:: wikimiki.org ::

Ratsastus

Ratsastus

Ratsastus on tuhansia vuosia vanha liikkumistapa, josta myöhemmin on kehittynyt hevosurheilun muoto ja harrastus. Ratsastuksessa hevosen selässä istuva ratsastaja hallitsee painoaan siirtämällä sekä jaloillaan ja käsillään hevosta, joka on opetettu tietyistä hienovaraisista merkeistä muuttamaan nopeuttaan, kääntymään, pysähtymään jne. Urheilulajina ratsastus jakaantuu nykyään lähinnä eurooppalaistyyppiseen ratsastukseen ja lännenratsastukseen. Laukkaurheilua, jossa kilpaillaan hevosten nopeudessa, ei yleensä ajatella varsinaisena ratsastuksen lajina. Ratsastusurheilun kansainvälinen kattojärjestö on Fédération Equestre Internationale (FEI). Ratsastuksen olympialajit ovat kouluratsastus, esteratsastus ja kenttäratsastus, mutta kansainvälisesti kilpaillaan myös lännenratsastuksessa ja matkaratsastuksessa sekä FEI:n alaisuudessa (eli esim. samoissa maailmanmestaruuskisoissa) myös valjakkoajossa ja vikellyksessä. Ratsastuksen opetuksessa kouluratsastus toimii lähtökohtana perustaitojen ja muiden ratsastuksen lajien oppimiseen. Suomessa ratsastuksen harrastajia on nykyään yli 100.000 ja luku kasvaa koko ajan. Ratsastus on monipuolinen liikuntamuoto, joka kasvattaa kuntoa, kehittää mm. tasapainoa ja rytmitajua ja on hyväksi selälle. Lisäksi hevosen kanssa työskentely on terapeuttista ja rauhoittavaa, joten ratsastus toimii hyvin myös esimerkiksi kehitysvammaisten ja ongelmanuorten kuntoutuksessa. Ratsastuksen saloihin tutustuu parhaiten ja turvallisimmin ratsastuskoulussa.

Linkit

- [http://www.ratsastus.fi/ Suomen Ratsastajainliitto ry]
- [http://www.horsesport.org/ Fédération Equestre Internationale] Luokka:Hevosurheilu

Hevonen

Hevoset (Equus caballus) ovat isokokoisia kavioeläimiin, tarkemmin hevoseläimiin kuuluvia nisäkkäitä, joita on käytetty jo vuosituhansia ratsuina, vetoeläiminä ja maatalous- ja metsätöissä. Traktorit ja autot ovat 1900-luvulla syrjäyttäneet hevosen varsinaisista käyttötarkoituksistaan, ja hevosesta on tullut lähinnä harrastuseläin. Hevoset ovat silti monelle ammatti, Suomessakin arvioidaan hevosalalla työskentelevän täysiaikaisesti noin 5.000 henkilöä. Hevosrotuja on nykyään jalostuksen myötä satoja ja erilaisia käyttötarkoituksia paljon. Lämminveriravureita käytetään raviurheiluun, lämminverisiä ratsurotuja eli täysiverisiä ja puoliverisiä hevosia lähinnä ratsastuksen eri lajeissa ja valjakkoajossa, ja raskastekoisia kylmäverirotuja työhevosina. Yleisroduksi katsottu kotoinen suomenhevosemme on oikea monitoimikone: yksi ja sama hevonen voi elämänsä aikana kilpailla niin raveissa kuin ratsastuksen eri lajeissakin ja lisäksi tehdä pelto- tai metsätöitä. Hevosia ei Suomessa kasvateta ravinnoksi, mutta vanhuuttaan tai loukkaantumisen vuoksi lopetettujen hevosten lihaa käytetään hyväksi. Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa hevosenliha on suosittua ja hevosia kasvatetaan runsaasti myös lihantuotantomielessä.

