:: wikimiki.org ::
| Pronssikausi |
Pronssikausi
Pronssikausi on esihistorian ja varhaishistorian kausi Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Keski-Euroopassa se ajoittuu noin 2300 - 800 eaa. Skandinavian eteläosissa se ajoitetaan noin 1700 - 600/500 eaa. ja Suomessa 1500/1300 - 500 eaa. Mesopotamiassa, Egyptissä ja Kiinassa pronssikausi on kehittyneiden kaupunkivaltioiden ja imperiumien aikakautta, kun taas esimerkiksi Euroopan pohjoisimmissa osissa pronssikautiset yhteiskunnat olivat yksinkertaisia metsästäjä-kalastaja-ryhmiä. Euroopan ensimmäiset kirjoitustaidon tunteneet kulttuurit kehittyvät pronssikaudella Kreetalla ja manner-Kreikassa (minolainen ja mykeneläinen kulttuuri).
Pronssikautta seurasi rautakausi.
Pronssitekniikka
Pronssikauteen siirtymisen katsotaan alkavan siitä, että keksitään sekoittaa kuparia muihin metalleihin pronssin muodostamiseksi. Sekoittaminen mahdollisti entistä vahvempia rakenteita ilman kuumempaa sulamispistettä. Varhaisvaiheessa kuparin kanssa sekoitettiin arseenia, joka on myrkyllistä. Myöhemmässä vaiheessa tuli tina, joka arseenia myrkyttömämpi metalli.
Katso myös
- [http://www.csc.fi/arctinet/pronssikausi/ CSC Elävä pronssikausi]
Luokka:Historian ajanjaksoja
ko:청동기 시대
ja:青銅器時代
simple:Bronze Age
EsihistoriaEsihistoria tarkoittaa aikaa ennen kirjoitettua tekstiä. Kulttuurit siirtyvät esihistoriasta historialliseen aikaan toisistaan riippumatta. Jotkin Amazonin sademetsien ja Papua-Uusi-Guinean eristäytyneet alkuperäiskansat elivät esihistoriallista aikaa ainakin 1950- tai 1960-luvulle saakka. Työkalujen ja aseiden valmistusmateriaaleihin perustuvat aikajaottelut eivät myöskään ole yhteneväisiä. Esimerkiksi Lähi-idän korkeakulttuureissa pronssikausi on jo historiallista aikaa, kun taas Suomessa esihistoria jatkuu vielä pitkälle rautakauteen.
Suomen esihistoria
Kivikausi
- Mesoliittinen kivikausi eli Suomusjärven kulttuuri n. 8300 eaa-5300 eaa
- Neoliittinen kivikausi n. 5300 eaa-1500 eaa
- Varhaisneoliittinen kivikausi, esim. kampakeraaminen kulttuuri
- Varhaiskampakeraamiikka n. 5300 eaa-4300 eaa
- Tyypillinen kampakeramiikka n. 4300 eaa-3800 eaa
- Keskineoliittinen kivikausi n. 3800 eaa - 2500 eaa
- Myöhäinen kampakeramiikka n. 3800 eaa-3000 eaa
- Vasarakirveskulttuuri n. 3200 eaa-2500-luku eaa
- Myöhäisneoliittinen kivikausi, esim. Kiukaisten kulttuuri n. 2500 eaa-1500 eaa
- Varhaispronssikausi n. 1500 eaa - 1000 eaa
- Myöhäispronssikausi n. 1000 eaa - 500 eaa
Rautakausi
- Esiroomalainen rautakausi
- Vanhempi roomalainen rautakausi
- Nuorempi roomalainen rautakausi
- Kansainvaellusaika
- Merovingiaika
- Viikinkiaika
Katso myös
- Suomen esihistoria
- Kiinan esihistoria
- esihistoriallinen sodankäynti
Luokka:Esihistoria
Skandinavia
Skandinavia on Pohjois-Euroopassa sijaitseva kulttuurihistoriallinen ja maantieteellinen alue, johon kuuluvat Norja, Ruotsi ja Tanska. Joskus myös Pohjoismaita kutsutaan tällä nimellä englannin kielessä ja pääsääntöisesti saksan kielessä, mutta se ei ole aivan tarkka nimitys, koska Islanti ja Suomi eivät maantieteellisti ole osa Skandinaviaa, historiallisista, kulttuurillisista ja geopoliittisista siteistä huolimatta. Joissain kielissä pohjoismaille ja skandinavialle ei ole erillisiä nimityksiä.
Skandinavian niemimaa
Skandinavian niemimaahan kuuluvat Ruotsi, Norja aivan koillisosia lukuun ottamatta ja Suomen käsivarsi. Niemimaa rajoittuu pohjoisessa Jäämereen, Norjan länsirannikolla Norjanmereen, lounaassa Pohjanmereen ja lopulta Skagerrakin, Kattegatin ja Tanskan salmien kautta Itämereen idässä aina Pohjanlahden perukkaan saakka. Niemimaata halkoo pituussuunnassa Skandien vuorijono.
Skandinavian kielet
Skandinaavisiksi kieliksi kutsutaan indoeurooppalaisia, germaanisia kieliä, joita puhutaan lähinnä skandinaviassa ja Islannissa. Skandinaaviset kielet ovat skandinavian ehdottomasti yleisimmin puhuttuja kieliä. Skandinaavisista kielistä suurimmat ovat ruotsi, norja, tanska ja islanti. Ruotsin ja tanskan kielten tarkka rajanveto on vaikeaa, sillä eräillä alueilla puhuttava ruotsi on lähempänä tanskaa kuin eräitä muita ruotsin murteita.
