhdisteillä, mutta katalysaattoriautojen myötä lyijystä luovuttiin. Itse asiassa lyijyn käyttö on ollut kiellettyä EU:n alueella vuodesta 2000 lähtien. Bensiini on myös erittäin tulenarkaa, sillä sen leimahduspiste on alle 0 °C. Leimahduspiste on alin lämpötila, jossa haihtunut höyry saattaa syttyä kipinästä. Haihtumiseen taas vaikuttaa bensiinin höyrynpaine, joten on olemassa kesä- ja talvilaatuja.

Linkkejä

http://www.motiva.fi/fi/yjay/kuljetusala/polttoainevaihtoehdot/bensiini.html Luokka:Polttoaineet ja:ガソリン

Krakkaus (kemia)

Krakkaus on kemiallinen prosessi, jossa mutkikkaat orgaaniset yhdisteet pilkkoutuvat yksinkertaisemmiksi. Reaktio perustuu hiiliatomien välisten sidosten rikkomiseen. Krakkauksen avulla voidaan muuttaa raakaöljyn raskaita hiilivetyjä hyödyllisemmiksi yhdisteiksi, joista voidaan valmistaa esimerkiksi bensiiniä tai lämmitysöljyä. Lämpökrakkauksessa käytetään suuria lämpötiloja, joissa hiiliatomien väliset sidokset hajoavat vapaa radikaali -mekanismilla. Reaktioita voidaan säädellä esimerkiksi painetta muuttamalla. Lämpökrakkausta on käytetty 1910-luvulta lähtien. Katalyyttisessä krakkauksessa reaktion syntymiseen käytetään jotakin katalyyttiä. Menetelmää käytettiin kaupallisesti ensi kerran 1930-luvulla. Siinä syntyvien tuotteiden oktaaniluku on korkeampi kuin lämpökrakkauksessa. Myös muita krakkausmenetelmiä on kehitetty. Luokka:Kemialliset reaktiot ko:크래킹

Paine

Paine (tunnus p) ilmaisee pinta-alayksikköön kohdistuvaa voimaa. Paineen yksikkö SI-järjestelmässä on pascal (Pa = N / m²). Paineelle on muun muassa seuraavia muita yksiköitä:
- baari (1 bar = 0,1 MPa), SI-järjestelmän lisäyksikkö
- millimetri elohopeapatsasta (1 mm Hg = 0,133322 kPa), jota käytetään verenpainemittauksessa
- millimetri vesipatsasta (1 mm H₂O = 1 mm vp = 9,80665 Pa)
- normaali-ilmakehän paine (1 atm = 101,325 kPa)
- kilopondia (usein erheellisesti käytettynä kilogrammaa) neliösentille (kp/cm², kg/cm²), joka vastaa karkeasti yhtä baaria (vanhentunut tekninen mittayksikkö) Kineettisen kaasuteorian mukaan kaasun paine syntyy aiheutuu hiukkasten (atomit, molekyylit yms.) törmäilystä pintaan. Törmätessään ne antavat pintaan liikemääräimpulssin, jonka ansiosta kappale alkaisi liikkumaan partikkeleista poispäin. Esimerkiksi ilmakehässä oleva esine ei lähde liikkumaan mihinkään suuntaan, koska sen joka puolella on ilmamolekyylejä, jotka kaikki tönivät sitä poispäin ja kumoavat toistensa vaikutuksen. Jos tässä ilmakehässä olevan kappaleen sisällä ei olisi ilmamolekyylejä niin tiheästi kuin sen ympärillä, ei sisällä olevien molekyylien kappaleen seinämien sisäpintoihin aiheuttama paine pystyisi kumoamaan ulkopuolella olevien ilmamolekyylien aiheuttamaa painetta, jolloin kappale puristuisi kasaan, jos seinämät eivät kestäisi paine-eron aiheuttamaa voimaa. Jokapäiväisessä kielenkäytössä paineella tarkoitetaan toisinaan ylipainetta tai alipainetta, eli erotusta ympäröivän ilmakehän paineeseen. Monet paineen mittausmenetelmät, kuten U-putki, mittaavat juuri tätä erotusta. Mm. auto renkaiden paine ilmoitetaan ja mitataan edelleen säännöllisesti ylipaineena. Nk. absoluuttista painetta voidaan tarvittaessa merkitä mittayksikön alaviitteellä "abs". Luokka:suureet ms:Tekanan ko:압력 ja:圧力

Hiilidioksidi

Hiilidioksidi (CO₂) on hiilestä ja hapesta koostuva hajuton, väritön ja huonosti reagoiva kaasu.

Ominaisuudet

Hiilidioksidimolekyyli (O=C=O) on lineaarinen, ja siinä on kaksi kaksoissidosta. Hiilidioksidilla ei ole sähköistä dipolimomenttia. Vesi pystyy liuottamaan normaaliolosuhteissa hieman yli oman tilavuutensa verran hiilidioksidia. Osa liuenneesta hiilidioksidista muuttuu hiilihapoksi, joka hajoaa heti ioneiksi. Lämpötilassa −78 °C hiilidioksidikaasu härmistyy kiinteäksi hiilidioksidijääksi eli hiilihappojääksi (”kuivajääksi”). Hiilidioksidijää on kätevä jäähdytin, koska se muuttuu lämmetessään suoraan kaasuksi, eikä se siten kastele pintoja. Hiilidioksidijään ja veden avulla voidaan synnyttää savua esimerkiksi elokuvia varten. Nestemäisenä hiilidioksidi esiintyy vain korkeassa paineessa. Hiilidioksidi ei pidä yllä palamista, joten sitä voidaan käyttää sammuttimissa.

Biologia

Orgaanisten yhdisteiden hapetus on monen eliölajin, kuten eläinten, energianlähde. Hiilidioksidia syntyy, kun orgaaninen aines palaa täydellisesti. Kasvit ja muut auringonvalosta energiansa saavat eliöt, alkutuottajat, puolestaan sitovat auringonvalon energiaa yhteyttäessään ja varastoivat sen orgaanisiin yhdisteisiin, lähinnä hiilihydraatteihin. Rakennusaineeksi tarvitaan hiilidioksidin hiiltä ja sivutuotteena vapautetaan happea. Näin hiili kiertää ilmasta alkutuottajiin, alkutuottajista ravintoketjun muihin osiin ja lopulta taas ilmakehään.

Ilmastonmuutos

Hiilidioksidi on kasvihuonekaasu, eli sen määrän lisääntyminen ilmakehässä kasvattaa maapallon lämpötilaa. Öljyn, maakaasun, hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttäminen on nostanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ja on johtamassa ilmastonmuutokseen. Luokka:Oksidit

Linkkejä

- [http://www.ttl.fi/internet/ova/hiilidioksidi.html Hiilidioksidi – Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -turvallisuusohjeet]
- [http://www.edu.fi/oppimateriaalit/ymparistokemia/co2.html Hiilidioksidi ja kasvihuoneilmiö – Opetushallitus]
- [http://www.ilmasto.org Ilmastosivut] Luokka:Oksidit ms:Karbon dioksida ko:이산화 탄소 ja:二酸化炭素 simple:Carbon dioxide th:คาร์บอนไดออกไซด์

Vesi

Vesi (divetyoksidi, tunnetaan myös hydridi-nimellä oksidaani, H₂O) on huoneenlämmössä nesteenä esiintyvä kemiallinen yhdiste. Kaikki maapallolla oleva vesi on peräisin vuosimiljoonien aikana planeettaan törmänneistä komeetoista ja tulivuorten purkauksista. Vettä on saatavilla lähes kaikkialla maapallolla, ja se on kaiken tunnetun elämän perusehto.

