:: wikimiki.org ::

Pikaruoka

Pikaruoka

Pikaruoka on nopeasti valmistettua, tuotteistettua ravintoa. Tunnettuja pikaruokaketjuja ovat Hesburger, McDonald's, ScanBurger, Rolls ja Pizza Hut. Pitsojen, hampurilaisten ja muiden pikaruokien suosio on sammumaton. 1990-luvun puolivälissä pitsa nousi kilpailemaan pihvin kanssa suosituimman ravintolaruuan tittelistä ja joka kymmenes ravintolakäynti suuntautui muutama vuosi sitten hampurilaispaikkoihin, nykyään varmasti paljon useampi. Pikaruuan tulevaisuus näyttää myös valoisalta. Myynti kasvaa jatkuvasti ja uusia ravintoloita syntyy edelleen runsaasti. Myös ruokailutavat ovat muuttuneet pikaruuan syömisen lisääntyessä.

Pikaruuan terveellisyys

Pikaruuan terveellisyys on kiinni siitä, mitä muuta ruokaa se korvaa ja minkä kanssa se syödään. Jos hampurilaisateriaa täydennetään esimerkiksi salaatilla ja lasillisella maitoa, se vastaa normaalia ruokaa. Nuorten terveys ei ole vaarassa, ellei pikaruuista tule heidän ainoita aterioitaan. Pikaruokiin pohjautuva ateria ei välttämättä ole parempi tai huonompi, kuin perinteinen kotiruoka. Tutkimuksessa Helsingin yliopiston ravitsemustieteen osastolla vertailtiin pikaruuan ravintosisältöjä perinteiseen ruokaan ja todettiin, että suolaa hampurilaisateriassa oli kaksinkertaisesti ja energiaa peräti kolminkertaisesti voileipään verrattuna. Hiilihydraattien, proteiinin ja rasvan määrä kokonaisenergian määrästä oli molemmissa yhtä suuri. Pikaruokien haittoina voi mainita sen, että niissä on liikaa rasvaa ja suolaa, kuten yleensäkin suomalaisessa ruuassa. Pikaruuissa rasvan osuus energiasta on yleensä suositeltua suurempi ja hiilihydraattien osuus selkeästi suosituksia niukempi. Kebabissa ja makkaraperunoissa rasvan osuus on jopa 60–70 prosenttia energiasta. Toisaalta on olemassa pikaruokia, joissa rasvan osuus on lähellä suosituksia (esimerkiksi perushampurilaiset, salaattiannokset, kasvispitsa ja eineslihapiirakat). Monien pikaruokien rasvan laatu ei vastaa suosituksia: niissä on liikaa kovaa rasvaa. Rasvan laatu voi olla suositusten mukainen esimerkiksi salaattiannoksessa, jossa on loraus öljypohjaista salaatinkastiketta. Koska pikaruuat voivat olla melkoisia energiapommeja, on tärkeää kiinnittää huomiota annosten kokoon sekä siihen, miten usein syö pikaruokaa. Jos pikaruokia syö päivittäin, ja annokset ovat reiluja, ruuasta kertyy helposti liikaa energiaa, rasvaa ja suolaa. Annoksen koko vaikuttaa huomattavasti saatuun energia- ja rasvamäärään. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa pikaruuan ravitsemukselliseen sisältöön. Kun pikaruoka-annoksen lisukkeeksi ottaa esimerkiksi vihersalaattia, rasvan osuus aterian energiamäärästä pienenee ja aterian ravintosisältö paranee. Pikaruokaa on kritisoitu myös runsaiden lisäainemäärien vuoksi. Yhdysvaltalainen ruoka-alan virasto ei edellytä yhtiöiden paljastavan lisäaineiden sisältöä niin kauan, kun kemikaalit luokitellaan yleisesti ottaen turvallisiksi kuluttajille. Myös bakteerit leviävät pikaruuassa. Erityisen voimakas bakteeri on eräs kolibakteeri, joka on viimeisten kymmenen vuoden aikana aiheuttanut puolen miljoonan amerikkalaisen sairastumisen, ja satojen kohdalla johtanut kuolemaan. Luokka:Ruoka ja:ファーストフード

Ravinto

Ravinto on ainetta, jota eliöt käyttävät energianlähteenä. Yleensä ravinto on peräisin eläimistä tai kasveista.

Ravintoaineet

Ravinto koostuu pääasiassa tärkeimmistä ravintoaineista hiilihydraatista, proteiinista ja rasvasta. Ravinnossa tulee olla myös hivenaineita ja vitamiineja, jotka ovat elämälle välttämättömiä. Ruoassa on myös kuituja, joita ihmisten elimistö ei pysty pilkkomaan, vaan ne kulkevat elimistön läpi sellaisenaan. Alkoholi sisältää energiaa (30 kJ / g), ja usein alkoholijuomat sisältävät myös paljon sokeria. Hiilihydraateissa, kuten sokerissa ja tärkkelyksessä, on energiaa 17 kJ / g. Terveessä ravitsemuksessa suurin osa energiasta tulee hitaista hiilihydraateista, joita saa esimerkiksi täysjyväriisistä ja täysjyväviljasta. Yli puolet energiasta tulisi saada hiilihydraateista. Proteiineissa, joita saa esimerkiksi lihasta, kalasta ja monista palkokasveista, on energiaa 17 kJ / g eli yhtä paljon kuin hiilihydraateissa. Terveellisessä ravitsemuksessa proteiineista saadaan 10 % - 15 % energiasta. Myös proteiinien laatu vaikuttaa: kala ja kasvikunnan proteiinit ovat punaista lihaa terveellisempiä valintoja. Rasvassa on energiaa 38 kJ / g, eli yli kaksi kertaa enemmän kuin proteiineissa ja hiilihydraateissa. Suositusten mukaan päivittäisestä energiasta n. 30-40 % tulisi saada rasvasta, jotta välttämättömien rasvahappojen saanti tulisi taattua. Ihmisen elimistö osaa käsitellä parhaiten tyydyttymättömiä rasvahappoja, kuten oliiviöljyä tai rypsiöljyä. Koska rasvassa on erittäin paljon energiaa, rasvaa tarvitaan tilavuutena ja painona ajatellen paljon vähemmän kuin hiilihydraatteja ja proteiineja. Veren rasva-arvot riippuvat enemmän rasvan laadusta kuin määrästä. Riittävällä hyvien rasvojen syömisellä arvot pysyvät helpommin hyvinä.

Lautasmalli

Lautasmalli on käytännöllinen ohje hyvään ravitsemukseen. Mallin mukaan lautasesta pitää ruokaillessa peittää
- Puolet vihanneksilla ja kasviksilla
- Neljännes perunoilla, riisillä tai pastalla
- Neljännes lihalla tai kalalla Aterian kanssa sopii myös pari palaa leipää (suosi ruisleipää), sipaisu margariinia ja lasillinen maitoa. Jälkiruoaksi marjoja tai hedelmiä. Suomessa lautasmalli on yleisesti hyväksytty, ja lääkärit ja kansanterveysjärjestöt suosittelevat sen käyttöä. Tosin viralliset ravitsemussuositukset ovat kohdanneet viime vuosina ankaraa kritiikkiä ravitsemustieteen arvostetuimmiltakin tutkijoilta (katso alla kohta Tutkimusta ravinnosta).

