:: wikimiki.org ::
| Maailman Perintökohde |
Maailman perintökohdeUNESCOn maailmanperintöluettelon tarkoituksena on suojella maailman tärkeää ja uhanalaista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon otettujen kohteiden ja alueiden säilyttämisellä katsotaan olevan erityistä merkitystä ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle.
Vuonna 2004 maailmanperintöluettelossa oli 788 kohdetta, joista 611 kulttuurikohdetta, 154 luonnonkohdetta ja 23 molempiin ryhmiin kuuluvaa.
Maailmanperintöluettelossa on Suomesta seuraavat kohteet:
- Suomenlinna Helsingin edustalla
- Vanha Rauma - Rauman vanha ja tiheään rakennettu puutaloalue
- Petäjäveden vanha kirkko Petäjävedellä
- Verlan tehdasmuseo (entinen puuhiomo ja pahvitehdas) Jaalassa
- Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue Lapin kunnassa
Lisäksi luettelossa on Suomen ja yhdeksän muun valtion kautta kulkeva kolmiomittauspisteiden ketju, Struven ketju.
Kohteita muissa maissa
- Butrint, Albania
- Inaccessible, Atlantin valtameri
- Iso valliriutta, Australia
- Bakun vanha kaupunki, Azerbaidžan
- Nessebar, Bulgaria
- Abu Simbelin temppelit, Egypti
- Assurin kaupungin rauniot, Irak
- Salzburgin vanha kaupunki, Itävalta
- Petran muinaiskaupunki, Jordania
- Masada, Israel
- Nahannin kanjoni, Luoteisterritoriot, Kanada
- Timbuktu, Mali
- Valletta, Malta
- Chichén Itzá, Meksiko
- Uxmal, Meksiko
- Kathmandun laakso, Nepal
- Auschwitzin keskitysleirimuseo, Puola
- Krakovan keskiaikainen keskusta, Puola
- Edinburghin vanha kaupunki, Skotlanti
- Bambergin vanha kaupunki, Saksa
- Victorian putoukset Sambian ja Zimbabwen rajalla
- Kiži, Venäjä
- Pietarin historiallinen keskusta, Venäjä
Linkkejä
- [http://www.nba.fi/fi/maailmanperintokohteet Suomen maailmanperintökohteet museoviraston sivuilla]
- [http://www.unesco.org/whc Unescon sivut maailmanperinnöstä]
- [http://www.verla.fi Verlan tehdasmuseo]
- [http://www.maanmittauslaitos.fi/default.asp?id=760&docid=3157 Struven ketjusta Maanmittauslaitoksen sivuilla]
Luokka:Unescon maailmanperintökohteet
Luokka:Ympäristönsuojelu
zh-min-nan:UNESCO Sè-kài Ûi-sán
ja:世界遺産
Unescothumb
Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (englanniksi United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization eli UNESCO) on Yhdistyneiden kansakuntien alajärjestö, jonka tarkoituksena on tieteen, kasvatuksen ja kulttuurin avulla edistää kansojen välistä yhteistyötä. Se perustettiin 16. marraskuuta 1945 ja sillä on 191 jäsenmaata. Järjestön pääjohtaja on vuodesta 1999 ollut japanilainen Koïchiro Matsuura. Järjestön päämaja sijaitsee Pariisissa.
Päämäärät ja tehtävät
Kasvatus-, tiede- ja kultturijärjestön perussääntö vuodelta 1945 määrittelee järjestön päämäärät ja tehtävät:
1. Järjestön tarkoituksena on myötävaikuttaa rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen edistämällä kansojen välistä yhteistyötä kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin avulla, jotta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa kaikille kansoille tunnustettujen oikeuden, lain, ihmisoikeuksien ja ihmisten perusvapauksien periaatteiden yleismaailmallinen kunnioitus voitaisiin rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta turvata.
2. Tämän toteuttamiseksi järjestö:
a) suosii kaikkia joukkotiedotusvälineitä hyväksikäyttäen sitä työtä, joka edistää kansojen keskinäistä tuntemusta ja ymmärtämystä ja suosittelee tässä tarkoituksessa sellaisten kansainvälisten sopimusten solmimista, jotka osoittautuvat tarpeellisiksi sanan tai kuvan välityksellä helpottamaan aatteiden vapaata vaihtoa;
b) antaa voimakasta virikettä kansanopetukselle ja kulttuurin levittämiselle:
ryhtymällä yhteistyöhön sitä toivovien jäsenvaltioiden kanssa auttaakseen niitä kehittämään opetustoimintaansa;
panemalla alulle kansojen välisen yhteistyön sen ihanteen asteittaiseksi toteuttamiseksi, joka pyrkii varaamaan kaikille, rotuun, sukupuoleen tai taloudellisiin taikka yhteiskunnallisiin eroavaisuuksiin katsomatta, yhtäläiset mahdollisuudet päästä osalliseksi kasvatuksesta;
ehdottomalla sellaisia kasvatusmenetelmiä, jotka parhaiten soveltuvat kaikkialla maailmassa valmistamaan lapsia vapaan ihmisen velvoituksiin;
c) auttaa ylläpitämään, lisäämään ja levittämään tietoja:
vaalimalla sen yleismaailmallisen sivistysperinnön säilyttämistä ja suojelemista, jonka kirjat, taideteokset sekä muut historialliset ja tieteelliset muistomerkit muodostavat, ja suosittelemalla asianomaisille kansoille tätä tarkoittavien kansainvälisten sopimusten solmimista;
kannustamalla kansojen välistä yhteistyötä kaikilla henkisen elämän aloilla, samoin kuin kasvatuksen, tieteen ja kulttuurin piirissä toimivien henkilöiden sekä julkaisujen, taideteoksien, tutkimusvälineiden ja muun tietoaineiston vaihtoa;
helpottamalla sopivin kansainvälisin yhteistyötoimenpitein kaikkien kansojen mahdollisuuksia saada käyttöönsä eri maissa painettuja julkaisuja.
3. Pyrkien turvaamaan järjestön jäsenvaltioille niiden sivistysmuotojen ja kasvatus-järjestelmien riippumattomuuden, koskemattomuuden ja hedelmällisen erilaisuuden, järjestö ei saa puuttua asioihin, jotka olennaisesti kuuluvat jonkin jäsenvaltion sisäiseen toimivaltaan.
(Suomen säädöskokoelman sopimussarja n:o 30/1956)
Järjestö on vuodesta 1972 ylläpitänyt maailmanperintöluetteloa.
Aiheesta muualla
- [http://www.minedu.fi/opm/unesco/index.html Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön toiminta Suomessa]
- [http://www.unesco.org Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön viralliset sivut]
Luokka:Yhdistyneet kansakunnat
Luokka:Kulttuurijärjestöt
zh-min-nan:Unesco
ko:유네스코
ja:国際連合教育科学文化機関
simple:United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization
th:องค์การศึกษา วิทยาศาสตร์ และวัฒนธรรมแห่งสหประชาชาติ
Helsinki
Helsinki (ruotsiksi Helsingfors) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Helsingin seutukunnan keskus.
Maantiede
Helsingin tarkka sijainti on 60°10'24" pohjoinen, 24°56'55" itä (60.173333, 24.948667). Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on yli 300 saarta. Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistojakauma vaihtelee klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria.
Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja.
Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-96. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat".
Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta.
Pisin katu on Mannerheimintie 5 420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.
Historia
Ruotsin vallan aika
Ruotsi.]]
Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartioharjun linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan vastapainoksi. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan (Porin edeltäjä) kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä.
Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka.
Helsinki perustettiin alun perin Töölön kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle.
