:: wikimiki.org ::

Metsäkuusi

Metsäkuusi

Metsäkuusi eli kuusi (Picea abies) on mäntykasvien (Pinaceae) heimoon kuuluva havupuu. Metsäkuusi jakautuu kahteen alalajiin, jotkut kasvitieteilijät pitävät siperiankuusta omana lajinaan (Picea obovata):
- euroopankuusi (Picea abies subsp. abies)
- siperiankuusi (Picea abies subsp. obovata). Metsäkuusen levinneisyys ulottuu Alppien, Karpaattien ja Balkanin vuoristoista laajalle alueelle koillis-Euroopassa ja sieltä Tyynellemerelle saakka. Suomessa metsäkuusi on ainoa luonnonvarainen kuusilaji. Se on ainavihanta, kuten muutkin läheiset havupuusukulaisensa. Vaikka kuusi onkin vallannut lähes koko Suomen (kuusen esiintymisraja kulkee suurin piirtein 67. leveysasteen kohdalla), se on silti kohtuullisen uusi tulokas suomalaisessa kasvistossa. Jääkauden jälkeen Suomeen tulleista puulajeista lähinnä koivu ja myös mänty olivat vallitsevia, mutta noin 5000 vuotta sitten idästä saapunut kuusi alkoi vallata sille sopivia kosteita ja varjoisia kasvupaikkoja syrjäyttäen muut puulajit ja luoden tiheitä, synkkiä kuusikoita. Euroopankuusi voi kasvaa 30-40 metrin pituiseksi. Neulaset ovat 1,5-2,5 cm. ja kävyt 10-15 cm. pitkät. Lapissa kasvava siperiankuusi on kasvutavaltaan euroopankuusta kapeampi, lyhytkasvuisempi ja lyhytoksaisempi. Oksisto kestää näin paremmin lumen ja jään painoa. Versot ovat karvaisempia, kävyt lyhyempiä ja käpysuomut pyöreämpiä kuin euroopankuusella. Alalajien risteymä on nimeltään Picea x fennica. Metsäkuusesta tavataan luonnossa suuri määrä erilaisia muotoja jotka vaihtelevat maanmyötäisistä, pallo- ja kartiomaisista pylväsmäisiin, kapeakasvuisiin ja riippaoksaisiin. Myös kaarnan, rungon ja käpyjen rakenne sekä neulasten väri voi vaihdella. Joitakin muotoja on saatavilla myös koristekasvilajikkeina, esim. kultakuusi Picea abies f. aurea ja surukuusi Picea abies f. pendula. mänty Luokka:Kuuset Luokka:Puut

Alpit

Alpit on Euroopan suurin ja korkein vuoristo. Se kulkee kaikkiaan seitsemän valtion, Itävallan, Slovenian, Italian, Sveitsin, Liechtensteinin, Saksan ja Ranskan, läpi. Alppien korkein vuori on Mont Blanc (4 808 m), joka sijaitsee Ranskan ja Italian rajalla. Se on Länsi-Euroopan korkein vuori. Korkein on Kaukasuksella sijaitseva Elbrus. Alppien poimuvuoristo on syntynyt miljoonia vuosia sitten Euroopan ja Afrikan mannerlaattojen törmätessä toisiinsa. Alpit on Euroopan nuorimpia vuoristoja. Alppien aluejako (ei sisällä kaikkia osasia):
- Läntiset Alpit
- Merialpit
- Dauphinen Alpit
- Penniinialpit
- Keski-Alpit
- Bernin Alpit
- Lepontinen Alpit
- Sveitsin Alpit
- Itäiset Alpit
- Baijerin, Vorarlbergin ja Salzburgin Alpit
- Tirolin Alpit
- Lombardian Alpit
- Dolomiitit
- Kaakkois-Alpit Alppien solia:
- Col de l'Argentiere
- Arlbergin sola
- Brennerin sola
- Flüelan sola
- Klausenin sola
- Suuri St. Bernardin sola
- Ibergereggin sola
- Pieni St. Bernardin sola
- Pragelin sola
- St. Gotthardin sola
- Col de Sestrieres
- Simplonin sola
- Splugenin sola Luokka:Vuoristot Luokka:Eurooppa als:Alpen ko:알프스 산맥 ja:アルプス山脈

Balkan

Balkanin maat ovat:
- Albania
- Bosnia ja Hertsegovina, joka jakautuu kahteen osaan:
- Bosnian ja Hertsegovinan federaatio
- Serbien tasavalta
- Bulgaria
- Makedonia
- Kreikka
- Serbia ja Montenegro, joka on valtioliitto:
- Montenegron ja
- Serbian välillä. Serbiassa on kaksi autonomista maakuntaa:
- Kosovo
- Vojvodina
- Turkin Euroopan puoleinen osa Myös Romanian, Kroatian ja Slovenian lasketaan joskus kuuluvan Balkanin maihin. ---- Muut maat joita ei sisällytetä Balkanin alueeseen, mutta jotka ovat lähellä sitä ja näyttelevät tai näyttelivät tärkeää roolia alueen geopolitiikassa ja kulttuurissa:
- Italia
- Kypros (katso: Kyproksen kiista)
- Moldova
- Ukraina
- Unkari

