:: wikimiki.org ::
| Pääkaupunkiseutu |
Pääkaupunkiseutu
Pääkaupunkiseutu on noin miljoonan asukkaan tärkeä kasvukeskus, jonne muuttaa 8 000–10 000 uutta asukasta vuosittain. Alue on kuin yksi suurkaupunki, mutta historiallisista syistä se on jaettu neljään eri kaupunkiin. Nämä hallinnolliset kaupunkijaot ovat Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen.
Pääkaupunkiseutu sijaitsee Suomen eteläosassa Suomenlahden rannalla, joka on osa Itämerta. Alueen väkiluku vaihtelee 975 000:sta 1,3 miljoonaan, riippuen miten laaja alue otetaan huomioon. Alueella asuu siis noin neljännes Suomen väestöstä ja työpaikoista siellä sijaitsee lähes 29 prosenttia.
Helsingin alue on Suomen suurin kaupungistunut alue ja on taloudellisesti, kulttuurin ja tieteen osalta, maan tärkein keskus. Kahdeksan Suomen kahdestakymmenestä yliopistosta ja useimmat suuryritysten pääkonttorit sijaitsevat pääkaupunkiseudulla, kuten myös Suomen päälentoasema, Helsinki-Vantaa.
Helsinki-Vantaa
Alueen yhteistyöelin on YTV, joka hoitaa muun muassa seutuliikennettä ja jätehuoltoa. On arvioitu, että pääkaupunkiseudun kasvu pysähtyy vuoden 2030 paikkeilla, jolloin alueella asuisi noin 1,2 miljoonaa asukasta. Neljä kuntaa muodostavat käytännössä yhden suuren metropolialueen, mutta kunnat eivät ole yksi kaupunki vaan tekevät päätöksiä kukin omilla tahoillaan.
Pääkaupunkiseutu on pinta-alaltaan 765 neliökilometriä ja väestömäärä noin miljoona. Asutus on väljää jopa Pohjoismaiden mittakaavassa, mutta tiivistä Suomen oloissa. Vihreyttä on paljon etenkin keskustan ulkopuolella ja sitä pilkkovat hajanaisesti sijaitsevat kerrostalo- ja omakotitaloalueet, teollisuus- ja toimistorakennukset ja suuret kulkuväylät. Seudun pinta-ala on vain 0,2 prosenttia koko maasta, mutta väestöstä seudulla asuu noin viidennes. Pääkaupunkiseutu on myös voimakas työpaikka-alue. Alueella sijaitsee noin 590 000 työpaikkaa. Seudulla on tiiviistä maankäytöstä huolimatta myös laajoja virkistys- ja luonnonalueita.
Helsingin kantakaupungissa sijaitseva pääkeskus toimii pääkaupunkiseudun ja valtakunnan keskuksena. Pääkaupunkiseudun keskusrakenteeseen kuuluvat olennaisena osana seudulliset aluekeskukset eli keskustan "satelliitit", joita on yhteensä yhdeksän: Helsingissä Itäkeskus ja Malmi, Espoossa Tapiola, Leppävaara, Espoon keskus, Matinkylä, Espoonlahti ja Vantaalla Tikkurila ja Myyrmäki. Ne tarjoavat alueiden asukkaille monipuolisia kaupallisia ja julkisia palveluja.
Pääkaupunkiseudun vyöhykkeet
Pääkaupunkiseudulla on useita vyöhykkeitä:
- Taso 0: Helsingin niemi
- Taso 1: Pasilan taso (Helsinki ja Espoo)
- Taso 2: Kehä I ja Kehä II (Helsinki, Espoo ja Vantaa)
- Taso 3: Kehä III ja Marja-rata (Espoo ja Vantaa)
- Taso 4: Kehä IV (Vantaa ja Tuusula)
- Taso 5: Nurmijärvi-Hyrylä-Kerava-Klaukkala
- kantakaupunki
- Kehä I vyöhyke, joka on asuntovaltainen: Tapiola, Leppävaara, Pitäjänmäki, Malmi, Itäkeskus
- Kehä II vyöhyke: Matinkylä, Kauniainen, Viherlaakso
- Kehä III vyöhyke, joka on toimitilapainotteinen: Espoon keskus, Myyrmäki, Tikkurila
Helsingin seutu
Suurempaan Helsingin seutuun kuuluvat kehyskunnat eli Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula ja Vihti. Syynä tähän on, että ne ovat lähellä pääkaupunkiseutua ja työssäkäynti ja asiointi kuntarajojen yli on aktiivista. Nämä eivät ole vielä kuitenkaan YTV:n jäseniä, joskin Kerava, Kirkkonummi ja Sipoo liittynevät lähitulevaisuudessa.
Helsingin seudulla on nyt (2004) asukkaita 1 233 000, vuoden 2025 ennuste on 1 500 000 asukasta. Vuonna 1975 asukkaita oli 904 670. Kehyskuntien osuus seudun asukkaista on noin 21 prosenttia. Vuosittainen asukasluvun kasvu on 1,3 prosenttia.
Helsingin seudun kasvu säteilee myös laajemmin neljään maakuntaan, jotka ovat Uusimaa, Itä-Uusimaa, Kanta-Häme ja Päijät-Häme. Tällä alueella asuu kolmannes Suomen väestöstä.
Helsingin metropolialue
Helsingin metropolialue on Suomen suurin talousalue, jonka muodostavat Helsingin, Tammisaaren, Lohjan, Keski-Uudenmaan, Hyvinkää-Riihimäen ja Porvoon seudut. Alueella oli vuoden 2004 lopussa noin 1,46 miljoonaa asukasta, väestöennuste vuodelle 2030 on noin 1,66 miljoonaa asukasta.
Tulevaisuus
Tulevaisuudessa Helsingin seutua on tarkoitus laajentaa rautatiekäytäviin tukeutuen. Tällä halutaan vähentää tieliikenteen ympäristöhaittoja, lievittää ruuhkia ja estää kaupunkirakenteen hajoamisen jatkuminen. Olemassaolevia käytäviä ovat Riihimäen ja Karjaan suunnat. Vuonna 2006 valmistuu Lahden oikorata, joka palvelee kaukoliikenteen lisäksi Järvenpäätä ja Mäntsälää.
Kerava-Lahti -oikoradan jälkeen suunnitteluun tulevat Kehärata Vantaalle, Elsa-rata Vihtiin ja Lohjalle ja rata Klaukkalaan. Pitkällä aikavälillä tutkitaan raideliikenteen mahdollisuuksia Porvoon suunnassa, tämä riippuu Sipoon kaavoituspolitiikasta. Suunnitelmia tällä suunnalla ovat Helsingin metron jatkaminen Söderkullan suuntaan ja lähiliikenneradan rakentaminen Porvooseen.
