:: wikimiki.org ::

Ohjus

Ohjus

Ohjus on aktiivisesti ohjattu tai maaliin hakeutuva rakettimoottorilla tai suihkumoottorilla varustettu ase. Ohjukset voidaan varustaa räjähtävin taistelukärjin, ydinasein, erilaisilla kemiallisilla ja biologisilla aseilla, tai muunlaisella hyötykuormalla. Ohjuksia on käytetty esimerkiksi sähkönjakelun tuhoamiseen oikosulkemalla muuntajia sähköjohtavin hiilifilamentein.

Ohjusten jaottelua

Ohjuksia voidaan jaotella monin eri tavoin. Taktisia ohjuksia voidaan jakaa käyttötarkoituksensa mukaan ilmatorjunta-, ilmataistelu-, panssarintorjunta- ja ohjustentorjuntaohjuksiin. Nämä ohjustyypit ovat yleensä rakettimoottorilla varustettuja ja niiden kantomatka on suhteellisen lyhyt ja käyttö rajattu. Edelleen ohjuksia voidaan jakaa ballistisiin ja risteilyohjuksiin. Ohjuksia, joissa ei käytetä lentoreitin loppuvaiheessa enää ohjailua, nimitetään ballistisiksi. Suuremmat ballistiset ohjukset muistuttavat avaruusrakettia, joka ammutaan lähiavaruuteen, ja se putoaa kohteeseensa polttoaineensa poltettuaan. Risteilyohjus taas on omalla suihkumoottorillaan lentävä, lentokonetta muistuttava ohjus. Ballistisia ohjuksia käytetään pääasiassa ydinaseiden, kemiallisten ja biologisten aseiden toimittamiseen. Tavallista, räjähtävää taistelukärkeä voidaan käyttää, mutta niiden käyttäminen on vanhoilla ohjuksilla on melkoisen epätarkkaa ja soveltuu lähinnä vain kaupunkien kokoluokkaa olevien laajojen maalien häiritsemiseen ja poikkeustapauksessa lamauttamiseen. Risteilyohjukset voidaan varustaa samoin taistelukärjin. Lisäksi uudemmat risteilyohjukset on varustettu kehittynein ohjusmekanismein, jolloin niitä voidaan käyttää täsmäaseina pistekohteiden tuhoamiseen tavanomaisin asein.

Ohjusten ohjausmekanismit

Ohjus voidaan ohjata kohteeseensa monilla eri tavoin. Varhaisimmat komento-ohjatut panssaritorjuntaohjukset (= PST-ohjus) perustuivat ampujan ohjaukseen ja ohjauskomentojen välittämiseen ohjukselle sen perästä kelalta purkautuvaa johtoa pitkin. Myöhemmät PST-ohjukset perustuvat optiseen kuituun ja radio-yhteyksiin, esimerkkinä amerikkalainen TOW 2A/2B ja TOW-RF. Venäläinen Kornet-E puolestaan on säteenseuraaja eli se tarkkailee pyrstönsä ilmaisimella laser-säteen voimakkuutta pyrkien linjaan sen kanssa. Amerikkalainen helikopterista laukaistava Hellfire hakeutuu kohteesta heijastuvaan laser-säteilyyn. Sekä venäläiset että amerikkalaiset ovat ottaneet palveluskäyttöön myös tutkan säteilyyn hakeutuvia PST-ohjuksia, mutta niiden kalleuden vuoksi ne ovat muualla epäsuosiossa. Uusimmat PST-ohjukset ovat "epäsuoria" eli ne voivat lukittua maaliinsa vasta laukaisun jälkeen, tällöin laukaisupaikan ei tarvitse olla näköyhteydessä kohteeseen. Esimerkkinä Falklandin sodassa tehty koe, jossa brittisotilaat valaisivat kannettavilla laser-laitteilla maalia, johon Harrier-hävittäjästä laukaistu ohjus hakeutui. Ilmaherruus- ja ilmatorjuntaohjuksissa on käytetty kohteen löytämiseen siitä lähtevää lämpösäteilyä tai tutkaohjausta. Kohteen löytävä tutka voi olla myös ohjuksen laukaisseessa lentokoneessa tai maassa, ja ohjauskomennot välitetään ohjukselle radiolinkillä. Varhainen amerikkalainen Sparrow-ohjus hakeutui tutkan säteilyyn, jolloin maalia "valaisiin" tutkalla valonheittimen tapaan. Myöhempi amerikkalainen Amraam voi toimia myös itsenäisesti, tosin ulkoisen tutkan apu varmistaa osuman. Risteilyohjuksissa voidaan käyttää maalin löytämiseen inertiapaikannusta, hahmon- tai maastontunnistusta tai satelliittipaikannusta. Esimerkkinä amerikkalainen Tomahawk. Risteilyohjusten etuna on tarkkuus ja heikkoutena pieni taistelukärki sekä kallis hankintahinta.