Historia

Historiallisesti alue on kuulunut Ottomaanien valtakuntaan (1500–1800 -luvuilla) ja Itävalta-Unkariin (1800–1900 -luvuilla) ja Jugoslaviaan (1918–1991). Balkanin alueen valtiollinen hajaannus 1900-luvun alussa synnytti käsitteen balkanisoituminen. Sana tuli uudelleen ajankohtaiseksi Jugoslavian hajoamista 1990-luvulla seuranneissa sisällissodissa. Se kuvaa nyt hajaannusta, väkivaltaa, uskonnollista suvaitsemattomuutta ja etnisiä puhdistuksia. Luokka:Balkanin alue ko:발칸 반도 ja:バルカン半島 th:คาบสมุทรบอลข่าน

Jääkausi

Jääkausi on ajanjakso, jolloin suurta osaa mantereista peittää paksu jääpeite. Lämpötila laskee voimakkaasti (10–30 °C) nimenomaan napojen lähettyvillä ja ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät kohti päiväntasaajaa ja vuorten rinteitä alas. Maapallolla on ollut monia jääkausia ja nykyisin on menossa jääkausien välinen aika. Jääkaudella jäätiköt levittäytyvät vuoristoista alaspäin ja vaeltavat satoja kilometrejä alavillekin maille. Jäätiköllä elämä on lähes täysin mahdotonta, mikään ei kasva siellä. Suuria jääkausia on ollut Pohjois-Euroopassa noin 800 000 vuotta ja pienempiä ainakin 2,75 miljoonaa vuotta. Tätä ennen oli jäätiköitä pohjoisella pallonpuoliskolla jo ainakin 5 miljoonaa vuotta sitten. Jääkaudella suurta osaa jäättömästä Euroopasta peitti kitukasvuinen tundra, jolla vaelteli monia nykyisin sukupuuttoon kuolleita eläimiä, mm. villaisia mammutteja, villasarvikuonoja, myskihärkiä ja villipeuroja , jättiläishirviä sekä niitä metsästäviä kivikauden ihmisiä. Tundran lisäksi tavallinen kasvillisuustyyppi oli lössiaro. Nykyihminen ilmestyi Eurooppaan noin 35 000 vuotta sitten, tätä Cro-Magnonin ihmistä edelsi Neandertalin ihminen. Jääkaudella meren pinta laski kymmeniä metrejä, koska silloin suuri osa vedestä mikä haihtuu meristä, sitoutui laajoihin, kilometrien paksuisiin jäätiköihin. Muutaman kilometrin paksuinen jäätikkö painoi maankuoren alemmaksi, mikä aiheuttaa vieläkin maankohoamista. Viime jääkaudella noin 30 000–10 000 vuotta sitten Suomikin oli jään peitossa. Yhden jääkauden aikana jäätikön koko vaihtelee suuresti, välillä jää etenee ja välillä taas perääntyy, sillä jääkaudella on usein lyhyitä lämpimiä välikausia, interstadiaaleja. Laajimmillaan noin 18 000 vuotta sitten jää peitti koko Skandinavian ja ulottui mm Pohjois-Saksaan asti. Amerikan mantereella jää peitti koko Kanadan ja Yhdysvaltain pohjoisosia Suurten järvien eteläpuolelle. Jääkausi päättyi Suomessa noin 10 000 vuotta sitten. Tätä viimeksi päättynyttä jääkautta kutsutaan Suomessa nimellä Veiksel-jääkausi. Veiksel-jääkautta edeltävältä ajalta on maailmalta löydetty merkkejä 3–10 jääkaudesta ja merenpohjan kerrostumissa on todisteita kahdestakymmenestä jääkaudesta. Veiksel-jääkautta kylmempiä olivat sitä edeltävän Saale-jääkauden Drenthe-vaihe ja Elster-jääkausi. Varhemmista jääkausista viimeistä edeltävä Saale tunnetaan parhaiten. Saalen Drenthe-jäätiköitymisen aikana jääkielekkeitä ulottui Kiovaan asti Ukrainassa. Jääkausien nimeäminen vaihtelee maasta toiseen, koska jääkauden kerrostumien ajoituksissa on ollut suuria vaikeuksia. Jääkausi on muovannut Suomen maastoon mm. silokallioita, soraharjuja ja jään sulamisvedet hiidenkirnuja. Ilmasto viilenee jääkauteen verraten hitaasti, 10 astetta viidessä tuhannessa vuodessa. Nykyään jäätiköitä on Etelämantereella, Grönlannissa, Islannissa ja Alpeilla sekä Norjan vuoristossa. Jääkaudet johtuvat kesien viilenemisestä mm. jaksollisten maan akselikallistuman ja radan muutosten takia. Nämä taas johtuvat muiden planeettojen, Auringon ja Kuun aiheuttamista häiriöistä. Suuremmat jääkausijaksot taas riippuvat mm. merivirtojen muutoksista mannerliikuntojen takia.

Miten maa erosi jääkauden aikana nykyisestä?

