:: wikimiki.org ::

Presidentti

Presidentti

] Presidentti on valtionpäämies tasavaltalaisessa hallitusmuodossa. Presidentin asema otettiin käyttöön Yhdysvalloissa vuonna 1789. Etelä-Amerikan valtioiden itsenäistyessä myös ne ottivat käyttöön presidentin tittelin johtajilleen, usein tarkoituksellisesti perustaen perustuslakinsa Yhdysvaltain perustuslakiin. Suomessa kulloisenkin valtionpäämiehen titteli on tasavallan presidentti, entisiä presidenttejä puolestaan kutsutaan vain presidenteiksi. Euroopan ensimmäinen eurooppalainen presidentti oli Ranskan toisen tasavallan presidentti 10. joulukuuta valittu ja 20. joulukuuta 1848 virkavalan vannonut Napoleon Bonaparten veljenpoika Ludvig Napoleon, josta tuli 2. joulukuuta 1851 keisari Napoleon III. Ranskan ensimmäinen tasavalta oli vielä käyttänyt roomalaista järjestelmää, jossa johtajana olivat konsulit. Ensimmäinen presidentti Aasiassa oli Kiinan tasavallan presidentti Sun Jat-sen 1912. Afrikan ensimmäinen presidentti oli Liberian presidentti Joseph Jenkins Roberts 1848-1855 ja 1872-1874. Syy Liberian varhaiseen tasavaltalaisuuteen on se, että Liberia perustustaltaan yhdysvaltalaistyylinen maa, koska se perustettiin lähinnä kveekareiden pyrkimyksistä tarjota kotimaa Afrikkaan palaaville entisille orjille. Presidenttejä on valittu kansalaisten valitsemien valitsijamiesten kokouksen päätöksillä, suoralla kansanvaalilla tai parlamenttien valitsimina. Myös useat diktaattorit ovat virkanimikkeeltään presidenttejä, vaikka estävät käytännössä vastaehdokkaita kilpailemasta presidentin tehtävästä tasavaltalaisten periaatteiden mukaan. Voimakkaasti enemmistöparlamentaarisissa maissa ei presidentillä välttämättä ole suurta päivänpoliittista valtaa, vaan hän on pelkästään maan keulakuva. Tällöin todellinen johtaja on usein pääministeri. Tässä mielessä jotkin tasavallat muistuttavat parlamentaarisia monarkioita. Maita jossa presidentillä on merkittävästi valtaa maan asioihin, ovat mm. Yhdysvallat, Venäjä ja Ranska. Maita, joissa presidentti on lähinnä keulakuva, ovat esimerkiksi Saksa, Intia, Italia ja Irlanti.

Suomen tasavallan presidentti

:Pääartikkeli: Suomen presidentti. Suomen ensimmäiset valtionpäämiehet Pehr Evind Svinhufvud 1918 ja Carl Gustaf Emil Mannerheim 1918-1919 olivat valtionhoitajia, koska hallitusmuoto oli vielä vakiintumaton. Suomen ensimmäinen presidentti oli Kaarlo Juho Ståhlberg 1919-1925. Suomessa presidenteiksi on valittu kolmivaiheisella valitsijamiesäänestyksellä Kaarlo Juho Ståhlberg 1919, Lauri Kristian Relander 1925, Pehr Evind Svinhufvud 1931, Kyösti Kallio 1937, Juho Kusti Paasikivi 1950, Urho Kekkonen 1956, 1962, 1968 ja 1978 sekä Mauno Koivisto 1982 ja 1988. Poikkeuksellisia valintapoja on ollut Risto Rytin valitseminen presidentiksi 1940 Kyösti Kallion presidentiksi valinneiden vuoden 1937 valitsijamiesten avulla, Mannerheimin valinta presidentiksi 1944 eduskunnan päätöksellä, Juho Kusti Paasikiven valinta 1946 Mannerheimin presidenttikauden loppuun eduskunnan säätämällä lailla sekä Urho Kekkosen valitseminen lyhennetykssi nelivuotiseksi kaudeksi poikkeuslailla 1974. Ensimmäisen kerran Suomessa suoralla kansanvaalilla ilman valitsijamiehiä valittiin presidentiksi Martti Ahtisaari 1994. Vuoden 1988 vaaleissa Mauno Koivisto voitti valitsijamiesten suorittaman vaalin, mutta silloisen lain mukaan valitsijamiehiä ei olisi tarvittu, jos joku ehdokkaista olisi saanut yli 50 prosenttia kansan antamista äänistä.

Sanan alkuperä ja muita merkityksiä

Presidentti-nimitystä käytetään myös korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidenteistä ja hovioikeuksien presidenteistä. Myös järjestöt voivat kutsua johtajaa presidentiksi, esimerkiksi Lions-klubi ja Helvetin enkelit. Presidentti-nimitystä käytetään myös suuryhtiöiden hallitusten puheenjohtajista. Sanan presidentti alkuperä on ranskan kielessä, johon se muodostettiin latinan sanasta praesidēre (='johtaa'). Alkuperäisiin osasiinsa pilkottuna tämä latinan verbi tarkoittaa sananmukaisesti edessä istuvaa, so. pöydän päässä istuvaa eli puheenjohtajaa.

Katso myös

- Irlannin presidentti
- Italian presidentti
- Kiinan presidentti
- Kiinan tasavallan presidentti
- Ranskan presidentti
- Saksan presidentti
- Suomen presidentti
- Venäjän presidentti
- Yhdysvaltain presidentti Luokka:Politiikka Luokka:Valtionhallinto ja:大統領 simple:President

Tasavalta

Tasavalta on valtiomuoto, jossa kansa toimii johtajana ja jossa poliittinen valta perustuu ainoastaan kansan itsemääräämisoikeuteen. Tasavaltojen päämies on yleensä presidentti, mutta esimerkiksi Sveitsissä on sen sijaan seitsenhenkinen edustajisto. Presidentin valta-asema voi vaihdella hyvinkin suuresti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti on samalla hallituksen johtaja, mutta Saksan presidentin virka on lähinnä seremoniallinen. Tasavallan ja monarkian ero ei välttämättä ole suuren suuri, jos kuninkaan velvollisuudet ovat lähinnä seremonialliset. Näin voidaan väittää olevan esimerkiksi pohjoismaisissa monarkioissa. Luokka:Politiikka Luokka:Valtiomuodot ja:共和制 simple:Republic

1789

Tapahtumia

- George Washington valittiin Yhdysvaltojen ensimmäiseksi presidentiksi. (Ks. Yhdysvaltain presidentti.)
- Ranskan suuri vallankumous alkoi.
- HMS Bountyn kapina eteläisellä Tyynellämerellä.