Skandinavian vanhinta tunnettua alkuperäiskansaa lienevät lähinnä saamelaiset, joiden kieli on suomalais-urgilainen. Germaaniset kielet alkoivat saapua etelä-skandinaviaan mahdollisesti pronssikaudella, ja sittemmin germaaninen kieli on huomattavasti levittäytyt muiden kielten kustannuksella. Skandinaviassa on historiallisesti ja ilmeisesti esihistoriallisenakin aikana puhuttu myös suomalais-ugrilaista suomen kieltä pohjanlahden länsirannikolla. Monilta alueilta suomi on siirtynyt syrjään levittäytyvän ruotsin kielen tieltä, ja on nyt uhanalainen vähemmistökieli. Pohjois-Ruotsissa historiallisesti puhuttavaa suomea kutsutaan myös meänkieleksi, vaikka kyseessä on suomen murre.
Katso myös Fennoskandia
Fennoskandia
Luokka:Eurooppa
als:Skandinavien
zh-min-nan:Skandinavia
ko:스칸디나비아
ja:スカンディナヴィア
simple:Scandinavia
EgyptiEgypti on valtio Pohjois-Afrikassa. Sen naapurivaltioita ovat Israel, Libya ja Sudan.
Egyptissä on arabimaista eniten asukkaita. Noin 70 miljoonasta asukkaasta suurin osa on keskittynyt Niilin varrelle ja suistoalueelle. Tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Kairo ja Välimeren rannalla sijaitseva Aleksandria.
Historia
Katso: Muinainen Egypti
Rooman valtakunnan hajottua Egypti jäi osaksi Bysanttia, mutta tuli 600-luvulla muslimien valloittamaksi, jolloin koptit jäivät vähemmistöön. Vuonna 1250 mamelukit ottivat vallan. Egypti kuului vuodesta 1517 Ottomaanien valtakuntaan kunnes Yhdistynyt kuningaskunta otti sen suojelukseensa 1882. Ottomaanien valtakunnan hajottua 1914 Egypti jäi virallisesti Britannialle, jonka alla se itsenäistyi 1922 Egyptin kuningaskuntana, joka kesti vuoteen 1952 asti. Vuosina 1958-1961 Egypti muodosti yhdessä Syyrian kanssa Yhdistyneen arabitasavallan.
Politiikka
Hosni Mubarak on ollut presidenttinä 14. lokakuuta 1981 lähtien.
Osat
Egypti on jaettu 26 kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Kuvernöörillä on suurehko valta oman alueensa kehittämisessä.
Kulttuuri
Tunnettuja nähtävyyksiä
- Deir El Medina
- Karnakin temppeli
- Kuningattarien laakso
- Kuninkaiden laakso
- Luxorin temppeli
- Memnonin kolossit
- Sfinksi
Merkittävimmät luonnonvarat
Sfinksi
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
- fosfaatti
- mangaani
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy ja öljytuotteet
- puuvilla
Katso myös
- Alabasteri
- Papyrus
Luokka:Egypti
als:Ägypten
ms:Mesir
zh-min-nan:Ai-ki̍p
ko:이집트
ja:エジプト
simple:Egypt
th:ประเทศอียิปต์
Kiina
Kiina (yksink.: 中国, perint.: 中國, pinyin: Zhōngguó), virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta eli 中华人民共和国 (Zhōnghuá rénmín gòng hé guó). Katso myös Kiinan tasavalta (Taiwan).
Kiina on väkiluvultaan maailman suurin ja maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Se sijaitsee Itä-Aasiassa. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan, Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam. Asukkaita Kiinassa on noin 1,3 miljardia ja pinta-ala on noin 9,6 miljoonaa neliökilometriä.
Kiinan pääkaupunki on Peking eli Beijing, joka sijaitsee maan pohjoisosassa ja jossa asuu noin 13 miljoonaa ihmistä. Suurin kaupunki on etelämpänä rannikolla sijaitseva Shanghai.
Kiinan valuutta on renminbi (人民币), lyhenne RMB, ja sen yksikkö on yuan (元). Kansainvälisessä rahaliikenteessä tästä käytetään lyhennettä CNY (Chinese Yuan Renminbi). Hintojen perässä on tavallisesti valuuttamerkki yuan (元), jolla voidaan kuitenkin viitata muihinkin rahayksiköihin. Yksi euro vastaa noin 10 CNY (14.11.2005), vastaavasti yksi CNY vastaa 0,10 euroa.
Historia
Kiina on maailman vanhin, katkeamattoman historian omaava, merkittävä sivilisaatio, ja sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulla eKr.. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti "vain" noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.
Pääartikkelit:
- Kiinan dynastiat
- Kiinan esihistoria ( – n. 1000-luku eaa)
- Kiinan varhaishistoria (n. 1000-luku eaa – 200-luku eaa)
- Kiinalainen imperiumi (200-luku eaa – 200-luku jaa):
- Qin-dynastia (221 eaa – 206 eaa)
- Han-dynastia (206 eaa – 220 jaa) ("Suuri dynastia")
- Kiinan keskiaika (200-luku – 500-luku)
- Keskiajalta moderniin aikaan (600-luku – 900-luku)
- Sui-dynastia (581 – 618), joka yhdisti Kiinan uudelleen.