Ilman viileneminen loi tulevalle jäätikön paikalle aluksi tundravyöhykkeen, jolla monet eläimet laidunsivat kesällä ja pakenivat talvella eteläisemmän havumetsän suojaan. Jäätikön etenemisnopeus laajenemisvaiheessa on noin 100 metriä vuodessa. Jään liikettä ei pysty silmin havaitsemaan. Mannerjään reuna näytti harmaalta, moreenikerrostumaiselta jyrkältä rinteeltä. Jäätiköltä puhaltelivat monesti kylmät myrskytuulet, jotka johtuivat jään päällä olevasta korkeapaineesta. Jää virtaa aina ulospäin oman paineensa vaikutuksesta. Lähestyttäessä jäätikköä kasvillisuus harvenui huomattavasti. Levitessään jäätikkö höyläsi alla olevaa kalliota ja kuljetti moreenia ja siirtolohkareita satoja kilometrejä. Jäätikön pinnalla olosuhteet ovat samanlaisia kuin Grönlannin sisäosissa tai Antarktiksella nyt. Yksittäisiä vuoren huippuja saattoi pistää jäätikön keskeltä. Joskus jään keskellä saattoi olla jäättömiäkin alueita, jollaisia on löydetty Antarktikselta Victorianmaalta. Jääkerrokset peittivät jääkaudella jopa kolmasosan maapallon pinnasta, nyt vain kymmenesosan. Laajimmillaan jäätiköt peittivät 44–54 miljoonaa neliökilometriä, nyt vain 14,9 miljoonaa neliökilometriä. Jääkaudella ilmasto oli monin paikoin pohjoisessa nykyistä kuivempi ja tundravyöhyke ulottui jään ollessa laajimmillaan Keski-Ranskaan missä oli myös ikiroudan raja. Metsiä oli hajanaisesti Etelä-Euroopassa. Merten lauttajää ulottui nykyistä etelämmäksi ja yksittäiset jäävuoret ajalehtivat lähemmäksi päiväntasaajaa. Jääkaudella Golfvirran tuoman lämpimän veden yläraja ns mereinen polaaririntama oli Espanjan tienoilla Biskajanlahdella, nyt se on Grönlannin rannikolla. Sama koskee myös ilmastollista polaaririntamaa jossa matalapaineet kulkivat, se saattoi olla jossain välimeren seudulla. Tropiikin alueella jääkauden aiheuttamat muutokset lienevät olleet vähäisempiä. Eri alueiden jäätiköt kasvoivat, laajenivat ja supistuivat Arktiksen alueella hieman eri tahtiin. Jäätikkö patosi suuria jääjärviä kuten Baltian jääjärven. Jääjärvet saattoivat tyhjentyä katastrofaalisen voimakkaasti. Esimerkiksi noin 90 000 vuotta sitten tyhjeni Pohjois-Siperiassa Karanmeren tienoilla jään sulamisen takia suuria jääjärviä, eikä tälle alueelle kasvanut viimeisen jääkausimaksimin aikana suurta jäätikköä. Jäätikkö muutti joissain seuduilla jokien juoksua, koska oli joen tiellä. Jää kasvaa jopa 3 kilometrin paksuiseksi noin 100 000 vuodessa. Itämerenalue painui jääkaudella jään painosta ainakin 100 metriä tai jopa 2 kilometriä. Maan kohoaminen oli aluksi nopeata aiheuttaen maan tärähtelyjä. Nykyinen maan kohoaminen on hitaampaa. Mannerlaatat kelluvat sitkaassa, pehmeässä vaipassa, joten jää kykenee painamaan mannerta alaspäin.

Lämpötilan lasku jääkaudella

Mannerjäätikkö alkaa edetä voimakkasti, kun maapallon keskilämpötila laskee noin 4,5 astetta. Pysyvä lumiraja siirtyi keskileveyksillä viime jääkaudella 1200+-250 metriä alemmas, pohjoisemmilla ehkä 600 metriä, ja kylmimmällä jääkaudella mahdollisesti jopa 200 metriä alemmaksi. Jääkaudella Euroopan kesälämpötila oli 10–25 astetta nykyistä alempana. Tästä voi päätellä, että vain tietyt alueet napojen lähistöillä ja mantereilla pakastuivat. Keski-Euroopan tammikuun keskilämpötila oli -14...-22 °C ja kesäkuun +5...+10 °C. Amerikan sisämaassa oli yli 10°C kylmempää kuin nyt ja rannikolla vain 3–7°C. Valtamerien pintavedet olivat jääkaudella vain 2,3°C nykyistä kylmempiä. Päiväntasaajalämpötilat laskivat vain 2–5 °C tai olivat jopa 2 astetta nykyistä korkeammalla. Kylmimmillään Saale-jääkaudella Euroopan keskilämpötila oli 8°C nykyistä alempana jolloin jäätikkö levisi jopa 50 leveysasteelle asti ja Amerikassa jopa 38 leveysasteelle. Tällöin myös Tiibetin ylänkö jäätyi. Viime jääkaudella jää eteni vain noin 57 leveysasteelle ja tundra 45 leveysasteelle.

