:: wikimiki.org ::

Mustikka

Mustikka

Mustikka (Vaccinium myrtillus) on puolukoiden sukuun (Vaccinium) kuuluva kanervakasvi (Ericaceae).

Yleiskuvaus

Mustikka on 10 - 50 cm korkea kesävihanta varpu. Marjat ovat tavallisesti harmaansinisen vahan peittämiä, mutta toisinaan näkee myös tummia vahattomia marjoja. Mustikka on tuoreiden kangasmetsien laji. Mustikka kukkii toukokuusta heinäkuuhun ja marjoo heinäkuusta jopa lokakuulle kasvupaikasta riippuvasti. Marjominen riippuu suuresti ilmasto-olosuhteista: pölyttäjistä sekä alkukesän pakkasista. Kukat ovat kellomaisia sinertävän punaisia ja hallanarkoja. Mustikka pudottaa soikeat lehtensä talveksi.

Levinneisyys

Mustikkaa on viljalti Pohjois-Euroopan ja Aasian subtrooppisella ja etenkin subarktisella vyöhykkeellä. Mustikkaa tavataan myös Pohjois-Amerikassa, mutta sen globaalinen lajinmääritys on kesken.

Ravintokäyttö

Mustikan marjoissa on hyvin vähän hedelmähappoja. Sen sijaan niissä on runsaasti A- ja B-vitamiinia, mangaania, kuituja sekä flavonoideja. Ne ovat myös hyviä C-vitamiinin, magnesiumin ja kalsiumin lähteitä. Mustikan marjoissa on myös runsaasti sakkaroideja. Mustikanlehti on oivallinen teeaines. Mustikoista voi valmistaa myös mustikkapiirakkaa.

Muu hyötykäyttö

Mustikan atsoväriaine on kemiallinen happamuuden osoitin eli pH-indikaattori. Mustikkaa käytetään myös kasvivärjäyksessä, esim. lihan leimauksessa.

Marjatalous

Mustikka on jo makunsa, värinsä ja muiden ominaisuuksiensa vuoksi Suomen tärkeimpiä luonnonvientituotteita. Mustikkaa voi Suomessa poimia verottomasti myyntiin. Mustikanpoimintaan on kehitetty erilaisia keruuvälineitä kuten poimureita ja haravia. Mustikkaa on jalostettu myös puutarhakasviksi pensasmuotoisena. Tämän taloudellinen merkitys on kuitenkin vähäinen.

Katso myös

- Pensasmustikka

Linkkejä

[http://www.fineli.fi/food.php?foodid=442&lang=fi Mustikan ravintoarvot] Luokka:Vaccinium ja:ブルーベリー

Kanervakasvit

Kanervakasvit (Ericaceae) on Ericales-lahkoon kuuluva kasviheimo.

Luokittelu

Kanervakasveihin kuuluvat seuraavat suvut:
- Andromeda - suokukat
- Arctostaphylos - sianpuolukat
- Calluna - kanervat
- Cassiope - varpiot
- Chamaedaphne - vaiverot
- Erica - kellokanervat
- Gaultheria - salalit
- Kalmia - kalmiat
- Loiseleuria - sieliköt
- Phyllodoce - kurjenkanervat
- Pieris - kellovaiverot
- Rhododendron - alppiruusut
- Vaccinium - puolukat Luokka:Kanervakasvit ko:진달랫과 ja:ツツジ科

Ilmasto

Ilmasto tarkoittaa tietyn alueen keskimääräistä säätä pitkän ajanjakson aikana. Määritelmää kuvaa sanonta "ilmasto on se mitä odotetaan, sää mitä saadaan". Ilmaston muodostavia säämuuttujia ovat muun muassa lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta sekä ilmankosteus. Tyypillisesti vertailujakso on 30 vuoden mittainen. Ilmastoa tutkiva tiede on klimatologia. Ilmaston ja sään välistä rajaa ei ole määritelty tarkasti. Esimerkiksi tietyssä mielessä yksittäistä El Niño -ilmiötä voidaan pitää ilmastollisena ilmiönä, mutta toisaalta myös sääilmiönä. Kun käsitys ilmastosta pitkäaikaisena keskiarvona syntyi 1800-luvun loppupuolella, ajatus ilmastonmuutoksesta oli tuntematon ja 30 vuoden keskiarvoistusaikaa pidettiin riittävänä. Nykyään kun ilmaston tiedetään muuttuvan pitkän ajan kuluessa, on termin ilmasto tarkka ristiriidaton määrittely vaikeaa: keskiarvot saattavat siirtyä, ja lyhyellä ajanjaksolla tilastot eivät ole vakaita. Tietyllä maantieteellisellä alueella ilmasto ei yleensä muutu ihmisen elinajan aikana. Kuitenkin geologisessa ajassa ilmasto voi vaihdella samassa paikassa huomattavasti. Esimerkiksi Skandinaviassa on ollut useita jääkausia kymmenien tuhansien vuosien aikana (edellinen loppui noin 10 000 vuotta sitten). Paleoklimatologia eli muinaisilmastotiede tutkii historiallisia ilmastoja.

