Maaherra on lääninhallituksen johtaja. Tasavallan presidentti nimittää maaherran valtioneuvoston suosituksesta.
Maaherran tehtävät ovat:
- vastata lääninhallituksen tulostavoitteiden saavuttamisesta ja toiminnan tuloksellisuudesta
- seurata lääninhallituksen alaisten virastojen ja laitosten toimintaa
- sovittaa yhteen lääninhallituksen eri osastojen toiminnan
- hyväksyä tulossopimukset eri ministeriöiden ja keskusvirastojen kanssa
Viime vuosisadan alkupuolella maaherra oli lääninsä johtaja, joka oli erityisesti vastuussa järjestyksestä ja lain ylläpitämisestä. Maaherrat johtivat erityisesti poliisitointa ja vastasivat mm. Puolustusvoimille toimitettavista luontoissuorituksista sekä painotuotteiden laillisuuden valvonnasta. 1960-luvulta alkaen maaherran tehtävät vähenivät vähän kerrallaan osana yhteiskunnan muutosta.
Vuodesta 1837 vuoteen 1918 asti maaherrat tunnettiin kuvernööreinä.
Maaherra on myös Johan Ludwig Runebergin runo kokoelmassa Vänrikki Stoolin tarinat. Runossa Savo-Karjalan läänin maaherra Wibelius asettuu vastustamaan venäläisten joukkojen komentajan laitonta vaatimusta allekirjoittaa julistus, jossa uhataan Ruotsin armeijan riveissä taistelevien sotilaiden perheitä häädöllä, mikäli sotilaat eivät palaa kotiseudulleen. Jo 1840-luvulla julkaitu runo nostaa esille siviilin passiivisen, lakiin vetoavan vastarinnan, josta sortovuosien aikana tuli nuorsuomalaisen eli perustuslaillisen puolueen valitsema toimintatapa:
Te voiton saitte. Teill on valta nyt/siis minun tehkää, miten mielikää./Mut laki, ennen mua syntynyt,/myös jälkeheni jää.
Puolustusvoimat (englanniksi Defence Forces) on termi, jota monet valtiot käyttävät omasta armeijastaan. Sillä korostetaan usein valtion puolueettomuutta, rauhanomaisuutta ja armeijan käyttöä ainoastaan puolustautumiseen.
Termi on käytössä ainakin seuraavissa maissa:
- Irlanti - Israel - Jamaika - Japani - Suomi (ks. Suomen Puolustusvoimat)
- Uusi-Seelanti - Viro
Vänrikki Stoolin tarinat on Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin
kirjoittama laaja runoteos. Suomen sodan (1808–1809) tapahtumia kuvaava eepos ilmestyi kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860. Sen avausruno Maamme-laulu (Vårt land) tunnetaan Suomen kansallislauluna.
Ensimmäinen osa (1848)
Maamme-laulu]]
Maamme-laulu]]
Maamme-laulu (1900)]]
- Maamme
- Vänrikki Stool
- Pilven veikko
- Sotavanhus
- Luutnantti Zidén
- Torpan tyttö
- Sven Dufva
- Von Konow ja hänen korpraalinsa
- Kuoleva soturi
- Otto von Fieandt
- Sandels
- Kaksi rakuunaa
- Hurtti ukko
- Kulnev
- Kuningas
- Sotamarski
- Döbeln Juuttaalla
Toinen osa (1860)
- Sotilaspoika
- Porilaisten marssi
- Vänrikin markkinamuisto
- Lotta Svärd
- Ukko Lode
- Matkamiehen näky
- Vänrikin tervehdys
- Von Törne
- Heinäkuun viides päivä
- Munter
- Von Essen
- Kuormarenki
- Wilhelm von Schwerin
- Numero viisitoista Stolt
- Veljekset
- Viapori
- Maaherra
- Adlercreutz
Teksti
- WikiSourcessa on koko teos [http://wikisource.org/wiki/V%C3%A4nrikki_Stoolin_tarinat]
- Project Runebergin sivuilla teos ruotsiksi (Fänrik Ståls sägner) [http://runeberg.org/fstal83/]
Luokka:RunotLuokka:Kirjat
Ruotsi on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Lainsäädäntövaltaa Ruotsissa käyttävät yksikamarinen parlamentti (valtiopäivät, ruotsiksi riksdag) sekä pääministerin johtama hallitus.
