:: wikimiki.org ::

Museoraitiovaunu

Museoraitiovaunu

Museoraitiovaunu on raitiovaunu joka on poistettu säännöllisestä linjaliikenteestä ja jota säilytetään ja usein liikennöidään tarkoituksena säilyttää ja esitellä joukkoliikenteen historiaa. Raitiovaunuliikenteen säilyttäneissä kaupungeissa museoraitiovaunuilla usein liikennöidään kaupungin raitiotieverkolla. Paikkakunnilla ja alueilla, joilta raitiovaunuliikenne on lakkautettu tai vanhojen raitiovaunujen liikennöinti on teknisten muutosten takia mahdotonta, museoraitiovaunuille on voitu rakentaa museoraitiotie. Museoraitiotie toimii usein kokeiluna, jolla selvitetään raitiovaunuliikenteen palauttamista. Suomessa Helsingin raitiotiellä on tilausliikennettä museoraitiovaunuilla sekä Helsingin_raitiotiemuseo. Turussa on säilynyt useita museoraitiovaunuja, ja kaupunkiin on ehdotettu museoraitiotietä välille Satama - Martinsilta - Kauppatori. Aiheesta lisää artikkelissa Turun_raitiotiet. Pohjoismaissa museoraitiovaunuilla liikennöidään Göteborgin, Norrköpingin ja Trondheimin normaalin liikenteen raitioteillä. Tukholmassa, Malmössä, Malmköpingissä, Bergenissä sekä Skjöldenäesholmissa Tanskassa on museoraitiotie. Useimmilla Euroopan raitioteillä on museoraitiovaunuja joilla liikennöidään tilauksesta tai säännöllisesti. Eniten museoraitioteitä on Yhdysvalloissa koska siellä hyvin monista kaupungeista on lakkautettu raitiotiet. Lisäksi New Orleansin ja San Franciscon raitiotieliikenne perustuu museoraitiovaunuihin, jotka hoitavat suuren osan liikenteestä.

Linkkejä

- [http://www.nettilinja.fi/~ahellman/ratikat/helsinki/hkl/museo.htm Helsingin museoraitiovaunut Suomen Raitiotieseuran sivulla]
- [http://www.nettilinja.fi/~ahellman/ratikat/turku/tkumuseo.htm Turun museoraitiovaunut Suomen Raitiotieseuran sivulla]
- [http://www.ss.se/ Ruotsin raitiotieseura, Tukholman, Malmön ja Malmköpingin museoraitiotiet]
- [http://www.sporvejsmuseet.dk/ Skjöldenäesholmin museoraitiotie Tanskassa]
- [http://www.heritagetrolley.org/Bibliography.htm Apta Heritage Trolley - sivusto] Luokka:Liikennevälineet Luokka:Joukkoliikenne Luokka:Raitiotieliikenne

Raitiovaunu

]] Raitiovaunu on kadulla raitiotietä pitkin kulkeva joukkoliikenneväline. Se muistuttaa junaa mutta on kapeampi, lyhyempi ja usein nivelletty.

Raitiovaunujen taloudellisuus

juna Raitiovaunut saastuttavat vähemmän ja tulevat käyttökustannuksiltaan halvemmiksi kuin linja-autot, koska niiden vierimiskitka on pieni ja jarrutusenergia voidaan palauttaa sähköverkkoon. Suuri kustannus raitiovaunuliikenteessä on kiskojen maahan asentaminen. Erityisesti Helsinkiä varten valmistetut raitiovaunut ovat kalliita, mutta toisaalta niiden uskotaan kestävän puoli vuosisataa. Ajan mittaan raitiovaunu maksaa itsensä takaisin, jos asukkaita on riittävästi. Raideliikenteen asiantuntija Antero Alku on arvioinut, että jos bussilinjalla on vähintään neljä ajoa tunnissa, se kannattaa muuttaa pikaraitiotieksi.

Raitiovaunut Suomessa

bussi] Suomen ainoa edelleen toimiva raitiotieverkko on Helsingissä, ks. erillinen artikkeli Helsingin raitiovaunut. Turussa oli ennen toimiva raitiotieverkko, mutta se päästettiin rapistumaan ja siitä luovuttiin vuonna 1972 linja-autoliikenteen hyväksi, ks. erillinen artikkeli Turun raitiotiet. Argumentit raitiotietä vastaan liittyivät 1960-luvun näkemyksiin liikennemuodon vanhentuneisuudesta ja bussien korvaavuudesta. Bussit nähtiin uuden ajan tekniikkana ja raitiovaunut vanhanaikaisina. Turun päätöksen voi nähdä omalta osaltaan Tukholman hieman aikaisemmin tulleen lakkautuspäätöksen innoittamana ratkaisuna. Lisäksi joidenkin väitteiden mukaan lopetuspäätöksen taloudellisia arvioita oli vääristelty suosiollisemmaksi bussiliikenteelle. Päätös on myöhemmin todettu suureksi virheeksi. Lisäksi Suomalaisessa Viipurissa oli raitiovaunuja. Neuvosto-aikana Viipurin raitiovaunuliikenne lopetettiin 1957. Tampereelle on suunniteltu pikaraitiotietä, jonka raideleveys olisi sama kuin Suomen rautateillä eli 1524 millimetriä. Tällöin erillistä raitiotietä ei tarvitsisi rakentaa alueille, joilla on jo ennestään rautatie, mikä pienentäisi kustannuksia huomattavasti. Pikaraitiotietä suunnitellaan myös Turkuun. Myös Vantaalla ja Espoossa selvitetään pikaraitioteiden hyötyjä. Raitiovaunujen lisäksi Helsingissä (1949-1985) ja Tampereella (1949-1976 oli käytössä Trolleybusseja eli johdinautoja. Johdinauto on linja-auto, jossa on sähkömoottori, ja virrotin raitiovaunun tapaan.

Raitiovaunut ulkomailla

Euroopassa ja Itä-Euroopassa raitiovaunut ovat hyvin yleisiä. Kaikissa Suomen rajanaapureissa käytetään raitiovaunuja. Nyky-Ruotsin raitiotiekaupunkeja ovat Göteborg, Norrköping ja Tukholma. Norjassa raitiovaunulla ajetaan Oslossa ja Trondheimissä. Tallinna on Viron ainoa raitiotiekaupunki. Venäjän Suomea lähin raitiotieverkko on Pietarissa.

Katso myös

- Liikenne

Aiheesta muualla

- [http://www.hel.fi/kaumuseo/suomi/raitioliikennemuseo.html Raitioliikennemuseo]
- [http://www.nettilinja.fi/~ahellman/ Suomen raitiotieseura]
- [http://www.nettilinja.fi/~ahellman/ratikat Suomen raitiovaunut] Luokka:Liikennevälineet Luokka:Joukkoliikenne Luokka:Raitiotieliikenne ko:노면전차 ja:路面電車

Helsingin raitiovaunut

Helsingin raitiovaunut ovat Helsingin kaupungin liikennelaitoksen julkista liikennettä. Helsingin raitiovaunut ovat erityisesti keskustassa olennainen osa kaupunkikuvaa ja päivittäistä liikkumista. Liikennettä harjoittaa HKL-Raitioliikenne.

Nykytila

Helsingissä ajetaan nykyään laskentatavasta riippuen yhtätoista raitiolinjaa (1, 1A, 3B, 3T, 4, 4T, 6, 7A, 7B, 8, 10), joiden yhteenlaskettu matkustajamäärä on hieman Helsingin metroa suurempi. Vuonna 2004 raitiovaunuilla tehtiin yhteensä 56,6 miljoonaa matkaa. Vanhoja raitiovaunuja on pyritty korvaamaan uusilla matalalattiaisilla Variotram-vaunuilla, mutta oikuttelevan tekniikan vuoksi muutos on ollut hidasta. Vanhemmat nivelvaunut ovat edelleen linjoilla enemmistössä.

Linjat

Helsingin metro
- 1 Kauppatori–Käpylä
- 1A Eira–Käpylä
- 3B Eira–Kauppatori–Töölö–Kallio–Eira
- 3T Eira–Töölö–Kallio–Kauppatori–Eira
- 4 Katajanokka–Munkkiniemi
- 4T Katajanokan terminaali–Munkkiniemi
- 6 Hietalahti–Arabia
- 7A Senaatintori–Töölö–Pasila–Senaatintori
- 7B Senaatintori–Pasila–Töölö–Senaatintori
- 8 Salmisaari–Sörnäinen–Vallila
- 10 Kirurgi–Pikku Huopalahti

Tekniikka ja infrastruktuuri

Helsingin raitiotieverkko on rakennettu yksinomaan Helsingin kaduille eli se on perinteinen katuraitiotie, ei pikaraitiotie. Raiteet noudattavat 1000 millimetrin eli yhden metrin raideleveyttä. Linjaliikenteen verkosto on kauttaaltaan kaksiraiteinen siten, että molemmat kulkusuunnat liikennöivät omalla raiteellaan. Koska nykyisin käytettävät raitiovaunut eivät kykene vaihtamaan kulkusuuntaansa, rataverkossa on kääntymistä varten rakennettuja tiukkoja kääntösilmukoita. Osalla verkosta raitiovaunuille on oma kaistansa, joka on eristetty muusta liikenteestä sulkuviivalla tai korokkeella. Muualla raitiovaunut jakavat kadun muiden ajoneuvojen kanssa. Raitiovaunut saavat kulkuvoimansa sähköstä, jonka ne ottavat raiteiden päällä kulkevista ilmajohdoista. Erityiset sähkönsyöttöasemat välittävät verkkoon tasavirtaa 600 voltin jännitteellä. Raitioteillä on omat liikennevalot, joiden tulkinta perustuu värien sijasta symboleihin. Nuoli ylös vastaa vihreää, viiva keltaista ja s-kirjain punaista. Raitiovaunujen kulkua nopeutetaan joukkoliikenteen valoetuuksilla. Vaikka ne vähentävät valoissa odottamista, etuudet eivät ole täydellisiä, joten raitiovaunutkin joutuvat usein muun liikenteen tavoin pysähtymään risteyksiin.