Ilmastoluokittelut

Alkuperäisessä tarkoituksessaan ilmasto on käsite, jota on käytetty jakamaan maapallo alueisiin joilla on samankaltaiset ilmastolliset arvot. Ilmastoalueet voidaan luokitella pelkästään lämpötilan ja sademäärän perusteella. Kasvillisuuden katsotaan riippuvan eniten näistä suureista. Tällaisia järjestelmiä ovat muun muassa Köppenin tai Thornthwaiten ilmastonluokittelujärjestelmät. Erilaisia ilmastoja:
- Trooppinen ilmasto
- Subtrooppinen ilmasto
- Aavikkoilmasto
- Aroilmasto
- Välimerenilmasto
- Lauhkea ilmasto
- Meri-ilmasto
- Mannerilmasto
- Alppi-ilmasto eli vuoristoilmasto
- Subarktinen ilmasto
- Arktinen ilmasto
- Etelämantereen ilmasto
- Väli-ilmasto

Katso myös

- Ilmastonmuutos

Linkkejä

- [http://www.ilmatieteenlaitos.fi Ilmatieteenlaitos]
- [http://www.worldclimate.com WorldClimate]
- [http://www.weatherbase.com Weatherbase]
- [http://www.climate-zone.com Global Climate Data]
- [http://www.ilmasto.org Ilmastosivut] Luokka:Ekologia Luokka:Ilmasto Luokka:Klimatologia ko:기후 ja:気候 simple:Climate

Eurooppa

Eurooppa on maanosa, jonka rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasus-vuoret ja Mustameri kaakossa ja Välimeri etelärajalla. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa supermaanosan Euraasia: Eurooppa on läntinen viidennes Euraasian maamassasta. Kokonsa (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) puolesta Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, täten se on asukasluvultaan toiseksi suurin maanosa Aasian jälkeen ja myöskin tiheimmin asuttu maanosa. Aasian

Etymologia

Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Nimen etymologia on epävarma, sille on esitetty sekä kreikkalaista, että seemiläistä etymologiaa (ereb, auringonlasku).

Historia

Katso pääartikkeli Euroopan historia. Euroopalla on pitkä historia suurien kulttuurillisten ja taloudellisten saavutusten muodossa aina pronssikaudelta alkaen. 15. vuosisadalta lähtien eurooppalaiset valtiot, erityisesti Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia, rakensivat suuria kolonistisia imperiumeja Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 18. vuosisadalla. Toisen maailmansodan jälkeen ja ennen kylmän sodan loppua Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: kommunistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.

Euroopan määritelmä

Usein Euroopalle piirretään muita rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri "Eurooppaa", jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta. Nykyään termiä "Eurooppa" käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 25 maata (joista Kypros on osa maantieteellistä Aasiaa). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä. Useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä; yksittäiset poikkeukset ovat Valko-Venäjä ja Vatikaanivaltio. Vatikaanivaltio Nykyisellään maantieteellinen Eurooppa koostuu seuraavista 44 maasta (aakkosjärjestyksessä):

- Alankomaat
- Albania
- Andorra
- Belgia
- Bosnia ja Hertsegovina
- Bulgaria
- Espanja
- Irlanti
- Islanti
- Italia
- Itävalta
- Kreikka
- Kroatia
- Latvia
- Liechtenstein
- Liettua
- Luxemburg
- Makedonia
- Malta
- Moldova
- Monaco
- Norja