Katso myös

- Meritorjuntaohjus
- AGM-65 Maverick Luokka:Aseet zh-min-nan:Tō-tôaⁿ ko:미사일 ja:ミサイル

Suihkumoottori

Nykyaikainen matkustajalentokoneen suihkumoottori on ohivirtaus-periaattella toimiva. Se muodostuu seuraavista osista edestä taakse mentäessä:
- Ilmanottorengas johtaa ilman puhaltimelle, joka on myös ahtimen ensimmäinen vyöhyke
- Puhallin johtaa suurimman osan moottoriin tulevasta ilmasta varsinaisen moottorin ohitse
- Puhallinosan jälkeen moottorissa on matalapaineahdin ja sen jälkeen korkeapaineahdin
- Tämän jälkeen pieneen tilaan ja kovaan paineeseen puristautunut ilma ahdetaan polttokammioon, jossa siihen sumutetaan polttoainetta, yleensä (lentopetroolia)
- Polttokammiosta pakokaasut purkautuvat laajentuen korkeapaineturbiiniin, joka pyörittää korkeapaineahdinta
- viimeisenä matalapaineturbiini, joka puolestaan pyörittää matalapaineahdinta
- joissain moottoreissa on myös keskipaineahdin ja keskipaineturbiini
- Tämän jälkeen kaasusuihku tulee suihkuputkeen ja sitä kautta ulkoilmaan Hävittäjäkoneiden ja vanhojen suihkumatkustajakoneiden voimanlähteenä käytetään suoravirtaussuihkumoottoria eli siinä ei ole ohivirtauspuhallinta. Joissakin suoravirtausmoottoreissa on pyörimätön johdinsiivistö, jonka siipien kulmaa saapuvaan ilmavirtaukseen nähden voidaan säätää. Suoravirtausmoottorin kulutus muita suihkumoottoreita suurempi, mutta se tarjoaa hävittäjälentokoneille tärkeää parempaa kiihtyvyyttä ja nousukykyä. Puhallinmoottorin työntövoimasta suurin osa saadaan ohivirtauksesta ja pienin osa moottorin läpi kulkevasta virtauksesta. Työntövoiman kaavassa sekä kaasun nopeus että sen massa ovat viivan yläpuolella ja massaa on helpompi lisätä kuin nopeutta. Luokka:Ilmailu Luokka:Koneet Luokka:Konetekniikka ja:ジェットエンジン

Ase

Ase on väline, jonka ensisijainen käyttötarkoitus on elämän tai omaisuuden vahingoittaminen. Asetta voi käyttää myös puolustautumiseen, pelottamaan mahdollisia hyökkääjiä tai uhkaamiseen. Aseita käytetään myös metsästyksessä eläinten tappamiseen ja tainnuttamiseen sekä urheilussa. Poikkeusolosuhteissa aseena voi käyttää lähes mitä tahansa esinettä.

Historia

Ensimmäiset aseet olivat kiviä, keihäitä ja kirveitä. Ensimmäiset merkit jousista ja nuolista ovat ajalta noin 20 000 eaa. Pronssista ja raudasta valmistetut miekat olivat pääaseena ennen tuliaseiden yleistymistä 1500-luvulla. Kivääri otettiin käyttöön 1800-luvulla.

Ensimmäinen maailmansota

Ennen ensimmäistä maailmansotaa yleistyvät rihlatut tykit, kuten haupitsi sekä konekiväärit ja taistelulaivat. Sodan aikana otettiin käyttöön ensimmäiset aseistetut lentokoneet, sukellusveneet, käsikranaatit ja panssarivaunut.

Toinen maailmansota

Ennen toista maailmansotaa oli jo keksitty muun muassa polttopullo ja panssarivaunut. Sodan aikana otettiin käyttöön muun muassa rynnäkkökiväärit, singot, suihkuhävittäjät, risteilyohjukset, ballistiset ohjukset ja ydinaseet.

Informaatiosodankäynnin aseet

Informaatiosodankäynnin syntymisen jälkeen 1990-luvulla yhä useammin kysytään, onko aseen määritelmää laajennettava esimerkiksi tietoon ja sodankäynnissä tappaminen ja tuhoaminen myös vihamieliseen vaikuttamiseen. Tällöin ase olisi mikä tahansa esine tai asia, jota käytetään vihamieliseen vaikuttamiseen. Neuvostoliitto ja kommunismi kaadettiin pitkälti strategisella informaatio-operaatiolla, joten kysymys lienee aiheellinen. Informaatiolla saadaan aikaiseksi sotaan verrattavia tuloksia. Aseita olisivat esimerkiksi vihamielinen tieto, teknologian vihamielinen käyttö tai taloudellisen informaatiosodankäynnin keinot. Perusesimerkki aseen laajentuneesta määrittelystä on neljän siviililentokoneen käyttö aseena maailmanlaajuisen sodan sytyttämiseen 11. syyskuuta 2001. Tapauksessa oli myös tieto aseena, eli paikka oli valittu niin, että media on varmasti heti paikalla ja tapauksen näkee suoraan hyvin suuri joukko ihmisiä jopa ilman mediaa.