Venäjän voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aikana venäläiset sotajoukot miehittivät Helsingin vuosina 1713–1721.
Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 1741–1743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita.
Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa 1808–1809 venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.
Venäjän vallan aika
Venäjä]
Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin vuonna 1812 Suomen siirryttyä Venäjän valtaan. Samassa yhteydessä Carl Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uusiksi, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö ja Tuomiokirkko, ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta.
Vuonna 1827 yliopisto muutti Turusta Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta.
Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle
Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Saksalaiskenraali Rüdiger von der Goltzin joukot valtasivat Helsingin 14. huhtikuuta ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna.
Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset (1944) jatkosodan aikana , mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana.
Helsingille myönnettiin vuoden 1940 olympialaiset, jotka jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vuonna 1952 Helsinki sai vihdoin omat olympialaisensa.
1960-luvulla alkanut kaupungistumisen aalto eli "pako maalta" kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana. Kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on taas ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköinen syy tähän on asuntojen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin.
Helsingin väestö poikkeaa merkittävällä tavalla muusta Suomesta, sillä kaupungin asukkaista maahanmuuttajia on jo yli 40 000, eli enemmän kuin suomenruotsalaisia. Kaupunki työllistää 40 000 ihmistä ja koko kaupungissa on 375 000 työpaikkaa.
Väkiluvun kehitys
Palvelut
Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taidekorkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu, jossa tohtorintutkinnon suorittaminen niin ikään on mahdollista, ja joka luetaan yliopistojen joukkoon.
Lisäksi toiminnassa on neljä ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 10 000 opiskelijaa; tarjolla on ainakin 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä.
Kaupungissa on 189 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 70 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä.
Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu.
Helsingissä on kattava terveydenhuoltoverkosto. Terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla HYKS Lasten ja nuorten sairaala. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.
Liikenne
sukupuolitautien- että metrojärjestelmä.]]
metrojärjestelmä.]
Helsingissä on HKL:n alaisuudessa toimiva kattava julkinen liikenne, joka koostuu busseista, raitiovaunuista, Helsingin metrosta ja VR:n paikallisjunista sekä takseista. Yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle hoitaa YTV. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä lähes puolet taitetaan busseilla, yli neljännes raitiovaunuilla ja vajaa neljännes metrolla.
Lentoliikennettä palvelee Helsinki-Vantaan lentoasema sekä Malmin lentokenttä.
Helsingin satama on Euroopan suosituimpia risteilysatamia. Kesäsesongin aikana siellä vierailee noin 200 risteilyalusta ja ne tuovat 150 000 päiväkävijää. Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 9000 laituripaikkaa. Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä. Viking Line, Silja Line, Tallink ynnä muut tarjoavat myös laivayhteyksiä Tallinnaan, Tukholmaan ja pohjoisen Saksan kaupunkeihin.
Autoliikennettä kaupungissa yritetään vähentää tarjoamalla hyvä joukkoliikenteen palvelutaso ja säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää varsinkin kantakaupungissa. Autoilu on kuitenkin kaupungissa tehty sujuvaksi mahdollisuuksien mukaan rakentamalla moottoriteitä ja muilla toimenpiteillä. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 336 henkilöautoa, joka on alhainen luku.
Muut palvelut
Helsingissä sijaitsevat Suomen suurimmat sairaalat, mukaan lukien HYKS. Lisäksi Stadin skoudet eli poliisi ja Stadin brankkari eli palokunta palvelevat kaupunkilaisia.
Helsingin työssäkäyntialue
Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.
Vihtissa]]
Vihti
Vihti]
Vihti]
Nähtävyydet
Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet
Helsingissä on paljon nähtävyyksiä. Tässä muutamia niistä:
- Korkeasaaren eläintarha.
- Linnanmäen huvipuisto.
- Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo.
- Suomenlinnan linnake.
- Tuomiokirkko hallitsee empiretyylistä Senaatintoria.
- Kiasma, nykytaiteen museo, avattiin vuonna 1999.
- Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle.
Kulttuuri
Tapahtumia
Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää.
Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on [http://www.hiff.fi/ Rakkautta ja Anarkiaa], joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tahi tule päätymään laajempaan levitykseen poikkitaiteellisuutensa tai muiden syiden takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.
Kulttuurin järjestäjät
Kulttuuria Helsingissä tuottaa ja järjestää etupäässä [http://kulttuuri.hel.fi/index_fi.html Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus], joka hallinnoi Helsingissä kulttuurikeskuksia, joissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.
Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa.
Urheilu
Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon [http://www.helsinkicitymarathon.com/]. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi [http://www.naistenkymppi.fi/], joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille.
Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1983 ja uudestaan vuonna 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun EM-kilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003.
Ystävyyskaupungit
- Sendai (Japani)
Tilastot
Asukasluku (29.12. 2003) on 559 753. Vuoden 2001 (1.1. 2001) asukasluvusta (555 474) oli ruotsinkielisiä 6,5 % ja ulkomaiden kansalaisia 4,7 %. Helsingin asukkaista on huomattavasti suurempi osa naisia kuin muualla Suomessa.
Keskilämpötila (2001) +5,9 °C
Lämpimin kuukausi heinäkuu, keskilämpötila +20,2 °C
Kylmin kuukausi helmikuu, keskilämpötila -6,8 °C
Katso myös
- Hitas
- Pääkaupunkiseudun lähiliikenne
- Helsingin alueellinen jako
- Helsingin kaupunginjohtaja
Aiheesta muualla
- [http://www.hel.fi/ Helsingin kaupungin kotisivut]
- [http://www.ytv.fi/reittiopas Reittiopas joukkoliikenteeseen]
- [http://www.hepo.fi/ Helsingin Polkupyöräilijät ry HePo] - näe Helsinkiä pyörän satulasta käsin
- [http://www.nba.fi/helsinginarkeologiaa/ Helsingin arkeologisia tutkimuksia] - Museoviraston aikaansaannoksia
- [http://www.museokatu.net/large_refresh.html Museokadun liikenne] - näe elävää kuvaa liikenteestä
- [http://www.korttelit.fi Korttelit.fi] kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Pääkaupungit
-
ko:헬싱키
ja:ヘルシンキ
simple:Helsinki
Rauma
Rauma (ruotsinkielinen nimi Raumo) on vuonna 1442 perustettu kaupunki Länsi-Suomen läänissä, Pohjanlahden rannalla, 50 km Porista etelään ja 92 km Turusta pohjoiseen. Kaupungin asukasluku on 36 677 (vuoden 2004 lopussa).
Rauma on Suomen neljänneksi vanhin kaupunki (viidenneksi vanhin, jos Viipuri lasketaan). Rauman seutu on kuuluisa etenkin rikkaasta murteestaan (Rauman giäl) — "Kyl Raum o ain Raum". Rauma on kuuluisa myös pitsinnypläyksestä.
Keskiaikaisesta Raumasta on jäljellä alun perin fransiskaaniluostarin kirkoksi rakennettu Pyhän Ristin kirkko ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot. Vanha Rauma on tiheään rakennettu ja matala puutaloalue. Se on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon. 1500-luvulla kaupunki paloi monta kertaa, mutta viimeisin suuri palo oli vuonna 1682. Vuonna 1550 kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin kaupungin. Myös raumalaiset porvarit määrättiin muuttamaan Helsinkiin. Osa porvaristosta totteli kuninkaan määräystä, mutta monet jäivät Raumalle; varsinkin kun Helsinkiin muuttivat etupäässä vain miehet. Uppiniskaisia raumalaisia porvareita jahdattiin useita vuosia Rauman ympäristöstä, useimpia sakotettiin ja kaikkein hankalimpia porvareita uhattiin kuolemantuomiolla. Tilanne rauhoittui huomattavasti sen jälkeen kun porvaristo sai paluuluvan 1550-luvun lopulla.
