Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Muisti

Muisti

:Tietokoneen muisti, katso: keskusmuisti Muisti on kyky tallentaa ja palauttaa mieleen menneitä kokemuksia. Ihmisen muisti jaetaan välittömään (sensoriseen) muistiin, lyhytkestoiseen (työ-) muistiin ja pitkäaikaiseen (säilö-) muistiin. Muistin häiriöt tunnetaan yhteisnimellä amnesia. Muistia ihmisen mielen ominaisuutena tutkii kognitiivinen psykologia. Nuori ihminen muistaa parhaiten, mitä juuri äsken on tehnyt. Lyhytkestoinen muisti rapistuu iän myötä, mutta pahimmillaan se voi kadota lähes täysin joissakin yleensä vanhoille puhkeavissa sairauksissa. Lyhytkestoisen muistin uskotaan olevan aivojen neuronien viestinnän muutoksissa, kun taas pitkäkestoinen muisti muodostuu neuronien rakenteen muutoksista, jotka perustuvat proteiinisynteesiin. Iän myötä voimistuva mielipiteiden jäykkyys ja heikentyvä kyky nähdä asioita monelta kannalta voi olla jopa aivorakenteessa, sillä myös mielipiteet varastoituvat pitkäkestoiseen muistiin. Mitä huonompi lyhytkestoinen muisti on, sitä huonommin uusi kokemus onnistuu muodostamaan uusia rakenteita pitkäkestoiseen muistiin jo muodostuneiden rakenteiden tilalle. Muisti kehittyi parantamaan eliöiden sopeutumista ympäristöön. Jos eliö havaitsi esimerkiksi jonkun toiminnan tai paikan vaaralliseksi, se oppi muistin avulla välttämään sitä. Selkärankaisten eräs piirre on muisti; jopa kalat oppivat jotakin. Alkeellisemmillakin eläimillä, kuten muurahaisilla, on todettu jonkinlaista hermostollista muistia, tosin valtaosa muurahaisen "muistista" on ulkomaailmassa, jonne se merkitsee kulkemansa reitit ja tärkeät paikat erilaisin hajujäljin. Jotkut eliöt, kuten monet selkärankaiset opettavat poikasilleen asioita, jotka sitten tallentuvat näiden muistiin. Ihminen pystyi kielensä kautta viestittämään huomattavan tehokkaasti muistamiaan asioita muille, jolloin syntyi kulttuuri. Kielen avulla opettaa asioita jälkeläisille helpottui huomattavasti. Muistiaan parantamaan ihmiset keksivät monenlaisia keinoja. Jo ennen kirjoitustaidon keksimistä tekemiään kuvia ja merkkejä uudelleen tarkastelemalla ihmiset saattoivat palauttaa mieleensä niihin sisällytettyjä viestejä. Esimerkiksi joillakin intiaaniheimoilla on ollut rummun kalvolla merkintöjä, jotka auttoivat muistamaan kertomuksia heimon menneistä vaiheista. Suullisia kertomuksia muokattiin erilaisiin runomittoihin, jolloin niitä saatettiin muistaa huomattavasti paremmin kuin suorasanaisia. Runomitan avulla on runomitan käyttöön harjaantuneen mahdollista muistaa yksityiskohtaisesti kirjankin mittaisia kertomuksia. Opettaminen työnä keksittiin jo ennen kirjoitustaitoa; jo varhaisissa ihmisyhteisöissä on ollut käytäntöjä, joissa tietävämpi tai taitavampi henkilö, opettaja, siirtää suullisesti tai esimerkin avulla tietojaan ja taitojaan kartuttaville oppilaille. Ihmiskunnan muistia paransi ja tarkensi huomattavasti kirjoitustaidon keksiminen, sillä muistinvaraisena säilyneet kertomukset joka tapauksessa muokkautuivat sukupolvien kuluessa, ja varsinaista kirjoitusta edeltäneiden kuvien ja symboleiden tulkintataidot helposti unohtuivat. Pidetään kuitenkin mahdollisena, että nykymaailmassa ihmisyksilöiden (hermostollista) muistia kirjoitustaito voi jopa heikentää. Kirjoittaessaan asioita "muistiin" ihminen ikään kuin siirtää muistiaan ulkomaailmaan muurahaisen tavoin. Tämä voi pienentää tarvetta hermostollisen muistin käytölle. Myös tiedon helppo saatavuus voi vähentää muistin tarvetta. Tiedon saatavuuden helpottuminen näkyy myös siinä, miten koulutus on viimeisen sadan vuoden aikana Euroopassa kehittynyt. Aikaisemmin keskityttiin pitkälti laajaan tietomäärään; nyt yhä enemmän kykyyn hankkia tietoa tarvittaessa. Luokka:Psykologia ja:記憶 simple:Memory

Tietokone

::Tämä artikkeli käsittelee laitetta. Tietokone (lehti) käsittelee lehteä. Tietokone on kone, joka käsittelee numeeris-loogista tietoa ohjelmointinsa mukaisesti. Arkikielessä tietokoneella tarkoitetaan yleensä yleiskäyttöistä laitetta, joka on tarkoitettu suorittamaan kaikenlaisia tietojenkäsittelytehtäviä. Esimerkiksi pelikonsolit, matkapuhelimet ja taskulaskimet ovat usein ominaisuuksiensa puolesta täysiverisiä tietokoneita, vaikka niitä ei käyttötarkoitustensa vuoksi yleensä pidetäkään sellaisina. Eräs tietokoneen matemaattinen malli on Turingin kone, jonka kehitti englantilainen matemaatikko Alan Turing. Tietojenkäsittelyn ekvivalenssiperiaatteen mukaan kaikki tietokoneet pystyvät suoriutumaan samoista tehtävistä, mikäli käytössä on riittävästi tallennustilaa ja aikaa. Näin ollen mikäli koneella tai formaalilla järjestelmällä (esimerkiksi ohjelmointikielellä) voi toteuttaa Turingin koneen, voi sillä periaatteessa toteuttaa myös minkä tahansa algoritmin tai ohjelman. Tietokoneiden edeltäjinä voidaan pitää toisaalta reikäkorttien käsittelyyn tarkoitettuja reikäkorttikoneita, toisaalta esimerkiksi mekaanisia laskimia. Ensimmäiset varsinaiset ohjelmoitavat tietokoneet rakennettiin 1940-luvulla ja niitä käytettiin mm. toisen maailmansodan aikaan salakirjoitusten murtamiseen (brittiläinen Colossus), ohjusten ratojen laskentaan (amerikkalainen ENIAC) ja lentokonesuunnittelun lujuuslaskentoihin (saksalainen Z3).

