:: wikimiki.org ::

Radioaalto

Radioaalto

Radioaallot ovat sähkömagneettista säteilyä, jonka taajuus on 3 Hz - 300 GHz. Radioaallot etenevät tyhjiössä sekä taajuudesta riippuen myös väliaineissa, muun muassa ilmassa.

Katso myös

- Heinrich Hertz
- Guglielmo Marconi
- Nikola Tesla
- Radio
- Radiopuhelin
- DX-kuuntelu
- Radioamatööri Luokka:radiotekniikka ja:高周波

Taajuus

Taajuus on tietyssä ajassa tapahtuva toistojen määrä. Taajuutta voidaan mitata määrittelemällä ensin jokin aikaväli, ja tutkimalla sen jälkeen, kuinka monta kertaa jokin ilmiö tapahtuu tämän aikavälin aikana. Kun kertojen lukumäärä jaetaan aikavälin pituudella, saadaan taajuus. Jos taas tiedetään kahden samanlaisena säännöllisin aikavälein toistuvan tapauksen välinen aika T (eli jakso), saadaan taajuus tämän ajan käänteisluvusta 1/T. Taajuuden yksikkö on 1/s, jota kutsutaan nimellä hertsi (tunnus Hz), joka tulee saksalaisen fyysikon Heinrich Rudolf Hertzin nimestä. Yksi hertsi kertoo tapahtuman toistuvan kerran sekunnissa - kymmenellä hertsillä toistoja on kymmenen kappaletta sekunnissa. Sähkötekniikan sini-signaaleilla puhutaan usein myös kulmataajuudesta. Taajuuden f ja kulmataajuuden ω välillä on seuraava riippuvuus: :ω = 2π·f

Katso myös

- luettelo radion, valon ja infrapunan taajuuksista on sähkömagneettinen spektri
- siniaalto Luokka:Fysiikka Luokka:Aaltoliike Luokka:Suureet ko:진동수 ja:周波数 th:ความถี่

Hz

Katso myös

- luettelo radion, valon ja infrapunan taajuuksista on sähkömagneettinen spektri
- siniaalto Luokka:Fysiikka Luokka:Aaltoliike Luokka:Suureet ko:진동수 ja:周波数 th:ความถี่

Tyhjiö

Tyhjiö eli vakuumi on tila, joka on teoriassa aineeton. Käytännössä tyhjiö on tila, jonka kaasunpaine on merkittävästi ympäröivän ilmakehän painetta pienempi.

Kvanttimekaaninen tyhjiö

Kvanttimekaniikan mukaan jopa ideaalinen tyhjiö, jossa ainetta ei olisi lainkaan, ei käytännössä pysyisi tyhjänä. Eräs syy on, että tyhjiötä rajaavat seinämät lähettävät aina mustan kappaleen säteilyä. Perustavampaa laatua oleva syy on kuitenkin kvanttimekaniikan teoria, jonka mukaan tyhjiöenergia ei koskaan voi olla tarkalleen nolla. Pienintä mahdollista energiatilaa kutsutaan nollapiste-energiaksi, ja se koostuu virtuaalisten hiukkasten puurosta, joiden elinikä on hyvin lyhyt. Tätä kutsutaan kvanttifluktuaatioksi. Tämä fluktuaatio voidaan yhdistää ns. kosmologiseen vakioon.

Aristotelinen näkemys

Aristoteleen mukaan tyhjiö ei ole tila, jossa ei ole mitään aistein havaittavaa kappaletta - ilma kun ei ole yhtä kuin tyhjiö. Aristoteleen aikalaisista esimerkiksi atomistit puolustivat tyhjiön olemassaoloa sanoen, että liike olisi mahdollista vain, jos tyhjääkin on olemassa. Aristoteleen perustelun mukaan liike on kuitenkin mahdotonta tyhjiössä, sillä kappale liikkuisi siellä loputtomasti tai seisahtuisi kokonaan. Tämän hän perustelee johtuvan siitä, että normaalimaailmassa kappaleet liikkuvat sitä nopeammin, mitä harvemmassa aineessa ne kulkevat, ja mitä vähemmän niille sen vuoksi on vastusta. Tyhjiössä vastusta ei olisi ollenkaan, jolloin liike olisi instantaanista eli alkuasetelmastaan lähtien muuttumatonta. Aristoteleen esittämän näkemyksen mukaan painavat kappaleet kykenevät voittamaan vastuksen helpommin kuin kevyet (vertaa esimerkiksi puunlehden ja tykinkuulan putoamista), ja siksi ne yleensä myös putoavat nopeammin. Tyhjiössä tällaista eroa ei voitaisi tehdä, mikä Aristoteleen näkökulmasta olisi absurdia.

Aiheesta muualla

http://www.netn.fi/298/netn_298_aristo5.html Luokka:Fysiikka ja:真空

Heinrich Hertz

Heinrich Rudolf Hertz (s. 22. helmikuuta 1857, Hampuri – k. 1. tammikuuta 1894, Bonn) oli saksalainen fyysikko, jonka mukaan hertsi on nimetty. Vuonna 1888 hän havainnollisti ensimmäisenä sähkömagneettinen säteilyn olemassaolon rakentamalla laitteen, joka tuotti radioaaltoja. Hertz syntyi juutalaiseen perheeseen Hampurissa, jossa hänen isänsä toimi asianajajana. Hertz kuoli verenmyrkytykseen Bonnissa. Hertz, Heinrich Rudolf ko:하인리히 루돌프 헤르츠 ja:ハインリヒ・ヘルツ simple:Heinrich Rudolf Hertz

Nikola Tesla

Nikola Tesla (s. 10. heinäkuuta 1856, Smiljan - 7. tammikuuta 1943, New York) oli Smiljan kylässä Itävalta-Unkarissa, nykyisen Kroatian alueella syntynyt fyysikko ja keksijä. Hän keksi mm. vaihtovirran, monivaihejärjestelmän, asynkronimoottorin, ja ns. teslamuuntajan sekä on eräs radion varhaisista kehittäjistä (katso Radion historia). Vuonna 1884 Tesla muutti Yhdysvaltoihin ja maan kansalaisuuden vuonna 1891. Magneettivuon tiheyden yksikkö tesla on nimetty hänen mukaansa. Tesla kärsi elämänsä aikana useista pakkomielteistä. Näistä keskeisin oli luvun kolme korostaminen. Hänen oli kierrettävä talot kolmeen kertaan ennen sisään astumista. Sama vaatimus koski myös pöydässä olevien ruokaliluvälineiden määrää ja hotellihuoneen numeroita. Hän uskoi myös kommunikoivansa marsilaisten kanssa valmistamallaan -sinänsä erittäin tehokkaalla- radiolla. Hän myös pelkäsi korvakoruja käyttäviä naisia. Tesla, Nikola Tesla, Nikola ja:ニコラ・テスラ

Radiopuhelin

Radiopuhelin on laite, joka radioaaltoja hyväksikäyttäen siirtää puhetta tai dataliikennettä lähettimen ja vastaanottimen välillä.

