:: wikimiki.org ::
| Rautaesirippu |
RautaesirippuRautaesirippu oli idän ja lännen jakava raja, jonka itäpuolella olivat Neuvostoliiton hallitsemat valtiot ja länsipuolella Yhdysvaltojen liittolaiset. Käsite "rautaesirippu" syntyi Winston Churchillin 5. maaliskuuta 1946 Fultonissa, Missourissa pitämästä puheesta, jossa hän mainitsee "rautaesiripun laskeutuneen mantereen poikki".
Luokka:Euroopan historia
ja:鉄のカーテン
Neuvostoliitto
Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto (СССР ; SNTL) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) hallitsema valtio, joka oli olemassa vuosina 1922–1991. Neuvostoliitto oli purkautuessaan 1991 pinta-alaltaan maailman suurin valtio (22,4 miljoonaa neliökilometriä) ja väkiluvultaan kolmanneksi suurin (noin 300 miljoonaa asukasta).
Pääkaupunki oli Moskova. Historiansa aikana Neuvostoliittoon kuuluneiden maiden määrä vaihteli, hajotessaan Neuvostoliitto oli jaettu viiteentoista sosialistiseen neuvostotasavaltaan, joista tuli itsenäisiä valtioita maan hajotessa. Neuvostoliiton osista Ukrainan ja Valko-Venäjän sosialistiset neuvostotasavallat kuuluivat myös YK:iin. Neuvostoliitto oli myös YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenmaa.
Historia
Sosiaaliset levottomuudet, kyllästyneisyys autoritaariseen keisarin hallintoon, ensimmäisen maailmansodan aiheuttama taisteluväsymys ja jo pitkään kytenyt vallankumouksellisuus johti viimein 1917 Keisarillisen Venäjän luhistumiseen. Vallan otti ensin lähinnä duuman johtama väliaikaishallitus, joka kuitenkin kaatui vuoden sisällä bolševistisen puolueen ottaessa hallitsevan aseman johtajansa Vladimir Iljitš Leninin johdolla. 7. marraskuuta 1917 vallankaappauksella alkanut Lokakuun vallankumouksen nimellä tunnettu tapahtumasarja johti sisällissotaan, jossa vastakkaisina osapuolina olivat sosialistiset punaiset ja (vastavallankumoukselliset), ulkovaltojen tukemat valkoiset.
Sisällissota päättyi puna-armeijan voittoon, minkä jälkeen olot rauhoittuivat niin paljon, että oli mahdollista perustaa uusi valtio, Neuvostoliitto.
Vuoden 1917 tapahtumien yhteydessä ja niiden jälkeen Puola, Suomi, Viro, Latvia, Liettua ja Ukraina itsenäistyivät Keisarillisesta Venäjästä. Kansankomissaarit tunnustivat Saksan, Itävalta-Unkarin ja Bulgarian kanssa 3.3.1918 tehdyllä Brest-Litovskin rauhansopimuksella Ukrainan. Vallankumouksen jälkeen Neuvosto-Venäjää hallitsivat bolševikkipuolue, joka alkoi kutsua itseään kommunistiseksi maaliskuussa 1918.
Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Transkaukasian neuvostotasavallat yhdistyivät 30. joulukuuta 1922 Neuvostoliitoksi, josta tuli maailman ensimmäinen kommunismiin pyrkivä sosialistinen valtio. Vuonna 1925 mukaan liittyivät Turkmenistan ja Uzbekistan ja vuonna 1929 Tadžikistan.
Samana vuonna valmistui myös Stalinin hoviohjaaja Sergei Eisensteinin ohjaama, Neuvostoliiton kansalliselokuva, tositapahtumiin perustuva Panssarilaiva Potemkin. Elokuvalla oli suuri merkitys osittain lukutaidottomassa maassa. Leninin mukaan elokuva oli neuvostoyhteiskunnan tärkein taidemuoto.
Sisällisodan aikaisen sotakommunismin jälkeen hallitus alkoi sallia yksityisyritteliäisyyttä kansallistetun teollisuuden rinnalla. Satojen takavarikointi maaseuduilla korvattiin verolla. Uuden talouspolitiikan (NEP) aikana Neuvostoliitto nousi maailman suurimmaksi viljan tuottajaksi. Teollisuustuotannon kehittymättömyys johti kuitenkin vakavaan inflaatioon ja markkinaspekulointiin, josta seurasi ruuan puutetta kaupungeissa.
Leninin kuoleman jälkeen 1924 puolueessa käytiin valtataistelu Lev Trotski, Nikolai Buharinin ja Josif Stalinin välillä. Trotskin vasemmisto-opposition kanta oli internationalistisempi ja tähtäsi jatkuvan vallankumouksen periaatteen mukaisesti keskeytymättömään vallankumousten sarjaan muissa maissa, kun taas Stalin oli valmiimpi etenemään Buharinin "Sosialismia yhdessä maassa" -periaatteen mukaan, mikä sisälsi käytönössä stalinistisen raskaan teollistamisohjelman sekä sen rahoittamiseksi maatalouden kollektivisoinnin sovhooseiksi ja kolhooseiksi.
Vasemmisto-oppositio oli vastustanut NEPiä ideologisista ja käytännön syistä, kun taas Buharinin maltillisemmat tukivat NEPiä. Stalin liittoutui alussa Buharinin kannattajien kanssa ja voitti Trotskin, hänen karkotuksensa jälkeen hän kääntyi kuitenkin maltillisia vastaan ottaakseen vallan puolueessa ja hallinnossa. Buharin teloitettiin osana Stalinin puhdistuksia 1938. Trotski pakeni maasta aluksi Turkkiin, ja sitten Meksikoon, jossa hänet murhattiin 1940.
Stalinin johdolla teollisesti kehittämätöntä Neuvostoliittoa lähdettiin modernisoimaan stalinismin kautta. Vaurastunut talonpoikaluokka, kulakit saivat kokea vainon. Taloudessa markkinat korvattiin keskusjohtoisella kansantalouden viisivuotissuunnittelulla.
Yksityiset viljelijät pakotettiin takavarikoivilla veroilla ja fyyisellä painostamisella kolhooseihin tai jopa sovhooseihin ja näin maatalous kollektivisoitiin. Drastiset uudistustoimet maataloudessa ja teollisuudessa vauhdittivat teollistumista ja sen edellyttämää kaupungistumista, mutta samalla ne aiheuttivat suuria nälänhätiä etenkin keski-Venäjällä ja Ukrainassa.
Stalin voimisti Neuvostoliiton totalitarismia voimistamalla valtiollista poliisia (GPU, OGPU ja NKVD). 1930-luvulla Stalin toteutti puhdistukset, joissa lähes koko entinen johtajakaarti syrjäytettiin ja teloitettiin. Tästä lähtenyt terrori johti laajoihin vangitsemisiin, joiden aikana miljoonia, joidenkin lukujen mukaan kymmeniä miljoonia ihmisiä lähetettiin vankileirien saaristoon (GULAG), likvidoitiin tai yksinkertaisesti katosi. Huolimatta tästä, Neuvostoliitto kehittyi sotaa edeltävinä vuosina voimakkaaksi teollisuusmahdiksi.
