:: wikimiki.org ::
| Raha |
Raha
Raha on vaihdon välineenä käytetty hyödyke. Sen voi vaihtaa muihin hyödykkeisiin. Raha on arvon mitta ja kirjanpidon yksikkö. Raha itsessään on niin sanottu niukka hyödyke.
Historia ja tulevaisuus
Vaihtotaloudesta päästiin markkinatalouteen, kun esineitä ei enää tarvinnut vaihtaa suoraan toisiin esineisiin. Sen sijaan esineitä vaihdetiin rahaan ja rahaa taas muihin esineisiin.
Alun perin rahana on käytetty kaikkea arvometalleista oravannahkoihin. Nykyisin rahan arvo on täysin sopimusvaltaista, ja konkreettisena rahana käytetään valtion viralliseksi määrittämiä, vaikeasti väärennettäviä seteleitä ja kolikoita. Suurin osa euro-valutaankin varannoista on olemassa vain lukuina pankkien kirjanpidoissa. Raha onkin yhä etenevissä määrin siirtymässä pelkästään sähköiseen muotoon.
Rahan merkitys
Rahalla on dualistinen tarkoitus. Toisaalta se on vaihdon väline, toisaalta sitä käytetään arvon mittaamiseen. Taloustieteen keskeisissä teorioissa raha ja hintamekanismi nähdään keskeisenä talouden suunnannäyttäjänä, jonka ohjaamina vapaat markkinat säätelevät tuotteiden ja palveluiden (sekä myös itse rahan) kysyntää ja tarjontaa oikeaan suuntaan. Suunnitelmatalouksissa rahan merkitys on ollut pienempi kuin markkinatalouksissa.
Omaa rahaa on pidetty keskeisenä kansallisvaltion luomisen projekteissa. Suomessa autonominen suuriruhtinaskunta otti jo 1860-luvulla käyttöön markan. Oman rahan tuottaminen on tunnusomaista esimerkiksi itsenäistyville valtioille siinä kuin lipun ja kansallislaulunkin käyttöönotto.
Usein myös ajatellaan, että rahasta on tullut liian merkityksellinen asia - suoranaisesti Jumala, tai paremminin epäjumala, joillekin ihmisille. Esimerkiksi Paavali on kirjoittanut, että "rahanhimo on kaiken pahan alku ja juuri". Apostolinkaan kritiiki ei tällöin kohdistu rahaan sinänsä.
Yhteisvaluutat
Euroopan unionin sisällä on euroalue, johon suurin osa jäsenmaista kuuluu. Yhteinen valutta euro on korvannut toistakymmentä kansallista valuuttaa vuoden 1999 alusta. Rahaliiton ulkopuolelle ovat jääneet Britannia, Ruotsi ja Tanska.
Yhteisrahoja on suunniteltu lisäksi ainakin Pohjois-Amerikkaan ja Afrikkaan kauppaliittojen yhteyteen. Globaalista rahastakin on puhuttu.
Yksityinen raha
Suurimmassa osassa maailmaa yksityinen raha on kiellettyä. Esimerkiksi Australiassa vuoden 1910 setelilaki käytännössä kielsi kovalla verotuksella yksityiset rahat. Lähes kaikissa muissa maapallon maissa on samanlaisia lakeja. Isossa-Britanniassa ei valtiolla ole yksinoikeutta painaa rahaa ja siksi mm. Skotlannilla on oma puntansa ja maassa monia pienempiä yhteisöjä, jotka käyttävät omaa rahaansa.
Mielenkiintoinen esimerkki rahan sopimusvaltaisesta luonteesta on New Yorkissa, Ithacassa käyttöönotettu Ithacan Hours-raha, joka on täysin yksityinen. Se on Ithacan asukkaiden keskenään kontrolloima ja järjestämä ja kelpaa jo kyseisellä alueella laajasti maksuvälineenä. Raha esiteltiin PBS-kanavalla pitkässä ohjelmassa ja jopa Kiinan keskuspankin pääjohtaja on osoittanut kiinnostustaan kyseiseen maksuvälineeseen.
Paikallisvaluutat
Kuuluisin paikallisen, lokaalin, rahan kokeilu tapahtui 1930-luvulla Itävallassa. Pula-ajan kirvoittama kokeilu edisti paikallisrahan kiertoa soveltamalla negatiivista korkoa. Lopulta Itävallan keskuspankki kielsi paikalliseksi menestykseksi osoittautuneen kokeilun.
Paikallisia valuuttoja on 1900-luvun lopulla laskettu liikkeelle muun muassa Meksikossa. Monesti kysymys on ylikansallisten talousinstituutioiden kritiikistä ja valuuttakriisit ovat antaneet vauhtia kokeiluihin. Rahan spekulatiivinen luonne on pyritty minimoimaan ja korostamaan sen vaihdonvälinetehtävää. Tietotekniikan kehitys on helpottanut lokaalirahojen käyttöä, ja nämäkin rahat ovat nyttemmin monesti merkkejä tietokoneen ruuduilla, verkoissa ja muisteissa. Paikallisiin rahaprojekteihin viranomaiset eivät yleensä ole puuttuneet.
Rahan talousteorioita
Makrotalousteoreettisilla koulukunnilla on kaksi näkökulmaa rahaan:
#Rahan kvantiteettiteoria eli rahan määrä
#Rahan hintateoria eli rahan hinta
Rahan arvo voi määräytyä eri tavoin:
#monetarismi
#Bretton woods -instituutio
#Arvometalliin kytketty kurssi
#Toiseen valuuttaan kytketty kurssi
#Valuuttakoriin kytketty kurssi
Luokka:Raha
ko:돈
ja:貨幣
simple:Money
Markkinatalous
Markkinatalous on talousjärjestelmä, jossa hinnanmuodostus on vapaan kysynnän ja tarjonnan säätelemä.
Markkinataloudessa vapaat toimijat, myyjät ja ostajat, markkinoilla solmivat kauppasopimuksia ja tekevät muutkin taloudelliset päätökset ilman valtion tai muun häirintää.
Markkinatalous on hajautunutta päätöksentekoa. Tällaisia päätöksiä ovat hyödykkeiden hintojen ja muiden kauppojen ehtojen asettaminen ja tuotannosta päättäminen.
Kysyntä ja tarjonta ohjaavat taloutta.
Markkinataloudessa jokainen ei tuota vain omiin tarpeisiinsa, vaan henkilöt vaihtavat hyödykkeitä keskenään.
Markkinatalous on tällaisten vaihtokauppojen verkosto.
Markkinatalouden perusperiaatteiden yksi varhainen esittäjä oli Adam Smith, joka teoksessaan Kansojen varallisuus (An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations) kuvaili ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle merkantilismille. Smithin keksimä on muun muassa metaforinen näkymätön käsi, joka ohjailee kokonaisuutta vapaassa markkinataloudessa. Historiallisesti markkinat ovat vapautuneet valistusajalta lähtien, kun elinkeinonvapaus on lisääntynyt ja suojatulleja on vähennetty.