- Tang-dynastia (618 – 907) ("Suuri dynastia")
- Kiinan renessanssi (900-luku – 1200-luku)
- Mongolivalta Kiinassa (1200-luku – 1300-luku)
- Ming-dynastia (1300-luku – 1600-luku) ("Suuri dynastia")
- Mantšuvalta ja keisarivallan loppu (1600-luku – 1911)
- Kiinan tasavallan historia (1911 – 1949 (+ Taiwan))
- Kiinan kansantasavallan historia (1949 – )
Merkittäviä keksintöjä:
- Kirjapainotaito (Tang-dynastia)
- Paperin valmistus (Han-dynastia)
- Ruuti ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa)
- Kompassi
- Leijat
- Paperiraha (Song-dynastia)
- Pankkiluotot (Song-dynastia)
Hallinto
Song-dynastia
Kiinan kansantasavalta on sosialistinen valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.
Kiinan hallinnon pääosat ovat:
- Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
- Kiinan kansankongressi
- Kiinan presidentti
- Kiinan valtioneuvosto
- Kiinan keskussotilaskomissio
- Kiinan korkein oikeus
- Kiinan korkein prokuraattorinvirasto
Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa toimii lukuisia pieniä "demokraattisia puolueita", joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).
Alueellinen hallinto
Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto
Kiina on jaettu 22 provinssiin eli maakuntaan (省), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. provinssiksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Provinssien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).
Taloudelliset erityisalueet
Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:
- Shenzhen (香港)
- Zhuhai (澳门)
- Xiamen
- Shanghai
- Shantou
- Hainanin provinssi sekä avoimet rannikkokaupungit, kuten
- Beihai
- Dalian
- Fuzhou
- Guangzhou
- Lianyungang
- Nantong
- Ningbo
- Tianjin
- Wenzhou
- Yantai
- Zhanjiang
- Qinhuangdao ja
- Qingdao
|
Lippu
Kiinan kansantasavallan lippu on nimeltään 五星红旗 [wǔ xīng hóng qí], eli viisitähtinen punalippu. Sen suunnitteli Zeng Liansong (曾联松). Lipun punainen tausta on kommunismin symbolinen väri. Keltaisten tähtien symbolismista on erilaisia tulkintoja. Erään mukaan suurin tähti kuvastaa Kommunistista puoluetta ja pienemmät tähdet kenties neljää yhteiskuntaluokkaa: työläiset, maanviljelijät, pikkuporvaristo ja isänmaalliset kapitalistit. Toisen tulkinnan mukaan se kuvastaisi perinteistä viiden kansanryhmän ajattelua Kiinassa, jolloin iso tähti kuvastaisi han-kiinalaisia, pienet olisivat tällöin mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja huit.
Politiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan politiikka
Kiinan hallitusta nimitetään edelleen sosialistiseksi, vaikka käytännössä maa on siirtynyt keskusjohtoiseen markkinatalousjärjestelmään talousuudistusten myötä. Tosin 2000-luvulle tultaessa vielä noin puolet kansantulosta oli peräisin julkisesti omistetuista tuotantolaitoksista, mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia. Kommunistisen puolueen jäsenyys on kuitenkin edellytys vähänkin korkeampiin hallinnollisiin virkoihin.
Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.
Ulkopolitiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka
Saatuaan YK:n jäsenyyden Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministeri Henry Kissingerin sukkuladiplomatian tuloksena Taiwanin sijaan 1971, Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu "yhden Kiinan politiikkaan". Tästä syystä Taiwanin itsenäistymisliikettä ei katsota hyvällä, koska Taiwanin itsenäiseksi julistautuminen synnyttäisi tilanteen, missä joillain mailla voisi olla diplomaattisuhteet sekä Kiinan kansantasavaltaan, että Kiinan tasavaltaan, Taiwaniin. Tämä rikkoisi ajatuksen yhdestä Kiinasta ja saattaisi herättää itsenäisyystoiveita myös muilla erityisalueilla. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on 1950 haltuun otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen valtionpäämies Dalai Lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike.
Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, minkä Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhjennut kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979-1989) Kiina, Pakistan ja arabimaat tukivat neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä.
1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen.
Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa mm. Korean kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan), mihin sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Aasian kokonaistilanteessa Kiina on Intian vastapaino, Intian vaaliessa perinteisesti läheisiä neuvostoaikaisia suhteita myös Venäjän kanssa, mikä on näkynyt mm. asehankinnoissa.
Länsimaiden kasvavien investointien vuoksi alkaa Kiinalla olla merkitystä EUn ja Yhdysvaltain taloudelle, mikä on tehnyt myös lännen ulkopolitiikasta Kiinaa kohtaan maltillisempaa. Kiina on merkittävä rahanlainaaja myös Yhdysvaltain liittovaltiolle Bushin hallinnon tehdessä veronalennusten ja varustelun vuoksi alijäämäisiä budjetteja. Kiina ja Japani kilpailevat -Persianlahden epävakaan tilanteen vuoksi- siitä, että kumpi saa ensin Venäjältä öljy- ja maakaasuputkia. Tämä vahvistaa Venäjän neuvotteluvoimaa Aasiassa.
Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija. Kiinan sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia dollaria, suuremman summan sotilasmenoihin sijoittaa vain Yhdysvallat (lähes 400 miljardia dollaria). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa suurvallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea mm. Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.
1989 Taivaallisen rauhan aukion taphtumien vuoksi Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat kielsivät aseviennin Kiinaan, mitä ovat viime aikoina (2004) EUn osalta pyrkineet mm. Ranska ja Saksa poistamaan Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa mm. Taiwanin tilanteen vuoksi. Kiinalla on ilmoituksensa mukaan oikeus puuttua Taiwanin tilanteeseen, mikäli Taiwan julistautuu itsenäiseksi tai se ei palaa Kiinan keskushallinnon yhteyteen riittävän nopeasti.
Maantiede
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan maantiede
Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan meren on hyvin tiheäänasuttua alluviaalitasankoa, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistä ja vuoristoista. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.
Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsse Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaat, kuten Gobi ja Takla-Makan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään. Monsuunit vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen.
Talous
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous
Talousuudistusten aloittamisen jälkeen 1978 Kiinan bruttokansantuote on yli nelinkertaistunut. Yksityisyrittäminen on teoriassa sosialistisesta järjestelmästä huolimatta sallittua ja rohkaistua. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan sähkötekniselle alalle suuntautuvalla yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistaloustalueilla.
BKT kansalaista kohden vuonna 2003 oli arvioltoa 5 000 USA:n dollaria. Kuitenkin suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi). Kiinan talous kasvaa 5-10 prosentin vuosivauhtia, ja Kiina onkin ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi vuodesta 1989 lähtien.
Kiina on eräs teen tärkeimmistä tuottajista.
Väestöryhmät ja uskonnot
Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät
Valtaosa (93,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia. Loppu 6,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido vähemmistökansoja.
Kansantasavallan aikana eri uskontoihin suhtautuminen on vaihdellut, nykyisin uskontoja pidetään ei-toivottuina, mutta ei kuitenkaan kiellettyinä asioina, edes puolueen jäsenille. Poikkeuksen muodostaa Falun Gong meditaatioharjoitus, jonka harjoittaminen on kielletty Kiinassa
Eri kansallisuudet seuraavat usein eri uskontoja. Han-kiinalaiset ovat tavallisesti joko ateisteja, buddhalaisia, kristittyjä tai taolaisia. Vähemmistökansallisuuksien keskuudessa merkittävimmät uskonnot ovat islam, buddhalaisuus (myös lamalaisuus), kristinusko ja šamanismi.
Kielet
Kiinan virallinen kieli on mandariinikiina. Sitä puhuu Kiinassa äidinkielenään noin 870 miljoonaa ihmistä, eli noin 70 % väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Muutenkin han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100-120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet.
Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):
- Wu-kiina (77 milj.) siniittinen
- Yue-kiina eli kantoninkiina (52 milj.) siniittinen
- Jinyu-kiina (45 milj.) siniittinen
- Xiang-kiina (36 milj.) siniittinen
- Hakka-kiina (26 milj.) siniittinen
- Minnan-kiina (26 milj.) siniittinen
- Gan-kiina (21 milj.), siniittinen
- Minbei-kiina (10 milj.) siniittinen
- Pohjoinen zhuang (10 milj.) tai-kadai
- Uiguuri (7 milj.) turkkilainen
- Eteläinen zhuang (4 milj.) tai-kadai
- Kiinalainen viittomakieli (3 milj.) viittomakieli
- Mongoli (3 milj.) mongolialainen
- Bouyei (2 milj.) tai-kadai
- Korea (2 milj.) isolaatti
- Sichuanin yi (2 milj.) lololainen
- Eteläinen dong (1,5 milj.) tai-kadai
- Hmong njua (1 milj.) hmong-kieli
- Kasakki (1 milj.) turkkilainen
- Khams (1 milj.) tiibetiläinen
- Tiibet (1 milj.) tiibetiläinen
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kiinan kulttuuri
Kiinalainen kulttuuri on vuosituhansien saatossa kehittynyt kaikilla kulttuurin osa-alueilla yhdeksi maailman suurista kulttuureista. Kiinalainen kulttuuri poikkeaa osin paljon länsimaisesta lähes kaikilla aloilla.
Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina, mutta kertomakirjallisuutta ei ole arvostettu, joten sitä on säilynyt vasta 1300-luvulta lähtien. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta.
Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkulunkin osalta.
Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera.
Kiinalainen maalaustaide on myös melko omaleimaista. Hyvin tärkeä kiinalaisille on myös kalligrafia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- öljy
- tina
- elohopea
- mangaani
- antimoni
- vanadiini
- alumiini
- uraani
- lyijy
- sinkki
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
Katso myös
- Kiinan tasavalta eli Taiwan
- Kiinan kansantasavallan historia
- Kiinan dynastiat
- Kiinan kieli
- Maailman maat
als:Volksrepublik China
ja:中華人民共和国
ko:중화인민공화국
ms:Republik Rakyat China
simple:People's Republic of China
th:สาธารณรัฐประชาชนจีน
zh-cn:中华人民共和国
zh-min-nan:Tiong-hoâ Jîn-bîn Kiōng-hô-kok
zh-tw:中华人民共和国
Luokka:Kiina
EurooppaEurooppa on maanosa, jonka rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasus-vuoret ja Mustameri kaakossa ja Välimeri etelärajalla. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa supermaanosan Euraasia: Eurooppa on läntinen viidennes Euraasian maamassasta. Kokonsa (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) puolesta Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, täten se on asukasluvultaan toiseksi suurin maanosa Aasian jälkeen ja myöskin tiheimmin asuttu maanosa.