Aseenkanto-oikeus

: Pääartikkeli: Aseenkanto Suomessa yksityishenkilöt eivät saa kantaa aseita julkisella paikalla, poikkeuksena tilanteet, joissa aseen kuljettamiselle on selkeä tarkoitus. Tässä yhteydessä aseeksi lasketaan myös eräät työkalut, kuten sakset tai ruuvimeisseli.

Aseiden luokittelu

- Teräaseet
- Katana
- Kirves
- Miekka
- Puukko
- Tikari
- Heittoaseet
- Heittokirves
- Heittotähti
- Heittoveitsi
- Keihäs
- Kivi
- Käsikranaatti
- Jousiaseet
- Jalkajousi
- Jousipyssy
- Pitkäjousi
- Katapultit
- Katapultti
- Trebuchet
- Polttoaseet
- Kreikkalainen tuli
- Liekinheitin
- Napalmi
- Polttopullo
- Ilma-aseet
- Ilmakivääri
- Ilmapistooli
- Ampuma-aseet
- Hakapyssy
- Haulikko
- Kivääri
- Konekivääri
- Konepistooli
- Kranaattikonekivääri
- Musketti
- Pistooli
- Revolveri
- Rynnäkkökivääri
- Tykit ja muut epäsuoraa tulta ampuvat aseet
- Kranaatinheitin
- Kanuuna
- Haupitsi
- Mörssäri
- Ohjusaseet
- Ballistinen ohjus
- Panssarintorjuntaohjus
- Raketinheitin
- Risteilyohjus
- Sinko Historiallisesti aseet perustuvat aikansa yleiseen tekniikkaan ja noudattavat myös tekniikan yleistä luokittelua: työkalu (kirves), kone (konekivääri, panssarivaunu), järjestelmä (viestijärjestelmä, johtamisjärjestelmä) ja järjestelmien järjestelmä (GPS paikannukseen, viestijärjestelmään, kuljetusvälineisiin jne. perustuva logistiikka tai esim. ilmapuolustusjärjestelmä). Ase on muuttunut siis työkalusta koneen kautta monimutkaisiksi, kalliksi ja tehokkaiksi järjestelmiksi ja järjestemien järjestelmiksi. Viimeisen vaiheen "aseita" pystyvät tekemään käytännössä vain globaalit toimijat.

Ase ja vasta-ase

Aseisiin sodankäynnissä liittyy kaikki sodankäynnin yleiset ominaisuudet. Keskeisin niistä on vastustajan vaikutus. Se näkyy aseissa "ase/vasta-ase" - ilmiönä. Tehokas ase synnyttää aina vasta-aseen; nuija kypärän, miekka kilven, konekivääri panssarivaunun, johtaminen johtamisen vastaiset toimet, tietokone virukset ja HPM:n jne. "Ase/vasta-ase" ilmiö tarkoittaa myös sitä, että aseen lopullinen teho taistelussa on erittäin paljon riippuvainen sen vasta-aseiden kehitystasosta. Päädytään harhauttamiseen, salaamiseen, tiedustelun tärkeyteen jne. Lännen elektroniikkaan perustuva ylivoima olisi Kylmän Sodan aikana ollut pitkälti neutraloitavissa ydinaseeseen perustuvalla EMP:llä. Ongelma ei siis ole potentiaalisen vastustajan aseiden ylivoima sinänsä. Ongelma on se, pystymmekö neutraloimaan vastustajan tehokkaiden aseiden ylivoiman esim. vasta-aseella. Vasta-ase ei ole myöskään lopullinen vastaus, vaan sekin on periaatteessa ase, jolle löytyy vasta-ase. Ketju jatkuu periaatteessa loputtomiin. Esimerkki pitkästä ase/vasta-ase ketjusta: (1) Joukkojen siirtäminen taisteluun - (2) Rynnäkkölentokone marssivia joukkoja vastaan - (3) marssivien joukkojen rynnäkkölentokoneiden torjuntaan tarkoitettu ohjus - (4) ohjuksen häirintäjärjestelmä lentokoneessa - (5) häirintäjärjestelmän väistöjärjestelmä ohjuksessa jne.