Historia

liikennevalot] Säännöllinen raitiotieliikenne Helsingissä alkoi vuonna 1891 – aluksi hevosvetoisesti. Ilmajohdosta otettuun sähkövoimaan siirryttiin kuitenkin varsin pian. Viimeinen hevosvetoinen raitiolinja lopetettiin 1901. Sähkövoimaan siirryttäessä ei kuitenkaan muutettu 1000 millimetrin raideleveyttä, jota Helsingin raitiovaunut yhä käyttävät. Helsingin raitiotieverkkoa oli ajan kuluessa laajennettu ja sen pituus saavutti huippunsa 1950-luvulla. Seuraavina vuosikymmeninä autoistuminen ja metrosuunnitelmat loivat paineita lakkauttaa raitioliikenne ja korvata se linja-autoilla ja maanalaisella metrolla. Muun muassa onnistuneiden kalustohankintojen takia Helsingin raitiotiet kuitenkin selvisivät 60- ja 70-lukujen läpi ilman, että rakennetun verkoston pituus tai palvelutaso olisi olennaisesti kärsinyt. Lakkautuspaineiden vähentyessä raitiovaunut saivat autoistuneessa kaupungissa omia kaistoja ja raitioliikenteen taloudellista kannattavuutta kohennettiin siirtymällä erillisistä rahastajista kuljettajarahastukseen. Vaikka raitioliikenteelle kylmennyt poliittinen ilmapiiri ei lopulta johtanut raitioliikenteen lakkautukseen, raitiovaunua ei enää valittu kasvavan kaupungin uusien asuinalueiden joukkoliikennemuodoksi. Niinpä Helsingin raitiotieverkkoon ei ole viimeisten vuosikymmenten aikana tehty merkittäviä laajennuksia vaan laajennukset ovat olleet lähinnä olemassaolevan verkon ylläpitoa ja lisäkiskojen rakentamista jo raitiotieliikenteen parissa olevien kaupunginosien alueelle.

Tulevaisuus

Helsingin raitioliikenteen tulevaisuus on riippuvainen Helsingin kaupungin kaavoitus- ja joukkoliikennepolitiikasta. Toistaiseksi poliittinen ilmapiiri on ollut myönteinen raitioliikenteelle Helsingin kantakaupungin alueella. Helsingin yleiskaavassa (2002) on pikaraitiotievaraukset Viikkiin ja Jokeri-bussilinjan korvaavalle raitiotielle. Ehdotukset nykyisen raitioverkon laajentamisesta pohjoisen suuntaan tai meren yli Lauttasaareen, Kulosaareen tai Laajasaloon eivät kuitenkaan ole käytännössä menestyneet. Lähitulevaisuudessa perustetaan uusi raitiolinja 9, joka rakennetaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa linjan reitti on Kirurgi–Itä-Pasila, joka kulkee osin vanhaa, osin uutena rakennettavaa rataa pitkin. Toisessa vaiheessa linjalle rakennetaan kokonaan uusi rata Pasilasta Ilmalaan. Toinen merkittävä rakennushanke on uusi Jätkäsaaren kaupunginosa, jonne aiotaan rakentaa uutta rataa olemassaolevien linjojen 6 ja 8 jatkeeksi. Lisäksi keskustassa aiotaan rakentaa uutta rataa Kampin kaupunginosaan.

Katso myös

- Wikisource:Helsingin raitioliikenne
- Wikisource:Helsinki-Kulosaari raitiotie

Aiheesta muualla

- [http://www.hkl.fi/ratikka/su/index.html HKL-Raitioliikenne] Luokka:Helsinki Luokka:Raitiotieliikenne

Turku

Turku (ruotsiksi Åbo) on kaupunki Suomen lounaisrannikolla Aurajoen suulla. Turku sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa Länsi-Suomen läänissä. Turku on Suomen vanhin kaupunki. Sen arvellaan syntyneen 1200-luvun lopulla. Turun väkiluku vuoden 2005 heinäkuussa oli 174 293, joten Turku on asukasluvultaan Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Turun seudulla asukkaita on 290 000, joista ruotsia äidinkielenään puhuvia oli 5,2 prosenttia vuonna 2003. Alue muodostaa maan kolmanneksi suurimman väestökeskittymän pääkaupunkiseudun ja Tampereen seudun jälkeen. Turulla on pitkä historia Suomen suurimpana kaupunkina ja hallinnollisena keskuksena. Kaupungissa on asunut jo pitkään suomenruotsalaista väestöä, jonka perintönä kaupunki on kaksikielinen, kuten eräät muutkin suuret rannikkokaupungit (muun muassa Helsinki, Porvoo, Vaasa ja Kokkola). Turku on merkittävä satamakaupunki ja sieltä on tiheät laivayhteydet Maarianhaminaan ja Tukholmaan.

Historia

Esihistoria

Nykyisen Turun kaupungin alueelta on tehty jo kivikautisia löytöjä muun muassa Kärsämäen ja Jäkärlän kaupunginosista. Aurajoen ja Vähäjoen laaksoissa oli rautakaudella runsaasti maaseutumaista asutusta vilkkaine kauppayhteyksineen. Eräs todiste tästä on Ristimäen merovingiaikainen polttokenttäkalmisto Kuralan kaupunginosassa.

Kaupungin synty

1200-luvun kuluessa tältä pohjalta syntyi kaupunkiasutus, joka oli lajissaan (tiettävästi) Suomen ensimmäinen. Sana turku tulee yleisesti hyväksytyn teorian mukaan muinaisvenäjän sanasta tǔrgǔ, joka tarkoittaa 'markkinapaikkaa'. Nykyistä Turkua alettiin ehkä sanoa Suomen Turuksi erotukseksi muista turuista eli markkinapaikoista, joita oli muinoin pitkin Suomen rannikkoa. Sanonta "maailman turuilla ja toreilla" tarkoittaa nykykielellä "maailman markkinoilla ja markkinapaikoilla". Turun perustamisvuodeksi on laskettu 1229. Arvio perustuu kuitenkin keskiaikaisten asiakirjojen virheelliseen tulkintaan. Vuonna 1229 paavi antoi luvan piispanistuimen siirtoon, ilmeisesti Nousiaisista Koroisiin. Koroisten kylä sijaitsi lähellä Turun nykyistä keskustaa, mutta jäi keskiaikaisen kaupunkialueen ulkopuolelle. Mikään ei viittaa siihen, että varsinaista Turun kaupunkia olisi vielä tässä vaihessa ollut olemassa. Kaupungin synty olisikin melko todennäköisesti parempi ajoittaa 1200-luvun loppuun. Ei kuitenkaan ole säilynyt varsinaista perustamiskirjaa, jossa kaupungille myönnettäisiin kaupunkioikeudet. Joka tapauksessa Turku on Suomen vanhin kaupunki, sillä Porvoon perustamisvuosi on 1346. 1346

Keskiajan Turku

Turussa oli jo 1200-luvulla dominikaaniveljien konventti (luostari) ja piispanistuin. Turun tuomiokirkko vihittiin käyttöön kesäkuussa 1300; on tosin epäselvää, missä määrin nykyisen kivi- ja tiilikirkon osia kuului tällöin vihittyyn rakennukseen, joka joidenkin tutkijoiden mielestä saattoi olla puuta. Turun linnan, joka sijaitsi kaupunkialueen ulkopuolella, rakentaminen on saattanut käynnistyä jo 1200-luvun lopulla. Linna, kaupunkiyhteisö, domikaaniveljien luostari sekä tuomiokirkko piispanistuimineen tekivät Turusta keskiajan Suomen tärkeimmän keskuksen, ehkä Viipurin ohella. Kaupunki oli pitkään Suomen merkittävin myös kaupankäynnin saralla. Se lukeutui keskiajalla Hansaliiton kaupan ja merenkulun piiriin olematta kuitenkaan liiton jäsen. Keskiaikainen kaupunki oli keskittynyt suurin piirtein Tuomiokirkon, Kerttulinmäen ja Kaskenmäen väliselle alueelle Aurajoen eteläpuolelle. Joen pohjoispuolella keskiaikaista kaupunkiasutusta oli mm. Aninkaistenmäellä. Asukasluku lienee keskiajalla noussut kahdentuhannen tienoille. Huomattakoon, että monien Turun nykyisten kaupunginosien alueella sijaitsi keskiajalla maaseutuasutusta. Kaupunkialueen laajentumisen ja alueliitosten myötä koko Maarian pitäjä on vähitellen liitetty Turkuun, samoin Kakskerta ja Paattinen. Myös Kaarinan pitäjän keskiaikainen ydinosa on nykyisin Turun kaupungin aluetta. Viime vuosina suoritetut kaivaukset eri puolilla Turun keskustaa ovat antaneet lisävalaistusta kaupungin historiaan.

