:: wikimiki.org ::

Nikkeli

Nikkeli

Nikkeli on lujaa, sitkeää, hopeisenväristä ja magneettista metallista rautaryhmän alkuainetta, sen kemiallinen merkki on Ni ja järjestysluku 28. Sen atomimassa on 58,71, tiheys 8,90, ja sulamispiste +1453 astetta. Nikkelillä on viisi pysyvää isotooppia. Nikkeliä löytää luonnosta yleensä sulfidimineraaleista. Suuria nikkeliesiintymiä on muun muassa Petsamossa Venäjällä ja ympäri Kanadaa. Suomessa nikkelimalmia on louhittu Leppävirran Kotalahdessa (1957 - 1987) ja louhitaan edelleen Hituran kaivoksessa Nivalassa. Sotkamon Talvivaarassa on merkittävä nikkeliesiintymä, jonka hyödyntämiseksi on vireillä kaivoshanke. Nikkeli kestää hyvin syövyttäviä aineita, ja sen takia monia metalliesineitä yleensä nikkelöidään. Nikkeli sopii muutenkin hyvin erilaisiin metalliseoksiin. Nikkeliä käytetään myös akuissa ja katalyyttinä. Luokka:Alkuaineet ja:ニッケル th:นิกเกิล

Alkuaine

:Klassinen käsitys alkuaineista artikkelissa Neljä alkuainetta. Alkuaine koostuu atomeista joiden ytimissä on yhtä monta protonia. Protonien lukumäärää on alkuaineen järjestysluku eli atomiluku. Saman alkuaineen atomeilla on siten sama atomiluku. Esim. atomit, joiden ytimessä on 6 protonia ovat hiiliatomeja. Ytimessä voi olla vaihteleva määrä neutroneja. Tällaisia saman alkuaineen erilaisia ytimiä kutsutaan alkuaineen isotoopeiksi.

Tunnetut alkuaineet

Alkuaineet on lajiteltu jaksolliseen järjestelmään rakenteensa mukaan. Katso myös:
- Luettelo alkuaineista nimen mukaan
- Luettelo alkuaineista kemiallisen merkin mukaan
- Luettelo alkuaineista järjestysluvun mukaan Luokka:Fysiikka Luokka:Kemia
- ko:화학 원소 ms:Unsur kimia ja:元素 simple:Element th:ธาตุเคมี

Kemia

Kemia on eksakti luonnontiede. Se tutkii aineiden ominaisuuksia, rakenteita ja käyttäytymistä sekä etsii keinoja aineiden tunnistamiseksi ja valmistamiseksi. Kemian ilmiöt tapahtuvat atomien uloimpien elektronikuorten elektronien välityksellä. Kemiantutkimuksen tuloksia ovat esimerkiksi muovit, maalit, lääkkeet, lannoitteet, polttoaineet, metalliseokset – ja ympäristömyrkyt.

Perusteita

Atomit ja molekyylit

Kemiassa perushiukkasia ovat atomit, jotka koostuvat protoneista, neutroneista ja elektroneista. Kemiallisten aineiden moninaisuus pohjautuu atomien kykyyn yhdistyä molekyyleiksi. Yhdistävää voimaa sanotaan kemialliseksi sidokseksi. Molekyylin sisältämät aineet ilmoitetaan alkuaineet listaavassa kemiallisessa kaavassa. Esimerkiksi vesi, jonka kaava on H₂O, koostuu kahdesta vetyatomista ja yhdestä happiatomista. Alkuainekaava ei yksilöi molekyyliä: C₂H₆O voi olla joko etanoli tai dietyylieetteri. Atomien järjestyksen kertoo rakennekaava. Atomit, joissa on yhtä monta protonia, ovat samaa alkuainetta. Alkuaineet on järjestetty rakenteen perusteella jaksolliseen järjestelmään, jossa toisiaan kemiallisesti muistuttavat alkuaineet ovat samassa ryhmässä. Koska pienissäkin määrissä kemiallisia yhdisteitä on valtavasti molekyylejä, on otettu käyttöön ainemäärän yksikkö mooli. Esimerkiksi 50 grammassa metanolia on noin 940 000 000 000 000 000 000 000 molekyyliä eli 1,6 moolia.