Lähteitä

- Martin van Creveld:"Technology and Warfare" The Free Press, New York 1991 (tekniikka sodankäynnin osana)
- John Keegan:"A History of Warfare" Vintage Books, New York 1994 (sodankäynnin yleinen historia)
- Alvin & Heidi Toffler:"War and Antiwar; Survival at the Dawn of the 21th Century" Warner Books 1993 (informaatio ja sodankäynti)
- Aki-Mauri Huhtinen:"Sanasota - Johdatus sodan ja sodanjohtamisen filosofiaan" Toimittanut Tuomo Aimonen. Elan Vital, Lahti ja Johtamisen laitos, Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki 2005 (luku 3.4. Ase) Luokka:Aseet ms:Senjata ko:무기 ja:武器 simple:Weapon th:อาวุธ

Panssarintorjunta

:PsT voi tarkoittaa myös psykologian tohtoria psykologian tohtori psykologian tohtori Panssarintorjunta (PST) on panssarivaunujen ja muiden panssaroitujen kohteiden tuhoamisesta käytetty yleisnimitys. Panssarivaunut ovat hyökkäysaseita ja niiden tuhoaminen erityisesti niitä vastaan tarkoitetuilla aseilla on panssarintorjuntaa. Tehokkaimpia PST-aseita ovat toiset panssarivaunut ja ohjukset. Historiallisesti panssarintorjuntaan on käytetty suurikaliiperisia kivääreitä ja panssaroinnin parantuessa yhä suurempia tykkejä. Harppaus panssaritorjunnassa saavutettiin ontelokranaatteihin perustuvien sinkojen tullessa käyttöön toisen maailmansodan loppuvaiheissa. Panssarintorjuntaohjusten tullessa käyttöön 1960-luvulla, ne pystyivät ontelokranaatein tuhoamaan minkä tahansa panssarivaunun huomattavan kaukaa, ilman että vaunu pystyi käyttämään lähiaseitaan. Käännös kehitykseen tuli 1970-luvulla kehitettyjen komposiittipanssarointien ja reaktiivisen panssaroinnin myötä. Entiset aseet eivät pystyneet uusiin panssarivaunuihin, ja ontelokranaattien koon kasvaessa niitä ei useissa tapauksissa enää pystynyt liikuttamaan miesvoimin. Viimeisimpiä vaiheita panssarintorjunnassa ovat ohjukset, jotka ohjautuvat panssarivaunujen heikoimmin panssaroituun kattoon tai joiden ontelopanos räjähtää hieman panssarivaunun katon yläpuolella. Tämän hetken tehokkaimpia PST-aseita ovat myös tykistö-, raketinheitin- ja tykistöohjusten sirotteina olevat itsenäisesti hakeutuvat pienoisammukset. Vastaavia siroteaseita on myös lentokoneiden aseina. Myös kranaatinheittimien hakeutuvat ammukset (esim. STRIX) edustavat nykyaikaista PST:a. Näillä kauaskantoisilla ja hakeutuvilla ammuksilla tai sirotteilla israelilaiset tuhosivat jo vuonna 1982 syyrialaisen panssaridivisioonan lähtöasemiin Bekaan laakson taisteluissa. Kyseinen divisioona ei päässyt koskaan taisteluun israelilaisten panssarivaunujen kanssa. Täsmäaseet olivat merkittävässä asemassa myös vuoden 1991 Persianlahden sodassa. Vuoden 2003 Irakin sodassa amerikkalaiset tuhosivat yhden lentohyökkäyksen aikana useita satoja irakilaisia panssariajoneuvoja. Taisteluhelikoptereita on käytetty myös pitkään tehokkaina PST- välineinä. Vaunun voi saattaa toimintakyvyttömäksi myös miina tai polttopullo. Miinoilla panssarivaunu myös pakotetaan PST:een kannalta edulliselle alueelle. Miinan liikuntakyvyttömäksi tekemä panssarivaunu on myös helpommin tuhottavissa kuin liikkuva vaunu.

Läheitä

- [http://www.fas.org/man/dod-101/sys/smart/index.html USA:n täsmäaseista] (osa panssarintorjuntaan tarkoitettuja)
- [http://www.g2mil.com/tankroofs.htm Tuhoaminen katon kautta] (englanniksi)
- [http://en.wikipedia.org/wiki/Strix_mortar_round STRIX] Artikkeli ruotslaisesta kranaatinhettimen STRIX-täsmäammuksesta panssarintorjuntaan
- [http://www.armada.ch/99-3/004.htm Armada- lehden artikkeli pitkän kantaman PST:sta]
- Luokka:Sodankäynti