Tutkimusta ravinnosta

Yksittäiset tutkimukset ravinnosta antavat usein hyvinkin yllättäviä tuloksia verrattuna yleisiin ravintosuosituksiin. Ravinnosta annetut väestösuositukset taas kuvaavat useiden asiatuntijoiden ja organisaatioiden yhteistä käsitystä. Suositukset perustuvat useisiin tutkimuksiin ja laajoilla otoksilla pitkän ajan kuluessa tehtyihin kokeisiin. Siksi yhden tutkimuksen tuloksista ei pidä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Mutta toisaalta viralliset suositukset saattavat laahata useita vuosia tutkimustiedon perässä ennen kuin niihin tehdään korjauksia. Virallisiin suosituksiin saattavat myös vaikuttaa maatalouspoliittisen intressit, jolloin suosituksia ei tehdä pelkästään lähtökohtana ihmisten terveys. Viime mainittuun seikkaan on kiinnittänyt huomiota myös Harvardin yliopiston tutkija Walter C. Willett, joka on yksi maailman arvostetuimpia ravitsemustutkijoita. Willett'in mallin, ns. Harvardin ruokapyramidin mukaan pitäisi käyttää vain vähän sellaisia hiilihydraatteja, jotka nostavat verensokerin nopeasti. Näillä ruoka-aineilla sanotaan olevan korkea glykeeminen indeksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi perunaa tulisi syödä huomattavasti vähemmän kuin mitä suomalaisten suositusten mukaan tehdään. (Willett 2001) Harvardin ruokapyramidi poikkeaa myös monissa muissa suhteissa virallisista suomalaisista ravitsemussuosituksista. Willett kritisoi esimerkiksi voimakkaasti virallisia suosituksia rajoittaa rasvan käyttöä, mikä on hänen mukaansa johtanut siihen, että ihmiset käytännössä - ainakin Yhdysvalloissa - ovat siirtyneet syömään vähärasvaisia, mutta runsaasti sokeria ja muita raffinoituja hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Willett'in mukaan rasvan kokonaismäärän rajoittamisen sijaan tulisi puhua vain rasvan laadusta. Transrasvoja tulisi välttää hänen mukaansa täysin ja tyydyttyneiden rasvojen määrää rajoittaa merkittävästi. Proteiineista suositeltavimpia ovat Willett'in mukaan kasvikunnan proteiinit, kuten pähkinät, siemenet ja palkokasvit, sekä kala. Punaisen lihan käyttöä tulisi sen sijaan hänen mukaansa rajoittaa, koska se on ”huono proteiinipakkaus” sisältäessään tyydyttynyttä rasvaa.

Katso myös

- Laihduttaminen
- Atsoväri

Linkkejä ja kirjallisuutta

Kutrin terveellinen ruokailutottumusremontti: [http://www.kutri.net Kutri] Finfood Suomen Ruokatieto Ry: [http://www.finfood.fi/finfood/ffom.nsf/wesivutS/3Ihminen_ja_ravinto?opendocument Ihminen ja ravinto] Voutilainen ym / Helsingin Yliopisto: [http://www.avoin.helsinki.fi/materiaalit/ravitsemustiede/ Ravitsemustieteen perusteita] Nyström 2003 / Ylioppilaiden Terveydenhuoltosäätiö: [http://www.yths.fi/suomi/terveystietoa/ravinnosta.htm Ravinnosta]. Sivustolla "Terveystietoa A-Ö". Aro, Mutanen, Uusitupa (toim.) 1999: Ravitsemustiede. Duodecim. ISBN 951-656-020-2 [http://www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/ Valtion ravitsemusneuvottelukunta] / Maa- ja Metsätalousministeriö: [http://www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/RAVITSEMUSSUOSITUKSET.ppt Ravitsemussuositukset 1998] (ppt) Willett / Harward School of Public Health 2001: [http://www.hsph.harvard.edu/nutritionsource/pyramids.html Food Pyramids]. Tutkimus ravinnosta englanniksi. Useimmilla Wikipedian kirjoittajilla ei ole lääketieteellistä koulutusta. Lääketieteellisiä neuvoja kaivatessasi käänny terveydenhuollon ammattilaisten puoleen. Luokka:Ravinto-oppi ja:食品 simple:Food

Hesburger

Hesburger (sanoista Heikin eli Hessun - lyhentyy Hes - hampurilaiset eli burger on Suomen suurin pikaruokaketju. Se sai alkunsa kun Raumalle perustettiin ensimmäinen nakkikioski vuonna 1966. Turkuun Heikki Salmela avasi kaupunkiin ensimmäisen Hesburgerin vuonna 1980. Hän myi ketjun ja pari hotellia vuonna 1988 lähes 200 miljoonalla markalla ja osti ketjun kolme vuotta myöhemmin laman aikaan takaisin 25 miljoonalla. Ensimmäinen kilpailijan McDonald's-ravintola avattiin Turussa vasta vuonna 1992, mutta kovan kilpailun puristuksessa keskustan ravintola lakkautettiin vuonna 2004. Helsinkiin Hesburger oli rantautunut aikaisemmin, mutta läpimurron se teki ostaessaan Carrols-ketjun Keskolta vuonna 2002. Muutos tuli voimaan maaliskuussa 2002 Hesburger on viime aikoina alkanut laajentaa toimintaansa. Turussa se on avannut linja-autoasemalla Hesepesun, Hesehotellin ja lanseerannut Hese GSM-liittymät. Ketjulla on ravintoloita Suomessa noin 200 , Virossa yksitoista, Saksassa kolme, Latviassa kaksi ja Syyriassa yksi.

Yrityksen toiminnan ominaispiirteet

Hesburger on mainonnassaan painottanut hyvää palvelua, luonnonsuojelua, laatua ja kotimaisuutta. Ostamalla Carrolsin Hesburger on saanut puolelleen monia tämän pikaruokaketjun asiakkaita. Firma panostaa franchising-ajatukseen, eli suurta osaa ravintoloista pyörittävät itsenäiset yrittäjät. Hesburgereita on usein sijoitettu S-ryhmän tavarataloihin sekä huoltoasemille, joissa osuuskauppa tai öljy-yhtiö omistaa ravintolan.

Aiheesta muualla

[http://www.hesburger.fi/ Yrityksen viralliset sivut] Luokka:Pikaruokalat

McDonald's

right right Munkkiniemessä ja "kultaiset kaaret"]] McDonald's on laaja kansainvälinen pikaruokaketju ja yksi maailman tunnetuimmista brändeistä. Suomessa ketjulla on 87 ravintolaa, mikä tekee McDonald'sista Suomen toiseksi suurimman pikaruokaketjun; suurin ketju on Hesburger. McDonald'sin näkyvimpänä symbolit ovat kultaiset kaaret, joiden esikuvana on Gateway Arch-monumentti Saint Louisissa. Niiden on sanottu kilpailevan tunnettavuudessa jopa kristinuskon ristin kanssa. Ketjun tunnushahmona toimii Ronald McDonald -pelle. McDonald'silla on yli 31 000 ravintolaa 118 maassa. Suomen ensimmäinen McDonald's avattiin vuonna 1984 Tampereella. Nykyään Suomessa on 87 ravintolaa 38:lla paikkakunnalla, jotka työllistävät 3 500 ihmistä. Suurin osa ravintoloista on yksityisten franchise-yrittäjien omistuksessa. Kiinteistöt ovat erittäin keskeinen osa McDonald'sin liiketoimintaa, sillä yhtiö omistaa useimmat keskeisillä paikoilla olevat liiketilat, joista yrittäjät maksavat sille vuokraa. Yhtiön perustaja onkin sanonut, että McDonald'sin pääliiketoimintaa on kiinteistötoiminta, pikaruokamyymälöitä perustetaan vain sen takia, että niiden avulla saavutetaan paras tuotto kiinteistötilalle.

Kulttuurillinen tausta

McDonald's on nähty myös yhdysvaltalaisen kulttuurin leviämisen symbolina. Ketjun ensimmäinen ravintola Moskovassa avatiin 1990 ja ketju levisi nopeasti entisiin kommunistisiin Itä-Euroopan maihin olojen vapauduttua. Yhdysvaltalainen kolumnisti Thomas L. Friedman kehitti teorian, jonka mukaan kaksi valtiota, joissa on McDonald's, eivät olleet ikinä sotineet toisiaan vastaan. Tämä "sääntö" on kuitenkin kerran rikkoutunut, maaliskuussa 1999 NATO-maiden aloitettua Serbian pommitukset. McDonald'sin kuuluisin hampurilaistuote Big Mac on niin yleinen globaali kulutushyödyke, että arvostettu taloustieteen julkaisu The Economist ja UBS-pankki ovat popularisoineet Big Mac -indeksin, joka kuvaa ostovoiman eroja maailman eri maissa mittaamalla, kuinka kauan keskivertopalkansaajan täytyy työskennellä voidakseen ostaa yhden hampurilaisen. Viime vuosina McDonald's on joutunut globalisaatiokriittisten ryhmien kritisoimaksi työvoimapolitiikkansa ja ympäristöhaittojen vuoksi. Yhdysvaltalaiset kuluttajat taas ovat nostaneet useita oikeusjuttuja yhtiötä vastaan, koska sen rasvapitoisia tuotteita pidetään syynä ylipainoon.

Tunnetuimpia tuotteita

- Big Mac
- McFlurry-jäätelö. Se kehitettiin vuonna 1997.