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1700-luku ms:1789 ko:1789년 simple:1789

Etelä-Amerikka

Etelä-Amerikka on maanosa, joka sijaitsee Keski-Amerikan eteläpuolella. Etelä-Amerikan itsenäiset valtiot:
- Argentiina
- Bolivia
- Brasilia
- Chile
- Ecuador
- Guyana
- Kolumbia
- Paraguay
- Peru
- Suriname
- Uruguay
- Venezuela Ei-itsenäiset alueet:
- Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Falklandinsaaret (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Ranskan Guayana (Ranskan territorio) Luokka:Etelä-Amerikka Luokka:Mantereet zh-min-nan:Lâm Bí-chiu ko:남아메리카 ja:南アメリカ simple:South America th:ทวีปอเมริกาใต้

Valtio

Valtio on Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella". Yleensä tähän määritelmään liitetään myös vaatimus siitä, että väkivaltamonopoli yleisesti hyväksytään alueella. On hyvä huomata, että väkivaltamonopolin yleinen hyväksyntä on mahdollista myös diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa järjestelmissä. Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein: Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen, (yksityiseen) taloudelliseen ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Kansakunta on käsite joka viittaa yleensä valtion tai jonkin etnisen ryhmän jäsenten yhteisöön. Moderni valtio, jonka voi katsoa syntyneen feodalismin ajan jälkeen 1500-luvulta eteenpäin, on rakentanut legitimiteettinsä pitkälti siihen, että sen on katsottu olevan kansakunnan organisaatio, kansallisvaltio.

Suomen valtio

Suomessa valtion legitimiteetti perustuu demokraattiselle valtioteorialle ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa. Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.

Valtion tehtävät

(1900-luvun alussa Woodrow Wilsonin jaottelun mukaan)
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin läntisissä demokratioissa laajentunut.

Erilaiset valtiotyypit

Ideologia, jossa valtio puuttuu lähes täydellisesti yhteiskunnan toimintaan, tunnetaan nimellä totalitarismi. Suomessa valtioon kuuluu sellaisia piirteitä, että voidaan käyttää termiä hyvinvointivaltio. Libertaarisessa teoriassa valtio joko on minimaalisimmillaan supistettu pelkäksi väkivaltakoneistoksi, jolloin käytetään termiä yövartijavaltio (ideologiana minarkismi), tai valtiosta on luovuttu kokonaan ja siirrytty autonomisiin kapitalistisiin alueisiin (ideologiana anarkokapitalismi). Valtion valvomat oikeudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: negatiiviset oikeudet ja positiiviset oikeudet. Negatiivinen oikeus on vapaus joltakin: vapaus kidutuksesta tai oikeus tuoda mielipiteensä julki ilman rangaistusta (ts. sananvapaus). Positiivinen oikeus on oikeus johonkin: oikeus koulutukseen tai oikeus ruokaan. Perinteiset länsimaiset oikeusvaltiot pitävät ihmisoikeuksia ja muita negatiivisia oikeuksia usein itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan maan politiikan vasemmistolaisuus määrää sen, missä määrin positiivisia oikeuksia on toteutettu. Suomalainen hyvinvointivaltio pyrkii perinteisesti tarjoamaan hyvin suuren osan positiivisista oikeuksista. Monet kommunistiset ja totalitaristiset valtiot – Kiina etunenässä – loukkaavat kansalaistensa negatiivisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia oikeuttaen loukkauksen positiivisilla oikeuksilla. "Kansalaisilla ei ehkä ole sananvapautta, mutta he saavat syödäkseen" kuuluu heidän perustelunsa.

Yhteiskuntateoriat

Erilaiset yhteiskuntateoriat voidaan jakaa mm. individualistisiin ja kollektivistisiin. Alkuperäiset moraaliset yhteiskuntateoriat, joista kaikkien muiden teorioiden voidaan sanoa kasvaneen, ovat liberalismi, demokratia ja sosialismi. Historiallinen kehitys on tapahtunut tuossa järjestyksessä. Puoluepoliittinen ryhmittäytyminen on kuitenkin tapahtunut pitkälti erilaisten konkreettisten asia- ja intressiristiriitojen eikä suoraan suurten poliittisten teorioiden mukaan.
- Liberalismi
- Anarkokapitalismi: valtio loukkaa aina ihmisten oikeuksia, joten sitä ei voi perustella.
- Minarkismi: yövartijavaltio on pienin paha tai yövartijavaltio syntyy luonnonoikeuksia loukkaamatta (Robert Nozick)
- Sosiaaliliberalismi: yksilönvapauksista voidaan joustaa, kun heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi turvataan (John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria) tai kokonaishyöty on riittävä (utilitarismi)
- Demokratia
- Rousseau: jos kansan yleistahto määrää yksilöiden vastaisesti, toteutuu kollektivistinen vapaus eikä vapauden periaatetta näin loukata
- Hegel: valtio on ihmiskunnan kehityksen tulos ja itseisarvo, mahdollisuus ihmisille toteuttaa ei-itsekkäitä päämääriä
- Marxilaisuus: valtio on aina luokkaherruuden väline
- marxismi-leninismi: valtiovallasta on tehtävä proletariaatin herruuden väline
- anarkososialismi: valtiovalta, kuten muutkin herruden muodot, on tuhottava

Valtio organisaationa

Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani tai heimo ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio. Valtio tuli mahdolliseksi hierarkkisen organisaatiomuodon keksimisen myötä. Valtio mahdollisti uuden hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämän, verotuksen turvin. Quincy Wrightin mukaan kauppa ja teknologia edeltää organisatorista ja lakiin perustuvaa muutosta. Tämän mukaan globaali tietotekniikka ja globaali vapaakauppa ennakoisivat globaaleja organisaatioita ja globaaleja lakeja. Globalisaatio tuskin merkitsee valtion nopeata romuttumista, mutta selvästi sen roolin muuttumista. Itseorganisoitumista soveltaen globaali taso kontrolloi muodostuttuaan alempia, kulttuuria ja valtioita. Vrt. valtion kontrolli kansalaisiin. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa globaalia yhteistoimintaa. Em. kehitys korostaa mm. kokonaisturvallisuuden käsitettä.