Seokset

Aineet jaetaan puhtaisiin aineisiin ja seoksiin. Seosten tärkeä erityistapaus on liuos. Seosten osia voidaan erottaa esimerkiksi suodattamalla, tislaamalla, dekantoimalla, sentrifugoimalla, sublimoimalla, kromatograafisilla menetelmillä, kiteyttämällä, haihduttamalla tai uuttamalla.

Reaktiot

Aineiden muuttumista toisiksi aineiksi sanotaan kemiassa reaktioksi. Olomuodon vaihtumista ei pidetä kemiallisena reaktiona vaan fysikaalisena prosessina, koska siinä ei synny uusia sidoksia. Reaktion nopeutta voidaan suurentaa lisäämällä reagoivia aineita, nostamalla lämpötilaa, sekoittamalla, hienontamalla lähtöaineita tai käyttämällä sopivaa katalyyttiä. Reaktiossa joko sitoutuu tai vapautuu lämpöä. Reaktion tapahtuminen voidaan havaita kaasun vapautumisena, lämpötilan muutoksena, liuoksen värin muuttumisena tai sakan muodostumisena.

Nimeäminen

Kemian alkuaikoina yhdisteitä ei nimetty minkään järjestelmän mukaan. Siksi vieläkin puhutaan triviaalinimin ilokaasusta tai muurahaishaposta, kun tarkoitetaan dityppimonoksidia tai metaanihappoa. Systemaattisen nimeämisen tavoitteena on, että jokainen yhdiste voidaan nimetä yksikäsitteisesti ja että jokaisesta nimestä selviää, miten yhdisteen atomit ovat järjestyneet. Systemaattisen nimistön pohjana ovat kemian järjestö IUPAC:n suositukset. Mutkikkaiden yhdisteiden systemaattiset nimet ovat pitkiä, joten yhdisteille keksitään triviaalinimiä. Ibuprofeeni, englanniksi ibuprofen, on saanut nimensä osiensa mukaan isobutyylistä (ibu), propaanihaposta (pro) ja fenyylistä (fen). Sen systemaattinen nimi on 2-(p-isobutyylifenyyli)propaanihappo.

Alat

Kemia jaetaan yleensä viiteen alaan, joiden väliset rajat ovat väljät:
- Orgaaninen kemia tutkii orgaanisia yhdisteitä eli lähes kaikkia hiilen yhdisteitä. Tällä hetkellä tunnetaan yli 20 miljoonaa yhdistettä, joista suurin osa on orgaanisia.
- Epäorgaaninen kemia tutkii epäorgaanisia yhdisteitä kuten suoloja, metalleja, metallikomplekseja sekä monia happoja ja emäksiä. Orgaaninen ja epäorgaaninen kemia yhdistyvät organometalliyhdisteiden tutkimuksessa.
- Fysikaalinen kemia toimii kemian ja fysiikan rajalla. Se tutkii muun muassa kemian teoreettista perustaa, spektroskooppisia menetelmiä sekä reaktioiden nopeuksia ja syntyehtoja.
- Analyyttinen kemia tutkii aineiden koostumuksia ja menetelmiä niiden määrittämiseksi.
- Biokemia tutkii eliöissä havaittavia kemiallisia yhdisteitä ja reaktioita. Muita, pienempiä aloja ovat lääkekemia, ympäristökemia, materiaalikemia, polymeerejä tutkiva polymeerikemia sekä radioaktiivisia aineita tutkiva radiokemia.