Urheilulajit

hevosenliha Hevosurheilulajeja on useita, mutta Suomessa yleisimpiä ovat ravikilpailut ja koulu-, este- ja kenttäratsastus. Myös valjakkoajo-, lännenratsastus-, matkaratsastus-, islanninhevosratsastus- ja vikellyskilpailuja järjestetään jonkin verran. Laukkakilpailuja järjestetään lähimmillään Ruotsissa ja Venäjällä. Suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen valtakunnallinen keskusjärjestö on Suomen Hippos ry. Ratsastusurheilun keskusjärjestö on Suomen Ratsastajainliitto ry (SRL).

Hevosten nimitykset ja värit

Nimitykset

Sukupuolen mukaan

- Tamma (engl. mare, ruots. sto, ransk. femellé tai poullineré) on naarashevonen.
- Ori (engl. stallion, ruots. hingst, ransk. etalon) on leikkaamaton uroshevonen.
- Ruuna (myös valakka) (engl. gelding, ruots. valack, ransk. hongre) on kastroitu uroshevonen.
- Varsa (engl. foal) on tammavarsa (engl. filly) tai orivarsa (engl. colt).

Tyypin mukaan

- Ponit ovat pienikokoisia ja rakenteeltaan tietyntyyppisiä hevosia.
- Lämminveriset ovat kevyitä, vilkkaita ja nopeita hevosrotuja, joita käytetään laukka- ja ravikilpailuissa, ratsuina ja ajohevosina.
- Kylmäveriset ovat raskaita ja vahvoja hevosrotuja, joita käytetään työhevosina.
- Täysiveriset ovat erityisen pitkälle jalostettuja lämminverirotuja.
- Puoliveriset ovat kylmä- ja täysiveristen risteytyksissä syntyneitä lämminverisiä ratsurotuja.

Käytön mukaan

- Ratsua (ratsuhevosta) käytetään ratsastukseen.
- Kouluratsulla kilpaillaan kouluratsastuksessa.
- Esteratsulla kilpaillaan esteratsastuksessa.
- Kenttäratsulla osallistutaan kenttäkilpailuihin.
- Lännenratsu on koulutettu lännenratsastukseen.
- Tuntihevosta (opetushevosta) käytetään ratsastuskoulussa annettavaan opetukseen.
- Ajohevosta (vaunuhevonen) käytetään valjakkoajoon vetämään jonkintyyppistä hevosajoneuvoa.
- Työhevosta käytetään vetämään raskaita kuormia esimerkiksi maatalous- ja metsätöissä.
- Ravurilla (ravihevosella) ajetaan kilpaa raveissa.
- Laukkahevosella ratsastetaan kilpaa laukkakilpailuissa.