23. elokuuta 1939 toistensa päävastustajilta Espanjan sisällissodasta alkaen Neuvostoliitto ja Adolf Hitlerin johtama Saksa yllättäen solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, ja salaisesti jakoivat Itä-Euroopan keskenään etupiireihin. Maat jakoivat keskenään Puolan, jonne ne olivat hyökänneet syyskuussa 1939.
Talvella 1939–1940 Neuvostoliitto kävi Suomea vastaan talvisodan. Sodan aloittamisen vuoksi Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta. Sota alkoi Suomen hallituksen kieltäydyttyä Neuvostoliiton aluevaatimuksista ja neuvottelujen katkettua. Neuvostoliiton vaatimusten perusteena oli väite Leningradin turvavyöhykkeen laajentaminen ja Suomenlahden purjehduskelpoisuuden varmistaminen ja sotilastukikohta Hangossa.
22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Sen eteneminen pysähtyi ensimmäisenä talvena näköetäisyydelle Moskovasta. Sodan kulku kääntyi seuraavana talvena Stalingradissa ja Kurskissa 1943. Neuvostoliitto onnistui voittamaan vain tekemällä suuria uhrauksia, ja menetti enemmän ihmishenkiä kuin mikään toinen maa sodassa. Sodan jälkeen joutuivat karkoitetuiksi mm. Volgan saksalaiset, tšetšeenit ja useat muut kansallisuudet, joita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Maailmansodan ja erityisesti ydinaseen kehittämisen jälkeen (1949) Stalinin Neuvostoliitto oli kohonnut toiseksi maailman supervalloista. Itä-Euroopan maat olivat nyt Neuvostoliiton valtapiirissä, ja niihin luotiin sosialistinen järjestelmä. Myös sosialistinen Kiina oli Neuvostoliiton läheinen liittolainen ennen maiden välirikkoa.
Stalinin kuoltua 1953 seuranneen valtataistelun voittajaksi nousi Nikita Hruštšov, joka aloitti yhteiskunnassa voimakkaat destalinisaatiotoimet ja purki GULAG-järjestelmää.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kamppailivat hegemonia-asemasta kylmän sodan aikana. Taistelua käytiin useiden ns. proxy-sotien välityksellä, eli osapuolten kanssa liittoutuneet tahot kävivät sotaa keskenään, suurvaltojen tukiessa kumpikin omaa leiriään. Suoraa sotaa ei kuitenkaan koskaan käyty, johtuen mahdollisesti molempien kookkaista ydinasereserveistä.
Neuvostoliiton loppu
1980-luvun alussa iäkkäät puoluejohtajat vaihtuivat toinen toisensa jälkeen. Leonid Brežneviä seurasivat Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Maaliskuussa 1985 Mihail Gorbatšovista tuli maan johtaja.
Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan vuonna 1986 esitti hyvin suuren, yli 320 000 000 000 dollarin puolustusbudjetin, jolla USA pyrki luomaan ydinaseiden torjuntajärjestelmän ja saamaan sotilaallisesti etulyöntiaseman Neuvostoliittoon nähden. Tämä heilautti kylmän sodan tasapainoa. Gorbatšov päätti mennä kilpavarusteluun mukaan, mutta jotta hän olisi saanut resursseja kilpaillakseen USAn kanssa, oli Neuvostoliiton taloutta uudistettava. Niinpä Gorbatšov aloitti uudistuspolitiikan, joka tuli tunnetuksi "perestroika" (uudistuspolitiikka) ja "glasnost" (avoimuus) nimillä.
Vuonna 1989 uudistuksia vaativat poliitikot voittivat kansanedustajien vaaleissa. Kaivostyöläiset menivät lakkoon. Eri puolilla Neuvostoliittoa syntyi kansallisuuksien välisiä kiistoja. Talous ajautui syvään kriisiin kilpavarustelukierteen takia. Berliinin muuri murtui.
Vuonna 1990 Moskovassa oli 200 000 ihmisen mielenosoitus, joka osoitti mieltään uudistusten puolesta. Liettuan, Latvian ja Viron parlamentit äänestivät itsenäisiksi julistautumisen puolesta.
Heinäkuussa 1991 Boris Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi. Elokuussa vanhoilliset yrittivät kaapata vallan, mutta yritys epäonnistui ja pönkitti Jeltsinin valtaa entisestään. Lokakuussa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat päättivät, että Neuvostoliitto lakkautetaan ja perustetaan löyhä liitto nimeltään Itsenäisten valtioiden yhteisö. Neuvostoliiton paikka YK:n turvallisuusneuvostossa siirtyi Venäjälle 24. joulukuuta. Seuraavana päivänä Gorbatšov erosi ja 26. lokakuuta Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.
Hallinnollinen jako
Neuvostoliiton johtajat
Muodollisesti Neuvostoliittoa johti presidentti. Käytännössä valta oli yleensä jossain muualla, esimerkiksi kommunistisen puolueen keskuskomitean pääsihteerillä. Uusi johtaja pyrki vakiinnuttamaan valta-asemansa.
- V. I. Lenin 1922–1924
- J. V. Stalin 1924–1953
- Georgi Malenkov 1953–1955
- Nikita Hruštšov 1955–1964
- Leonid Brežnev 1964–1982
- Juri Andropov 1983–1984
- Konstantin Tšernenko 1984–1985
- Mihail Gorbatšov 1985–1991
ImageSize = width:800 height:100
PlotArea = width:700 height:80 left:0 bottom:20
DateFormat = yyyy
Period = from:1919 till:1991
TimeAxis = orientation:horizontal
ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920
# there is no automatic collision detection,
# so shift texts up or down manually to avoid overlap
Define $dy = 25 # shift text to up side of bar
PlotData=
bar:Leaders color:red width:75 mark:(line,white) align:left fontsize:S
from:start till:1922 shift:(-10,$dy) text:Vladimir~Iljits~Lenin
from:1922 till:1953 shift:(-30,$dy) text:Josif Stalin
from:1953 till:1955 shift:(-7,-5) text:Georgi~Malenkov
from:1955 till:1964 shift:(-40,$dy) text:Nikita Hrustsev
from:1964 till:1982 shift:(-35,$dy) text:Leonid Breznev
from:1982 till:1984 shift:( -7, 5) text:Juri~Andropov
from:1984 till:1985 shift:( -3,-20) text:Konstantin~Tsernenko
from:1985 till:end shift:(-25,$dy) text:Mihail~Gorbatsov
Katso myös
- Venäjä
-
ko:소비에트 연방
ja:ソビエト連邦
simple:Soviet Union
th:สหภาพโซเวียต
Yhdysvallat
Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka.
Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.
Historia
Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin.
Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita.
Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta.
Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue.
Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin.
Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena.
Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.
Politiikka
Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.
Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa.
Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.
Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta.
Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen.
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa.
Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia.
Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.
Viimeaikaisia väittelynaiheita
Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.
Osavaltiot
Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot
Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico.
Yhdysvaltain osavaltiot:
Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.
Maantiede
Havaiji
Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.
Talous
Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta.
Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten.
Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta.
Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa.
Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.
Yhteiskunta
Väestö
Etniset ryhmät
Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma
Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä.
Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta.
Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000)
Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.
Uskonto
Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989)
Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin.
Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.
Koulutus
Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä).
Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.
Kielet
Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet
Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti.
Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.
Kulttuuri
Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka
Luokka:Yhdysvallat
zh-min-nan:Bí-kok
ko:미국
ms:Amerika Syarikat
ja:アメリカ合衆国
simple:United States
th:สหรัฐอเมริกา
Winston Churchill
Sir Winston Leonard Spencer Churchill (30. marraskuuta 1874 - 24. tammikuuta 1965) oli brittiläinen poliitikko, joka tuli tunnetuksi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä toisen maailmansodan aikana.
Varhainen ura
Churchill syntyi Blenheim Palacessa Woodstockin kaupungin lähellä Oxfordshiressä. Winston Churchill oli perheen ensimmäisen kuuluisan jäsenen (John Churchill, Marlboroughn ensimmäinen herttua, jonka isä oli myöskin "Sir Winston Churchill") jälkeläinen. Winstonin poliittinen isä, Lord Randolph Churchill, oli Marlboroughn 7. herttuan kolmas poika. Winstonin äiti oli Jennie Jerome (syntyjään Jeanette Jerome) Brooklynistä New Yorkista, amerikkalaisen miljonäärin Leonard Jeromen tytär.
Vuonna 1895 Winston lähti Kuubaan sotilastarkkailijana itsenäisyystaistelijoita vastaan sotineen Espanjan armeijan mukana. Tällöin hän myöskin kirjoitti Saturday Review -lehteen. Tuona aikana hän varmasti löysi myös myöhemmin hänen mukaansa nimetyt sikarit.
Ensimmäisen kerran Winston Churchill tuli tunnetuksi sotilaskirjeenvaihtajana toisessa buurisodassa, jota käytiin Britannian ja afrikaanereiksi itseään kutsuvien eurooppalaisperäisten siirtolaisten välillä Etelä-Afrikassa. Hän jäi vangiksi buurien suorittamassa brittiarmeijan junasaattueen väijytyksessä, mutta onnistui näyttävästi karkaamaan ja ylitti lopulta Etelä-Afrikan rajan ja saapui Lourenço Marquesiin (nykyään nimellä Maputo Mosambikissa).
Churchill käytti saavuttamaansa mainetta aloittaakseen poliittisen uran, joka kesti kaikkiaan 65 vuotta, ensiksi parlamenttiehdokkaana 1899, sitten alahuoneen edustajana vuodesta 1900 vuoteen 1922 sekä vuodesta 1924 vuoteen 1964. Aluksi hän oli konservatiivien edustaja. Vuonna 1904 hän 'ylitti puoluerajat' liittyessään liberaaleihin.
liberaaleihin
Vuoden 1906 vaaleissa Churchill voitti edustajanpaikan Manchesterissa. Hän palveli Henry Campbell Bannermanin liberaalihallituksessa siirtokuntien alivaltiosihteerinä. Churchillistä tuli pian hallituksen ulkopuolisen hallinnon tärkein jäsen, ja kun Herbert Henry Asquithista tuli Campbell Bannerman seuraaja vuonna 1908, juuri kukaan ei yllättynyt Churchillin pääsystä hallitukseen kauppakomission puheenjohtajana. Sen aikaisen lain perusteella juuri nimitetyn hallitusministerin täytyi osallistua täytevaaleihin voittaakseen uudestaan parlamenttipaikan. Churchill menetti Manchesterin paikkansa konservatiivien William Joynson-Hicksille, mutta hänet valittiin parlamenttiin pian uudestaan Dundeen täytevaaleissa. Kauppakomission puheenjohtajana hän ajoi radikaaleja yhteiskunnallisia uudistuksia yhdessä uuden valtiovarainministeri David Lloyd Georgen kanssa.
Churchill pääsi hallitukseen vähän yli 30-vuotiaana, hieman kiistanalaisena sisäministerinä vuonna 1910. Kuuluisa tuon ajan valokuva näyttää kärsimättömän Churchillin osallistuvan henkilökohtaisesti tammikuun 1911 Sidney Streetin piirityksen johtamiseen ja katsovan kadunkulman yli nähdäkseen kiivaan ammuskelun piiritettyjen anarkistien ja skottikaartien välillä. Hänen toimintansa sai aikaan paljon kritiikkiä. Arthur Balfour kysyi: "Hän [Churchill] ja valokuvaaja riskeerasivat kumpikin henkensä. Ymmärrän, mitä valokuvaaja teki, mutta mitä herra Churchill teki siellä?"
Kun Asquith muodosti kaikkien puolueiden kokoomushallituksen konservatiivit vaativat osallistumisensa ehdoksi Churchillin aseman alentamista. Churchill palveli useita kuukausia salkuttomana ministerinä Chancellor of the Duchy of Lancasterin virassa ennen kuin hän erosi hallituksesta tuntiessaan, ettei hänen kykyjään käytetty riittävästi hyväksi. Hän liittyi uudestaan armeijaan, vaikka pitikin parlamenttipaikkansa ja palveli useita kuukausia länsirintamalla. Tänä aikana hänen lähin alaisensa oli nuori Archibald Sinclair, josta tuli myöhemmin liberaalien johtaja.
Joulukuussa 1916 Asquith erosi ja Lloyd Georgesta tuli pääministeri. Ajan ei katsottu olevan vielä kypsä Churchillin hallitukseen pääsyn suhteen, koska pelättiin konservatiivien vastustusta. Churchill nimitettiin kuitenkin heinäkuussa 1917 varusteluministeriksi. Hän oli yksi ensimmäisen maailmansodan aikaisen Gallipolin niemimaalle Dardanelleille tehdyn tuhoisan maihinnousun poliittisista ja sotilaallisista suunnittelijoista, mikä johti hänen kuvaamiseen "Gallipolin teurastajana".
Sodan päättymisen jälkeen Churchill palveli David Lloyd Georgen hallituksessa sekä sotaministerinä (Secretary of State for War) että ilmavoimista vastaavana ministerinä (Secretary of State for Air) vuosina (1919–1921). Churchill ehdotti kemiallisia aseita käytettäväksi "vastaanhangoittelevia arabeja vastaan kokeeksi". Hän sanoi "En ymmärrä tätä inhoa kaasun käyttöä vastaan. Kannatan voimakkaasti myrkkykaasun käyttöä sivistymättömiä heimoja vastaan. Vaikutus moraaliin olisi hyvä, ja se levittäisi tervettä kauhua." Churchill kannatti myös voimakkaasti ulkopuolisten puuttumista Venäjän sisällissotaan, ja julisti että bolševismi pitää "kuristaa kehtoonsa". Hänestä tuli siirtomaista vastaava ministeri (Secretary of State for the Colonies) vuonna 1921 ja hän oli vuoden 1921 englantilais-irlantilaisen sopimuksen allekirjoittaja, mikä synnytti Irlannin vapaavaltion.
