:: wikimiki.org ::

Presidentinlinna

Presidentinlinna

Presidentinlinna on tasavallan presidentin edustusasunto Helsingissä Kauppatorin laidalla. Talo edustaa enimmäkseen pietarilaissävytteistä empire-tyyliä. Se on alun perin rakennettu yksityistaloksi, mutta muutettiin keisarilliseksi palatsiksi Carl Engelin suunnitelmien mukaan 1843. Ensimmäisen maailmansodan aikana linnassa oli sotasairaala. Venäjän vallankumouksen aikana se toimi venäläisen sotilas- ja työläisneuvoston päämajana. Vuoden 1918 sisällissodan aikana talossa oli saksalaisten ja myöhemmin suomalaisten esikunta. Vuosina 1919-1921 talossa oli Suomen ulkoasiainministeriö. Presidentinlinnaksi rakennus kunnostettiin vuonna 1921. Presidentinlinnassa järjestetään joka vuosi itsenäisyyspäivän tanssiaiset. Presidentin asunto sijaitsee nykyisin Mäntyniemessä. Presidentti Mauno Koivisto perheineen asui linnassa, kun Tamminiemi oli Kekkosen museona ja Mäntyniemi ei ollut vielä valmis. Ennen Koivistoja Linnassa ovat asuneet perheineen Kaarlo Juho Ståhlberg Lauri Kristian Relander, Pehr Evind Svinhufvud, Kyösti Kallio, Risto Ryti sekä Juho Kusti Paasikivi.

Linkit

- [http://www.presidentti.fi/fin/Instituutio/presidentinlinna.html presidentin sivut]
- [http://www.yle.fi/linnanjuhlat/linnanhistoria.html YLEn sivut]
- [http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/289 Presidentinlinna, Korttelit.fi] Luokka:Helsinki Luokka:Suomalaiset rakennukset

Carl Engel

lla]] Johan Carl Ludvig Engel (saksaksi) Johann Carl Ludwig Engel, (3. heinäkuuta 1778, Berliini, Saksa - 14. toukokuuta 1840, Helsinki, Suomi) oli saksalainen arkkitehti, joka työskenteli vuoden 1815 jälkeen Suomessa. Vuonna 1816 Engel valittiin johtamaan Helsingin uudelleenrakennuskomiteaa. Engel suunnitteli yli 30 rakennusta Helsingin ydinkeskustassa, mukaan lukien Helsingin Tuomiokirkon, Senaatintalon, Helsingin yliopiston päärakennuksen, yliopiston kirjaston, tähtitieteen laitoksen, Katajanokan Merikasarmin ja osia Kampin kasarmista. Engel laati myös Turun uuden, aikaisempaa väljemmän ja paloturvallisemman asemakaavan vuonna 1827 kaupungin lähes täysin tuhonneen palon jälkeen.

Engelin tärkeimmät rakennukset Helsingissä:

- Kenraalikuvernöörin palatsi (nyk. Vanha raatihuone, 1818)
- Senaatintalo (nyk. Valtioneuvoston linna, 1820)
- Kaartin kasarmi (nyk. puolustusministeriö, 1822)
- Kantonistikoulun päärakennus (nyk. osa Helsingin yliopiston Topelia-korttelia, 1823)
- Divisioonankomentajan talo (nyk. valtioneuvoston juhlahuoneisto Smolna, 1825)
- Vanha kirkko (1826)
- Pyhän Kolminaisuuden kirkko (1827)
- Yliopiston päärakennus (1832)
- Seurahuone (nyk. kaupungintalo, 1832)
- Yliopiston tähtitorni (1834)
- Katajanokan kasarmi (nyk. ulkoministeriö, 1838)
- Yliopiston kirjasto (1840)
- Keisarillinen palatsi (nyk. presidentinlinna, 1843)
- Nikolainkirkko (nyk. Suurkirkko/Tuomiokirkko, 1852) Engel, Carl Ludvig Engel, Carl Ludvig

1843

Tapahtumia

- Nikotiinin molekyylikaava löydettiin
- Evankelinen herätysliike erkani herännäisyydestä

Syntyneitä

- 15. heinäkuuta - Edvard Grieg, säveltäjä (k. 1907)
- 27. marraskuuta - Elizabeth Stride, Viiltäjä-Jackin kolmas tunnettu uhri (k. 1888)

Kuolleita

- 17. huhtikuuta - Samuel Morey, keksijä Luokka:1800-luku ms:1843 ko:1843년

Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäinen maailmansota käytiin vuosina 1914 - 1918. Se oli ensimmäinen sota, johon liittyi maita yli puolen maapallon alueelta. Se oli myös ensimmäinen motorisoitu sota. Vastapuolina sodassa olivat keskusvallat, joihin kuuluivat Saksa, Itävalta-Unkari, Bulgaria ja Ottomaanien valtakunta, sekä liittoutuneet ympärysvallat, joihin kuuluivat mm. Yhdistynyt kuningaskunta siirtomaineen, Ranska siirtomaineen, Kreikka, Italia, Romania, Venäjä, Serbia ja Yhdysvallat. Sodalle antoi muodollisen syyn Itävalta-Unkarin kruununperillisen arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurha, jonka teki "musta käsi"-nimiseen järjestöön kuuluva bosnialainen opiskelija Gavrilo Princip 28. kesäkuuta 1914 Sarajevossa. Sota alkoi Itävalta-Unkarin sodanjulistuksella Serbialle 28. heinäkuuta 1914. Sota päättyi 11. marraskuuta 1918 keskusvaltojen häviöön ja Saksa julistettiin yksin syylliseksi. "Musta käsi"-järjestön tarkoituksena oli liittää kaikki serbien asumat alueet Serbiaan. Itävaltalaiset väittivät Serbian salaisen palvelun auttavan järjestöä, mutta väitettä ei voitu todistaa ennen sodan syttymistä.

Sodan syyt

Ensimmäistä maailmansotaa on kutsuttu sodaksi, jota kukaan maa ei halunnut, mutta monien maiden eri valtapiirit provosoivat haluamaan. Erään teorian mukaan sodan todelliset syyt olivat Saksan taloudelliset ja poliittiset kunnianhimot. Nykytutkimus on nostanut yhdeksi pääsyyksi sodalle myös Yhdistyneen Kuningaskunnan halun pitää kiinni poliittisesta valta-asemastaan ja hidastaa Saksan nousua maailmanvallaksi. Myös Itävallan sisäpoliittiset ongelmat oli keskeinen syy sodalle ja maan valtaeliitti yritti viedä huomion sisäisiltä ongelmilta maan ulkopuolelle. Useimmat sotilasasiantuntijat olivat myös sitä mieltä, että sota jää lyhyeksi, korkeintaan kolmen kuukauden mittaiseksi, jolloin kustannukset ja miestappiot jäisivät vähäisiksi. 1900-luvun alussa Euroopassa poliittista tilannetta hallitsivat kaksi perustettua suurvaltaryhmittymää. Vuonna 1882 oli perustettu Saksan, Italian ja Itävalta-Unkarin välinen kolmiliitto ja 1891 perustettu Ranskan ja Venäjän välinen ystävyysliitto. Britit liittyivät myöhemmin kahdenkeskisillä sopimuksilla liittoon Ranskan ja Venäjän kanssa. Saksalla ja Ranskalla oli ollut kinaa raja-alueistaan jo Kaarle Suuren valtakunnan hajoamisen jälkeisistä ajoista lähtien. Ranska halusi saada takaisin kiistellyt Elssassin (Alsace) ja Lothringenin (Lorraine) maakunnat, jotka olivat pääosin 1600-luvulla valloitettu Ranskan yhteyteen, mutta menetetty vuonna 1870 Saksaa vastaan käydyssä sodassa. Venäjällä ja Itävalta-Unkarilla oli kiistoja Balkanin maista. Balkanilla asui paljon slaaveja, minkä vuoksi Venäjä tunsi sympatiaa tätä aluetta kohtaan. Samaan aikaan Saksan taloudellinen vahvistuminen ja erityisesti voimakas laivaston laajentaminen kismitti brittejä. Kruununperillisen murhan jälkeen Venäjä asettui Serbian puolelle ja Saksa Itävallan. Diplomaattisista neuvotteluista ei ollut apua selkkauksen selvittämiseksi.

