:: wikimiki.org ::
| Museo |
MuseoMuseo on laitos, johon on järjestelmällisesti kerätty taidetta, sivistyshistoriaa, luonnonhistoriaa yms. koskevaa aineistoa. Aineisto on lisäksi näytteillä, jotta vierailijat voivat tutustua niihin. Usein museoilla ja eri alojen asiantuntijoilla on tutkimuksellista yhteistyötä.
Museon tyyppi ei ole aina määriteltävissä. Esimerkiksi koti- ja henkilömuseon raja on epätarkka. Lisäksi suurissa museoissa on eri aloihin keskittyviä osastoja.
Kansallismuseo
Kansallismuseossa esitetään jokin kansan tai kansakunnan menneisyyttä ja taidetta.
Suomen kansallismuseo
Suomen kansallismuseo sijaitsee Helsingissä Mannerheimintien varrella lähellä Eduskuntataloa. Museon pääosastot ovat esihistorian osasto, historian osasto ja kansatieteellinen osasto. Kansatieteelliseen osastoon kuuluu Seurasaaren ulkomuseo.
Ulkomaisia kansallismuseoita
Maakuntamuseo
Maakuntamuseo esittelee jonkin maakunnan historiaa.
Suomen maakuntamuseot
- Pohjois-Pohjanmaan museo
- Pohjanmaan- ja Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo, Pohjanmaan museo, Vaasa
- Turun maakuntamuseo
Linnamuseot
- Turun linnan museo, Turku
- Hämeen linnan museo, Hämeenlinna
Paikallismuseo
Paikallismuseo esittää kokoelmistansa kootuilla näyttelyillä jokin maakuntaa pienemmän alueen paikallishistoriaa.
Suomen paikallismuseoita
- Isonkyrön museo
Taidemuseo
Taidemuseossa on esillä eri alojen taidetta. Museo voi esitellä eri aikakausien taidetta tai järjestää jonkun taiteilijan teemanäyttelyn.
Suomen taidemuseot
- Didrichsenin taidemuseo, Helsinki
- Keravan taidemuseo
- Kiasma, Helsinki
- Oulun taidemuseo
- Retretti
- Vaasan taidemuseo
Ulkomaiset taidemuseot
- Tretjakovin galleria, Moskova
- Eremitaaši, Pietari
Yliopistomuseo
Yliopistomuseo on jonkin yliopiston yhteydessä toimiva museo. Usein niissä on esillä jonkun yliopistossa tutkimustyötä tehneen henkilön kokoelmia. Museo voi esitellä myös itse yliopiston historiaa.
Suomen yliopistomuseot
- Helsingin yliopistomuseo
Helsingin yliopistomuseo Arppeanum sijaitsee yliopiston vuonna 1869 valmistuneessa kemian laboratorio- ja museorakennuksessa osoitteessa Snellmaninkatu 3. Näyttelyssä on yliopiston historiaan, tieteeseen ja tutkimukseen liittyviä kokoelmia Kuninkaallisen Turun akatemian perustamisesta 1640 lähtien nykypäiviin. Erikoiskokoelmina lääketieteen, eläinlääketieteen ja hammaslääketieteen historiaa sekä Mineraalikabinetti.
Tieteellinen museo
Tieteellisessä museossa keskitytään jonkin tieteenalan ja siihen liittyvien esineiden esittelyyn.
Antropologiset museot
Paleontologiset museot
Luonnontieteelliset museot
Kotimuseo
Kotimuseossa esitetään näyttelyesineiden avulla jonkin aikakauden tunnelmaa. Kotimuseo on tavallisesti siinä rakennuksessa, jossa joku merkkihenkilö on asunut.
Suomen kotimuseot
- Johan Ludvig Runebergin kotimuseo, Porvoo
: J. L. Runebergin museon interiööri esittelee runoilijan elämää biedermeirtyylisten kalusteiden aikaan. Erikoisuutena museossa on valaan hetulat.
- Pekka Halosen Halosenniemi, Tuusula
- Ainola, Järvenpää
- J. V. Snellmanin kotimuseo, Kuopio
- Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo, Rauma
- Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseo, Helsinki
: Museo sijaitsee jugendtalossa, jonka yläkerta pursuaa kulttuurihistoriaa. 1900-luvun porvariskodissa on runsaasti ajan taidetta ja esineistöä.
- Toivi Järvisen taidekoti, Saarijärvi
- Wolkoffin talomuseo, Lappeenranta
: Museo esittelee venäläiskauppiaiden elämää ja ortodoksisuutta Lappeenrannan vanhimpiin kuuluvissa puutaloissa.
- Urajärven kartanomuseo, Urajärvi
: 1600-luvulla perustettu Urajärven kartanomuseo oli von Heidemanin suvun omistuksessa yli kaksisataa vuotta. Empiretyylisen päärakennuksen huoneita ei ole muutettu suvun viimeisten asukkaiden jälkeen.
- Alvar Aallon Riihitien Talo, Helsinki
- Söderlångvikin museo (Amos Anderson), Dragsfjärd, Kemiö
- Kuddnäs, Topeliuksen lapsuudenkoti, Uusikaarlepyy
- Visavuori, Emil Wikströmin taiteilijakoti, Tarttila, Valkeakoski
- Hemmet, Turku
Henkilömuseo
Henkilömuseo keskittyy jonkun henkilön elämänvaiheiden esittämiseen. Usein museorakennuksen ja merkkihenkilön vaiheet liittyvät jotenkin toisiinsa.
Suomalaiset henkilömuseot
- Aabraham Ojanperän museo, Liminka
: Museo on omistettu laulaja ja laulupedagogi Aabraham Ojanperälle. Hän nimitti kesähuvilaansa Muistokoti Aappolaksi.
- Lauri Viita -museo, Tampere
- Lenin-museo, Tampere
- Mannerheim-museo, Helsinki
- Särestöniemi-museo, Kaukonen
- Albert Edelfeltin ateljeemuseo, Haikkoo, Porvoo
- Ilmari Kiannon Turjanlinna, Ämmänsaari
- Elias Lönnrotin syntymäkoti, Paikkarin torppa, Sammatti
- Elias Lönnrotin kuolintalo, Lammin talo, Sammatti
- Sibelius-museo, Turku
: Museo esittelee Jean Sibeliuksen elämäntyötä.
Ulkomaiset henkilömuseot
- Charles M. Schulzin museo, Santa Rosa, Kalifornia, Yhdysvallat
Teollisuusmuseo
Teollisuusmuseo keskittyy jonkin teollisuushaaran tuotannon historian esittämiseen.
- G.A.Serlachius -museo, Mänttä
: Museossa voi tutustua esimerkiksi wc-paperin tekemiseen.
Erikoismuseo
Erikoismuseo keskittyy melko tarkasti yhden rajoitetun kohteen esittelyyn. Monesti jokin erikoismuseo on saanut alkunsa innokkaan keräilijän yksityiskokoelman näytteilleasettamisesta.
- Automuseo
- Muovikassimuseo
- Mediamuseo Rupriikki, Tampere
- Museolaivat
- Pommern, Maarianhamina
- Sigyn, Turku
- Suomen Joutsen, Turku
- Vesikko (sukellusvene), Suomenlinna
Muita museoita
- Museokeskus Vapriikki, Tampere
- Käsityöläismuseo, Turku
: Käsityöläismuseo on Turun tulipalolta (1827) säästynyt kaupunginosa, jossa voi vierailla eri käsityöalojen pajoissa.
- [http://www.mac-art.net Willa MAC], Tampere
: Yksityinen suomalaisen nykytaiteen museo
Luokka:Museot
Luokka:Taidemuseot ja -galleriat
ms:Muzium
ja:博物館
th:พิพิธภัณฑ์
Taide
Taide on yksi kulttuurin peruselementeistä. Se koostuu ihmisen luomista teoksista, jotka saavat hänessä aikaan esteettisen nautinnon tunteen. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Taiteessa pyritään yleensä kauneuteen; silti taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita.
Taideteoksella ei tarvitse olla käytännön funktiota. Silti myös käytännölliset asiat voivat olla taidetta. Taideteos on äärimmillään tarkka jäljennös jo olemassaolevasta kohteesta tai jotain sellaista, mitä emme kykene edes hahmottamaan. Teoksen taas ei tarvitse olla esine, vaan se voi olla vaikka teatteri-, musiikki- tai performanssiesitys ja sellaisena toistamaton.
