:: wikimiki.org ::

Retoromaanin Kieli

Retoromaanin kieli

Retoromaani on pieni romaaninen kieli, jota puhuu Sveitsin väestöstä noin 0,6 %. Sveitsin pääkielet ovat saksa, ranska ja italia. Retoromaania puhutaan eräillä Graubündenin kantonin alueilla. Vuoden 1990 väestönlaskennassa 66 536 ihmistä ilmoitti käyttävänsä kieltä säännöllisesti, hiukan alle 40 000 ensisijaisena kielenään. Vuodesta 1938 alkaen kieli on kuulunut valaliiton kansallisten kielten joukkoon, kuitenkin aluksi ilman virallisen kielen asemaa. Vuodesta 1999 alkaen kaikilla viidellä kielen murteella on ollut tasaveroinen kirjakielen asema. Kieli on läheistä sukua Pohjois-Italiassa puhutulle Ladinolle ja Friulin murteelle. Luokka:Kielet Luokka:Sveitsin kielet als:Rätoromanische Sprache ja:ロマンシュ語

Romaaninen kieli

Romaaniset kielet ovat latinasta kehittyneitä indoeurooppalaisia kieliä ja muodostavat itaalisten kielten alaluokan. Latinalla tässä tarkoitetaan nimenomaan jokapäiväistä arkikieltä, vulgaarilatinaa, ei kirjallisuuden klassista latinaa. Nykyään puhutuimmat romaaniset kielet ovat espanja, portugali, ranska, italia ja romania.

Syntyperä ja historia

romania Länsi-Rooman valtakunnan hajottua vuonna 476 eri puolilla imperiumia puhutut latinan kielen murteet alkoivat kehittyä yhä enemmän omiin suuntiinsa, kehittyen vähitellen romaanisiksi kieliksi. Maantieteellisen jakautumisen lisäksi kielten nykyisiin eroihin ovat vaikuttaneet alueilla aiemmin puhuhut kielet (ns.substraattikielet, eri invaasiot sekä rauhanomaiset yhteydet muiden kansojen kanssa. Romaanisten kielten nimi, kuten myös Romanian valtion ja kielen nimi tulee latinan roomalaista tarkoittavan adjektiivin maskuliinimuodosta romanus. Ensimmäinen todistus termin romaaninen olemassaolosta on peräisin Toursin kirkolliskokouksesta vuodelta 813. Kieltä kutsuttin tuolloin nimellä romana lingua. Ranska on siis se romaanisista kielistä, jonka olemassaolosta on varhaisin kirjallinen todiste, mikä ei kuitenkaan tarkoita että se olisi ensimmäinen latinasta selvästi omaksi kielekseen jakautunut. Ensimmäinen teoreettinen teos romaanisista kielistä on, latinaksi kirjoitettuna, Danten De Vulgari Eloquentia (suom.'kansankielen kaunopuheisuudesta') 1300-luvun alusta. Siinä ensi kertaa eroteltiin romaanisia kieliä niiden 'kyllä'-sanan mukaan oïl-, oc- ja si-kieliin. Vulgaarilatinan kehittyminen romaanisiin kieliin voidaan ajoittaa karkeasti seuraavasti: # vuodet 200eaa.-400: Vulgaarilatinan eri muodot. # 500-600: Nämä muodot alkavat eriytyä selkeämmin. # vuoden 800 tienoilla: Romaanisten kielten olemassaolo on tunnustettu (Toursin kirkolliskokous). # 842: Ensimmäinen kokonainen romaanisella kielellä laadittu teksti, Strasbourgin vala.

