:: wikimiki.org ::

Pääoma

Pääoma

:Pääoma on myös Karl Marxin kirjoittama kirja. Pääoma on klassisesta taloustieteestä lähtöisin oleva käsite, joka on yksi kolmesta tuotannontekijästä maan ja työn ohella. Seuraavat hyödykkeet ovat pääomaa:
- Sitä voidaan käyttää muiden hyödykkeiden tuottamisessa (ts. tuotannontekijä)
- Se on ihmisen valmistama (tämä erottaa sen maasta, mineraaleista tai muusta luonnon aikaansaannoksesta)
- Sitä ei käytetä välittömästi tuotannontekoprosessissa, kuten raaka-aineita Kirjanpidossa pääoma useimmiten määritetään rahalliseksi omaisuudeksi, jota tarvitaan yrityksen käynnistämiseen tai ylläpitoon. Käytännössä pääoma on aina tuotannontekijä, mutta pääomaa sijoitettaessa yritykseen sijoitus tehdään rahallisessa muodossa. Yritykseen sijoitettu pääoma voi olla vierasta tai omaa pääomaa, erona se, että edellisessä on takaisinmaksuvastuu. Sijoittaminen on pääoman lisäämistä. Jotta sijoittamista voi tapahtua, on luotava hyödykkeitä, joita ei kuluteta välittömästi vaan käytetään toisten hyödykkeiden tuottamiseen. Sijoittaminen liittyy säästämiseen ja edellyttää säästämistä mm. uusklassisen taloustieteen mukaan. Kuitenkin Keynes analysoi, että säästämisessä kaikkea tuloa ei käytetä, kun taas sijoittamisessa tulot käytetään tietynlaisiin kohteisiin, sijoituksiin.

Laajempi merkitys

Vaikka pääoma onkin perinteisen merkityksen mukaan tuotannontekijöitä ja fyysisiä työkaluja, monet tutkijat ovat keskittyneet muihin pääoman muotoihin. Esimerkiksi yrityksen henkilöstön kouluttaminen ja kykyihin satsaaminen kasvattavat henkistä pääomaa. Pierre Bourdieu on kirjoittanut sosiaalisesta pääomasta, joka liittyy yhteisöihin.

Katso myös

- Kapitalismi Luokka:Taloustiede ja:資本

Pääoma (Marx)

Pääoma (Das Kapital) on Karl Marxin kirjoittama laaja talouden teoriaa käsittelevä teos. Se on kapitalismin sekä sen taloudellisten toimintojen ja teorioiden kriittinen analyysi. Kirjalla on ollut paljon paitsi tieteellistä myös yhteiskunnallista merkitystä. Teos julkaistiin vuonna 1867.

Aiheesta muualla

Pääoma englanniksi:
- [http://www.marxists.org/archive/marx/works/1867-c1/index.htm Capital, Volume I: The Process of Production of Capital]
- [http://www.marxists.org/archive/marx/works/1885-c2/index.htm Capital, Volume II: The Process of Circulation of Capital]
- [http://www.marxists.org/archive/marx/works/1894-c3/index.htm Capital, Volume III: The Process of Capitalist Production as a Whole]
- [http://www.marxists.org/archive/marx/works/1863/theories-surplus-value/ Capital, Volume IV: Theories of Surplus Value] Luokka:Kirjat ja:資本論

Työ

:Työ voi olla myös fysikaalista työtä. Työ on moniulotteinen käsite, jolla tavallisimmin tarkoitetaan ihmisen toimintaa, joka tähtää elannon hankkimiseen vallitsevassa taloudellisessa ja sosiaalisessa ympäristössä. Tässä merkityksessä työ pitää sisällään myös ne toimet, joita ihminen tekee vapaa-ajan ulkopuolella oman työkykynsä ylläpitämiseksi (esimerkiksi kotityöt). Suppeammassa merkityksessä työ tarkoittaa vain palkkatyötä. Kapitalistisessa yhteiskunnassa työtä tehdään lähes aina jollekulle ja omaisuuden kartuttamiseksi. Nykyisin työ koetaan usein myös itsensä toteuttamisen välineeksi. Aikaisemmissa yhteiskunnissa työtä tehtiin useammin itsenäisesti, omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi ja työ nähtiin useammin välttämättömänä pahana. Työ voikin työnteon lisäksi tarkoittaa myös työn tuloksia, joita ihmiset voivat vaihtaa keskenään vaihtotaloudessa. Tämä edellyttää työnjakoa. Markkinavoimat ohjaavat ihmisiä tekemään sitä työtä, mistä muut parhaiten hyötyisivät. Tämä työ ei aina ole sitä työtä, mitä ihmiset mieluiten tekisivät erakkoina. Työn heikko kysyntä suhteessa tarjontaan on työttömyyttä. Työn suuri kysyntä verrattuna tarjontaan on työvoimapulaa. Työkyvyn heikkous suhteessa työn kustannuksiin aiheuttaa työttömyyttä. Jotkin valtion toimet ja sääntely kuten minimipalkka, työsopimuslaki, työehtosopimusten yleissitovuus, koulutusinvestoinnit ja verotus vaikuttavat työn kysyntään, tarjontaan ja hintaan ja työkykyyn ja siten työllisyyteen. Työn epätasainen jakautuminen on sosialistien selitys työttömyydelle ja he pyrkivät jakamaan työtä useammille.

