Ministerivaltiosihteeri

Ministerivaltiosihteeri oli virkamies, joka esitteli Venäjän keisarille Suomen suuriruhtinaskuntaa koskevat asiat. Hän toimi siten linkkinä Suomen senaatin ja Venäjän hallinnon välillä. Ministerivaltiosihteerin viraston asemapaikkana oli Pietari ja monet viraston tehtävistä antoivat sille myös edustuston luonnetta. Viraston yhteydessä toimi myös Suomen passivirasto. Lain mukaan ministerivaltiosihteerin tuli olla Suomen kansalainen, mutta sortovuosina tästä poikettiin. Ministerivaltiosihteerin virasto lakkautettiin 28. kesäkuuta 1918.

Luettelo ministerivaltiosihteereistä

Nimike ministerivaltiosihteeri otettiin käyttöön 1834, tätä ennen puhuttiin valtiosihteeristä.
- 1809 - 1811 Mikael Speranski
- 1811 - 1841 kreivi Robert Henrik Rehbinder
- 1842 - 1876 kreivi Alexander Armfelt
- 1876 - 1881 Carl Emil Knut Stjernvall-Walleen
- 1881 - 1888 Theodor Bruun
- 1888 - 1891 kenraaliluutnantti Johan Kasimir Ehrnrooth
- 1891 - 1898 Woldemar von Daehn
- 1898 - 1899 Victor Procopé (vt.)
- 1900 - 1904 Vjatšeslav von Plehwe, (venäläinen)
- 1904 - 1905 Edvard Oerstroem (vt.)
- 1905 Constantin Linder
- 1906 - 1913 kenraali August Langhoff
- 1913 - 1917 kenraaliluutnantti Vladimir Markov
- 1917 F. Roditsev
- 1917 - 1918 Carl Enckell

Aiheesta muualla

- [http://formin.finland.fi/doc/fin/ministerio/historia/pietari_kasvatti.htm Valtiosihteerinvirasto Pietarissa kasvatti Suomelle diplomaattikuntaa, Ulkoasiainhallinnon matrikkeli] Luokka:Suomen poliittinen historia luokka:Suomen suuriruhtinaskunta

Venäjän keisari

Venäjän keisarin arvonimen otti Pietari I Suuri laajennettuaan ja länsimaistettuaan Venäjää 1700-luvun alussa. Venäjä julistettiin suurvallaksi ja hallitsija Pietari Suuri Isänmaan Isäksi ja Koko Venäjänmaan keisariksi "(Vserossijski Imperator)". Arvonimi "tsaari" säilyi ennallaan, mutta ei Venäjän vaan lukuisten muiden alueiden tsaarina. Näitä olivat mm. Kasanin tsaari, Astrakanin tsaari, Siperian tsaari, Taurian Kersoneson tsaari muiden arvonimien ohessa. Matti Klingen mukaan Venäjän imperiumin keisari oli Suomen suuriruhtinaskunnan hallitsija nimenomaan keisarin arvonimellä. Venäläisille hän oli ja on edelleen puhekielessä tsaari. Suomalaisille nimitys suuriruhtinas oli tärkeä siksi, että se osoitti, ettei Venäjän keisarilla ollut Suomessa keisarin, vaan ainoastaan Ruotsin vuoden 1789 perustuslain mukaiset valtuudet. Venäjän tsaari oli myös Puolassa vain suuriruhtinas maan kolmannen jaon jälkeen. Venäjällä tsaarin aseman muuttui perustuslaillisemmaksi vuoden 1905 levottomuuksien johdosta 17. lokakuuta annetun manifestin ansiosta. Tosin valtakunnanduuman asema parlamentaarisena kansanedustuslaitoksena ei länsieurooppalaisen perustuslailisuuden näkökulmasta toteutunut. Vuoden 1905 lopusta alkaen tsaari oli perustuslaillinen hallitsija. Tämän perustuslaillisen muutoksen vuoksi venäläisissä ja joissain englanninkielisissä lähteissä vuoden 1905 tapahtumista käytetään nimeä "1905 vallankumous". Venäjän hallitsijoista on syytä puhua Venäjän keisareina Pietari Suuresta alkaen. Juuri Pietari liitti Venäjän länsieurooppalaiseen kulttuuriperintöön luomalla virka-asteikon tabel o rangah ja Ruotsin mallin pohjalta mukaillun aluehallinnon. Venäläisen rahvaan näkökulmasta "keisari"- ja "tsaari"-termin välillä ei ole käytännössä eroa.