Maailman jääkentät jääkaudella

Euroopassa

Euroopan suurin jäätikkö jääkaudella oli Skandinaviassa. Tämä jäätikkö laajeni Pohjois-Skandinavian tuntureilta Suomenkin yli Keski-Eurooppaan asti. Islanti peittyi jäähän kokonaan. Viime jääkaudella Skandinavian jääkalotin ala oli 6,6 miljoonaa neliökilometriä jos siihen lasketaan Brittien saarten jäätiköt. Jääkentän on väitetty olleen kooltaan jopa 7 miljoonaa neliökilometriä, sillä se on saattanut peittää matalaa merta. Jää oli yli 3 km paksua. Alppien jäätikkö oli kylmimmillä Saale-jääkaudella suurimmillaan ehkä 6,5 miljoonaa neliökilometriä. Jäätiköitä oli silloin paikallisesti Vogeeseilla, Schwartzwaldissa, Hartzvuorilla, Böhmerwaldissa, Riesengebirgessä ja Tatrassa ja Karpaattien korkeimmilla vuorilla. Jäätikkö peitti Veiksel-jääkaudella Berliinin ja ulottui Venäjällä Vologdan lähelle. Kasvillisuusrajat siirtyivät viime jääkaudella etelään, metsää kasvoi vain Espanjassa,Italiassa, Kreikassa ja Turkissa sekä Etelä-Ranskassa. Tundra ulottui suurimpaan osaan Ranskaa, ja osaan Espanjaa.

Pohjois-Atlantin merijää

Pohjois-Atlantin kiinteän jään alue ulottui Islannin eteläpuolella noin 60 leveysasteelle sekä rannikoilla Irlannin tienoille ja Kanadan seuduilla 50 leveysasteille. Grönlannin mannerjään jääkielekkeet ulottuivat merellä kauas 55 leveysasteelle.

Amerikassa

Pohjois-Amerikassa oli jääkaudella suuri Laurentidin jääkenttä, jonka ala oli 13,4 miljoonaa neliökilometriä ja maksimipaksuus yli 3 000 metriä, keskipaksuuden ollessa ehkä 1 600 metriä. Se laajeni New Yorkiin, Cincinnatiin, St. Louisiin, Kansas Cityyn ja Montanan vuorille asti. Jää eteni lännessä hieman etelämmäs kuin idässä luultavasti kosteuden vuoksi. Eteläisin Laurentiden jääkentän kohta sijaisi Illinoisissa St. Louisin kaupungin lähistöillä. Tarkemmin sanoen Saale-jääkautta vastaavalla toiseksi viimeisellä jääkaudella jääkenttä ulottui jopa Marionin kaupungin lähettyville leveysasteelle 37,5. Ensimmäiset isot reunamuodostumat tavataan St-Louisin kaupungin läheltä. Viimeisellä jääkaudella jäätikkö ulottui vain Spingfiledin ja Mattoonin kaupungin välimaastoon leveysasteelle 40. Lännempänä Saalea vastaava jäätikkö ulottui Kansas Cityyn ja viime jääkautta vastaava Sioux Cityyn. Idässä molempien jäätiköitymisten rajat kulkivat suunnilleen Indianapolis-Dayton (Cincinnatin läh)-Canton (Clevelandin läh) -Hornell (Buffalon läh) linjaa. Laurentiden jäätikön päätemoreeneja on Long Islandilla (Harbor Hill- ja Ronkonkoma-moreenit). Laurentidin jääkenttä patosi suuria jääjärviä, jotka tyhjenivät silloin tällöin katasrofaalisin seurauksin. Jäätikön ollessa laajimmillaan Hudsoninlahden yllä ollut jäätikkö ja Kordillieerien jäätikkö yhdistyivät. Kordillieerien jäätikön ala oli vain noin 200 000–300 000 neliökilometriä. Kun ilmasto oli hieman lauhempi, kahden jäätikön väliin muodostui jäätön alue, jääkäytävä jonka arvellaan olleen ensimmäisten Amerikan asukkaiden tuloreitti. Kordillieerien jäätikkö patosi Montanan seuduille Missoulan jääjärven, joka tyhjeni aina 200 vuoden välein. Tässä jääjärvessä oli vettä noin 2 000 km³. Utahissa oli suuri Bonneville-järvi suunnilleen nykyisen Salt Laken pohjalla.

Aasiassa

Venäjän pohjoisosissa ja pohjoispuolella oli varsinkin Saale-jääkaudella useita jäätiköitä. Skandinavian jääkenttä ulottui Novaja Zemljalle asti. Tiibetin ylänkö jäätyi kokonaan Saale-jääkaudella.

Muut jäätiköt

Jäätikkö kasvoi jonkin verran Antarktiksellakin. Etelä-Andeilla oli ohut jääpeite, ja pohjoisempana vuoristossa pienempiä jäätiköitä Karibianmeren leveysasteille asti. Etelä-Amerikan jäätiköissä oli kaikkiaan 800 000 neliökilometriä.

