:: wikimiki.org ::
| Modernisaatio |
ModernisaatioModernisaatio on käsite, jolla viitataan yhteiskunnan muuttumiseen tietyiltä piirteiltään nykyisen länsimaisen yhteiskunnan kaltaiseksi.
Modernisaation määritelmä
Modernisaatioon kuuluu yksilöiden ajattelun muutos individualistisemmaksi, ja samalla sosiaalisen organisaation muutos. Keskeinen osa modernisaatiota on myös talouden modernisoituminen, johon sisältyy teollistuminen (modernisaatio on neutraali käsite sen suhteen, tapahtuuko talouden muutos markkinataloutta vai suunnitelmataloutta kohti. Neuvostoliitossa modernisaatio vietiin läpi suunnitelmatalouden keinoin). Demokratia lasketaan usein yhdeksi modernisaation piirteeksi, toisaalta monet maat näyttävät modernisoituneen ilman demokratiaa. Joka tapauksessa poliittisen organisaation muutos rationaalisemmaksi (ja ilmeisesti byrokraattisemmaksi) on osa modernisaatiota. Modernisaatio teollistumisen kanssa on siis valtava muutos yksilöiden elämässä ja yhteiskunnan tasolla.
Modernisaatio yhteiskuntatieteellisenä teoriana
Modernisaatio on myös yhteiskuntatieteellinen teoria, joka oli suosittu varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla. Se kuuluu ainakin sosiologian, valtio-opin, taloustieteen, sosiaalihistorian ja kehitysmaatutkimuksen piiriin. Teorian kuuluisin edustaja oli USA:lainen Walt Rostow, joka laati näkemyksen kehityksen vaiheista, jotka kaikki menestyvät valtiot tulevat käymään läpi. Myös esimerkiksi Karl Marxin teoria yhteiskunnan kehityksestä voidaan nähdä modernisaatioteoriana.
Modernisaatio nykyisessä kehitysajattelussa
Aiemmin kaikkien kehitymaiden haluttiin modernisoituvan ja teollistuvan. Jotkut kehitysmaat ovatkin onnistuneet tässä (lähinnä Kaakkois-Aasiassa), vaikka useimmat epäonnistuivat. Tällä hetkellä esimerkiksi Kiina ja muutamat muut Etelä- tai Itä-Aasian maat ovat voimakkaasti pyrkimässä kohti modernisaatiota. Nykyään kansainvälinen yhteisö (YK, Maailmanpankki, OECD) puhuu ennemmin "köyhyyden vähentämisestä", joka tarkoittaa talouden vakauttamista kasvua varten ja suoraan sosiaalisiin tavoitteisiin keskittyviä ohjelmia. Siihen ei sisälly esimerkiksi teollistamispolitiikkaa. Käytännön ilmiönä modernisaatio on siis kuitenkin yhä keskeinen osa maailmaa, koska monet maat tavoittelevat sitä.
Modernisaation kritiikki
Modernisaatiota on arvosteltu voimakkaasti etnosentrismistä. Kriitikot sanovat myös, että modernisaation tavoittelu on aiheuttanut kärsimyksiä kehitysmaiden ihmisille. Perinteisesti modernisaatio on ollut sekä oikeiston että vasemmiston kannattama hanke, mutta monet radikaalit ajattelijat saattavat hylätä koko modernisaation. Modernisaation vastakkaisena aatteena voidaan pitää kehityskritiikkiä ja post-developmentia.
Modernisaation suurimpina ongelmina on pidetty luonnonvarojen riittävyyttä. Miten käy, jos suuret kehitysmaat teollistuvat ja alkavat käyttää yhtä paljon luonnonvaroja kuin länsimaat? Monien mielestä "kehittyneiden maiden" nykyinen kehitysmalli ei ole riittävä, vaan niiden pitäisi pyrkiä luomaan vähemmän luonnonvaroja käyttävä yhteiskunta.
Haluavatko ihmiset modernisaatiota?
Oleellinen kysymys on, että mitä kehitysmaiden ihmiset todella haluavat - modernisaatiota vai jotain muuta? Useimmat kehitysmaiden ihmiset haaveilevat samanlaisesta materiaalisesta elämäntasosta ja päivittäisen elämän helppoudesta, mitä länsimaalaisilla ihmisillä on. Toisaalta on olemassa myös monia alkuperäiskansojen ryhmiä, jotka kokevat integraation viralliseen talouteen uhkana omalle perinteiselle elämänmuodolleen, johon he ovat kiintyneitä.
Luokka:yhteiskuntatiede
TeollistuminenTeollistuminen on sosiaalinen ja taloudellinen muutos, jossa yhteiskunta muuttuu esi-teollisesta teollistuneeseen. Tämä muutos on tiukasti sidoksissa teknologisiin innovaatioihin, etenkin energiantuotannollisiin ja metallurgiaan liittyviin. Teollistuminen sisältää myös ajatuksen tietynlaisesta ajatustavan muutoksesta ja erilaisesta suhtautumisesta luontoon. On kiisteltyä aiheuttaako teollistuminen nämä filosofiset muutokset vai toisin päin. Teollistuminen nähdään osana laajempaa yhteiskunnan modernisaation prosessia
Teolliset vallankumoukset
Teollinen vallankumous viittaa ensimmäiseen tunnettuun teollistumisprosessiin, joka tapahtui Euroopassa 1700-1800-luvuilla. Ns. toinen teollinen vallankumous kuvailee myöhempää, vähemmän dramaattista muutosta, jonka aiheutti sähkövirran saataville tulo ja polttomoottori.
Esiteolliset yhteiskunnat
Esiteolliset (termi on historiallisesti hankala, koska se on voimakkaasti historisistinen - eli sisältää ajatuksen väistämättömästä historiasta) yhteiskunnat useimmiten pyrkivät elintasoon, joka pitää ihmiset hengissä - tämä tarkoittaa, että suurin osa ihmisistä keskittyy tuottamaan juuri sen verran, kuin he kuluttavat. Tämä ei tietenkään ole täysin vailla poikkeuksia vaan on lukuisia esimerkkejä esiteollisista yhteiskunnista, jotka olivat hyvinkin varakkaita. Monia esiteollisia yhteiskuntia vaivaavat usein myös nälänhädät, vaikka esimerkiksi 1600-1700-luvun Englanti ja Hollanti olivat maatalouden kaupallistamisen kautta päässeet eroon jatkuvasti riehuvista nälänhädistä. Monet kehitysmaat maat aloittivat teollistumisprosessin tavoittelun joko länsimaiden tai Neuvostoliiton esimerkin innoittamana Kylmän sodan aikana. Lähinnä Kaakkois-Aasian monet maat ovat onnistuneet tässä kunnolla.