Rauma on rannikkokaupunkina elänyt aina merestä ja käynyt kauppaa meriteitse. Kaupunkiin on tullut vuosisatoja ulkomaisia vaikutteita muiden satamakaupunkien tapaan. 1800-luvulla Raumalla oli suuri purjelaivasto. Rauman viimeinen purjelaiva oli Uljas.
Teollisuus ja kauppa
Rauma on perinteinen laivateollisuuskaupunki. Kaupungissa on myös sellu- ja paperiteollisuutta; UPM-Kymmenen Rauman paperitehdas on Euroopan suurin. Rauman satama on yksi maan vilkkaimmista.
Kulttuuri
Raumalla järjestetty vuosittain 1971 lähtien Rauman Pitsiviikko. Raumanmeren juhannus on Suomen suurin vuosittain järjestettävä musiikkifestivaali, jota on järjestetty vuodesta 1999 lähtien. Pienempiä musiikkitapahtumia ovat klassisen musiikin festivaali Rauman Festivo ja vaihtoehtomusiikkitapahtuma [http://klustermus.kaakao.org Klustermus]. Loppukesästä kaupungissa järjestetään myös Itämeren maiden elokuvia esittelevä [http://www.blueseafilmfestival.com Blue Sea Film Festival].
Urheilu
Rauman Lukko on raumalainen jääkiekkojoukkue. Paikallisia jalkapallojoukkueita ovat Pallo-Iirot ja FC Rauma. Fera on paikallinen pesäpallojoukkue. Amerikkalaisen jalkapallon Vaahteraliigassa pelaa Sea City Storm.
Kaupunginosat ja kylät
Haapasaari, Kaaro, Kappelinluhta, Keskusta, Kinno, Kolla, Kortela, Kourujärvi, Lajo, Lonsi, Merirauma, Monna, Nihattula, Nummi, Paloahde, Paroalho, Sampaanala, Sinisaari,
Sorkka, Soukainen, Syvärauma, Tarvola, Tuomoniemi, Unaja, Uotila, Uusilahti, Vanha Rauma, Vasarainen, Vermuntila, Voiluoto, Äyhö
Linkkejä
- [http://www.rauma.fi Rauman kaupunki]
- [http://www.nba.fi/fi/maailmanperintokohteet Maailmanperintökohteet Suomessa (Museovirasto)]
- [http://www.oldrauma.fi/index_sf.html Vanha Rauma (esittely verkossa)]
Äyhö
Luokka:Rauma
Luokka:Suomen kaupungit
PetäjävesiPetäjävesi on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 3758 ihmistä ja sen pinta-ala on 495,55 km², josta 37,59 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 8,125 asukasta/km².
Vuosina 1763–1765 rakennettu Petäjäveden vanha kirkko on puurakentamisen mestariteos, joka on UNESCOn Maailmanperintöluettelossa.
Kyliä
Kintaus, Kuivasmäki, Kumpujärvi, Petäjävesi, Rukoila
Aiheesta muualla
- [http://www.petajavesi.fi Petäjäveden kunnan kotisivut]
Luokka:Petäjävesi
Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalueSammallahdenmäen pronssikautiset röykkiöhaudat ovat Lapin kunnassa, Satakunnassa sijaitseva muinaisjäännös, mikä on kuulunut UNESCO:n maailmanperintölistalle 1. joulukuuta 1999 alkaen.
Alle kilometrin läpimittaisella kallioalueella sijaitsee 33 pronssikautista kivistä koottua hautaröykkiötä noin vuosilta 1500 - 500 ekr. Röykkiöissä on isoja hiidenkiukaita, laakea suuri nelikulmainen lados, jota kutsutaan "kirkonlattiaksi", sekä pitkä ja korkea vallimuodostelma "pitkä raunio". Alue on muinaista merenrantaa, mikä näkyy edelleen kasvillisuudesta ja maastosta.
Aiheesta muualla
- [http://www.lappi.fi/sammallahdenmaki.html Alueesta Lapin kunnan sivuilla]
Luokka:Suomen muinaisjäännökset
Luokka:Unescon maailmanperintökohteet
Struven ketju
Struven ketju on yhdeksän maan läpi kulkeva kolmiomittausketju välillä Jäämeri–Mustameri.
Ketju muodostui 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä nykyisten Norjan, Ruotsin, Suomen, Venäjän, Viron, Latvian, Liettuan, Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan alueella. Mittaukset kestivät 40 vuotta ja saatiin päätökseen vuonna 1855. Ketjussa on yhteensä 265 pistettä, joista nyt suojeltaviksi valitut ovat 34 parhaiten säilynyttä ja kulttuurihistoriallisesti arvokkainta.
Nimensä ketju on saanut saksalaisen matemaatikon ja tähtitieteen professorin, Friedrich Georg Wilhelm Struven (1793-1864) mukaan. Tämä suunnitteli maapallon koon ja muodon selvittämiseksi tarkemman kolmiomittausketjun kuin mitä ranskalainen matemaatikko ja tiedemies Pierre-Louis Moreau de Maupertuis (1698-1759) oli osoittanut 1736 Tornionjokilaaksoon tekemällään tutkimusmatkalla siitä, että maapallo on navoiltaan litistynyt.
Suomen suojellut pisteet
Suomen suojellut pisteet ovat Stuor-oivi (nimi nykyasussa Stuorrahanoaivi) lähellä Norjan rajaa, Avasaksa (Aavasaksa) ja Tornea (Alatornion kirkko) Länsi-Lapissa, Puolakka (Oravivuori) Korpilahdella Keski-Suomessa sekä Porlom II (Tornikallio) Lapinjärven Porlammilla ja Svartvira (Mustaviiri) Pyhtään saaristossa.
Luokka: Unescon maailmanperintökohteet
Albania
Albanian tasavalta eli Albania (albaniaksi Shqiperia eli kotkien maa) on tasavaltainen valtio Balkanilla, Euroopassa. Sen rajanaapureita ovat Serbia ja Montenegro, Makedonia ja Kreikka. Lännessä Albania rajoittuu Välimereen.
Albanian kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä albanialainen. Nimitys "albaani" viittaa kansallisuuteen.
Historia
Nykyisen Albanian alueella asui jo antiikin aikana illyrialaisia, joista nykyiset albanialaiset polveutuvat. Illyrialaiset alistuivat Rooman valtaan ajanlaskumme alun tienoilla ja säilyivät sittemmin Itä-Rooman eli Bysantin vallan alla keskiajalle asti.
1300-luvun lopulla Ottomaanien valtakunta alkoi levittäytyä Albaniaan, mutta Albanian kansallissankari Skenderbeg yhdisti 1400-luvulla albanialaiset vastarintaan vuosiksi 1443—1478. Skenderbegin kuoleman jälkeen Albania joutui osaksi Ottomaanien valtakuntaa ja suurin osa väestöstä omaksui vähitellen islaminuskon.
1800-luvun lopulla albaanien toiveet itsenäistymisestä alkoivat nousta ja lopulta 1912 Ensimmäisen Balkanin sodan yhteydessä Albania itsenäistyi.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Albania joutui sotanäyttämöksi ja sodan jälkeen Albania pyrki nojautumaan Italian suojeluun. 1928 konservatiivinen klaanipäällikkö ja pääministeri Zog I julistettiin maan kuninkaaksi. Italian vaikutusvalta maan asioihin kuitenkin jatkoi kasvuaan. Huhtikuussa 1939 Mussolinin joukot miehittivät maan ja liittivät sen osaksi Italiaa.