Venäjän keisarit

- Pietari I (Pietari Suuri) (1682–1725)
- Katariina I (1725–1727)
- Pietari II (1727–1730)
- Anne (1730–1740)
- Iivana VI (1740–1741)
- Elisabet I (1741–1762)
- Pietari III (1762)
- Katariina II (Katariina Suuri) (1762–1796)
- Paavali I (1796–1801)
- Aleksanteri I (1801–1825)
- Nikolai I (1825–1855)
- Alensanteri II (1855–1881) - lakkautti maaorjuuden
- Aleksanteri III (1881–1894)
- Nikolai II (1894–1917)
- Mikael II (1917) Mikael II asema viimeisenä Venäjän keisarina on ongelmallinen. Nikolai II luopui vallasta vallankumouksellisten painostuksesta ja luovutti kruunun veljelleen Mikaelille. Mikael suostui aluksi keisariksi, mutta pian luopui kruunusta. Nikolai II oli joka tapauksessa viimeinen keisarillista Venäjää todella hallinnut hallitsija. Vallankumoukselliset surmasivat Mikael ja Nikolai Romanovin vuonna 1918. Mikael II:n jälkeen Nikolai II:n perustuslailliset valtuudet siirtyivät sellaisinaan Venäjän väliaikaiselle hallitukselle, mikä tunnustettiin Suomessakin Suomen Suuriruhtinas Nikolai II:lle kuuluneen vallan haltijaksi.
- Venäjän väliaikainen hallitus Venäjän väliaikaisen hallituksen perustuslaillisuus hallitsijana päättyi sitä johtaneen Kerenskin julistautumiseen johtajaksi puolueiden kannattamien ministereiden erottua hallituksesta.

Katso myös

- Tsaari
- Venäjän hallitsijat Luokka:Venäjän historia

Suomen senaatti

Keisarillinen Suomen senaatti oli Suomen suurruhtinaskunnan korkein hallintoelin, se vastasi nykyistä hallitusta ja korkeinta oikeutta. Senaatin edeltäjä hallituskonselji perustettiin 1809 ja vuonna 1816 siitä tuli senaatti. Senaatin tehtävänä oli maan asioiden hoito, siihen kuului talous- ja oikeusosasto, joiden molempien puheenjohtajana oli Suomen kenraalikuvernööri. Vuodesta 1822 alkaen nimitettiin molempiin osastoihin varapuheenjohtajat (siihen saakka kenraalikuvernöörin poissa ollessa osastossa puhetta oli johtanut virkaiältä vanhin senaatin jäsen). Talousosasto jakautui toimituskuntiin, joiden päällikköinä toimivat senaatin jäsenet. Osa talousosaston senaattoreista oli salkuttomina senaattoreina ilman omaa toimituskuntaa. Talousosasto huolehti siviilihallinnosta ja julkisesta taloudesta, oikeusosasto oikeudenkäytöstä. Oikeusosastossa ei ollut toimikuntia. Ylimpänä laillisuuden valvojana maassa toimi prokuraattori. Vuodesta 1858 Senaatin jäsenten viralliseksi arvonimeksi, virkanimikkeeksi, tuli senaattori. Senaatin jäseneksi voitiin nimittää vain Suomen kansalainen. Sortokausien aikana, venäläisten tahtoessa nimittää suorastaan venäläisiä (pelkkä venäläismielisyys tai suomalaisen puolueen jäsenyys ei enää riittänyt), tämä oli kiusallinen perustuslaillinen rajaus. Ratkaisuksi löytyi nimittää Venäjällä pitkään oleskelleita, täysin venäläistyneitä Suomen kansalaisia, etenkin Venäjän upseereita, senaattoreiksi. Näin valikoitui jäseniä mm niin kutsuttuun amiraalisenaattiin. Senaatin johtoon nousi Suomeen muuttaneen venäläisen poika, kenraali Vladimir Markov, joka oli syntyperäinen Suomen kansalainen. 15. marraskuuta 1917 Eduskunta julistautui korkeimman valtiovallan haltijaksi. Sisällissodan aikana 29. tammikuuta--3. toukokuuta 1918 Senaatti toimi Vaasassa, Vaasan senaatti. Vuoden 1918 lopussa senaatin nimi muutettiin valtioneuvostoksi ja toimituskunnat ministeriöiksi. Talousosaston varapuheenjohtajasta tuli pääministeri, ja muista senaattoreista ministerejä. Senaatin kanslia muutettiin valtioneuvoston kansliaksi ja prokuraattori oikeuskansleriksi. Senaatin oikeusosastosta muodostettiin korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Talousosaston varapuheenjohtajat:
- Carl Erik Mannerheim, (1822 - 1826)
- Samuel Fredrik von Born (toimessa), (1826 - 1828)
- Anders Henrik Falck, (1828 - 1833)
- Gustaf Hjärne, (1833 - 1841)
- Lars Gabriel von Haartman, (1841 - 1858)
- Johan Mauritz Nordenstam, (1858 - 1882)
- Edvard Gustaf af Forselles, (1882 - 1885)
- Gustaf Axel Samuel von Troil, (1885 - 1891)
- Sten Carl Tudeer, (1891 - 1900)
- Constantin Linder, (1900 - 1905)
- Emil Streng, (1905)
- Leopold Henrik Stanislaus Mechelin, (1905 - 1908)
- Edvard Immanuel Hjelt, (1908 - 1909)
- August Johannes Hjelt, (1909)
- Andrei Virenius, (1909)
- Vladimir Ivanovitš Markov, (1909 - 1913)
- Mickail Borovitinov, (1913 - 1917)
- Andrei Virenius (toimessa), (1917)
- Antti Oskari Tokoi, Suomen sosialidemokraattinen puolue (1917)
- Eemil Nestor Setälä, Nuorsuomalainen puolue (1917)
- Pehr Evind Svinhufvud, Suomalainen puolue (1917)