Helsingin työssäkäyntialue
Helsingin seutua voidaan myös määrittää siten, miten suuri osa työvoimasta käy töissä pääkaupunkiseudulla. Pääradan radanvarsikunnista (Kerava, Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki) työssäkäynti on merkittävää junien nopeuden ja tiheän tarjonnan ansiosta. Uutta asutusta pyritäänkin tämän ansiosta rakentamaan radan varrelle, muina syinä sen ekologisuus ja teiden ruuhkautumisen vähentäminen.
Kunnat, joista yli 35 prosenttia työvoimasta käy töissä pääkaupunkiseudulla, ovat Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Siuntio, Tuusula ja Vihti.
Kuntia, joista 10–35 prosenttia työvoimasta käy töissä pääkaupunkiseudulla, on huomattavasti enemmän. Kunnat ovat Askola, Hausjärvi, Hyvinkää, Inkoo, Karjaa, Karjalohja, Karkkila, Lohja, Loppi, Mäntsälä, Nummi-Pusula, Pernaja, Porvoo, Pukkila, Riihimäki, Sammatti ja Suomusjärvi.
Aiheesta muualla
- [http://statfin.stat.fi/StatWeb/Table.asp?STB=G1&LA=fi&DM=SLFI&PA=Enku&D1=a&D2=4&HDR=T&TT=2 Helsingin seutukunnan väestökehitys vuoteen 2040 saakka]
Luokka:Suurkaupunkialueet
Luokka:Suomi
Helsinki
Helsinki (ruotsiksi Helsingfors) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Helsingin seutukunnan keskus.
Maantiede
Helsingin tarkka sijainti on 60°10'24" pohjoinen, 24°56'55" itä (60.173333, 24.948667). Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on yli 300 saarta. Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistojakauma vaihtelee klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria.
Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja.
Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-96. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat".
Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta.
Pisin katu on Mannerheimintie 5 420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.
Historia
Ruotsin vallan aika
Ruotsi.]]
Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartioharjun linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan vastapainoksi. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan (Porin edeltäjä) kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä.
Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka.
Helsinki perustettiin alun perin Töölön kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle.
Venäjän voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aikana venäläiset sotajoukot miehittivät Helsingin vuosina 1713–1721.
Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 1741–1743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita.
Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa 1808–1809 venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.
Venäjän vallan aika
Venäjä]
Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin vuonna 1812 Suomen siirryttyä Venäjän valtaan. Samassa yhteydessä Carl Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uusiksi, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö ja Tuomiokirkko, ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta.
Vuonna 1827 yliopisto muutti Turusta Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta.
Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle
Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Saksalaiskenraali Rüdiger von der Goltzin joukot valtasivat Helsingin 14. huhtikuuta ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna.
Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset (1944) jatkosodan aikana , mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana.
Helsingille myönnettiin vuoden 1940 olympialaiset, jotka jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vuonna 1952 Helsinki sai vihdoin omat olympialaisensa.
1960-luvulla alkanut kaupungistumisen aalto eli "pako maalta" kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana. Kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on taas ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköinen syy tähän on asuntojen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin.
Helsingin väestö poikkeaa merkittävällä tavalla muusta Suomesta, sillä kaupungin asukkaista maahanmuuttajia on jo yli 40 000, eli enemmän kuin suomenruotsalaisia. Kaupunki työllistää 40 000 ihmistä ja koko kaupungissa on 375 000 työpaikkaa.
Väkiluvun kehitys
Palvelut
Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taidekorkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu, jossa tohtorintutkinnon suorittaminen niin ikään on mahdollista, ja joka luetaan yliopistojen joukkoon.
Lisäksi toiminnassa on neljä ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 10 000 opiskelijaa; tarjolla on ainakin 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä.
Kaupungissa on 189 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 70 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä.
Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu.
Helsingissä on kattava terveydenhuoltoverkosto. Terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla HYKS Lasten ja nuorten sairaala. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.
Liikenne
sukupuolitautien- että metrojärjestelmä.]]
metrojärjestelmä.]
Helsingissä on HKL:n alaisuudessa toimiva kattava julkinen liikenne, joka koostuu busseista, raitiovaunuista, Helsingin metrosta ja VR:n paikallisjunista sekä takseista. Yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle hoitaa YTV. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä lähes puolet taitetaan busseilla, yli neljännes raitiovaunuilla ja vajaa neljännes metrolla.
Lentoliikennettä palvelee Helsinki-Vantaan lentoasema sekä Malmin lentokenttä.
Helsingin satama on Euroopan suosituimpia risteilysatamia. Kesäsesongin aikana siellä vierailee noin 200 risteilyalusta ja ne tuovat 150 000 päiväkävijää. Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 9000 laituripaikkaa. Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä. Viking Line, Silja Line, Tallink ynnä muut tarjoavat myös laivayhteyksiä Tallinnaan, Tukholmaan ja pohjoisen Saksan kaupunkeihin.
Autoliikennettä kaupungissa yritetään vähentää tarjoamalla hyvä joukkoliikenteen palvelutaso ja säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää varsinkin kantakaupungissa. Autoilu on kuitenkin kaupungissa tehty sujuvaksi mahdollisuuksien mukaan rakentamalla moottoriteitä ja muilla toimenpiteillä. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 336 henkilöautoa, joka on alhainen luku.
Muut palvelut
Helsingissä sijaitsevat Suomen suurimmat sairaalat, mukaan lukien HYKS. Lisäksi Stadin skoudet eli poliisi ja Stadin brankkari eli palokunta palvelevat kaupunkilaisia.
Helsingin työssäkäyntialue
Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.
Vihtissa]]
Vihti
Vihti]
Vihti]
Nähtävyydet
Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet
Helsingissä on paljon nähtävyyksiä. Tässä muutamia niistä:
- Korkeasaaren eläintarha.
- Linnanmäen huvipuisto.
- Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo.
- Suomenlinnan linnake.
- Tuomiokirkko hallitsee empiretyylistä Senaatintoria.
- Kiasma, nykytaiteen museo, avattiin vuonna 1999.
- Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle.
Kulttuuri
Tapahtumia
Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää.
Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on [http://www.hiff.fi/ Rakkautta ja Anarkiaa], joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tahi tule päätymään laajempaan levitykseen poikkitaiteellisuutensa tai muiden syiden takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.
Kulttuurin järjestäjät
Kulttuuria Helsingissä tuottaa ja järjestää etupäässä [http://kulttuuri.hel.fi/index_fi.html Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus], joka hallinnoi Helsingissä kulttuurikeskuksia, joissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.
Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa.
Urheilu
Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon [http://www.helsinkicitymarathon.com/]. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi [http://www.naistenkymppi.fi/], joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille.
Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1983 ja uudestaan vuonna 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun EM-kilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003.
Ystävyyskaupungit
- Sendai (Japani)
Tilastot
Asukasluku (29.12. 2003) on 559 753. Vuoden 2001 (1.1. 2001) asukasluvusta (555 474) oli ruotsinkielisiä 6,5 % ja ulkomaiden kansalaisia 4,7 %. Helsingin asukkaista on huomattavasti suurempi osa naisia kuin muualla Suomessa.