Värin mukaan

raveissa
- Perusvärit:
- Rautias: ruskea karva ja jouhet
- Ruunikko: ruskea karva, mustat jouhet, jalat, kuono ja korvat
- Musta: musta karva ja jouhet
- Hallakkovärit:
- Punahallakko, pohjaväri rautias
- Ruunihallakko ("hallakko"), pohjaväri ruunikko
- Hiirakko, pohjaväri musta
- Voikkovärit:
- Voikko ("palomino"), pohjaväri rautias
- Ruunivoikko, pohjaväri ruunikko
- Mustanvoikko, pohjaväri musta
- Kermanväriset ("albiinot") (vaikea erottaa toisistaan):
- Cremello, pohjaväri rautias
- Perlino, pohjaväri ruunikko
- Smoky cream, pohjaväri musta
- Hopeavärit:
- Hopeanruunikko
- Hopeanmusta
- Samppanjavärit:
- Gold champagne, pohjaväri rautias
- Amber champagne, pohjaväri ruunikko
- Classic champagne, pohjaväri musta
- Kimo
- Päistärikkö
- Kirjavat ("lehmänkirjava"):
- Tobiano
- Sabino
- Frame overo
- Splashed white
- Tovero, tobianon ja jonkin muun kirjavuustyypin yhdistelmä
- Medicine hat, tietty kuvio jossa pohjaväriä vain "hattuna" päässä (mahdollisesti myös laikku rinnassa)
- Tiikerinkirjavat ("appaloosa"):
- Loimikuvio (blanket pattern)
- Täplikäs loimikuvio (spotted blanket)
- Leopardikuvio (leopard spot pattern)
- Lumihiutalekuvio (snowflake pattern)
- Huurrekuvio (frost pattern)
- Meleerattu kuvio (marble pattern, varnish roan) Jokainen hevonen on perusväriltään joko rautias, ruunikko tai musta. Lisäksi sillä voi olla yhdestä tai useammasta väriin vaikuttavasta geenistä alleeli, joka esimerkiksi haalistaa karvan tai jouhien väriä (hallakot, voikot, hopea- ja samppanjavärit), lisää valkoista karvaa värillisen sekaan (päistäriköt, päistär- ja sekakarvaiset), jättää jotkut alueet kokonaan valkoiseksi (kirjavat, tiikerinkirjavat) tai harmaannuttaa hevosen iän myötä lopulta kauttaaltaan valkoiseksi (kimot). Valkoinen hevonen on useimmiten kimo, joka on iän myötä ehtinyt harmaantua täysin valkoiseksi. Jo syntyessään valkoinen hevonen on kermanvärinen tai hyvin valkovoittoinen kirjava tai tiikerinkirjava. Albiinoja ei hevoseläimissä tiettävästi ole lainkaan. Kaikilla hevosväreillä ei ole toistaiseksi vakiintuneita suomenkielisiä nimityksiä. Tämä pätee erityisesti väreihin, jotka ovat Suomessa harvinaisia (samppanjavärit, tiikerinkirjavuuden eri muodot), mutta myös suhteellisen tavallisen (lehmän)kirjavuuden eri tyypeistä käytetään toistaiseksi kansainvälistä terminologiaa.

Merkit

kirjavuuden Merkeiksi kutsutaan hevosyksilön erityisiä tuntomerkkejä, jotka ovat lähinnä valkeita alueita hevosen päässä (tavallisimmin otsalla ja kuonolla) ja jaloissa (sukat). Pienehköt valkeat merkit ovat tavallisia eikä niitä yleensä mielletä kirjavuudeksi, vaikka ne saattavatkin olla sabino-, tobiano- tai splashed white -geenin aiheuttamia. Jos valkeaa on rungossa, hevosta kutsutaan kirjavaksi.
- Tähti on pieni valkea laikku hevosen otsalla.
- Piirto on hevosen otsasta kuonoon kulkeva kapea juova.
- Laukki tai läsi on piirtoa leveämpi juova otsalta kuonolle.
- Pilkku on pieni valkea laikku hevosen kuonossa.
- Jalassa oleva sukka on korkeudesta riippuen ruunusukka, vuohissukka, puolisukka, kinner- tai polvisukka tai valkojalka. Merkit voivat olla myös tummia:
- Siima on tumma juova hevosen selässä harjasta häntään saakka.
- Risti on tumma poikkijuova hevosen selän yli sä'än kohdalla.
- Seeprajuovat ovat tummia seepramaisia vaakajuovia hevosen jaloissa.

Lajiristeytykset

Hevonen voi risteytyä muiden hevoseläinten kanssa. Tällaiset lajiristeymät perivät molempien lajien ominaisuuksia ja ovat lähes aina steriilejä. Hevoseläinristeymät eivät ole pelkkä kuriositeetti, sillä muulit ovat hyvinä käyttöeläiminä olleet jo kauan erittäin suosittuja ja haluttuja ja niitä kasvatetaan edelleen maailmalla runsaasti.
- Hevosen ja aasin risteytys on joko muuli tai muuliaasi.
- Hevosen ja seepran risteytys on sebroidi (jota kutsutaan joskus myös tarkemmin nimellä zorse).