Sodan kulku

Kaarle Suuren Kaarle Suuren Saksa julisti sodan Venäjää vastaan 1. elokuuta 1914 sen jälkeen, kun Venäjä oli aloittanut joukkojen liikekannallepanon. Saksa halusi murskata Venäjän armeijan ennen kuin se oli ehtinyt koota voimansa. Samalla Ranska aloitti liikekannallepanon ja Saksa julisti sodan myös Ranskaa vastaan. Tämän jälkeen saksalaiset joukot valtasivat Belgian ja Luxemburgin ja etenivät niiden läpi Pohjois-Ranskaan. Tällä tapaa saksalaiset kiersivät Ranskan itärajalleen rakentamat linnoitukset. Belgian valtaus antoi Isolle-Britannialle, joka oli yksi Belgian puolueettomuuden taanneista valtioista, muodollisen syyn julistaa sota Saksaa vastaan. Sen jälkeen kaikki Ison-Britannian siirtomaat ja dominiot tulivat emämaansa rinnalle. Japani liittyi Iso-Britannian ja Ranskan rinnalle elokuussa 1914. Japanilla oli taka-ajatuksena valtansa laajentaminen Kaukoidässä, ja Japanin sotatoimet rajoittuivatkin Saksan Tyynellä Valtamerellä hankkimien siirtomaiden valtaamiseen. Turkki ja Bulgaria liittyivät Saksan puolelle lokakuussa 1914. Bulgaria oli menettänyt alueita Serbialle maiden välisessä sodassa 1912, ja halusi nyt kostaa. Itävallan hyökkäys Serbiaa vastaan sodan alussa epäonnistui, mutta Bulgariasta voitiin avata toinen rintama Serbiaa vastaan. Talvella 1914 kaikki osapuolet joutuivat toteamaan, että tavoiteltua nopeaa ratkaisua ei oltu saavutettu. Sota muuttui uuvutussodaksi, jossa pyrittiin vastustajan voimien kuluttamiseen ja raaka-aineiden saannin rajoittamiseen. Italia pysytteli alkuun puolueettomana, sillä Saksa ja Itävalta eivät ilmoittaneet liittolaiselleen etukäteen sotaan ryhtymisestä kolmiliittosopimuksen edellyttämällä tavalla. Iso-Britannian ja Ranskan luvattua Italialle Itävallan italiankieliset alueet, liittyi se sotaan toukokuussa 1915. 1915 britit yrittivät avata uuden rintaman Turkkiin, ja käytiin Gallipolin taistelu. Uuden rintaman avaamisessa kuitenkin epäonnistuttiin. Portugali, Romania ja Kreikka liittyivät Saksaa vastaan 1916. Romanian osalta tämä johti katastrofiin, kun suurin osa maan alueesta miehitettiin nopeasti. Yhdysvallat liittyi Saksan vastaiseen rintamaan vasta huhtikuussa 1917. Yhdysvaltain liittymiseen vaikutti osaltaan Saksan helmikuussa 1917 aloittama rajoittamaton sukellusvenesota, eli ympärysvaltojen satamiin pyrkivien rahti- ja matkustajalaivojen upottaminen varoituksetta. Yhdysvallat oli myös saanut selville, että Saksa oli tunnustellut etukäteen Meksikon halukkuutta hyökätä Yhdysvaltoihin, ja luvannut Meksikolle tästä hyvästä Teksasin, Arizonan ja New Mexicon osavaltiot. Monet Latinalaisen Amerikan valtiot seurasivat Yhdysvaltain esimerkkiä ja julistivat Saksalle sodan, mutta eivät osallistuneet varsinaisiin sotatoimiin. Kansallisuusaatetta käytettiin molemmin puolin vastustajan heikentämiseksi. Saksa ja Itävalta lupasivat perustaa itsenäisen Puolan Venäjän kustannuksella, jolloin he pystyivät muodostamaan puolalaisista sotavangeista joukko-osastoja. Samaan tapaan Venäjä ja länsivallat kannustivat Itävallan slaavien, italialaisten ja romanialaisten kansallistunnetta. Kokonaisia tsekkiläisiä joukko-osastoja loikkasikin Venäjän puolelle, missä niistä ja sotavangeista muodostettiin Tsekkiläinen legioona. Englanti, Ranska ja Venäjä tunnustivat sen itsenäiseksi valtioksi. Venäjällä sota johti kahteen vallankumoukseen vuonna 1917, ensin tsaarinvastaiseen Helmikuun vallankumoukseen ja sitten kommunistiseen Lokakuun vallankumoukseen. Toisen vallankumouksen jälkeen Venäjä irrottautui sodasta Brest-Litovskin rauhansopimuksella, jossa se luovutti Saksalle Baltian maat, Puolan ja Ukrainan. Ensimmäisen maailmansodan on sanottu olleen sota, joka käytiin 1900-luvun tekniikalla, mutta 1800-luvun taktiikoilla. Varsinkin sodan länsirintamalla Ranskan ja Saksan välillä rintamalinja pysyi pitkiä aikoja lähes paikallaan, ja vähäisinkin eteneminen lunastettiin valtavin miestappioin. Erään arvion mukaan sotilaita kuoli yhteensä 8,5 miljoonaa. Sodan aikana käytettiin laajalti joitakin uusia aseita, kuten lentokoneita, sukellusveneitä ja taistelukaasuja. Myös panssarivaunuja käytettiin jossain määrin, pääasiallisesti ympärysvaltojen puolella, mutta niiden todellinen läpimurto jäi toiseen maailmansotaan. Ironisesti tehokkainta panssarivaunutaktiikkaa toisessa maailmansodassa käyttivät saksalaiset, jonka yritykset olivat ensimmäisessä maailmansodassa jääneet muutamaan vaunuun.