Tietokoneen toiminta

Vaikka tietokoneen pystyykin toteuttamaan lukemattomilla eri tekniikoilla, on valtaosa tietokoneista kautta historian perustunut elektronisiin piireihin, joiden alkeellisimmat perusosat suorittavat Boolen algebraan kuuluvia perusoperaatioita. Koska Boolen algebra perustuu kahteen totuusarvoon, on luontevaa käyttää niitä kaiken käsiteltävän tiedon ilmaisemiseen: esimerkiksi lukuja on teknisesti yksinkertaisinta käsitellä, jos ne on esitetty binäärijärjestelmän avulla. Yksittäisestä totuusarvosta (binäärijärjestelmän numerosta 1 tai 0) käytetään nimitystä bitti. Useimmat tietokoneet toteuttavat John von Neumannin mallia, jossa sekä ohjelma että sen käsittelemä tieto ovat muistiin tallennettua dataa. Tietokone suorittaa ohjelmaa yleensä lukemalla peräkkäisiä muistipaikkoja ja tulkitsemalla lukemansa bittijonot konekielisiksi käskyiksi. Konekielikäsky suorittaa yleensä jonkin yksinkertaisen alkeisoperaation, kuten bittijonon lukemisen muistipaikasta, kahden bittijonon välisen yhteenlaskun tai ohjelman suoritusosoitteen ehdollisen vaihtamisen. Konekielikäskyjä suorittavaa tietokoneen osaa kutsutaan suorittimeksi eli prosessoriksi, joka on nykyään yleensä alaltaan muutamien neliösenttimetrien kokoinen integroitu piiri. Henkilökohtaisissa tietokoneissa on tyypillisesti vain yksi suoritin, mutta suurissa palvelimissa ja supertietokoneissa niitä voi olla jopa useita tuhansia. Suorittimien lisäksi tietokoneessa on yleensä myös muita piirejä, jotka suorittavat erikoistuneempia tietojenkäsittelytehtäviä ja vapauttavat siten varsinaiset suorittimet näistä tehtävistä, esimerkiksi:
- Levyohjain, joka kopioi tietoa keskusmuistin ja kiintolevyn välillä.
- Näytönohjain, joka muuttaa näyttömuistiin tallennetun kuvan näyttölaitteelle sopivaksi ajoitetuksi signaaliksi. Monet näytönohjaimet osaavat myös itse piirtää grafiikkaa näyttömuistiin. Vaikka kaikki tietokoneet pystyvätkin periaatteessa suorittamaan samat tehtävät, ovat jotkut tietokoneet huomattavasti soveltuvampia joihinkin tehtäviin kuin toiset. Suorituskykyä erityyppisissä tehtävissä mitataan ns. benchmark-testeillä. Riittävän suorituskyvyn lisäksi merkittäviä tekijöitä ovat mm. koneen vakaus, vikasietoisuus, virrankulutus, fyysinen koko, ohjelmistoyhteensopivuus sekä hankinta- ja käyttökustannukset. Arkipuheessa tietokoneiden "paremmuutta" vertaillaan usein vertailemalla suoraan esimerkiksi suorittimien kellotaajuuksia. Kellotaajuus voi antaa suurpiirteisen vihjeen esimerkiksi PC-työaseman teknisestä iästä ja siten sen yleisestä suorituskyvystä ja luotettavuudesta useimmissa tehtävissä, mutta pelkkiin numeerisiin suureisiin katsominen voi esimerkiksi koneen ominaisuuksia arvioitaessa olla hyvinkin harhaanjohtavaa.

Tietokoneen arkkitehtuuri

Tietokonejärjestelmään kuuluvat
- ohjelmisto, "pehmo", "softa", (engl. :en:software).
- laitteisto, "rauta", (engl. :en:hardware) ja Ohjelmisto jaetaan edelleen
- kiinteisiin eli valmiisiin ohjelmiin, "valmo" (engl. :en:firmware),
- käyttöjärjestelmän (esim. Microsoft Windows tai GNU/Linux) ja
- käyttöjärjestelmän päällä toimiviin sovellusohjelmiin (esim. Open Office). Tietokoneen laitteiston von Neumannin arkkitehtuuri on säilynyt suunnilleen samana aina 1940-luvulta asti. Se on saanut nimensä ENIACin rakentamiseen osallistuneen John von Neumannin mukaan. Siihen kuuluu:
- suoritin, (engl. processor), joka suorittaa ohjelmaa
- muisti, (engl. data storage), johon tallennetaan sekä ohjelmat että niiden käyttämät tiedot
- oheislaitteet, (engl. peripheral device), tiedon syöttöön ja tulostukseen

Pöytätietokoneen osat

Nykyaikaisen pöytämallisen työasema- tai kotitietokone laitteisto koostuu erillisistä osista, joita ovat tyypillisesti:
- yksi tai useampi suoritin
- muisti
- emolevy
- näytönohjain (joko emolevyllä tai erillisenä korttina)
- ääniohjain (joko emolevyllä tai erillisenä korttina)
- massamuisti
  - yksi tai useampi kiintolevy
  - Kirjoittava DVD-asema
- ohjauslaitteet
  - näppäimistö
  - hiiri
- yksi tai useampi näyttö
- tietoliikenneyhteyden (esim. Internet) mahdollistava laite (yleensä verkkokortti tai modeemi)
- tulostin
- kuvanlukija eli skanneri Lisäksi tarvitaan osia, joita ei käytetä tiedonkäsittelyyn, kuten
- kotelo
- virtalähde
- muiden osien jäähdytykseen tarvittavat tuulettimet tai vesijäähdytysjärjestelmä

Tietokoneiden käytöstä

Ensimmäiset tietokoneet 1940- luvulla oli tehty sotilaallisiin tarkoituksiin, mm. Saksan ja Japanin salakirjoitusjärjestelmien murtamiseen. Tietokonetta käytetiin aluksi keskeisesti laskemiseen (vrt. engl. computer). ENIAC (385 kertolaskua sekunnissa) pystyi korvaamaan kertolaskussa (noin 1 kertolasku per minutti per ihminen) noin 23 000 ihmistä. Nykyinen mikroprosessori on edelleen noin 3 000 000 kertaa ENIAC:ia nopeampi, eli korvaa kertolaskuissa noin 60 miljardia ihmistä. Myöhemmin oivallettiin että ykkösillä ja nollilla voitiin kuvata mitä tahansa: tekstiä (tekstinkäsittely), kuvia (kuvien käsittely), sanomia, kirjoja, arkistoja, maastoa, rakennuksia jne. Tietokone ohjaa monesti laajoja järjestelmiä, esim. tietokoneohjattua tuotantoa, ase-, tiedustelu- tai johtamisjärjestelmää, liikennevaloja, puhelinkeskuksia, Internetin reitittimiä, autoja, pesukoneita, lähes kaikkia teknisiä järjestelmiä. Nykyaikaisen yhteiskunnan teknologinen pohja on keskeisesti tietokonetekniikkaa. Tietokoneen kapasiteetin kasvu on jatkuvasti yllättänyt asiantuntijat. Aikojen saatossa ovat asiantuntijoina pidetyt henkilöt lausuneet monia väitteitä, jotka tulevaisuus on osoittaneet vääriksi, esimerkiksi
- "Maailmassa on markkinoita ehkä viidelle tietokoneelle."
- "En näe mitään käyttöä tietokoneille kotona."
- "640 kilotavun pitäisi riittää kaikille. Tietyssä viitekehyksessä nämä ovat joskus ehkä voineetkin pitää paikkansa. Šakin peluuta pidettiin pitkään niin ihmismäisenä toimintona, että tietokoneen ei ajateltu koskaan pystyvän siihen. Merkittävä tapaus tietokoneen historiassa oli myös Toy story- elokuva, joka oli tehty täysin tietokoneella, tietokoneanimaationa.