Radiopuhelinlaitteet

- Kaupalliset siviilipuhelimet (matkapuhelimet) :
- ARP-puhelimet (autoradiopuhelin), toiminut 1969-2000 :
- NMT-puhelimet (nordic mobile telephone/nordiska mobiltelefon), toiminut NMT-450: 1982-2002 ja NMT-900: 1987-2000 :
- GSM-puhelimet, toiminut 1991 lähtien :
- 3G-puhelimet, toiminut 2004 lähtien
- Ammattiradiopuhelimet
- Meriliikenneradiopuhelimet
- Ilmailuradiopuhelimet :
- Vaatii käyttöluvan ja kansallisen hyväksynnän laitteelle. :
- Käyttäjinä sekä ammatti- että harrastusilmailu :
- Taajuusalue 108.000 - 136.975 MHz
- Radioamatööriradiopuhelimet
- Luvasta vapautetut radiopuhelimet :
- LA-radiopuhelin :
- PR-27-radiopuhelin :
- CB-radiopuhelin :
- PMR446-radiopuhelin Luokka:radiotekniikka

DX-kuuntelu

DX-kuuntelu eli radion kaukokuuntelu tarkoittaa yleensä kaukaisten yleisradiolähetysten kuuntelua. Tavoitteena on pystyä kuuntelemaan kaukaisten maiden yleensä myös vaikeasti kuunneltavia lähetyksiä. DX-lyhenteestä johtuen voidaan radion kaukokuuntelusta käyttää nimitystä 'diksaaminen' (engl. "DXing") ja kaukokuuntelijasta 'diksari', englanniksi ("DXer"). DX-kuuntelu eroaa radioamatööritoiminnasta ja LA-radiopuhelin- tai PMR446-radiopuhelin -harrastuksesta mm. siinä, että DX-kuuntelussa on kyse vain kuuntelusta, ei radiolähetystoiminnasta (keskustelusta). Käytössä on vain radiovastaanotin, ei lähetin-vastaanotinta. Näin ollen DX-kuunteluun ei tarvita mitään radioaseman pitämiseen tarvittavaa lupaa. Kuitenkin joissain maissa vieraiden radio-ohjelmien kuuntelu saattaa olla kiellettyä. Radionkuuntelun vaikeuttamiseksi voidaan myös radiolähetyksiä tarkoituksellisesti häiritä. Radiohäirintää (engl. jamming) suoritetaan yleensä silloin kun ohjelmien lähettäjät pyrkivät kohdemaassa tai -alueella yhteiskunnallisiin muutoksiin. DX-kuuntelun voi aloittaa tavallisella radiolla lyhyillä aalloilla (engl. "shortwave", "SW"), joilla voi kuulla yleensä suurimpien yleisradioyhtiöiden ulkomaanlähetyksiä, kuten brittiläisen BBC World Servicen, saksalaisen DWn (Deutsche Wellen), venäläisen VORn (Venäjän äänen), venäläisen Radio Majakin, venäläisen Radio Rossiin tai kiinalaisen CRIn (China Radio Internationalin) ohjelmia.

Erilaisia DX-kuuntelukohteita

Piraattiasemat

Yleisradiolähetysten lisäksi tulevat kyseeseen kuunneltavina kohteina myös tilapäisten, yleisradioasemiin kuulumattomien radioasemien lähetykset. Tällaiset radioasemat pyrkivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen tai tiedottamaan, mutta ne eivät voi saada julkisen palvelun radioaseman tai kaupallisen radioaseman toimilupaa lähetystoiminnalleen. Näitä radioasemia kutsutaan merirosvo- eli piraattiasemiksi. Merirosvoradioiden kulta-aikana lähettimet sijoitettiin, ja sijoitetaan edelleen, usein laivoihin, jolloin voitiin toimia kohdealueen tai -maan lainkäytön ulkopuolella kansainvälisillä vesillä aluevesirajan ulkopuolella.

Clandestine-asemat

Toisen lähetystensä kohdealueella lähetyslupaa saamattoman asemaryhmän muodostavat clandestine-asemat. Ne ovat kotimaisten oppositioiden tai vieraiden hallitusten ylläpitämiä tai rahoittamia radioasemia, jotka pyrkivät vaikuttamaan kohdemaan tai -alueen yleiseen mielipiteeseen tavalla, jota tätä maata tai aluetta hallitsevat eivät halua. Internetin yleistyminen on vähentänyt merirosvoradioiden ja clandestine-radioiden merkitystä oppositioiden tiedottamisessa. Kuitenkin oloissa, missä väestö ei ole luku- tai kirjoitustaitoista tai missä puutteellisen perusrakenteen, infrastruktuurin, vuoksi ei ole Internetiä käytettävissä, on radion merkitys edelleen suuri. Clandestine-radiotoiminnat voidaan kytkeä mukaan myös sodankäyntiin osana psykologisia operaatioita, jolloin on mahdollista, että toiminta-aluelle suunnattavia lähetyksiä varten lähetetään ilmaan radiolaitteilla varustettu sotilaskuljetuskone, joka ylläpitää lähetyksiä valloitettavan alueen väestölle. Myös näiden harvinaisten ja satunnaisten lähetteiden kuuleminen kaukaa on DX-kuuntelua. Yhdysvallat käytti tämänkaltaisia lähetyksiä 1999 Kosovon ilmakampanjassa ja 2002 Afganistanissa.