Vapaan markkinatalouden vastakohtana on keskusjohtoinen talousjärjestelmä, jossa keskitetty poliittinen valta tekee taloudelliset päätökset (kts. stalinismi). Siinä keskushallinto jakaa tuotannon puitteet ja määrää tavoitteet. Kulutukseen ja investiontien suhte määritetään keskusjohtoisesti.
Maailman ylivoimaisesti yleisin talousjärjestelmä on sekatalous tai puitetalous, jossa julkinen valta luo puitteet toiminnalle ja vaikuttaa talouspolitiikalla markkinamekanismin toimintaan.
Valtion oikea rooli markkinataloudessa on kiistelty asia. Valtion tulee määritellä ja ylläpitää markkinoiden perussääntöjä, mutta valtion rooli talouden ohjaamisessa ja taloudellisen toiminnan tuottaman vaurauden jakamisessa on kiistellympi asia.
Myös osa maailman suunnitelmatalouksista sovelsi markkinataloutta. Jugoslaviassa markkinasosialismi otettiin käyttöön 1960-luvulla, vastapainoksi Neuvostoliiton keskusjohtoiselle suunnittelulle, ja Unkarissa 1960-luvun lopussa. Se perustui yritysten julkiseen omistukseen, mutta tuotantoa ja kulutusta säätelivät markkinavoimat. Neuvostoliiton uudistushankkeet tunnettiin nimellä perestroika, kun taas Kiinassa "sosialistinen markkinatalous" oli eräs kiinalaisen talousuudistuksen pääkohteita.
Markkinatalouden rajoitukset
Sekataloudessa markkinataloutta on rajoitettu poliittisen päätösvallan keinoin. Markkinataloudelle on yleisiä rajoituksia, jotka koskevat kaikki ihmisiä ja erityisiä rajoituksia, jotka keskittyvät tiettyjen ihmisryhmien markkinoihin.
Verotuksen lisäksi markkinataloutta ohjaavia toimia ovat:
- Protektionismi eli oman maan talouden suojelu ulkomaankaupan estein
- Tullit eli muiden tuotteiden sakottaminen
- Tukiaiset eli omien tuottajien tukeminen
- Markkinatalouden esteitä
- Kilpailulainsäädäntö ja muun kilpailunvastaisen toiminnan kieltävä laki
- Lakisääteiset ja valtioiden muodostamat monopolit ja kartellit
- Koulujärjestelmä
- Terveydenhuolto
- Poliisi eli sisäinen turvallisuus
- Armeija eli ulkoinen turvallisuus
- Aluepolitiikka eli julkisen rahan suuntaaminen erityisesti muuttotappioisille seuduille
Erityisiin talouden osa-alueisiin liittyvät rajoitukset ovat:
- Sopimusvapautta vähentävä työlainsäädäntö, muun muassa
- Työsuojelusäännökset
- Irtisanomissuoja
- Työehtosopimusten yleissitovuus
- Minimipalkkasäännökset
- Elinkeinovapauden rajoitukset, kuten
- Tarveharkinta (esimerkiksi Suomessa apteekkeja tai kouluja ei saa perustaa kuka tahansa vaatimukset täyttävä henkilö)
- Sääntely: esimerkiksi ruokakauppoja saa pitää vain terveysviranomaisten luvalla
Markkinatalous ja hyvinvointivaltio
Hyvinvointivaltio eli sosiaalivaltio, joka takaa tietyt taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet kansalaisilleen, saattaa olla olemassa maassa yhdessä suhteellisen vapaan markkinatalouden kanssa. Kaikki yllä olevat yleiset ja erityiset rajoitukset markkinataloudelle olisi purettu, paitsi että verovaroin rahoitettaisiin ihmisille koulutus yksityisestä, normit täyttävästä koulusta, kustannettaisiin sairausvakuutus ja turvattaisiin vähimmäistoimeentulona rahaa asumiseen ja elämiseen. Joidenkin teorioiden mukaan hyvinvointivaltio on mahdollista rakentaa suhteellisen vapaan markkinatalouden rinnalle, koska valtio voi ostaa palvelut kansalaisilleen, vaikkei se niitä tuottaisikaan. Täysin vapaan markkinatalouden käsite kuitenkin sulkee pois sellaisen hyvinvointivaltion ja muun valtion, joka vähentää markkinoiden vapautta.
Muita termejä
- Markkinataloutta kutsutaan usein myös kapitalismiksi. Termiä kapitalismi käytetään marxilaisessa yhteiskuntateoriassa ja termi tarkoittaa käytännössä markkinataloutta, johon sisältyy pääomien kilpailu. Kapitalismi-sanalla on siis hieman erilainen merkitys kuin tavallisella markkinataloudella ja monet kokevatkin sen hyvin arvoväritteisenä. Marxilaisen näkemyksen mukaan kapitalismissa on kyse pääoman vallasta sekä työn riistosta. Tarkkaan ottaen kapitalismiin kuuluu tuotantovälineiden yksityinen omistusoikeus.
- Friedrich Hayek on ehdottanut yksittäisiin vapaaehtoisiin vaihtokauppoihin perustuvaa järjestelmää kutsuttavan katallaktiikaksi.
Katso myös
- Kapitalismi
- Vapaakauppa
- taloudellinen liberalismi
Luokka:Talous
ja:市場経済
KansantaloustiedeKansantaloustiede on yhteiskuntatiede, joka tutkii tutkii perinteisen määritelmän mukaan niukkojen ja hyödyllisten resurssien allokointia. Kansantaloustiede tutkii myös varallisuuden syntyä, talouden hallintamekanismeja, hintojen syntyä, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, hyvinvointia ja tulonjakoa, kysyntää ja työttömyyttä, rahajärjestelmää sekä inflaatiota ja ulkomaankauppaa. Kansantaloustiede eroaa yrityksiin keskittyvästä liiketaloustieteestä siinä että kansantaloustieteen mittakaavana on koko talous. 1800-luvun suurimpiin kansantaloustieteilijöihin kuulunut Alfred Marshall aloitti Principles of Economicsinsa näillä sanoilla:
Kansantaloustiede tutkii ihmiskuntaa arkipäiväisissä askareissaan; siinä käsitellään yksilön ja yhteiskunnan käyttäytymisen niitä puolia, jotka liittyvät läheisimmin hyvinvoinnin aineellisten edellytysten saavuttamiseen ja käyttöön. Näin kansantaloustiede tutkii yhtäältä vaurautta ja toisaalta, tärkeämmältä osaltaan, ihmistä
Kansantaloustieteen jaottelu
Yleisimmin taloustieteet jaetaan mikrotalouteen ja makrotalouteen. Edellinen selvittää yksittäisiä lainalaisuuksia ihmisten tai ryhmien käyttäytymisessä, kun taas jälkimmäinen tutkii kansantaloutta kokonaisuutena.