Argumentti teollistamisen puolesta
Teollistumisen idea on siinä, että teollisuustuotteissa on korkeampi tuottavuus kuin maataloustuotteissa tai jalostamattomissa raaka-aineissa (joita molempia "kehittymättömät" tuottavat). Kun maa rupeaa tuottamaan teollisisia tuotteita, joissa on korkeampi tuottavuus, sen saamat taloudelliset voitot moninkertaistuvat. Kaikki onnistuneesti kehittyneet maat ovat käyneet läpi teollistumisen. Tosin esimerkiksi Argentiina oli ensimmäisen maailmansodan aattona kohonnut kymmenen rikkaimman maan joukkoon vain maatalousvientinsä turvin, mutta maailmantalouden kysynnän romahduksen jälkeen maa ajautui syvään talouskriisiin ja ajattelutapaa vaihdettiin.
Teollistamispolitiikka
Mitä enemmän jokin talouspoliittinen suuntaus painottaa valtion roolia, sitä tärkeämpänä se näkee valtion intervention myös teollistamisessa. Jotkut täysin markkinoiden hintamekanismiin luottavat taloustieteilijät taas näkevät, että vapaat markkinat ohjaavat kansantalouden tuotantoa aina oikeaan suuntaan. Monet taloustieteilijät eivät näe teollistamista tärkeänä, vaan katsovat että se tuotannonrakenne, jonka hintamekanismi antaa, on aina paras mahdollinen (tämä ei välttämättä ole teollistunut tuotannonrakenne, mutta hintamekanismi osoittaa kuitenkin kansantalouden parhaan paikan maailmantaloudessa teorian mukaan). Reaalisesti käytettyyn teollisuuspolitiikkaan on sisältynyt mitä erilaisimpia instrumentteja, kuten kotimaisen talouden suojaamista ulkomaiselta kilpailulta ja koulutuspolitiikan ohjaamista teollisen tuotannon tarpeita ajatellen.
Teollistuminen nykyisessä kehitysajattelussa
Nykyään kansainvälinen kehitysyhteisö (YK, Maailmanpankki, OECD) puhuu "köyhyyden vähentämisestä", ja teollistumisen sisältävästä modernisaatiosta on luovuttu. Köyhyyden vähentäminen tarkoittaa talouden vakauttamista kasvua varten ja suoraan sosiaalisiin tavoitteisiin keskittyviä ohjelmia. Muutos kansainvälisessä kehitysajattelussa on johtanut siihen, että monet köyhät maat ovat luopuneet pyrkimyksistään viedä lävitse talouden rakennemuutos kohti teollistumista. Siihen ei sisälly teollistamispolitiikkaa. Köyhyyden vähentämisohjelmat ja teollistuminen voivat kuitenkin silloin yhdistyä, jos köyhyyden vähentämisohjelmia suoritetaan maassa, joka on oma-aloitteisesti aloittanut teollistumisen (esimerkkinä vaikka Kiina ja Vietnam).
Teollistuminen ja suorat ulkomaaninvestoinnit
Nykyään suorien ulkomaaninvestointien aikana jonkun valtion viennin ja tuotannon rakenne voi muuttua selvästi tilastoissa kohti teollista tuotantoa, koska ulkomaalaiset firmat tuottavat siellä tehdastuotteita. Tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin teollistaminen perinteisessä mielessä. Usein ulkomaisten firmojen sektori voi olla hyvin erillään muusta taloudesta, eikä näistä jää välttämättä muuta kuin työläisten palkat sijaintimaahan. Vahvemmat kehitysmaat kuten Kiina, ovat pyrkineet sisällyttämään ulkomaaninvestoinnit osaksi teollistumistaan. Nämä maat ajattelevat, että ulkomaiset yritykset tuovat maahan myös osaamista ja teknistä taitoa, joka auttaa teollistumisessa.
Katso myös
- modernisaatio
- automaatio
luokka:yhteiskuntatiede
ko:산업화
DemokratiaDemokratia (kr. δημοκρατία) on hallitusmuoto, jossa politiikasta päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekoprosessissa, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille. Nykydemokratiaan kuuluvat vapaat monipuoluevaalit ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Demokratiaksi kutsutaan myös yhdistysdemokratiaa ja yritysdemokratiaa, jossa kyseisen yhteisön enemmistö päättää yhteisön asioista. Demokratian kannattajasta voidaan käyttää nimitystä "demokraatti."
Historiaa
Demokratian kehittäjäksi on mainittu ateenalainen Kleisthenes, joka loi sen 507 eaa taktisin perustein vastavedoksi aristokraattien juonitteluille ja Spartan vaikutukselle. Sana "demokratia" tulee muinaiskreikasta ja kirjaimellisesti tarkoittaa 'kansanvaltaa'. Kleisthenes keksi myös ostrakismoksen, jolla johtavassa asemassa oleva kansalainen voitiin äänestämällä karkoittaa yhteisön ulkopuolelle ilman kansalaisuuden tai omaisuuden menetystä kymmeneksi vuodeksi.
Alun perin demokratia oli suoraa demokratiaa, jossa äänestyksen kohteena on suoraan itse päätettävä asia. Äänestäjän fyysinen poissaolo vaikeutti ja hidasti suoraa demokratiaa varsinkin muualla kuin kaupunkivaltioiden kaltaisilla pienillä alueilla, missä kaikki kansalaiset saattoivat helposti saapua paikalle. Demokratiassa tärkeänä pidetään kansalaisten välistä keskustelua, joka varsinkin historiallisesti oli vaikeata etäältä. Muun muassa tämän ongelman ratkaisuksi kehitettiin edustuksellinen demokratia, jossa kansa valitsee keskuudestaan edustajat tekemään varsinaisen päätöksenteon.
Aristoteles piti demokratiaa kansanvallan tyranniana ja perustuslaillista tasavaltaa kansanvallan oikeutettuna muotona. Nykyisin demokratiaan suhtautuvat skeptisesti lähinnä oikeiston ja vasemmiston ääriliikkeet.
Ensimmäiset demokratiat historiassa olivat Kreikan pieniä kaupunkivaltioita (esim. Ateena), joissa vapaat kansalaiset kokoontuivat toreille keskustelemaan ja päättämään yhteisistä asioista äänestämällä. Todellisuudessa kuitenkin vapaiden kansalaisten joukko oli hyvin pieni, sillä muun muassa naiset ja orjat jätettiin ulkopuolelle.