Historia

:Pääartikkeli: Kemian historia

Varhainen kemia

Ensimmäinen kemiallinen reaktio, jota ihminen oppi hyödyntämään, oli palaminen. Varhaisia keksintöjä olivat myös lasin, keramiikan, väriaineiden ja metallien valmistus. Metalleista puhtaana esiintyy kulta ja joskus myös hopea ja kupari. Joissakin meteoriiteissa on puhdasta rautaa. Kuparia ja lyijyä valmistettiin malmeista Egyptissä ja Kaksoisvirranmaassa vuonna 4000 eaa, pronssia vuonna 3000 eaa. Rautaa alettiin tuottaa suuria määriä vuoden 1000 eaa paikkeilla, kun kehitettiin suuret lämpötilat mahdollistanut ahjo. Antiikin Kreikan filosofit kehittivät teorioita aineiden rakenteista. Empedokles (noin 490-luku eaa–430 eaa) väitti, että maailma koostuu neljästä perusaineesta: tulesta, vedestä, maasta ja ilmasta. Leukippoksen oppilas Demokritos (noin 460-luku eaa–370 eaa) esitti aineen koostuvan atomeista, joita ei voi jakaa pienempiin osiin. Hänen mukaansa uudet aineet syntyvät, kun atomit järjestyvät uudelleen. Aristoteles (384 eaa–322 eaa) rakensi oman teoriansa neljän alkuaineen pohjalle, mutta hän ei hyväksynyt atomioppia. Aristoteleen näkemyksiä pidettiin valtaosin oikeina 1500-luvulle saakka.

Alkemia

Kreikkalaisia käytännönläheisemmin kemiaan suhtautuivat Aleksandrian alkemistit. Heidän tavoitteenaan oli muuttaa halvat metallit kullaksi. Myös Kiinassa harjoitettiin alkemiaa ainakin vuosina 175 eaa–1000 jaa. Aleksandrian alkemia muuttui islamilaiseksi noin 600-luvulla ja islamilainen taas eurooppalaiseksi 1100-luvulla. Kullan tavoittelu osoittautui myöhemmin turhaksi, mutta alkemian aikana myös kehitettiin laboratoriovälineitä ja eristettiin monia tärkeitä kemiallisia yhdisteitä kuten etanoli ja typpihappo. Alkemia alkoi muuttua kemiaksi 1600-luvulla. Jan Baptist van Helmont (1577–1644) oli vielä alkemisti, mutta hän myös tutki kemiallisia reaktioita vaa'an avulla ja tunnisti kaasut omaksi aineluokaksi. Ensimmäiset selvästi kvantitatiiviset kemialliset kokeet teki Robert Boyle (1627–1691). Boyle hylkäsi neljän alkuaineen teorian ja ravisteli muutenkin vanhoja ajattelutapoja.

Palamisen selittäminen

Georg Ernst Stahl esitti vuonna 1703 Johann Joachim Becherin teorian pohjalta, että aineen palaessa siitä vapautuu flogistonia. Flogistonin avulla pystyttiin selittämään monia reaktioita. Koska metalli muuttui hapettuessaan "kalkiksi", sen täytyi koostua "kalkista" ja flogistonista. Suljetussa astiassa palaminen loppui siinä vaiheessa, kun astia kyllästyi flogistonilla. Täysin virheellinen flogistonteoria menestyi 1700-luvun jälkipuoliskolle asti. Nykyaikaisen kemian perustajana pidetään Antoine Lavoisier'ta (1743–1794). Lavoisier osoitti kokeillaan, että palaminen merkitsee aineen yhtymistä happeen. Hän myös muotoili aineen häviämättömyyden lain, julkaisi alkuainetaulukon ja uudisti kemian käsitteitä.

1800- ja 1900-luku

Kemia alkoi erottua fysiikasta omaksi tieteenalakseen 1800-luvulla. John Dalton julkaisi vuonna 1808 atomiteoriansa. Teoria hyväksyttiin yleisesti vasta vuosisadan loppupuolella. Jöns Jakob Berzelius otti käyttöön nykyisen kaltaiset kemialliset merkit 1813. Dmitri Mendelejev ja Lothar Meyer kehittivät jaksollisen järjestelmän lähes samanaikaisesti 1860-luvun lopussa. 1900-luvulta alkaen kemia on kehittynyt nopeasti. Kemian teoreettista pohjaa on vahvistanut kvanttimekaniikkaan perustuva kvanttikemia. Tietotekniikan kehityksen ansiosta laskennallinen kemia saavuttaa yhä parempia tuloksia. Monet analyysimenetelmät, erityisesti spektreihin tukeutuvat, ovat nykyään tarkkoja ja automaattisia.