Sodan seuraukset

Ennen toista maailmansotaa ensimmäistä maailmansotaa kutsuttiin myös "sodaksi joka lopetti kaikki sodat". Hävitty sota johti Saksassa talouden romahdukseen ja inflaatioon ja yleisesti epäoikeutettuna pidetty rauhansopimus aiheutti tyytymättömyyttä, jotka osaltaan myöhemmin johtivat natsien valtaannousuun. Venäjän huono sotamenestys johti osaltaan Lokakuun vallankumoukseen ja Keisarillisen Venäjän loppuun, veriseen sisällissotaan ja lopulta Neuvostoliiton syntyyn. Uuvutussodan suunnattomat tappiot ja korkeat kustannukset rasittivat Euroopan talouksia. Ennen sotaa Ranska ja Yhdistynyt Kuningaskunta olivat "maailman pankkiireita" joilla oli enemmän saatavia muualta maailmasta kuin velkoja, ja Yhdysvallat kuului velallisiin. Sotakustannukset johtivat siihen, että Länsi-Euroopan suurvalloista tuli velallisia, vieläpä niin pahasti velkautuneita, että ilman Saksalle määrättyjä valtavia sotakorvauksia ne eivät olisi kyenneet suoriutumaan veloistaan. Neuvostoliitto kieltäytyi maksamasta Keisarillisen Venäjän velkoja. Maailmantalouden painopiste siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin.

Versailles'n rauha

Sodan päätyttyä Pariisissa kokoontuivat voittajavaltojen johtajat neuvottelemaan rauhanehdoista. Rauhansopimuksia kutsuttiin nimellä Versailles'n sopimus. Venäjää ei kutsuttu eikä hävinneillä keskusvalloilla ollut äänivaltaa. Käytännössä suurimman osan päätöksistä tekijät neljän suurinta voittajavaltiota (Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia ja Italia).
- Voittajavaltioiden sanelema
- Saksan "häpeärauha"
- Tuomittiin yksin sotasyylliseksi
- Riisuttiin aseista; sai pitää vain 100 000 sotilaan armeijan (Reichswehr), tiukat aserajoitukset.
- Ei sukellusveneitä, taistelulentokoneita, panssarivaunuja tai asevelvollisuutta.
- Valtavat sotakorvaukset
- Menetti siirtomaansa Kansainliiton säännöt sisältyivät rauhansopimuksiin.

Aluemuutokset sodan jälkeen

- Venäjästä irtosi itsenäiseksi Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Puola (ns. reunavaltiot).
- Itävalta-Unkari hajosi
- Itävaltaan ja Unkariin
- Kokonaan uutena syntyi Tšekkoslovakia
- Serbiasta, Montenegrosta ja Itävalta-Unkariin kuuluneista slaavilaisalueista muodostui Jugoslavia
- Etelä-Tiroli ja Istria liitettiin Italiaan
- Transsilvania liitettiin Romaniaan
- Galitsia liitettiin Puolaan
- Ottomaanien valtakunta hajosi Turkiksi ja sen alueet Lähi-Idässä päätyivät Iso-Britannian ja Ranskan valvontaan.
- Saksa menetti siirtomaansa, luovutti Elsass-Lothringenin alueen Ranskalle ja Reininmaa demilitarisoitiin. Tanska sai Pohjois-Slesvigin, Liettua Memelin alueen ja Puolalle ns. Puolan käytävä ja osia Sleesiasta. Danzigista (nykyinen Gdansk) tehtiin itsenäinen kaupunkivaltio. Luokka:Ensimmäinen maailmansota ms:Perang Dunia I ko:제1차 세계 대전 ja:第一次世界大戦 simple:World War I th:สงครามโลกครั้งที่หนึ่ง

Mäntyniemi

Mäntyniemi on vuonna 1991 valmistunut Suomen tasavallan presidentin virka-asunto. Mäntyniemi sijaisee Helsingin Meilahdessa. Sen suunnittelivat arkkitehdit Reima ja Raili Pietilä.

Aiheesta muualla

[http://www.presidentti.fi/fin/Instituutio/mantyniemi.html Mäntyniemen esittely tasavallan presidentin sivustolla] Luokka:Reima Pietilä Luokka:Virka-asunnot

Mauno Koivisto

Mauno Henrik Koivisto (25. marraskuuta 1923, Turku) on Suomen yhdeksäs presidentti. Hän oli presidenttinä kaksi perättäistä kautta ajalla 1982–1994. Mauno Koiviston aviopuoliso on Tellervo Koivisto ja heillä on yksi tytär, Assi.

Elämä ennen presidenttiyttä

Koivisto osallistui jatkosotaan kaukopartiomiehenä. Sen jälkeen hän opiskeli Turun yliopistossa (filosofian kandidaatti ja lisensiaatti 1953, tohtori 1956) ja sen ohessa työskenteli muun muassa ahtaajana Turun satamassa, josta myös ammensi aiheen väitöskirjaansa Sosiaaliset suhteet Turun satamassa (1956). Ennen presidentiksi tuloaan Koivisto kuului SDP:hen ja toimi mm. pääministerinä 1968-1970 ja 1979-1982. Hän oli johtajana Suomen Pankissa ajalla 1968-1977 ja oli mukana päättämässä muun muassa Suomen ulkomaankaupalle tärkeästä devalvaatiosta vuonna 1977.

Kaudet presidenttinä

Koiviston ura presidenttinä alkoi syksyllä 1981, kun Kekkonen joutui eroamaan presidentin tehtävästä terveydellisistä syistä. Tuolloin pääministerinä ollut Koivisto siirtyi Kekkosen tilalle virkaa toimittavaksi presidentiksi.