Aasian
Etymologia
Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Nimen etymologia on epävarma, sille on esitetty sekä kreikkalaista, että seemiläistä etymologiaa (ereb, auringonlasku).
Historia
Katso pääartikkeli Euroopan historia.
Euroopalla on pitkä historia suurien kulttuurillisten ja taloudellisten saavutusten muodossa aina pronssikaudelta alkaen. 15. vuosisadalta lähtien eurooppalaiset valtiot, erityisesti Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia, rakensivat suuria kolonistisia imperiumeja Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 18. vuosisadalla. Toisen maailmansodan jälkeen ja ennen kylmän sodan loppua Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: kommunistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.
Euroopan määritelmä
Usein Euroopalle piirretään muita rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri "Eurooppaa", jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta.
Nykyään termiä "Eurooppa" käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 25 maata (joista Kypros on osa maantieteellistä Aasiaa). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä. Useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä; yksittäiset poikkeukset ovat Valko-Venäjä ja Vatikaanivaltio.
Vatikaanivaltio
Nykyisellään maantieteellinen Eurooppa koostuu seuraavista 44 maasta (aakkosjärjestyksessä):
Ennen vuotta 2004 liittyneet EU-maat merkitty lihavoidulla tekstillä. 1. toukokuuta 2004 liittyneet uudet EU-maat merkitty kursivoidulla tekstillä.
2004
Euroopan alaryhmittymiä:
- Euroopan unioni
- Schengen-alue
- Euroalue
- Balkan
- Baltian maat
- Benelux
- Britteinsaaret
- Keski-Eurooppa
- Itä-Eurooppa
- Iberian niemimaa
- Pohjoismaat
- Skandinavia
- Visegrad-ryhmä
Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin Euroopan puoleinen osa.
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin euroopanpuoleinen osa.
Luokka:Mantereet
Luokka:Eurooppa
als:Europa
roa-rup:Evropa
ms:Eropah
zh-min-nan:Europa
ko:유럽
ja:ヨーロッパ
simple:Europe
th:ทวีปยุโรป
Kreikka
Kreikka (virallisesti Helleenien tasavalta) on valtio Etelä-Euroopassa Balkanin eteläkärjessä. Sen naapurimaat ovat Albania, Makedonian tasavalta, Bulgaria ja Turkki. Kreikan väkiluku on noin 10,6 miljoonaa ja pinta-ala noin 132 000 neliökilometriä. Kreikan pääkaupunki on Ateena.
Historia
Kreikan historiaa on käsitelty seuraavissa artikkeleissa:
- Antiikin Kreikka (700 eaa.—27 jaa.)
- Rooman valtakunta (27 jaa.— n. 400)
- Bysantin valtakunta (n. 400—1453)
- Kreikan uudempi historia (n. 1453-)
Politiikka
Valtion päämies on presidentti Károlos Papoúlias (2004-). Hallituksen pääministeri on Kostas Karamanlis (2003-). Johtava puolue maassa on Nea Demokratia (oikeisto).
Hallinnollinen jako
Kreikassa on 13 hallinnollista aluetta, periferiaa tai kehää, jotka jaetaan edelleen 51 prefektuuriin (nomoi, yksikkö: nomos), ja yhteen autonomiseen alueeseen Athos-vuoreen, joka on luostarivaltio Kreikan alaisuudessa.
- Attika
- Peloponnesos
- Keski-Makedonia
- Länsi-Makedonia
- Itä-Makedonia ja Traakia
- Epeiros
- Kreeta
- Pohjois-Egean saaret
- Etelä-Egean saaret
- Thessalia
- Jooniansaaret
- Länsi-Kreikka
- Keski-Kreikka
Nomoit jakaantuvat edelleen 147 eparkhiaan, jotka jaetaan 1033 kuntaan. Kunnista 133 on kaupunkeja (demoi) ja 900 maalaiskuntia (konotetes). Ennen vuotta 1999 kuntatason yksikköjä oli 5775 ja 12817 kylähallintoa (oikosmoi).
Maantiede
Kreikan maantiede
Kreikkaan kuuluu Balkanin niemimaan (eli turkiksi vuorien niemimaa) eteläosa, Aigeianmeren saaret, Kreeta ja Joonian saaret. Kreikan rannikko on kallioista ja meren rikkiuurtamaa. Lännestä pistävä Korintin- ja idästä pistävä Aiginanlahti erottavat Peloponnesoksen niemimaan melkein kokonaan muusta mantereesta. Niiden välisenä siltana on kapea Korintin kannas.
Kreikan sisämaa on vuorista. Suurin vuorijono on Pindos, korkeimmat vuorenhuiput Olympos (2985 m) ja Parnassos (2459 m). Kreikan joet ovat vähäiset. Maritzan, Struman ja Vardarin alajuoksut ovat Kreikan alueella, Vistritza, Peneios, Arta, Akeloos ja Eurotas ovat kokonaan Kreikan jokia.
Kreikan ilmasto Välimeren ilmastoa. Pahimpana haittana on kesien kuivuus. Vuoden keskilämpö on Ateenassa +23,6° C.
