Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Poliisi

Poliisi

Poliisi turvaa oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä, ylläpitää yleistä järjestystä ja turvallisuutta sekä ennaltaehkäisee rikoksia, selvittää niitä ja saattaa ne syyteharkintaan. Poliisi on valtiovallan organisaatio, joka valvoo lakien noudattamista ja pitää yllä yhteiskunnallista järjestystä. Sana tulee ranskan kielestä ja vähemmän suorasti kreikan sanasta politeia, joka viittaa hallitukseen tai hallintoon. Sana police otettiin käyttöön ranskaan 1700-luvulla. Useimmissa läntisissä oikeusjärjestelmissä poliisin päärooli on tutkia rikoksia, etsiä epäillyt, pidättää heidät ja tiedottaa asiaankuuluvia tahoja. Katso rikoslaki. Poliisi katsotaan normaalisti hätäpalveluksi, mutta se voi myös tarjota järjestyksenvalvontaa suurissa kokoontumisissa. Sitä tarvitaan myös hätätilanteissa, onnettomuuksissa sekä haku- ja pelastusoperaatioissa. Tarjotakseen nopeaa palvelua poliisi tekee usein yhteistyötä palolaitoksen ja terveydenhuollon kanssa. Monissa maissa on yleinen hätänumero, josta voidaan saada kiinni poliisi, palokunta tai terveyspalveluja hätätilanteessa. Poliisi reagoi osiin rikkomuksista antamalla haasteita, jotka tyypillisesti voivat johtaa sakkorangaistukseen, erityisesti liikennelain osalta. Joskus poliisi myös ylläpitää yleistä järjestystä silloinkin, kun ei ole rikottu lakia — esimerkiksi Suomessa, ihmiset jotka ovat humalassa ja aiheuttavat häiriötä, voidaan ottaa talteen "selviämisasemalle" kunnes alkoholin vaikutus loppuu. Poliisi tiedottaa toiminnastaan ja lainsäädännöstä kouluissa, oppilaitoksissa ja muissa organisaatioissa. Monissa maissa, erityisesti liittovaltiojärjestelmissä, voi olla useita poliisi- tai poliisintyyppisiä organisaatioita, joista jokainen palvelee eri hallituksen tasoa ja vastaa eri lakien valvonnasta. Yhdysvalloissa esimerkiksi on eri poliisivoimia (kaupunkipoliisi, maakuntasheriffi, valtionpoliisi jne.), joita pyörittävät paikalliset ja valtion viranomaiset, kuten myös useat liittovaltion lainvalvontavirastot (sisältävät mm. FBIn ja CIAn). Useat euroopan valtiot ovat perustaneet kansainvälisen rikospoliisijärjestön Interpolin etsimään ja torjumaan ylikansallista rikollisuutta ja tarjoamaan kansainvälistä yhteistyötä ja koordinaatiota muissa poliisiasioissa. Tällaisia ovat esimerkiksi sukulaisten informoiminen ulkomaan kansalaisen kuollessa.

Poliisin aseistus

Interpol Monissa maissa poliisit kantavat aseita normaalityössä ollessaan. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja joissakin muissa maissa poliisit eivät ole normaalisti aseistettuja, mutta heidät varustetaan aseellisesti erikoistapauksissa. Poliisilla on usein erikoisyksikköjä aseistautuneiden rikollisten varalle, ja muita samantyyppisiä tilanteita varten. He voivat usein pyytää avuksi armeijaa ja mahdollisesti myös sen erikoisjoukkoja. Poliisit voidaan myös varustaa ei-tappavilla aseilla, erityisesti mellakoidenhallintaan. Ei-tappavat aseet sisältävät pampun, kyynelkaasun, pippurisuihkeen, kumiluodit ja tyrmäysaseet. Aseiden tai tappavan voiman käyttö on tyypillisesti viimeinen keino, kun tarvitsee säästää ihmishenki, vaikkakin joidenkin maiden lainsäädäntö sallii sitä käytettävän pakenevia rikollisia ja vankikarkureita vastaan. Poliiseilla on usein mukanaan käsiraudat.

Poliisi verrattuna armeijaan

Vaikkakin sekä armeija että poliisi kuljettavat aseita, varustus, koulutus ja käytetyt taktiikat ovat erilaisia. Yleensä poliisi käyttää minimimäärän voimaa, joka on tarpeellista järjestyksen ylläpitoon. Armeija on koulutettu lyömään vihollinen ja se on vähemmän huolestunut mahdollisista vahingoista sivullisille ja ympäristölle. Poliisin yksiköt ja puolisotilaalliset joukot eivät usein sovellu hyvin sotilastehtäviin. Joissakin maissa raja armeijan ja poliisin välillä voi olla epäselvä, erityisesti sotilasdiktatuureissa tai maissa joissa on käynnissä vallankumous tai sota. Tulos on usein se, että luodaan puolisotilaalliset joukot, joilla on armeijakoulutus ja poliisin varusteet. Joissain maissa on myös poliisi, joka tunnetaan nimellä Gendarmerie, joka on nimellisesti armeijaan kuuluva, mutta palvelee normaalina poliisina useimmissa tilanteissa.

Vaikeat asiat

Eräät poliisiorganisaatiot, erityisesti monirotuisilla tai monikansallisilla alueilla, voivat kohdata sen, että tapahtuu rotuun pohjautuvaa profilointia. Poliisiorganisaatioiden pitää myös joskus ratkaista poliisien korruptiota. Yhdysvalloissa tämä on ratkaistu siten, että on itsenäinen tai puoli-itsenäinen organisaatio tutkintaan, kuten FBI tai Yhdysvaltojen oikeuslaitos. Lopuksi, monissa paikoissa poliisien sosiaalinen asema ja palkka ovat alhaisia, jotka johtavat suuriin vaikeuksiin työhönoton ja moraalin kanssa. Saadaksesi enemmän tietoa poliisien äärimuodoista ja useista näkökulmista, katso salainen poliisi ja poliisivaltio.

Poliisivoimien rakenne

Useimmiten poliisiorganisaatiot jakautuvat erilaisiin yksiköihin, joiden tehtävä on tutkia tietyntyyppisiä rikoksia. Useimmissa länsimaisissa poliisivoimissa ehkäpä tärkein jako on "univormupoliisien" ja tutkijoiden välillä. Univormuihin pukeutuvat poliisit keskittyvät usein järjestyksenpitoon, liikenteen valvontaa ja aktiivisen rikollisuuden estämiseen. Tutkijat taas tekevät passiivisemmin vakavien rikosten tutkintaa, usein pidemmällä aikavälillä. Joissakin tapauksissa poliisit tekevät työtään "maan alla", jossa he eivät paljasta itseään poliiseiksi, usein pitkäänkään aikaan, tutkiakseen rikoksia. Pääasiassa tämä koskee järjestäytynyttä rikolisuutta, jota on muuten vaikeampi tutkia. Poliisilla on myös olemassa omat osastot, jotka keskittyvät hoitamaan tietyntyyppisiä rikoksia (esimerkiksi liikennepoliisin tehtäviä, murhia tai petoksia) jne. Useimmilla poliisiorganisaatioilla on myös erikoisjoukkoja, jotka harjoittelevat tiettyjä erikoistaitoja (vaativat kiinniotot, panttivankien vapautukset, tarkka-ammunta, pommiryhmä jne.), ja jotka ovat varustettu tehokkaimmilla aseilla erityisen väkivaltaisia tilanteita varten. Tunnetuimpia erikoisryhmiä ovat amerikkalainen SWAT, saksalainen GSG-9 ja ranskalainen GIGN. Suomessa tällainen ryhmä on Osasto Karhu.