Toisen maailmansodan aikana kommunistiset ja nationalistiset sissit taistelivat Albaniassa italialaisia ja saksalaisia miehitysjoukkoja sekä toisiaan vastaan. Liittoutuneiden ja Titon Jugoslavian tuella kommunistit selviytyivät voittajiksi ja maa julistettiin kansantasavallaksi 1946. 40-luvun lopulla maan johtoon nousi Enver Hoxha, jonka johdolla maa haki tukea ensin Stalinin Neuvostoliitosta ja vuodesta 1962 alkaen Kiinasta. Lopulta 70-luvun lopulla välit myös Kiinaan huononivat ja maa siirtyi tiukalle eristäytymislinjalle.
Kiinasta
Hoxhan ympärille alkoi muodostua nopeasti henkilökultti ja 1960-luvulle tultaessa se oli kehittynyt pitemmälle kuin missään muussa kommunistisessa maassa, ehkä lukuun ottamatta Pohjois-Korean Kim Il-Sungia. ja Kiinan Mao Zedongia. Vuonna 1967 Dürresissa käynnistetty liike matki monia Kiinan kulttuurivallankumouksen piirteitä. Punakaartilaisiksi puettuja koululaisia kehoitetiin vandalisoimaan kirkkoja ja moskeijoita. Valtio määräsi kaikki minareetit ja useat kirkot purettaviksi ja uskonnollisia kirjoja kulttiesineitä tuhottiin laajasti. Erityisesti vuosien 1967 ja 1976 uskonnonvastaisissa kampanjoissa hyökkäykset järjestäytynyttä uskontoa ja uskovaisia vastaan olivat brutaaliuudeltaan ja fanaattisuudessaan vertaansa vailla missään kommunistisessa valtiossa. Imaameja, pappeja ja munkkeja sekä nunnia teloitettiin ja vangittiin laajasti.
Amnesty Internationalin uraauurtavan,vuonna 1984 julkaistun, raportin mukaan Albanian ihmisoikeustilanne oli Hoxhan aikana hyvin huono. Hallitus esti ihmisten ilmaisun-, uskonnon, liikkumisen- ja järjestäytymisvapauden, vaikka vuonna 1976 hyväksytty perustuslaki periaatteessa takasi nämä oikeudet. Vuonna 1981 Hoxha määräsi useita johtavassa asemassa olevia puoluevirkailijoita teloitettavaksi puhdistuksessa. Pääministeri Mehmet Shehun ilmoitettiin tehneen itsemurhan, mutta useiden todistajien mukaan Hoxha itse ampui Shehun puolueen politbyroon kokouksessa.
Hoxhan kuoltua 1985 ja sosialismin murruttua Itä-Euroopassa, myös Albanian hallitus taipui monipuoluevaaleihin 1991. Entisten kommunistien muodostama Sosialistinen puolue voitti ensimmäiset vaalit, mutta yleislakon ja levottomuuksien jälkeen pidetyissä uusissa vaaleissa 1992 valtaan nousi opposition Demokraattinen puolue.
Jopa satojentuhansien albanialaisten menetettyä rahansa valtavassa pyramidihuijauksessa kapinointi kaatoi Demokraattisen puolueen hallituksen 1997 ja nosti Sosialistipuolueen uudelleen valtaan.
Alueet
Albania jakautuu 36 alueeseen eli rretheen. Alueet ryhmitellään maankuntiin, joita on 12. Pääkaupungilla on erikoisasema.
Maantiede
Albanian maantiede
Albanian maantiede
Väestö
Asukkaista 95 prosenttia on etnisesti albanialaisia ja kolme prosenttia kreikkalaisia.
Noin seitsemänkymmentä prosenttia väestöstä on muslimeja, kaksikymmentä prosenttia ortodokseja ja kymmenen prosenttia katolisia. Luvut ovat arvioita, koska virallisia tilastoja ei ole. Kaikki kirkot ja moskeijat suljettiin vuonna 1967 ja uskonnonharjoittaminen kiellettiin aina vuoteen 1990 asti.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- kromi
Merkittävimmät vientituotteet
- kromi
- öljy
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=41.112469,20.061035&spn=3.674981,8.107910&z=10&t=h&hl=en Albania Goole Mapsissa]
- [http://www.forumi.zeriyt.com/index.php Albanian Forum]
Luokka:Albania
fiu-vro:Albaania
als:Albanien
roa-rup:Albanii
ms:Albania
zh-min-nan:Shqipëria
ko:알바니아
ja:アルバニア
simple:Albania
th:ประเทศแอลเบเนีย
InaccessibleInaccessible on eteläisellä Atlantilla sijaitseva saari joka on nimensä mukaisesti vaikeapääsyinen. Saari sijaitsee lähellä Tristan da Cunhan saarta, joka on mahdollisesti maailman syrjäisin asuttu paikka. Inaccessiblellä sijaitsee ainoastaan tutkimusmatkailijoiden mökki, pysyvää asutusta ei ole. Saaren löysivät hollantilaiset vuonna 1652. Brittiläinen tutkimusmatkailija Ernest Shackleton poikkesi saarella vuonna 1922. Toisen maailmansodan aikana saarta yritettiin asuttaa. Saari kuuluu Yhdistyneen kuningaskunnan hallinnoimiin alueisiin ja se on merkittävänä luontokohteena UNESCOn maailmanperintölistalla.
Inaccessible-niminen saari on myös Skotlannissa.
Luokka:Saaret
Luokka:Yhdistynyt kuningaskunta
Luokka:Unescon maailmanperintökohteet
ja:イナクセシブル島
Iso valliriutta
Iso valliriutta (englanniksi Great Barrier Reef) on maailman suurin koralliriutta, joka sijaitsee Korallimeressä Queenslandin rannikolla koillis-Australiassa. Se kuuluu maailman vaikuttavimpiin luontokokonaisuuksiin. Iso Valliriutta on noin 2 300 kilometriä pitkä ja se peittää alleen noin 20 000 neliökilometrin kokoisen alueen.
Joskus Ison valliriutan kerrotaan olevan maailman suurin yksittäinen elävä olento. Todellisuudessa se muodostuu monista koralliyhdyskunnista. Alue on maailman suurin meriluonnonsuojelualue ja se valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1981.
Ensimmäinen eurooppalainen tutkimusmatkailija, joka näki Ison valliriutan oli James Cook, joka löysi sen 11. kesäkuuta 1770.
Ison valliriutan ekosysteemi
Riutan muotoutuminen on kestänyt monta miljoonaa vuotta. Nykyisin se kohtaa monia ihmisen aiheuttamia uhkia liikakalastuksesta ilmanmuutokseen. Ison Valliriutan värikäs ekosysteemi koostuu tuhansista erillisistä riutoista, pinnanalaisista koralliyhdyskunnista hiekkaisiin saarekkeisiin. Valliriutan tarjoama kasvupaikkojen ja elinympäristöjen moninaisuus tekee siitä ekologisesti erityisen rikkaan kokonaisuuden.
Alueella elää suuri trooppisten merieliöiden kirjo. Jotkin kalalajit ja selkärangattomat esiintyvät ainoastaan Ison Valliriutan alueella. Kaikkiaan alue antaa elinympäristön 2 000 kalalajille, 350 korallilajille, 4 000 nilviäislajille ja 400 sienilajille. Vedenalaisten koralliyhdyskuntien väliin jää hiekkaisia saaria, jotka ovat tärkeitä pesimäalueita useille merilinnuille.