Kaupunki kehittyy

Koko Ruotsin vallan ajan Turku oli piispanistuimen sijoituspaikkana Suomen merkittävin hallinnollinen keskus. Turun asema kohosi vielä, kun kenraalikuvernööri otti kaupungin asuinpaikakseen 1620-luvulla. Lääninhallitus kaupunkiin perustettiin vuonna 1617, hovioikeus 1623, lukio 1630 ja Turun akatemia, Suomen ensimmäinen yliopisto, vuonna 1640.

Turku Venäjän vallan aikana

Ruotsin hävittyä sodan Venäjän kanssa ja luovutettua Suomen alueen Haminan rauhassa vuonna 1809 Turku oli Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki (keskushallinnon sijoituspaikka), sillä siellä sijaitsivat jo ennestään tärkeimmät hallinnolliset elimet ja mm. Turun akatemia. Turku oli kuitenkin keisarillisen hallinnon kannalta liian kaukana emämaasta, joten pääkaupunki päätettiin siirtää Helsinkiin vuonna 1812. Uuden pääkaupungin suunnittelijaksi valittiin arkkitehti C. L. Engel. Siirto tapahtui vuonna 1819, ja viimeisetkin Turkuun jääneet virastot siirrettiin Helsinkiin Turun palon (1827) jälkeen. Turun akatemia, joka oli vielä tuolloin maan ainoa yliopisto, siirrettiin Helsinkiin 1828. Se nimettiin samalla uudelleen Suomen Keisarilliseksi Aleksanterin Yliopistoksi ja myöhemmin Suomen itsenäistyttyä siitä tuli Helsingin yliopisto. Pääkaupungin lisäksi C. L. Engel laati myös Turkuun uuden, aikaisempaa väljemmän ja paloturvallisemman asemakaavan kaupungin lähes täysin tuhonneen palon jälkeen. Suomen suurimpana kaupunkina Turku pysyi vielä parikymmentä vuotta tämän jälkeen. 1800-luvun puolivälissä Turku oli Helsingin rinnalla Suomen merkittävin käsityöläiskaupunki. 1870-luvulle mennessä oli kaupunkiin alkanut jo muodostua suuria käsityötehtaita, manufaktuureja. Teollinen vallankumous höyry- ja sähkökoneineen koettiin kuitenkin vasta vuoden 1900 tienoilla. Ensimmäinen maailmansota tarjosi kaupungin teollisuudelle piristysruiskeen, sillä vientivaikeudet koskivat kovimmin metsäteollisuutta, jota Turussa ei liiemmin ollut ja Turkuun oli helppo saada kipeästi kaivattuja raaka-aineita puolueettomasta Ruotsista. Turun palon jälkeen kaupunki oli ilman yliopistoa vuoteen 1918 saakka, jolloin perustettiin ruotsinkielinen Åbo Akademi. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin suomenkielinen Turun yliopisto. Kaupunki säilytti kuitenkin kirkollisen keskuksen asemansa, ja vuonna 1817 Turun hiippakunta muutettiin arkkihiippakunnaksi.

Turun paloista

Turku on joutunut historiansa aikana lukuisten ryöstöjen ja tulipalojen uhriksi. Turun lukuiset palot ovat muuttaneet kaupunkia. Kaupunki paloi kokonaan tai osittain vuosina 1425, 1546, 1593, 1601, 1656, 1681 ja 1738. Viimeisessä suuressa Turun palossa 4-5.9.1827 miltei koko vanha kaupunki tuhoutui. Turku on myös useasti joutunut vihollisten ryöstelyn kohteeksi. Tanskalaiset ryöstivät kaupunkia vuosina 1509 ja 1522, novgorodilaiset 1318 (epävarma tieto) ja venäläiset 1713 - 1714 isonvihan aikaan. Lukuisten palojen ehkämiseksi kaupunkia ei voitu rakentaa yhtä tiiviiksi kuin ennen. Turun palon (1827) jälkeen C.L. Engel suunnitteli nykyaikaisemman asemakaavan, ruutukaavan, jollainen kaupunki on edelleenkin. Kaavoitettu alue ulottui kummallekin puolelle jokea. Tuolloin muodostui yksi nyky-Turussakin näkyvistä rakenteista: kolme "perspektiivikatua" joen kahden puolen. Näitä katuja ovat nykyisin Uudenmaankatu–Aninkaistenkatu, Kaskenkatu–Aurakatu ja Martinkatu–Puistokatu. Engelin asemakaavassa mäet jätettiin rakentamatta paloturvallisuuden vuoksi.

Väestö

paloturvallisuuden Turun asukasluku vuoden 2005 alussa oli 174 824. Turku on Suomen viidenneksi suurin kaupunki ja Turun seutu on kolmanneksi suurin kaupunkiseutu. Kaupungin väkiluku kasvoi jatkuvasti 1970-luvun puoleen väliin asti, minkä jälkeen se alkoi laskea hitaasti. 1990-luvun alusta väkiluvun kasvu on taas jatkunut. Muuttotilastoissa näkyy erittäin selvästi, että korkeakoulut tuovat Turkuun runsaasti 18-30 -vuotiaita uusia asukkaita. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungin asukkaista naisia on ollut 12 000 enemmän kuin miehiä. 1870-luvulla ruotsia puhuvien osuus oli lähes puolet väestöstä. 1900-luvun alussa neljännes ja vuonna 1950 enää 10 prosenttia. 1980-luvulta lähtien ruotsinkielisten osuus on ollut hieman yli 5 prosenttia. Muita kieliä kuin suomea ja ruotsia puhuvia on noin 9 500. Turun suurimmat ulkomaalaisryhmät ovat järjestyksessä seuraavat: Venäjä, Viro, Irak, Iran, Ruotsi, Jugoslavia, Somalia, entinen Jugoslavia, Kiina ja Bosnia-Hertsegovina.

Maantiede

Turun kokonaispinta-ala on 306,40 km², josta maa-aluetta on 243,4 km² ja vesistöjä 63,0 km². Vesistöistä tärkein on kaupungin halki virtaava Aurajoki. Vähäjoki saa alkunsa Paattisilta, josta se virtaa Maarian läpi ja yhtyy Aurajokeen Koroisissa. Raisiojoki laskee mereen Artukaisissa Ruissaloa vastapäätä. Suurimmat järvet ovat Kakskerran saaressa sijaitseva Kakskerranjärvi sekä Hirvensalon saaressa sijaitseva Illoistenjärvi. Turun joilla on muutamia hyvin pieniä sivuhaaroja, joita kutsutaan ojiksi. Jaaninoja laskee Lausteelta Laukkavuoren ja Kuralan poikki Aurajokeen. Topinojan reitti kulkee Metsämäestä Halisten ja Räntämäen kautta Vähäjokeen. Vähäjokeen laskee myös Piipanoja, joka saa alkunsa Saramäestä ja yhtyy Vähäjokeen Orikedolla. Kuninkoja saa alkunsa Raisiosta, mutta virtaa Turussa muun muassa Länsikeskuksen ja Pläkkikaupungin ohitse Raisionjokeen. Turun pohjoisimmasta kolkasta eteläisimpään on matkaa yhteensä 45 kilometriä. Suurin leveys vastaavasti on vain 15 kilometriä. Pituuden vuoksi alue on vaihtelevaa. Turun lounaisosa koostuu saarista, joista suurimmat ovat Ruissalo, Hirvensalo, Satava ja Kakskerta ja joiden metsät ovat paikoin lehtipuuvoittoista. Pohjoisempana sisämaassa Paattisilla havumetsät ovat selvästi vallitsevia. Ilmasto on suhteellisen merellinen ja leuto. Vuoden keskilämpötila on n. 6 °C ja sademäärä on tyypillisesti 700 mm vuodessa. Pysyvä lumipeite saadaan yleensä vasta vuodenvaihteen tienoilla ja vain joka toinen joulu on valkoinen. Toisinaan Aurajoki jäätyy niin, että sen jään päällä voi käydä kävelyllä tai hiihtämässä, mikä on varsin suosittua. Jäät lähtevät joesta yleensä maalis-huhtikuun vaihteessa.