Risteilyohjus

] Risteilyohjus on omalla moottorillaan lentävä ase, joka lentää kohteeseensa ennalta ohjelmoitua reittiä pitkin. Osuessaan kohteeseen sen taistelukärki ja jäljelle jäänyt polttoaine räjähtävät. Risteilyohjus muistuttaa miehittämätöntä lentokonetta, sillä on siivet ja voimanlähteenä jonkintyyppinen suihkumoottori. Ohjus voidaan laukaista maasta, lentokoneesta, laivasta tai sukellusveneestä. Taistelukärkenä voi olla tavanomainen räjähde, ontelokranaatti, kemiallinen/biologinen ase tai ydinase. Risteilyohjuksiksi ei yleensä luokitella ilmatorjunta- tai panssarintorjuntaohjuksia, niiden kiinteällä polttoaineella toimivan rakettimoottorin ja siitä seuraavan rajatun kantomatkan vuoksi. Sen sijaan useat meritorjuntaohjukset ovat jo risteilyohjuksia. Nykyaikaiset (2001) risteilyohjukset eivät yleensä ylitä äänen nopeutta, ovat itseohjautuvia ja lentävät matalalla välttääkseen tutkat. Intian ja Venäjän yhteisesti kehittämä BrahMos-risteilyohjus (Brah tulee Intian Brahmaputra-joesta ja Mos Moskovasta) on suuren osumatarkkuuden risteilyohjus, joka ylittää äänen nopeuden (spesifikaatio: nopeus 2,8 Machia, kantama 280 km, lentokoneesta, maasta, sukellusveneestä tai laivasta laukaistava, taistelukärki 200 tai 300 kg). Yakhont-ohjukseen perustuva BrahMos on yksi ensimmäisistä äänen nopeuden ylittävistä risteilyojuksista.

Risteilyohjusten historiaa

ydinaseEnsimmäinen risteilyohjus oli saksalainen V1. Japanilaisia Kamikaze-hyökkäyksiä voidaan pitää miehitettyinä risteilyohjuksina. Ensimmäiset risteilyohjukset olivat hyvin epätarkkoja. Niitä sanottiinkin usein "lentäviksi pommeiksi". Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kehittivät lentokoneista ja sukellusveneistä laukaistavia risteilyohjuksia. Neuvostoliitto oli mieltynyt suurikokoisiin risteilyohjuksiin. Yhdysvalloilla oli Project Pluto (1957-1964), jonka tarkoituksena oli kehittää ydinreaktorilla varustettua ramjetia käyttävä risteilyohjus. Vaikka projektin perusta todettiin toimivaksi ja rakennettuja moottoreita koekäytettiin maassa, yhtään koelaukaisua ei suoritettu. Mannertenvälisten ohjusten (ICBM) teknologia oli kehittynyt odotettua nopeammin ja "Project Pluto" lopetettiin. Neuvostoliitto näki ballististen ohjusten sopivan maakohteiden tuhoamiseen ja raskaiden ydinaseella tai tavanomaisilla räjähteillä varustettujen risteilyohjusten olevan ensisijainen ase tuhottaessa Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä. Neuvostoliitto rakensi suurikokoisia sukellusveneitä (Echo- ja Oscar -sukellusveneluokat) kuljettamaan raskaita risteilyohjuksia ja varjostamaan Yhdysvaltain lentotukialusryhmiä merellä. Näiden risteilyohjusten ilmasta laukaistavia versioita kuljettivat raskaat pommikoneet (Backfire, Bear, Blackjack -pommikonetyypit). Nykyisin tunnetuin risteilyohjus lienee yhdysvaltalainen "Tomahawk".

Tee se itse -risteilyohjus

Uusiseelantilaisella Bruce Simpsonilla oli projekti, jonka tarkoituksena oli suunnitella ja koelentää tee se itse -risteilyohjus. Yksityisten rahoittajien tukeman projektin tarkoituksena oli rakentaa kotona, markkinoilla yleisesti saatavissa olevista komponenteista, 5 000 dollarin risteilyohjus (verrattavissa esimerkiksi Tomahawkin 1,9 miljoonan dollarin rakennuskustannuksiin. Simpsonilla oli kokemusta radio-ohjattavien lennokkien rakentamisesta ja hän aikoi käyttää kaupallista GPS-järjestelmää ja ohjelmoitavaa ohjaustietokonetta suunnistukseen. Moottorina hän aikoi käyttää itse suunnittelemaana pulssimoottoria. Hyötykuorma olsi vain 10 - 15 kg, mikä ei aiheuttaisi tavanomaisia räjähteitä käytettäessä merkittävää vahinkoa, mutta risteilyohjusta voisi käyttää biologisten tai kemiallisten aineiden levitykseen. Vuonna 2003 Simpson ajautui verottajan kanssa vaikeuksiin ja lopetti projektin. Myöhemmin hän väitti vero-ongelmiensa johtuneen siitä, että hallitus halusi hänen lopettavan projektinsa.