Keskilämpötila (2001) +5,9 °C
Lämpimin kuukausi heinäkuu, keskilämpötila +20,2 °C
Kylmin kuukausi helmikuu, keskilämpötila -6,8 °C
Katso myös
- Hitas
- Pääkaupunkiseudun lähiliikenne
- Helsingin alueellinen jako
- Helsingin kaupunginjohtaja
Aiheesta muualla
- [http://www.hel.fi/ Helsingin kaupungin kotisivut]
- [http://www.ytv.fi/reittiopas Reittiopas joukkoliikenteeseen]
- [http://www.hepo.fi/ Helsingin Polkupyöräilijät ry HePo] - näe Helsinkiä pyörän satulasta käsin
- [http://www.nba.fi/helsinginarkeologiaa/ Helsingin arkeologisia tutkimuksia] - Museoviraston aikaansaannoksia
- [http://www.museokatu.net/large_refresh.html Museokadun liikenne] - näe elävää kuvaa liikenteestä
- [http://www.korttelit.fi Korttelit.fi] kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Pääkaupungit
-
ko:헬싱키
ja:ヘルシンキ
simple:Helsinki
Vantaa
Vantaa (ruotsiksi Vanda) on väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin kaupunki, joka vuoteen 1972 asti tunnettiin Helsingin maalaiskuntana. Se on kehittynyt nykyiselleen Helsingin vanavedessä maaltamuuton ja hyvien liikenneyhteyksien seurauksena, ja kaupungin luonteelle on ominaista esikaupunkimaiset lähiöt. Vantaalla sijaitsee Helsinki-Vantaan lentoasema ja se tunnetaan kansainvälisestikin lentokenttäkaupunkina. Merkittävimmät kaupunginosat ovat Tikkurila, Myyrmäki, Martinlaakso, Hakunila, Koivukylä ja Korso.
Maantiede
Vantaa sijaitsee Etelä-Suomen läänissä, Uudenmaan maakunnassa, Helsingin pohjoispuolella Suomenlahden rannikon välittömässä läheisyydessä. Vantaa on yksi pääkaupunkiseudun neljästä kunnasta. Sen naapuruskunnat ovat etelässä Helsinki, lännessä Espoo, luoteessa Nurmijärvi, pohjoisessa Tuusula ja Kerava sekä idässä Sipoo.
Vantaa on pääosin jokien halkomaa alavaa aluetta. Länsi-Vantaan läpi kulkee Vantaanjoki ja Itä-Vantaalla taas Keravanjoki, Vantaan sivujoki. Aivan Vantaan kaakkoiskulmassa on kaistale merenrantaa. Järviä on suhteellisen vähän ja ne ovat pieniä. Suurin niistä on Silvolan tekojärvi, joka liittyy pääkaupunkiseudun vedensaantijärjestelmään yhdessä Päijänne-tunnelin kanssa. Itä-Vantaalla on lisäksi virkistyskohteena tunnettu Kuusijärvi.
Kallioperä on vanhaa, ja sitä leimaavat suuret ruhjelaaksot, kuten kaupungin alueen kaakkoiskulmasta Mustavuoren kupeesta alkunsa saava pohjois–etelä-suuntainen ruhje. Itä- ja länsirajojen tuntumassa pinnanmuodot kohoavat paikoin jyrkästikin noin 80 metrin korkeuteen.
Kallioperän maapeite on 10 000 vuotta sitten vetäytyneiden jääkauden jäämassojen muovaamaa. Mäkien laet ovat yleensä moreenisia tai paljaskallioisia. Rinteet ovat hiekka- ja sorapitoisia. Vantaan keskiosan halki kulkee luode–kaakko-suuntainen harjujakso, joka on yksi kaupungin parhaista pohjavesialueista. Jääkauden jälkeen suurin osa nykyisen kaupungin alueesta oli meren peitossa korkeimpia mäkiä lukuun ottamatta. Maan kohotessa jäljelle jäi pitkälle sisämaahan ulottuvia merenlahtia sekä Vantaanjoki, joka muutti lasku-uomaansa Mätäojasta Keravanjokeen noin 2000 vuotta sitten. Lahdet huuhtoivat mäkien rinteitä jättäen niihin nykyisin havaittavia rantamuodostumia. Lisäksi ne keräsivät pohjaansa tasaisia savikkoja, jotka nyt muodostavat laaksoja erityisesti jokien varsilla.
Vantaa kuuluu pohjoiseen havumetsä- eli boreaaliseen vyöhykkeeseen. Se on pohjoisen hemiboreaalisen ja keskieurooppalaisen eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen vaihettumisaluetta. Tammi on siellä levinneisyysalueensa pohjoisrajalla – tosin lännempänä raja menee pohjoisemmaksikin ilmasto- ja maasto-olosuhteista johtuen. Savilaaksot ovat suurelta osin viljelysmaata, ja niiden reunoilla alkavat rehevät sekametsät muuttuen paikoin varjoisiksi kuusikoiksi. Suotuisilla rinteillä sekä jokien rannoilla on lehtoja (esimerkiksi Mustavuori, Pyymosa ja Herukkapuro). Hiekkaisilla mailla ja kallioiden huipuilla on kuivia mäntyvaltaisia kankaita. Myös soita on runsaasti harvaanasutuilla alueilla.
Vaikka Vantaa on pitkälle kaupungistunut, on yhä suuri osa sen pinta-alasta maaseutumaista peltoympäristöä tai metsää. 0,7 prosenttia kaupungin pinta-alasta on luonnonsuojelualuetta.
Ilmasto
Historia
prosentti
Esihistoriallinen aika
Vantaan alueelta on löydetty noin 5000-luvulta eaa. peräisin olevia asumusten jäännöksiä. Ensimmäiset asukkaat ovat saattaneet saapua jo edellisellä vuosituhannella, kun mannerjäätikkö oli vetäytynyt alueelta. Aluksi alueella asuttiin vain keväästä syksyyn, ja asumukset sijaitsivat lämpimillä etelänsuuntaisilla hiekkarinteillä. Jääkauden aiheuttaman maan painumisen jäljiltä merkittävä osa Vantaasta oli merenlahtien peitossa, ja asukkaiden pääelinkeinona oli kalastaminen ja hylkeiden pyynti. Rautakauden lopussa ja keskiajan alussa alue oli harvakseltaan ja satunnaisesti asutettua sijaitessaan Hämeen takamailla. 1000-luvun alussa aiemmin pyyntiretkillä käyneet hämäläiset alkoivat vähitellen asettua pysyvästi Vantaanjoen varteen nykyisen Länsi-Vantaan alueelle.
Ruotsin vallan aika
1100- tai viimeistään 1200-luvuilla luvulla Ruotsista lähteneet siirtolaiset puolestaan asettuivat Keravanjoen varteen. 1300-luvulla jokien haarakohdan seudulla oli varmuudella pysyvää asutusta.