Katso myös

- Luettelo valtioista
- sodankäynti valtioiden aikana Luokka:Politiikka Luokka:Hallinto ja:国家 simple:State th:รัฐ

20. joulukuuta

20. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 354. päivä (355. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 11 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Benjamin, Kerkko :- suomenruotsalainen kalenteri: Benjamin, Ben, Benny :- ortodoksinen kalenteri: Ignatios, Juha :- saamenkielinen kalenteri: Benne, Benjáme :- vanhemmissa kalentereissa: Ammon, Iisakki, Isaak, Israel, Jaakoppi, Jacob, Jacobus, Jakob, Jakop

Tapahtumia

- 1522 - Sulttaani Suleiman II hyväksyi Rhodoksen vallattuaan Rhodoksen ritarien (Johanniittojen) antautumisen ja evakuoinnin. He asettuivat lopulta Maltalle ja tulivat tunnetuksi nimellä Maltan ritarit. [http://www.tampereenhiippakunta.fi/piispa/puheet/?num=11218]
- 1803 - Louisianan maakauppa toteutui Yhdysvalloissa.
- 1860 - Etelä-Carolina irtautui ensimmäisenä Yhdysvaltain osavaltiona Unionista (eli Yhdysvalloista).
- 1880 - Ensimmäinen buurisota: Bronkhorstspruitin taistelu.
- 1915 - Viimeiset australialaiset joukot evakuoitiin Gallipolista.
- 1917 - Tšeka, ensimmäinen Neuvostoliiton salainen poliisi, perustettiin.
- 1960 - NFL (tunnettu myös nimellä Vietkong) perustettiin.
- 1989 - Operaatio "Just Cause": Yhdysvallat lähetti joukkoja Panamaan kukistamaan Manuel Noriegan hallinnon.
- 1995 - NATO aloitti rauhanturvatoiminnan Bosniassa.
- 1995 - Ilmailu: American Airlinesin lento 965:n Boeing 757 törmäsi vuoreen 50 km pohjoiseen Calista, Kolumbiassa. 160 ihmistä sai surmansa.
- 1999 - Vermontin korkein oikeus päätti Yhdysvalloissa, että homoseksuaaliset parit ovat oikeutettuja samoihin etuihin ja turvaan kuin naimisissa olevat heteroseksuaalisetkin parit.
- 1999 - Portugali palautti Macaon Kiinalle.

Syntyneitä

- 1537 - Juhana III, Ruotsin kuningas (1569–1592) († 1592)
- 1841 - Ferdinand Buisson, vuoden 1927 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja († 1932)
- 1868 - Harvey Firestone, yhdysvaltalainen autonrenkaiden valmistaja († 1938)
- 1890 - Jaroslav Heyrovský, tšekkiläinen vuoden 1959 Nobelin kemianpalkinnon saaja († 1967)
- 1901 - Robert Van de Graaff, fyysikko ja keksijä (Van de Graaffin generaattori) († 1967)
- 1902 - George Edward Alexander Windsor, Kentin herttua († 1942)
- 1920 - Väinö Linna, suomalainen kirjailija
- 1922 - George Roy Hill, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja Oscar-voittaja (Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat, Puhallus, Garpin maailma) († 2002)
- 1927 - Kim Young-sam, Etelä-Korean presidentti
- 1946 - Uri Geller, israelilainen "psyykkisten voimien" televisioesittäjä

Kuolleita

- 217 - Paavi Zephyrinus
- 1968 - John Steinbeck, amerikkalainen Nobel-palkittu kirjailija (s. 1902)
- 1982 - Artur Rubinstein, pianisti (s. 1887)
- 1996 - Carl Sagan, tähtitieteilijä ja kirjailija (s. 1934)
- 2001 - Léopold Sédar Senghor, Senegalin ensimmäinen presidentti ---- Katso myös: kalenteri ~ 19. joulukuuta, 21. joulukuuta Luokka:Joulukuu -12-20 ms:20 Disember ko:12월 20일 ja:12月20日 simple:December 20 th:20 ธันวาคม

1848

Tapahtumia

- Euroopan hullu vuosi
- Helmikuun vallankumous Ranskassa
- 21. Helmikuuta - Karl Marx ja Friedrich Engels julkaisevat kommunistisen manifestin.
- Maaorjuus lakkautetaan Itävalta-Unkarissa.
- Meksiko luovuttaa Yhdysvalloille luoteisosiaan, mm. Kalifornian.
- Nälänhätä, monet kuolevat nälkään.

Syntyneitä

- 7. kesäkuuta - Paul Gauguin, taidemaalari

Kuolleita

- 8. huhtikuuta - Gaetano Donizetti, italialainen säveltäjä Luokka:1800-luku ko:1848년 simple:1848

2. joulukuuta

2. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 336. päivä (337. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 29 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Anelma, Unelma :- suomenruotsalainen kalenteri: Beata, Beatrice, Bernice :- ortodoksinen kalenteri: Auvo, Mira, Mirka, Salomo :- saamenkielinen kalenteri: Álehttá, Álet, Állet :- vanhemmissa kalentereissa: Ausonius, Babiana, Beaata, Candida, Candidus, Faustus, Gabina, Lago, Longinus

Tapahtumia

- 1804 - Napoleon Bonaparte kruunattiin keisariksi.
- 1805 - Austerlitzin taistelu käytiin.
- 1915 - Albert Einstein julkaisi yleisen suhteellisuusteorian.
- 1942 - Manhattan-projekti: maailman ensimmäinen ydinreaktori saavutti kriittisyyden Chicagon yliopistossa. Hanketta johti Enrico Fermi ja reaktori toimi mm. nykyaikasten laivasto- ja ydinvoimareaktorien prototyyppinä.
- 1961 - Kylmä sota: Kuuban johtaja Fidel Castro julisti kansallisessa radiopuheessaan olevansa marxisti-leninistiläinen ja että Kuubasta tulisi kommunistinen valtio.
- 1971 - Arabiemiirikunnat yhdistyi.