Demokratia nykyään
Karl Popper on 1900-luvun merkittävimpiä edustuksellisen demokratian puolustajia, ja on kuvannut kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset oman näkemyksensä aiheesta. Hänen mielestä demokraattisen valtion tulee ennen kaikkea olla avoin muutoksille, kritiikille ja kehittymiselle. Hän kirjoittaa:
:"Erittelen yhteiskunnan demokraattisen uudistamisen periaatteita, joita voimme kutsua myös 'yhteiskunnan vähittäisuudistusten' periaatteiksi erotukseksi 'yhteiskunnan utooppisesta uudistamisesta'."
Nykyiset demokratiat, kuten myös Suomi ovat pääasiassa edustuksellisia demokratioita. Sveitsissä on ollut edustuksellisen demokratian lisäksi käytössä suoran demokratian eräs muoto jo 140 vuotta.
Edustuksellisessa demokratiassa edustajalla on yleensä vapaa harkintavalta tehdä päätöksiä riippumatta äänestäjän tahdosta eivätkä äänestäjät voi peruuttaa edustajan mandaattia kesken vaalikauden. Yhdysvalloissa 18 osavaltiossa, Venezuelassa ja Kanadan Brittiläisessä Columbiassa on mahdollisuus äänestää virkamies virastaan järjestämällä uusi vaali. Näin on tapahtunut Pohjois-Dakotassa 1921 (kuvernööri Lynn J. Frazier), Kaliforniassa 2003 (kuvernööri Gray Davis) ja Venezuelassa 2004 (presidentti Hugo Chávez). Venezuelassa äänestys ei poistanut presidenttiä virasta.
Demokratian tulevaisuus
Viime vuosikymmenien yleisenä trendinä on ollut äänestysprosenttien jatkuva lasku ("demokratian kriisi"). Demokratian pelastamiskeinoiksi on useissa keskusteluissa tuotu suoran demokratian lisääminen muun muassa tekniikan suomin mahdollisuuksin. Myös erilaisia suoran demokratian sovellutuksia on kehitetty muun muassa siten että valittu edustaja tuo äänestettävät aiheet www-sivuilleen, jossa rekisteröityneet edustajan äänestäjät äänestävät asiasta ja edustaja äänestää enemmistön päätöksen mukaisesti. Monet radikaalit demokraatit, kuten anarkistit, kannattavat suoraa demokratiaa tai delegointia, jossa delegaateilla on valta vain suorittaa heille annettu tehtävä, ja mahdollisuutta erottaa delegaatit, jotka eivät noudata heille annettua tehtävää.
Katso myös
- Vaalitapa
- Arrow'n paradoksi
Ulkopuolisia linkkejä
- [http://www.radio4all.org/aia/dec_directdemocracy.html Direct Democracy] Suora demokratia (ks. Demokratian tulevaisuus)
Luokka:Politiikka
ko:민주주의
ja:民主主義
simple:Democracy
th:ประชาธิปไตย
YhteiskuntatiedeYhteiskuntatieteet ovat tieteenaloja, jotka tutkivat yhteiskuntaa.
Yhteiskuntatieteisiin kuuluvat esimerkiksi sosiologia, politiikan tutkimus (tunnetaan myös nimillä politologia ja valtio-oppi), yhteiskuntahistoria, kansantaloustiede, sosiaaliantropologia, kehitysmaatutkimus, viestintä, sosiaalipolitiikka (tunnetaan myös nimellä yhteiskuntapolitiikka), sosiaalipedagogiikka ja sosiaalipsykologia.
Muista tieteistä ainakin maantiede ja uskontotiede tutkivat myös toisinaan hyvinkin yhteiskunnallisia asioita, mutta niitä ei lasketa kuitenkaan yhteiskuntatieteiksi.
Yhteiskuntatieteiden historia
Yhteiskuntatieteet syntyivät 1700-luvulla. Tämä liittyy valistusaikaan ja siihen, miten ihmiset alkoivat ymmärtää yhteiskunnan luonnonlakien alaisena ennemmin kuin jumalallisen järjestyksen sanelemana järjestelmänä.
Yhteiskuntatieteellisen teorian ja tutkimuksen klassisia hahmoja ovat esimerkiksi Auguste Comte, Emile Durkheim, Karl Marx, John Stuart Mill ja Max Weber.
Yhteiskuntatieteiden metodologiat
Yhteiskuntatiede on metodologialtaan epäyhtenäisempää kuin luonnontiede. Samoin yhteiskuntatieteissä ei kyetä tekemään onnistuneita ennustuksia kuten luonnontieteissä usein pystytään. Monet katsovat että esimerkiksi Comten ja Durkheimin kannattama projekti kehittää yhteiskuntatieteitä luonnontieteiden mallin mukaan on epäonnistunut. Yhteiskuntaa voidaan kuitenkin tutkia tieteellisten periatteiden mukaisesti, kunhan otetaan huomioon tutkimuskohteen monimutkaisuuden tutkimukselle asettamat rajoitukset.
Katso myös
Yhteiskuntatieteelliset yliopistotutkinnot
Luokka:Yhteiskuntatiede
Valtio-oppiPolitologia eli valtio-oppi tutkii politiikkaa ja poliittisen vallan jakautumista ja käyttöä. Toisaalta politologia tutkii positiivisesti asioiden tilaa, mutta toisaalta se pyrkii kuitenkin antamaan tietynlaisia normatiivisia suosituksia politiikaksi. Politologian tutkijat mittaavat politiikan ja erilaisten ohjelmien onnistumista tutkimalla vakautta, oikeudenmukaisuutta, aineellisen hyvän jakautumista sekä rauhaa.