Makrotalousteorian koulukuntia:
- Uusklassinen taloustiede
- Monetarismi
- Itävaltalainen taloustiede
- Keynesiläisyys (nykyään: post-keynesiläisyys)
- Marxismi
Koulukunnista uusklassinen on dominoivassa asemassa maailmalla. Suomessa kansantaloustiedettä voi opiskella vain uusklassisessa muodossa, eikä muunlaiselle tutkimukselle voi saada rahoitusta. Tässä suhteessa kansantaloustieteellinen tutkimus eroaa muista yhteiskuntatieteistä, joissa tutkimus on heterogeenisempää koulukuntien suhteen. Uusklassisen taloustieteen valta-asemasta juontuu myös näkemys taloustieteestä raskaan matemaattisena tieteenä, sekä monet muut taloustieteeseen liitetyt kliseet.
Artikkeleita mikrotalousteoriasta:
- Kysyntä ja tarjonta
- Niukkuus
- Piilokulu eli rikotun ikkunan ongelma
- Markkinahäiriö
Talousteoria
Taloudellinen toiminta on inhimillisten tarpeiden tyydyttämistä. Näitä tarpeita ovat muun muassa:
- fysiologiset tarpeet (ruoka, juoma, lepo)
- turvallisuuden tarpeet (asunto)
- yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
- arvostuksen ja vaikutusvallan tarpeet
- itsensä toteuttamisen tarpeet
Kaikkia tarpeita ei kyetä tyydyttämään ja ihmiset luovat uusia tarpeita sitä mukaa, kun vanhoja tyydytetään. Täten vallitsee voimavarojen niukkuus. Niukkuudella tarkoitetaan tarpeiden ja niiden tyydyttämismahdollisuuksien välistä jännitettä.
Voimavarojen eli resurssien hyödyntämisellä (tuotanto) saadaan tarpeita ja haluja tyydyttäviä hyödykkeitä, kuten aineellisia (autoja, ruisleipää) tai aineettomia (koulutusta, parturipalveluksia). Hyödykkeet voivat tyydyttää tarpeita välittömästi (esim. kulutushyödykkeinä kuten ruisleipä tai henkilöauto) tai välillisesti muiden hyödykkeiden tuottamistarkoituksessa (esim. pääomahyödykkeinä kuten kuorma-auto tai tietokone).
Tuotannossa käytettäviä voimavaroja eli tuotannontekijöitä ovat:
#inhimilliset voimavarat: työvoima ja siihen liittyvä tieto
#tuotetut tuotannontekijät = (reaali)pääoma: rakennukset, koneet, puolivalmisteet jne.
#"maa" eli maaomaisuus ja luonnonvarat: malmi, metsät, vilja jne.
Pääomalla ei yleensä taloustieteessä tarkoita rahaa, vaan reaalipääomaa. Pääoma ei ole välituote, vaan tuotannontekijä. Yleensä kansantalouden kokonaistuotanto (tuotos, hyödykkeiden määrä) lasketaan vuosittain, esim. bruttokansantuotos (BKT) vuonna 2004 on noin 150 mrd euroa. Pääomahyödykkeet (koneet, rakennukset) ovat pitkäkestoisia, ts. niitä voidaan käyttää usean vuoden aikana. Välituotteiden ajatellaan sen sijaan kuluvan loppuun vuoden sisällä eli ne ovat lyhytkestoisia.
Hyödykkeitä lähes rajaton määrä + voimavarojen yhdistäminen usealla tavalla -> valinta
Voimavarojen kohdentamisen ongelma eli allokaatio-ongelma:
#Mitä hyödykkeitä tuotetaan ja kuinka paljon?
#Miten ne tuotetaan, kuka tuottaa ja mitä tuotannontekijöitä käyttäen ja niitä yhdistäen?
#Kenelle tuotetaan?
Taloustiede yleensä jaetaan kansantaloustieteeseen ja liiketaloustieteeseen.
Katso myös
- Taloustieteiden perusta
Luokka:Taloustiede
Markkinatalous
Markkinatalous on talousjärjestelmä, jossa hinnanmuodostus on vapaan kysynnän ja tarjonnan säätelemä.
Markkinataloudessa vapaat toimijat, myyjät ja ostajat, markkinoilla solmivat kauppasopimuksia ja tekevät muutkin taloudelliset päätökset ilman valtion tai muun häirintää.
Markkinatalous on hajautunutta päätöksentekoa. Tällaisia päätöksiä ovat hyödykkeiden hintojen ja muiden kauppojen ehtojen asettaminen ja tuotannosta päättäminen.
Kysyntä ja tarjonta ohjaavat taloutta.
Markkinataloudessa jokainen ei tuota vain omiin tarpeisiinsa, vaan henkilöt vaihtavat hyödykkeitä keskenään.
Markkinatalous on tällaisten vaihtokauppojen verkosto.
Markkinatalouden perusperiaatteiden yksi varhainen esittäjä oli Adam Smith, joka teoksessaan Kansojen varallisuus (An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations) kuvaili ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle merkantilismille. Smithin keksimä on muun muassa metaforinen näkymätön käsi, joka ohjailee kokonaisuutta vapaassa markkinataloudessa. Historiallisesti markkinat ovat vapautuneet valistusajalta lähtien, kun elinkeinonvapaus on lisääntynyt ja suojatulleja on vähennetty.
Vapaan markkinatalouden vastakohtana on keskusjohtoinen talousjärjestelmä, jossa keskitetty poliittinen valta tekee taloudelliset päätökset (kts. stalinismi). Siinä keskushallinto jakaa tuotannon puitteet ja määrää tavoitteet. Kulutukseen ja investiontien suhte määritetään keskusjohtoisesti.
Maailman ylivoimaisesti yleisin talousjärjestelmä on sekatalous tai puitetalous, jossa julkinen valta luo puitteet toiminnalle ja vaikuttaa talouspolitiikalla markkinamekanismin toimintaan.
Valtion oikea rooli markkinataloudessa on kiistelty asia. Valtion tulee määritellä ja ylläpitää markkinoiden perussääntöjä, mutta valtion rooli talouden ohjaamisessa ja taloudellisen toiminnan tuottaman vaurauden jakamisessa on kiistellympi asia.
Myös osa maailman suunnitelmatalouksista sovelsi markkinataloutta. Jugoslaviassa markkinasosialismi otettiin käyttöön 1960-luvulla, vastapainoksi Neuvostoliiton keskusjohtoiselle suunnittelulle, ja Unkarissa 1960-luvun lopussa. Se perustui yritysten julkiseen omistukseen, mutta tuotantoa ja kulutusta säätelivät markkinavoimat. Neuvostoliiton uudistushankkeet tunnettiin nimellä perestroika, kun taas Kiinassa "sosialistinen markkinatalous" oli eräs kiinalaisen talousuudistuksen pääkohteita.
