:: wikimiki.org ::
| Monarkia |
MonarkiaMonarkia on valtiomuoto, jossa yksinvaltias on valtion pää. Erona tasavaltaan on useimmiten se, että monarkiassa kuninkuus peritään vanhemmilta, kun tasavallassa presidentit ovat vallassa vain tietyn kauden ja äänestetään uudelleen.
Monarkiaksi kutsutaan joskus myös itse kuningashuonetta tai kuningaskuntaa.
Myös useissa kuningaskunnissa kuningas valittiin aluksi äänestämällä, mutta asema muuttui sittemmin perinnölliseksi tarkan kruununperintäjärjestyksen mukaan. Kuningassuvut muodostivat dynastioita, jotka saattoivat olla vallassa satoja vuosia.
Nykyisin periytyvää valtaa pidetään ehdottomasti avoimen yhteiskunnan periaatteiden vastaisena. Siksi esimerkiksi pohjoismaisissa monarkioissa kuninkaallisten rooli on lähinnä seremoniallinen ja kuningashuonetta ylläpidetään vain perinteiden vuoksi, kulttuurihistoriallisista syistä. Erotuksena vanhanaikaisista kuningaskunnista, demokraattisen parlamentin ja hallituksen hallitsemian valtioita, joissa kuningas on ainoastaan valtion keulakuva, nimitetään perustuslaillisiksi kuningaskunniksi.
Kruununperimys
Kruununperimys vaihtelee kuningaskunnasta toiseen. Perustuslaillisissa kuningaskunnissa se on yleensä kirjattu parlamentin säätämään perustuslakiin. Perinteinen kruununperimys on ollut vanhimmalle pojalle, sitten nuoremmille sisaruksille, myös tytöille, ikäjärjestyksessä. Ennen epäselvyydet kruununperimyksessä johtivat usein sotiin eri kruununtavoittelijoiden kesken. Nykyisin mm. Ruotsissa on tasa-arvon nimissä kruununperimystä muutettu siten, että kruununperijä on vanhin perillinen, sukupuolestaan riippumatta. Joissain maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, on silti voimassa kruununperimys, joka määrää monarkin tunnustamaan tiettyä uskoa, ja kieltää avioliiton väärän uskonnokunnan edustajan kanssa.
Nykyiset monarkiat
(katso myös Luettelo valtioista hallintojärjestelmän mukaan)
Monarkistiset valtiot (2004) ovat:
- Alankomaat, Alankomaiden Antillit ja Aruba
- Andorra (ruhtinaskunta)
- Antigua ja Barbuda
-
- Australia, Ashmore- ja Cartiersaaret, Joulusaari, Kookossaaret, Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret, Norfolkinsaari ja Northern Territory.
-
- Bahama
-
- Bahrain
- Barbados
-
- Belgia
- Belize
-
- Bhutan (kuningaskunnan perinteinen nimitys "Druk Gyalpo")
- Brunei (sulttaanikunta)
- Espanja
- Grenada
-
- Jamaika
-
- Japani (hallitsijan titteli: "天皇", käännetään usein keisariksi)
- Jordania
- Kambodža
- Kanada
-
- Kuwait (emiirikunta)
- Lesotho
- Liechtenstein (ruhtinaskunta)
- Luxembourg (suurherttuakunta)
- Malesia (virallinen nimitys on "Seri Paduka Baginda Yang di-Pertuan Agong", korkein hallitsija)
- Marokko
- Monaco (ruhtinaskunta)
- Nepal
- Norja, Bouvet'nsaari, Jan Mayen ja Huippuvuoret
- Oman (sulttaanikunta)
- Papua-Uusi-Guinea
-
- Qatar (emiirikunta)
- Saint Kitts ja Nevis
-
- Saint Lucia
-
- Saint Vincent ja Grenadiinit
-
- Samoa (virallinen nimitys on "päällikkö," perinteinen nimitys on "o le Ao o le Malo")
- Saudi-Arabia
- Salomonsaaret
-
- Swazimaa
- Ruotsi
- Tanska, Grönlanti ja Färsaaret
- Thaimaa
- Tonga
- Tuvalu
-
- Uusi-Seelanti, Cookinsaaret ja Niue
-
- Yhdistyneet Arabiemiraatit (johtaja on monarkki ja liittovaltion presidentti)
- Yhdistynyt kuningaskunta, Anguilla, Bermuda, Brittiläiset Neitsytsaaret, British Indian Ocean Territory, Caymansaaret, Falklandinsaaret, Gibraltar, Guernsey, Jersey, Mansaari, Montserrat, Pitcairn, Saint Helena, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret ja Turks- ja Caicossaaret
- Vatikaanivaltio (paavikunta)
- Kaikkien Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvien maiden virallinen hallitsija on Ison-Britannian monarkki, jolla tosin on erilaisia arvonimiä eri maissa.
Tiibetin maanpaossa oleva hallitus on virallisesti Tenzin Gyatson, 14:nnen dalai-laman, johtama monarkia.
Erikoisuuksia
Liittovaltion osat voivat olla kuningaskuntia, vaikka itse valtio ei ole. Esimerkkinä Yhdistyneet arabiemiraatit.
Malesiassa kansan kuningas valitaan viiden vuoden kaudelle yhdeksän sulttaanin toimesta (ja joukosta), jotka ovat Malesian niemimaan kuningaskuntien perinnöllisiä hallitsijoita.
Paavi on uskonnollisen asemansa katolisen kirkon päänä lisäksi Vatikaanivaltion monarkki. Hänet valitaan yleensä kardinaalien joukosta, eikä kruununperimystä ole käytössä. 1400–1500-luvuilla joillain paaveilla oli lapsia, joille he jättivät paavin viran.
Andorrassa on kaksi ruhtinaskumppania, joista toinen on Espanjan Urgellin piispa ja toinen Ranskan hallitsija – nykyisin presidentti Jacques Chirac. Tapa jossa itsenäisen valtion pää on toisen valtion demokraattisesti valittu edustaja lienee ainutlaatuinen historiassa.
Luokka:Monarkia
Avoin yhteiskuntaAvoin yhteiskunta on ranskalaisen filosofi Henri Bergsonin luoma ja Karl Popperin popularisoima ja edelleenkehittämä käsite, jonka hän esitteli kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Ideana on äärimmäisen läpinäkyvä demokratia, joka on erittäin avoin muutoksille ja perustuu ihmisoikeuksille sekä panarkismille. Avoin yhteiskunta kontrastoituu suljettuun yhteiskuntaan, jossa muutosta ei tapahdu ilman vallankumousta ja vallanpitäjien veristä syrjäyttämistä. Totalitaariset diktatuurit ja autokraattiset monarkiat ovat esimerkkejä suljetuista yhteiskunnista.
Katso myös
- Kansalaisyhteiskunta
- Oikeudenmukaisuusteoria
Luokka:Yhteiskuntafilosofia
Alankomaat
Alankomaat, viralliselta nimeltään Alankomaiden kuningaskunta, on perustuslaillinen kuningaskunta Länsi-Euroopassa. Sen naapurimaita ovat Saksa ja Belgia. Pinta-ala on 41 526 km² ja väkiluku noin 16 miljoonaa. Alankomaita kutsutaan myös nimellä Hollanti, joka varsinaisesti tarkoittaa vanhaa Hollannin provinssia, joka nykyään on jaettu Etelä- ja Pohjois-Hollannin provinsseihin. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ohjeiden mukaan Hollanti on käypä nimitys samaan tapaan kuin Alankomaat.
Alankomaiden pääkaupunki on Amsterdam, mutta hallitus sijaitsee Haagissa, joka on maan kolmanneksi suurin kaupunki. Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Rotterdamissa, on maailman suurin satama. Maan neljänneksi suurin kaupunki on Utrecht. Maan tiheimmin asuttua aluetta (Etelä- ja Pohjois-Hollannin, Utrechtin ja Flevolandin provinssit) kutsutaan Randstadiksi.
Alankomaiden kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä alankomaalainen tai hollantilainen. Nimitys hollantilainen saattaa kuitenkin loukata ihmisiä, jotka eivät ole hollantilaisia, esimerkiksi limburgilaisia tai pojoisbrabantilaisia.
Historia
Alankomaat itsenäistyi vuonna 1648. 1600-luvulla Alankomaista tuli suurimpia merenkävijämaita ja kaupankäynnin ansiosta siitä kehittyi taloudellinen suurvalta.
Napoleon valloitti Alankomaat ja liitti sen kuningaskunnaksi nykyisen Belgian ja Luxemburgin kanssa vuonna 1815. Belgia itsenäistyi vuonna 1830 ja Luxemburg erosi liitosta kuningas William III:n kuoltua.
Alankomaat oli neutraali Ensimmäisessä maailmansodassa, mutta Saksa valloitti sen toukokuussa 1940 Toisen maailmansodan aikana. Alankomaat vapautettiin vasta vuonna 1945.
Sodan jälkeen Alankomaat liittyi Natoon ja oli Euroopan unionin edeltäjän, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustajajäseniä.
Nyk. Alankomaiden alue oli aik. kelttien asuttama, mutta 100-luvulla eKr. he joutuivat väistymään germaanikansojen (friisit, bataavit) tieltä. Alue liitettiin 50-luvulla eKr. Rooman valtakuntaan, ja kansainvaellusten myötä se tuli frankkien hallintaan, kuen nyk. Belgiakin. Frankkien valtakunnan jaon (843) jälkeen alue pirstoutui vähitellen pieniksi ruhtinaskunniksi, jotka myöh. joutuivat Burgundin alaisuuteen ja tulivat Maksimilian I:n avioliiton myötä 1477 Habsburgien omistukseen. Kaarle V antoi alueen perintönä Espanjan kuninkaalle Filip II:lle, jonka kiihkokatolinen politiikka julmine uskonvainoineen johti vapausssotaan reformoidun opin omaksuneissa Alankomaiden pohj. maakunnissa. Ne julistautuivat itsenäisiksi Alankomaiden tasavallaksi 1581, kun taas et.maakunnat (nyk.Belgia)jäivät Espanjan yhteyteen. Saksa ja Espanja tunnustivat Alankomaiden itsenäisyyden Westfalenin rauhassa 1648. Alankomaat oli vallannut jo vapausssodan aikana siirtomaa-alueita Itä-Intiassa ja laajensi myöh. siirtomaitaan mm. Etelä-Afrikassa. Samalla Alankomaista tuli tärkeä merenkulku- ja kauppavaltio. Se puolusti asemaansa kahdessa sodassa Englantia vastaan 1652-54 ja 1665-67 ja Ranskaa vastaan 1672. Vallankumoussodissa ranskalaiset kuitenkin valtasivat Alankomaat, josta tuli Ranskan alainen Batavian tasavalta. 1806 se muutettiin Napoleonin veljen Ludvigin hallitsemaksi Hollannin kuningaskunnaksi ja 1810 viimein liitettiin kokonaan Ranskaan. Wienin kongressissa 1815 muodostettiin Alankomaiden kuningaskunta, jonka hallitsijaksi tuli Oranian suvun Vilhelm I. Kuningaskuntaan liitettiin myös nyk. Belgia, joka kuitenkin irrottautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi 1830. Vilhelm I luopui kruunusta 1840 poikansa Vilhelm II:n hyväksi. Tämän seuraajaksi tuli 1849 Vilhelm III, jonka jälkeen valtaistuimelle nousi 1890 kuningatar Vilhelmiina. Alankomaat pysyi puolueettomana 1. maailmansodassa ja julistautui puolueettomaksi myös 2. maailmansodan puhjetessa.
Politiikka
Alankomaat on ollut perustuslaillinen kuningaskunta vuodesta 1815. Monarkki nimittää hallituksen, jota johtaa pääministeri (Minister President).
Parlamentti on kaksikamarinen. Alahuoneessa on 150 jäsentä, ja heidät valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Senaatilla on vähemmän vaikutusvaltaa, ja sen jäsenet valitsevat Alankomaiden provinssien parlamenttien jäsenet aina provinssi-parlamenttivaalin jälkeen.
Provinssit
Alankomaat jaetaan 12 provinssiin (provincies):
Provinssit jaetaan kuntiin (gemeenten), joita on 483.
Alankomaihin kuuluu saaria Karibianmeressä: Alankomaiden Antillit ja Aruba.
Aruba
Aruba
Väestöjakauma
Alankomaissa puhutaan hollantia. Väestö on uskonnoltaan pääosin kristittyjä, joko reformoituja protestantteja tai katolisia.
Talouselämä
Alankomaat lähti toisen maailmansodan jälkeen Euroopan yhdentymisen edelläkävijöiksi. Se oli mukana mm. hiili- ja teräsunionissa.
Luopuessaan siirtomaastaan Indonesiasta hollantilais-brittiläinen öljy-yhtiö Royal Dutch/Shell joutui uuteen asetelmaan raakaöljyn ostajana.
Alankomaat on ollut elektroniikkateollisuuden edelläkävijä Philipsin toimesta, mm. CD-levy on Philipsin lanseeraama.
1990-luvulla Hollannin 1920-luvulta asti menestyksellinen lentokonetehdas Fokker meni konkurssiin etenkin brasilialaisen Embraer-yhtiön vallatessa sen markkinat.
Merkittävimmät luonnonvarat
- Pohjanmeren maakaasu ja öljy
- hedelmällinen maaperä
Merkittävimmät vientituotteet
- elintarvikkeet
- koneet
- kulkuneuvot
Linkit
- [http://europa.eu.int/abc/governments/netherlands/index_fi.htm EU Portaali]
- [http://www.finlandsite.nl/foorumi Alankomaat Foorumi]
- [http://www.alankomaat.info Alankomaat Info]
- [http://www.holland.com Matkailutoimisto]
- [http://maps.google.com/maps?ll=52.173932,5.603027&spn=2.991694,8.107910&z=10&t=h&hl=en Alankomaat Google Mapsissa]
- [http://www.blogs.fi/main/index.php/hollannikkaat Hollannikkaat]: Suomi-yhteisö Hollannissa
Luokka:Alankomaat
[[got:
Alankomaiden Antillitright
Alankomaiden Antillit, (ilman Arubaa 800 km2, 210,000 asukasta) ovat Alankomaille kuuluva, kahdesta saariryhmästä muodostuva autonominen alue Karibianmerellä. Saarten pääkaupunki Willemstad sijaitsee Curaçaossa.
Alankomaiden Antillien kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä alankomaalainen tai alankomaidenantillilainen.
Merkittävimmät luonnonvarat
- fosfaatti
- suola
Merkittävimmät vientituotteet
- öljytuotteet
- matkailu
Luokka:Alankomaiden Antillit
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Alankomaat
ja:オランダ領アンティル
Andorra
Andorran ruhtinaskunta on yksi Euroopan kääpiövaltioista. Se sijaitsee Espanjan ja Ranskan välissä Pyreneiden vuoristossa.
Historia
Tradition mukaan Kaarle Suuri antoi Andorralle erioikeuden palkkiona heidän taistelustaan maureja vastaan vuonna 805.
Varhaisin historiallinen dokumentti Andorrasta on vuodelta 839 peräisin oleva Urgellin katedraalin vihkiasiakirja, jonka mukaan maan seurakunnat kuuluivat Urgellin kreivikuntaan. Vuonna 988 Urgellin kreivi luovutti Andorran hallinnan Urgellin piispalle vastineena muista alueista Cerdanyan laaksossa. Andorralaiset tunnustivat alamaisuutensa vasta piispa Bernat Sançille vuonna 1176. Sen jälkeen Andorran hallinnasta käytiin valtataistelua kirkon ja kreivikunnan välillä, kunnes vuosina 1278-1288 Urgellin silloinen piispa Pere d´Urg ja Foixin kreivi Roger Bernat III allekirjoittavat ns. Pariatge-sopimuksen. Sopimusta pidetään Andorran ruhtinaskunnan perustamisasiakirjana, ja siihen sisältyy erikoinen kahden päämiehen malli, joka on symbolisena voimassa edelleen. Vuonna 1589 Foixin kreivin omistusoikeus Andorraan siirtyi Ranskan kuninkaalle.
Politiikka
Andorran perustuslaki vuodelta 1993 määrittelee maan itsenäiseksi oikeusvaltioksi, joka noudattaa demokratian ja sosiaalisuuden periaatteita.
Andorra on OECD:n luokittelun mukaan niin sanottu veroparatiisi. Viime vuosina se on muiden Euroopan kääpiövaltioden tavoin pyrkinyt eroon erityisasemastaan.
Andorra ei kuulu Euroopan Unioniin, mutta toimii sen kanssa monilla aloilla läheisessä yhteistyössä. Yhteisvaluutta euro syrjäytti aikaisemmin käytössä olleet Ranskan frangin ja Espanjan pesetan vuonna 2002.
Andorra on YK:n jäsenvaltio.
Pitäjät
Andorran pitäjät
Andorrassa on seitsemän pitäjää tai seurakuntaa. Perinteisesti maassa oli kuusi hallinnollista seurakuntaa, kunnes vuonna 1978 Escaldesin seurakunta erotettiin Andorra La Vellasta. (parròquies, yksikkö - parròquia):
- Andorra la Vella
- Canillo
- Encamp
- Escaldes-Engordany
- La Massana
- Ordino
- Sant Julià de Lòria
Maantiede
Andorran maantiede
Andorran keskikorkeus merenpinnasta on lähes 2000 metriä, mikä tekee siitä korkeimmalla sijaitsevan Euroopan maan. Matalin kohta on Espanjan rajalla, noin 800 metriä, korkeimmat vuoret ovat noin 2900 metrin korkuisia. Maata halkoo Y-kirjaimen muotoinen keskuslaakso, johon suurin osa asutuksesta sijoittuu. Andorrassa on lukuisia pienikokoisia vuoristojärviä.
Andorra kuuluu välimerelliseen ilmastovyöhykkseen, mutta siitä huolimatta sen ilmasto on vuoristoinen. Sen korkeimmilla kohdilla vallitsee alppi-ilmasto, joissa talvi on ankara ja runsasluminen. Kesät ovat lämpimiä ja vähäsateisia, ja erityisesti laaksoissa talvet leutoja. Varsinaisia jäätiköitä ei Andorrassa ole.
Talous
Turismi kattaa 80 % Andorraan bruttokansantuotteesta. Maassa vierailee vuosittain yhdeksän miljoonaa turistia. Suurin osa matkailijoista on päivän viipyviä ostosmatkailijoita, mutta talvisin matkailu on talviurheilupainotteista. Maassa on viisi suurta laskettelukeskusta, ja Escaldesissa on Etelä-Euroopan suurimpiin lukeutuva viihdekylpylä.
Vain 2 % maan pinta-alasta on viljelykelpoista, lampaankasvatus on tärkein maatalouden ala. Teollisuus on vähäistä, päätuotteita ovat sikarit, tupakka ja huonekalut. Veroparatiisin asema on houkutellut maan pankkeihin varoja.
Väestöjakauma
Andorrassa asuu runsaasti siirtotyövoimaa mm. Espanjasta, Ranskasta ja Portugalista sekä muista Euroopan maista ja Etelä-Amerikasta. Syntyperäiset andorralaiset ovat maan noin 67 000 asukkaasta nykyisin vähemmistönä.
Runsaan matkailun ja siirtolaisuuden ansiosta maassa puhutaan katalaanin lisäksi espanjaa, ranskaa, portugalia ja englantia.
Kulttuuri
Andorran kulttuuri on saanut paljon vaikutteita naapurimaista Ranskasta ja erityisesti Espanjan Kataloniasta. Ensimmäiset andorralaiset olivat katalaaninkielisiä heimoja. Andorra on katolinen maa siihen kuuluvine traditioineen. Maa eli pitkälle 1900-luvun puolelle saakka eristyksissä muusta maailmasta. Viimeisinä vuosikymmeninä matkailu ja siirtolaisuus ovat muokanneet myös kulttuurielämää. Andorrassa on äskettäin aloitettu oma yliopistotasoinen opetus.
Urheilu
Urheilussa Andorra on tunnettu lähinnä jalkapallosta. Se ei ole kuitenkaan saavuttanut mitenkään mairittelevaa menestystä. Maajoukkue on voittanut vajaan kymmenvuotisen historiansa aikana vain kolme ottelua. Kuitenkin MM-karsinnoissa Saksan MM-kilpailuihin se on saavuttanut viisi pistettä voittamalla ja pelaamalla tasan Makedonian kanssa kertaalleen sekä pelaamalla sensaatiomaisesti tasan Suomen kanssa. Suoritusten arvoa nostaa se, että maassa on vain noin 300 lisensioitua jalkapalloilijaa. FIFAn viimeisimmässä ranginkissa maa on sijalla 138.
Merkittävimmät luonnonvarat
- vesivoimapotentiaali
- puu
- rautamalmi
Merkittävimmät vientituotteet
- matkailu
- postimerkkien ja verovapaiden tuotteiden myynti
- sähkö
Linkit
- [http://maps.google.com/maps?ll=42.551057,1.562805&spn=0.898361,2.026978&z=8&t=h&hl=en Andorra Google Mapsissa]
Luokka:Andorra
fiu-vro:Andorra
ms:Andorra
zh-min-nan:Andorra
ko:안도라
ja:アンドラ
simple:Andorra
th:ประเทศอันดอร์รา
Antigua ja BarbudaAntigua ja Barbuda on saarivaltio Karibianmerellä. Se sijaitsee Pienten Antillien saariryhmässä ja sen eteläpuolella on Guadeloupe, lounaassa Montserrat, lännessä Saint Kitts ja Nevis ja luoteessa Saint Barthélemy.
Maa koostuu Antiguan, Barbudan ja Redondan saarista. Väestöstä 97 prosenttia asuu Antigualla.
Redonda
Historia
Antigualla ja Barbudalla oli siboney-kulttuurin asutusta jo 2400 eaa. Venezuelan alueelta pohjoiseen levittäytyneet arawakit asuttivat saaret myöhemmin. Arawakkien jälkeen tulleet karibit ajoivat arawakit pois Pieniltä Antilleilta, mutta ilmeisesti eivät asettuneet Antigualle tai Barbudalle. Kristoffer Kolumbus rantautui saarille 1493, ja antoi suuremmalle nimeksi "Santa Maria de la Antigua".
Englantilaiset asettuivat saarille 1632 ja toivat afrikkalaisia orjia plantaasien työvoimaksi. Orjuus Antigualla lakkautettiin 1834, mutta entiset orjat pysyivät riippuvaisian plantaasinomistajista. Vasta toisen maailmansodan aikaan perustettu ammattiyhdistysliike paransi merkittävästi työläisten asemaa.
Ammattiyhdistysjohtaja Vere Cornwall Birdin Antiguan työväenpuolue (ALP) nousi valtaan paikallisvaaleissa 1951 ja on hallinnut Antiguaa ja Barbudaa suurimman osan aikaa sen jälkeen.
Antigua ja Barbuda itsenäistyi 1. marraskuuta 1981, mutta Englannin monarkki on yhä maan valtionpäämies.
Politiikka
Antigua on perustuslaillinen monarkia, jonka kuningattarena on Yhdistyneen Kuningaskunnan Elisabet II. Parlamentti on kaksikamarinen, sen edustajainhuoneen 19 jäsenestä 17 valitaan suoralla kansanvaalilla yhden edustajan vaalipiireistä.
Antiguan ja Barbudan pääpuolueet ovat konservatiivinen Antiguan työväenpuolue (ALP) ja keskustalainen Yhtynyt edistyspuolue (UPP). Viimeisimmässä, maaliskuussa 2004 pidetyissä parlamenttivaaleissa valtaan nousi UPP joka sai 55,3% äänistä ja 12 edustajanpaikkaa. Oppistossa on ALP (41,8%, 4 paikkaa) ja paikallispuolue Barbudan kansanliike (1,0%, 1 paikka).
Kartta
Kuva:Antigua and Barbuda-CIA WFB Map.png
Talous
Turismi on tärkein elinkeino, tuottaen noin puolet bruttokansantuotteesta.
Väestö
Suurin osa väestöstä on afrikkalaista alkuperää, ja puhuu patoisia, englannin kielen pohjalta muotoutunutta sekakieltä. Maassa on myös jonkin verran brittiläis- ja portugalilaisperäisiä asukkaita sekä pieni arabivähemmistö.
Merkittävimmät luonnonvarat
- matkailulle edullinen ilmasto
Merkittävimmät vientituotteet
- matkailu
- postimerkit
- hedelmät
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Antigua ja Barbuda
ms:Antigua dan Barbuda
zh-min-nan:Antigua kap Barbuda
ko:앤티가 바부다
ja:アンティグア・バーブーダ
simple:Antigua and Barbuda
Australia
Australia on saarivaltio, jonka pääkaupunki on Canberra. On olemassa hienoista epäselvyyttä siitä, onko Australia maantieteellisesti saari vai manner. Yksi käsitys on että se kuuluu Oseanian mantereeseen, jolla ei ole varsinaisesti omaa emämannertaan. Toisen käsityksen mukaan Australia olisi ainoa valtio joka kattaa kokonaisen mantereen. Australian nimi tulee latinan sanasta australis, joka tarkoittaa eteläistä.
Historia
Pääartikkeli: Australian historia
Ensimmäiset asukkaat saapuivat Australiaan Kaakkois-Aasiasta jo noin 50 000 vuotta sitten. Eurooppalaiset kuitenkin löysivät saaren vasta 1600-luvulla. Yhdistynyt kuningaskunta valloitti osan maanosasta vuonna 1770, perustaen ensimmäisen vankilasiirtokunnan vuonna 1788.
Australian kansallispäivä on 26. tammikuuta (Australia Day). Sinä päivänä 1788 saapui kapteeni Arthur Phillip ensimmäisen laivaston kanssa mukanaan ensimmäiset siirtolaiset, jotka olivat pääosin rangaistusvankeja.
Australia itsenäistyi 1. tammikuuta 1901, joskin viimeiset siteet emomaahan katkaistiin vasta 3. maaliskuuta 1986. Australian monarkki ja valtionpäämies on kuitenkin edelleen Yhdistyneen kuningaskunnan Elizabeth II, 'Australian kuningatar'.
Politiikka
Australian valtiomuoto on perustuslaillinen monarkia. Sen valtionpää on Yhdistyneen kuningaskunnan Kuningatar Elisabet II, jonka valtaa edustaa liittovaltiotasolla kenraalikuvernööri ja osavaltiotasolla kuvernöörit. Käytännössä maata johtaa kuitenkin pääministeri hyvin laajoin toimeenpanovalloin.
Australiassa on kaksikamarinen liittoparlamentti. Senaattiin eli ylähuoneeseen valitaan kuuden vuoden kaudeksi 76 senaattoria, 12 kustakin osavaltiosta ja kaksi kustakin mantereen territoriosta. Kolmen vuoden välein pidettävissä vaaleissa valitaan yleensä puolet senaattoreista kerrallaan. Senaatin vaalitapa on suhteellinen. Edustajainhuoneeseen eli alahuoneeseen valitaan 150 edustajaa yhden edustajan vaalipiireistä jotka on jaettu väkiluvun mukaan. Puolue jolla on enemmistö alahuoneessa muodostaa hallituksen.
Australian politiikka hallitsee kolme puoluetta:
- Australian kansallispuolue (konservatiivinen)
- Liberaalipuolue
- Australian työväenpuolue (sosiaalidemokraattinen)
John Howardin johtama Liberaali puolue on pitänyt hallitusvaltaa yhteistyössä kansallispuolueen kanssa vuodesta 1996.
Parlamentissa, vaalitavan takia lähinnä ylähuoneessa, on edustettuna myös muutama pienempi puolue:
- Australian demokraatit (keskiluokkainen vasemmistopuolue)
- Australian vihreät
- Yksi kansakunta (oikeistolainen siirtolaisvastainen puolue)
Osavaltiot ja territoriot
Australia on jaettu kuuteen osavaltioon ja useisiin territorioihin. Osavaltiot ovat Uusi Etelä-Wales, Queensland, Etelä-Australia, Tasmania, Victoria ja Länsi-Australia. Tärkeimmät territoriot ovat Pohjoisterritorio (NT) ja Australian Capital Territory (ACT). ACT hallinnoi myös erillistä aluetta Uudessa Etelä-Walesissa, joka tunnetaan nimellä Jervis Bay Territory, jossa on laivastotukikohta ja pääkaupungin satama.
Australialla on myös useita asuttuja saaria, joilla on territorio-asema: Norfolkinsaari, Joulusaari ja Kookossaaret. Tämän lisäksi on joukko asumattomia saaria: Korallimeren saarten territorio, Heard ja McDonaldinsaaret ja Australian Antarctic Territory.
Maantiede
Australian eläinkunta on kehittynyt pitkään muusta maailmasta erillään. Sille on piirteenomaista runsas pussieläinten lajisto, josta parhaiten tunnetaan kenguru, koala ja vompatti.
Suurimmat kaupungit ovat Sydney (4 milj. as.), Melbourne (3,4 milj.), Brisbane (1,4 milj.), Perth (1,2 milj.) ja Adelaide (1,1 milj.). Pääkaupungissa Canberrassa on 315 000 asukasta.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- kupari
- uraani
- hopea
- tina
- jalokivet
Merkittävimmät vientituotteet
- villa ja muut karjatuotteet
- kivihiili
- vehnä
- koneet
Linkit
- [http://www.dundernews.com Dundernews] - Australian Suomi-yhteisön verkkolehti
- [http://maps.google.com/maps?ll=-24.873047,132.626953&spn=41.497559,61.620117&t=k&hl=en Satelliittikuva Australiasta] - Google Maps
- [http://www.terragalleria.com/pacific/australia/ Valokuvia] - Terra Galleria
- [http://www.virtualaustralia.com/australia/photos/ Valokuvia] - Virtual Australia
- [http://www.australia.gov.au/ Commonwealth Online] - Australian viralliset Internet-sivut (englanniksi)
ja:オーストラリア
ko:오스트레일리아
simple:Australia
Luokka:Australia
Ashmore ja Cartiersaaret
Ashmore ja Cartiersaaret ovat kaksi asumatonta saariryhmää Intian valtameressä koilliseen Australiasta ja etelään Indonesiasta (12°14'S, 123°5'E). Saarten yhteispinta-ala on 5 km² ja rantalinjaa on 74,1 kilometriä. Saarilla ei ole satamia.
Hallinnollisesti saaret kuuluvat Australian Northern Territoryn alueeseen. Australian meri- ja ilmavoimat tekevät saarille satunnaisesti valvontakäyntejä.
Saaret siirtyivät Australian hallintoon vuonna 1931. Ashmore Reefistä tuli luonnonsuojelualue vuonna 1983. Cartierinsaari on entinen pommitusalue.
Linkkejä
- [http://www.cia.gov/cia/publications/factbook/geos/at.html Saaret CIA - The World Factbookissa]
Luokka:Australia
Luokka:Saaret
ja:アシュモア・カルティエ諸島
Kookossaaret
Kookossaarten alue (josta käytetään myös nimeä Keeling-saaret) on Australian hallitsema territorio Intian valtameressä. Tätä ei pidä sekoittaa Kookossaareen, joka on Costa Rican hallitsema asumaton saari Tyynessä valtameressä.
Historia
Pääartikkeli: Kookossaarten historia
Ensimmäinen kirjallinen maininnan Kookossaarista teki kapteeni William Keeling vuonna 1609. Hollantilainen kartta vuodelta 1659 käyttää saarista nimeä Kookossaaret (Cocos Eylanden). Sen sijaan vuodelta 1703 peräisin oleva brittikartta käyttää saarista nimeä Keeling-saaret (Keeling Islands).
Saaristo kuului Clunies-Ross-perheen omistukseen 1800-luvun alkupuolella, minkä jälkeen siitä tehtiin Brittiläisen imperiumin osa vuonna 1857. 23. marraskuuta 1955 saarten hallinta siirrettiin Australialle. Vuonna 1978 Australia teki kauppakirjan saarten ostosta Clunies-Ross-perheeltä. Paikalliset asukkaat saivat jonkin verran autonomiaa saarten hallinnassa.
Politiikka
Pääartikkeli: Kookossaarten politiikka
Kookossaaret ovat Australian hallinnossa oleva territorio. Hallituksen johtajan (engl.: Administrator) nimittää Australian kenraalikuvernööri. 4. helmikuuta 1999 lähtien virkaa on hoitanut Joulusaarelta käsin William Leonard Taylor. Lisäksi saarilla on yksikamarinen seitsenpaikkainen Kookossaarten neuvosto.
Maantiede
William Leonard Taylor
Kookossaaret ovat saaristo Intian valtameressä, 3 700 kilometriä länteen Darwinin kaupungista Australian rannikolla, noin puolivälissä matkaa Australiasta Sri Lankaan, Indonesiasta lounaaseen.
Sijainti: 12 30 S, 96 50 E
Saaristossa on kaksi pääsaarta, West Island ja Home Island. Saarilla vallitsee kostea, trooppinen ilmasto. Niillä kasvaa paljon kookospalmuja ja muuta kasvillisuutta.
Talous
Pääartikkeli: Kookossaarten talous
Ainoa vientituote saarilla ovat kookospähkinät. Saarilla harjoitetaan myös kalastusta, mutta suurin osa ruokatarpeista tuodaan Australiasta.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Kookossaarten väestöjakauma
Väestö on pääosin eurooppalaista alkuperää tai Kookossaarten malaijeja. Suurin uskonto on islamin sunni-haara (80 %).
Suurimmat kielet ovat malaiji (Kookossaarten murre) ja englanti.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kookossaarten kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- kopra
Luokka:Australia
ja:ココス諸島
Bahrain
Bahrain on pääosin autiomaan peittämä valtio Persianlahden lounaisosassa. Bahrain on moderni arabimaa, joka on erikoistunut öljynjalostukseen ja kansainväliseen pankkitoimintaan.
Bahrainin valtio sijaitsee pienellä saarella Persianlahdella. Pieni silta yhdistää sen Saudi-Arabiaan.
Maantiede
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
maakaasu
maakaasu
Luokka:Bahrain
ms:Bahrain
zh-min-nan:Bahrain
ko:바레인
ja:バーレーン
simple:Bahrain
th:ประเทศบาห์เรน
Barbados
Barbados on saarivaltio Karibianmerellä. Se lasketaan Pieniin Antilleihin, mutta sijaitsee erillään saarijonosta itään.
Historia
Englantilaisten asettuessa saarelle 1627 se oli asumaton, mutta mahdollisesti saarella on aiemmin asunut arawakkeja ja karibeja. Ensimmäiset uudisasukkaat olivat pienviljelijöitä, mutta pian saari jaettiin suurille plantaasinomistajile jotka kasvattivat sokeriruokoa Afrikasta tuodun orjatyövoiman avulla. Saari oli keskeytymättä Britannain kontrollissa, mutta sillä oli vuodesta 1639 oma itsehallinnollinen edustuslaitoksensa.
Orjuus lakkautettiin 1834, mutta paikallista politiikkaa hallitsivat englantilaisperäiset maanomistajat ja kauppiaat ain 1930-luvulle asti. Afrikkalaisperäisen väestön poliittisia oikeuksia ajamaan perustettiin 1938 Barbadoksen työväenpuolue (BLP), joka nousi 1950-luvulla yleisen äänioikeuden käyttöönoton jälkeen saaren valtapuolueeksi.
Vuosina 1958-1962 Barbados oli osa Länsi-Intian federaatiota. Federaation hajottua Barbados palasi aluksi asemaansa itsehallinnollisena siirtomaana, mutta itsenäistyi 30. marraskuuta 1966.
Politiikka
Antigua on perustuslaillinen monarkia, jonka kuningattarena on Yhdistyneen Kuningaskunnan Elisabet II. Parlamentti on kaksikamarinen, sen edustajainhuoneen 28 valitaan suoralla kansanvaalilla yhden edustajan vaalipiireistä.
Barbadoksella pääpuolueet ovat sosiaalidemokraattinen Barbadoksen työväenpuolue (BLP) ja keskustalainen Demokraatinen työväenpuolue (DLP). Viimeisimmissä parlamenttivaaleissa toukokuussa 2003 Owen Arthurin johtama BLP sai 55,8% äänistä ja 21 paikkaa, DLP 44,1% ja 7 paikkaa.
Maantiede
Elisabet II
Barbados on suhteellisen tasainen saari. Sisämaassa sijaitsee maan korkein kohta Mount Hillaby, joka kohoaa 336 metrin korkeuteen. Barbados sijaitsee hieman sivussa muista Karibianmeren saarista. Ilmasto on trooppinen ja sadekausi kestää heinäkuulta lokakuulle.
Saari kärsii yllättävän vähän trooppisista myrskyistä. Hurrikaani osuu Barbadokselle keskimäärin 3,09 vuoden välein. Suoraan myrsky osuu saarella vain kerran 26,6 vuodessa.
Barbados on leveimmillään 23 kilometria ja noin 34 kilometriä pitkä.
Väestö
Yli 95% Barbadoksen väestöstä on afrikkalaisperäisiä tai mulatteja. Maasa osuu jonkin verran myös eurooppalais- ja aasialaisperäistä väestöä.
Uskonnollisesti valtaenemmistö on protestantteja, joista suurin ryhmä ovat anglikaanit (40% väestöstä). Noin 4% asukkaista on katolisia ja saarella on myös pienet juutalais- ja muslimi- hinduyhteisöt.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- kala
- maakaasu
Merkittävimmät vientituotteet
- sokeri
- rommi
- matkailu
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Barbados
ms:Barbados
zh-min-nan:Barbados
ko:바베이도스
ja:バルバドス
simple:Barbados
BelizeBelize on valtio Keski-Amerikassa. Belizen pohjois- ja länsipuolella on Meksiko, etelässä Guatemala ja idässä Karibianmeri.
Historia
Pääartikkeli: Belizen historia
Belizen alue kuului mayojen kulttuuripiiriin aina 1500-luvulta eaa. eurooppalaisten saapumiseen asti. Maya-kulttuurin Klassisella kaudella aina vuoteen 1200 asti alue oli todennäköisesti tiheämmin asuttu kuin koskaan sen jälkeen. Belizen alueelta on löydetty lukuisten maya-kaupunkien raunoita.
Eurooppalainen asutus Belizessä alkoi 1638 haaksirikkoutuneiden englantilaisten merimiesten perustamasta siirtokunnasta. Seuraavan 200 vuoden aikana englantilaiset perustivat alueelle lisää asutuksia joiden pääasiallisena vientituotteena oli puutavara. Alueesta tuli virallisesti Britannian siirtomaa kuitenkin vasta 1840 nimellä "Brittiläinen Honduras".
Maa sai itsehallinnon vuonna 1964 ja nimi muutettiin Belizeksi 1973. Pelko aluetta itselleen vaatineen Guatemalan hyökkäyksestä viivytti itsenäisyyttä vuoteen 1981. Guatemala tunnusti Belizen 1992.
Maan suurin kaupunki kärsi suuresti hurrikaanista vuonna 1931 ja uudelleen 1961. Jälkimmäisen hurrikaanin tuhojen jälkeen uutta pääkaupunkia Belmopania alettiin rakentaa sisämaahan ja hallinto siirtyi sinne 1971.
Politiikka
Pääartikkeli: Belizen politiikka
Maa on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollisena valtionpäämiehenä on Englannin monarkki Elizabeth II. Kuningatarta edustaa kenraalikuvernööri jonka täytyy olla belizeläinen. Käytännön hallitusvalta on pääministerin johtamalla hallituksella.
Kaksikamarisen parlamentin vaaleilla valittuun edustajainhuoneseen kuuluu 29 jäsentä.
Maassa on kaksipuoluejärjestelmä. Vuosien 1998 ja 2003 vaalit on voittanut pääministeri Said Musan johtama sosiaalidemokraattinen "Kansan demokraattinen puolue" (PDP), Dean Barrow'n johtama konservatiivinen "Yhtynyt demokraattinen puolue" (UDP) on oppositiossa.
Hallinnollinen jako
Belize on jaettu kuuteen alueeseen (district)
- Belize District
- Cayo District
- Corozal District
- Orange Walk District
- Stann Creek District
- Toledo District
Belizen politiikka
Belizen politiikka
Maantiede
Pääartikkeli: Belizen maantiede
Belizen pohjoisosa on suurimmaksi osaksi rannikkotasankoa ja tiheätä sademetsää. Etelässä ovat matalat Mayavuoret, joilla sijaitsee maan korkein kohta Victoria Peak (1160 m). Karibianmeren rannikolla on koralliriuttoja ja pieniä saaria. Belizestä löytyy läntisen pallonpuoliskon pisin valliriutta ja koko maailman toiseksi pisin heti Ison Valliriutan jälkeen.
Ilmasto on trooppinen ja sadekausi kestää toukokuulta aina marraskuulle. Maa kärsii säännöllisesti hurrikaaneista ja tulvista.
Talous
Pääartikkeli: Belizen talous
Belizen talous on keskittynyt paljolti maatalouteen ja turismiin. Tärkein vientituote on sokeri, mutta banaanituotanto on maan suurin työllistäjä. Myös sitrushedelmien tuotanto on laajaa.
Väestö
Pääartikkeli: Belizen väestö
Etnisesti suurin osa väestöstä on sekoittunutta. Noin puolet on eurooppalaisten ja mayojen jälkeläisiä eli mestitsejä, 10% on mayoja, 25% on kreoleja eli afrikkalaisia tai afrikkalaisten ja eurooppalaisten jälkeläisiä ja 6% garifunoja eli intiaanien ja afrikkalaisten jälkeläisiä. Maassa asuu myös arabeja, kiinalaisia, intialaisia sekä eurooppalaisperäisiä ryhmiä.
Maan virallinen ja yleisesti käytetty kieli on englanti, mutta n. 50% asukkaista puhuu äidinkielenään espanjaa. Osa puhuu myös mayakieliä, englannin kreolia, saksaa ja garifunaa (arawakin sukuinen intiaanikieli).
Uskonnollisesti n. 50% on katolisia ja loput pääosin protestanttisten kirkkokuntien jäseniä. Noin 5% kuuluu saksankielisten mennoniittien yhteisöön.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Belizen kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- palisanteri
- mahonki
- chicle-massa, purukumin raaka-aine
- langustit
- katkat
Merkittävimmät vientituotteet
- sokeriruoko
- sitrushedelmät
- banaanit
- langustit
- katkat
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Keski-Amerikan valtiot
Luokka:Belize
ms:Belize
zh-min-nan:Belize
ko:벨리즈
ja:ベリーズ
simple:Belize
BruneiBrunei Darussalamin valtio on sulttaanikunta, joka sijaitsee Borneon saarella Kaakkois-Aasiassa. Sitä ympyröivät Etelä-Kiinan meri ja Malesia.
Malesia
Malesia
Piirikunnat
Brunei jakautuu neljään piirikuntaan (daerah). Nämä ovat Belait, Brunei ja Muara, Temburong ja Tutong.
Maantiede
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
Luokka:Brunei
Luokka:Kaakkois-Aasia
ms:Brunei
zh-min-nan:Brunei
ko:브루나이
ja:ブルネイ
th:ประเทศบรูไนดารุสซาลาม
Espanja
Espanjan kuningaskunta on maa, joka sijaitsee lounais-Euroopassa. Se jakaa Iberian niemimaan Portugalin kanssa. Koillisessa rajan takana on Ranska ja pieni ruhtinaskunta Andorra Pyreneiden vuoriston ohella. Maahan kuuluvat myös Baleaarit Välimerellä, Kanariansaaret Atlantilla, Ceutan ja Melillan kaupungit Pohjois-Afrikassa sekä muutama asumaton saari Marokon rannikolla. Espanjan pääkaupunki on Madrid. Toiseksi suurimmat ovat Barcelona ja Valencia.
Historia
Nykyisen Espanjan historia alkaa 1000-luvulla, jolloin kristityt kuningaskunnat alkoivat Iberian niemimaan takaisinvaltauksen (Reconquista) islaminuskoisilta maureilta.
Vuonna 1479 Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat virallisesti yhdistyivät, kun hallitsijat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella avioituivat. Yhdessä katoliset kuningaskunnat kukistivat viimeiset maurihallitsijat Iberian niemimaalla 2. tammikuuta 1492, samana vuonna kun Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan. Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti Navarran kuningaskunnan ja koko Espanja yhdistyi. Kirkon tueksi perustettiin Inkvisitio ja juutalaiset ja muslimit käännytettiin tai karkoitettiin maasta.
1500-luvun lopussa ja 1600-luvulla Espanjasta tuli Euroopan mahtavin valtio sen Amerikkojen valloitusten takia.
Osmanien laivasto lyötiin 1571 Lepanton meritaistelussa. Valtakuntaan liitettiin Filippiinit 1564 ja Portugali 1580, mutta Englannin valloitus epäonnistui 1588 Espanjan Voittamattoman armadan hävittyä Englannin laivastolle.
Huolimatta Amerikoista tuodusta kullasta Filip II:n aikana 1556—1578 valtiontalous romahti lukuisien sotien ja suunnattomien rakennushankkeiden vuoksi. Seuraavien hallitsijoiden aikana rappeutuminen jatkui ja lukuisia alueita menetettiin. Portugali irtosi unionista 1640 ja katalonialaiset kapinoivat.
Vuosina 1701—1714 sodittiin Espanjan perimyssota (Espanja, Ranska ja Baijeri vastaan Itävalta, Preussi, Englanti ja Katalonia). Sota päättyi Ranskan johtaman liittokunnan voittoon ja Habsburgien hallitsijasuku vaihtui Bourbon-sukuun. Espanja menetti loputkin ulkomaiset alueensa Euroopassa: Itävallalle alueet Italiassa ja Belgian, Savoijille Sisilian ja Gibraltar joutui Englannille.
Vuonna 1805 Trafalgarin taistelussa Horatio Nelsonin johtama Englannin laivasto voitti Ranskan ja Espanjan laivastot. Napoléon asetti veljensä Joseph Bonaparten Espanjan valtaistuimelle 1808, mutta englantilaisten tukemina miehitysjoukot ajettiin pois Napoleonin joutuessa vaikeuksiin Venäjällä ja 1814 Bourbonit nousivat uudelleen valtaistuimelle.
Ranskan miehityksen aikana siirtomaat Etelä-Amerikassa olivat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne heikko. Käytiin lukuisia sisällissotia eri kansallisuuksien ja monarkistien ja tasavaltalaisten välillä.
Vuonna 1898 Yhdysvaltain-Espanjan sodassa Espanja menetti siirtomaansa Filippiinit, Kuuban, Puerto Ricon ja Guamin Yhdysvalloille.
Vuonna 1931 Espanjasta tuli demokraattinen tasavalta, joka kuitenkin ajautui jälleen 1936 sisällissotaan. Sota sai alkunsa armeijan johtamana sotilaskapinana tasavallan hallitusta vastaan. Saksa ja Italia antoivat tukea kansallisille joukoille ja Neuvostoliitto tasavaltalaisille. Sotaan osallistui myös kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia vapaaehtoisia sekä tasavaltalaisten että kansallisten puolella. Sisällissodan jälkeen vuonna 1939 vallan otti voittajapuolen kenraali Francisco Franco. Hän hallitsi kuolemaansa vuoteen 1975 asti diktaattorina. Espanjan talous kärsi merkittävästi Francon ajan eristyneisyydestä ja huonosta tuottavuudesta. 1960-luvun alun talousuudistusten ja ulkomaisen avun avulla turismi ja teollisuus saatiin lopulta nousuun.
Francon kuoltua Espanja palasi monarkiaksi ja kuninkaaksi tuli Francon valitsema seuraaja, Juan Carlos I. Hän aloitti uudistukset sallien poliittiset puolueet 1977. Samana vuonna pidettiin myös ensimmäiset vapaat vaalit. Vuoden 1978 perustuslain myötä myös historialliset alueet Baskimaa, Katalonia ja Galicia saivat itsehallinnon.
Vielä 1981 Francon tukijat everstiluutnantti Antonio Tejeron johdolla yrittivät vallankaappausta vaatien autoritäärisen hallinnon palauttamista. Kaappauksen epäonnistumista pidetään kuninkaan vaikutusvallan ansiona, mikä käänsi kiivaimmatkin monarkian vastustajat kuninkaan tukijoiksi.
Espanja on kehittynyt 1970-luvulta alkaen moderniksi teollisuusyhteiskunnaksi, jolle turismi on merkittävä elinkeino. Maa liittyi 1982 NATOon ja 1986 Euroopan unioniin. EU:hun liittyminen on tuonut maalle koheesiotukia, jotka ovat auttaneet nostamaan elintasoa lähemmäksi eurooppalaista keskiarvoa.
Politiikka
Espanja on perustuslaillinen monarkia. Parlamentti, Cortes Generales on kaksikamarinen. Alahuoneen tai edustajainhuoneen (Congreso de los Diputados) 350 jäsentä valitaan suhteellisella vaalilla D'Hondtin menetelmällä nelivuotiskausiksi. Ylähuoneen eli senaatin (Senado) 259 jäsenestä 208 valitaan suoralla kansanäänestyksellä ja loput 51 nimitetään virkaan alueellisten, lakia säätävien elinten toimesta. Myös he palvelevat nelivuotiskauden.
Toimeenpanovaltaa käyttää ministerineuvosto, jonka puheenjohtajan (pääministeri) parlamentti valitsee kuninkaan ehdotuksesta.
Espanja on jaettu itsehallintoalueisiin, joiden itsemääräämisvalta vaihtelee. Joillain on omat koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmänsä, muilla taas ei. Jotkin, varsinkin nationalistipuolueiden hallitsemat alueet, pyrkivät liittovaltio- tai jopa valtioliittotasoiseen itsevaltaan. Keskushallitus on pyrkinyt rajoittamaan innokkaimpien itsehallintoalueiden valtaa.
Terrorismi on edelleen ongelma Espanjassa. ETA, baskiryhmittymä, on pyrkinyt ajamaan Baskimaan itsenäisyyttä väkivaltaisinkin keinoin.
Hallinnolliset alueet
Vuoden 1978 perustuslaki jakaa Espanjan seitsemääntoista itsehallintoalueeseen (comunidades autónomas). Itsehallintoalueet jakautuvat yhteen tai useampaan maakuntaan (provincias), joita on yhteensä viisikymmentä.
Maantiede
maakuntaan
maakuntaan
Espanja sijaitsee Iberian niemimaalla. Koillisessa maata rajoittaa Pyreneiden vuorijono ja etelässä Välimeren rannikon erottaa sisämaasta Sierra Nevadan vuoristo. Pääkaupunki Madrid sijaitsee keskusylängöllä 650 metrin korkeudessa. Yli 2 000 metrin korkuisia vuoria on useita.
Kasvillisuus vaihtelee voimakkaasti, etelässä Välimeren rannikolla ja Kanariansaarilla on subtrooppinen ilmasto, mutta vuorijonojen takana sisämaassa on aavikoita, joilla voi kulua vuosia ilman sadetta. Atlantin rannikoilla ilmasto on kostea ja leuto. Keskusylängöllä, joka kattaa lähes puolet maasta on mannerilmasto, kuumat kesät ja kylmät talvet lumisateineen.
Talous
Espanjan bruttokansantuote on 80 prosenttia neljän johtavan Euroopan maan keskiarvosta. Maa otti ensimmäisessä ryhmässä käyttöön eurovaluutan 1. tammikuuta 2002.
Työttömyys on ollut laskussa José María Aznarin ja José Luis Rodríguez Zapateron hallituskausilla, mutta on vielä Euroopan unionin suurin (10 prosenttia). Espanja on maailman toiseksi suosituin turistikohde Ranskan jälkeen. Vuosittain maassa vierailee 52 miljoonaa turistia.
Työvoima jakaantuu seuraavasti eri ammatteihin: palvelut 64 %, valmistus, kaivostoiminta ja rakentaminen 28 %, maatalous 8 % (1997 arvio).
Merkittävimpiä teollisuuden haaroja
Tekstiilit ja jalkineet, elintarvikkeet, metallit, kemikaalit, laivat, autot, koneet ja työkalut, turismi. Espanja on maailman viidenneksi ja Euroopan kolmanneksi suurin autojen valmistaja.
Espanjalaisia yrityksiä
Astra (aseteollisuus), CASA (lentokoneet), El Corte Inglés (vähittäiskauppa), Cepsa (öljynjalostus), Iberia Airlines (lentoyhtiö), Renfe (rautatiet), SEAT (autot), Spanair (lentoyhtiö), Talgo (veturit ja junanvaunut), Telefónica (televiestintä).
Kulttuuri
Juhlapäivät
Huomaa, että kansallisten juhlapäivien lisäksi Espanjan itsehallintoalueilla ja jopa eri kylillä on suuri määrä erilaisia paikallisia juhlapyhiä, fiestas locales.
Kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä
Espanjassa on useita kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä. Oheisesta listasta käyvät ilmi UNESCO:n maailmanperintöluetteloon kuuluvat, Espanjassa sijaitsevat monumentit (suluissa vuosiluku, jolloin monumentti on lisätty luetteloon):
- Córdoban vanha kaupunki, Córdoba (1984)
- Alhambra, Generalife ja Albayzin, Granada (1984)
- Burgosin katedraali, Burgos (1984)
- Escorialin luostari ja sen ympäristö, Madrid (1984)
- Güellin puisto, Güellin palatsi ja Casa Milà, Barcelona (1984)
- Altamiran esihistoriallinen luola, Santillana del Mar (1985)
- Segovian vanha kaupunki ja akvedukti, Segovia (1985)
- Oviedon ja Asturian ruhtinaskunnan monumentit, Oviedo ja Asturia (1985 , 1998)
- Santiago de Compostelan vanha kaupunki, Santiago de Compostela (1985)
- Ávilan vanha kaupunki muureineen, Ávila (1985)
- Aragonian mudéjar-rakennukset, Aragonia (1986 , 2001)
- Toledon vanha kaupunki, Toledo (1986)
- Garajonayn kansallispuisto, La Gomera (1986)
- Cáceresin vanha kaupunki, Cáceres (1986)
- Sevillan katedraali, el Alcázar ja Archivo de Indias, Sevilla (1987)
- Salamancan vanha kaupunki, Salamanca (1988)
- Pobletin luostari, Poblet, Tarragona (1991)
- Méridan arkeologiset löydöt, Mérida (1993)
- Santa Marían kuninkaallinen luostari, Guadalupe (1993)
- Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti, kulkee useiden alueiden halki (1993)
- Doñanan kansallispuisto, Huelvan ja Sevillan rajalla (1994)
- Cuencan vanha kaupunki ja sen muurit, Cuenca (1996)
- La Lonja de los Mercaderes, vanha silkkikauppakeskus, Valencia (1996)
- Mont Perdu, Pyreneet, Espanjan ja Ranskan rajalla (1997)
- Las Médulas, muinaiset kultakaivokset, León (1997)
- Palau de la Música Catalana, katalonialaisen musiikin palatsi, ja Sant Paun sairaala, Barcelona (1997)
- San Millánin Yuson ja Suson luostarit, La Rioja (1997)
- Kaikki Iberian niemimaan luolamaalaukset, useilla alueilla (1998)
- Alcalá de Henaresin yliopisto ja historialliset osat, Alcalá de Henares (1998)
- Ibizan biodiversiteetti ja kulttuuri, Ibiza (1999)
- San Cristóbal de La Laguna, Santa Cruz de Tenerife (1999)
- Muinaisen Tárracon arkeologiset jäänteet, Tarragona (2000)
- Elxin / Elchen taatelipalmuviljelmät, Elx / Elche, Alicante (2000)
- Lugon roomalaiset muurit, Lugo (2000)
- Vall de Boín roomalaistyyliset kirkot, Vall de Boí, Katalonia (2000)
- Atapuercan arkeologinen alue, Atapuerca (2000)
- Aranjuezin kulttuurimaisema, Aranjuez (2001)
- Renessanssiajan muistomerkit, Úbeda ja Baeza (2003)
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- uraani
- ligniitti
- elohopea
- lyijy
- sinkki
- kupari
Merkittävimmät vientituotteet
- matkailu
- koneet
- kulkuneuvot
- hedelmät
Lähteet
- Maailmanperintöluettelon Espanja-osuus käännetty UNESCO:n Internet-sivuilta: http://whc.unesco.org/en/list
Katso myös
- Espanjalaiset
- Espanjalaiset nimet
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=40.078071,-4.482422&spn=7.463320,16.215820&z=11&t=h&hl=en Espanja Google Mapsissa]
Luokka:Espanja
ms:Sepanyol
zh-min-nan:Se-pan-gâ
ko:에스파냐
ja:スペイン
simple:Spain
th:ประเทศสเปน
fiu-vro:Hispaania
Grenada
Grenada on pieni saarivaltio Karibianmerellä. Siihen kuuluu pääsaaren lisäksi kaksi pienempää Etelä-Grenadiinien saarta. Kristofer Kolumbus kävi saarella 1498. Saari säilyi alkuperäisväestön hallinnoimana aina vuoteen 1650 saakka jolloin ranskalaiset valloittivat saaren.
Historia
Pääartikkeli: Grenadan historia
Politiikka
Pääartikkeli: Grenadan politiikka
Hallinnollinen jako
Maantiede
Pääartikkeli: Grenadan maantiede
left
Talous
Pääartikkeli: Grenadan talous
Grenadan talous
Väestö
Pääartikkeli: Grenadan väestö
Kulttuuri
Pääartikkeli: Grenadan kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- banaanit
- kaakao
- pähkinät
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Grenada
ms:Grenada
zh-min-nan:Grenada
ko:그레나다
ja:グレナダ
simple:Grenada
Jamaika
Jamaika on saarivaltio Karibianmeressä. Se sijaitsee etelään Kuubasta ja länteen Hispaniolasta, joka koostuu Haitista ja Dominikaanisesta tasavallasta.
Historia
Pääartikkeli: Jamaikan historia
Kristoffer Kolumbus löysi Jamaikan vuonna 1494. Espanja piti Jamaikaa siirtomaanansa vuosina 1509-1655 jonka jälkeen Iso-Britannia vuonna 1670 otti Jamaikan siirtomaakseen. Jamaika sai itsehallinnon vuonna 1944 ja itsenäistyi vuonna 1962.
Politiikka
Pääartikkeli: Jamaikan politiikka
Hallinnollinen jako
Pääartikkeli: Jamaikan (osat)
Jamaikan hallitusmuoto on parlamentaarinen monarkia.
Maantiede
Pääartikkeli: Jamaikan maantiede
Väestö
Pääartikkeli: Jamaikan väestö
Jamaikan väestöstä 75% on mustia.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Jamaikan kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- bauksiitti
- kipsi
- kalkkikivi
Merkittävimmät vientituotteet
- bauksiitti
bauksiitti
bauksiitti
bauksiitti
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Jamaika
ms:Jamaika
zh-min-nan:Jamaica
ko:자메이카
ja:ジャマイカ
simple:Jamaica
Japani
Japani (japaniksi Nihon tai Nippon, 日本) on Itä-Aasiassa sijaitseva perustuslaillinen keisarikunta. Pääosan Japanista muodostavat neljä pääsaarta, Honshu, Hokkaido, Kyushu ja Shikoku. Maan kokonaispinta-ala on 377 835 neliökilometriä ja se on siten hiukan Suomea suurempi.
Japanin väkiluku on noin 127 miljoonaa. Japanissa puhutaan pääasiassa japania. Suuri osa japanilaisista on uskonnoltaan sekä buddhalaisia että šintolaisia. Japanin pääkaupunki on Tokio, joka esikaupunkeineen (muun muassa Yokohama) on yksi maailman suurimmista kaupungeista. Toiseksi suurimman kaupunkikeskittymän muodostaa läntisen Kansai-alueen Osaka-Kioto-Kobe -rykelmä.
Japanin keisarina on tällä hetkellä Akihito. Todellinen valta on pääministerillä, joka on Junichiro Koizumi.
Talous
Japani on maailman neljänneksi suurin talousmahti. Maan taloutta vaivaa 1990-luvulta alkanut pitkäkestoinen talouden taantuma: kulutuskysyntä on korkealla tasolla ja vienti ylijäämäinen, mutta maahan on syntynyt pysyvää työttömyyttä. Osasyy on alihankinnan siirtyminen Kaakkois-Aasian maihin, mikä alkoi jo 1980-luvulla.
Japanilla ei ole juurikaan omia raaka-ainevaroja, joten se on hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta. Raaka-aineiden puuttuessa maan talouselämän kilpailukyvyn on taannut yhtenäiskulttuuri, koulutus, suhteellisen suljetut kotimarkkinat sekä korkean teknologian laajamittainen soveltaminen.
Autot olivat ensimmäisiä japanilaisia massatuotannon tuotteita, jotka hyvän laatunsa takia saivat vallattua etenkin halpojen pienten autojen markkinat Länsi-Euroopassa 1960-luvun puolivälistä eteenpäin. Yhdysvalloissa Japanin läpimurtotuotteisiin kuuluivat transistoriradiot. Radioista Japanin tuotanto laajeni kaikkeen kulutuselektroniikkaan. Laatutietoisuuden oli tuonut Japaniin amerikkalaiset Deming ja Juran Japanin jälleenrakennuksen apuohjelmassa.