Syntyneitä

- 1923 - Maria Callas, oopperalaulaja († 1977)
- 1968 - Lucy Liu, näyttelijä
- 1978 - Nelly Furtado, laulaja ja lauluntekijä
- 1981 - Britney Spears, laulaja

Kuolleita

- 1547 - Hernán Cortés, espanjalainen löytöretkeilijä ja konkvistadori
- 1814 - Markiisi de Sade, kirjailija
- 1993 - Pablo Escobar, kolumbialainen huumekeisari

Juhlapäiviä

- YK: Kansainvälinen päivä orjuuden poistamiseksi (International Day for the Abolition of Slavery). YK:n yleiskokous hyväksyi orjuutta vastustavan sopimuksen 2. joulukuuta 1949. ---- Katso myös: kalenteri ~ 1. joulukuuta, 3. joulukuuta Luokka:Joulukuu -12-02 ms:2 Disember ko:12월 2일 ja:12月2日 simple:December 2 th:2 ธันวาคม

Napoleon III

Napoleon III eli Charles Louis Napoléon Bonaparte (s. 20. huhtikuuta 1808 - k. 9. tammikuuta 1873) oli Ranskan presidentti ja keisari. Hän oli Napoleon Bonaparten veljenpoika.

Lapsuus ja nuoruus

Napoleon III:ta kutsuttiin ennen keisariuttaan Louis Napoleoniksi (vanh. suom. Ludvig Napoleon). Hänen isänsä Louis Bonaparte oli Napoleon Bonaparten nuorempi veli ja hänen äitinsä Hortense de Beuharnais Napoleonin ensimmäisen vaimon Josephine de Beuharnaisin tytär edellisestä avioliitosta. Louis Napoleon sai syntyessään arvonimen Hollannin prinssi, sillä Napoleon oli nimittänyt hänen isänsä Hollannin kuninkaaksi. Louis Napoleon joutui pakenemaan Ranskasta lapsena heinäkuussa 1815, Napoleonin kukistumisen jälkeen. Louis Napoleon eli nuoruudessa Sveitsissä, Saksassa ja Italiassa ja vietti varakasta elämää. Hän päätti jo nuorena tulla Ranskan hallitsijaksi ja olla setänsä veroinen. Louis Napoleon harrasti ammuntaa, miekkailua ja hevosajoja.

Vallankumouksellisena

Louis Napoleon liittyi yhdessä veljensä kanssa carbonarien johtamaan Italian vapautusliikkeseen. Louis Napoleon meni tapaamaan Strasbourgiin Waterloon veteraania. Veteraani ei kuitenkaan ottanut vakavasti Louis Napoleonin vallankumoushaaveita. Louis vietiin Pariisiin syytteeseen asetettavaksi. Seuraavan vallankumousyrityksen hän teki Boulognessa. Louis Napoleon lähti laivalla Lontoosta. Hänellä oli laivassa mukana pieni joukko vapaaehtoisia sotilaita. Hän nousi maihin Boulognessa ja meni paikalliseen varuskuntaan, jossa hänet vangittiin välittömästi. Napoleon III teki nämä vallankumousyritykset 1836 Strassburgissa ja 1840 Boulognessa. Napoleon tuomittiin elinkautiseen vankeuteen Hamin linnaan. Louis Napoleon oli kuusi vuotta Hamin linnassa. Hän kirjoitti kirjan "köyhyyden poistaminen" vankilassa. Louis Napoleon pakeni vankilasta linnan korjaustöiden aikana pukeutuneena työvaatteisiin ja lankkua kantaen. Louis Napoleon oli paossa uudelleen Iso-Britanniassa.

Presidenttinä

Napoleon palasi helmikuun 1848 vallankumouksen jälkeen Ranskaan. Louis Napoleon valittiin kansalliskokoukseen syyskuussa 1848. Hänet valittiin joulukuussa 1848 Ranskan presidentiksi. Louis Napoleon sai yli 5 miljonaa ääntä vastustaja Cavaignac sai yli miljoona ääntä . Louis Napoleon puhui saksaa paremmin kuin ranskaa, ja englantia todella hyvin. Louis Napoleon halusi esiintyä tasavaltalaisena. Louis Napoleon oli poliittisen juonittelun mestari. Hän suosi konservatiiveja ja perusti uuden hallituksen syksyllä 1849. Hän antoi konservatiivien säätää lakeja, jotka auttoivat radikalismin nousua Ranskassa. Louis Napoleon halusi levottomuuksien puhkeavan.

Vallankaappaus

Merkkejä kansanoususta oli tullut poliisin tietoon syksyllä 1851. Louis Napoleon määräsi lakisäätävän kokouksen vangitsemista. Työläiset nousivat kapinaan. Louis Napoleon kukisti kapinan verisesti yli 26 000 henkeä tuomittiin komiteoissa eri puolilla maata. 10 000 henkeä lähetettiin Algeriaan ja kolmisen sataa lähetettiin Cayenneeen tai Uuteen Kaledoniaan. Arviolta 1500 henkeä maastakarkoitettiin. Suoritettiin kansanäänestys, Louis Bonaparte sai pitää vallan.