Palkkatyö

Palkkatyön on työn muoto, jossa työntekijä tekee työtä työnantajalle ja saa siitä rahallisen korvauksen eli palkkaa. Palkkatyön ehtoja säätelevät Suomessa lait (mm. työaikalaki), yleissitovat työehtosopimukset ja työsopimukset. Historiallisesti palkkatyötä ei aiemmin ole ollut nykyisessä mittakaavassa vaan se muuttui tavallisimmaksi työn muodoksi vasta teollisen kapitalismin myötä. Eri työtyypit:
- Vakinainen työ - työnantaja ei kirjoita työsopimukseen, milloin työ loppuu.
- Määräaikainen työ - työsopimuksessa lukee työn tarkka alkamis- ja loppumisaika.
- Kokopäivätyö - työntekijä on töissä koko päivän, yleensä 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa.
- Osa-aikatyö - työtä on esimerkiksi 4 tuntia päivässä tai 20 tuntia viikossa. Esimerkiksi myyjät.
- Etätyö - työntekijä ei tee työtä työpaikalla, vaan esimerkiksi kotona tietokoneella.
- Freelance-työ - työntekijällä on monta työnantajaa. Esimerkiksi monet toimittajat ja tulkit.
- Pimeä työ - työntekijä tekee työn verovapaasti, työnantaja ja työntekijä eivät tee työsopimusta. Työntekijä ei saa työstä eläkettä ja palkan saa suoraan käteen.
- Kotityö - kotona tehtävä työ, esimerkiksi lasten hoito.
- Vapaaehtoistyö - työntekijä ei saa työstä palkkaa.

Sitaatteja

;"Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi" :-Raamattu (1. Moos. 3:19, 1992 käännös)

Katso myös

- Vapaa-aika
- Työehtosopimus
- Työnjako

Lukemisto

Linkit

- [http://virtuoosi.pkky.fi/vilma/ VILMA] luokka:Työ

Kirjanpito

Kirjanpito on tietojärjestelmä, jossa ylläpidetään tietoa yrityksen tai yhteisön taloudellisesta toiminnasta ja tilasta aina yksittäisen liiketapahtuman tarkkuudella. Kirjanpito voi olla kokonaan manuaalista, mutta nykyään se yleensä toteutetaan osittain tai kokonaan koneellisesti. Kirjanpidosta tuotetaan lakisääteisiä ja muita raportteja yrityksen tai yhteisön omaan sekä sen sidosryhmien tarpeisiin. Kirjanpidolla tarkoitetaan myös tapahtumien kirjaamista kirjanpitoon ja muita siihen liittyviä toimintoja. Eräs kirjanpidon tärkeistä tehtävistä on yksityisten ja yrityksen varojen erillään pitäminen. Kirjanpitovelvollisuudesta on säädetty kirjanpitolaissa. Sen mukaan:
- kaikki liike- tai ammattitoimintaa harjoittavat ovat kirjanpitovelvollisia
- kirjanpitovelvollisen on pidettävä kahdenkertaista kirjanpitoa, paitsi ammatinharjoittajan (jonka tilikausi on kalenterivuosi)
- normaali tilikausi on 12 kuukautta, mutta aloitettaessa tai lopetettaessa taikka tilinpäätöksen ajankohtaa muutettaessa tilikausi saa olla tätä lyhyempi tai pitempi, kuitenkin enintään 18 kuukautta. Tilikausi saa siis olla kuinka lyhyt tahansa.

Kirjaamisperiaatteita

- Menon kirjaamisperusteena on tuotannontekijän vastaanottaminen ja tulon kirjaamisperusteena suoritteen luovuttaminen
- Esim. jos myyjä luovuttaa myymänsä tuotteen tänään, kirjataan tapahtuma per Myyntisaamiset an Myynti
- Esim. kun asiakas lopulta maksaa velkansa, kirjataan saapunut rahasumma per Pankki an Myyntisaamiset (Myyntisaamiset-tili nollautuu)
- Liiketapahtumat on kirjattava aikajärjestyksessä (reskontra) ja asiajärjestyksessä (pääkirjanpito)
- Kirjanpitoaineiston tulee olla aina selväkielisessä kirjallisessa muodossa