Kemialliset ominaisuudet

Kiinteässä olomuodossa vesi on jäätä ja kaasuna vesihöyryä. Vesi voi esiintyä kaikissa kolmessa olomuodossaan erityisessä kolmoispisteessä (273,16 K; 6 mbar), joka toimii myös celsius- ja kelvin-asteikkojen määritelmänä. Vesi on myös ainoa aine, joka esiintyy Maan luonnonoloissa kaikissa kolmessa olomuodossa. kelvin Vesimolekyyli on dipolinen. Koska molekyylin happiatomilla on suurempi elektronegatiivisuus, sen puoli molekyylistä saa negatiivisen osittaisvarauksen. Tämä johtaa molekyylien välisiin vetysidoksiin, jotka aiheuttavat vedelle sen suhteellisen korkean kiehumispisteen. Samasta syystä veden tiheys jäätyessä poikkeuksellisesti laskee, mikä mahdollistaa eliöiden selviytymisen järvissä ja merissä talvella, sillä jää kelluu veden pinnalla muodostaen huonosti lämpöä johtavan eristekerroksen. Näin vedet eivät koskaan jäädy pohjaan saakka. Samoin veden poikkeuksellinen lämpölaajeneminen mahdollistaa elämälle välttämättömät vesistöjen syksyiset ja keväiset täyskierrot. Vesi on tiheimmillään 4 celsiusasteessa. Vesi on hyvä liuotin, mikä on elintärkeää monille biologisille prosesseille soluissa. Veden vetysidokset aiheuttavat myös pintajännityksen, joka on elintärkeää maasta vettä imeville puille. Puhdas vesi ei johda sähköä sanottavasti, mutta veteen liuenneet aineet (erityisesti suolat) parantavat veden johtavuutta huomattavasti. Valoa vesi läpäisee hyvin, eikä vesikasvien yhteyttäminen ilman tätä ominaisuutta onnistuisikaan. Vettä voi valmistaa itse liuottamalla ensin suolahappoliuokseen pala magnesiumnauhaa ja keräämällä väärin päin olevaan astiaan reaktiossa syntyvän höyryn, vedyn. Sen jälkeen sytyttämällä tulitikun väärin päin olevan astian alla, vetyyn tulee happea, seos inahtaa terävästi ja siitä tulee vettä.

Fysikaaliset ominaisuudet

Vedellä on suhteellisen suuri lämmönvarauskyky. Siksi sitä käytetään mm. lämpöä kuljettavana nesteenä erilaisissa lämmitys- ja lämmönvarausjärjestelmissä.
- ominaislämpökapasiteetti: neste 4186 J/(K·kg), kiinteä (jää 0°C) 2060 J/(K·kg)
- sulamislämpö: 333 kJ/kg
- höyrystymislämpö: 2260 kJ/kg
- tiheys: 4°C 1000 kg/m³ = 1,000 kg/l = 1,000 g/cm³, muissa lämpötiloissa veden tiheys on vähäisempi

Vesi luonnonvarana

Nimenomaan makea vesi eli suolaa sisältämätön vesi on elämän elinehto. Maapallon vesivaroista 97 prosenttia on suolaista merivettä. Jäljelle jäävää kolmea prosenttia edustavasta makeasta vedestä puolestaan suurin osa on vaikeasti käytettävissä jäätiköissä (77 %) tai maa- ja kallioperässä (22 %). Vain noin 1 % maailman makeasta vedestä on helposti hyödynnettävissä järvissä ja joissa. Keskimäärin 70 % vesivaroista käytetään kasteluun – kehitysmaissa kastelun osuus on kuitenkin noin 90 % vedenkäytöstä. Suomi on veden kannalta hyvin poikkeuksellinen maa, sillä Suomessa on erittäin paljon järviä, joten juomavettä voidaan käyttää katujen pesuun. On sanottu, että monissa muissa maissa juomavedestä on pulaa, ja kadut tulisi pestä muulla vedellä. Kuitenkin se vaatisi toisen vesiverkoston rakentamista eikä käyttämätön vesi siltikään varastoidu mihinkään, vaan päätyy lopulta mereen tai haihtuu ilmaan. Vesi on joillakin alueilla maapallolla rajallinen luonnonvara. Vesi voi johtaa sotiin kyseisillä alueilla. Eräs tunnettu vesikiista on Turkin ja Syyrian välillä.

Vesi ja ihminen

Syyria Vesi on ihmiselle elintärkeä luonnonvara. Yli puolet ihmisen painosta on vettä, ja jo muutaman prosentin nestehukka heikentää työkykyä merkittävästi. Kahdenkymmenen prosentin vajaus johtaa kuolemaan. Ilman vettä ei voida tuottaa ruokaa, ei pyörittää teollisuutta tai energiantuotantoa. Koska vettä poistuu ihmisessä monella tavalla, ihminen tarvitsee elääkseen jatkuvasti ja merkittäviä määriä vettä. prosentin Ihminen kuolee ensimmäisenä hapenpuutteeseen (minuuteissa), sitten vedenpuutteeseen (vuorokausia) ja ravinnonpuutteeseen vasta viikkojen tai kuukausien jälkeen. Veden haihtuminen vaatii paljon energiaa, käytännössä viilentää ihmisen ruumista. Tämän voi todeta itsekin helposti: nuolaise kämmenselkää ja puhalla siihen. Tämä on yksi hikoilun ja karvattomuuden etu. Kun ihminen pystyi karvattomuuden ja hikirauhasten lisäksi kantamaan mukanaan vettä juotavaksi ja elimistönsä viilentämiseksi, tästä tuli merkittävä kilpailuetu niihin eläimiin nähden, joilla oli turkki. Helteessä ihminen pystyi juoksemaan suurenkin eläimen käytännössä kuoliaaksi. Busmannit metsästävät Afikassa vieläkin tällä tavalla. Saaliiksi valitaan vielä sellainen eläin, joka läkähtyy helteessä helposti, esim. suuret sarvet omistava gudu-uros. Vesi on siis aina ollut tärkeä ihmiselle. Maanviljelyssä siitä tuli erityisen tärkeä, sitä tarvittiin juomiseen ja ruuanlaittoon verrattuna valtavia määriä. Makeaa vettä on saatavilla suuria määriä suurien jokien alueilla (Niili, Eufrat, Hwang Ho eli Keltainenjoki). Ne synnyttivät ensimmäiset suuret kulttuurit. Myös veden kyky "tappaa" tuli on tehnyt vedestä palvonnan kohteen. Vesi oli useassa kulttuurissa yksi "alkuaine" ja palvonnan kohde. Tulevaisuudessa kyky tuottaa hallittua energiaa ydinfuusion avulla antaisi vedelle vielä uuden merkityksen. Se tekisi valtameristä käytännössä rajattoman energianlähteen ihmiselle.

Katso myös

- Nazcan linjat
- Veden kiertokulku Luokka:Juomat Luokka:Maantiede Luokka:Oksidit als:Wasser ko:물 ms:Air ja:水 simple:Water th:น้ำ

Maali

Maali on yleisnimi monenlaisille aineille, joita käytetään muuttamaan esineiden pinnan väriä ja suojaamaan sitä. Maalia käytetään myös maalaustaiteessa. Maali muodostuu kolmesta perusosasta: sidosaineesta, väriaineesta ja liuottimesta. Lisäksi on lisäaineita jotka vaikuttavat maalin ominaisuuksiin ennen maalausta (kuten säilöntäaineet), maalauksen aikana (kuten hyytelöintiaineet) ja maalauksen jälkeen (kuten ruosteenestoaineet). Sidosaine pitää maalin kiinni maalattavan esineen pinnassa. Se on tyypillisesti jonkinlaista lakkaa tai muovia, esim. akryyliä, lateksia tai melamiinia. Liuotin voi olla vettä, öljyä, alkoholia, tärpättiä tai sen sukuista ainetta. Väriaine eli pigmentti sisältää usein metalliyhdisteitä, ja sitä saadaan perinteisesti mm. maalajeista (esim. punamulta on rautaoksidin värjäämää). Suomen kielen sanat 'maa' ja 'maali' ovat sukua toisilleen. Maalamisen jälkeen maali kovettuu. Kovetus voi johtua siitä että liuotin haihtuu ja sidos- ja väriaine takertuvat toisiinsa, tai se voi olla kemiallisen reaktion tulos. Esim. perinteiset pellavaöljyvärit kovettuvat kun niiden öljy hapettuu kiinteäksi yhdisteeksi. Luokka:Tekniikka Luokka:Maalaustaide ja:塗料

Bensiini

Bensiini on satojen eri hiilivetyjen seos, jota käytetään mm. bensiinimoottoreissa polttoaineena ja uutos- ja liuotinaineena kemianteollisuudessa.

Bensiinin kemialliset ominaisuudet

Linkkejä

http://www.motiva.fi/fi/yjay/kuljetusala/polttoainevaihtoehdot/bensiini.html Luokka:Polttoaineet ja:ガソリン

OPEC

OPEC (Organization of the Petroleum Exporting Countries) on öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatio. Järjestöön kuuluu 11 jäsentä: Algeria, Indonesia, Iran, Irak, Kuwait, Libya, Nigeria, Qatar, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Venezuela. Vuodesta 1965 lähtien sen kansainvälinen pääkonttori on ollut Wienissä, Itävallassa. Organisaation tehtävänä on neuvotella öljy-yhtiöiden kanssa öljyn tuotannosta, hinnoista ja tulevista oikeuksista. OPEC on suhteellisen avoimesti kartelli, joka palvelee jäsenmaidensa etuja.