Immanuel Kantin mukaan ihminen ei voi saada tietoa ympäristön todellisesta olemuksesta, vaan ympäröivä maailma ilmentyy havainnoissamme sellaisena, kuin aistimme ne hahmottavat. Estetiikka ei siis myöskään kerro mitään tarkesteltavasta esineestä itsestään, vaan tarkastelijan tunnepohjaisesta suhtautumisesta esineen mielikuvaan. Kantin toisen määritelmän mukaan taideteoksia voidaan verrata luonnon tuotoksiin: luonnossa kaikki on välttämätöntä seurausta luonnonlaeista, ja vaikka taideteokset syntyvätkin ikään kuin vapaudessa, noudattaa taiteilija niissäkin luonnon määräämiä sääntöjä, ja taide jäljittelee siten luontoa.
Platon taas ajatteli, että taide vain jäljittelee jo olemassaolevia esineitä. Esimerkiksi tehdessään tuolia puuseppä jäljittelee tuolin ideaa, kun taas tuolia maalaava taidemaalari jäljittelee jäljitelmää, missä Platonin mukaan ei ole järkeä.
Taiteen käsite on laaja ja sen rajat ovat epäselvät. Näin on erityisesti nykyaikaa lähestyttäessä.
Taidehistoria käsittelee taiteen kehitystä esihistoriasta nykyaikaan.
Taidesuuntaukset ovat historian eri aikoina vallinneita tyylejä.
Taiteenlajit
Jaottelu on vain suuntaa-antava.
Perinteinen kuvataide
- animaatio
- elokuva
- kalligrafia
- keramiikka
- kuvanveisto
- käsityöt
- maalaustaide
- piirtäminen
- taidegrafiikka
- tekstiilitaide
- typografia
- valokuvaus
Moderni kuvataide
- installaatiotaide
- sarjakuva
- tietokonetaide
- videotaide
- mediataide
- mediataiteen alakäsitteitä
Suunnittelu
- arkkitehtuuri
- grafiikka
- heraldiikka
- mainossuunnittelu
- muotoilu
- vaatesuunnittelu
- web-suunnittelu
Muut
- musiikki
- kirjallisuus
- runous
- tanssi
- tekotaide
Katso myös
- Suomen taide
Luokka:Taide
ms:Seni
ja:芸術
simple:Art
Historia
Historialla on nykyisessä, suhteellisen yleisesti levinneessä kielenkäytössä ainakin kolme toisistaan eroavaa merkitystä:
- historia menneisyyttä kokonaisuudessaan koskevana ilmaisuna
- historia tieteenalana (historiatiede)
- jotain menneisyyden aihepiiriä koskeva kertomus (esim. Suomen historia 1809-1917)
Eräät postmodernin historianfilosofian edustajat lisäävät tähän vielä neljännen merkityksen:
- historia diskurssina
Historia tieteenalana on ennen kaikkea kirjoitettuihin lähteisiin perustuvaa ihmisten menneisyyden tutkimusta. Siten historiallinen aika alkaa kirjoitustaidon keksimisestä. Aikaa ennen kirjoitustaitoa kutsutaan vastaavasti esihistorialliseksi ajaksi. Esihistoriallista aikaa tutkivia tieteitä ovat arkeologia ja paleontologia. Näistä jälkimmäinen ei ole historiallinen vaan luonnontieteellinen tiede.
Historiantutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto on laajaa. Tutkimus pyritään perustamaan tutkittavien tapahtumien yhteydessä syntyneisiin teksteihin (ns. jäänteet) tai mahdollisimman varhaisiin, luotettavina pidettyihin aihepiiriä koskeviin kertomuksiin. Tutkimusta voidaan tehdä käyttäen kirjoitettuja tai painettuja tekstejä, haastatteluja, arkeologisia löytöjä, valokuvia, muita erilaisia taideteoksia sekä myös kansanperinnettä apuna käyttäen. Näitä käyttäen historiantutkija pyrkii lähdekritiikkiä käyttäen laatimaan itseään kiinnostavasta aiheesta kertomuksen, joka pyrkii rekonstruimaan sen, mitä menneisyydessä todella tapahtui (ajateltiin, uskottiin jne.) -- olkoonkin, että tulos jää väistämättä menneisyyttä koskevaksi konstruktioksi.
Akateemiselle tieteelle tyypillisesti historiantutkimuksessa ovat eri aikoina vallinneet ja tutkimusta ohjanneet erilaiset suuntaukset, koulukunnat, akateemisen kirjoittamisen käytännöt, kiinnostuksen kohteet sekä yhteiskuntaa tai kulttuuria koskevat teoriat. Siten aikasidonnaisuus on tyypillistä historiantutkimukselle (ja -kirjoitukselle); jokaisen sukupolven sanotaankin kirjoittavan historian uudelleen. Historiantutkimuksen aikasidonnaisuus johtuu osaksi myös siitä, että jälkikäteen tiedämme mitä tuli tapahtumaan.
Toisaalta myös poliittista keskustelua hallitsevat näkökulmat vaikuttavat helposti siihen kuvaan, minkä tutkija muodostaa menneisyydestä. Suomen historian osalta tämä näkyy erityisen selvästi vuotta 1918 ja toista maailmansotaa koskevissa tutkimuksissa (kertomuksissa). Kuitenkin myös esimerkiksi nuijasotaa (1597) koskeva historiantutkimus on ollut vielä 1970-luvulla voimakkaasti poliittisesti latautunutta. Ajallinen etäisyys sinällään ei tee aiheesta "epäpoliittista" - jos historiantutkimus sitä koskaan voi ollakaan: onkin esitetty, ettei ns. neutraalia, objektiivista ja epäpoliittista näkökulmaa ole olemassakaan. Kaikki menneisyyttä koskevat kertomukset laaditaan jostain -- jollakin tavalla värittyneestä -- näkökulmasta käsin, tunnustaa kirjoittaja asian tai ei.
Historiantutkimus voidaan jakaa eri aloihin paitsi tutkittavan ajan ja paikan mukaan, myös näkökulman mukaisesti. Tällaisia historiantutkimuksen aloja ovat esimerkiksi sosiaalihistoria, kulttuurihistoria, aatehistoria, oppihistoria, taloushistoria, sivilisaatiohistoria, oikeushistoria, kirkkohistoria, poliittinen historia ja sotahistoria. Väljästi sosiaali- ja kulttuurihistorian alle sijoittuvat myös sellaiset melko uudet historiantutkimuksen alueet kuin mikrohistoria, naishistoria, perhehistoria ja sukupuolihistoria. Sen sijaan kirjallisuushistoria ja taidehistoria sekä useat yhteiskuntatieteelliset alat ovat historiantutkimuksen kannalta lähitieteitä.
Ihmisen historia on vain pieni siivu maapallon historiaa
ja elämän kehitystä. Ihmisen varhainen historia voidaan jakaa esimerkiksi kivikauteen, pronssikauteen ja rautakauteen käyttöön otettujen metallien perusteella. Eri alueilla näiden periodien kronologia poikkeaa toisistaan.
Käsite muissa tieteissä
Matematiikassa historia on sigma-algebrojen kasvava jono.
Katso myös
- arkeologia
- Wikipedia:WikiProjekti Historia
- evoluutio, elämän historia
Kirjallisuutta suomeksi
- Bloch, Marc; Historian puolustus. Artemisia 2003m Helsinki
- Carr, E. H.: Mitä historia on? Otava 1963, Helsinki.
- Hyrkkänen, Markku: Aatehistorian mieli. Vastapaino 2002, Tampere.
- Kalela, Jorma: Aika, historia ja yleisö. Kirjoituksia historiantutkimuksen lähtökohdista. Turun yliopisto 1993, Turku.
- Kalela, Jorma: Historiantutkimus ja historia. Gaudeamus 2000, Helsinki.
- Renvall, Pentti: Historiantutkimuksen työmenetelmät. Teoriaa, käytäntöä, tavoitteita suomalaiseen ainekseen sovellettuina. WSOY 1947, Porvoo.
- Viikari, Matti: Historiallinen ajattelu, edistys ja yhteiskunta. Tutkijaliitto 1995, Helsinki.