Katso myös

- Ministerivaltiosihteeri
- Wikisource:Senaatin nimeksi valtioneuvosto Luokka:Suomen poliittinen historia luokka:Suomen suuriruhtinaskunta

Pietari

Kuuluisia Pietareita ovat:
- apostoli Pietari
- tsaari Pietari Suuri
- Kaupunki Venäjällä
- hallitsijat nimeltä Pietari II:
- Pietari II, Jugoslavian kuningas 1934–1945 (Petar II Karađorđević)
- Pedro II, Brasilian keisari 1831–1889 (Dom Pedro De Alcântara)
- Pietari II Aleksejevitš, Venäjän keisari 1727–1730 (Пётр II Алексеевич)
- Pietari II, Portugalin kuningas 1648–1706
- Pietari II, Bretagnen herttua 1450–1457
- Pietari II Katolilainen, Aragonian kuningas 1196–1213 (Pedro El Católico)
- hallitsijat nimeltä Pietari III:
- Pietari III, Venäjä
- Pietari III, Portugali
- Pietari III, Aleksandria
- Pietari Brahe Pietari on myös suomalainen miehen etunimi.

Sortokaudet

Sortokaudet-nimitystä käytetään ajanjaksoista 1899–1905 (ensimmäinen sortokausi) ja 1909–1917, (toinen sortokausi) jolloin Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea. Nimi "Sortokaudet" on otettu käyttöön jälkeenpäin, ensimmäisestä sortokaudesta käytettiin nimeä routavuodet. Myös nimitystä sortovuodet käytetään.