Turun ja Viipurin välinen sekä Hämeenlinnaan johtava maantie alkoivat kulkea alueen läpi, ja ne synnyttivät jokilaakson alueelle useita vauraita kyliä, joista merkittävimpänä Helsingin pitäjän kirkonkylä. Helsingaa (Helsinginjoki, nykyinen Vantaanjoki) mainittiin asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1351, kun Ruotsin silloinen kuningas Magnus Eerikinpoika antoi Tallinnan hiippakunnan Padisten luostarin munkeille lohenpyyntioikeuden Helsinginjoessa. Tapahtumasta on saanut aiheensa myös kaupungin vaakuna. Helsingin kirkkopitäjä syntyi 1300-luvun loppupuolella, ja Pyhän Laurin kivikirkko valmistui sinne vuonna 1460. Nimi Helsinge (Helsingin pitäjä) mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1428. Kun Helsingin pitäjään Helsinginjoen suulle 1550 perustettu Helsingin kaupunki vuonna 1640 päätettiin siirtää nykyiselle paikalleen Vironniemelle, alkoi keskisen Uudenmaan keskus vähitellen siirtyä Helsingin pitäjästä Helsingin kaupunkiin. 1644 Töölön kylä liitettiin pitäjästä kaupunkiin ja 1652 pitäjän seurakunta menetti itsenäisen asemansa, ja liitettiin anneksina Helsingin kaupungin seurakuntaan.
1800-luku
Teollistumisen myötä Vantaan- ja Keravanjoet valjastettiin, ja Vantaan- sekä Tikkurilankoskelle syntyi teollisuusyhdyskuntia. Vuosisadan alussa Vantaankoskella toimi maan merkittävimpiin kuulunut ruukki. Tikkurilankoskelle puolestaan perustettiin vernissatehdas, jonka pohjalta seudulle syntyi yhä nykyäänkin käynnissä olevaa maaliteollisuutta.
Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan avattiin vuonna 1862, mikä mahdollisti radanvarsialueiden, kuten Tikkurilan, kehittymisen esikaupunkimaisiksi taajamiksi. Vuonna 1865, kun Suomen uusi kunnallishallinto syntyi, tuli Helsingin pitäjästä Helsingin maalaiskunta. Samalla seurakunta sai takaisin itsenäisen asemansa omana kirkkoherrakuntanaan. Malmin radanvarsikeskuksesta kehittyi maalaiskunnan hallinnollinen keskus.
1900-luvusta nykypäivään
Vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa hävisi noin kolmasosa Helsingin maalaiskunnasta, kun sen suurimmat keskukset Malmi ja Pitäjänmäki liitettiin osaksi Helsinkiä. Samalla siirtyi kaksi kolmannesta maalaiskunnan asukkaista Helsingin puolelle. Maalaiskunta sai vuonna 1954 Korson alueen Tuusulasta ja Keravasta sekä vuonna 1959 pienen alueen Tuusulasta. Vuonna 1966 Vuosaari liitettiin maalaiskunnasta Helsinkiin.
Sotien jälkeen maalaiskunnan kasvu alkoi kiihtyä ja alueen halki rakennettiin useita merkittäviä teitä, joiden varsille alkoi kehittyä omakotivaltaista asutusta. 1950-luvulla Tikkurilasta tuli uusi kuntakeskus. Helsingin olympialaisia varten perustettiin Helsingin (nykyään Helsinki-Vantaan) lentoasema 1950-luvun alussa. Se jakoi kaupungin kahtia ja toi ympäristöönsä runsaasti liikennettä ja teollisuutta. Lentoasema on lyönyt merkittävän leiman Vantaan nykyiseen kaupunkikuvaan.
1960- ja 1970-luvuilla liikenneväyliä levennettiin, ja viiden valtakunnallisen väylän halki rakennettiin Kehä III niitä yhdistämään. Martinlaakson radan käyttöönotto mahdollisti vantaan lounaisosan kehittymisen kaupungin tiiveimmäksi ja kaupunkimaisimmaksi osaksi ja Myyrmäen nousemisen kaupungin toiseksi keskukseksi. Myös pääradan varrelle syntyi 1960–1980-luvuilla nopeasti useita kerrostalolähiöitä maaltamuuton vauhdittamana. Pääväylien ulkopuolelle jääneet osat, kuten Seutula lännessä ja Sotunki idässä, jäivät pääosin rakentamattomiksi ja maatalousvaltaisiksi. Vuonna 1972 Helsingin maalaiskunnasta tuli Vantaan kauppala ja vuonna 1974 Vantaan kaupunki.
Väestö
Vantaan väestö on Helsinkiä ja Espoota työväenluokkaisempi, mikä näkyy muun muassa siinä, että ihmisten työpaikat ovat teollisuudessa ja logistiikassa ja puolueista SDP:llä ja Vasemmistoliitolla on maan keskitasoa suurempi kannatus. Kaupungissa asuu paljon lapsiperheitä, joita on peräti 60 prosenttia kaikista talouksista. Vantaalainen palkansaaja ansaitsi keskimäärin 22 452 € vuonna 2002, mikä on enemmän kuin koko maan keskiarvo (19 470 €), mutta vähemmän kuin muissa pääkaupunkiseudun kunnissa. Ympäristöä alhaisempi tulotaso heijastuu myös hintatasoon: Vantaan kaupunginosista Mikkolassa on pääkaupunkiseudun halvimmat asunnot.
Tuloerot Vantaan sisällä ovat varsin suuret johtuen väistämättömästä erosta lähiöseutujen ja pientaloalueiden välillä. Naiset ansaitsevat keskimäärin 71 % miesten tuloihin nähden, mikä on hieman enemmän kuin koko maassa (69 %). Itä-Vantaan pienituloisimmat alueet, kuten Korso, Mikkola, Havukoski ja Hakunila, ovat saaneet huonon maineen rauhattomuutensa takia.
Maahanmuuttajia on Vantaalla keskimääräistä enemmän, yli neljä prosenttia väestöstä. Suurimpia ryhmiä ovat venäläiset, virolaiset ja somalit.
Palvelut
Havukoski
Vantaa jakautuu viiteen palvelualueeseen: Myyrmäki (34 400 asukasta), Martinlaakso (26 200 asukasta), Tikkurila (43 900 asukasta), Korso-Koivukylä (45 700 asukasta) sekä Hakunila (28 800 asukasta).
Sairaaloita on kaksi: Peijaksen sairaala Asolassa, joka kattaa Vantaan ja Keravan väestön sairaalapalvelut, sekä Katriinan sairaala Seutulassa.