Aiheesta muualla
Suomalaisia verkkojulkaisuja
- [http://www.ennenjanyt.net/ Ennen ja nyt -- Historian tietosanomat]
- [http://agricola.utu.fi/ Agricola - Suomen historiaverkko]
- [http://agricola.utu.fi//tietosanomat/ Agricolan tietosanomat]
Open Access-julkaisuja maailmalta
- [http://www.doaj.org/ljbs?cpid=13 Directory of Open Access Journals: History]
Historialinkkejä
- [http://www.makupalat.fi/historia.htm Makupalojen Historia-linkit]
- [http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,530,1289 Edu.fi - Historia]
fiu-vro:Aolugu
ms:Sejarah
zh-min-nan:Le̍k-sú
ko:역사
ja:歴史
simple:History
th:ประวัติศาสตร์
Helsinki
Helsinki (ruotsiksi Helsingfors) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Helsingin seutukunnan keskus.
Maantiede
Helsingin tarkka sijainti on 60°10'24" pohjoinen, 24°56'55" itä (60.173333, 24.948667). Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on yli 300 saarta. Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistojakauma vaihtelee klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria.
Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja.
Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-96. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat".
Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta.
Pisin katu on Mannerheimintie 5 420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.
Historia
Ruotsin vallan aika
Ruotsi.]]
Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartioharjun linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan vastapainoksi. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan (Porin edeltäjä) kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä.
Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka.
Helsinki perustettiin alun perin Töölön kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle.
Venäjän voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aikana venäläiset sotajoukot miehittivät Helsingin vuosina 1713–1721.
Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 1741–1743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita.
Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa 1808–1809 venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.
Venäjän vallan aika
Venäjä]
Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin vuonna 1812 Suomen siirryttyä Venäjän valtaan. Samassa yhteydessä Carl Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uusiksi, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö ja Tuomiokirkko, ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta.
Vuonna 1827 yliopisto muutti Turusta Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta.
Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle
Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Saksalaiskenraali Rüdiger von der Goltzin joukot valtasivat Helsingin 14. huhtikuuta ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna.
Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset (1944) jatkosodan aikana , mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana.
Helsingille myönnettiin vuoden 1940 olympialaiset, jotka jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vuonna 1952 Helsinki sai vihdoin omat olympialaisensa.
1960-luvulla alkanut kaupungistumisen aalto eli "pako maalta" kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana. Kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on taas ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköinen syy tähän on asuntojen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin.
Helsingin väestö poikkeaa merkittävällä tavalla muusta Suomesta, sillä kaupungin asukkaista maahanmuuttajia on jo yli 40 000, eli enemmän kuin suomenruotsalaisia. Kaupunki työllistää 40 000 ihmistä ja koko kaupungissa on 375 000 työpaikkaa.
Väkiluvun kehitys
Palvelut
Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taidekorkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu, jossa tohtorintutkinnon suorittaminen niin ikään on mahdollista, ja joka luetaan yliopistojen joukkoon.
Lisäksi toiminnassa on neljä ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 10 000 opiskelijaa; tarjolla on ainakin 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä.
Kaupungissa on 189 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 70 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä.
Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu.
Helsingissä on kattava terveydenhuoltoverkosto. Terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla HYKS Lasten ja nuorten sairaala. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.
Liikenne
sukupuolitautien- että metrojärjestelmä.]]
metrojärjestelmä.]
Helsingissä on HKL:n alaisuudessa toimiva kattava julkinen liikenne, joka koostuu busseista, raitiovaunuista, Helsingin metrosta ja VR:n paikallisjunista sekä takseista. Yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle hoitaa YTV. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä lähes puolet taitetaan busseilla, yli neljännes raitiovaunuilla ja vajaa neljännes metrolla.
Lentoliikennettä palvelee Helsinki-Vantaan lentoasema sekä Malmin lentokenttä.
Helsingin satama on Euroopan suosituimpia risteilysatamia. Kesäsesongin aikana siellä vierailee noin 200 risteilyalusta ja ne tuovat 150 000 päiväkävijää. Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 9000 laituripaikkaa. Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä. Viking Line, Silja Line, Tallink ynnä muut tarjoavat myös laivayhteyksiä Tallinnaan, Tukholmaan ja pohjoisen Saksan kaupunkeihin.
Autoliikennettä kaupungissa yritetään vähentää tarjoamalla hyvä joukkoliikenteen palvelutaso ja säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää varsinkin kantakaupungissa. Autoilu on kuitenkin kaupungissa tehty sujuvaksi mahdollisuuksien mukaan rakentamalla moottoriteitä ja muilla toimenpiteillä. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 336 henkilöautoa, joka on alhainen luku.
Muut palvelut
Helsingissä sijaitsevat Suomen suurimmat sairaalat, mukaan lukien HYKS. Lisäksi Stadin skoudet eli poliisi ja Stadin brankkari eli palokunta palvelevat kaupunkilaisia.
Helsingin työssäkäyntialue
Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.
Vihtissa]]
Vihti
Vihti]
Vihti]
Nähtävyydet
Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet
Helsingissä on paljon nähtävyyksiä. Tässä muutamia niistä:
- Korkeasaaren eläintarha.
- Linnanmäen huvipuisto.
- Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo.
- Suomenlinnan linnake.
- Tuomiokirkko hallitsee empiretyylistä Senaatintoria.
- Kiasma, nykytaiteen museo, avattiin vuonna 1999.
- Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle.
Kulttuuri
Tapahtumia
Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää.
Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on [http://www.hiff.fi/ Rakkautta ja Anarkiaa], joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tahi tule päätymään laajempaan levitykseen poikkitaiteellisuutensa tai muiden syiden takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.
Kulttuurin järjestäjät
Kulttuuria Helsingissä tuottaa ja järjestää etupäässä [http://kulttuuri.hel.fi/index_fi.html Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus], joka hallinnoi Helsingissä kulttuurikeskuksia, joissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.
Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa.
Urheilu
Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon [http://www.helsinkicitymarathon.com/]. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi [http://www.naistenkymppi.fi/], joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille.
Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1983 ja uudestaan vuonna 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun EM-kilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003.
Ystävyyskaupungit
- Sendai (Japani)
Tilastot
Asukasluku (29.12. 2003) on 559 753. Vuoden 2001 (1.1. 2001) asukasluvusta (555 474) oli ruotsinkielisiä 6,5 % ja ulkomaiden kansalaisia 4,7 %. Helsingin asukkaista on huomattavasti suurempi osa naisia kuin muualla Suomessa.
Keskilämpötila (2001) +5,9 °C
Lämpimin kuukausi heinäkuu, keskilämpötila +20,2 °C
Kylmin kuukausi helmikuu, keskilämpötila -6,8 °C
Katso myös
- Hitas
- Pääkaupunkiseudun lähiliikenne
- Helsingin alueellinen jako
- Helsingin kaupunginjohtaja
Aiheesta muualla
- [http://www.hel.fi/ Helsingin kaupungin kotisivut]
- [http://www.ytv.fi/reittiopas Reittiopas joukkoliikenteeseen]
- [http://www.hepo.fi/ Helsingin Polkupyöräilijät ry HePo] - näe Helsinkiä pyörän satulasta käsin
- [http://www.nba.fi/helsinginarkeologiaa/ Helsingin arkeologisia tutkimuksia] - Museoviraston aikaansaannoksia
- [http://www.museokatu.net/large_refresh.html Museokadun liikenne] - näe elävää kuvaa liikenteestä
- [http://www.korttelit.fi Korttelit.fi] kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Pääkaupungit
-
ko:헬싱키
ja:ヘルシンキ
simple:Helsinki
Eduskuntatalo
Suomen eduskunta on Suomen perustuslain määräämä kansaa edustava elin, joka koostuu 200 kansanedustajasta. Istuntosalissa on kuitenkin vain 199 paikkaa, koska puhemies ei äänestä eikä pidä puheenvuoroja. Kansalaiset valitsevat vaaleilla kansanedustajat neljän vuoden välein. Eduskunnan eli parlamentin vuotuista työjaksoa nimitetään valtiopäiviksi. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville säätämään lakeja, joita noudattaen yhteiskunnassa toimitaan. Tuomioistuimet arvioivat yksittäistapauksissa, onko lakeja noudatettu.