- Portugali
- Puola
- Ranska
- Romania
- Ruotsi
- Saksa
- San Marino
- Serbia ja Montenegro
- Slovakia
- Slovenia
- Suomi
- Sveitsi
- Tanska
- Tšekki
- Turkki
- Ukraina
- Unkari
- Valko-Venäjä
- Vatikaanivaltio
- Venäjä
- Viro
- Yhdistynyt kuningaskunta

Ennen vuotta 2004 liittyneet EU-maat merkitty lihavoidulla tekstillä. 1. toukokuuta 2004 liittyneet uudet EU-maat merkitty kursivoidulla tekstillä. 2004 Euroopan alaryhmittymiä:
- Euroopan unioni
- Schengen-alue
- Euroalue
- Balkan
- Baltian maat
- Benelux
- Britteinsaaret
- Keski-Eurooppa
- Itä-Eurooppa
- Iberian niemimaa
- Pohjoismaat
- Skandinavia
- Visegrad-ryhmä

Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua

Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä

Tiedoista puuttuu Turkin Euroopan puoleinen osa.

Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä

Tiedoista puuttuu Turkin euroopanpuoleinen osa. Luokka:Mantereet Luokka:Eurooppa als:Europa roa-rup:Evropa ms:Eropah zh-min-nan:Europa ko:유럽 ja:ヨーロッパ simple:Europe th:ทวีปยุโรป

Pohjois-Amerikka

Pohjois-Amerikka on manner Etelä-Amerikan pohjoispuolella, Tyynen valtameren ja Atlantin valtameren välissä. Päämantereella on kolme suurta ja väkirikasta valtiota:
- Kanada
- Meksiko
- Yhdysvallat Nämä kolme valtiota käsittävät lähes koko Pohjois-Amerikan. Näiden lisäksi kuitenkin myös Keski-Amerikan ja Karibianmeren saarien katsotaan yleensä olevan osa Pohjois-Amerikkaa. Myös Tanskalle kuuluva Grönlanti kuuluu Pohjois-Amerikkaan. Luokka:Mantereet zh-min-nan:Pak Bí-chiu ko:북아메리카 ja:北アメリカ simple:North America th:ทวีปอเมริกาเหนือ

Vitamiini

Vitamiinit ovat eliön pienessä määrin tarvitsemia orgaanisia yhdisteitä, joita eliö ei itse kykene tuottamaan lainkaan tai riittävästi ja jotka niin ollen on saatava ravinnosta. Vitamiineihin ei lueta välttämättömiä aminohappoja eikä rasvahappoja eikä myöskään hivenaineita tai kivennäisaineita (jotka ovat epäorgaanisia aineita). Ihminen tarvitsee 13 eri vitamiinia. Sanan vitamiini loi puolalainen biokemisti Kazimier Funk vuonna 1912. Sanassa yhdistyy vita (lat. elämä) ja amiini. Siihen aikaan ajateltiin kaikkien vitamiinien olevan amiineja. Vaikka nykyään tiedetään, että näin ei ole, nimi on kuitenkin säilynyt.

Ihmisen tarvitsemat vitamiinit

Luokka:Vitamiinit ko:비타민 ja:ビタミン th:วิตามิน

Flavonoidi

Flavonoidit ovat kasveissa esiintyviä yhdisteitä, jotka vaikuttavat elintarvikkeiden makuun, väriin, koostumukseen ja säilyvyyteen sekä toimivat antioksidantteina. Lisäksi flavonoidit saattavat vaikuttaa veren hyytymiseen ja ehkäistä syöpää. Nykyään flavonoideja tunnetaan noin 4000 eri lajia. Niitä saa muun muassa teestä, marjoista ja hedelmistä.

Vitamiini

Ihmisen tarvitsemat vitamiinit

Luokka:Vitamiinit ko:비타민 ja:ビタミン th:วิตามิน

Magnesium

Magnesium on alkuaine, jonka järjestysluku on 12 ja kemiallinen merkki Mg. Se on kevyt, kirkkaan hopeanvalkoinen maa-alkalimetalli, jota käytetään esimerkiksi alumiini-magnesium-seosmetallin valmistukseen. Magnesium on kahdeksanneksi yleisin alkuaine maankuoressa, ja sitä on paljon myös ionimuodossa mereen liuenneena.