Vantaalla on 58 peruskoulua, 9 lukiota, 6 ammattioppilaitosta tai -korkeakoulua ja 89 aikuisopistojen toimintapistettä (2003). EVTEKillä, Espoon-Vantaan teknillisellä ammattikorkeakoululla, on toimipisteitä Myyrmäessä (teknillinen koulutus), Martinlaaksossa (Mercuria Business School) ja Tikkurilassa (muotoiluinstituutti). Laurea-ammattikorkeakoulun Vantaa-instituutti sijaitsee Koivukylässä.
Vantaan kaupunginkirjastolla on 540 503 kirjaa (31.12.2003) ja 11 toimipistettä, joista pääkirjasto sijaitsee Tikkurilassa. Kaupunki omistaa 5 uimahallia, 4 urheiluhallia, 2 kuntosalia, 15 tenniskenttää, 69 jääkiekkokenttää tai luistelualuetta ja 14 valaistua kuntorataa. Vantaalla on lisäksi kaksi golfkenttää, Hiekkaharjussa ja Keimolassa.
Liikenne
Keimola
Vantaa on tärkeä liikenteen keskus. Helsinki-Vantaan lentoasema on Suomen suurin ja sen matkustajamäärä oli 13,2 miljoonaa vuonna 2003. Helsinki-Vantaa on valittu maailman parhaaksi lentokentäksi 1999 ja kokoluokkansa tai Euroopan parhaaksi useana vuonna.
Lentoasema jakaa karkeasti Vantaan itä- ja länsiosaan. Vantaan halki kulkee kaksi rautatietä, päärata Itä-Vantaan läpi ja Martinlaakson rata, joka päättyy Vantaankoskelle Länsi-Vantaalla. Rautatieasemia on yhteensä yhdeksän, ja niillä pysähtyvät lähijunat. Muut kaukojunat paitsi Pendolinot ja Venäjän junat pysähtyvät Tikkurilan asemalla, josta on linja-autoyhteys lentoasemalle. Asemat ovat Vantaankosken radalla Myyrmäki, Louhela, Martinlaakso ja Vantaankoski sekä pääradalla Tikkurila, Hiekkaharju, Koivukylä, Rekola ja Korso. Korson ja Savion asemien välille on mahdollisesti tulevaisuudessa rakenteilla uusi Vallinojan asema. Pääradalle lisättiin 2004 neljäs raide Keravalle asti, joten lähijunaliikenne kulkee nykyään omilla raiteilla erillään kaukoliikenteestä. Lisäksi on suunnitteilla Kehärata, joka yhdistää pääradan ja Vantaankosken radan kulkien lentoaseman kautta.
Linja-autoliikenne on kattavaa: erilaisia linjoja on yli sata, joista suurin osa on Vantaan kaupungin sisäisiä linjoja ja osa pääkaupunkiseudun seutulinjoja. Vantaan läpi kulkee useita merkittäviä teitä, kuten Kehä III itä-länsisuunnassa sekä Hämeenlinnan, Tuusulan, Lahden ja Porvoon moottoritiet.
Työpaikat ja teollisuus
Hyvien liikenneyhteyksien seurauksena Vantaalle on keskittynyt runsaasti muun muassa elintarvike-, lvi,- kone- ja laiteteollisuutta sekä yritystoimintaa. Teollisuusalueita on Kehä III:n varrella ja erityisesti lentoaseman yhteydessä ja viereisissä Viinikkalan, Veromiehen, Pakkalan ja Koivuhaan kaupunginosissa, sekä Hakkilassa, jonne kulkee pistoraide pääradalta. Lentokentän ympäristöön on syntynyt niin kutsuttu lentokenttäkaupunki, Aviapolis, jossa on muun muassa suuria logistiikka-alan ja korkeateknologian yrityksiä. 74,6 prosenttia työpaikoista on palvelualoilla, 23,8 jalostuksessa ja vain 0,5 maataloudessa vuonna 2000. Vuonna 2001 kaupungin työpaikkaomavaraisuusaste oli kohonnut 97,1 prosenttiin. Suuri osa vantaalaisista käy kuitenkin töissä Helsingissä.
Matkailu
Aviapolis
Vantaan merkittävin nähtävyys on tiedekeskus Heureka (246 723 kävijää vuonna 2003).
Muita nähtävyyksiä ovat:
- Helsinki-Vantaan lentoasema (1952)
- Suomen ilmailumuseo
- Helsingin pitäjän kirkonkylä ja Pyhän Laurin kirkko (1460)
- Myyrmäen kirkko (Juha Leiviskä, 1984)
- Sotungin kylä
- Vantaankoski
- Vantaan kaupunginmuseo (Tikkurilan vanhassa asemarakennuksessa)
- Vantaan taidemuseo (Myyrmäkitalossa)
- Akvaariolinna
- kauppakeskukset Myyrmanni ja Jumbo
- Backaksen kartano ja puutarhakeskus sekä Viherpaja.
Lentokentän läheisyydessä on useita hotelleja sekä Tikkurilassa Sokos Hotel Vantaa. Tapahtumista tunnetuin on Ankkarock Korsossa (36 000 kävijää 2003).
Ystävyyskaupungit
- Askim (Norja)
- Frankfurt (Oder) (Saksa)
- Jinan (Kiina)
- Huddinge (Ruotsi)
- Kineshma (Venäjä)
- Lyngby-Taarbæk (Tanska)
- Matte Yehudan piirikunta (Israel)
- Mladá Boleslav (Tšekin tasavalta)
- Nuuk (Grönlanti)
- Rastattin piirikunta (Saksa)
- Salgótarján (Unkari)
- Seydisfjördur (Islanti)
- Słupsk (Puola)
Kaupunginosat
Aiheesta muualla
- [http://www.vantaa.fi/ Vantaan kaupungin kotisivut]
- [http://www.heureka.fi/portal/suomi/ Tiedekeskus Heureka]
- [http://www.ytv.fi/ Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta]
- [http://www.fmi.fi/saa/paikalli.html?kunta=Vantaa Vantaan sää]
Luokka:Suomen kaupungit
-
Espoo
]]
.]]
]]
Espoo (ruotsiksi Esbo) on Helsingin ja Vantaan sekä kokonaan Espoon sisällä sijaitsevan Kauniaisen naapurikaupunki. Se sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä.
Muita naapurikuntia ovat Kirkkonummi lännessä sekä Nurmijärvi ja Vihti pohjoisessa. Espoo on kiinteästi sidoksissa Helsinkiin yhdyskuntarakenteeltaan ja joukkoliikenteen osalta.
Espoon väkiluku on yli 227 000 (2005), joten se on Suomen toiseksi suurin kaupunki. Kaupunki on tunnettu siitä, että useilla suomalaisilla ja kansainvälisillä yrityksillä on siellä pääkonttoreita, toimitiloja ja varastoja. Lisäksi se tunnetaan koulukaupunkina.
Historia
Ensimmäiset asukkaat muuttivat alueelle noin 9000 vuotta sitten, ja Espoossa on ollut pysyvää asutusta 1100- ja 1200-luvuilta lähtien. Espoon keskeisin läpikulkuväylä, kaupungin läpi kulkeva kuninkaantie (vanha Turun - Viipurin valtatie), rakennettiin 1200-luvulla.