Klassisesta latinasta vulgaarilatinaan

Vulgaarilatinan kohdalla on mahdollista ajatella roomalaisten eläneen diglossiassa: Jokapäiväinen kieli ei ollut klassista latinaa, eli kirjallisuuden kieltä tai hienostunutta yläluokan puheenpartta (sermo litterarius, eruditus, urbanus). Tämän variantin kehitys oli pysähdyksissä, mutta läheinen, joskin selvästi erilainen muoto latinasta jatkoi kehitystään vapaasti. Tälle olivat niminä sermo vulgaris, rusticus tai plebeius. Vulgaarilatinaa puhuttiin selvästi enemmän ja sitä käyttivät lukutaidottomat ihmiset kaikkialla Rooman valtakunnassa: sotilaat, käsityöläiset, merimiehet, maanviljelijät, parturit, orjat ym. Se oli kansankieltä, elävää ja altis muutoksille. Klassinen latina taas oli jäykkä, keinotekoisenkin puhdas, kirjoitettu mutta siis myös puhuttu muoto jota käyttivät runoilijat, kirjailijat, filosofit, puhetaidon opettajat ym. Näistä kahdesta latinan muoto jonka roomalaiset toivat voitetuille kansoille oli nimenomaan sermo vulgaris. Nämä kansat luonnollisesti puhuivat eri kieliä ja kussakin provinssissa latinan kieli muuttui toisistaan poikkeavilla tavoilla. Tällä tavoin alkoi nykyisten romaanisten kielten kehitys.

Asema

Puhutuimmat romaaniset kielet ovat suuruusjärjestyksessä espanja, portugali, ranska, italia, romania ja katalaani. Kuten on asia monissa muissakin kielihaaroissa, romaaniset kielet muodostavat murrejatkumon ja voidaankin sanoa, että käytännössä kaikilla romaanisilla kielillä on jonkin toisen kanssa jonkinasteinen keskinäinen ymmärrys. Sardi on muihin verrattuna kaikkein eristäytynein ja vanhakantaisin. Ajallisesti tarkasteltuna, sardin kieli oli myös ensimmäinen muista selvästi omaksi kielekseen jakautunut. Tämän jälkeen romania erosi läntisistä sukulaisistaan. Kolmas jakautuminen tapahtui italian ja gallo-ibeerisen ryhmän välillä. Tämä puolestaan jakautui vielä galloromaanisiin ja iberoromaanisiin kieliin. Katalaanin täsmällinen luokittelu on haastavaa, siinä on piirteitä molemmista edellä mainituista ryhmistä. Murteita on huomattava määrä ja ne eroavat toisistaan joskus kovastikin, eikä tämän vuoksi ole aina lainkaan selvää, mitä pitäisi kutsua kieleksi, mitä murteeksi. Ranskalla, italialla, espanjalla, portugalilla ja romanialla on etuoikeutettu asema itsenäisen valtion/valtioiden virallisena kielenä. Katalaani on myös virallinen kieli, vaikkakaan ei omassa kansallisvaltiossaan. Kielillä kuten sardi ja retoromaani on myös jonkinlainen virallinen asema ja niitä käytetään opetuskielinä kouluissa. Monien varianttien statusta on kuitenkin keinotekoisestikin heikennetty, esim. oksitaanin eri muotoja, veneton kieltä sekä Oïl-kieliä (paitsi tietenkin ranskaa). Kielet kuten mirandesa ja asturia on pakotettu pienille alueille ja rajoitettuun käyttöön. Verrattuna kuitenkin vaikkapa 50 vuoden takaiseen tilanteeseen, näkymät eivät ole aivan niin synkät pienemmille kielille. Eri tahoilla on monenlaisia projekteja kielten käytön elvyttämiseksi.

