:: wikimiki.org ::
| Muinaisenglanti |
MuinaisenglantiMuinaisenglanti (Old English) on germaanisperäinen indo-eurooppalaiselle alkukielelle, jota puhuttiin Iso-Britannian etelä-osissa kansanvaellusajalta vuodesta 450 normannien valloitusretkiin 1066 asti. Normannivalloitusten yhteydessä puhuttu kieli koki suuria muutoksia, ja siihen sisältyi vaikutusta ranskasta.
Nimi Old English on annettu kielelle vasta myöhemmin. Kieltä on kutsuttu myös anglo-saksiksi. Se on nykyenglannin edeltäjä. Muinaisenglanti on länsigermaaninen kieli, ja siten sukua friisille ja muinaissaksille. Se muistuttaa myös muinaisnorjaa ja siten islantia. Muinaisenglannin sanat lausuttiin kuten kirjoitetaan, missä suhteessa se eroaa nykyenglannista.
Muinaisenglantia kirjoitettiin aluksi riimuilla, sittemmin kirjoitusjärjestelmä vaihdettiin latinalaiseen aakkostoon muutamilla lisäkirjaimilla.
Kielinäyte
Teksti on eeppisesta runoelmasta Beowulf. Pisteitä, pilkkuja ja muita välimerkkejä ei alkuperäistekstissä käytetty.
| rivinumero |
muinaisenglanniksi |
nykyenglanniksi |
| [332] |
oretmecgas æfter æþelum frægn: |
asked of the heroes their home and kin |
| [333] |
"Hwanon ferigeað ge fætte scyldas, |
"Whence, now, bear ye burnished shields, |
| [334] |
græge syrcan ond grimhelmas, |
harness gray and helmets grim, |
| [335] |
heresceafta heap? Ic eom Hroðgares |
spears in multitude? Messenger, I, Hrothgar's |
| [336] |
ar ond ombiht. Ne seah ic elþeodige |
herald! Heroes so many ne'er met I |
| [337] |
þus manige men modiglicran, |
as strangers of mood so strong. |
| [338] |
Wen ic þæt ge for wlenco, nalles for wræcsiðum, |
'Tis plain that for prowess, not plunged into exile, |
| [339] |
ac for higeþrymmum Hroðgar sohton." |
for high-hearted valor, Hrothgar ye seek!" |
| [340] |
Him þa ellenrof andswarode, |
Him the sturdy-in-war bespake with words, |
| [341] |
wlanc Wedera leod, word æfter spræc, |
proud earl of the Weders answer made, |
| [342] |
heard under helme: "We synt Higelaces |
hardy 'neath helmet: -- "Hygelac's, we, |
| [343] |
beodgeneatas; Beowulf is min nama. |
fellows at board; I am Beowulf named. |
| [344] |
Wille ic asecgan sunu Healfdenes, |
I am seeking to say to the son of Healfdene |
| [345] |
mærum þeodne, min ærende, |
this mission of mine, to thy master-lord, |
| [346] |
aldre þinum, gif he us geunnan wile |
the doughty prince, if he deign at all |
| [347] |
þæt we hine swa godne gretan moton." |
grace that we greet him, the good one, now." |
| [348] |
Wulfgar maþelode (þæt wæs Wendla leod; |
Wulfgar spake, the Wendles' chieftain, |
| [349] |
his modsefa manegum gecyðed, |
whose might of mind to many was known, |
| [350] |
wig ond wisdom): "Ic þæs wine Deniga, |
his courage and counsel: "The king of Danes, |
| [351] |
frean Scildinga, frinan wille, |
the Scyldings' friend, I fain will tell, |
| [352] |
beaga bryttan, swa þu bena eart, |
the Breaker-of-Rings, as the boon thou askest, |
| [353] |
þeoden mærne, ymb þinne sið, |
the famed prince, of thy faring hither, |
| [354] |
ond þe þa ondsware ædre gecyðan |
and, swiftly after, such answer bring |
| [355] |
ðe me se goda agifan þenceð." |
as the doughty monarch may deign to give." |
Linkkejä
- Wicipǽdia. Héafodsíde Muinaisenglantilainen Wikipedia
Luokka:Kielet
ja:古英語
simple:Old English language
Iso-Britannia:Arkikielessä Iso-Britannia (tai Britannia) yleensä tarkoittaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa.