Irlannin vapaavaltion
Lokakuussa 1922 Churchillille tehtiin umpisuolenleikkaus. Kun hän tuli tajuihinsa, hän kuuli, että hallitus oli kaatunut ja että parlamenttivaalit lähestyivät. Liberaalipuoluetta repivät sisäiset riidat ja Churchillin kampanja oli heikko. Hän menetti paikkansa Dundeessa väittäen, että hän oli samalla kertaa menettänyt ministerin paikkansa, kansanedustajan paikkansa ja umpisuolensa. Kahden hengen paikan hän hävisi mm. kieltolain kannattajalle Edwin Scrymgeourille. Churchill edusti liberaaleja vuoden 1923 vaaleissa, mutta 12 kuukauden aikana hän lähentyi konservatiiveja, vaikkakin alkujaan käyttäen nimityksiä "antisosialisti" ja "perustuslaillinen".
Kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1924 vaaleissa hänet valittiin konservatiivien tukemana perustuslaillisena edustamaan Eppingiä (missä on nyt hänen patsaansa). Seuraavana vuonna hän virallisesti liittyi konservatiiveihin, kommentoiden että "kuka tahansa voi vaihtaa puoluetta (rat), mutta vaatii tiettyä kekseliäisyyttä vaihtaa vielä uudestaan puoluetta (rerat)". Hänet nimitettiin valtiovarainministeriksi (Chancellor of the Exchequer) vuonna 1924 Stanley Baldwinin hallitukseen, ja hänen vastuullaan oli Britannian paluu kultakantaan. Vuoden 1926 yleislakon aikana Churchillin kerrotaan ehdottaneen konekiväärien käyttämistä lakkoilevia kaivosmiehiä vastaan. Churchill valvoi hallituksen British Gazette -lehteä ja kiistan aikana hän väitti, että "joko valtio murtaa yleislakon tai yleislakko murtaa valtion". Lisäksi hän väitti, että Benito Mussolinin fasismi oli "tehnyt palveluksen koko maailmalle", koska se oli näyttänyt "tavan taistella vallankumouksellisia voimia vastaan" — ts. hän piti vahvaa hallintoa suojamuurina näköpiirissä olevaa kommunistista vallankumousta vastaan.
Konservatiivihallitus hävisi vuoden 1929 vaalit. Kun Ramsay MacDonald muodosti koalitiohallituksen vuonna 1931, Churchill ei saanut kutsua hallitukseen. Hän oli nyt uransa pohjalla ajanjaksona, jota sanottiin erämaavuosiksi (the wilderness years). Hän käytti suuren osan seuraavista vuosista kirjoittamiseen, kuten teokseensa History of the English Speaking Peoples, joka tosin julkaistiin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Eniten hän kiinnitti huomiota vastustaessaan puheissaan Intian itsenäistymistä. Pian hänen huomionsa kuitenkin kiinnittyi Adolf Hitlerin valtaannousuun ja Saksan jälleenvarustautumiseen. Aikoinaan hän oli ainoa, joka kannatti Britannian jälleenvarustelua itsepuolustukseksi ja Saksan sotaisuuden vastavoimaksi. Churchill kritisoi voimakkaasti Neville Chamberlainin Adolf Hitleriä myötäilevää politiikkaa. Hän tuki myös julkisesti kuningas Edvard VIII:aa kuninkaan vallasta luopumiseen liittyvän kriisin aikana. Tämä sai eräät spekuloimaan, että hänet nimitettäisiin pääministeriksi, mikäli kuningas ei noudattaisi pääministeri Baldwinin neuvoa, mikä johtaisi hallituksen eroamiseen. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, ja Churchill havaitsi itsensä muista eristetyksi ja poliittisesti haavoittuneeksi, mikä kesti jonkin aikaa.
Toiminta sodanaikaisena pääministerinä
Sodan syttyessä Churchill nimitettiin laivastoministeriksi (First Lord of the Admiralty). Chamberlainin erottua toukokuussa 1940 Churchill nimitettiin pääministeriksi ja hän muodosti kaikkien puolueiden hallituksen. Hän nimitti välittömästi ystävänsä ja uskottunsa, teollisuusmies ja lehtibaroni Max Aitkenin, (Lord Beaverbrook) vastaamaan lentokoneiden tuotannosta. Aitkenin hämmästyttävät liikemieskyvyt auttoivat Britanniaa kiihdyttämään lentokoneiden tuotantoa ja suunnittelua, millä oli suuri vaikutus sodan lopputulokseen.
Churchillin tuonaikaisilla puheillaan oli suuri henkeä kohottava vaikutus taisteluun valmistuvalle Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Kuuluisa:
:”Minulla ei ole teille tarjolla mitään muuta kuin verta, hikeä ja kyyneleitä” (I have nothing to offer but blood, toil, tears and sweat)
puhe oli Churchillin ensimmäinen puhe pääministerinä. Tätä seurasi pian Taistelua Britanniasta (Battle of Britain) edeltävä puhe:
:”Puolustamme saartamme uhreista riippumatta. Taistelemme rannoilla, taistelemme maihinnousupaikoilla, taistelemme pelloilla ja kaduilla, taistelemme kukkuloille; emme koskaan antaudu.” (We shall defend our island, whatever the cost may be, we shall fight on the beaches, we shall fight on the landing grounds, we shall fight in the fields and in the streets, we shall fight in the hills; we shall never surrender.)
(Eräitä Churchillin radiopuheita, kuten edellä mainittua "Taistelemme rannoilla" on väitetty Churchilliltä kuulostavien esiintyjien pitämiksi, koska Churchill oli liian kiireinen pitääkseen niitä itse, mutta tätä ei ole pitävästi todistettu.)
Hänen hyvät suhteensa Yhdysvaltain presidenttiin Franklin Rooseveltiin turvasivat Yhdistyneelle kuningaskunnalle elintärkeän tarvikkeiden saannin Pohjois-Atlantin kauppareittien kautta. Churchill oli aloitteentekijä Special Operations Executive (SOE) -organisaation synnyssä, mikä toimi Hugh Daltonin taloudellisen sodankäynnin ministeriön (Ministry of Economic Warfare) alaisuudessa ja toteutti, johti ja avusti salaista vallankumouksellista ja partisaanitoimintaa miehitetyillä alueilla menestyksekkäästi; ja oli myös merkittävä brittiläisen kommandojoukkojen synnyssä, jotka antoivat myöhemmin esikuvan suurimmalle osalle maailman nykyisistä erikoisjoukoista (Special Forces). Venäläiset kutsuivat Churchillia "Brittiläiseksi Bulldogiksi."