Ruotsissa on vallalla monipuoluejärjestelmä. Ruotsin eduskuntapuolueita ovat (suluissa kansanedustajien määrä)
- Socialdemokraterna (Sosiaalidemokraattinen puolue) (144)
- Moderata samlingspartiet (Kokoomuspuolue) (55)
- Folkpartiet liberalerna (Kansanpuolue) (48)
- Kristdemokraterna (Kristillisdemokraatit) (33)
- Vänsterpartiet (Vasemmistopuolue) (30)
- Centerpartiet (Keskustapuolue) (22)
- Miljöpartiet de Gröna (Ympäristöpuolue) (17)
Ruotsissa on Sosiaalidemokraattisen puolueen muodostama vähemmistöhallitus, jota tukevat Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue. Pääministeri on Göran Persson.
Sisäpolitiikka
Ruotsin suuri saavutus oli 1930-luvulta alkaen erityinen sosiaalivaltio eli Kansankoti (Folkhemmet) joka melkoisesti paransi kansalaisten taloudellista asemaa ja yhdenvertaisuutta. 1980-luvun lopulla Ruotsin taloudellinen tilanne on kuitenkin muuttunut epävarmemmaksi, mikä on johtanut hyvinvointivaltion rahoituskriisiin, mikä vaikeutti järjestelmän ylläpitoa.
Kansainväliset suhteet
Ruotsi on ollut Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1946, vuosi YK:n perustamisen jälkeen. Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri vuosina 1953-1961.
Ruotsi ei kuulu sotilasliittoihin, mutta käytännössä se on ollut läheisessä yhteistyössä läntisten maiden kanssa. Liittoutumattomuudella on Ruotsissa vankka kansan tuki.
Ruotsi on ollut Euroopan unionin jäsen 1.1.1995 lähtien. Ruotsalaiset hyväksyivät Euroopan union jäsenyyden kansanäänestyksen jälkeen, jossa 52,3% ruotsalaisista tuki Euroopan unioniin liittymistä. Liittymissopimuksen mukaan Ruotsin tulee liittyä yhteisvaluutta euroon, kun se täyttää ns. Emu-kriteerit. Ruotsalaiset kuitenkin hylkäsivät Euron vuonna 2003 pidetyssä kansanäänestyksessä.
euro
Ruotsissa puhutaan pääasiassa ruotsia, suurin vähemmistökieli on suomi. Maalla ei kuitenkaan ole Suomen tapaan lainsäädännöllä määrättyä virallista kieltä ruotsin hallitsevasta asemasta huolimatta. Euroopan unionin direktiivin johdosta viiden vähemmistökielen asema kirjattiin lakiin 1999; näitä ovat saame, meänkieli (suomen murre), suomi, romaani ja jiddish. Näillä kielillä on virallinen asema valtion virastoissa, oikeudessa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa tiettyjen kuntien alueella. Saamen kielellä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran (Gällivare), Jokkmokkin ja Kiirunan kunnissa ja niiden läheisyydessä. Suomi ja meänkieli ovat virallisia Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa. Vähemmistökielillä ei kuitenkaan ole samaa asemaa kuin ruotsilla Suomessa. Romaanilla ja jiddishillä on asema historiallisina vähemmistökielinä, ja Ruotsin hallituksella on tietty velvollisuus tukea niitä.
Ruotsissa asuu suuri määrä ulkomaalaissyntyisiä maan vapaamielisen pakolaisten vastaanoton ja 1960- 1980-luvulle vallinneen aktiivisen siirtotyöläispolitiikan ansiosta.
Suurin osa ruotsalaisista on luterilaisia. Vielä muutamia vuosia sitten luterilaiseen kirkkoon kuuluminen oli pakollista, ja sen lisäksi sai kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan. Ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen huomattavasti suomalaisia vähemmän uskonnollisia.
Talous
Ruotsin talous painottuu voimakkaammin metalli- ja kemianteollisuuteen samoin kuin Suomen.