Risteilyohjustyyppejä

ALCM (Air Launched Cruise Missile) on ilmasta laukaistava risteilyohjus. Ohjus pudotetaan lentokoneesta, jolloin sen moottorit käynnistyvät ja se aloittaa suihkumoottorinsa avulla matkansa kohti maaliaan. GLCM (Ground Launched Cruise Missile) on maasta laukaistava risteilyohjus. GLCM laukaistaan raketin avulla. SLCM (Sea Launched Cruise Missile) eli mereltä laukaistava risteilohjus. Tämäkin aloittaa matkansa rakettimoottorin avulla. Tunnetuin SLCM on Yhdysvaltain Tomahawk Luokka:Ohjukset ms:Peluru berpandu kruise ja:巡航ミサイル

Laser

:Laser tai laserjuuri on myös antiikin aikainen mauste, joka tunnettiin myös nimellä silphium. silphium Laser (engl. Light Amplification by Stimulated Emission of Radiation) on laite, joka tuottaa koherenttia valoa. Toiminta perustuu stimuloiduksi emissioksi kutsuttuun kvanttimekaaniseen ilmiöön. Laseroiva väliaine toimii optisena vahvistimena vain tietylle aallonpituudelle. Lisäksi väliaine on optisen resonaattorin sisällä. Näin saadaan tuotettua koherenttia valoa. Usein valo on kollimoitua ja monokromaattista. Valoa vahvistavaa maseria sanotaan laseriksi.

Lasertyyppejä

- Kaasulaserit
- HeNe-laser (aallonpituudet 543 nm ja 633 nm)
- Argon(-Ion) laser (aallonpituudet 458 nm, 488 nm tai 514,5 nm)
- hiilidioksidilaserit - käytetään teollisuudessa leikkaamiseen ja hitsaamiseen, voivat tuottaa jopa 100 kW:n tehon. Nykyään termi CO₂-laser on sikäli harhaanjohtava, että kaasuseoksessa on hiilidioksidia vain kymmenkunta prosenttia. Suurin piirtein saman verran on typpeä, ja loput heliumia. Tarkan seoksen määrittelee leikkauslaitteen valmistaja.
- hiilimonoksidilaserit - vaativat jäähdytystä, voivat tuottaa jopa 500 kW:n tehon
- Eksimeerilaserit, tuottavat ultraviolettia valoa. Käytetään puolijohteiden valmistukseen ja LASIK-silmäkirurgiassa. Aallonpituuksia 157 nm (F₂), 193 nm (ArF), 222 nm (KrCl), 248 nm (KrF), 308 nm (XeCl), 351 nm (XeF).
- Dermatologiassa usein käytetään usein lasereita esim. tatuointien ja syntymämerkkien poistoon. Tyypillisiä lasereita ovat mm. rubiinilaser (694 nm), aleksandriittilaser (755 nm), pulssitettu diodilaserhila (810 nm), Nd:YAG (1064 nm), Ho:YAG (2090 nm) ja Er:YAG (2940 nm).
- puolijohdelaserit,
- pienet: käytetään laserosoittimissa, lasertulostimissa ja CD/DVD-soittimissa.
- suuremmat: teollisuuden leikkaus- ja hitsauskäyttöön on olemassa jopa 10 kW:n tehoisia diodilasereita.
- ulkoista resonaattoria käyttävät puolijohdelaserit, jotka tuottavat suuria tehoja hyvällä säteenlaadulla. Lisäksi säteilyn aallonpituuden viivanleveys on kapea ja aallonpituutta voidaan säätää. Vaihtoehtoisesti voidaan tuottaa erittäin lyhyitä laserpulsseja.
- Väriainelaserit
- kvanttikaskadilaserit
- neodyymirikastetut YAG-laserit, infrapuna-alueella toimivia suurteholasereita joilla hitsataan, leikataan tai merkitään metalleja tai muita materiaaleja.
- ytterbium-rikastetut laserit, esimerkiksi Yb:YAG, Yb:KGW, Yb:KYW, Yb:SYS, Yb:BOYS, Yb:CaF2, tai Yb-rikastettuja laseja (esim. valokuidut). Toimivat tavallisesti 1020-1050 nm aallonpituuksilla. Saavutetaan hyvä hyötysuhde ja suuri teho. Yb:YAG-laserilla saavutetaan suurin teho erittäin lyhyillä pulsseilla.
- erbium-rikastettu YAG, 1645 nm
- tulium-rikastettu YAG, 2015 nm
- Holmium YAG, 2096 nm, infrapuna-alueen tehokas laser, jonka teho absorboituu vesipitoisiin kudoksiin millimetrin paksuisella alueella. Laseria käytetään tavallisesti pulssilaserina ja teho ohjataan optista kuitua pitkin kohteeseen. Laseria käytetään mm. nivelten päällystämiseen, karieksen poistamiseen hampaista, syöpäsolujen tuhoamiseen ja munuais- ja virtsakivien tuhoamiseen.
- Titaani-rikastetut safiirilaserit, viritettävä infrapuna-alueen laser, käytetään spektroskopiassa.
- Erbium-rikastetut kuitulaserit, käytetään optiseen kuituun valmistettuna optisen tietoliikenteen vahvistimina.