Katso myös

- Luettelo hevosroduista
- Villihevonen

Aiheesta muualla

- [http://www.ratsastus.fi/ Suomen Ratsastajainliitto ry]
- [http://www.hippos.fi/ Suomen Hippos]
- [http://www.hevosmaailma.net/index_breed.shtml Maailman hevosrodut]
- [http://cc.joensuu.fi/~paujantu/hevoset/hevonen.html Hevosen kehityshistoria ja nykyhevonen]
- [http://www.kase.fi/~juhaniva/anatomia.htm Hevosen anatomiaa]
- [http://www.hevosmaailma.net/Varit/varikartta.shtml Hevosten värikartta]
- Hevossanastoa [http://cc.joensuu.fi/~paujantu/hevoset/sanastoaj.html suomi-englanti] ja [http://cc.joensuu.fi/~paujantu/hevoset/sanastoajeng.html englanti-suomi] Luokka:Hevoseläimet
-
-
- ko:말 ja:ウマ zh-cn:马

Kouluratsastus

Kouluratsastus on kilparatsastuslaji, jossa ratsukko eli hevosen ja ratsastajan yhdistelmä pyrkii suorittamaan ennaltamäärätyt liikesarjat mahdollisimman tarkasti. Kouluratsastus on olympialaji.

Klassinen kouluratsastus

Alun perin kouluratsastus on saanut nimensä ranskankielisestä verbistä dresser, kouluttaa. Kouluratsastusta sanotaan kaiken ratsastuksen perustaksi. Sen tavoitteena on tehdä hevosesta "joustava, irtonainen ja notkea sekä toisaalta luottavainen, tarkkaavainen ja eteenpäinpyrkivä niin, että se on miellyttävä ratsastaa" (FEI:n kilpailusäännöt). Kouluratsastuksessa hevosella ratsastetaan tasamaalla. Askellajit ovat käynti, ravi ja laukka (kaikki kootusta lisättyyn) sekä peruutus. Askellajeissa tehtäviä liikkeitä ovat mm. pohkeenväistö, avotaivutus, sulkutaivutus ja muut hevosen notkeutta lisäävät liikkeet. Vaativimmilla tasoilla tehdään mm. laukkapiruetteja puolikkaina ja kokonaisina, piaffea, passagea sekä laukanvaihtoja esimerkiksi joka toisella tai joka askeleella. Klassisen kouluratsastuksen juuret ulottuvat Kreikkaan aikaan n. 430-355 eKr, jolloin Xenofon kirjoitti ratsastuksesta taiteena ja tieteenä. Xenofonin oppeja noudattivat 1000 vuotta myöhemmin renessanssiajan ratsastajat, joiden ratsastusta nimitetään nykyään klassiseksi kouluratsastukseksi. Kouluratsastuskilpailuiden helppojen luokkien ohjelma ratsastetaan 20x40m kentällä, vaativien ja vaikeiden luokkien ohjelmat sekä kansainväliset ohjelmat 20x60m kentällä. Kansainvälisissä kilpailuissa ratsastetaan monien ohjelmien lisäksi myös vapaavalintainen ohjelma musiikilla, ns. kür. Kouluratsastusohjelmassa on useita eri kohtia, joista 3-5 tuomaria antaa pisteitä asteikolla 0-10: 10 erinomainen, 9 erittäin hyvä, 8 hyvä, 7 melko hyvä, 6 tyydyttävä, 5 välttävä, 4 heikko, 3 melko huono, 2 huono, 1 erittäin huono ja 0 ei esitetty.

Korkea kouluratsastus

Wienin Espanjalainen hoviratsastuskoulu perustettiin Itävaltaan vuonna 1572, Ranskassa taas toimii Saumurin Cadre Noir -ratsastuskoulu. Cadre Noirin pääasiallinen hevosrotu on englantilainen täysverinen tai angloarabi, Wienissä käytetään raskastekoista lipizza-rotua. Korkea koulu erottuu klassisesta koulusta siten, että vain korkeassa koulussa esitetään hevosen tekemiä hyppyjä ilmaan. Ainoat muut korkean koulun liikkeet, joita ei esitetä klassisessa kouluratsastuskilpailussa, ovat espanjalainen askel ja pas d'école, liitokäynti, joka on Cadre Noirin komendantin etuoikeus. Korkean koulun hypyt ovat peruja muinaisten ritarien hevostenkäsittelytaidoista taisteluissa, joissa eduksi olivat sellaiset liikkeet, jotka pitivät vihollisen jalkamiehiä loitolla. Muita korkean koulun liikkeitä piaffea, passagea ja levadea ratsastettiin jo Xenofonin aikaan. 1600-luvun kouluratsastuksessa esitettiin 7 erilaista hyppyä ilmaan, nykyisin näistä esitetään vain kolme tärkeintä: levade, courbette ja capriole. Levadessa hevonen nousee pystyyn taipunein takajaloin niin, että kinteret ("hevosen kantapää") ovat vain 20-25 cm korkeudella maasta. Levade on perusta courbettelle, jossa hevonen hyppää levadesta ilmaan. Capriolessa hevonen hyppää ensin ilmaan ja potkaisee siitä taaksepäin niin, että se on hetken lähes vaakasuorana ilmassa.