Volvo, Saab, Ericsson, Tetrapak, Asea ja Nobel ovat olleet ruotsalaisen talouselämän kivijalkoja ja omistus on monimutkaisten, eri äänivaltaisten osakkeiden kautta keskittynyt muutamalla mahtiomistajalle muun muassa Wallenberg-suvulle. Viime vuosien aikana omistus on monessa yhtiössä siirtynyt kansainväliseen omistukseen ja tämä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen.
Sortokaudet-nimitystä käytetään ajanjaksoista 1899–1905 (ensimmäinen sortokausi) ja 1909–1917, (toinen sortokausi) jolloin Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea. Nimi "Sortokaudet" on otettu käyttöön jälkeenpäin, ensimmäisestä sortokaudesta käytettiin nimeä routavuodet. Myös nimitystä sortovuodet käytetään.
Ensimmäinen sortokausi
Ensimmäinen sortokausi alkoi vuonna 1899 keisari Nikolai II:n antamalla Helmikuun manifestilla, jolla keisari muutti itsevaltaisesti Suomen suuriruhtinaskunnan lainsäädäntöjärjestystä. Suomen valtiopäivät menetti lainsäädäntövallan asioissa, jotka katsottiin yleisvaltakunnallisiksi. Tämän nähtiin rikkovan Suomen perustuslakia vastaan. Suhtautuminen yhtenäistämistoimiin jakoi mielipiteet perustuslaillisten ja myöntyvyyssuuntauksen kesken.
Manifestia vastaan kerättiin kerättiin helmi–maaliskuussa 1899Suuri adressi jossa oli 522 931 allekirjoitusta. Adressia lähti viemään Pietariin 500 miehen Suuri lähetystö, mutta keisari ei ottanut sitä vastaan. Seuraavaksi koottiin Kulttuuriadressi, jonka allekirjoitti 1 063 kulttuuripersoonaa eri puolilta Eurooppaa. Keisari ei ottanut myöskään tätä adressia vastaan.
Vuonna 1901 Suomen Suuriruhtinaskunta velvoitettiin osallistumaan valtakunnan puolustukseen. Tämä tarkoitti Suomen Armeijan lakkauttamista ja liittämistä osaksi keisarillista Venäjän armeijaa. Vuonna 1902 alkoivat kutsuntalakot. Suomalaisia ei saatu Venäjän armeijaan, vaan kutsuntalakot aiheuttivat suomalaisten asevelvollisuuden lopettamisen ja asevoimat korvattiin rahallisella korvauksella, ns. sotilasmiljoonilla.
Ensimmäinen sortokausi ajoittui samanaikaisesti Suomen taiteen kultakauden kanssa ja monet sen ajan taideteokset olikin kohdistettu Venäjän valtaa vastaan tai suomalaisuuden puolesta, esimerkiksi SibeliuksenFinlandia ja Edvard Iston Hyökkäys (maalaus). Ajan teoksissa Suomi-neito kuvattiin usein lakikirjan kanssa, jota Venäjää kuvaava kotka raastaa.
Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov aloitti manifestin myötä yhtenäistämistoimet. Manifesti ja sen mukaan säädetyt lait aihettuvat suurta kuohuntaa, ja Bobrikoville annettiin diktaattorin valtuudet Suomen rauhoittamiseksi. Suomen ja ruotsin kielet sekä suomen itsehallintoasema joutuivat erilaisten hyökkäysten kohteiksi, mm. suomenmielisiä poliitikkoja karkotettiin Siperiaan ja sanomalehtiä lakkautettiin. Ensimmäinen sortokausi huipentui Eugen Schaumanin ampuessa Bobrikovin 1904.
Vuonna 1905 Venäjän tappio sodassa Japania vastaan johti vallankumoukseen ja Suomessakin suurlakkoon, jossa vaadittiin laillisuuden palauttamista. Suurlakon aikana perustettiin punakaarteja. Tampereella annettiin punainen julistus, jossa vaadittiin itsemääräämisoikeuden lisäämistä ja Helsingissä valittiin väliaikainen hallitus. Ensimmäinen sortokausi päättyi marraskuun manifestiin 1905, joka lakkautti helmikuun manifestin soveltamisen, mutta ei kumonnut sitä.