Eduskunta valitsee valtioneuvoston eli hallituksen, joka puolestaan valmistelee ja esittää valmistelemansa uudet lakiesitykset ja valtion vuosittaisen tulo- ja menoarvion eduskunnan hyväksyttäväksi. Eduskunta siis valvoo ja arvioi hallituksen toimintaa. Eduskunnassa kansan valitsemat edustajat joko hyväksyvät sellaisenaan tai muuttavat osittain tai hylkäävät kokonaan hallituksen tekemät lakiesitykset ja valtion varojen käyttöä koskevan budjetin.
Kansanedustajat voivat tehdä myös omia lakiesityksiä, mutta ne menevät hyvin harvoin läpi. Usein edustajien omien lakiesitysten motiivina onkin jonkin tärkeäksi koetun asian nostaminen eduskunnan asialistalle ja julkiseen keskusteluun. Jos lakiesityksen on allekirjoittanut yli 100 kansanedustajaa, sen menestymisen mahdollisuudet kasvavat merkittävästi.
Lakiesitysten lisäksi edustajat voivat tehdä myös muita ns. valtiopäivätoimia. Niitä ovat kirjalliset kysymykset, suulliset kysymykset, toimenpidealoitteet, talousarvioaloitteet, keskustelualoitteet ja välikysymykset.
Täysistunto ja valiokunnat
Näkyvin osa eduskunnan toimitaa ovat täysistunnot, joihin eduskunta kokoontuu istuntokauden aikana neljä kertaa viikossa. Täysistunnoissa eduskunta käsittelee lakiesityksiä ja hallituksen talousarvioesitykset sekä käy tarvittaessa ajankohtaiskeskustelua. Torstaisin täysistunto alkaa suullisella kyselytunnilla, jonka kuluessa edustajat voivat tehdä hallituksen jäsenille kysymyksiä heidän johtamiensa ministeriöiden toimialaan kuuluvista asioista.
Eduskunnan täysistunnoissa puhetta johtaa eduskunnan puhemies, joka on valtakunnan hierarkiassa toinen heti presidentin jälkeen.
Eduskunta jakautuu valiokuntiin, joissa hallituksen ja kansanedustajien laki- ja talousarvioesitysten työstäminen käytännössä tapahtuu. Valiokunta voi asiantuntijoita kuultuaan ja esityksen sisällöstä keskusteltuaan suosittaa esityksen hyväksymistä sellaisenaan, sen hylkäämistä tai ehdottaa esitykseen muutoksia tai kirjoittaa koko esityksen alusta alkaen uusiksi. Eduskunnan valiokunnat ovat suuri valiokunta, perustuslakivaliokunta, ulkoasiainvaliokunta, valtiovarainvaliokunta, hallintovaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, talousvaliokunta, tulevaisuusvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta. Suuressa valiokunnassa on 25 jäsentä ja 13 varajäsentä, ja valtiovarainvaliokunnassa 21 jäsentä ja 19 varajäsentä. Muissa valiokunnissa on 17 jäsentä ja 9 varajäsentä.
Ennen valiokuntakäsittelyä hallituksen ja kansanedustajien lakiesityksistä käydään täysistunnossa lähetekeskustelu. Valiokuntakäsittelyn jälkeen esitykset palaavat täysistuntoon ensimmäiseen käsittelyyn valiokunnan kirjoittaman mietinnön kera. Ensimmäisessä käsittelyssä käydään yleiskeskustelu ja lakiesitykseen voidaan esittää muutoksia. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä päätetään lain sisällöstä eli käytännössä äänestetään valiokunnan mietinnön ja sen kanssa ristiriidassa olevien esitysten välillä. Jos jokin muutosesitys menee läpi, se kierrätetään vielä eduskunnan suuren valiokunnan kautta, josta esitys palaa jatkettuun ensimmäiseen käsittelyyn. Toisessa käsittelyssä ei keskustella, vaan ensimmäisen käsittelyn tuloksena oleva laki voidaan vain joko hyväksyä tai hylätä.
Hallituksen luottamus ja eduskunnan hajottaminen
Lainsäädännöstä ja valtion tulo- ja menoarviosta päättämisen lisäksi eduskunta voi todeta hallituksen tai yksittäisen ministerin menettäneen eduskunnan luottamuksen, jolloin hallitus tai kyseinen ministeri joutuu eroamaan. Tämä vaatii vähintään 20 kansanedustajan allekirjoittaman välikysymyksen, jonka pohjalta käytävän keskustelun jälkeen eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta.
Tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta eduskunnan puhemiestä ja eduskuntaryhmiä kuultuaan sekä eduskunnan ollessa koolla hajottaa eduskunnan ja määrätä toimitettavaksi ennenaikaiset eduskuntavaalit. Vuosina 1919-1991 presidentin hajotusoikeus oli rajoittmaton, ja Suomessa on eduskunta hajotettu presidentin toimesta seitsemän kertaa, vuosina 1924 (Ståhlberg), 1929 (Relander), 1930 (Relander), 1953 (Paasikivi), 1962 (Kekkonen), 1971 (Kekkonen) sekä 1975 (Kekkonen).
Vasemmistosta oikeistoon
Eduskunta jakautuu vanhastaan vasemmistoon, eli sosialisteihin ja oikeistoon, eli porvareihin. Jako vasemmistoon ja oikeistoon palautuu Ranskan suureen vallankumoukseen, jolloin radikaaliryhmät asettuivat istumaan puheenjohtajan paikalta katsoen salin vasemmalle puolelle. Suomessa tästä käytännöstä tekee poikkeuksen Ruotsalainen kansanpuolue, joka istuu salin oikeassa reunassa, koska sinne on tarvittaessa helpompi järjestää tulkkauspalvelut. Viime aikoina vasemmisto-oikeisto-jako on menettänyt merkitystään Suomessa, kun suurimpia puolueita on yhä vaikeampi erottaa toisistaan. Vaihtoehtoiseksi jakolinjaksi on esitetty konservatismia ja arvoliberalismia, mutta tämä jakolinja kulkee paitsi puolueiden välillä myös niiden sisällä.
Eduskunnan paikat puolueittain
arvoliberalismi
Autonomian aika (1907-1917)
Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet (1919-1939)
Sodanjälkeiset vuodet (1945-1962)
Rakennemuutoksen aika 1966-1983
Viimeisimmät vaalit 1987-2003
Aiheesta muualla
- [http://www.eduskunta.fi Suomen Eduskunnan virallinen sivusto]
Eduskunta
Seurasaari
Seurasaari on idyllinen museosaari aivan Helsingin keskustan tuntumassa. Saari on ihanteellinen paikka myös ulkoiluun, auringonpalvomiseen tai piknikeille. Seurasaaren silta rakennettiin syysmyrskyn kaatamista puista 1891-1892.
Seurasaaren pinta-ala on n. 46 ha. Seurasaari on Helsingin kaupungin omistuksessa oleva suojelukohde. Seurasaareen on kesäisin lauttayhteys kauppatorilta.
Seurasaaren tapahtumia ja museotoimintaa ylläpitää Seurasaarisäätiö. Säätiö tapaa järjestää juhannuksena juhlat nimeltään "Seurasaaren juhannusvalkeat".
Katso myös
Linkkejä
- [http://www.kolumbus.fi/seurasaarisaatio/ Seurasaarisäätiö]
Luokka:Helsinki
Luokka:Suomen_saaret
Turku
Turku (ruotsiksi Åbo) on kaupunki Suomen lounaisrannikolla Aurajoen suulla. Turku sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa Länsi-Suomen läänissä.
Turku on Suomen vanhin kaupunki. Sen arvellaan syntyneen 1200-luvun lopulla. Turun väkiluku vuoden 2005 heinäkuussa oli 174 293, joten Turku on asukasluvultaan Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Turun seudulla asukkaita on 290 000, joista ruotsia äidinkielenään puhuvia oli 5,2 prosenttia vuonna 2003. Alue muodostaa maan kolmanneksi suurimman väestökeskittymän pääkaupunkiseudun ja Tampereen seudun jälkeen.
Turulla on pitkä historia Suomen suurimpana kaupunkina ja hallinnollisena keskuksena. Kaupungissa on asunut jo pitkään suomenruotsalaista väestöä, jonka perintönä kaupunki on kaksikielinen, kuten eräät muutkin suuret rannikkokaupungit (muun muassa Helsinki, Porvoo, Vaasa ja Kokkola). Turku on merkittävä satamakaupunki ja sieltä on tiheät laivayhteydet Maarianhaminaan ja Tukholmaan.