Aiheesta muualla

- http://www.kouluratsastus.net/arvostelusta.htm Kouluratsastuksen arviointiperusteet, esimerkkejä tavallisimmista virheistä
- http://www.hevosmaailma.net/Sport/ko_luokat.shtml Kouluratsastusluokkien vaatimustasot (esim. mitä pitää suorittaa helppo A tai vaativa B -luokissa)

Lähde

- Elwyn Hartley Edwards: Hevosten maailma Luokka:Hevosurheilu

Kenttäratsastus

Kenttäratsastus on eräs ratsastuksen olympialajeista ja sitä on monesti kutsuttu ratsastuksen kuninkuuslajiksi. Nimitys ei ole aivan tuulesta temmattu, sillä laji on erittäin monipuolinen ja vaativa. Kenttäratsastuskilpailu on kolmivaiheinen ja kaikki kolme osaa (kouluratsastuskoe, kestävyys- tai maastoratsastuskoe ja esteratsastuskoe) ratsastetaan samalla hevosella. Tämä vaatii hevoselta ja ratsastajalta luottavaista yhteistyötä, nopeutta ja kestävyyttä. Kenttäratsastuksessa on eritasoisia luokkia, jotka on suunniteltu niin, että ratsukko voi järkevästi taitojen kasvaessa edetä helpommista luokista kohti vaativampia. Kilpailut jaetaan lyhyisiin ja pitkiin. Pitkä kilpailu on täydellisin kenttäratsastuksen kilpailulaji ja edellyttää ratsastajalta kokemusta kaikilta osa-alueilta ja hevosen taitojen tuntemusta sekä hevoselta kaikkien osa-alueiden hyvää hallintaa. Pitkä kilpailu on kolmipäiväinen. Ensimmäisenä päivänä ratsastetaan kouluratsastuskoe, jonka tarkoituksena on osoittaa hevosen tottelevaisuus ja eteenpäinpyrkimys sekä liikkeiden joustavuus ja irtonaisuus. Koulukokeen painoarvo on jonkin verran suurempi kuin estekokeen. Kestävyyskoe, kenttäratsastuksen sielu, on vuorossa toisena päivänä ja se jaetaan neljään vaiheeseen (A-D): vaiheet A ja C ovat matkaratsastusta, vaihe B nopeaa sekaestelaukkaa (steeple chase eli stiippeli) ja vaihe D maastoesteratsastusta, johon saattaa kuulua jopa 30 ripeässä laukassa ylitettävää kiinteää estettä. Tarkoituksena on panna koetukselle hevosen nopeus, kestävyys, rohkeus ja hyppytaito maastossa. Kestävyyskoe on selkeästi vaativampi kuin kaksi muuta koetta yhteensä. Kolmantena päivänä suoritetaan vielä esteratsastuskoe. Sen tarkoituksena on osoittaa, että hevonen on rasittavan kestävyyskokeen jälkeen säilyttänyt halukkuutensa, tarmonsa ja tottelevaisuutensa. Lyhyessä kilpailussa kaikki osakokeet ratsastetaan yhtenä päivänä tai jaettuna kahdelle tai kolmelle päivälle niin, että ensimmäisenä on aina kouluratsastuskoe, toisena esteratsastuskoe ja viimeisenä maastoratsastuskoe (pitkän kilpailun lyhennetty vaihe D tai vaihtoehtoisesti sekaestelaukka eli vaihe B; jos kilpailu on jaettu kahdelle tai kolmelle päivälle, siihen voidaan sisällyttää myös vaihe A). Yhden päivän kilpailun tarkoituksena on pikemminkin kehittää sekä hevosta että ratsastajaa näissä kolmessa lajissa ja kehittää hevosen teknistä taitoa, rohkeutta ja hyppykykyä kuin koetella hevosen fyysistä voimaa ja kestävyyttä. Koska kenttäratsastus on hevoselle vaativa laji, tärkeä osa lajia ovat eläinlääkärin tarkastukset. Pitkän kilpailun aikana hevonen tarkastetaan viisi kertaa (ensimmäisen kerran hevosen saapuessa kisapaikalle, viimeisen kerran ennen esteratsastuskoetta), lyhyen kilpailun aikana kolme. Suoritukseen pääsee vain hyvinvoivalla hevosella.