Meriruohon keskellä laiduntaa runsas merilehmäpopulaatio, ja rauhallisemmilla alueilla elää suolaisen veden krokotiileja. Hiekkaiset rannat ovat merikilpikonnien tärkeitä pesimäpaikkoja. Meri parveilee erilaisia kaloja. Korallien seassa askeltelee pullonokkadelfiinejä, kiinanvalkodelfiinejä, iravadindelfiinejä ja spinnerdelfiinejä. Syvemmissä vesissä uivat miekkavalaat, lahtivalaat ja ryhävalaat.
Isoa Valliriuttaa uhkaavat muun muassa saastuminen sekä liikakalastus. Maanviljelyksiltä mereen valuvat ravinteet kasvattavat leväkasvustoja, jotka hajotessaan kuluttavat happea, jolloin muut eliöt joutuvat kärsimään. Öljynporaus vahingoittaa koralleja ja uhkaa saastuttaa alueen veden.
Liikakalastus vaurioittaa alueen eliöstön vuorovaikutussuhteita. Korallit tuhoutuvat liian suuren laidunnuspaineen seurauksena kun ylikalastetaan lajeja, jotka hyödyntävät ravintonaan koralleja laiduntavia kalalajeja. Iso Valliriutta kärsii lisäksi ilmastonmuutoksesta. Meriveden lämpeneminen rikkoo koralleja monin paikoin ja muuttaa loistokkaan väriset korallimetsät kuolleen kalpeiksi.
Säilyäkseen jälkipolville Iso Valliriutta tarvitsee nykyistä laajempia kokonaan rauhoitettuja alueita. Tällä hetkellä kalastus suodaan jopa 95 prosentin suuruisella alueella Valliriutan varrella. Noin puolella Valliriutan pinta-alasta saa myös pohjatroolata, mikä pilaa merenpohjaa ja on äärimmäisen tuhoisaa vedenalaiselle elämälle.
Linkkejä
- [http://www.gbrmpa.gov.au/ Great Barrier Reef Marine Park - kotisivu]
Luokka:Australia
Luokka:Unescon maailmanperintökohteet
ja:グレート・バリア・リーフ
Australia
Australia on saarivaltio, jonka pääkaupunki on Canberra. On olemassa hienoista epäselvyyttä siitä, onko Australia maantieteellisesti saari vai manner. Yksi käsitys on että se kuuluu Oseanian mantereeseen, jolla ei ole varsinaisesti omaa emämannertaan. Toisen käsityksen mukaan Australia olisi ainoa valtio joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, joka tarkoittaa eteläistä.
Historia
Pääartikkeli: Australian historia
Ensimmäiset asukkaat saapuivat Australiaan Kaakkois-Aasiasta jo noin 50 000 vuotta sitten. Eurooppalaiset kuitenkin löysivät saaren vasta 1600-luvulla. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti osan maanosasta vuonna 1770, perustaen ensimmäisen vankilasiirtokunnan vuonna 1788.
Australian kansallispäivä on 26. tammikuuta (Australia Day). Sinä päivänä 1788 saapui kapteeni Arthur Phillip ensimmäisen laivaston kanssa mukanaan ensimmäiset siirtolaiset, jotka olivat pääosin rangaistusvankeja.
Australia itsenäistyi 1. tammikuuta 1901, joskin viimeiset siteet emomaahan katkaistiin vasta 3. maaliskuuta 1986. Australian monarkki ja valtionpäämies on kuitenkin edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan Elizabeth II, 'Australian kuningatar'.
Politiikka
Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpää on Yhdistyneen kuningaskunnan Kuningatar Elisabet II, jonka valtaa edustaa liittovaltiotasolla kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Käytännössä maata johtaa kuitenkin pääministeri hyvin laajoin toimeenpanovalloin.
Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue jolla on enemmistö alahuoneessa muodostaa hallituksen.
Australian politiikka hallitsee kolme puoluetta:
- Australian kansallispuolue (konservatiivinen)
- Liberaalipuolue
- Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen)
John Howardin johtama Liberaali puolue on pitänyt hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuodesta 1996.
Parlamentissa, vaalitavan takia lähinnä ylähuoneessa, on edustettuna myös muutama pienempi puolue:
- Australian demokraatit (keskiluokkainen vasemmistopuolue)
- Australian vihreät
- Yksi kansakunta (oikeistolainen siirtolaisvastainen puolue)
Osavaltiot ja territoriot
Australia on jaettu kuuteen osavaltioon ja useisiin territorioihin. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Tärkeimmät territoriot ovat Pohjoisterritorio (NT) ja Australian Capital Territory (ACT). ACT hallinnoi myös erillistä aluetta Uudessa Etelä-Walesissa, joka tunnetaan nimellä Jervis Bay Territory, jossa on laivastotukikohta ja pääkaupungin satama.
Australialla on myös useita asuttuja saaria, joilla on territorio-asema: Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret. Tämän lisäksi on joukko asumattomia saaria: Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret ja Australian Antarctic Territory.
Maantiede
Australian eläinkunta on kehittynyt pitkään muusta maailmasta erillään. Sille on piirteenomaista runsas pussieläinten lajisto, josta parhaiten tunnetaan kenguru, koala ja vompatti.
Suurimmat kaupungit ovat Sydney (4 milj. as.), Melbourne (3,4 milj.), Brisbane (1,4 milj.), Perth (1,2 milj.) ja Adelaide (1,1 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 315 000 asukasta.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- kupari
- uraani
- hopea
- tina
- jalokivet
Merkittävimmät vientituotteet
- villa ja muut karjatuotteet
- kivihiili
- vehnä
- koneet
Linkit
- [http://www.dundernews.com Dundernews] - Australian Suomi-yhteisön verkkolehti
- [http://maps.google.com/maps?ll=-24.873047,132.626953&spn=41.497559,61.620117&t=k&hl=en Satelliittikuva Australiasta] - Google Maps
- [http://www.terragalleria.com/pacific/australia/ Valokuvia] - Terra Galleria
- [http://www.virtualaustralia.com/australia/photos/ Valokuvia] - Virtual Australia
- [http://www.australia.gov.au/ Commonwealth Online] - Australian viralliset Internet-sivut (englanniksi)
ja:オーストラリア
ko:오스트레일리아
simple:Australia
Luokka:Australia
AzerbaidžanAzerbaidžan (azeriksi Azərbaycan) on valtio Kaukasuksella, Aasiassa, entisen Neuvostoliiton alueella. Maan pääkaupunki on Baku. Pinta-ala on 86 600 km² ja väkiluku noin 7,7 miljoonaa.
Naapurimaita ovat Armenia lännessä, Georgia koillisessa, Venäjä pohjoisessa ja Iran etelässä. Azerbaidžanille kuuluva Nahitševanin autonominen tasavalta sijaitsee muusta maasta erillään sen kaakkoispuolella Armenian, Iranin ja Turkin ympäröimänä.
Azerbaidžanin tasavalta on ollut Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 2001. Suurin osa kansasta on šiiamuslimeita ja etnisesti azereita. Valtio on virallisesti demokraattinen, mutta todellisuudessa auktoritäärinen.
azereita
azereita
Historia
Pääartikkeli: Azerbaidžanin historia
Persia ja Venäjä jakoivat Azerbaidzanin keskenään 1828. Maan kansallinen puolue julisti itsenäisyyden 1918, mutta jo 1920 Puna-armeija teki maasta sosialistisen tasavallan. Vuonna 1922 Azerbaidžan liitetiin Transkaukasian sosialistiseen neuvostotasavaltaan ja tämän hajotessa 1936 Azerbaidžanista tuli neuvostotasavalta.
Lopullinen itsenäisyys tuli Neuvostoliiton hajotessa 30.8.1991, jolloin presidentiksi valittiin Ajaz Mutalibov.