Järjestön rooli ja historia

kartelli.]] OPEC perustettiin 14. syyskuuta 1960 Bagdadissa pidetyssä konferenssissa, jolloin siihen liittyi viisi maata. OPECin jäsenet muodostavat kartellin, jonka päämääränä on neuvotella jäsenmaista viedyn öljyn hyväksyttävä määrä ja hinta. Yhteistoiminnalla OPEC pyrkii säätelemään öljyntuotantoa ja hintoja, pääasiassa asettamalla kiintiöitä jäsenilleen. Jäsenmaat pitävät hallussaan noin 2/3 maailman öljyreserveistä. Ne hallitsevat 40% maailman vuotuisesta maaöljytuotannosta ja puolet viennistä. OPECin toiminnan ansiosta jäsenvaltiot saavat huomattavasti paremman vastineen öljylleen kuin ne saisivat ilman järjestöä. Koska maailmanlaajuisessa öljymyynnissä käytetään Yhdysvaltain dollareita, muutokset dollarin arvossa suhteessa muihin valuuttoihin vaikuttavat OPECin päätöksiin tuotannon määrästä. Esimerkiksi jos dollarin arvo heikkenee suhteessa muihin valuuttoihin, OPECin jäsenvaltiot saavat vähemmän tuloja muilla valuutoilla, mikä johtaa näiden ostovoiman huomattavaan vähentymiseen. Euron käyttöön ottamisen jälkeen Irak päätti yksipuolisesti vastaanottaa maksuja euroissa dollareiden sijaan. Jotkut arvelevat, että tämä päätös olisi voinut vahingoittaa vakavasti Yhdysvaltojen taloutta, jos muut OPEC:in jäsenet olisivat toimineet samoin. Irakin sodan jälkeen maksuvaluutta muutettiin takaisin dollariksi. Iran suunnittelee europohjaisen öljypörssin avaamista vuonna 2006 [http://www.energybulletin.net/7707.html]. OPECin päätöksillä on huomattava vaikutus kansainvälisiin öljyhintoihin. Esimerkiksi vuoden 1973 öljykriisin yhteydessä OPEC kieltäytyi kuljettamasta öljyä länsimaihin, jotka olivat tukeneet Israelia Jom kippur -sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan. Tämä johti öljyn hinnan nelinkertaistumiseen viideksi kuukaudeksi. Teollisuusmaiden yhteisö OECD ryhtyi etsimään vaihtoehtoja öljyriippuvuudelle, ja sen jäsenmaat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n, jota voidaan pitää eräänlaisina vastavetona OPECille. IEA Toisin kuin monet muut kartellit, OPEC on menestyksekkäästi nostanut öljyn hintaa pitkinä ajanjaksoina. Huomattava osa OPECin menestyksestä voidaan liittää Saudi-Arabian joustavuuteen. Se on sallinut sopimusten rikkomisia muiden kartellin jäsenien osalta ja vähentänyt tuotantoaan kompensoidakseen muiden tuotantokiintiöiden ylityksiä. Aikaisemmin Saudi-Arabia oli ainoa maa, jolla oli varakapasiteettia ja mahdollisuus nostaa vaivatta tuotantoaan, mutta tämä ajanjakso on päättynyt, eikä OPEC enää pysty hallitsemaan öljyn hintoja entisellä tavalla [http://www.msnbc.msn.com/id/7190109/] [http://www.energybulletin.net/3483.html]. OPEC tulee hallitsemaan tulevaisuudessa maailman öljyntuotantoa yhä voimakkaammin, sillä tuotannon muissa kuin OPEC-maissa on arvioitu kääntyvän laskuun aikaisemmin, ehkä jo muutaman vuoden kuluessa. OPEC-maiden todellisistä reserveistä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa: esimerkiksi 1980-luvulla Kuwait nosti kiintiöiden käyttöön oton yhteydessä reserviarviotaan 50 prosentilla yhdessä yössä, jota muut maat seurasivat, eivätkä reserviarviot ole koskaan laskeneet [http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/4681935.stm]. Öljy on yhä edelleen tärkein länsimaiden käyttämistä fossiilisista polttoaineista ja yksi nykyaikaisen talouselämän pääpilareista, minkä takia OPECin päätöksillä on maailmanlaajuista merkitystä.

Jäsenet

OPECin 11 jäsenvaltiota, suluissa öljyn nettovientimäärät (miljoonaa barrelia päivässä) vuonna 2004 EIA:n mukaan. Gabon ja Ecuador ovat aikaisemmin olleet OPECin jäseniä. Indonesia harkitsee organisaatiosta eroamista, sillä maan öljyntuotanto ehtyy ja tuontimäärä on ohittamassa viennin. ;Afrikka:
- 25px Algeria (1,68)
- 25px Libya (1,34)
- 25px Nigeria (2,19) ;Lähi-itä:
- 25px Iran (2,55)
- 25px Irak (1,48)
- 25px Kuwait (2,20)
- 25px Qatar (1,02)
- 25px Saudi-Arabia (8,73)
- 25px Yhdistyneet arabiemiirikunnat (2,33) ;Etelä-Amerikka:
- 25px Venezuela (2,36
- ) ;Kaakkois-Aasia:
- 25px Indonesia (0,13
- )
- Vuoden 2003 luku.

Muita öljyntuottajamaita

Joitakin öljyä tuottavia maita, jotka eivät ole OPECin jäseniä (katso myös: Luettelo öljyntuottajamaista):
- Euroopassa: Azerbaidžan, Norja, Venäjä ja Iso-Britannia.
- Pohjois-Amerikassa: Kanada, Meksiko ja Yhdysvallat.
- Lähi-idässä: Oman ja Jemen.
- Afrikassa: Angola ja Päiväntasaajan Guinea.

Katso myös

- Ghawar
- Maaöljy
- Öljykriisi
- Öljyhuippu

Kirjallisuutta

- Matthew R. Simmons, Twilight in the Desert: The Coming Saudi Oil Shock and the World Economy, Wiley, 2005, ISBN 047173876X

Aiheesta muualla

- [http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:8:0:0,4:8:1:1:2005-08-04,4:318229,1:0:0:0:0: Korkea öljyn hinta saattaa olla pysyvämpi ilmiö] Alioartikkeli Turun Sanomissa.
- [http://news.bbc.co.uk/1/hi/business/3768971.stm Opec: The oil cartel in profile] BBC:n artikkeli.
- [http://www.eia.doe.gov/emeu/cabs/opec.html OPEC Brief] EIA:n tietosivut.
- [http://www.opec.org/ OPECin kotisivut] Luokka:Energiantuotanto Luokka:Kansainväliset järjestöt Luokka:Öljyhuippu ko:석유 수출국 기구 ja:石油輸出国機構