Ominaisuudet

Magnesium on pehmeä ja kevyin yleisessä käytössä oleva metalli. Magnesium on aktiivinen – se reagoi helposti heikkojenkin happojen, jopa veden, muttei fluorivetyhappojen eikä emästen kanssa. Ilmassa magnesium peittyy oksidikerroksella. Sen elektronegatiivisuus on 1,31 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 736 kJ/mol. Magnesiumia on yhteyttämisen kannalta tärkeässä klorofyllissä ja se on tärkeä myös ihmisen elintoiminnoille. Magnesiumia tarvitaan erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistössä ja se edistää A- ja E-vitamiinien sekä muiden mineraalien ja hivenaineiden hyväksikäyttöä.

Käyttö

Magnesiumia käytetään pelkistimenä valmistettaessa muita metalleja (titaani, zirkonium, hafnium, beryllium). Lisäksi se on ainesosana monissa metalliseoksissa kuten duraluminiumissa, magnaliumissa ja elektronissa. Magnesium kestää korroosiota hyvin bensiinissä ja monissa öljyissä, muttei kloridipitoisissa liuoksissa eikä mineraalihapoissa. Myös magnesiumlejeerinkien korroosionkesto on heikko, joten ne on suojattava pinnoitteella. Muiden metallien rinnalla magnesiummetallit toimivat anodeina. Seostamalla magnesiumin sekaan muita metalleja saadaan parannettua sen lujuusominaisuuksia. Hyvin magnesiumpitoiset metalliseokset yhdistävät keveyden lujuuteen ja ovat siten tärkeitä lentokoneteollisuudessa, monissa instrumenteissa jne. Sitä on käytetty keveyttä ja lujuutta vaativissa rakenteissa, etenkin 1950-luvun jälkeen nopeat sotilaslentokoneet ja ohjukset. Alkuaikanaan magnesiumia käytettiin valokuvauksessa salamavalona, koska palaessaan nopeasti tuotti hetkeksi suuren valotehon. Tämän vuoksi sitä käytetään ilotulitusvälineissä. Magnesiumin yhdisteistä tärkeimpiä ovat sulfaatit, oksidit ja karbonaatit. Kidevedellisistä magnesium- ja kalsiumkarbonaateista muodostuvaa dolomiittia käytetään jossain määrin ainakin maataloudessa. Kidevedellistä magnesiumsulfaattia, magnesiumoksidin vesilietettä ja magnesiumhydroksidia käytetään lääkeaineina. Asbesti sekä talkki ovat myös magnesiumin yhdisteitä. Maankuoressa magnesiumia on 23,3 kg/t ja merivedessä lähinnä sulfaatteina ja klorideina 1,35 kg/m³.

Merkittävimmät esiintymisalueet

- Ukraina
- Kiina
- Pohjois-Korea
- Venäjä
- Australia Luokka:Luonnonvarat Luokka:Alkuaineet ko:마그네슘 ja:マグネシウム th:แมกนีเซียม

Kalsium

Kalsium on maa-alkalimetalleihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ca ja järjestysluku 20. Kalsium on viidenneksi yleisin alkuaine maankuoressa, jossa sitä on 41,5 kilogrammaa tonnissa. Kalsium on elintärkeä aine eläville organismeille.

Ominaisuudet

Kalsium on hopeanvalkoinen, kiteinen metalli. Se on hieman lyijyä kovempi, kevyt, ja helposti leikattavissa ja venytettävissä. Kalsium peittyy ilmassa heti harmahtavalla oksidikerroksella, joka estää hapettumisen leviämistä syvemmälle, vaikka kalsium kylmänä ja kuivana reagoikin heikosti. Se reagoi veden kanssa muodostaen kalsiumhydroksidia ja yhtyy kuumana nopeasti happeen, vetyyn, halogeeneihin ja typpeen. Elimistö tarvitsee kalsiumia luuston rakennusaineena, lihastoiminnassa ja veren hyytymisprosessissa. Kalsium puhdistetaan elektrolyysillä kalsiumfluoridista. Kalsium palaa keltapunaisella liekillä ja muodostaa valkoisen nitridikerroksen altistettaessa ilmalle. Luonnossa kalsiumia esiintyy muun muassa kalkkikivessä ja marmorissa, jotka ovat suurelta osin kalsiumkarbonaattia. Kalkkikiveä polttamalla karbonaatti muuttuu kalsiumoksidiksi, jota on käytetty yleisesti laastin raaka-aineena jo antiikin ajoista lähtien. Nykyään kalkkikiveä käytetään tähän tapaan sementin raaka-aineena.