Kemia Suomessa

Suomessa on valmistettu tervaa suuressa mitassa 1500-luvulta lähtien. Suomalaisen kemianteollisuuden panivat alulle apteekkarit. Johan Jacob Julin (1787–1853) perusti typpihappotehtaan Turkuun ja metalliyrityksen Fiskariin. Ensimmäinen paperitehdas perustettiin 1667. Se käytti raaka-aineena lumppuja. Nokialle perustettiin sulfiittiselluloosatehdas vuonna 1885. Nykyään kemianteollisuus on Suomen kolmanneksi suurin teollisuuden ala. Se valmistaa muun muassa muoveja, lannoitteita, väriaineita, lääkkeitä, metalleja, puun- ja öljynjalostustuotteita sekä peruskemikaaleja kuten rikkihappoa. Suomen ensimmäinen kemian professori Pehr Adrian Gadd (1727–1797) paransi salpietarin valmistusmenetelmää. Varsinaisen kemiantutkimuksen Suomessa aloitti Gaddin seuraaja, alkuaine yttriumin löytänyt Johan Gadolin (1760–1852). Hänen jälkeensä professorina toimi Pehr Adolf von Bonsdorff, joka muun muassa valmisti 80 erilaista kaksoissuolaa. Suomalaisista Nobelin kemianpalkinnon on saanut biokemisti A. I. Virtanen (1895–1973). Palkinto myönnettiin erityisesti tuorerehun säilöntämenetelmän kehittämisestä.

Kemia-sanan alkuperä

Sanat kemia ja alkemia tulevat arabian sanasta al-kimiya, joka tarkoittaa viisasten kiveä. Arabian sana perustuu mahdollisesti varhaisen kiinan kultaa merkitsevään sanaan kim tai Egyptin muinaiseen nimeen Khem. Sanaa khemeia käytetään keisari Diocletianuksen vuonna 296 antamassa mahtikäskyssä, jossa määrätään egyptiläiset kemiaa käsittelevät kirjoitukset poltettaviksi.

Kirjallisuutta

Hudson, John: Suurin tiede - Kemian historia

Katso myös

- luettelo kemian artikkeleista
- luettelo kemisteistä
- Nobelin kemianpalkinto
- luettelot alkuaineista nimen, järjestysluvun ja kemiallisen merkin mukaan
- alkuaineiden jaksollinen järjestelmä Luokka:Luonnontieteet Luokka:Kemia als:Chemie ms:Kimia ko:화학 ja:化学 simple:Chemistry th:เคมี

Atomimassa

Atomimassasta puhutaan, kun käsitellään yksittäisten atomien massoja. Atomimassan yksikkönä käytetään atomimassayksikköä. Toisinaan käytetään myös suhteellista atomimassaa (yksikötön). Molekyyleille määritellään vastaavasti molekyylimassa. Luokka:Fysiikka Luokka:Kemia

Tiheys

Tiheys on suure, joka kuvaa kappaleen massan suhdetta sen tilavuuteen. SI-järjestelmässä tiheyden yksikkö on kg/m³ (kilogrammaa per kuutiometri), mutta myös yksikköjä g/cm³ (grammaa per kuutiosenttimetri) ja kg/l (kilogrammaa per litra) käytetään. Kappaleen keskitiheys saadaan jakamalla sen massa tilavuudella. Tiheyden yksiköiden suhteet toisiinsa ovat seuraavat: :1000 kg/m³ = 1 kg/l = 1 g/cm³

Eräiden aineiden tiheyksiä

Aine	Tiheys (10³kg/m³ eli kg/l)
Kulta	19,3
Uraani	18,7
Lyijy	11,3
Kupari	8,92
Rauta	7,86
Alumiini	2,70
Magnesium	1,75
Vesi	1,00
Ilma	0,0012