Azerbaidžan ajautui 1991 sotaan Armenian kanssa Vuoristo-Karabahin asemasta. Tulitauko saatiin aikaan 1994, ja vaikka tilanteessa ei olla vielä päästy ratkaisuun, on tulitauko pitänyt.
Vuoristo-Karabah
Politiikka
Pääartikkeli: Azerbaidžanin politiikka
Armenia miehittää Azerbaidžanille kuuluvaa Vuoristo-Karabahia ja sen raja-alueita. Maiden välillä on aselepo, mutta rauhasta ei ole päästy sopimukseen miehityksen jatkuessa.
Azerbaidžanin nykyinen presidentti on ETYJin tuomitsemien vaalien voittaja ja edellisen presidentin Haidar Alijevin poika Ilham Alijev.
Maantiede
Pääartikkeli: Azerbaidžanin maantiede
Azerbaidžanin pinta-alasta lähes puolet on vuoristoa, jonka rinteitä peittää lehtimetsä.
Talous
Pääartikkeli: Azerbaidžanin talous
Azerbaidžan tuottaa mm. vehnää, teetä, hedelmiä, tupakkaa. Tärkeintä viennin kannalta on öljy.
Myös joitain metalleja kuten rautaa, kuparia ja kobolttia tuotetaan.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Azerbaidžanin väestöjakauma
Azereita 90%, dagestanilaisia 3,2%, venäläisiä 2,5%, armenialaisia 2%, muita 2,3% (1998 arvio)
Azerbaidžanin valtauskonto on islam. Lisäksi maassa on ortodokseja.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Azerbaidžanin kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- puuvilla
Luokka:Aasian valtiot
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
Luokka:Azerbaidžan
ms:Azerbaijan
zh-min-nan:Azerbaijan
ko:아제르바이잔
ja:アゼルバイジャン
simple:Azerbaijan
th:ประเทศอาเซอร์ไบจาน
Nessebar
Nessebar (Несебър), joka aiemmin tunnettiin Mesembriana ja myöhemmin Menebriana, on antiikinaikainen kaupunki Mustanmeren rannalla Bulgariassa Burgasin alueella.
Nykyisin Nessebar on matkailunähtävyys, joka on tullut suosituksi yhdessä useiden lomakohteiden kanssa. Suurin lomakohteista, Sunny Beach, sijaitsee heti Nessebarin pohjoispuolella.
Nessebarin kaupungilla on rikas historia. Antiikinaikainen kaupungin osa sijaitsee niemellä, joka on yhdistetty mantereeseen ihmistekoisella kannaksella.
Historiallisten kohteidensa ansiosta Nessebar valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon 1983.
Luokka:Bulgarian kaupungit
Luokka:Unescon maailmanperintökohteet
ja:ネッセバー
Bulgaria
Bulgaria on valtio Balkanilla, Kaakkois-Euroopassa. Se sijaitsee Mustanmeren rannalla ja sen rajanaapureita ovat Kreikka ja Turkki etelässä, Serbia ja Montenegro ja Makedonia lännessä, ja Romania pohjoisessa.
Historia
Bulgaarit saapuivat Volgan alueelta nykyisestä Ukrainasta ja Venäjältä, sekoittuivat slaavilaisiin ja Traakian kansoihin Tonavan eteläpuolella 600-luvulla ja perustivat ensimmäisen bulgaarien valtion. Bulgaarit taistelivat Bysanttia vastaan, kunnes 1300-luvun lopussa osmanit valloittivat maan.
Bulgaria sai itsenäisyyden ruhtinaskuntana 1878 ja julistettiin kuningaskunnaksi 1908. Vuosina 1912 ja 1913 Balkanin sodissa Bulgarian alueet muuttuivat. Ensimmäisessa ja toisessa maailmansodassa Bulgaria taisteli häviäjien puolella, ja joutui Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Bulgariasta tuli kansantasavalta 1946. Ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin taas 1990.
Bulgaria liittyi NATOon 2004 ja toivoo pääsevänsä Euroopan unioniin 2007.
Politiikka
Bulgarian presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle. Kaudet on rajattu kahteen. Presidentti on valtion päämies ja armeijan ylipäällikkö. Presidentti voi myös hylätä lakialoitteet, mutta parlamentti voi hylätä presidentin veton yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.
Yksikamarisessa parlamentissa, Narodno Sabranie, on 240 edustajaa, jotka valitaan nelivuotiskausille. Listavaalin äänet annetaan puolueille tai ehdokaslistoille yhdeksässä vaalipiirissä. Puolueen pitää saada vähintään 4 % äänistä saadakseen edustajia. Parlamentti valitsee ja voi erottaa pääministerin.
Osat
Bulgaria on vuodesta 1999 jaettu 28 alueeseen (oblast). Vuodesta 1987—1999 jako oli yhdeksään maakuntaan. Kaikki alueet on nimetty pääkaupunkinsa mukaan, ja pääkaupunki Sofia muodostaa oman alueensa.
Maantiede
Sofia
Bulgaria koostuu Traakian, Moesian ja Makedonian muinaisista alueista. Maan lounaisosa on vuoristoista, ja siellä sijaitsee Balkanin korkein kohta, Musala 2925 m. Yksi Balkanin vuoristoista kulkee lännestä-itään maan keskellä. Kaakossa Mustanmeren rannikolla on kukkuloita ja tasankoa. Tonava kulkee maan pohjoisrajalla. Muita suuria jokia ovat Struma ja Maritsa etelässä.
Ilmasto on leuto. Talvet ovat kylmiä ja kosteita, kesät taas välimerellisen kuumia ja kuivia.
Eläimistö
Maritsa
Bulgarian eläimistöön kuuluu muun muassa mufloni. Bulgarian havumetsävyöhykkeellä tavataan myös esim. karhua, sutta metsoa, mäyrää, peuroja ja muita havumetsille tunnusomaisia eläinlajeja.
Talous
Bulgarian talous romahti 1989 Neuvostoliiton markkinoiden ehdyttyä. Talous kutistui 40 %, mutta saavutti entisen tason kesällä 2004. YK:n talouspakotteet Jugoslaviaa ja Irakia vastaa vaikuttivat voimakkaasti Bulgariaan. Talous on kasvanut vuodesta 1997 4—5 % vuosivauhtia.
Bulgaria jätti jäsenhakemuksensa EU:hun 1995 ja liittymisneuvottelut päätettiin aloittaa 1999.
Väestöjakauma
- Väestöjakauma: bulgaarit 83,9 %; turkkilaiset 9,4 %; romanit 4,7 %; muut 2 % (sisältää makedonialaiset; armenialaiset; tataarit) (2001)
84,8 % väestöstä puhuu bulgariaa, joka on slaavilaiseen kieliryhmään kuuluva kieli.
- Uskonnot: Bulgarian ortodoksinen kirkko 82,6 %, Islam 12,2 %, katolisuus 0,6 %, protestanttiset kirkot ja yhteisöt 0,5 %, muut 4.1%.
Kulttuuri
Bulgarian kulttuuriin kuuluu traakialaisia, slaavilaisia ja bulgarilaisia elementtejä, siinä on lisäksi Bysantin, Turkin ja Kreikan kulttuureista vaikutteita.
Bulgarialainen Elias Canetti voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1981.
Voimistelun lisäksi (Maria Gigova, Maria Petrova) bulgarialaiset ovat kunnostautuneet tenniksessä (Magdalena Maleeva), korkeushypyssä (Stefka Kostadinova) ja šakissa (Veselin Topalov, Antoaneta Stefanova).