Lämpötilan vaihtelu jääkaudella

Jääkauden alkamiseen liittyvä lämpötilan muutos on vain noin 1–2 astetta tuhannessa vuodessa. Jääkaudella saattaa tapahtua huomattavan nopeita noin 10–15°C lämpenemisiä ja jäähtymisiä, esim. 13 000 eaa Grönlanti lämpeni alle 50 vuodessa 8,8°C. Tunnetuin lämpeneminen jääkauden lopulla oli Allerød ja tunnetuin jäähtyminen Nuorempi dryas. Näitä nopeita ilmastonmuutoksia on tapahtunut jääkaudella usein ja ne liittyvät luultavasti jäätikköjen sulamisen aiheuttamaan kylmän veden määrän kasvuun ja siihen liittyviin merivirtojen muutokseen. Näitä äkillisiä muutoksia sattui viime jääkaudella 23.

Jääkauden ja nykyajan lämpötilaerojen aiheuttajien osuus

Jääkauden aikaisia ilmastonmuutoksia on simuloitu jonkin verran. Eri tekijät aiheuttavat lämpötilan muutoksen, esimerkiksi merijään määrän ja kasvillisuuden muutokset. Luvut erään maailmanlaajuisen ilmastomallin mukaan. Malli ei ota huomioon esimerkiksi termohaliinikiertoa ja ilmakehän pölyn määrän muutoksia.
- vesihöyry 1,5 astetta
- pilvet 0,7 astetta
- maajää 0,9 astetta
- merijää 0,7 astetta
- kasvillisuus 0,3 astetta
- hiilidioksidi 0,3 astetta
- ratamuutokset 0,2 astetta

Koska tulee seuraava jääkausi?

Jääkausia on ennustettu ilmastonvaihtelujaksoista eri teorioilla. Pääkohdista ovat teoreetikot yhtä mieltä. Epävarmuus ennustuksissa on erittäin suurta. Jääkaudethan perustuvat Maan radan soikeuden vaihteluista ja akselikallistuman muutoksista ym. johtuviin muutoksiin Auringon säteilyssä maan pinnalla. Näiden vaihtelujen jaksoissa on jonkin verran muutoksia. Maan keskimääräinen lämpötila on hitaasti laskemassa viimeiset 5 000 vuotta, jos ei oteta huomioon kasvihuoneilmiön lyhyttä vaikutusta, jonka arvellaan vaikuttavan voimakkaasti muutaman sadan vuoden kuluessa. Jääkausiin liittyvät suuren jakson ilmastonmuutokset ovat melko hitaita, noin 1 aste tuhannessa vuodessa. Lämpötila viilenisi nyt noin 0,2 astetta tuhannessa vuodessa - kasvihuoneilmiö on kääntänyt suunnan päinvastaiseksi. Seuraava suuri jääkausi tullee 15 000–60 000 vuoden päästä. Seuraavan 100 000 vuoden kuluessa koetaan useita jäätiköitymisjaksoja joista kukin on toistaan syvempi. Jäätikkö alkaa kasvaa Skandeilla ehkä noin 5 000 vuoden kuluttua. Ilmasto alkaa tuntuvasti viiletä jo noin 2 000 vuoden päästä, saavuttaen miniminsä noin 6 000 vuoden kuluttua. Seuraava syvä lämpötilaminimi saavutetaan 22 000 vuoden kuluttua, jolloin jäätiköt kasvavat tuntuvasti Skandeilla ja Ruotsissa, mutta eivät leviä Suomeen, missä on tundraa. Kylmimmät jaksot tulevat olemaan 60 000-70 000 ja varsinkin 100 000-110 000 vuoden kuluttua, jolloin jäätiköiden levittäytyminen laajalle alueelle, Saksaan asti on täysin varmaa. Väitteet siitä että nykyinen interglasiaali kestäisi vain 12 000 vuotta ovat teorian mukaan pelottelua. Suomi oli jäätön Veiksel II-kaudella eräässä vaiheessa kaudella, jota ei edes merkitä interstadiaaliksi. Nykytutkimuksen mukaan Suomi oli jäätön jopa noin 30 000 vuotta sitten, jolloin aikaisemmin arvioitiin jään peittäneen Suomea. Silti seuraava yhtä lämmin jakso kuin nyt ei tule viilenemisen alettua yli 100 000 vuoteen. Suuri jääkausi ei ala yhdessä tai kuudessa talvessa. Ilmaston viileneminen jääkauteen eli noin 10°C vie 5 000 vuotta.