Katso myös

- Ominaispaino Luokka:suureet ms:Ketumpatan ja:密度

Sulamispiste

Sulamispiste on jokaiselle aineelle ominainen lämpötila, jossa ko. aine muuttuu kiinteästä olomuodosta nestemäiseen olomuotoon. Käänteinen reaktio, muutos nestemäisestä olomuodosta kiinteään tapahtuu jäätymispisteessä.
Veden sulamispiste on 0 °C. Korkein tunnettu sulamispiste normaalipaineessa on grafiitilla, noin 3675 °C. Toisin kuin kiehumispiste sulamispiste ei juuri riipu paineesta. Luokka:Kemia ko:녹는점 ja:融点 th:จุดหลอมเหลว

Isotooppi

Alkuaineen isotoopit ovat atomeja, joissa on sama määrä protoneja, mutta eri määrä neutroneja, joten ne poikkeavat massaltaan toisistaan. Nimitys isotooppi on laina "samanpaikkaista" tarkoittavasta kreikankielisestä sanasta ja viittaa siihen, että saman alkuaineen isotoopit ovat alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä samassa paikassa. Kaikilla alkuaineilla on useampia isotooppeja. Hyvä esimerkki on kloori, joka esiintyy luonnostaan seoksena, jossa noin 3/4 atomeista on atomimassaltaan 35 ja 1/4 on massaa 37. Keskimääräinen atomimassa on siis 35,5 g/mol. Alkuaineilla on yleensä vain hyvin pieni määrä vakaita isotooppeja eikä lyijyä raskaammilla aineilla ole yhtäkään. Liian raskas tai kevyt isotooppi hajoaa radioaktiivisesti. Ns. isotooppisäteilylähteet sisältävät jotain vakaaksi liian raskasta isotooppia alkuaineesta, jonka luonnossa esiintyvät isotoopit ovat vakaita. Esimerkiksi koboltin luonnolliset isotoopit ovat vakaita aineita, mutta sen epävakaita isotooppeja käytetään sädehoidossa. Kemiallisessa mielessä alkuaineiden isotoopit katsotaan identtisiksi, eikä niitä yleensä voida erottaa toisistaan kemiallisten reaktioiden avulla. Käsitteenä isotooppi liittyy atomin ytimeen. Ydinfysiikka tutkii atomin ytimessä tapahtuvia vuorovaikutuksia.

Vakaa isotooppi

Vakaat isotoopit ovat atomien isotooppeja, jotka eivät hajoa eli eivät ole radioaktiivisia. Luokka:Ydinfysiikka Luokka:Fysiikka ko:동위원소 ja:同位体 simple:Isotope th:ไอโซโทป

Petsamo

:Petsamo on myös Petsamon alueella sijaitseva satamakaupunki. Petsamo (venäjäksi Печенга, Petšenga) on Norjaan ja Suomeen rajoittuva alue Venäjällä, pinta-alaltaan yli 10 000 neliökilometriä. Pohjois-Petsamossa on tundraa, etelämpänä havumetsiä ja rämeikköä. Petsamo oli osa Suomea vuosina 1920–1944 ja luovutettiin jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle. Petsamon alueelta sodan seurauksena evakuoidut kolttasaamelaiset asutettiin sodan jälkeen suureksi osaksi Inarin kuntaan, Sevettijärven, Nellimin ja Näätämön kyliin.

Kyliä vuoden 1939 mukaan

Alaluostari, Höyhenjärvi, Jokikylä, Kaakkuri, Kervanto, Kolttaköngäs, Maattivuono, Näsykkä, Parkkina, Petsamo (Trifona), Pitkäjärvi, Pummanki, Salmijärvi, Suonikylä, Vaitolahti, Valasjärvi, Vuonokylä, Vuoremijoki

Katso myös

- Petsamon lääni
- Muurmanninsuomalaiset Luokka:Suomen entiset kunnat Luokka:Venäjä

Kanada

Kanada on pohjoisamerikkalainen liittovaltio. Kanadan pinta-ala on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku noin 32 miljoonaa. Viralliset kielet ovat englanti ja ranska. Pääkaupunki on Ottawa. Muita suuria kaupunkeja ovat mm. Calgary, Edmonton, Montreal, Toronto ja Vancouver. Kanadan rajanaapurina on Yhdysvallat etelässä ja luoteessa (Alaska). Kanada oli aiemmin Britannian siirtomaa. Kanada on läheisessä liittosuhteessa Yhdysvaltoihin: ne kuuluvat molemmat mm. NATOon ja muodostavat yhdessä Meksikon kanssa Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen.