Yhdistynyttä kuningaskuntaa
Iso-Britannia on maantieteellisesti Atlantin valtameressä sijaitseva saari, Euroopan mantereesta luoteeseen. Saari on suurin Britteinsaarista ja muodostaa suurimman osan Yhdistyneen kuningaskunnan pinta-alasta, noin 229 850 km2.
Poliittisesti saarella on kolme maata: Englanti, Skotlanti ja Wales. Ison-Britannian kuningaskunta oli olemassa vuodet 1707–1801. Se muodostettiin vuoden 1707 liittosopimuksella Englannin kuningaskunnan ja Skotlannin kuningaskunnan yhdistyessä. Vuoden 1801 liittosopimus muutti valtion nimen Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneeksi kuningaskunnaksi, josta tuli 1927 nykyinen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Iso-Britannia -nimeä käytetään lähes aina tarkoittamaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa. Lyhenne GB on myös jossain yhteyksissä virallinen valtiosta käytetty lyhenne.
Roomalaiset kutsuivat saarelle sijainnutta provinssiaan Britanniaksi. Nimen uskotaan juontuvan kelttiheimosta. Rooman valtakunnan tuhon jälkeen nimi unohtui. Satoja vuosia myöhemmin keskiajalla kelttien voittopuolisesti asumia alueita mantereella alettiin nimittää nimellä Brittany (Pikku-Britannia) ja saarta Great Britain, ranskaksi: Bretagne ja Grande Bretagne. Vuonna 1604 Skotlannin ja Englannin kuningas Jaakko (1566–1625) (James VI Skotlannissa 1567–, James I Englannissa 1603–) nimitti itseään Ison-Britannian kuninkaaksi, ehkä välttääkseen hankalaa titteliään. Arvonimestä "Ison-Britannian kuningas" tuli virallinen vuonna 1707 kuningaskuntien yhdistyessä. Vuodesta 1801 hallitsijat ovat olleet Ison-Britannian ja (Pohjois-)Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijoita.
Luokka:Britteinsaaret
ko:그레이트브리튼 섬
ja:グレートブリテン島
simple:Great Britain
450Vuosisadat: 200-luku 300-luku - 400-luku - 500-luku 600-luku
Vuosikymmenet:
400
410
420
430
440
- 450 -
460
470
480
490
500
Vuodet:
445
446
447
448
449
- 450 -
451
452
453
454
455
----
Tapahtumia
-
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
als:450
ko:450년
Friisin kieli
Friisi (omalla kielellä frysk, frasch, fresk tai friisk) on kieli, jota puhutaan Alankomaiden ja Saksan rannikoilla (Friisinmaassa). Se on skottia lukuun ottamatta englannin lähin sukulaiskieli mikä selittyy sillä, että englannin kielen Brittien saarelle tuoneet anglit ja saksit lähtivät juuri näiltä alueilta. Friisi muistuttaakin enemmän muinaisenglaintia kuin nykyistä kieltä. Friisillä on virallinen vähemmistökielen asema Alankomaissa ja Saksassa.
Friisi kuuluu englannin kielen tavoin indoeurooppalaisen kielikunnan germaanisten kielten länsigermaaniseen ryhmään.
Friisi jakaantuu kolmeen murreryhmään: länsi-, itä- ja pohjoisfriisiin. Ensiksi ja viimeksi mainitut ovat myös kirjakieliä. Muiden muassa murteiden vokaalijärjestelmät eroavat merkittävästi toisistaan.
Alankomaissa noin 400 000 ihmistä osaa puhua länsifriisiä ja näistä noin puolet puhuu sitä äidinkielenään ja kotikielenään. Alankomaiden Friisinmaassa (yksi Alankomaiden kahdestatoista maakunnasta) kieltä ymmärtää 94 prosenttia asukkaista (1994). Puhujien määrä ei ole olennaisesti vähentynyt viimeisen 40 vuoden aikana. Kieli on kuitenkin jossain määrin uhanalainen.