Keisarina

Napoleon III teki vallankaappauksen 1851 ja julistutti itsensä keisariksi 2.joulukuuta 1852. Hallitusmuoto annettiin tammikuussa 1852. Presidentille annettiin toimeenpanovalta.Senaatti oli presidentin asettama. Senaatti ehdotti Louis Napoleonin julistamista keisariksi marraskuussa 1852. Kansanedustuslaitos menetti merkityksensä. Poliittinen oppositio vaiennettiin. Ranskan suurteollisuus kasvoi voimakkaasti ja sen seurauksena rakennettiin laaja rautatieverkko. Napoleon selvisi murhayrityksestä 28. huhtikuuta 1855. Napoleon pakeni toista murhayritystä 14.tammikuuta 1858. Napoleon edisti elinkeinoelämää suosimalla vapaata kauppaa. Hän myös kaunisti Pariisia. Pariisin jälleenrakentamisen taustalla olivat puhtaasti poliittiset ja sotilaalliset syyt. Ahtaita vanhoja katuja levennettiin ja rakennuksia vahvistettiin. Vanha keskiajan Pariisi hävitettiin. Kaikki tämä tehtiin tulevien vallankumouksien estämiseksi ja vallassa olevan hallituksen puolustamisen parantamiseksi. Paroni Haussman ohjasi Pariisin jälleenrakentamista vuosina 1853-1870. Napoleon III järjesti kansalle leipää ja sirkushuveja. Säännölisesti järjestettiin hovijuhlia ja maailmannäyttelyjä. Itämainen sota 1853-56 ja Sardinian auttaminen, Italian yhdistyminen ja sota Itävaltaa vastaan 1859 lisäsi Napoleonin kansansuosiota ja Savoyn vapautuminen ja Nizzan (Ranskan Rivieran) alueen saaminen Ranskalle, joka oli Ranskan viimeinen laajentuminen Euroopassa. Kuitenkin Meksikon sotaretki 1862-67, ja ranskalais-peräisen Keisari Maximilian teloitettaminen vähensi sitä . Tappiot sodassa Preussia vastaan aiheuttivat syyskuussa 1870 sekä hänen joutumisensa Sedanissa sotavankeuteen että vallankumouksen ja kolmannen tasavallan syntymisen. Napoleon asuntoa numero 6 Clarendo aukiolla Lontoossa, jossa hän asui vuosina 1838-39 ja 1846-48 kutsutaan Napoleonin taloksi. Napoleon III kuoli maanpaossa 9.tammikuuta 1873. Englannissa. Hänellä oli puoliso Eugénie. Napoleon III:n poika, Eugene kaatui Etelä-Afrikassa taistellessaan englantilaisten puolella sulukaffereita vastaan. Luokka:Ranskan hallitsijat ko:나폴레옹 3세 ja:ナポレオン3世 (フランス皇帝) th:นโปเลียนที่ 3

1912

Tapahtumia

- 1. tammikuuta - Kiinan tasavalta perustettiin.
- 6. tammikuuta - New Mexico liitettiin Yhdysvaltoihin 47. osavaltiona.
- 12. helmikuuta - Kiina otti käyttöön gregoriaanisen kalenterin
- 14. helmikuuta - Arizona liitettiin Yhdysvaltoihin 48. osavaltiona.
- 14. helmikuuta - Grotonissa, Connecticutissa otettiin käyttöön ensimmäinen dieselkäyttöinen sukellusvene.
- 5. maaliskuuta - Italialaiset käyttävät ensi kertaa ilma-aluksi tiedusteluun turkkilaisten linjojen takana Tripolissa.
- 7. maaliskuuta - Roald Amundsen ilmoitti etelänavan saavuttamisesta.
- 7. maaliskuuta - Lentäjä Henri Seimet teki ensimmäisen lennon Pariisista Lontooseen kolmessa tunnissa.
- 15. huhtikuuta - RMS Titanic upposi Pohjois-Atlantilla.
- 30. heinäkuuta - Yoshihito nousi Japanin valtaistuimelle Mutsuhiton kuoleman jälkeen. Meiji-kausi päättyy.
- 12. elokuuta - Marokon sulttaani Abd al-Hafiz luopui vallasta.
- 25. elokuuta - Kuomintang perustettiin Kiinassa.
- 8. lokakuuta - ensimmäinen Balkanin sota alkaa: Montenegro julisti sodan turkkilaisille.
- 16. lokakuuta - Bulgarialaiset lentäjät Radul Minkov ja Prodan Toprakchiev pommittavat rautatieasemaa Karaagacissa.
- 5. marraskuuta - Yhdysvaltain presidentinvaaleissa demokraattien Woodrow Wilson sai murskavoiton William Howard Taftia vastaan.
- 11. marraskuuta - Khios julistautui itsenäiseksi turkkilaisvallasta.
- 27. marraskuuta - Espanja julisti Marokon pohjoisosan protektoraatikseen.
- 28. marraskuuta - Albania julistettiin itsenäiseksi turkkilaisvallasta.
- 3. joulukuuta - Ensimmäinen Balkanin sota päättyy: Bulgaria, Kreikka, Montenegro ja Serbia solmivat aselevon Osmanien valtakunnan kanssa.
- Rudolf Steiner perusti Saksan antroposofisen seuran
- Mount Katmai Alaskassa räjähti.
- Piltdownin ihminen "löydettiin".

Syntyneitä

- 3. tammikuuta - Armand Lohikoski, elokuvaohjaaja (k. 2005)
- 6. helmikuuta - Eva Braun, Adolf Hitlerin rakastajatar ja vaimo
- 23. maaliskuuta - Wernher von Braun (k. 1977)
- 27. maaliskuuta - James Callaghan, UK:n pääministeri
- 26. toukokuuta - János Kádár, unkarilainen kommunistipolitiikko
- 23. kesäkuuta - Alan Turing, matemaatikko
- 25. elokuuta - Erich Honecker, DDR:n johtaja
- 5. syyskuuta - John Cage, säveltäjä
- 17. lokakuuta - Albino Luciani, Paavi Johannes Paavali I (k. 1978)

Kuolleita

- 30. maaliskuuta - Karl May, kirjailija
- 14. toukokuuta - August Strindberg
- 30. toukokuuta - Wilbur Wright
- 17. heinäkuuta - Henri Poincaré, matemaatikko
- 30. heinäkuuta - Mutsuhito, Japanin Meiji-keisari. Luokka:1912 ms:1912 ko:1912년 ja:1912年 simple:1912 th:พ.ศ. 2455

1855

Tapahtumia

- 22. elokuuta – Krimin sota ulottuu Suomeen. Englantilaiset alukset Odin, Driver, Gorgon ja Alban tekevät kommodori Scottin johtamana tiedusteluhyökkäyksen kohti Turkua. Taistelu kesti kolme tuntia, minkä jälkeen englantilaiset vetäytyivät.
- Aleksanteri II:sta Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas

Syntyneitä

Kuolleita

- 6. heinäkuuta - Venäjän tsaari Nikolai I
- 11. marraskuuta - Søren Kierkegaard, filosofi Luokka:1855 ms:1855 ko:1855년 th:พ.ศ. 2398

1874

Tapahtumia

Syntyneitä

- 24. maaliskuuta - Harry Houdini, kahlekuningas
- 7. toukokuuta - Ilmari Kianto, kirjailija
- 9. toukokuuta - Howard Carter, egyptologi
- 30. marraskuuta - Winston Churchill, brittiläinen poliitikko

Kuolleita

- Luokka:1800-luku ms:1874 ko:1874년 simple:1874 th:พ.ศ. 2417

Diktaattori

Diktaattori (latinasta sanelija)on itsevaltiaan tavoin hallitseva maan johtaja, jonka hallintoon liittyy joskus totalitaristisia ja poikkeuksetta autoritaarisia piirteitä. Diktaattori ei yleensä ottaen hyväksy minkäänlaista poliittista oppositiota. Valtiota, jota hän hallitsee kutsutaan diktatuuriksi. Termi on nykyisessä käyttötarkoituksessaan hyvin väljästi määritelty ja se kantaa negatiivista painolastia ihmisten yhdistäessä diktaattoreihin brutaalisuuden ja sortovallan.