Turun kaupunginosat

Turun suurimmat kaupunginosat
- Artukainen - Halinen - Harittu - Hirvensalo - Härkämäki - Ilpoinen - Ispoinen - Iso-Heikkilä - Itäharju - Jäkärlä - Kakskerta - Kastu - Katariina - Keskusta - Kohmo - Koivula - Koroinen - Kupittaa - Kurala - Kurjenmäki - Kähäri - Kärsämäki - Lauste - Luolavuori - Maaria - Majakkaranta - Martti - Metsämäki - Moisio - Mälikkälä	- Mäntymäki - Nummi - Oriketo - Paattinen - Pahaniemi - Pansio - Peltola - Perno - Pihlajaniemi - Pitkämäki - Pohjola - Port Arthur - Puistomäki - Pääskyvuori - Raunistula - Ruissalo - Runosmäki - Ruohonpää - Räntämäki - Satava - Teräsrautela - Tortinmäki - Uittamo - Urusvuori - Vaala - Varissuo - Vasaramäki - Vähäheikkilä - Vätti - Ylioppilaskylä - Yli-Maaria

Turun keskusta-alue muodostuu C. L. Engelin piirtämästä ruutukaava-alueesta. Muiden suurten kaupunkien tapaan keskusta on tiheästi ja korkeasti rakennettua. Virkistysalueita on säilynyt kukkuloilla ja joen rannassa. Ruutukaava-alue vastaa monissa paikoin myös Turun vanhaa kuntarajaa. Keskustan ympäröi pientalovaltaisten kaupunginosien kehä. Suuri osa näistä alueista on liitetty Turkuun vasta 1900-luvulla ja ne ovat alun perin olleet köyhän työväestön asuinalueita (Portsa, Nummi, Raunistula). Nykyisin nämä keskustan lähellä sijaitsevat alueet ovat arvostettuja ja hintavia asuinalueita. 1970-luvulla ja sen jälkeen Turkuun ovat muodostuneet suuret lähiöt, jotka rakennettiin edellä mainittujen pientaloalueiden ulkopuolelle. Suurimpia lähiöitä ovat Varissuo, Runosmäki, Pansio ja Jäkärlä. 1990-luvulta alkaen trendinä on ollut toisaalta rakentaminen Turun saarille (Hirvensalo) ja täydennysrakentaminen, jolla pyritään tiivistämään kaupunkirakennetta.

Liikenne

Turku on jo vanhastaan ollut sekä sijaintinsa että pääkaupunkiasemansa vuoksi portti länteen ja laivayhteydet Ruotsiin ovat olleet kiinteät. Nykyään Turun satamasta lähtee Tukholmaan seitsemän laivaa joka päivä. Helsingin sataman jälkeen Turun satama on Kotkan rinnalla Suomen toiseksi suurin, mutta Kotkaan verrattuna huomattavasti matkustajavaltaisempi. Turkuun saatiin rautatie vuonna 1876 osana Hämeenlinna–Tampere–Turku-linjaa. Rautatien rakentaminen pääsi käyntiin vasta vuonna 1874 yli 10 vuotta kestäneiden linjauksia koskevien erimielisyyksien ja rahoitusongelmien takia. Rantarata Karjaalle valmistui 1899 ja Helsinkiin 1902. Suomen ensimmäiset Pendolinot alkoivat kulkea Turun ja Helsingin välillä vuonna 1995. Välillä kulkee vuosittain noin 1,2 miljoonaa matkustajaa, mutta tavaraliikenne on hyvin vähäistä ja rata on melko huonokuntoinen. Turku–Toijala-radalla on matkustajia noin 660 000 (2004) 1,6 miljoonaa tonnia.

Aurajoki

Pendolino Aurajoki on vaikuttanut Turun historiaan merkittävästi. Sen rannalle Turku syntyi 1200-luvulla. Sillä on yhä suuri merkitys turkulaisille ja ohittamattomana luonnonelementtinä se myös määrää asioita kaupungissa. Aurajoki virtaa Turussa hieman alle yhdeksän kilometrin matkan itä–länsi-suunnassa. Se on keskimäärin noin 50 metriä leveä. Turun keskustan kohdalla joen syvyys on 2,5–5 metriä, mutta tuomiokirkolta ylöspäin veneilykelpoinen uoma kapenee ja madaltuu huomattavasti. Paikoin rautatiesillan jälkeen Nummessa olisi mahdollista ylittää joki juuri ja juuri kävellen. Veneilyä tuomiokirkkosillasta yläjuoksulle päin haittaavat myös karit. Aurajoki soveltuu kuitenkin hyvin melontaharrastukseen.

Kaksi puolta

Nummessa Aurajoki jakaa Turun kahteen puoleen. Kaupunki syntyi joen itäpuolelle (eli eteläpuolelle). Siellä sijaitsevat ja ovat sijainneet tuomiokirkko, Turun akatemia, suurtori, ensimmäiseet koulut ja niin edelleen. Tämän historian takia Turussa joen itäpuoli on "täl pual jokke" ja nykyisen ydinkeskustan ja kauppatorin puoli "tois pual jokke". Nämä määritelmät ovat absoluuttisia eivätkä riipu siitä, kummalla puolen jokea niiden sanoja seisoo. Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi (”tois pual”) ja Turuksi (”täl pual”). Nimiä käytetään erityisesti, kun kerrotaan förin vievän ihmisiä Åbosta Turkuun.

Sillat ja föri

Turun akatemia Aurajoen ylittää Turussa yhdeksän siltaa ja föri. Yläjuoksulta päin ne ovat järjestyksessä:
- Halistensilta (vanha ja uusi)
- Rautatiesilta (1898)
- Tuomaansilta (1999)
- Tuomiokirkkosilta (1899, puusillasta rautasillaksi)
- Aurasilta (1907, kiviarkullisesta puusillasta rautasillaksi)
- Teatterisilta (1997)
- Myllysilta (1975)
- Martinsilta (1940)
- Föri (1904) Turun ensimmäinen silta oli Pennisilta, joka ylitti joen nykyisen Vanhan suurtorin kohdalla. Se rakennettiin vuonna 1414. 2000-luvun vaihteessa on alettu elvyttää ajatusta uudesta Pennisillasta, joka rakennettaisiin vanhan sillan kohdalle ja palvelisi kevyttä liikennettä — samoin kuin vuonna 1997 rakennettu Teatterisilta. 1997 Föri on vuonna 1903 rakennettu, Suomen ainoa kunnallinen ja maksuton jokilautta (ruots. 'färja'), joka kuljettaa ihmisiä joen yli Kakolanmäen kohdalla. Se on turkulaisille yksi rakkaimmista kaupungin erikoisuuksista, ja vaikka se saattaa vaikuttaa ulkopuolisen silmin vähemmän järkevältä toiminnalta, sillä on kuitenkin perustelunsa: silta estäisi suurempien veneiden liikennöinnin jokea ylemmäs.

Vapaa-ajankäyttö

1960-luvulle asti Turun jätevedet laskettiin suoraan Aurajokeen. Jätevedenpuhdistamon käyttöönoton jälkeen joen laatu on parantunut ja sen virkistyskäyttö on lisääntynyt. Vuonna 1997 aloitettu valaistusprojekti on luonut joelle erittäin keskieurooppalaisen ilmeen. Joen molemmilla rannoilla on kävelykadut. Itäinen rantakatu on vain parin korttelin pituinen, mutta läntistä rantakatua pitkin voi kävellä tuomiokirkolta Turun linnalle asti. Rantakaduilla järjestetään vuosittain useita tapahtumia: Saaristolais- ja silakkamarkkinat tuovat kaupunkiin tuulahduksen Turunmaan saariston tunnelmaa. Vanhalla suurtorilla järjestetään kesällä keskiaikaiset markkinat ja talvisin joulumarkkinat. Kulttuuria edustavat tapahtumat Down by the Laituri kesä-heinäkuussa ja Taiteiden yö elokuussa. Down by the Laituri Syksyisin joessa järjestetään Suomen vanhin soutukilpailu, Aurasoudut[http://www.aurasoudut.net], jossa Turun kaikkien ylioppilaskuntien joukkueet kisaavat keskenään. Keväällä järjestetään TS-kortteliajot-polkupyöräkilpailu Auransillan ja Tuomiokirkkosillan välillä. Myös Paavo Nurmi -maraton juostaan osittain Läntisellä rantakadulla. Aurajoen rantamilla voi nauttia virvokkeita nurmikolla, kahviloissa tai ravintolalaivoissa, joiden määrä on ainutlaatuista jopa maailman mittakaavassa. Joen rannalla on noin 20 ravintolalaivaa, joiden kannet toimivat kesäterasseina.

Talous

Turku on Turun seutukunnan keskus myös taloudellisessa mielessä. Turun alueella on monipuolinen elinkeinorakenne, mitä tukee laaja-alainen koulutustarjonta. Tällä hetkellä Turun kaupungin kärkialat ovat bioalat, ICT, logistiikka-ala ja matkailu. Turun seutukunnan bruttokansantuote oli vuonna 2003 24 022 €/as (koko maan keskiarvo 23 780 €/as.) Suomen diagnostisesta teollisuudesta Turun seudulla on noin 60 prosenttia ja lääketeollisuudesta noin 50 prosenttia. ICT-ala ei Turussa ole perinteisesti ollut yhtä vahva kuin monissa muissa suurissa kaupungeissa. Tämän takia 1990-luvun taloudellinen buumi pääosin sivuutti sen. Samoin 2000-luvun alun ICT-kriisi pääasiassa kiersi kaupungin. Nykyään kaupunki panostaa alaan mm. koulutuksella ja Turun keskustaan sekä yliopistojen yhteiselle kampusalueelle on luotu Suomen laajin langaton Internet-verkko, ”SparkNet”. Bio- ja ICT-aloja kehitetään Turku Science Park Oy:ssä, joka on rakennuttanut yrityksille 210 000 kerrosneliömetriä toimitiloja Helsingintien ja Kupittaan rautatieaseman lähistölle. Pilot Turku Oy kehittää Turkua Itämeren alueen logistisena keskuksena. Tavoite perustuu mm. Turun keskeiseen sijaintiin Pietari-Tukholma- ja Pietari-Saksa-merireittien välissä. Lisäksi Turussa on matkustajamäärältään Suomen kolmanneksi vilkkain lentoasema sekä kohtalaiset raideyhteydet Helsinkiin. Metalliteollisuus, erityisesti laivanrakennus, on ollut perinteisesti vahva ala. Wärtsilän päätös siirtää tuotantoa Italian Triesteen oli kova pala kaupungille, mutta monet työntekijät ovat sittemmin saanet työtä Aker Finnyardsilta. 1990-luvun aikana ja sen jälkeen elintarviketeollisuus on vähentänyt väkeä Turussa. Muun muassa Valio ja Leaf ovat sulkeneet toimipisteensä.