1960

Tapahtumia

- tammikuu - Hätätila päättyi Keniassa, Mau Mau -kapina ohi.
- 1. tammikuuta - Kamerun itsenäistyi.
- 9. tammikuuta - Assuanin padon rakennus alkoi Egyptissä.
- 23. tammikuuta - Jacques Piccard ja Don Walsh laskeutuivat USS Triestessä 10750 metrin syvyyteen Challengerin syvänteeseen Mariaanien haudassa Tyynellä valtamerellä.
- 24. tammikuuta - Suuri kansannousu Algiersissa Ranskan siirtomaapolitiikkaa vastaan.
- 9. helmikuuta - Joanne Woodward sai ensimmäisenä tähden Hollywoodin Walk of Famelle.
- 13. helmikuuta - Ranskan ensimmäinen ydinkoe Algeriassa.
- 29. helmikuuta - Maanjäristys tuhosi Agadirin, Marokossa.
- 6. maaliskuuta - Vietnamin sota: Yhdysvallat ilmoitti 3500 sotilaan lähettämisestä Vietnamiin.
- 22. maaliskuuta - Arthur Leonard Schawlow ja Charles Hard Townes saivat ensimmäisen patentin laserille.
- 1. huhtikuuta - Yhdysvaltain ensimmäinen sääsatelliitti, TIROS-1, laukaistiin.
- 4. huhtikuuta - Ensimmäiset kolme naispappia vihittiin Ruotsissa.
- 21. huhtikuuta - Brasilian pääkaupunki siirrettiin Rio de Janeirosta Brasíliaan.
- 27. huhtikuuta - Togo itsenäistyi.
- 1. toukokuuta - Neuvostoliitto ampui alas Yhdysvaltain U-2 vakoilukoneen, lentäjä Gary Powers vangittiin.
- 11. toukokuuta - Mossadin agentit kaappasivat natsijohtaja Adolf Eichmannin Buenos Airesissa.
- 16. toukokuuta - Nikita Hruštšev vaati Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerilta anteeksipyyntöä U-2 lennoista Neuvostoliiton yllä. Koska sopuun ei päästy, Pariisin huippukokous jouduttiin päättämään.
- 22. toukokuuta - Suurin koskaan mitattu maajäristys Chilessä, 9,5 richterin asteikolla. Noin 3000 surmansa järistyksessä ja tsunamissa.
- 27. toukokuuta - Turkissa presidentti Celal Bayar syrjäytettiin kenraali Cemal Gürsel johtamassa vallankaappauksessa.
- 4. kesäkuuta - Bodominjärven murhat Espoossa.
- 26. kesäkuuta - Madagaskar itsenäistyi.
- 26. kesäkuuta - Brittien somalimaa sai itsenäisyyden. Se liittyi viisi päivää myöhemmin entiseen Italian somalimaahan Somalian valtioksi toukokuuhun 1991 asti.
- 30. kesäkuuta - Belgian Kongo (Kongon demokraattinen tasavalta) itsenäistyi, verinen sisällissota seuraa.
- 1. heinäkuuta - Neuvostoliiton MiGit ampuvat alas RB-47-tiedustelukoneen Barentsinmerellä. Kaksi selviytynyttä USAF:n lentäjää vangittiin.
- 11. heinäkuuta - Moise Tshombe julisti Kongon Katangan maakunnan itsenäiseksi ja sai tukea Belgialta.
- 14. heinäkuuta - YK päätti lähettää joukkoja Katangaan valvomaan belgialaisten joukkojen vetäytymistä.
- 20. heinäkuuta - Ceylonin pääministeriksi valitusta Sirimavo Bandaranaikesta tuli maailman ensimmäinen nainen valtion johtajana.
- 25. heinäkuuta - 26. heinäkuuta- Poikkeuksellisen voimakas ukonilma eteläisessä Suomeessa. Parhaimmillaan yli 100 salamaa minuutissa.
- 6. elokuuta - Kuuban vallankumous: vastauksena Yhdysvaltain kauppasaartoon, Kuuba kansallisti ulkomaalaisen omaisuuden maassa.
- 7. elokuuta - Norsunluurannikko itsenäistyi.
- 11. elokuuta - Tšad sai itsenäisyyden Ranskasta.
- 13. elokuuta - Keski-Afrikan tasavalta sai itsenäisyyden.
- 15. elokuuta - Ranskan Kongo sai itsenäisyyden (Kongon tasavalta).
- 16. elokuuta - Kypros sai itsenäisyyden Yhdistyneestä kuningaskunnasta.
- 17. elokuuta - Gabon itsenäistyi.
- 18. elokuuta - Ensimmäinen kaupallinen ehkäisypilleri, Enovid, tuli myyntiin.
- 19. elokuuta - Yhdysvaltalainen U-2 lentäjä Gary Powers tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen vakoilusta.
- 19. elokuuta - Sputnik 5 laukaistiin mukanaan koirat Belka ja Strelka, 40 hiirtä, kaksi rottaa ja erilaisia kasveja. Avaruusalus palasi maahan seuraavana päivänä ja eläimet selviytyivät.
- 20. elokuuta - Senegal irtautui Malista ja julistautui itsenäiseksi.
- 14. syyskuuta - OPEC perustettiin Bagdadin konferenssissa.
- 22. syyskuuta - Mali itsenäistyi Ranskasta.
- 1. lokakuuta - Nigeria itsenäistyi, Nnamdi Azikiwesta ensimmäinen oma kenraalikuvernööri.
- 5. lokakuuta - Valkoiset eteläafrikkalaiset äänestivät maan muuttamisesta tasavallaksi.
- 12. lokakuuta - Nikita Hruštšev otti YK:n yleiskokouksessa kengän avukseen sanojensa painoksi Itä-Euroopan tilanteesta keskusteltaessa.
- 8. marraskuuta - Yhdysvaltain presidentinvaaleissa John F. Kennedy voitti tiukassa vaalissa Richard Nixonia vastaan.
- 13. marraskuuta - Sammy Davis, Jr. meni naimisiin ruotsalaisen näyttelijä May Brittin kanssa. Rotujen välinen avioliitto oli edelleen laitonta 31:ssa Yhdysvaltain osavaltiossa 50:sta.
- 15. marraskuuta - Polaris-ohjuksen ensimmäiset kokeet.
- 28. marraskuuta - Mauritania itsenäistyi Ranskasta.
- 1. joulukuuta - Eversti Joseph Mobutu pidätytti Kongon tasavallan syrjäytetyn johtajan Patrice Lumumban.
- 1. joulukuuta - Neuvostoliiton 5 tonninen avaruusalus lähetettiin kiertoradalle mukanaan joukko koe-eläimiä. Tämä alus paloi ilmakehässä maahan palatessaan.
- 2. joulukuuta - Canterburyn arkkipiispa Geoffrey Francis Fisher ja paavi Johannes XXIII tapasivat Vatikaanissa ensimmäistä kertaa anglikaanikirkon 500-vuotisessa historiassa.
- 2. joulukuuta - Presidentti Dwight D. Eisenhower määräsi miljoona dollari kuubalaispakolaisten apuun ja asuttamiseen Floridassa. Castron valtaannousun jälkeen pakolaisia oli tullut noin 1000 viikossa.
- 9. joulukuuta - Presidentti Charles de Gaullen vierailu Algeriassa johti laajoihin levottomuuksiin, joissa kuoli 127 ihmistä.
- 13. joulukuuta - Etiopian keisari Haile Selassien vieraillessa Brasiliassa, hänen keisarillinen kaartinsa aloitti vallankaappauksen. Kapinalliset nostivat keisarin pojan, kruununprinssi Asfa-Wossenin valtaan.
- 15. joulukuuta - Belgian kuningas Baudouin nai Doña Fabiola de Mora y Aragónin.
- 16. joulukuuta - Yhdysvaltain ulkoministeri Christian Herter ilmoitti Yhdysvaltain sijoittavan viisi ydinsukellusvenettä ja 80 Polaris-ohjusta NATO:n vahvuuteen vuoden 1963 loppuun menessä.
- 27. joulukuuta - Ranska teki kolmannen ydinkokeensa Regganessa, Algeriassa.

Syntyneitä

- 6. tammikuuta - Nigella Lawson, julkkiskokki, kirjailija
- 19. helmikuuta - Prinssi Andrew, Yorkin herttua
- 21. maaliskuuta - Ayrton Senna, F1-kuski († 1994)
- 4. huhtikuuta - Hugo Weaving, näyttelijä
- 10. toukokuuta - Bono, U2
- 18. toukokuuta - Jari Kurri
- 21. toukokuuta - Jeffrey Dahmer, sarjamurhaaja († 1994)
- 9. kesäkuuta - Eva Dahlgren, laulaja
- 22. kesäkuuta - Erin Brockovich
- 4. elokuuta - José Luis Rodríguez Zapatero, Espanjan pääministeri
- 7. elokuuta - David Duchovny, näyttelijä (Salaiset kansiot)
- 8. elokuuta - Ralf König, sarjakuvapiirtäjä
- 10. elokuuta - Antonio Banderas, näyttelijä
- 14. elokuuta - Sarah Brightman, laulaja
- 26. elokuuta - Branford Marsalis, jazzmuusikko
- 5. syyskuuta - Karita Mattila, oopperasopraano
- 9. syyskuuta - Hugh Grant, näyttelijä
- 17. syyskuuta - Damon Hill, Formula-1 vuoden 1996 maailmanmestari
- 30. lokakuuta - Diego Maradona, jalkapallotähti
- 10. marraskuuta - Neil Gaiman, sarjakuvataiteilija
- 12. marraskuuta - Ismo Alanko, muusikko

Kuolleita

- 4. tammikuuta - Albert Camus, Nobel-palkittu kirjailija
- 17. helmikuuta - Vilho Nenonen, tykistökenraali
- 2. maaliskuuta - Stanisław Taczak, puolalainen kenraali (s. 1874)
- 11. toukokuuta - John D. Rockefeller, liikemies
- 12. toukokuuta - Masa Niemi, koomikko ja näyttelijä (s. 1914)
- 9. kesäkuuta - Semjon Lavotškin, lentokonesuunnittelija
- 16. marraskuuta - Clark Gable, näyttelijä Luokka:1960 ko:1960년 ja:1960年 simple:1960 th:พ.ศ. 2503

