:: wikimiki.org ::

Maanviljely

Maanviljely

Maanviljely (agriculture -> kulttuuri) on vanhin ihmisen elämiseen ja selviytymiseen liittyvä toiminta. Maanviljelyn tavoite ihmisen kannalta on taata ravinnonsaanti. Maanviljelyllä on myös vaikutuksia luontoon ja luonnon kiertokulkuun. Maanviljelyssä viljellään hyötykasveja. Hyötykasvi voi olla ravintona ihmiselle tai eläimelle. Viljelemistä voidaan harjoittaa myös luonnon hyödyksi kesannoimalla peltoja. Viljelykasveja voidaan jatkojalostaa. Eräistä viljelykasveista, kuten pellavasta ja puuvillasta valmistetaan kangasta.

Kasvukauden vaiheet

Maanviljelyn vaiheet ajoittuvat kasvukauteen: kylvö, kasvu ja sadonkorjuu. Kylvövaiheessa maa muokataan ensin kylvölle sopivaksi. Tämä tapahtuu auraamalla, äestämällä maaperä. Auraus kääntää maata halutulta syvyydeltä. Näin maan ravinteet pääsevät sekoittumaan ja uusiutumaan. Siemen kylvetään käsin tai koneella. Siemen kylvetään useimmiten maan sisään tyypillisesti muutaman sentin syvyyteen. Suotuisissa olosuhteissa (tarpeeksi lämpöä, tarpeeksi kosteutta) siemen itää. Maan päälle tullutta itänyttä kasvia sanotaan oraaksi (vilja) tai versoksi. Kasvukauden aikana maaperää kastellaan ja lannoitetaan. Kasvukauden aikana rikkakasvit kilpailevat auringonvalosta ja muista kasvun edellytyksistä tukahduttaen varsinaisen viljelykasvin kasvuolosuhteet. Kasvua estää ja satoa vähentää myös tuholaiseläimet. Rikkakasvien vaikutusta vähennetään ja perästi poistetaan kokonaan käsin suoritettavalla kitkemisellä tai levitetään torjunta-ainetta kasvumaalle. Torjunta-aineet ovat teollisesti valmistettuja myrkkyjä. Torjuntaan voidaan käyttää myös luonnonmukaisia menetelmiä. Mm. tuholaiseläinten vihollisia. Kun viljelykasvi on tullut kypsäksi, on sadonkorjuun aika. Sadonkorjuussa syntynyt kasvin haluttu osa (useimmiten hedelmä) korjataan talteen sopivalla menetelmällä. Juureskasvit kaivetaan maasta ylös, kasvi voidaan leikata ja hedelmä tai siemen erotella, yms. Esim. viljan sadonkorjuussa uudet simenet ovat tavoiteltu viljelyn tulos. Siemenet erotellaan ja voidaan jauhaa edelleen jauhoiksi.

Historia

Maanviljelyn ensimmäiset merkit, kuten viljelyyn jalostettujen kasvien jäänteet, ovat 9000-luvulta eKr. Lähi-idästä, hedelmällisen puolikuun alueelta ja Niilin ympäristöstä. Vieläkin vanhempia (ennen 10 000 eKr.) rukiin jyviä on löydetty Hureyraista Syyriasta, mutta kyseessä lienee pikemminkin villirukiin käyttö kuin varsinainen maanviljelys. 8500-luvulla eKr. ns. esikeraamiselta kaudelta lähtien Lähi-idässä tavataan ensimmäiset merkit kotieläimiin ja viljelyyn perustuvasta talousmuodosta. Tältä ajalta on löydetty kahdeksan ns. perustavaa viljelykasvia. Vuosien 8500-7500 eKr. väliin on ajoitettu useita asutuskeskuksia, jonka väestö sai ravintonsa pääosin näistä kasveista. Hedelmällisen puolikuun alueelta maanviljelys levittäytyi itään Keski-Aasiaan ja länteen Kyprokselle, Anatoliaaan ja 7000 eKr. mennessä Kreikkaan. Pääosin emmer- ja einkorn-vehnään perustuva viljely levisi pohjoisempaan Eurooppaan etelästä ja idästä saavuttaen Keski-Euroopan n. 4800 eKr. Maanviljelyyn siirtymisen taustalla ovat saattaneet olla ilmastonmuutokset, mutta mahdollisesti myös yhteisölliset muutokset. Todennäköisesti siirtyminen metsästys-keräily-taloudesta maatalouteen oli pitkä ja asteittainen prosessi. Vaikkakin todettu ilmastonmuutos on suosituin selitys maanviljelyn synnylle Lähi-idässä, se että maanviljely on syntynyt riippumattomasti vähintään kolme kertaa eri maailmankolkissa, viittaa siihen että myös yhteisöllisillä syillä on saattanut olla vaikutuksensa. Riisin pohjautuva maanviljely kehitettiin Kauko-idässä riippumattomasti viimeistään 6500 eKr. ja myöhemmin maissiin ja kurpitsaan perustuva Etelä- ja Keski-Amerikassa. Todennäköisesti maanviljely kehitettiin riippumattomasti myös Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Täysin riippuvaisiksi viljelykasveista ja eläimistä tultiin vasta pronssikaudella. Maanviljelyn modernissa mielessä keksijöinä voidaan pitää sumereita, jotka aloittivat aiempaa intensiivisemmän maanviljelyn n. 5500 eKr. Intensiivinen maanviljely mahdollisti suuremman väestömäärän kuin metsästys ja keräily, ja elintarvikkeiden ylijäämän, joka voitiin säilyttää talven varalle ja jolla voitiin käydä kauppaa. Maanviljely-yhteiskunnan kyky elättää ihmisiä, jotka eivät itse tuottaneet ruokaa, oli oleellista vakinaisten sotajoukkojen synnylle. Niinpä sumerit kykenivät ennenkuulumattomaan alueiden valloittamiseen luoden historian ensimmäisen imperiumin. Myöhemmin Niilin ympäristön maanviljelyn avulla egyptiläiset rakensivat vielä laajemman valtakunnan. Vuoroviljelyn keksiminen keskiajalla lisäsi maanviljelyn tehoa huomattavasti. Vuoden 1492 jälkeen maanviljely monipuolistui kun Eurooppaan tuotiin muiden mantereiden viljelykasveja ja toisin päin. 1800-luvun alkupuolella maanviljelytekniikka oli etenkin kasvien jalostamisen myötä parantunut niin, että sama maa-ala kykeni tuottamaan moninkertaisesti keskiaikaiseen verrattuna. 1900-luvun koneellistumisen, etenkin traktorin keksimisen myötä kylvön, korjuun ja puinnin kaltaiset vaativat työt pystyttiin tekemään ennenkuulumattomalla tehokkuudella. Urbanisoituneessa yhteiskunnassa maanviljely elinkeinona on vähentynyt. Maanviljelyä harjoitetaan kotipuutarhan tai siirtolapuutarhan muodossa jopa kaupungeissa. Pienessä mittakaavassa jopa kerrostalon parvekkeella voi kasvattaa viljelykasveja.

Maanviljelyyn sopivia kasveja

- Viljat
- ohra
- vehnä
- kaura
- ruis
- herne
- papu
- nauris
- pellava
- kaali
- lanttu
- sokerijuurikas
- rypsi, rapsi

Katso myös

- Maatalous
- Maatalousyhteiskunta Luokka:Maatalous ko:농업 ja:農業 nb:Landbruk simple:Agriculture

Ravinto

Ravinto on ainetta, jota eliöt käyttävät energianlähteenä. Yleensä ravinto on peräisin eläimistä tai kasveista.

Ravintoaineet

Ravinto koostuu pääasiassa tärkeimmistä ravintoaineista hiilihydraatista, proteiinista ja rasvasta. Ravinnossa tulee olla myös hivenaineita ja vitamiineja, jotka ovat elämälle välttämättömiä. Ruoassa on myös kuituja, joita ihmisten elimistö ei pysty pilkkomaan, vaan ne kulkevat elimistön läpi sellaisenaan. Alkoholi sisältää energiaa (30 kJ / g), ja usein alkoholijuomat sisältävät myös paljon sokeria. Hiilihydraateissa, kuten sokerissa ja tärkkelyksessä, on energiaa 17 kJ / g. Terveessä ravitsemuksessa suurin osa energiasta tulee hitaista hiilihydraateista, joita saa esimerkiksi täysjyväriisistä ja täysjyväviljasta. Yli puolet energiasta tulisi saada hiilihydraateista. Proteiineissa, joita saa esimerkiksi lihasta, kalasta ja monista palkokasveista, on energiaa 17 kJ / g eli yhtä paljon kuin hiilihydraateissa. Terveellisessä ravitsemuksessa proteiineista saadaan 10 % - 15 % energiasta. Myös proteiinien laatu vaikuttaa: kala ja kasvikunnan proteiinit ovat punaista lihaa terveellisempiä valintoja. Rasvassa on energiaa 38 kJ / g, eli yli kaksi kertaa enemmän kuin proteiineissa ja hiilihydraateissa. Suositusten mukaan päivittäisestä energiasta n. 30-40 % tulisi saada rasvasta, jotta välttämättömien rasvahappojen saanti tulisi taattua. Ihmisen elimistö osaa käsitellä parhaiten tyydyttymättömiä rasvahappoja, kuten oliiviöljyä tai rypsiöljyä. Koska rasvassa on erittäin paljon energiaa, rasvaa tarvitaan tilavuutena ja painona ajatellen paljon vähemmän kuin hiilihydraatteja ja proteiineja. Veren rasva-arvot riippuvat enemmän rasvan laadusta kuin määrästä. Riittävällä hyvien rasvojen syömisellä arvot pysyvät helpommin hyvinä.

Lautasmalli

Lautasmalli on käytännöllinen ohje hyvään ravitsemukseen. Mallin mukaan lautasesta pitää ruokaillessa peittää
- Puolet vihanneksilla ja kasviksilla
- Neljännes perunoilla, riisillä tai pastalla
- Neljännes lihalla tai kalalla Aterian kanssa sopii myös pari palaa leipää (suosi ruisleipää), sipaisu margariinia ja lasillinen maitoa. Jälkiruoaksi marjoja tai hedelmiä. Suomessa lautasmalli on yleisesti hyväksytty, ja lääkärit ja kansanterveysjärjestöt suosittelevat sen käyttöä. Tosin viralliset ravitsemussuositukset ovat kohdanneet viime vuosina ankaraa kritiikkiä ravitsemustieteen arvostetuimmiltakin tutkijoilta (katso alla kohta Tutkimusta ravinnosta).

Tutkimusta ravinnosta

Yksittäiset tutkimukset ravinnosta antavat usein hyvinkin yllättäviä tuloksia verrattuna yleisiin ravintosuosituksiin. Ravinnosta annetut väestösuositukset taas kuvaavat useiden asiatuntijoiden ja organisaatioiden yhteistä käsitystä. Suositukset perustuvat useisiin tutkimuksiin ja laajoilla otoksilla pitkän ajan kuluessa tehtyihin kokeisiin. Siksi yhden tutkimuksen tuloksista ei pidä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Mutta toisaalta viralliset suositukset saattavat laahata useita vuosia tutkimustiedon perässä ennen kuin niihin tehdään korjauksia. Virallisiin suosituksiin saattavat myös vaikuttaa maatalouspoliittisen intressit, jolloin suosituksia ei tehdä pelkästään lähtökohtana ihmisten terveys. Viime mainittuun seikkaan on kiinnittänyt huomiota myös Harvardin yliopiston tutkija Walter C. Willett, joka on yksi maailman arvostetuimpia ravitsemustutkijoita. Willett'in mallin, ns. Harvardin ruokapyramidin mukaan pitäisi käyttää vain vähän sellaisia hiilihydraatteja, jotka nostavat verensokerin nopeasti. Näillä ruoka-aineilla sanotaan olevan korkea glykeeminen indeksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi perunaa tulisi syödä huomattavasti vähemmän kuin mitä suomalaisten suositusten mukaan tehdään. (Willett 2001) Harvardin ruokapyramidi poikkeaa myös monissa muissa suhteissa virallisista suomalaisista ravitsemussuosituksista. Willett kritisoi esimerkiksi voimakkaasti virallisia suosituksia rajoittaa rasvan käyttöä, mikä on hänen mukaansa johtanut siihen, että ihmiset käytännössä - ainakin Yhdysvalloissa - ovat siirtyneet syömään vähärasvaisia, mutta runsaasti sokeria ja muita raffinoituja hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Willett'in mukaan rasvan kokonaismäärän rajoittamisen sijaan tulisi puhua vain rasvan laadusta. Transrasvoja tulisi välttää hänen mukaansa täysin ja tyydyttyneiden rasvojen määrää rajoittaa merkittävästi. Proteiineista suositeltavimpia ovat Willett'in mukaan kasvikunnan proteiinit, kuten pähkinät, siemenet ja palkokasvit, sekä kala. Punaisen lihan käyttöä tulisi sen sijaan hänen mukaansa rajoittaa, koska se on ”huono proteiinipakkaus” sisältäessään tyydyttynyttä rasvaa.