Ensimmäinen sortokausi

Ensimmäinen sortokausi alkoi vuonna 1899 keisari Nikolai II:n antamalla Helmikuun manifestilla, jolla keisari muutti itsevaltaisesti Suomen suuriruhtinaskunnan lainsäädäntöjärjestystä. Suomen valtiopäivät menetti lainsäädäntövallan asioissa, jotka katsottiin yleisvaltakunnallisiksi. Tämän nähtiin rikkovan Suomen perustuslakia vastaan. Suhtautuminen yhtenäistämistoimiin jakoi mielipiteet perustuslaillisten ja myöntyvyyssuuntauksen kesken. Manifestia vastaan kerättiin kerättiin helmi–maaliskuussa 1899 Suuri adressi jossa oli 522 931 allekirjoitusta. Adressia lähti viemään Pietariin 500 miehen Suuri lähetystö, mutta keisari ei ottanut sitä vastaan. Seuraavaksi koottiin Kulttuuriadressi, jonka allekirjoitti 1 063 kulttuuripersoonaa eri puolilta Eurooppaa. Keisari ei ottanut myöskään tätä adressia vastaan. Vuonna 1901 Suomen Suuriruhtinaskunta velvoitettiin osallistumaan valtakunnan puolustukseen. Tämä tarkoitti Suomen Armeijan lakkauttamista ja liittämistä osaksi keisarillista Venäjän armeijaa. Vuonna 1902 alkoivat kutsuntalakot. Suomalaisia ei saatu Venäjän armeijaan, vaan kutsuntalakot aiheuttivat suomalaisten asevelvollisuuden lopettamisen ja asevoimat korvattiin rahallisella korvauksella, ns. sotilasmiljoonilla. Ensimmäinen sortokausi ajoittui samanaikaisesti Suomen taiteen kultakauden kanssa ja monet sen ajan taideteokset olikin kohdistettu Venäjän valtaa vastaan tai suomalaisuuden puolesta, esimerkiksi Sibeliuksen Finlandia ja Edvard Iston Hyökkäys (maalaus). Ajan teoksissa Suomi-neito kuvattiin usein lakikirjan kanssa, jota Venäjää kuvaava kotka raastaa. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov aloitti manifestin myötä yhtenäistämistoimet. Manifesti ja sen mukaan säädetyt lait aihettuvat suurta kuohuntaa, ja Bobrikoville annettiin diktaattorin valtuudet Suomen rauhoittamiseksi. Suomen ja ruotsin kielet sekä suomen itsehallintoasema joutuivat erilaisten hyökkäysten kohteiksi, mm. suomenmielisiä poliitikkoja karkotettiin Siperiaan ja sanomalehtiä lakkautettiin. Ensimmäinen sortokausi huipentui Eugen Schaumanin ampuessa Bobrikovin 1904. Vuonna 1905 Venäjän tappio sodassa Japania vastaan johti vallankumoukseen ja Suomessakin suurlakkoon, jossa vaadittiin laillisuuden palauttamista. Suurlakon aikana perustettiin punakaarteja. Tampereella annettiin punainen julistus, jossa vaadittiin itsemääräämisoikeuden lisäämistä ja Helsingissä valittiin väliaikainen hallitus. Ensimmäinen sortokausi päättyi marraskuun manifestiin 1905, joka lakkautti helmikuun manifestin soveltamisen, mutta ei kumonnut sitä. Kenraalikuvernöörin valtuudet peruutettiin, mutta venäjän kielen asema säilytettiin. Sensuuri lakkautettiin, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus palasi ja karkoitetut saivat palata. Säätyvaltiopäivät korvattiin koko kansaa edustavalla eduskunnalla. Sortokausien aikana talous ja teollisuus kehittyivät voimakkaasti.

Toinen sortokausi

Yhtenäistämistoimenpiteet aloitettiin jälleen 1909, nyt Franz Albert Seynin alaisuudessa. Uusi sortokausi alkoi keisarin alistaessa Suomen asiat valtakunnan ministerineuvostolle. Venäjän kansallinen duuma otti Suomen asiat alaisuuteensa 1910. Vuonna 1912 vahvistettiin yhdenvertaisuuslaki, jolla Venäjän kansalaisille taattiin samat oikeudet kuin suomalaisilla Suomessa. Vuoden 1914 ohjelman mukaan Suomen autonomia piti lopettaa täydellisesti ja tehdä Suomesta keskusvallan alainen maakunta. Vastarinnan osana syntyi muun muassa jääkäriliike. Sortotoimet kestivät helmikuun vallankumoukseen 1917 asti. Väliaikaishallitus pidätti Seynin ja hänet tuotiin Pietariin, jossa hänet tapettiin seuraavana vuonna.

Aiheesta muualla

- [http://www.historia.edu.hel.fi/index.php?level=9 Helsingin Hehku: Sortovuodet] luokka:Suomen suuriruhtinaskunta