Hyötyliikennekuuntelu eli kuunteluamatööriys

Kuuntelua, joka ei kohdistu lähetettäviin ohjelmiin vaan lähetteisiin, joita ei ole tarkoitettu suurelle yleisölle, kuten erilaiset ilma-, meri-, rautatie- ja maantieliikenteeseen liittyvät radiolähetteet, kutsutaan SWL:ksi eli hyötyliikenteen kuunteluksi. Hyötyliikenteen kuuntelijoita kutsutaan myös kuuntelija-amatööreiksi, joilla radioamatööreistä poiketen ei ole lähetintä eikä radioamatööriaseman lupaa. Paikallisen hyötyradioliikenteen kuuntelua erittäin lyhyillä aalloilla (VHF) tai ultralyhyillä aalloilla (ULA tai UHF) kutsutaan usein skanneroimiseksi johtuen radioista, jotka kykenevät käymään läpi satoja kanavapaikkoja sekunnissa toistuvasti. Kuuntelijan, niin DX-kuuntelijan kuin kuuntelija-amatöörin, erottaa radioamatööristä se, ettei hänellä ole lähetintä.

FM-DX - ULA-radiolähetykset ja televisiolähetykset

Erilaisia FM-lähetteitä

Yleisradiolähetysten kuuntelun lisäksi DX-kuuntelu voi tarkoittaa yleensä katselualueella näkymättömien kaukaisten televisiolähetysten (erityisesti testikuvien) katselua. Radionkuuntelun tapaan voidaan myös nämä lähetteet tallentaa kuuntelutuloksen varmentamista ja lähettävän aseman tunnistamista varten. Samanlaisia jopa yllättäviä kuuntelutuloksia kaukaa voidaan saada paikallis-alueellisten FM-lähetysten kuuntelusta sopivilla radiosäillä. Kuuntelutuloksilla voidaan myös kilpailla. Tätä varten on olemassa pistelaskujärjestelmiä, joissa pyritään ottamaan huomioon kuuntelun tekninen vaikeus sekä kuunteluaktiivisuus.

Virolaiset ja venäläiset asemat

Suomessa Suomenlahden pohjoisrannalla ja Itä-Suomessa voi FM-lähetyksiä kuulua 200 km - 400 km:n päästä Venäjän puolelta Viipurista ja Pietarista sekä Suomenlahden ylitse Virosta ja Pihkovan alueelta. Myös Pietaria ympäröivällä Leningradin alueella kuuluu Yleisradionkin Joutsenosta radioitavia Yleisradion lähetyksiä. Pietarissa on myös heikkotehoisia toimiluvattomia asemia, mitkä lähettävät FM-alueella ohjelmaa

Katso myös

- Pietarilaiset piraattiasemat

Raportointi ja QSL

Kuuntelutulos varmennetaan laatimalla lähettävää asemaa varten kuuluvuusraportti. Kuuluvuusraportissa pyritään yksilöimään lähete siten, että lähettävä asema pystyy todentamaan kuullun lähetyksen omakseen. Kuuluvuusraporttiin merkitään kuunneltu taajuus, kuunteluaika ja lähetteen laatu. Tätä varten on vakioitu SINPO-luokitus, missä asteikoilla 1-5 (1=heikoin ja 5=paras) arvioidaan signaalin voimakkuus, toisten asemien lähetteiden aiheuttama häiriö, taustakohina ja radiosäästä johtuvat häiriöt. Viides numero on neljän edellisen numeron aritmeettinen keskiarvo pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun. Toinen tapa on tallentaa lähetettävää ohjelmaa esimerkiksi C-kasetille, äänitiedostoksi tai laserlevylle radioasemalle lähetettäväksi. Lähettävää asemaa saattaa lisäksi kiinnostaa myös se, minkä tasoisella laitteistolla kuuntelutulos on hankittu, jotta tilannekuva lähetyksen kuunneltavuudesta voidaan muodostaa. Kuuntelupaikka voidaan todentaa osoitteen lisäksi myös karttapaikan leveys- ja pituusasteilla. Näin lähettävä asema pystyy laskemaan helposti lähetysetäisyyden sekä arvioimaan lähetys- ja vastaanotto-olosuhteet kuuntelun aikana lähetysten teknisen laadun varmistamiseksi. Asemat lähettävät toisinaan vastaukseksi ns. QSL-todistuksia tai QSL-kortteja, joilla vahvistetaan kuuntelutulos. QSL-vahvistuksena voi toimia myös sähköpostiviesti tai kirje. Radioasemat voivat lähettää muutakin materiaalia, esim. erilaisia viirejä ja esitteitä. Oheismateriaalin kerääminen on filateliaan verrattava osa harrastusta ja samalla lisäkannustin kuuntelutoiminnalle. Kaukokuuntelu on yleissivistävä harrastus, sillä siinä kuuntelijan tarkkaavaisuus, kielitaito, yleistietous sekä kulttuurien tai jopa maailmanpolitiikan tuntemus kehittyy.