Historia

Ranskalaisen löytöretkeilijän, Jacques Cartierin katsotaan löytäneen Kanadan, kun hän vuonna 1534 saapui St. Lawrencen lahteen. Englantilainen John Cabot näki Newfoundlandin saaren kylläkin jo vuonna 1497. Kanadan eurooppalainen asuttaminen alkoi 1600-luvulla, jolloin ranskalaiset perustivat Quebec Cityn (1608) ja Montrealin (1642).

Politiikka

Hallitsija on virallisesti Englannin kuningatar Elizabeth II, käytännössä pääministeri Paul Martin.

Hallinnolliset alueet

Kanada koostuu kymmenestä provinssista ja kolmesta territoriosta; provinsseilla on melko suuri itsemääräämisoikeus. Kanadan provinssit ovat:
- Alberta
- Brittiläinen Kolumbia
- Manitoba
- New Brunswick
- Newfoundland ja Labrador
- Nova Scotia
- Ontario
- Prinssi Edwardin saari
- Quebec
- Saskatchewan Ja territoriot:
- Luoteisterritoriot
- Nunavut
- Yukon

Maantiede

Kanada on samoilla leveysasteilla kuin Länsi-Eurooppa, mutta siellä on huomattavasti kylmempää. Ilmasto vaihtelee suuressa maassa eri paikoin. Kanada on harvaanasuttu valtio, kuten Suomi.

Talous

Kanada on high-tech-teollisuusyhteiskunta, joka muistuttaa Yhdysvaltoja niin talousjärjestelmän, tuotannon kuin korkean elintason myötä. Toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut tuotanto-, kaivos- ja palvelusektorien kasvu on muuttanut valtion maatalousyhteiskunnasta nykyaikaiseksi teollisuusyhteiskunnaksi. Kanada on energian puolesta omavarainen. Itärannikolla ja provinsseissa on suuret luonnonkaasuvarannot sekä muita luonnonvaroja.

Merkittävimmät luonnonvarat

- nikkeli
- sinkki
- kupari
- kulta
- lyijy
- hopea
- puu
- kala
- kivihiili

Merkittävimmät vientituotteet

- vilja
- koneet
- teollisuustuotteet Luokka:Kanada als:Kanada ms:Kanada zh-min-nan:Canada ko:캐나다 ja:カナダ simple:Canada th:ประเทศแคนาดา

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät

- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

SLA säilytetään aina täyteen varattuna. Tyhjänä säilytetty akku ei suostu enää myöhemmin suosiolla ottamaan latausta vastaan. Tyhjä akku voi myös jäätyä pakkasella.

Ympäristöystävällisyys ja hävittäminen

Lyijyhyytelöakun sisältämä lyijy on myrkyllistä ja haitallista ympäristölle. Lyijyakut tulee toimittaa ongelmajätteidenkeräyspisteeseen josta ne päätyvät raaka-aineiden kierrätykseen. Luokka:Sähkötekniikka ko:전지 ja:電池

Luokka:Alkuaineet

Alkuaine on aine, jota ei voi jakaa pienempiin osiin tavallisin kemiallisin menetelmin. Luokka:Kemialliset aineet ko:분류:화학 원소 ja:Category:元素 simple:Category:Chemical elements th:Category:ธาตุเคมี