1918

Tapahtumia

- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 14. helmikuuta - Neuvosto-Venäjä siirtyi gregoriaaniseen ajanlaskuun, edellinen päivä oli 1. helmikuuta juliaanisen kalenterin mukaan
- 16. helmikuuta - Liettua julistautui itsenäiseksi Saksasta ja Venäjästä
- 24. helmikuuta - Viro julistautuu itsenäiseksi.
- 3. maaliskuuta - Ensimmäinen maailmansota: Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari ja Neuvosto-Venäjä solmivat Brest-Litovskin rauhan. Venäjä vetäytyy sodasta.
- 5. maaliskuuta - Venäjän pääkaupunki siirretään Petrogradista Moskovaan.
- 6. maaliskuuta - Suomen (valkoiset) ilmavoimat perustetaan. Se sai ensimmäisen koneensa ruotsalaiselta Eric von Rosenilta.
- 7. maaliskuuta - Suomi liittoutui Saksan kanssa.
- 21. maaliskuuta - Toinen Sommen taistelu alkaa länsirintamalla.
- 25. maaliskuuta - Valko-Venäjä julistautuu itsenäiseksi.
- 1. huhtikuuta - Royal Air Force perustettiin Britanniassa yhdistämällä Royal Flying Corps ja Royal Naval Air Service.
- 26. toukokuuta - Demokraattinen Georgian tasavalta perustettiin.
- 28. toukokuuta - Armenia sai itsenäisyynsä Osmanien valtakunnasta.
- 1. kesäkuuta - Ensimmäinen maailmansota: Belleaun metsän taistelu alkaa.
- heinäkuu - Venäjän sisällissota: Bolševikit pyrkivät riisumaan Tšekki-slovakilegioonan aseista.
- 1. elokuuta - Brittijoukot miehittävät Arkangelin. Komentaja käsketään tukemaan valkoisia joukkoja.
- 8. elokuuta - Amiensin taistelu, kanadalais- ja australialaisjoukot aloittavat hyökkäyksen Saksan linjoja vastaan. Kenraali Erich Ludendorff kutsuu päivää myöhemmin "Mustaksi päiväksi Saksan armeijalle".
- 30. elokuuta - SR Fanja Kaplan ampuu Leniniä. Petrogradin Tšekan päällikkö murhataan samana päivänä.
- 3. lokakuuta - Keisari nimitti Max von Badenin Saksan kansleriksi.
- 28. lokakuuta - Tšekkoslovakia sai itsenäisyyden Itävalta-Unkarista.
- 3. marraskuuta - Itävalta-Unkari solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 6. marraskuuta - Uusi Puolan hallitus perusttiin Lublinissa.
- 8. marraskuuta - Saksan armeija veti uskollisuutensa keisarilta.
- 9. marraskuuta - Saksan keisari Wilhelm II luopui kruunusta.
- 11. marraskuuta - Saksa solmii solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 11. marraskuuta - Itävallan keisari Kaarle I luopui kruunusta.
- 16. marraskuuta - Unkari julistautui itsenäiseksi Itävallasta.
- 18. marraskuuta - Latvia julistautui itsenäiseksi Venäjästä.
- 1. joulukuuta - Islannista tuli autonominen kuningaskunta Tanskan alaisuudessa.
- 1. joulukuuta - Transilvania liittyi Romaniaan liitettyään itseensä maaliskuussa Bessarabian ja Bukovinan.
- 1. joulukuuta - Serbien, kroaatien ja sloveenien kuningaskunta julistettiin perustetuksi (myöhemmin Jugoslavian kuningaskunta).
- 1. joulukuuta - Ruotsissa siirryttiin mies ja ääni -periaatteeseen.
- 27. joulukuuta - Poznańin suurherttuakunnan puolaiset nousevat saksalaisia vastaan liittyäkseen Puolaan.

Suomi

- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 29. tammikuuta - Tampere punaisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 31. tammikuuta - Suinulan verilöyly Kangasalla liittyen Suomen sisällissodan tapahtumiin.
- 26. maaliskuuta - Antautumistarjous punaisille Suomen sisällissodassa ennen Tampereen valtausta.
- 6. huhtikuuta - Punainen Tampere hävisi Suomen sisällissodassa ja 11 000 punakaartilaista kerättiin keskustorille.
- 29. huhtikuuta - Viipuri valkoisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 1. huhtikuuta - Helsinki saatiin vallattua punaisilta Suomen sisällissodassa.
- 1. syyskuuta - Repolan kunta ilmoitti irtautuvansa Venäjästä ja liittyi Suomeen.
- 1. lokakuuta - Hyvinkään yhteiskoulu aloitti toimintansa.
- 9. joulukuuta - Kansallinen Kokoomus perustetaan Suomessa.
- Suomen kommunistinen puolue perustetaan Moskovassa.