Työelämä

Turussa oli vuonna 2003 92 522 työpaikkaa, jotka jakautuivat aloittain seuraavasti:
- Yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut – 35,9 %
- Teollisuus – 16,4 %
- Liike-elämän palvelut, rahoitus ym. – 16,0 %
- Kauppa, majoitustoiminta ym. – 15,3 %
- Liikenne ym. – 9,2 %
- Rakennustoiminta – 5,5 %
- Maa- ja metsätalous – 0,4 %
- Tuntematon – 1,3 % Turun työvoimaomavaraisuus on 123,3 % ja työttömyysaste vuonna 2004 oli 13,1 %. Turun kaupunki työllistää yhteensä 13 000 ihmistä.

Hallinto

Turku on Länsi-Suomen läänin ja Varsinais-Suomen maakunnan pääkaupunki. Ennen lääniuudistusta Turku oli Turun ja Porin läänin pääkaupunki. Turku on Suomen hengellinen keskus – kaupungissa sijaitsee Turun arkkipiispa ja Turun tuomiokapituli.

Kunnallishallinto

Turun kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 1995 Armas Lahoniitty (sd). Hän siirtyy eläkkeelle vuoden 2006 alusta, jonka jälkeen kaupunjohtajaksi tulee Seinäjoen entinen kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen (kok). Apulaiskaupunginjohtajina toimivat Kaija Hartiala (kok, palvelutoimen apulaiskaupunginjohtaja), Jaakko Virtanen (sd, ympäristötoimen apulaiskaupunginjohtaja) ja Tero Hirvilammi (sd, osaamis- ja elinkeinotoimen apulaiskaupunginjohtaja). Vuoden 2005 alusta Turussa otettiin käyttöön Suomen oloissa poikkeuksellinen pormestarimalli, jossa kaupunginhallituksen puheenjohtajalle maksetaan ansiotyön mukaista palkkiota. Kaupungihallituksen puheenjohtajana toimii vuonna 1975 syntynyt Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Aleksi Randell. 67 edustajan kaupunginvaltuusto johtaa kunnan hallintoa valtuuston hyväksymän Turku-strategian ja hallitussopimuksen mukaan. Hallitussopimus on sovellus parlamentaarisesta enemmistöhallitusten johtamistavasta ja sen takana on ollut koko kaupunginvaltuusto Vasemmistoliittoa ja Suomen Kansan Sinivalkoisia lukuun ottamatta.

Kaupunginjohtajat (1931-)

- Arvi Hellfors (1931-1942)
- Eero Mantere (1942-1951)
- Kalervo Pellinen (1952-1961)
- Harras Kyttä (1961-1963)
- Väinö J. Leino (1. maaliskuuta 1964 - 31. maaliskuuta 1989)
- Juhani Leppä (1. huhtikuuta 1989 - 31. toukokuuta 1995)
- Armas Lahoniitty (1. kesäkuuta 1995 - 31. joulukuuta 2005)
- Mikko Pukkinen (1. tammikuuta 2006-)

Politiikka

1970-luvulta lähtien Turun politiikkaa on hallinnut Kokoomuksen ja SDP:n ns. aseveliakseli. Vasemmistoenemmistöistä valtuustoa ei ole nähty sitten 1970-luvun, jolloin SKDL alkoi menettää kannatustaan. Sen seuraajalla Vasemmistoliitolla on kuitenkin laajahko kannatus. Viime vuosina merkittäviä kunnallispoliittisia ilmiöitä ovat olleet Vihreän liiton nousu ja Vihreiden, Keskustan ja RKP:n neuvottelurintaman syntyminen ja toisaalta Olavi Mäenpään muukalaisvastainen Suomen kansan sinivalkoiset, jolla on enimmillään ollut kolme valtuutettua. Tunnetuin turkulaispoliitikko lienee presidentti Mauno Koivisto, joka puhuu hyvin tunnistettavasti turkulaisittain.

Kulttuuri

Turku on tunnettu kulttuurikaupunki ja se hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011. ”Turun taideakatemia”, joka on nykyään osa Turun ammattikorkeakoulua, kouluttaa uusia taiteilijoita sirkuksesta elokuvataiteisiin. Turun taiteilijoiden markkinointia edistää [http://www.arsnet.net Arsnet]-palvelu, josta löytyy helposti lähes kaikkien esiintyvien turkulaisten taiteilijoiden yhteystiedot. Turun ”Taiteiden yö” järjestetään perinteisesti koulujen alkamisen jälkeisenä torstaina.

Musiikki

Musiikin saralla Turussa on monia tapahtumia. Ehkä tunnetuin tapahtuma on vuodesta 1970 Ruissalossa järjestetty Ruisrock, joka on vuosien varrella kerännyt aikansa huipputähtiä esiintymään Turkuun. Ruisrockin lisäksi suosittu populaarimusiikkitaphtuma on Down by the Laituri, joka kerää väkeä niin klubeille kuin Aurajoen ympäristöönkin. Näiden lisäksi elokuussa järjestetään Turun musiikkijuhlat sekä vuosittain jokin oopperaproduktio. Turku on tunnettu myös elektronisen musiikin kaupunkina. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Turussa järjesti erilaisia tapahtumia Hyperdelic Housers -ryhmä. Se järjesti mm. Ruisrockin kanssa yhteistyönä Turkuhallissa olleet Typpihappo-tapahtumat. Vuosina 1999 ja 2000 järjestettiin DBTL:n yhteydessä Teknotunneliksi nimetty tapahtuma. Tapahtumapaikkana oli liikenteeltä suljettu Myllytunneli. Vuosina 2000 ja 2001 Turussa järjestettiin Kupittaan ympäristössä Koneisto-festivaali, joka sittemmin on siirtynyt Helsinkiin. Tunnettuja Turussa vaikuttavia tai vaikuttaneita elektronisen musiikin artisteja ovat mm. Pan Sonic, Bomfunk MC's yhtyeessä ollut DJ Gismo, Sandstorm-hitistään tunnettu Darude sekä tuottaja Jaakko "JS16" Salovaara. Rockmusiikin puolella mainetta ovat viime vuosina niittäneet The Crash sekä garage rock -yhtyeet Sweatmaster ja Boomhaeur. Turkulaisen rockmusiikin historiasta voidaan mainita progressiivista rockia 1970-luvulla esittänyt Kaamos. Aikoinaan Turku tunnettiin myös punkkareistaan. Turkulaisesta musiikista puhuttaessa ei voi unohtaa myöskään vanhemman polven iskelmätähtiä Mattia ja Teppoa sekä oopperalaulajia Tamara Lundia ja Seppo Ruohosta. Marraskuisin Turussa järjestetään Pohjoismaiden suurin nuorisolle tarkoitettu kristillinen musiikkitapahtuma, Maata Näkyvissä -festivaalit.

Kirjallisuus

Turku on vaikuttanut maamme kirjallisuushistoriaan. 1800-luvun alkupuolella Turun akatemian piirissä syntyi poliittis-kirjallinen liike Turun romantiikka. Sen ohjelmana oli suomalaisen kansallistunteen herättäminen ja suomenkielisen kulttuurin kehittäminen. Tunnetuimpia turkulaisia kirjailijoita ja runoilijoita ovat todennäköisesti Jarkko Laine, Markku Into, Jukka Parkkinen ja Reijo Mäki. Nuoria lupaavia, palkittuja kirjailijoita ovat Riku Korhonen ja Joni Pyysalo. Sarjakuvataiteilija Jussi ”Juba” Tuomola on saavuttanut suursuosion Viivi ja Wagner -sarjakuvallaan. Palkittuja tietokirjailijoita ovat tähtitieteilijät Esko Valtaoja (Tieto-Finlandia vuonna 2002 kirjalla Kotona maailmankaikkeudessa) ja Hannu Karttunen (Tieto-Finlandia vuonna 1998 kirjalla Vanhin tiede) sekä biologi Petter Portin. Turkulaisten sydäntä lähellä oleva murrerunoilija Heli Laaksonen on syntyisin Turusta, vaikka asuukin nykyisin Laitilassa. Turussa on vahva ns. underground-runouden yhteisö. Vanhan polven underground-runoilijat kuten Laine ja Into ovat viime vuosina saaneet perinteen jatkajia, tunnetuimpana ehkä Tapani Kinnunen. Turussa toimii myös pienkustantamot Sammakko sekä Savukeidas. Turussa on myös vahvaa sarjakuvaosaamista. Kaupungin valtalehti Turun Sanomat julkaisee kolmea kotimaista sarjakuvaa, joilla on kaikilla turkulaistaustaa. Nämä ovat Kirjaston kissat, Jussi "Juba" Tuomolan Viivi ja Wagner ja Ilkka Heilän B. Virtanen. Syksyisin Turussa järjestetään kirjamessut, jotka ovat säilyttäneet asemansa, vaikka Helsingissä on jo jonkin aikaa pidetty kilpaileva tapahtuma. Turun kirjamessuihin yhdistetään yleensä muitakin messuja, joiden teemana voi olla vaikka tiede, musiikki tai sarjakuva.