Tietokonesukupolvet

Tietokoneiden sukupolvien teknologisia vaiheita ovat olleet:
- putkikoneet
- transistorikoneet
- mikropiirikoneet ja
- mikroprosessorikoneet. Ensimmäiset elektroniset tietokoneet 1940- luvun lopussa perustuivat releisiin ja elektroniputkiin, hitaisiin, epäluotettaviin, suurta energiakulutusta edustaviin ja suuriin komponentteihin. Colossus oli ensimmäinen elektroninen yleiskäyttöinen tietokone, joka rakennettiin Britanniassa Natsien viestiliikentessä käytetyn salauksen purkamiseen. Koska kyse oli tiedustelu toiminnasta, Britannian hallituksen salassapitomääräys koski myös Colossusta. ENIAC oli Yhdysvaltain ensimmäinen täysin elektroninen yleiskäyttöinen tietokone. Sen käyttö tarkoitus oli tykistön ampumataulukoiden laskenta, mitä ei luokiteltu sodanjälkeen salaiseksi ja näin ollen ENIAC:iin liittynyt dokumentaatio voitiin julkistaa heti 2. maailmansodan päätyttyä Siirtyminen 1950- luvulla puolijohteisiin perustuviin transistoreihin pienensi oleellisesti komponettien kokoa ja energian tarvetta sekä lisäsi luotettavuutta. Siirtyminen 1960- luvulla mikropiirehin pienensi jälleen tietokoneen komponenttien kokoa. Alkoi Mooren lakina tunnettu kehitys, jossa samalle mikropiirille saatiin kaksinkertainen komponenttimäärä puolessatoista vuodessa. Seuraava mullistus oli mikroprosessorin keksiminen. Mikroprosessorin avulla syntyi henkilökohtainen tietokone, PC. 1980- ja 1990- luvuilla siirryttiin suurtiheyksisiin mikropiireihin (VLSIC) ja edelleen suurnopeuksisiin mikropiireihin (VHSIC). Tietokoneiden sukupolvien suurvaiheita ovat olleet:
- suurtietokone (1965 - 1975) (mainframe)
- minikone (1975 - 1985)
- palvelin (1985 - 1995)
- verkko (1995 - ?)
- verkko + pääte (2000 - ?)

Mikroprosessori, suoritin

Mikroprosessori on tietokoneen keskusyksikkö, aivot, yhdellä mikropiirillä. Ensimmäinen mikroprosessori, Intelin 4004 vuodelta 1971 sisälsi noin 2300 transistoria. Sen kellotaajuus, nopeus oli 0,1 MHz:iä, kerralla käsitteltävän tiedon leveys 4 bittiä (yksi numero) ja se pystyi käsittelemään 0,06 miljoonaa käskyä sekunnissa. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2001 uusin mikroprosessori Intelin perheessä oli Itanium. Se sisälsi noin 25.000.000 transistoria, sen kellotaajuus oli 733 MHz:iä, kerralla käsisteltävän tiedon leveys oli 64 bittiä (16 numeroa) ja Itanium pystyi suorittamaan 7491 miljoonaa käskyä sekunnissa. Luvut ovat murskaavia. Ihmiskunnan tekniikan historiassa ei ole vastaavaa ilmiötä. Tästä voidaan päätellä, että ihmiskunnan tekniikan historiassa eletään poikkeuksellisia aikoja.

Tietokoneen aiheuttamia muutoksia

1. Yksityisyys vaarassa. Mikroprosessori on luomassa ennen näkemättömän mahdollisuuden yhdistellä ja saada tieto eri lähteistä. Tämä kehitys uhkaa ihmisten yksityisyyttä. Lääke tähän on mikroprosessori ja sen antama mahdollisuus tietojen tehokkaaseen ja halpaan salaamiseen. 2. Elektroninen työpaikka. Aluksi työpaikka muuttui melko vähän. Sitten halvat työryhmäohjelmat ja tietokoneverkot muuttivat työtä enemmän. Johto pystyy johtamaan useampaa ja erilaisempaa työryhmää tehokkaasti. Hyvät uutiset ovat se, että toimistokoneet eivät koskaan ole olleet näin halpoja. Huonot uutiset ovat se, että ihmisten etenemismahdollisuudet pienenevät, kun johtajia tarvitaan vähemmän. 3. Aivokuvaus kaikille. Kolmiulotteiset tomografia- laitteet vaativat laskentakapasiteetin, joka oli toteutettavissa vain kalliilla minitietokoneilla. Nyt sama kapasiteetti löytyy tehokkaimmista mikroista. 4. Uutistuotannosta tulee yhteistoimintaa. Aiemmin uutiset tulivat suurista uutistoimistoista. Nyt sähköpostijärjestelmät ja elektroniset keskustelufoorumit tarjoavat uutisaiheita valtavan turhan tiedon lisäksi. Reportterit saavat paljon sähköpostia ulkopuolisilta. Uutispohja kasvaa. 5. DNA-mysteerit paljastuvat. Ihmisperimän molekyyliketjujen laskenta on synnyttänyt uuden laskennallisen molekyylibiologian. Sairastumisherkkyys ja perinnölliset taudit voidaan kartoittaa. Ja vakuutusyhtiöt voivat tutkia, ketä kannattaa vakuuttaa. 6. Sähköposti luo demokratiaa. Se korvaa hierarkkisen johtamisportaikon ja mahdollistaa suoran tiedon alhaalta ylös (vrt kohta 3). 7. Älykkäämmät autot hallitsevat maanteitä. Moottorit käyttävät vähemmän polttoainetta ja antavat paremman tehon. Tarve säätää moottoria huollon yhteydessä on mennyttä aikaa. Omia käyttöjärjestelmiä yhdistämään tavallisen auton noin tusina mikroprosessoria tutkitaan. Tiedon valtatie autossa. 8. Luottoa kaikille. Kymmenen vuotta sitten luottokorttiostosten tarkistaminen oli hankalaa ja työlästä. Nyt jokaisen ostoksen automaattinen tarkastus on mahdollista heti, ja ennen kaikkea halvalla. Vuonna 1990 Visan tietoverkoissa maksettiin 174 miljardilla dollarilla, vuonna 1994 293 miljardilla, joka tarkoittaa 17 prosentin vuosikasvua. 9. Maailmanlaajuinen äänivalinta. Kännykkä on käytännössä mikrotietokone, johon on liitetty antenni ja joka on optimoitu signaalien välittämiseen. Uudet matkapuhelinverkot tarjoavat uusille valtiolle mahdollisuuden kivikaudesta suoraan uusimpaan tekniikkaan. 10. Animaatio avaa uuden ulottuvuuden. Elokuva Toy Story tehtiin pienimmällä henkilöstöllä kuin mikään aikaisempi animaatioelokuva. Silicon Graphicsin työasemien koneaikaa kului 800 000 tuntia ja tuloksena oli 500 Gigatavua tietoa, jonka yleisö näki filminä. 11. Tietokone ja digitaalinen signaalinkäsittely on aivan keskeinen osa nykyaikaisinta tavanomaista sodankäyntiä. Tietokoneeseen perustuvat mm. täsmäase, AWACS, JSTARS, GPS, tietoliikenne ja suuri osa tiedustelua 12. Laajimmillaan tietokone nähdään uuden tieteellisen paradigman mahdollistajana. Tällöin tietokone on avaa ihmiselle kompleksisuuden maailman samalla tavalla kuin mikroskooppi avasi pienuuden maailman ja kaukoputki suuruuden maailman. Tietokone tutkimusvälineenä mahdollistaa mm. kokonaisuuksien uudenlaisen tutkimuksen osiin keskittymisen sijasta. Tätä tietokoneiden aiheuttamaa muutosta on käsitellyt mm. amerikkalainen filosofi ja fyysikko Heinz R. Pagels.