Radiovastaanottimet

Pietarilaiset piraattiasemat Mikäli radiossa on numerollinen taajuusnäyttö, on taajuuden varmistaminen helpompaa kuin arvioimalla osoittimesta. Kuuluvuutta parantaa myös se, että voi tavanomaisen piiska-antennin lisäksi käyttää jotain lähetettä enemmän vahvistavaa ja suuntaavaa antennia. Usein auttaa dipoliantenni tai pitkälanka-antenni. Heikkojen signaalien vastaanotossa tarvitaan suunta-antennia. Kuunneltavasta taajuusalueesta riippuen antennienkin pituudet voivat vaihdella metreistä jopa satoihin metreihin. Yli kilometrin mittaisista antenneistakin on kokemuksia. Taajamissa, mihin ei voi sijoittaa pitkiä tai suuria antenneja, voidaan käyttää aktiiviantenneja, missä antennin radiotekninen pituus muodostetaan sähkökomponenttien avulla. DX-kuuntelun voi aloittaa myös vanhalla putkiradiolla. Keskiaaltoja voi matkaradion lisäksi kuunnella esimerkiksi kotistereroiden viristinvahvistimen AM-alueilta keskiaalloilta (MW). Suositeltavaa kuitenkin on, että ULA-alueiden ja keskiaaltoalueiden (lyhenne MW – Medium Waves) lisäksi käytössä olevassa radiossa on lyhyet aallot (SW – Short Waves), jotka on jaettu useaan eri taajuusaluekaistaan. Lyhytaaltoalueet on mm. maailmanradioissa, jotka on tarkoitettu ennen kaikkea matkoilla tapahtuvaan radion kuunteluun. Keskiaaltojen lisäksi monien maiden yleisradioiden ulkomaanpalvelut lähetetään lyhyillä aalloilla. Harrastuksen edetessä voi ostaa maailmanradiota (engl. world band receiver) kalliimman liikennevastaanottimen (engl. communications receiver), joka on erityisesti suunniteltu heikkojen signaalien vastaanottoon ja jossa on erilaisia erikoissuodattimia ja lisäominaisuuksia, jotka liittyvät mm. ohjelmoitavuuteen. Joissain maailmanradioissa on mahdollista vastaanottaa amplitudimoduloidun lähetteen kaltaisesta lähetteestä alanauhakaista (LSB) tai ylänauhakaista (USB), joista käytetään yhteisnimitysta yksinauhakaista, SSB. SSB-vastaanotolla varustetulla maailmanradiolla voi kuunnella hyötyliikenteen puhetta tai sähkötystä ja samalla laajentaa kuunteluradioamatööritoimintaan. Liikennevastaanotinta muistuttaa skanneriradio, jonka pääasiallinen käyttö voi kuitenkin suuntautua muiden kuin yleisradiolähetysten vastaanottamiseen. Se pystyy etsimään satoja kanavia sekunnissa, joista kaikki eivät toki ole yleisradiokanavia. Skanneriradioissa kanavanhaku on liikennevastaanotinta nopeampaa, mutta niiden suodatin ja modulaatioiden vastaanottokyky on yleensä rajallisempi. Liikennevastaanottimissa on yleensä SSB, mikä joistain lähinnä FM-alueella käytettävistä skannereista puuttuu. Yleisradiolähetyksiä voi nykyään kuunnella radion lisäksi myös Internetin avulla. Tällöin joko suorakuunnellaan radioteitsekin lähetettävää ohjelmaa (engl. on line) tai jo aikaisemmin lähetettyä ohjelmaa tietokoneen tiedostosta (engl. on demand). Myös televisiokuvaa voidaan vastaanottaa samalla tavalla. Tätä kuuntelua ei kuitenkaan yleisesti pidetä DX-kuunteluna, vaikka radioaseman tunnistamisen voi toki varmistaa kuuntelemalla samaa lähetystä radion lisäksi myös tietokoneelta. Vaikka Internetin avulla voidaan tunnistaa radioitse vastaanotteetava ohjelma, ei radion kuuntelua tietokoneen avulla Internetin kautta ei pidetä radion kaukokuunteluna, DX:nä, koska lähetystä ei vastaanoteta radion avulla, vaan datasiirtona, missä tietokoneen tietoliikennekortti korvaa antennin signaalin vastaan ottavana osana ja tietokoneen äänikortti radiolaitteen signaalin kuuntelukelpoiseksi purkavana laitteena. Radio-ohjelmia Internetin kautta lähettäviä radioasemia voidaan kutsua webradioksi wolrd wide webin (WWW) mukaan. Yleisiä radioäänen ja videokuvan vastaanotto-ohjelmia ovat Windows Media Player, RealPlayer ja WinAMP, minkä avulla tietokone voi vastaanottaa signaalia.

Kuunteluolosuhteet

Kuunteluolosuhteisiin vaikuttaa yleensä suuresti Maan ilmakehässä tapahtuvat radioaaltojen heijastumiset, vuorokaudenaika ja vuodenaika ja mm. auringonpilkut, mikä tekee harrasteesta vaativaa. Pienitehoinenkin lähetyssignaali saattaa suotuisissa olosuhteissa kuulua maapallon toiselle puolelle. Tähtitieteen harrastusta haittaavaa ”valosaastetta” vastaa DX-kuuntelussa erilaisten radiolähettimien voimakkuuden ja määrän kasvu, mikä on johtanut siihen, että pienitehoisemmat signaalit pyrkivät hukkumaan ”taustakohinaan” ja saattavat jäädä lähes samalla taajuudella lähettävien voimakkaampien lähetysten jalkoihin. Kuuluvuuteen voi vaikuttaa käyttämällä suuntaavampia antenneja, millä saadaan muista suunnista tulevat lähetteet vastaanotetuiksi heikommin tai suodattimia, millä voidaan tarkalla vastaanottimella suodattaa vastaanotettavan lähetyksen ympäriltä kohinaa tai muita lähetyksiä pois.