Ensimmäinen kausi 1982–1988

Vuoden 1982 presidentinvaalit jouduttiin pitämään ennenaikaisina johtuen Kekkosen eroamisesta presidentin paikalta kesken kauden. Koivisto ryhtyi presidentiksi tultuaan remontoimaan Suomen sisäpolitiikkaa ja ilmoitti vahvistavansa parlamentarismia. Kekkosen kaudelle tyypilliset virkamieshallitukset, eduskunnan hajoittamiset ynnä muut puhtaalle demokratialle vieraat ilmiöt saivat jäädä. Koivisto valitsi heti kautensa alusta pidättyvän roolin "reservissä". Koiviston mukaan presidentin kuului pysyä taustalla silloin kuin kaikki suijui hyvin. Presidenttiä tarvittiin hänen mukaansa vasta asioiden saadessa uusia käänteitä. Tämä näkyi selvimmin Koiviston tulkitessa yksipuolisesti uudelleen Pariisin rauhansopimusta ja yya-sopimusta heti Neuvostoliiton sisäisen tilanteen salliessa. Presidentin jättämää "valtatyhjiötä" ryhtyivät täyttämään pääministeriksi noussut Kalevi Sorsan, ulkoministeri Pär Stenbäck ja hänen seuraajansa Paavo Väyrynen sekä eduskunnan puhemies Johannes Virolainen. Urho Kekkonen nimitti yhteensä 21 hallitusta, Koivisto neljä. Suhdeluku 21:4 kertoo jotain olennaista kahden presidentin eroista, vaikka Kekkonen ehtikin hallita kaksi kertaa kauemmin ja osin levottomampana aikana kuin Koivisto. Koiviston käynnistämien uudistusten ansiosta Suomi muuttui sisäpoliittisesti repaleisesta, presidenttivetoisesta yhteiskunnasta yhdeksi maailman vakaimmista parlamentaarisista demokratioista. Ulkopolitiikka pysyi silti tiiviisti presidentillä, eikä hän muutenkaan halunnut kaventaa presidentin valtaoikeuksia. Aluksi monet epäilivät, ettei Koivistosta olisi edeltäjänsä Urho Kekkosen veroiseksi ulkopoliittiseksi voimahahmoksi. Veikkaus ei kuitenkaan osunut oikeaan. Koivisto teki useita historiallisia ja määrätietoisia ulkopoliittisia ratkaisuja, mutta tyyli oli aivan erilainen kuin edeltäjällään.Kekkonen pyrki näyttäviin aloitteisiin, vaikkei aina uskonutkaan niiden läpimenoon. Koiviston aktiivisuus taas oli kuin jäävuori: vain huippu oli näkyvissä. Koivisto ilmoitti ensimmäisen kautensa alussa jatkavansa edeltäjiensä Paasikiven ja Kekkosen linjalla. Koivisto matkusti Moskovaan vain viisi viikkoa virkaanastumisensa jälkeen. YYA-sopimuksen jatkaminen nostettiin esiin, vaikka se olisi ollut voimassa vielä kahdeksan vuotta. Paavo Lipposen mukaan Koiviston kuitenkin teki lopun Kekkosen aikaisesta nöyristelevästä suhtautumisesta Neuvostoliittoon päin sekä Moskovan sekaantumisesta Suomen asioihin. Myös professori Juhani Suomen mukaan linja idänsuhteissa ei pysynyt entisellään ja suomalaiset kääntyivät enemmän Neuvostoliittoa vastaan. Kotimaassa Koivisto tosin vakuutti ulkopolitiikan pysyvän ennallaan. Koiviston kauden alussa suhteet Ruotsiin viilenivät, kun Koivisto epäili ruotsalaisten sukellusvenehavaintoja.

Toinen kausi 1988–1994

Ulkopolitiikan saralla tapahtui tälläkin kaudella suuria muutoksia. Neuvostoliiton hajoamisen (1991) johdosta irtisanottiin YYA-sopimus sekä Pariisin rauhansopimuksen aserajoitukset. Myös Suomen Euroopan unioni -jäsenhakemus jätettiin Koiviston kaudella. Koivistoa voidaankin pitää ensimmäisenä presidenttinä, joka ratkaisevasti käänsi Suomen ulkopolitiikan painopisteen idästä länteen. Koiviston toinen merkkisaavutus oli tasavallan presidentin aseman parlamentarisoiminen. Koiviston presidenttikaudella presidentin toimikaudet rajattiin kahteen kauteen. Tämä päätös ei olisi koskenut vielä Koivistoa, mutta hän ei kuitenkaan enää asettunut ehdolle kolmanneksi kaudeksi. Syynä toimikausien rajaukseen oli ollut Kekkosen ylipitkä hallituskausi. Koiviston aikana myös vähennettiin presidentin valtaoikeuksia ja muutettiin presidentin vaalitapa valitsijamiesvaalista suoraksi kaksivaiheiseksi kansanvaaliksi (vuonna 1988 viimeinen valitsijamiesvaali). Toisella kaudella Suomi alkoi askel askeleelta irrottautua varovaiselta linjaltaan kohti yhdentyvää Eurooppaa. Suomi hakeutui entistä tiiviimpään yhteistyöhön länsivaltojen kanssa. Koiviston presidenttikaudella Suomesta tuli EFTA:n täysjäsen ja Euroopan neuvoston jäsen. Suomi sai myös toimia Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton presidenttien tapaamisen isäntänä vuonna 1990. Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston vuosikausien uurastus kantoi hedelmää 26.10.1989, jolloin Mihail Gorbatšov antoi Finlandia-talolla pidetyssä puheessaan varauksettoman tunnustuksen Suomen puolueettomuudelle. Vuonna 1992 Koivisto ilmoitti kantanaan, että Suomen tulisi liittyä Euroopan Yhteisön, nykyisen Euroopan Unionin jäseneksi. Jäsenhakemus jätettiin samana vuonna. Mainittakoon, että jäsenyysehdot lyötiin lopullisesti lukkoon 1.3. 1994, jolloin Koivisto jätti virkansa seuraajalleen Martti Ahtisaarelle. Vain harva valtionpäämies on voinut päättää elämäntyönsä yhtä historialliseen saranakohtaan. Koiviston kaudella maailma ja Suomen asema siinä muuttui nopeasti. Neuvostoliitto hajosi, Baltian maat itsenäistyivät, Tiananmenin aukiolla tankit murskasivat mielenosoittajia. Koivisto tuli tunnetuksi varovaisista lausunnoistaan ja "fundeeraamisesta". Koiviston varovaista tyyliä arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että erityisesti Koiviston ensimmäisen kauden alussa maailmantilanne oli huomattavan jännittynyt ja Neuvostoliitossa johtajat vaihtuivat tiheään tahtiin. Suomi pelkäsi työvoimapulaa ja alkoi houkutella paluumuuttajia muun muassa Ruotsista. Koiviston tokaisu, että inkeriläisiä kohdellaan paluumuuttajina, muovasi maahanmuuttopolitiikkaa vuosiksi eteenpäin.

Yhteenveto

Koiviston presidenttikausia voisi luonnehtia eräänlaiseksi äärimmäisyyksien ajaksi. Koiviston hallitseman 12 vuoden aikana Suomi koki niin häikäisevän taloudellisen nousun kuin tyrmäävän lamankin. Entisen pankinjohtajan rohdot eivät tehonneet ylikuumenneeseen talouteen. Koivistoa on syytetty 1990-luvulla koetusta lamasta, koska hän kannatti Harri Holkerin, Kalevi Sorsan, Esko Ahon ja Suomen Pankin johtajan Rolf Kullbergin ohella sittemmin vääräksi tuomittua vahvan markan politiikkaa. Laman puhkeamiseen vaikutti kuitenkin useita muitakin tekijöitä.

Poliittinen toiminta presidenttikausien jälkeen

Presidenttikautensa jälkeen Koivisto on esittänyt usein kriittisiä kommentteja maailmanpolitiikasta. Hän on kritisoinut NATOn roolia Kosovon sodassa ja syyttänyt Suomea Venäjän unohtamisesta. Niin ikään hän on vastustanut Suomen liittymistä NATOon.