Tietokoneen tulevaisuudesta

Mooren laki jatkunee vielä jonkin aikaa, eli tietokoneiden kehitys jatkuu ainakin nykyisenlaisena. Tämä kehitys merkitsee:
- teknisen älykkyyden radikaalin kasvun jatkumista (ks. Epistemologia/Tekninen ja inhimillinen tieto)
- yhä älykkäämpien, suurempien ja reaaliaikaisempien tehtävien siirtymistä tietokoneille
- tekniikan ja ihmiskunnan tietokoneistumista Tietokoneiden tulevaisuus on tietokoneverkoissa. Mullistusta tietokonetekniikassa on esitetty kvanttitietokoneista. Tietokone muuttaa ehkä ihmiskunnan kehityksen suunnan. Yksi tällainen suunta on transhumanismi.

Kirjallisuutta


- Martin Davis: Tietokoneen esihistoria Leibnizista Turingiin. Art House, 2003. ISBN 951-884-364-3

Katso myös


- Tietotekniikka
- Kannettava tietokone
- Tietokoneverkot
- Supertietokone
- Sulautettu tietokone
- Tekninen ja inhimillinen tieto
- Tietokonesimuloinnin keinot
- Tallennettu tieto
- Tietokoneiden vertailu 1940 - 2000
- Tietokoneet ja mallintaminen Neuvostoliiton kaatamisessa
- Suomen ensimmäiset tietokoneet
- PC
- Macintosh Luokka:Tietotekniikka Luokka:Matemaattiset apuvälineet ms:Komputer ko:컴퓨터 ja:コンピュータ simple:Computer

Keskusmuisti

Keskusmuisti on tietokoneohjelmien työmuisti, johon latautuvat käyttöjärjestelmän ohjelmat, suoritettavat sovellukset sekä näiden tarvitsemat tiedot. Keskusmuisti on tyypiltään luku- ja kirjoitusmuistia (RAM, Random Access Memory). Keskusmuistin sisältö tyhjenee aina virrankatkaisun yhteydessä. Kuitenkin kerran muistiin ladattu ohjelma toimii nopeammin ja on nopeammin saatavilla, kuin jos ohjelma täytyisi ladata huomattavasti hitaammilta massamuisteilta (kiintolevy, USB-muisti yms.). Keskusmuistin jatkeena käytetään nykyään useimmiten tarvittaessa näennäismuistia.

Muistin toiminta

Puhuttaessa tietokoneen muistin määrästä tarkoitetaan sillä juuri keskusmuistin kokoa. Uudet ohjelmat — varsinkin multimediasovellukset — vaativat aina vain enemmän keskusmuistia. Koneen nopeuteen vaikuttaa olennaisesti keskusmuistin määrä ja nopeus. Niinpä uusia, entistä suurempia ja ennen kaikkea nopeampia muistiyksiköitä kehitetään jatkuvasti. Tietoa keskusmuistin ja prosessorin välillä siirretään erilaisten väylien avulla. Väylän siirtämän tiedon määrä riippuu väylän leveydestä ja nopeudesta. Leveys ilmoitetaan yleensä bitteinä tai tavuina. Väylän leveydellä tarkoitetaan sitä tiedon määrää, joka voidaan väylää myöten kerralla siirtää. Muistin toimintaa ohjataan ns. kellopulsseilla. Pulssi määrää milloin muisti voi lähettää tietoa ja milloin sen täytyy ottaa sitä vastaan. Kellopulssien välistä aikaa mitataan megahertseinä (MHz) (kellotaajuus), eli kuinka monta miljoonaa kellopulssia tapahtuu sekunnissa. Mitä suurempi (väylän) kellotaajuus on, sitä nopeampaa muisti on ja sitä enemmän operaatioita muisti suorittaa. Muistin koko ilmoitetaan yleensä megatavuissa (MB). Muistin nopeutta saatetaan kuvata myös sen viiveen avulla. Viive ilmoitetaan nanosekunteina (ns), joka mittaa ajan ensimmäisen operaation suorittamiseen. Viiveiden ilmoittamisen on kuitenkin muistityypeistä riippuva, eikä sitä aina mitata samalla tavoin. Muistipiirien nopeutumiseen käytetään arkkitehtonisia keksintöjä, muistisolu itsessään säilyy "samana". Asiaa vaikeuttaa se, että tehdyt muutokset tulee ottaa huomioon myös piirien lukutekniikassa eli emolevyn piirisarjan täytyy tukea näitä muutoksia.

Muistityypit

Pääartikkeli: DRAM, SRAM Yleensä keskusmuisti on DRAM-tyyppinen dynaaminen muisti. Tämä tarkoittaa sitä, että muistia on koko ajan virkistettävä ettei tiedot katoa. Joissain erikoistapauksissa keskusmuisti voi olla DRAM-muistin sijasta staattinen SRAM-muisti, jossa tiedot pysyvät virkistämättä. Useimpia muistipiirejä löytyy myös virheenkorjaavana ECC-versioina (Error-Correcting Code). Emolevy määrittelee käytettävän muistipiirin tyypin. Luokka:Tietokonetekniikka Luokka:Tallennusvälineet ko:램 ja:Random Access Memory simple:Random access memory th:แรม

Kognitiivinen psykologia

Kognitiivinen psykologia tutkii ihmisen tietoa käsitteleviä prosesseja, esimerkiksi muistin, oppimisen, ajattelun, havaitsemisen, tarkkaavaisuuden, luovuuden ja ongelmanratkaisun toimintaa. Kokeellinen tutkimus soveltuu hyvin kognitiiviseen psykologiaan, ja tutkimusote onkin ihmistä ulkopuolelta tarkkaileva eikä fenomenologisia metodeja kuten introspektiota käytetä. Kognitiivinen psykologia kehittyi omaksi tieteenalakseen 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa ja termi yleistyi käyttöön Ulrich Neisserin vuonna 1967 kirjoittaman kirjan Cognitive psychology ansiosta. Kognitiivisesta psykologiasta on myöhemmin noussut eräs koulukunta nimeltä kognitivismi. Kognitiotiede on puolestaan oma osa-alueensa, joka pyrkii laskennallisella mallintamisella kuvaamaan ihmismielen toimintaa informaatioprosesseina. Tähän verrattuna kognitiivinen psykologia tutkii ihmistä enemmän ulkopuolelta. Kognitiivisessa neuropsykologiassa tutkitaan yleensä aivovammautuneita potilaita, joilla aivotoiminta poikkeaa normaalista ja näitä poikkeamien aiheuttamia muutoksia käyttäytymisessä tai persoonassa voidaan havaita. Näillä tuloksilla voidaan esimerkiksi tukea tai kumota kognitiivisessa psykologiassa esitettyjä väitteitä. Kognitiivinen neurotiede, joka kuuluu enemmän kognitiotieteen alle, taas tutkii aivoja fysiologisesti ja pyrkii neuropsykologiaa alemmalla tasolla löytämään aivoista ymmärrettäviä ilmiöitä.