Merkittävimmät luonnonvarat
- bauksiitti
- kupari
- lyijy
- sinkki
- kivihiili
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- maataloustuotteet
Aiheesta muualla
- [http://www.kirildouhalov.net History, art and music in Bulgaria]
- [http://bulgaria.europe-countries.com Geographic guide - Bulgaria]
- [http://maps.google.com/maps?ll=42.755080,25.224609&spn=3.581595,8.107910&z=10&t=h&hl=en Bulgaria Google Mapsissa]
Luokka:Bulgaria
roa-rup:Vurgarii
ms:Bulgaria
zh-min-nan:Bulgariya
ko:불가리아
ja:ブルガリア
th:ประเทศบัลแกเรีย
EgyptiEgypti on valtio Pohjois-Afrikassa. Sen naapurivaltioita ovat Israel, Libya ja Sudan.
Egyptissä on arabimaista eniten asukkaita. Noin 70 miljoonasta asukkaasta suurin osa on keskittynyt Niilin varrelle ja suistoalueelle. Tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Kairo ja Välimeren rannalla sijaitseva Aleksandria.
Historia
Katso: Muinainen Egypti
Rooman valtakunnan hajottua Egypti jäi osaksi Bysanttia, mutta tuli 600-luvulla muslimien valloittamaksi, jolloin koptit jäivät vähemmistöön. Vuonna 1250 mamelukit ottivat vallan. Egypti kuului vuodesta 1517 Ottomaanien valtakuntaan kunnes Yhdistynyt kuningaskunta otti sen suojelukseensa 1882. Ottomaanien valtakunnan hajottua 1914 Egypti jäi virallisesti Britannialle, jonka alla se itsenäistyi 1922 Egyptin kuningaskuntana, joka kesti vuoteen 1952 asti. Vuosina 1958-1961 Egypti muodosti yhdessä Syyrian kanssa Yhdistyneen arabitasavallan.
Politiikka
Hosni Mubarak on ollut presidenttinä 14. lokakuuta 1981 lähtien.
Osat
Egypti on jaettu 26 kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Kuvernöörillä on suurehko valta oman alueensa kehittämisessä.
Kulttuuri
Tunnettuja nähtävyyksiä
- Deir El Medina
- Karnakin temppeli
- Kuningattarien laakso
- Kuninkaiden laakso
- Luxorin temppeli
- Memnonin kolossit
- Sfinksi
Merkittävimmät luonnonvarat
Sfinksi
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
- fosfaatti
- mangaani
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy ja öljytuotteet
- puuvilla
Katso myös
- Alabasteri
- Papyrus
Luokka:Egypti
als:Ägypten
ms:Mesir
zh-min-nan:Ai-ki̍p
ko:이집트
ja:エジプト
simple:Egypt
th:ประเทศอียิปต์
Irak
Irak on tasavalta Lähi-idässä. Irakin naapurimaita ovat Saudi-Arabia, Turkki, Kuwait, Syyria, Jordania ja Iran. Väkiluku on noin 24 miljoonaa ja pinta-ala noin 430 000 neliökilometria. Irakin pääkaupunki on Bagdad, jossa asuu noin 4 958 000 ihmistä. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Mosul ja Basra. Väestö jakautuu kolmeen ryhmään kielen ja uskonnon perusteella: kaksi kolmannesta väestöstä on arabeja, loput kurdeja. Suurin osa arabeista on shiiamuslimeja, mutta sunniarabeja on noin kuudennes koko väestöstä. Irak on maailman tärkeimpiä öljyntuottajamaita.
Historia
Pääartikkeli: Irakin historia
Irak sijaitsee Mesopotamian vanhalla kulttuuriseudulla jossa ovat sijainneet Sumerian, Assyrian ja Babylonian sivilisaatiot. On puhuttu myös Kaksoisvirtain maasta. Sittemmin alue on kuulunut mm. Persiaan, Aleksanteri Suuren valtakuntaan ja Roomaan. Arabit tulivat sinne jo 600-luvulla, pian islamin synnyn jälkeen. Mongolit hävittivät maata 1200-luvulla ja osmanit valloittivat sen vuonna 1534. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Irak oli Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaa. Siitä muodostettiin itsenäinen mutta epävakaa kuningaskunta 1950-luvulla, mutta sotilasvallankaappauksen jälkeen maasta tuli tasavalta.
Viimeisin presidentti Saddam Hussein nousi valtaan Baath-puolueen avulla. Hänet syrjäytettiin vuonna 2003 Irakin sodassa, kun Yhdysvaltain johtama liittouma miehitti maan. Entinen diktaattori vangittiin 14. joulukuuta 2003 kotikaupungissaan Tikritissä sijainneesta piilopaikasta.
Saddam Husseinin valtakaudella Irak kävi Neuvostoliiton, lännen ja useiden arabimaiden tukemana pitkällisen sodan Irania vastaan 1980-1988. Se miehitti maakunnakseen väittämänsä Kuwaitin 1990 ja joutui sen vuoksi kauppasaartoon ja lopulta ensimmäiseen Persianlahden sotaan. Sodan jälkeen YK:n talouspakotteet jatkuivat ja Irakia vaadittiin tuhoamaan joukkotuhoaseensa ja ohjuksensa. Etnisistä ryhmistä erityisesti kurdit ja suoarabit joutuivat Saddam Husseinin valtakaudella vainotuiksi.
Keväällä 2003 Yhdysvaltain johtama liittouma aloitti toisen Persianlahden sodan hyökkäämällä Irakiin tavoitteenaan joukkotuhoaseiden löytäminen ja tuhoaminen. Liittouma saavutti nopean sotilaallisen voiton ja miehitti Bagdadin, mutta joukkotuhoaseita ei löytynyt. Husseinin kukistumiseen ja vangitsemisen sekä Irakin sodan muodollisen päättymisen jälkeen Irakissa on esiintynyt paikoin voimakastakin vastarintaa miehitysjoukkoja vastaan ja laajoja levottomuuksia. Toukokuusta 2003 maata hallitsi Yhdysvaltain nimittämän siviilihallinnon johtaja L. Paul Bremer ja siirtymäkauden neuvosto.
Valta siirtyi muodollisesti Iyad Allawin johtamalle väliaikaishallitukselle 28. kesäkuuta 2004. Väliaikaisena presidenttinä toimii šeikki Ghazi Mashal Ajil al-Yawer. Perustuslakia säätävän kokouksen vaalit järjestettin tammikuussa 2005. Maassa oli elokuussa 2005 edelleen yli 150 000 Yhdysvaltain johtaman koalition sotilasta (138 000 yhdysvaltalaista, 9000 brittiä sekä lukuisia muita kansallisuuksia.)
Hyökkäykset koalition miehitysjoukkoja ja Irakin uusia turvallisuusjoukkoja vastaan ovat jatkuneet kiivaina.
Politiikka
Pääartikkeli: Irakin politiikka
Vuodesta 1979 vuoteen 2003 Irakia hallitsi presidentti Saddam Husseinin johtama Baath-puolue. Baath oli noussut valtaan jo 1968, mutta Hussein muutti maan diktatuuriksi. Yksikamarisen, 250-paikkaisen parlamentin jäsenet valittiin neljän vuoden välein. Vain Baath-puolueen jäsenet saivat asettua ehdokkaaksi.
Keväällä 2003 alkoi Irakin sota, jossa Yhdysvaltain johtama liittouma valloitti maan muutamassa viikossa. Tällöin kenties näkyvimmäksi poliitikoksi nousi tiedotusministeri Muhammad Saeed al-Sahhaf. Huhtikuusta 2003 alkaen maa oli Yhdysvaltain johtaman liittouman joukkojen miehitysvallan alla. Hallintoa johti L. Paul Bremer. Irakilaisista koottiin väliaikainen hallintoneuvosto, jossa oli kuukausittain vaihtuvat puheenjohtaja. Neuvosto nimitti ministerit ja muut virkamiehet. 28. heinäkuuta 2004 valta luovutettiin takaisin irakilaisille, mutta miehittäjillä on edelleen sananvaltaa monissa asioissa.