Rooman diktaattori

:Pääartikkeli: Rooman diktaattori Rooman tasavallassa diktaattori oli virka, joka uskottiin luotettavalle roomalaiselle, joka otti hetkellisen vastuun valtakunnasta, etenkin sotatilanteessa. Yleinen pituus diktaattorin toimikaudelle oli kuusi kuukautta, jonka jälkeen senaatti saattoi jatkaa toimikautta toiset kuusi kuukautta. Diktaattorijärjestelmään turvauduttiin esimerkiksi puunilaissodissa. Tuolloin diktaattori ei merkinnyt hirmuhallitsijaa. Nykyaikana samaa käytäntöä on sovellettu Puolassa, etenkin jatkuvien kansannousujen yhteydessä. Yksi ihminen otti viranomaisvastuun levottomuuksien puhjetessa ja joissain tapauksissa tätä henkilöä kutsuttiin diktaattoriksi. Käytännössä todelliset diktaattorit eivät kutsu itseään siksi.

Diktaattori nykyaikana

Nykyaikana termiä "diktaattori" käytetään kuvaamaan johtajaa, jolla on ylen määrin henkilökohtaista valtaa. Sitä voidaan verrata muinaiseen määritelmään tyrannista, mutta tyrannian synonyymi se ei ole. Nykyaikainen diktaattorivalta eli diktatuuri on kehittynyt keskiajan jälkeen modernin kansallisvaltion ja nationalismin yhteydessä. On määritelmäkysymys, missä vaiheessa moderni diktatuuri on syntynyt. Ensimmäisenä uudenaikaisena diktaattorina on pidetty joskus Oliver Cromwellia, joskus Napoleon Bonapartea. Diktaattorit kuuluvat ennen kaikkea 1800- ja 1900-lukujen historiaan. Diktaattoreiksi on luonnehdittu hyvin monenlaisia johtajia aina laillisesti valtaanpantujen hallitusten ministereistä, kuten Antonio Salazar ja Engelbert Dollfuss, epävirallisiin armeijan komentajiin, kuten Manuel Noriega, ja lopulta stratokraatteihin, kuten Francisco Franco ja Augusto Pinochet. Nykymääritelmässään "diktatuuri" yhdistetään väkivaltaan ja sortoon. Tyypillisinä esimerkkeinä pidetäänkin Adolf Hitlerin, Josif Stalinin ja Mao Zedongin diktatuureja, jotka olivat vastuussa miljoonien ihmisten surmaamisesta. Termi assosioidaan myös megalomaniaan. Monet diktaattorit kehittävät itselleen massiivisen henkilökultin ja myöntävät itselleen hienolta kalskahtavia titteleitä ja kunniamerkkejä. Esimerkiksi Idi Amin, Ugandan diktaattori oli ollut brittiarmeijan luutnantti ennen maan itsenäistymistä 1962. Noustuaan diktaattoriksi hän nimitti itsensä "hänen korkeutensa, elinikäinen presidentti, sotamarsalkka Al Hadji Tri. Idi Amin, VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merien kalojen herra, sekä Britti-imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa". Joissakin tapauksissa vähäpätöisen sosiaalisen taustan omaava diktaattori on julistautunut monarkiksi: esimerkiksi Napoleon Bonaparte otti Ranskan keisarin arvonimen. Jean-Bedél Bokassa julistautui "Keski-Afrikan keisariksi" 1970-luvulla. Yhdysside diktaattorin ja armeijan välillä on hyvin yleinen. Monet diktaattorit pukeutuvat nimenomaan sotilasunivormuun korostaakseen yhteyttään aseelliseen mahtiin. Joissakin tapauksissa tämä on luonnollista, esimerkiksi Espanjan diktaattori Franco oli armeijan kenraaliluutnantti ennen valtaannousuaan ja Noriega vastaavasti Panaman asevoimien komentaja. Yhteys on sinänsä luonnollinen, sillä esimerkiksi latinalaisessa Amerikassa suurin osa vallankaappauksista on ollut armeijan tekemiä. Joissain tapauksissa yhteys on ainoastaan jälkikäteen luotu, esimerkiksi Stalin nimitti itse itsensä Neuvostoliiton generalissimukseksi eli ylipäälliköksi ilman mitään varsinaista sotilastaustaa.