Käyttö

Kalsiumia käytetään muun muassa uraanin, zirkoniumin ja toriumin erottamiseen kuten myös hapen, rikin ja hiilen poistamiseen rauta- ja epärautametalliseoksissa. Sitä käytetään myös lejeerinkien valmistuksessa. Kalsium on tärkeä aine terveellisessä ruokavaliossa, erityisesti lapsilla. Sen puute voi vaikuttaa luun ja hampaiden kasvuun. Kalsiumin liikasaanti voi johtaa munuaiskiviin. Kalsium haittaa raudan imeytymistä elimistöön. Kalsiumin imeytyminen tarvitsee D-vitamiinia. Maitotuotteet ovat hyvä kalsiuminlähde. Eniten käytettyjä kalsiumyhdisteitä lienee maatalouskalkkina käytettävä kalsiumkarbonaatti, joka on kalkkikiveä, kalsiumkloridia taasen käytetään kesäisin pölyn sidontaan teillä ja kidevedettömänä kaasujen ja orgaanisten nesteiden kuivaajana. Kalsiumhypokloriittia käytetään puhdistus- ja desinfiointiaineena. Kalsiumoksidi eli poltettu kalkki on käytössä kuivausaineena, ja kalsiumhydroksidi eli sammutettu kalkki laastin valmistuksessa. Kalsiumkarbidi (CaC₂) synnyttää asetyleenia veden kanssa reagoidessaan. Kalsiumsulfaattia esiintyy kidevedellisenä sekä kidevedettömänä anhydridinä ja se tunnetaan paremmin nimellä kipsi. Kalsium estää valujen kuplaisuutta ja metallisena sitä käytetään pelkistimenä ja hapen sitomiseen valmistettaessa erikoisteräksiä ja muita metalliseoksia. Kalsiumia käytetään myöskin argonin erottamiseen typestä ja metalliseosten kovettamiseen. Kalsium suojaa toisia aineita korroosiolta metalliseoksissa. Metallisen, puhtaan kalsiumin merkitys on pieni. Fosforilannoitteiden valmistuksessa käytetään kalsiumyhdisteitä sisältäviä mineraaleja apatiitti ja fosforiitti. Laboratoriotyöskentelyssä käytetään kalsiumia kuivausaineena. Kalsiumia käytetään myöskin rikin poistoon maaöljystä ja muiden metallien kanssa parantamaan niiden lujuusominaisuuksia. Luokka:Alkuaineet ko:칼슘 ja:カルシウム simple:Calcium th:แคลเซียม

Tee

:Tee on myös Nigeriassa puhuttava kieli, katso teen kieli. ---- teen kieli Tee on teepensaan (Camellia sinensis) lehdistä uuttamalla valmistettava juoma. Valmistustavasta riippuen teestä tulee joko mustaa tai vihreää. Teessä on kofeiinia (eli teiiniä) ja – varsinkin vihreässä teessä – tanniinia. Tanniini mitätöi kofeiinin piristävän vaikutuksen parin minuuttia teen nauttimisen jälkeen. Teen laatu riippuu monista tekijöistä, joista tärkein on lehtien ikä. Arvostetuimpia ovat kasvin latvuksen nuoret lehdet, ennen kaikkea kukintojen kiinnityskohdista kasvavat lehdet. Kalleimmat teelaadut maksavat useita satoja euroja kilo.

Käyttö

Hyvä tee valmistetaan hauduttamalla teelehtiä hieman alle kiehumispisteessä olevassa vedessä. Mustaa teetä tulee hauduttaa n. 1-3 minuuttia, kun taas vihreää teetä tulee hauduttaa n. 3-5 minuuttia. Perusohje on, että mitä isommat teelehdet, sen pidempi haudutusaika. Jos teetä hauduttaa liian kauan, siitä voi tulla kitkerää. Haudutusaika riippuu tietysti myös omista makutottumuksista. Tee tarjoillaan yleensä sellaisenaan, mutta sen makua voi muuttaa lisäämällä siihen maitoa. Makeuttamiseen käytetään yleensä sokeria tai hunajaa.

Teelaadut

Teet voidaan jakaa viiteen eri pääryhmään niiden valmistustavan mukaan.