Katso myös
- Politiikka
Luokka:Politiikka
Luokka:Yhteiskuntatiede
ja:政治学
nb:Statsvitenskap
KansantaloustiedeKansantaloustiede on yhteiskuntatiede, joka tutkii tutkii perinteisen määritelmän mukaan niukkojen ja hyödyllisten resurssien allokointia. Kansantaloustiede tutkii myös varallisuuden syntyä, talouden hallintamekanismeja, hintojen syntyä, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, hyvinvointia ja tulonjakoa, kysyntää ja työttömyyttä, rahajärjestelmää sekä inflaatiota ja ulkomaankauppaa. Kansantaloustiede eroaa yrityksiin keskittyvästä liiketaloustieteestä siinä että kansantaloustieteen mittakaavana on koko talous. 1800-luvun suurimpiin kansantaloustieteilijöihin kuulunut Alfred Marshall aloitti Principles of Economicsinsa näillä sanoilla:
Kansantaloustiede tutkii ihmiskuntaa arkipäiväisissä askareissaan; siinä käsitellään yksilön ja yhteiskunnan käyttäytymisen niitä puolia, jotka liittyvät läheisimmin hyvinvoinnin aineellisten edellytysten saavuttamiseen ja käyttöön. Näin kansantaloustiede tutkii yhtäältä vaurautta ja toisaalta, tärkeämmältä osaltaan, ihmistä
Kansantaloustieteen jaottelu
Yleisimmin taloustieteet jaetaan mikrotalouteen ja makrotalouteen. Edellinen selvittää yksittäisiä lainalaisuuksia ihmisten tai ryhmien käyttäytymisessä, kun taas jälkimmäinen tutkii kansantaloutta kokonaisuutena.
Makrotalousteorian koulukuntia:
- Uusklassinen taloustiede
- Monetarismi
- Itävaltalainen taloustiede
- Keynesiläisyys (nykyään: post-keynesiläisyys)
- Marxismi
Koulukunnista uusklassinen on dominoivassa asemassa maailmalla. Suomessa kansantaloustiedettä voi opiskella vain uusklassisessa muodossa, eikä muunlaiselle tutkimukselle voi saada rahoitusta. Tässä suhteessa kansantaloustieteellinen tutkimus eroaa muista yhteiskuntatieteistä, joissa tutkimus on heterogeenisempää koulukuntien suhteen. Uusklassisen taloustieteen valta-asemasta juontuu myös näkemys taloustieteestä raskaan matemaattisena tieteenä, sekä monet muut taloustieteeseen liitetyt kliseet.
Artikkeleita mikrotalousteoriasta:
- Kysyntä ja tarjonta
- Niukkuus
- Piilokulu eli rikotun ikkunan ongelma
- Markkinahäiriö
Talousteoria
Taloudellinen toiminta on inhimillisten tarpeiden tyydyttämistä. Näitä tarpeita ovat muun muassa:
- fysiologiset tarpeet (ruoka, juoma, lepo)
- turvallisuuden tarpeet (asunto)
- yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
- arvostuksen ja vaikutusvallan tarpeet
- itsensä toteuttamisen tarpeet
Kaikkia tarpeita ei kyetä tyydyttämään ja ihmiset luovat uusia tarpeita sitä mukaa, kun vanhoja tyydytetään. Täten vallitsee voimavarojen niukkuus. Niukkuudella tarkoitetaan tarpeiden ja niiden tyydyttämismahdollisuuksien välistä jännitettä.
Voimavarojen eli resurssien hyödyntämisellä (tuotanto) saadaan tarpeita ja haluja tyydyttäviä hyödykkeitä, kuten aineellisia (autoja, ruisleipää) tai aineettomia (koulutusta, parturipalveluksia). Hyödykkeet voivat tyydyttää tarpeita välittömästi (esim. kulutushyödykkeinä kuten ruisleipä tai henkilöauto) tai välillisesti muiden hyödykkeiden tuottamistarkoituksessa (esim. pääomahyödykkeinä kuten kuorma-auto tai tietokone).
Tuotannossa käytettäviä voimavaroja eli tuotannontekijöitä ovat:
#inhimilliset voimavarat: työvoima ja siihen liittyvä tieto
#tuotetut tuotannontekijät = (reaali)pääoma: rakennukset, koneet, puolivalmisteet jne.
#"maa" eli maaomaisuus ja luonnonvarat: malmi, metsät, vilja jne.
Pääomalla ei yleensä taloustieteessä tarkoita rahaa, vaan reaalipääomaa. Pääoma ei ole välituote, vaan tuotannontekijä. Yleensä kansantalouden kokonaistuotanto (tuotos, hyödykkeiden määrä) lasketaan vuosittain, esim. bruttokansantuotos (BKT) vuonna 2004 on noin 150 mrd euroa. Pääomahyödykkeet (koneet, rakennukset) ovat pitkäkestoisia, ts. niitä voidaan käyttää usean vuoden aikana. Välituotteiden ajatellaan sen sijaan kuluvan loppuun vuoden sisällä eli ne ovat lyhytkestoisia.
Hyödykkeitä lähes rajaton määrä + voimavarojen yhdistäminen usealla tavalla -> valinta
Voimavarojen kohdentamisen ongelma eli allokaatio-ongelma:
#Mitä hyödykkeitä tuotetaan ja kuinka paljon?
#Miten ne tuotetaan, kuka tuottaa ja mitä tuotannontekijöitä käyttäen ja niitä yhdistäen?
#Kenelle tuotetaan?
Taloustiede yleensä jaetaan kansantaloustieteeseen ja liiketaloustieteeseen.
Katso myös
- Taloustieteiden perusta
Luokka:Taloustiede
SosiaalihistoriaSosiaalihistoria tieteenhaarana tutkii ryhmien, säätyjen, sosiaalisten kerrostumien ja luokkien kehitystä menneisyydessä. Sosiaalihistoriaa voidaan pitää yhtä lailla humanistisena kuin yhteiskuntatieteellisenaä tutkimuksen alana.
Yksi keskeisistä sosiaalihistorian tehtävistä on eri ryhmien suhteellisen merkityksen, yhteiskunnallisen aseman ja vaikutusvallan arvioiminen. Sosiaalihistoriaa ei pitkään pidetty tärkeänä historiantutkimuksen alana; poliittisen alaan kuuluvaa tapahtumista pidettiin merkittävämpänä.
Yksi merkittävä tekijä sosiaalihistorian nousulle tutkimusalana (niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa) oli 1960-1970-lukujen vasemmistolaisuusaalto.
Kirjallisuutta
- Pertti Haapala, Sosiaalihistoria. Johdatus tutkimukseen. SHS 1989, Helsinki.
KehitysmaatutkimusKehitysmaatutkimus (engl. development studies) on monitieteinen yhteiskuntatieteen ala, joka tutkii kehitysmaihin liittyviä yhteiskuntatieteellisiä kysymyksiä.