Laserin käyttöturvallisuus

Jo pienen tehon (~1 mW) laserin säteily voi aiheuttaa näkövaurioita. Aallonpituuksilla joilla sarveiskalvo ja linssi kohdistavat hyvin valoa, koherentti ja kapea lasersäde voi fokusoitua hyvin pienelle verkkokalvon alueelle aiheuttaen nopeasti kudosvaurioita. Laserit on turvallisuusluokiteltu luokkiin I-IV, jossa luokka I merkitsee turvallista ja luokka IV tilannetta, jossa jopa sironnut säteily voi aiheuttaa silmä- tai ihovaurioita. Kulutuselektroniikan laserit kuuluvat tavallisesti luokkiin I ja II.

Laser populaarikulttuurissa

Populaarikulttuurissa ja erityisesti science fictionissa ja toimintaelokuvissa laser esitetään usein virheellisesti. Toisin kuin esimerkiksi Star Wars-elokuvissa nähdään, lasersäde ei koskaan näy tyhjiössä (avaruudessa). Säde on mahdollista nähdä vain, mikäli jokin väliaine kuten sumu tai pöly sirottaa sen kohti katsojaa. Intensiteetiltään suuri lasersäde näkyy ilmassa Rayleigh- tai Raman-sironnan vuoksi. Lisäksi useimmiten lasersäteiden eteneminen avaruudessa on niin hidasta, että säteen etenemisen voi nähdä. Tämä muistuttaa perinteisen suorasuuntausammuksen etenemistä. Todellisuudessa säde etenee valonnopeudella, joten tulituksen kohde näkee säteen juuri osuman hetkellä. Joissakin toimintaelokuvissa on laserilla toteutettuja turvajärjestelmiä, jotka sankari saa näkymään käyttäen jotakin pölyä tms. ja ohittaa järjestelmät tyypillisesti peilejä käyttäen. Todellisuudessa on halvempaa ja tavallisempaa toteuttaa turvajärjestelmä infrapuna-alueen lasereilla kuin näkyvän valon lasereilla.

Erilliset artikkelit:

- Laserleikkaus teollisuudessa
- Laserleikkaus lääketieteessä
- Laser langattomassa tiedonsiirrossa Luokka:Optiikka Luokka:Optoelektroniikka ko:레이저 ja:レーザー

Tutka

Tutka (engl. Radar, lyhenne sanoista Radio detection and ranging) on radioaaltojen kohteesta (esimerkiksi lentokoneesta ja sateesta) heijastumiseen perustuva järjestelmä. Sen avulla voidaan havaita, seurata ja mitata kohteiden suunta, etäisyys ja nopeus. Tutkan lähetin lähettää voimakkaita radioaaltoja ja vastaanotin mittaa radioaallon heijastumisesta aiheutuvia tutkakaikuja. Heijastunut heikko radiosignaali on helppo havaita ja vahvistaa, toisin kuin esimerkiksi ääni ja valo, joten tutka sopii hyvin etäisten kohteiden havainnointiin. Tutkat toimivat sähkömagneettisen spektrin radioaalto- tai mikroaaltoalueella. Lähetin voi lähettää radioaaltoja pulsseina tai jatkuvana aaltona. Tutkia on hyvin erityyppisiä käyttötarkoituksen mukaan (esimerkiksi maaperätutka, säätutka, lentokentän lähestymistutka, maalinseurantatutka). Tutkat voidaan jakaa myös lähettimen ja vastaanottimen sijaintipaikan mukaan monostaattisiin, bistaattisiin ja multistaattisiin tutkiin. Monostaattisen tutkan lähetin ja vastaanotin sijaitsevat samassa paikassa. Bistaattisen tutkan lähetin ja vastaanotin sijaitsevat eri paikoissa. Multistaattinen tutka on bistaattisen tutkan laajennettu versio. Saksassa ja Englannissa kehitettiin 1930-luvun puolivälistä lähtien lentokoneiden ja laivojen havaitsemiseen tarkoitettuja sotilastutkia. Taistelun Britanniasta aikana Britannian rakentamalla Chain Home-tutkaverkolla oli suuri merkitys taistelun kululle. Viime vuosina onkin pyritty kehittämään tutkassa vaikeasti havaittavia laivoja ja lentokoneita (esimerkiksi F-117 rynnäkköhävittäjä tai B-2 Spirit pommikone) kehittämällä tutkaheijastuksia vähentäviä materiaaleja ja vaikuttamalla heijastavien pintojen muotoon. Optista tutkaa kutsutaan lidariksi. Tutka, joka mittaa myös kohteen nopeuden, on Doppler-tutka.