Poliisiksi opiskelu Suomessa

Poliiseja koulutetaan Tampereella Poliisikoulussa. Muodolliset vaatimukset kouluun pääsemiseksi ovat:
- Vähintään ammatillinen perustutkinto, lukion oppimäärä, ylioppilastutkinto tai muu vastava toisen asteen koulutus
- Poliisin tehtävien hoitamiseen sopiva terveydentila (mm. näkö ja kuulo)
- Saanut väh. B-luokan ajo-oikeuden
- Vähintään vuoden työkokemus ennen haun alkua, asevelvollisuus lasketaan työkokemukseksi
- Suomen kansalainen Rikkomukset vähentävät sopivuutta tai estävät pääsyn kokonaan.

Katso myös


- Etsivä
- Gendarmerie
- Haastemies
- Henkivartija
- Hälytys
- Järjestyksenvalvoja
- "Karhukopla"
- Keskusrikospoliisi
- Kuulustelu
- Laki
- Liikennepoliisi
- Oikeus
- Poliisikuulustelu
- Rikos
- Rikosfiktio
- Rikospoliisi
- Salainen poliisi
- Sheriffi
- Sotilaspoliisi
- Suojelupoliisi
- Säilöönotto
- Tuomioistuin
- Vankeus
- Vanginvartija
- Vartija
- Yksityisetsivä

Linkit


- [http://www.poliisi.fi Poliisi] Luokka:Ammatit Luokka:Poliisitoimi Luokka:Suomen laki Luokka:Viranomaiset ms:Polis ja:警察 simple:Police

Kreikan kieli

Kreikan kieli (Ελληνικά) on indoeurooppalainen kieli, joka on syntynyt Kreikassa 1400-luvulla eaa.. Kreikan kieli voidaan jakaa nykykreikkaan ja muinaiskreikkaan. Suuri määrä kreikan sanoja ja ilmaisuja ovat selvinneet muuttumattomana läpi vuosisatojen ja ne ovat päätyneet muihin kieliin, kuten latinaan sekä saksan, ranskan ja englannin kieliin.

Nykykreikka

Nykykreikka on rikas kieli, jossa on yli 600 000 sanaa. Muinaiskreikka ei ole helposti nykykreikan osaajan ymmärrettävissä. Nykykreikkaa puhutaan Kreikan lisäksi lähinnä Kyproksella. Nykykreikasta on olemassa kaksi eri kirjakieltä. Kirjakielen käyttö taantui turkkilaisten valloitettua Kreikan vuosisadoiksi. Valloituksen loputtua, vuonna 1834 kehitettiin kirjakieli katharevousa, joka yritti palauttaa kielen vuosisatojen takaiseen asuunsa. Katharevousan ideoijana pidetään vuonna 1833 kuollutta kreikkalaista nationalistijohtajaa Adamantios Koraisia. Sen rinnalle kehitettiin kuitenkin enemmän puhekieltä muistuttava dimotiki-kirjakieli. Ensimmäisen vakavamieliseksi tarkoitetun kirjan dimotiki-kreikaksi kirjoitti Jannis Psiharis vuonna 1888. Sotilasjuntan kaatumisen jälkeen vuodesta 1976 dimotiki on ollut hallitseva kirjakieli. Kirjakielen valinta on poliittisesti värittynyt kysymys Kreikassa, ja monet konservatiivit kannattavat yhä katharevousa-kirjakieltä. Suurin osa nykykreikan murteista on kehittynyt koinee-kreikasta, Aleksanteri Suuren maailmanvalloituksen jälkeen syntyneestä sekamurteesta, joka on myös Uuden Testamentin kieli. Dimotiki-kirjakieli perustuu koinee-pohjaisiin kansanmurteisiin. Poikkeuksia ovat pontoksenkreikka, jota puhuvat mm. Krimin niemimaalta entisestä Neuvostoliitosta Kreikkaan kotiutetut paluumuuttajat, sekä tsakonia, jota puhuu vielä tuhatkunta ihmistä Peloponnesoksen niemimaan syrjäisillä vuoristoseuduilla. Pontoksenkreikka ja tsakonia palautuvat koineeta edeltäviin antiikin ajan murteisiin ja ovat muille kreikan puhujille käsittämättömiä. Myös koinee-pohjaiset kreikan murteet eroavat toisistaan paljon. Esimerkiksi Hioksella, Rodoksella, Kreetalla ja Kyproksella puhutaan hyvin tunnistettavia murteita. Dimotiki-standardikieli on lähinnä Peloponnesoksen kansankieltä. Ateenan katukieli on nykyään murresekoitus, mutta aikaisemmin Ateenassa puhuttiin ns. vanhaa ateenan murretta, joka elää yhä mm. Euboian saarella ja Attikan maaseudulla. Myös pohjoiset murteet muodostavat oman erityisen murreryhmänsä. Aigeian meren saarilla murteiden kirjavuus on suurinta, onhan kyse saarista.

Katso myös


- Kreikkalaiset kirjaimet
- Muinaiskreikka

Linkkejä


- Βικιπαίδεια. Κύρια Σελίδα Kreikankielinen Wikipedia

Sanakirjoja nykykreikan ja muiden kielten välillä


- [http://www.kypros.org/cgi-bin/lexicon Kreikka - Englanti, Englanti - Kreikka].
- [http://www.websters-online-dictionary.org/definition/Greek-english/ Kreikka - Englanti]: Webster's Rosetta Edition.
- [http://www.filol.csic.es/dge/ Kreikka-Espanja]. luokka:kielet Luokka:Kreikan kielet Luokka:Kyproksen kielet als:Griechische Sprache ms:Bahasa Greek ko:그리스어 ja:ギリシア語 simple:Greek language th:ภาษากรีก