Kielioppia

Tyypillisiä piirteitä

- Substantiiveilla yleensä kaksi, harvemmin kolme sukua, eikä yleensä taivutusta sijamuodoissa.
- Liikkumista ilmaistaessa informatio liikkeen suunnasta sisältyy verbiin (esim. espanjassa salir, entrar), sitä ei siis niinkään ilmaista erillisin partikkelein (esim. saksassa gehen in).
- Romaanisissa kielissä on yleensä kaksi kopulaa, latinan verbeistä esse ja stare. Toinen viittaa pysyvämpään olemiseen, toinen tilapäisempään asioiden tilaan. :::::Esimerkki espanjasta: :::
- Noélia está aburrida. = Noélia on ikävystynyt. :::
- Pilar es aburrida. = Pilar on tylsä, ikävystyttävä.
- Verbit taipuvat ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa persoonassa sekä yksikössä ja monikossa. Verbioppi on oleellinen osa romaanisten kielten kielioppeja. Kolmannen persoonan muodot voivat myös vaihdella suvun mukaan. Aikamuodot tavallisesti poikkeavat jonkin verran suomen aikamuodoista (jotka on lainattu germaanisista kielistä), imperfektin kuvastaessa toistuvaa toimintaa.
- Adjektiivit taipuvat suvussa ja luvussa ja niiden paikka on yleensä pääsanansa jäljessä, ei sen edellä kuten suomessa ja germaanisissa kielissä.
- Kohteliaisuusmuotoja löytyy jokaisesta romaanisesta kielestä ja tässä yhteydessä tällä tarkoitetaan ns.T-V-erottelua.
- Sanapaino on oletusarvoisesti toiseksi viimeisellä tavulla.
- Eufonisten sääntöjen vuoksi glottaaliklusiileja tai useampia peräkkäisiä klusiileja ei esiinny.
- Kirjaimia W ja K käytetään harvoin, yleensä vain lainasanoissa ja erisnimissä.
- Kirjaimet C ja G ovat yleensä oletusarvoisesti 'kovia' velaarikonsonantteja, mutta etuvokaalien edessä 'pehmeitä' postalveolaarisia konsonantteja.

Eroavaisuudet latinaan nähden

- Ei substantiivien taivutusta, poikkeuksena romania.
- Vain kaksi kieliopillista sukua verrattuna klassisen latinan kolmeen, poikkeuksena jälleen romania.
- Artikkelit, jotka pohjautuvat latinan demonstratiivipronomineihin.
- Latinan futuuriaikamuodon tilalle uusi futuuri ja konditionaali.
- Latinan perfektimuotojen tilalle olla- tai omistaa-verbeillä muodostetut yhdistetyt perfektimuodot. Poikkeuksena portugali, jossa latinan pluskvamperfekti on säilynyt sekä romania, jossa on kaksi perfektimuotoa (yksinkertainen ja yhdistetty) ja pluskvamperfekti indikatiivissa.

Eroavaisuudet toisiinsa nähden

Monikon muodostus

Jotkut romaaniset kielet muodostavat monikon lisäämällä (latinan monikkoakkusatiivisijasta periytyneen) s:n, toiset taas viimeistä vokaalia vaihtamalla.
- /s/-monikko: Portugali, espanja, katalaani, oksitaani, ranska.
- Vokaalinvaihtomonikko: Italia, romania. ----

Latinan viimeisen vokaalin menetys

Latinan sanavartaloiden viimeinen painoton vokaali on osaksi hävinnyt romaanisista kielistä. Esimerkiksi latinan lupus > italian lupo, mutta ranskassa loup. Samoin latinan luna > italian luna, mutta ranskassa lune (/e/ ei äänny).
- Loppuvokaalit jäljellä: Portugali, espanja, italia, romania (etelämurteet ja vanha romania)
- Loppuvokaalit jäljellä vain feminiinissä: Katalaani, oksitaani, romania (dakoromania)
- Loppuvokaalit hävinneet: Ranska Viimeisen vokaalin pudotessa tavuja jää yksi vähemmän ja paino siirtyy viimeiselle tavulle. ----

Sana 'enemmän

Latinan sanat plus ja magis ovat molemmat edustettuina:
- Johdettu sanasta plus : plus (ranska), più (italia)
- Johdettu sanasta magis : mais (portugali), más (espanja), més (katalaani), mai (oksitaani ja romania) ----

Lukusana 16

Joissain romaanisissa kielissä tämä lukusana on lukujen 11-15 tavoin 'epäsäännöllinen', eli kuten englannin sixteen. Toisissa taas 16 on kirjaimellisesti "kymmenen ja kuusi", kuten lukusanat 17-19 kaikissa romaanisissa kielissä.
- "Kuusitoista": setze (katalaani), setze (oksitaani), seize (ranska), sedici (italia), şaişprezece (romania)
- "Kymmenen ja kuusi": dezasseis (portugali), dieciséis (espanja) ----

Omistaa vai pitää kiinni?