Diktatuurityyppejä

Useimmat diktaattorit asettuvat valtaan vallankaappauksella tai vallankumouksella. Monissa tapauksissa tämä on heikon hallituksen syytä köyhissä tai muuten epävakaissa valtioissa; tällaisissa tapauksissa on aika helppoa organisoituneelle armeijaryhmälle ottaa valta. Tämä lähes stereotyyppinen skenaario on tunnettu sotilasdiktatuurina. Kaikki diktaattorit eivät kuitenkaan asetu valtaan laittomilla keinoilla; Salazar ja Dollfuss olivat talous professoreita, jotka lain keinoin asetettiin Portugalin pääministeriksi ja Itävallan kansleriksi. Yksi kuuluisimmista diktaattoreista, Hitler, sai vallan laillisesti demokraattisesti valitun presidentti Paul von Hindenburgin kuoltua. Yksi suurimmista diktatuurien heikkouksista, esimerkiksi Salazarin, Dollfussin ja Francon malliin, on se, että ne nojaavat ratkaisevasti henkilökohtaiseen johtajuuteen eivätkä ideologiaan, tai selviin perustuslaillisiin sääntöihin. Lisäksi diktaattori ei välttämättä halua nimetä selvää seuraajaa, tai kun seuraaja on nimetty, diktaattori ei välttämättä salli hänelle oman uran luomista. Tuloksena on, että diktaattorin kuolema usein horjuttaa valtarakenteita. "Yksipuoluejärjestelmä"-diktatuuri yrittää korjata tämän heikkouden keskittämällä vallan enemmän tai vähemmän ideologisesti homogeeniselle puolueelle, usein siinä määrin että muut puolueet määrätään laittomiksi. Kuuluisimpia monopolistisia puolueita ovat Kansallissosialistinen Saksan työväenpuolue, Fasistipuolue ja Kommunistinen puolue monissa eri maissa. Marxilais-leniniläisen teorian mukaan diktatuuri voi olla kollektiivinen, kokonaista yhteiskuntaluokkaa edustava (katso proletariaatin diktatuuri). Muut diktatuurit luovat perhediktatuurin, jossa usein yksi perheenjäsenistä (usein poika) perii vallan diktaattorin kuoleman jälkeen. Esimerkkejä tästä ovat Oliver Cromwell ja Robert Cromwell Englannissa, Chiang Kai-Shek ja Chiang Ching-kuo Taiwanissa ja Kim Il-Sung ja Kim Jong-Il Pohjois-Koreassa. Tämäntyyppiset diktatuurit kestävät harvoin kauemmin kuin kaksi sukupolvea. Usein diktaattori on kokematon hallitsija ja joutuu usein kilpailijoiden toimenpiteiden uhriksi, jotka on hiljennetty aikaisemmassa diktatuurissa. Joissakin tapauksissa, kuten Juan Carlos I Espanjassa ja Chiang Ching-kuo Taiwanissa, diktaattorin seuraaja voi tehdä liikkeen kohti demokratiaa tekemällä demokraattisia uudistuksia. Kaikkein vaikeimmin määriteltävä diktatuurin muoto on niin sanottu kuninkaallinen diktatuuri. Tällaisissa tapauksissa monarkki, keisari tai vastaava käyttää valtaa hyväkseen samaan tapaan kuin moderni diktaattori. On kuitenkin vaikea erottaa tätä ja absoluuttista kuninkaanvaltaa toisistaan. Esimerkki edellä mainitusta nykymaailmassa on Saudi-Arabia, jonka kuningas käyttää ylintä lainsäädännöllistä, oikeudellista ja toimeenpanovaltaa. Monet diktaattorit ovat huolehtivaisia omasta julkisuuskuvastaan ja näkevät suurta vaivaa kuvatakseen itsensä pystyvinä, sankarillisina ja hyväntahtoisina hallitsijoina. Useissa tapauksissa tämän toteuttamiseen käytetään tehokasta propagandakoneistoa ja usein lähes uskonnollisia mittakaavoja saavuttavaa henkilökulttia. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa fasistisen Italian koululaisten toistelema iskulause "Mussolini on aina oikeassa." Useimmiten tällaiset henkilökultit näyttävät ulkopuolisista hyvin silmiinpistävältä, esimerkkeinä esimerkiksi Saddam Husseinin entisen hallinnon pystyttämät diktaattorin monumentaaliset omakuvat ja Pohjois-Korean Kim Il Sungin ja Kim Jong Iliin liitetyt naivistiset pyhimyskertomukset.

Sivistynyt diktaattori?

"Sivistynyt diktaattori" on klassisen "valistuneen despootin" modernimpi versio, joka tarkoittaa epädemokraattista johtajaa joka käyttää poliittista voimaansa ihmisten hyväksi, ei pelkästään omien etujensa ajamiseen. Kuten monet poliittiset luokitukset, tämä termi kärsii sen subjektiivisuudesta. Johtajat kuten Franco, Pinochet, Mustafa Atatürk, Anwar Sadat ja Fidel Castro on luokiteltu sivistyneiksi diktaattoreiksi, mutta kaikissa näissä tapauksissa riippuu mielipiteestä, kuinka "sivistyneitä" he olivat tai ovat. Tarpeetonta sanoa on, että useimmat diktatuurit kutsuvat itseään sivistyneiksi ja usein näkevät demokraattiset järjestelmät sekavina, tehottomina ja korruptoituneina.

Nykyisiä diktaattoreja

- Fidel Castro, Kuuba
- Kim Jong Il, Pohjois-Korea
- Robert Mugabe, Zimbabwe
- Saparmurat Niyazov, Turkmenistan
- Muammar Gaddafi, Libya

Historiallisia tunnettuja diktaattoreja

- Sani Abacha, Nigeria
- Idi Amin, Uganda
- Jean-Bédel Bokassa, Keski-Afrikan tasavalta
- Nicolae Ceauşescu, Romania
- Tšiang Kai-šek, Kiina
- Oliver Cromwell, Englanti
- Anastasio Somoza Debayle, Nicaragua
- François Duvalier, Jean-Claude Duvalier, Haiti
- Francisco Franco, Espanja
- Miguel Primo de Rivera, Espanja
- Leopoldo Galtieri, Argentiina
- Adolf Hitler, Saksa
- Enver Hoxha, Albania
- Saddam Hussein, Irak
- Ajatollah Khomeini, Iran
- Ferdinand Marcos, Filippiinit
- Slobodan Milošević, Jugoslavia
- Ho Tši Minh, Vietnam
- Joseph Mobutu, Zaire
- Efraín Ríos Montt, Guatemala
- Benito Mussolini, Italia
- Manuel Noriega, Panama
- Juan Perón, Argentiina
- Augusto Pinochet, Chile
- Milton Obote, Uganda
- Mohammad Reza Pahlavi, Iranin Shaahi
- Pol Pot, Kambodža
- Antonio López de Santa Anna, Meksiko
- Josif Stalin, Neuvostoliitto
- Suharto, Indonesia
- Kim Il Sung, Pohjois-Korea
- Alfredo Stroessner, Paraguay
- Charles Taylor, Liberia
- Josip Broz Tito, Jugoslavia
- Mao Zedong, Kiina
- Kemal Atatürk, Turkki

Linkit

- [http://arthuredelstein.org/worlddictators/ The World's Dictators in 2004]
- [http://www.lamantiini.com/dporssi/index.php Diktaattoripörssi], huumorisävytteinen sivusto diktaattoreista Luokka:Valtionhallinto Luokka:Diktaattorit

Yhdysvallat

Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka. Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.