Andien kasvillisuusvyöhykkeiden vaihtelut

Esimerkiksi jääkaudesta vuoristossa sopii hyvin kasvillisuusrajojen eleneminen jääkaudella Andeilla. Viime jääkauden ollessa syvimmillään (LGM) puuraja oli Andeilla 1 400 metriä nykyistä alempana eli alle 2 000 metrin korkeudessa. Tämä vastaa nykyistä 8 astetta kylmempää lämpötilaa. Luultavasti lämpötila ei ole alentunut niin paljoa, sillä jääkaudella oli kuivempaa ja hiilidioksidia vähemmän ilmakehässä. Alueella hiilidioksidimäärän puolittuminen vastaa karkeasti sademäärän puolittumista. Merenpohjasta havaitaan päiväntasaajan lämpötilan vaihteluksi vain 2–3 C ja puurajojen alenemisesta 5-8 C. Myös Andeilla havaitaan ilmastonmuutoksia 13 000 ja 9 000 vuotta sitten. Ensimmäisessä 13 000–12 400 vuoden takaisessa kylmässä heilahdukessa paramo aleni 2 000 metriä alas niin suoraan kontaktiin puoliavoimen kasvillisuuden kanssa, ilman että oli Andien vuoristometsää. Seuraavalla interstadiaalilla Andien vuoristometsä kehittyi 1 800–2 800 metrin väliin. Seuraavalla Stadiaalilla, joka vastaa nuorempaa dryaskautta 11 000–10 000 vuotta sitten, puuraja aleni noin 500 metriä, mikä vastaa lämpötilan alenemista 3 C. Noin 7 000 vuotta sitten oli kuiva jakso. Kasvillisuusvyöhykkeet olivat Andeille korkeimmilleen lämpötilaoptimissa 5 000 vuotta sitten, jolloin puuraja saavutti 3 600 metriä. Puuraja aleni nykyiselle paikalleen 3 200 metrin korkeuteen noin 3 000 vuotta sitten.

Jääkauden eläimistöstä

Kasvisto ja eläimistö kehittyivät jääkausiaikana. Jääkauden eläinten piti kyetä sopeutumaan jääkausien kylmään ilmanalaan. Ajan kuluessa eri jää- ja lämpökausien kasvistot ja eläimistöt muuttuivat. Mammutti kehittyi vasta viime jääkaudella lopulliseen muotoonsa. Viime jääkauden eläimistöä: Suuria kasvinsyöjiä (megafauna, sukupuuttoon kuolleita)
- mammutti
- villasarvikuono
- jättiläishirvi
- myskihärkä on nykyään hengissä
- alkuhärkä Muita kasvinsyöjiä:
- napajänis
- villipeura
- saiga-antilooppi
- arobiisoni (arovisentti)
- villihevonen
- majava
- hirvi
- saukko Petoja:
- jääkarhu
- napakettu eli naali
- susi
- ruskea karhu
- ahma
- punakettu Vesissä:
- hylje
- valas Jääkaudella ei enää elänyt luolakarhuja, luolahyeenoita ja luolaleijonia.

Jääkauden jälkiä maastossa

Jäätikkö vaikuttaa ympäristöönsä kivi- ja maa-ainesta kuluttavasti ja kasaavasti.

Jäätikön jälkiä kalliossa

- silokalliot (jäätikön kalliosta irroittama moreeni hioo alla olevaa kalliota)
- kaarevat, U:n muotoiset vuonot ja jokilaaksot
- hiidenkirnut (jäätikön sulamisvedet liikuttavat kiviä kallionkolossa, joka syvenee ja laajenee)
- muinaisvirtalaaksot
- nunatakit (jäästä kohonneet vuoret) jäätikön kuluttamat alapinnat pyöreitä, pakkasen rapauttamat yläosat teräväsärmäisiä.

Jäätikön kasaamia kerrostumia

- järvien kerrostumat ovat syntyneet jäätikön sulamisvesistä
- kuivan maan suistot (sandurit)
- lössikerrostumat (mannerjäätikön reunalla olevan kasvipeitteettömän alueen hienompaa pölyä, joka kulkeutuu kauas)

Jääkauden muovaamat moreenit

Moreeni,joka koostuu erikokoista maa-aineiksista, kuten kivistä ja hiekasta, syntyy jäätikön irroittaessa alla olevasta kalliosta kiviä ja hiekkaa. Moreeni muuttuu maan sisään painuessaan tilliitiksi.
- Reunamoreenit ovat jäätikön reunan suuntaisia harjuja
- De Geer-moreenit ovat jäätikön reunan suuntaisia
- Vakoumat ovat jäätikön liikkeen suuntaisia, pitkulaisia moreeneja
- Drumliinit ovat jäätikön alla syntyneitä, sen liikkeen suuntaisia pisaramaisia kumpuja, joiden ytimenä on monesti kalliokumpare
- Rogen-moreenit ovat hieman dyynimäisiä jäätikön reunan suuntaisia muodostumia, jotka ovat syntyneet yksittäisten jäävuorien sulettua
- Kumpumoreenit ovat kumpumaisia moreenimuodostumia
- Juomumoreenit ovat yksittäisiä, epämääräisen muotoisia moreenisaarekkeita
- Puljumoreenit ovat rengasmaisia muodostumia, jotka ovat syntyneet niiden ytimenä olleen jäätiköstä jääneen jäälohkareen sulettua

Kirjallisuutta:

- Martti Eronen: Jääkausien jäljillä
- Marjatta Koivisto : Jääkaudet
- R.C.L. Wilson, S.A.Drury, J.L.Chapman: The Great Ice Age

Katso myös

- Jääkausiajat
- Veiksel-jääkausi
- Jääkausien syyt
- Jääkausi Suomessa
- Interstadiaali
- Paleoklimatologia
- Happi-isotooppivaihe
- Kvartäärikausi
- Geologiset kaudet
- Lössikerrostumat

Aiheesta muualla

- [http://climateprediction.net climateprediction.net] - Tavoitteena ennustaa seuraavan 100:n vuoden sää. Luokka:Ilmasto Luokka:Jäätikkötiede ms:Zaman air batu ja:氷河期

Koivu

Koivu tarkoittaa seuraavia asioita:
- koivut (Betula), kasvisuku
- Koivu, kylä Tervolassa
- Koivun rautatieasema, rautatieasemassa Tervolassa.