Kognitiivisen psykologian käsitteitä

Skeemat Havaitseminen
- Tarkkaavaisuus ja siihen liittyvät teoriat
- Havaitseminen
  - Havaintopsykologia Oppiminen
- Oppimisteoriat (koulukuntien näkemykset oppimisesta)
- Taitava oppiminen
  - Oppimaan oppiminen
  - Oppimistrategiat ja -tyylit
  - Miellekartta
  - Oppimisorientaatiot
  - Oppimismotivaatio
  - Metakognitiiviset taidot
- Elinikäinen oppiminen Muisti
- Muistitutkimus
- Muistijärjestelmä (Atkinson ja Shiffrin)
  - Sensorinen muisti
  - Työmuisti
  - Pitkäkestoinen eli säilömuisti
    - Deklaratiivinen muisti
    - Proseduraalinen muisti
- Tallentaminen
- Unohtaminen, unohtamisteoriat Kieli
- Käsitteet ja niiden muodostuminen
- Kielen perustasot
- Kielen ja ympäristön jäsentämisen (/ajattelun) suhde Ajattelu
- Mielikuvat
- Ihmisen ja eläinten ajattelun erot
- Ongelmanratkaisu
  - Päätöksenteko, heuristiikat
- Taitava ajattelu
  - Asiantuntijuus
  - Luovuus
  - Älykkyys Luokka:Psykologia ja:認知心理学

Selkärankaiset


- Linnut (Aves)
- Matelijat (Reptilia)
- Nisäkkäät (Mammalia)
- Sammakkoeläimet (Amphibia)
- Luukalat (Osteichthyes)
- Rustokalat (Chondrichthyes)
- Ympyräsuiset (Cyclostomata)
- Viuhkaeväiset (Actinopterygii)
- Archosauria Selkärankaiset (Vertebrata) ovat selkäjänteisiä eliöitä, joiden selkäjänne on suojattu nikamiksi kutsutuilla luilla. Selkärankaiset ovat eläinkunnan laajin ja parhaiten tunnettu alajakso. Ihminen on selkärankainen. Luokka:Selkärankaiset ms:Vertebrata ko:척추동물 ja:脊椎動物 simple:Vertebrate th:สัตว์มีกระดูกสันหลัง

Kieli

:Tämä sivu käsittelee luonnollisia kieliä, muut kielet, katso: kieli (täsmennyssivu) ---- kieli (täsmennyssivu) vuodelta 1407.]] "Kielellä tarkoitetaan ensisijaisesti ihmisten käyttämiä luonnollisia kieliä, jotka tavallisesti toteutuvat puheviestintänä. Yksittäiset kielet ovat mahdollisia, olemassa, ihmislajin kielikyvyn ansiosta. Puhetta myötäilee ja tukee sanaton viestintä. Luonnolliset kielet ovat symbolisia ja niissä on useita osajärjestelmiä. Kielissä on rakenne, joka palvelee tai täyttää ihmiselle tärkeitä funktioita, ja tämä toteutuu kielenkäyttöprosessina. Kielen rakenne ei ole staattinen järjestelmä, vaan sallii paljon vaihtelua esimerkiksi maantieteellisesti, sosiaalisesti ja käyttötilanteen mukaan. Kieli on keskeisimpiä ihmisyyttä luovia tekijöitä. Kieltä on tarkasteltava monesta näkökulmasta. Toisaalta se on autonominen järjestelmä, toisaalta sosiaalinen, kulttuurinen, mentaalinen, biologinen ja kognitiivinen ilmiö. On erilaisia käsityksiä autonomisen kielijärjestelmän suhteesta muihin mainittuihin ulottuvuuksiin, eli kielen rakenteen, tehtävien ja kielenkäyttöprosessien keskinäisistä suhteista." -Fred Karlsson, Yleinen kielitiede (Yliopistopaino 1998) ---- Kieli on järjestelmä, jossa ihminen ilmaisee ajatuksensa kielellisillä merkeillä, abstraktioilla. Näitä merkkejä nimitetään kielellisiksi ilmauksiksi. Puhutuissa kielissä kuuluvia (auditiivisia) merkkejä tuotetaan puhe-elimillä. Kirjoitetussa kielessä kielelliset ilmaukset on tehty silmin nähtäviksi eli luettaviksi. Viitotuissa kielissä kielelliset ilmaukset ovat visuaalisia, eivät auditiivisia. Kieli on kommunikoinnin ja abstraktin ajattelun väline. Sitä on pidetty eräänä olennaisena erona ihmisen ja muiden eläinten välillä. Useimmat eläimet tosin viestivät jollakin tavalla, mutta ihmiskieli on kehittynyt selvästi pisimmälle. Eräät kädellisten yksilöt, kuten simpanssit ja gorillat, ovat ihmisten koulutuksessa oppineet ilmaisemaan monimutkaisiakin käsitteitä viittomilla. Kieli mahdollistaa abstraktina ajatteluna tulevaisuuden ja menneisyyden käsittelyn. Se laajentaa olemisen tulemiseksi. Kieli siis laajentaa ja tehostaa niiden vasteiden määrää, joilla yksilö voi sopeutua ympäristöönsä, erityisesti yhteisönä, yhteistyötä tekevänä yksilöiden kokonaisuutena. Kielen syntyminen on ilmeisesti ollut laukaiseva tekijä tieteen, taiteen ja teknologian syntyyn. Eläinten ja hyönteisten viestintä tapahtuu myös kemiallisen "kielen" välityksellä, esimerkkinä reviirin rajojen merkitseminen hajuilla. Kemiallisella kielellä on merkitystä myös ihmisten viestinnässä. Ihmisellä on esim. kyky tunnistaa jollain merkitystä omaavalla tasolla vastakkainen sukupuoli, jolla on mahdollisimman erilainen immuunijärjestelmä. Evoluution kannalta tämä takaa jälkeläisille mahdollisimman monipuolisen immuunijärjestelmän, siis eloonjäännin.

Kielten tutkimus

Kielitiede tutkii kieliä.

Ihmisen kielet

Luonnollisen kielen piirteitä ovat seuraavat:
- Se on kehittynyt vuosituhansien aikana jossakin ihmisyhteisössä.
- Se on jonkun yksilön ensikieli eli äidinkieli, jonka hän on lapsena omaksunut (ei opiskellut tietoisesti).
- Sitä käytetään erilaisissa tilanteissa yhteydenpitovälineenä ja maailman hahmotustapana.

Ihmisen kielten historia ja kehitys

Kielten luokittelu ja kielikunnat

Maailmassa on tuhansia kieliä. Tavallisesti arvio liikkuu 6 000 kielen paikkeilla. Se vaihtelee kuitenkin tuhansilla puoleen ja toiseen, koska kielen ja murteen välille on mahdotonta vetää selkeää rajaa. Luonnolliset kielet luokitellaan
- typologisesti tyyppeihin (kielitypologia)
- genealogisesti kielikuntiin (historiallis-komparatiivinen tutkimus).