Koivisto mediahenkilönä

Mauno Koivisto on kuuluisa myös paksuista kulmakarvoistaan. Näyttelijä Ismo Kalliota on kutsuttu leikkisästi "Vara-Manuksi" yhdennäköisyytensä ja turkulaisuutensa ansiosta (etenkin Koiviston presidenttikaudella). Koiviston harrastuksiin lukeutuu lentopallo, jota hän pelaa edelleen iästään huolimatta Sikariporras-joukkueessa, joka on voittanut Suomen mestaruuksia veteraanisarjassa. 1990-luvulla lehdet kirjoittivat myös hänen videopeliharrastuksestaan. Koiviston suosikkipeli tuolloin oli Nintendon Ice Climber. Koivisto on kertonut aina olleensa uskossa, vaikka hän ei sitä tuonut esille presidenttiaikanaan. Koivistolla on erinomainen venäjän kielen taito ja hän on ottanut kantaa Venäjän politiikkaan. Hänellä on ollut lämpimät suhteet erikoisesti Yhdysvaltain entiseen presidenttiin George Bushiin ja Neuvostoliiton entiseen presidentti Mihail Gorbatshoviin. Koiviston nauttimasta arvostuksesta kertoo jotain se, että tultuaan valituksi virkaansa presidentti George Bush soitti kymmenen eri maan ja hallituksen päämiehelle - yksi heistä oli Mauno Koivisto. Haastatteluissaan hän on paljastanut pitäneensä 1970-lukua Suomen historian ns. vaaran vuosina, kun on kysytty minkä uhan Neuvostoliitto muodosti Suomelle. Muistelmissaan hän on tuonut avoimesti esille myös tunteitaan; kun hän kertomansa mukaan autolla ajaessaan sai kuulla radiosta 21. elokuuta 1968 Neuvostoliiton suorittamasta Tšekkoslovakian miehityksestä, hän kertoo pysäyttäneensä autonsa tien reunaan ja purskahtaneensa itkuun. Koivisto on ollut Rooman Klubin kunniajäsen vuodesta 1984.

Koiviston kirjallinen ura

- Sosiaaliset suhteet Turun satamassa (väitöskirja), 1956
- Linjan vetoa, 1969
- Väärää politiikkaa, 1978
- Tästä lähtien, 1981
- Linjaviitat, 1983 (käännetty useille kielille)
- Politiikkaa & politikointia 1979–81, 1988.
- Maantiede ja historiallinen kokemus, 1992 (käännetty useille kielille)
- Kaksi kautta I, 1994
- Kaksi kautta II. Historian tekijät, 1995
- Liikkeen suunta, 1997
- Venäjän idea, 2001.
- Itsenäiseksi imperiumin kainalossa – mietteitä kansojen kohtalosta, 2004

Kirjallisuutta

Tellervo Koivisto, Seppo Lindblom, Jaakko Kalela, Olavi Arrakoski (toim.): Kyllä se siitä! Mauno Koiviston ensimmäiset kahdeksan vuosikymmentä. Tammi, 2003. (Mauno Koiviston 80-vuotisjuhlakirja)

Aiheesta muualla

- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32975&-find= Kansallisbibliografia] Koivisto Koivisto

Kaarlo Juho Ståhlberg

Kaarlo Juho Ståhlberg (ristimänimeltään Carl Johan, 28. tammikuuta 1865–22. syyskuuta 1952) oli Suomen ensimmäinen presidentti (1919 – 1925). Hän oli juristi ja julkisoikeuden tutkija sekä Nuorsuomalaisen Puolueen johtohenkilöitä - "varpusten" siiven henkinen johtaja. Ståhlberg oli Haminan kaupungin valitsema valtiopäivämies säätyvaltiopäivien porvarissäädyssä. Ståhlberg oli senaattori ja toimi niin sanotun Mechelinin senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä 1905-1907. Hän erosi koska ei voinut hyväksyä eduskunnan muotoilemaa, kauppa- ja teollisuustoimialan piiriin kuuluvaa jyrkkää alkoholin kieltolakia. Ståhlberg toimi eduskunnan puhemiehenä vuonna 1914. Suomen itsenäistyttyä hän oli eräs tasavaltalaisten johtohenkilöistä. Hän oli 1918 perustetun Korkeimman hallinto-oikeuden ensimmäinen presidentti. Ståhlberg vaikutti perustuslakikomitean puheenjohtajana merkittävästi Suomen uuden perustuslain (vuoden 1919 Hallitusmuoto) sisältöön. Hänet valittiin 25. heinäkuuta 1919 ensimmäiseksi Suomen tasavallan presidentiksi maltillisen oikeiston ja vasemmiston äänillä. Ståhlberg toimi presidenttinä vuosina 1919 - 1925. Ståhlberg oli 1930-luvulla liberaalista kansanpuoluetta edeltäneen Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustajana. Ståhlberg oli liberaali. Ståhlberg oli presidenttiehdokkaana vielä vuosien 1931 ja 1937 presidentinvaaleissa. Lapuan liike kyyditti 14. lokakuuta 1930 Kaarlo Juhon vaimoineen Ester Ståhlbergin kanssa Joensuuhun saakka, koska Kaarlo Juho Ståhlberg oli esiintynyt oikeistoradikaalia toimintaa vastaan. Muilutusta vastaan nousi yleinen mielipide ja operaation suunnittelusta epäilty Suomen armeijan pääesikunnan päällikkönä toiminut kenraalimajuri Wallenius joutui eroamaan.

Linkkejä

- [http://www.presidentti.fi/fin/henkilot/ståhlberg.html Tasavallan presidentti]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32969&-find= Kansallisbibliografia] Ståhlberg, K. J. Ståhlberg

Pehr Evind Svinhufvud

Pehr Evind Svinhufvud (15. joulukuuta 1861 - 29. helmikuuta 1944) oli Suomen tasavallan kolmas presidentti (1. maaliskuuta 1931 - 28. helmikuuta 1937). Hänen presidenttikaudellaan Suomi solmi hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Svinhufvud oli puoluetaustaltaan kokoomuslainen.

Nuoruus ja opinnot

Pehr Evind Svinhufvudin syntyi Sääksmäellä joulukuussa 1861. Hänen lapsuuttaan leimasi läheisten menetys, koska hänen isänsä, merikapteeni, hukkui Kreikan saaristossa pojan ollessa vasta 2-vuotias. Lapsi muutti asumaan isoisänsä luokse Sääksmäelle Rapolan kartanoon. Toinen menetys tuli, kun isoisä ampui itsensä ja Rapola pakkohuutokaupattiin. Tuolloin Svinhufvudin tie vei Helsinkiin yhdessä äidin ja sisaren kanssa. Svinhufvud hankki ensin tutkinnon historiassa, mutta varsinaisesti hän kunnostautui lakiopinnoissaan, joiden seurauksena hän teki työuransa alun Turun hovioikeudessa. Hänestä tuli myöhemmin käräjätuomari. Hän sai varsin nuorena paikan myös senaatin lainvalmistelukunnasta. Hän kuitenkin siirtyi ennen pitkää takaisin käräjätuomarin tehtäviin ja meni naimisiin Ellen Timgrenin kanssa.