Markkinatalouden rajoitukset
Sekataloudessa markkinataloutta on rajoitettu poliittisen päätösvallan keinoin. Markkinataloudelle on yleisiä rajoituksia, jotka koskevat kaikki ihmisiä ja erityisiä rajoituksia, jotka keskittyvät tiettyjen ihmisryhmien markkinoihin.
Verotuksen lisäksi markkinataloutta ohjaavia toimia ovat:
- Protektionismi eli oman maan talouden suojelu ulkomaankaupan estein
- Tullit eli muiden tuotteiden sakottaminen
- Tukiaiset eli omien tuottajien tukeminen
- Markkinatalouden esteitä
- Kilpailulainsäädäntö ja muun kilpailunvastaisen toiminnan kieltävä laki
- Lakisääteiset ja valtioiden muodostamat monopolit ja kartellit
- Koulujärjestelmä
- Terveydenhuolto
- Poliisi eli sisäinen turvallisuus
- Armeija eli ulkoinen turvallisuus
- Aluepolitiikka eli julkisen rahan suuntaaminen erityisesti muuttotappioisille seuduille
Erityisiin talouden osa-alueisiin liittyvät rajoitukset ovat:
- Sopimusvapautta vähentävä työlainsäädäntö, muun muassa
- Työsuojelusäännökset
- Irtisanomissuoja
- Työehtosopimusten yleissitovuus
- Minimipalkkasäännökset
- Elinkeinovapauden rajoitukset, kuten
- Tarveharkinta (esimerkiksi Suomessa apteekkeja tai kouluja ei saa perustaa kuka tahansa vaatimukset täyttävä henkilö)
- Sääntely: esimerkiksi ruokakauppoja saa pitää vain terveysviranomaisten luvalla
Markkinatalous ja hyvinvointivaltio
Hyvinvointivaltio eli sosiaalivaltio, joka takaa tietyt taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet kansalaisilleen, saattaa olla olemassa maassa yhdessä suhteellisen vapaan markkinatalouden kanssa. Kaikki yllä olevat yleiset ja erityiset rajoitukset markkinataloudelle olisi purettu, paitsi että verovaroin rahoitettaisiin ihmisille koulutus yksityisestä, normit täyttävästä koulusta, kustannettaisiin sairausvakuutus ja turvattaisiin vähimmäistoimeentulona rahaa asumiseen ja elämiseen. Joidenkin teorioiden mukaan hyvinvointivaltio on mahdollista rakentaa suhteellisen vapaan markkinatalouden rinnalle, koska valtio voi ostaa palvelut kansalaisilleen, vaikkei se niitä tuottaisikaan. Täysin vapaan markkinatalouden käsite kuitenkin sulkee pois sellaisen hyvinvointivaltion ja muun valtion, joka vähentää markkinoiden vapautta.
Muita termejä
- Markkinataloutta kutsutaan usein myös kapitalismiksi. Termiä kapitalismi käytetään marxilaisessa yhteiskuntateoriassa ja termi tarkoittaa käytännössä markkinataloutta, johon sisältyy pääomien kilpailu. Kapitalismi-sanalla on siis hieman erilainen merkitys kuin tavallisella markkinataloudella ja monet kokevatkin sen hyvin arvoväritteisenä. Marxilaisen näkemyksen mukaan kapitalismissa on kyse pääoman vallasta sekä työn riistosta. Tarkkaan ottaen kapitalismiin kuuluu tuotantovälineiden yksityinen omistusoikeus.
- Friedrich Hayek on ehdottanut yksittäisiin vapaaehtoisiin vaihtokauppoihin perustuvaa järjestelmää kutsuttavan katallaktiikaksi.
Katso myös
- Kapitalismi
- Vapaakauppa
- taloudellinen liberalismi
Luokka:Talous
ja:市場経済
Paavali
Paavali eli Paulus Tarsolainen oli yksi apostoleista. Hänen aikaisempi nimensä oli Saulus Tarsolainen. Häntä on sanottu kristinuskon toiseksi perustajaksi ja sen ensimmäiseksi teologiksi. Hän kirjoitti suurimman osan Uudessa testamentissa olevista kirjeistä, ja on niiden kautta pitkälti määrittänyt sen, millainen kristinuskosta tuli.
Elämäkerta
Paavali oli kotoisin Syyrian Tarsoksesta. Hänen isänsä oli teltantekijä, joka oli palvellut Rooman armeijassa, ja saanut perinnöllisen Rooman kansalaisuuden itselleen ja lapsilleen, ja ammattinsa ansiosta kyennyt antamaan lapsilleen uskonnollisen kasvatuksen. Paavali oli alun perin fariseus, joka vainosi kristittyjä. Hänen sanotaan muun muassa hyväksyneen Stefanuksen, ensimmäisen marttyyrin, surmaamisen. Paavalista tuli kuitenkin kristitty noin vuonna 33.
Hän ei koskaan tavannut Jeesusta henkilökohtaisesti, mutta kertoi nähneensä tämän näyssä Damaskon tiellä, joka sai hänet kääntymään kristinuskon vainoajista sen puolelle. ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1108770846633&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Apt.+9%3A3-9&ctx=-1&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WHNU Apt. 9:3-9]). Kriittisten äänten mukaan Paavalin näky saattoi olla epilepsiakohtaus. Paavali kuitenkin kertoo tulleensa Lystrassa kivitetyksi lähes hengiltä. Tällöin hän koki kuolemanrajakokemuksen, josta kertoo apokryfinen Paavalin ilmestys. Historiallista arvoa Paavalin ilmestyksellä ei ole.
Paavali itse ymmärsi Damaskon tien kokemuksensa kutsumusnäyksi, jossa hänet kutsutaan julistamaan evankeliumia. Ensimmäisen lähetysmatkansa Paavali teki Syyrian ja Kilikian paikkakunnille. Syyrian kristillisen lähetystyön keskuksena toimi silloin Antiokia. Sikäläisestä seurakunnan johtajasta, Barnabaasta tuli Paavalin tukija ja työpari.
Jerusalemin apostolikokouksessa 40-luvun lopulla sovittiin työnjaosta Paavalin ja Jerusalemin seurakunnan johtajien välillä. Nämä johtajat, Jaakob, Pietari ja Johannes keskittyivät työhön juutalaisten, Paavali ja Barnabas taas muiden kansojen eli pakanoiden keskuudessa. Apostolikokouksessa sovittiin ettei Paavalin perustamia pakanakristillisiä seurakuntia velvoitettu noudattamaan Vanhan testamentin lakia eikä juutalaisia tapoja. Tämä sopimus aiheuttikin myöhemmin närää esimerkiksi Paavalin ja Pietarin välillä. Paavali moitti Pietaria ulkokultaisuudesta, koska tämä suosi juutalaiskristittyjen ateriasäädöksiä (kristinuskoon kääntyneet juutalaiset usein pitivät kiinni ateriasäädöksistään) eikä ollut suostunut pakanakristittyjen kanssa samalle aterialle. Myös Pietarin ja Barnabaan yhteistyö lopulta katkesi samasta syystä.