Luokka:Puut

Puulajeja käsittelevät artikkelit. Pääartikkeli: Puu Luokka:Kasvit

Golden age of arcade games

The Golden Age of Arcade Games was a peak era of arcade game popularity and innovation. Some opinions place this period's beginning in late 1979 or 1980 when the first color arcade games appeared and arcades began to become prevalent, and its ending in the mid-1980s. However, more generous definitions place its start at the 1978 release of Space Invaders and its end in the mid-1990s with the release of home gaming systems which were more powerful than typical arcade hardware.

Overview

During the early 1980s, arcade game technology had become sophisticated enough to offer good-quality graphics and sounds, but it was still fairly basic (realistic images and full motion video were not yet available, and only a few games used spoken voice) and so the success of a game had to rely on simple and fun gameplay. This emphasis on the gameplay is why many of these games continue to be enjoyed today despite having been vastly outdated by modern computing technology. The Killer List of Videogames (KLOV) web site has compiled a (subjective) list of the "Top 100 (arcade) Video Games." Fifty of them (including all the games on its Top 10 list) were introduced during the period from 1979 to 1984.

Business

The Golden Age was a time of great technical and design creativity in arcade games. Games were designed in a wide variety of genres while developers had to work within strict limits of available processor power and memory. The era also saw the rapid spread of video arcades across North America and Japan. At this time, arcade games started to appear in supermarkets, liquor stores, gas stations and many other retail establishments looking for extra income. Popular games occasionally caused a crush of teenagers, eager to try the latest entertainment entry. Probably the most successful arcade game companies of this era were Namco (especially in Japan) and Atari Games (especially in the United States). Other notables include Nintendo (whose mascot, Mario, was introduced in 1981's Donkey Kong), Bally Midway Manufacturing Company (who later was purchased by Williams and Atari Games), Capcom, Cinematronics, Konami, Sega, Taito, Williams, and SNK.

Technology

SNK Arcades began to gain momentum in the late 1970s with games such as Space Invaders (1978) and Asteroids (1979) and became widespread in 1980 with Pac-Man, Centipede, Defender, and others. The central processing unit in these games allowed for more complexity than earlier discrete circuitry games such as Atari's Pong (1972). The Golden Age saw developers experimenting with new hardware, creating games which used the crisp lines of vector displays as opposed to standard raster displays. A few of these games became great hits, such as 1980's Battlezone and Tempest and 1983's Star Wars, all from Atari, but vector technology fell out of favor with arcade game companies due to the high cost of repairing vector displays. (Vectrex, a home video game system with a built-in vector display, was released in 1982.) Developers also experimented with laserdisc players for delivering movie-quality animation. The first game to exploit this technology, 1983's Dragon's Lair from Cinematronics, was three years in the making. It was a sensation when it was released (and, in fact, the laserdisc players in many machines broke due to overuse), but the genre dwindled in popularity because the games were fairly linear and depended less on reflexes than on memorizing sequences of moves. New controls cropped up in a few games, though, arguably, joysticks and buttons remained the favorites for most manufacturers. Atari introduced the trackball with 1978's Football. Spy Hunter included a life-like steering wheel and Hogan's Alley introduced tethered light guns to the arcade market. Other specialty controls, such as pedals in racing games and a crossbow-shaped light gun in Crossbow, also debuted in this era.

Gameplay

Crossbow With the enormous success of the early games, dozens of developers jumped into the development and manufacturing of arcade video games. Some simply copied the "invading alien hordes" idea of Space Invaders and turned out successful imitators like Galaxian, Galaga, and Gyruss, while others tried new concepts and defined new genres. Rapidly evolving hardware allowed new kinds of games which surpassed the shoot-em-up gameplay of the earliest games. Games such as Donkey Kong and Qix introduced new types of games where skill and timing are more important than shooting as fast as possible. Other examples of innovative games are Atari's Paperboy where the goal is to successfully deliver newspapers to customers, and Sega's Frogger where the object is to safely guide frogs through traffic. The theme of Exidy's Venture is dungeon exploration and treasure-gathering. One innovative game, Q
- Bert, played upon the user's sense of depth perception in order to deliver a novel experience. Some games of this era were so popular that they entered the popular culture. 1980's release of Pac-Man caused such a sensation that it initiated what is now referred to as "Pac-Mania." This later became the title of the last coin-operated game in the series, released in 1987. Released by Namco, the game featured a yellow, circle-shaped creature trying to eat dots through a maze while avoiding pursuing enemies. Though no one could really agree what the "hero" or enemies represented (sometimes they were referred to as ghosts, other times goblins or just monsters), the game was extremely popular; there are anecdotes to the effect that some game owners had to empty the game's coin bucket every hour in order to prevent the game's coin mechanism from jamming from having too many coins in the receptacle. The game spawned an animated television series, numerous clones, a cartoon series, Pac-Man branded foods and a hit pop song, "Pac-Man Fever". Though many popular games quickly entered the lexicon of popular culture, most have since left, and "Pac-Man" is unique in remaining a recognized term in pop culture. The enormous popularity of arcade games also led to the very first video game strategy guides; these guides (rare to find today) discussed in exacting detail the patterns and strategies of each game, including variations, to a degree that few guides seen since can match. "Turning the machine over" by making the score counter overflow and reset to zero was often the final challenge of a game for those who mastered it, and the last obstacle to getting the highest score.