Espoon nimi viitannee joennimeen (Espå / Espåå), jonka puolestaan arvelleen saaneen nimensä jokea reunustaneilta haavoilta (ruotsin kielen haapaa tarkoittava vanha sana on äspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Espoon vaakunassa esiintyvä hevosenkenkä viittaa kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijaineella pitäjällä oli.
Espoon seurakunta itsenäistyi Kirkkonummen kappelista vuonna 1458. Espoon harmaakivikirkon vanhimmat osat ovat 1480-1490-luvuilta. Se on Espoon vanhin säilynyt rakennus. Espoon keskus on kasvanut kirkon ja rautatieaseman ympärille.
Vuonna 1920 Espoo oli alle 9000 asukkaan maakunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä. Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920.
Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin.
Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki vuonna 1972. Vuosina 1950-2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi. Nykyään kasvu jatkuu, mutta on sittemmin hidastunut.
Espoon aluejako
Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.
- Pohjois-Espoo, väkiluku 1.1.2004 8 415 henkilöä, aluekeskus Kalajärvi.
- Suur-Espoonlahti, väkiluku 1.1.2004 46 762 henkilöä, aluekeskus Espoonlahti.
- Suur-Kauklahti, väkiluku 1.1.2004 5 274 henkilö, aluekeskus Kauklahti.
- Suur-Leppävaara, väkiluku 1.1.2004 56 246 henkilöä, aluekeskus Leppävaara.
- Suur-Matinkylä, väkiluku 1.1.2004 31 766 henkilöä, alukeskus Matinkylä - Olari.
- Suur-Tapiola, väkiluku 1.1.2004 41 773 henkilöä, aluekeskus Tapiola.
- Vanha-Espoo, väkiluku 1.1.2004 31 092 henkilöä, aluekeskus Espoon keskus.
Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosiin, joita on 55.
Espoossa sijaitsevat
- Teknillinen korkeakoulu eli TKK sekä Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen päätoimitilat Otaniemessä
- Nokian, Orionin, Fortumin, Huhtamäen, M-Realin, TietoEnatorin ja Outokummun pääkonttorit
- Vermon ravirata Perkkaalla
- Espoon harmaakivikirkko 1400-luvulta on Espoon vanhin säilynyt rakennus
- Nuuksion kansallispuisto Espoon koillisosassa, osin Vihdin puolella
Ystävyyskaupungit
- Kristianstad (Ruotsi)
- Køge (Tanska)
- Kongsberg (Norja)
- Saudarkrokur (Islanti)
- Hatsina ja Sotši (Venäjä)
- Esztergom (Unkari)
- Nõmme (Viro)
Suurimmat työnantajat, työntekijät 2005
- Espoon kaupunki, 13 132
- Nokia Oyj, 5 400
- Teknillinen korkeakoulu, 3 104
- Orion Oyj, 2 953
- TietoEnator Oyj, 2 320
- Jorvin sairaala, 2 206
- VTT, 2 112
- Nordea, 1 612
- Tapiola, 1 534
- Inex Partners, 1 323
Katso myös
- Luettelo Espoon kaupunginosista
- Luettelo Espoon kaupunginosista suuralueittain
- Espoon keskuspuisto
Espoon valtuustopuolueiden kotisivut
- [http://www.espoonkokoomus.fi/ Espoon kokoomus]
- [http://www.espoondemarit.fi/ Espoon sosiaalidemokraattinen kunnallisjärjestö]
- [http://www.espoonvihreat.fi Espoon vihreät]
- [http://www.espoonkeskusta.fi Keskustan Espoon kunnallisjärjestö]
- [http://www.ytv.fi/ Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta]
Espoossa RKP:llä ja sitoutumattomilla ei ole erillisiä kotisivuja.
Aiheesta muualla
- [http://www.espoo.fi Espoon kaupungin kotisivut]
- [http://members.surfeu.fi/tarinoidenespoo/index.htm Tarinoiden Espoo] – Espoon kaupunginosayhdistysten liiton portaali, jonne on kerätty linkkejä sivustoille, jotka kertovat jonkin tarinan Espoosta.
- [http://www.ekyl.fi Espoon kaupunginosayhdistysten liitto]
- [http://www.ytv.fi Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta]
Luokka:Suomen kaupungit
-
simple:Espoo
Suomi
Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.
Historia
:Pääartikkeli: Suomen historia
Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina.
Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä.
Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917.
Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.
Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.
Hallinto ja politiikka
:Pääartikkeli: Suomen politiikka
Suomen politiikka
Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.
Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä.
Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin.
Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.
Valtion aluehallinto
:Pääartikkeli: Suomen läänit
Suomen läänit
Suomen läänit
Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta
Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi.
Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.
Paikallishallinto
: Pääartikkeli: Suomen kunnat
Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen.
Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.
Paikallinen aluehallinto
: Pääartikkeli: Suomen maakunnat
Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein.
Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä.
Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.
Maantiede
:Pääartikkeli: Suomen maantiede
Metsät
Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.
Vesistöt
Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne.
Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.
Maastonmuodot
Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.
Talous
Haltitunturi
Pääartikkeli: Suomen talous
Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi.
Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.
Matkailu
Yhdysvallat
Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.
Väestö
Pääartikkeli: Suomen väestö
Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.
Etniset ryhmät
- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 %
:Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä
Maahanmuutto ja maastamuutto
Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa.
Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.
Väestön kielet
Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin.
Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää:
(lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])
Uskonnot
Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto
Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan.
Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.
Terveys
Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.
Koulutus
Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua.
Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.
Kulttuuri
Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi.
Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia.
savolaiset]]
Urheilu
Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo.
1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.
Kirjallisuus
jalkapalloilijoista
:Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus
Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.
Musiikki
:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki
Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.
Taide
:Pääartikkeli: Suomen taide
Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.
Juhlapäivät
Katso myös
- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito
Aiheesta muualla
- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]
Lähteet
- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus]
Luokka:Suomi
ms:Finland
zh-min-nan:Suomi
[[got:
Suomenlahti
Suomenlahti on Itämeren itäisin osa Suomen ja Viron välissä. Suomenlahden itäosien rantaviiva kuuluu Venäjälle. Venäjän tärkeimmät öljysatamat ovat Suomenlahden pohjukassa, Pietarin ympäristössä.
Maantiede
Suomenlahden pinta-ala on 29 500 km², pituutta sillä on 428 km ja leveyttä 120 km. Leveys Suomenlahden suulla on 75 km ja Porkkalasta Tallinnan edustalla sijatsevaan Kohuniemeen 52 km. Itäpäässään Suomenlahti kapenee 10-28 km:n levyiseksi Kronstadtin
lahdeksi. Suurin lahti pohjoisrannikolla on Viipurinlahti, etelärannikolla Narvanlahti.
Suomenlahden keskiulapan saarista ovat suurimmat Suursaari, Tytärsaaret, Lavansaari ja Seiskari.