Teatteri

Turku on myös monipuolinen teatteri- ja tanssiteatterikaupunki. Valtionosuuksia Turussa saavat Turun Kaupunginteatteri, Åbo Svenska Teatern, Linnateatteri, tanssiteatteri ERI ja Aurinkobaletti. Opiskelijateatteria on kaupungissa sekä suomeksi (Turun ylioppilasteatteri) että ruotsiksi (Studentteatern i Åbo). 1970-luvulla kaupunginteatteri kohosi suomalaisen estraditaiteen huipulle Kalle Holmbergin ja Ralf Långbackan johtajakaudella.

Elokuva

Turku on pitkään ollut melko monipuolinen elokuvakaupunki. Turussa toimii Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminnassa ollut elokuvakerho Turun elokuvakerho. Se järjestää viikottaisia esityksiä keväisin ja syksyisin. Tämän lisäksi Turussa toimii Elokuvakerho Kinokopla ja Turun Elokuva-Arkisto, lisäksi Suomi-Venäjä -seuran elokuvaosasto Mahorkka ja siansorkka on järjestänyt esityksiä. Turussa toimii myös Film-O-Holic -verkkojulkaisua tekevä Filminurkka Ry. ja Turussa järjestetään vuosittain kaksi elokuvafestivaalia, lyhytelokuvafestivaali Tough Eye ja Suomen ainoa pelkästään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin keskittyvä elokuvafestivaali Vinokino. Turun yliopistossa tutkitaan elokuvaa ja televisiota. Alan tutkimus henkilöityy paljolti Veijo Hietalaan.

Turkulaisuus

Turkulaisuus on vaikeasti määriteltävä asia, mutta turkulaisuuteen liitetään usein sisäänpäinlämpeävä ja omanarvontuntoinen mielenlaatu sekä selkeästi erottuva Turun murre. Turkulaisen sanonnan mukaan turkulaiseksi ei voikaan tulla vaan ainoastaan syntyä – ja turkulaiseksi voi syntyä ainoastaan Heidekenin synnytyssairaalassa (joka tosin lakkautettiin vuonna 1996). Pahiten Turun ja turkulaisuuden kanssa törmäyskurssilla ovat kansanperinteen mukaan tamperelaiset. Molemmin puolin kerrotut vitsit toisista ovat tavallisia, mutta kuitenkin leikkimielisiä. Tampereella toimii myös Ei-Turkulainen Osakunta, joka vuosittain pyrkii lekan ja kiilan avulla irrottamaan Turun mantereesta tai upottamaan sen hyppimällä. Kaikesta huolimatta Turku on kolme kertaa peräkkäin sijoittunut kärkikolmikkoon Taloustutkimuksen muuttohalukkuutta mittaavissa tutkimuksissa.

Nähtävyyksiä

- Aboa Vetus & Ars Nova - Arkeologis-historiallinen ja nykytaiteen museo
- Turun linna
- Turun tuomiokirkko
- Suomen Joutsen
- Forum Marinum
- Käsityöläismuseo

Puistot

- Asemanpuisto
- Barkerinpuisto
- Brahenpuisto
- Ingegerdinpuisto
- Kansanpuisto
- Kupittaanpuisto

- Linnanpuisto
- Lönnrotinpuisto
- Mannerheiminpuisto
- Porthaninpuisto
- Samppalinnanpuisto
- Tuomiokirkonpuisto

- Tähkäpuisto
- Urheilupuisto
- Vartiovuorenmäki
- Vasaramäenpuisto
- Vätinpuisto

Korkeakoulut

Turussa toimii nykyään kolme yliopistoa ja neljä ammattikorkeakoulua. Näissä on yhteensä lähes 30 000 perustutkinto- ja jatko-opiskelijaa, joista noin puolet Turun yliopistossa. Turku on kaiken kaikkiaan vahva ja perinteinen korkeakoulukaupunki: Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun Akatemia perustettiin Turkuun 1640. Åbo Akademi ja Turun yliopisto perustettiin vuosina 1918 ja 1920 järjestyksessä toisena ja kolmantena monialaisena yliopistona. Turun ammattikorkeakoulu on Suomen suurin ammattikorkeakoulu ja Åbo Akademi suurin ruotsinkielinen korkeakoulu. Turun yliopisto taas on toiseksi suurin yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu toiseksi suurin kaupallisen alan yliopistokoulutusta antava yksikkö Suomessa. Kolmella ammattikorkeakoululla on Turussa sivupisteitä. Opistotason eli nykyään ammattikorkeakoulutason teknillisellä koulutuksella kaupungissa on perinteitä, mutta diplomi-insinöörejä on pitkään koulutettu vain Åbo Akademissa ja harvoilla aloilla. Turun yliopistossa diplomi-insinöörin tutkintoon johtavaan koulutusta on annettu vuodesta 1999 alkaen tietotekniikan, elektroniikan ja tietoliikennetekniikan alalla.

Urheilu

Väestömäärältään isohkolle kaupungille tyypillisesti Turussa on monipuolisesti tiloja ja alueita monien eri lajien harrastamiseen. Kupittaan alue on todennäköisesti monipuolisin liikunta- ja urheilualue Turussa. Kupittaalla sijaitsee myös 9 000 katsojaa vetävä Veritas Stadion, joka on jalkapallokäytössä. Toinen kaupungin merkittävä stadion on Urheilupuistossa sijaitseva Paavo Nurmi Stadion, jossa käydään pääosin yleisurheilukilpailuja. Kaupungin jäähalleista suurin on vuonna 1990 valmistunut Elysée Arena, jonka kapasiteetti on 11 820 katsojaa. Toista suurta jäähallia ollaan paraikaa rakentamassa Kupittaalle vanhan puretun hallin tontille.

Jalkapallo

Selvästi menestynein turkulainen urheiluseura jääkiekossa ja jalkapallossa on vuonna 1922 perustettu Turun Palloseura. Jalkapallossa se on voittanut yhdeksän suomenmestaruutta ja Suomen Cupin kahdesti. Tällä hetkellä jalkapallon liigatasolla pelaa toinenkin turkulaisseura, vuonna 1990 perustettu FC Inter, joka viime vuosina on menestynyt TPS:aa paremmin. Historian saatossa menestykseikkäitä seuroja ovat olleet myös Åbo IFK ja Turun Pyrkivä.

Jääkiekko

Myös jääkiekossa TPS on voittanut suomenmestaruuden yhdeksän kertaa ja on kaikkien aikojen maratontaulukossa Suomen ykkönen. Erityisen menestyksekkäitä kausia TPS:lle ovat olleet kolmen peräkkäisen SM-liigamestaruuden vuodet 1989–1991 sekä uudestaan 1999–2001. Valmentajista eniten mestaruuksia seuralle ovat tuoneet Hannu Jortikka ja Vladimir Jursinov. TPS on myös toiminut kasvattajaseurana lukuisille NHL-tähdille kuten Saku Koivulle, Miikka Kiprusoffille ja Aki Bergille. Maineikkaita TPS-pelaajia ovat olleet lisäksi mm. Timo Nummelin, Urpo Ylönen, Juhani Tamminen, Hannu Virta, Esa Keskinen ja Jukka Vilander. Toinen perinteinen jääkiekon turkulaisjoukkue on nykyisin Mestiksessä pelaava Turun Toverit, joka kilpaili tiukasti TPS:n kanssa 1970-luvulle asti.

Muut palloilulajit

Muissa merkittävissä palloilulajeissa Turulla on pääsarjatason edustusta myös koripallossa, jossa kaupungin valtaseura on tällä hetkellä Turun NMKY:n ja Kaarinan Uran fuusion tuloksena syntynyt Aura Basket. Käsipallossa viime vuosina menestyksekäs seura oli HC Dennis, jonka toiminta kuitenkin loppui kauteen 2004/05. Sen paikan peri HC Fenix. Toinen pääsarjaseura on Åbo IFK.

Yleisurheilu

Yleisurheilussa kaupungin lippua kantaa Turun Urheiluliitto, joka on vuosina 2004 ja 2005 ollut Kalevan kisojen toiseksi paras joukkue ja vuonna 2003 paras. Seuran legendaarisin urheilija on Paavo Nurmi, jonka mukaan on nimetty Urheilupuistossa sijaitseva yleisurheilustadion.