Syntyneitä

- 15. tammikuuta - Gamal Abdal Nasser, Egyptin presidentti
- 26. tammikuuta - Nicolae Ceauşescu, Romanian diktaattori
- 26. helmikuuta - Theodore Sturgeon, scifi-kirjailija
- 5. maaliskuuta - James Tobin, ekonomisti (k. 2002)
- 11. toukokuuta - Richard Feynman, fyysikko (k. 1988)
- 14. heinäkuuta - Ingmar Bergman, elokuvaohjaaja
- 18. heinäkuuta - Nelson Mandela, Etelä-Afrikan presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon saaja.
- 11. joulukuuta - Aleksandr Solženitsyn, kirjailija
- 25. joulukuuta - Anwar Sadat, Egyptin presidentti (k. 1981)

Kuolleita

- 3. heinäkuuta - Mehmed V, osmanien sulttaani
- 17. heinäkuuta - Keisari Nikolai II ja tsaariperhe (teloitettuna)
- 19. marraskuuta - Joseph Smith Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen kristuksen kirkon perustaja ms:1918 ko:1918년 ja:1918年 simple:1918 th:พ.ศ. 2461

Kreivi

Kreivi (saksaksi: Graf, latinaksi: comes, ranskaksi: comte, ruotsiksi: greve) on saksalaisperäinen aatelisarvo. Arvo kehittyi perinnölliseksi jo 900-luvulla. Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa kreivin arvoja jaettiin usein johonkin virkaan tai vastuuseen liittyen. Esimerkiksi linnakreivi (Burggraf), rajakreivi (Markgraf), palatsikreivi (Pfalzgraf) tai varakreivi (Vizegraf). Rajakreivin arvosta kehittyi markiisin arvo. Saksassa kreivin arvo pysyi pitempään virka-arvona kuin Ranskassa, jossa kreiveistä tuli omien pienien maidensa perinnöllisiä herroja. Fredrik Barbarossa antoi kreiveille oikeuden pitää rauhaa omilla maillaan, mikä oli ollut aikaisemmin vain ruhtinaiden oikeus. Läntisessä Saksassa etenkin 1100-luvulta lähtien ilmestyi lukuisa määrä kreivejä, jotka ottivat arvonimensä hallitsemansa linnan mukaan ilman virka-asemaa. Ruotsissa Eerik XIV perusti kreivin ja vapaaherran arvot 1561. Venäjällä arvon otti käyttöön Pietari Suuri. Britanniassa kreivin (count) arvo ei ole käytössä, mutta sitä vastaa tanskalaisperäinen jaarli (earl). Luokka:Aateli

Luokka:Suomen poliittinen historia

Luokka:Suomen politiikka luokka:Suomen historia

Luokka:Suomen suuriruhtinaskunta

luokka:Suomen historia

Somali Crow

The Somali Crow or Dwarf Raven, Corvus edithae is approximately the size (44-46 cm in length) of the Carrion Crow, Corvus corone but with longer bill and somewhat more brownish cast to the feathers especially when worn. Carrion Crow This species occurs principally in the African countries of Somalia, northern Kenya, Djibouti and eastern Ethiopia in the region known as the Horn of Africa and can be distinguished from larger Brown-necked Raven C. ruficollis by its call (voice) and differences in its behaviour. Though previously considered a subspecies of the larger C. ruficollis, it has recently been elevated to species status, rather like the Hooded Crow Corvus cornix from its near relative the Carrion Crow. This species is now thought to be closer to the Pied Crow C. albus especially in its behaviour than to the Brown-necked Raven. Hybrid birds between the Pied Crow and the Somali Crow (Dwarf Raven) appear to reinforce this close relationship where the two species meet. The nest is a raven-like bulky structure set in either a lone tree or on telegraph poles. It will nest on cliffs in coastal regions or areas where trees are unavailable. The 3-5 eggs are laid in April and early May though little further information is recorded on their subsequent development. The voice is described as a harsh "caw" rather like the Rook, Corvus frugilegus of Eurasia. Category:Corvus Category:Wildlife of Africa

�eba kalorie witaminy Casino Skr�ty angielskie

:: RELATED NEWS ::

Armamar (freguesia)
Armamar é uma freguesia portuguesa do concelho de Armamar, com 7,88 km² de área e 1 222 habitantes (2001). Densidade: 155,1 hab/km².

Património

- Igreja Matriz de Armamar / Ig