Musta tee

Musta tee on teelaaduista eniten käsiteltyä. Sen on annettu fermentoitua, muista teelaatuja poiketen, täydellisesti. Musta tee on länsimaissa suosituin tee ja sitä valmistetaankin enemmän kuin mitään muuta teelaatua. Perinteisissä tee-maissa (Kiina ja Japani) se ei ole kovin suosittua. Fermentointi poistaa teen lehdissä olevan luontaisen kitkeryyden ja siksi mustan teen valmistuksessa voidaankin käyttää vanhoja lehtiä, jotka ovat kitkerämpiä kuin nuoret. Mustaa teetä myydän lukemattomin eri tavoin maustettuna ja se on teelaaduista halvinta.

Punainen eli Oolong-tee

Oolong-tee on samalla tavoin alkukäsiteltyä kuin musta tee, mutta sen fermentointi on lopetettu kesken, siksi sitä kutsutaankin puoli-fermentoiduksi teeksi. Oolong-tee on länsimaissa melko tuntematonta, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan kohtalaisen paljon. Oolong-tee jätetään yleensä kokonaan maustamatta tai maustetaan vain hyvin kevyesti. Oolong-tee on suunnilleen vihreän teen hintaista.

Vihreä tee

Vihreän teen käsittelyssä jätetään fermentointivaihe kokonaan pois, jotta tee säilyttäisi kaikki terveelliset ominaisuutensa. Se on yleensä haalean vihreän tai keltaisen väristä. Länsimaissa vihreä tee on lähinnä terveysjuoman asemassa, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan enemmän kuin mitään muuta teelaatua. Vihreää teetä myydään usein maustamattomana tai vain miedosti maustettuna. Hinnaltaan vihreä tee sijoittuu mustan teen ja valkoisen teen väliin.

Valkoinen tee

Japani Valkoinen tee on tehty pelkästään teepensaan yläosan nupuista ja kärkilehdistä, eikä siihen oli sekoitettu muita teepensaan osia. Nimitys valkoinen tee tulee nuppujen ja kärkilehtien pintaa peittävästä hennosta valkoisesta karvasta. Valkoinen tee on hyvin kevyesti fermentoitua ja ulkona kuivattua, jotta se säilyttäisi arominsa. Länsimaissa se on jopa todella harvinaista, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan jonkin verran. Valkoinen tee on keltaisen teen ohella kallein teelaatu.

Keltainen tee

Keltainen tee on myös fermentoimatonta. Muista teelaaduista se poikkeaa käsittelyn osalta siten, että heti keräämisen jälkeen teenlehdet laitetaan pimeään ja hapettomaan tilaan, jossa ne saavat keltaisen värin. Usein osa lehdistä on myös kevyesti paahdettu. Lehtien väri vaihtelee keltaisesta keltaruskeaan. Keltainen tee on valkoisen teen ohella kallein teelaatu.

Valmistus

Japani Teen valmistuksessa on monia eri vaiheita, joista kaikkia ei kuitenkaan käytetä eri teelaatujen valmistuksessa.

Poiminta

Ensimmäinen teen valmistusvaihe on lehtien poiminta pensaista. Lähes kaikki teet poimitaan käsin, koska koneellinen poiminta rikkoo lehden.

Nuudutus

Kun teelehdet on poimittu, ne levitetään laakeille kuivausritilöille esikuivatusta (nuudutusta) varten. Lämmin ja kuiva tuuli muuttaa teelehdet nahkeiksi. Tämä valmistusvaihe kuuluu jokaiseen teelaatuun.

Rullaus

Kun teelehdet kerätään nuudutusalustoilta ne rullataan (yleensä koneellisesti), jolloin teelehtien solukko rikkoituu ja teelehden sisältämät solunesteet, öljyt ja entsyymit vapautuvat. Rullausta ei kuitenkaan suoriteta kaikille teelaaduille.

Hapettaminen

Rullauksen jälkeen teelehdet siirretään suurille pöydille kosteaan tilaan. Huoneen lämpötilaa ja kosteutta tarkkaillaan ja säädetään jatkuvasti. Tämän vaiheen aikana solunesteestä muodostuu ilman ja entsyymien vaikutuksesta erilaisia maku- ja väriaineita, lehdet muuttuvat tummemmiksi ja teen maku, tuoksu ja väri vahvistuu. Hapettamisvaihetta kutsutaan joskus hieman harhaanjohtavasti fermentoinniksi, vaikka todellisuudessa käymisilmiötä ei tapahdu. Vihreätä, valkoista ja keltaista teetä ei hapeteta.