Talous
BKT asukasta kohden 12 777 USD (2002). Todellinen kasvu vuonna 2002 3,4 %, inflaatio 3,6 %. Työttöminä oli samana vuonna peräti 11,7 % väestöstä. Valuutta on euro, aikaisemmin drakma.
Kreikka on Euroopan köyhimpiä maita. Kreikka on maatalousmaa joka tuottaa viljaa, hedelmiä, vihanneksia, sekä teollisuudelle tupakkaa, puuvillaa, sokerijuurikkaita ja viinirypäleitä. Kreikka on kolmanneksi suurin oliiviöljyn tuottaja. Maataloutta tärkeämmän elinkeinon eli teollisuuden kehitystä haittaa raaka-aineiden ja energian puute. Vientituotteita ovat mm. oliiviöljy, oliivit ja viini. Matkailu on myös huomattava tulonlähde.
Väestöjakauma
Asukkaita Kreikassa on 10,56 milj. (2001 laskenta).
Vuosittainen väestönkasvu 0,2 % 1995-2001 ja -0,1 % 1998-2015.
Asukastiheys 81/km². Kaupungeissa asuu 60 % väestöstä.
Kreikka on hyvin homogeeninen valtio ja enemmistö sen asukkaista pitää itseään etnisinä kreikkalaisina. Maassa on kuitenkin pieniä määriä turkkilaisia, pomakkeja, romaneja, vlaheja, slaaveja sekä albanialaisia. Suurin osa maan vähemmistöistä elää Pohjois-Kreikan alueella. Albanialaisista suurin osa oleskelee maan suurimmissa kaupungeissa laittomasti (arvioitu määrä n. 300,000), mutta Pohjois-Kreikassa asuu myös albaniaa äidinkielenään puhuvia yhteisöjä, jotka ovat ortodokseja ja Kreikan kansalaisia.
Yli 95 prosenttia Kreikan väestöstä on kastettu kreikkalaiskatoliseen kirkkoon. Kreikassa on myös yhden prosentin suuruinen turkkia puhuva muslimivähemmistö, sekä pieniä määriä katolilais- ja juutalaisyhteisöjä.
Kulttuuri
Kreikan kulttuuria on käsitelty seuraavissa artikkeleissa:
- Antiikin Kreikan kulttuuri (700 eaa.–400 jaa.)
- Bysanttilainen kulttuuri (n. 400–1453)
- Uudempi Kreikan kulttuuri (n. 1453-)
Merkittävimmät luonnonvarat
- bauksiitti
- ligniitti
- marmori
- öljy
Merkittävimmät vientituotteet
- matkailu
- tekstiilit
Linkit
- [http://maps.google.com/maps?ll=38.289937,21.423340&spn=7.655076,16.215820&z=11&t=h&hl=en Kreikka Google Mapsissa]
Luokka:Kreikka
roa-rup:Gârţii
ms:Yunani
zh-min-nan:Hi-lia̍p
ko:그리스
ja:ギリシャ
simple:Greece
th:ประเทศกรีซ
fiu-vro:Kriika
Pronssi
Pronssi on lejeerinki, jonka pääkomponenttina on kupari.
Pronssikaudella seos sisälsi kuparin ohella muita saatavissa olevia metalleja, yleensä tinaa ja sinkkiä, joskus myös lyijyä. Pronssia valmistettiin sulattamalla kuparia sinkkimalmin kanssa. Metallissa oli usein epäpuhtautena arsenikkia, joka paransi sen mekaanisia ominaisuuksia.
Pronssi oli myös lujempaa kuin muinaisella tekniikalla valmistetut rautalaadut. Euroopassa siirryttiin kuitenkin rautakauteen merenkulun ja kaupan vaikeuduttua Välimerellä 1200–1100 eaa. Roomassa upseerit saivat käyttöönsä parempilaatuiset pronssimiekat, kun taas sotilaiden oli tyydyttävä rautamiekkoihin. Hyvälaatuisen teräksen valmistukseen meni vielä tuhansia vuosia.
Kuparipohjaisilla metalliseoksilla on matalampi sulamispiste kuin raudalla, ja kuparin työstö ja metallurgia ovat helpompia hallita kuin rautametalleilla. Kuparin tiheys on noin 10 % suurempi kuin raudan. Korroosio ei vahingoita pronssia samalla tavoin kuin rautaa varsinkaan meriolosuhteissa. Pronssi myös kestää väsymistä jonkin verran rautaa paremmin.
Pronssin kitkakerroin on metallia vasten pienempi kuin raudalla, mikä oli tärkeää tykkejä valmistettaessa. Rautatykissä rautainen tykin kuula tarttui helpommin putkeen ja räjäytti koko tykin.
Kirkonkelloihin käytettävä pronssi sisältää 20 % tinaa. Suurin pronssista valettu kirkonkello, Tsar-Kolokol; 200 tonnia; 6,14 m korkea valettiin 1733–1735. Se on edelleen Moskovan Kremlissä, tosin hajonneena.
Nykyisin valmistetaan hyvin monenlaisia erikoispronssilaatuja seostamalla mukaan mm. pieniä määriä piitä, mangaania, alumiinia tai telluuria. Seoskomponentit ja seossuhde vaikuttavat pronssin lujuuteen, korroosionkestävyyteen ja ulkonäköön. Esimerkiksi piipronssia käytetään hitsattaviin metalliliitoksiin, heloihin, pultteihin, nupeihin, sinkilöihin, pieniin renkaisiin sekä yhä enenevässä määrin taidevaluun. Piipronssi on hyvin korroosionkestävää.