Historia
Esihistoria
Nykyisen Turun kaupungin alueelta on tehty jo kivikautisia löytöjä muun muassa Kärsämäen ja Jäkärlän kaupunginosista. Aurajoen ja Vähäjoen laaksoissa oli rautakaudella runsaasti maaseutumaista asutusta vilkkaine kauppayhteyksineen. Eräs todiste tästä on Ristimäen merovingiaikainen polttokenttäkalmisto Kuralan kaupunginosassa.
Kaupungin synty
1200-luvun kuluessa tältä pohjalta syntyi kaupunkiasutus, joka oli lajissaan (tiettävästi) Suomen ensimmäinen. Sana turku tulee yleisesti hyväksytyn teorian mukaan muinaisvenäjän sanasta tǔrgǔ, joka tarkoittaa 'markkinapaikkaa'. Nykyistä Turkua alettiin ehkä sanoa Suomen Turuksi erotukseksi muista turuista eli markkinapaikoista, joita oli muinoin pitkin Suomen rannikkoa. Sanonta "maailman turuilla ja toreilla" tarkoittaa nykykielellä "maailman markkinoilla ja markkinapaikoilla".
Turun perustamisvuodeksi on laskettu 1229. Arvio perustuu kuitenkin keskiaikaisten asiakirjojen virheelliseen tulkintaan. Vuonna 1229 paavi antoi luvan piispanistuimen siirtoon, ilmeisesti Nousiaisista Koroisiin. Koroisten kylä sijaitsi lähellä Turun nykyistä keskustaa, mutta jäi keskiaikaisen kaupunkialueen ulkopuolelle. Mikään ei viittaa siihen, että varsinaista Turun kaupunkia olisi vielä tässä vaihessa ollut olemassa. Kaupungin synty olisikin melko todennäköisesti parempi ajoittaa 1200-luvun loppuun. Ei kuitenkaan ole säilynyt varsinaista perustamiskirjaa, jossa kaupungille myönnettäisiin kaupunkioikeudet. Joka tapauksessa Turku on Suomen vanhin kaupunki, sillä Porvoon perustamisvuosi on 1346.
1346
Keskiajan Turku
Turussa oli jo 1200-luvulla dominikaaniveljien konventti (luostari) ja piispanistuin. Turun tuomiokirkko vihittiin käyttöön kesäkuussa 1300; on tosin epäselvää, missä määrin nykyisen kivi- ja tiilikirkon osia kuului tällöin vihittyyn rakennukseen, joka joidenkin tutkijoiden mielestä saattoi olla puuta. Turun linnan, joka sijaitsi kaupunkialueen ulkopuolella, rakentaminen on saattanut käynnistyä jo 1200-luvun lopulla. Linna, kaupunkiyhteisö, domikaaniveljien luostari sekä tuomiokirkko piispanistuimineen tekivät Turusta keskiajan Suomen tärkeimmän keskuksen, ehkä Viipurin ohella.
Kaupunki oli pitkään Suomen merkittävin myös kaupankäynnin saralla. Se lukeutui keskiajalla Hansaliiton kaupan ja merenkulun piiriin olematta kuitenkaan liiton jäsen. Keskiaikainen kaupunki oli keskittynyt suurin piirtein Tuomiokirkon, Kerttulinmäen ja Kaskenmäen väliselle alueelle Aurajoen eteläpuolelle. Joen pohjoispuolella keskiaikaista kaupunkiasutusta oli mm. Aninkaistenmäellä. Asukasluku lienee keskiajalla noussut kahdentuhannen tienoille. Huomattakoon, että monien Turun nykyisten kaupunginosien alueella sijaitsi keskiajalla maaseutuasutusta. Kaupunkialueen laajentumisen ja alueliitosten myötä koko Maarian pitäjä on vähitellen liitetty Turkuun, samoin Kakskerta ja Paattinen. Myös Kaarinan pitäjän keskiaikainen ydinosa on nykyisin Turun kaupungin aluetta.
Viime vuosina suoritetut kaivaukset eri puolilla Turun keskustaa ovat antaneet lisävalaistusta kaupungin historiaan.
Kaupunki kehittyy
Koko Ruotsin vallan ajan Turku oli piispanistuimen sijoituspaikkana Suomen merkittävin hallinnollinen keskus. Turun asema kohosi vielä, kun kenraalikuvernööri otti kaupungin asuinpaikakseen 1620-luvulla. Lääninhallitus kaupunkiin perustettiin vuonna 1617, hovioikeus 1623, lukio 1630 ja Turun akatemia, Suomen ensimmäinen yliopisto, vuonna 1640.
Turku Venäjän vallan aikana
Ruotsin hävittyä sodan Venäjän kanssa ja luovutettua Suomen alueen Haminan rauhassa vuonna 1809 Turku oli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki (keskushallinnon sijoituspaikka), sillä siellä sijaitsivat jo ennestään tärkeimmät hallinnolliset elimet ja mm. Turun akatemia. Turku oli kuitenkin keisarillisen hallinnon kannalta liian kaukana emämaasta, joten pääkaupunki päätettiin siirtää Helsinkiin vuonna 1812. Uuden pääkaupungin suunnittelijaksi valittiin arkkitehti C. L. Engel. Siirto tapahtui vuonna 1819, ja viimeisetkin Turkuun jääneet virastot siirrettiin Helsinkiin Turun palon (1827) jälkeen. Turun akatemia, joka oli vielä tuolloin maan ainoa yliopisto, siirrettiin Helsinkiin 1828. Se nimettiin samalla uudelleen Suomen Keisarilliseksi Aleksanterin Yliopistoksi ja myöhemmin Suomen itsenäistyttyä siitä tuli Helsingin yliopisto. Pääkaupungin lisäksi C. L. Engel laati myös Turkuun uuden, aikaisempaa väljemmän ja paloturvallisemman asemakaavan kaupungin lähes täysin tuhonneen palon jälkeen. Suomen suurimpana kaupunkina Turku pysyi vielä parikymmentä vuotta tämän jälkeen.
1800-luvun puolivälissä Turku oli Helsingin rinnalla Suomen merkittävin käsityöläiskaupunki. 1870-luvulle mennessä oli kaupunkiin alkanut jo muodostua suuria käsityötehtaita, manufaktuureja. Teollinen vallankumous höyry- ja sähkökoneineen koettiin kuitenkin vasta vuoden 1900 tienoilla. Ensimmäinen maailmansota tarjosi kaupungin teollisuudelle piristysruiskeen, sillä vientivaikeudet koskivat kovimmin metsäteollisuutta, jota Turussa ei liiemmin ollut ja Turkuun oli helppo saada kipeästi kaivattuja raaka-aineita puolueettomasta Ruotsista.
Turun palon jälkeen kaupunki oli ilman yliopistoa vuoteen 1918 saakka, jolloin perustettiin ruotsinkielinen Åbo Akademi. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin suomenkielinen Turun yliopisto. Kaupunki säilytti kuitenkin kirkollisen keskuksen asemansa, ja vuonna 1817 Turun hiippakunta muutettiin arkkihiippakunnaksi.
Turun paloista
Turku on joutunut historiansa aikana lukuisten ryöstöjen ja tulipalojen uhriksi. Turun lukuiset palot ovat muuttaneet kaupunkia. Kaupunki paloi kokonaan tai osittain vuosina 1425, 1546, 1593, 1601, 1656, 1681 ja 1738. Viimeisessä suuressa Turun palossa 4-5.9.1827 miltei koko vanha kaupunki tuhoutui. Turku on myös useasti joutunut vihollisten ryöstelyn kohteeksi. Tanskalaiset ryöstivät kaupunkia vuosina 1509 ja 1522, novgorodilaiset 1318 (epävarma tieto) ja venäläiset 1713 - 1714 isonvihan aikaan.
Lukuisten palojen ehkämiseksi kaupunkia ei voitu rakentaa yhtä tiiviiksi kuin ennen. Turun palon (1827) jälkeen C.L. Engel suunnitteli nykyaikaisemman asemakaavan, ruutukaavan, jollainen kaupunki on edelleenkin. Kaavoitettu alue ulottui kummallekin puolelle jokea. Tuolloin muodostui yksi nyky-Turussakin näkyvistä rakenteista: kolme "perspektiivikatua" joen kahden puolen. Näitä katuja ovat nykyisin Uudenmaankatu–Aninkaistenkatu, Kaskenkatu–Aurakatu ja Martinkatu–Puistokatu. Engelin asemakaavassa mäet jätettiin rakentamatta paloturvallisuuden vuoksi.