Kahdenkertainen kirjanpito

Kahdenkertainen kirjanpito on kahden taloudellisen asian muistiinmerkitsemistä: #. Mihin rahaa on käytetty? #. Mistä raha on peräisin? Nuo kaksi asiaa ovat luonnollisesti aina yhtä suuret. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa jokaisella tilillä on kaksi "puolta", debet ja kredit. Debet-puolelle kirjataan kaikki rahan käyttö ja Kredit-puolelle rahan lähde, poikkeuksetta. Taseessa omaisuustileillä on kirjattuna pitkävaikutteiset menot, vielä myymätön vaihto-omaisuus sekä rahoitusomaisuus. Pääomatileillä, taseen Kredit-puolella on kirjattuna rahan lähteinä velat omistajille eli oma pääoma sekä velat ulkopuolisille ja lisäksi tilikauden voitto.

Konsernitilinpäätös

Kirjanpitolain kuudennessa luvussa on säädetty konsernien velvollisuudesta laatia konsolidoitu tilinpäätös, josta ilmenee koko konsernin yhteinen tulos. Esimerkiksi suomalaiset osakeyhtiöt julkistavat tilinpäätöksensä paitsi emoyhtiön, myös koko konsernin osalta. Konsernitilinpäätöksen laatimisperiaatteet poikkeavat tavallisen tilinpäätöksen laatimisperiaatteista. Siinä eliminoidaan mm. saman konsernin yritysten väliset liiketapahtumat. Vuoden 2005 alusta pörssiyrityksissä otetaan käyttöön konsernitilinpäätöksen yhtenäistetyt kansainväliset laadintasäännöt, ns. IFRS. Katso myös:
- Hyvä kirjanpitotapa
- Osakeyhtiö
- Kauppaoikeus
- [http://finlex1.edita.fi/dynaweb/ajantasa/flexsd/sd/@Generic__BookTextView/278328;nh=1;hf=0;lang=fi?DwebQuery=Kirjanpitolaki+30.12.1997%2F1336#1 Kirjanpitolaki] Luokka:Kirjanpito ja:会計

John Maynard Keynes

thumb John Maynard Keynes (5. kesäkuuta 1883 – 21. huhtikuuta 1946 ) oli englantilainen talousoppinut, jonka radikaaleilla ideoilla oli merkittäviä vaikutuksia moderniin talous- ja poliittiseen ajatteluun. Häntä yleisesti pidetään ns. hyvinvointivaltion yhtenä teoreettisena isänä. Hänet muistetaan erityisesti valtion talouselämään puuttumisen puolestapuhujana eli valtion tulisi käyttää rahavaroja välineenä vähentämään voimakkaiden talousmuutosten laskusuhdanteiden, laman ja noususuhdanteiden haitallista vaikutusta. Keynesin mielestä valtion piti sosialisoida investointeja. Hänen ideoitaan yhdistettiin uusklassiseen taloustieteeseen "keynesiläisen" taloustieteen kannattajien joukossa. Se oli pitkään erittäin vaikutusvaltainen suuntaus. Nykyään uusklassinen taloustiede on erkaantunut Keynesistä kauemmas eikä keynesiläisyyteen muutenkaan uskota enää niin paljon. Keynesin ajattelun tärkeyttä korostavat taloustieteilijät kritisoivat nykyään sekä keynesiläistä että uusklassista taloustiedettä ja kutsuvat itseään post-keynesiläisiksi. Se on kuitenkin varsin epäyhtenäinen suuntaus.

Elämä ja työ

John Maynard Keynesin vanhemmat olivat John Neville Keynes, talousoppinut Cambridgen yliopistossa sekä Florence Ada Brown, kirjailija ja sosiaalisten uudistusten kannattaja. Keynesilla oli nuorena homoseksuaalisia suhteita, mutta hän rakastui myöhemmin tanssija Lydia Lopokovaan ja meni tämän kanssa naimisiin. Keynes valmistui Cambridgen yliopistosta matematiikan alalta ja melko pian hänen mielenkiintonsa kohdistui taloustieteeseen. Hän toimi Iso-Britannian hallituksen neuvonantajana ensimmäisen maailmansodan aikana ja ensimmäisen kerran hänen ajatuksensa saivat julkisuutta teoksessa The Economic Consequences of the Peace joka painettiin sodan jälkeen. Kirjassa Keynes toi esille ajatuksen, että sotakorvaukset, joita Saksa pakotettiin maksamaan sodan voittajille, olivat liian suuria ja tämä romahduttaisi Saksan talouselämän. Ennustus toteutuikin 1923, kun Saksan talous romahti hyperinflaation seurauksena ja vain pieni osa sotakorvauksista oli maksettu. Keynes julkaisi myös kirjan Treatise on Probability 1920, joka oli merkittävä lisä todennäköisyysteorian filosofiseen ja matemaattiseen perustaan. Hänen pääteoksensa The General Theory of Employment, Interest and Money (suom. Työllisyys, korko ja raha) julkaistiin 1936. Keynes, John ja:ジョン・メイナード・ケインズ