Linkkejä

- [http://www.mcdonalds.fi/ Yrityksen viralliset sivut]
- [http://www.mcspotlight.org/ www.mcspotlight.org - kansainvälinen kritiikkisivusto]
- [http://www.piraija.net/ www.piraija.net - suomalainen kritiikkisivusto] Luokka:Pikaruokalat ko:맥도날드 ja:マクドナルド

ScanBurger

ScanBurger on pikaruokaketju, joka aloitti toimintansa vuonna 1996 Pohjois-Suomesta. Ketju on lähtöisin Ruotsista, jossa on nyt noin 600 toimipaikkaa. ScanBurger laajenee kohti etelää ja nykyään ScanBurger-hampurilaisravintoloita on noin 80 ympäri Suomea, eteläisin ravintola on Lahdessa ja pohjoisin Ivalossa. Ketjun raaka-aineet tuodaan Ruotsista, ketjun valmistajayhtiö on Scan Foods. Muista ketjuista ScanBurger poikkeaa siten, että se ei peri franchising-maksuja eikä aloitusmaksuja, vaan toiminta perustuu hampurilaisten raaka-aineiden tukkukauppaan.

Linkki

- [http://www.scanburger.fi/ ScanBurger] Luokka:Pikaruokalat

Rolls

Rolls on täysin kotimainen hampurilaisravintolaketju, joka on perustettu vuonna 1988. Rollsin juuret ovat Seinäjoella ja sillä on nykyään 56 pistettä eri puolilla Suomea, ei kuitenkaan pääkaupunkiseudulla. Luokka:Pikaruokalat

Pitsa

Pitsa tai pizza on yksinkertaisimmassa muodossaan uunissa paistettu, litteä, yleensä pyöreä leipä, joka on päällystetty tomaattikastikkeella, juustolla sekä valinnaisilla täytteillä. Pitsa on kansainvälisesti hyvin tunnettu ja suosittu ruokalaji. Juusto on useimmiten mozzarellaa tai joskus usean juuston sekoitusta. Täytteinä voidaan käyttää suurta määrää erilaisia raaka-aineita, kuten
- vihanneksia, kuten sipulia, valkosipulia ja kaprista
- lihaa, kuten jauhelihaa, salamia, pepperonia, kinkkua, kebabia ja pekonia
- mereneläviä kuten simpukoita, katkarapuja, tonnikalaa ja anjovista
- hedelmiä, kuten ananasta, tomaattia ja chiliä
- herkkusieniä, tatteja ja oliiveja
- yrttejä, kuten basilikaa, mustapippuria, valkopippuria ja oreganoa Pizzapohja on yleensä mausteeton, mutta siihen voidaan myös lisätä voita, valkosipulia, yrttejä tai seesaminsiemeniä – tai täyttää esim. juustolla. Pizzaa syödään yleensä kuumana, mutta jääskö voidaan nauttia myös kylmänä mm. aamiaisella tai piknikillä. Pizzaa syödään ravintoloissa, joita kutsutaan usein pizzerioiksi. Yleensä pizzeriassa pizza valmistetaan paikalla asiakkaiden silmien alla ja syödään heti kuumana. Sitä voidaan ostaa myös päivittäistavarakaupoista, jolloin se on yleensä pakaste; monilla alueilla pizzan voi tilata puhelimitse tai Internetissä. Tällöin se tuodaan suoraan kotiin kuumana. Sana "pizza" tulee italian sanasta pizza (IPA: /pit:tsa/), jota käytettiin alun perin tarkoittamaan suurta määrää taikinapohjaisia ruokalajeja. Sanan arvellaan olevan peräisin latinan pincere –verbistä, joka tarkoittaa "muussata". Ilmausta Che pizza! käytetään yhä tarkoittamaan "Mikä sotku!". Sanan monikko italiassa on pizze (IPA: /pit:tse/).

Historia

Pitsan historia voidaan jäljittää Suur-Kreikan kreikkalaissiirtokuntiin saakka Etelä-Italiassa. Pitsa saattaa olla ensimmäisen kerran mainittu Vergiliuksen Aeneiksen seitsemännessä kirjassa. Kolmannella vuosisadalla eaa. Marcus Porcius Caton kirjoittama Rooman historia mainitsee "litteän kivillä paistetun taikinapyörylän, jossa on täytteenä oliiviöljyä, yrttejä ja hunajaa". Roomalaiset käyttivät hunajaa lähes ruoassa kuin ruoassa. Lisää todisteita on löydetty Pompejista, jonka kaivauksista löydettiin pizzerioita muistuttavia kauppoja. On väitetty, että Persian kuninkaan Dareios Suuren (521–486 eaa) sotilaat valmistivan pitkän marssipäivän päätteeksi kilpensä päällä litteää leipää, jonka he päällystivät taateleilla ja juustolla. Vaikka roomalaiset tunsivat useita erilaisia litteitä leipiä, joihin lisättiin öljyä ja mausteita, nämä ruoat ovat lähinnä pitsan esi-isiä eivätkä varsinaisia nykyisentyyppisiä pizzoja. Tomaattia ei vielä tunnettu Euroopassa eikä intialaista vesipuhvelia, jonka maidosta valmistetaan mozzarellaa, ollut tuotu vielä Campaniaan Napolin alueelle. Tomaatin tullessa Eurooppaan 1500-luvulla sen uskottiin ensin olevan myrkyllinen. Kuitenkin 1700-luvun loppuun mennessä köyhätkin Napolin ympäristön asukkaat käyttivät sitä litteän leipänsä täytteenä, ja ruokalajin suosio alkoi kasvaa. Pizzasta tuli turistinähtävyys, ja Napolissa vierailevat kävivät kokeilemassa sitä kaupungin köyhillä alueilla. 1700-luvun Ensimmäiset napolilaiset pizzantekijädynastiat ("pizzaioli") syntyivät tuohon aikaan: kunnia modernin pizzan luomisesta annetaan leipuri Raffaele Espositolle. Vuonna 1889 "Pietro... e basta così" –pizzeriassa (kirjaimellisesti "Pietro... ja tuo riittää", perustettu vuonna 1780 ja yhä toiminnassa nimellä "Pizzeria Brandi" - Via Chiaia, Salita S. Anna di palazzo, 1-2 - Napoli) työskentelevä Esposito leipoi erikoispizzan kuningas Umberto I:n ja Savoyn kuningatar Margheritan vierailua varten. Pizza oli hyvin isänmaallinen: se muistutti Italian lippua vihreine (basilika), valkoisine (mozzarella) ja punaisine (tomaatti) väreineen, ja nimettiin Pizza Magheritaksi kuningattaren kunniaksi. Vuoteen 1830 asti pizzaa myytiin ulkoilmakojuissa kaduilla mutta silloin maailman ensimmäinen oikea pizzeria, Antica Pizzeria Port'Alba, avautui Napolissa ja on yhä toiminnassa osoitteessa Via Port'Alba 18. Pizza sopi aateliseen makuun (Napolin kuningas Ferdinando II nautti suuresti pizzasta) ja vielä enemmän kansan suuhun, ja siitä tuli pian päivittäin syötävä ruokalaji. Pizzan kansainvälinen läpimurto tuli toisen maailmansodan jälkeen. Vaikka modernin pizzan syntypaikka on Napoli, kaupungin paikalliset leipurit eivät pystyneet tyydyttämään kaupunkiin sijoitettujen amerikkalaisten sotilaiden pizzannälkää. Sodan loputtua kotiutetut joukot veivät pizzan Yhdysvaltoihin myös italialaisten maahanmuuttajien piirien ulkopuolelle. Dean Martinin kuuluisan laulun ensimmäinen säe "When the moon hits your eye like a big pizza pie, that's amore" vuodelta 1953 lisäsi pizzan suosiota. Pizzasta tuli USA:ssa pian kasvavien ravintolaketjujen tuote. Aikaisia pizzaketjuja olivat mm. Shakey's Pizza ja Pizza Hut, jotka molemmat perustettiin 1954. Pizzaa saa nykyään myös supermarketeista pakasteena. Elintarviketeknologian kehityksestä merkittävä osa on mennyt pizzan hyväksi – tärkeimpiä haasteita ovat olleet täytteen ja taikinan pitäminen erillä toisistaan ja jäädyttämistä ja kuumentamista jäykistymättä kestävän pizzapohjan kehittäminen.

Erilaisia pizzoja

1954 Pizzasta on tullut kansainvälinen ruoka ja täytteitä voidaan muunnella paikalliseen makuun sopiviksi. Pizzoissa on sama perusrakenne mutta suuri valikoima erilaisia täytteitä, kuten anjovista, kananmunaa, ananasta, lammasta, kookosta, hapankaalia, munakoisoa, kuskusta, kanaa, kalaa ja katkarapuja, monia paikalliseen tapaan valmistettuja liharuokia tai erikoisempia mausteita kuten currya. Pizza voidaan valmistaa myös ilman lihaa vegetaristeille ja ilman juustoa vegaaneille. Tavallisesti pitsassa on täytteet pitsan päällä, mutta joskus täytteet on leivottu sisään pitsaan, jolloin sitä kutsutaan nimellä calzone.

Italialaisia pizzoja

- Napolilainen pizza: (pizza Napoletana) mm. Associazione vera pizza napoletanan ehdottamien sääntojen mukaan koostuu italialaisista vehnäjauhoista (tyyppi 0 ja/tai 00), napolilaisesta hiivasta ja vedestä. Taikina pitää vaivata käsin tai sekoittimella, joka liikkuu myötäpäivään. Kohotuksen jälkeen taikina pitää tasoittaa oikealla kädellä ja vasemman käden kahdella ensimmäisellä sormella ilman minkään mekaanisen laitteen apua. – pohja ei saa olla 3 millimetriä paksumpi. Pizzaa pitää paistaa 60-90 sekuntia 485 °C kiviuunissa joka on lämmitetty tammella. Paistetun pohjan pitäisi olla pehmeä ja tuoksuva. Napolilaisella pizzalla on Italiassa "taatun paikallisen erikoisuuden" asema, johon sisältyy vain kolme erityyppistä pizzaa:
- Pizza marinara: tomaattia, valkosipulia, oreganoa ja öljyä;
- Pizza Margherita: tomaatia, mozzarellaa, basilikaa ja;
- Pizza Margherita Extra: tomaattia, puhvelinmaidosta valmistettua mozzarellaa Campaniasta, basilikaa ja öljyä
- Veneton tyylinen pizza: Pizza on Venetossa hyvin ohut (0.5cm), rapea reunoilta mutta pehmeä keskeltä. Kastiketta laitetaan vähän ja suosittu täyte ovat prosciutto-viipaleet.
- Lazion tyylinen pizza: Laziossa (Roomassa) pizza on pitkä, suorakulmion muotoinen ja suhteellisen ohut (1-2cm).
- Pizza Romana: tomaattia, mozzarellaa, anjovista, oreganoa ja öljyä;
- Pizza Viennese: tomaattia, mozzarellaa, saksalaista makkaraa, oreganoa ja öljyä;
- Kinkku- ja sienipizza: tomaattia, mozzarellaa, kinkkua ja herkkusieniä;
- Pizza Capricciosa: mozzarellaa, tomaattia, herkkusieniä, artisokkia, kinkkua, oliiveja ja öljyä;
- Pizza Quattro Stagioni ("neljä vuodenaikaa"): kuten capricciosa, mutta täytteet ovat erillään: yleensä neljään osaan jaettu pitsa, joissa kussakin lohkossa on eri vuodeaikaan sopivat täytteet
- Frutti di mare: äyriäiset, simpukat; sananmukaisesti meren hedelmät. Italiassa tunnetaan myös valkoinen pitsa, joka on oikeastaan pelkkä pitsapohja ilman täytteitä.

Paikallisia erikoisuuksia

Rooma
- Skotlannissa fish and chips-paikoissa yleisesti myytävä "pizzaillallinen" koostuu ranskanperunoista ja pakastepizzasta, joka on keitetty öljyssä.
- Japanissa pizzassa voi olla maissia, perunoita, munakokkelia, majoneesia, camembert-juustoa, currykastiketta ja erilaisia mereneläviä. Pizzaa myydään joskus myös salaatilla päällystettynä, ja pohjassa voidaan käyttää riisiä.
- Etelä-Koreassa kimchiä ja bulgogia käytetään täytteinä (ja myös monia Japanissa käytettyjä ruoka-aineita).
- Hong Kongissa Pizza Hutin asiakkaat voivat valita tomaattikastikkeen sijaan täytteeksi Thousand Island -kastiketta.
- Meksikossa pizzaa dipataan usein ketsupissa tai jossain kuumassa kastikkeessa. ’
- Intiassa pizzan täytteinä voi olla currya ja muita perinteisiä kastikkeita tai tandoori-kanapalasia. tandoori

Taikinat ja paistotavat

Pizza voidaan paistaa myös ohuella leipäpohjalla tai paksummalla leivällä (pannupizza). Taikina voi olla hyvin paksu, kuten chicagolaistyylisessä pizzassa, tai olematon, kuten Roomassa. Jotkut pizzat valmistetaan nykyään juustolla täytetyllä taikinalla. Ravintoloissa pizza voidaan paistaa kaasu-uunissa, kuljetushihnalla tai, usein kalliimmissa ravintoloissa, puulla tai hiilellä lämmitettävässä uunissa. Kotiin on myytävänä ”pizzakiviä”, jotka imitoivat tiiliuunin vaikutusta. Luokka:Ruokalajit ja:ピザ simple:Pizza

1990-luku

Tapahtui vuosikymmenen aikana

- Euroopan unioni syntyi.
- Suomi suuntautui selvästi länsimaihin päin Neuvostoliiton hajottua ja idänkaupan romahdettua.
- Kylmä sota loppui, ja ns. itäblokki hajosi.
- Pankkikriisi ja siitä seurannut lama
- Saksojen yhdistyminen
- Persianlahden sota
- Viro itsenäistyi.
- Virolainen autolautta Estonia upposi Itämerellä.
- Eurodance oli voimissaan.

Tekniikka

- World Wide Web kehitettiin CERN:issä.
- Linuxin kehitystyö aloitettiin.
- CD-teknologian läpimurto
- Ensimmäiset digikamerat ja DVD-soittimet markkinoille
- Tietokoneet ja Internet yleistyivät.
- Matkapuhelimet yleistyivät.

Tiede

- Hubble-avaruusteleskooppi lähettiin Maan kiertoradalle.
- Ensimmäinen eksoplaneetta löydettiin.
- Ensimmäinen onnistunut nisäkkään kloonaus (Dolly-lammas) Luokka:1900-luku Luokka:1990-luku zh-min-nan:1990 nî-tāi ko:1990년대 ja:1990年代 simple:1990s

Ravintola

Ravintola on julkinen paikka jossa tarjotaan ruokaa ja juomaa. Ravintoloita on useita eri tyyppejä. Ravintola on joskus osa suurempaa kokonaisuutta, kuten hotellia. Tällöin hotelli tarjoaa asiakkailleen myös ruokailupalvelua. Ravintoloissa käydään viihtymässä ja viettämässä aikaa. Myös matkoilla ruoan valmistaminen itse on usein mahdotonta, tällöin syödään usein ravintolassa. Luokka:Palvelut ja:レストラン th:ภัตตาคาร

Maito

Maito on nisäkkäiden nisistään eli maitorauhasistaan erittämä neste, jonka tarkoitus on ruokkia pienokaista. Maitorauhaset eli mammaalit ovat kehittyneet evoluution seurauksena muuntuneista hikirauhasista. Maitorauhaset ovat nokkaeläimillä, pussieläimillä ja aidoilla nisäkkäillä, joihin myös ihminen kuuluu. Suomessa maidolla tarkoitetaan puhekielessä yleisimmin lehmän maitoa. Ihmisen maitoa kutsutaan äidinmaidoksi. Maailmanlaajuisesti myös vuohen ja vesipuhvelin maito ovat taloudellisesti ja ravitsemuksellisesti merkittäviä. Tamman, kamelin ja aasin maitoa käytetään myös laajasti ihmisravintona.