Yleisradioaaltoalueita

- LW pitkät aallot 153 kHz - 271 kHz (long waves)
- MW keskipitkät aallot 531 kHz - 1 611 kHz (medium waves)
- SW lyhyet aallot 2 300 kHz - 26 100 kHz (short waves)
- - 120 metrin aallot 2 300 kHz - 2 495 kHz "tropiikkiaallot"
- - 90 metrin aallot 3 200 kHz - 3 400 kHz "tropiikkiaallot"
- - 75 metrin aallot 3 900 kHz - 4 000 kHz "tropiikkiaallot"
- - 60 metrin aallot 4 750 kHz - 5 060 kHz "tropiikkiaallot"
- - 49 metrin aallot 5 900 kHz - 6 200 kHz
- - 41 metrin aallot 7 100 kHz - 7 350 kHz
- - 31 metrin aallot 9 400 kHz - 9 900 kHz
- - 25 metrin aallot 11 600 kHz - 12 100 kHz
- - 22 metrin aallot 13 570 kHz - 13 870 kHz
- - 19 metrin aallot 15 100 kHz - 15 800 kHz
- - 16 metrin aallot 17 480 kHz - 17 900 kHz
- - 15 metrin aallot 18 900 kHz - 19 020 kHz
- - 13 metrin aallot 21 450 kHz - 21 850 kHz
- - 11 metrin aallot 25 600 kHz - 26 100 kHz
- UKV ultralyhyet aallot 66,0 MHz - 74 MHz (OIRT FM)
- ULA ultralyhyet aallot 87,5 MHz - 108 MHz (FM) Edellä lueteltuja taajuuksia käytetään yleisradiolähetyksiin. Teknisesti pitkiksi aalloiksi (engl. LW; long waves) luokitellaan 30 kHz - 300 kHz aallot, keskipitkiksi aalloiksi (engl. MW; medium waves) luokitellaan 300 kHz - 3 MHz ja lyhyiksi aalloiksi (engl. SW; short waves) 3 MHz - 30 MHz aallot. Erittäin suuren taajuuden hyvin lyhyet aallot (engl. very high frequencies; VHF) sijaitsevat taajuuksilla 30 MHz - 300 MHz , mihin sijoittuvat myös tavalliset ULA:lla kuultavat yleisradiolähetykset samoin kuin osa televisiolähetyksistä. Näin ollen yleisradiolähetyksissä yleensä käytettävät pitkät aallot 153 kHz - 271 kHz sijoittuvat teknisen pitkäaaltoalueen 30 kHz - 300 kHz sisään, kun taas noin 120 metrin pituiset lyhytaallot, 2300 kHz - 2495 kHz ovat teknisesti keskiaaltoalueen 300 kHz - 3 MHz loppuosassa. Kylmän sodan ja 1949-1988 Euroopassa kestäneen radiohäirinnän vuoksi jakautuivat ULA-lähetykset Euroopassa kahdelle aaltoalueelle. Neuvostoliiton ja sen liittolaiset jäivät 1920-luvulla perustettuun Euroopan yleisradioliittoon, OIRT:iin käyttäen FM-lähetyksissään 66 MHz - 74 MHz:ia. Yhdysvaltain liittolaisten sekä joidenkin puolueettomien maiden Torquayssa Britannissa 12. helmikuuta 1950 perustaman EBU:n jäsenet käyttivät ULA-lähetyksiinsä 87,5 MHz - 108 MHz. OIRT sulautui EBU:uun 1993. Koska Länsi-Euroopassa nimitettiin aaltoaluetta 87,5 MHz - 108 MHz frekvenssi- eli taajuusmodulointinsa vuoksi FM:ksi, kutsuttiin vastaavasti aaltoaluetta 66 MHz-74 MHz OIRT FM:ksi. Venäjällä OIRT FM:ää kutsutaan edelleen UKV:ksi. Vastaavasti Itä-Euroopassa, missä omaa ULA-aluetta kutsuttiin UKV:ksi (ultrakratkie volny eli ultralyhyet aallot), kutsuttiin Länsi-Euroopan FM:ää vastaavast UKV 2:ksi tai ylä(taajuuksien)-UKV:ksi. UKV on käytössä vielä monissa entisissä OIRT -maissa, vaikka siirtyminen FM-taajuuksille alkoi niiden vapauduttua yleisradiokäyttöön. Vastaavanlainen eriyttäminen UHF-alueella toteutui television osalta ei taajuusjaolla, vaan siten, ettei Itä-Euroopassa käytetty saksalaista PAL-televisiostandardia, vaan ranskalaista SECAM:ia, jottei vastaanotto onnistuisi toiselta puolelta. Suomessa OIRT FM:ää ei käytetä ULA-lähetyksiin, vaan Ficora on osoittanut aaltoalueelle siirtyvää maaradioliikennettä, mm. harrastus- ja työyhteyksiä sekä sotilaskäyttöön tarkoitettua radioliikennettä. Taajuuksien luokittelulla pitkiin, keskipitkiin ja lyhyisiin on merkitystä aaltojen vastaanottamisen kannalta. Yksinkertaisimmat lanka-antennit ovat aallonpituuden murtolukuja, esimerkiksi 1 1/2, 1, 1/2, 1/4 tai 1/8 aallonpituutta. Näin ollen pientaajuinen radioaalto aallonpituudeltaan pitkänä radioaaltona edellyttää kuuluakseen tai hyvin kuuluakseen lanka-antennilla suurta langan pituutta, kun taas suurtaajuuksinen radioaalto pituudeltaan lyhyenä voidaan vastaanottaan helposti vastaavasti lyhyellä lanka-antennilla. Lyhyen aallonpituuden ULA- ja televisiolähetyksiä ei vastaanoteta yleensä lanka-antenneilla, vaan laadun varmistamiseksi voimakkaasti suuntaavilla ja signaalia voimakkaasti vahvistavilla jagi-antenneilla, missä oikea antennisuunta on tärkeä. Aallonpituus lasketaan jakamalla valonnopeus taajuudella.

Digitaalinen radio

Ensiksi radiot lähettivät pitkillä aalloilla amplitudimoduloituja lähetyksiä, koska näin vähäisellä lähettimen määrillä pystyttiin kattamaan laajoja vastaanottaja-alueita. Kun pitkät aallot alkoivat täyttyä lähetyksistä, laajennettiin radiolähetyksiä keskiaalloille ja lyhyille aalloille. Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa keskiaaltojen tultua täyteen, otettiin käyttöön ultralyhyet aallot, ULA-aallot, mitkä mahdollistivat Yhdysvalloissa 1930-luvulla keksityn taajuus- eli frekvenssimodulaation, FM:n. Ultralyhyet aallot etenevät suorempaan kuin pitkät-, keski- tai lyhytaallot. Näin ollen ULA edellyttää laajaa antennien verkostoa, mutta mahdollistaa hyvälaatuisen äänen myös stereovastaanottoon. Radion viimeinen kehitysvaihe on ollut digitalisoiminen eli se, ettei lähetys tule analogisena amplitudi- tai frekvenssimoduloituna lähetyksenä, vaan se lähetetään digitaalisessa muodossa. Digitaaliradiolähetyksen vastaanottamiseen ei käy tavanomainen analoginen radio, vaan sitä varten tulee hankkia digitaalivastaanotin.

Digitaalinen radio perinteiselle FM-alueelle

Yleisradioyhtiöiden digitaaliradiokokeilut keskittyvät pääasiassa DAB-standardiin 3. aaltoalueen lohkoille 5 A/B/C/D - 12 A/B/C/D ja 13 A/B/C/D/E/F taajuusaluelle (174,928 MHz - 239,200 MHz) , L-taajuusalueille lohkoille LA-LW (1452,960 MHz - 1490,642 MHz), Kanadan lohkoille 1-10 (1452,816 MHz - 1491,184 MHz) ja Etelä-Korean ROK 8 A/B/C - 12 A/B/C (181,280 MHz - 208,736 MHz). Näin ollen voidaan sanoa, että digitaaliradio toimivat FM 87,5 MHz - 108 MHz alueen yläpuolella ja ne edellyttävät paremman äänenlaadun vastineeksi FM:ää tiheämpää antenniverkkoa saman kattavuuden tavoittamiseksi, minkä vuoksi kaikkein harvimmin asuttujen alueiden liittäminen verkkoon voi muodostua rajakustannuskysymykseksi. Yleisradio on Suomessa tehnyt DAB-radiokokeiluja vuodesta 1997 alkaen lopettaen ne 2005 vuoden lopussa, koska kuuntelijoita oli vain muutamia kymmeniätuhansia. Yleisradio on valmis aloittamaan DAB-lähetyksen uudelleen, mikäli siitä muodostuu eurooppalainen standardi. Standardina DAB on alkanut menestymään Euroopassa lähinnä Iso-Britanniassa. Ruotsissa Ruotsin radion suomenkielisellä toimituksella, Sisuradiolla, on DAB-lähetyslupa.