Väestö
paloturvallisuuden
Turun asukasluku vuoden 2005 alussa oli 174 824. Turku on Suomen viidenneksi suurin kaupunki ja Turun seutu on kolmanneksi suurin kaupunkiseutu. Kaupungin väkiluku kasvoi jatkuvasti 1970-luvun puoleen väliin asti, minkä jälkeen se alkoi laskea hitaasti. 1990-luvun alusta väkiluvun kasvu on taas jatkunut. Muuttotilastoissa näkyy erittäin selvästi, että korkeakoulut tuovat Turkuun runsaasti 18-30 -vuotiaita uusia asukkaita. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungin asukkaista naisia on ollut 12 000 enemmän kuin miehiä.
1870-luvulla ruotsia puhuvien osuus oli lähes puolet väestöstä. 1900-luvun alussa neljännes ja vuonna 1950 enää 10 prosenttia. 1980-luvulta lähtien ruotsinkielisten osuus on ollut hieman yli 5 prosenttia. Muita kieliä kuin suomea ja ruotsia puhuvia on noin 9 500. Turun suurimmat ulkomaalaisryhmät ovat järjestyksessä seuraavat: Venäjä, Viro, Irak, Iran, Ruotsi, Jugoslavia, Somalia, entinen Jugoslavia, Kiina ja Bosnia-Hertsegovina.
Maantiede
Turun kokonaispinta-ala on 306,40 km², josta maa-aluetta on 243,4 km² ja vesistöjä 63,0 km². Vesistöistä tärkein on kaupungin halki virtaava Aurajoki. Vähäjoki saa alkunsa Paattisilta, josta se virtaa Maarian läpi ja yhtyy Aurajokeen Koroisissa. Raisiojoki laskee mereen Artukaisissa Ruissaloa vastapäätä. Suurimmat järvet ovat Kakskerran saaressa sijaitseva Kakskerranjärvi sekä Hirvensalon saaressa sijaitseva Illoistenjärvi.
Turun joilla on muutamia hyvin pieniä sivuhaaroja, joita kutsutaan ojiksi. Jaaninoja laskee Lausteelta Laukkavuoren ja Kuralan poikki Aurajokeen. Topinojan reitti kulkee Metsämäestä Halisten ja Räntämäen kautta Vähäjokeen. Vähäjokeen laskee myös Piipanoja, joka saa alkunsa Saramäestä ja yhtyy Vähäjokeen Orikedolla. Kuninkoja saa alkunsa Raisiosta, mutta virtaa Turussa muun muassa Länsikeskuksen ja Pläkkikaupungin ohitse Raisionjokeen.
Turun pohjoisimmasta kolkasta eteläisimpään on matkaa yhteensä 45 kilometriä. Suurin leveys vastaavasti on vain 15 kilometriä. Pituuden vuoksi alue on vaihtelevaa. Turun lounaisosa koostuu saarista, joista suurimmat ovat Ruissalo, Hirvensalo, Satava ja Kakskerta ja joiden metsät ovat paikoin lehtipuuvoittoista. Pohjoisempana sisämaassa Paattisilla havumetsät ovat selvästi vallitsevia.
Ilmasto on suhteellisen merellinen ja leuto. Vuoden keskilämpötila on n. 6 °C ja sademäärä on tyypillisesti 700 mm vuodessa. Pysyvä lumipeite saadaan yleensä vasta vuodenvaihteen tienoilla ja vain joka toinen joulu on valkoinen. Toisinaan Aurajoki jäätyy niin, että sen jään päällä voi käydä kävelyllä tai hiihtämässä, mikä on varsin suosittua. Jäät lähtevät joesta yleensä maalis-huhtikuun vaihteessa.
Turun kaupunginosat
Turun keskusta-alue muodostuu C. L. Engelin piirtämästä ruutukaava-alueesta. Muiden suurten kaupunkien tapaan keskusta on tiheästi ja korkeasti rakennettua. Virkistysalueita on säilynyt kukkuloilla ja joen rannassa. Ruutukaava-alue vastaa monissa paikoin myös Turun vanhaa kuntarajaa.
Keskustan ympäröi pientalovaltaisten kaupunginosien kehä. Suuri osa näistä alueista on liitetty Turkuun vasta 1900-luvulla ja ne ovat alun perin olleet köyhän työväestön asuinalueita (Portsa, Nummi, Raunistula). Nykyisin nämä keskustan lähellä sijaitsevat alueet ovat arvostettuja ja hintavia asuinalueita.
1970-luvulla ja sen jälkeen Turkuun ovat muodostuneet suuret lähiöt, jotka rakennettiin edellä mainittujen pientaloalueiden ulkopuolelle. Suurimpia lähiöitä ovat Varissuo, Runosmäki, Pansio ja Jäkärlä. 1990-luvulta alkaen trendinä on ollut toisaalta rakentaminen Turun saarille (Hirvensalo) ja täydennysrakentaminen, jolla pyritään tiivistämään kaupunkirakennetta.
Liikenne
Turku on jo vanhastaan ollut sekä sijaintinsa että pääkaupunkiasemansa vuoksi portti länteen ja laivayhteydet Ruotsiin ovat olleet kiinteät. Nykyään Turun satamasta lähtee Tukholmaan seitsemän laivaa joka päivä. Helsingin sataman jälkeen Turun satama on Kotkan rinnalla Suomen toiseksi suurin, mutta Kotkaan verrattuna huomattavasti matkustajavaltaisempi.
Turkuun saatiin rautatie vuonna 1876 osana Hämeenlinna–Tampere–Turku-linjaa. Rautatien rakentaminen pääsi käyntiin vasta vuonna 1874 yli 10 vuotta kestäneiden linjauksia koskevien erimielisyyksien ja rahoitusongelmien takia. Rantarata Karjaalle valmistui 1899 ja Helsinkiin 1902. Suomen ensimmäiset Pendolinot alkoivat kulkea Turun ja Helsingin välillä vuonna 1995. Välillä kulkee vuosittain noin 1,2 miljoonaa matkustajaa, mutta tavaraliikenne on hyvin vähäistä ja rata on melko huonokuntoinen. Turku–Toijala-radalla on matkustajia noin 660 000 (2004) 1,6 miljoonaa tonnia.
Aurajoki
Pendolino
Aurajoki on vaikuttanut Turun historiaan merkittävästi. Sen rannalle Turku syntyi 1200-luvulla. Sillä on yhä suuri merkitys turkulaisille ja ohittamattomana luonnonelementtinä se myös määrää asioita kaupungissa.
Aurajoki virtaa Turussa hieman alle yhdeksän kilometrin matkan itä–länsi-suunnassa. Se on keskimäärin noin 50 metriä leveä. Turun keskustan kohdalla joen syvyys on 2,5–5 metriä, mutta tuomiokirkolta ylöspäin veneilykelpoinen uoma kapenee ja madaltuu huomattavasti. Paikoin rautatiesillan jälkeen Nummessa olisi mahdollista ylittää joki juuri ja juuri kävellen. Veneilyä tuomiokirkkosillasta yläjuoksulle päin haittaavat myös karit. Aurajoki soveltuu kuitenkin hyvin melontaharrastukseen.
Kaksi puolta
Nummessa
Aurajoki jakaa Turun kahteen puoleen. Kaupunki syntyi joen itäpuolelle (eli eteläpuolelle). Siellä sijaitsevat ja ovat sijainneet tuomiokirkko, Turun akatemia, suurtori, ensimmäiseet koulut ja niin edelleen. Tämän historian takia Turussa joen itäpuoli on "täl pual jokke" ja nykyisen ydinkeskustan ja kauppatorin puoli "tois pual jokke". Nämä määritelmät ovat absoluuttisia eivätkä riipu siitä, kummalla puolen jokea niiden sanoja seisoo. Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi (”tois pual”) ja Turuksi (”täl pual”). Nimiä käytetään erityisesti, kun kerrotaan förin vievän ihmisiä Åbosta Turkuun.