Katso myös

- Laihduttaminen
- Atsoväri

Linkkejä ja kirjallisuutta

Kutrin terveellinen ruokailutottumusremontti: [http://www.kutri.net Kutri] Finfood Suomen Ruokatieto Ry: [http://www.finfood.fi/finfood/ffom.nsf/wesivutS/3Ihminen_ja_ravinto?opendocument Ihminen ja ravinto] Voutilainen ym / Helsingin Yliopisto: [http://www.avoin.helsinki.fi/materiaalit/ravitsemustiede/ Ravitsemustieteen perusteita] Nyström 2003 / Ylioppilaiden Terveydenhuoltosäätiö: [http://www.yths.fi/suomi/terveystietoa/ravinnosta.htm Ravinnosta]. Sivustolla "Terveystietoa A-Ö". Aro, Mutanen, Uusitupa (toim.) 1999: Ravitsemustiede. Duodecim. ISBN 951-656-020-2 [http://www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/ Valtion ravitsemusneuvottelukunta] / Maa- ja Metsätalousministeriö: [http://www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/RAVITSEMUSSUOSITUKSET.ppt Ravitsemussuositukset 1998] (ppt) Willett / Harward School of Public Health 2001: [http://www.hsph.harvard.edu/nutritionsource/pyramids.html Food Pyramids]. Tutkimus ravinnosta englanniksi. Useimmilla Wikipedian kirjoittajilla ei ole lääketieteellistä koulutusta. Lääketieteellisiä neuvoja kaivatessasi käänny terveydenhuollon ammattilaisten puoleen. Luokka:Ravinto-oppi ja:食品 simple:Food

Kasvukausi

Kasvukausi on se aika vuodesta, kun kasvit kasvavat. Suomessa tämä määritetään alkaneeksi silloin, kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta, vuorokauden keskilämpötila on vähintään viitenä päivänä peräkkäin yli +5 °C ja paikallinen tehoisa lämpösumma ylittää 20 vuorokausiastetta sitä seuraavan viiden päivän aikana. Vastaavasti kasvukausi määritetään päättyneeksi, kun vuorokausien keskilämpötila on alle +5 °C viidestä kymmeneen päivää peräkkäin. Myös syksyn kovat yöpakkaset (jolloin lämpötila on ollut alle -10 °C monta yötä peräkkäin) tai lumipeite saattavat katkaista kasvukauden. Näin tapahtuu toisinaan Suomen keski- ja pohjoisosissa.

Linkkejä

- [http://www.fmi.fi/saa/tilastot_72.html Ilmatieteen laitos - Terminen kasvukausi] Luokka:Kasvitiede

Ruis

Ruis (Secale cereale) on viljelyskasvi. Noin 1,5 % maailman viljellystä viljasta on ruista. Tästä käytetään ihmisravinnoksi noin kolmannes. Ruista viljellään pääasiassa vain Euroopassa, suurimmat tuottajamaat ovat Venäjä, Puola ja Saksa. Ruista syödään eniten sen pohjoisilla viljelyalueilla. Suomeen ruista tuodaan vuosittain merkittävä määrä. Ruis tulee toimeen ravinteiltaan ja kosteudeltaan vaatimattomassa maassa ja ilmastoltaan karuissa oloissa. Se soveltuu vaatimattomuutensa vuoksi luomuviljelyyn parhaiten kaikista viljoista. Vuonna 2002 ruista viljeltiin Suomessa 31000 hehtaarilla, josta luomuviljaa oli 7500 hehtaaria. Suomen omavaraisuusaste rukiin osalta vaihtelee 20–100 % satotilanteen mukaan. Luokka:Viljelyskasvit Luokka:Heinäkasvit ja:ライムギ

Keski-Aasia

Keski-Aasia on osa Aasiaa. Alueen määritelmiä on useita.

Määritelmät

Yhden määritelmän mukaan Keski-Aasian muodostavat:
- Kazakstan (alueet Ural-joesta itään)
- Kiina (Qinghain provinssi ja Xinjiangin ja Tiibetin autonomiset alueet)
- Kirgisia
- Mongolia
- Tadžikistan
- Turkmenistan
- Uzbekistan Toinen määritelmä sisällyttää Keski-Aasiaan:
- Iranin Azerbaidžan
- Transkaukaasian maat Azerbaidžan, Armenia ja Georgia
- eteläisen Venäjän muslimi/tataarialueet (eteläinen Siperia)
- Mongolia
- Kiinan läntiset osat (Xinjiang ja Tiibet)
- Afganistan tai osa siitä
- osia Pakistanin pohjoisosista Kolmannen määritelmän mukaan Keski-Aasian muodostavat vain entiset neuvostotasavallat:
- Kazakstan
- Kirgisia
- Tadžikistan
- Turkmenistan
- Uzbekistan Luokka:Aasia ko:중앙아시아 ja:中央アジア

Kypros

Kypros on saarivaltio Välimeressä.

Historia

Ristiretkien jälkeen 1200-luvulla Kypros oli kristinuskon itäisin tukikohta. Saari oli myös tärkeä maailmanlaajuisten kauppareittien etappipaikka. Vuonna 1489 välimeren kaupunkimahti Venetsia otti Kyproksen hallintaansa. Vuodesta 1570 aina vuoteen 1878 Kypros oli osa osmanien valtakuntaa. Vuonna 1878 Kypros siirtyi Britannian hallintaan, itsenäistyi vuonna 1960 ja ajautui sisällissotaan vuonna 1963. Sota kesti kolme päivää ja päättyi aselepoon, jota valvomaan YK asetti kansainväliset rauhanturvajoukot (UNFICYP) vuonna 1964. Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan vuonna 1974 Kreikan sotilashallituksen tukeman vallankaappauksen jälkeen. Turkin miehittävät alueet julistivat itsenäisyyden vuonna 1975 ja Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta perustettiin 1983. Ainoastaan Turkki on tunnustanut tämän turkkilaishallinnon. Kyproksen tasavalta, joka hallitsee eteläistä 2/3 saaresta, on sen sijaan kansainvälisesti tunnustettu. YK:n rauhanturvajoukot ovat saarella edelleen tänä päivänä (2005). Suomalaiset ovat osallistuneet näihin joukkoihin vuoteen 2005 saakka. Britannialla on saarella edelleen kaksi tukikohtaa.

Väestö

Kyproksen väestö jakautuu kielellisesti ja uskonnollisesti kreikkaa puhuviin ortodokseihin ja turkkia puhuviin muslimeihin. Kreikkalaisella puolella on lisäksi tuhatkunta arabiaa puhuvaa, kreikkalaisiksi identifioituvaa henkilöä, jotka vuoteen 1974 asti asuttivat yhtä ainoaa kylää. Kyproksen arabia on yksinomaan puhuttu kieli; se on läheisintä sukua syyrialais-palestiinalaisille sedentaarimurteille. Kyproksen kreikka on oma murteensa, joka eroaa varsin paljon standardikreikasta. Kuten suurin osa kreikan murteista, se ei palaudu saaren antiikinaikaisiin murteisiin, vaan on kehittynyt koinee-kreikasta. Se on nykyään vain puhekieli, mutta keskiajalta on säilynyt murteella kirjoitettuja lakitekstejä. Se sisältää runsaasti arabialaisia ja turkkilaisia lainasanoja.

Politiikka

Kypros on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Saaren yhdistämisestä neuvoteltiin taas 2004 ja 24. huhtikuuta 2004 molemmilla puolilla järjestettiin kansanäänestys, jossa pohjoiskyproslaiset kannattivat yhdistymistä kaksinkertaisella enemmistöllä, mutta eteläkyproslaiset hylkäsivät sen kolminkertaisella enemmistöllä. Koska neuvottelut saaren puoliskojen yhdistämisestä eivät johtaneet tulokseen, liittyminen EU:hun koskee käytännössä vain saaren kreikkalaista osaa.

Maantiede

2004 2004 Kypros on Välimeren kolmanneksi suurin saari. Sen pinta-ala on 9 250 km² ja asukasluku on noin 770 000. Nimi Kypros (engl. Cyprus) tulee kuparia tarkoittavasta kreikan kielen sanasta. Saarella onkin useita kupariesiintymiä. Kyprokselta on matkaa Turkkiin 113 kilometriä. Kypros kuuluu maantieteellisesti Lähi-itään, mutta poliittisesti ja kulttuurillisesti sen katsotaan kuuluvan Eurooppaan.

Merkittävimmät luonnonvarat

- kupari
- asbesti
- kipsi
- marmori
- meripihka

Merkittävimmät vientituotteet

- hedelmät
- tekstiilit Luokka:Kypros ja:キプロス ms:Cyprus simple:Cyprus

Anatolia

Anatolia on maantieteellinen alue joka vastaa nykyisen Turkin Aasiaan kuuluvaa osaa. Sitä kutsutaan myös nimellä Vähä-Aasia (latinan Asia Minor). Nimi tulee kreikan sanasta ανατολη (anatole) joka tarkoittaa "itää" tai "auringonnousua". Sijaintinsa ansiosta Anatolia on ollut monen muinaisen sivilisaation kehto. Neoliittinen Catal Hüyük sijaitsi Anatoliassa. Sivilisaatioihin jotka ovat sijainneet osittain tai kokonaan Anatoliassa kuuluvat:
- heetit
- kimmerialaiset
- Fryygia
- Lyydia
- Persian valtakunta
- Rooman valtakunta
- Bysantin valtakunta
- Osmaanien valtakunta Luokka:Turkki Luokka:Niemimaat ko:소아시아 ja:アナトリア半島 simple:Asia Minor th:อนาโตเลีย

Vehnä

Vehnä (Triticum aestivum) on vehnien sukuun kuuluva viljalaji, josta tehdään muun muassa leipää. Suomessa vehnän viljely rajoittuu pääasiassa maan lounaisosiin, koska vehnä tarvitsee pidemmän kasvukauden kuin ohra ja kaura ja on myös maaperän suhteen vaativa kasvatettava. Jonkin verran venhää viljellään myös muualla eteläisessä Suomessa Oulun läänin korkeudelle asti. Suomessa viljellään kahdentyyppisiä vehnälajikkeita, syysvehniä ja kevätvehniä. Syysvehnät kylvetään syksyllä ja ne talvehtivat oraana. Kevätvehnät kylvetään vasta keväällä. Noin neljäsosa Suomessa viljellystä vehnästä on kevätvehnää ja kolme neljäsosaa syysvehnää. Vuotuinen vehnäsato on noin 500 miljoonaa kiloa.

Katso myös

- spelttivehnä
- kaura
- ohra
- ruis
- keliakia Luokka:Viljelyskasvit Luokka:Vehnät ja:コムギ

Maissi

Maissi (Zea mays) on viljelykasvi. Alkujaan kotoisin Amerikasta. Heinäkasvi, joka on nykyään yksi tärkeimmistä viljelykasveista. Kasvavat yleensä yli 2,5 metrisiksi, mutta pituuteen vaikuttavat olosuhteet ja voivat kasvaa näin yli kaksinkertaisiksi. Syötäväksi kelpaavat siemeniksi kehittyneet kukinnot jossa siemenet ovat tasaisissa riveissä. Kehittyneessä kukinnossa muutamia satoja siemeniä. Maissin alkuperä on arvoitus. Luonnosta ei löydy yhtään sellaista kasvia, jonka kantamuoto olisi voinut olla myös maissin kantamuoto. Maissin alkuperä on sikäli mystinen, että on arvioitu, että maissin tapainen kasvi ei olisi voinut luonnossa syntyäkään. Viljellystä maissista on löydetty todisteista noin 7000 vuoden taakse. Maissi on intiaanien viljelemä kasvi ja lienee tärkein elintarvike Väli- ja Etelä-Amerikan intiaaneille

Lähde

- Rousi, A., Auringonkukasta viiniköynnökseen - ravintokasvit, WSOY, Porvoo, WSOY -kirjapainoyksikkö, Porvoo 1997. Luokka:vihannekset luokka:zea zh-min-nan:Hoan-be̍h ms:Bijirin ja:トウモロコシ simple:Corn

Kurpitsa

Kurpitsa (Cucurbita sp.) on köynnöskasvi, joka voi olla 10 m pitkä. Se on yksivuotinen kurkun ja melonin sukulaiskasvi. Sen hdelmä on 30-80 cm pitkä, pallomainen. Kurpitsa on kotoisin Keski-Amerikasta. Nykyään sitä viljellään maailmanlaajuisesti. Kurpitsan päätuottajamaat ovat Venäjä, Turkki, Balkanin maat, Kiina ja Meksiko.