Keinotekoiset kielet


- Kansainväliset apukielet. Tunnetuimpia apukieliä ovat muun muassa
  - volapük (1880)
  - esperanto (1887)
  - ido (1907)
  - interlingua (1951)
  - lingua franca nova (1965)
- Muut keinotekoiset kielet
  - klingon

Eläinten kielet

Formaaliset kielet

Formaaliset kielet, esim. tietokoneen ohjelmointikielet

Katso myös


- Luettelo kielistä
- Luettelo kielistä puhujamäärän perusteella
- Luettelo hokemista
- Kieli ja aivot
- Sodankäynnin kehitys ja kieli Luokka:Harrastukset Luokka:Kielitiede ja:言語 ms:Bahasa simple:Language ko:언어

Kulttuuri

Kulttuuri tarkoittaa tietylle ihmisryhmälle ominaista käytöstä, tapoja ja historiaa. Yleisesti ottaen kaikki ihmisen toiminta on kulttuuria. Myös kieli kuuluu erottamattomana osana kulttuuriin.
- Jokapäiväisessä kielenkäytössä kulttuuri-sanaa käytetään usein, kun tarkoitetaan korkeakulttuuria eli taidemuotoja, joka usein liitetään eliittiin (ooppera, taidenäyttelyt ym).
- Kulttuuri voi tarkoittaa myös eläinten kulttuuria. Esimerkiksi lintujen kulttuurilla tarkoitetaan linnuiksi määriteltävien eläinten toimintaa, kuten soidinmenoja ja rakennelmia, kuten pesiä. Sana "kulttuuri" johtuu latinankielen sanasta, joka tarkoittaa viljelystä. Aluksi tämä tarkoitti maanviljelyä. Jo muinaiset roomalaiset käyttivät tätä sanaa tarkoittamaan myös "hengenviljelyä". Erik Ahlman sanoi, että toimintana kulttuuri on (aineellisen tai henkisen) aineksen muokkaamista sellaiseksi, mitä se ei alkuaan, luonnostaan, ole. Tämän toiminnan tuloksia ja myös tilaa, joka syntyy, sanotaan myös kulttuuriksi. Ensimmäisen Tietosanakirjan kulttuuri-hakusanan kirjoittaja Arvi Grotenfelt katsoi, että kulttuuri pyrkii muuttamaan taistelun olemassaolosta yhteistyöksi inhimillisen olemassaolon kohottamiseksi. Aineellisen toiminnan ja ihmishengen viljelemisen välillä hän toteaa kehitystä edistävän vuorovaikutuksen: kun ihminen muovailee ympäröivää luontoa ja muodostelee luonnonesineitä tarkoitustensa mukaisiksi, tämä toiminta vaikuttaa takaisin häneen itseensä siten, että hänen omat ruumiilliset ja henkiset kykynsä voimistuvat. Hänen käytännöllinen taidokkuutensa ja älynsä kehittyvät ja ne saavat vuorostaan aikaan läheisempää yhteiselämää ihmisten kesken, jonka johdosta verkalleen moraalisetkin suhteet, tunteet ja käsitteet hienostuvat ja jalostuvat. Kulttuuri jaetaan usein aineelliseen kulttuuriin ja henkiseen kulttuuriin. Aineellinen kulttuuri on sellaisten tuotteiden kuin rakennusten, asusteiden, työvälineiden, kotitaloustarvikkeiden, liikenne- ja kuljetusvälineiden yms. muodostama kokonaisuus. Niinpä aineellisella kansankulttuurilla on myös taidearvo. Henkinen kulttuuri sisältää arvoja, aatteita, mielikuvia, taideteoksia, vertauskuvia, tapoja ja asioita, joiksi nämä aatteet ovat kiteytyneet. Ihmisen käyttäytymistä joudutaan tutkimaan ainakin neljän erityyppisen järjestelmän kannalta. Ne ovat biologinen järjestelmä eli ihmisen elimistö, psykologinen järjestelmä eli persoonallisuus, sosiaalinen järjestelmä kuten ryhmä tai yhteiskunta sekä kulttuurin muodostama järjestelmä. Nämä järjestelmät vaikuttavat toisiinsa mm. siten, että yksilö biologisena ja psykologisena kokonaisuutena asettaa ne edellytykset, joiden vallitessa yhteiskunta ja kulttuuri pääsevät kehittymään. Kun kulttuuri vaikuttaa tietoisuuteen, puhutaan kulttuurin sisäistämisestä, yksilö oppii kulttuurin arvot, tavat ja normit. Yhteiskunnan tasolla kulttuurin arvopäämäärät saavat muotonsa yhteiskunnallisissa laitoksissa. Kulttuuriksi nimitetään usein kokonaisuutta, joka käsittää tiedon, uskomukset, taiteen, moraalikäsitykset, lain, perinteen sekä kaikki muut sellaiset kyvyt ja tavat, jotka ihminen on yhteiskunnan jäsenenä omaksunut. Kulttuuri antaa myös yhteiskunnalliselle toiminnalle merkityksen. Jokin teko, ele tai ilme saattaa eri kulttuureissa merkitä aivan eri asioita. Kulttuuri leviää ja siirtyy sukupolvelta toiselle kopioinnin ja opetuksen kautta. Tämä näkökulma on tärkeä esimerkiksi kulttuuriantropologiassa, sosiaalipsykologiassa ja sosiologiassa. Tästä on kyse, kun puhutaan kulttuurievoluutiosta. Meemiteoria on ehkä tunnetuin kulttuurievoluution mallinnusyritys. Uutta kulttuuria ei kuitenkaan synny biologisen vastaavuuden mukaisesti kopiointivirheiden kautta: sitä luodaan. Ihminen ei ole tyhjä taulu, joka imee passiivisesti vaikutteita ja jota kasvatetaan, vaan luova subjekti, jolla on luontaisen oppimiskyvyn lisäksi myös aktiivinen asenne ja valmiudet kohdata ulkopuolinen maailma haasteineen. Ilman näitä biologisen evoluution luomia vaistoja ei kulttuuriakaan olisi olemassa: meemit eivät selitä luovuutta, joka on psykologinen ominaisuus.

Kulttuuri ja sivistys

Kulttuurin osa-alueista esimerkiksi taide ja uskonto eivät ole edistyviä ja kehittyviä aloja, mutta tiede on: kymmeniä tuhansia vuosia vanhat luolamaalaukset eivät ole modernia taidetta huonompia, mutta esimerkiksi tietämyksemme Kuusta on aivan eri tasolla kuin kivikaudella. Kulttuureja voidaan siis vertailla niiden tieteen mukaan riippumatta siitä, pitääkö korkeaa tieteellistä tasoa tavoittelemisen arvoisena asiana sinänsä. Mahdollisia sivistyksen määritelmiä on monia. Sivistykseksi voidaan kutsua esimerkiksi pyrkimystä vähimmäistää inhimillistä kärsimystä: korkea sivistystaso on tällöin tietoisesti arvottava määritelmä. Sivilisaatio on välitaso kulttuurin ja ihmiskunnan välillä. Sivistyksen käsite on kulttuureihin liittyvä adjektiivi, ja määrittely tuottaa hankaluuksia esimerkiksi englanninkielessä, jossa sana civilisation vastaa sekä sivistystä että sivilisaatiota. Luokka:Kulttuuri ja:文化 simple:Culture

Kuva

Kuva tarkoittaa visuaalisesti havaittavaa, kaksiulotteista havainnoitavaa elementtiä. Kyseisen elementin havainnointiin käytetään silmiä, joiden avulla kyseisen kuvan eli visuaalisesta informaatiosta koostetun elementin sisältämä tieto välitetään aivoihin, joissa se tulkitaan havainnoitsijan mieleen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Kuva saattaa yhteiskunnassamme esiintyä analogisessa tai digitaalisessa muodossa, esimerkkeinä mainittakoon analogiset elementit, kuten taulut, julisteet, valokuvat, piirrokset ja muut painotuotteet. Digitaalisesti kuvia voi havainnoida tietokoneen monitorin kuvaputken tai nestekidenäytön aikaansaamina. Kolmiulotteinen kuva on se kuva minkä katsoja näkee todellisuudessa silmiensä edessä, tai jonka hän pystyy käsin kosketellen tunnistamaan esinettä tunnustellen. Syntyy mielikuva nähdystä tai koetusta tilanteesta. Hologrammitekniikalla olisi mahdollista esittää kaksiulotteinen kuva kolmiulotteisen näköisenä.