Turun naapurikunnat

Aura - Kaarina - Lieto - Masku - Mynämäki - Nousiainen - Pöytyä - Raisio - Rusko - Vahto - Yläne

Turun ystävyyskaupungit

Turun pohjoismaisia ystävyyskaupunkeja Bergeniä, Göteborgia ja Århusia yhdistää se, että ne ovat kaikki maidensa ”kakkoskaupunkeja”, ja niillä on pitkä historia. Näiden ominaisuuksien vuoksi Turussa koetaan yhteenkuuluvuutta mainittuihin kaupunkeihin. Suikkilan kaupunginosassa on ystävyyskaupunkien mukaan nimettyjä katuja. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pätkä Leningradinkadusta muutettiin Pietarinkaduksi.
- Bergen, 237 400 as., Norja, vuodesta 1946.
- Göteborg, 474 000 as., Ruotsi, vuodesta 1946.
- Århus, 291 000 as., Tanska, vuodesta 1946.
- Pietari (aluksi Leningrad), 4 695 000 as., (aluksi Neuvostoliitto, nyt) Venäjä, vuodesta 1953.
- Gdańsk, 462 000 as., Puola, vuodesta 1958.
- Constanta, 310 000 as., Romania, vuodesta 1963.
- Varna, 314 500 as., Bulgaria, vuodesta 1963.
- Rostock, 197 100 as., (aluksi DDR, nyt) Saksa, vuodesta 1963.
- Köln, 1 020 600 as., (aluksi BRD, nyt) Saksa, vuodesta 1967.
- Szeged, 170 000 as., Unkari, vuodesta 1971.
- Bratislava, 446 800 as., (aluksi Tšekkoslovakia, nyt) Slovakia, vuodesta 1976.
- Firenze, 356 100 as., Italia, vuodesta 1992.
- Tianjin, 10 000 000 as., Kiina, vuodesta 2000. Yhteistyösopimuskumppanit Virossa
- Tallinna, 395 000 as.
- Tartto, 101 250 as.
- Kuressaari, 16 000 as.

Aiheesta muualla

- [http://www.turku.fi Turun kaupunki]
- [http://www.turku.fi/turkuinfo/vaakuna.html Turun vaakuna]
- [http://www.utu.fi Turun yliopisto]
- [http://opaskartta.turku.fi/ Turun Seudun Karttapalvelu]
- [http://www.aboavetusarsnova.fi Aboa Vetus & Ars Nova]
- [http://www.turku.fi/Public/default.aspx?nodeid=4354 Turun kulttuuritarjontaa]
- [http://www.unikankare.net/ Unikankareen kulttuurikalenteri]
- [http://wikitravel.org/en/Turku Turku Wikitravelissa]

Lähteet

- [http://www.turkutouring.fi/matkailijalle_2.phtml?path=MATKAILIJALLE%2FN%E4ht%E4vyydet%2FMuuta&id=950&kieli=suomi Sillat]
- Pennisilta: Turun Sanomat 12. heinäkuuta 1999
- [http://www.turkutouring.fi/matkailijalle_2.phtml?path=MATKAILIJALLE%2FSaaristo%2FLaivat&id=669&kieli=suomi Föri]
- [http://www.aurajoki.net/Pdf/syvyyskartta_print1.pdf Aurajoen syvyyskartta (PDF-tiedosto)] Luokka:Turku Luokka:Suomen kaupungit ja:トゥルク

Göteborg

Göteborg (suomeksi myös Göötepori) on Ruotsin toiseksi suurin kaupunki ja Länsi-Göötanmaan läänin pääkaupunki. Sen asukasluku on noin 484 000 (2004). Kaupunki sijaitsee Ruotsin länsirannikolla, Göta-joen suussa Kattegatin rannalla. Kaupungin perusti kuningas Kustaa II Aadolf vuonna 1621.

Linkkejä

- [http://www.goteborg.se/ Kaupungin virallinen kotisivu]
- [http://www.goteborg.com/ Virallinen turistisivu (myös suomeksi)] Luokka:Ruotsin kaupungit

Trondheim

Trondheim on kaupunki Norjan länsirannikolla. Sen asukasluku on 154 351 (1. tammikuuta 2004) ja pinta-ala on 341,9 km². Trondheim on nykyään Norjan tuottavin maanviljelysalue. Vähän matkan päässä Trondheimista sijaitsee kaunis Dovre-tunturi. Trondheimin lähinaapuri on Röros.

Historia

Trondheimin perusti vuonna 997 Olav Tryggvason ja siitä tuli Norjan ensimmäinen pääkaupunki. Trondheimin entinen nimi oli Nidaros. Trondheimissä vuonna 2002 riehuneessa tulipalossa tuhoutui monta arvokasta puutaloa.

Muuta

Trondheim on Tampereen ystävyyskaupunki. Kaupungin jalkapalloseura Rosenborg on eräs Pohjoismaiden vauraimmista ja viime vuosina menestyneimmistä joukkueista.

Linkkejä

- [http://www.trondheim.com/ Trondheimin kaupungin sivut] Luokka:Norjan kaupungit

Tukholma

Tukholma (ruotsiksi Stockholm) on Ruotsin pääkaupunki. Varsinaisessa Tukholman kaupungissa on asukkaita noin 762 000, mutta Tukholma on levinnyt myös naapurikuntien puolelle. Suur-Tukholman alueella on noin 1,3 miljoonaa asukasta. Tukholman kaupunki on osa Tukholman lääniä, jossa asuu 1 823 210 ihmistä.

Tukholman historia

Tukholma sai kaupunkioikeudet vuoden 1250 paikkeilla, mutta paikalla on ollut asutusta jo paljon aiemmin. Ensimmäiset maininnat Tukholman kaupungista on vuodelta 1252. Yleensä sanotaan että kaupungin perusti Birger-jaarli joka halusi estää vihollisten pääsyn Mälareniin. Ensimmäiset rakennukset Tukholmassa olivatkin linnoituksia joiden tarkoituksena oli rajoittaa Mälarenin ja Itämeren välistä liikennettä. Aluksi Tukholma sijaitsi vain Stadsholmenin saarella, joka kahden muun pienemmän saaren kanssa tunnetaan nykyisen Vanhana kaupunkina. Stadsholmenin nykyinen pinta-ala on kaksinkertainen alkuperäiseen saareen verrattuna. Itse kaupungin ulkopuolella olevia alueita kutsuttiin malmeiksi: Östermalm, Södermalm, Norrmalm. 1500-luvulla asutus levisi myös tälle ympäröivälle aluelle. 1500-luvulla Vuonna 1520 Kalmarin unionin kuningas Kristian II yritti tukahduttaa vastarinnan ruotsalaisten keskuudessa Tukholman verilöylyllä. Syntyi laaja kapinaliike ja vuonna 1521 Kustaa Vaasa valtasi Tukholman. Vuonna 1697 Tukholman vanha linna, Tre Kronor, paloi maan tasalle. Sen tilalle rakennettiin nykyinen kuninkaallinen linna joka oli valmis vuonna 1754.

Väestö

Kaupungin noin 762 000 asukkaasta 48 prosenttia on miehiä ja 52 on naisia. Asukkaista noin 160 000 on ulkomaalaistausta (noin 21%), ja noin 70 000 asukaista eivät ole Ruotsin kansalaisia. Heistä joilla on ulkomaalaistausta noin 18% on pohjoismaista, 12% EU-maista (pl. pohjoismaat), 15% Euroopasta (pl. EU), 30% Aasiasta ja 12% Afrikasta. Työttöminä oli vuonna 2004 noin 3,7% asukkaista eli 18 723. [http://www.usk.stockholm.se/internet/omrfakta/omrfakta.asp?omrade=t0&typ=total]

Asukasmäärän kehitys

- 1400-luku noin 6 000
- 1590-luku noin 9 000
- 1670-luku noin 45 000
- 1790-luku noin 72 000
- 1880-luku noin 200 000
- 2000-luku 751.000

Suomalaiset Tukholmassa

Suomalaisia on asunut Tukholmassa keskiajalta lähtien. Reformaation yhteydessä suomalaiset saivat dominikaaniluostarin kirkon itselleen. Vuonna 1533 pidettiin ensimmäinen suomenkielinen jumalanpalvelus Tukholmassa. Ensimmäiset suomenkieliset kirjat, Mikael Agricolan Abckiria, Rucouskiria ja Se Wsi Testamenti painettiin Tukholmassa. Vuonna 2000 Tukholmassa asui 46 927 ruotsinsuomalaista. Enemmän kun missään muussa Ruotsin kunnassa. Ruotsinsuomalaisiksi lasketaan henkilöt jotka ovat syntyneet Suomessa tai joilla ainakin toinen vanhempi on syntynyt Suomessa.

Maantiede

ruotsinsuomalaista Epävirallisesti Tukholman kaupunki jaetaan yleensä kolmeen osaan, sisäkaupunkiin (innerstaden), Länsi-Tukholma (västerort) ja Etelä-Tukholma (söderort).

Tukholman kaupunginosia

Vuodesta 1998 Tukholma on jaettu 18 kaupunginosaan (stadsdelsområde) jotka päättävät itse kouluista ja muista sosialipalveluista. Kunnanvaltuusto asettaa kaupunginosien valtuustot (stadsdelsnämnd).