Digitaalinen radio perinteiselle AM-alueelle

DAB-lähetysten sijoittuessa UHF-alueelle perinteisen FM:n yläpuolelle aloitettiin perinteiselle AM-alueelle soveltuvien digitaalilähetysten kehittäminen Digital Radio Mondiale (DRM) -standardilla. DRM-lähetyksiä voi vastaanottaa keskipitkillä ja lyhyillä aalloilla 693 kHz:sta (Venäjän ääni Kaliningrad) 26012 kHz:iin (Campus-radio Nurnberg). Myös DRM-lähetysten vastaanottaminen edellyttää sitä varten tehdyn vastaanottimen hankkimista tai sitä, että HF-radiolla vastaanottaessaan kuuntelee lähetyksen tietokoneen äänikortin kautta käyttäen tätä varten kehittyä 45 euron arvoista ohjelmaa.

Stereofoninen AM

Yksi keskiaalloilla kuunneltavien amplitudimoduloitujen lähetysten parantamiseksi tähtäävä hanke on AM:n lähettäminen kaksikanavaisena stereofonisena. Stereofonisia AM-lähetyksiä on jonkin verran Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Linkkejä

- [http://www.yle.fi/cgi-bin/tekstitv/ttv.cgi/591/ tekstitelevision DX-kuuntelusivu (509)]
- [http://www.sdxl.org Suomen DX-Liiton kotisivu]
- [http://www.sr.se/sisuradio/ Sveriges Radion suomenkielinen Sisu-radio]
- [http://www.yle.fi/etusivu/taajuudet/ulkomaat.php?skin=radio Suomen yleisradion lähetystaajuudet ulkomaille]
- [http://www.wrth.com/ World Radio TV Handbook]
- [http://www.hard-core-dx.com/ Hard-Core-DX, sivu vakavalle radioharrastajalle]
- [http://www.rnw.nl/realradio/rx_intro.html Radio Netherlandsin radionhankkimisopas, englanninkielinen]
- [http://www.winradio.com/home/g303-drm.htm DRM-vastaanottonäytteitä]
- [http://www.wohnort.demon.co.uk/DAB/a-f.html#Finland DAB-ohjelmat] Luokka:Harrastukset Luokka:Radio

Radioamatööri

Radioamatööri tarkoittaa henkilöä, joka on suorittanut paikallisen telehallintoviranomaisen ylläpitämän tutkinnon ja saanut todistuksen, joka oikeuttaa käyttämään radioamatööriasemaa ja rakentamaan radiolaitteita. Suomessa radioamatöörin pätevyystodistuksia myöntää Viestintävirasto (eli Ficora). Viestintäviraston valtuuttamat tutkinnonpitäjät pitävät pätevyystutkintoja eri puolilla Suomea. Suomessa radioamatöörejä on noin 6000, maailmalla yli kolme miljoonaa. Radioamatööriharrasteen tarkoitus on pitää radioyhteyksiä toisten radioamatöörien kanssa. Harrasteen toinen tarkoitus on radiotekniikan tuntemuksen lisääminen rakentamalla lähetin- ja vastaanotinlaitteita sekä antenneja. Tapoja, joilla yhteyksiä pidetään, on monia: yleisimpinä puhetyöskentely, erilaiset digitaaliset lähetelajit sekä sähkötysyhteydet. Harrastuksen erilaisia muotoja ovat mm. DX-työskentely eli harvinaisten maiden keräily, kilpailutoiminta, radiosuunnistus ja radioamatöörisatelliittien kautta yhteyksien pitäminen. Radioyhteyksiä voidaan pyrkiä pitämään myös erityisen vaativissa olosuhteissa, kuten pienitehoisilla laitteilla tilapäisesti esimerkiksi maastoon rakennetuilta asemilta ilman sähkönsyöttöä valtakunnan verkosta tai heijastamalla signaali Kuun, meteorien (ks. meteorisironta) tai revontulien ionisoiman vyöhykkeen kautta. Radioamatööriasemilla, joilla on viranomaisen myöntämä asemalupa, on henkilökohtainen asematunnus. Kutsun ensimmäinen osa, prefiksi, kertoo aseman sijaintimaan. Suomen prefiksi on OH (erikoistapauksissa OF, OG, OI tai OJ). OH-etuliitteen jälkeen tulee numero, joka aikaisemmin osoitti läänin, jossa radioamatööriasema toimi. Lääniuudistuksen jälkeen läänikohtaisista tunnuksista on Ahvenanmaata lukuun ottamatta luovuttu, mutta yleensä vanhaa piirijakoa noudatetaan edelleen kun uusia tunnuksia haetaan. Ahvenanmaalla sijaitsevan aseman tunnuksessa on numero 0. Nykyisin on myös mahdollista hankkia maksua vastaan tietty tunnus.

Ennen lääniuudistusta voimassa ollut piirijako

- OH0 Ahvenanmaa
- OH1 Turun ja Porin lääni
- OH2 Uudenmaan lääni
- OH3 Hämeen lääni
- OH4 Mikkelin lääni
- OH5 Kymen lääni
- OH6 Vaasan ja Keski-Suomen läänit
- OH7 Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänit
- OH8 Oulun lääni
- OH9 Lapin lääni

Tunnettuja radioamatöörejä

- Jordanian kuningas Hussein
- näyttelijä Marlon Brando
- Intian pääministeri Rajiv Gandhi
- Espanjan kuningas Juan Carlos I

Radioamatööritutkinto

Suomessa radioamatööritutkinto on moduulipohjainen. Kunkin moduulin voi suorittaa itsenäisesti ja hyväksyttyjen moduulien yhdistelmät antavat oikeuden eri luokkien pätevyystodistuksiin. Hyväksytyillä tutkintomoduuleilla ei ole vanhenemisaikaa, joten ne voi suorittaa joko yksi kerrallaan tai kaikki samassa tutkintotilaisuudessa. Tutkintoja ottavat vastaan paikalliset pätevyystutkijat ympäri maan tarvittaessa.