Sanan kuva muita käyttöjä

Myös kolmiulotteisia esineitä, jotka kuvaavat jotakin, yleensä ihmishahmoa, muodollaan, kutsutaan toisinaan kuviksi. Kuviksi kutsutaan muun muassa jumalankuvia, jotka voivat olla jumalaa esittäviä patsaita. Kuvanveisto on patsaiden ja veistosten valmistusta.

Mallikuvat

Mallikuva 1 on alkuperäinen, missä kolmiulotteinen kuva on valokuvaustekniikalla muuttunut kaksiulotteiseksi. Kuvat 2-4 ovat eri efekteillä saatu aikaiseksi. Oheinen graafinen kuva on taulukointiohjelman luomus annetuista havainnearvoista. Image:Kuvamalli1.jpg|Kuvamalli 1 Image:Kuvamalli2.jpg|Kuvamalli 2 Image:Kuvamalli3.jpg|Kuvamalli 3 Image:Kuvamalli4.jpg|Kuvamalli 4 Image:Graafinen_kuva.jpg|Esimerkki graafisesta kuvasta ja:画像 Luokka: Optiikka

Runomitta

Runomitta on runossa käytettävä mitta, joka perustuu rytmin säännöllisyyteen. Oleellista on painollisten ja painottomien tavujen säännöllinen vaihtelu (myös lyhyet ja pitkät tavut ja nousut ja laskut). Luokka:Runous

Koulutus

Suomen koulutusjärjestelmä
Akateeminen koulutusAmmatillinen koulutusIkä
TohtoriTyöelämä
Lisensiaatti
Maisteri
KandidaattiAmmattikorkeakouluTyöelämä
YlioppilastutkintoAmmattikoulu18-19
Lukio17
16
Peruskoulun yläaste15
14
13
Peruskoulun ala-aste12
11
10
9
8
7-8
Esikoulu 6-7
Koulutuksella pyritään tarjoamaan taitoja ja tietoja opiskelijoille joko yleisesti (alemmilla tasoilla) tai alakohtaisesti (ylemmillä tasoilla). Oppiminen on monipuolinen tapahtuma, jonka erilaisuudesta muodostuu pedagoginen kokonaisuus. Oppimiseen ei ole yhtä suoraa valtatietä, vaan vaikeita ja mutkikkaita polkuja.

Opiskelupaikkoja


- Ammattikorkeakoulu
- Ammattikoulu
- Kansanopisto
- Lukio
- Peruskoulu
- Peruskoulun ala-aste
- Peruskoulun yläaste
- Yliopisto ja korkeakoulu
- Aikuiskoulutuskeskus
- Iltalukio ... Luokka:Koulutus

C.H. Peters

Cornelis Hendrik Peters (Groningen, 1 januari 1847 - Den Haag 19 december 1932), in de literatuur doorgaans kortweg C.H. Peters genoemd, was een Nederlands architect en architectuurhistoricus. Hij is vooral bekend door zijn talloze ontwerpen voor postkantoren en andere overheidsgebouwen en schreef een aantal belangrijke publicaties op het gebied van architectuurgeschiedenis.

Biografie

Peters groeide op als enig kind in een Nederlands-hervormd gezin in de stad Groningen. Met het oog op een toekomstige positie als dominee bezocht hij het Stedelijk Gymnasium, dat hij echter voortijdig verliet. In 1863 ging hij in de leer bij architect A. Breunissen Troost te Sneek, die tevens directeur was van de gasfabriek aldaar. In zijn vrije tijd hield hij zich bezig met het inventariseren en beschrijven van middeleeuwse kerken en andere bouwwerken in Groningen en Friesland. Dankzij de bemiddeling van zijn werkgever kon Peters in mei 1867 zijn opleiding vervolgen op het bureau van P.J.H. Cuypers in Amsterdam, waar hij op dat moment de enige protestant was. Bij Cuypers maakte Peters kennis met het werk van de Franse neogoticus E.E. Viollet-le-Duc. Nog in november van hetzelfde jaar stuurde Cuypers Peters terug naar Friesland als hoofdopzichter bij de bouw van de Sint-Vituskerk in Blauwhuis. In 1869 werd hij, mede dankzij zijn contacten met Breunissen Troost, directeur van de gasfabriek in Bolsward. Tegelijkertijd vestigde hij zich als particulier architect, overigens zonder grote opdrachten te krijgen. In 1870 was hij wederom hoofdopzichter bij een project van Cuypers, ditmaal bij de bouw van de Sint-Martinuskerk in Sneek. Datzelfde jaar trouwde hij met Leentje Knoop, met wie hij tot 1882 drie kinderen zou krijgen. In 1873 verhuisde Peters met zijn gezin naar Roermond om bureauchef te worden bij de firma Cuypers & Stoltzenberg, het mede door P.J.H. Cuypers opgerichte atelier voor kerkelijke kunst. Waarschijnlijk vanwege gezondheidsklachten verruilde hij deze functie in 1875 voor een nieuwe bij de Maastrichtse behangfabriek Zeller & Co., waar hij overigens al na enkele maanden weer vertrok. Terwijl hij van zijn spaargeld leefde publiceerde hij dat jaar zijn eerste boek Overzicht der boerenplaatsenbouw in Nederland. In 1876 werd Peters, dankzij Cuypers en diens medestander Victor de Stuers, benoemd tot Rijksbouwkundige voor de Gebouwen van Financiën. Met deze benoeming hoopten Cuypers en De Stuers hun positie bij het streven naar een nationale bouwstijl te versterken. Deze bouwstijl moest een combinatie zijn van neogotiek en elementen uit de renaissance. Door een protestant tot overheidsarchitect te benoemen hadden Cuypers en De Stuers een argument tegen beschuldigingen uit protestantse kringen dat de overheidsbouw overheerst werd door katholieken. Peters’ officiële taak werd het ontwerpen van post- en telegraafkantoren, waaraan sinds de invoering van de Postwet in 1870 een grote behoefte bestond. De eerste jaren in zijn nieuwe functie stonden echter vooral in het teken van de bouw van een nieuw ministerie van Justitie aan de noordzijde van het Plein in Den Haag, een opdracht die officieel niet tot zijn werkterrein behoorde maar die hij op initiatief van De Stuers kreeg toegewezen. In 1878 werd Peters benoemd in de nieuwe functie van Rijksbouwkundige voor de Landsgebouwen bij het ministerie van Waterstaat, Handel en Nijverheid. Hij kreeg nu de beschikking over een bouwkundig bureau met assistenten. Zijn werkterrein werd uitgebreid; hij werd nu ook betrokken bij restauraties, o.a. van de Ridderzaal en het Stadhouderlijk Kwartier, beide in Den Haag. In 1884 werd de Dienst Landsgebouwen gesplitst in twee afdelingen, respectievelijk gericht op een noordelijk en zuidelijk district. Peters, die zich inmiddels Rijksbouwmeester mocht noemen, kreeg het noorden van Nederland als werkgebied. Zijn bureau was in het laatste kwart van de 19e eeuw verantwoordelijk voor het ontwerp van ongeveer 40 postkantoren, in eerste instantie steeds uitgevoerd in de door Cuypers bedoelde neogotische stijl met renaissance-invloeden. Geleidelijk liet hij zich steeds meer inspireren door de Groningse romanogotiek uit de 13e eeuw, wat vooral tot uiting kwam in met nissen versierde topgevels. De invloed van de renaissance nam af, al verdween deze nooit helemaal uit zijn werk. Het hoofdpostkantoor in Amsterdam uit 1895-1899 geldt als Peters’ belangrijkste en meest extravagante bouwwerk. In enkele gevallen nam Peters ook opdrachten aan die buiten zijn werkgebied vielen. Een belangrijk werk was bijvoorbeeld het station in Nijmegen. Als particulier architect ontwierp hij het raadhuis van Winschoten. In 1915 ging Peters met pensioen. Het jaar daarop overleed zijn vrouw. Tot op hoge leeftijd bleef hij actief als schrijver en als restauratie-architect. Als lid van de Haagse kunstenaarsvereniging Pulchri Studio hield hij geregeld voordrachten over de meest uiteenlopende onderwerpen. Hij overleed in 1932 in Den Haag. Peters’ archief wordt bewaard in het Nederlands Architectuurinstituut te Rotterdam.