Luokka:Metalliseokset
ko:청동
ja:青銅
Luokka:Historian ajanjaksojaLuokka:Historia Eric BeardFell running, also known as mountain running and hill running, is the sport of running and racing, off road, over upland country where the gradient climbed is a significant component of the difficulty.
Fell races are organized on the premise that contenders possess mountain navigational skills and carry adequate survival equipment as prescribed by the organizer.
Racing up and down hills has a long history in the north of England and throughout Scotland and Wales where most of the UK's hills are found. The sport appears to have started, and been sustained, as a part of many community fairs and games. In the highlands of Scotland these became highland games and across the North of England they were fairs or sports days. The sport was a simple affair and was based upon the community's values for physical ability as were the other sports found in these games such as wrestling and heavy events such as throwing the hammer. These fairs or games events were often commercial as well as cultural. One might find, music and dances as well as livestock shows and sales. For the sports in a community of shepherds and agricultural labourers comparisons of speed and strength would be interesting to spectators and a source of professional pride for competitors. A fast shepherd or a strong labourer would be as respected, one imagines, as any top ranking colleague in a more modern employment.
Like most of these sports the early events were probably in some way professional. The rise of amateur sport in the Victorian era brought a change to the sport, a change that was to eventually create the modern sport with more complex and longer courses that make less of a spectacle for spectators but a more modern endurance running sport.
Modern fell running has common characteristics with cross country running. Courses are often longer, steeper, unmarked when out on the hills (with a few exceptions) and these longer races can demand mountain navigational techniques. Nevertheless, cross country seems fast and furious to many fell runners. Fell running also overlaps with orienteering. Courses are again longer but demand different techniques from orienteering. However, fell running does require navigational skills in a wild, mountainous environment, particularly in determining and choosing between routes. Category O events and Mountain Marathons (see also below), test navigational ability – attracting both orienteers and fell runners.
Fell running does not involve rock climbing. Races avoid rock climbs and are subject to change when any ground nearby becomes unstable. A small number of fell runners who are also rock climbers nevertheless do attempt records traversing ridges that allow running and involve scrambling and rock climbing – particularly where the record is 24 hrs or less. Foremost of these in the UK is probably the traverse of the Cuillin Main Ridge on Skye, and the Greater Traverse, including Blaven. Nor does fell running involve expeditions. Race records vary from minutes to, generally, a few hours. Some of the mountain marathons do call for pairs of runners to carry equipment and food for camping overnight. Even the most extreme fell runners will tend to ”bite” at a record that stands 24 hrs or less – often a "round" that ends at the start line. The exceptions to the extreme fell runner are attempts at a continuous round of Munros. Mountaineers who traverse light and fast over high Alpine, Himalayan or through other such continental, high altitude are considered Alpine style mountaineers.
Fell races are generally run annually and over an established sequence of checkpoints. A marked route may lead runners from the start onto the open hill and back from the hill to the finish. Where the route is unmarked, a runner may choose their own route between the ordered checkpoints. Even so, routes between checkpoints tend to be well established for fell runners in fine weather, if not the popular route, and may involve a choice. The runners decision when there is a choice of routes will generally depend on the weather, visibility, surface conditions and their ability to ascend at that point in the race.
The Fell Runners Association publishes a calendar of 400 to 500 races per year. Additional races, less publicized, are organized in UK regions. Again, races are run on the premise that a contender possesses mountain navigational skills and carries carry adequate survival equipment.
Fell Running for Novices
Fell running is a reasonably accessible sport, requiring little in the way of expensive equipment and facilities. As with all running sports a reasonable level of fitness is required to participate. However, unlike other endurance running sports, there is an additional small but very real risk of death on longer races where exhaustion and poor weather in remote areas infrequently leads to death from exposure. Unlike most distance running where really severe exhaustion means sitting on a pavement waiting for help; help might be hours away and temperatures may plummet in the mountains whilst the fell runner wears only light clothing.
Most fell runners begin by initially trying a short race. Even the most fit and fast road, track or cross country runners can benefit from a couple of weeks of including sharp climbs and descents in their training to prepare untrained muscle groups.
Race categories
Courses are categorized by the amount of ascent and distance.
Ascent Categories
; Category A
: at least 250 ft (76.2 m) of ascent per mile (1.6 km)
; Category B
: at least 125 ft (38.1 m) of ascent per mile (1.6 km)
; Category C
: at least 100 ft (30.5 m) of ascent per mile (1.6 km)
Distance Categories
; Category L
: for Long - over 12 miles (19.3 km)
; Category M
: for Medium - over 6 miles (9.6 km)
; Category S
: for Short - less than 6 miles (9.6 km)
Additional Categories
; Category O
: also known as a Long O event
: checkpoints are revealed to each competitor when they come up to a “staggered” start
: entry by choosing an orienteering type class, such as a Score-O event and often as a team of two (pairs)
; Category MM
: events also known as Mountain Marathons and Mountain Trials
: similar to Category O, always long, in wild, mountainous country with entry as pairs
Three example "classic A" races
- Wasdale Fell Race AL 21 miles (33.8 km) 9,000 ft (2743.2 m) male record 3 hrs 21 min W Bland 1982, female record 4 hrs 22 min M Todd 1997
- Ben Nevis Race AM 10 miles (16.1 km) 4,400 ft (1341.1 m) male record 1 hr 25 min K Stuart 1984 female record P Haworth 1984
- Blisco Dash AS 5 miles (8.1 km) 2,000 ft (609.6 m) record 36 min J Maitland 1987
Footwear
Modern Fell Running trainers use light, non waterproof material to eject water and dislodge peat after traversing boggy ground. While the trainer needs to be supple, to grip an uneven, slippery surface, a degree of side protection against rock and scree (loose stones) may be provided. Rubber studs have been the mode for two decades, preceded by ripple soles, spikes and the flat soled ‘pumps’ of the fifties.