Tutkintomodulit

- K-moduuli, sisältää kuusikymmentä väittämää hätäliikenteestä, aseman turvallisuudesta, radioamatöörejä koskevista laeista ja määräyksistä sekä itse radioamatööriliikenteestä. Hyväksyttyyn suoritukseen vaaditaan 45 oikeaa vastausta.
- T1-moduuli, sisältää 15 kysymystä elektroniikan ja radiotekniikan perusteista sekä sähköturvallisuusasioista. Jokainen kysymys sisältää neljä vastausta, joista aina vähintään yksi on oikein. Näin muodostuvasta 60 kohdasta pitää hyväksyttyyn suoritukseen saada 45 oikein.
- T2-moduuli sisältää 15 kysymystä elektroniikan ja radiotekniikan soveltamiseen radioamatööritoiminnan painopistealueiden osalta sekä sähköturvallisuusasioiden tuntemukseen. Kysymykset ovat T1-moduulia vaativampia. Jokainen kysymys sisältää neljä vastausta, joista aina vähintään yksi on oikein. Näin muodostuvasta 60 kohdasta pitää hyväksyttyyn suoritukseen saada 45 oikein.

Radioamatööriluokat

Tutkintomoduulien hyväksytysti suorittaminen oikeuttaa seuraaviin radioamatööriluokkiin:
- K-moduuli + T1-moduuli - Perusluokka
- K-moduuli + T2-moduuli - Yleisluokka Yleisluokan radioamatöörillä on laajemmat oikeudet radioalueiden käyttöön kuin perusluokassa. Juan Carlos I

Radioamatöörien taajuusalueet

Suomessa radioamatööritoiminnassa voi käyttää seuraavia taajuusalueita (katso myös: Sähkömagneettinen spektri): 135,7—137,8 kHz
1810—1855 kHz
1861—1906 kHz
1912—2000 kHz
3500—3800 kHz
7000—7100 kHz
10100—10150 kHz
14000—14350 kHz
18068—18168 kHz
21000—21450 kHz
24890—24990 kHz
28000—29700 kHz
50,0—52,0 MHz
144—146 MHz
432—438 MHz
1240—1300 MHz
2300—2450 MHz
3400—3408 MHz
5650—5850 MHz
10,00—10,28 GHz
10,368—10,370 GHz
10,45—10,50 GHz
24,00—24,25 GHz
47,00—47,20 GHz
75,50—81,50 GHz
122,25—123,00 GHz
134,00—141,00 GHz
241,00—250,00 GHz
248,00—250,00 GHz
275,00—1000,00 GHz (vain erityisellä luvalla, ei eritelty taajuusalueittain)
Näiden lisäksi erikoisluvalla hakemuksesta radioamatöörikerhot voivat käyttää pistetaajuuksia: 5278,6 kHz, 5288,6 kHz, 5298,6 kHz, 5330,6 kHz, 5346,6 kHz, 5366,6 kHz, 5371,6 kHz ja 5398,6 kHz.

Aiheesta muualla

- [http://www.sral.fi Suomen Radioamatööriliitto]
- [http://www.ficora.fi/suomi/radio/ratutk.htm Viestintävirasto: Radioamatööritutkinnot ja -todistukset]
- [http://users.tellurian.com/gjurrens/famous_hams.html Kuuluisia radioamatöörejä]
- [http://www.iki.fi/oh2kku/tentti/ Harjoittelusivu radioamatööritutkinnon K/T1/T2-modulien suorittamista varten]
- [http://wiki.ham.fi/Etusivu Ham.fi wiki] Luokka:Harrastukset Luokka:Radio ja:アマチュア無線 th:วิทยุสมัครเล่น

Luokka:Radiotekniikka

Radiotekniikkaan liittyviä artikkeleja. Luokka:Fysiikka Luokka:Viestintätekniikka

Московская государственная Пятьдесят седьмая школа

История

Московская государственная Пятьдесят седьмая школа ведет свою историю от Реального училища Статского советника Карла Мазинга, основанного в 80-ых годах XIX века. Уже тогда это училище представляло одно из самых передовых средних учебных заведений научно-технического профиля Москвы. Москвы Традиции высокого уровня научно-технической подготовки выпускников сохранялись в школе в течение всего периода ее существования, а за последние 35 лет школа заняла ведущее место в России в области математического и физического образования. В школе разработаны и внедрены уникальные методики поиска, отбора, обучения и воспитания детей, особо одаренных в области интеллектуальной деятельности. Ученики школы более 130 раз побеждали на Всесоюзных и Всероссийских школьных олимпиадах по математике и физике, 19 раз становились победителями Международных олимпиад. На многопредметных Всероссийских олимпиадах команда школы с огромным отрывом побеждала команды лучших лицеев и гимназий России. Три года подряд школа становилась победителем в Московском интеллектуальном марафоне. За последние 35 лет около 1000 выпускников школы стали студентами механико-математического и физического факультетов МГУ имени М. В. Ломоносова, более 350 выпускников поступили в Физико-технический институт. Среди окончивших школу — десятки кандидатов и докторов физико-математических наук. Школа получила международное признание. Ей присуждались гранты Американских математического и физического обществ, Французского математического общества. В 1994 году школа была отмечена грантом первой степени Фонда Джорджа Сороса. Такой высокой награды были удостоены всего лишь 10 образовательных учреждений России. Значительное число выпускников школы после окончания ВУЗов приглашаются в лучшие российские, американские, канадские, европейские университеты и ведут в них преподавательскую и исследовательскую работу (МГУ им. М. В. Ломоносова, Физико-технический институт, Независимый университет, Гарвард, Беркли, МIТ, Принстон, Калифорнийский политехнический институт, Стэнфорд, университет Торонто, ЦЕРН, Тельавивский университет, институт Вейцмана, Технион и др.). Большое внимание уделяется в школе гуманитарному образованию. В 1990 году в школе открылся класс с углубленным изучением гуманитарных предметов. Для него сотрудниками школы разработан собственный авторский интегрированный курс гуманитарных дисциплин. В 1994 году в Москве вышел сборник творческих работ учащихся школы. В школе изучается три иностранных языка (английский, немецкий, латынь). Более 90% выпускников гуманитарных классов поступают в МГУ (филфак, истфак) и на различные факультеты РГГУ. Школа активно использует в учебном процессе современные информационные технологии (электронная почта, интерактивные учебные программы, Интернет, собственный веб-сервер и т. п.) Благодаря Институту «Открытое общество» школа имеет выделенную линию доступа в Интернет. В рамках авторского курса программирования ученики школы выполняют работы, многие из которых представляют законченные программные продукты достаточно высокого уровня. Учителя школы широко используют компьютеры и Интернет для подготовки учебных заданий, раздаточных материалов и даже собственных учебных пособий, издательская подготовка и выпуск которых удается производить, используя постепенно создающийся издательский комплекс. Наработки, опыт, программы и методики сотрудников школы широко распространяются в Центральном округе (участие в работе МЦНМО по переподготовке учителей информатики для реализации проекта создания единой информационной среды школ ЦАО, школьные семинары), городе (преподавание в МИПКРО, издание учебных пособий, консультации для учителей и руководителей учреждений образования) и других регионах, откуда за помощью и консультациями обращается все большее число школ. В школе собран уникальный педагогический коллектив — около 130 человек. Половина — пришедшие из науки, люди с университетским образованием, четыре доктора и тринадцать кандидатов наук, больше 50 мужчин, масса ярких индивидуальностей, авторы десятка и более публикаций, авторских курсов и методик, 23 Соросовских учителя. Только за последние три года в свет вышло 9 монографий и учебных пособий по различным отраслям знаний (математика, словесность, философия, история, биология, география, латынь), написанных учителями школы. Вот тот «золотой запас», которым гордится школа и которому она обязана своим бесспорным успехом и своей популярностью — ежегодно общее число обращений о зачислении в школу значительно превышает тысячу человек. Учитель школы, преподаватель латинского языка, д.ф.н. А. В . Подосинов выдвинут педагогическим коллективом школы на соискание президентской премии в области образования. Еще хочется какой-то инфы про Дмитрий Прокудин — это — уникальный человек — учитель истории в начале 90х. Дополните?

Директора школы

- Менделевич Сергей Львович (2005)

Преподаватели на 2005 год

Математика:
- Давидович Борис Михайлович
- Гордин Рафаэл Калманович
- Пушкин Сергей Александрович
- Коровина Юлия Владимировна
- Дориченко Сергей Александрович История:
- Петраковский Андрей Игоревич
- Никольский Сергей Леонидович
- Меерсон Борис Маркович
- Иванова Ольга Игоревна Биология и экология:
- Прокудин Андрей Андреевич Программирование:
- Суханов Александр Алмазович
- Григорьев Игорь Иосифович Физкультура:
- Прокудин Александр Андреевич

Ссылки

- [http://www.sch57.msk.ru/ Официальный сайт школы]

Адрес

[http://maps.yandex.ru/map_search.xml?map=1&lay=31&id=22542 Россия, Москва, Малый Знаменский переулок, 7] Категория:Школы Москвы Категория:Физико-математические школы

Conspiracy gry strategiczne narty w szwajcarii Prague appartements Doda i Virgin

:: RELATED NEWS ::

F. O. Matthiesen
Francis Otto Matthiesen (
- 1902 in Pasadena, Kalifornien, † 1. April 1950 in Boston, Massachusetts) war ein amerikanischer Literaturwissenschaftler. Nach der Scheidung seiner Eltern wuchs er a

Fast sichere Eigenschaften
Fast sicher (oder genauer: fast sichere Eigenschaften) ist ein Begriff der Wahrscheinlichkeitstheorie. Zu einem Wahrscheinlichkeitsraum (Ω, Σ, P) heißt eine Eigenschaft fast sicher, wenn die Menge E aller Elemente von Ω, die die Eigenschaft nicht besitzen, unter P eine Nullmenge ist, das heißt,

P(\Omega \backslash E) =0

. Der Begriff fast sicherer Eigenschaften findet vor allem Verwendung be

Splash (Festival)
Das Splash!-Festival ist Europas größtes Hip-Hop- und Reggae Festival, das jährlich am Stausee Oberrabenstein bei Chemnitz stattfindet. Im Jahre 1998 wurde das Splash zum ersten Mal veranstaltet, damals noch als Einzelveranstaltung innerhalb der Stadt Chemnitz. Ab 1999 dann fand das

Modell 36

Das Modell 36

Der Tischfernsprecher Modell 36 (fälschlich auch W36 genannt) ist der "Urvater" und Wegbereiter der legendären deutschen Vor- und Nachkriegstelefone der Modellreihen W38 / W48 und unterscheidet sich auf den ersten Blick nicht von ihnen. Dieser Apparat ist ein Klassiker des Industriedesigns, seine Gehäuse- und Hörerform war für viele Jahrzehnte stilprägend im Telefonbau.

Małomice
Małomice [] (deutsch Mallmitz) ist eine Stadt mit 4.129 Einwohnern in Polen. Sie liegt zwischen Szprotawa und Żagań am Bober, 4 km vor der Einmündung des Queis. Die Stadt gehört dem Powiat Żagański, deutsch Mallmitz) ist eine Stadt mit 4.129 Einwohnern in Polen. Sie liegt zwischen Szprotawa und Żagań am Bober, 4 km vor der Einmündung des Queis. Die Stadt gehört dem Powiat Żagański, 19. Jahrhundert und im frühen 20. Jahrhundert den Wunsch nach Vereinigung aller Turkvölker in einem einzigen Staat. Dem Panturkismus stehen hauptsächlich der Panarabismus im arabischen Kulturkreis und der Paniranismus im persisch-iranischen

Malomice
Małomice [] (deutsch Mallmitz) ist eine Stadt mit 4.129 Einwohnern in Polen. Sie liegt zwischen Szprotawa und Żagań am Bober, 4 km vor der Einmündung des Queis. Die Stadt gehört dem Powiat Żagański, Kleinfurra ist eine Gemeinde im thüringischen Landkreis Nordhausen. Sie ist Mitglied der Verwaltungsgemeinschaft Hainleite. Kleinfurra liegt am Fuß derHainleite, einem kleinen Mittelgebirge im Norden Thüringens, im Tal der Wipper. Die Kreisstadt Nordhausen liegt unweit e

Dagmar Reim
Dagmar Reim (
- 4. November 1951 in Heidelberg) ist eine deutsche Rundfunk-Intendantin. Sie übernahm im Mai 2003 die Leitung des neu gegründeten Rundfunk Berlin-Brandenburgs (RBB) und ist damit die erste Frau an der Spitze einer öffentlichen-rechtlichen Rundfunkanstalt in Deutschland. 2001 zog