Most popular games

Namco The games below were some of the most popular and influential games of the era. All occupy a position in the KLOV's "Top 100 Videogames" list [http://www.klov.com/TOP100.html].

- Space Invaders (1978)
- Asteroids (1979)
- Galaxian (1979)
- Lunar Lander (1979)
- Battlezone (1980)
- Berzerk (1980)
- Centipede (1980)
- Defender (1980)
- Missile Command (1980)
- Pac-Man (1980)
- Star Castle (1980)
- Tempest (1980)
- Warlords (1980)
- Wizard of Wor (1980)
- Donkey Kong (1981)
- Frogger (1981)
- Galaga (1981)
- Ms. Pac Man (1981)

- Qix (1981)
- Vanguard (1981)
- Burgertime (1982)
- Dig Dug (1982)
- Joust (1982)
- Moon Patrol (1982)
- Pole Position (1982)
- Q
- Bert (1982)
- Robotron 2084 (1982)
- Time Pilot (1982)
- Tron (1982)
- Xevious (1982)
- Zaxxon (1982)
- Dragon's Lair (1983)
- Elevator Action (1983)
- Spy Hunter (1983)
- Star Wars (1983)
- Tapper (1983)

The end of the era

The Golden Age cooled as copies of popular games began to saturate the arcades. Arcades remained commonplace through the early 1990s and there were still new genres being explored, but most new games were shooters, maze games, and other variations on old familiar themes. New generations of home computers and home video game consoles also sapped interest from arcades. Earlier consoles, such as the Atari 2600 and Mattel's Intellivision, were general-purpose and were meant to play a variety of games, and often couldn't measure up to arcade game hardware, which was built for the singular purpose of providing a single game well. In fact, the glut of poor-quality home video game systems contributed in no small way to the home video game crash of 1983. But the debut of the Nintendo Entertainment System (1985) began to level the playing field by providing a reasonably good arcade experience at home. In the early to mid 1990s, the Super Nintendo and the Sega Genesis greatly improved home play and some of the technology was even integrated into a few arcade machines. By the time of the Sony PlayStation (1994) and the Nintendo 64 (1996), both of which boasted true 3D graphics, many video game arcades across the country had gone out of business. The arcade game industry still exists today, but in a greatly reduced form. Arcade game hardware is often based on home game consoles to facilitate porting an arcade game to a home system; there are arcade versions of Sega Dreamcast, Sony PlayStation 2, and Microsoft Xbox home consoles. Some genres, such as dancing and rhythm games (such as Dance Dance Revolution, part of the Bemani series) continue to be popular in arcades, particularly in Japan. The relative simplicity yet solid gameplay of many of these early games has inspired a new generation of fans who can play them on mobile phones or with emulators such as MAME. Some classic arcade games are reappearing in commercial settings, such as Namco's Ms. Pac-Man 20 Year Reunion / Galaga Class of 1981 two-in-one game [http://www.klov.com/game_detail.php?letter=&game_id=8784], or integrated directly into controller hardware (joysticks) with replaceable flash drives storing game ROMs.

Legacy

The Golden Age of Arcade Games spawned numerous cultural icons and even gave some companies their identity. Elements from games such as Space Invaders, Pac-Man, Donkey Kong, Frogger, and Centipede are still recognized in today's popular culture. The phenomenal success of these early video games has led many hobbyists who were teenagers during the Golden Age to collect some of these classic games. Since few have any commercial value any longer, they can be acquired for US$200 to US$500 (though fully restored games can cost much more). Some fans of these games have companies devoted to restoring the classic games, and others, such as Arcade Renovations, which produces reproduction art for classic arcade games, focus solely on one facet of the restoration activity. Many of these restorationers have set up websites on the Internet full of tips and advice on restoring games to mint condition. There are also several newsgroups devoted to discussion around these games.

External links

- [http://www.klov.com/TOP100.html The KLOV Top Video Games Lists]
- [http://www.s-t.com/daily/03-96/03-09-96/2arcade.htm Reference to the term 'Golden Age'] Category:History of computer and video games
- Golden age of arcade games

firma praca jednor�ki bandyta nauka heavy metal

:: RELATED NEWS ::

Hill of Many Stanes
The Hill O Many Stanes is a south-facing hillside (at ) in Mid Clyth, about 14 kilometres (9 miles) south of Wick in Caithness, in the Highland area of Scotland, which now has about 200 Boost is a collection of libraries that extend the functionality of C++. The libraries are licensed under the [http://www.boost.org/more/license_info.html Boost Software License], a very open license designed to allow Boost to be used with any project. Several Boost libraries have been accepted for incorporation into the next [http://www.open-std.org/jtc1/sc22/wg21/docs/library_technical_report.html library technical report