Selectie van bouwwerken


- 1876-1883 Den Haag: ministerie van Justitie
- 1878-1883 Den Haag: restauratie Ridderzaal
- 1880 Den Haag: restauratie Stadhouderlijk Kwartier
- 1880-1883 Den Haag: eigen woonhuis Surinamestraat 42
- 1883 Groningen: belastingkantoor
- 1888 Arnhem: postkantoor
- 1888 Edam: postkantoor
- 1890-1893 Nijmegen: station
- 1894 Groningen: Groningsch Museum van Oudheden
- 1895 Harlingen: postkantoor
- 1895-1896 Winschoten: raadhuis
- 1895-1898 Amsterdam: hoofdpostkantoor
- 1898 Oude Pekela: postkantoor
- 1901 Veendam: postkantoor
- 1901 Kampen: postkantoor
- 1903-1916 Utrecht: uitbreiding Rijksveeartsenijschool
- 1904-1909 Apeldoorn: Koninklijke Stallen paleis Het Loo
- 1905 Rhenen: postkantoor
- 1906 Winschoten: postkantoor
- 1907 Deventer: postkantoor
- 1908 Groningen: postkantoor
- 1908 Zuidhorn: postkantoor
- 1908 Zwolle: postkantoor
- 1910 Emmen: postkantoor
- 1910-1914 Apeldoorn: restauratie paleis Het Loo
- 1912 Baarn: postkantoor
- 1915 Zevenaar: postkantoor

Selectie van publicaties


- 1875 Overzicht der boerenplaatsenbouw in Nederland
- 1892 Oud-Drentsche kunst
- 1894 Oud-Nederlandsche baksteen-bouw
- 1896 Vitruvius
- 1897 Het klooster te Ter Apel
- 1900 Opmerkingen over den bouw en ontwikkeling der Nederlandsche steden : eene historisch-bouwkundige studie
- 1901 Protestantsche kerkgebouwen : de Zuider-, Wester- en inzonderheid de Noorder-kerk te Amsterdam, tevens eene bijdrage tot de geschiedenis van het fabriek-ambt aldaar
- 1905 De Groote Zaal op het Binnenhof te 's-Gravenhage
- 1907 Oud-Groningen
- 1909-1911 Oud-Nederlandsche steden in haar ontstaan, groei en ontwikkeling
- 1921 Oud Groningen : stad en lande Peters

online casinos darmowe statystyki pharmacy tablice hoteles en Praga










































:: RELATED NEWS ::
Lista zwierząt chronionych
Lista gatunków zwierząt objętych ścisłą ochroną na podstawie rozporządzenia ministra środowiska z dnia 28 września 2004 w sprawie gatunków dziko występujących zwierząt objętych ochroną (Dziennik Ustaw nr 220 z 2004).
- Pijawki (Hirudinea)
  - pijawka lekarska (Hirudo medicin
Wełna mineralna
Wełna mineralna (wełna kamienna) - materiał izolacyjny pochodzenia mineralnego. Używany w budownictwie do izolacji termicznych i akustycznych ścian zewnętrznych i wewnętrznych, stropów i podłóg, dachów i stropodachów oraz ciągów instalacyjnych. Także jako rdzeń izolacyjno - konstrukcyjny budo
Wojwodina
Autonomna Pokrajina Vojvodina
Аутономна Покрајина Војводина
Flaga Wojwodiny
(więcej...)
Leniwce trójpalczaste
Leniwce trójpalczaste (Bradypodidae) - rodzina leniwców obejmująca jeden rodzaj (Bradypus) z trzema gatunkami. W innym ujęciu taksonomicznym jest to rodzaj Bradypus z rodziny leniwców obejmujący trzy gatunki Cechą charakterystyczną tej rodziny leniwców jest obecność trzech długich palców dłoni i stóp, uzbrojonych w 3 potężne, zagięte pazury i długa szyja
Vojvodina
Autonomna Pokrajina Vojvodina
Аутономна Покрајина Војводина
Flaga Wojwodiny
(więcej...)
Nowy Sad
Nowy Sad (serb. Novi Sad, Нови Сад) , miasto w północnej Serbii, które wchodzi w skład Związku Serbii i Czarnogóry. Nowy Sad jest stolicą okręgu autonomicznego Wojwodina, ważnym centrum gospodarczym i kulturalnym. Jest położony w miejscy gdzie kanał DTD (Dunaj-Tisa-Dunaj) ma jeden ze swoich końców.
Liczba mieszkańców: 205 tys. mieszkańców
Novi Sad
Nowy Sad (serb. Novi Sad, Нови Сад) , miasto w północnej Serbii, które wchodzi w skład Związku Serbii i Czarnogóry. Nowy Sad jest stolicą okręgu autonomicznego Wojwodina, ważnym centrum gospodarczym i kulturalnym. Jest położony w miejscy gdzie kanał DTD (Dunaj-Tisa-Dunaj) ma jeden ze swoich końców.
Liczba mieszkańców: 205 tys. mieszkańców
Leniwiec pstry
Leniwiec pstry (Bradypus variegatus) - gatunek lub podgatunek (w zależności od przyjętej klasyfikacji) rodzaju Bradypus, bardzo podobny do leniwca trójpalczastego, od którego różni się bardziej kontrastowym ubarwieniem twarzy. Zamieszkuje północno-wschodnią Brazylię, również Mata Atlantica, oraz Gujanę
Wełna szklana
Wełna szklana - materiał izolacyjny pochodzenia mineralnego stosowany w temperaturach do + 700 oC. Właściwości, technologia produkcji i zastosowanie są podobne do wełny mineralnej. Wełna szklana otrzymywana jest w wyniku topienia w temperaturze + 1000 oC piasku kwarcowego, stłuczki szklanej z dodatkiem skał takich jak: garbo, leniwców trójpalczastych. Długość ciała 50-60 cm, waga ok. 5 kg. Ciało walcowate, grube i silne kończyny, mała, okrągła głowa.. Ogon szczątkowy, ok. 4 cm. Prowadzi życie nadrzewne, nocne, w lasach Ameryki Południowej, gdzie nazywany jest ai.

Opis gatunku

Sierść

Sierść składa się z krótkich wełnistych i długich, szczeciniastych włosów. Kolor zwierzęcia szary, po bokach brązowawy; między łopatkami
All Rights Reserved 2005 wikimiki.org