- Bromma
- Enskede-Årsta
- Farsta
- Hägersten
- Hässelby-Vällingby
- Katarina-Sofia

- Kista
- Kungsholmen
- Liljeholmen
- Maria-Gamla stan
- Norrmalm
- Rinkeby

- Skarpnäck
- Skärholmen
- Spånga-Tensta
- Vantör
- Älvsjö
- Östermalm

Talous

Tukholma on Ruotsin suurin talouskeskus. Pankki ja talous-sektorit työllistävät 45 000 ihmistä. Kaupungissa on myös panostettu informaatioteknologiaan. Kista Science Parkia on yritetty jopa verrata Silicon Valleyn kanssa. Biotekniikka on myös yksi eniten kasvavista alueista.

Liikenne

Tukholman julkinen liikenne koostuu busseista ja erintyyppisistä junista. Julkisesta liikenteestä Tukholman läänissä vastaa Storstockholms Lokaltrafik (SL). Tukholman kaupungissa sijaitsee myös Bromman lentoasema ja kaupungista 42 km pohjoiseen sijaitsee Arlandan lentoasema. Viking Line, Silja Line ym. tarjoavat Tukholmasta laivatyhteyksiä mm. Helsinkiin, Turkuun ja Tallinnaan . Lisääntyneen autoliikenteen takia Tukholmassa on päätetty ottaa koekäyttöön ruuhkavero (trängselskatt) sisäkaupungin alueella 2. tammikuuta 2006. Kokeilu loppuu 31. heinäkuuta 2006. Sosialidemokraatit menivät vuoden 2002 vaaleihin luvaten ruuhkaveroa. Tukholmalaiset saavat päätää kokeilukauden jälkeen 17. syyskuuta 2006 käytävien kunnallisvaalien yhteydessä halutaanko ruuhkaveroa jatkaa. Ruuhkaveron tavoitteena on vähentää autoliikenteen määrää 10–15 prosenttia ruuhka-aikana. Samalla panostetaan joukkoliikenteeseen ottamalla käyttöön uusia busseja ja maanalaisen vuoroja lisäämällä.

Junaliikenne

ruuhka-aika Tunnelbanan eli maanalainen koostuu 3 eri linjasta ja 100 asemasta. Asemista 47 sijaitsevat maan alla ja loput 53 sijaitsevat maan päällä. Rautatie
- Pendeltåget
- Roslagsbanan
- Saltsjöbanan Raitiovaunu
- Tvärbanan
- Nockebybanan
- Lidingöbanan
- Djurgårdslinjen (museoraitiovaunu, liikennöi kesäisin)

Nähtävyydet

Tvärbanan
- Tukholman kuninkaallinen linna
- Tukholman kaupungintalo
- Tukholman vanha kaupunki
- Riksdagshuset
- Tukholman museot
- Skansen

Koulutus

Tukholma on Ruotsin suurin opiskelijakaupunki opiskelijoiden määrään nähden. Tukholmassa sijaitsevat korkeakoulut ja yliopistot ovat:
- Handelshögskolan i Stockholm
- Karolinska institutet, Solna
- Konstfack
- Konsthögskolan
- Kungliga Musikhögskolan, KMH
- Kungliga tekniska högskolan, KTH
- Stockholms universitet, SU
- Teaterhögskolan i Stockholm
- Södertörns högskola, SH, Flemingsberg

Politiikka

Tukholman kunnallisvaltuustossa on 101 paikkaa. Enemmistöä varten vaaditaan 51 paikkaa. Kunnallisvaalit järjestetään joka neljäs vuosi. Vuoden 2002 vaalit voittivat Sosiaalidemokraatit jotka saivat enemmistön Vasemmistopuolueen ja Ympäristöpuolueen avulla. Suurista puolueista Keskustapuolue on ainut jolla ei ole edustajia Tukholman kunnallisvaltuustossa.

Vuosi	m	kd	fp	sp	mp	s	v
1998	35	6	9	3	6	29	13
2002	27	5	17	0	6	35	11

Vaalitulokset

Annetut äänet kahdessa viimeisessä kunnallisvaalissa. (lähde: Valmyndigheten, http://www.val.se ).

Vuosi	m		kd		c		fp		sp		mp		s		v		muut
Vuosi	ääniä	%	ääniä	%	ääniä	%	ääniä	%	ääniä	%	ääniä	%	ääniä	%	ääniä	%	ääniä	%
1998	146 797	32,9	28 320	6,4	9 187	2,1	34 789	7,8	19 561	4,4	26 347	5,9	114 118	25,6	54 663	12,3	20 411	4,5
2002	121 405	26,0	20 746	4,4	5 939	1,2	73 736	15,7	9 137	1,9	24 965	5,3	149 871	32,0	52 325	11,2	8 772	1,8

Urheilu

Jalkapallo ja jääkiekko ovat kaupungin suosituimpia urheilulajeja. Suosituimmat jalkapalloseurat ovat Djurgårdens IF, Hammarby IF ja AIK.

Heraldiikka

Tukholman kunnan vaakunassa on Eerik Pyhän kuva. Se on ollut kaupungin sinetissä jo 1300-luvulta lähtien.

Aiheesta muualla

- [http://www.stockholm.se Tukholman virallinen sivusto]
- [http://www.stockholmtown.com Tukholman virallinen matkailusivusto]
- [http://www.vasamuseet.se/ Vasamuseet] Luokka:Ruotsi Luokka:Pääkaupungit Luokka:Tukholma ja:ストックホルム simple:Stockholm

Bergen

Bergen on kaupunki Hordalandin läänissä Norjassa. Se sijaitsee Norjan länsirannikolla. Bergen on Norjan toiseksi suurin kaupunki ja siellä asuu 239 209 asukasta.

Historia

Norja Olav Kyrre perusti kaupungin vuonna 1070 ja sitä pidettiin Norjan pääkaupunkina vuoteen 1299 asti. 1200-luvun lopulla Bergen oli yksi hansaliiton neljästä tärkeimmästä kaupungista. Kauppa ja hallinto keskittyivät Bergenin keskustassa olevan lahden ympärille. Nämä Bryggenin rakennukset ovat nykyään Unescon maailmanperintöluettelossa. Kaupunki kärsi suuresti, kun Musta surma iski syyskuussa 1349 Hansakauppiaiden mukana. Vuonna 1429 vitaaliveljet hyökkäsivät Bergeniin, ryöstivät sen ja polttivat sen maan tasalle. Bergenin erityispiirre, vuorten eristämänä muusta osasta Norjaa, säilyi pitkään. Tästä johtuen kaupungilla oli paremmat kauppasuhteet meriteitse kuin maateitse.

Sää

Bergen on erityisen kuuluisa siitä, että siellä sataa usein ja paljon. Sadetta on keskimäärin kahtena päivänä kolmesta ja vuotuinen sademäärä on 2250 mm. Pitkäkestoisin sadejakso oli 3.1.1990—26.3.1990. Joillain kaduilla on automaatteja, joista voi ostaa sateenvarjoja. Luokka:Norjan kaupungit ja:ベルゲン

Yhdysvallat

Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka. Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.

Historia

Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin. Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita. Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta. Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue. Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin. Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena. Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.

Politiikka

Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu. Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa. Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.

Yhdysvaltain ulkopolitiikka

Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta. Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa. Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia. Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.

Viimeaikaisia väittelynaiheita

Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.

Osavaltiot

Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Yhdysvaltain osavaltiot: Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

Maantiede

Havaiji Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.

Talous

Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta. Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten. Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa. Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.

Yhteiskunta

Väestö

Etniset ryhmät

Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä. Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta. Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000) Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.

Uskonto

Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989) Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin. Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.

Koulutus

Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä). Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

Kielet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.

Kulttuuri

Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka Luokka:Yhdysvallat zh-min-nan:Bí-kok ko:미국 ms:Amerika Syarikat ja:アメリカ合衆国 simple:United States th:สหรัฐอเมริกา

San Francisco

San Francisco on kaupunki ja piirikunta Tyynenmeren rannalla Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Se sijaitsee San Franciscon niemimaan kärjessä, ja sitä ympäröi lännestä Tyyni Valtameri ja idästä San Franciscon lahti. Itse kaupunki on mäkistä maastoa ja sijaitsee pahalla maanjäristysalueella. San Franciscon kaupungin asukasluku on noin 792 000 ja maapinta-ala noin 120 km². Sitä ympäröivä metropolialue (San Francisco Bay Area) on noin 7 miljoonalla asukkaallaan maan viidenneksi suurin. Alueen kaksi muuta tärkeintä kaupunkia ovat San José ja Oakland. Kaupunki on tunnettu vapaamielisyydestään ja monista nähtävyyksistään. 1950-luvulta alkaen sitä on on pidetty Yhdysvaltain ala- ja vaihtoehtokulttuurien keskuksena, ja sillä oli tärkeä asema mm. beatnikien ja hippiliikkeen keskuudessa. Se oli myös 1990-luvun lopun kaupallisen "Internet-huuman" (dot-com boom) keskus Yhdysvalloissa. San Franciscon eteläpuolista aluetta, jolla toimii paljon korkean teknologian yrityksiä, kutsutaan nimellä Piilaakso. Kaupungin pormestari on demokraattien Gavin Newsom, joka voitti 2003 pormestarinvaalissa täpärästi vihreiden Matt Gonzalezin.