Säätyvaltiopäiviltä Siperiaan

Koska Svinhufvudin suku oli aateloitu vuonna 1574, osallistui Pehr säätyvaltiopäiville aatelissäädyn edustajana ensi kertaa vuonna 1894. Edustaja profiloitui erityisesti Suomen kielen aseman puolustajana. Svinhufvudin poliittinen toiminta sai profiilinsa sen jälkeen, kun ensimmäinen sortokausi alkoi vuonna 1899. Ponnekas tuomari oli kiivas perustuslaillinen ja joutui siksi vaikeuksiin venäläisten viranomaisten kanssa. Hän katsoi, että Suomi puolustautui ja oli siksi oikeutettu jyrkkiinkin toimenpiteisiin. Viranomaisten silmätikuksi hän joutui myös siksi, että toimi prokuraattori (nyk. oikeuskansleri) Eliel Soisalon-Soinisen murhanneen ylioppilas Lennart Hohenthalin puolustusasianajajana. Säätyvaltiopäivien tultua lakkautetuiksi Svinhufvud osallistui uuden yksikamarisen eduskunnan toimintaan nuorsuomalaisen puolueen riveissä. Hänen jyrkät puheensa johtivat toistuvasti eduskunnan hajottamiseen jo sen avajaisissa. Puhemiehen tehtävänsä päätyttyä hän palasi siviilityöhönsä Lappeen tuomiokunnan käräjätuomariksi. Toinen sortokausi merkitsi Svinhufvudin uralle käännettä, joka näytti merkitsevän päätepistettä. Svinhufvud toimi jälleen perustuslaillisten ajatustensa puolesta ja kieltäyi 1914 tunnustamasta Venäjän kansalaista Konstantin Ivanovitš Kasanskia Suomen prokuraattoriksi, jolloin kenraalikuvernööri Frans Seyn erotti hänet tuomarinvirasta. Svinhufvud kieltäytyi eroamasta, jolloin hänet vangittiin ja lähetettiin karkotukseen Siperian Tomskiin. Karkotus ei kuitenkaan merkinnyt yhteyksien katkeamista, sillä kirjeenvaihto oli mahdollista ja rouva Ellen Svinhufvud kävi jopa tapaamassa miestään karkotuspaikassa. Svinhufvudin paluu Suomeen tuli mahdolliseksi Venäjän maaliskuun vallankumouksen seurauksena. Palattuaan hän sai sankarin vastaanoton. Hänen yhteiskunnallinen toimintansa alkoi jälleen, kun hänestä tuli ensin eduskunnan prokuraattori ja sitten itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja. Siinä asemassa hän myös antoi itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle Helsingissä Heimolan talossa 4.12.1917. Tuo julistus hyväksyttiinkin kaksi päivää myöhemmin 6.12.1917. Svinhufvud ryhtyi myös heti hakemaan tunnustusta hankitulle itsenäisyydelle vierailemalla Petrogradissa (ent. Pietari) V. I. Leninin luona 31.12.1917. Vierailu johtikin tunnustuksen saamiseen.

Itsenäisyyden aika

Kansalaissodan puhjettua vuoden 1918 alussa Svinhufvud jäi aluksi Helsinkiin. Hänen onnistui kuitenkin maaliskuussa paeta jäänmurtaja Tarmolla Tallinnaan, josta matkusti edelleen Saksaan ja takaisin Suomeen. Kapinan kukistuttua Svinhufvud pyrki valtionhoitajan asemassaan vaikuttamaan siten, että Suomi vahvistaisi itsenäisyyttään Saksan avulla. Hän kannatti Hessenin prinssi Friedrich Karlin valintaa Suomen kuninkaaksi. Kanta oli kuitenkin reaalipoliittinen. Svinhufvud ei varsinaisesti ollut kuningasvallan kannattaja. Saksan tappio maailmansodassa johti Suomen asettumiseen tasavallan tielle ja Svinhufvudin valtionhoitajakauden päättymiseen. Suomen itsenäisyyden ensi vuosina tarmokas patriootti toimi siviilitoimissa mm. pankkialalla. Hän oli ehdolla vuoden 1925 presidentinvaalissa kokoomuksen listalla saamatta kuitenkaan tarvittavaa kannatusta. Tuolloin valituksi tuli maalaisliiton Lauri Kristian Relander. Svinhufvud palasi maan tärkeimpiin poliittisiin tehtäviin vuonna 1930 tultuaan kutsutuksi pääministeriksi. Suomalainen yhteiskuntarauha oli tuolloin koetuksella, kun Lapuan liike oli voimakkaimmillaan. Svinhufvud määritteli viranhoitonsa linjaksi toisaalta toiminnan kommunismin muodostamaa uhkaa vastaan ja toisaalta yhteiskuntarauhan säilyttämisen. Lapuan liikkeen tuella pääministeri valittiin presidentiksi vuoden 1931 vaaleissa. Liikkeen loppu koitti kuitenkin jo seuraavana vuonna, kun yhteiskunnan rauhoittamiseen pyrkivä presidentti piti kuuluisan radiopuheensa Mäntsälän kapinan aikana. Maa alkoi rauhoittua. Presidenttinä Svinhufvud oli varsin vahva. Hän toimi ahkerasti sekä sisä- että ulkopolitiikan kysymysten parissa. Hänen ulkopolitiikkansa kulmakivi oli pohjoismaisen yhteistyön vahvistaminen etenkin puolustuspolitiikan alueella. Hän ei kuitenkaan onnistunut uudistamaan paikkaansa vuoden 1936 vaaleissa erityisesti siksi, että hallituskysymyksessä mielestään sivuutetuiksi tulleet sosialidemokraatit äänestivät häntä vastaan. Presidentiksi nousikin näin maalaisliiton Kyösti Kallio. Presidenttikauden päättyminen merkitsi Svinhufvudin aktiivisen yhteiskuntapoliittisen päivätyön päättymistä. Hän siirtyi viettämään ansaittuja vapaapäiviä kotitilalleen Luumäen Kotkaniemeen. Presidentti oli innokas tarkkuusammunnan harrastaja ja suojeluskuntamies. Ampujana hän oli vielä vanhuudenpäivinäänkin suomenmestaruustasoinen, suojeluskunnissa hän yleni vääpeliksi. Veteraanipoliitikko Svinhufvud pyrki osallistumaan vielä kerran Suomen asioiden hoitamiseen talvisodan lopulla matkustaessaan avunhakumatkalle Saksaan ja Italiaan. Sekä Hitler että Mussolini kieltäytyivät tapaamisesta, mutta tuolloisen paavin Pius XII:n presidentti pääsi tapaamaan. Jatkosodan aikana Svinhufvud tuki Suur-Suomi -ajattelua, mutta pitkäaikaisen valtiomiehen aika oli kuitenkin menossa mailleen. Hän kuoli kotonaan Kotkaniemessä kevättalvella 1944. Svinhufvudin jälkimaine antaa kuvan miehestä, jonka järkkymätön tahto johti voimakkaisiin tekoihin. Hänen perustuslaillinen idealisminsa muuttui voimakkaaksi maanpuolustushenkisyydeksi kaiketi vuoden 1918 tapahtumien seurauksena. Presidenttinä hän oli voimamies, vaikkakaan ei kyennyt kuuntelemaan kaikkia yhteiskunnan osia. Svinhufvud oli puukko vyötäisillä kulkeva viiksekäs isäntä, jonka suoraluontoisuus sekä johti häntä vaikeuksiin että siivitti hänen uransa mittoihin, jonka muisto on kauan säilyvä.
- 1907–1912 – Eduskunnan puhemies
- 1908–1914 – Lappeen tuomiokunnan tuomari
- 1917 — Prokuraattori
- 27. marraskuuta 1917 – 27. toukokuuta 1918 — Senaatin puheenjohtaja Svinhufvudin I hallituksessa
- 1918–12. joulukuuta 1918 – Valtionhoitaja
- 1930–1931 – Pääministeri Svinhufvudin II hallitus
- 1931–1937 – Suomen tasavallan presidentti
- 2. maaliskuuta 1932 – Piti Lapuan liikkettä kritisoineen radiopuheen, joka vaikutti liikehdinnän loppumiseen.

Aiheesta muualla

Risto Ryti

]] Risto Heikki Ryti (s. 3. helmikuuta 1889, Huittinen, k. 25. lokakuuta 1956 Helsinki) oli Kansallisen Edistyspuolueen poliitikko, talvisodan pääministeri ja 5. Suomen presidentti toisen maailmansodan aikana 1940–1944. Hän oli myös kansanedustaja, Suomen Pankin pääjohtaja (1924–1939 ja 1944–1945) sekä kahdesti valtiovarainministeri. Ryti oli koulutukseltaan lakimies.

Poliittinen ura

Ryti oli etenkin kansalaissodan jälkeen aatteiltaan erittäin vahvasti valkoinen ja vastusti sekä neuvostososialismia että Saksassa nousussa ollutta kansallissosialismia. Ryti oli poliittiselta kannaltaan nuorsuomalainen, sittemmin edistyspuoluelainen sekä myös katsomukseltaan anglofiili. Hänelle myönnettiin 1934 Victorian ritarikunnan komentajamerkki (Royal Knight Commander of the Victorian Order, KCVO) suurista ansioistaan suomalais-englantilaisten suhteiden hyväksi. Hän oli ollut todistamassa Mommilan veritekoja 1917, kun venäläiset matruusit surmasivat Alfred Kordelinin. Tammikuusta 1924 tultuaan Suomen pankin johtajaksi valtiovarainministerinä Kyösti Kallion hallituksessa ollut Ryti kannatti Bertil Ohlinin 1923 esittämiä ajatuksia ja tähtäsi nopeasti markan arvon vakauttamiseen. Kovan markan politiikka johti siihen, että Ryti piti kiinni kultakantaa tarkoittavasta puntasidoksesta niin pitkään, että reaalikorko Suomessa nousi ja lama syveni aiheuttaen pakkohuutokauppoja, pulaliikkeitä ja oikeistoradikalismia. Vuonna 1929 alkaneen kansainvälisen laman vuoksi Suomi luopui vasta 1931 puntasidoksesta. Punta oli tuolloin nykyistä dollaria vastaava maailmankaupan varantovaluutta, mikä piti puntaa kultakannassa. Rytin talouspolitiikka oli erittäin liberaalia. Hän uskoi Anders Chydeniuksen ajatuksiin ja piti kaikenlaista valtion puuttumista talouselämään pahana ja haitallisena. Hänen yleinen sosialisminvastaisuutensa ja samaan aikaan Neuvostoliitossa ja Saksassa nähdyt ääriesimerkit vaikuttivat varmasti myös hänen talouspoliittisten periaatteidensa syntyyn. Ryti toimi talvisodan ajan pääministerinä ja joutui presidentti Kyösti Kallion toistuvan sairastelun takia hoitamaan enenevässä määrin myös presidentin tehtäviä. Vastentahtoisesti muiden johtavien poliitikkojen, lähinnä Paasikiven toivomuksesta Ryti ryhtyi presidentiksi Kyösti Kallion kuoltua Helsingin rautatieasemalla ollessaan lähdössä kotiinsa Nivalaan. Presidentiksi hän tuli 19. joulukuuta 1940. Jatkosodan lopussa kesäkuussa 1944 Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop tarjosi sotilaallisesti ahtaalla olevalle Suomelle liittosopimusta, joka takaisi Saksan toimitukset Suomeen, mutta sitoisi Suomen Saksaan poliittisesti ja sotilaallisesti. Saksan häviö oli tuolloin jo varma, eikä Ryti halunnut tehdä poliittista itsemurhaa, vaan olisi halunnut viedä sopimuksen eduskuntaan. Marsalkka Mannerheim ja pääministeri Edwin Linkomies painostivat kuitenkin Rytin allekirjoittamaan tämän ns. Ribbentrop-sopimuksen omissa nimissään, minkä Ryti tekikin hyvin tietäen sen seuraamukset itselleen. Suomalaisen näkemyksen mukaan Ribbentrop-sopimus ei ollut valtiosopimus eikä sopimus vaan tasavallan presidentti Rytin kirjoittama yksityiskirje, vakuutus siitä, ettei hänen ollessaan presidenttinä Suomi tee erillisrauhaa Saksasta riippumatta. Kun Ryti sitten 4. elokuuta erosi teknisesti terveydentilaansa vedoten (oli tällöin kuitenkin ilmeisesti täysin terve), uudeksi presidentiksi valittu Mannerheim katsoi Rytin tekemän sopimuksen olevan pätemätön ja solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa. Rytiä vastaan nostettiin liittoutuneiden Valvontakomission vaatimuksesta myös perustuslain vastainen (sen mukaan ketään ei voi tuomita rikoksesta taannehtivasti eli teosta, joka ei ollut lain mukaan rikos tekohetkellä) sotasyyllisyyssyyte. Hannu Rautkallion ja Lasse Lehtisen uuden tutkimuksen mukaan Urho Kekkosella oli suuri rooli sotasyyllisyyslain laatimisessa. Samalla perusteella tuomittiin myös muita sotasyyllisiksi. Pääasiassa Paasikiven ja Kekkosen vaikutuksesta käyty sotasyyllisyysoikeus säätytalolla aiheutti senkin, että Suomi oli itse tuominnut syytetyt sotasyyllisiksi ennen kuin liittoutuneet olisivat ehtineet esittää vaatimuksia ulkomaisesta oikeudenkäynnistä. Suuret sotarikosoikeudenkäynnit käytiin Nürnbergissä vasta 1946. Oikeudenkäynnissä Ryti tuomittiin 10 vuodeksi kuritushuoneeseen. Oma sotasyyllisyysoikeudenkäynti saattoi pelastaa tuomitut kovemmilta liittoutuneiden langettamilta rangaistuksilta, mutta toisten näkemysten mukaan kyse oli lähinnä vain kotimaisesta politiikasta. Tuomiokäytännöstä ei ollut merkittäviä toista maailmansotaa koskevia kansainvälisiä ennakkotapauksia sotasyyllisyysoikeutta Suomessa käytäessä. Tuomiostaan Risto Ryti joutui lopulta kärsimään vankilassa reilut kolme vuotta, kunnes Paasikivi armahti hänet. Aika ajoin Suomessa keskustellaan sotasyyllisten kunnianpalautuksesta. Usein sanotaan, ettei heidän kunniaansa tarvitse palauttaa, koska he eivät ole sitä suomalaisen tavallisen kansan keskuudessa koskaan menettäneetkään. Tällä väittämällä vältetään se, että historiankirjoituksen ja käsityksen eläessä ajan mukana ei ole välttämätöntä uusia taannehtivasti oikeuden päätöksiä. Sotasyyllisiksi tuomituista Väinö Tanner pysyi OTK:n johdossa ja palasi vielä toiseen kertaan SDP:n puheenjohtajaksi.

Rytin hallitukset

- Rytin ensimmäinen hallitus: 1. joulukuuta 1939–27. maaliskuuta 1940 (118 päivää)
- Rytin toinen hallitus: 27. maaliskuuta 1940–19. joulukuuta 1940 (268 päivää)

Tiesitkö että...

Risto Ryti on Suomen presidenteistä ainoa, joka ei ole ollut päivääkään puolustusvoimien ylipäällikkö. Ylipäällikkyys oli annettu marsalkka Mannerheimille talvisodan alkaessa 1939 ja se pysyi hänellä vuoteen 1946 asti.
- Sukunimi "Ryti" taipuu myös ilman astevaihtelua, siis Ryti : Rytin. Valtioneuvosto, Kansallisbiografia ja Yleisradio noudattavat tätä oikeinkirjoitusta. Järviruokoa tarkoittava "ryti" taipuu ryti : rydin (5
- F). Nimien kohdalla käytäntö perustuu yleensä suvun omaan näkemykseen.
- Länsisuomalaiset talousmiehet Ryti, Tanner ja Paasikivi pitivät karjalaisten asuttamista muualle Suomeen kansantaloudellisesti niin kalliina, että kannattivat siirtoväelle mahdollisuutta jäädä kotiseuduilleen Neuvostoliitolle luovutettavalle alueelle muuttamisen sijasta.

Katso myös

- Ylen Suuret suomalaiset -ohjelmassa suomalaiset saivat äänestää suurinta suomalaista. Risto Ryti sijoittui äänestyksessä toiseksi.

Linkki

- [http://www.presidentti.fi/fin/henkilot/ryti.html Tasavallan presidentin Risto Ryti -sivut]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32972&-find= Kansallisbibliografia] Luokka:Suomi 1939-1945 Ryti Ryti ja:リスト・リュティ

Luokka:Helsinki

Artikkeleja Helsingistä sekä kohteista ja tapahtumista Helsingissä. Pääartikkeli: Helsinki Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Helsingin seudun kunnat Luokka:Uudenmaan maakunnan kunnat ko:분류:헬싱키

Luokka:Suomalaiset rakennukset

Luokka:Rakennukset ja rakennelmat Rakennukset, suomalaiset

Tañon Strait

Tanon Strait lies between the islands of Negros and Cebu in the Philippines. The strait connects the Visayan Sea to the Bohol Sea. Category:Straits ja:タノン海峡

niusy zujer motorola gry java Doda i Virgin Kredyt hipoteczny

:: RELATED NEWS ::

Crocidoliet
Crocidoliet is de gevaarlijkste, donkerblauwe vorm van asbest. Het is een vorm van het amphibole mineraal riebeckiet en heeft de samenstelling Na₂Fe^III₂Fe^II₃Si₈O₂₂(OH)₂ . Het vertegenwoordigt maar zo'n 4% van alle verwerkte asbest, de rest is meest chrysotiel. Er is wel vermoed dat deze vorm als enige de gezondheidsproblemen veroorzaakt, maar uiteindelijk zijn alle vorm

Vergelijking van Euler
De formule van Euler, genoemd naar haar ontdekker, de Zwitserse wiskundige Leonhard Euler, luidt:
:

e^+1=0 \,

. Het is een speciaal geval van de door Euler ontdekte formule :

e^=cos(\theta)+i\cdot sin(\theta)

. In navolging van Richard Feynman wordt deze vergelijking door wiskundigen wel De mooiste wiskundige formule van de wereld genoemd, o

Reiki
Reiki wordt door aanhangers beschreven als een aanvullende Alternatieve geneeswijze, ontwikkeld (of herontdekt) gedurende de Meiji periode (het einde van de 19e eeuw) door Mikao Usui (usui mikao 臼井甕男) in Japan. De bekendheid en populariteit van Reiki is gegroeid in de Westerse wereld

Alternatieve geneeswijze
Een alternatieve geneeswijze is een geneeskundige behandel- en/of onderzoeksmethode die niet aan westerse erkende universiteiten wordt onderwezen. Het kan hierbij gaan om zowel experimentele geneeswijzen - waarvoor nog geen wetenschappelijke bewijs bestaat, maar wel een wetenschappelijk plausibel mechanisme, geneeswijzen die in andere culturen dan de onze wel erkend zijn, en allerhande <

ROM
ROM staat voor Read Only Memory. (Eng. 'Alleen leesbaar geheugen') ROM-geheugen wordt gebruikt overal waar een apparaat ook wanneer het uitstaat een programma moet bewaren (normaal RAM-geheugen verliest zijn inhoud wanneer er geen spanning meer is), of wanneer het nooit of slechts zelden nodig is om het programma te wijzigen. ROM is, in tegenstelling tot wat sommige mensen denken, zeker niet sneller dan RAM; daarom werd op oude pc's het ROM door de computer snel in RAM gekopieerd alvorens het te

Ammoniumnitraat
Ammoniumnitraat is een goed oplosbaar zout met de molecuulformule NH₄NO₃. Ammoniumnitraat is een belangrijke kunstmeststof omdat zowel het kation (NH₄⁺) als het anion (NO₃^-) stikstof bevat. De stof wordt echter ook veel als explosief gebruikt, vooral in combinat

Kiwi's

- Apteryx australis (Zuidereilandkiwi)
- Apteryx haastii (Grote gevlekte kiwi)
- Apteryx mantelli (Noordereilandkiwi)
- Apteryx owenii (Kleine gevlekte kiwi)
- Apteryx rowi (Rowikiwi) De Kiwi's zijn loopvogels die van

Lengte (meetkunde)
Lengte is een van de afmetingen van een object. In het geval van een eendimensionaal object, zoals een lijnstuk of een touw, is het ook de enige afmeting. Voor tweedimensionale objecten, die min of meer als rechthoekig beschouwd kunnen worden, is de lengte doorgaans de grootste van de beide afmetingen. Ook voor driedimensionale objecten, die min of meer blokvormig zijn, is de lengte doorgaans de grootste van de drie drie afmetingen (naast

Dwergchimpansee
De bonobo (Pan paniscus) is een mensaap, en staat samen met haar naaste verwant de chimpansee (Pan troglodytes) van alle levende diersoorten het dichtst bij de mens. De beide diersoorten samen staan ook wel bekend als 'chimpansee', en de bonobo heette vroeger dwergchimpansee. Die naam is afgeschaft, mede omdat er een flinke overlap bestaat tussen de grootte van chimpansees en bonobo's. De bonobo is een

Amine
Een amine is:
- een functionele groep bestaande uit een stikstofatoom met daaraan gebonden drie koolstof- of waterstofatomen. Als twee van de drie bindingen waterstofatomen zijn, spreekt men van een primair amine, als één een waterstofatoom is, spreekt men van een secundair amine, als er geen waterstofatomen zijn gebonden van een tertiair amine.
- een