Kapitalismi

Kapitalismi on Max Weberin kehittämän määritelmän mukaan (General Economic History, 1927): Talousjärjestelmä, joka perustuu:
- henkilökohtaisesta tai perheen taloudesta erotettuihin kirjanpitoa ylläpitäviin yrityksiin,
- vapaisiin markkinoihin, jotka ovat avoimet sosiaalisesta asemasta riippumatta,
- kehittyneen teknologian käyttöön, erityisesti suuryrityksissä, jotka tarvitsevat runsaasti sijoituspääomaa,
- tasa-arvoon lain edessä perustuvat oikeusjärjestelmä, joka takaa yksityisen omistusoikeuden
- joustavat työmarkkinat, jotka takaavat sosiaalisen liikkuvuuden, ilman orjuutta tai maaorjuutta ja lakiin perustuvia tai institutionaalisia rajoituksia, kuten minimipalkkoja tai ammattiyhdistyksiä
- osakkeiden julkinen kauppa, jolla kerätään suuria määriä sijoituspääomaa. Yksikään talousjärjestelmä ei ole ikinä saavuttanut näitä kaikki vaatimuksia täydellisinä. Huolimatta siitä, että "kapitalismi" on "ismi", se ei ole ideologia tai liike, vaan tuotannon tapa. Usein kapitalismi rinnastetaan suoraan markkinatalouteen. Sanan "kapitalismi" suomennokseksi on myös ehdotettu sanaa pääomatalous.(kuka?) Edellämainittujen käsitteiden käytöstä ei olla kuitenkaan yksimielisiä.