Wikipedia:Naudingi resursai/D akordų reikšmė

Šešių (po vieną stygai) gitara išgaunamą muzikos garsų derinys vadinamas gitaros akordu. Kiekvieną akordą atitinka tam tikra gitaristo kairės rankos pirštų padėtis, prispaudžiant stygas tam akordui reikalingose vietose. Norėdamas užrašyti savo muziką ant popieriaus, gitaristas žymi akordus sutartiniais raidiniais - skaitmeniniais kodais. Gitaristo kairiosios rankos pirštų padėtis užrašoma šešių simbolių (po vieną stygai) seka. Šioje sekoje skaičius žymi numerį metalinės juostelės, žemiau kurios reikia prispausti stygą. Pirmas simbolis sekoje nusako storiausią stygą, paskutinis - ploniausią. Nulis (0) reiškia jog tos stygos prispausti nereikia (atvira styga), o x - kad styga šiame akorde skambėti neturi. Neretai tenka vienu pirštu prispausti kelias stygas. D akordų reikšmė
- D- x 5 4 2 3 x
- D- x x 0 2 3 2
- D- x x 0 7 7 5
- D#5- x 6 8 8 x x
- D#7 (Eb7)- x x 1 3 2 3
- D#m (Ebm)- x x 4 3 4 2
- D+/C- 0 3 x 3 3 2
- D/A- 0 0 4 2 3 0
- D/F#- 2 x 0 2 3 0
- D/F#- x 0 4 2 3 2
- D/F#- x 9 7 7 x x
- D/G- 3 x 0 2 3 2
- D11- x x 0 0 1 0
- D5- x 5 7 7 x x
- D5- x x 0 2 3 x
- D5/A- 5 5 7 7 x x
- D5/F#- 2 x 0 2 3 x
- D7- x 0 0 2 1 2
- D7- x 0 0 2 1 2
- D7- x 3 x 2 3 2
- D7- x 5 7 5 7 5
- D7#9- x 5 4 5 6 x
- D7/F#- 2 x 0 2 1 0
- D7b9- x 5 4 5 4 x
- D9- x x 0 2 1 0
- D9- x x 0 5 5 5
- Db- x 4 3 1 2 1
- Db- x 4 6 6 6 4
- Db- x x 3 1 2 1
- Dbmaj(C#maj)- x x 3 1 2 1
- Db/Ab- 4 4 6 6 6 4
- Db5- x 4 6 6 x x
- Dbmaj7- x 3 3 1 2 1
- Dbmaj7- x 4 6 5 6 4
- Dm- x 0 0 2 3 1
- Dm(add E)- x x 7 7 6 0
- Dm(no 3rd)- x x 0 2 3 0
- Dmaj- x 0 0 2 3 2
- Dm7- x 5 7 5 6 5
- Dm7- x x 0 2 1 1
- Dm7- x x 0 5 6 5
- Dm7-5- x x 0 1 1 1
- Dsus+4- x x 0 2 3 4
- Dsus2- x x 0 0 3 2
- Dsus4- x x 0 2 3 3

hotels in Krakow spalanie kalorii mBank Strona Informacyjna disco polo oty�o��

:: RELATED NEWS ::

Gendrey
Gendrey è un comune francese di 258 abitanti situato nel dipartimento del Giura nella regione della Franca Contea. Gendrey Gendre

Genod
Genod è un comune francese di 52 abitanti situato nel dipartimento del Giura nella regione della Franca Contea. Genod Genod

Geraise
Geraise è un comune francese di 51 abitanti situato nel dipartimento del Giura nella regione della Franca Contea. Geraise Geraise

Germigney (Giura)
Germigney è un comune francese di 79 abitanti situato nel dipartimento del Giura nella regione della Franca Contea. Germigney Ger

Geruge
Geruge è un comune francese di 87 abitanti situato nel dipartimento del Giura nella regione della Franca Contea. Geruge Geruge

Gevingey
Gevingey è un comune francese di 384 abitanti situato nel dipartimento del Giura nella regione della Franca Contea. Gevingey Gevi

Gevry
Gevry è un comune francese di 595 abitanti situato nel dipartimento del Giura nella regione della Franca Contea. Gevry Gevry

Gigny (Giura)
Gigny è un comune francese di 251 abitanti situato nel dipartimento del Giura nella regione della Franca Contea. Gigny Gigny

Gillois
Gillois è un comune francese di 115 abitanti situato nel dipartimento del Giura nella regione della Franca Contea. Gillois Gilloi

Gizia
Gizia è un comune francese di 223 abitanti situato nel dipartimento del Giura nella regione della Franca Contea. Gizia Gizia