Kuivaus

Fermennoinnin (vihreän, valkoisen ja keltaisen teen ollessa kyseessä, rullauksen) jälkeen teelehdet kuivatetaan niin että niistä poistuu käytännössä kaikki kosteus. Tässä vaiheessa ne muuttuvat erittäin kevyiksi ja hauraiksi.

Lajittelu

Kuivauksen jälkeen tee ravistellaan erilaisten siivilöiden läpi, jotta erikokoiset lehdet saadaan eroteltua. Suuremmista lehdistä tehdään korkealaatuista irtoteetä, pienempien päätyessä halvempiin seoksiin. Yli jäävästä pölystä ja hyvin pienistä paloista tehdään pussiteetä.

Teemerkkejä

Teemerkeistä tunnetuimmat lienevät Twinings ja Lipton, joiden valmistamat teet ovat useimmiten teepusseissa. Nordqvistin ja Forsmanin teet ovat useimmiten irtoteetä. Myös Reilun kaupan teetä on tarjolla eri lajeja. Luontaistuotteita teemarkkinoille tarjoaa Golden Temple, jonka eri laatuja ovat mm. vihreä Jasmine-tee, vihreä Guardian tee, miesten ja naisten teet. Saman teelaadun ominaisuuksien pitäminen samanlaisina on kaupallisesti tärkeää. Tästä syystä teen makua ja muita ominaisuuksia tarkkaillaan huolellisesti. Teeyhtiöiden palveluksessa on erityisiä teenmaistajia, joita esimerkiksi Liptonilla on yli 50 [http://www.lipton.nu/Lipton-FI/04_02.html]. Jotta arvioinnit olisivat vertailukelpoisia, tee on valmistettava toistettavalla tavalla. Tässä voidaan noudattaa esimerkiksi kansainvälistä standardia ISO 3103, joka kuvaa tarkoin teen valmistusmenetelmän sekä käytettävän teekannun ja -kupin.

Terveysvaikutukset

Teen terveysvaikutuksia on tutkittu erityisesti Japanissa varsin tarkkaan ja tutkimuksissa onkin selvinnyt teen positiivinen vaikutus ihmisen terveyteen. Varsinkin runsaasti antioksidantteja sisältävät teet (vihreä tee ja rooibos) estävät solujen vanhenemista ja rappeutumista. Teellä on lisäksi sanottu olevan mm. syöpää ehkäiseviä ja ruoansulatusta edistäviä vaikutuksia. Tee myös piristää ja joidenkin teelaatujen sisältämät ainekset toimivat jopa mietoina masennuslääkkeinä.

Teenkaltaiset juomat

Teenkaltaisilla juomilla tarkoitetaan yleensä teen tapaan valmistettavia eri kasveista saatuja haudukejuomia. Näitä ovat mm.
- Yerba Mate
- Rooibos
- Erilaiset yrtti- ja hedelmäjuomat

Historiaa

Teen kulkeutuminen Eurooppaan tapahtui hieman myöhemmin kuin kahvin. Vaikka teen historia arvostettuna seurapiirijuomana onkin huomattavasti vanhempi kuin kahvin, niin sen syntysijoilta Kiinasta tee ei tullut eurooppalaisten tietoisuuteen ennen kuin vuonna 1556, jolloin portugalilainen jesuiitta isä Jasper de Cruz maistoi sitä ja kirjoitti siitä. Tuohon aikaan portugalilaisten kiinnostus löytää sopiva kauppatie Kaukoidästä Lissaboniin heräsi. Vasta vuonna 1600 sellainen löytyi, ja tuolloin myös ensimmäinen teelasti päästiin purkamaan Lissabonin taivaan alla. Väitetään kuitenkin, että ensimmäiseksi tee olisi kulkeutunut arabialaisten kauppiaiden mukana Venetsian läpi vuonna 1559. Jälleen kerran arabit olivat edelläkävijöitä eurooppalaisiin nähden, sillä ensimmäiset maininnat teestä arabien keskuudessa ovat noin vuodelta 850. Yhtä kaikki, säännölliset teekuljetukset alkoivat virrata Eurooppaan hollantilais-portugalilaisena yhteistyönä vuonna 1610. Maidon lisäämisestä tähän juomaan on ensimmäinen mainita kuitenkin vasta 1680. Luokka:Juomat ms:Teh zh-min-nan:Tê ko:차 ja:茶