Kehitysmaatutkimus on ongelmakeskeistä, eli se lähtee liikkeelle usein jostain asiasta, joka koetaan reaalimaailmassa ongelmana. Se on luonteeltaan monitieteistä eli yhteiskuntatieteen metodologioista pyritään valitsemaan aina parhaat metodit kutakin tutkimuskysymystä ajatellen (käytännössä eri tutkijat ovat tietysti useimmiten erikoistuneet tiettyihin kysymyksiin ja metodeihin).
Perinteisesti kehitysmaatutkimuksen ydinkysymys on ollut, että miksi toiset maat ovat kehittyneet teollisuusmaiksi kun taas toisissa maissa kehitys on osoittautunut mahdottoman tuntuiseksi tehtäväksi. Tähän kysymykseen ei ole mitään yksiselitteistä vastausta, ja monet erimielisyydet koskevat edelleen perustavantuntuisia asioita. Selityksiä tähän on haettu esimerkiksi maailmantalouden rakenteista, valtioiden itsensä harjoittamasta politiikasta tai jopa eri alueiden kulttuureista.
Suomessa Helsingin yliopistolla on kehitysmaatutkimuksen laitos.
Katso myös
- Modernisaatio
- Riippuvuusteoria
- Post-development ja kehityskritiikki
- Teollistuminen
- Sosiologia
- Historia
- Kolonialismi
Tietoa muualta
- [http://www.valt.helsinki.fi/kmi/ Helsingin Yliopiston Kehitysmaatutkimuksen laitos]
Luokka:yhteiskuntatiede
Kaakkois-AasiaKaakkois-Aasia on osa Aasiaa. Se käsittää seuraavat maat:
- Brunei
- Filippiinit
- Itä-Timor
- Indonesia
- Kambodia
- Laos
- Malesia
- Myanmar (Burma)
- Singapore
- Thaimaa
- Vietnam
Luokka:Aasia
Luokka:Kaakkois-Aasia
ms:Asia Tenggara
zh-min-nan:Tang-lâm-a
ko:동남아시아
ja:東南アジア
th:เอเชียตะวันออกเฉียงใต้
Kiina
Kiina (yksink.: 中国, perint.: 中國, pinyin: Zhōngguó), virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta eli 中华人民共和国 (Zhōnghuá rénmín gòng hé guó). Katso myös Kiinan tasavalta (Taiwan).
Kiina on väkiluvultaan maailman suurin ja maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Se sijaitsee Itä-Aasiassa. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan, Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam. Asukkaita Kiinassa on noin 1,3 miljardia ja pinta-ala on noin 9,6 miljoonaa neliökilometriä.
Kiinan pääkaupunki on Peking eli Beijing, joka sijaitsee maan pohjoisosassa ja jossa asuu noin 13 miljoonaa ihmistä. Suurin kaupunki on etelämpänä rannikolla sijaitseva Shanghai.
Kiinan valuutta on renminbi (人民币), lyhenne RMB, ja sen yksikkö on yuan (元). Kansainvälisessä rahaliikenteessä tästä käytetään lyhennettä CNY (Chinese Yuan Renminbi). Hintojen perässä on tavallisesti valuuttamerkki yuan (元), jolla voidaan kuitenkin viitata muihinkin rahayksiköihin. Yksi euro vastaa noin 10 CNY (14.11.2005), vastaavasti yksi CNY vastaa 0,10 euroa.
Historia
Kiina on maailman vanhin, katkeamattoman historian omaava, merkittävä sivilisaatio, ja sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulla eKr.. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti "vain" noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.
Pääartikkelit:
- Kiinan dynastiat
- Kiinan esihistoria ( – n. 1000-luku eaa)
- Kiinan varhaishistoria (n. 1000-luku eaa – 200-luku eaa)
- Kiinalainen imperiumi (200-luku eaa – 200-luku jaa):
- Qin-dynastia (221 eaa – 206 eaa)
- Han-dynastia (206 eaa – 220 jaa) ("Suuri dynastia")
- Kiinan keskiaika (200-luku – 500-luku)
- Keskiajalta moderniin aikaan (600-luku – 900-luku)
- Sui-dynastia (581 – 618), joka yhdisti Kiinan uudelleen.
- Tang-dynastia (618 – 907) ("Suuri dynastia")
- Kiinan renessanssi (900-luku – 1200-luku)
- Mongolivalta Kiinassa (1200-luku – 1300-luku)
- Ming-dynastia (1300-luku – 1600-luku) ("Suuri dynastia")
- Mantšuvalta ja keisarivallan loppu (1600-luku – 1911)
- Kiinan tasavallan historia (1911 – 1949 (+ Taiwan))
- Kiinan kansantasavallan historia (1949 – )
Merkittäviä keksintöjä:
- Kirjapainotaito (Tang-dynastia)
- Paperin valmistus (Han-dynastia)
- Ruuti ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa)
- Kompassi
- Leijat
- Paperiraha (Song-dynastia)
- Pankkiluotot (Song-dynastia)
Hallinto
Song-dynastia
Kiinan kansantasavalta on sosialistinen valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.
Kiinan hallinnon pääosat ovat:
- Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
- Kiinan kansankongressi
- Kiinan presidentti
- Kiinan valtioneuvosto
- Kiinan keskussotilaskomissio
- Kiinan korkein oikeus
- Kiinan korkein prokuraattorinvirasto
Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa toimii lukuisia pieniä "demokraattisia puolueita", joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).
Alueellinen hallinto
Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto
Kiina on jaettu 22 provinssiin eli maakuntaan (省), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. provinssiksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Provinssien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).
Taloudelliset erityisalueet
Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:
- Shenzhen (香港)
- Zhuhai (澳门)
- Xiamen
- Shanghai
- Shantou
- Hainanin provinssi sekä avoimet rannikkokaupungit, kuten
- Beihai
- Dalian
- Fuzhou
- Guangzhou
- Lianyungang
- Nantong
- Ningbo
- Tianjin
- Wenzhou
- Yantai
- Zhanjiang
- Qinhuangdao ja
- Qingdao
|
Lippu
Kiinan kansantasavallan lippu on nimeltään 五星红旗 [wǔ xīng hóng qí], eli viisitähtinen punalippu. Sen suunnitteli Zeng Liansong (曾联松). Lipun punainen tausta on kommunismin symbolinen väri. Keltaisten tähtien symbolismista on erilaisia tulkintoja. Erään mukaan suurin tähti kuvastaa Kommunistista puoluetta ja pienemmät tähdet kenties neljää yhteiskuntaluokkaa: työläiset, maanviljelijät, pikkuporvaristo ja isänmaalliset kapitalistit. Toisen tulkinnan mukaan se kuvastaisi perinteistä viiden kansanryhmän ajattelua Kiinassa, jolloin iso tähti kuvastaisi han-kiinalaisia, pienet olisivat tällöin mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja huit.
Politiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan politiikka
Kiinan hallitusta nimitetään edelleen sosialistiseksi, vaikka käytännössä maa on siirtynyt keskusjohtoiseen markkinatalousjärjestelmään talousuudistusten myötä. Tosin 2000-luvulle tultaessa vielä noin puolet kansantulosta oli peräisin julkisesti omistetuista tuotantolaitoksista, mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia. Kommunistisen puolueen jäsenyys on kuitenkin edellytys vähänkin korkeampiin hallinnollisiin virkoihin.
Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.
Ulkopolitiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka
Saatuaan YK:n jäsenyyden Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministeri Henry Kissingerin sukkuladiplomatian tuloksena Taiwanin sijaan 1971, Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu "yhden Kiinan politiikkaan". Tästä syystä Taiwanin itsenäistymisliikettä ei katsota hyvällä, koska Taiwanin itsenäiseksi julistautuminen synnyttäisi tilanteen, missä joillain mailla voisi olla diplomaattisuhteet sekä Kiinan kansantasavaltaan, että Kiinan tasavaltaan, Taiwaniin. Tämä rikkoisi ajatuksen yhdestä Kiinasta ja saattaisi herättää itsenäisyystoiveita myös muilla erityisalueilla. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on 1950 haltuun otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen valtionpäämies Dalai Lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike.
Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, minkä Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhjennut kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979-1989) Kiina, Pakistan ja arabimaat tukivat neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä.
1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen.
Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa mm. Korean kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan), mihin sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Aasian kokonaistilanteessa Kiina on Intian vastapaino, Intian vaaliessa perinteisesti läheisiä neuvostoaikaisia suhteita myös Venäjän kanssa, mikä on näkynyt mm. asehankinnoissa.
Länsimaiden kasvavien investointien vuoksi alkaa Kiinalla olla merkitystä EUn ja Yhdysvaltain taloudelle, mikä on tehnyt myös lännen ulkopolitiikasta Kiinaa kohtaan maltillisempaa. Kiina on merkittävä rahanlainaaja myös Yhdysvaltain liittovaltiolle Bushin hallinnon tehdessä veronalennusten ja varustelun vuoksi alijäämäisiä budjetteja. Kiina ja Japani kilpailevat -Persianlahden epävakaan tilanteen vuoksi- siitä, että kumpi saa ensin Venäjältä öljy- ja maakaasuputkia. Tämä vahvistaa Venäjän neuvotteluvoimaa Aasiassa.
Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija. Kiinan sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia dollaria, suuremman summan sotilasmenoihin sijoittaa vain Yhdysvallat (lähes 400 miljardia dollaria). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa suurvallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea mm. Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.
1989 Taivaallisen rauhan aukion taphtumien vuoksi Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat kielsivät aseviennin Kiinaan, mitä ovat viime aikoina (2004) EUn osalta pyrkineet mm. Ranska ja Saksa poistamaan Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa mm. Taiwanin tilanteen vuoksi. Kiinalla on ilmoituksensa mukaan oikeus puuttua Taiwanin tilanteeseen, mikäli Taiwan julistautuu itsenäiseksi tai se ei palaa Kiinan keskushallinnon yhteyteen riittävän nopeasti.
Maantiede
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan maantiede
Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan meren on hyvin tiheäänasuttua alluviaalitasankoa, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistä ja vuoristoista. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.
Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsse Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaat, kuten Gobi ja Takla-Makan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään. Monsuunit vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen.
Talous
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous
Talousuudistusten aloittamisen jälkeen 1978 Kiinan bruttokansantuote on yli nelinkertaistunut. Yksityisyrittäminen on teoriassa sosialistisesta järjestelmästä huolimatta sallittua ja rohkaistua. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan sähkötekniselle alalle suuntautuvalla yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistaloustalueilla.
BKT kansalaista kohden vuonna 2003 oli arvioltoa 5 000 USA:n dollaria. Kuitenkin suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi). Kiinan talous kasvaa 5-10 prosentin vuosivauhtia, ja Kiina onkin ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi vuodesta 1989 lähtien.
Kiina on eräs teen tärkeimmistä tuottajista.
Väestöryhmät ja uskonnot
Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät
Valtaosa (93,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia. Loppu 6,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido vähemmistökansoja.
Kansantasavallan aikana eri uskontoihin suhtautuminen on vaihdellut, nykyisin uskontoja pidetään ei-toivottuina, mutta ei kuitenkaan kiellettyinä asioina, edes puolueen jäsenille. Poikkeuksen muodostaa Falun Gong meditaatioharjoitus, jonka harjoittaminen on kielletty Kiinassa
Eri kansallisuudet seuraavat usein eri uskontoja. Han-kiinalaiset ovat tavallisesti joko ateisteja, buddhalaisia, kristittyjä tai taolaisia. Vähemmistökansallisuuksien keskuudessa merkittävimmät uskonnot ovat islam, buddhalaisuus (myös lamalaisuus), kristinusko ja šamanismi.
Kielet
Kiinan virallinen kieli on mandariinikiina. Sitä puhuu Kiinassa äidinkielenään noin 870 miljoonaa ihmistä, eli noin 70 % väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Muutenkin han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100-120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet.
Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):
- Wu-kiina (77 milj.) siniittinen
- Yue-kiina eli kantoninkiina (52 milj.) siniittinen
- Jinyu-kiina (45 milj.) siniittinen
- Xiang-kiina (36 milj.) siniittinen
- Hakka-kiina (26 milj.) siniittinen
- Minnan-kiina (26 milj.) siniittinen
- Gan-kiina (21 milj.), siniittinen
- Minbei-kiina (10 milj.) siniittinen
- Pohjoinen zhuang (10 milj.) tai-kadai
- Uiguuri (7 milj.) turkkilainen
- Eteläinen zhuang (4 milj.) tai-kadai
- Kiinalainen viittomakieli (3 milj.) viittomakieli
- Mongoli (3 milj.) mongolialainen
- Bouyei (2 milj.) tai-kadai
- Korea (2 milj.) isolaatti
- Sichuanin yi (2 milj.) lololainen
- Eteläinen dong (1,5 milj.) tai-kadai
- Hmong njua (1 milj.) hmong-kieli
- Kasakki (1 milj.) turkkilainen
- Khams (1 milj.) tiibetiläinen
- Tiibet (1 milj.) tiibetiläinen
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kiinan kulttuuri
Kiinalainen kulttuuri on vuosituhansien saatossa kehittynyt kaikilla kulttuurin osa-alueilla yhdeksi maailman suurista kulttuureista. Kiinalainen kulttuuri poikkeaa osin paljon länsimaisesta lähes kaikilla aloilla.
Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina, mutta kertomakirjallisuutta ei ole arvostettu, joten sitä on säilynyt vasta 1300-luvulta lähtien. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta.
Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkulunkin osalta.
Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera.
Kiinalainen maalaustaide on myös melko omaleimaista. Hyvin tärkeä kiinalaisille on myös kalligrafia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- öljy
- tina
- elohopea
- mangaani
- antimoni
- vanadiini
- alumiini
- uraani
- lyijy
- sinkki
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
Katso myös
- Kiinan tasavalta eli Taiwan
- Kiinan kansantasavallan historia
- Kiinan dynastiat
- Kiinan kieli
- Maailman maat
als:Volksrepublik China
ja:中華人民共和国
ko:중화인민공화국
ms:Republik Rakyat China
simple:People's Republic of China
th:สาธารณรัฐประชาชนจีน
zh-cn:中华人民共和国
zh-min-nan:Tiong-hoâ Jîn-bîn Kiōng-hô-kok
zh-tw:中华人民共和国
Luokka:Kiina
MaailmanpankkiTermillä Maailmanpankki tarkoitetaan nykyisin kahdesta eri laitoksesta koostuvaa ryhmää. Maailmanpankkiin kuuluvat IBRD (International Bank for Reconstruction and Development) ja IDA (The International Development Association). Maailmanpankin nykyiset tehtävät keskittyvät köyhyyden vähentämiseen ja kestävän kehityksen maailmanlaajuiseen edistämiseen. Maailmanpankki antaa jäsenilleen taloudellista tukea lainojen muodossa, teknistä tukea eri projekteihin sekä neuvoo maiden hallituksia.
Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) luotiin toisen maailmansodan jälkeen Bretton Woodsissa pidetyissä neuvotteluissa, jota johtivat Iso-Britannian puolelta John Maynard Keynes ja USA:n puolelta Harry Dexter White (joka jäi myöhemmin kiinni kommunistien vakoojana). Neuvotteluissa USA oli voima-asetelmissa niskan päällä ja Keynes joutui luopumaan monista ideoistaan kuten kansainvälisestä rahayksiköstä. Alun perin oli tarkoitus luoda myös Kansainvälinen Kauppajärjestö, joka perustettiin vasta 1994 nimellä Maailman kauppajärjestö (WTO). Neuvottelujen tuloksena syntyneiden Bretton Woods instituutioiden (Maailmanpankki ja IMF) toimenkuva on myöhemmin käynyt läpi lukuisia muutoksia.
Maailmanpankki perustettiin vuonna 1946 rahoittamaan Euroopan ja Japanin jälleenrakentamista. Alussa pankki keskittyi infrastruktuurin, kuten maanteiden, lentokenttien ja voimaloiden korjaamiseen ja jälleenrakentamiseen. Japanin ja Euroopan maiden kehittyessä pankin huomio keskittyi kehitysmaihin. 1990-luvun alkupuolella pankki alkoi myöntää lainoja myös entisille itäblokin maille.
Maailman pankin nykyinen puheenjohtaja on yhdysvaltalainen konservatiivipoliitikko Paul Wolfowitz.
Näkemyksiä Maailmanpankista
Monet vasemmistolaiset pitävät Maailmanpankkia (ja Kansainvälistä Valuuttarahastoa) liberaalin talouspolitiikan levittäjänä, kun taas monien liberaalien ja konservatiivien mielestä tällaiset maailmantalouden sääntelyelimet ovat liberaalin talouspolitiikan vastaisia ja lisäksi usein hyväksyvät kohdemaiden sääntelyn ja tukevat niiden suunnitelmataloutta.
Vuoteen 2005 asti Maailmanpankkia johtaneen James Wolfensonin on kehuttu lähentäneen Maailmanpankkia kansalaisjärjestöihin. Useiden oikeistolaisten kriitikoiden mukaan hän on liiaksi toteuttanut rikkaiden maiden äänekkäiden kansalaisjärjestöjen tahtoa sen sijaan, että olisi sijoittanut rahat sinne, missä niistä olisi eniten hyötyä kehitysmaille. Vasemmistolaiset taas näkevät Maailmanpankin usein yhä liian liberalistisena talouspolitiikan suuntaan.
Epäselvää on myös, mikä on modernisaation ja siihen sisältyvän talouden rakennemuutoksen osuus nykyään Maailmanpankin ja yleensä kansainvälisen yhteisön kehitysajattelussa. Nykyään puhutaan "köyhyyden vähentämisestä", joka tarkoittaa makrotalouden tasapainottamista talouskasvua varten, sekä suoraan köyhyyteen kiinni käyviä sosiaalisia ohjelmia. Tästä kuitenkin puuttuu teollistamispolitiikka, jolla pyrittäisiin muuttamaan talouden rakennetta. Vahvat kehitysmaat kuten Kiina ja Vietnam pyrkivät sen sijaan tietoisesti muuttamaan taloutensa rakenteen korkean tuottavuuden tuotteita kohti (siitä huolimatta, että ovat yhteistyössä Maailmanpankin kanssa).
Luokka:Pankit
zh-min-nan:Sè-kài Gûn-hâng
ja:世界銀行
OECDOECD (Organization for Economic Cooperation and Development), taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, perustettiin vuonna 1961 harmonisoimaan ja kehittämään jäsenmaiden yhteiskunnallista hyvinvointia.
The OECD:n päämaja on Château de la Muette ,Pariisissa. Se on vanha Rothschild pankkiiriperheen kartano. OECD:n atomienergiajärjestö on NEA.
Jäsenmaat
- Belgia (1961)
- Espanja (1961)
- Hollanti (1961)
- Irlanti (1961)
- Itävalta (1961)
- Islanti (1961)
- Iso-Britannia (1961)
- Italia (1961)
- Kanada (1961)
- Kreikka (1961)
- Luxemburg (1961)
- Norja (1961)
- Portugal (1961)
- Ranska (1961)
- Ruotsi (1961)
- Saksa (1961)
- Sveitsi (1961)
- Tanska (1961)
- Turkki (1961)
- Yhdysvallat (1961)
- Japani (1964)
- Suomi (1969)
- Australia (1971)
- Uusi-Seelanti (1973)
- Meksiko (1994)
- Tšekin tasavalta (1995)
- Unkari (1995)
- Puola (1995)
- Korea (1996)
- Slovakia (2000)
Linkit
- [http://www.oecd.org/ OECD kotisivut]
- [http://www.finoecd.org/ OECD suomen edustusto]
Luokka:Kansainväliset talousjärjestöt
ko:OECD
ja:経済協力開発機構
Luokka:YhteiskuntatiedeYhteiskuntatieteeseen liittyviä artikkeleja.
Luokka:Yhteiskunta
Luokka:Tiede John Harvey Kellogg
Dr. John Harvey Kellogg (
- 26. Februar 1852; † 14. Dezember 1943) war Arzt und Erfinder der Cornflakes.
In Battle Creek (Michigan) leitete er ein Sanatorium, in dem holistische (ganzheitliche) Methoden angewandt wurden – unter besonderer Betonung von Ernährung, Einläufen und Leibesübungen.
Zu seiner Zeit wurder er als Vorkämpfer für Gesundheit und sexuelle Enthaltsamkeit angesehen. In der Tat war Kellogg ein eifriger Kämpfer gegen alle Formen des Sex. Er empfahl extreme Methoden wie die folgende:
:Ein Mittel gegen Masturbation, welches bei kleinen Jungen fast immer erfolgreich ist, ist die Beschneidung. Die Operation sollte von einem Arzt ohne Betäubung duchgeführt werden, weil der kurze Schmerz einen heilsamen Effekt hat, besonders, wenn er mit Gedanken an Strafe in Verbindung gebracht wird. Bei Mädchen, so hat der Autor herausgefunden, ist die Behandlung der Klitoris mit unverdünnter Karbolsäure (Phenol) hervorragend geeignet, die unnatürliche Erregung zu mindern.
:John Harvey Kellogg, M.D., "Treatment for Self-Abuse and its Effects," Plain Fact for Old and Young (Behandlung des Selbst-Missbrauchs und seiner Folgen, Tatsachen für Alt und Jung) Burlington, Iowa: F. Segner & Co. (1888). Seite 295
Kellogg brüstete sich damit, seine Ehe niemals vollzogen zu haben. Er begann aber jeden Tag mit einem Einlauf, eine Gewohnheit, die mancher als Klismaphilie (sexueller Lustgewinn durch Einläufe) bezeichnen würde. Viele moderne Kommentatoren sehen ihn heute als Menschen, der seine gesamte Sexualität auf das Empfangen und Verabreichen von Einläufen richtete.
Heute ist Kellogg – ein radikaler Vegetarier – bekannt für seine Erfindungen der Cornflakes und der Erdnussbutter und als Bruder von Will Keith Kellogg, der die Firma Kellogg gründete. Nachdem Will Keith 1906 begann, seinen Cornflakes Zucker hinzuzufügen, zerstritten sich die Brüder darüber und sprachen nie mehr miteinander.
Der 1993 erschienene Roman The Road to Wellville von T. C. Boyle ist eine fiktive, satirische Geschichte über Kellogg und sein Sanatorium. Das Buch wurde unter der Regie von Alan Parker verfilmt und kam 1994 in die Kinos. In der Hauptrolle ist Anthony Hopkins als Kellogg zu sehen, wobei aus naheliegenden Gründen (USA) seine Vorliebe für anale Einläufe nicht thematisiert wird.
Kellogg, John Harvey
Kellogg, John Harvey
Kellogg, John Harvey
Kellogg, John Harvey
Kellogg, John Harvey
Kellogg, John Harvey
Kellogg, John Harvey
ja:ジョン・ハーヴェイ・ケロッグ
hosting tapety motorola Online Casinos tablice podatki
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Varaždin
Varaždin je grad u sjeverozapadnoj Hrvatskoj, uz obale rijeke Drave, središte Varaždinske županije. Grad ima oko 50.000 stanovnika (2001).
Historija
Prema arheološkim nalazima, područje grada bilo je naseljeno još u rimsko doba, o čemu svjedoče i imena dviju danas postojećih ulica - Via Militum i Via Petovia (današnje ulice Braće Radić i Optujska).
Prvi se puta spominje davne 1181
|
Mitoza
Mitoza je proces u kojem stanica udvostručuje svoj genom (genetski materijal) i zatim ga razdvaja u dvije istovjetne polovice. Nakon mitoze obično slijedi citokineza u kojoj se cijela stanica dijeli na dvije približno jednake, genetski identične stanice-kćeri (klonove). Cijeli se proces naziva mitotska dioba. Mitozom se dijele samo eukariotske stanice koje imaju jezgr
|
|
Jugoistočna Evropa
Jugoistočna Evropa je geografska cjelina na jugoistoku europskog kontinenta. Čine je (od sjeverozapada ka jugoistoku): Slovenija, Hrvatska, Bosna i Hercegovina, Mađarska, Moldavija, Rumunjska, Bugarska, Jugoistočnoj Evropi, veliki poznavatelj Mediterana, humanist i kosmopolit, rođen je 1932. godine u Mostaru, gdje je pohađao osnovnu i srednju školu. Studije romanistike započeo je u Sarajevu, a završio u Zag
|
Dragoljub-Draža Mihailović
Dragoljub Draža Mihajlović (Драгољуб Дража Михаиловић također Čiča, Draža Mihailović), je ratni zločinac, srpski general i komandant četničkog pokreta za vrijeme Drugog svjetskog rata. Borio se na strani nacističkog okupatora u Drugom svjetskom ratu.
Rođen je 26. aprila 1896 godine u Ivanjici, Srbija. Krajem 1943 počeo se kriti u istočnoj Bosni gdje je zajedno sa svojim trupama počinio zločine nad civ
|
Da je moja mandolina znala
Kemal Monteno
Još u tvojim ocima je more
plavo nebo iznad borova
sve na tebe mirise do zore
jos se cuje pjesma valova
Ostala je suza na dnu oka
mjesečinom ljubav pisana
kao more tuga je duboka
jer si tu kraj mene disala
Da je moja mandolina znala
da ti svira noćas zadnji put
u More bi nasa zvijezda pala
da je mogla moju pjesmu čut´.
Jos će dugo jutrima mirisat´
tvoja kosa kao da si tu
nikada te necu ja izbrisat´
cijeli život bit ćeš u mom snu.
Ostala je suza na dnu oka
mjesečinom ljubav pisana
kao more tu
|
|
|