Paavali jatkoi lähetystyöt Vähässä-Aasiassa, Makedoniassa ja Kreikassa ja perusti näille alueille lukuisia seurakuntia. Paavali kärsi todennäköisesti marttyyrikuoleman vuonna 64 keisari Neron toimeenpanemassa kristittyjen vainoissa.
Koska Paavalilla ei ollut henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen, kaikki eivät pitäneet häntä täysivaltaisena apostolina, ja hän joutui monesti puolustamaan valtuutustaan. Hän kuitenkin piti myös itse itseään vähäisimpänä apostoleista, koska oli aiemmin vainonnut kristittyjä.
Paavalin teologian keskeinen ajatus liittyi hänen käsitykseensä Kristuksen ylösnousemuksesta ja läsnäolosta uskovassa. Kun ihminen uskoo ja hänet kastetaan Kristuksen nimeen, Kristus asettuu asumaan häneen ja vapauttaa hänet synnin vallasta. Tämän seurauksena kääntyneessä syntyy halu elää Jumalan tahdon mukaan ja osallistua paikallisen seurakuntayhteisön elämään.
Paavali oli Rooman kansalainen, toisin kuin monet muista kristinuskon varhaisvaiheiden vaikuttajista. Tämä helpotti hänen toimintaansa valtakunnan alueella.
Perimätiedon mukaan Pietari ja Paavali teloitettiin samanaikaisesti. Koska Paavali oli Rooman kansalainen, hänet mestattiin miekalla. Pietari, tyylilleen uskollisena, halusi tulla ristiinnaulituksi pää alaspäin, sillä hän ei katsonut olevansa riittävän arvokas kuolemaan samalla tavoin kuin Jeesus.
Paavalin kirjeet
Paavalin kirjoittamina pidetään perinteisesti seuraavia Uuden testamentin kirjeitä:
- Kirje roomalaisille
- Ensimmäinen kirje korinttilaisille
- Toinen kirje korinttilaisille
- Kirje galatalaisille
- Kirje efesolaisille
-
- Kirje filippiläisille
- Kirje kolossalaisille
-
- Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
- Toinen kirje tessalonikalaisille
-
- Ensimmäinen kirje Timoteukselle
-
- Toinen kirje Timoteukselle
-
- Kirje Titukselle
-
- Kirje Filemonille
- Kirje heprealaisille
-
Suurin osa nykyisistä tutkijoista kuitenkin kyseenalaistaa sen, että Paavali olisi kirjoittanut tähdellä merkityt kirjeet. Niitä pidetään Paavalin seuraajien kirjoittamina. Nekin on todennäköisesti kirjoitettu jo ensimmäisellä vuosisadalla.
Katso myös
- Apostolien teot
Luokka:Uuden testamentin henkilöt
ko:사도 바울
ja:パウロ
New York:Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muut merkitykset, katso New York (täsmennyssivu).
New York on New Yorkin osavaltiossa sijaitseva miljoonakaupunki. Erotukseksi New Yorkin osavaltiosta kaupungista käytetään nimeä City of New York ja usein New York City.
Kaupunki on maailman tärkein talouskeskus ja tärkeä kulttuurikaupunki. New Yorkissa sijaitsee monia kuuluisia rakennuksia ja nähtävyyksiä kuten YK:n päämaja, Empire State Building, Chrysler Building ja Central Park ja Vapaudenpatsas.
Historia
New Yorkin perustivat Manhattanin saareen eteläosaan hollantilaiset uudisasukkaat nimellä Nieuw Amsterdam (Uusi Amsterdam) vuonna 1626. Vuonna 1664 Englannin laivat valtasivat kaupungin ilman taistelua, ja se nimettiin New Yorkiksi, Yorkin herttuan mukaan.
Toisen englantilais-hollantilaisen sodan jälkeen, vuonna 1667, Alankomaat luovutti New Yorkin englantilaisille ja sai vastineeksi Surinamen siirtokunnan.
Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa kaupunki joutui nopeasti brittien haltuun, ja vapautettiin vasta 1783 brittien peräännyttyä.
1800- ja 1900-luvuilla New York oli tärkeä tulosatama Euroopasta tuleville siirtolaisille.
1920-luvulla Sisilian mafia muutti kaupunkiin. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki ajautui talousvaikeuksiin ja rappioitui väestön muutettua lähiöihin ja teollisuuden vähennyttyä. New York kärsi vakavista rotumellakoista 1960-luvulla ja 1970-luvulla sai maineen rikollisuuden pesänä. Pohjanoteerauksena vuonna 1975 kaupunki ajautui konkurssiin.
1980-luvulla Wall Streetistä ja New Yorkista tuli jälleen kansainvälisen rahoitusteollisuuden ja pankkitoiminnan keskus. Kaupunkiin muutti kosmopoliittisen elämäntyylin omaksuneita ihmisiä ja siirtolaisia. 1990-luvulla rikollisuus väheni merkittävästi pormestari Rudolph W. Giuliani (1994-2001) käyttöönottaman nollatoleranssipolitiikan ja poliisivoimien lisäyksen ansiosta.
Vuonna 2001, syyskuun 11. päivän terrori-iskujen yhteydessä terroristit törmäsivät kahdella kaapatulla matkustajalentokoneella World Trade Centerin kaksoistorneihin tuhoten rakennuksen täydellisesti. Tuhansia ihmisiä kuoli. Iskun suorittajaksi nimettiin Osama Bin Ladenin johtama terroristijärjestö al-Qaida.
Tuhoutuneiden World Trade Centerin rakennusten tilalla on suunnitteilla Freedom Tower, josta tulee valmistuttuaan 2008 maailman korkein pilvenpiirtäjä.
14. elokuuta 2003 kaupungissa koettiin suuri, koko USA:n itärannikon kattanut sähkökatko, joka vaikutti 40 miljoonaan ihmiseen USA:ssa.
Maantiede
2003, ● (3) Queens, ● (4) Bronx, ● (5) Staten Island]]
Kaupungin kokonaispinta-ala on 1214,4 km2, josta 785,6 km2 on maata ja 428,8 km2 vettä. Veden osuus on 35.31%.
Alueet
New York on jaettu viiteen hallintoalueeseen, joista jokainen on väestömäärältään suurkaupungin kokoinen.
- Manhattan - New York County, 1 537 195 asukasta
- Bronx - Bronx County, 1 332 650 asukasta
- Brooklyn - Kings County, 2 465 326 asukasta
- Queens - Queens County, 2 229 379 asukasta
- Staten Island - Richmond County, 443 728 asukasta
(Väestöarvio heinäkuu 1, 2002 — lisätietoja: http://www.census.gov/).