Bagdad

Bagdad (بغداد) on Irakin pääkaupunki, joka sijaitsee Tigris-joen rannalla. Se on Teheranin jälkeen toiseksi suurin kaupunki Lounais-Aasiassa. Bagdadin asukasluvuksi arvioitiin 5 772 000 vuonna 2003. 2003

Historiaa

Bagdadin perusti kalifi al-Mansur Tigris-joen länsirannalle joskus vuosien 762 ja 767 välillä. Kaupunki rakennettiin luultavasti vanhan persialaisen kylän paikalle. Kaupunki kasvoi nopeasti ja korvasi Ctesiphonin ja Damaskoksen muslimi-imperiumin pääkaupunkina. 800-luvun Bagdad on monen Tuhannen ja yhden yön tarinan tapahtumapaikkana. Kaupunki säilyi islamisen maailman poliittisena ja kulttuurikeskuksena aina 10. helmikuuta 1258 asti, jolloin mongolit valtasivat sen. Hulagu Khanin johtamat joukot teurastivat 800 000 kaupunkilaista, joukossa kalifi al-Mutasim ja tuhosivat laajoja osia kaupungista. Bagdadin tuho oli myös loppu abbasiinien kalifaatille. Iranin mongolihallitsijat hallitsivat Bagdadia, kunnes 1401 Timur Lenk tuhosi kaupunkia. Sen jälkeen kaupunki oli turkmeenidynastioiden alueellinen pääkaupunki aina vuoteen 1534, jolloin ottomaanit valtasivat sen. Bagdad säilyi ottomaanihallinnassa aina vuoteen 1921, jolloin brittien valvonnassa perustettiin Irakin kuningaskunta. Maa sai muodollisen itsenäisyyden 1932 ja täydellisen itsenäisyyden 1946. Kaupungin väkiluku kasvoi noin 145 000:sta vuonna 1900 580 000:en vuonna 1950. 1970-luvulla kaupunki vaurastui öljyn hinnannousun ansiosta ja paljon modernia infrastruktuuria rakennettiin. Iranin ja Irakin välinen sota 1980-luvulla oli vaikeaa aikaa kaupungille: rahaa tarvittiin armeijan ylläpitoon ja tuhansia asukkaita kuoli. Iran laukaisi useita ohjuksia Bagdadiin. Ne eivät aiheuttaneet kovinkaan huomattavia tuhoja. Persianlahden sota 1991 aiheutti kaupungille suuria vaurioita. Erityisesti tiet, kadut, sähkönsiirto- ja viemäröintijärjestelmät kärsivät. Presidentti George Bush päätti kuitenkin olla valtaamatta kaupunkia — ja näin ollen jättäen Saddam Hussein valtaan — luultavasti peläten suurta siviiliuhrien määrää, jonka hyökkäys olisi aiheuttanut. Bagdadia pommitettiin voimakkaasti Irakin sodassa maalis-huhtikuussa 2003. Suurta vahinkoa kaupungille aiheutti myös sotaa seurannut ryöstely. Saddam Husseinin kukistumisen jälkeen kaupungin itäosissa sijaitseva Saddam Cityn pääosin köyhien shiiojen asuinalue nimettiin uudestaan Sadr Cityksi Husseinin hallinnon aikana surmatun shiaalaisen uskonnollisen johtajan mukaan. Tämä kaupunginosa on ollut myös Muqtada Al Sadrin liikkeen tukialuetta. 19. elokuuta 2003 autopommi tuhosi Canal-hotellin, joka toimi YK:n päämajana, surmaten ainakin 24 ihmistä. Bagdadista on myös eräs USA:n vastaisen sissitoiminnan keskuksia. Kaupungissa on kidnapattu ja surmattu useita länsimaisia toimittajia ja liikemiehiä. Erityisesti Haifa-kadun aluetta on pidetty "Ykseys ja pyhä sota" (Irakin Al-Qaida)-järjestön pesäpaikkana. Noin tuhat pyhiinvaeltajaa sai 31. elokuuta 2005 surmansa shiialaisten pyhiinvaeltajien keskuudessa syntyneessä paniikkissa. 14. syyskuuta 2005 oli kaupungissa useita pommi-iskuja, jotka surmasivat ainakin yli 150. Luokka:Irakin kaupungit Luokka:Pääkaupungit ko:바그다드 ja:バグダード

Kartelli

Kartelli on talouselämässä yritysten yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on keskinäistä kilpailua rajoittamalla saavuttaa monopoli tai ainakin sitä lähentyvä asema markkinoilla. Kartellin jäsenet pyrkivät jäädyttämään hintatason, rajoittamaan hyödykkeen tarjontaa ja tukahduttamaan kilpailua sopimalla keskenään hyödykkeiden toimittamisesta ja hintatasosta. Kartelli on epätäydellistä kilpailua. Kartellit, kuten monopolitkin, aiheuttavat hyvinvointitappion ja hyvinvoinnin uudelleen jakamisen, mutta usean toimijan kartellit ovat alttiita epäonnistumiselle, koska yksittäisellä tuottajalla on mahdollisuus livetä sopimuksesta. Kartellit on kielletty useimmissa maissa lainsäädännöllä. Esimerkki kansainvälisesti laillisesta kartellista on öljyntuottajavaltioiden yhteenliittymä OPEC. Suomessa viime aikoina huomiota on saanut Lemminkäisen ns. asfalttikartelli, johon kuului muita suurimpia asfalttialan yrityksiä. Kartelli oli erityisen vakava sen takia, että sen myötä kohonneen hintatason ja suuremmat voitot yhtiöille maksoivat veronmaksajat teiden rakennuksen muodossa. Mm. Itävaltalaisen taloustieteen näkemyksen mukaan kartellit voivat myös lisätä kansantalouden tehokkuutta, koska kartelli voi olla edellytys tuotantopääoman hankkimiseksi tai välttää ylikapasiteettia ja päällekkäisyyttä tai edistää innovaatioita ja palveluja. Laaja sopimusvapaus, jossa kartellit ovat sallittuja, voi itävaltalaisen talousteorian mukaan edistää dynaamista kilpailua. Luokka:Liiketalous Luokka:Taloustiede

Lähteet

- Suomen laki kilpailunrajoituksista (480/1992), ml. muutossäädös 318/2004 [http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=lainsaadanto-ja-ohjeet&sivu=laki-kilpailunrajoituksista] #[http://www.tukkk.fi/yltalous/kt/mvihanto/abskil.pdf Matti Vihanto: ABSTRAKTIT OIKEUSPERIAATTEET DYNAAMISEN KILPAILUPROSESSIN EDELLYTYS] ja:カルテル

1973

Tapahtumia

- 17. tammikuuta - Ferdinand Marcos julistettiin Filippinien elinikäiseksi presidentiksi.
- 27. tammikuuta - Vietnamin sota: Yhdysvaltain osallistuminen sotaan päättyi rauhansopimukseen.
- 21. helmikuuta - Israelin ilmavoimat ampui alas Libyan matkustajakoneen Siinain yllä, 100 kuoli.
- 7. maaliskuuta - komeetta Kohoutek havaittiin.
- 16. maaliskuuta - Kuningatar Elisabet II avasi uuden London Bridgen.
- 29. maaliskuuta - Viimeiset Yhdysvaltain joukot lähtivät Etelä-Vietnamista.
- 16. huhtikuuta - Pioneer 11 -luotain laukaistiin.
- 10. toukokuuta - Polisario-rintama muodostettiin Länsi-Saharassa.
- 14. toukokuuta - Skylab, ainoa Yhdysvaltain avaruusasema, laukaistiin Maata kiertävälle radalle.
- 1. kesäkuuta - Kreikassa sotilasjuntta päätti monarkian ja perusti tasavallan.
- 3. kesäkuuta - Tupolev Tu-144 putosi ilmailushowssa Pariisissa, 15 kuolee.
- 5. heinäkuuta - Ruandassa tapahtui veretön vallankaappaus .
- 10. heinäkuuta - Bahama itsenäistyi.
- 20. heinäkuuta - Ranska jatkoi ydinkokeita Mururoalla vastalauseista huolimatta.
- 5. elokuuta - Musta syyskuu surmasi kolme ja haavoitti 56:a Ateenan lentokentällä.
- 15. elokuuta - Yhdysvallat lopetti Kamputsean pommitukset, päättäen 15 kestäneet sotatoimet Kaakkois-Aasiassa.
- 11. syyskuuta - Chilen presidentti Salvador Allende tapettiin sotilasvallankaappauksessa ja Augusto Pinochet johtaa maata seuraavat 17 vuotta.
- 15. syyskuuta - Ruotsin Kustaa VI Aadolf kuoli, Kaarle XVI Kustaa nousee valtaistuimelle.
- 6. lokakuuta - Jom kippur -sota: Egyptin ja Syyrian joukot hyökkäsivät Israeliin juutalaisten pyhäpäivänä.
- 17. lokakuuta - Öljykriisi: Arabimaat asettivat Israelia tukevat maat boikottiin.
- 20. lokakuuta - Sydneyn oopperatalon avajaiset.
- 11. marraskuuta - Israel ja Egypti allekirjoittavat aselevon.
- 11. marraskuuta - Mariner 10- luotain laukaistiin.
- 13. marraskuuta - Islannin ja Iso-Britannian välinen ns. turskasota päättyi.
- 25. marraskuuta - Kreikan diktaattori George Papadopoulos syöstiin vallasta sotilasvallankaappauksessa.
- 1. joulukuuta - Papua-Uusi-Guinea sai itsehallinnon.
- 3. joulukuuta - Pioneer 10 välitti ensimmäiset lähikuvat Jupiterista.
- 25. joulukuuta - ARPANET kaatui reititystä haittaavan ohjelmointivirheen takia.