Aiheesta muualla

- [http://www.finfood.fi/finfood/kasvikset.nsf/0/4725BFA20819B303C2256E0B0035515F?opendocument&Start=1&Count=1000&ExpandView&View=1 Kotimaiset kasvikset] Luokka:Vihannekset ja:カボチャ

Intia

भारत गणराज्य
Bharat Ganarajya

	Intian vaakuna
(Suurempi kuva)	(Suurempi kuva)
Motto: Satyameva Jayate (sanskrit: Vain totuus voittaa)
sanskrit
Viralliset kielet	hindi, englanti ja 21 kansallista kieltä
Pääkaupunki	Delhi
Suurin kaupunki	Mumbai
Presidentti	Avul Pakir Jainulabdeen Abdul Kalam
Pääministeri	Manmohan Singh
Pinta-ala - Yhteensä - % vettä	Sijalla 7 3 287 590 km² 9,5 %
Väkiluku - Yhteensä (2003?) - Tiheys	Sijalla 2 1 045 845 226 318/km²
Itsenäisyys	15. elokuuta 1947
Tasavallaksi	26. tammikuuta 1950
BKT - Yhteensä (vuosi) - Asukasta kohden	Sijalla 4 2,66 biljoonaa dollaria 2 540 dollaria
HDI - Arvo (2002)	Sijalla 127 0,595
Rahayksikkö	rupia (INR)
Aikavyöhyke	UTC +5:30
Kansallislaulu	Jana-Gana-Mana
Kansallinen laulu	Vande Mataram
Internet TLD	.in
Kansainvälinen suuntanumero	91

Kansainvälinen suuntanumero Intia on liittovaltio Aasian eteläosassa. Intian naapurimaita ovat Bangladesh, Myanmar (Burma), Kiina, Bhutan, Nepal ja Pakistan. Intian pääkaupunki on Delhi, muita tärkeitä kaupunkeja ovat mm. Kalkutta ja Mumbai (Bombay). Intiassa puhutaan satoja kieliä. Virallinen kieli on hindi, minkä lisäksi englantia käytetään yhä kuin virallisena kielenä ("associate official", englanti ei kuitenkaan ole ollut vuoden 1965 jälkeen varsinainen virallinen kieli). Lisäksi Intiassa on 21 kansallista kieltä, jotka ovat virallisia kieliä tietyissä osavaltioissa. Näihin kuuluvat mm. urdu, gudzarati, tamili ja bengali.

Historia

:Pääartikkeli: Intian historia Intia itsenäistyi toisen maailmansodan jälkeen oltuaan sitä ennen Britannian tärkein siirtomaa. Itsenäistymissopimukseen liittyi Intian jakaminen kahteen valtioon: hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin. Uusien valtioiden välillä käytiin lyhyt sisällisota. Indira Gandhin ollessa Intian pääministerinä Pakistanin itäosasta tuli itsenäinen Bangladesh lyhyessä sodassa, jossa Intia tuki Itä-Pakistania sotilaallisesti. Intia ja Pakistan ovat käyneet useita sotia Kashmirin omistuksesta, ja maiden välit ovat edelleen kireät. Intia on myös käynyt lyhyen rajasodan Kiinan kanssa, ja maiden raja on edelleen osittain kiistanalainen. Intialla on ydinase, mutta sitä ei ole virallisesti tunnustettu ydinasevaltioksi.

Osavaltiot

Intia on jaettu 28 osavaltioon, kuuteen liittovaltion alueeseen sekä pääkaupunkialueeseen. Osavaltiot:
- Andhra Pradesh
- Arunachal Pradesh
- Assam
- Bihar
- Chhattisgarh
- Goa
- Gujarat
- Haryana
- Himachal Pradesh
- Jammu ja Kashmir
- Jharkhand
- Karnataka
- Kerala
- Länsi-Bengali
- Madhya Pradesh
- Maharashtra
- Manipur
- Meghalaya
- Mizoram
- Nagaland
- Orissa
- Punjab
- Rajasthan
- Sikkim
- Tamil Nadu
- Tripura
- Uttaranchal
- Uttar Pradesh Liittovaltion alueet:
- Andaman- ja Nicobarsaaret
- Chandigarh
- Dadra ja Nagar Haveli
- Daman ja Diu
- Lakshadweep
- Pondicherry Pääkaupunkialue:
- Delhi

Uskonnot

Intian valtauskonto on hindulaisuus, mutta myös islam on tärkeässä asemassa. Punjabin osavaltiossa sikhit ovat enemmistönä. Goan osavaltiossa kristinusko on hallitseva uskonto (alue kuului Portugalille vuosisatoja). Myös Nagalandin osavaltiossa on kristinusko vallitsevana. Sikkimissä buddhalaisuus on tärkeässä asemassa. Intian hindunationalistisen puolueen BJP:n hallintakautena kristittyjä yhteisöjä vastaan kohdistuneet väkivaltaiset hyökkäykset olivat yleisiä. Vuonna 2004 kongressipuolue sai enemmistön vaaleista ja uusi pääministeri Manmohan Singh on Intian ensimmäinen sikhi-pääministeri. Hän pitää uskontorauhan rakentamista yhtenä hallituksensa tärkeimmistä haasteista. buddhalaisuus

Talous

Intian talous oli maan itsenäistyessä hyvin maatalousvaltainen. Tätä valtiovalta on pyrkinyt muuttamaan. Muutos ei ole ollut maailman suurimmassa demokratiassa yhtä nopeaa kuin Etelä-Koressa, Taiwanissa ja sittemmin Kiinan kansantasavallassa. Kiina-ilmiön ohella on 2000-luvun alkuvuosina alettu puhua Intian noususta. Etenkin ohjelmistoalalla Intia on nähty uhaksi ja mahdollisuudeksi Euroopalle ja Yhdysvalloille. Yhdysvallat on jo 1980-luvulta alkaen ulkoistanut monia tehtäviä, mm. puhelinvaihteiden hoitamista ja lääkäreiden diagnoosien puhtaaksikirjoitusta, englanninkieliseen Intiaan. Vuoden 2004 lopulla intialainen teräsmagnaatti osti Yhdysvaltoista suuria terästehtaita. Talouden nousu on tehty perinteisesti valtion tukiessa uusien toimialojen luomista. Tähän kuuluu esim. ilmailuteollisuuden rakentaminen (Hindustan Aeronautics) kansallisen turvallisuuden takaamiseksi. Ilmailussa Intia tukeutui ensin Englantiin, mutta toi maahan mm. saksalaisen suunnittelijan Kurt Tankin suunnittelemaan omaa hävittäjälentokonetta. Sittemmin tietotaitoa on hankittu Neuvostoliitosta, jonka loppuvuosina Intian ilmavoimat lensivät uudemmilla MiG-hävittäjillä kuin Neuvostoliiton ilmavoimat. Intia valmistaa venäläisiä sotilaslentokoneita lisenssillä. Avaruusteollisuus luotiin Intian suurvalta-aseman osoittamiseksi. Se luontia johti Vikram Sarabhai Intian atomienergiaohjelman alla, joka puolestaan kehitti maalle omaa ydinasetta. Avaruustoiminta rajattiin 2000-luvun alkuun käytännöllisiin sovellutuksiin, kaukokartoitussatelliitteja käytettiin mm. kylien maankäytön suunnittelussa, tietoliikennesatelliitteja maaseudun kouluttamiseen jne. ydinasettain Tamil Nadun osavaltiossa.]]

Liikenne

Liikenne on, kuten useimmissa Britannian entisissä siirtomaissa, vasemmanpuoleinen. Intian tiestö on keskimäärin tyydyttävässä kunnossa, mutta maasiirtymien aiheuttamat kuopat ja romahdukset saattavat aiheuttaa vaaratilanteita. Liikenne varsinkin suurimmissa kaupungeissa on tottumattomalle villiä eikä liikennesääntöjen noudattaminen kuulu intialaisten vahvimpiin puoliin. Turvavälit ovat lähinnä olemattomat ja kaistalta toiselle poukkoilemassa saattaa nähdä peräkkäin moottoririksan, henkilöauton ja kuorma-auton, jonka lavalla ylileveän kuorman päällä nukkuu kymmenen intialaista. Äänimerkkiä käytetään tilanteessa kuin tilanteessa. Suurin osa ajoneuvoista on ainakin kertaalleen kolaroitua ja yhteentörmäyksen sattuessa on torikokous väistämätön. Pahimmat ruuhkat aiheutuvatkin usein juuri näistä neuvotteluista, joissa jokainen toimii tuomarina. Koska linja-autot ja junat ovat usein ääriään myöten täynnä, on oma tai vuokrattu auto kuitenkin matkailijalle paras tapa nähdä Intiaa.

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- rautamalmi
- mangaani
- titaani
- kromiitti
- maakaasu

Merkittävimmät vientituotteet

- tekstiilit
- koneet
- tee Luokka:Intia als:Indien ms:India zh-min-nan:Ìn-tō· [[got:

Sumerit

Sumer oli maailman vanhin kaupunkisivilisaatio. Se sijaitsi Eufrat- ja Tigris- jokien laaksoissa Etelä-Mesopotamiassa (nykyisessä Irakissa) noin 3500 eaa—2000 eaa. Sumerilaiset keksivät muun muassa kirjoitustaidon ensimmäisinä maailmassa. He olivat edelläkävijöitä myös arkkitehtuurin, uskonnon, kirjallisuuden, matematiikan ja sotalaitoksen alueilla. Sumerilaiset kävivät kauppaa laajalti lähialueidensa kanssa, kaukaisimmat karavaanit kulkivat aina Välimerelle ja Egyptiin asti. Nykypäiviin sumerilaisesta kulttuurista on säilynyt muun muassa seksagesimaali- eli 60-järjestelmä, jonka vuoksi tunti jaetaan 60 minuuttiin ja ympyrä 360 asteeseen. Lisäksi sumerilaisen uskonnon ja mytologian piirteitä on havaittavissa muun muassa idän suurissa uskonnoissa ja kreikkalaisessa mytologiassa.

Sumerin maa ja kansa

Sumerilaisten kotimaa on suunnilleen nykyisten Bagdadin ja Basran kaupunkien välissä Eufratin ja Tigriin jokilaaksoissa Etelä-Mesopotamiassa. Tämä alue oli vuonna 3500 eaa kosteata joen suistoa ja tulvatasankoa. Persianlahti ulottui nykyisen Basran yli muinaisten Urin ja Eridun kaupunkien kohdalle. Koska alueella ei sada tarpeeksi viljan kasvatukseen, kasteluvesi on otettava Eufrat- ja Tigris-joista. Joet tulvivat keväisin, kun lumi sulaa Zagros-vuorilla. Kesäisin taas on armottoman kuumaa, niin että kasvillisuus kärventyy. Sumerilaisten alkuperä on hämärän peitossa. Heidän uskotaan saapuneen alueelle noin 4000 eaa mahdollisesti idästä tai koillisesta ja levittäytyneen alueelle parissa sadassa vuodessa. Maan alkuasukkaina olisi asunut ubaidilaisia ja seemiläisiä, koska joidenkin paikkojen nimissä on havaittavissa jonkin vanhemman kielen jäänteitä. Toisten mielestä sumerilaiset tulivat alueelle paljon aikaisemmin, eli olivat tulvatasangon ensimmäisiä asukkeja. Sumerin kieltä ei voida liittää mihinkään tunnettuun kielikuntaan. Sumerilaiset kutsuivat maataan nimellä Kengi tai Kengir (ki-en-gi-uri) , "sivistyneiden herrojen maa", kieltään nimellä Emegir ja itseään nimellä saggiga, "mustapäät". Nimi Sumeri tulee merkitykseltään tuntemattomasta babyloniankielisestä ilmauksesta Mat Shumeri, "Shumerin maa". Raamatusta on käytetty Mesopotamiasta nimeä Sinearin (Shinar) maa. Monet sumerilaiset kulttuurin piirteistä ovat välittyneet jälkipolville, mm. tuntien jako 60 minuuttiin on peräisin sumerilaisesta seksagesimaalijärjestelmästä eli 60-järjestelmästä. seksagesimaali Sumerilainen nuolenpääkirjoitus kehittyi kuvakirjoituksesta vuoden 3000 eaa. paikkeilla. Kuvakirjoituksen arvellaan kehittyneen n. 3500 eaa. laskurahoista, joita käytettiin kaupankäynnissä. Ensimmäiset säilyneet asiakirjat olivat temppelin verokuitteja. Sumerilaisilta on säilynyt kohtalaisesti kirjallisuutta, mm. kertomus Nooasta, Uthapishtim sekä Gilgamesh-eepos. Tyypillistä sumerilaisella kirjallisuudelle ovat vastakohtaparit esimerkiksi paimen-maanviljelijä. Sumerissa temppeli oli hallitsevassa asemassa ja sillä oli palkkalistoillaan runsaasti käsityöläisiä. Palkka maksettiin usein luonnontuotteina, mm. ohrana. Arkeologiset kaivaukset ovat esimerkiksi Urista antaneet kuvan siitä että tavallinen kansa oli köyhää. Rikkaita olivat korkeimmat papit, ylimykset ja suurkauppiaat. Maanviljelijät joita oli noin 4/5 olivat usein lähes orjan asemassa. Sumerilainen oikeuskäytäntö oli armeliaampi kuin seemiläinen, kostoperiaatetta ei sovellettu, vaan esimerkiksi ruumiinvamman tuottamisesta selvisi sakoilla, tosin isoilla. Myös naisella saattoi olla yhteiskunnassa korkea asema, ja naiset kävivät ansiotöissä esimerkiksi kutomoissa. Sumer oli harvoin yhden valtikan alla. Maa koostui kaupunkivaltioista, joita johtivat pappiskuninkaat. Sumerilaisten varhaisempia kaupunkikeskuksia olivat Eridu ja Uruk. Myöhempiä olivat mm. Kish, Lagash, Umma ja Ur. Useiden kaupunkien hallitsijaa kutsuttiin nimellä lu-gal, suuri ihminen ja myös "Kishin kuningas" aina Sargoniin asti.