Vallanluovutuksen yhteydessä väliaikaiseksi presidentiksi tuli šeikki Ghazi al-Yawer ja väliaikaiseksi pääministeriksi Iyad Allawi. Väliaikaisen perustuslain mukaan toimeenpanovaltaa johtaa kolmihenkinen neuvosto. Valintajärjestelmä on rakennettu takaamaan, että kaikki Irakin kansallisuudet tulevat edustetuiksi neuvostossa. Ennen perustuslain voimaantuloa voimassaolleita lakeja ei kuitenkaan saa muuttaa ja koska miehitysjoukot ovat maassa nyt YK:n hyväksyminä, ne voivat pysyä maassa määräämättömän ajan.
Vaaleissa 2005 30. tammikuuta valittiin 275 jäseninen parlamentti. Suurimmmaksi ryhmäksi nousi 48 prosentin ääniosuudella Yhtynyt Irakin liitto joka koostui pääosin shiialaisista poliittisista ryhmistä (mm. SCIRI- ja Dawa-puolueet). Toiseksi tuli kurdipuolueiden (ennen kaikkea KDP ja PUK) muodostama Kudistanin liitto joka sai 26% äänistä. Kolmanneksi suurimpana ryhmänä oli Iyad Allawin johtama "Irak-lista" joka sai 14% äänistä.
Parlamentin puhemieheksi valittiin 2. huhtikuuta sunni Hajem al-Hassanin ja varapuhemiehiksi shiia Hussain al-Shahristani ja kurdi Arif Tayfor. Parlamentti nimitti Irakin presidentiksi kurdipoliitikko Jalal Talabanin ja pääministeriksi Yhtynyttä Irakin liitoa edustavan Dawa-puolueen johtajan Ibrahim Jaafarin.
Irakin perustuslaki hyväksyttiin 15.lokakuuta, 2005 pidetyssä kansanäänestyksessä. Sen mukaan Irakista tulee islamilainen, demokraattinen liittotasavalta.
Osat
15.lokakuuta
Pääartikkeli: Irakin osat
Irakissa on 18 maakuntaa. Maakuntia ovat:
- Al Anbar
- Al Basrah
- Al Karbala
- Al Muthanna
- Al Qadisyah
- An Najaf
- Arbil
- As Sulaymaniyah
- At Ta'mim
- Babil
- Baghdad
- Dahuk
- Dhi Qar
- Diyala
- Maysan
- Ninawa
- Salah ad Din
- Wasit
Maantiede
Wasit
Pääartikkeli: Irakin maantiede
Irakissa keskilämpötila on tammikuussa kymmenen Celsiusastetta, heinäkuussa peräti 34°C. Ilmasto on kuuma ja kuiva, mutta keinokastelun avulla harjoitetaan voimaperäistä maanviljelystä Eufratin ja Tigrisin jokilaaksoissa, jotka ovat maan hedelmällisintä seutua. Tärkeimmät maataloustuotteet ovat kotimaiseen käyttöön menevä vilja, sekä taatelit joita riittää vientiinkin.
Irakin korkein huippu on maan pohjoisossa, lähellä Turkin-vastaista rajaa sijaitseva 3607 metriä korkea Zagrosvuori.
Talous
Pääartikkeli: Irakin talous
Irakin talous on perustunut pitkälti öljynviennistä saataviin tuloihin.
Väestö
Pääartikkeli: Irakin väestö
Irakin valtakieli on arabia, pohjoisosissa puhutaan kurdia. Molemmat ovat virallisia kieliä.
Valtauskonto on islam (sunnilaisuus ja shiialaisuus ovat molemmat yleisiä), mutta maassa vallitsee uskonnonvapaus. Pieni vähemmistö harjoittaa kristinuskoa.
Noin kolme neljännestä Irakin väestöstä on arabeja ja viidennes lähinnä Pohjois-Irakissa asuvia kurdeja. Uskonnollisesti enemmistö arabeista on shiia-muslimeja ja enemmistö kurdeista sunneja. Shiiat ovat enemmistönä maan eteläosissa, keskiosissa sunniarabit ja pohjoisessa kurdit.
Maassa on lukuisia pienempiä vähemmistöjä kuten kristityt assyrialaiset, turkinsukuista kieltä puhuvat turkmeenit, iranilaiset, mandealaiset ja armenialaiset.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Irakin kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- fosfaatti
- rikki
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
Luokka:Irak
ms:Iraq
zh-min-nan:Iraq
ko:이라크
ja:イラク
simple:Iraq
th:ประเทศอิรัก
Itävalta
Itävallan tasavalta on valtio Keski-Euroopassa. Se koostuu yhdeksästä osavaltiosta. Itävallan naapurimaat ovat Liechtenstein ja Sveitsi lännessä, Italia ja Slovenia etelässä, Unkari ja Slovakia idässä ja Saksa ja Tšekki pohjoisessa.
Historia
:Pääartikkeli: Itävallan historia
Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Rooman Noricumin valloittivat hunnit, ostrogootit ja frankit. 900-luvulta 1200-luvulle Itävaltaa hallitsivat Babenbergit, joita seurasi Habsburg-suku.
Pyhän saksalais-roomalaiset keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen 1806 perustettiin Itävallan keisarikunta, josta tuli 1867 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan keisari oli Itävalta-Unkarin johdossa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen vuonna 1918, jonka jälkeen keisarikunta hajoitettiin lukuisiin valtioihin Saint-Germainin sopimuksella vuonna 1919 ja Itävallasta tuli tasavalta. Tasavalta kesti vuoteen 1934, jolloin kansleri Engelbert Dollfuß perusti diktatuurin. Ehkäpä historian kuuluisin itävaltalainen on Adolf Hitler.
Itävalta liitettiin natsi-Saksaan vuonna 1938 (Anschluss). Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuoteen 1955, jolloin maasta tuli taas itsenäinen tasavalta sillä ehdolla, että se jäisi neutraaliksi purkurivyöhykkeeksi NATOn ja Varsovan liiton väliin.
Kommunismin romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron.
Politiikka
Itävallan valtion pää on presidentti, joka valitaan kuuden vuoden välein kansanvaalilla. Presidentti valitsee kanslerin, joka on yleensä parlamentin suurimman puolueen johtaja. Itävallan parlamentissa on kaksi kamaria, Bundesrat, jossa on 64 osavaltioiden valitsemaa edustajaa ja Nationalrat, jossa on 183 suoraan valittua edustajaa.
Sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) hallittua kolme vuosikymmentä, vuonna 2000 muodostettiin oikeistokoalitio, johon kuuluivat konservatiivinen kansanpuolue (ÖVP) ja oikeistolainen vapauspuolue (FPÖ). Vapauspuolueen politiikan ja johdon aiheuttaman kuohun jälkeen liittokansleri Wolfgang Schüssel (ÖVP) julisti 9. syyskuuta 2002 vaalit pitettäväksi ennenaikaisesti. 24. lokakuuta vaaleissa ÖVP voitti maanvyöryvoiton; 42,3 % äänistä ja FPÖ jäi 10,1 %:iin.
Parlamentin valtasuhteet:
- 79 paikkaa ÖVP (kansanpuolue) (42,3 % äänistä)
- 69 paikkaa SPÖ (sosiaalidemokraattinen puolue) (36,51 %)
- 18 paikkaa FP | | |