Sillat ja föri
Turun akatemia
Aurajoen ylittää Turussa yhdeksän siltaa ja föri. Yläjuoksulta päin ne ovat järjestyksessä:
- Halistensilta (vanha ja uusi)
- Rautatiesilta (1898)
- Tuomaansilta (1999)
- Tuomiokirkkosilta (1899, puusillasta rautasillaksi)
- Aurasilta (1907, kiviarkullisesta puusillasta rautasillaksi)
- Teatterisilta (1997)
- Myllysilta (1975)
- Martinsilta (1940)
- Föri (1904)
Turun ensimmäinen silta oli Pennisilta, joka ylitti joen nykyisen Vanhan suurtorin kohdalla. Se rakennettiin vuonna 1414. 2000-luvun vaihteessa on alettu elvyttää ajatusta uudesta Pennisillasta, joka rakennettaisiin vanhan sillan kohdalle ja palvelisi kevyttä liikennettä — samoin kuin vuonna 1997 rakennettu Teatterisilta.
1997
Föri on vuonna 1903 rakennettu, Suomen ainoa kunnallinen ja maksuton jokilautta (ruots. 'färja'), joka kuljettaa ihmisiä joen yli Kakolanmäen kohdalla. Se on turkulaisille yksi rakkaimmista kaupungin erikoisuuksista, ja vaikka se saattaa vaikuttaa ulkopuolisen silmin vähemmän järkevältä toiminnalta, sillä on kuitenkin perustelunsa: silta estäisi suurempien veneiden liikennöinnin jokea ylemmäs.
Vapaa-ajankäyttö
1960-luvulle asti Turun jätevedet laskettiin suoraan Aurajokeen. Jätevedenpuhdistamon käyttöönoton jälkeen joen laatu on parantunut ja sen virkistyskäyttö on lisääntynyt. Vuonna 1997 aloitettu valaistusprojekti on luonut joelle erittäin keskieurooppalaisen ilmeen.
Joen molemmilla rannoilla on kävelykadut. Itäinen rantakatu on vain parin korttelin pituinen, mutta läntistä rantakatua pitkin voi kävellä tuomiokirkolta Turun linnalle asti. Rantakaduilla järjestetään vuosittain useita tapahtumia: Saaristolais- ja silakkamarkkinat tuovat kaupunkiin tuulahduksen Turunmaan saariston tunnelmaa. Vanhalla suurtorilla järjestetään kesällä keskiaikaiset markkinat ja talvisin joulumarkkinat. Kulttuuria edustavat tapahtumat Down by the Laituri kesä-heinäkuussa ja Taiteiden yö elokuussa.
Down by the Laituri
Syksyisin joessa järjestetään Suomen vanhin soutukilpailu, Aurasoudut[http://www.aurasoudut.net], jossa Turun kaikkien ylioppilaskuntien joukkueet kisaavat keskenään. Keväällä järjestetään TS-kortteliajot-polkupyöräkilpailu Auransillan ja Tuomiokirkkosillan välillä. Myös Paavo Nurmi -maraton juostaan osittain Läntisellä rantakadulla.
Aurajoen rantamilla voi nauttia virvokkeita nurmikolla, kahviloissa tai ravintolalaivoissa, joiden määrä on ainutlaatuista jopa maailman mittakaavassa. Joen rannalla on noin 20 ravintolalaivaa, joiden kannet toimivat kesäterasseina.
Talous
Turku on Turun seutukunnan keskus myös taloudellisessa mielessä. Turun alueella on monipuolinen elinkeinorakenne, mitä tukee laaja-alainen koulutustarjonta. Tällä hetkellä Turun kaupungin kärkialat ovat bioalat, ICT, logistiikka-ala ja matkailu. Turun seutukunnan bruttokansantuote oli vuonna 2003 24 022 €/as (koko maan keskiarvo 23 780 €/as.)
Suomen diagnostisesta teollisuudesta Turun seudulla on noin 60 prosenttia ja lääketeollisuudesta noin 50 prosenttia. ICT-ala ei Turussa ole perinteisesti ollut yhtä vahva kuin monissa muissa suurissa kaupungeissa. Tämän takia 1990-luvun taloudellinen buumi pääosin sivuutti sen. Samoin 2000-luvun alun ICT-kriisi pääasiassa kiersi kaupungin. Nykyään kaupunki panostaa alaan mm. koulutuksella ja Turun keskustaan sekä yliopistojen yhteiselle kampusalueelle on luotu Suomen laajin langaton Internet-verkko, ”SparkNet”. Bio- ja ICT-aloja kehitetään Turku Science Park Oy:ssä, joka on rakennuttanut yrityksille 210 000 kerrosneliömetriä toimitiloja Helsingintien ja Kupittaan rautatieaseman lähistölle.
Pilot Turku Oy kehittää Turkua Itämeren alueen logistisena keskuksena. Tavoite perustuu mm. Turun keskeiseen sijaintiin Pietari-Tukholma- ja Pietari-Saksa-merireittien välissä. Lisäksi Turussa on matkustajamäärältään Suomen kolmanneksi vilkkain lentoasema sekä kohtalaiset raideyhteydet Helsinkiin.
Metalliteollisuus, erityisesti laivanrakennus, on ollut perinteisesti vahva ala. Wärtsilän päätös siirtää tuotantoa Italian Triesteen oli kova pala kaupungille, mutta monet työntekijät ovat sittemmin saanet työtä Aker Finnyardsilta. 1990-luvun aikana ja sen jälkeen elintarviketeollisuus on vähentänyt väkeä Turussa. Muun muassa Valio ja Leaf ovat sulkeneet toimipisteensä.
Työelämä
Turussa oli vuonna 2003 92 522 työpaikkaa, jotka jakautuivat aloittain seuraavasti:
- Yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut – 35,9 %
- Teollisuus – 16,4 %
- Liike-elämän palvelut, rahoitus ym. – 16,0 %
- Kauppa, majoitustoiminta ym. – 15,3 %
- Liikenne ym. – 9,2 %
- Rakennustoiminta – 5,5 %
- Maa- ja metsätalous – 0,4 %
- Tuntematon – 1,3 %
Turun työvoimaomavaraisuus on 123,3 % ja työttömyysaste vuonna 2004 oli 13,1 %. Turun kaupunki työllistää yhteensä 13 000 ihmistä.
Hallinto
Turku on Länsi-Suomen läänin ja Varsinais-Suomen maakunnan pääkaupunki. Ennen lääniuudistusta Turku oli Turun ja Porin läänin pääkaupunki. Turku on Suomen hengellinen keskus – kaupungissa sijaitsee Turun arkkipiispa ja Turun tuomiokapituli.
Kunnallishallinto
Turun kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 1995 Armas Lahoniitty (sd). Hän siirtyy eläkkeelle vuoden 2006 alusta, jonka jälkeen kaupunjohtajaksi tulee Seinäjoen entinen kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen (kok). Apulaiskaupunginjohtajina toimivat Kaija Hartiala (kok, palvelutoimen apulaiskaupunginjohtaja), Jaakko Virtanen (sd, ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtaja) ja Tero Hirvilammi (sd, osaamis- ja elinkeinotoimen apulaiskaupunginjohtaja).
Vuoden 2005 alusta Turussa otettiin käyttöön Suomen oloissa poikkeuksellinen pormestarimalli, jossa kaupunginhallituksen puheenjohtajalle maksetaan ansiotyön mukaista palkkiota. Kaupungihallituksen puheenjohtajana toimii vuonna 1975 syntynyt Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Aleksi Randell.
67 edustajan kaupunginvaltuusto johtaa kunnan hallintoa valtuuston hyväksymän Turku-strategian ja hallitussopimuksen mukaan. Hallitussopimus on sovellus parlamentaarisesta enemmistöhallitusten johtamistavasta ja sen takana on ollut koko kaupunginvaltuusto Vasemmistoliittoa ja Suomen Kansan Sinivalkoisia lukuun ottamatta.
Kaupunginjohtajat (1931-)
- Arvi Hellfors (1931-1942)
- Eero Mantere (1942-1951)
- Kalervo Pellinen (1952-1961)
- Harras Kyttä (1961-1963)
- Väinö J. Leino (1. maaliskuuta 1964 - 31. maaliskuuta 1989)
- Juhani Leppä (1. huhtikuuta 1989 - 31. toukokuuta 1995)
- Armas Lahoniitty (1. kesäkuuta 1995 - 31. joulukuuta 2005)
- Mikko Pukkinen (1. tammikuuta 2006-)
Politiikka
1970-luvulta lähtien Turun politiikkaa on hallinnut Kokoomuksen ja SDP:n ns. aseveliakseli. Vasemmistoenemmistöistä valtuustoa ei ole nähty sitten 1970-luvun, jolloin SKDL alkoi menettää kannatustaan. Sen seuraajalla Vasemmistoliitolla on kuitenkin laajahko kannatus. Viime vuosina merkittäviä kunnallispoliittisia ilmiöitä ovat olleet Vihreän liiton nousu ja Vihreiden, Keskustan ja RKP:n neuvottelurintaman syntyminen ja toisaalta Olavi Mäenpään muukalaisvastainen Suomen kansan sinivalkoiset, jolla on enimmillään ollut kolme valtuutettua.