Katso myös

- Tutkan historia
- adaptiiviset älyantennit
- HPM
- AWACS
- JSTARS
- SAR (tutka) Luokka:Tutkatekniikka Luokka:Mittalaitteet ms:Radar ja:レーダー

AGM-65 Maverick

AGM-65 Maverick on taktinen, lyhyen kantaman, ilmasta maahan ammuttava ohjus. Se soveltuu taktisten maa- ja merikohteiden, esimerkiksi panssarivaunujen tai kevyiden partioveneiden, tuhoamiseen. Maverick on laajassa käytössä ympäri maailman, arvoilta 30 eri valtiolla. Yhdysvaltain ja NATO-maiden lisäksi käyttäjiin kuuluvat mm. Israel, Oman, Ruotsi, Uusi-Seelanti ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Maverickin ensimmäinen kehitysversio AGM-65A hyväksyttiin Yhdysvaltain ilmavoimien käyttöön elokuussa 1972. AGM-65A käyttää kohteeseen hakeutumiseen optista tekniikkaa. Seuraava huomattava kehitysaskel oli infrapunatekniikan käyttäminen AGM-65D-mallissa, joka mahdollisti toiminnan myös huonommissa sääolosuhteissa sekä hämärässä ja otettiin käyttöön 1983. AGM-65F on merimaalien ampumiseen suunniteltu malli. AGM-65G puolestaan käyttää raskaampaa taistelukärkeä, joka läpäisee kohteen puolustusta massansa avulla ennen räjähdystä. Maverick-ohjuksia on modernisoitu käyttämällä CCD-sensoreita maaliin hakeutumisen parantamiseksi, tämä malli tunnetaan merkinnällä AGM-65K. Maverick-ohjus painaa mallista riippuen 208-302 kg, josta taistelukärjen osuus on 56 tai 135 kg. Kantama on parhaimmillaan 27 kilometriä, joka saavutetaan laukaisemalla ohjus korkealta. Maverick-ohjuksia voidaan yleensä kantaa useampia kappaleita. Maverick-ohjus on ajoittain noussut esille keskusteluissa Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjien maataistelu-aseistuksen mahdollisesta hankinnasta. Luokka:Ohjukset

Ciudad Autónoma

Tienen en España, el rango de ciudades autónomas, Ceuta y Melilla. Es una división administrativa especial, a medio camino del municipio y de la comunidad autónoma. En el año 1995 se aprobó en las Cortes Generales (Parlamento) un estatuto específico, que aunque no les concede capacidad legislativa (principal diferencia con las Comunidades Autónomas), sí que les permite proponer en las Cortes las iniciativas legislativas que consideren oportunas. A diferencia de las Comunidades Autónomas, no tienen una asamblea legislativa autónoma propia. Categoría:Derecho administrativo Categoría:Organización territorial de España

Hotel Genoa gambling hotel a Venezia �mieszne filmy online slots

:: RELATED NEWS ::

Frederick Robinson, 1st Viscount Goderich
The Right Honourable Frederick John Robinson, 1st Earl of Ripon (November 1, 1782 - January 28, 1859), Frederick John Robinson until 1827, The Viscount Goderich 1827-1833, and The Earl of Ripon 1833 onwards, was a British statesman and Pr

Marie-Anne de la Trémoille, princesse des Ursins
Marie-Anne de la Trémoille, Princesse des Ursins (1642 – December 5, 1722), lady of the Spanish court, was the daughter of the Duc de Noirmoutier and his wife Renée Julie Aubri. She was married young to Adrien Blaise de Talleyrand, Prince de Ch

William Grenville, 1st Baron Grenville
The Right Honourable William Wyndham Grenville, 1st Baron Grenville (October 25, 1759 - January 12, 1834), was a British Whig statesman and

Music of Madagascar
Madagascar is an island off the east coast of Africa in the Indian Ocean. It is a cultural oddity, its native inhabitants being Malayo-Polynesian in origin instead of Sub-Saharan African. They are believed to have migrated from what is now Indonesia and surrounding island chains to Madagascar aro

JR Digs

JR Digs on "JR DIGS"

JR Digs is a Canadian television series which airs Friday nights on CH and Sundays on mentv, without having an actual network deal. It has aired since

Malagasy music
Madagascar is an island off the east coast of Africa in the Indian Ocean. It is a cultural oddity, its native inhabitants being Malayo-Polynesian in origin instead of Sub-Saharan African. They are believed to have migrated from what is now Indonesia and surrounding island chains to Madagascar aro

Isaac Walton Killam
Izaak Walton Killam (July 23, 1885 – August 5, 1955) was one of Canada's most eminent financiers. Killam rose from paper boy in Yarmouth, Nova Scotia to become one of Canada's wealthiest individuals. As a young banker with the Union Bank of Halifax, Kil

Luis Manuel Fernández de Portocarrero
Luis Manuel Fernández de Portocarrero (January 8, 1635-1709), cardinal archbishop of Toledo, was a younger son of the marquis of Almenara. He became dean of Toledo early, and was made cardinal on August 5, 1669. Till 16