Itäfriisin puhujia on Saksassa, mutta heitä on enää tuhatkunta. Pohjoisfriisiä puhuu Saksassa noin 12 000 henkeä.
Lähteitä
- The other languages of Europe, 2001, ISBN 1-85359-509-8
- Jaakko Anhava, Maailman kielet ja kielikunnat, 2002, ISBN 951-662-734-X
Linkkejä
- Wikipedy. Haadside Friisinkielinen Wikipedia
- [http://www.fa.knaw.nl/sjablonen/1/ Fryske Akademy]
- [http://www.websters-online-dictionary.org/definition/Frisian-english/ friisi-englanti-sanakirja]
- [http://lamar.colostate.edu/~eric13/frisian.shtml friisin kielen sivusto]
luokka:Alankomaat
luokka:Tanska
luokka:Saksa
ja:フリジア語
MuinaisnorjaMuinaisnorja on kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen listaama suomenkielinen vastine kielelle, jota kirjoitettiin noin 800-1300-luvuilla nykyisen Skandinavian, Islannin ja Brittein saarten alueella. Se on luetteloitu synonyymiksi englanninkieliselle termille 'Old Norse'. Toisena vaihtoehtona tarjotaan termiä muinaisskandinaavi. Norjaksi ja tanskaksi kieli tunnetaan nimillä 'norrønt' tai 'norrøn', 'gammalnorsk' tai 'oldnordisk'. Ruotsiksi sitä nimitetään sanoilla 'fornnordiska', 'norröna' tai 'dansk tunga' ja 'dönsk tunga'. Saksaksi se tunnetaan nimellä 'Altnordisch".
Pohjois-germaanisten kielten polveutumista koskevat nimitykset ja määritelmät eivät ole yhtenäisiä eikä kansanvälistä konsensusta ole päässyt kehittymään. Tämä johtunee sekä niiden välisistä vaikeasti tulkittavista liukumoista että kansallistunteesta, joka suosii omaa nimitystä ja historiaa jokaiselle murteelle ja kansalliskielelle. Toisaalta assosiaatota pohjoiseen yhteiskieleen on ajottain pidetty tavoiteltavana esim. osana romantisoitua viikinkikäsitystä ja myöhemmin myös ideologisista syistä.
Yleisin tulkinta on pääosin seuraava: 700-luvulta lähtien eli kantaskandinaavin jälkeen luoteis-Euroopassa puhuttiin kahta toisistaan vain hieman eroavaa päämurretta, itäistä ja läntistä muinaisskandinaavia. Muinaisnorja oli läntisen päämurteen kirjallinen ilmenemismuoto. Itse asiassa vuosilta 800 - 1350 Skandinaviasta tunnetaan tekstejä lähestulkoon ainoastaan muinaisnorjaksi ja muinaisislanniksi, joiden väliset erot ovat hiuksenhienot. Tämän vuoksi esim. englanninkieliset termit ’Old West Norse’, ’Old Icelandic’ ja ’Old Norwegian’ lasketaan usein synonyymeiksi. Hämmentävästi joskus tähän synonyymilistaan ajatellaan kuuluvaksi myös itse Old Norse.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen listaama suositeltavin nimi 'muinaisnorja' on sekä osuva että harhaanjohtava. Harhaanjohtava se on siksi, että nykyisen Norjan alue oli vain yksi alue monista, joissa tuon ajan "anglo-skandinaavista murrejatkumoa" puhuttiin. Osuva se on siksi, että kirjalliset näytteet tuon ajan yhtenäiskielestä edustavat juuri sen läntistä muotoa eli muinaisnorjaa. On arvioitu, että muinaisnorjan, muinaisenglannin, muinaissaksin ja alasaksan puhujat kykenivät ymmärtämään toisiaan ongelmitta.