Historiaa

Marxilaisen näkemyksen mukaan kapitalismi kehittyi alun perin käsi kädessä käsityöläisperinteestä nousevan teollisuustuotannon myötä ja kapitalismi edusti uudenlaista tuotantotapaa suhteessa orjayhteiskunnan ja feodalismiin maanviljelykseen ja maanomistukseen.[http://www.valt.helsinki.fi/staff/ptkettun/sosialismi04/luento3.html] "Kapitalismi"-sanan keksi William Makepeace Thackeray 1800-luvun puolivälin tienoilla. Nykyaikaisen kapitalismin instituutiot, korporaatio, pörssit ja kauppaliitot syntyivät jo sydänkeskiaikana vuosina 1000–1300. (katso myös: Hansaliitto). Kapitalismi on saattanut syntyä ilmiönä noin 200 vuotta vuoden 1349 Mustan surman jälkeen. Tarkka ajoitus on kuitenkin heikolla pohjalla, koska se mitä kapitalismiin tarkalleen ottaen kuuluu on hankala määritellä. Rahaa ja rahoituslaitoksia on ollut olemassa muinaisessa Foinikiassa ja Intiassa ja Kiinassa jo vuosisatoja, mutta modernin kapitalismin synty Länsi-Euroopassa on kuitenkin kiistatonta. Tuotantovoimaa alettiin suunnata tuotantokapasiteetin parantamiseen edellisten vuosisatojen pyramidien ja katedraalien rakentamisen sijaan. Kiistely siirtymisen tapahtumisesta feodalismista kapitalismiin kävi vilkkaana etenkin marxilaisten keskuudessa, koska se muodostaa pääkohdan marxilaisessa historian teoriassa. Kapitalismin synnylle on esitetty sisäisiä ja ulkoisia syitä: maaorjuuden heikkeneminen rahatalouden myötä ja itsevaltiuden kasvu, jolloin feodaaliruhtinaiden valta väheni. Ulkoisia syitä ovat törmäys islamin kanssa ja uusien kauppareittien etsiminen entisten katkettua (silkkitie), tykin keksiminen, jolloin kauppalaivat saattoivat purjehtia turvassa pidemmälle kotisatamastaan. Max Weber esitti teoksessaan "Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki", että kapitalismin syntyy vaikutti kalvinismin ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan taivaaseen pääsyyn ei voinut itse vaikuttaa, mutta maallinen menestys oli osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Tämä synnytti taloudellisen järjestelmän, joka myöhemmin jatkoi olemassaoloa uskontoon perustuneesta synnystään riippumatta. Länsi-Euroopassa 1700-luvulle, Itä-Euroopassa kauemmin, kapitalismi vallitsi feodalismin kanssa rinnan. Aateliston valta perustui etuoikeuksiin ja verotusoikeuteen, maanomistukseen ja maanviljelijöiltä perittyyn maanvuokraan. Kuitenkin raha, markkinat, sopimukset, omistusoikeus ja yhtenäinen laki (vuodesta 1648) alkoivat olla yleisiä. Teollisuustuotanto sekä valistusajattelu mullistivat talouden ja ajattelun rakenteet ja lisäsivät porvariluokan valtaa ja asemaa. Höyrykone mullisti tuotannon ja kapitalismin kehitys siirtyi kaupasta teollisuuteen. Teollistumisesta tuli synonyymi kapitalismin kanssa. Englannin 1770-luvun teollista vallankumousta seurasivat muut kahden seuraavan vuosisadan aikana. Tämä talouden ja vallan muutos johti suuriin mullistuksiin; väestönkasvu, liikenneyhteyksien ja kommunikaation nopeutuminen. Amerikan vallankumous ja sen seuraajat kuten Ranskan suuri vallankumous olivat kansan, etenkin porvarien kapinoita monarkiaa ja verotusta, yleensä myös mm. aatelin ja kirkon etuoikeuksia vastaan. Ranskan vallankumous ja Napoleonin sodat pyyhkivät feodalismin jääneet pois. 1800-luvun liberalismin piirteisiin kuuluivat vapaakauppa, kulta rahan arvon takeena, tasapainoiset budjetit ja minimaalinen köyhäinapu. Perheen rikkoutuminen tuotannon perusyksikkönä ja ihmisten siirtyminen kaupunkeihin johti sosiaalisiin mullistuksiin. Erilaiset utopistit ja nostalgikot haaveilivat paremmasta maailmasta. Syntyi sosialismi, josta tuli vastavoima ja uudistusliike kapitalismille. Samaan aikaan syntyivät ensimmäiset ammattiyhdistysliikkeet. Ammattiyhdistykset ja joukkovoima olivat voimakas vaikuttaja, mikä johti työsuojelun ja sosiaaliturvan syntyyn. Länsimaat kokivat 1800-luvulla suhdannevaihteluja sekä maailmansotien välillä vuonna 1929 alkaneen suuren laman, joka osoittautui vakavaksi kapitalismin kriisiksi. Kollektivistinen Neuvostoliitto ja korporativistiset Saksa ja Italia olivat laman runtelemille Euroopan valtioille merkittävä kilpailija. Talouden vaihteluja pyrittiin tasaamaan valtion talouden, mm. investointien kautta. Tämän tyyppisen ajattelutavan teorisoi John Maynard Keynes. Vanhemman talousteorian ja Keynesin ajatusten pohjalta muokattiin näiden kahden synteesi, jota kutsutaan keynesiläisyydeksi. Hyvinvointikapitalismi Yhdysvalloissa New Dealin mukana ja Britanniassa toisen maailmansodan jälkeen palauttivat luottamusta kapitalismiin. Keynesiläisyyden täystyöllisyys näytti pysyvältä ratkaisulta ongelmiin. Keynesiläisyyttä kritisoi esimerkiksi monetarismin isä, Milton Friedman 1950-luvun lopulla. Perinteisestä keynesiläisyydestä pitkälti luovuttiin taloustieteessä 1970-luvulla, jolloin monet teollisuusmaat olivat taloudellisesti vaikeassa tilanteessa inflaation ja työttömyyden noustessa samanaikaisesti. Vaikka keynesiläisyyden eri versioilla on yhä kannattajia, 1970-luvulta lähtien taloustieteen valtavirta on siirtynyt uusklassiseen taloustieteeseen. Radikaalimpia oikeistolaisia näkemyksiä edustavat monetarismi, itävaltalainen taloustiede ja uusi klassiseen koulukunta. Margaret Thatcher ja Ronald Reagan yksityistivät valtion omistamia yrityksiä, vähensivät verotusta ja sääntelyä sekä uudistivat hyvinvointivaltiota. (kts. uusliberalismi) 1900-luvun alussa syntyneet monikansalliset yhtiöt nousivat uuden globaalin kapitalismin keulakuviksi. Itä- ja Keski-Euroopan maiden vapautuminen sosialismista 1989–1991 vähensi oleellisesti sosialistisen suunnitelmatalouden mainetta ja teki kapitalismista useimpien maiden johtajien silmissä ainoan varteenotettavan talousjärjestelmän. 1990-luvulta eteenpäin kapitalistiset piirteet lisääntyivät entisestään useiden maiden kansantalouksissa. Tämä tapahtui erilaisten talouden liberalisointitoimien kautta.

Teoriaa

Kapitalismille on tunnusomaista, että jokainen on itse vastuussa toimeentulostaan. Kansalaisilla on oikeus vapaasti päättää ammatistaan, työpaikastaan ja taloudellisesta toiminnastaan. Kapitalismin perusajatuksiin kuuluu yksityisomistus. Yksityinen omistus merkitsee, että yksityishenkilöt tai heidän vapaaehtoisesti muodostamansa yksityiset yritykset, yhdistykset tai muut yhteisöt omistavat tuotannon tekijät ja palkkaavat työvoimaa. Yksityisomistukseen kuuluu oikeus päättää omaisuudestaan, siis esim. käyttää, myydä, lahjoittaa. Liberaalissa kapitalismissa taloudelliset toimijat kilpailevat valtion korkeintaan vähän rajoittamilla vapailla markkinoilla lain rajoissa. Yksityisestä omistusoikeudesta ja vapaista markkinoista seuraa taloudellista kilpailua. Kapitalistisessa taloudessa on työnjakoa ja erikoistumista, jossa jokainen henkilö ja yritys voi erikoistua parhaiten osaamaansa. Kapitalistinen talous ei kuitenkaan merkitse ns. täydellistä kilpailua, jolla taloustieteen määritelmän mukaan tarkoitetaan vapaan kilpailun lisäksi tuotteiden homogeenisuutta, yritysten äärimmäisen suurta määrää ja pientä kokoa (markkinoilla toimijoiden atomistisuus) ja informaation täydellistä ja äärimmäisen nopeata välittymistä ja ulkoisvaikutusten olemattomuutta. Kapitalismissa tavaroiden ja palveluiden markkinoiden lisäksi vaaditaan esimerkiksi arvopaperimarkkinat ja pääomasijoittamista, muun muassa koska yritystoimintaan on kerättävä suuria määriä pääomaa. Kapitalismia kannattavien mukaan kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Valtion tulisi eräiden radikaalien kapitalismin kannattajien mielestä sekaantua vain minimivaltion ylläpitoon, jolla pidetään yllä omistusoikeus, henkilökohtainen koskemattomuus ja sopimukset. Heidän mukaansa kapitalismi merkitsee vapautta toteuttaa halujaan lain rajoissa. Valtion tulisi sekaantua vain, joidenkin mukaan ainoastaan, lakijärjestelmän ylläpitoon, jolla pidetään yllä omistusoikeus ja sopimukset. Anarkokapitalistit vastustavat kuitenkin valtion kaikenlaista toimintaa. Kapitalismia ovat puolustaneet esimerkiksi Milton Friedman kirjassaan ”Capitalism and Freedom” ja Ayn Rand kirjassaan ”Capitalism: The Unknown Ideal”.

Näkemyksiä

Kapitalismilla on ollut työväenliikkeessä aina kielteissävytteisiä vivahteita. Siihen yhdistetään usein pääoman ylivalta ja riisto. Karl Marxin mukaan kapitalismi on kuitenkin edistyksellinen ja välttämätön kehitysvaihe. Marxin seuraajat taas ovat jakautuneet niihin, jotka näkevät kapitalismin välttämättömänä ja edistyksellisenä, sekä toisaalta niihin, jotka näkevät kapitalismin yksinomaan negatiivisena. Nykyisten sosialistien mukaan kapitalismille luonteenomainen piirre on riskien ulkoistaminen, jossa yritystoiminnan toteutuneet riskit (esim. ympäristöriskit, työttömyys) siirretään yhteiskunnan maksettavaksi, mutta voitto jaetaan omistajien kesken.

Lähteitä

- Meghnad Desai "Capitalism", The Oxford Companion to the Politics of the World, 2e. Joel Krieger, ed. Oxford University Press Inc. 2001.
- Clive H. Lee "capitalism" The Oxford Companion to British History. Ed. John Cannon. Oxford University Press, 1997.

Katso myös

- Kehityskritiikki
- Laissez faire
- Markkinatalous
- Vapaakauppa Luokka:Talous ja:資本主義 th:ทุนนิยม

Herb szlachecki (lista herbów)

UWAGA !!! Opisując nowy herb proszę używać schematu MediaWiki.
Postępowanie:
- wejdź do edycji nowego herbu (link koloru czerwonego)
- wpisz
- zapisz artykuł
- wejdź ponownie do edycji
Dzięki!

Herby szlacheckie

Znajdziesz tu listę herbów. Jeśli poszukujesz informacji ogólnych o herbie szlacheckim zobacz artykuł herb szlachecki.