Kuitenkin eräät sodanaikaiset sotilastoimet ovat edelleen kiistanalaisia. Churchill oli parhaimmillaankin välinpitämätön ja ehkä jopa rikollinen suhtautumisessaan vuoden 1943 suureen nälänhätään Bengalissa (Great Bengal Famine of 1943), jossa ainakin 2,5 miljoonaa bengalilaista sai surmansa. Tällä välin japanilaiset joukot uhkasivat brittiläistä Intiaa valloitettuaan menestyksellisesti Bengalin naapurivaltion brittiläisen Burman, ja jotkut pitävät brittihallituksen politiikkaa kieltää tehokas nälänhätäapu tahallisena ja välinpitämättömänä poltetun maan taktiikkana, mikä omaksuttiin Japanin miehityksen uhan alla. Kiistanalainen on myös Dresdenin pommitus juuri ennen toisen maailmansodan loppumista. Dresden oli suurimmaksi osaksi siviilikohde, missä oli pääasiassa idästä saapuneita pakolaisia ja jolla oli vain vähän sotilaallista merkitystä. Dresdenin pommitus auttoi kuitenkin liittolaista Neuvostoliittoa.
Dresden
Churchill oli yksi vaikuttajista niiden sopimusten takana, jotka piirsivät uudelleen toisen maailmansodan jälkeiset Euroopan ja Aasian rajat. Pohjois-Korean ja Etelä-Korean välistä rajaa ehdotettiin jo Jaltan konferenssissa, samoin kuin Japanin joukkojen karkottamista noista maista. Keskusteluja Euroopan rajoista ja sopimuksista käytiin jo vuonna 1943 Rooseveltin ja Churchillin välillä; sopimus hyväksyttiin virallisesti Trumanin, Churchillin ja Stalinin kesken Potsdamissa (Potsdamin sopimuksen XIII artikla).
Yksi näistä sopimuksista käsitteli Puolan rajaa Puolan ja Neuvostoliiton välillä, ns. Curzonin linjaa, sekä Saksan ja Puolan rajaa, Oderin-Neissen linjaa. Huolimatta siitä, että Puola oli ensimmäinen Hitleriä vastustanut valtio, Puolan rajat ja hallinnon määräsivät ”Kolme Suurta” kysymättä Puolan hallituksen mielipidettä. Puolalaiset sotilaat, brittien ainoat liittolaiset Britannian taistelun aikana, tunsivat itsensä petetyiksi. Liittolaisen Puolan ja vihollisen Saksan kohtalosta päätettiin periaatteessa samalla tapaa.
Sopimuksen osana oli yhteisymmärrys jäljellä olevien saksalaisten karkottamisesta alueelta. Puolalaisten siirto ei tarvinnut hyväksyntää. Tarkkoja lukuja etnisten väestöjen siirroista ja liikkeistä on vaikea tehdä. Natsihallinnon aikana saksalaisvalloittajat ajoivat puolalaiset kodeistaan ja asuttivat ne saksalaisilla valloitustensa turvaamiseksi. Toisen maailmansodan jälkeisistä siirroista Churchill oli sitä mieltä, että ainoa tapa vähentää kansojen välisiä jännitteitä oli väestönsiirroilla aikaansaada väestö, joka noudattaisi valtion kansallisia rajoja.
Churchill selosti alahuoneessa vuonna 1944 kantaansa: "Väestönsiirrot on menetelmä, joka mielestämme tulee tuottamaan kaikkein pitkäaikaisimman ja tyydyttävimmän vaikutuksen. Jäljelle ei jää väestönsekoituksia, jotka aiheuttaisivat loputtomia vaikeuksia… Voidaan aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä (clean sweep). Minua eivät huolestuta nämä siirrot, joita voidaan paremmin toteuttaa nykyoloissa…"
Vaikka Churchillin suurta merkitystä toiselle maailmansodalle ei voida kieltää, hän sai useita vihollisia kotimaassaan. Hänen julkilausumansa halveksunta sellaisia ajatuksia kohtaan kuin julkinen terveydenhuolto tai parempi koulutus väestön valtaosalle aiheutti paljon tyytymättömyyttä väestön keskuudessa, varsinkin sodassa taistelleiden joukossa. Välittömästi Euroopan sodan päättymisen jälkeen Churchill kärsi raskaan tappion vuoden 1945 vaaleissa Clement Attleen työväenpuolueelle.
Winston Churchill oli pan-eurooppalaisuuden varhainen tukija, mikä lopulta johti Euroopan yhteismarkkinoiden ja myöhemmin Euroopan unionin syntyyn, minkä vuoksi yksi Euroopan parlamentin kolmesta rakennuksesta on nimetty hänen kunniakseen. Churchill oli myös keskeisessä roolissa myönnettäessä Ranskalle pysyvä paikka YK:n turvallisuusneuvostossa, jota hän tuki toisen eurooppalaisen valtion saamiseksi tasapainottamaan Neuvostoliiton pysyvää paikkaa.
Rautaesirippu
Kylmän sodan alussa hän keksi käsitteen rautaesirippu (Iron Curtain), joka tuli julkisuuteen vuonna 1946 Westminster Collegessa Fultonissa Missourissa pidetyssä kuuluisassa julistuksessaan:
:"Itämeren rannalta Stettinistä [nyk. Szczecin] aina Triesteen Adrian merelle asti, maanosan halki on laskettu rautaesirippu. Tämän linjan taakse jäävät kaikki Keski- ja Itä-Euroopan vanhojen valtioiden pääkaupungit. Varsova, Berliini, Praha, Wien, Budapest, Belgrad, Bukarest ja Sofia, kaikki nämä kuuluisat kaupungit asukkaineen ovat nyt niin sanoakseni Neuvostoliiton etupiirissä, eivätkä ainoastaan eri tavoin ilmenenevän Neuvostoliiton vaikutuksen vaan paljolti myös sen yhä tiukkenevan valvonnan alaisena."
:"From Stettin on the Baltic to Trieste on the Adriatic, an Iron Curtain has descended across the continent. Behind that line lie all the capitals of the ancient states of Central and Eastern Europe. Warsaw, Berlin, Prague, Vienna, Budapest, Belgrade, Bucharest and Sofia, all these famous cities and the populations around them lie in what I must call the Soviet sphere."
Toinen pääministerikausi
Työväenpuolueen hävittyä vuoden 1951 vaalit Churchillistä tuli jälleen pääministeri. Vuonna 1953 hänelle myönnettiin kaksi suurta kunnianosoitusta. Hänet aateloitiin, jolloin hänestä tuli Sir Winston Churchill ja hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto "historiallisen ja elämäkerrallisen kuvauksen hallinnasta samoin kuin loistavista puheista inhimillisten arvojen puolustajana". Saman kuun kesäkuussa aivohalvaus halvaannutti hänen kehonsa vasemman puolen. Hän erosi terveyssyistä 5. huhtikuuta 1955, mutta säilytti virkansa Bristolin yliopiston kanslerina. Seuraavien vuosien aikana hän kirjoitti ja lopulta julkaisi teoksen History of the English Speaking Peoples neljässä osassa. Vuonna 1956 saksalainen Aachenin kaupunki myönsi hänelle Karlspreis-palkinnon hänen ajatuksestaan Euroopan Yhdysvalloista. Vuonna 1959 Churchill peri arvonimen Father of the House (pisin yhtäjaksoinen toiminta alahuoneen edustajana) ollen pisimpään yhtäjaksoisesti palvellut kansanedustaja – vuodesta 1924. Hän säilytti asemansa vuonna 1964 tapahtuneeseen alahuoneesta eroamiseen asti.