Länsimaa

Länsimaat on hieman epämääräinen kulttuurillisia, poliittisia ja maantieteellisiä seikkoja sisältävä käsite, jolla viitataan useimmiten Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Länsi-Eurooppaan (noudattaen kylmän sodan aikaista jakoa). Länsimaissa voidaan kulttuurillis-poliittisessa mielessä katsoa olevan mukana myös länsimaiden siirtokunnista itsenäistyneet maat, Australia ja Uusi-Seelanti sekä kenties Israel, joka on länsimaiden pitkäaikainen liittolainen, ja jonka väestöstä suuri osa on peräisin Euroopasta. Varsinkin aiempina vuosikymmeninä puhuttiin usein ensimmäisestä, toisesta ja kolmannesta maailmasta. Tällöin ensimmäinen maailma piti sisällään länsimaat. Pitää kuitenkin erottaa "läntinen yhteisö" sosioekonomisesta termistä "ensimmäinen maailma" siinä, että esimerkiksi Etelä-Amerikka lasketaan joskus osaksi läntistä yhteisöä, mutta suuri osa maanosan asukkaista on köyhiä. Japani on rikas ja osa "ensimmäistä maailmaa", mutta ei ole kulttuuriltaan länsimainen. Lännen vastapoolina on perinteisesti nähty itä, johon kuuluu Venäjä, Itä-Eurooppa, ja Aasian maat. Tämän tyyppiset vanhat jaot ovat käyneet kyseenalaisemmiksi maailman muuttuessa, mutta niitä käytetään edelleen. Länsi-Itä -akselia muistuttaa läheisesti jako (rikkaaseen) pohjoiseen ja (köyhään) etelään, jossa viitataan vaurauden jakaantumiseen maapallolla. Käsitteen ideologisesta puolesta voidaan sanoa, että länsimaat katsovat usein edustavansa modernisaatiota, demokratiaa, sivistystä ja jopa rauhaa. Tämä tulee hyvin ilmi esimerkiksi Euroopan unionin perustuslaissa. Länsimaiden ulkopuolella asuvat ihmiset saattavat kuitenkin usein ensimmäisenä ajatella kolonialismia tai 1900-luvun verisiä sotia, kun kuulevat puhuttavan länsimaista. luokka: kulttuuri luokka: maantiede

Rikoslaki

Rikoslaki on laajassa merkityksessä sama kuin rikosoikeudellinen lainsäädäntö, ahtaassa merkityksessä erityinen laki, johon on sisällytetty tärkeimmät rikoksia ja niiden seuraamuksia koskevat säännökset. Rikoslain tarkoituksena määritellä rikolliset teot ja estää niitä. Suomen nykyinen rikoslaki annettiin 1889, ja se tuli voimaan 1894. Sitä on monilta osin myöh. muutettu. Rangaistussäännöksiä on muissakin laeissa kuin rikoslaissa, joskin vankeusrangaistuksen uhkan sisältävät säännökset pyritään nyk. keskittämään rikoslakiin. Rikoslainsäädännön vireillä olevan kokonaisuudistuksen myötä rikoslaki on tarkoitus uusia vaiheittain. Uudistuksen ensimmäisen vaiheen lainmuutokset tulivat voimaan vuoden 1991 alusta ja toisen vaiheen syysk. 1995. Lisäksi rikoslakiin on tehty useita vähäisempiä osittaisuudistuksia. Kaikkia rikoksia koskevat yhteiset säännökset eli niin sanotut rikosoikeuden yleiset opit uudistettiin 2003 ja muutokset tulivat voimaan 2004. Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että alle 15-vuotiaana rikoksen tehneet eivät joudu oikeuteen eikä heitä rangaista rikosoikeudellisesti. Alle 15-vuotiaisiin sen sijaan voidaan kohdistaa lastensuojelullisia toimenpiteitä, esimerkiksi sijoittaa heidät lastenkotiin. Kun henkilö täyttää 15 vuotta, hän on rikoksistaan rikosoikeudellisesti vastuussa ja hänet voidaan siis tuomita sakkoihin, ehdolliseen vankeuteen, nuorisorangaistukseen, yhdyskuntapalveluun tai ehdottomaan vankeuteen. Alle 18-vuotiaita rikoksentekijöitä kohdellaan erityisen lievästi ja ehdottomia vankeusrangaistuksia alaikäisille langetetaan vain ääritapauksissa. Vahingonkorvausvelvollisuus ei noudata rikosvastuun ikärajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että myös alle 15-vuotias joutuu korvaamaan rikoksella aiheuttamansa vahingot.

Rikos

Klassisen oikeustieteellisen määritelmän mukaan rikos on oikeudenvastainen tekijälleen syyksiluettava teko, josta laissa on säädetty rangaistus.

Seuraamukset rikoksista

Seuraamukset ovat niiden kohteeksi joutuvan oikeuspiiriin kajoavia haitallisia toimenpiteitä. Oikeusjärjestyksessä rikolliseksi määriteltyyn tekoon voi liittyä useammanlaisia seuraamuksia. Seuraamuksilla tarkoitetaan rikosoikeudessa yleensä niiden kohteeksi joutuvan kannalta haitallisia toimenpiteitä, joilla kajotaan yksilön oikeusjärjestyksen suojaamiin etuihin. Rangaistukset ovat luonnollisesti tärkein rikosoikeudellisten seuraamusten ryhmä, määritelläänhän jo itse rikoskin teoksi, josta oikeusjärjestyksen mukaan tulee seurata rangaistuksen. Rangaistusuhalla pyritään ehkäisemään haitallisena pidettyä käyttäytymistä jo ennakolta. Rangaistuksia ovat
- Sakko
- Vankeus
- Yhdyskuntapalvelu
- Ehdollinen vankeusrangaistus
- Nuorisorangaistus
- yhteisösakko
- kurinpidolliset seuraamukset ovat myös luonteeltaan ei-toivottavasta käyttäytymisestä seuraavia rangaistuksia. Tällaisia seuraamuksia on käytössä esim. virkamiehiä, sotilaita tai vankeja koskevissa kurinpitojärjestelmissä. Tämä rikosoikeudellinen kurinpito on eri asia kuin hallinnollinen kurinpito, jonka kohteeksi virkamies voi joutua esim. rikoksen takia. Turvaamistoimenpiteet voivat kuulua myös rikoksen seuraamuksiin. Luonteeltaan ne eivät ole kuitenkaan rangaistuksia. Turvaamistoimenpiteiden tarkoituksena on estää välittömästi uudet oikeudenloukkaukset. Turvaamistoimenpiteitä ovat esimerkiksi:
- pakkolaitokseen eristäminen
- ajokielto
- rikoksentekovälineen menetetyksi tuomitseminen l. konfiskaatio.
- liiketoimintakielto
- lähestymiskielto. Vaikka turvaamistoimenpiteiden tarkoituksena ei olekaan rankaiseminen, ne ovat niiden kohteen kannalta haitallinen seuraamus, sillä ne kohdistuvat oikeusjärjestyksen muutoin suojaamiin oikeuksiin. Ne voivat myös tosiasiallisesti merkitä niiden kohteeksi joutuvalle yhtä suurta haittaa kuin varsinaiset rangaistuksetkin. Niillä on mekitystä myös varsinaisen rangaistuksen mittaamisessa. Esim. pitkään ajokieltoon määrääminen voidaan ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa. ts. varsinainen rangaistus voi lieventyä tällöin. Vahingonkorvaus ei ole luonteeltaan rangaistus vaikka se usein rikoksen johdosta tuomitaankin maksettavaksi. Sen tarkoituksen on loukkauksen kärsineen saattaminen taloudellisesti mahdollisimman samanlaiseen asemaan kuin hän olisi ollut, ellei rikosta olisi tehty. Toimenpiteistä luopuminen. Rikosoikeudellisista toimenpiteistä voidaan myös luopua. Se merkitsee joko sitä, että poliisi jättää epäilemänsä rikoksen ilmoittamatta syyttäjälle tai syyttäjä jättää syytteen nostamatta tai oikeus jättää tuomitsematta. Tämä on mahdollista vähäisten, anteeksiannettavien rikoksien kohdalla, jos yleinen etu ei muuta vaadi. Erikseen syyttämättä tai tuomitsematta jättäminen on mahdollista myös huumausaineen käyttörikoksen kohdalla. Vankeusrangaistus voidaan määrätä myös ehdollisena.

Linkkejä


- [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 Rikoslaki] valtion säädöstietopankissa Finlexissä
- [http://www.heikniemi.net/rikoslaki/ Rikoslaki webissä -projekti] Luokka:Suomen laki

Liikenne

Liikenne on ihmisten, tavaroiden ja tiedon liikettä paikasta toiseen. Sanan englanninkielinen vastine transportation tulee latinan kielen sanoista trans ’läpi’ ja portare ’kuljettaa’.

Liikennemuotoja

Muodot ovat yhdistelmä verkkoja, kulkuneuvoja ja operaatioita, ja sisältävät kevyen liikenteen, autot, rautatiet, vesiliikenteen (laivat, vesireitit ja satamat) ja lentoliikenteen (lentokoneet, lentoasemat ja lennonjohdon). Liikenteen kentällä on useita asioita: löyhästi ne voidaan jakaa infrastruktuuriin, kulkuvälineisiin ja operaatioihin. Infrastruktuuri sisältää liikenneverkot (tiet, rautatiet, lentoreitit, kanaalit, putket, jne.) joita käytetään, kuten myös terminaalit ja asemat (kuten lentoasemat, juna-asemat, linja-autoasemat ja satamat). Kulkuvälineet kulkevat yleensä verkoissa, kuten autot, polkupyörät, junat ja lentokoneet. Operaatiot liittyvät järjestelmän hallintaan, niitä ovat mm. liikennevalot, ramppimittarit, junavaihteet, lennonjohto, jne. kuten myös säännöt, kuten kuinka rahoittaa järjestelmää (esim. tietullit tai polttoaineverot moottoriteiden tapauksessa). Laajasti puhuen verkkojen suunnittelu on siviilisuunnittelun ja urbaanin suunnittelun aluetta, kulkuvälineiden suunnittelu mekaanista suunnitteluaja erikoistuneet alialueet kuten merisuunnittelu ja ilmasuunnittelu, ja toiminnot ovat usein erikoistuneita, vaikka ne voivat ehkä kuulua operaatiotutkimukseen tai järjestelmäsuunnitteluun.

Liikenteen kategoriat


- (ei-ihminen) Liikenne eläimillä
- Kevyt liikenne
- Lentoliikenne
- Kaapeliliikenne
- Liukuhihnaliikenne
- Hybridiliikenne
- Moottoroitu tieliikenne
- Moottoroitu maastoliikenne
- Henkilökohtainen pikaliikenne (tarkoittaa automaattitakseja)
- Putkiliikenne
- Raideliikenne
- Laivaliikenne
- Avaruusliikenne
- Tulevaisuuden liikenne

Liikenne ja tietoliikenne

Liikenne ja tietoliikenne ovat sekä toistensa korvaajia että täydentäjiä. Voi olla mahdollista, että kehittynyt tietoliikenne voisi korvata ihmisten viestintätarpeen motivoivan liikkumisen, ts. että lennättimellä, puhelimella, faksilla tai sähköpostilla kommunikoitaisiin henkilökohtaisen tapaamisen sijaan, on havaittu, että välineitä hyväksikäyttävä kommunikaatio itse asiassa luo lisää vuorovaikutusta, joka sisältää myös henkilökohtaisen vuorovaikutuksen. Liikenteen kasvuun liittyy kommunikaatiota, joka on elintärkeä kehittyneille liikennejärjestelmille; junista, jotka kulkevat kahteen suuntaan yhdellä raiteella, lennonjohtoon, joka tarvitsee lentokoneen sijainnin taivaalla. On myös havaittu, että toisen lisääntyminen lisää myös toista. Toinen puoli liikennettä on rahdin kuljetus, joka on hamaan tulevaisuuteen tarpeellista mm. elintarvikkeiden ja muun energian kuin sähkön ja kaukolämmön kuljettamiseen. Tässä pinta- ja ilmakuljetukset kilpailevat keskenään. Pintakuljetuksissa rautatie- ja maantiekuljetukset kilpailevat manneralueilla ja merellä laivakuljetuksille ei ole korvaavaa kuletusmuotoa.

Liikenne, aktiviteetit ja maankäyttö

Asumistiheyden ja liikennemuotojen välillä on yhteys. Asemustiheys määritellään laskemalla kerrosalan (tai väestön) suhde maa-alaan. Sääntönä voidaan sanoa, että tiheyden ollessa alle 1.5, henkilöauto on sopiva väline. Tiheydet kuusi ja ylöspäin sopivat hyvin junille. Tiheydet kahdesta neljään eivät sovellu oikein hyvin tavalliselle julkiselle tai yksityiselle liikenteelle. Monet kaupungit ovat kasvaneet näihin tiheyksiin ja ne kärsivät liikenneruuhkista. Henkilökohtainen pikaliikenne voisi täyttää tämän tyhjiön. Maankäyttö tukee aktiviteetteja. Nämä aktiviteetit ovat avaruudellisesti erillään toisistaan. Ihmiset tarvitsevat liikennettä liikkuakseen paikasta toiseen (kotoa töihin, jonka jälkeen ostoksille ja kotiin, esimerkiksi). Liikenne on "toissijainen tarve", siinä mielessä että liikenne on itsessään tarpeetonta, mutta sitä vaaditaan matkojen päätepisteissä oleviin aktiviteetteihin. Hyvä maankäyttö aiheuttaa sen, että yleiset tarpeet ovat lähellä toisiaan (esim. asuintalot ja ruokakauppa), ja suuren tiheyden keskukset lähellä liikennelinjoja ja -keskuksia. Huono maankäyttö sijoittaa aktiviteetit (kuten työpaikat) kauas muista kohteista (kuten asutus ja kauppa). Liikenteen vaatimat rakennelmat käyttävät maata, ja kaupungeissa kadut (sisältäen tiet ja parkkialueet) voivat helposti ylittää 20 % kaikesta maankäytöstä. Tehokas liikennejärjestelmä vähentää tarpeetonta maankäyttöä.

Liikenne, energia, ympäristö ja turvallisuus

Liikenne vaikuttaa ympäristöön monin tavoin. Se on tutkitusti yksi suurimmista ilmansaastuttajista, energiankuluttajista, maankäyttäjistä, tapaturmien aiheuttajista ja jätteiden tuottajista. Liikenne on energian merkittävä käyttäjä. Suurin osa liikennevälineistä polttaa hiilivetyjä. Jos nämä palavat vain osittain, syntyy saasteita. Vaikka kulkuneuvot läntisessä maailmassa ovat tulleet puhtaammiksi ympäristösäädösten takia, tämä on nollautunut autojen määrän kasvaessa. Öljyhuippu saattaa vaikuttaa merkittävästi liikenteen kehitykseen. Puhtaammat polttoaineet voivat vähentää saasteita. Suosituin vähäsaasteinen polttoaine tällä hetkellä on öljynporauksen sivutuotteena saatava maakaasu. Vety on vieläkin vähäsaasteisempaa, ainakin paikallisesti. Toinen keino on tehdä kulkuvälineistä tehokkaampia, joka vähentää saasteita ja jätteitä vähentämällä energiankulutusta. Jos sähköä voidaan käyttää, se on kaikkein tehokkain energiamuoto. Toinen keino on luoda energiaa käyttämällä polttokennoja, jotka ovat kahdesta viiteen kertaa yhtä tehokkaita kuin perinteisesti käytetyt polttomoottorit. Yksinkertainen, mutta erittäin tehokas keino on tehdä maalla kulkevat autot virtaviivaisiksi, koska jopa 75 % energiasta menee ilmanvastuksen voittamiseen. Toinen keino on kierrättää energiaa joka normaalisti menee jarrutukseen, mutta tämä johtaa monimutkaisempaan hybriditekniikkaan. Tieliikenne on varsin riskialtista; vuosittain auto-onnettomuuksissa Suomessa kuolee noin 300 ihmistä ja loukkaantuu lähes 5000 ihmistä. Suurin osa näistä onnettomuuksista johtuu inhimillisistä arviointi- ja havaintovirheistä, mutta osa johtuu myös puutteellisista liikennejärjestelyistä ja huonoista keliolosuhteista.

Liikennevälineitä


- Ahkio
- Auto
- Avaruusalus
- Helikopteri
- Hevonen
- Ilmalaiva
- Johdinauto
- Jolla
- Juna
- Kaivinkone
- Kameli
- Kanootti
- Kantosiipialus
- Katamaraani
- Kelkka
- Kimppakyyti
- Kuorma-auto
- Kuumailmapallo
- Lainelauta
- Laiva
- Lastenrattaat
- Lastenvaunut
- Lautta
- Leikkuupuimuri
- Lentokone
- Linja-auto
- Luistimet
- Matkailuauto
- Metro
- Moottorikelkka
- Moottoripyörä
- Moottorivene
- Mopo
- Mäkiauto
- Pikaraitiotie
- Polkuauto
- Polkupyörä
- Polkuvene
- Potkukelkka
- Potkupyörä
- Pulkka
- Purjelentokone
- Purjevene
- Pyöräpotkukelkka
- Raitiovaunu
- Reki
- Resiina
- Rollaattori
- Rullalauta
- Rullaluistimet
- Segway
- Skootteri
- Soutuvene
- Sukset
- Traktori

Liikenneyhtiöitä


- HKL
- TKL
- Connex
- Finnair
- Silja Line
- Viking Line
- VR
- ExpressBus Katso myös: Julkinen liikenne

Katso myös


- Luettelo liikenneaiheista
- Liikenne Suomessa Luokka:Liikenne ko:교통 ja:交通 simple:Transport th:การขนส่ง

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät


- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5  % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös


- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla


- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet


- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Humala

:Tämä artikkeli käsittelee kasvia. Humalalla voidaan tarkoittaa myös (yleensä etanolin aiheuttamaa) päihtymystä. päihtymystä Humala (Humulus lupulus) on oluen maustamisessa käytetty Cannabaceae-heimon kasvi. Humala on Suomessa yleinen koristekasvi. Oluessa humalaa käytetään ennen kaikkea antamaan oluen makuun katkeruutta ja hedelmäisiä aromeja. Eri humalalajikkeet antavat erityyppisiä makuvivahteita.

Oluenpanossa käytettyjä humalalajikkeita

Suomessa
- Ahtanum (USA)
- Amarillo
- Brewer’s Gold
- Cascade (USA:n luoteisosat)
- Centennial
- Challenger
- Chinook
- Cluster (USA:n luoteisosat)
- Crystal
- First Gold
- Fuggles (Kentin alue, Englanti)
- Galena
- Goldings (Kentin alue, Englanti)
- Hallertau Hersbrucker ja Mittelfrüh (Saksa)
- Horizon
- Liberty (Englanti)
- Lublin (Puola)
- Millennium
- Mount Hood
- Northdown (Englanti)
- Northern Brewer
- Nugget
- Pacific Gem (Uusi-Seelanti)
- Perle (Saksa)
- Pride of Ringwood (Australia)
- Progress
- Saaz (Zatecin alue, Tšekki)
- Santiam
- Select
- Simcoe
- Spalt (Saksa)
- Sterling
- Strisselspalt (Ranska)
- Styrian Goldings
- Target (Englanti)
- Tettnang (Saksa)
- Tradition
- Vanguard
- Warrior
- Willamette
- Zeus Luokka:Olut Luokka:Viljelyskasvit Luokka:Humalat

Yhdysvallat

Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka. Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.

Historia

Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin. Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita. Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta. Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue. Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin. Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena. Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.

Politiikka

Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu. Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa. Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.

Yhdysvaltain ulkopolitiikka

Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta. Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa. Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia. Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.

Viimeaikaisia väittelynaiheita

Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.

Osavaltiot

Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Yhdysvaltain osavaltiot: Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

Maantiede

Havaiji Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.

Talous

Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta. Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten. Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa. Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.

Yhteiskunta

Väestö

Etniset ryhmät

Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä. Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta. Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000) Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.

Uskonto

Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989) Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin. Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.

Koulutus

Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä). Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

Kielet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.

Kulttuuri

Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).

Merkittävimmät luonnonvarat


- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka Luokka:Yhdysvallat zh-min-nan:Bí-kok ko:미국 ms:Amerika Syarikat ja:アメリカ合衆国 simple:United States th:สหรัฐอเมริกา

CIA

Central Intelligence Agency on Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu. Yksi CIA:n lempinimistä on ensimmäisen alkukirjaimensa mukaan "The Company". (vrt. "The Firm" joka viittaa FBI:iin). CIA:n päämaja sijaitsee Langleyssä Virginiassa. Yhdysvalloilla on muitakin tiedustelupalveluita kuin CIA. CIA toimii NSC:n (National Security Council) alaisuudessa ja sitä kautta on Yhdysvaltain kongressin valvoma. CIA:n tehtävänä on kerätä ja analysoida tiedustelutietoja ulkomaisista hallituksista, järjestöistä ja yksilöistä. Apuna CIA käyttää eri maissa toimivia asiamiehiä eli agentteja ja vakoilusatelliitteja sekä mm kuunteluasemia ja monia muita keinoja. CIA pyrkii myös aktiivisesti edistämään Yhdysvaltain etuja propagandan ja salaisten operaatioiden avulla. CIA:lla on maine sen käyttämistä kovista ja häikäilemättömistä keinoista taistelussa Yhdysvaltain todellisia ja kuviteltuja vihollisia vastaan. CIA:ta on joskus arvosteltu tehottomuudesta tiedustelutietojen keräämisessä: esimerkiksi se ei kyennyt ennakoimaan Intian ydinkokeita.

CIA:n salaiset operaatiot

CIA:n salaiset operaatiot ovat USA:n aktiivisen voimaan perustuvan ulkopolitiikan jatke. CIA pyrkii operaatoillaan tukemaan USA:n liittolaisryhmittymiä ja hallituksia sekä kaatamaan vihollisen hallituksia. Viholliset olivat kylmän sodan aikana kommunisteja, nyt terroristeja ja niiden todellisia tai kuviteltuja liittolaisia. Kuuban muututtua kommunistiseksi CIA teki Sikojen lahdella maihinnousuoperaation, joka päättyi huonosti. Maihinnousseet joukot olivat CIA:n kouluttamia. CIA yritti moneen otteeseen murhata Kuuban presidentin Fidel Castron. CIA ei saa murhata vieraiden maiden poliitikkoja kuin sodan aikana. Vietnamin sotaan liittyi Laosin "salainen sota" , jossa CIA:n kouluttamat paikalliset pyrkivät katkaisemaan Laosin kautta kulkevan huoltotien kommunistisesta Pohjois-Vietnamista Etelä-Vietnamiin, jossa kommunistisissit taistelivat USA:n tukemaa Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan. Operaatio ei loppujen lopuksi ollut menestys. Onnistuneempi CIA:n operaatio oli afgaanisissien tukeminen neuvostomiehittäjiä vastaan Afganistanin sodassa. CIA tuki myös 2001 Afganistanin sodassa Pohjoisen liittoa, joka kaatoi Talibanit.

Linkkejä


- [http://www.cia.gov CIA:n web-sivu]
- [http://www.foia.cia.gov/ CIA official Freedom of Information Act (foia) site]
- [http://www.in-q-tel.com/ In-Q-Tel official site]
- [http://www.csun.edu/CommunicationStudies/ben/news/cia/ On alleged CIA drug-smuggling]
- [http://www.gwu.edu/~nsarchiv/index.html George Washington University National Security Archive]:
  - [http://www.gwu.edu/~nsarchiv/news/20000919/ Documents on CIA involvement with Pinochet]
  - [http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB4/index.html On CIA involement in Guatemala]
  - [http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB146/ On CIA involvement with Nazi War Criminals (especially the Gehlen organization)]
- [http://www.archives.gov/iwg/index.html US National Archive's Nazi War Crimes and Japanese Imperial Government Records Interagency Working Group.]
- [http://www.thirdworldtraveler.com/CIA/CIA_Diary_Agee.html Book excerpt from a leading whistleblower (Philip Agee)]
- [http://montages.blogspot.com/2005/01/outsourcing-intelligence.html "Outsourcing Intelligence"]
- [http://members.aol.com/bblum6/American_holocaust.htm Killing Hope by William Blum]
- [http://www.cia-on-campus.org/ CIA on Campus]
- [http://www.rotten.com/library/conspiracy/cia/ CIA information at Rotten.com]
- [http://fpiarticle.blogspot.com/2005/03/meet-first-president-of-world.html Video: "Meet the first President of the World Psychiatric Association" - Free Press international 3.18.2005] Luokka:Tiedustelu zh-min-nan:Tiong-iong Chêng-pò-kio̍k ko:미 중앙 정보국 ja:アメリカ中央情報局

Yhdistynyt kuningaskunta

Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvat Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti. Suomeksi koko valtiosta käytetään arkikielessä (myös sanomalehdissä) yleensä nimitystä Britannia tai Iso-Britannia, jopa Englanti, mutta nämä ovat valtion pienempiä osia ja siksi epätäsmällisiä (ja viimeksi mainittua walesiläiset, skotit ja pohjoisirlantilaiset voivat pitää loukkaavana). Englanniksi maan virallinen nimi on United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland. Maan pinta-ala on 242 342 neliökilometriä, eli noin 2/3 Suomen pinta-alasta. Asukasluku on noin 60 miljoonaa, joista miltei 20 miljoonaa asuu pääkaupunki Lontoon lähistöllä, nk. Suur-Lontoossa. Vallitseva kieli koko valtiossa on englanti, mutta kymri on käytössä sen rinnalla Walesissa ja gaeli vastaavasti Skotlannissa.

Historia

Yhdistynyt kuningaskunta yhdistyi vähitellen Ison-Britannian saarta hallinneista kuningaskunnista. Wales oli ollut englantilaisten hallitsema jo vuodesta 1284 ja se liitettiin virallisesti Englannin kuningaskuntaan liittosopimuksella 1536. Englanti ja Skotlanti olivat olleet saman hallitsijan hallitsemia jo vuodesta 1603, ja ne liittyivät pysyvästi Ison-Britannian kuningaskunnaksi 1707. Vuoden 1800 liittosopimus liitti Irlannin kuningaskunnan ja Ison-Britannian kuningaskunnan, jolloin muodostui Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. 1922 Irlannin 26 kreivikuntaa muodostivat Irlannin vapaavaltion, kuuden jäädessä liittoon, jonka nimeksi vaihdettiin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta 1927. Yhdistynyt kuningaskunta oli 1800-luvun merkittävin teollisuus- ja sotilasmahti ja siirtomaavalta, joka laajimmillaan käsitti noin 30 miljoonaa neliökilometriä ja lähes neljäsosan Maapallon väestöstä. Silloin syntyi sanonta, ettei Aurinko koskaan laske Brittiläisen imperiumin yltä. 1900-luvun alussa Yhdistyneen kuningaskunnan mahti väheni maailmansodissa ja siirtomaiden itsenäistyttyä. Yhdistynyt kuningaskunta on jäsenenä Kansainyhteisössä, Euroopan unionissa ja NATOssa. Sillä on myös toisen maailmansodan voittajavaltiona pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa ja veto-oikeus sen päätöksiin. Katso myös: Ison-Britannian kuningas

Politiikka

Yhdistynyt kuningaskunta on parlamentaarinen monarkia, jonka hallitsijana on tällä hetkellä kuningatar Elisabet II. Monarkilla on periaatteessa laajat valtaoikeudet, mukaan lukien oikeus julistaa sota. Teoriassa koko Yhdistyneen kuningaskunnan hallinto on olemassa monarkin suopeudesta. Käytännössä valtaoikeuksia ei käytetä, vaan valtaa käyttää demokraattisesti valittu parlamentti ja pääministeri, joka käyttää valtaansa monarkin nimessä. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti on kaksikamarinen, 659 jäseniseen alahuoneeseen jäsenet valitaan vaalilla, ja ylähuoneeseen nimitetään. Historiallisesti ylähuoneen jäsenyys on periytynyt, tämä järjestelmä on kuitenkin lopetettu. Pääministeri on parlamentin suurimman puolueen johtaja, tällä hetkellä pääministerinä on Labour-puolueen Tony Blair. Vuonna 1999 käynnistettiin Skotlannin parlamentti ja Walesin kansankokous, joista Skotlannin parlamentilla on lainsäädäntövaltaa. Pohjois-Irlannille on myös sovittu perustettavaksi parlamentti, tosin suunnitelman toteutus on nykyisin jäissä.

Osat

1999 Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan osat Yhdistyneen kuningaskunnan (UK) osat pinta-alan mukaan:
- 1. Englanti, 130 395 km²
- 2. Skotlanti, 78 782 km²
- 3. Wales, 20 779 km²
- 4. Pohjois-Irlanti, 14 139 km² Englannissa on yhdeksän hallituksen virastoaluetta koillinen, luoteinen, Yorkshire, Humber, itäiset sisämaat (East Midlands), läntiset sisämaat (West Midlands), itäinen, Suur-Lontoo, kaakkoinen ja lounainen. Alueet on edelleen jaettu kreivikuntiin (county) ja keskushallituksen alaisiin alueisiin, paitsi Lontoo, joka koostu kaupunginosista (borough). Skotlannissa on 32 paikallisneuvoston johtamaa aluetta. Walesissä on 22 keskushallinnon alaista aluetta, joista 10 on kaupunkipiirikuntia (County Borough), yhdeksän kreivikuntia ja kolme kaupunkeja. Pohjois-Irlannissa on 26 piiriä (District). Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluu myös joukko erillisalueita. De jure ne eivät ole Yhdistyneen kuningaskunnan osia, vaan kruununsiirtomaita, joiden ulkopolitiikkaa Yhdistynyt kuningaskunta hoitaa. Näitä ovat: Anguilla, Bermuda, Brittiläinen Intian valtameren territorio (British Indian Ocean Territory), Brittiläiset neitsytsaaret (British Virgin Islands), Caymansaaret, Falklandsaaret, Gibraltar, Guernsey, Jersey, Mansaari (Isle of Man), Montserrat, Pitcairn (Pitcairn Islands), Saint Helena, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret (South Georgia and the South Sandwich Islands) sekä Turks- ja Caicossaaret.

Maantiede

Turks- ja Caicossaaret Suurin osa Englannista on kumpuilevaa alankoa. Suurimmat joet ovat Thames ja Severn, joka laskee länteen Bristolin kanaaliin. Wales on enimmäkseen vuoristoista, korkein huippu on Snowdown 1085 m. Skotlannin maantiede vaihtelee, etelässä ovat alamaat ja ylämaat pohjoisessa ja lännessä, kuten myös Skotlannin korkein huippu, Ben Nevis 1343 m. Sisämaahan ulottuu monia vuonoja (firth), ja niiden suuntaisena kulkee syviä järviä (loch). Skotlannin rannikolla on useita saaria ja saariryhmiä, huomattavimmat ovat Hebridit, Orkneysaaret ja Shetlandsaaret. Pohjois-Irlanti on enimmäkseen kukkulaista, Irlannin kanssa on 360 km maarajaa. Yhdistyneen kuningaskunnan saarien määräksi arvioidaan 1098. Rannikon rikkonaisuuden vuoksi mistään kohtaa maata ei ole yli 125 km merelle. Britannian saaren erottaa mantereesta kapeimmillaan Doverin kohdalla vain 35 km levyinen Englannin kanaali. Doverista kulkee meren ali Kanaalin tunneli Ranskaan.

Talous

Yhdistyneen kuningaskunnan talous on yksi maailman suurimpia, BKT:n mukaan mitattuna sijalla kuusi, ja yksi vahvimpia Euroopassa, inflaatio, korot ja työttömyys (4,8 % 2004) ovat pysyneet matalina. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana valtio on yksityistänyt voimakkaasti ja pyrkinyt rajoittamaan hyvinvointivaltion ylläpitomenoja. Maatalous on tehokasta ja pitkälle koneistettua, tuottaen 60 % kulutetusta ruuasta vain 1 %:lla työvoimasta. UK:lla on laajat hiili-, kaasu- ja öljyvarat, energiantuotanto tuottaa 10 % BKT:sta, yksi suurimpia osuuksia teollistuneissa maissa. Sähköstä 80 % tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, joka tekee UK:sta maailman kuudenneksi suurimman hiilidioksidipäästöjen tuottajan. Palveluala, erityisesti pankkitoiminta, vakuutus ja yrityspalvelut tuottavat suurimman osan BTK:sta, ja työllistävät 70 % työvoimasta, teollisuuden osuuden edelleen vähentyessä. Turismi on myös tärkeä tulonlähde, maassa vierailee 24 miljoonaa turistia joka vuosi, mikä tekee siitä maailman kuudenneksi suosituimman turistikohteen. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on toistaiseksi jättänyt liittymättä euroalueeseen.

Väestö

Etniset ryhmät: englantilaiset 81,5 %; skotit 9,6 %, irlantilaiset 2,4 %; walesilaiset 1,9%; ulsterilaiset 1,8 %; länsi-intialaiset, intialaiset, pakistanilaiset ja muut 2,8 % Uskonnot: anglikaanit ja katoliset 40 miljoonaa, muslimit 1,5 miljoonaa, presbyteerit 800 000, methodistit 760 000, sikhit 500 000, hindut 500 000, juutalaiset 350 000 Kielet: englannin kieli, kymri (26 % Walesin väestöstä), skotlannin kieli; 60 000 puhujaa Skotlannissa