Pistelasku

Kilpailun kokonaistulos muodostuu kolmen osion yhteispisteistä. Voittaja on ratsukko, jonka kolmessa kokeessa saama yhteenlaskettu miinuspistemäärä on pienin. Kouluratsastuksessa jokainen tuomari arvostelee radan liikeryhmät numeroin 0-10, jossa 0 on "ei esitetty" ja 10 "erinomainen". Jokaisen tuomarin antamat pisteet lasketaan yhteen ja näistä vähennetään mahdolliset väärinratsastukset. Tulos muutetaan prosenteiksi (kuinka monta prosenttia enimmäispistemäärästä on saavutettu) ja eri tuomarien antamista prosenttiluvuista lasketaan keskiarvo kahden desimaalin tarkkuudella. Lopullinen tulos saadaan, kun luku vähennetään luvusta 100 ja kerrotaan 1,5:llä. Kestävyyskokeessa virhepisteitä saa jokaisen vaiheen ihanneajan ylityksestä (kultakin ihanneajan ylittävältä alkavalta sekunnilta 0,4 virhepistettä) sekä virheistä esteillä (esim. ensimmäinen tottelemattomuus esteellä 20 virhepistettä, toinen tottelemattomuus samalla esteellä 40 vp ja satulasta suistuminen 65 vp). Esteratsastuksessa virhepisteitä saa esteen tai sen osan pudottamisesta (4 vp), ensimmäisestä tottelemattomuudesta (4 vp), ensimmäisestä satulasta putoamisesta (8 vp) tai ihanneajan ylityksestä (1 vp kultakin alkaneelta sekunnilta). Ratsukko voidaan myös hylätä kesken kilpailun useista eri syistä. Tällaisia ovat muun muassa hevosen poistuminen kouluradalta, kolmas kieltäytyminen samalla esteellä maastoradalla, kumoonratsastus, ulkopuolisen kielletyn avun vastaanottaminen, hevosen sopimaton kohtelu. luokka:Hevosurheilu Luokka:Olympialajit