Latinan verbeistä habere ja tenere on muodostunut erilaisia kombinaatioita romaanisiin kieliin koskien käsitteitä 'omistaa' ja 'pitää (kiinni)', käyttöä apuverbinä menneidessä aikamuodoissa sekä olemassaoloa ilmaisevaa rakennetta (esim. italian c'è). Esimerkkinä, ranskassa je tiens, j'ai, j'ai fait, il y a : Oikealta vasemmalle katsottuna näissä ovat perustana tenere, habere, habere ja tenere. Seuraavassa muidenkin romaanisten kielien vastaavia yhdistelmiä, T:n merkitessä verbiä tenere ja H:n verbiä habere:
- TTTH: Portugali, galego
- TTHH: Espanja, katalaani
- THHH: Oksitaani, ranska Olemassaolemista ilmaiseva rakenne käyttää italiassa verbiä essere ja romaniassa vastaavaa verbiä a fi. Täten:
- THHE: Romania, italia ----

Omistaa vai olla?

Osa romaanisista kielistä käyttää verbiä omistaa apuverbinä kaikkien verbien perfektimuotojen muodostuksessa (eli ranskan passé composé), osa taas käyttää myös verbiä olla.
- Vain omistaa : Katalaani, portugali, espanja, romania
- Omistaa ja olla : Oksitaani, ranska, italia Jälkimmäisen ryhmän kielissä kaikki verbit joilla on apuverbinä olla, ovat liikettä tai tilan muutosta kuvaavia intransitiivisiä verbejä, kuten pudota, tulla tai kaatua. Kaikilla muilla apuverbinä on omistaa.
Romaanisten kielten leviäminen maailmalle
Kolonisaation johdosta romaanisten kielet ovat levittäytyneet ympäri maailmaa. Laajimmalle ovat levinneet espanja (Meksiko, Keski- ja Etelä-Amerikka, Filippiinit ym.), portugali (Brasilia, Angola, Mosambik) ja ranska (Kanada, Afrikka ym.). Espanja ja ranska ovat YK:n virallisia kieliä.
Luokittelu

Pidginit, kreolit ja keinotekoiset kielet
Romaanisten kielten maailmanlaajuinen leviäminen on synnyttänyt useita kreoleja ja pidgineitä. Seuraavassa kreolit ja pidginit jaoteltuina lähdekielen mukaan:
Ranskapohjaiset kreolit

- Haitin kreoli on Haitin virallinen kieli.
- Antillien kreoli, pääasiassa Dominicalla ja St. Lucialla.
- Kreyol Lwiziyen, Louisianan kreoli.
- Lanc-Patuá Brasiliassa Amapán osavaltiossa. Kehittyi Ranskan Guyanaasta ja Karibianmeren ranskalaisilta alueilta tulleiden maahanmuuttajien parissa, saanut vaikutteita portugalista.
- Mauritiuksen kreoli on Mauritiuksen lingua franca
- Seychellien kreoli eli Seselwa on saarilla virallinen kieli englannin ja ranskan ohella.
Portugalipohjaiset kreolit

- Angolar, puhuma-alue São Tomén saaren rannikkoalueilla, São Tomén ja Príncipen valtiossa.
- Ano Bomin kreoli Annobónin saarella Päiväntasaajan Guineassa.
- Crioulo do Barlavento Kap Verden Barlavento-saarilla.
- Crioulo de São Vicente Kap Verden São Vicenten saarella.
- Crioulo do Sotavento (Kriolu) Kap Verden Sotavento-saarilla.
- Damanin indoportugali Damanissa, Intiassa. Dekreolisoitunut.
- Diun indoportugali Diussa, Intiassa. Lähes hävinnyt.
- Forro São Tomén saarella, São Toméssa ja Príncipessä.
- Kristang Malesiassa.
- Kristi Intiassa, Korlayn kylässä.
- Lunguyê Príncipen saarella, São Toméssa ja Príncipessä. Lähes hävinnyt.
- Patuá eli Macaon kreoli, Macaossa ja Hong Kongissa. Dekreolisoitunut.
- Papiamentu Hollannin Antilleilla ja Aruballa. Vaikutteita espanjasta.
- Saramaccan kreoli, Portugali/Englanti-pohjainen kreoli Surinamissa.
- Sri Lankan indoportugali Sri Lankan rannikkokaupungeissa.
- Ylä-Guinean kreoli, Guinea-Bissaun lingua franca, jota puhutaan myös Casamancessa, Senegalissa.
Espanjapohjaiset kreolit