Vanhimmat muistiinpanot muinaisnorjaksi on tehty 'nuorempi futhark'-riimukirjoituksella 800-luvulla, viimeisimmät tekstit riimukirjaimin on tehty 1300-luvulla. Noin 1000-luvulta lähtien lounais-Euroopasta tuli kristillinen ja 1100-luvulta lähtien muinaisnorjaa kirjoitettiin myös latinalaisilla aakkosilla. Tunnetuimmat ja laajimmat tekstit muinaisnorjaksi ovatkin latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetut kaksi Eddaa ja saagat, Islannin keskiaikainen kirjallisuus.
Norjassa muinaisnorjan kielellinen jatkumo käytännössä sammui 1350-luvun ruttoon, jolloin itäiset skandinaaviset kielet, lähinnä esitanska, sai siellä ylivallan. Islannissa muinaisnorja kehittyi pikkuhiljaa nykyislanniksi ja Brittein saarilla muinaisnorja sekoittui yhdeksi englannin ainesosista. Myös kelttiläiset kielet mm. gaeli, iiri ja kymri ovat saaneet vaikutteita muinaisnorjasta ja päin vastoin. Muita muinaisnorjasta osittain polveutuvia kieliä ovat mm. Färsaarten fääri ja Orkneysaarten sammunut norni. Itäinen muinaisskandinaavi muuntui esiruotsiksi ja esitanskaksi, joiden erottautumisen katsotaan alkaneen olleen merkittävä 1200-luvun Västgötalagen-lakikokoelman kirjoittamisesta lähtien.
Nykykielistä islanti muistuttaa eniten muinaisnorjaa.
Linkkejä ja kirjallisuutta
- http://www.kotus.fi/kirjasto/asiasanasto.html
- Kielitieteen asiasanasto, Suomi – englanti – viro – saksa, Toimittajat: Anna-Liisa Kristiansson-Seppälä ja Ulla-Maija Kulonen; Kääntäjät: David Steadman (englanti), Mare Onga (viro) ja Wolfgang Veenker (saksa); Atk-asiantuntijat: Tarmo Rahikainen, Mikko T. Virtanen ja Outi Lehtinen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 128, ISSN 0355-5437, ISBN 952-5446-03-4
Luokka:Kielet
Luokka:Muinaiskielet
ko:고대 노르드어
ja:古ノルド語
Riimut
Riimut oli kirjoitustapa, jota muinaiset gootit, muinaissaksilaiset ja muinaisenglantilaiset sekä viikingit käyttivät. Riimuiksi kutsutaan joskus myös unkarilaisten ja turkkilaissukuisten kansojen käyttämiä muinaisaakkostoja. (katso:Unkarilaiset riimut)
Riimukirjoitus katosi kristinuskon myötä manner-Euroopasta ja Britanniasta 700-luvun loppuun mennessä. Pohjolassa sitä käytettiin 800—1100, Gotlannissa vielä 1500-luvulla, ja harvoin jopa vielä 1800-luvun alussa Taalainmaan syrjäseuduilla. Riimujen pääalue oli Tanska, Norja, Islanti, Grönlanti ja varsinkin Ruotsi.
Riimukirjainten alkuperästä on hieman erilaisia käsityksiä. Varmimman teorian mukaan ne perustuivat latinalaisiin kirjaimiin. Niissä on kuitenkin joitakin viitteitä myös kreikkalaisista kirjaimista. Riimukirjaimistoja oli monia tyyppejä. Manner-Euroopan germaaneilla (gooteilla) oli käytössä 24 merkkiä ja anglosakseilla 30. Pohjolassa oli käytössä vain 16 merkkiä, joista oli kaksi versiota, tanskalainen ja ruotsalais-norjalainen versio.
Viikinkien käyttämä nimitys riimuille oli futhark, joka muodostuu kuudesta ensimmäisestä aakkosesta f-u-th-a-r-k. Riimut olivat suoraviivaisia vailla kaarevia muotoja. Sellaisia oli helpompi hakata kiveen.