Matkaratsastus

Matkaratsastus (engl. endurance riding tai distance riding) on ratsastuksen kilpalaji, jossa kilpaillaan ratsukoiden, erityisesti hevosten nopeudessa ja kestävyydessä pitkillä matkoilla. Tämänkaltaiset kilpailut ovat hyvin vanhoja, mutta nykyisessä muodossaan matkaratsastuksessa on kilpailtu 1950-luvulta. Fédération Equestre Internationale (FEI, ratsastusurheilun kansainvälinen kattojärjestö) hyväksyi matkaratsastuksen viralliseksi ratsastuslajiksi 1983, ja siinä kilpaillaan maailmanmestaruuksista ratsastuksen MM-kilpailuissa. Matkaratsastuskilpailuissa ratsastetaan vaihtelevassa maastossa erilaisia matkoja aina 15 kilometristä 160 kilometriin (josta parhaat ratsukot selviävät 10-12 tunnissa), useita päiviä kestävissä kilpailuissa jopa tätä pitempiinkin matkoihin. Kilpailuita on kahdenlaisia: yksinkertaisia nopeuskilpailuita ja ihanneaikakilpailuita, joissa ratsukon on pyrittävä suoriutumaan maaliin juuri tietyssä sopivaksi katsotussa ajassa, ei nopeammin eikä hitaammin. Ratsastajan ei tarvitse koko ajan istua hevosensa selässä, ja onkin tavallista että tämä välillä lepuuttaa ratsuaan taluttamalla sitä jonkin matkaa. Matkaratsastuksessa ei kuitenkaan ole kyse puhtaasti matka-ajasta. Hevosen on maaliin päästyään läpäistävä eläinlääkärin tarkastus, mikä edellyttää virkeyttä ja kaikin puolin hyvää kuntoa. Hevosen pulssin on rasituksen loputtua laskettava määräajan kuluessa hyväksyttävälle tasolle. Yli 40 km kilpamatkoilla on myös vähintään 40 km välein pakollinen tauko (jota ei lasketa mukaan suoritusaikaan) ja samanlainen eläinlääkärin tarkastus, jonka läpäiseminen on edellytys matkan jatkamiselle. On hyvin tavallista, että ratsukon suoritus hylätään maalissa tai keskeytyy esimerkiksi pulssin huonon palautumisen takia. Matkaratsastuksessa edellytetään sekä hevoselta että ratsastajalta hyvää, huolella rakennettua kuntoa. Ratsukot pääsevät vaativille pitkille matkoille vasta suoriuduttuaan kunnialla lyhyemmistä kilpailuista. Tärkeää on myös huolto matkan varrella: kullakin ratsukolla on oma autolla liikkuva huoltojoukkonsa, joka huolehtii mm. siitä että sekä ratsu että ratsastaja saavat matkan varrella riittävästi juotavaa. Erityisesti kesäkuumalla juotavan saaminen ja hevosen viilentäminen tauoilla on ratkaisevan tärkeää. Matkaratsastuksen pukeutumis- ja varustesäännöt ovat paljon löyhemmät kuin muissa ratsastuksen lajeissa. Hevosen varusteilta ei edellytetä muuta kuin sitä, etteivät ne tuota hevoselle kipua, ja ratsastusasun on vain oltava asiallinen ja tarkoitukseen sopiva (kypärän käyttö tosin on pakollista). Matkaratsastuksessa menestyvät yleensä parhaiten nopeiksi ja kestäviksi jalostetut arabianhevoset ja arabivaikutteiset rodut, mutta suomenhevosellakin on saatu hyväksytty tulos MM-kilpailussa: Ritva Lampinen ja Uusi-Helinä tulivat 28. tilalle Tukholmassa 1990.

Aiheesta muualla

- [http://www.matkaratsastus.com/ Suomen Matkaratsastusseura SuMaRa]
- [http://members.surfeu.fi/ramieu1/ Raimo Launosen matkaratsastussivut] Luokka:Hevosurheilu

Vikellys

Vikellys on näyttävää voimistelua hevosen selässä. On olemassa yksilökilpailuja ja joukkuekilpailuja. Hevonen laukkaa ympyrää yhden juoksuttajan ympärillä ja vikeltäjät hyppäävät selkään vauhdissa tehden erilaisia voimisteluliikkeitä. Johtavia vikellysmaita ovat mm. Saksa ja Yhdysvallat. Vikellyskisoissa on kuusi pakollista liikettä ja vapaaohjelma, kür. Luokka:Hevosurheilu

Kouluratsastus

Kouluratsastus on kilparatsastuslaji, jossa ratsukko eli hevosen ja ratsastajan yhdistelmä pyrkii suorittamaan ennaltamäärätyt liikesarjat mahdollisimman tarkasti. Kouluratsastus on olympialaji.