A

Abdanek
Abdaniec
Abdank
Abdanka
Abgarowicz
Achinger (Aichinger, Ajchigier)
Agryppa
Aichinger
Ajchigier
Aksak (Akszak, Axak, Kara, Obrona)
Akszak
Alaband
Alabanda (Alaband, Albalant, Alba-luna, Bielina, Koniowaszyja)
Alan
Albalant
Albedyl
Allan
Amadej (Amadejowa, Amadey, Hamadaj, Hamadej, Hemadejowa, Homadziej, Orlek, Orłek bez ogona)
Andruszkiewicz
Awdaniec (Abdank, Białkotka, Hadbank, Łękawa, Skuba)
Azulewicz

(wróć do indeksu)

E

Eberc (Ebertz, Eberz)
Eberhard (Eberhardt)
Ebert (Eberd. Ebbert)
Einberger
Engestrem (Engeström, Engelstrem)
Erbs
Essen (Essenius)
Estken (Essken, Estko)
Etmajer (Ettmayer)

(wróć do indeksu)

F

Felden
Felseis
Felsztyński
Ferber
Fernberg
Figenau (Figenaw)
Finke
Fleming (Flemming)
Fogelfeder (Fogelweder, Fogelvander, Fogelveder, Vogelfeder)
Fontana
Frantzius (Frantius)
Frejberg (Freyberg)
Frentzel
Freznel (Fresnel)
Frycz (Fritsch)
Frydhuber (Friedhuber)
Fuks (Fuchs)

(wróć do indeksu)

G

Gąska (Budzisz, Paparona)
Gierałt (Ciecierza, Cietrzew, Osmoróg, Rogów)
Glaubicz (Glajbicz, Gluboz)
Godziemba (Godzięba, Godzięby)
Gozdawa (Gozdowa, Gzdow, Gozdzie, Smora)
Grabie (Chlewiotki, Grabia, Graby, Kocina, Leśniowie)
Grabowiec
Gryf (Swoboda, Świeboda)
Gryzima (Gryżyna, Lupus)
Grzymała
Gwiazdy
Gwiaździcz (Gwiaździc)

(wróć do indeksu)

H

Hełm
Herburt (Herbott, Fulsztyn, Herbolt, Herbort, Herbortowa)
Herenszwand (Herrenschwandt, Herrenschwend)
Herner (Hoerner)
Herman (Hermann)
Hilburg
Hilzen (Hülsen, Hylzen, Ilzen)
Hipocentaur (Hipocentaurus, Kitaurus)
Hłuszanin
Hodyc Hoditz, Hodicki)
Hohenzollern
Holczynowski (Holzanowski), odmiana herbu Kopacz
Holde
Holfeld
Hołowiński
Hornowski
Hołobok (Gołobok, Ołobok)
Hoppe
Hubal
Hulewicz
Husarzewski (Prus i Sas)
Hutor (Kotwica)
Hybener

(wróć do indeksu)

I

Igelstrem (Igelström)
Ilmanowski
Iwanowski
(wróć do indeksu)

J

Jagnię
Jakimowicz
Jakobson (Gehemo, Gehema)
Janina (Pole w polu)
Jasieńczyk (Jasieniec, Jasiona, Klucz)
Jaskolecki
Jastrzębiec (Bolesta, Boleścic, Kamiona, Ludbrza, Łazęki, Nagóra, Zarasy)
Jaślin
Jelita (Koźlarogi, Koźlerogi, Nagody)
Jerlicz
Jerzysław
Jezierza (Jeziora)
Jeż
Jeżewski
Jodzieszko
Judycki
Junosza (Baran, Junoszyc)
Juńczyk

(wróć do indeksu)

K

Karalio (Caralio)
Karczewski
Karęga (de Quatro)
Karnicki I
Karnicki II (Kroschnitzky)
Karozi (Carosi)
Karp (Carpio)
Kałmucki
Kierdeja (Kierdejowa)
Kietlicz (Kiczka, Kyczka)
Klamry
Kolumna
Kopacz (Skrzydło, Topacz)
Kopaszyna (Czeluść, Kopasina, Poruba, Zawotuł)
Korab (Korabczyk, Korabczyce, Korabiów)
Korczak (Wręby)
Korczyk
Kordysz
Kornic (Błogosław hospody, Kornicz, Kurnicz)
Korwin
Korzbok (Korbog, Korcbok, Kurczbach)
Kos (Koss)
Kostrowiec
Kościesza (Strzegomia, Strzegonia)
Kot Morski
Kotwica (Strumberg)
Kotwicz (Ćwieki, Kotficz)
Kownia (Koprynia, Kowinia, Równia, Skowina)
Kromer (Cromer)
Kronwald (Kronfeld)
Krukowski
Krumes (Krummes)
Krutta
Kruzer
Krybelli
Krydener
Kryg
Krygel
Kryger
Krygshaber (Kriegshaber)
Krygstein (Krygsztein, Kriegstein)
Krygsztejn
Krynicki
Kryweczki (Krzyweczki)
Krzeczunowicz
Krzywda
Kubin (Struś)
Kuczera
Kujk(Kuicke, Kuycke)
Kulikowski
Kulpiński
Kułak
Kuksz
Kuszaba (Bychawa, Kuczaba, Parzyca, Rakwicz)

(wróć do indeksu)