Tunnetuin turkulaispoliitikko lienee presidentti Mauno Koivisto, joka puhuu hyvin tunnistettavasti turkulaisittain.
Kulttuuri
Turku on tunnettu kulttuurikaupunki ja se hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011. ”Turun taideakatemia”, joka on nykyään osa Turun ammattikorkeakoulua, kouluttaa uusia taiteilijoita sirkuksesta elokuvataiteisiin. Turun taiteilijoiden markkinointia edistää [http://www.arsnet.net Arsnet]-palvelu, josta löytyy helposti lähes kaikkien esiintyvien turkulaisten taiteilijoiden yhteystiedot. Turun ”Taiteiden yö” järjestetään perinteisesti koulujen alkamisen jälkeisenä torstaina.
Musiikki
Musiikin saralla Turussa on monia tapahtumia. Ehkä tunnetuin tapahtuma on vuodesta 1970 Ruissalossa järjestetty Ruisrock, joka on vuosien varrella kerännyt aikansa huipputähtiä esiintymään Turkuun. Ruisrockin lisäksi suosittu populaarimusiikkitaphtuma on Down by the Laituri, joka kerää väkeä niin klubeille kuin Aurajoen ympäristöönkin. Näiden lisäksi elokuussa järjestetään Turun musiikkijuhlat sekä vuosittain jokin oopperaproduktio.
Turku on tunnettu myös elektronisen musiikin kaupunkina. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Turussa järjesti erilaisia tapahtumia Hyperdelic Housers -ryhmä. Se järjesti mm. Ruisrockin kanssa yhteistyönä Turkuhallissa olleet Typpihappo-tapahtumat. Vuosina 1999 ja 2000 järjestettiin DBTL:n yhteydessä Teknotunneliksi nimetty tapahtuma. Tapahtumapaikkana oli liikenteeltä suljettu Myllytunneli. Vuosina 2000 ja 2001 Turussa järjestettiin Kupittaan ympäristössä Koneisto-festivaali, joka sittemmin on siirtynyt Helsinkiin. Tunnettuja Turussa vaikuttavia tai vaikuttaneita elektronisen musiikin artisteja ovat mm. Pan Sonic, Bomfunk MC's yhtyeessä ollut DJ Gismo, Sandstorm-hitistään tunnettu Darude sekä tuottaja Jaakko "JS16" Salovaara.
Rockmusiikin puolella mainetta ovat viime vuosina niittäneet The Crash sekä garage rock -yhtyeet Sweatmaster ja Boomhaeur. Turkulaisen rockmusiikin historiasta voidaan mainita progressiivista rockia 1970-luvulla esittänyt Kaamos. Aikoinaan Turku tunnettiin myös punkkareistaan.
Turkulaisesta musiikista puhuttaessa ei voi unohtaa myöskään vanhemman polven iskelmätähtiä Mattia ja Teppoa sekä oopperalaulajia Tamara Lundia ja Seppo Ruohosta.
Marraskuisin Turussa järjestetään Pohjoismaiden suurin nuorisolle tarkoitettu kristillinen musiikkitapahtuma, Maata Näkyvissä -festivaalit.
Kirjallisuus
Turku on vaikuttanut maamme kirjallisuushistoriaan. 1800-luvun alkupuolella Turun akatemian piirissä syntyi poliittis-kirjallinen liike Turun romantiikka. Sen ohjelmana oli suomalaisen kansallistunteen herättäminen ja suomenkielisen kulttuurin kehittäminen.
Tunnetuimpia turkulaisia kirjailijoita ja runoilijoita ovat todennäköisesti Jarkko Laine, Markku Into, Jukka Parkkinen ja Reijo Mäki. Nuoria lupaavia, palkittuja kirjailijoita ovat Riku Korhonen ja Joni Pyysalo. Sarjakuvataiteilija Jussi ”Juba” Tuomola on saavuttanut suursuosion Viivi ja Wagner -sarjakuvallaan. Palkittuja tietokirjailijoita ovat tähtitieteilijät Esko Valtaoja (Tieto-Finlandia vuonna 2002 kirjalla Kotona maailmankaikkeudessa) ja Hannu Karttunen (Tieto-Finlandia vuonna 1998 kirjalla Vanhin tiede) sekä biologi Petter Portin. Turkulaisten sydäntä lähellä oleva murrerunoilija Heli Laaksonen on syntyisin Turusta, vaikka asuukin nykyisin Laitilassa.
Turussa on vahva ns. underground-runouden yhteisö. Vanhan polven underground-runoilijat kuten Laine ja Into ovat viime vuosina saaneet perinteen jatkajia, tunnetuimpana ehkä Tapani Kinnunen. Turussa toimii myös pienkustantamot Sammakko sekä Savukeidas.
Turussa on myös vahvaa sarjakuvaosaamista. Kaupungin valtalehti Turun Sanomat julkaisee kolmea kotimaista sarjakuvaa, joilla on kaikilla turkulaistaustaa. Nämä ovat Kirjaston kissat, Jussi "Juba" Tuomolan Viivi ja Wagner ja Ilkka Heilän B. Virtanen.
Syksyisin Turussa järjestetään kirjamessut, jotka ovat säilyttäneet asemansa, vaikka Helsingissä on jo jonkin aikaa pidetty kilpaileva tapahtuma. Turun kirjamessuihin yhdistetään yleensä muitakin messuja, joiden teemana voi olla vaikka tiede, musiikki tai sarjakuva.
Teatteri
Turku on myös monipuolinen teatteri- ja tanssiteatterikaupunki. Valtionosuuksia Turussa saavat Turun Kaupunginteatteri, Åbo Svenska Teatern, Linnateatteri, tanssiteatteri ERI ja Aurinkobaletti. Opiskelijateatteria on kaupungissa sekä suomeksi (Turun ylioppilasteatteri) että ruotsiksi (Studentteatern i Åbo).
1970-luvulla kaupunginteatteri kohosi suomalaisen estraditaiteen huipulle Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan johtajakaudella.
Elokuva
Turku on pitkään ollut melko monipuolinen elokuvakaupunki. Turussa toimii Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut elokuvakerho Turun elokuvakerho. Se järjestää viikottaisia esityksiä keväisin ja syksyisin. Tämän lisäksi Turussa toimii Elokuvakerho Kinokopla ja Turun Elokuva-Arkisto, lisäksi Suomi-Venäjä -seuran elokuvaosasto Mahorkka ja siansorkka on järjestänyt esityksiä. Turussa toimii myös Film-O-Holic -verkkojulkaisua tekevä Filminurkka Ry. ja Turussa järjestetään vuosittain kaksi elokuvafestivaalia, lyhytelokuvafestivaali Tough Eye ja Suomen ainoa pelkästään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin keskittyvä elokuvafestivaali Vinokino.
Turun yliopistossa tutkitaan elokuvaa ja televisiota. Alan tutkimus henkilöityy paljolti Veijo Hietalaan.
Turkulaisuus
Turkulaisuus on vaikeasti määriteltävä asia, mutta turkulaisuuteen liitetään usein sisäänpäinlämpeävä ja omanarvontuntoinen mielenlaatu sekä selkeästi erottuva Turun murre. Turkulaisen sanonnan mukaan turkulaiseksi ei voikaan tulla vaan ainoastaan syntyä – ja turkulaiseksi voi syntyä ainoastaan Heidekenin synnytyssairaalassa (joka tosin lakkautettiin vuonna 1996). Pahiten Turun ja turkulaisuuden kanssa törmäyskurssilla ovat kansanperinteen mukaan tamperelaiset. Molemmin puolin kerrotut vitsit toisista ovat tavallisia, mutta kuitenkin leikkimielisiä. Tampereella toimii myös Ei-Turkulainen Osakunta, joka vuositt | | |