Kenraalikuvernöörin valtuudet peruutettiin, mutta venäjän kielen asema säilytettiin. Sensuuri lakkautettiin, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus palasi ja karkoitetut saivat palata. Säätyvaltiopäivät korvattiin koko kansaa edustavalla eduskunnalla.
Sortokausien aikana talous ja teollisuus kehittyivät voimakkaasti.
Toinen sortokausi
Yhtenäistämistoimenpiteet aloitettiin jälleen 1909, nyt Franz Albert Seynin alaisuudessa. Uusi sortokausi alkoi keisarin alistaessa Suomen asiat valtakunnan ministerineuvostolle. Venäjän kansallinen duuma otti Suomen asiat alaisuuteensa 1910. Vuonna 1912 vahvistettiin yhdenvertaisuuslaki, jolla Venäjän kansalaisille taattiin samat oikeudet kuin suomalaisilla Suomessa. Vuoden 1914 ohjelman mukaan Suomen autonomia piti lopettaa täydellisesti ja tehdä Suomesta keskusvallan alainen maakunta.
Vastarinnan osana syntyi muun muassa jääkäriliike. Sortotoimet kestivät helmikuun vallankumoukseen1917 asti. Väliaikaishallitus pidätti Seynin ja hänet tuotiin Pietariin, jossa hänet tapettiin seuraavana vuonna.
Le Canada est une monarchie constitutionnelle et un pays du Commonwealth ayant comme monarque et chef d'État la Reine Élisabeth II du Royaume-Uni.
Au Canada, le titre officiel de Sa Majesté est Elizabeth Deux, par la Grâce de Dieu, Reine du Royaume-Uni, du Canada et de ses autres royaumes et territoires, Chef du Commonwealth, Défenseur de la Foi. On décrit sa personnalité morale par la phrase Sa Majesté la Reine du chef du Canada. Ordinairement, on désigne la reine Élisabeth II par les expressions « la Reine », « la Reine du Canada » ou « Sa Majesté » en référence au Canada.
Monarchie constitutionnelle
Les aspects les plus remarquables de la monarchie constitutionnelle canadienne sont les suivants :
- Bien que la reine Élisabeth II soit aussi monarque du Royaume-Uni, le Royaume-Uni ne detient pas pour autant une souveraineté sur le Canada (ni le Canada sur le Royaume-Uni). Dans toutes les affaires, la Reine du Canada est conseillée exclusivement par son gouvernement canadien (voir aussi Conseil privé de la Reine pour le Canada). Aucun gouvernement britannique ne peut conseiller la monarque canadienne sur des sujets canadiens. Le Statut de Westminster (1931) a remplacé le concept d'un monarque britannique avec des colonies du Royaume-Uni avec celui d'un monarque sur les trônes de plusieurs royaumes différents.
- Tout pouvoir exécutif repose théoriquement sur la Reine, représentée au Canada par la Gouverneure générale et les lieutenants gouverneurs des provinces. La sanction royale est nécessaire pour tous les projets de loi du Parlement et des assemblées législatives provincielles, qui siègent à son bon plaisir. Les personnes prêtant serment d'allégeance au Canada, par exemple les immigrants, les soldats, et les parlementaires, le font à Sa Majesté la Reine du Canada, la personnalité morale de la souveraineté canadienne.
- Toutefois, comme c'est le cas au Royaume-Uni, le rôle de la Reine est presque entièrement symbolique et culturel, et les pouvoirs qui sont légalement les siens sont pratiqués entièrement selon le conseil du gouvernement élu. Or, dans des circonstances exceptionnelles, la Reine peut agir contre ces conseils sur la base de ses pouvoirs de réserve. Dans la pratique, la monarchie agit en 'sceau d'approbation' et est un symbole cérémonial de l'autorité exécutive. On pourrait dire que la Reine règne sans commander.