- Chavacano
- Janito
- Palenquero
- Papiamentu (ei espanjapohjainen, mutta espanjasta vaikutteita saanut) Luokka: Kieliryhmät als:Romanische Sprachen ja:ロマンス語 simple:Romance languages

Saksan kieli

Saksan kieli on Euroopan unionin puhutuin kieli äidinkielisten puhujien määrällä mitattuna. 1800-luvun lopulta 1920-luvulle sitä käytettiin paljon kansainvälisessä tieteellisessä kanssakäymisessä. Saksa kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan läntiseen germaaniseen kieliryhmään. Saksaa puhuu maailmanlaajuisesti äidinkielenään yli 100 miljoonaa ihmistä, joista Saksassa asuu 82 miljoonaa. Saksa muistuttaa kieliopillisesti monella tapaa hollantia. Kielet ovat puhuttuina kuitenkin hyvin erilaisia.

Nykyinen levinneisyys

Saksa on virallinen pääkieli seuraavissa valtioissa:
- Saksa
- Itävalta
- Liechtenstein ja sitä käytetään virastokielenä muiden kielten rinnalla seuraavissa maissa:
- Belgia
- Luxemburg
- Sveitsi
- Italia (alueellisesti Etelä-Tirolissa) Sekä lyhytaikaisesti
- Namibiassa 1984-1990 Monissa Itä-Euroopan maissa on saksaa puhuvia vähemmistöjä. Lisäksi siirtolaisuuden myötä esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Australiassa on merkittäviä saksankielisiä vähemmistöjä. Saksankielisiä alueita oli Euroopassa enemmänkin ennen toista maailmansotaa, mutta Saksan hävittyä sodan sen piti luovuttaa laajoja maaalueita mm. Puolalle, josta saksalaiset häädettiin kovakouraisesti ns. tynkä-Saksaan.

Kielioppi

Substantiivit

Saksan kielessä substantiiveilla on kolme sukua. Ne ovat maskuliini, feminiini ja neutri. Jos kyseessä on yhdyssana, suku määräytyy viimeisen osan perusteella. Substantiiveilla on sekä määräinen että epämääräinen muoto. Kun kyseessä on määräinen muoto, artikkeli on feminiinissä die, neutrissa das ja maskuliinissa der. Kun kyseessä on epämääräinen muoto, artikkeli on maskuliinissa ja neutrissa ein ja feminiinissä eine. Lisäksi artikkelit taipuvat sanan sijan mukaisesti.

Adjektiivit

Saksan kielessä adjektiivista muodostetaan komparatiivi lisäämällä sanan perään pääte -er. Vertailusana on als. Superlatiivi muodostetaan lisäämällä adjektiivin eteen määräinen artikkeli ja loppuun pääte -ste.

Verbit

Verbejä voi taivuttaa kuudessa persoonassa sekä kuudessa aikamuodossa. Saksan kielessä imperfektiä käytetään yleensä vain kirjakielessä; puhekielessä imperfekti korvataan usein perfektillä.

Lauseiden sanajärjestys

Päälauseissa sanajärjestys on melko vapaa. Lauseen alkaessa objektilla predikaatti tulee aina ennen subjektia.

Murteet

Käytännön puhekielessä on Saksan, Itävallan ja Sveitsin alueilla hyvin suuria murteellisia eroja. Näitä eri kielimuotoja pidetään kuitenkin samana kielenä, jolla on yhteinen Martin Lutherin luoma kirjoitetun kielen normi ja kielioppi, joka perustuu itäisen keskisaksan murteeseen. Ensimmäisinä pyrkimyksinä yhteisen normiston luomiseksi pidetään kuitenkin jo 1200-luvun hovirunoilijoiden toimintaa; Lutherin merkitystä yhteisen kirjakielen luojana onkin pitkään ylikorostettu. Eri murteet eivät välttämättä ole keskenään ymmärrettäviä.