History
The name arises from the origin of the English sport on the fells of Northern Britain, especially those in the Lake District. However, the Cotswold Way Relay, for example, also qualifies as a fell race under Fell Runners Association rules. A tradition of males from the Lake District villages running up and down fells in annual shows existed in the early nineteenth century.
Though the Lake District is generally acknowledged as the origin of Fell Running the earliest hill race may have been in Scotland. Hill running was evidently being practiced in a precursor to the Braemar Gathering in 1064, the latest date given for a competition organized by King Malcolm Canmore. See "Stud marks on the summits - A history of amateur fell racing: 1861-1983" by Bill Smith, SKG Publications 1985.
"Professional" races at annual shows, known as Guide races in the Lake District, combined with amateur races in 19th Century. Though under the banner of professional, at best the prize money would pay a week’s wages. During the major part of the 20th century the two categories ran as separate sports where a runner could only change categories after withdrawing from competition for a period of quarantine. Quarantine rules were eventually abandoned although professional races continue with a low profile. In the latter years of the 20th Century, prize money would generally be less than the value of mountaineering items awarded in an amateur event.
As a minority sport, fame and fortune are no incentive. Rather, fell runners express a common desire to be in ‘the hills’.
The Fell Runners Association was inaugurated in April 1970 to organize the duplication of event Calendars.
Fell runners have also set many of the peak bagging records in the UK. In 1932 the Lakeland runner Bob Graham set a record of 42 Lakeland peaks in 24 hours. His feat, now know as the 'Bob Graham Round' was not repeated for many years (in 1960); by 2003, however, it had become a fell-runner's test-piece, and had been repeated by over 1060 people. Building on the basic 'Round' later runners such as Eric Beard (56 tops in 1963) and Joss Naylor (72 tops in 1975) have raised the 24 hour Lakeland record considerably. The present record is of 77 peaks, and was set by Mark Hartell in 1997. The ladies record is of 62 peaks, set in 1994 by Anne Stentiford.
Joss Naylor was also the first fell-runner to complete the 300 miles of Pennine Way as a fell-run, with a supported traverse of about 4.5 days.
External links
- [http://www.fellrunner.org.uk/ The Fell Runners Association] organizers in the UK with links to regions, events and clubs
- [http://www.wmra.info/ World Mountain Running Association]
- [http://www.shr.uk.com/ Scottish Hill Runners]
- [http://www.imra.ie/ Irish Mountain Running Association]
- [http://www.smarnagora.com/mountain-running.htm Mountain Running in Slovenia]
- [http://www.bobgrahamround.co.uk/ The Bob Graham Round]
- [http://www.frcc.co.uk/fell/ Fell & Rock Climbing Club of the English Lake District] long walks and runs in the English Lakes
category:running
Aloes praca w anglii Kabarety Gry WARSAW HOTELS
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
|
Hi-Mart
Hi-Mart (hangul:하이마트) is a Korean online shopping mall. It was founded in 1993 by Seon Jong Koo as "Hi" and "Mart", parts of a larger personal site. Originally, the site belonged to an electronic credit retail group. Hi-Mart is headquartered in Seoul.
See also
|
|
Susan Thompson (politician)
Susan Thompson (born March 2, 1979, Camrose, Alberta) is a social democratic Canadian politician. She ran as the NDP candidate in the federal riding of Peace River in northern Alberta in 2004, increasing the NDP vote in the area to 11%, af
|
Sadeh
Sadeh is an ancient Iranian tradition celebrated 50 days before nowrouz.
Sad in Persian, language of Iran, means, one hundred which refers to on hundred days and nights collectively to the beginning of the new year.
In Persian mythology it is believed that king Hushang son of Gayum
|
Zerosen
The Mitsubishi A6M Zero was a light-weight carrier-based fighter aircraft employed by the Imperial Japanese Navy from 1940 to 1945.
While the official Allied code name was Zeke (or Hamp for the A6M3 model 32 variant), it is universally known as Zero from i
|
Zero-sen
The Mitsubishi A6M Zero was a light-weight carrier-based fighter aircraft employed by the Imperial Japanese Navy from 1940 to 1945.
While the official Allied code name was Zeke (or Hamp for the A6M3 model 32 variant), it is universally known as Zero from i
|
Combat Vehicle Reconnaisance (Wheeled)
The Combat Reconnaissance Vehicle (Wheeled) (CVR(W) was a line of vehicles to replace the Ferret Armoured Car in British Army service.
Two variants were planned:
- Vixen - to replace Ferret in the liaison role, amred with no more than a light machine gun but with space for 4 including the crew.
- Fox (FV721) - fitted with a 30 mm cannon, the same as fitted to the
|
|