Mielenkiintoista on, ettei Japani ole pärjännyt high tech -piensarjatuotteissa kuten ilmailu- ja avaruustekniikassa, vaikka Japanin puolustusvoimat ovat maailman seitsemänneksi suurimmat asevoimat. Toisen maailmansodan lopputulos on mahdollisesti pysäyttänyt Japanin kyseisillä aloilla Yhdysvaltain teollisuuden asiakkaaksi.
Autoteollisuus ja laivanrakennusteollisuus kuitenkin nostivat Japanin terästeollisuuden (esimerkkiyhtiönä Nippon Steel) maailman suurimmaksi teräksen tuottajaksi. Teräs tuotettiin australialaisesta ja yhdysvaltalaisesta malmista ja hiilestä.
Omien öljyvarojen puute johti Japanin eri linjoille Yhdysvaltain kanssa, ja maa teki Iranin kanssa öljykauppaa vuoden 1979 islamilaisesta vallankumouksesta huolimatta.
Historia
:Pääartikkeli: Japanin historia
Japanilaisen legendan mukaan Japanin perusti keisari Jimmu 600-luvulla eaa. Japaniin lainattiin kiinan kirjoitusjärjestelmä 400-luvulla. Joitakin satoja vuosia myöhemmin siitä kehitettiin japanilaiset tavuaakkoset katakana ja hiragana, jotka mahdollistivat japanin selkeän äänteenmukaisen kirjoittamisen. Japania hallitsivat nimellisesti keisarit, mutta käytännön valta oli feodaalijohtajilla, joista keisari nimesi yhden kerrallaan shoguniksi.
1500-luvulla eurooppalaiset, ensimmäisinä portugalilaiset purjehtijat saapuivat Japaniin ja perustivat siirtokuntia muun muassa Nagasakiin käyden kauppaa ja yrittäen levittää kristinuskoa. Japani oli suljettuna ulkomaailmalle kahden ja puolen vuosisadan ajan. 1854 Yhdysvaltalainen kommondori Matthew Perry pakotti Japanin avautumaan. 1860-luvun meiji-restauraatio teki Japanista Itä-Aasian uudenaikaisimman valtion ja sen uudistukset tekivät vähitellen Japanista sotilaallisesti voimakkaimman valtion alueella.
meiji-restauraatio
Maantieteellisesti Japani pyrki laajentumaan meiji-restauraation jälkeen aina toisen maailmansodan päättymiseen asti. Kiinaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa Japani sai Taiwanin eli entisen Formosan, Sahalinin eteläosan ja vakiinnutti vaikutuspiirinsä Korean niemimaalla ja Mantšuriassa. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani liittyi ympärysvaltojen puolelle ja sai rauhansopimuksessa Saksalle kuuluneita siirtomaa-alueita. 1930-luvulla Japani miehitti Mantšurian ja valtasi useimmat Kiinan rannikon suurkaupungit 1937.
Japanin yllätyshyökkäys Pearl Harborin laivastotukikohtaan joulukuussa 1941 sai Yhdysvallat liittymään toiseen maailmansotaan. Sota päättyi Japanin antautumiseen 1945 Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisen jälkeen. Sodan seurauksena liittoutuneet valtiot miehittivät Japanin. Käytännössä kuitenkin miehitys tarkoitti yhdysvaltalaisten joukkojen hallintoa Japanissa. Pääsaarten miehitys kesti Japanissa San Franciscon rauhansopimuksen ratifioimiseen asti 1952. Miehityksen päätyttyä Japani solmi liittolaissopimuksen Yhdysvaltain kanssa, mikä on mahdollistanut Yhdysvaltain sotilastukikohdat Japanissa. Neuvostoliitto piti itsellään valtaamansa Sahalinin eteläosan ja Kuriilien saaret, joiden vuoksi Japanilla ja Venäjällä ei vieläkään ole rauhansopimusta. Japani menetti myös valtaosan muista meiji-restauraation jälkeisistä valloituksistaan.
Japanin talous kehittyi nopeasti sodan jälkeen ja se on nykyään maailman kolmanneksi suurin kansantalous ja yksi maailman vauraimmista valtioista vuosia jatkuneesta talouden laskusuhdanteesta huolimatta. Talousvaikeuksien seurauksena Euroopan unioni ja Kiina ovat kuitenkin ohittaneet Japanin maailmantaloudessa. Japanin talous kärsii rakenteellisista ongelmista ja erityisesti maan pankkisektorilta vaaditaan uudistuksia. Onkin epävarmaa, miten perinteinen Työtä eliniäksi -järjestelmää (寿命の雇用, "jumyō koyō") pystytään ylläpitämään. Kovin nopeaa muutos ei kuitenkaan ole. Tyypillisissä joukkoirtisanomistilanteissa irtisanottaville annetaan yli puoli vuotta aikaa etsiä uusi työpaikka.
Talouden taantumasta huolimatta Japani on merkittävä talousmahti. Maailman 2 000 suurimmasta yrityksestä 316 toimii Japanissa. Vuonna 2000 niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 3 220 miljardia euroa.
Suomen ja Japanin suhteet
Ensimmäinen virallinen suomalainen Japanissa lienee ollut luutnantti Adam Laxman. Venäjän keisarinna Katariina Suuri lähetti hänet 1700-luvun loppupuolella pohjustamaan kauppasuhteita ja ottamaan selvää sulkeutuneesta Japanista. Vuonna 1879 puolestaan Yokohamaan rantautui tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld. Hän lienee myös ensimmäinen Koillisväylän läpi purjehtinut ihminen.
Suomalaisten lähetystyö alkoi pian uskonnonvapautumisen (1873) jälkeen. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys lähetti Esteri Kurvisen ja Alfred Wellrosin Japaniin vuonna 1900. Tunnettu kielentutkija ja tutkimusmatkailija G. J. Ramstedt nimettiin Suomen viralliseksi ensimmäiseksi asiainhoitajaksi Japaniin, Kiinaan ja Siamiin vuonna 1919.
Suomalaisia kansainvälisissä tieteellisissä teoksissa julkaisseita Japanin tukijoita ovat muun muassa historioitsija Olavi K. Fält, taloustieteilijä Merja Karppinen, syntyjään virolainen kielentutkija Rein Raud ja semiootikko Eero Tarasti.
Suomalaisessa taiteessa merkittäviä japanilaisia vaikutteita on saanut muun muassa säveltäjä Eero Hämeenniemi, jonka ooppera Silkkirumpu perustuu japanilaisiin teemoihin niin tarinan kuin sävelkielenkin osalta.
Japanin parlamentin ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen senaattori on Suomessa syntynyt Marutei Tsurunen (entinen Martti Turunen).
Viralliset suhteet
Japani tunnusti Suomen valtion 23. toukokuuta 1919. Maiden väliset diplomaattisuhteet solmittin 6. syyskuuta 1919 sekä uudelleen 8. maaliskuuta 1957. Suomen suurlähetystö sijaitsee Tokiossa. Suurlähettiläänä toimii Jorma Julin.
Japanin kulttuuri
Japanin kulttuuri on kehittynyt omalaatuiseksi mm. syrjäisen sijainnin ja 1500-1800-luvuilla harjoitetut eristäytymispolitiikan takia.
Japanissa on kehittynyt monia omaperäisiä taidemuotoja, kuten kukkien asettelu (ikebana) ja teeseremonia.
Japanilaisella kirjallisuudella on pitkät perinteet. Yksi maailman vanhimmista romaaneista on japanilaisen Shikibu Murasakin noin vuonna 1000 kirjoittama Genji monogatari. Nykykirjailijoista tunnetuin lienee nobelisti Kenzaburo Oe. Japanilaisen runouden tunnetuimpia muotoja ovat tanka ja haiku, jotka ovat määrämuotoisia. Kabuki-teatteri on tyyliteltyä draamaa jota esittävät voimakkaasti meikatut miesnäyttelijät. Rakugo sen sijaan on eräänlainen stand-up-komiikan ja teatterin välimuoto.
Kuvataiteessa japanilaisten merkittävimmät saavutukset ovat kalligrafian ja maisemamaalauksen alalla, missä kiinalainen vaikutus on selvästi havaittavissa.
Japanissa luetaan paljon sarjakuvia, joita kutsutaan mangaksi. Japanilaisia piirrettyjä kutsutaan animeksi ja viimeaikoina anime on saavuttanut suosiota myös Japanin ulkopuolella. Ehkä tunnetuin animeen yhdistetty ihminen on Hayao Miyazaki, Studio Ghiblin perustajajäsen ja muun muassa elokuvan Sen to Chihiro no kamikakushi ( | | |