Perhe
2. syyskuuta 1908 Churchill meni naimisiin suositussa St. Margaretin kirkossa Westminsterissä Clementine Churchillin (1885-1977) kanssa, joka oli säkenöivä mutta lähes rahaton kaunotar. Heillä oli viisi lasta: Sarah Millicent Hermione Churchill (josta tuli jossain määrin tunnettu elokuvanäyttelijä joka esiintyi Fred Astairen kanssa elokuvassa Royal Wedding), Randolph Frederick Edward Churchill, Marigold Frances Churchill (joka kuoli nuorena), Diana Churchill ja Mary Churchill.
Clementine Churchillin äiti oli Lady (Henrietta) Blanche Ogilvy (1852-1925), Sir Henry Montague Hozierin toinen puoliso ja 7. Airlien jaarlin tytär.
Churchillin poika Randolph ja pojanpoika Winston seurasivat häntä parlamenttiin.
Viimeiset elinpäivät
15. tammikuuta 1965 Churchill sai taas aivohalvauksen – diagnoosi vaikea cerebral thrombosis. Hän kuoli yhdeksän päivän päästä 24. tammikuuta 1965, jolloin hänen isänsä kuolemasta oli täsmälleen 70 vuotta. Hänen ruumiinsa oli esillä Westminster Hallissa (parlamenttirakennuksessa) kolme päivää ja valtiolliset hautajaiset pidettiin St Paulin katedraalissa Lontoossa. Nämä olivat ensimmäiset ei-kuninkaallisen hautajaiset katedraalissa sitten kenttämarsalkka Frederick Robertsin vuonna 1914. Churchillin toivomus oli, että jos Ranskan Charles de Gaulle eläisi häntä pidempään, niin hänen hautajaiskulkueensa kulkisi Waterloon rautatieaseman halki.
Churchillin toivomuksesta hänet haudattiin perhehautaan Saint Martinin hautausmaalle Bladoniin Woodstockin (Oxfordshire, Englanti) lähelle.
Kirjallinen tuotanto
Churchill oli myöskin huomattava historioitsija, joka julkaisi useita teoksia. Eräät hänen 20. vuosisadan kirjoituksensa, kuten The World Crisis (käsittelee ensimmäistä maailmansotaa) ja The Second World War (’’toinen maailmansota’’) ovat voimakkaasti omaelämäkerrallisia ja kertovat konfliktin kulusta.
Alun perin Churchill kirjoitti nimellä Winston Churchill. Kuitenkin hän sai jo varhain tietää, että oli myös olemassa saman niminen amerikkalainen kirjailija joka oli julkaissut jo ennen häntä. Välttääkseen sekaannuksen he sopivat, että amerikkalainen kirjailija jatkaisi julkaisemista nimellä Winston Churchill ja englantilainen kirjoittaisi nimellä Winston S. Churchill.
Churchillin teoksiin lukeutuvat:
- The River War - Julkaistu 1899 (2 osaa). Aiheena Kitchnerin suorittama Sudanin uudelleenvalloitus vuonna 1898. Julkaistu myöskin yksiosaisena lyhennettynä laitoksena.
- Savrola – Churchillin ainoa romaani. Julkaistu vuonna 1900.
- Lord Randolph Churchill – kaksiosainen isän elämäkerta.
- The World Crisis - ensimmäistä maailmansotaa käsittelevä 6-osainen teos
- My Early Life – omaelämäkerta joka käsittelee hänen uransa 25 ensimmäistä vuotta.
- Marlborough – Churchillin esi-isän John Churchill, 1. Marlboroughn herttuan elämäkerta. Julkaistu 4, 6, ja 2 –osaisina laitoksina.
- The Second World War. 6 osaa (toisinaan uudelleenpainettu 12-osaisena).
- A History of the English Speaking Peoples.
- [http://www-adm.pdx.edu/user/frinq/pluralst/churspek.htm The Scaffolding of Rhetoric] – 1 763 sanan essee kaunopuheisuudesta; julkaisematon, kirjoitettu 1897.
- Painting as a Pastime – lyhyt maalaustaiteen ylistys.
Aiheesta muualla
- Lainauksia Churchilliltä Wikisitaatissa
- [http://www.winstonchurchill.org Churchill-keskuksen laaja sivusto (englanniksi)]
- [http://wikiquote.org/wiki/Winston_Churchill Wikiquote - Lainauksia Winston Churchillin puheista (englanniksi)]
- [http://www.lewrockwell.com/orig/raico-churchill1.html Rethinking Churchill, Parts 1 to 5 - Churchilliin liittyvien myyttien arviointia (englanniksi)]
- [http://www.time.com/time/poy2000/archive/1949.html TIME-lehden vuoden 1950-mies Winston Churchill (englanniksi)]
- [http://freepages.genealogy.rootsweb.com/~jamesdow/winston.htm Toinen Churchillin elämäkerta missä on laajoja lainauksia hänen puheistaan (englanniksi)]
Churchill, Winston
Churchill, Winston
Churchill, Winston
Churchill, Winston
ms:Sir Winston Churchill
ja:ウィンストン・チャーチル
simple:Winston Churchill
th:วินสตัน เชอร์ชิลล์
1946 Tapahtumia
- 1. tammikuuta - Helsingin pinta-ala viisinkertaistui suuressa alueliitoksessa
- 7. tammikuuta - Itävalta palautettiin vuoden 1937 rajoihin ja jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen.
- 10. tammikuuta - Yhdistyneiden kansakuntien ensimmäinen kokous.
- 11. tammikuuta - Enver Hoxha julisti Albanian kansantasavallan perustuksi.
- 20. tammikuuta - Charles de Gaulle erosi Ranskan presidentin virasta.
- 31. tammikuuta - Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan uusi perustuslaki teki siitä kuuden tasavallan liiton Neuvostoliiton tapaan.
- 1. helmikuuta - Trygve Lie valittiin ensimmäiseksi YK:n pääsihteeriksi.
- 2. helmikuuta - Unkarista tuli tasavalta.
- 14. helmikuuta - Englannin pankki kansallistettiin.
- 24. helmikuuta - Herakles-laiva tuo 2. maailmansodan jälkeen ensimmäisen kahvilastin Turun satamaan.
- 2. maaliskuuta - Britit vetäytyivät Iranista sopimuksen mukaan, neuvostojoukot jäivät.