Kulttuuri

Pääartikkeli: Yhdistyneen kuningaskunnan kulttuuri Yhdistyneessä kuningaskunnassa on lukuisia kuuluisia yliopistoja ja korkeakouluja, joista vanhimmat ovat Cambridgen ja Oxfordin yliopistot. Britanniassa on syntynyt monta maailmankuulua tutkijaa, kuten Isaac Newton, James Watt, Charles Darwin, Michael Faraday, Charles Babbage, Alexander Fleming ja Tim Berners-Lee. Britit uskovat monien urheilulajien olevan kotoisin Britanniasta: jalkapallo, squash, golf, nyrkkeily, rugby, kriketti, snooker ja biljardi. Monet näistä ovatkin erityisen suosittuja Britanniassa ja valtakunnan entisissä alusmaissa. Tunnettuja proosakirjailijoita ovat esimerkiksi Jane Austen, Agatha Christie, Charles Dickens, Arthur Conan Doyle, Samuel Johnson, Mary Shelley, George Orwell ja J. R. R. Tolkien. Merkittäviä runoilijoita puolestaan ovat esimerkiksi William Shakespeare, George Gordon Byron (Lordi Byron), John Milton, Alfred Tennyson ja Rudyard Kipling. Musiikin alalla kuuluisia säveltäjiä ovat Ralph Vaughan Williams ja Andrew Lloyd Webber (mm. Oopperan kummitus). Britanniassa on monia korkeatasoisia orkestereita kuten BBC:n sinfoniaorkesteri ja Royal Philharmonic Orchestra. Lontoo on yksi maailman musiikkikeskuksista, siellä sijaitsevat monet tärkeät konserttisalit ja Royal Opera House, yksi maailman tärkeimmistä oopperataloista. Kuuluisia brittiläisiä rock-yhtyeitä ovat The Beatles, Rolling Stones, The Who, the Kinks, Led Zeppelin, Pink Floyd, Queen ja Uriah Heep. Edelleen Sex Pistols ja nykyisin Manic Street Preachers, Oasis, ja Radiohead. Lontoo on yksi maailman teatterikeskuksista. Teatterit sijoittuvat pääasiassa Lontoon West Endiin. Televisio- ja elokuvatuotanto on myös merkittävää, tärkein tv-tuottaja on BBC.

Merkittävimmät luonnonvarat


- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- lyijy
- kipsi

Merkittävimmät vientituotteet


- teollisuustuotteet
- koneet
- kemikaalit

Linkkejä


- [http://maps.google.com/maps?ll=54.278055,-2.131348&spn=11.409237,32.431641&z=12&t=h&hl=en Yhdistynyt kuningaskunta Google Mapsissa] Luokka:Yhdistynyt kuningaskunta ms:United Kingdom zh-min-nan:Liân-ha̍p Ông-kok ko:영국 ja:イギリス simple:United Kingdom th:สหราชอาณาจักร

Armeija

Armeija on puolustusvoimat, minkä tehtävänä on taistella maalla, merellä ja ilmassa. Puolustusvoimat jakautuu puolustushaaroihin. Suomessa puolustusvoimat koostuvat maavoimista ilmavoimista ja merivoimista. Armeijalla voidaan tarkoittaa armeijakuntien muodostamaa joukkoyksikköä, mikä on kuitenkin vain osa puolustusvoimia. Joissain muissa kielissä ja maissa armeijalla tarkoitetaan pelkästään maavoimia puolustushaarana.

Maavoimat

Maavoimat on yleensä jaettu taisteleviin, taistelua tukeviin ja huoltaviin aselajeihin. Taistelevan osan muodostaa jalkaväki. Jalkaväen taistelua tukevat kranaatinheittimistö, tykistö, panssarintorjunta, ilmatorjuntatykistö, (merivoimiin rannikkopuolustuksen osaksi liitetty) rannikkotykistö, pioneerit ja viesti. Huoltavia osia ovat huoltojoukot. Aselajit jaetaan luonteensa mukaisesti taisteleviin, taistelua tukeviin ja huoltaviin. Suomessa on voimassa kolmenlaisia maavoimien prikaatityyppiä: jalkaväkiprikaati 80, jääkäriprikaati 90 sekä valmiusyhtymä. Näissä joidenkin aselajien ryhmitys komppanioina tai pataljoonina prikaatissa vaihtelee.

Katso myös


- Suomen armeija, Suomen suuriruhtinaskunnan armeija
- Yhdysvaltain armeija

Armeija joukko-osastona

Armeija joukko-osastona koostuu yleensä armeijakunnista, jotka on edelleen jaettu divisiooniin ja/tai prikaateihin. Toisen maailmansodan aikana Suomessa toimivat Kannaksen armeija (talvisota) ja Karjalan armeija (jatkosota). Armeijaa suurempia joukko-osastoja ovat armeijaryhmä, rintama ja sotatoimialue (theatre of operations). Lännessä käytetään termiä armeijaryhmä, Neuvostoliitossa rintama. Esimerkiksi Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon toisessa maailmansodassa koostui kolmesta armeijaryhmästä (pohjoinen, keskinen ja eteläinen armeijaryhmä) ja liittolaisten armeijoista. Neuvostoliitossa vastaava joukko oli rintama, Berliinin taisteluun osallistuivat ensimmäinen valkovenäläinen rintama ja ensimmäinen ukrainalainen rintama. Länsiliittoutuneilla oli vastaavasti Euroopan sotatoimialueella kolme armeijaryhmää: kuudes, kahdestoista ja viidestoista. Vastaavasti kylmän sodan aikana Eurooppaan oli sijoitettu NATO:n pohjoinen armeijaryhmä (NORTHAG) ja keskinen armeijaryhmä (CENTAG). Luokka:Armeijat ja:陸軍 simple:Army

Erikoisjoukko

Erikoisjoukon määritelmäksi ei ole olemassa mitään yksiselitteisiä tunnusmerkkejä, mutta muutamia erikoisjoukoille tyypillisiä piirteitä ovat:
- Vapaaehtoisuus, erilliset pääsykokeet
- Tavallisista joukoista poikkeavat pääsyvaatimukset
- Rajoitettu operatiivinen käyttö
- Tehtävät ovat "tavallisesta" poikkeavia, vaativampia joko teknisesti, taktisesti, maantieteellisesti, varusteiltaan tai fyysisesti.
- Laaja-alainen koulutus
- Operatiivinen organisaatio ja varustus suunnitellaan aina erikseen tehtävän mukaan Eri mailla on hyvinkin erilainen tapa määritellä ja nimetä erikoisjoukkoja: terminologia yleisesti on sekavaa (special forces, specialized task unit, elite forces jne). Esimerkiksi Yhdysvaltojen armeijalla on tyypillistä käyttää erilaisia superlatiiveja mitä erilaisimpien tehtävien, joukkojen ja aselajien kohdalla. Toisaalta esimerkiksi Ranskan armeija ei käytä pahemmin tehostesanoja kuvaamassa joukkojaan. Usein myös termi "Valiojoukko"-termi (Elite Force) sekoitetaan erikoisjoukko-käsitteeseen. Valiojoukko-nimitystä käytetään vielä vapaammin ja määrittelemättömämmin kuin erikoisjoukko-nimitystä. Se liitetään usein esimerkiksi johonkin joukko-osastoon tai aselajiin, joko perinteiden, joukko-osaston tehtävien, historiallisten ansioiden tai aselajin erilaisuuden takia. Suomessa esimerkiksi valiojoukoksi (tai jopa erikoisjoukoksi) voidaan katsoa (kansainvälisestä näkökulmasta) muun muassa sissit. Itsensä valiojoukoksi on määritellyt myös muun muassa Karjalan prikaatin valmiusyhtymä. Armeijoiden lisäksi myös muilla valtion virastoilla ja tahoilla voi olla erikoisjoukkoja (esimerkiksi