Väri

Väri on fysiikan kannalta jokin sähkömagneettisen säteilyn aallonpituus väliltä 400 - 700 nm. Se on siis valoa, jota havaitaan näköaistilla. Värejä on periaatteessa äärettömän paljon. Käytännössä samankaltaisia sävyjä ei voi rajattomasti erottaa toisistaan, ja isokin sävyalue voidaan niputtaa yhden värin nimiin. Musta ja valkoinen eivät periaatteessa ole värejä, vaan musta pinta ei heijasta minkään väristä valoa ja valkoinen on kaikkien värien sekoitus. Eli musta imee kaikki värit ja valkoinen taas heijastaa kaikki värit.

Näkyvän valon spektrin värit
väri	aallonpituusväli	taajuusväli
punainen	~ 625-740 nm	~ 480-405 THz
oranssi	~ 590-625 nm	~ 510-480 THz
keltainen	~ 565-590 nm	~ 530-510 THz
vihreä	~ 500-565 nm	~ 600-530 THz
syaani	~ 485-500 nm	~ 620-600 THz
sininen	~ 440-485 nm	~ 680-620 THz
violetti	~ 380-440 nm	~ 790-680 THz

Värejä

violetti
- harmaa
- ruskea
- violetti
- sininen
- vihreä
- oranssi
- keltainen
- punainen

Värejä heksa-arvoineen

Punaisesta keltaiseen:

FF0000

FF1100

FF2200

FF3300

FF4400

FF5500

FF6600

FF7700

FF8800

FF9900

FFAA00

FFBB00

FFCC00

FFDD00

FFEE00

FFFF00

Keltaisesta vihreään:

FFFF00

EEFF00

DDFF00

CCFF00

BBFF00

AAFF00

99FF00

88FF00

77FF00

66FF00

55FF00

44FF00

33FF00

22FF00

11FF00

00FF00

Vihreästä siniseen:

00FF00

00EE11

00DD22

00CC33

00BB44

00AA55

009966

008877

007788

006699

0055AA

0044BB

0033CC

0022DD

0011EE

0000FF

Sinisestä violettiin:

0000FF

1100FF

2200FF

3300FF

4400FF

5500FF

6600FF

7700FF

8800FF

9900FF

AA00FF

BB00FF

CC00FF

DD00FF

EE00FF

FF00FF

Violetista punaiseen:

FF00FF

FF00EE

FF00DD

FF00CC

FF00BB

FF00AA

FF0099

FF0088

FF0077

FF0066

FF0055

FF0044

FF0033

FF0022

FF0011

FF0000

Katso myös

- Värisokeus
- CMYK
- RGB-värimalli
- Väriavaruus

Linkkejä

- [http://www.colorwhore.com Värejä heksa-arvoineen]
- [http://www.coloria.net coloria.net] - tietoa väreistä Luokka:Värioppi ko:색 ja:色 simple:Color

Luokka:Vaccinium

Vaccinium-sukua käsitteleviä artikkeleja. Luokka:Kanervakasvit Luokka:Marjat

Tabitha Stevens

Tabitha Stevens (born in Long Island, New York, February 16, 1970; birthname is Kelly Garrett ; sometimes billed as Tabatha Stevens) is an American porn star, probably best known for her appearances on the Howard Stern Show. A porn veteran for 10 years, she has appeared in about a hundred features. She has had numerous plastic surgeries and is quite open about it, having described herself as a "plastic surgery junkie". Her procedures have included the rarely publicized practice of anal bleaching.

External link

- [http://www.imdb.com/name/nm0828804/ IMDB page for Tabitha Stevens] Category:American porn stars

Sennik online kawa�y Stockholm hotel hmb Reklama

:: RELATED NEWS ::

Ken Perlin
Dr. Ken Perlin is a Professor in the Department of Computer Science and the Director of the Media Research Laboratory, both at New York University (NYU). Perlin received his Ph.D. in Computer Science from New York University in 1986, and a B.A. in theoretical mathematics from Harvard University in Read More...

Mobile garbage bin
A wheelie bin is a type of dustbin. In the US it is technically it is known as a Mobile Garbage Bin or MGB. A more sophisticated relation of the traditional, round bin, it is a rectangular box on wheels usually of injection molded high density polythene (HDPE) although the larger ones may be made of steel. It is designed to be emptied mechanically and is therefore constra