- 2. maaliskuuta - Ho Chi Minh valittiin Pohjois-Vietnamin presidentiksi.
- 4. maaliskuuta - C.G.E. Mannerheim erosi Suomen presidentin virasta.
- 5. maaliskuuta - Winston Churchill käytti puheessaan kielikuvaa "rautaesiripusta" (engl. Iron curtain), joka eristi Neuvostoliiton miehitysalueet lännestä.
- 6. maaliskuuta - Ho Chi Minh allekirjoitti sopimuksen Ranskan kanssa, joka tunnusti Vietnamin autonomisena valtiona Indokiinan liitossa Ranskan alaisuudessa.
- 9. maaliskuuta - Juho Kusti Paasikivi Suomen presidentiksi.
- 10. maaliskuuta - Britit aloittivat vetäytymisen Libanonista.
- 15. maaliskuuta - Pääministeri Clement Attlee lupasi Intialle itsenäisyyden heti perustuslain muotoilun jälkeen.
- 19. maaliskuuta - Ranskan Guyanasta, Guadeloupesta, Martiniquesta ja Réunionista tuli Ranskan merentakaisia departementteja.
- 22. maaliskuuta - Transjordan sai itsenäisyyden.
- 1. huhtikuuta - Singaporesta tuli Britannian kruununsiirtomaa.
- 18. huhtikuuta - USA tunnusti Titon hallituksen Jugoslaviassa.
- 18. huhtikuuta - Kansainliiton viimeinen kokous, se siirsi päätösvaltansa YK:lle ja purki itsensä.
- 29. huhtikuuta - Sotasyyllisyysoikeudenkäynti alkoi Tokiossa, syytettyinä mm. Hideki Tojo, Shegenori Togo ja Hiroshi Oshima.
- 9. toukokuuta - Italian Viktor Emanuel III luopui kruunusta, hänen poikansa Umberto II seurasi häntä.
- 10. toukokuuta - Jawaharlal Nehru valittiin Intian kongressipuolueen johtoon.
- 20. toukokuuta - Britanniassa parlamentti päätti kansallistaa kaivokset.
- 25. toukokuuta - Transjordanin parlamentti valitsi Abdullah I:n kuninkaaksi.
- 31. toukokuuta - Kreikassa kansanäänestys kannatti paluuta monarkiaan.
- 2. kesäkuuta - Italialaiset päättivät luopua monarkiasta. Italia julistettii tasavallaksi 10. kesäkuuta ja kuningas Humbert II karkoitetaan. Naisilla ensi kertaa äänioikeus.
- 8. kesäkuuta - Indonesian Sukarno yllyttää kannattajiaan kapinoimaan Alankomaiden siirtomaavaltaa vastaan.
- 22. heinäkuuta - Siionistien Irgun räjäytti pommilla brittien hallintorakennuksen, King David -hotellin Jerusalemissa. 90 kuoli.
- 25. heinäkuuta - Ensimmäisessä vedenalaisessa ydinkokeessa lentotukialus USS Saratoga upotettiin Bikiniatollilla.
- 19. elokuuta - Muslimien ja hindujen välisiä levottomuuksia Kalkutassa, 3000 kuollutta.
- 8. syyskuuta - Bulgaria julistettiin kansantasavallaksi kansanäänestyksen jälkeen. Kuningas Simeon II jättää maan.
- 10. lokakuuta - Mäkkylän kummitus aloitti kummittelunsa
- 16. lokakuuta - Saksan sotarikollisille Nürnbergin oikeudenkäynnissä langetetut kuolemantuomiot pannaan täytäntöön hirttämällä.
- 8. marraskuuta - Vietnamilaiset mellakoivat Haiphongissa ja ottavat yhteen ranskalaisjoukkojen kanssa, 6000 kuollutta.
- 12. marraskuuta - Aselepo indonesian nationalistien ja alankomaalaisten joukkojen välillä. Alankomaat tunnusti Indonesian 15. marraskuuta.
- 19. marraskuuta - Afganistan, Islanti ja Ruotsi liittyivät YK:hon.
- 27. marraskuuta - Intian pääministeri Jawaharlal Nehru vetosi Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon ydinkokeiden lopettamiseksi ja aseriisunnan aloittamiseksi, "ihmiskunnan pelastamiseksi äärimmäiseltä katastrofilta."
- 12. joulukuuta - YK katkaisi suhteet Francon Espanjaan ja kehotti jäsenmaita tekemään samoin.
- 24. joulukuuta - Ranskan neljäs tasavalta.
Syntyneitä
- 19. tammikuuta - Dolly Parton, laulaja ja näyttelijä
- 20. tammikuuta - David Lynch, elokuvaohjaaja
- 27. helmikuuta - José Carreras, tenori
- 8. huhtikuuta - Heikki Kinnunen, näyttelijä
- 30. huhtikuuta - Kaarle XVI Kustaa, Ruotsin kuningas
- 20. toukokuuta - Cher, näyttelijä, laulaja
- 14. kesäkuuta - Donald Trump, liikemies
- 22. kesäkuuta - Kaarina Helakisa, kirjailija
- 1. heinäkuuta - Erkki Tuomioja, poliitikko
- 6. heinäkuuta - George W. Bush, Yhdysvaltain presidentti
- 6. heinäkuuta - Peter Singer, filosofi
- 9. heinäkuuta - Bon Scott, rock-muusikko, AC/DC-yhtyeen jäsen
- 3. elokuuta - Jack Straw, brittipolitiikko
- 19. elokuuta - Bill Clinton, 42. Yhdysvaltain presidentti
- 5. syyskuuta - Freddie Mercury, muusikko
- 15. syyskuuta - Tommy Lee Jones, näyttelijä
- 15. syyskuuta - Oliver Stone, elokuvaohjaaja
- 29. marraskuuta - Seppo Hovi, muusikko
- 12. joulukuuta - Emerson Fittipaldi, kilpa-autoilija
- 18. joulukuuta - Steven Spielberg, elokuvaohjaaja
- 29. joulukuuta - Marianne Faithfull, laulaja
Kuolleita
- 28. tammikuuta - Helene Schjerfbeck, suomalainen taidemaalari
- 18. helmikuuta - Sigurd Wettenhovi-Aspa, suomalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja kirjailija
- 24. maaliskuuta - Alexander Alekhine, venäläinen šakin maailmanmestari
- 1. kesäkuuta - Ion Antonescu, Romanian diktaattori, teloitettu
- 13. elokuuta - H.G. Wells, kirjailija
- 6. syyskuuta - Lucina Hagman, Martta-järjestön perustaja
- 11. lokakuuta - Rudolf Koivu, lastenkirjojen kuvittaja
- 15. lokakuuta - Hermann Göring, kansallissosialistisen Saksan johtohenkilö ja ilmavoimien päällikkö, itsemurha
- 16. lokakuuta - Wilhelm Keitel, Natsi-Saksan kenraalisotamarsalkka
- 16. lokakuuta - Alfred Rosenberg, kansallissosialistien ideologi ja poliitikko
- 16. lokakuuta - Joachim von Ribbentrop, kansallissosialistisen Saksan ulkoministeri
- 16. lokakuuta - Ernst Kaltenbrunner, natsijohtaja, RSHA:n päällikkö
- 16. lokakuuta - Hans Frank, natsijohtaja, miehitetyn Puolan kenraalikuvernööri
- 16. lokakuuta - Wilhelm Frick, Kansallissosialistisen saksan sisäministeri
- 16. lokakuuta - Julius Streicher, Der Stürmer -lehden päätoimittaja ja perustaja
- 16. lokakuuta - Fritz Sauckel
- 16. lokakuuta - Alfred Jodl
- 16. lokakuuta - Arthur Seyss-Inquart, Itävallan sisäministeri ja kuvernööri, Alankomaiden valtakunnankomissaari
- 25. lokakuuta - Rudolf Walden, teollisuusmies ja sotilas
- 25. joulukuuta - W.C. Fields, näyttelijä
ms:1946
ko:1946년
ja:1946年
simple:1946
th:พ.ศ. 2489
Missouri
Missouri on Yhdysvaltojen osavaltio keskilännessä.