Sumerin uskonto

Sumerin uskonto oli monijumalainen. Jumalia oli tuhansia, pieniä ja suuria. Toiset jumalat olivat ylitse muiden, vaikkapa An, taivaanjumala oli pikku jumaluuksia tärkeämpi. Monilla paikkakunnilla oli omat paikallisjumalansa. Esim. eläimellä tai kuokalla saattoi olla oma jumalansa. Uskonto oli sumerilaisille tärkeä, rukoiltiin usein. Kuitenkin myös suoranaisesta ateismista on todisteita tuolta ajalta. Jumalia palvottiin erilaisin rituaalein ja juhlin, joista tärkein oli Dumuzin ja Inannan häitä kuvaava uudenvuodenjuhla. Sumerin uskonnollisissa perinteissä on nähty monia yhtymäkohtia Raamattuun, esimerkiksi kuningas nousi taivaaseen, kuningas oli jumalan poika, kolminaisuus, vedenpaisumuskertomus, jne. Sumerilaisella oli oma luomiskertomuksensa. Kaiken uskottiin saaneen alkunsa alkumerestä, Nammusta. Sumerilaisten pääjumalia olivat An - taivaan jumala, jonka puoliso oli Ki, maa. An oli tärkeä jumaluus, jolle rakennettiin temppeleitä jo varhaisella Uruk-kaudella. An -jumala merkittiin nuolenpääkirjoituksella tähdellä, joka tarkoittaa myös yleisemmin dingir, jumala. An syntyi alkumerestä, Nammusta. Enlil oli melko ankara ilman ja myrskyn jumala, Enki ystävällinen (Babylonian Ea) makean veden, vaikka nimi tarkoittaa maan herraa. Enlil oli Sumerin korkein jumala. Enlilin puoliso on Ninlil, "Rouva ilma". Enkin puoliso oli Ninki eli Damgalnunna, maan herratar. Enki kuvataan viisaaksi mieheksi, jonka kuvaamasta ruukusta virtaa Eufrat ja Tigris. Enki oli esim käsityöläisten ja tiedon jumala. Tunnetuin sumerilainen jumala on Inanna, rakkauden jumala jonka babylonialainen nimi on Ishtar ja kanaanilainen Astarte. Inannalla, ikivanhalla äitijumalattarella, oli lukemattomai nimiä: Nintu, Ningal, Ninsun, Nisaba, Mah, Ninhursang, Baba, Geshtinanna. Jossain vaiheessa jumaluudet kytkettiin taivaankappaleisiin, esim. Venus Inannaan. Astrologinen symboliikka lienee saanut alkunsa Sumerista. Inannan puoliso oli Dumuzi, paimen joka muuttui härkäihmiseski. Härkä on myös vanha neoliittisen ajan jumalhahmo monissa kulttuureissa. Auringon jumala Utu (Babylonian Shamash) ja kuun jumala Nanna (Babylonian Suena, Sin) olivat myös tärkeitä jumaluuksia. Aurinko kärvensi kesällä kasvillisuuden, mutta ihmiset pitivät häntä auttajana ja oikeuden jumalana. Nanna, kuunjumala oli taas ajan jumala. Kuun jumalan puoliso oli Ningal. Kuunjumalattaren paljonta levisi laajalle Lähi-idässä. Jumalten ympärille syntyi runsas tarusto. Enki, Enlil ja An koostivat jumalkolminaisuuden. Nergal on kuoleman jumala, jonka nimeä ei saanut edes lausua, ettei houkuteltaisi huonoa onnea. Nergal oli kuumimman keskikesän jumala, jolloin aurinko kärvensi kasvillisuutta. Jotkut kuninkaat korotettiin jumalaksi. Monien kuninkaiden uskottiin nousseet kuoltuaan taivaaseen, esim. Etanan.

Sumerin vihollisia ja kauppakumppaneita

Sumer kävi laajaa kauppaa esihistoriallisista ajoista lähtien. Kauppareitit ulottuivat tuhansien kilometrien päähän, Bahrainiin, Omaniin, Iraniin, Turkmenistaniin, Intiaan sekä Egyptiin ja Turkkiin. Tavara kulki karavaanina ja kaisla- ja puualuksilla. Kauppa oli suurliikemiesten käsissä.
- Meluhha Intiassa, Induskulttuuri n. vuodesta 2400 eKr
- Aratta Afganistanissa
- Dilmun tai Telmun, Bahrain Sama kuin Martu
- Makan, Makkan, Magan Omanissa
- Hamazi Iranissa
- Ebla Syyriassa Aleppon lähellä
- Amurru idässä (Pohjois-Arabia)
- Subartu pohjoisessa (Assyria)
- Elam idässä
- Egypti
- Margianakulttuuri? Araljärven tienoilla

Sumerin historia

Sumerin historian ajoitus ja jaottelukin vaihtelee eri lähteissä. Sumerin historia jaetaan seuraaviin jaksoihin:
- Esikeraaminen neoliittinen 8500-7000, maanviljelyn synty
- Keraaminen neoliittinen 7000-4000
- Halaf ja Samarra-kaudet 6300-5500, pieniä asutuskeskuksia pohjoisessa ja vuorilla, kasteluviljely
- Al-Ubaid/Varhais-Uruk 5000-3500 , asutus siirtyy tulvatasangolle, kasvavia asutuskeskuksia
- Uruk-kausi 3500—3100 eaa, kaupungit kasvavat
- myöhäis-Uruk 3300-3100
- Dzemdet-Nasr-kausi 3100—2900 eaa Urukin imperiumi, päättyy suureen tulvaan.
- Varhaisdynastinen I, 2900—2700 eaa seemiläisten levittäytyminen maahan, Etana kuninkaana n. 2750 eaa.
- Varhaisdynastinen II, 2700-2600 eaa alkupuolella Kishin imperiumi, lopussa Gilgameshin perustama Urukin suurvalta kesti 50 vuotta.
- Varhaisdynastinen III, 2600-2350 eaa Lagashin ja Umman riita, muita vastaavia kiistoja, lopussa Umman Lugalzaggesi yhdisti Sumerin noin 20 vuodeksi. Sargon kukisti Lugalzeggesin.
- IIIa 2600-2450
- IIIb 2450-2425
- IIIc 2425-2350/2320
- IIId 2350-2400 Urukin dynastia
- Akkadin seemiläinen imperiumi n. 2350—2200 eaa, ensimmäinen todellinen imperiumi Sumerissa.
- Uruk-Agade 2350/2300-2260
- Agade I 2260-2230
- Agade II 2230-2160
- Gutilaisten hyökkäys maahan Zagros-vuorilta noin 2200 eaa. Maa oli barbaarien vallan alla.
- Urin kolmas dynastia eli Uus-Sumerin imperiumi noin 2110—2000 eaa.
- Isin-Larsa-kausi joskus 2000—1800 eaa, Sumerin alueella seemiläisiä pikkuvaltioita

Anatolia	Syyria	Pohjois-Mesopotamia	Keski-Mesopotamia	Etelä-Mesopotamia	Lounais-Iran
.	.	.	.	.	.

Varhaiset maanviljelijät

Sumerin historia liittyy yleiseen maanviljelyn syntyyn Lähi-idässä. Viljaa lienee kerätty jo joskus 10 000 eaa. Palestiinassa. Tähän liittyvät ns. Natuf-kulttuuri ja Jerikon ikivanha kaupunki. Vuoteen 7000 eaa. mennessä mm. Zagros-vuorten rinteille oli syntynyt maanviljelystä ja karjanhoidosta elantonsa saavia kyliä. Vuohi, lammas ja nauta oli kesytetty, samoin tunnettiin ohra ja vehnä. Vuorten rinteet olivat sateisempia kuin alanko. Keramiikka tuli käyttöön noin 7000 eaa. Kun ilmasto noin 5500 eaa. muuttui sateisemmaksi, väestö saattoi siirtyä jokien varsille. Etelä-Irakin tulvatasangoilla sadeviljely ei ole mahdollista, ainoastaan keinotekoinen kastelu: kaivetaan kanavia, joilla johdetaan vettä jokien penkereille. Toisaalta taas yläjuoksulla keinokastelu on mahdotonta, joet virtaavat jyrkissä kanjoneissa, ollaan sadeviljelyn varassa.

Hassuna, Samarra ja Halaf - kaudet

Neoliittisella ajalla syntyi muutamia maanviljelykulttuureja, jotka alkoivat pian kehittyä kohti sivilisaatiota. Kylät linnoitettiin ja niihin ilmestyi temppeleitä.

Hassuna

Pohjoisessa oli Hassunan keraaminen kulttuuri noin 6500-6000. Hassunan asukkaat harjoittivat sadeviljelyä riittävän sateisilla seuduilla. Viljeltiin vehnää ja ohraa, ja pidettiin lampaita ja vuohia sekä sikoja. Villiaasin ja gasellin metsästys oli tärkeä elinkeino. Ihmiset elivät "tauf" taloissa (mutatiilistä rakennetuissa monihuoneisissa nelikulmaisissa). Taloissa oli sisäuunit joissa savupiiput, tasaiset rapatut lattiat ja seinissä säilytyssyvennyksiä. Huoneet ovat pieniä. Tell Hassunasta on vuodesta 5500 eaa. löydetty isompia rakennuksia asuinrakennusten lisäksi: Nissä on maalattiat, rappaamattomat seinät ja monia pieniä huoneita, joihin oli varastoitu pyöreitä savikuulia, mahd. lingon ammuksia. Luultavasti ne ovat jonkinlaisia yhteisvarastoja. Tämä viittaa siihen, että varastoja olisi pitänyt johtaja tai temppeli. Hassunassa alettiin myös tehdä sinettejä, jota on voitu käyttää omaisuuden tai varastoitavan tavaran merkitsemiseen. Hassunan kylien ala oli 1-3 ha, harvojen asukasluku ylitti 5000 asukasta.

Halaf ja Samarra

Keski-Babyloniassa sijaitsi noin 6000—5000 eaa. Tell As Sawwanin kylä, jossa oli muutama sata asukasta. Kylä liitetään ns Samarra-kauteen, joka aloitti sivilisaatiokehityksen alueella. Pohjoisessa Samarra (6300-5500/5500-4800) ja Halaf (6000-5000/5500-4700) -nimiset kulttuurit Pohjois-Mesopotamiassa sekä Syyriassa ja Anatoliassa levisivät kuiville alangoille, joilla kyettiin viljelemään maata. Kyliä oli näköetäisyydellä toisistaan. Hautauksia tehtiin talojen alle. Oli jo havaittavissa alkavaa yhteiskunnallista eriarvoistumista. Keinokastelu tunnettiin Samarra-kaudella. Se mahdollisti asumisen siirtymisen tulvatasangoille. Tältä ajalta ovat peräisin ns tholos-haudat, joissa on kupu ja siihen johtava käytävä, sekä tauf- ja pise-tyyppiset rakennukset.

Halaf

Halaf oli ensimmäinen laajalle levinnyt kulttuuri, "horisontti". Tältä ajalta on todisteita siitä, että tietystä lähteestä oleva saviastia olisi siirtynyt kaupan mukana 1000 km päähän. Tämä viittaa eliittien väliseen kauppaan.

Samarra

Maanviljely levisi asteittain etelään kohti Mesopotamian "niskaa", joko väestö siirtyi sinne tai matalatiheyksinen ihmisväestö alkoi viljellä maata. Mm. linssien viljely viittaa maan keinotekoiseen kasteluun. Keinotekoinen kastelu vaatii pysyvämpää asutusta kuin sadeviljely ja mahdollisesti maanomistusta ja suurempaa haavoittuvuutta hyökkäykselle ja yhteistä puolustusta, muttei tässä vaiheessa välttämättä voimakasta johtoa. Suurin paikka alaltaan 6 ha, Samarra, noin 1000 asukasta. Monissa kylissä oli muutama sata ihmistä. Samarrasta on löydetty sylinterisinettejä,saviastioissa mahdollisesti tekijän nimi (ammatillista erilaistumusta) ja merkkejä laajasta kaupasta - pieniä määriä kuparia ostettu kaukaa. Tel Es-Sawwanin temppeli tältä ajalta käsitti 17 huonetta. Jotkut Samarra-kauden löytöpaikat linnoitettuja. Sawwanin ympärillä on vallihauta ja muuri. Paikasta on löydetty monia savipalloja - mahdollisesti lingon ammuksia. L-mutkan tekevä sisäänkäynti mahdollistaa saapujien tulittamisen ylhäältä muureilta. Choga Mamista on löydetty myös torneja. Linnoittaminen ja temppeli viittaavat jonkinnäköiseen johtoon.

Eridu, Muhammed, Ubaid (Obeid) -kaudet -- keinokastelukylät

Etelä-Mesopotamian asuttaminen alkoi noin noin 5800-5500 eaa. Tällöin Etelä-Irakin tulvatasangolle saapui kaisloista ja mudasta tehdyissä taloissa asuvia ihmisiä. Tällöin alkoi peltojen kastelu kanavilla Etelä-Irakissa. Kasteluviljelyn avulla taas kyettiin tuottamaan suuria määriä viljaa ja siten elättämään runsasta väestöä, eli kaupunkeja joissa suuri osa oli muita kuin maanviljelijöitä. Mesopotamian kehityksen nopeaa vaihetta ennen varsinaista kaupungistumista sanotaan Ubaid-(Obeid) vaiheeksi ja varhaiseksi Uruk-vaiheeksi. Ubaid syntyi luultavasti Samarra-kauden ihmisten asetuttua Etelä-Mesopotamiaan. Tell Ouillista on löydetty vanhimman Ubaid-kerrostuman alta jäänteitä vanhemmista rakennuksista, luultavasti samarralaisista. Ubaid-kausi 5500—4000 eaa. liittyy asutuksen syntyyn ja suurten päällikkökuntien kehitykseen Etelä-Mesopotamian tulvatasangoilla. Tämä kehitys oli Ubaid-kaudella vielä hidasta. Eridu kasvoi Ubaid-kaudella selvästi muita keskuksia suuremmaksi n 4500 eaa.(?) mennessä. Aluksi Ubaid-kylät olivat suunnilleen samankokoisia, ja jakautuivat tulvatasangolle tasaisesti. Noin 4500 eaa. (Keski-Ubaid, Ubaid II-III) oli syntynyt muutamia suurehkoja keskuksia, joissa oli 1000-3000, jopa 5000 asukasta, ja joihin liittyi pienempien kylien joukko. Kylien keskuksena oli temppeli. Tämä viittaa jonkinlaiseen keskusvaltaan. Tyypillisessä Ubaid-pikkukaupungissa oli 750 asukasta. Eridu asutettiin n 4750 eaa., ja se kasvoi suureksi 5000 asukkaan kyläksi noin vuoteen 4500 eaa. mennessä. Kaupungissa oli suuri mutatiilinen temppeli. Kylät olivat kaikki vesireittien varrella ja niissä oli temppeli. Kylien ala oli 2-10 ha ja niissä korkeintaan muutamia tuhansia asukkaita. Myöhäisellä Ubaid-kaidella kulttuuri levittäytyi jokilaaksojen ulkopuolelle, ja ylös jokilaaksoja, Turkkiin asti. Ubaid-kulttuurin laajeneminen ei ollut pysyvää, monet paikat hylättiin. Laajeminen saattoi olla poliittista/sotilaallista tai esim kauppa-asemien perustamista. Ei ole todisteita siitä, että Ubaid-ihmiset olisvat asuneet saman valtion alla - kyse lienee yhteisistä perinteistä. Väestö oli kasvanut alkuun verrattuna huomattavasti. Noin 4000 eaa. sivilisaatiokehitys oli täydessä vauhdissa. Ubaid jaetaan neljään vaiheeseen
- Ubaid I (a) 5500-5000 Eridu-vaihe Tepe Gawra, Tell Arpatsija vastaa Halaf/Samarra
- Ubaid II 5000-4500 Hajji Muhammed-vaihe vastaa Halaf/Samarra
- Ubaid III 4400-3700 klassinen Ubaid
- Ubaid IV 3700-3500 jälki-Ubaid Ubaid-keramiikkaa on löydetty Taurus-vuorilta Arabiaan ja Iranin ylätasangolle. Eridua pidetään vanhimpana sumerilaisena kaupunkina, aikoinaan, kun Persianlahti ulottui nykyiseen sisämaahan se oli rantakaupunki. Vanha kuningasluettelo mainitsee kuninkuuden tulleen alas taivaasta juuri Eridussa. Noin 5400/4750 eaa. perustetun Eridun temppeli oli vain 3½ x 4 m huone, joka on miltei identtinen myöhempien temppeleiden "kaikkien pyhimpien" kanssa. Noin 4500 eaa. Urukissa oli vain noin 1000 asukasta. Noin 4200 eaa. alueilla opittiin käsittelemään kuparia sulattamalla. Alkoi ns. kivi-kuparikausi eli khalkoliittinen kausi.
Varhainen ja keskinen Uruk-kausi
Varhainen Uruk-kausi alkoi 4300/3900 eaa. Tämä on viimeinen vaihe kulttuurin kehityksessä ennen sivilisoitumusta. Siirryttiin kyläkulttuurista kaupunkikulttuuriin. Varhainen Uruk-kausi on siirtymäkausi Ubaidista Urukiin. Keskisellä Uruk-kaudella ilmestyivät viistoreunaiset maljakot, joita oli valmistetu massatuotantona. Nämä ovat uhriastioita. Sylinteri- ja leimasinettejä tehtiin paljon. Sylinterisinetti keksittiin keskisellä Uruk-kaudella. Uruk-kulttuuri levisi Syyriaan ja Etelä-Turkkiin. Kauppaa käytiin Anatolian, Egyptin, Zagros-vuorten, Afganistenin ja Pohjois-Levantin (Välimeren itäpuoli) kanssa. Perustettiin kauppasiirtokuntia, joista on löydetty Uruk-astioita. Urukin kulttuurin laajenminen muistuttaa Ubaidin laajenemista, mutta oli paljon nopeampi ja lyhytikäisempi ilmiö. Jotkut Uruk-kauden siirtokunnat olivat jopa 5000 asukkaan pieniä kaupunkeja, joista muutamat olivat linnoitettuja. Levittäytymiskausi kesti ehkä 150 vuotta. Uruk-kaudet:
- Varhais-Uruk 3900-3600 ((myöhäis-khalkoliitti 3)
- Keski-Uruk 3600-3350 (myöhäis-khalkoliitti 4)
- Myöhäis-Uruk 3400-3100 (myöhäis-khalkoliitti 5)
Myöhäinen Uruk-kausi - sivilisaation synty
Noin 3500 eaa. alkoi Uruk-kausi (Urukin kerrostumat IV-VI), jolloin keksittiin dreija, pronssi ja kirjoitus. Nuolenpääkirjoitus lienee tullut muotiin noin 3100 eaa. Pyörillä kulkevia vaunuja oli jo 3500 eaa. Ns. varhainen Uruk-vaihe alkoi jo 4300 eaa. Kaupungistumisen luultavasti aiheutti se että uusi kuusirivinen ohra kykeni ruokkimaan samalla peltoalalla kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin aikaisempi kaksirivinen ohra. Näin maanviljelijät saattoivat tuottaa runsaasti viljaylijäämää käsityöläisille, joiden ai tarvinnut olla välittömästi kiinni ravinnon tuotannossa. Maanviljelijät ja käsityöläiset työskentelivät temppelin alaisuudessa. Uruk-kaudella Sumerissa on saattanut olla muutama kymmenen tuhatta asukasta ja muutama yli 10 000 asukkaan kaupunki. Toisaalta ilmaston kuivuminen noin 3500 eaa. on saattanut ajaa väkeä kaupunkeihin. Kaupungit kasvoivat valtaviksi, väestön määrä räjähti nousuun ja synnytti kurjaliston. Eridussa oli noin 3500 eaa 2000 asukasta, ja sen ala oli noin 10 ha. Uruk-kauden lopulla Sumerissa oli useita yli 10 000 asukkaan kaupunkia. Urukin temppeli oli kooltaan 30 x 80 m, mikä kertoi papiston mahdista. Väestöä muutti maalta kaupunkehin. Noin 3500 eaa. Urukissa oli 10 000 asukasta, kauden lopussa 50 000 asukasta. Tässä vaiheessa Sumerin kulttuurin peruspiirteet olivat jo muotoutuneet. Tältä ajalta ovat porrasmaiset temppelitasanteet ja sylinterisinetit. Uruk-kaudelta on löydetty ensimmäiset kirjoitetut savi- ja kivitaulut. Nämä Uruk-kauden taulut joita epäillään kirjanpidoksi, ovat vaikeasti tulkittavia. Vanhin tunnettu kivitaulu on Kishistä ajalta n. 3500 eaa. Kirjoitus on saattanut olla alussa verraten harvinainen tai kirjoitusmateriaalina on käytetty muuta kuin savea. Eniten kirjoitusta on löytynyt tältä ajalta vuosilta 3200-3100. Kirjoitus viittaa varhaiseen seemiläisen ja sumerilaisen aineksen sekoittumiseen.
Dzemdet-Nasr-kausi 3100—2900 eaa.
Noin 3100 eaa. alkaneella Dzemdet Nasr- (Jamdet Nasr, Jemdat Nasr, Jemdet Nasr) kaudella Urukin kulttuurin vaikutus säteili kauas. Kautta sanotaan myös Uruk III-kaudeksi Kausi lienee kestänyt parisataa vuotta. Sen merkitys on varsin vähäinen koko Sumerin historiaa ajatellen. Kirjoitus yleistyi voimakkasti. Tämä oli voimakkaiden kaupunkivaltioitten aikaa. Merikauppa laajeni kauas.
Sumerin varhaisdynastinen kausi
Tätä kautta ei tunneta hyvin, koska säilyneet lähteet ovat niukkoja. Varhaisdynastisella kaudella papiston mahti heikkeni, ja palatsin eli kuninkaan kasvoi. Samalla kuningasluetteloissa nähdään ensimmäistä kertaa seeemiläisiä nimiä. Liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa, on vaikea sanoa. Palatsin mahtia on saattanut vahvistaa sankarikuninkaan asema sotapäällikkönä. On kuvaavaa, että vain varhaisina aikoina käytettiin kuninkaasta nimeä "en", pappisruhtinas. Nimi "en" siirtyi myöhemmin ylipapille. Kaupungit kamppailivat toisiaan vastaan. Syntyi lyhytikäsiä, 20—50 vuotta kestäneitä imperiumeja, joiden kuninkaat esiintyivät Kishin kuninkaina, vaikka olivat toisista kaupungeista. Sodittiin, ryöstettiin, hävitettiin, surmattiin ja orjuutettiin vihollisia. Väiillä rakennettiin kanavia ja temppeleitä. Maa oli jakautunut 20—30 kaupunkivaltioon. Uskonnollisena kaskuksena oli Enlilin kaupunki Nippur. Monesti joittenkin tiettyjen naapurikaupunkien välillä esiintyi sotia vuosisadasta toiseen. Tähän kauteen liittyy sankareita, kuten Gilgamesh.
Sumerin varhaisdynastinen kausi I 2900-2700
Mahdollisesti Meskalamdugin ja Akalamdugin Urin kuninkaanhaudat. Joko Dzemdet Nasr tai tämä päättyi suureen tulvaan, joka on antanut aihetta vedenpaisumustaruihin. Kahdeksan "taruhallitsijaa" Sumerin kuningasluettelossa enne tulvaa. Hallitsijoille annetaan tuhansien vuosien hallitusaikoja kuningasluettelossa - ehkä kerrottu kertoimella. Ensimmäiset historialliset kuninkaat ilmestyvät näkyviin noin 2900-2700. Sumerin myöhemmin kirjoitetussa kuningasluettelossa on monia kuninkaita, joille on annettu ylettömän pitkiä hallitusaikoja, ja joiden olemassaoloa ei voi muista lähteistä varmistaa.
Sumerin varhaisdynastinen kausi II 2700—2600 eaa.
Tämä on ns. siirtymäkausi. Ensimmäinen tulvan jälkeinen dynastia oli Kishin 1. dynastia. Tähän aikaan liittyvät seuravat tunnetut kuninkaat: Kishin Etana, joka nousi taivaaseen ja vakautti maat, sekä myös samaan Kishin ensimmäiseen dynastiaan kuuluva Enmebaragesi noin 2700 eaa., joka valloitti Elamin. Tiedot tästä dynastiasta ovat kuitenkin hyvin hatarat. Kishin kuninkuudesta tuli myöhemmin imperiumin toinen nimi: jos joku muu kaupunkivaltio pystyi alistamaan Sumerin, hän saattoi julistautua Kishin kuninkaaksi. Nippur taas oli Sumerin uskonnollinen keskus, jota Kishin kuninkaan täytyi hallita. Kishissä oli huomattavasti seemiläisiä ja Zababa-jumaluus oli luultavasti toinen nimi Ninurta-jumalalle. Enmebaragesi on kuningasluettelosta ensimmäinen, joka näkyy myös piirtokirjoituksissa (kuningasluettelon ulkopuolisissa lähteissä).Hän ja hänen poikansa Agga n. 2680 eaa. olivat Urukin Gilgameshin aikalaisia. Myös Aggan nimi löytyy kirjoituksista. Urukissa (Sum. Eanna, Unug) oli kaksi jumalaa, An, taivaan jumala ja inanna, rakkauden jumalatar. Melko pian Etanan hallituskaiden jälkeen hallitsi Urukissa Meskiaggasher n. 2800(?) eaa., joka kirjoitusten mukaan nousi vuorille ja meren rantaan valloittamaan tai avasi kauppareitit, nousi taivaaseen kuoltuaan, ja kutsuttiin "Utun(auringon) pojaksi". (vrt. Egypti). Hänen poikansa olivat Enmerkar ja Lugalbanda. Gilgamesh valloitti vanhoilla päivillään Nippurin ja joko hän tai Urnungal Kishin. Lugalkidul n. 2560 eaa. menetti valtikan Kishille. Urin ensimmäiseen dynastiaan liittyivät Urin kuninkaanhaudat. Niihin haudattiin kuninkaan lisäksi palvelusväkeä, jota uhrattiin kuninkaan kuollessa. Pohjoisessa oli voimakkaita seemiläisiä valtioita mm. Ebla ja Mari.
Sumerin varhaisdynastinen kausi III 2600—2350 eaa.
Noin 11 dynastiaa, jotka seurasivat toinen toistaan nopeassa tahdissa, rinnakkaisia, taistelevia kaupunkivaltioita, jälkikäteen laadittu kuningasluettelo ei mainitse kaikkia kuninkaita ehkä poliittisista syistä. Jaetaan kauteen IIIa ja IIIb n 2450. N 2450 Lagashin ja Umman nousu. Tyypillinen on tämä tapahtumasarja kauden alusta 2570 eaa.: Kishin johtaja on Urukin vallan alla, kunnes Mesilim kukistaa Urukin. N. 2550 eaa. Kishin valta on yli Sumerin ja Mesilim on kuninkaana. Pian Urin Mesannepadda (2560—2525 eaa.) kaatoi Kishin ja Urukin. Noin 2425 eaa. Lagashin Eannatum valloitti koko Sumerin, alistaen Marin ja Elamin. Hieman 2400 jälkeen Umma, Lagashin vihollinen, valloitti kuningas Lugalzaggesin johdolla Sumerin. Lugalzaggesi väitti valloittaneensa maata Välimerelle asti. Kanavia ylläpidettiin tämän jälkeen muualla kuin Lagashissa. Valtakunta ulottui ehkä jopa Välimerelle asti. Lugalzaggesin kukisti n. 20 vuoden jälkeen Akkadin Sargon.
Akkadilaiskausi n. 2330—2200 eaa.
Akkadin Sargon valloitti Sumerin, joka kuitenkin usein kapinoi Akkadia vastaan.
Gutilaiskausi n. 2200—2112 eaa.
Gutilaiset olivat raakoja vuoristolaisia, jotka valloittivat Sumerin kymmeniksi vuosiksi. Gutilaisajalta tunnetaan kymmeniä kuninkaita, jotka kukin hallitsivat hyvin lyhyen aikaa. Urukissa ja Lagashissa näyttää olleen gutilaisaikana sumerilaisia kuninkaita. Tänä aikana mm. kirjoitustaidon käyttö tyrehtyi.
Urin kolmas dynastia eli Uus-Sumeri
Gutilaisten ote maasta alkoi herpaantua. On merkkejä siitä että Lagash olisi saanut ajettua gutilaiset alueeltaan pois ennemmin kuin muut. Luultavasti myöhäiseen gutilaisaikaan osui Lagashin Gudea, joka rakennutti suuren temppelin. Gudea on saattanut hallita osin samaan aikaan kuin Ur-Nammu. Tästä on vain hatarat tiedot. Urin Utuhegalin (2119—2112? eaa.) ajettua lopullisesti gutilaiset pois, Urin kuningas Ur-Nammu perusti 2112 eaa. Urin kolmannen dynastian, josta tuli alueellinen suurvalta. Lagash kukistettiin. Samoin itäinen Elam joutui Urin vallan alle ja vielä Assyriakin ajoittain. Syntyi Pax Sumerica (sumerilainen rauha latinaksi). Sen alue käsitti ehkä nykyisen Irakin. Uus-Sumerin aikana maa kukoisti varsinkin Shulgin (2095—2045 eaa.) pitkän hallituskauden aikana. Kauppaa käytiin ahkeraan Intian valtamerellä Bahrainin, Omanin ja Intian kanssa. Noin 2034 eaa. saapui lännestä amorilaisia, jotka kaappasivat vallan monissa kaupungeissa, kuten Lagashissa, joka oli Sumerin vilja-aitta. Urin tuhoon liittyi Isinin hallitsijan Ishbi-Erran vehkeilyt, joissa Ishbi-Erra kavalsi Ibbi-Siniltä suuren määrän nälänhädästä kärsivän Urukin auttamiseksi tarvittavasta omaisuudesta. Noin 2002 eaa. Elam valloitti Urin, ja Ibbi-Sin vietiin vangiksi Elamiin. Tärkeä syy Sumerin tuhoutumiseen on ollut viljelystä johtuva maan suolaantuminen.
Isin ja Larsa
2017—1985 eaa. hallitsi Isiniä Ishbi-Erra, joka oli ollut mukana kukistamassa Uria. Pian Larsa, jonka kuninkaita on ollut jo noin 2020 eaa., siirtyi johtoasemaan. Rim-Sin loi Etelä-Mesopotamiaan valtakunnan n. 1817—1968 eaa. Kuitenkaan tällä kaudella yksikään kaupunkivaltio ei kehittynyt suurvallaksi. Sumerin aika oli auttamatta ohitse, hallitsijat olivat seemiläisiä. Vallan painopiste Mesopotamiassa oli siirtymässä pohjoiseen Babyloniaan ja Assyriaan. Silti Sumerin kieli säilyi vielä kauan papiston kielenä, "Lähi-idän latinana". Luokka:Historialliset valtiot Luokka:Aasia ko:수메르 ja:シュメール

1492

Tapahtumia

- Kristoffer Kolumbus purjehti Amerikkaan.
- Espanja valloittaa Granadan. Muslimien valta Pyreneiden niemimaalla päättyy.

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1400-luku

Traktori

Traktori (latinaksi trahere 'vetää') on raskaiden esineiden siirtelyyn ja koneiden vetämiseen tarkoitettu moottoriajoneuvo. Tyypillisesti traktoreita käytetään maatiloilla. Traktorissa on voimakas, nykyään lähes aina dieselkäyttöinen, moottori ja suuret kuvioidut renkaat. Usein kaikki pyörät ovat vetäviä. Nykyään traktoreissa on turvaohjaamo pakollisena, työkoneiden kiinnittämistä varten 3-pistenostolaitteet ja peräkärryn tai työkoneiden vetämistä varten vetokoukku. Joissakin malleissa on myös etunostolaitteet työkoneiden kiinnittämiseksi traktorin eteen. Etukuormain on yleinen traktorin eteen kiinnitetty työkone. Suomessa oli vuonna 2003 342 259 rekisteröityä traktoria. (Lähde: Tilastokeskus) 2003 Traktorit voidaan luokitella vetotavan ja ohjattavuuden mukaan takavetoisiin traktoreihin, nelivetoisiin traktoreihin ja ns. varsinaisiin nelivetoisiin, runko-ohjattaviin suurtraktoreihin. Lisäksi on olemassa monia erikoiskäyttöä varten suunniteltuja traktoreita.

Traktorin kehitys

Ensimmäiset moottorivetäjät eli traktorit valmistuivat 1800-luvun lopussa. Ensimmäinen valmistusmääriltään tuhansiin noussut traktorimalli oli Henry Fordin Fordson 1910-luvulla. Menestys perustui traktorin keveyteen ja edullisuuteen. 1930-luvulla tehtiin kaksi merkittävää innovaatiota: traktoreihin tuli ilmakumirenkaat ja Harry Ferguson kehitti kolmipistenostolaiteen työkoneiden kiinnittämiseen. Kolmipistenostolaitteen läpimurto tapahtui harmaassa Ferguson TE-20:ssa, joka tuli markkinoille vuonna 1946. Siinä oli 29-hevosvoimainen bensamoottori (myöhemmin myös petrolikäyttöinen ja diesel), neljä vaihdetta ja kolmipistenostolaite. TE-20:aa valmistettiin noin puoli miljoonaa kappaletta. 1950-luvulla traktoreissa siirryttiin yleisesti bensamoottoreista suorasuihkutteisiin dieselmoottoreihin. 2003 1960-luvun suosituimmissa traktoreissa oli tehoa 40-50 hevosvoimaa. Vaihteita oli tyypillisesti 6 eteen ja 2 taakse. Muutamissa traktoreissa vaihteiden määrä saatiin tuplattua ilman kytkintä käytettävän pikavaihteen avulla. Kyntöä helpottivat vetovastukseen perustuva painonsiirtojärjestelmä ja tarvittaessa kytkettävä tasauspyörästön lukko. Traktorimyynnin huippuvuosi oli Suomessa 1963, jolloin myytiin lähes 16 000 traktoria. Suosituimpia merkkejä olivat Fordson, Massey Ferguson, Valmet, David Brown ja Nuffield. Euroopassa lopetti 60-luvun aikana lukuisia pieniä traktorinvalmistajia. Vuonna 1969 tulivat Suomessa pakollisiksi turva-ohjaamot, jotka ovat pelastaneet monta ihmishenkeä traktorin kaatuessa ja toimineet sääsuojana sateella. Samaan aikaan alkoivat yleistyä synkronoidut vaihteistot ja hydrostaattiset ohjaukset. 1970-luvulla suosioon nousivat 60-80 –hevosvoimaiset traktorit. Ohjaamojen melutasoa ja tärinää saatiin alennettua, kun ohjaamo suunniteltiin jo tehtaalla traktorin osaksi ja se asennettiin kumityynyjen päälle. Aikaisemmin ohjaamot oli yleensä tehty Suomessa ja melutaso saattoi nousta jopa 100 desibeliin. Vuonna 1979 melurajaksi tuli 85 dB. 1980-luvun alkupuoliskolla tapahtui nelivetotraktorien lopullinen läpimurto ja sen jälkeen takavetoisia traktoreita on myyty hyvin vähän. 1980-luvun lopussa alkoi elektroniikka lisääntyä traktoreissa. Esimerkiksi nostolaitteen toimintoja hallittiin uusimmissa malleissa sähköisesti ja toimintoja automatisoitiin. Vaihteiden määrä nousi jopa kymmeniin, huippunopeus nousi 30:sta 40 km/h:iin ja melutasoa saatiin alennettua parhaimmillaan 75 desibeliin. Suomen traktorimyynnissä Valmet alkoi tehdä selvää pesäeroa Fordiin ja Massey Fergusoniin.

Nykyaikainen maataloustraktori

Nykyaikaisen traktorin moottori on yleensä 3-, 4- tai 6-sylinterinen vesijäähdytteinen, turboahdettu suorasuihkutusdiesel. Ruiskutus ohjataan useimmissa traktoreissa sähköisesti. Yhteispaineruiskutus (common rail) ja moniventtiilitekniikka ovat yleistymässä kiristyvien päästönormien takia. Iskutilavuus sylinteriä kohti on yleensä hieman yli 1 litra eli tyypillinen nelisylinterinen moottori on 4,0-4,5 -litrainen. Suosituimmat teholuokat Suomessa ovat 100-140 hevosvoimaa (74-103 kW). Tätä suurempia traktoreita käytetään enimmäkseen traktoriurakoinnissa. 100-hevosvoimaiset traktorit ovat yleensä 4-sylinterisiä ja 140-hevosvoimaiset 6-sylinterisiä. Suurimman tehon käyntinopeus traktorin moottorissa on 2000-2500 r/min. Suurin vääntömomentti saavutetaan noin 1500 kierroksella. 100-hevosvoimaisen traktorinmoottorin suurin vääntö on noin 400 Nm. Vaihteita traktorissa on eteenpäin yleensä vähintään 16. Joissakin malleissa vaihteita on jopa 40. Useimmissa traktoreissa ajosuunta vaihdetaan mekaanisella tai hydraulisella, öljykylpyisiin kytkimiin perustuvalla suunnanvaihtajalla. Näin taaksepäin saadaan samat ajonopeudet kuin eteen. Ajokytkin on pienimmissä traktoreissa kuiva, suuremmissa käytetään öljykylpyisiä monilevypakkoja, joiden yhteydessä on 3-6 pikavaihdetta. Näiden avulla ajonopeutta voidaan muuttaa kytkintä käyttämättä ja monissa traktoreissa pikavaihteen valinta on automatisoitu. Kaikkein kehittyneimmissä traktoreissa ajovoimansiirto on portaaton CVT-järjestelmä. Hydrauliikkaa käytetään nostolaitteen lisäksi mm. ulkopuolisten työkoneiden käyttämiseen, ohjaukseen ja traktorin toimintojen (kuten vaihteensiirron) käyttämiseen. Hydraulipumppujen tuotto on yhteensä noin 100 l/min ja hydrauliikan paine noin 200 bar. Useimmissa traktoreissa käytetään nykyään ns. suljettua hydraulijärjestelmää eli säätötilavuuspumppua, jossa männät kytkeytyvät lepoasentoon, kun tuottoa ei tarvita. Nostolaitteen nostovoima on suosituimmissa traktoriluokissa 5000-8000 kg. Kolmipistenostolaitteen lisäksi traktoreissa on vetokoukku perävaunun ja hinattavien työkoneiden kiinnittämistä varten. Ohjaus on hydrostaattinen eli ohjauspyörän ja etupyörien välillä on hydraulinen välitys. Jarrut ovat hydrauliset, öljykylpyiset monilevyjarrut. Traktorin jarruihin yhteydessä oleva perävaunun jarrujärjestelmä tulee jatkossa pakolliseksi. Ohjaamo on sijoitettu kumityynyjen päälle tärinän ja melun vaimentamiseksi. Tulevaisuudessa ohjaamon jousitus tulee yleistymään tärinädirektiivin takia. Muuta jousitusta traktorissa ei ole lukuun ottamatta useimmissa traktoreissa lisävarusteena olevaa etuakselin jousitusta, joka on useimmiten hydraulinen. Istuin on kalliimmissa traktoreissa ilmajousitettu. Ohjaamon suurin melutaso on 70-80 dB. Ilmastointilaite on suosittu lisävaruste ja vakiona yhä useammissa malleissa. 2003 Elektroniikkaa käytetään mm. nostolaitteen toimintojen ja vaihteensiirron toiminnan ohjaamiseen. Monissa uusissa traktoreissa sähköjärjestelmän runkona on CAN-väylä. Jatkossa tulevat yleistymään traktorin elektroniikan keskusteleminen työkoneiden elektroniikan kanssa, pyörien luistoa mittaavat tutkat ja GPS:ään perustuvat osittaiset automaattiohjaukset ja paikkatiedon hyödyntäminen täsmäviljelyyn eli esim. lannoitteiden käytön säätäminen pellon viljavuus- ja satokartoituksen perusteella. Renkaat ovat nykyään vyörenkaita, yhä useammin matalaprofiilisia. Takapyörät ovat läpimitaltaan noin 1,3-kertaiset etupyöriin verrattuna. Yhtä suurilla etu- ja takapyörillä varustetut traktorit eivät ole yleistyneet Euroopassa. Renkaan mahtuminen kyntövakoon rajoittaa renkaan suurimman mahdollisen leveyden 600 mm:iin. Keväällä peltotöissä käytetään rinnalla paripyöriä maan tiivistymisen ehkäisemiseksi. Yli 60-hevosvoimaisia traktoreita valmistetaan maailmassa noin 300 000 kappaletta vuodessa eli kyseessä on sarjatuote, joka varustellaan yksilöllisesti tilaajan tarpeiden mukaan. Traktorinvalmistajien määrä on vähentynyt lähinnä yritysostojen kautta. Suurin traktorinvalmistaja on Fiat-konserniin kuuluva Case New Holland, jonka juurilta löytyvät mm. merkit Ford, Fiat, International ja David Brown. Toisena on Agco, joka on syntynyt lukuisten yritysostojen kautta. Sen merkkejä ovat Euroopassa Massey Ferguson, Valtra ja Fendt. Kolmas suuri valmistaja on John Deere. Suuri on myös intialainen Mahindra & Mahindra, joka kuitenkin keskittyy pientraktoreihin. Yksittäisistä merkeistä Suomessa ja Brasiliassa valmistettava Valtra on sijalla neljä. Suomessa suosituimpia merkkejä ovat Valtra noin 40 % osuudella, John Deere, Massey Ferguson ja New Holland. Suomessa myydään noin 4500 traktoria vuodessa. Koneurakointiin käytettävien traktoreiden osuus kokonaismyynnistä on kasvanut.

Traktorimerkkejä

- Belarus
- Valtra (Valmet)
- New Holland
- John Deere
- Deutz Fahr
- Fendt
- Massey Ferguson
- Zetor
- Case IH
- McCormick
- Landini
- Lamborghini

Linkkejä

Suomessa myytävien traktorimerkkien internetsivuja

- [http://www.valtra.fi Valtra]
- [http://www.newholland.com New Holland]
- [http://www.deere.com John Deere]
- [http://www.deutz-fahr.de Deutz Fahr]
- [http://www.fendt.com Fendt]
- [http://www.caseih.com Case IH]
- [http://www.masseyferguson.com Massey Ferguson]
- [http://www.zetor.cz Zetor]
- [http://www.mccormick-intl.com/ McCormick]
- [http://www.landini.it/ Landini]

Suomalaisia traktori sivustoja

- [http://www.masinistit.com Masinistit]
- [http://www.tractor-club.urli.net Tractor Club Finland]

Traktoreiden maahantuojia

- [http://www.agritek.fi Agritek Oy] ::New Holland ::Case IH
- [http://www.agrimarket.fi Agrimarket] ::John Deere
- [http://www.k-maatalous.fi K-Maatalous] ::Deutz Fahr ::Massey Ferguson ::Same
- [http://www.yrma.net Y-Maatalous] ::Fendt ::McCormick
- [http://www.zetra.fi Zetra Oy] ::Zetor

Käytettyjen traktoreiden maahantuojia

- [http://www.traktorit.com AG-Huttu Oy]
- [http://www.agencykoppinen.net Agency Koppinen Oy] Luokka:Liikennevälineet Luokka:Maatalouskoneet ---- ja:トラクター

Siirtolapuutarha

Siirtolapuutarha on noin kolmen, neljän aarin kokoinen maapalsta, jonka kaupunki vuokraa asukkailleen pitkäaikaisella sopimuksella. Siirtolapuutarhaan saa tehdä mökin ja istuttaa monivuotisia kasveja, mutta antimet tulee kuluttaa itse eikä myydä. Myöskään siirtolapuutarhassa ei saa asua ympärivuotisesti, eikä tilaa vuokarata eteenpäin. Se poikkeaa kaupunkien myös vuokraamasta kasvimaapalstasta siinä, että tontit ovat isompia ja toiminta pysyvämpää - monilla perheillä on ollut sama siirtolapuutarhapalsta vuosikymmenien ajan.

Historiaa

Ensimmäiset siirtolapuutarhat perustettiin Saksaan työväestön moraalin ja ruumiinkunnon kohottamiseksi 1820-luvulla. Myöhemmin kohderyhmänä olivat etenkin lapsiperheet. Myös Tanskassa toiminta alkoi jo 1800-luvulla. Suomessa toimintaa esiteltiin 1902, mutta ensimmäinen puutarha saatiin perustettua Tampereelle vasta 1916.

Tunnettuja siirtolapuutarha-alueita

Helsingissä
- Ruskeasuo
- Herttoniemi
- Kumpula
- Marjaniemi
- Vallila
- Tali
- Pakila (suomen suurin, 320 mökkiä)
- Oulunkylä
- Klaukkalanpuisto Jyväskylässä
- Sulkurannan siirtolapuutarha Kuopiossa
- Kolmisoppi
- Päiväranta
- Majaniemi
- Virranniemi Oulussa
- Äimärautio
- Markkuu Tampereella
- Hatanpää (Suomen vanhin)
- Nekala Turussa
- Kupittaa Vaasassa
- Vaasan siirtolapuutarha

Linkkejä muualla

- [http://siirtolapuutarhat.net/ Helsingin yhdistykset]
- [http://www.mhsoftware.fi/niihama/historia.asp Hatanpää] Luokka:Siirtolapuutarhat ja:クラインガルテン

Ohra

Ohra (Hordeum vulgare) on viljakasvi, jota Suomessa viljellään pääasiassa eläinten rehuksi. Sitä käytetään jonkin verran myös ihmisravintona, mutta huomattavasti vähemmän kuin vehnää ja ruista. Ohra ja kaura ovat ainoat viljakasvit, joita viljellään käytännöllisesti katsoen koko Suomessa. Ohra tarvitsee lajikkeesta riippuen noin 70—85 vuorokauden mittaisen kasvukauden. Ohramallas on oluen yleisin raaka-aine. Suomen vuotuisesta noin 1,8 miljardin kilon ohrasadosta käytetään oluen valmistukseen viidesosa. Rehuksi käytetään noin neljä viidesosaa. Ohran muu elintarvikekäyttö on vähäistä.

Katso myös

- vehnä
- kaura
- ruis
- keliakia Luokka:Viljelyskasvit Luokka:Ohrat ja:オオムギ

Vehnä

Katso myös

- spelttivehnä
- kaura
- ohra
- ruis
- keliakia Luokka:Viljelyskasvit Luokka:Vehnät ja:コムギ

Ruis

Herne

Herne (Pisum sativum) kuuluu palkoviljoihin papujen ohella. Arkeologit ovat kaivauksissa löytäneet merkkejä siitä, että hernettä olisi kasvatettu jo esihistoriallisena aikana Suomessa. Kuivaherneestä on olemassa kaksi kauppalajiketta: vihreä herne, joka on yleisempi Suomessa, ja keltainen herne, josta perinteinen ruotsalainen hernekeitto valmistetaan. Välimeren alueella hernettä on syöty tiettävästi 7300 eaa. Platinan mukaan herne on vähemmän haitallinen kuin härkäpapu. 220px 220px luokka:Pisum luokka:vihannekset ja:グリーンピース

Pellava

Pellava (Linum usitatissimum) on yksivuotinen alle metrin korkuinen kuitu- ja öljykasvi. Pellava kuuluu Linaceae-heimoon, johon kuuluu noin 150 lajia ympäri maailmaa. Pellava kuuluu maailman vanhimpiin viljelykasveihin. Sen oletetaan olevan peräisin Kaukasukselta ja sitä tiedetään viljellyn jo kivikaudella. Myös antiikin kreikkalaiset ja muinaiset arabialaiset tunsivat kasvin lääkitsevät ominaisuudet. Pellavaa vilejellään laajalti eri puolilla maailmaa, ja nykyisin sen viljely on vuosikymmenien tauon jälkeen lisääntynyt myös Suomessa. Pellava kasvaa 40–80 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat kapeat ja vaaleanvihreät, kukat vaaleansiniset tai valkeat. Kotahedelmissä on yleensä korkeintaan kymmenen kiiltävän tummanruskeaa siementä. Pellavan ravintorikkaista siemenistä puristetaan öljyä, jossa on muun muassa terveellisiä linoli- ja linoleenirasvahappoja. Öljyä käytetään myös maalien, lakkojen ja lattianpäällysteiden myrkyttömänä raaka-aineena. Pellavan varsista valmistetaan erittäin kestävää tekstiilikuitua. Pellavatekstiileillä on ainutlaatuinen antibakteerinen ominaisuus, jonka vuoksi siitä valmistetaan myös sairaalatekstiilejä. Luokka:Tekstiilien raaka-aineet

Kaali

Kaali (Brassica) on yleisnimi usealle yleiselle hyötykasville. Viljeltyjen kaalilaatujen kantamuoto on Pohjanmeren rannoilla kasvava ristikukkaisten heimoon kuuluva Brassica oleracea. Kaalit ovat 2-vuotisia, mutta syötäviksi viljeltäessä niitä viljellään 1-vuotisina. Siemenviljelys on 2-vuotinen. Kaali menestyy kosteahkolla savensekaisella maalla. Aarille istutetaan 400 - 450 tainta, ja sato on 350 - 500 kg.

Kaalit

Lukuisat eri laadut voidaan ryhmittää seuraaviin pääryhmiin: # Lehtikaali (Brassica oleracea acephala), jonka lehdet ovat suuret. Lehdet eivät ole kuvuiksi käpertyneet. Syötäväksi käyvät latvat ja nuoret lehdet käytetään. # Brysselinruusukaalilla (Brassica oleracea bullata gemmifera) lehtien hangoissa pieniksi kuvuiksi kasvavia ruusumaisia silmuja. # Savoijinvirsingkaali (Brassica oleracea bullata sabauda) on tavallisen kupukaalin näköinen, mutta kuvut pienemmät. Lehdet epätasaisesti kuopikkaat. # Kupukaalilla (Brassica oleracea capitata) on sileät lehdet sulloutuneet tiiviiksi kuvuksi; alamuunnoksia valkokaali ja punakaali. # Kukkakaalilla (Brassica oleracea botrylis cauliflora) ylöspäin varsilehtien suojaama kupu muodostunut nuorista kutistuneista epämuodostuneista kukinnoista. # Parsakaali eli broccoli (Brassica oleracea botrytis asparagoides), kukkakaalin näköinen. Kukinto pitkulaisempi ja mauttomampi. # Kaalirapi eli kyssäkaalin (Brassica oleracea gongylodes) varsi turvonnut maanpinnan yläpuolella lanttumaiseksi mukulaksi, josta lehtiruodit kasvavat; vihreitä, sinipunaisia, kellanvalkeita laatuja. Kiinankaali on läheisempää sukua mm. nauriille ja rypsille kuin varsinaisille kaaleille. Luokka:Kaalit Luokka:Ruoka

Lanttu

Lanttu, (myös räätikkä, räätikäs) (Brassica napus subsp. napobrassica) on nuorempi tulokas kuin nauris, mutta on silti arvioitu, että se olisi ollut yksi kolmesta pääjuureksesta, joita roomalaiset käyttivät. Täysin varmoja voidaan olla vasta 1500-luvun kasvikirjojen kuvista, että ne esittävät lanttua. Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteytymästä, mutta ei olla varmoja, onko siitä suoraan syntynyt lantun esiaste, josta on lantun lisäksi kehittynyt rapsi, vai onko ensin syntynyt rapsin esiaste. luokka:juurekset luokka:kaalit

Sokerijuurikas

Sokerijuurikas (Beta vulgaris ssp. vulgaris Altissima Group) eli (Beta vulgaris cv. saccharifera) on juurikkaan jalostettu muoto. Parhaiden lajikkeiden juurissa on sokeripitoisuus yli 20%. Sokerijuurikkaan viljely alkoi Suomessa varsinaisesti vasta 1918. Sokerin sivutuotteina saadaan juurikkaista naatit, jotka käytetään rehuksi; juurikasleike on myös hyvää rehua. Melassia voidaan käyttää mm. alkoholiteollisuuden raaka-aineena. Luokka:Juurikkaat ja:テンサイ

Rypsi

Rypsi (Brassica rapa subsp. oleifera; ennen B. campestris) on keltakukkainen ristikukkainen öljykasvi, jonka siemenistä puristetaan ruokaöljyä. Se on Suomen tärkein öljykasvi, jota viljellään 72 000 hehtaarilla.

Levinneisyys

Rypsiä viljellään Etelä- ja Länsi-Suomessa Vaasa-Tampere-Joensuu -linjalle asti. Suomen rypsi on kevätrypsiä. Sen kasvuaika on noin 105 päivää. Etelämpänä menestyy myös syysrypsi.

Historia

Rypsi muistuttaa ulkonäöltään paljon rapsia. Rypsi on nauriin ja rapsi lantun alalaji. Rypsin kukinnossa aukeavat ensimmäisinä ylimmäiset, rapsin kukinnossa alimmaiset kukat. Rypsiä on viljelty Kiinassa ja Intiassa jo 1500 eaa. Siitä tehtiin lamppuöljyä 1800-luvulle asti. Suomessa sitä alettiin viljellä laajemmin vasta 1980-luvulla.

Aiheesta muualla

- [http://www.agronet.fi/rypsi2000/yleistietoa.htm Agronet] Luokka:Kaalit

Rapsi

Rapsi eli kaalirapsi (Brassica napus subsp. oleifera) on Keski-Euroopassa viljelty lantun alalaji. Siemenistä puserretaan öljyä, jätteistä saadaan karjanrehuksi käytettäviä rapsikakkuja (sisältävät noin 21 % muuntuvaa valkuaisainetta). Luokka:Kaalit ja:アブラナ

Maatalous

Maatalous on elinkeino, jossa tuotetaan ruokaa ja rehua kasvattamalla tiettyjä kasveja ja karjaeläimiä. Maatalous on ihmiskunnan tärkein ruoanlähde kalastuksen lisäksi.

Maatalous Suomessa

Suomessa oli maatiloja 74 328 kappaletta vuonna 2002. Edellisen vuosikymmenen aikana tilojen määrä väheni huomattavasti mutta keskikoko kasvoi. Peltoja oli n. 2 228 000 hehtaaria. Eniten suomessa viljellään nurmikasveja, Tärkeimmät viljakasvit ovat ohra, kaura ruis ja vehnä, sekä peruna, rypsi ja sokerijuurikas. Karjataloudessa ylivoimaisesti eniten tuotetaan maitoa ja pienemmät määrät voita ja juustoa. Lihatuotteista merkittävin on sianliha, sen jälkeen naudanliha ja erilainen siipikarja. Viimeisenä tärkeänä maataloustuotteena ovat kananmunat. Yli 7% suomalaisista maatiloista on luomutuotannossa (2002). Suomessa ei juurikaan käytetä viljelyssä äärimmäisen teollisia tehomaatalouden keinoja. Tähän vaikuttaa puhtaan tuotannon tavoitteen lisäksi osittain myös Suomen talven tuholaisia torjuva vaikutus.

Maanviljelyn muuttuminen

Ennusteissa on arveltu Suomessa sijaitsevien maatilojen koon kasvavan ja samalla uskotaan tilojen lukumäärälliseen laskuun. Nykyisellään uskotaan tilojen erikoistuvan tiettyyn tuotantoon. Maailman globalisaatiossa pyritään viljelemään siellä, missä kasvuolosuhteet ovat parhaimmat. Toisaalta on eritetty monien maatilojen tulopohjan muuttuvan entisestään erikoistumalla esimerkiksi maatilamatkailuun.

Teollinen tehomaatalous ja sen haittavaikutukset

Teollistettu maatalous modernissa yhteiskunnassa pyrkii tuottamaan mahdollisimman paljon lihaa, maitoa, ja munia niin nopeasti ja halvalla kuin mahdollista ja mahdollisimman pienessä tilassa. Lehmiä, vasikoita, sikoja, kanoja, ankkoja ja muita eläimiä pidetään pienissä häkeissä tai karsinoissa, joissa ne harvoin mahtuvat edes kääntymään. Niiden ainoa tarkoitus on tuottaa lihaa, maitoa tai munia ihmisille. Niille syötetään lääkkeitä, mikäli sairaudesta paraneminen sitä vaatii.

Luonnonmukainen viljely ja sen kritiikkiä

Luonnonmukainen eli biologinen viljely (myös ekologinen viljely, lyhenteenä luomu) tavoittelee mahdollisimman luonnontilaista viljelyä ilman teollisuuden apukeinoja (esim. ilman apulantaa). Tätä mahdollisimman paljon luonnonmukaista kiertoa hyödyntävää viljelytapaa on kuitenkin arvosteltu tehottomasta toiminnasta maataloustukien varassa. EU:n alueella luomutuotannon osuus pinta-alasta on noin 3,3% (2002). Luonnonmukaista viljelyä lähellä on myös biodynaaminen viljely, joka ei kuitenkaan perustu biologiaan vaan Rudolf Steinerin oppeihin. Näin ollen se on näennäistiedettä.

Katso myös

- Maataloustiede eli agronomia
- Maanviljely, Kaskiviljely
- maatalousyhteiskunta Luokka:Maatalous ko:농업 ja:農業 nb:Landbruk simple:Agriculture

Maatalousyhteiskunta

Maatalousyhteiskunta alkoi, kun ihminen ryhtyi keräämisen sijasta hoitamaan kasveja, tehostaakseen niistä saamaansa energiaa, lääkeaineita tai muita hyödynnettäviä osia. Merkittävä muutos oli, kun ihminen siirtyi energiansaannissaan metsästyksestä, kalastuksesta ja keräilystä pääosin maataloustuotteisiin. Energia saatiin lähinnä ihmisestä ja eläimistä. Orjuus oli merkittävä talouden energianlähde. Yksi orja oli laskennallisesti 100 wattia (yhden ihmisen "teho") ja yksi hevonen noin 700 wattia. Yksikin orja, hevosesta puhumattakaan edusti merkittävää energiatarpeen lisäystä perheen tarvitsemaan energiaan. Maatalous synnytti tiiviimmän yhteisön, jolloin kontaktien ja tiedon vaihdon määrä kasvoi. Suurempi yhteisö vaati uutta suurempaa organisaatiota ihmismäärien, suurempien töiden ja erikoistuneemman yhteisörakenteen hallintaan. Edeltävä vaihe, eli suurriistan metsästys oli jo luonnut uuden organisaation pohjaa. Maatalousyhteiskunnan pohja oli usko, uskonto. Papit tulkitsivat olemassaolon rakennetta ja antoivat selityksen arkielämän ilmiöille. Esimerkiksi sairaus tai veden puute oli jumalien rangaistus synnistä tai muusta vastaavasta. Maatalousyhteiskunnassa esineet tehtiin käsityönä. Niiltä puuttui pitkälti yhteensopivuus, eli esim. miekan tuppi valmistettiin tietylle miekkayksilölle. Maatalousyhteiskunnassa maatalous oli ihmisten pääosan elinkeino ja koko muu yhteiskunta perustui maatalouden ylijäämään. Maatalouden ylijäämä mahdollisti erikoistumisen, esimerkiksi pappien, hallinnon, sotilaiden ja käsityöläisten elättämisen. Abstraktimmin ylijäämä mahdollisti uskonnon, tieteen, taiteen ja teknologian uudenlaisen kehittymisen. Teollisuutta ja tietoa oli hyvin vähän verrattuna maatalouden merkitykseen. Maatalousyhteiskuntaa luonnehtii syklinen ajankäsitys, yksinkertaisuus, pysyvyys ja luonnon yliherruus ihmiseen nähden. Maatalousyhteiskunnan vaikuttaminen perustui pääosin väkivaltaan, sodankäyntiin. Maatalousyhteiskunta on keskeisesti aluksi valtiota pienempi ja myöhemmin valtiollinen ilmiö. Maatalousyhteiskuntaa edelsi keräily- ja metsästysyhteiskunta ja maatalousyhteiskuntaa seurasi teollisuusyhteiskunta.

Katso myös

- maanviljely luokka:yhteiskunta

Luokka:Maatalous

Maatalouteen liittyviä artikkeleja. Luokka:Elinkeinot ko:분류:농업 ja:Category:農業

3066 г. пр.н.е.

#виж 4 хилядолетие пр.н.е.

pharmacy zak�ady sportowe zujer sluby online slots

:: RELATED NEWS ::

Indonesian Democratic Vanguard Party
The Indonesian Democratic Vanguard Party (Partai Penegak Demokrasi Indonesia) is a political party in Indonesia. At the last legislative elections, 5 april 2004, the party won 0.8 % of the popular vote and 1 out of 500 seats. Category:Political parties in Indonesia