Syntyneitä

- 26. helmikuuta - Eric Lindros, jääkiekkoilija
- 28. maaliskuuta - René Hertell, monitaituri
- 4. huhtikuuta - David Blaine, taikuri
- 16. toukokuuta - Tori Spelling, näyttelijä
- 1. kesäkuuta - Heidi Klum, supermalli
- 20. heinäkuuta - Haakon Magnus, Norjan kruununprinssi
- 20. heinäkuuta - Peter Forsberg
- 23. heinäkuuta - Monica Lewinsky, entinen Valkoisen talon harjoittelija
- 6. elokuuta – Asia Carrera
- 7. lokakuuta – Sami Hyypiä, suomalainen jalkapalloilija
- 9. marraskuuta – Maija Vilkkumaa, suomalainen rock-laulaja
- 2. joulukuuta - Monica Seles
- 21. joulukuuta – Marko Yli-Hannuksela, suomalainen painija, maailmanmestari, olympiavoittaja

Kuolleita

- 22. tammikuuta - Lyndon Johnson, Yhdysvaltain presidentti
- 27. maaliskuuta - Timo K. Mukka, kirjailija
- 8. huhtikuuta - Pablo Picasso, taidemaalari
- 29. huhtikuuta - Sammy Babitzin, laulaja
- 20. toukokuuta - Jarno Saarinen, kilpamoottoripyöräilijä
- 1. elokuuta - Walter Ulbricht, Itä-Saksan johtaja
- 20. heinäkuuta - Bruce Lee, näyttelijä ja itämaisten taistelulajien ekspertti
- 6. elokuuta - Fulgencio Batista, Kuuban presidentti
- 2. syyskuuta - J. R. R. Tolkien, kirjailija
- 11. syyskuuta - Salvador Allende, Chilen presidentti
- 15. syyskuuta - Kustaa VI Aadolf, Ruotsin kuningas
- 23. syyskuuta - Pablo Neruda, runoilija
- 2. lokakuuta – Paavo Nurmi, suomalainen juoksija
- 11. marraskuuta - Artturi Ilmari Virtanen, biokemisti ja Nobel-voittaja
- 1. joulukuuta - David Ben Gurion, israelilainen valtiomies als:1973 ko:1973년 ja:1973年 simple:1973 th:พ.ศ. 2516

Israel

Israelilla voidaan tarkoittaa joko historiallista tai uskonnollista Raamatun Israelin kuningaskuntaa tai nykyistä Israelin valtiota. Israel sijaitsee Välimeren kaakkoisrannalla Palestiinassa, joka vuonna 1948 jaettiin Jordanian ja Israelin kesken. Nykyinen Israel on noin 6,4 miljoonan asukkaan valtio Lähi-idässä Jordanjoen ja Välimeren välisellä kaistaleella. Viralliset kielet ovat heprea ja arabia. Asukkaista 78 % on juutalaisia, 17 % arabeja, loput druuseja ja muita vähemmistöjä. Israelin arabit ovat uskonnoltaan enimmäkseen sunnimuslimeja tai kristittyjä. Israelin naapurimaita ovat arabivaltiot Egypti, Saudi-Arabia, Jordania, Syyria ja Libanon. Israelin pinta-ala on 20 770 neliökilometriä, jos miehitettyjä alueita ei lasketa.

Historia

Libanon Ennen nykyistä Israelin itsenäistä valtiota Palestiinaa hallitsi vuodet 1517-1917 turkkilaisten Ottomaanien imperiumi ja ensimmäisestä maailmansodasta vuoteen 1948 se oli Kansainliiton päätöksellä Yhdistyneen kuningaskunnan mandaattialue. Alueelle oli 1800-luvulta lähtien, mutta erityisesti toisen maailmansodan jälkeen siirtynyt runsaasti juutalaisia, ja maa-alueita oli siirtynyt maakauppojen seurauksena turkkilaisilta feodaaliruhtinailta juutalaisten käsiin. Ensimmäisen maailmansodan päättyessä alueen, joka käsittää nykyisen Israelin, Länsirannan ja Gazan lisäksi myös Jordanian, asukkaista 90 % oli arabeja. Vuonna 1917 annettiin Balfourin julistus, jossa Iso-Britannia sitoutui tukemaan Maailman Sionistijärjestön tavoitetta juutalaisten "kansallisen kodin" perustamistesta. Tämän jälkeen juutalaisten siirtokuntien määrä oli suorastaan räjähtänyt ja välit alueen arabeihin kiristyivät. Juutalaiset alkoivat jyrkin keinoin vaatia omaa valtiota. Vuonna 1922 Palestiinasta tehtiin Kansainliiton päätöksellä Britannian mandaattialue, josta kuitenkin pian erotettiin 3/4 eli Jordan-joen länsipuoli Trans-Jordaniaksi (nyk. Jordania), jonne juutalaisilla ei ollut pääsyä. 1930-luvun lopulla juutalaisia oli jäljelle jääneellä alueella (1/4 alkuperäisestä mandaatista) jo puoli miljoonaa, noin kolmannes alueen väestöstä. Natsien noustua valtaan Saksassa maahamuutto vain kiihtyi ja toisen maailmansodan päättyessä juutalaisia oli jo 650 000. Arabien vaatimuksesta mandaattihallinto kielsi lopulta juutalaisten maahanmuuton lähes kokonaan. Iso-Britannia kyllästyi juutalaisten laittomaan maahanmuuttoon ja alueen väestöjen keskinäiseen terroriin, ja luovutti ongelman YK:n ratkaistavaksi. YK:n yleiskokouksessa annettiin esitys alueen jakamisesta arabi- ja juutalaisvaltioihin. Palestiinaa ympäröivät arabivaltiot vastustivat esitystä ja kieltäytyivät tunnustamasta juutalaisvaltiota, kun taas juutalaiset hyväksyivät suunnitelman ja aloittivat aseelliset operaatiot tärkeillä arabien asuttamilla alueilla. Brittien poistuttua alueelta Israel julistautui itsenäiseksi 14. toukokuuta 1948. Maa joutui arabinaapureidensa hyökkäyksen kohteeksi heti perustamisensa jälkeen siksi, etteivät arabit hyväksyneet Palestiinan jakamista Palestiinaksi ja Israeliksi. Sodan päätyttyä juutalaiset hallitsivat jonkin verran suurempia alueita kuin YK:n jakosuunnitelmassa oli kaavailtu, kuitenkin vain 17 % alkuperäisestä mandaatista. Israel hyökkäsi 1956 yhdessä Britannian ja Ranskan kanssa kohti Suezin kanavaa. Tämä Suezin-Siinain sota oli Israelille sekä poliittinen että sotilaallinen menestys, sillä Siinaille saatiin YK:n rauhanturvaajat lopettamaan terrori-iskut Egyptistä ja Egyptin sulkema Israelille elintärkeä Akaban lahden kansainvälinen laivareitti saatiin taas auki. Vuonna 1967 Israel mursi hyökkäämällä arabien uudelleen aloittaman Eilatin saarron (kuuden päivän sota) sekä tuli Syyrian ja Egyptin yllätyshyökkäyksen kohteeksi 1973 (jom kippur -sota). Näiden sotien yhteydessä Israel on miehittänyt Siinain niemimaan ja Gazan alueen Egyptiltä, Jordan-joen Länsirannan Jordanialta sekä Golanin kukkulat Syyrialta. Siinain niemimaan Israel palautti Egyptille maiden solmiessa Camp Davidin rauhansopimuksen vuonna 1979. Gaza luovutettiin palestiinalaishallinnolle syyskuussa 2005 Israelin yksipuolisella päätöksellä. Lisäksi Israel miehitti Etelä-Libanonia 1980- ja 1990-luvuilla operaation rauha Galileaan tuloksena, minkä tarkoituksena oli estää PLO:n toiminta Libanonista käsin Israelia vastaan valtaamalla Etelä-Libanonia sekä valvomalla aluetta yhdessä Etelä-Libanonin armeijan kanssa (SLA). Tällä hetkellä miehitettyä aluetta on noin 5 000 neliökilometriä. Miehitetyillä alueilla asuu noin kolme miljoonaa arabia sekä 200 000 juutalaista siirtokuntalaista. Miehityksen alaisista alueista Länsiranta ei ole minkään valtion aluetta eikä mikään valtio myöskään ole vaatimassa sitä itselleen. Länsirannalla ja Gazassa palestiinalaisia johtaa oma itsehallinto, jolla on mm. oma presidentti, ministerit ja parlamentti sekä kymmenien tuhansien miesten vahvuiset aseistetut poliisivoimat. Israelia on syytetty ihmisoikeusloukkauksista ja palestiinalaisten syrjimisestä vallatuilla alueilla esimerkiksi vesipolitiikassaan. Palestiinalaisten lähteiden mukaan Israelin valtaamilla alueilla 85 % vedestä annetaan suhteellisen pienelle juutalaisväestölle ja jäljelle jäävät 15 % lukumääräisesti paljon suuremmalle arabiväestölle; esimerkiksi Hebronissa 85 % vedestä varataan noin 400 juutalaiselle uudisasukkaalle, kun taas 15 %:n osuus joudutaan jakamaan Hebronin 120 000 ei-juutalaisen kesken. SLA

