Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Merikotka

Merikotka

Merikotka

Merikotka
Tieteellinen luokittelu
Kunta:Eläinkunta Animalia
Pääjakso:Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:Linnut Aves
Lahko:Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo:Haukat Accipitridae
Suku:Haliaeetus
Laji:albicilla
Merikotka (Haliaeetus albicilla)

Koko ja ulkonäkö

Iso lintu joka on kuin räsymatto, nuorilta linnuilta puuttuu usein paljon sulkia. Pää ja pyrstö ovat vaaleammat kuin muu höyhenpeite, pyrstö vaalenee linnun vanhetessa ja on lopulta täysin valkea. Yli 8 vuotiailla linnuilla pää on valkoinen. Nokka on nuorella linnulla tumma, vanhalla täysin keltainen. Pituus 85 - 95 cm siipien kärkiväli 190 - 250 cm paino 3 - 6 kg, naaras suurempi kuin koiras. Ääni

Levinneisyys

Pohjois-Eurooppassa ja Aasiassa. Istutettu takaisin Skotlantiin. Suomessa merikotkia pesii rannikoilla (noin 180 paria) ja Lapissa (noin 20 paria). Lapin linnut talvehtivat etelämpänä. Nuoria lintuja tavataan vaeltelevina melkein ympäri vuoden. Sydäntalvella nuoret linnut eivät vaella, hyödyntävät usein haaskoja.

Elinympäristö

Lisääntyminen

Merikotka on sukukypsä 4-6 vuoden iässä. Ne rakentavat suuren oksakasan pesäksi puuhun tai kallioluodolle, ja käyttävät ja täydentävät edellisvuotista pesää. Merikotka ei koskaan rakenna pesäänsä toisen merikotkan pesän lähelle. Ne ovat reviirilintuja ja kahden pesän väli onkin yleensä yli 10 kilometriä. Kun kaksi merikotkaa ovat muodotaneet parin, ne ovat uskollisia toisilleen koko loppuelämänsä ajan. Merikotka munii yleensä 2-3 munaa, mutta vain harvoin molemmat poikaset varttuvat lentokokoisiksi asti. Naaras hautoo lähes yksin munia lähes puolitoista kuukautta.

Ravinto

Kalaa, lintuja, jyrsijöitä. Talvella myös raatoja tai haaskoja.

Erityistä

Merikotka on Puolan vaakunalintu. Punaisella listalla VU - vaarantunut. Nykyisin pahin uhka on liikkuminen pesintäalueilla ja pesäpuiden puute. Vaino ja ympäristömyrkkyjen vaikutus ovat vähentyneet. Saaristomeren kansallispuistossa on erityisesti panostettu merikotkan suojeluun. Luokka:Päiväpetolinnut ja:オジロワシ

Tieteellinen luokittelu

Tieteellinen luokittelu eli taksonomia on biologien tapa luokitella eliöitä. Suurimmasta pienimpään edeten yleisesti käytössä olevat tasot eli taksonit ovat:
- Yläkunta (Domeeni, kiistanalaisen Woesen luokittelun mukaan)
- Kunta
  - Alakunta
- Pääjakso ja kaari
  - Alajakso ja alakaari
- Luokka
  - Alaluokka
- Ylälahko
  - Lahko
    - Alalahko
      - Osalahko
- Yläheimo
  - Heimo
    - Alaheimo
- Tribus
  - Alatribus
- Suku
  - Alasuku
- Sektio
  - Alasektio
- Sarja
  - Alasarja
- Laji
  - Alalaji
- Muunnos
  - Alamuunnos
- Muoto
  - Alamuoto
- Erikoismuoto Esimerkiksi perinnöllisyystutkijoiden suosima koe-eläin banaanikärpänen (Drosophila melanogaster) luokitellaan seuraavasti:
KuntaEläinkunta (Animalia)
PääjaksoNiveljalkaiset (Arthropoda)
LuokkaHyönteiset (Insecta)
LahkoKaksisiipiset (Diptera)
HeimoMahlakärpäset (Drosophilidae)
SukuDrosophila
Lajimelanogaster
Eliön tieteellinen nimi koostuu suvusta ja lajista, esim. Homo sapiens (ihminen). Tämä tunnetaan myös binäärisenä eli kaksiosaisena nimenä. Tieteelliset nimet ovat yksilöllisiä ja riittävät yksilöimään lajin tarkasti. Lajia pienemmistä taksoneista ei vallitse yksimielisyyttä, mutta niistä käytetään joskus myös epätäsmällisiä nimityksiä päärotu, rotu ja alirotu.