Kaupunki sijaitsee 22 miljoonan asukkaan kokoisen New Yorkin metropolin sydämessä, ja se on eräs maailman suurimmista urbaaneista keskittymistä.
Ilmasto
New Yorkissa vallitsee kostea mannerilmasto. Vaikka kaupunki sijaitsee meren rannalla, se kärsii pienemmistä lämpötila vaihteluista kuin sisämaan alueet.
New Yorkin talvet on tyypillisesti kylmiä (tosin eivät äärimmäisen kylmiä, lämpötila laskee -17 °C keskimäärin kerran talvessa). Joskus lumimyrskyt saattavat peittää kaupungin 30cm lumikerroksen alle.
Keväät ovat kaupungissa leutoja, maaliskuun lopun 10-15 °C keskilämpötilasta ja kesäkuun alun 25–30 °C keskilämpötilaan. Kesät kaupungissa ovat kuumia ja kosteita, lämpötilan yleisesti ylittäessä 32 °C ja korkeimman lämpötilan ollessa 38 °C, joka tosin on yhtä harvinainen kuin kylmin lämpötila talvella. Syksyt ovat leutoja ja lämpötiloiltaan samanlaisia kuin keväät.
New Yorkin ilmasto on huomattavan arvaamaton. Leudoista lähes lumetomista talvista ja suhteellisen kylmistä kesistä, yllätyksellisiin lumimyrskyihin huhtikuussa. Matkailijoita kehotetaan tarkastamaan sääennuste ja ottamaan mukaan useita erilaisia vaatekertoja loppusyksystä loppukevääseen.
Väestö
mannerilmasto]
Asukasmäärän kehitys
Tunnettuja urheiluseuroja
mannerilmasto
New York on useiden tunnettujen urheiluseurojen kotikaupunki.
- New York Yankees, baseball, MLB
- New York Mets, baseball, MLB
- New York Jets, amerikkalainen jalkapallo, NFL
- New York Giants, amerikkalainen jalkapallo, NFL
- New York Knicks, koripallo, NBA
- New York Rangers, jääkiekko, NHL
- New York Islanders, jääkiekko, NHL
- MetroStars, jalkapallo, MLS
Aiheesta muualla
- [http://www.nyc.gov New Yorkin viralliset kotisivut]
- [http://wikitravel.org/en/New_York_City New York Wikitravelissa]
ja:ニューヨーク (市)
ko:뉴욕
simple:New York City
zh-cn:纽约市
zh-tw:紐約市
Luokka:Yhdysvaltojen kaupungit
Luokka:New York (kaupunki)
Kiinan Kansantasavalta
Kiina (yksink.: 中国, perint.: 中國, pinyin: Zhōngguó), virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta eli 中华人民共和国 (Zhōnghuá rénmín gòng hé guó). Katso myös Kiinan tasavalta (Taiwan).
Kiina on väkiluvultaan maailman suurin ja maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Se sijaitsee Itä-Aasiassa. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan, Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam. Asukkaita Kiinassa on noin 1,3 miljardia ja pinta-ala on noin 9,6 miljoonaa neliökilometriä.
Kiinan pääkaupunki on Peking eli Beijing, joka sijaitsee maan pohjoisosassa ja jossa asuu noin 13 miljoonaa ihmistä. Suurin kaupunki on etelämpänä rannikolla sijaitseva Shanghai.
Kiinan valuutta on renminbi (人民币), lyhenne RMB, ja sen yksikkö on yuan (元). Kansainvälisessä rahaliikenteessä tästä käytetään lyhennettä CNY (Chinese Yuan Renminbi). Hintojen perässä on tavallisesti valuuttamerkki yuan (元), jolla voidaan kuitenkin viitata muihinkin rahayksiköihin. Yksi euro vastaa noin 10 CNY (14.11.2005), vastaavasti yksi CNY vastaa 0,10 euroa.
Historia
Kiina on maailman vanhin, katkeamattoman historian omaava, merkittävä sivilisaatio, ja sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulla eKr.. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti "vain" noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.
Pääartikkelit:
- Kiinan dynastiat
- Kiinan esihistoria ( – n. 1000-luku eaa)
- Kiinan varhaishistoria (n. 1000-luku eaa – 200-luku eaa)
- Kiinalainen imperiumi (200-luku eaa – 200-luku jaa):
- Qin-dynastia (221 eaa – 206 eaa)
- Han-dynastia (206 eaa – 220 jaa) ("Suuri dynastia")
- Kiinan keskiaika (200-luku – 500-luku)
- Keskiajalta moderniin aikaan (600-luku – 900-luku)
- Sui-dynastia (581 – 618), joka yhdisti Kiinan uudelleen.
- Tang-dynastia (618 – 907) ("Suuri dynastia")
- Kiinan renessanssi (900-luku – 1200-luku)
- Mongolivalta Kiinassa (1200-luku – 1300-luku)
- Ming-dynastia (1300-luku – 1600-luku) ("Suuri dynastia")
- Mantšuvalta ja keisarivallan loppu (1600-luku – 1911)
- Kiinan tasavallan historia (1911 – 1949 (+ Taiwan))
- Kiinan kansantasavallan historia (1949 – )
Merkittäviä keksintöjä:
- Kirjapainotaito (Tang-dynastia)
- Paperin valmistus (Han-dynastia)
- Ruuti ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa)
- Kompassi
- Leijat
- Paperiraha (Song-dynastia)
- Pankkiluotot (Song-dynastia)
Hallinto
Song-dynastia
Kiinan kansantasavalta on sosialistinen valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.
Kiinan hallinnon pääosat ovat:
- Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
- Kiinan kansankongressi
- Kiinan presidentti
- Kiinan valtioneuvosto
- Kiinan keskussotilaskomissio
- Kiinan korkein oikeus
- Kiinan korkein prokuraattorinvirasto
Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa toimii lukuisia pieniä "demokraattisia puolueita", joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).
Alueellinen hallinto
Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto
Kiina on jaettu 22 provinssiin eli maakuntaan (省), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. provinssiksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Provinssien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).
Taloudelliset erityisalueet
Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:
- Shenzhen (香港)
- Zhuhai (澳门)
- Xiamen
- Shanghai
- Shantou
- Hainanin provinssi sekä avoimet rannikkokaupungit, kuten
- Beihai
- Dalian
- Fuzhou
- Guangzhou
- Lianyungang
- Nantong
- Ningbo
- Tianjin
- Wenzhou
- Yantai
- Zhanjiang
- Qinhuangdao ja
- Qingdao
|
Lippu
Kiinan kansantasavallan lippu on nimeltään 五星红旗 [wǔ xīng hóng qí], eli viisitähtinen punalippu. Sen suunnitteli Zeng Liansong (曾联松). Lipun punainen tausta on kommunismin symbolinen väri. Keltaisten tähtien symbolismista on erilaisia tulkintoja. Erään mukaan suurin tähti kuvastaa Kommunistista puoluetta ja pienemmät tähdet kenties neljää yhteiskuntaluokkaa: työläiset, maanviljelijät, pikkuporvaristo ja isänmaalliset kapitalistit. Toisen tulkinnan mukaan se kuvastaisi perinteistä viiden kansanryhmän ajattelua Kiinassa, jolloin iso tähti kuvastaisi han-kiinalaisia, pienet olisivat tällöin mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja huit.
Politiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan politiikka
Kiinan hallitusta nimitetään edelleen sosialistiseksi, vaikka käytännössä maa on siirtynyt keskusjohtoiseen markkinatalousjärjestelmään talousuudistusten myötä. Tosin 2000-luvulle tultaessa vielä noin puolet kansantulosta oli peräisin julkisesti omistetuista tuotantolaitoksista, mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia. Kommunistisen puolueen jäsenyys on kuitenkin edellytys vähänkin korkeampiin hallinnollisiin virkoihin.
Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.
Ulkopolitiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka
Saatuaan YK:n jäsenyyden Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministeri Henry Kissingerin sukkuladiplomatian tuloksena Taiwanin sijaan 1971, Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu "yhden Kiinan politiikkaan". Tästä syystä Taiwanin itsenäistymisliikettä ei katsota hyvällä, koska Taiwanin itsenäiseksi julistautuminen synnyttäisi tilanteen, missä joillain mailla voisi olla diplomaattisuhteet sekä Kiinan kansantasavaltaan, että Kiinan tasavaltaan, Taiwaniin. Tämä rikkoisi ajatuksen yhdestä Kiinasta ja saattaisi herättää itsenäisyystoiveita myös muilla erityisalueilla. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on 1950 haltuun otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen valtionpäämies Dalai Lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike.
Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, minkä Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhjennut kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979-1989) Kiina, Pakistan ja arabimaat tukivat neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä.
1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen.
Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa mm. Korean kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan), mihin sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Aasian kokonaistilanteessa Kiina on Intian vastapaino, Intian vaaliessa perinteisesti läheisiä neuvostoaikaisia suhteita myös Venäjän kanssa, mikä on näkynyt mm. asehankinnoissa.
Länsimaiden kasvavien investointien vuoksi alkaa Kiinalla olla merkitystä EUn ja Yhdysvaltain taloudelle, mikä on tehnyt myös lännen ulkopolitiikasta Kiinaa kohtaan maltillisempaa. Kiina on merkittävä rahanlainaaja myös Yhdysvaltain liittovaltiolle Bushin hallinnon tehdessä veronalennusten ja varustelun vuoksi alijäämäisiä budjetteja. Kiina ja Japani kilpailevat -Persianlahden epävakaan tilanteen vuoksi- siitä, että kumpi saa ensin Venäjältä öljy- ja maakaasuputkia. Tämä vahvistaa Venäjän neuvotteluvoimaa Aasiassa.
Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija. Kiinan sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia dollaria, suuremman summan sotilasmenoihin sijoittaa vain Yhdysvallat (lähes 400 miljardia dollaria). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa suurvallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea mm. Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.
1989 Taivaallisen rauhan aukion taphtumien vuoksi Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat kielsivät aseviennin Kiinaan, mitä ovat viime aikoina (2004) EUn osalta pyrkineet mm. Ranska ja Saksa poistamaan Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa mm. Taiwanin tilanteen vuoksi. Kiinalla on ilmoituksensa mukaan oikeus puuttua Taiwanin tilanteeseen, mikäli Taiwan julistautuu itsenäiseksi tai se ei palaa Kiinan keskushallinnon yhteyteen riittävän nopeasti.
Maantiede
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan maantiede
Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan meren on hyvin tiheäänasuttua alluviaalitasankoa, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistä ja vuoristoista. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.
Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsse Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaat, kuten Gobi ja Takla-Makan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään. Monsuunit vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen.
Talous
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous
Talousuudistusten aloittamisen jälkeen 1978 Kiinan bruttokansantuote on yli nelinkertaistunut. Yksityisyrittäminen on teoriassa sosialistisesta järjestelmästä huolimatta sallittua ja rohkaistua. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan sähkötekniselle alalle suuntautuvalla yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistaloustalueilla.
BKT kansalaista kohden vuonna 2003 oli arvioltoa 5 000 USA:n dollaria. Kuitenkin suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi). Kiinan talous kasvaa 5-10 prosentin vuosivauhtia, ja Kiina onkin ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi vuodesta 1989 lähtien.
Kiina on eräs teen tärkeimmistä tuottajista.
Väestöryhmät ja uskonnot
Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät
Valtaosa (93,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia. Loppu 6,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido vähemmistökansoja.
Kansantasavallan aikana eri uskontoihin suhtautuminen on vaihdellut, nykyisin uskontoja pidetään ei-toivottuina, mutta ei kuitenkaan kiellettyinä asioina, edes puolueen jäsenille. Poikkeuksen muodostaa Falun Gong meditaatioharjoitus, jonka harjoittaminen on kielletty Kiinassa
Eri kansallisuudet seuraavat usein eri uskontoja. Han-kiinalaiset ovat tavallisesti joko ateisteja, buddhalaisia, kristittyjä tai taolaisia. Vähemmistökansallisuuksien keskuudessa merkittävimmät uskonnot ovat islam, buddhalaisuus (myös lamalaisuus), kristinusko ja šamanismi.
Kielet
Kiinan virallinen kieli on mandariinikiina. Sitä puhuu Kiinassa äidinkielenään noin 870 miljoonaa ihmistä, eli noin 70 % väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Muutenkin han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100-120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet.
Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):
- Wu-kiina (77 milj.) siniittinen
- Yue-kiina eli kantoninkiina (52 milj.) siniittinen
- Jinyu-kiina (45 milj.) siniittinen
- Xiang-kiina (36 milj.) siniittinen
- Hakka-kiina (26 milj.) siniittinen
- Minnan-kiina (26 milj.) siniittinen
- Gan-kiina (21 milj.), siniittinen
- Minbei-kiina (10 milj.) siniittinen
- Pohjoinen zhuang (10 milj.) tai-kadai
- Uiguuri (7 milj.) turkkilainen
- Eteläinen zhuang (4 milj.) tai-kadai
- Kiinalainen viittomakieli (3 milj.) viittomakieli
- Mongoli (3 milj.) mongolialainen
- Bouyei (2 milj.) tai-kadai
- Korea (2 milj.) isolaatti
- Sichuanin yi (2 milj.) lololainen
- Eteläinen dong (1,5 milj.) tai-kadai
- Hmong njua (1 milj.) hmong-kieli
- Kasakki (1 milj.) turkkilainen
- Khams (1 milj.) tiibetiläinen
- Tiibet (1 milj.) tiibetiläinen
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kiinan kulttuuri
Kiinalainen kulttuuri on vuosituhansien saatossa kehittynyt kaikilla kulttuurin osa-alueilla yhdeksi maailman suurista kulttuureista. Kiinalainen kulttuuri poikkeaa osin paljon länsimaisesta lähes kaikilla aloilla.
Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina, mutta kertomakirjallisuutta ei ole arvostettu, joten sitä on säilynyt vasta 1300-luvulta lähtien. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta.
Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkulunkin osalta.
Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera.
Kiinalainen maalaustaide on myös melko omaleimaista. Hyvin tärkeä kiinalaisille on myös kalligrafia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- öljy
- tina
- elohopea
- mangaani
- antimoni
- vanadiini
- alumiini
- uraani
- lyijy
- sinkki
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
Katso myös
- Kiinan tasavalta eli Taiwan
- Kiinan kansantasavallan historia
- Kiinan dynastiat
- Kiinan kieli
- Maailman maat
als:Volksrepublik China
ja:中華人民共和国
ko:중화인민공화국
ms:Republik Rakyat China
simple:People's Republic of China
th:สาธารณรัฐประชาชนจีน
zh-cn:中华人民共和国
zh-min-nan:Tiong-hoâ Jîn-bîn Kiōng-hô-kok
zh-tw:中华人民共和国
Luokka:Kiina
Rahan kvantiteettiteoriaRahan kvantiteettiteoria on alun perin David Humen kehittämä ja myöhemmin klassisen taloustieteen ydinteeseihin kuulunut teoria, jonka mukaan markkinoilla olevan rahan määrä verrattuna markkinoilla tarjolla olevien hyödykkeiden määrään määrää yleisen kuluttajahintatason, eli kääntäen sanottuna rahan hinnan suhteessa hyödykkeisiin.
Rahan kvantiteettiteorian perustana on Fisherin yhtälö[http://www.econlib.org/library/Enc/bios/Fisher.html]:
Rahan määrä (M)
- Rahan kiertonopeus (V) =
yleinen hintataso (P)
- Taloudellisen toimeliaisuuden määrä (T)
Jos rahan kiertonopeus ja taloudellisen toimeliaisuuden määrä korreloivat keskenään, on siis rahan määrällä ja myytävien tuotteiden ja palvelujen määrällä (ceteris paribus) suora verrannollinen yhteys hintoihin.
Kausaliteetti kulkee teorian mukaan vasemmalta oikealle. Kuten Milton Friedman totesi, "inflaatio on aina ja kaikkialla rahapoliittinen ilmiö" - sitä ei siis määrää reaalitaloudellinen toiminta vaan keskuspankin liikkeellelaskeman rahan määrä.
Rahan kvantiteettiteoria liittyy täten monetaristiseen neutraliteettiin, jonka mukaan vaikkapa rahavarannon tuplaus tuplaa hintatason ceteris paribus, muttei vaikuta mitenkään tavaroiden ja palveluiden reaaliseen
kokonaistuotantoon, reaalikorkoihin tai työttömyyteen.
Rahan kvantiteettiteorian mukaan rahalla ei siis itsellään ole arvoa, vaan sillä on pelkkä vaihtoarvo tai välinearvo. Rahaa ei haluta sen itsensä takia, vaan niiden tuotteiden takia joita sillä voi ostaa.
Luokka:Makrotaloustiede
Bretton WoodsBretton Woods on kaupunki New Hampshiren osavaltiossa Yhdysvalloissa. Bretton Woods tuli tunnetuksi siellä järjestetyn kokouksen takia. Vuonna 1944 siellä kokoonnuttiin sopimaan valuuttajärjestelmästä, joka nimettiin Bretton Woods -järjestelmäksi.
Luokka:Yhdysvaltojen kaupungit
Tiny Toon Adventures: Plucky's Big AdventureTiny Toon Adventures: Plucky's Big Adventure is a PlayStation game created by the UK developer, Warthog, and released in 2001 by Conspiracy Games. It is for the PlayStation, but can be played on the PlayStation 2 as well.
The game's focus is on Plucky Duck, the green feathered co-star of the Tiny Toon Adventures cartoon. Based around an actual episode of the series, Plucky is attempting to build a time machine because he forgot to do his homework. However, he needs the help of his show co-stars to find the needed parts to finish the time machine.
During this mission, you control one of four characters: Plucky Duck, Hamton J. Pig, Babs Bunny, and Buster Bunny, and you go around the Acme Looniversity finding the required items using clues that you pick up in the game. You have to pretty much trade out items as you find them before you finally find the required item that you need for whatever chapter you may be on. You run into many familiar faces from the series during your mission and they often attempt to help you in your quest. However, two from the series will hinder your mission. If you find Elmyra Duff or Montana Max, you should run or do your best to avoid them, as if they grab you, you may end up getting captured!
See also
- Tiny Toon Adventures video games
- Other Tiny Toon Adventures games developed by Warthog
- Tiny Toon Adventures: Buster Saves the Day (Game Boy Color)
- Tiny Toon Adventures: Wacky Stackers (Game Boy Advance)
- Other Tiny Toon Adventures games released by Conspiracy Games
- Tiny Toon Adventures: Dizzy's Candy Quest (Game Boy Color)
- Tiny Toon Adventures: Buster's Bad Dream (Game Boy Advance)
External links
- [http://www.warthog.co.uk The Official Warthog UK Website] (Flash-enabled page)
- [http://www.ttaworld.net/ttagames/psx/index.html#game3 The World of Tiny Toon Adventures Game Information and Help]
Category: 2001 computer and video games
Category: PlayStation games
Category: Tiny Toons video games
dieta biako prace magisterskie sylwester w grach online slots
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Using cell phones while driving
A study in The New England Journal of Medicine reports that using cell phones while driving vehicles is dangerous. Drivers who used mobile phones while driving were four times more likely to crash than those who don't, a rate equal to that for drunken driving at the .01 blood alcohol concentration (BAC) level.
At least 25 countries restrict or prohibit cell and other wireless technology:
Eddie Khang's background encompasses over seven years of strategic thinking, account direction, marketing and technological ingenuity, client relationship building, and development. He has delivered solutions for notable brands that include: LG Electronics, TVOKIDS, CIBC, RBC, Nokia, Motorola, Bayer, Carlsberg, Tetley and Chapters Indigo. Eddie recognized the opportunity to develop a customer relationship campaign and launched and developed LG Electronics first national CRM initiative.
----
Key Accomplishments
•Successfully im
|
Seven Pines National Cemetery
Seven Pines (and the Seven Pines National Cemetery) are located in the unincorporated town of Sandston in Henrico County Virginia. It is believed to have been named for a group of trees planted within the national cemetery near the intersection of the old Williamsburg-Richmon
|
|
Seven Pines, Virginia
Seven Pines (and the Seven Pines National Cemetery) are located in the unincorporated town of Sandston in Henrico County Virginia. It is believed to have been named for a group of trees planted within the national cemetery near the intersection of the old Williamsburg-Richmon
|
|
|
|