Syvimmät osat ovat Suomenlahden suulla, jossa on 80-100 m:n syvänne. Etelärannikolla on jopa yli 100 m:n syvänteitä, kun taas pohjoisrannikolla ei vastaavalla etäisyydellä mantereesta ole 60 m syvempää kohtaa. Syvin mitattu kohta, 121 m, on Viron rannikolla, Tallinnasta koilliseen.
Noin 5 prosenttia Itämeren vesimassoista sijaitsee Suomenlahdella. Suomenlahden rannikolla sijaitsevat suuret kaupungit ovat Helsinki, Pietari ja Tallinna.
Ympäristöongelmat
Suomenlahden runsas ravinnekuormitus aiheuttaa vesialueen vaikeimman ongelman — rehevöitymisen, joka näkyy kesäisin runsainakin lauttamaisina leväkukintoina.
Katso myös
- Pietari Suuren merilinnoitus
- Suomenlahden tykistösulku
Linkkejä
- [http://www.fma.fi/virtualboat/suomenlahti/ Merenkulkulaitos: Suomenlahden virtuaaliveneretki]
- [http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1794&lan=fi Suomen ympäristökeskus: Ajankohtainen levätilanne]
Luokka:Itämeri
ko:핀란드 만
ja:フィンランド湾
Itämeri
Itämeri on meri Pohjois-Euroopassa Suomen, Ruotsin, Tanskan, Saksan, Puolan, Baltian maiden ja Venäjän välissä. Itämeren erottaa Pohjanmerestä Kattegatin salmi Ruotsin ja Tanskan välissä.
Itämeren keskisyvyys on 55 metriä ja syvin kohta 450 metriä. Itämeren suolapitoisuus on huomattavasti alhaisempi kuin valtamerten, joten se ei ole varsinainen meri vaan murtovesiallas. 6000–4000 vuotta sitten Tanskan salmet olivat syvemmät ja leveämmät kuin nykyisin, jolloin Itämeren suolapitoisuus oli kahdeksankertainen nykyiseen verrattuna. Tuota merellistä ajanjaksoa kutsutaan Litorinameren kaudeksi.
Itämeren suurimpia saaria ovat Ruotsiin kuuluvat Gotlanti ja Öölanti, Suomeen kuuluva itsehallintoalue Ahvenanmaa sekä Viroon kuuluvat Saarenmaa ja Hiidenmaa.
Ruotsista lainattu nimi (Östersjön) on suomalaisittain hieman harhaanjohtava, sillä Itämeri sijaitsee Suomen länsi- ja eteläpuolella. Vironkielinen nimi merelle onkin "Länsimeri" (Läänemeri). Englannin kielessä ja useimmissa muissa Itämerestä kaukana puhutuissa kielissä Itämeri puolestaan tunnetaan paremmin yksilöivänä "Baltian merenä" (Baltic Sea).
Itämeri jaetaan tyypillisesti tarkempiin alueisiin:
- Pohjanlahti on merialue Suomen ja Ruotsin välissä Ahvenanmaasta pohjoiseen.
- Merenkurkku on Pohjanlahden kapein osa (salmi) Vaasan ja Uumajan välissä.
- Selkämeri (Raumanmeri) on Ahvenanmaan ja Merenkurkun välinen osa.
- Perämeri on Pohjanlahden pohjoisin perukka Merenkurkun takana.
- Ahvenanmeri sijaitsee Ahvenanmaan tuntumassa sen etelä- ja länsipuolella.
- Saaristomeri, saaristo Hankoniemen ja Ahvenanmaan välissä, rajoittuu etelässä Pohjois-Itämereen ja pohjoisessa Selkämereen.
- Suomenlahti sijaitsee Suomen ja Viron välissä.
- Riianlahti sijaitsee Saarenmaan ja Riian välissä.
- Pohjois-Itämeri sijaitsee Ahvenanmerestä ja Saaristomerestä etelään. Ilmatieteen laitoksen sille määrittämä pohjoisraja on 59° 50' N.
- Etelä-Itämeri sijaitsee leveysasteesta 58° 20' N etelään.
Itämeren biologia
Itämeren vesi on liian suolaista monille makeanveden lajeille, mutta ei kyllin suolaista valtamerieläimille. Lisäksi Itämeri on geologisesti hyvin nuori, joten vain harvat lajit ovat ehtineet sopeutua elämään siellä. Erityisesti pohjaeläimistö on niukkaa, ja uudet lajit voivat levitä räjähdymäisesti laajoille alueille.
Monet Itämereen sopeutuneet valtamerilajit ovat pienikokoisia Pohjanmeressä eläviin verrattuna, esimerkkeinä mainittakoon silakka (kääpiömuoto sillistä) ja sinisimpukka, jotka ovat kooltaa ehkä viidesosan valtameressä elävistä.
Itämeren ympäristöongelmia
Nykyään Itämeri on pahasti rehevöitynyt, mitä todistavat runsaat jokakesäiset leväkukinnot ja veden lisääntynyt sameus. Tärkeimpänä syynä rehevöitymiseen ovat maatalouden ravinnepäästöt. Myös kalankasvatuksella ja asutuskeskuksilla on merkitystä ravinnelähteinä, joskin asutusten osalta jätevesien puhdistus on parantanut tilannetta. Rehevöitymisen seurauksena pohjaan vajoavat kuolleet levät kuluttuvat hajotessaan runsaasti happea, ja pohjan hapettomat alueet ovat laajentuneet. Hapettomissa oloissa pohjasta liukenee lisää ravinteita veteen, mikä rehevöittää merta entisestään ja johtaa noidankehään. Nykyään pahin happikatoalue on Gotlannin ja Öölannin itäpuolella olevassa syvänteessä.
Aiemmin Itämeren eläimistöä on vaivannut ympäristömyrkkyjen kuten DDT:n, PCB:n ja elohopean kertyminen. Nämä aineet rikastuvat ravintoketjun huipulle, ja pahimmin kärsivät petokaloja syövät petoeläimet kuten merikotka ja hylkeet. Myrkyt häiritsivät lisääntymistä: hylkeet tulivat hedelmättömiksi ja lintujen munankuoret heikkenivät niin, etteivät ne kestäneet hautovan emon painoa. Sittemmin näiden myrkkyjen päästöt ovat vähentyneet (DDT:n osalta loppuneet kokonaan), minkä johdosta hylje- ja merikotkakannat elpyneet.
Itämeren esivaiheet
Itämeren tunnetuin muinaishistoria liittyy vahvasti jääkauden päättymiseen ja maankohoamiseen.