Pieni sanakirja

Suomi
Yläkunta
Kunta
Pääjakso, kaari
Luokka
Lahko
Heimo
Suku
Laji
Latina
Superregnum
Regnum
Phylum, divisio
Classis
Ordo
Familia
Genus
Species
Englanti
Domain
Kingdom
Phylum, division
Class
Order
Family
Genus
Species
Saksa
Domäne
Reich
Stamm, Abteilung
Klasse
Ordnung
Familie
Gattung
Art
Espanja
Dominio
Reino
Phylum
Clase
Orden
Familia
Género
Especie

Luokittelumenetelmät

Carolus Linnaeuksen perustama klassinen taksonomia perustuu fenetiikkaan, jossa eliöt luokitellaan ryhmiin yhtenäisten ominaisuuksien perusteella (varpaiden määrä, itiön muoto, jne.). Modernin taksonomian pohjana on kuiten fylogeneettinen systematiikka eli "kladismi", jossa eliöt lajitellaan evolutionaarisen sukupuun mukaan. Viime aikoina erityisesti DNA-vertailu on suuresti auttanut evolutionaaristen yhteyksien tutkimisessa, ja monia vanhoja luokitteluja onkin jouduttu muuttamaan.

Aiheesta muualla


- [http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/takso.html Biologian taksonomian perusteita]
- [http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/hyonteiset/tietoa/systematiikka.htm#1 Systematiikka ja taksonomia]
- [http://sn2000.taxonomy.nl/Taxonomicon/ The Taxonomicon] ja:生物の分類 Luokka:Taksonomia

Kunta (biologia)

Kunta on biologiassa korkein tai toiseksi korkein taksonominen ryhmä. Ennen kunnat jaettiin vain kahteen osaan: kasvi -ja eläinkuntaan. Eri aikoina kuntien määrä on vaihdellut kahdesta kolmeentoista. Nykyään eliökunta yleensä jaetaan kuuteen kuntaan tai kolmeen domeeniin. 1900-luvun lopulla uudet molekyylibiologian menetelmät ovat vaikuttaneet taksonomiseen jaotteluun ja tulee varmasti vaikuttamaan jatkossakin. Oheinen taulukko esittää kuntajaon historiallista kehitystä.

Kuusi kuntaa

# Arkkibakteerit (Archaebacteria) # Bakteerit (Eubacteria) # Alkueliökunta (Protista) (Alkueläimet, yksisoluiset sienet ja levät) # Eläinkunta (Animalia) # Monisoluiset Sienet (Fungi) # Kasvikunta (Plantae)

Kolme domeenia

# Bakteerit Bacteria # Arkit Archae # Eukaryootit Eucarya Luokka:Taksonomia

Eläinkunta

Eläinkunta (Animalia) on laaja taksonominen ryhmä, joka koostuu eläimistä. Ne muodostavat erittäin monimuotoisen ryhmän, johon kuuluu hyvin erilaisiin oloihin sopeutuneita eliöitä. Eläinkunta on osa aitotumaisia eliöitä. Eläinkunta on jaettu pääjaksoihin, ja edelleen lahkoihin, heimoihin sekä viimein lajeihin.

Pääjaksot aakkosjärjestyksessä

Eläinkunnan pääjaksoja on ainakin yli 30.
- Esiselkäjänteiset (Hemichordata)
- Haarniskaiset (Loricifera)
- Harvasoluiset (Mesozoa)
- Jouhimadot (Nematomorpha)
- Kampaleukamadot (Gnathostomulida)
- Kampamaneetit (Ctenophora)
- Karhukaiset (Tardigrada)
- Käsnäjalkaiset (Onychophora)
- Laakamadot (Platyhelminthes)
- Laakkoeläimet (Placozoa)
- Lonkerojalkaiset (Brachiopoda)
- Makkaramadot (Priapulida)
- Nauhamadot (Nemertinea)
- Nilviäiset (Mollusca)
- Niveljalkaiset (Arthropoda)
- Nivelmadot (Annelida)
- Nuolimadot (Chaetognatha)
- Okapäämadot (Kinorhyncha)
- Partamadot (Pogonophora)
- Piikkinahkaiset (Echinodermata)
- Pikarimadot (Kamptozoa (Entoprocta))
- Polttiaiseläimet (Cnidaria)
- Punkkimadot (Pentastomidae)
- Rataseläimet (Rotatoria)
- Ruiskumadot (Sipuncula)
- Sammaleläimet (Bryozoa)
- Selkäjänteiset (Chordata)
- Sienieläimet (Porifera)
- Sukaspintaiset (Gastrotricha)
- Sukkulamadot (Nematoda)
- Tupsumadot (Phoronida)
- Tähtimadot (Echiura)
- Väkäkärsämadot (Acanthocephula) Luokka Onteloeläimet (Coelenterata) on lakkautettu ja kuuluu nyttemmin Polttiaiseläimiin.

Katso myös


- Kunta (biologia)
- Eläin
- Luettelo eläimistä

Linkkejä


- [http://www.faunaeur.org/ Euroopan eläinlajien taksonominen tietokanta] Luokka:Eläintiede ms:Haiwan zh-min-nan:Tōng-bu̍t ko:동물 ja:動物 simple:Animal th:สัตว์

Pääjakso (biologia)

Pääjakso on toiseksi ylin taksonominen ryhmä. Vaikka se onkin tieteellisessä luokittelussa niin ylhäällä, on olemassa pääjaksoja joihin kuuluu vain vähän eliöitä. Kasvi- ja sienitieteessä pääjaksosta käytetään nimitystä kaari. Luokka:Taksonomia

Alajakso (biologia)

Alajakso, lat. subphylum, on eliöiden taksonomisen luokittelun hierarkiataso pääjakson ja luokan välissä. Alajakso-nimitystä käytetään vain eläintieteessä. Vastaava hierarkiataso on kasvi- ja sienitieteessä alakaari. Luokka:Taksonomia

Selkärankaiset


- Linnut (Aves)
- Matelijat (Reptilia)
- Nisäkkäät (Mammalia)
- Sammakkoeläimet (Amphibia)
- Luukalat (Osteichthyes)
- Rustokalat (Chondrichthyes)
- Ympyräsuiset (Cyclostomata)
- Viuhkaeväiset (Actinopterygii)
- Archosauria Selkärankaiset (Vertebrata) ovat selkäjänteisiä eliöitä, joiden selkäjänne on suojattu nikamiksi kutsutuilla luilla. Selkärankaiset ovat eläinkunnan laajin ja parhaiten tunnettu alajakso. Ihminen on selkärankainen. Luokka:Selkärankaiset ms:Vertebrata ko:척추동물 ja:脊椎動物 simple:Vertebrate th:สัตว์มีกระดูกสันหลัง

Linnut


- Sorsalinnut Anseriformes
- Kanalinnut Galliformes
- Kuikkalinnut Gaviiformes
- Uikkulinnut Podicipediformes
- Ulappalinnut Procellariiformes
- Pelikaanilinnut Pelecaniformes
- Haikaralinnut Ciconiiformes
- Päiväpetolinnut Accipitriformes
- Jalohaukkalinnut Falconiformes
- Kurkilinnut Gruiformes
- Rantalinnut Charadriiformes
- Hietakanalinnut Pteroclidiformes
- Kyyhkylinnut Columbiformes
- Käkilinnut Cuculiformes
- Pöllölinnut Strigiformes
- Kehrääjälinnut Caprimulgiformes
- Kirskulinnut Apodiformes
- Säihkylinnut Coraciiformes
- Tikkalinnut Piciformes
- Varpuslinnut Passeriformes Linnut (Aves) ovat munivia selkärankaisia, joilla on höyhen- ja sulkapeite, sekä siivet jotka yleensä antavat lentokyvyn, paitsi lajeilla, joilla kyky on kadonnut tarpeettomana. Ne ovat nisäkkäiden tavoin tasalämpöisiä.

Luusto ja sisäelimistö

Linnun luusto on kevyt, koska luut ovat onttoja. Lihaksisto on kehittynyt lentokyvyn mukaan painottaen vahvoja rintalihaksia ja linnun verenkiertojärjestelmä on myös sopeutunut vastaamaan voimakasta lennon aikana esiintyvää rasitusta. Lihakset, sydän, keuhkot ja ruoansulatuskanava täyttävät suurimman osan linnun ruumista. Mahalaukku on kaksiosainen ja se koostuu rauhas- ja lihasmahasta.

Ominaisuuksia

Siipisulat menevät limittäin ja muodostavat yhtenäisen, ilmanpitävän lentopinnan. Lintu käyttää pyrstösulkia tasapainon säilyttämiseen ja ohjaukseen lennossa Yleensä linnuilla, varsinkin päiväpetolinnuilla on hyvä näkö ja kuulo. Lintujen hajuaisti sen sijaan on huono.

Nokka

Linnun nokalla on monenlaisia tehtäviä. Lintu käyttää sitä syödessään, sukiessaan sulkiaan, tehdessään pesää ja puolustautuessaan pedoilta. Nokka on kovaa keratiinia ja sen muodosta näkee millaista ravintoa lintu syö. Esimerkiksi koukkunokka sopii lihan repimiseen.

Lisääntyminen, pesä ja muninta

Linnuilla (paitsi mm. sorsalintukoirailla on penis) ei yleensä ole ulkoisia sukupuolielimiä. Koiraan siittiöt kulkeutuvat yhteissuoleen eli kloaakkiin (samaa kautta poistuvat myös ulosteet). Paritellessa koiras ja naaras laittavat kloaakkien aukot vastakkain ja siittiöt siirtyvät naaraan elimistöön. Intiimi hetki on aika nopeasti ohi, mutta yleensä se toistuu pesimisajan alussa usein. Parittelutiheys riippuu lajiryhmästä. Esimerkiksi petolinnut parittelevat hyvin tiheästi. Linnut eivät synnytä nisäkkäiden tavoin eläviä poikasia. Ne munivat kovakuorisia munia ja hautovat niitä pitääkseen ne lämpiminä. Poikanen kehittyy munassa ja käyttää ravintonaan ruskuaista. Muutaman viikon kuluttua poikanen kuoriutuu nokkimalla kuoren auki. Useimmat linnut munivat rakentamaansa pesään, mutta toiset munivat esimerkiksi paljaalle kalliolle. Käet munivat muiden lintujen pesään ja jättävät munan pahaa aavistamattoman toisen linnun hoidettavaksi.

Lisätietoa

Lintulajeja on noin 9000 ja lajisto kasvaa kun eri lajeja jaetaan alalajeiksi ja uusiksi taksoneiksi. Suomessa on tavattu 447 luonnonvaraista lintulajia. Lisätietoa linnuista ja lintuharrastuksesta saa helposti mm. [http://www.birdlife.fi BirdLife Suomen kotisivuilta.] ruskuaista] Luokka:Linnut ms:Burung ko:새 ja:鳥類 simple:Bird th:นก

Päiväpetolinnut


- Haukat (Accipitridae)
- Sääkset (Pandionidae)
- Kondorit (Cathartidae)
- Sihteerit (Sagittariidae) Päiväpetolinnut (Accipitriformes) on lintujen lahko.

Suomessa esiintyvät lajit

Suomessa esiintyvät seuraava päiväpetolintuheimot ja niiden lajit:

Haukat - Accipitridae


- Arohiirihaukka - Buteo rufinus (SH)
- Arokotka - Aquila nipalensis (SH)
- Aromerikotka - Haliaeetus leucoryphus (SH)
- Arosuohaukka - Circus macrourus (H)
- Haarahaukka - Milvus migrans
- Hanhikorppikotka - Gyps fulvus (SH)
- Hiirihaukka - Buteo buteo
- Isohaarahaukka - Milvus milvus (SH)
- Kanahaukka - Accipiter gentilis
- Keisarikotka - Aquila heliaca (SH)
- Kiljukotka - Aquila clanga (H)
- Käärmekotka - Circaetus gallicus (SH)
- Maakotka - Aquila chrysaetos
- Mehiläishaukka - Pernis apivorus
- Merikotka - Haliaeetus albicilla
- Niittysuohaukka - Circus pygargus (H)
- Piekana - Buteo lagopus
- Pikkukiljukotka - Aquila pomarina (H)
- Pikkukorppikotka - Neophron percnopterus (SH)
- Pikkukotka - Hieraaetus pennatus (SH)
- Ruskosuohaukka - Circus aeruginosus
- Sinisuohaukka - Circus cyaneus
- Varpushaukka - Accipiter nisus H=Harvinaisuus, SH=Suurharvinaisuus

Sääkset - Pandionidae


- Kalasääski eli sääksi - Pandion haliaetus

Katso myös


- Luettelo päiväpetolinnuista Luokka:Päiväpetolinnut

Heimo (biologia)

:Heimo-sanalla on useita merkityksiä, katso täsmennyssivua. Heimo (lat. familia) on tieteellisen luokittelun taso suvun ja lahkon välissä. Eläinheimojen nimen loppuosa on -idae ja kasveilla -aceae.

Katso myös


- Tieteellinen luokittelu Luokka:Taksonomia als:Familie (Biologie) ms:Famili

Haukat

Tämä artikkeli käsittelee lintuja. Jääkiekkojoukkue Järvenpään Haukkoja käsittelevä artikkeli toisaalla. Haukat (Accipitridae) on suuri päiväpetolintujen heimo. Siihen kuuluvat kotkat sekä monet linnut, joiden nimen lopussa on "haukka". Osa haukka-nimisistä linnuista kuuluu kuitenkin jalohaukkalintuihin. Haukkojen nykyinen luokittelu on sekainen johtuen räjähdysmäisesti lisääntyneestä molekyylibiologisesta tiedosta. Haukkoja on kesytetty metsästystarkoitukseen.

Symboliikka

Haukan lentotaitoa ja tarkkaa saalistuskykyä on ihailtu, ja haukkojen mukaan on muun muassa nimetyjä urheiluseuroja kuten Katajanokan Haukat ja Järvenpään Haukat sekä Kiovan Sokol.

Kotkat

Ihmisten suhde kotkiin

Kotkia on pitkään pidetty ihmisen vihollisena, vaikka näitä on myös arvostettu, ja pidetty uljaina eläiminä. Kotka on kuvattu keskushahmoksi moneen historialliseen vaakunaan. Suomessa kotkat ovat olleet tärkeässä asemassa kalevalaisessa runoudessa, jossa esiintyvä kotka on usein ollut jättiläismäinen kokko eli vaakalintu, joka oli yleensä hyvän puolella. Kotkia on kuitenkin myös vainottu. Kristinuskon tulon jälkeen on väitetty toisinaan pakanajumalien ja hiisien muuttuneen pedoiksi, myös kotkiksi. Vesilahdella kerrotaan pakanajumalan muuttuneen isoksi kotkaksi, joka asettui jättiläismäisen puun, Kaltaan kuusen latvaan. Puu oli niin suuri, että sitä kuvattiin satalatvaiseksi. Sen rungon kolossa mahtui yöpymään paimen lampaineen. Lähistölle haluttiin rakentaa kirkko, joten "paholaisen" asuttama kuusi kaadettiin. Työhön kerrotaan tarvitun 8 päivää ja 8 tai 12 haarniskoitua, papin siunaamaa miestä, joista osa joutui toimimaan syöttinä samalla, kun toiset hakkasivat puuta. Vielä 1900-luvulla Suomen suurimpia kotkia, merikotkia on vainottu yleisesti. Nykyisin merikotka on harvinainen ja rauhoitettu, mutta edelleen Ahvenanmaalla niitä ammutaan luvatta, tai niiden pesiä hävitetään lähes joka vuosi.

Katso myös


- Luettelo päiväpetolinnuista Luokka:Päiväpetolinnut

Laji (biologia)

Laji on taksonominen termi, jota käytetään biologiassa puhuttaessa eliöistä, jotka ovat joillakin tärkeillä tavoilla keskenään samankaltaisia. Luonnontieteellinen määritelmä sanoo eliöiden kuuluvan samaan lajiin, jos ne pystyvät luonnonoloissa tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä keskenään. Määritelmän mukaan hevonen ja aasi ovat eri lajeja, vaikka ne voivat tuottaa jälkeläisiä eli muuleja, sillä muulit eivät kykene lisääntymään. Toisaalta Suomessa elävät harmaalokki ja selkälokki eivät risteydy keskenään, mutta lajien keskenään lisääntyviä välimuotoja elää ympäri pohjoisen pallonpuoliskon. Harmaalokki ja selkälokki ovat vain katkeamattoman kehälajin ääripäät.

Katso myös


- Rotu
- Alalaji Luokka:Taksonomia ms:Spesies ja:種 (生物) th:สปีชีส์

Luokka:Päiväpetolinnut

Luokka:Linnut

Nodyn:Gwyddoniaeth Daear

Template:Daear

BIELIZNA motorola gry java nauka gry milan italy hotels










































:: RELATED NEWS ::
Tõesus
Tõesus on teatav omadus, mida omistatakse propositsioonidele, väidetele, mõtetele, uskumustele jne ning ka lausetele ja lausungitele. Asju, millel see omadus võib olla, nimetatakse
Täisarv
Täisarv on arv, mis on esitatav naturaalarvude vahena. Kõikide täisarvude hulka \ tähistatakse tavaliselt sümboliga \mathbb (saksa sõnast Zahlen 'arvud'). Täisarvude hulgal on defineeritud liitmine, lahutamine ja
Türgi keel
Türgi keel (Türk dili) on turgi keelte hulka kuuluv keel, Türgi ametlik keel. Türgi keelt kõnelevad türklased. Nad elavad põhiliselt Anatoolias, Musta mere ja Vahemere (türgi keeles "Valge mere") vahelisel poolsaarel. Türgis räägit
Tacitus
See artikkel on ajaloolasest; keisri kohta vaata artiklit Tacitus (keiser) ---- Publius Cornelius Tacitus (u. 55 – 120 A.D., teistel andmetel u. 55 - 117 A.D.) oli Vana-Rooma ajaloolane. Tacitus on järelpõlvedele esmajoones kirjanik ja ajaloolane, kuid oma eluajal oli ta aga samavõrd tähtis ka riigitegelase ja poliitikuna, läbides kõik olulised astmed karjääriredelil. Praeguses mõistes alustas ta sõjaväeteenistusest ja

Teadmine
Teadmised hõlmavad kõik need kirjeldused, hüpoteesid, mõisted, teooriad, printsiibid ja protseduurid, mis mõistliku kindluse astmega on tõesed või vastavalt kasulikud (kuid ei pruugi nendega piirduda).

Tiibet
See artikkel ei ole Hiina RV Tiibeti autonoomse piirkonna kohta. ---- Tiibeti autonoomse piirkonna] Tiibet (tiibeti བོད་ (Pö, Wylie transliteratsioonis Bod); mongoli Түвд (Tüvd), hiina 西藏 (Xiz
All Rights Reserved 2005 wikimiki.org