Klassinen kouluratsastus

Korkea kouluratsastus

Aiheesta muualla

Lähde

- Elwyn Hartley Edwards: Hevosten maailma Luokka:Hevosurheilu

Hevonen

Urheilulajit

Hevosten nimitykset ja värit

Nimitykset

Sukupuolen mukaan

Tyypin mukaan

Käytön mukaan

Värin mukaan

Merkit

Lajiristeytykset

Katso myös

- Luettelo hevosroduista
- Villihevonen

Aiheesta muualla

Rio Vermelho

Der Rio Vermelho (Roter Fluss) ist ein Fluss in Brasilien im Bundesstaat Goiás. Die Quelle befindet 17 km östlich der alten brasilianischen Stadt Goiás Velho, welche von ihm durchflossen wird. Der Fluss mündet in Aruanã in den Rio Araguaia. Er ist ca. 180 km lang. Vermelho Vermelho

online slots anemia teksty wycieczki szkolne Hotele w Rzym

:: RELATED NEWS ::

Sniffer
Si definisce sniffing l'attività di intercettazione passiva dei dati che transitano in una rete telematica. Tale attività può essere svolta sia per scopi legittimi (ad esempio l'individuazione di problemi di comunicazione o di tentativi di intrusione) sia per scopi illeciti (intercettazione fraudolenta di password o altre informazioni sensibili). I prodotti software utilizzati per eseguire queste

Videogame
Il videogioco (o videogame, dalla parola inglese) è un gioco elettronico in grado di riprodurre (su un televisore, sul monitor di un computer, o su un display di altro genere) una simulazione, più o meno fedele, di situazioni reali o immaginarie, tale da far percepire emozioni senza correre alcun rischio, sia pure con un forte coinvolgimento, specialmente i

Gioco elettronico
Un gioco elettronico è un gioco basato su uno o più dispositivi elettronici; può trattarsi di computer o dispositivi dedicati. L'esempio più comune è quello dei videogiochi, in cui l'azione viene rappresentata sullo schermo di un televisore, sul monitor di un computer o su un display di altro genere; ma non mancano esempi di usi diversi dell'elettronica, fra i

Carl Philipp Emanuel Bach
Carl Philipp Emanuel Bach (Weimar 1714- Hamburgo 1788) è il quarto dei venti figli del celebre compositore Johann Sebastian Bach.
Nella sua musica possono essere riscontrati i primi elementi del Read More...

Rete di computer
Lo scopo principale di una rete di calcolatori è la condivisione di informazioni e risorse (sia hardware che software). In altre parole è un sistema che fornisce servizi relativi al trasferimento di informazioni ad una popolazione di utenti distribuiti geograficamente. Le reti di calcolatori generano traffico di tipo fortemente impulsivo, a differenza del telefono, e per questo hanno dato origine - e usano tuttora - la tecnologia delle hardware che software). In altre parole è un sistema che fornisce servizi relativi al trasferimento di informazioni ad una popolazione di utenti distribuiti geograficamente. Le reti di calcolatori generano traffico di tipo fortemente impulsivo, a differenza del telefono, e per questo hanno dato origine - e usano tuttora - la tecnologia delle matematica, un'equazione diofantea è un'equazione in una o più incognite con coefficienti interi di cui si ricercano le soluzioni intere. L'aggettivo diofanteo si riferisce al matematico greco del terzo secolo, Diofanto di

Filosofia della scienza
La filosofia della scienza è quella disciplina filosofica che studia i fondamenti filosofici, gli assunti e le implicazioni della scienza, sia con riguardo alle scienze naturali, come fisica o biologia, sia con riguardo alle scienze sociali, come psicologia o econo

Pianura padana
La Pianura Padana (da Padus; nome latino per il fiume Po), detta anche Val Padana o Bassopiano Padano è la più vasta pianura italiana, formata dai detriti trasportati dal fiume Po e dai suoi affluenti. Il delta del Po continua ad avanzare ogni anno verso l'Adriatico, anche se tale processo è reso molto più limitato

Storia dell'Italia fascista
La storia dell'Italia fascista (richiamata anche con le espressioni ventennio fascista o semplicemente ventennio) comprende quel periodo storico italiano che va dalla presa del potere di Benito Mussolini fino alla fine della sua dittatura avvenuta il 25 luglio 1943. Per estensione, solitamente a questo termine si fa riferire tutto il