Historia

Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin. Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita. Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta. Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue. Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin. Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena. Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.

Politiikka

Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu. Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa. Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.

Yhdysvaltain ulkopolitiikka

Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta. Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa. Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia. Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.

Viimeaikaisia väittelynaiheita

Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.

Osavaltiot

Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Yhdysvaltain osavaltiot: Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

Maantiede

Havaiji Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.

Talous

Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta. Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten. Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa. Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.

Yhteiskunta

Väestö

Etniset ryhmät

Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä. Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta. Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000) Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.

Uskonto

Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989) Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin. Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.

Koulutus

Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä). Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

Kielet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.

Kulttuuri

Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka Luokka:Yhdysvallat zh-min-nan:Bí-kok ko:미국 ms:Amerika Syarikat ja:アメリカ合衆国 simple:United States th:สหรัฐอเมริกา

Ranska

Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.

Historia

:Pääartikkeli: Ranskan historia Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi. Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji. Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715). 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi. Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus. Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.

Politiikka

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP). Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä

Maantiede

Ranskan presidenteistä Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).

Ranskan eurooppalaiset alueet

rekisterikilvissä

- Elsass (Alsace)
- Aquitaine
- Auvergne
- Basse-Normandie
- Bourgogne
- Bretagne
- Centre
- Champagne-Ardenne
- Korsika (erikoisasemassa)
- Franche-Comté
- Haute-Normandie

- Île-de-France
- Languedoc-Roussillon
- Limousin
- Lorraine
- Midi-Pyrénées
- Nord-Pas-de-Calais
- Pays de la Loire
- Picardie
- Poitou-Charentes
- Provence-Alpes-Cote d'Azur
- Rhône-Alpes

Ranskan merentakaiset osat

Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
- Guadeloupe
- Martinique
- Ranskan Guayana
- Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
- Mayotte
- Saint-Pierre ja Miquelon
- Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
- Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
- Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
- Ranskan eteläiset alueet
- Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
- Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
- Bassas da India
- Europa
- Juan de Nova
- Gloriososaaret
- Tromelin

Väestö

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.

Kulttuuri

- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- kemikaalit
- viini

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuoden päivä	Jour de l'An
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai)	Pääsiäinen	Pâques
(ks. yllä, seuraava päivä)	Pääsiäismaanantai	Lundi de Pâques
1. toukokuuta	Vappu	Fête du Travail
8. toukokuuta	-	Victoire 1945	Toisen maailmansodan loppu
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen)	Taivaaseenastumisen muistopäivä	Ascension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)	helluntai	Pentecôte
14. heinäkuuta	Ranskan kansallispäivä	Fête Nationale	Bastillen päivä
15. elokuuta	-	Assomption	Neitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuuta	Pyhäinpäivä	Toussaint
11. marraskuuta	-	Commémoration de l’armistice de 1918	Ensimmäisen maailmansodan loppu
25. joulukuuta	Joulupäivä	Noël

Katso myös

- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö] Luokka:Ranska als:Frankreich ms:Perancis zh-min-nan:Hoat-kok ko:프랑스 ja:フランス simple:France th:ประเทศฝรั่งเศส fiu-vro:Prantsusmaa

Intia

भारत गणराज्य
Bharat Ganarajya

	Intian vaakuna
(Suurempi kuva)	(Suurempi kuva)
Motto: Satyameva Jayate (sanskrit: Vain totuus voittaa)
sanskrit
Viralliset kielet	hindi, englanti ja 21 kansallista kieltä
Pääkaupunki	Delhi
Suurin kaupunki	Mumbai
Presidentti	Avul Pakir Jainulabdeen Abdul Kalam
Pääministeri	Manmohan Singh
Pinta-ala - Yhteensä - % vettä	Sijalla 7 3 287 590 km² 9,5 %
Väkiluku - Yhteensä (2003?) - Tiheys	Sijalla 2 1 045 845 226 318/km²
Itsenäisyys	15. elokuuta 1947
Tasavallaksi	26. tammikuuta 1950
BKT - Yhteensä (vuosi) - Asukasta kohden	Sijalla 4 2,66 biljoonaa dollaria 2 540 dollaria
HDI - Arvo (2002)	Sijalla 127 0,595
Rahayksikkö	rupia (INR)
Aikavyöhyke	UTC +5:30
Kansallislaulu	Jana-Gana-Mana
Kansallinen laulu	Vande Mataram
Internet TLD	.in
Kansainvälinen suuntanumero	91

Kansainvälinen suuntanumero Intia on liittovaltio Aasian eteläosassa. Intian naapurimaita ovat Bangladesh, Myanmar (Burma), Kiina, Bhutan, Nepal ja Pakistan. Intian pääkaupunki on Delhi, muita tärkeitä kaupunkeja ovat mm. Kalkutta ja Mumbai (Bombay). Intiassa puhutaan satoja kieliä. Virallinen kieli on hindi, minkä lisäksi englantia käytetään yhä kuin virallisena kielenä ("associate official", englanti ei kuitenkaan ole ollut vuoden 1965 jälkeen varsinainen virallinen kieli). Lisäksi Intiassa on 21 kansallista kieltä, jotka ovat virallisia kieliä tietyissä osavaltioissa. Näihin kuuluvat mm. urdu, gudzarati, tamili ja bengali.

Historia

:Pääartikkeli: Intian historia Intia itsenäistyi toisen maailmansodan jälkeen oltuaan sitä ennen Britannian tärkein siirtomaa. Itsenäistymissopimukseen liittyi Intian jakaminen kahteen valtioon: hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin. Uusien valtioiden välillä käytiin lyhyt sisällisota. Indira Gandhin ollessa Intian pääministerinä Pakistanin itäosasta tuli itsenäinen Bangladesh lyhyessä sodassa, jossa Intia tuki Itä-Pakistania sotilaallisesti. Intia ja Pakistan ovat käyneet useita sotia Kashmirin omistuksesta, ja maiden välit ovat edelleen kireät. Intia on myös käynyt lyhyen rajasodan Kiinan kanssa, ja maiden raja on edelleen osittain kiistanalainen. Intialla on ydinase, mutta sitä ei ole virallisesti tunnustettu ydinasevaltioksi.

Osavaltiot

Intia on jaettu 28 osavaltioon, kuuteen liittovaltion alueeseen sekä pääkaupunkialueeseen. Osavaltiot: