:: wikimiki.org ::
| Pohjoinen |
PohjoinenPohjoinen on yksi neljästä pääilmansuunnasta. Kartoissa pohjoinen merkitään yleensä yläreunaan. Pohjoisnapa on pohjoisin paikka maapallolla. Magneettinen pohjoisnapa on hieman eri paikassa.
Sanan alkuperä
Sana pohjoinen on sukua sanalle pohja. Uskottiin mahdollisesti, että manalaan, eli ikään kuin maailman pohjalle pääsi pohjoisen kautta. Joskus pohjoinen ja Pohjanmaa ovat olleet jotakuinkin samassa suunnassa läntisemmistä suomalaisista katsoen, ja tämäkin voi olla mahdollinen sanan selitys.
Luokka:Ilmansuunnat
ja:北
simple:North
IlmansuuntaIlmansuunnat ovat yleismaailmallisesti päteviä suuntia maapallon pinnalla. Pohjoinen on pohjoisnavan suunta, etelä etelänavan. Tarkalleen niiden välissä sillä puolella, josta aurinko nousee, on itä, ja sille vastakkainen suunta on länsi. Kartalla pohjoinen on ylöspäin, itä oikeaan, etelä alaspäin, ja länsi vasempaan.
Pää-ilmansuunnat
- Pohjoinen 0°
Pohjoinen tarkoittaa pohjaa tai pohjolaa. Myyttinen pohjola sijaitsi pohjoisessa, ja pohjoinen on siis pohjolan suunta.
Pohjoinen voidaan määrittää helposti myös tähtitaivaan avulla. Pohjantähti näkyy aina pohjoisen suunnassa, koska sen sijainti avaruudessa on lähes suoraan maapallon akselin kanssa linjassa. Muinoin merenkulkijat saattoivat määrittää pohjantähden korkeudesta horisontista, olivatko he kulkeneet pois reitiltä. Mikäli pohjantähti on korkeammalla, on laiva kulkenut pohjoisemmaksi, ja vastaavasti, mikäli pohjantähti on alempana, ollaan kuljettu etelään.
Vastaavasti etelässä on tähti nimeltään Sigma Octantis.
- Itä 90°
Sana itä tulee siitä, että aurinko nousee eli "itää" sieltä.
- Etelä 180°
Etelä tarkoittaa etäistä paikkaa.
- Länsi 270°
Itä ja länsi voidaan myös määrittää Pohjantähden avulla. Kun katsot Pohjantähden suuntaan, on itä oikealla ja länsi vasemmalla.
Väli-ilmansuunnat
- Koillinen pohjoisen ja idän välissä 45° kohdalla.
- Kaakko idän ja etelän välissä 135° kohdalla.
- Lounas etelän ja lännen välissä 225° kohdalla.
- Luode lännen ja pohjoisen välissä 315° kohdalla.
Ongelmat
Luode
Ilmansuuntien määrittelyssä on ongelmia napaseuduilla, varsinkin etelänapamantereella. Jos puhutaan Etelämanteen itä- tai länsiosasta, ei napamääritelmän perusteella voida sanoa, mikä kohta mantereesta on itäisin tai läntisin. Yleisen määritelmän mukaan itään kuljetaan, jos kierretään navan ympäri myötäpäivään.
Mantereen jakamisessa Lontoon Greenwichin kautta kulkevaa nollamediaania pidetään kiinnekohtana, jolloin etelänapamantereen kartassa pohjoisessa (ylhäällä) on nollas pituuspiiri, ja mantereen itäosa itäisellä pallonpuoliskolla on oikealla ja vasemmalla länsi.
Tämä ei kuitenkaan estä sijainnin määrittämistä asteina pituus- ja leveyspiirien mukaan. Esim. McMurdon aseman sijainti etelänapamantereella on 77° 50'S, 166° 36'E.
Tätä kuvaa hyvin seuraava arvoitus:
:Mies käveli kilometrin etelään, kilometrin itään, ja kilometrin pohjoiseen jolloin hän saapui alkupisteeseen ja näki siellä karhun. Minkä värinen karhu oli ja missä mies oli?
Katso myös
- Kompassi
Luokka:Ilmansuunnat
ja:方位
Kartta
Kartta on mittakaavan mukaisesti pienennetty ja merkeiltään selitetty piirroskuva tietystä alueesta. Kartan tärkein tehtävä on kertoa, miten paikat sijaitsevat toisiinsa nähden.
Karttamerkit ovat pisteitä, viivoja ja erilaisia kuvioita, joiden koko, väritys ja muoto vaihtelevat. Merkit selitetään yleensä kartan reunassa.
Karttamerkkeihin kuuluvat myös pituus- ja leveyspiirit, jotka näkyvät kartalla pysty- ja vaakaviivoina, ja kartan reunaan merkittyinä astelukuina, esimerkiksi 60 astetta 15 minuuttia itäistä pituutta (60° 15' I).
Kartan mittakaava ilmaisee, paljonko kartasta mitattu etäisyys on pienempi kuin etäisyys maastossa. Esimerkiksi mittakaava 1:20 000 tarkoittaa, että yksi senttimetri kartalla on luonnossa 20 tuhatta senttimetriä eli 200 metriä.
Historia
aste
Varhaisimpia maantieteellisiä karttoja laativat muinaiset egyptiläiset, babylonialaiset ja foinikialaiset. Vanhin tunnettu kartta on babylonialainen savitaulukartta noin vuodelta 2500 eaa.
Pohjan tieteelliselle kartografialle loi kreikkalainen Eratosthenes (n. 276–194 eaa.) ottamalla käyttöön pituus- ja leveyspiirit sekä arvioimalla maapallon ympärysmitan.
Suomen nykyistä aluetta on kuvattu pohjoista Eurooppaa esittävissä kartoissa jo kauan ennen kuin alue vakiintui poliittisesti ja kulttuurillisesti. Tunnetuimpia varhaisia karttoja ovat Jacob Zieglerin 1532, Olaus Magnuksen 1539 ja Gerard Mercatorin 1595 kartat sekä Andreas Bureuksen kartta 1626.
Aiheesta muualla
- [http://www.maanmittauslaitos.fi/default.asp Maanmittauslaitos]
- [http://mts.fgi.fi/maanmittaus/index.html Maanmittaus-aikakauskirja]
Luokka: Maantiede
ja:地図
Maa:Yleisnimenä maa tarkoittaa maaperää tai valtiota.
Maa on Aurinkokunnan kolmas planeetta Auringosta lukien. Maan keskietäisyys Auringosta on noin 150 miljoonaa kilometriä, eli määritelmän mukaisesti 1 AU. Maan kiertoaika Auringon ympäri on 365 vuorokautta 6 tuntia ja pyörähdysaika oman akselinsa ympäri on n. yksi vuorokausi eli 23 tuntia 56 minuuttia ja 4,10 sekuntia. Maapallon pyörähdysaika saattaa hieman muuttua luonnonilmiöiden, asteroidi-iskujen yms tapahtumien johdosta. Muutos on silti hyvin vähäistä. Esimerkiksi Joulukuussa 2004 tapahtuneen maanjäristyksen ja tsunamin johdosta maapallon pyörähdysaika pieneni 3 mikrosekunnilla (lähde: tähdet ja avaruus -lehti 1/2005 sivu 4)
Maan ikä on noin 4500 miljoonaa vuotta.
Maalla on yksi kiertolainen: Kuu. Se on emoplaneettaansa verrattuna suhteellisesti suurempi kuin yksikään toinen Aurinkokunnan kuu (pois lukien Pluton kuu Kharon). Paria voi pitää lähes kaksoisplaneettana.
Maan kiertorata Auringon ympäri ei ole täysin ympyrämäinen, vaan tarkkaan ottaen ellipsi, jonka toisessa polttopisteessä on Aurinko tai oikeastaan tämän massakeskipiste. Maa on lähinnä Aurinkoa, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi, ja vastaavasti kauimpana, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on kesä. Vuodenaikojen vaihtelu johtuu kuitenkin siitä, että Maan akseli on 23,44 astetta kallellaan ratatason normaaliin nähden. Maan akseli on sen napojen kautta kulkevaksi kuviteltu suora. Tällä hetkellä akseli osoittaa lähelle Pohjantähteä. Auringon ja Kuun vaikutuksesta akseli kuitenkin kiertyy hitaasti, ja esimerkiksi 12000 vuoden kuluttua pohjoinen taivaannapa sijaitsee Vegan lähistöllä. Ilmiötä kutsutaan prekessioksi. Täyteen prekessiokierrokseen kuluu noin 26000 vuotta.
Maan ilmakehä ja vesivaippa
Maa on ainoa Aurinkokunnan planeetta, jonka pinnalla on nestemäistä vettä; se peittää noin 70 % koko pallon pinnasta. Tästä se onkin saanut kutsumanimen "sininen planeetta". Maapallon kuivan maan pinta-ala onkin lähes täsmälleen sama kuin puolet pienemmän Marsin koko ala.
Maan ilmakehä koostuu pääasiassa typestä (78 %) ja
hapesta (21 %). Ihmiselämän kannalta tärkeää on että
hiilidioksidia ilmassa on alle prosentti. Planeetan ja ilmakehän
paksuuksien suhde on samaa luokkaa kuin omenan ja sen kuoren. Pinnalta
katsottuna ilmakehän näkyvin ominaisuus on sen sinisyys, joka syntyy,
kun valo siroaa kaasumolekyyleistä (Rayleigh-sironta). Valon
spektrin sinisen pään aallonpituudet siroavat eniten. Ilman sirontaa
taivas näyttäisi mustalta. Samasta ilmiöstä johtuen Aurinko näyttää
keltaiselta tai punaiselta riippuen valon ilmakehässä kulkeman matkan
pituudesta. Ilmakehä päästää lävitseen vain osan Auringon säteilystä,
ja esimerkiksi haitallinen ultraviolettisäteily kilpistyy suurelta
osin monen kymmenen kilometrin korkeudella sijaitsevaan
otsonikerrokseen.
Maa on nykytietämyksen mukaan maailmankaikkeuden
ainoa planeetta, jolla varmasti on elämää. Elämän esiintymisen
mahdollistavat mm. nestemäinen vesi ja Auringon jatkuva
valoenergiavirta. Ilmakehässä oleva suurehko happimäärä sen sijaan on
Maan kasviston aikaansaama ja on taas eläinten, myös ihmisten,
elinehto.
Maan kuori ja vaippa
elämä
Maan kiinteä kuorikerros koostuu paristakymmenestä mannerlaatasta, jotka "kelluvat" vaipan raskaamman kiviaineksen päällä. Laatat liikkuvat alituisesti toistensa suhteen, aiheuttaen maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa, lähinnä laattojen reunoilla, jossa ne törmäävät tai työntävät toisensa alle. Toisaalta uutta laattamateriaalia eli merenpohjaa muodostuu valtamerten keskellä, esim. Islannissa, jossa kiviaines tupruttaa esiin Maan vaipasta. Laattaliikkeen energianlähde on sama radioaktiivinen hajoaminen josta enempää myöhemmin.
Maan ydin
Maan sisäinen koostumus on meille elintärkeä. Planeetalla on nimittäin
jatkuvan radioaktiivisen hajoamisen ansiosta sula rauta-nikkeli-ydin,
joka saa aikaan voimakkaan magneettikentän, mikä
suojaa elämää vaaralliselta säteilyltä sekä Auringosta tulevalta
suurienergiseltä hiukkaspommitukselta. Lähellä napa-alueita
hiukkaspommitus voidaan nähdä paljain silmin öiseen aikaan värikkäinä
revontulina. Magneettikentän vangitsemat Auringosta tulevat hiukkaset koostavat van Allenin vyöhykkeet.
Maan magneettikenttä jonka voimakkuus on 0,000025 - 0,00005 teslaa, heikkenee aika-ajoin ja vaihtaa napaisuuttaan. Sama napaisuus kestää yleensä satojatuhansia vuosia.
Maan ytimen tutkiminen
Porauksilla on päästy 10 kilometrin syvyyteen maankuoren sisälle, mutta Maan vaippa kuoren alla on yhä koskematon.
Epäsuoraa tietoa Maan sisäosista saadaan tutkimalla maanjäristysten ja ydinräjäytysten yhteydessä syntyviä seismisiä aaltoja.
Ydin ei kuitenkaan ole aivan saavuttamaton, koska Kalifornian teknisessä korkeakoulussa planeettoja tutkiva David Stevenson on keksinyt erikoisen keinon vaipan tutkimiseen. Ensin räjäytetään maankuoreen syvä halkeama muutaman megatonnin vetypommilla. Halkeamaan kaadetaan samalla kertaa 100 000 tonnia sulaa rautaa, joka omalla painollaan painuu syvemmälle 400 km/vrk. Mukana pitäisi olla myös nyrkinkokoinen luotain, joka lähettää tietoja vaipan lämpötilasta, sähkönjohtavuudesta ja kemiallisesta koostumuksesta. Tietä raivaava sula rauta voi tosin sotkea mittauksia jonkin verran. Tutkimuksen raportit välitetään maanpinnalle ääniaaltoina, sillä radioaallot pysähtyvät paksuihin maakerroksiin. Vaippa ulottuu 3000 km syvyyteen, jonka jälkeen sula rauta viimeistään pysähtyy Maan metalliytimen tullessa vastaan.
Stevenson itse sanoo hämmästyvänsä paljon, jos suunnitelma joskus toteutuu.
Maailmankartta
Maailmankartta on kartta maapallon pinnasta.
Topografinen maailmankartta
Valitse haluamasi karttaruutu suurennettavaksi
kartta
kartta
kartta
Linkkejä
- [http://www.space.com/scienceastronomy/nasa_core_030514.html Space.com. NASA Meets Hollywood: Real Mission Proposed to Earth's Core]
Katso myös
- Maantiede
Luokka:Planeetat
Luokka:Maa
zh-min-nan:Tē-kiû
ko:지구
ms:Bumi
ja:地球
simple:Earth
th:โลก
Manala kuvaa kuinka Lemmikäisen äiti löytää poikansa tuonelan joelta.]]
Tuonela eli Tuoni eli Manala eli Mana on muinaissuomalaisen perinteen ja maailmankuvan kuolleiden valtakunta tai asunto tuonpuoleisessa. Tuoni sijaitsi maan tai veden alla tai saarella, ja oli pimeä tai hämärä, ja kolkko. Tuonela esiintyy useasti Kalevalassa.
Kuolleiden sielut joutuivat Tuonelle eli heidät "vei Tuoni". Joskus kuolleet vietiin myös itään tai länteen, tai ne jäivät kotiin tai kodin pyhänurkkauksen seutuville lähimmäisiään suojelemaan. Vielä tuonpuoleisestakin kuolleet saattoivat palata elävien maille esimerkiksi luonnoiksi eli jälkipolvien suojelushengiksi.
Monissa perinteissä vainajat nukkuivat tai elivät hiljaista ja elotonta elämää tuonella pimeässä. Pahoilla ja moraalittomilla saattoi olla muita huonommat oltavat, esimerkiksi kivinen sänky. On myös joitakin kertomuksia hauen suoleen joutuneista, joita ei saanut edes tietäjä takaisin. Ei tiedetä, millainen muinaissuomalainen manala oli ennen kristinuskon vaikutusta. Tuonpuoleinen rangaistus voi olla myös kristillistä perua.
Kuolleet eivät joutuneet Manalle suoraan, vaan heidän oli matkattava sinne. Sielu saattoi viipyä jonkin aikaa esimerkiksi sukulaisten luona, mutta jossain vaiheessa oli lähdettävä- viimeistään silloin, kun sukulaiset karkoittivan rakkaasta sukulaisesta pelottavaksi kummitukseksi muuttuneen hahmon pois. Oli elävien etu, että kuolleet menivät Tuonelaan, sillä sillon he olivat poissa kummittelemasta, mutta kuitenkin tavoitettavissa, jos apua tarvittaisiin. Sielun vaellus saattoi esimerkiksi kulkea tumman virran poikki, jossa tosin auttoi monissa tarinoissa tuonen tytti veneellään. Toisissa tarinoissa oli Tuonen edessä koski, palava pyörre, jonne puut kaatuivat ja jossa saattoivat virrata jopa teräaseet. Eräät Vienajoen seudulla eläneet suomensukuiset ovat lähettäneet vainajat veneissä pois, sillä näin niiden uskottiin päätyvän kuolleiden kotiin.
Tuonelassa oli myös arvokasta tietoa, ilmeisesti tuonelle joutuneiden tietäjien tai sukulaisten ansiosta. Tätä tietoa saattoi havitella jo eläväkin "käymällä tuonella". Eräs tapa päästä vainajalaan oli langeta loveen. Kyseessä oli ilmeisesti tietäjän transsitila ja kokemus sielun irtautumisesta kehosta. Tietäjän sielun piti kulkea tiettyä reittiä tai selvittää haasteita päästäkseen manalle. Piti esimerkiksi valehdella tuonen piialle, että on tosiasiassa kuollut, tai onnistua uimaan vaarallisen joen poikki. Manalta piti vielä päästä pois, jos halusi palata "elävien kirjoihin".
Suomalaisten Tuonela oli monessa suhteessa samankaltainen kuin monien muiden kansojen kuolleiden valtakunnat. Kreikkalaisten tuonela oli Hades.
Luokka:Kalevala
Luokka:Myyttiset paikat ja olotilat
Luokka:Suomalainen mytologia
Luokka:IlmansuunnatIlmansuuntiin liittyviä artikkeleja.
Luokka:Maantiede Presidency CollegePresidency College could refer to:
- Presidency College, Chennai
- Presidency College, Kolkata
luxury hotel prague Prague hotels szkoy wegetarianizm jastrzbia gra
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Saint-Michel (Gers)
Saint-Michel est une commune française, située dans le département du Gers et la région Midi-Pyrénées.
Géographie
Histoire
Administration
Démographie
Lieux et monuments
|
Saint-Mont
Saint-Mont est une commune française, située dans le département du Gers et la région Midi-Pyrénées.
Géographie
Histoire
Administration
Démographie
Lieux et monuments
Personnalités liées à la
|
Saint-Orens-Pouy-Petit
Saint-Orens-Pouy-Petit est une commune française, située dans le département du Gers et la région Midi-Pyrénées.
Géographie
Histoire
Administration
Démographie
Lieux et monuments
|
Saint-Ost
Saint-Ost est une commune française, située dans le département du Gers et la région Midi-Pyrénées.
Géographie
Histoire
Administration
Démographie
Lieux et monuments
Personnalités liées à la
|
Saint-Paul-de-Baïse
Saint-Paul-de-Baïse est une commune française, située dans le département du Gers et la région Midi-Pyrénées.
Géographie
Histoire
Administration
Démographie
Lieux et monuments
|
Saint-Pierre-d'Aubézies
Saint-Pierre-d'Aubézies est une commune française, située dans le département du Gers et la région Midi-Pyrénées.
Ses habitants sont les Saint-Pierr
|
Saint-Puy
Saint-Puy est une commune française, située dans le département du Gers et la région Midi-Pyrénées.
Géographie
Histoire
Administration
Démographie
Lieux et monuments
Personnalités liées à la
|
Saint-Sauvy
Saint-Sauvy est une commune française, située dans le département du Gers et la région Midi-Pyrénées.
Géographie
Histoire
Administration
Démographie
Lieux et monuments
|
Saint-Soulan
Saint-Soulan est une commune française, située dans le département du Gers et la région Midi-Pyrénées.
Géographie
Histoire
Administration
Démographie
Lieux et monuments
|
Salles-d'Armagnac
Salles-d'Armagnac est une commune française, située dans le département du Gers et la région Midi-Pyrénées.
Géographie
Histoire
Administration
Démographie
Lieux et monuments
|
|