L

Labor
Lachnicki
Larysza (Borysowie, Gleżyn, Laryssa)
Leliwa
Leszczyc (Bróg, Brożek, Brożyna, Laska, Laski, Wyszowie)
Lewalt
Lewart (Walny, Wali-uszy)
Lis (Lisowie, Mzura, Strempacz, Orzi-Orzi)
Lubicz (luba)
Lubiczobra

(wróć do indeksu)

Ł

Łabędzik
Łabędziogrot
Łabędź (Skrzynno, Skrzyńscy)
Łada (Ładzice, Łady, Mancz)
Łagoda (Bienia, Połańcze, Wierzynkowa)
Łodzia (Framberg, Fragenbarg, Frymbark)
Łuk

(wróć do indeksu)

M

Mądrostki (Śmiara, Zmiara)
Mogilewski (Mogilowski)
Mogilnicki
Mogiła
More (Mory, Morawa, Murzynowa Głowa)

(wróć do indeksu)

N

Nabram (Kłobuk, Nabra, Stańczowie, Waldorf)
Nałęcz (Pomłość, Nałęcz - Jezioro)
Nieczuja (Cielech, Cielechy, Ostref, Ostrzew, Pień)
Niesobia (Krzywosąd, Słodziej, Złodzieje)
Nowina (Złotogoleńczyk, Zawiasa)

(wróć do indeksu)

O

Odrowąż
Odwaga (Mur Konopackich)
Ogończyk (Drogodław, Ogony, Powała, Sudkowicz)
Oksza (Bradacica, Halabarda, Kołda)
Olawa (Oliwa)
Orla (Odrza, Opala, Mściug, Szaszor, Zapala)
Ossorya (Ossolińczyk, Poświst, Szarza)
Ostoja (Mościc)
Owada (Ulina)

(wróć do indeksu) Niesobia (herb szlachecki) Doroszewskich

P

Pelikan
Pierzchała (Kolumna, Roch, Trzaska)
Pilawa (Piława, Zet)
Pniejnia (Cwalina, Karwowski)
Pobóg (Pobodze, Pobożany)
Pogonia (Borzezdarz, Zdarzbog)
Pomerzanin
Pomian (Proporczyk)
Poraj (Róża)
Półkozic (Połukoza, Ośla Głowa)
Prawdzic (Prawda)
Prus (Słubica, Turzyna, Wagi, Wiskałła, Moszczenica, Ważanki, Wilcze Kosy, Napole, Nagody, Napora)
Przeginia (Przegonia)
Przerowa (Grotowie, Proporzec)
Przestrzał (Wiktorowie)
Przosna (Prozna)
Przyjaciel
Puchała (Sławęcin, Biała)

(wróć do indeksu)

R

Radwan (Wierzbowa, Kaja)
Rawicz (Rawa, Niedźwiada)
Rogala
Rola (Kroje)
Roch

(wróć do indeksu)

S

Samson (Watta)
Sas (Drag)
Siekierz
Skarzyna
Sokola
Starnberg (Sztembark)
Starykoń (Zaprzaniec)
Starża
Strzemię (Larysza, Ławszowa, Strepa, Zarosie)
Suchekomnaty (Kownaty, Suchekownaty)
Sulima
Syrokomla
Szeliga
Szreniawa (Krzywaśń, Occele, Ocele, Śrzeniawita, Śrzeniawa, Śrzeniewta, Śreniawa)

(wróć do indeksu)

Ś

Ślepowron (Bujno, Pęszno, Korwin, Ślepy Wron)
Świerczek
Świnka (Męda)

(wróć do indeksu)

T

Taczała (Żóraw)
Tarnawa
Topór (Bipenn, Kołki, Starża, Wścieklica)
Trąby (Brzezina)
Trestka
Trubecki (Trubczewsk)
Trzaska (Biała, Lubiewo)
Trzywdar

(wróć do indeksu)

W

Wadwicz
Warnia (Borewa, Rak)
Waxman
Wąż (Wężyk, Zachórz, Zatorz)
Wczele (Łębno, Pczelicz, Szachownica)
Weiher
Wieniawa (Żubrza Głowa, Pierścina)
Wielorad
Wieruszowa
Wierzbna
Wysocki
Wyssogata (Wyskota, Wyszkota)

(wróć do indeksu)

Z

Zabawa
Zadora (Budziszyn, Płomień)
Zagłoba
Zaremba (Zaręba)
Zerwikaptur(Koziegłowy)

(wróć do indeksu)

Zobacz też: herb szlachecki, herbarz
-

Sklep Nurkowy hotel madrid Stockholm hotel oszust NLP

:: RELATED NEWS ::

大气
大气是泛指包围星体的气态物质层，形成大气层。这样的星体可以是恒星、行星和卫星。
- 所有的恒星都有大气。
- 在太阳系的九大行星中拥有大气的有金星、