Ennen viimeistä suurta jääkautta niin sanotulla Eemin interglasiaalikaudella noin 125 000 vuotta sitten on Itämeren altaan vaiheilla lainehtinut Eemmeri. Tästä on muistutuksena sekä Ruotsissa että Suomessa esiintyviä suolavesitaskuja paikoissa, joiden ei tiedetä jääkauden sulamisen aikaan olleen merenpinnan alapuolella. Jääkauden aikaisten interstadiaalikausien lämpimähköjen jaksojen tilanteesta on vain vähän tietoa, mutta jääpeite lienee sulanut osittain Itämeren seudulle asti.
Tarkemmin Itämeren kehitystä voidaan hahmottaa vasta viime mannerjäätikön sulamisen alusta lähtien.
Itämeri oli vuoroin meri, vuoroin valtavan suuri järvi. Jäätikön sulaminen aukaisi järvelle ja
mereen vieville salmille tilaa ja maankohoaminen puolestaan sulki salmia.
Mannerjää alkoi sulaa noin 12 000 vuotta sitten, jolloin muodostui Baltian jääjärvi, makean veden allas Salpausselkien jäärajasta pitkälle Keski-Eurooppaan. Seuraava Yoldiameri oli yhteydessä Atlantin valtamereen Ruotsin suurten järvien tasolta ja osittain myös Vienanmereen. Tanskan salmet olivat vielä kiinni. Ruotsin maaperän kohotessa meriyhteydet umpeutuivat, ja Itämeren kohdalle kehittyi lyhyehköksi ajaksi makeavetinen Ancylusjärvi. Tanskan salmien avauduttua oli Litorinameren vuoro; tämä on nyttemmin kutistunut ja makeutunut Itämereksi samalla kun Laatokka on irtautunut omaksi järvekseen.
Itämeren vaiheiden synty:
- Baltian jääjärvi 13000 eaa
- Yoldiameri 10300 eaa
- Ancylusjärvi 9500 eaa
- Mastogloiameri 8500 eaa
- Litorinameri 7500 eaa
- Itämeri eli Post-Litorinameri 4000 eaa
Lisäksi erotellaan joissain yhteyksissä Echineismeri (7300–6800 eaa).
Aiheesta muualla
- [http://www.fmi.fi/saa/index_5.html Ilmatieteen laitos: Merisäätiedotusten ennustusalueet]
- [http://www.fimr.fi/fi/itamerikanta.html Merentutkimuslaitoksen Itämeriportaali]
Luokka:Itämeri
ko:발트 해
ja:バルト海
simple:Baltic Sea
th:ทะเลบอลติก
ProsenttiProsentti (lyhenne %) tarkoittaa yhtä sadasosaa. Sitä käytetään ilmaisemaan suhteellista osuutta tai määrällistä suhdetta.
Esimerkkejä:
- Maitolitrassa on 1 prosentti rasvaa tarkoittaa, että maidon painosta yksi sadasosa on rasvaa.
- Tuotteessa on 30 prosentin alennus tarkoittaa, että tuotteen hinta on alkuperäiseen nähden 0,7-kertainen.
- Ilmapallo kasvoi 25 prosenttia tarkoittaa, että ilmapallon koko muuttui 1,25-kertaiseksi.
- Tuotteen A hinta on 100 prosenttia suurempi kuin tuotteen B tarkoittaa, että A:n hinta on kaksinkertainen B:hen nähden. Samaa tarkoittaa: Tuotteen B hinta on 50 prosenttia pienempi kuin tuotteen A.
- Tuotteen A hinta on 200 prosenttia suurempi kuin tuotteen B tarkoittaa, että A:n hinta on B:hen verrattuna kolminkertainen.
Yleiskielisissä teksteissä prosentti tulisi mahdollisuuksien mukaan kirjoittaa kirjaimin eikä prosenttimerkkinä. Luvun ja prosenttimerkin väliin tulee sanaväli.
Prosenttiyksikköä käytetään, kun puhutaan prosenttilukujen muutoksista.
Esimerkkejä:
- Puolueen kannatus kasvoi 10 prosentista 12 prosenttiin tarkoittaa kahden prosenttiyksikön kasvua.
- Jos lainan korko kasvaa 10 prosentista 11 prosenttiin, voidaan sanoa, että korko kasvaa 10 prosenttia tai korko kasvaa yhden prosenttiyksikön.
Muita suhdeyksiköitä
- ppm
- promille
Luokka:Matematiikka
ja:パーセント
simple:Percent
Yliopisto
Yliopisto (lat. universitas) on tieteellistä tutkimusta tekevä ja tieteellistä opetusta antava ja korkeakoululaitos.
Täydelliseen yliopistoon on vanhastaan kuulunut neljä tiedekuntaa: jumaluusopillinen, lainopillinen, lääketieteellinen ja filosofinen, mutta yliopistoihin kuuluu nykyään usein myös muita tiedekuntia, esimerkiksi teknillinen, yhteiskuntatieteellinen, valtiotieteellinen, humanistinen, maataloustieteellinen ja kauppatieteellinen tiedekunta. Yliopistoksi tunnustetaan harvempiakin tiedekuntia sisältävä opetuslaitos, jopa sellainen, jossa on vain yksi tiedekunta.
Yliopistoilla on suurempi tai pienempi määrä itsehallintoa ja omaa tuomiovaltaa. Opetus annetaan pääasiassa luentoina ja seminaariharjoituksina. Etenkin ammattiin valmistaviin opintoihin kuuluu usein pakollista työharjoittelua. Aivan uusia oppimisen mahdollisuuksia avaa internetin ja muiden uusien viestimien käyttö, jolloin puhutaan virtuaaliyliopistosta.
Yliopisto on ennen kaikkea tutkimuslaitos, viimeksimainittu tehtävä sillä on sama kuin tieteellisellä akatemialla. Suomessa on 2000-luvulla alettu puhua myös yliopistojen niin sanotusta kolmannesta tehtävästä, yhteiskunnallisesta ulottuuvuudesta.
Historiaa
Pääartikkeli: Keskiajan yliopisto
Euroopan yliopistolaitos syntyi 1100-luvulla kolmella taholla: Salernossa (800-luku) Etelä-Italiassa lääketieteen opetuksen järjestäytyessä, Bolognassa (per. 1088) Pohjois-Italiassa lainopin opiskelijoiden yhteenliittymänä sekä Pariisissa (per. 1150) lähinnä jumaluusopin opettajien pyrkiessä vapautumaan kirkollisesta vallasta. Pariisin yliopisto neljine tiedekuntineen muodostui eurooppalaisen yliopistolaitoksen esikuvaksi. Oppilaat jakautuivat kotiseudun mukaan kansakuntiin, nationes (osakunta).
Englannissa ensimmäiset yliopistot olivat Oxfordin (1167) ja Cambridgen (1209) yliopistot. Vanhin saksalainen yliopisto perustettiin Prahaan vuonna 1348. Pohjoismaissa Ruotsin ensimmäinen yliopisto perustettiin Uppsalaan vuonna 1477, Tanskassa Kööpenhaminaan vuonna 1478, ja Suomessa Turkuun (Turun Akatemia) vuonna 1640. | | |