- La reine Élisabeth II, comme c'est le cas pour tous ses autres royaumes autres que le Royaume-Uni, n'utilise d'habitude le rôle de « Reine du Canada » que lorsqu'elle se trouve au Canada ou (parfois) quand elle a recours à certaines fonctions ayant rapport avec le Canada (par exemple, décerner des honneurs canadiens) au Royaume-Uni. La majorité des devoirs de la Reine sont effectués par la Gouverneure générale, tandis que la Reine pourrait théoriquement renverser ses décisions. Une exception à cette règle s'est produit lors de quelques visites d'État de la Reine aux États-Unis, puisque ces visites ont eu la tendance à s'incorporer à des visites prolongées au Canada. Par exemple, lors de la visite américaine en 1959, le dîner de la Reine pour le Président des États-Unis eut lieu à l'ambassade canadienne à Washington, non pas à la britannique.
- Bien que le rôle visible de la Reine au Canada ait diminué considérablement vers la fin du XXe siècle, son image se trouve sur toutes les pièces de monnaie, le billet de 20 dollars, et sur des timbres-poste. D'habitude son portrait se trouve dans tous les bureaux gouvernementaux, les installations militaires, les écoles, et les ambassades étrangères canadiennes.
- La Reine se trouve à la tête du Régime canadien de distinctions honorifiques. Elle seule a donc le pouvoir d'approuver la création d'un nouvel honneur sur le conseil du gouvernement canadien. La Gouverneure générale administre les responsabilités par rapport aux distinctions honorifiques, au nom de la Reine.
- Depuis la création de la Nouvelle-France, le Canada n'a jamais été sans une monarchie. Il est parmi les monarchies les plus vieilles du monde.
Catégorie:Gouvernement du Canada
Thomas Lenk (Bildhauer)
Thomas Lenk ( - 15. Juni1933 in Berlin) ist ein deutscher Bildhauer.
Lenk studierte 1952 für kurze Zeit an der Kunstakademie Stuttgart und absolvierte anschließend eine Steinmetzlehre. Bekannt wurde er mit seinen in den 1960er Jahren geschaffenen Schichtpla
Manturowo
Manturowo (russischМантурово) ist eine - seit 1958 selbstständige - Stadt in Russland mit 19.100 Einwohnern (Stand: 2004). Manturowo liegt im Gebiet Kostroma am Fluss Unscha, etwa 650 km nordöstlich von Moskau entfernt. Die geographischen Koordinaten sind: 58,34
Peugeot 504
Der Peugeot 504 ist ein Automobil des Herstellers Peugeot.
Es wurde von dem italienischen Desiger Sergio Pininfarina entworfen und im September 1968 als viertürige Limousine vorgestellt. Der Peugeot 504 war eine komplette Neukonstruktion mit Einzelradaufhängung an allen vier Rädern und vier Read More...
Regenbogenflagge
Die Regenbogenfahne hat eine lange Tradition und diente in vielen Kulturen weltweit als Zeichen der Toleranz, Vielfältigkeit, der Hoffnung und Sehnsucht. Diese Bedeutung geht auf den Regenbogen als Symbolbiblischer Verheißung zurück (vgl. Noach).
Kotelnitsch
Kotelnitsch (russischКотельнич) ist eine Stadt in Russland mit 27.900 Einwohnern (Stand: 2004). Kotelnitsch liegt im Gebiet Kirow am Fluss Wjatka und befindet sich etwa 850 km nordöstlich von Moskau. Außerdem hat es Anbindung an die Read More...
Elefantenfuß (Pflanze)
Der Elefantenfuß oder auch Flaschenbaum oder Wasserpalme (Nolina recurvata) (alter Name: Beaucarnea recurvata) gehört zur Mäusedorngewächse (Ruscaceae) und ist vor allem in den trockenen Regionen Mexikos beheimatet.
Aussehen
Der Elefantenfuß erreicht eine Höhe von mehreren Metern und hat einen dicklichen Stam
Dawes Plan
Der Dawes-Plan sollte 1924 die Reparationsleistungen Deutschlands nach dem Ersten Weltkrieg in einer Weise lösen, die zu einer Stabilisierung der europäischen Wirtschaft beitragen würde.
Entstehung
Die Reparationskommission beschloss am 30. November1923 die Einberufung eines Sachverständigenausschusses unter Vorsitz des Finanzexperten Charl