Politiikka

Israel on luonteeltaan teokraattis-demokraattinen valtio. Rajanveto ja painottaminen näiden välillä on ortodoksijuutalaisille, konservatiivijuutalaisille ja liberaalijuutalaisille jatkuva politiikan tekemisen paikka. Israelin pääkaupunki on Jerusalem. Useimmat valtiot eivät ole tunnustaneet sitä Israelin pääkaupungiksi, sillä samalla päätöksellä kaupungin itäosa (joka miehitettiin vuoden 1967 sodassa) liitettiin Israeliin. Itä-Jerusalemin kiistanalaisen aseman vuoksi monet suurlähetystöt sijaitsevatkin Tel Avivissa. Israelin valtionpäämies on presidentti, mutta brittiläistyyppisestä enemmistöparlamentarismista seuraa, että pääministeri on käytännössä maan johtaja. Israelin nykyinen, järjestyksessä kahdeksas presidentti on vuonna 1999 valittu Moshe Katsav. Edellinen presidentti Ezer Weizman kuoli 24. huhtikuuta 2005. Tällä hetkellä pääministerinä on entinen kenraali ja rauha Galileaan -operaatiosta vastannut Likud-puolueen Ariel Sharon. Pääministerien asemaa vaikeuttaa knessetin eli Israelin parlamentin hajanaisuus. Kolme suurinta puoluetta muodostaisivat niukahkon parlamenttienemmistön, mutta työväenpuolueen ja likudin yhteinen hallitus sopisi enemmistöparlamentaariseen järjestelmään huonosti, ellei kyseessä ole poikkeuksellinen tilanne. Kolmas suuri puolue, Shinui, osallistuu tällä hetkellä hallitukseen. Enemmistön saavuttamiseksi Likud on joutunut tukeutumaan oikeiston pieniin uskonnollisiin puolueisiin, jotka ovat vaatineet valtion tukea arabien asuma-alueille levittäytyvälle juutalaissiirtokunta-asutukselle. Sharon on kuitenkin ajanut hallituksessa läpi vetäytymisen Gazan kaistalta uskonnolisten puolueiden vastalauseista piittamatta. Ulkopoliittisesti Israelilla on rauhansopimus Egyptin kanssa vuoden 1973 Jom-Kippur -sodasta, Jordanian kanssa 1967 kuuden päivän sodasta, mutta koska Syyrian kanssa kiista sen kuuden päivän sodan aikana Israelille menettämistä Golanin kukkuloista on edelleen avoin, ei Syyrialla eikä Israelilla ole vielä rauhansopimusta. Syyrian on arveltu tukevan terroria juutalaisia vastaan käyttäviä islamilaisia äärijärjestöjä, kuten Hizbollahia. Israelilla ei myöskään ole diplomaattisuhteita moniin arabivaltioihin. Jotkut arabivaltiot eivät ole edes tunnustaneet Israelia, vaan pitävät palestiiinalaishallintoa alueen virallisena edustajana. Kaikki ortodoksijuutalaiset eivät tunnusta Israelin valtiota raamatulliseksi uudeksi Israeliksi, vaikka Israelin valtioidea perustuu siionismiin: ajatukseen juutalaisten paluusta kolmannesta diasporasta.

Asevoimat

Israelin puolustusvoimat, "Israeli Defence Force" = IDF, sai alkunsa toisen maailmansodan aikana Ison-Britannian kuninkaallisessa armeijassa palvelleista juutalaisista upseereista ja sotilaista, jotka ostivat aseita ja perustivat maanalaisia puolisotilaallisia ryhmittymiä (Haganah). Alkuaikojen kaluston puutteiden ja vähäisyyden vuoksi IDF panosti koulutukseen ja erityisesti tiedusteluun ja vakoiluun. Sotasaalista saatiin ja käytettiin runsaasti arabeja vastaan käydyissä sodissa vuosina 1948 - 1982. Maa on Yhdysvaltain massiivisen aseavun vastaanottaja. Nyttemmin Israel on tehnyt laajaa yhteistyötä Saksan ja Turkin kanssa puolustusteollisuutensa kehittämiseksi. Tänä päivänä Israelin puolustusvoimat on moderni ja tehokas armeija, jolla on hallussaan myös ydinase.

Asevelvollisuus

Israel sisällytti ensimmäisenä maana maailmassa naiset yleisen asevelvollisuuden piiriin. Israelissa asevelvollisia ovat juutalaiset ja druusit, kun taas kristityt ja muslimit ovat yleensä arabeina siitä vapautetut. Ortodoksijuutalaisille asepalvelus on vapaaehtoinen. Palveluksen pituus on israelissa miehille kolme vuotta ja naisille kaksi, joista ensimmäinen vuosi varusmieskoulutuksessa ja loput vakinaisessa armeijassa.

Atomipommi

Israelin ydinaseohjelman julkisti Mordechai Vanunu. Eräiden epäilyjen mukaan Israelin atomipommi on Etelä-Afrikan valkoisen apartheid-hallinnon kanssa tehdyn salaisen yhteistyön tulos. Israel on jäänyt kiinni myös Yhdysvaltojen ydinsalaisuuksien vakoilusta. Hyvityksenä tästä Israel kertoi CIA:lle Kiinan vastaavasta vakoilusta Los Alamosin ydinlaitoksessa. Israelilla epäillään olevan noin 300 ydinohjuskärkeä.

Talous

Alun perin maanviljelykseen perustunut talous on kasvanut voimakkaasti, erityisesti itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä, ja Israelin talous on nykyaikainen ja monipuolinen. Bruttokansantuote ylsi 105 miljardiin dollariin vuonna 2003 ja nominaalinen BKT per henki oli $15 504, sijoittaen Israelin vauraiden teollisuusmaiden joukkoon. Merkittäviä vientituotteita (yht. lähes 30 miljardia vuonna 2003) ovat mm. raskas koneisto (käsittäen myös aseteollisuuden), muistipiirit ja prosessorit, tietokoneohjelmistot, leikatut timantit, maataloustuotteet (mm. Jaffa-appelsiinit), kemikaalit ja vaatetus. Huomattavaa on myös Israelin pitkäaikainen asema maailman suurimpana kehitysavun vastaanottajana, joskin nykyisin Israel on vasta maailman 14. suurin avunsaaja. Israelin tärkein avunantaja on USA, joka vastaa suuresta osasta maan saamasta taloudellisesta ja sotilaallisesta tuesta. Noin puolet Israelin ulkomaan velasta on Yhdysvalloille. Yhdysvaltojen suhdetta Israeliin lähentää Yhdysvaltojen elinkeinoelämän merkittävät juutalaiset. Saksa on antanut Israelille tuntuvia avustuksia ja solminut yhteistyösopimuksia teollisuuden ja asevoimien kehittämiseksi hyvityksenä natsi-Saksan rikoksista juutalaisia kohtaan.