Kivien tekstit ovat yleensä fragmenttimaisia. Kuuluisin ja pisin teksti on Rökin kivessä, joka seisoo Itä-Göötanmaalla (58.13N-14.40E). Nuorimmat kivet ovat hautakiven tapaisia muistokiviä. Kiviin hakattiin usein kirjainten lisäksi kuvia.
Riimut myyteissä
Muinaisskandinaavisessa mytologiassa Yggdrasil oli puu, joka yhdisti kaikki Yhdeksän Maailmaa. Odin oli viisauden ja kuoleman jumala, jolla oli sammumaton tiedonjano. Odinin mielestä tieto oli valtaa, ja hän halusi lahjoittaa tiedon lahjana seuraajilleen. Odin halusi selvittää riimujen salaisuuden, ja niinpä hän keihästi itsensä keihäällään, nimeltä Gungnir, Yggdrasil-puun kylkeen, ja riippui puun kyljessä yhdeksän päivää. Yhdeksän oli erittäin merkityksellinen numero muinaisskandinaavisessa magianharjoituksessa (yhdeksän maailmaa), joten hän oppi yhdeksän (myöhemmin kahdeksantoista) maagista laulua ja kahdeksantoista maagista riimua. Tämän rituaalin tarkoitus oli saada ensikäden tietoa nöyryyttämällä lihaa, jumala uhrasi itsensä itselleen. Jotkut tutkijat huomauttavat, että pohjanmiehet uskoivat riimujen salaisuuden olevan saavutettavissa vain kuolemalla.
Viikinkien riimumagia
Odin
Riimuilla oli viikinkien käsityksen mukaan taianomainen vaikutus. Niillä saattoi tylsyttää vihollisen miekat, murtaa kahleet tai saada nainen rakastumaan. Riimut paransivat myös sairauksia, suojelivat taistelussa tai puolustivat noitia vastaan. Suojelevia riimuja oli mm. miekan terässä.
Viikinkien magiaa harjoittivat pohjanmiesten kulttuurissa ennustajat, joita kutsuttiin myös riimumestareiksi, maagikot ja berserkit (maagiset soturit). Riimuilla ennustaminen tapahtui seuraavasti: muutama kivi johon oli kaiverrettu riimuja nostettiin sattumanvaraisesti säkistä, ja järjestettiin kuvioon josta ilmeni menneisyys, nykyaika ja tulevaisuus. Kuvion tulkintaa käytettiin silloin apuna päätöksenteossa. Viikingit kunnioittivat syvästi oppineita riimumestareita, ja heidän uskottiin olevan Odinin verisukulaisia. Riimumestarin perinteisen asusteen kerrotaan olleen sininen viitta ja messinkikärkinen puusauva, Odinin viitan ja sauvan mukaan. Riimumestareiden tiedoista ei kuitenkaan ole säilynyt paljoa jälkipolville.
Tietotekniikassa
Pohjoiseurooppalaiset riimut on koodattu Unicode-merkistön (versio 4.1) lohkoon U+16A0–16FF. Jokaisella kirjaimella on vain yksi merkkipaikka, huolimatta siitä monessako eri riimuaakkostossa se esiintyy. Lohkoon kuuluu 75 kirjainta (16A0–16EA), kolme välimerkkiä ja kolme symbolia, joita käytettiin keskiaikaisissa kalentereissa. Riimuja voi näin tarvittaessa esittää vaikka Web-sivustoilla, jos käyttäjällä vaadittava merkistötuki:
:ᚻᛖ ᚳᚹᚫᚦ ᚦᚫᛏ ᚻᛖ ᛒᚢᛞᛖ ᚩᚾ ᚦᚫᛗ ᛚᚪᚾᛞᛖ ᚾᚩᚱᚦᚹᛖᚪᚱᛞᚢᛗ ᚹᛁᚦ ᚦᚪ ᚹᛖᛥᚫ
Muinaisenglantia, latinalaisilla kirjaimilla:
:He cwaeth that he bude thaem lande northweardum with tha Westsae
Vanha merkitys suomen kielessä
Vaikka suomea ei tiedetä kirjoitetun riimuilla, on sana riimu vanha suomalainen sana. Riimu tarkoitti joissain murteissa viiltoa, naarmua tai raaputusta. Riimustaminen oli viillon tekemistä tai naarmutusta. Riimustus oli koristekuvio esimerkiksi puussa tai luussa. Riimusauva oli puusauva, johon oli merkitty viilletyin kuvioin kalenteri. Riimusauva tosin saattoi saada nimensä myös latinalaisesta primus-sanasta, joka tarkoitti uudenkuun jälkeistä vuorokautta.