Maidon ravintosisältö

Maidon koostumus muuttuu voimakkaasti pitkin laktaatiokautta (lehmillä lypsykausi) ja vaihtelee huomattavasti myös yksilöstä toiseen. Esimerkiksi heti ensimmäisten synnytyksen jälkeisten päivien aikana eritettyä maitoa kutsutaan ternimaidoksi. Se poikkeaa koostumukseltaan voimakkaasti normaalista maidosta. Yksi litra normaalia lehmän raakamaitoa (käsittelemätöntä) sisältää keskimäärin noin 32-40 g proteiineja, joista kaseiineja (juustoproteiinit) on noin 30 g, alfa-laktalbumiinia 1,4 g, beta-laktoglobuliinia 3,3 g immunoglobuliineja 0,7 g, glykomakropeptidiä n. 1 g ja laktoferriiniä 0,1 g. Maitoproteiineihin sisältyy myös mikrobeja tuhoavia entsyymejä, kuten laktoperoksidaasia ja lysotsyymejä, sekä kasvutekijöitä. Lehmän raakamaidon rasvapitoisuus on noin 4 g/litra, sokeripitoisuus 5 g/litra ja mineraaleja n. 0,8 g/litra. Litra äidinmaitoa sisältää keskimäärin noin 6-7 g proteiineja, joista kaseiineja on 2-3 g, alfa-laktalbumiinia 3,5 g, immunoglobuliineja 0,4-1,8 g ja laktoferriiniä 0,1 g. Beta-laktoglobuliinia ei ole äidinmaidossa. Myös äidinmaito sisältää lisäksi entsyymejä, hormoneja ja kasvutekijöitä. Sekä äidin- että lehmänmaidon rasvakoostumus vaihtelee enemmän kuin proteiinikoostumus. Muutokset emon ravinnon rasvoissa vaikuttavat maidon rasvahappoprofiiliin. Lehmänmaidon kolesterolimäärät ovat korkeammat kuin ihmisen maidossa. Lehmänmaito sisältää varsin runsaasti niin sanottuja tyydyttyneitä rasvahappoja, jonka vuoksi sitä ei suositella käytettäväksi runsaasti silloin, kun kuluttajalla on korkea veren kolesteroli, ylipainoa tai 2-tyypin diabetes. Toisaalta lehmän maitorasvan sisältämällä konjugoidulla linolihapolla (CLA)on todettu myönteisiä terveysvaikutuksia, muun muassa pienentynyt syöpäriski. Joissakin uusimmissa tutkimuksissa on toisaalta CLA:ta syöttämällä lisätty koe-eläinten riskiä sairastua 2-tyypin diabetekseen, joten kohtuus lienee maitorasvojen kohdalla paikallaan. Rasvattomia tai vähärasvaisia maitotuotteita on nykyisin runsaasti tarjolla. Maitotuotteita suositellaan mm. lapsille ja ikääntyvälle väestölle riittävän kalsiumin saannin varmistamiseksi.

Maitoallergia

Maitoallergisille oireita aiheuttavat yleisimmin lehmän maidon beta-laktoglobuliini ja immunoglobuliinit. Osalle lehmänmaitoallergikkoja sopii vuohen, poron tai tamman maito, joissa edellä mainittujen proteiinien rakenne poikkeaa lehmänmaidosta. Ongelmana Suomessa on kuitenkin huono saatavuus. Saatavissa on muun muassa pikkulapsille suunnattuja melko kalliita erikoistuotteita, joissa proteiinit on pilkottu entsymaattisesti peptideiksi.

Laktoosi-intoleranssi

Maitosokeri eli laktoosi pilkkoutuu imeväisikäisen lapsen suolistossa laktoosia hajottavan entsyymin avulla pienemmiksi sokereiksi, glukoosiksi ja galaktoosiksi, jotka imeytyvät hyvin suolistosta. Osalla aikuisväestöstä tämän entsyymin tuotanto on luonnollisesti heikentynyt tai loppunut kokonaan, jolloin pilkkomaton maitosokeri jää suolistoon aiheuttaen vatsavaivoja. Oireyhtymää kutsutaan laktoosi-intoleranssiksi. Suomessa kaupoissa on saatavissa sekä vähälaktoosisisa että laktoosittomia maitotuotteita. Apteekeissa myydään myös laktoosia pilkkovaa entsyymiä sisältäviä kapseleita. Yleensäkin sokerin kulkeutuessa paksusuoleen, siellä K-vitamiinia käsittelevät entsyymit siirtyvät tuottamaan metaania sokerista, joka sitten näkyy ja tuntuu piereskelynä.

Maidon tuotanto

Apteekeissa Lehmän maitoa aletaan ottaa meijeriin vasta seitsemän päivän jälkeen lehmän poikimisesta. Syntynyt vasikka on maidontuotannossa sivutuote. Se eristetäänkin emästään pian syntymänsä jälkeen, jotta se ei kuluttaisi ihmisille myytävää maitoa. Urosvasikkaa kasvatetaan hieman, kunnes se on taloudellisesti kannattavaa teurastaa lihakarjana. Naarasvasikka saattaa päätyä emänsä tavoin ensin lypsykarjaksi, jolloin se teurastetaan vasta sitten, kun sen maidontuotantoa ei pystytä enää käynnistämään poikimisin tai sen teurastaminen lihakarjana on taloudellisesti kannattavampaa. Suomessa suurin osa kauppojen kotimaisesta naudanlihasta onkin maitotiloilta peräisin.

Maidon prosessointi

Maidon teollinen prosessointi tapahtuu meijereissä. Eri maitotiloilta tuleva maito sekoitetaan keskenään, lämpökäsitellään bakteerien vähentämiseksi (pastörointi) tai steriloidaan (UHT-käsittely). Rasva erotetaan separaattorin avulla. Osa rasvasta kirnutaan voiksi, osaa käytetään juustojen valmistuksessa ja osa palautetaan nestemäisiin maitotuotteisiin. Suomessa kerman rasvapallomembraanit hajotetaan pienemmiksi rasvapallosiksi (homogenointi). Kaikissa maissa homogenointia ei suoriteta, jolloin kerma kelluun maidon pinnalla. Osa kermasta palautetaan maitoon. Nykyisin maitoon lisätään D-vitamiinia sen saannin parantamiseksi.

Homogenisointi

Suomalainen maidontuotanto on 1960-luvulta asti käyttänyt maitorasvan pilkkomiseen paljon tutkimusrahoitusta. Ensimmäiset homogenisoidut maitopurkit sisälsivätkin tekstin "Vähärasvaista, homogenisoitua maitoa".

Homogenisoinnin terveydelliset ongelmat

Moni väittää, että luomumaito ei aiheuta heille ainakaan niin pahoja oireita kuin "tavallinen maito". Luomumaito-nimikkeen käyttö kieltää maitorasvan pilkkomisen. Prosessissa pilkotun rasvan on jo pitkään tiedetty hajoavan niin pieniksi palleroiksi, ettei elimistö voi estää LDL/HDL-kolesterolien pääsyä verisuonistoon. Näiden on todettu aiheuttavan mm. verisuonien kalkkeutumista.

Homogenisoinnin taloudelliset hyödyt

Rasvojen pilkkominen auttaa pidempäänkin kylmävarastossa seisseen tuotteen myymisessä, sillä sen pinnalle ei ole kerrostunut "iljettävää" rasvakerrosta. Rasva on myös hyvä haitta-aine bakteereja, sieniä ja leviä vastaan, jolloin tuotteelle saadaan muutama ylimääräinen myyntipäivä, jolloin logistiikan kustannusten osuus tuotteen hinnassa vähenee.

Valmistajien lobbaus homogenisoinnin puolesta

Jo 1960-lta asti on suomen suurimmat meijerit julkaisseet vastatutkimuksia, joissa homogenisoinnin ja muiden prosessissa itse maidolle tehdyt muutokset todetaan vain hyväksi kuluttajan kannalta.

Kulutus

Suomalaiset joivat vuonna 2003 keskimäärin 136 litraa lehmän maitoa, mikä on maailmanlaajuisesti varsin suuri määrä.

Historia

LDL/HDL-kolesterolien Maitoa on historiallisista ajoista lähtien säilötty hapattamalla maitohappobakteerien tai hiivojen aikaansaaman käymisen avulla piimäksi, viileiksi jogurteiksi yms. Mongoliassa valmistetaan tammanmaidosta käymisen avulla alkoholipitoista kumassia. Juustonvalmistus tapahtuu saostamalla maidon kaseiini kymosiinientsyymin avulla. Nykyisin entsyymi tuotetaan hiivassa, aiemmin se saatiin vasikan pullomahasta. Kaseiinin kovetuttua se leikataan kokkareiksi ja saostumaton osa, hera, puristetaan pois. Kaseiinimassa on ns. tuorejuustoa, jota voidaan maustaa tai käsitellä edelleen kypsytetyiksi juustoiksi. Heraa käytetään jonkin verran erilaisten herajuomien raaka-aineena, mutta osa menee eläinten rehuksi.

Kasveista saatavat maitotyyppiset tuotteet

Joitakin kasveista tehtyjä juomia ja muita nestemäisiä proteiinivalmisteita saatetaan puhekielessä kutsua myös maidoiksi. Kasvimaitoja ovat mm. soija-, riisi-, herne- ja kauramaidot, ja jollakin niistä voi aina korvata eläinperäisen maidon ruoanlaitossa. Kasvimaitojen tuotenimissä on kuitenkin kiellettyä käyttää sanaa maito. Kasvimaitojen saatavuus on parantunut eläinperäisten maitojen tuotantoon liittyvien eettisten ongelmien tiedostamisen sekä lasten lehmänmaitoallergioiden yleistymisen vanavedessä. Kasvimaitoja saa sekä lisäravintein että ilman; tyypillisesti niihin on lisätty B12-vitamiinia, D-vitamiinia ja/tai kalsiumia.

Muuta

Kansainvälistä maitopäivää on vietetty vuodesta 1954 asti alkukesäisin ympäri maailmaa. Teeman juhlistamiseen on Suomessa liittynyt vuodesta 1973 alkaen Maitotytön valinta. Sen esikuva on brittien Dairy Queen -kilpailussa. Viime vuosina on vietetty myös Kansainvälistä koulumaitopäivää YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n suosituksesta. Maitopäivien vietto ja tarkka ajankohta vaihtelee eri maissa - toisissa maissa maidolle saatetaan omistaa kokonainen kuukausikin.

Katso myös

- Maitotuotteet Luokka:Juomat Luokka:Fysiologia ja:乳 simple:Milk

Helsingin yliopisto

Helsingin yliopisto on Suomen suurin, vanhin ja monialaisin yliopisto. Yliopistolla on n. 38 000 opiskelijaa (joista 5 500 on jatko-opiskelijoita) ja 7 200 henkilökunnan jäsentä. Yliopiston toimintaa on 1990-luvulta lähtien keskitetty neljälle kampukselle: keskusta, Kumpula, Meilahti ja Viikki.

Historia

Yliopiston suora edeltäjä on 26. maaliskuuta 1640 perustettu Turun akatemia jonka perustamissanat lausui kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Suomen siirryttyä Venäjän valtaan akatemia jatkoi jonkin aikaa toimintaansa Turussa, mutta vuonna 1827 Turun palon jälkeen se käskettiin siirtymään Helsinkiin. Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto Suomessa aloitti toimintansa tilapäisissä tiloissa Helsingissä seuraavana vuonna. Carl Engelin suunnittelma uusi päärakennus vihittiin käyttöön 19. kesäkuuta 1832, ja Engel suunnitteli myös muut yliopiston tärkeimmät rakennukset, kuten kirjaston (1844) ja tähtitornin (1834). Yliopisto sai nykyisen nimensä 18. helmikuuta 1919 Suomen itsenäistymisen jälkeen.

Tiedekunnat

Helsingin yliopistossa on nykyisin 11 tiedekuntaa:
- biotieteellinen tiedekunta (2004)
- eläinlääketieteellinen tiedekunta (1995)
- entinen itsenäinen Eläinlääketieteellinen korkeakoulu
- farmasian tiedekunta (2004)
- humanistinen tiedekunta (1992)
- entinen historiallis-kielitieteellinen osasto (1852)
- käyttäytymistieteellinen tiedekunta (2004)
- entinen kasvatustieteellinen tiedekunta (1992)
- lääketieteellinen tiedekunta (1640)
- matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta (1992)
- entinen fyysis-matemaattinen tiedekunta (1852)
- maatalous-metsätieteellinen tiedekunta (1924)
- oikeustieteellinen tiedekunta (1640)
- teologinen tiedekunta (1640)
- valtiotieteellinen tiedekunta (1945) Filosofinen tiedekunta joka perustettiin Turun Akatemiaan 1640 oli yksi neljästä kantatiedekunnasta, siihen kuului nykyisestä humanistisesta tiedekunnasta historiallis-kielitieteellinen osasto sekä kasvatusopin osasto. Myös matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta kuului filosofiseen tiedekuntaan. Filosofinen tiedekunta lakkautettiin 1992 ja oppiaineet jaettiin uusiin tiedekuntiin. Jäänteenä filosofisen tiedekunnan ajasta opiskelijat ovat filosofian ylioppilaita ja moni tutkintonimike on edelleen filosofia-alkuinen (Filosofian kandidaatti (->1992), Filosofian maisteri tai lisensiaatti sekä Filosofian tohtori). Helsingin yliopiston opiskelijoiden keskuudessa toimii 15 osakuntaa. Osakuntalaitos tuli Suomeen pian sen jälkeen kuin Suomen ensimmäinen yliopisto perustettiin Turkuun. Nykyään osakunnan juridinen asema on Helsingin yliopiston 15 osakunnalla ja Teknillisen Korkeakoulun ruotsinkielisellä osakunnalla.

Hallinto

Helsingin yliopiston korkein päättävä elin on konsistori, jossa ovat edustettuina tiedekuntien dekaanit sekä vuoden 1991 hallinnonuudistuksesta lähtien myös opiskelijoita ja muuta henkilökuntaa kuin professoreita. Yliopiston korkein johtaja on yliopiston kansleri, jolla on oikeus olla läsnä valtioneuvoston niissö istunnoissa, joissa käsitellään Helsingin yliopistoa. Tämä oikeus on perustuslaissa ja seurausta yliopiston autonomiasta.

Aiheesta muualla

- [http://www.helsinki.fi/yliopisto/ Helsingin yliopiston kotisivut]
- [http://www.halvi.helsinki.fi/museo/Historia.htm Helsingin yliopiston historia yliopiston sivuilla]
- [http://www.helsinki.fi/hyy Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) kotisivut]
- [http://www.lib.helsinki.fi/ Helsingin yliopiston kirjasto - Kansalliskirjasto] Luokka:Helsingin oppilaitokset
- ms:Universiti Helsinki

Suola

:Puhekielessä suolalla tarkoitetaan ruoanlaitossa käytettävää, pääosin natriumkloridista koostuvaa ainetta. Ks. Ruokasuola Suola tarkoittaa kemian kielenkäytössä usein samaa kuin ioniyhdiste. Ioniyhdiste on sähköisesti neutraali yhdiste, vaikka se koostuu varaukseltaan positiivisistakationeista ja varaukseltaam negatiivisistaanioneista. Suolat ovat yleensä hauraita, kiteisiä aineita, joilla on korkea sulamispiste. Vastakkaismerkkiset ionit vetävät toisiaan puoleensa ja pitävät siten yhdisteen kidehilan koossa sekä sitovat ionit hilassa paikoilleen. Suolan sulaessa tai liuetessa veteen ionit irtautuvat kidehilasta ja pääsevät liikeelle, joten suolojen sulatteet johtavat sähköä kuten niiden vesiliuoksetkin. Suoloja syntyy esimerkiksi neutraloitumisreaktioissa: emäs + happo → suola + vesi 2 NaOH + H₂SO₄ → Na₂SO₄ (natriumsulfaatti) + 2 H₂O Suolojen nimissä ensin tulee metalli ja sitten anioni. Jos metallilla voi olla useita hapetuslukuja, sen varaus merkitään sulkuihin. Esimerkkejä: kaliumnitraatti (KNO₃), kaliumnitriitti (KNO₂), natriumnitridi (Na₃N), lyijy(IV)oksidi (PbO₂). Orgaanisia anioneja sisältävien suolojen nimissä metalli tulee myös ensin, mutta kaavassa kirjoitusjärjestys muuttuu, esim. natriumasetaatti (CH₃COONa), kalsiumoksalaatti ((COO)₂Ca). Natriumhydroksidia NaOH luonnehditaan tavallisesti emäkseksi, koska sen vesiliuokset ovat vahvasti emäksisiä. NaOH on kuitenkin rakenteeltaan ioniyhdiste eli "suola", joka koostuu natriumkationista Na⁺ ja hydroksidianionista OH^-.

Suolojen vesiliuokset ja niiden pH

Jos suolan vesiliuos on hapan, voidaan puhua happamasta suolasta ja vastaavasti emäksisestä suolasta.
- Vahva happo + vahva emäs => neutraali
- Vahva happo + heikko emäs => hapan
- Heikko happo + vahva emäs => emäksinen
- Heikko happo + heikko emäs => riippuu hapon ja emäksen happovakioista

Katso myös

- Tiesuola
- Ruokasuola
- Merisuola
- Kristallisuola Luokka:Yhdisteet Luokka:Suolat

Energia

Energiaa on kaikki se joka pystyy vaikuttamaan johonkin. Se voi kiihdyttää jotakin tai hidastaa jotakin. Joule (1 J = 1 Nm) on SI-järjestelmän perusyksikkö energialle ja työlle. Sähköisen energian yksikkönä käytetään usein kilowattituntia (1 kWh = 3,6 MJ). Suureesta energia käytetään fysiikassa tunnuksia E ja W. Energialla käsitetään yleensä kykyä tehdä työtä: liike-energia, potentiaalienergia, lämpöenergia, sähkömagneettinen energia... Energia noudattaa energiaperiaatetta. Exergia on energian käytettävissä oleva osuus, anergia on se osa, jota ei voi hyödyntää, esimerkiksi lämpöenergia ympäristön lämpötilassa. Suhteellisuusteorian mukaan myös aine (massa) on energiaa. Energia voi vapautua aineesta esimerkiksi ydinreaktiossa. Energian hyödyntämisen tehokkuutta mitataan hyötysuhteella.

Liike-energia

Liike-energia on kappaleen liikkeeseen varastoitunutta energiaa. Kappaleella on sitä enemmän liike-energiaa, mitä suurempi on sen nopeus ja mitä painavampi kappale on. Klassisen fysiikan kaava kappaleen liike-energialle on ::

E_k=\fracmv^2

, missä m on kappaleen massa ja v sen nopeus.

Potentiaalienergia

Potentiaalienergia on kappaleeseen varastoitunutta energiaa. Energia varastoituu kappaleeseen, kun kappaleeseen kohdistetaan voima, joka aiheuttaa muutoksen kappaleessa. Esimerkkejä potentiaalienergiasta ovat jouseen varastoitunut voima ja kappaleen asemaan nostettaessa varastoituva energia. Jousta jännitettäessä tehdään työtä jousen jäykkyysvoimia vastaan. Kappaletta nostettaessa taas tehdään maan painovoimaa vastaan työtä, joka varastoituu kappaleen asemaan potentiaalienergiaksi. Nostotyön varastoima potentiaalienergia voidaan laskea kaavasta ::

E_=m\cdot g\cdot h

, missä m on kappaleen massa, g painovoimakiihtyvyys ja h nostokorkeus.

Sähköenergia

Sähköenergiaa mitataan laskemalla kuinka kauan (aika t) kuinka suurta tehoa (teho P) kulkee. Teho on puolestaa jännitteen U ja virran I tulo. Näin ollen energia on: ::

E_=P\cdot t=U\cdot I\cdot t

Käytössä olevia energialähteitä

- polttoaineet
- fossiiliset polttoaineet
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- turve
- uusiutuvat biopolttoaineet
- ydinenergia
- fissio
- luonnonvirtaukset
- vesiputous
- tuuli
- auringon säteily
- geoterminen lämpö

Energianvälitystapoja

- sähkö
- kulkeutuminen
- säteily
- johtuminen Luokka:Suureet Luokka:Fysiikka Luokka:sähkötekniikka Luokka:Klassinen mekaniikka Luokka:Energia ms:Tenaga ko:에너지 ja:エネルギー simple:Energy th:พลังงาน

Hiilihydraatti

Hiilihydraatit ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat hiilestä, vedystä ja hapesta. Hiilihydraatti on yksi kolmesta perusravintoaineesta. Kemiassa hiilihydraatit ryhmitellään sokeriyksiköiden lukumäärän mukaan monosakkardeihin, disakkardeihin ja polysakkardeihin. Ravitsemustieteessä hiilihydraatit jaetaan sokereihin, tärkkelykseen ja ravintokuituun. Mono- ja disakkaridien, sokerien ja niiden varastomuodon, kasveissa tärkkelyksen ja eläimissä glykogeenin tehtävä elimistössä on energian varastointi. Monimutkaisemmat polysakkaridit toimivat rakennusaineina kasveissa ja eläimissä. Puhtaiden hiilihydraattien empiirinen kaava on C_xH_2xO_x. Luokka:Biologia Luokka:Orgaaniset yhdisteet ko:탄수화물 ja:炭水化物 th:คาร์โบไฮเดรต

Rasva

Rasva on suurienergisin ravintoaine, rasvahappojen lähde ja vitamiinien liuottaja. Kemiallisesti rasvat ovat lipidejä, yleensä glyserolin ja rasvahappojen estereitä. Rasvat ovat poolittomia, eli ne eivät liukene veteen. Rasvat ovat myös vettä kevyempiä, joten ne kelluvat veden pinnalla. Ravinnossa rasvasta saa paljon energiaa (38 kJ/g) ja välttämättömiä rasvahappoja. Rasva liuottaa rasvaliukoisia vitamiineja, joita ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit.

Linkkejä

Karjalainen et al. 2000: [http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/kemia Etälukion kemia] 2: [http://www.oph.fi/etalukio/opiskelumodulit/kemia/kemia2/rasvat.html Rasvat] Luokka:Kemia ja:脂肪 th:ไขมัน

Kebab

Kebab (turkiksi kebap) tarkoittaa yksinkertaisesti grillattua lihaa. Lähi-idässä kebabia on syöty jo niin kauan, että nimen alkuperä on hämärän peitossa, vaikka Persiaa arvellaankin ruokalajin kodiksi. Suomeen, kuten muuallekin Eurooppaan, ruokalaji rantautui pitkälti turkkilaisten maahanmuuttajien mukana. Alun perin kebab valmistettiin lampaanlihasta, mutta Suomessa käytetään lähinnä halvempaa ja suomalaiseen makuun tutumpaa naudanlihaa. Kebabin monista lajeista erityisesti turkkilainen döner kebab, kirjaimellisesti "pyörivä kebab", on saavuttanut suosiota. Döner kebabissa kartionmuotoista, jopa metrin korkuista hiljalleen kääntyvää lihavarrasta paistetaan hiljaisella tulella niin, että ylhäältä valuva rasva voitelee alemmat kerrokset ja pitää lihan mureana. Tarjoilemista varten kartiosta veistellään suikaleita veitsellä. Kebab tarjoillaan usein pita-leivän sisässä salaatin ja erinäisten kastikkeiden kanssa. Kasvissyöjien vaihtoehto on falafel, jossa kebab-liha korvataan kikhernepalloilla.

Linkkejä

[http://www.kebabille.com/ Kebabille.com] Suomalainen kebab-sivusto, jossa mm. kebab-ravintoiden arvosteluja. Luokka:Ruoka ja:ケバブ

Bakteeri

Bakteerit (eli eubakteerit tai aitobakteerit) on yksi kolmesta eliöiden pääryhmästä. Bakteerit ovat yksisoluisia esitumallisia eli prokaryootteja eli tumattomia soluja. Ne ovat evolutiivisesti kaikkein vanhimpia eliöitä. Niitä elää kaikkialla niin vedessä, maassa kuin muissakin eliöissä. Monet bakteerit elävät loisina muissa eliöissä ja ovat siten haitallisia, mutta jotkut niistä ovat hyödyllisiä kantajalleen.

Jaottelu

Bakteereja voidaan jaotella usealla eri tavalla. Perinteisesti niitä on luokiteltu ulkomuodon avulla:
- kokit ovat pallon muotoisia
- basillit sauvamaisia
- spirillit kierteisiä
- vibriot käyriä. Niitä voidaan myös jaotella gramvärjäysmenetelmällä: grampositiiviset bakteerit värjääntyvät tummiksi ja gramnegatiiviset bakteerit eivät värjäänny ollenkaan. Gramnegatiivisilla bakteereilla on kalvo soluseinän päällä ja tämä estää väriä tarttumasta. Bakteereja voidaan luokitella myös niiden kasvutavan avulla.

Rakenne

Bakteeria ympäröi solukalvo ja soluseinä, niitä voi ympäröidä limainen kapseli. Joillakin bakteereilla, mykoplasmoilla, ei ole ollenkaan soluseinää ja niiden uloin kerros on solukalvo. Bakteerin pinnassa voi olla karvoja, jotka helpottavat solun kiinnittymistä, ja siimoja, joiden avulla se voi liikkua. Bakteereilla ei ole mitokondrioita. Niiden soluhengitys tapahtuu mesosomeissa, joka ovat solukalvon poimuja.

Lisääntyminen

Bakteerit lisääntyvät suvuttomasti jakaantumalla kahtia mitoottisesti, jolloin alkuperäisestä solusta muodostuu kaksi tytärsolua, jotka ovat alkuperäisen solun klooneja. Bakteerit voivat jakautua jopa kahdenkymmenen minuutin välein. Ennen jakautumista solun rengasmainen DNA ja plasmidit kahdentuvat. Bakteerien perimä on haploidinen ja geenejä on vain yksi kappale perimässä, joten geenimutaatiot tulevat heti näkyviin.

Rekombinaatio

Rekombinaatioita eli uusien ominaisuuksien syntyä voi tapahtua bakteerisoluissa kolmella eri tavalla: konjugaatiolla, siirtymällä kasvuympäristöstä ja viruksen mukana.

Katso myös

- Arkit
- Bakteerimoottori Luokka:Mikrobiologia Luokka:Bakteerit ja:真正細菌 ko:세균 th:แบคทีเรีย

Kolibakteeri

Kolibakteeri eli Escherichia coli (E. coli) on yksi pääasiallisista bakteerilajeista, jotka elävät tasalämpöisten eläinten (mm. nisäkkäiden ja lintujen) ruoansulatuskanavan alaosassa. E. colin läsnäolo pohjavedessä on yleinen ulostekontaminaation merkki. Nimi on peräisin bakteerin löytäjältä Theodor Escherichiltä. E. coli kuuluu enterobakteereihin. Ihmisen päivittäisessä ulostemäärässä on tyypillisesti 10¹¹-10¹³ E. coli-bakteeria. Vedenpuhdistuksessa ja jätteidenkäsittelyssä E. coli on jo hyvin varhain valittu veden saastuneisuusasteen mittariksi. Pääasialliset syyt sen käyttöön ovat se, että ihmisulosteessa on paljon enemmän koliformisia bakteereita kuin patogeeneja (kuten lavantautia aiheuttava Salmonella typhii) sekä se, että E. coli on tavallisesti vaaraton, ts. se ei voi "karata käsistä" laboratoriossa ja tuottaa vahinkoa. Vaarattomuudestaan huolimatta E. coli voi aiheuttaa tulehduksen, jos se pääsee ruoansulatuskanavasta virtsaputkeen tai vatsaonteloon. Se on kuitenkin hyvin herkkä antibiooteille ja siten em. tulehdukset ovat helppohoitoisia. Jotkin muunnokset bakteerista tuottavat myös toksiineja ja saattavat aiheuttaa lievän ruokamyrkytyksen. Luokka:Bakteerit als:Escherichia coli ja:大腸菌 th:อีโคไล

Earth reference point

:For uses of the term ground or earth in electricity but outside of mains wiring please see ground (electricity) Ground or earth in a mains (AC power) electrical wiring system is a conductor that exists primarily to help protect against faults. The term "ground" is used in Canada and the U.S.; the term "earth" is used in most of the rest of the English-speaking world. They are used synonymously here. Neutral here has two different meanings:
- In a polyphase or three-wire AC system, the neutral conductor is intended to have similar voltages to each of the other circuit conductors, and similar phase spacing. By this definition, a circuit must have at least three wires for one to serve as a neutral.
- In the electrical trade, the conductor of a 2-wire circuit that is connected to the supply neutral point is also referred to as the "neutral". This is formally described in the US and Canadian electrical codes as the "identified" circuit conductor. If the entire system is only single phase then the current carrying conductor that is tied to earth is still a neutral by this definition. The NEC and Canadian electrical code only define neutral as the first of these. In the UK the IEE definition is a conductor connected to the supply system neutral point, which includes both these uses. In North American use, the second definition is used in less formal language but not in official specifications. The neutral conductor is intended to carry current in the circuit under normal conditions. An earthing (or bonding or grounding) conductor is intended to carry current only when a fault has developed in the circuit insulation.

Earthing systems

The names for the following methods of earthing are those defined by IEC standards, which are used in Europe and many other regions. For a more detailed explanation, see earthing systems. Different terminology is used in North America, but the basic principles should be the same everywhere. Since the neutral point of a supply system is often connected to earth ground, neutral and earth are closely related. Various measures are used to minimize the voltage difference between neutral and local earth ground. In some systems, the neutral and earth join together at the service intake (TN-C-S); in others, they run completely separately back to the transformer neutral terminal (TN-S), and in others they are kept completely separate with the house earth having its own rod and the neutral being rodded down to earth within the distribution network (TT). In a few cases, they are combined in house wiring (TN-C), but the dangers of broken neutrals (see below) and the cost of the special cables needed to mitigate this mean that it is rarely done nowadays. In the USA, some electric cooking and clothes-drying appliances were grounded through their neutral wires, as a measure to conserve copper during the Second World War. This practice was removed from the NEC in the 1996 edition, but existing installations may still allow the case ground of such appliances to be connected to the neutral conductor. Note that the NEC may be amended by local regulations in each state and city.

How the earth protects

In a system with a grounded (earthed) neutral, bonding all non-current-carrying metallic parts of equipment to earth ground, will ensure that current due to faults of the insulation will be diverted to earth. Bonding will allow the branch circuit protection (a fuse (electrical) or circuit breaker) to detect the fault rapidly and interrupt the circuit. In the case of a TT system where the impedance is high due to the lack of direct connection to the transformer neutral an RCD (Residual-Current Device, sometimes known as a Residual Current Circuit Breaker) must be used to provide disconnection. RCDs are also used in other situations where rapid disconnection of small earth faults (including a human touching a live wire by accident, or damage) is desired.

Equipotential bonding

Equipotential bonding involves joining together metalwork that is or may be earthed so that it is at the same potential to prevent shock from between those pieces of metal as the earth system handles a fault. In the UK, equipotential bonding is done from the consumer unit (also known as fuse box, breaker box and distribution board) to incoming water and gas services. It is also done in bathrooms where all exposed metal that leaves the bathroom including metal pipes and the earths of electrical circuits must be bonded together to ensure that they are always at the same potential. Isolated metal objects including metal fittings fed by plastic pipe (water in a thin pipe is actually a very poor conductor) are not required to be bonded. In Australia, a house's earth cables must be connected both to an earthing stake driven into the ground and also to the plumbing. Exact rules for this will vary by country. Special measures may be required in barns used for milking dairy cattle. Very small differential voltages, not usually perceptible to humans, may cause low milk yield, or even mastitis. So-called "tingle voltage filters" may be required in the electrical distribution system for a milking parlour.

Combining neutral with earth

A neutral is not permitted to be used as a case ground for equipment downstream of the service entrance switch in North American electrical wiring codes. Combining the ground and the neutral (grounding to the neutral) provides some protection against live shorts to the case, but will produce a dangerous live case if the neutral connection is broken. Combined neutral and earths are commonly used in electricity supply companies' wiring and occasionally for fixed wiring in buildings and for some specialist applications where there is little choice like railways and trams. Since normal circuit currents in the neutral conductor can lead to objectionable or dangerous differences between local earth potential and the neutral, special precautions such as frequent rodding down to earth, use of cables where the combined neutral and earth completely surrounds the phase core(s) and thicker than normal equipotential bonding must be considered to ensure the system is safe.

Portable appliances

In North American practice small portable equipment connected by a cord set may have only two conductors in the attachment plug. A polarised plug is used to maintain the identity of the neutral conductor into the appliance. However, such a neutral conductor is never used as a case ground. Where an appliance requires a case ground, a third conductor, used only for grounding, is included in the cord set.

References

[1] Rick Gilmour et. al, editor, Canadian Electrical Code Part I, Nineteenth Edition, C22.1-02 Safety Standard for Electrical Installations, Canadian Standards Association, Toronto, Ontario Canada (2002) ISBN 155324600X [2] NFPA 70, National Electrical Code 2002, National Fire Protection Association, Inc., Quincy, Massachusetts USA, (2002). no ISBN [3] IEE Wiring Regulations Regulations for Electrical Installations Fifteenth Edition 1981, The Institution of Electrical Engineers, (1981) Hitchin, Herts. United Kingdom

External links

http://www.iee.org/Publish/WireRegs/EarthingPlasticPipes.pdf document from Paul Cook of the IEE talking about why bonding metal accessories fed by plastic pipes is a bad idea. ja:接地 Category:Electrical safety

aminokwasy backup software download po�ciel Muzyczne gry online Karty grafiki

:: RELATED NEWS ::

National Student/Parent Mock Election
In 1980, the NBC Parent Participation TV Workshop held the first National Student/Parent Mock Election. Through its success the National Student/Parent Mock Election bacame a separate nonprofit, nonpartisan organization in 1982. The 1982 Mock Election had over 250,000 participants. This grew to 3.5 million participants in 1988 and as many as 5 million in