Turismi ja turvallisuus

Tunnetuimmat turistikohteet ovat Eilat, Jerusalem, Tel Aviv, Tiberias ja Kinneret-järvi, Haifa, Zefat (Safed), Kuollutmeri sekä Be'er Sheva ja Negevin autiomaa. Nähtävyydet ovat historiallisia rakennuksia, kaupunkeja ja paikkoja, tai luontoa. Jerusalemissa raamatulliset kohteet vanhassakaupungissa ja sen läheisyydessä ovat tunnetuimpia, kuten myös Kinneret-järven ympäristössä. Tsefat on uskonnollisten pyhiinvaeltajien kohde ja korkealla oleva kaupunki tarjoaa hienot näköalat. Tel Aviv ja Haifa ovat suurkaupunkeja. Kuolleellamerellä sijaitsevat suolaisen veden kylpylät ja hotellit, luonnonpuistoja ja Masadan vuorilinnoitus. Negevin autiomaassa, Galileassa ja Golanin ylängöllä on huikeita näköalapaikkoja ja kauniita luonnonpuistoja. Eilatissa on uimarantoja, ja se on yksi parhaista sukelluskohteista maailmassa. Lentäen Suomesta Israeliin pääsee vain keski-Euroopan kenttien kautta koneen vaihdolla Tel Avivin lähellä olevalle Ben Gurionin kentälle. Al-Aksan kansannousun alettua vuonna 2000 ei Suomesta ole järjestetty enää suoria lomalentoja Eilatiin. [http://www.toiviomatkat.fi Toiviomatkat] järjestää uskonnollissävytteisiä pakettimatkoja Israelin raamatullisiin kohteisiin ja myös Eilatiin. Suurin este turismille Israelissa on turvattomuuden tunne. 2003-2004 vuodenvaihteeseen mennessä Al-Aksan kansannousu oli suurimmaksi osaksi kuivunut kokoon, ja Länsirannan turva-aita vähentänyt terrori-iskuja pohjois-Israelissa. Jasser Arafatin kuoleman jälkeen tilanne on rauhoittunut edelleen. Eilat on kauempana Palestiinalaisalueista, eikä ole kärsinyt terrorismista muutenkaan niin paljoa, kuin Israelin keski- ja pohjoisosat. Niinpä liikkuminen koko Israelissa on turvallista, lukuunottamatta joitakin poikkeuksia:
- Golanilla Hermon-vuoren hiihtokeskuksesta länteen lähtevä tie 999 on suljettu, koska se kulkee lähellä Har Dov:ia (Dov-vuorta), eli Sheba Farms:ina tunnettua aluetta. YK on määritellyt sen kuuluvaksi Israelin Syyrialta valtaamaan Golaniin, mutta Libanon ja Syyria pitävät sitä Libanoniin kuuluvana.
- Ghajarin kylä tien 999 länsipään lähellä, jonka sama YK:n määrittelemä raja halkaisee, on usein Hezbollah-sissien kohteena.
- Golanilla ei kannata liikkua tieltä pois autioille niityille, vaikka niitä ei olisikaan merkitty miinakentiksi ja rajattu piikkilanka-aidalla.
- Länsirannan ja Gazan A- ja B-merkinnöillä varustetuilla palestiinalaisten itsehallintoalueilla liikkumiseen tarvitaan erikseen lupa, eikä vuokra-auton vakuutus ole niillä voimassa. Muuten normaali varovaisuus on paikallaan, esimerkiksi Jerusalemin vanhankaupungin kapeat kujat eivät ole turvallisia pimeään aikaan. Näkyvin osa turvallisuustoimista Israelissa ovat liikkeissä ja kauppakeskuksissa ovilla olevat turvatarkastukset, sekä teillä olevat tarkastuspisteet. Vaikka tarkastuspisteet eivät olekaan normaalisti miehitettyjä, tai jos ovatkin, ei autoja pysäytetä, kannattaa aina hiljentää ja varautua pysähtymään. Ennen matkaa kulloiseenkin turvallisuustilanteeseen kannattaa tutustua paikallisten lehtien englanninkielisten Internet-painosten, kuten [http://www.jpost.com Jerusalem Postin] ja [http://www.haaretz.com Ha'aretzin], avulla.

Israelin pääministerit

- David Ben-Gurion 1. (1948-1953) ja 3. (1955-1963), Mapai
- Moshe Sharett 2. (1954-1955), Mapai
- Levi Eshkol 4. (1963-1969), Mapai/Työväenpuolue
- Golda Meir 5. (1969-1974), Työväenpuolue
- Jitzhak Rabin 6. (1974-1977), 11. (1992-1995) Työväenpuolue
- Menachem Begin 7. (1977-1983), Likud
- Jitzhak Shamir 8. (1983-1984) ja 10. (1986-1992), Likud
- Shimon Peres 9. (1984-1986) ja 12. (1995-1996), Työväenpuolue
- Benjamin Netanjahu 13. (1996-1999), Likud
- Ehud Barak 14. (1999-2000), Työväenpuolue
- Ariel Sharon 15. (2001-), Likud

Israelin presidentit

- Chaim Weizman (1949-1952)
- Jitzhak Ben-Zvi (1952-1963)
- Zalman Shazar (1963-1973)
- Efraim Katzir (1973-1978)
- Jitzhak Navon (1978-1983)
- Chaim Herzog (1983-1993)
- Ezer Weizman (1993-2000)
- Moshe Katsav (2000-2005)

Merkittävimmät luonnonvarat

- kupari
- fosfaatti
- bromi
- rikki
- asfaltti
- potaska

Merkittävimmät vientituotteet

- huipputeknologia (n. 50 % viennistä)
- koneet
- sitrushedelmät

Kirjallisuus

- Juusola, Hannu & Huuhtanen, Heidi: Uskonto ja politiikka Lähi-idässä. (Gaudeamus, 2002)
- Reime, Hannu: Israel/Palestiina. Kahden kansan luvattu maa. (Like, 2003)

Katso myös

- Gaza
- Juutalaisuus
- Palestiina Luokka:Israel ms:Israel zh-min-nan:Í-sek-lia̍t-kok ko:이스라엘 ja:イスラエル simple:Israel

Egypti

Egypti on valtio Pohjois-Afrikassa. Sen naapurivaltioita ovat Israel, Libya ja Sudan. Egyptissä on arabimaista eniten asukkaita. Noin 70 miljoonasta asukkaasta suurin osa on keskittynyt Niilin varrelle ja suistoalueelle. Tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Kairo ja Välimeren rannalla sijaitseva Aleksandria.

جمهوريّة مصرالعربيّة
Jumhuriyat Misr al-Arabiyah
Egyptin arabitasavalta

Presidentti

Pääministeri

Pinta-ala
- Yhteensä
- % vettä

Sijalla 29
1 001 450 km²
0.6%

Väkiluku
- Yhteensä (2002)
- Tiheys

Sijalla 15
70 712 345
71/km²

HDI
- Arvo (2002)

Sijalla 120
0,653

Itsenäisyys

Britanniasta
28. helmikuuta 1922

Rahayksikkö

Egyptin punta (EGP)

Aikavyöhyke

UTC +2, Kesäaika +3

Kansallislaulu

Bilady, Bilady, Bilady

Internet-verkkotunnus

.eg

Kansainvälinen suuntanumero

Historia

Katso: Muinainen Egypti Rooman valtakunnan hajottua Egypti jäi osaksi Bysanttia, mutta tuli 600-luvulla muslimien valloittamaksi, jolloin koptit jäivät vähemmistöön. Vuonna 1250 mamelukit ottivat vallan. Egypti kuului vuodesta 1517 Ottomaanien valtakuntaan kunnes Yhdistynyt kuningaskunta otti sen suojelukseensa 1882. Ottomaanien valtakunnan hajottua 1914 Egypti jäi virallisesti Britannialle, jonka alla se itsenäistyi 1922 Egyptin kuningaskuntana, joka kesti vuoteen 1952 asti. Vuosina 1958-1961 Egypti muodosti yhdessä Syyrian kanssa Yhdistyneen arabitasavallan.

Politiikka

Hosni Mubarak on ollut presidenttinä 14. lokakuuta 1981 lähtien.

Osat

Egypti on jaettu 26 kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Kuvernöörillä on suurehko valta oman alueensa kehittämisessä.

Kulttuuri

Tunnettuja nähtävyyksiä

- Deir El Medina
- Karnakin temppeli
- Kuningattarien laakso
- Kuninkaiden laakso
- Luxorin temppeli
- Memnonin kolossit
- Sfinksi

Merkittävimmät luonnonvarat

Sfinksi
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
- fosfaatti
- mangaani