Kirjoitus tarkoitti myös alun perin koristekuviointia.
Monissa kielissä riimua tarkoittavan sanan "rune" vastine suomen kielessä on "runo".
Katso myös
- Unkarilaiset riimut
ja:ルーン文字
Luokka:Viikinkiaika luokka:kirjoitusjärjestelmät
Beowulf:Tietotekniikassa Beowulf viittaa Beowulf-klusteriin.
Beowulf-klusteriin
Beowulf on muinaisenglanniksi kirjoitettu anglo-saksinen eeppinen sankariruno, jonka vanhimpien osien uskotaan olevan 700-luvulta. Runo sisältää 3182 riviä. Sillä ole alkuperäistä nimeä, mutta se on tunnettu nimellä Beowulf päähenkilönsä mukaan 1800-luvun alkupuolelta lähtien.
Taustaa
Beowulf ei ole vanhin olemassa oleva englanninkielinen runo. Cædmonin luomishymni on vanhempi, mutta Beowulf edustaa kymmenesosaa kirjoitetusta anglosaksisesta tekstistä. Beowulfin ainut olemassa oleva alkuperäisteksti on keskiaikainen kirjakopio Cotton Vitellius A.xv, joka tunnetaan myös nimellä Nowell Codex. Sen on kirjoitettu vuoden 1000 seutuvilla. Alkuperäistekstiä säilytetään nykyisin British Museumissa. Sir Robert Cottonin omistama teksti vaurioitui pahasti tulipalossa 1731, ennen hänen kokoelmansa lahjoittamista 1757 British Museumille. Kirjoitusta ei tutkittu juurikaan, ennen kuin islantilainen Grímur Jónsson Thorkelin teki siitä kaksi kopiota vuonna 1787 ja 1789. Hän julkaisi runon latinaksi 1815. Runo käännettiin tanskaksi 1820 ja viimein englanniksi 1837. Thorkelinin kopioissa on säilynyt 2000 merkkiä, jotka ovat tuhoutuneet näkymättömiin alkuperäisestä tekstistä.
Runon tapahtuma-aika on arvioitu vuosien 515 ja tekstin kirjoittamisen välille. Kuningas Hygelacin kuolinajaksi on arvioitu 515–530 ja viimeisin anglien Englannin valloituksen tapahtuneet 570. Ensimmäiset arviot tapahtuma-ajaksi ovat anglosaksien kulttuurin kukoistuksen aika kuningas Aldfrithin (k. 705) aikana 600-luvun lopulla tai 700-luvun alussa. Viimeisimmat tutkimukset ovat ehdottaneet vuosia 640–650 kuningas Pendan aikana. Arviot myöhäisemmistä ajankohdista perustuvat Englannin tanskalaisvalloituksiin vuodesta 835 1000-luvulle.
Jopa alkuperäisen tekstin kopioiminen ja ymmärtäminen on hankalaa sen huonon kunnon ja keskiaikaisesta kirjoituksesta puuttuvien välimerkkien vuoksi. Runoa ei voi kääntää suoraan nykykielille runomitan ja runollisen kielen vuoksi. (esimerkkinä sana "hronráde" – "valastie" ~ meri). Beowulfista on tehty useita käännöksiä nykyenglannille, jokainen käännös kuitenkin eroaa merkittävästi alkuperäistekstistä.