Historia
Missourin alue ostettiin Yhdysvalloille Ranskalta 1803 osana suurta maakauppaa, ja siitä tuli osavaltio 1821. Osavaltio sai "Lännen portin" lempinimen monien uudisraivaajien kuljettua sen läpi länteen. Sisällissodan aikana missourilaisista osa oli Unionin ja osa etelävaltioiden puolella.
Maantiede
Sisällissodan
Missourin naapurit ovat pohjoisessa Iowa, idässä Mississippijoen takana Illinois, Kentucky ja Tennessee, etelässä Arkansas ja lännessä Oklahoma ja Kansas sekä Missourijoen takana Nebraska.
Missourijoen pohjoispuolen tasangot ulottuvat Iowaan, Nebraskaan ja Kansasiin. Kukkulat ovat jälkiä jääkaudesta. Joen eteläpuolella levittäytyy Ozarkin tasanko, joka ulottuu Arkansas'han ja Oklahomaan. Osavaltio eteläosan Ozarkvuoret ulottuvat myös Arkansas'han.
Kaakkoisosa osavaltiosta on Mississippin tulvahietaa, joka on myös hedelmällistä viljelymaata. Pelloissa kasvatetaan puuvillaa ja riisiä.
Vaikka Missouri on nykyään keskilänttä, sitä pidettiin ennen etelävaltiona: Hannibalin kaupungissa kasvanut Mark Twain sanoi varttuneensa "Etelässä".
Perustiedot
- Pinta-ala: 180 693 km², josta vettä 1,6 %
- Asukasluku: 5 595 211, väestöntiheys 31/km²
- Pääkaupunki: Jefferson City
- Suurin kaupunki: Kansas City
- Suurin metropolialue: St. Louis
Aiheesta muualla
- [http://www.state.mo.us/ Missourin hallinnon verkkosivut]
- [http://www.missouritourism.org/ Missourin viralliset matkailusivut]
Luokka:Yhdysvaltojen osavaltiot
ko:미주리 주
ja:ミズーリ州
simple:Missouri
Luokka:Euroopan historiaEuroopan historiaa käsitteleviä artikkeleja.
Luokka:Eurooppa
Luokka:Historia Wikipedia:Articles for deletion/Tupp
Forex bielizna erotyczna zujer programy Praga appartamenti
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
ORP Krakowiak (niszczyciel eskortowy klasy Hunt)
ORP Krakowiak - polski niszczyciel eskortowy z okresu II wojny światowej, brytyjskiego typu Hunt II, wydzierżawiony przez PMW od rządu Wielkiej Brytanii.
Budowę okrętu rozpoczęto 5 grudnia 1939 w stoczni Samuel White w Read More... |
ORP Kujawiak (okręt podwodny typu M - VX)
ORP Kujawiak - mały okręt podwodny typu M-XV, zbudowany w ZSRR, przekazany Polsce w maju 1955.
Kolejno nosił oznaczenie: M-104, P-104 i 305.
Po skreśleniu ze stanu floty w 1966 został zatopiony na Rybitwiej Mieliźnie (Zatoka Pucka) jako poligon bombowy. Read More... |
ORP Kompas (okręt hydrograficzny)
ORP Kompas - polski okręt hydrograficzny - dawny trałowiec ORP Żuraw.
Oryginalny trałowiec ORP Żuraw został zbudowany w Warsztatach Portowych MW na Oksywiu i wszedł w skład PMW 25 sierpnia 1939 roku. W 193
|
ORP Grom (niszczyciel typu Smiełyj)
Niszczyciel radzieckiego projektu 30 bis (typu Smiełyj / typ NATO Skoryi). Zbudowany w stoczni im. A.Żdanowa w Leningradzie. Do służby w marynarce radzieckiej wszedł 11 sierpnia 1952 pod nazwą "Smietliwyj". Został następnie wydzierżawiony Polskiej Marynarce Wojennej - polską
|
ORP Żbik (okręt podwodny klasy Wilk)
ORP Żbik - nazwa noszona przez dwa okręty Polskiej Marynarki Wojennej.
- ORP Żbik (okręt podwodny) (1927-1956) - okręt podwodny typu Wilk, uczestnik kampanii wrześniowej, interneowany w Szwecji podczas II wojny światowej
-
ORP Ryś - polski okręt podwodny typu Wilk. Pierwszy okręt w Polskiej Marynarce Wojennej o tej nazwie.
Historia i przebieg służby
- 1927
- 28 maja - położenie stępki w stoczni w Nantes
- Read More... |
ORP Dzik (okręt podwodny typu U)
ORP Dzik (P.52) - okręt podwodny typu Ursula, o numerach rozpoznawczych P.52, dzierżawiony przez Polską Marynarkę Wojenną od Royal Navy w latach 1942-1946. W 1946 P.52 przekazany został w ramach dzierżawy Danii i przeminowany na U 1 a następnie w 1950
|
ORP Orzeł (okręt podwodny typu Whiskey)
ORP Orzeł (1962-1983) to polski okręt podwodny projektu 613 (typu Whiskey), zbudowany w ZSRR. Numer burtowy 292 (przez krótki okres: 317).
|
Marina Cwietajewa
Marina Iwanowna Cwietajewa, ros. Марина Ивановна Цветаева
(ur. 8 października 1892, Moskwa, zm. 31 sierpnia 1941, Jełabuga) - rosyjska poetka.
Urodziła się w moskiewskiej rodzinie profeso
|
ORP Orzeł (okręt podwodny typu Kilo)
ORP Orzeł to polski okręt podwodny projektu 877E (w kodzie NATO: typu Kilo), zbudowany w ZSRR. Jest to trzeci polski okręt podwodny o tej nazwie; poprzednie to: ORP Orzeł i ORP Orzeł (typu Whiskey).
| |