Tarina
Beowulfin tapahtumat sijoittuvat Skandinaviaan (Scede-landum). Kuningas Hroðgar on rakentanut palatsin, mutta Grendel-hirviö tai demoni ryöstää sen öisin tappaen ihmisiä. Grendel oli suurikokoinen, ihmishahmoinen ja sillä oli pimeässä hohtavat silmät. Se oli eräänlainen peikko, joka eli suolla.
Nuori soturi Beowulf kohtaa hirviön ja voittaa sen paljain käsin. Juhliminen on kuitenkin ennenaikaista Grendelin äidin saapuessa kostamaan poikansa puolesta. Beowulf seuraa hirviötä veden alle, ja surmaa hirviöt luolasta löytämällään miekalla.
Viidenkymmenen vuoden kuluttua Beowulf on itse kuningas, kun lohikäärme hyökkää hänen valtakuntaansa. Vanha Beowulf lähtee miesjoukon johdossa tappamaan lohikäärmettä.
Beowulf ja Tolkien
J.R.R. Tolkienin tuotannossa on vaikutteita Beowulfin tarinasta. Toimiessaan Oxfordin yliopiston professorina hän kirjoitti esseen Beowulf: The Monsters and the Critics ja käänsi runon proosana nykykielelle.
Suomennos
Beowulf julkaistiin kokonaan suomeksi vuonna 1999. Teoksen ovat suomentaneet Osmo Pekonen ja Clive Tolley.
Linkkejä
- [http://www.gutenberg.net/etext/9701 Beowulf, alkuperäisteksti Harrisonin ja Sharpin kopiona]
- [http://www.gutenberg.net/etext/981 Beowulf, nykyenglanniksi, Gummeren käännös]
- [http://www.wordandpage.co.uk/Bw1.htm Beowulfin ensimmäinen runo suomeksi]
Luokka:Runot
ja:ベオウルフ
Asian American Journalists AssociationThe Asian American Journalists Association (AAJA) was founded in 1981 by several Asian American journalists who felt a need to support greater participation by Asian Americans in the news media.
Its goals are:
- To encourage Asian Pacific Americans to enter the ranks of journalism
- To work for fair and accurate coverage of Asian Pacific Americans
- To increase the number of Asian Pacific American journalists and news managers in the industry.
AAJA is a nonprofit organization. It has 19 chapters in the United States and Asia, with over 1,900 members.
External links
- [http://www.aaja.org AAJA Web site]
Category:Journalism organizations
Category:Asian American-related topics
online spielautomaten elitarne.info narty we francji hoteles en berlin teksty
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Sid Ifni
Ifni was a Spanish province on the African coast in what is now Morocco, south of Agadir and across from the Canary Islands.
It had a total area of 1,502 km² (580 sq mi), and a population of 51,517 in 1964. The main industry was fishing.
Spain's presence in the area can be traced t
|
Hugh Selby Norman-Walker
Sir Hugh Selby Norman-Walker,KCMG, OBE (Chinese: 羅樂民, 1916 - 1985) was a officer in the British Colonial Office.
He was the Commission of Bechuanaland from 1965 - 1966, Governor of The following is a list of churches in Adelaide, capital of South Australia. Historically, Adelaide has been known as a City of Churches, largely arising from its history of settlement. In contrast to the other States of Australia, South Australia was establi
|
Wikipedia:Articles for deletion/Les Godfrey
|
Borneo campaign (1945)
The Borneo campaign of 1945 was the last major Allied campaign in the South West Pacific Area, during World War II. In a series of amphibious assaults between May 1 and July 21, the Australian I Corps, under General Leslie Morshead, att
|
Charles Stuart Parnell
Charles Stewart Parnell (June 27 1846 – October 6 1891) was an Irish political leader and one of the most important figures in 19th century Ireland and the United Kingdom;
St.Gregorios Geevarghese of Parumala (June 15, 1848 - November 2, 1902) of Parumala is popularly known as Parumala Thirumeni (bishop of Parumala).
At the turn of the 20th century, there lived a holy man on a haunted island, called Parumala, on the banks of River Pampa in Kerala, India. He was the prophet of his time, who set moral tone for his people
|
|