Ääntäminen

Saksan standardikielen ääntämisen mallina pidetään yleisesti pohjoissaksalaista puhetapaa. Siellä paikallinen kielimuoto, alasaksa, eroaa niin suuresti reformaation aikaan luodusta kirjakielestä, ettei se pääse vaikuttamaan standardikielen ääntämykseen, joka näin mukailee melko tarkasti kirjoitettua kieltä.

Painotus

Sanojen paino on yleensä ensimmäisellä tavulla. Poikkeuksia ovat mm. painottomat etuliitteet ja jotkin vierasperäiset sanat, jolloin lainasanan mukana on omaksuttu myös sen painotus. Yhdyssanoissa aksentti on ensimmäisellä sanalla.

Intonaatio

Lauseen intonaatio vaihtelee lausetyypin mukaan. Laskeva intonaatio on toteamuslauseissa merkkinä lauseen lopusta. Joskus se esiintyy myös kysymyssanalla alkavissa kysymyslauseissa. Ilman kysymyssanaa muodostettavissa kysymyslauseissa on nouseva intonaatio. Tasainen intonaatio esiintyy ennen taukoa, esim. pää- ja sivulauseen välissä.

Vokaalijärjestelmä

Saksassa on yhteensä 15 vokaalifoneemia, joita kirjoituksessa vastaavat grafeemit a, e, i, o, u, ä, ö ja ü sekä y, jota käytetään myös konsonanttina. Vokaalin pituudella on saksan kielessä distinktiivinen funktio, joka tarkoittaa että saksassa on sanoja, jotka ääntämyksellisesti eroavat toisistaan ainostaan vokaalin pituuden perusteella (esim. Hölle ja Höhle). Kaikista paitsi pitkästä vokaalista [eː] on siis olemassa kaksi varianttia, lyhyt ja pitkä. Saksan vokaalit ovat [aː] : [a]; [iː] : [ɪ]; [oː] : [ɒ]; [uː] : [ʊ]; [ ɛː] : [ ɛ]; [øː] : [œ]; [yː] : [ʏ] ja [eː]. Pitkän vokaalin voi yleensä tunnistaa kirjoitusasun perusteella. Sitä merkitsemään käytetään mm. tuplavokaalia ("Tee"), vokaali+h -yhdistelmää ("Zahl" huom! 'h' ei siis äänny!)) tai merkittäessä vokaalia [eː], yhdistelmällä ie/ ieh ( "Liebe"/ "ziehen"). Samoin avotavuissa esiintyvät vokaalit ovat pitkiä. Kirjoituksessa lyhyttä vokaalia seuraavat kaksi samaa kirjainta (esim. "Ratte", "Sonne") kertovat niitä edeltävän vokaalin olevan lyhyt. Myös umpitavuissa vokaalit ovat tiettyjä poikkeusia lukuun ottamatta lyhyitä.

Kirjoitusasu

Saksaa kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla. Saksan kielen erikoislaatuisuuksia on mm. se, että kaikki substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Tällä hetkellä oikeinkirjoitusta määrittää vuoden 1996 oikeinkirjoitusreformi, jonka käyttöönotto on herättänyt varsinkin konservatiivien keskuudessa vastarintaa.

Aiheesta muualla

1996]
- Saksan kielikurssi (Real audio streaming)
- [http://www.canoo.net/index_en.html Saksan kielen sanakirjoja ja kielioppi] Luokka:Belgian kielet Luokka:Saksan kielet Luokka:Itävallan kielet Luokka:Sveitsin kielet Luokka:Italian kielet Luokka:Luxemburgin kielet Luokka:Liechtensteinin kielet Luokka:Liechtensteinin kielet Luokka:Yhdysvaltain kielet Luokka:Kanadan kielet Luokka:Brasilian kielet Luokka:Argentiinan kielet Luokka:Venäjän kielet als:Deutsche Sprache ms:Bahasa Jerman ko:독일어 ja:ドイツ語 simple:German language th:ภาษาเยอรมัน

Italian kieli

Italia (italiano) on latinasta kehittynyt romaaninen kieli, jota puhuu noin 70 miljoonaa ihmistä. Valtaosa puhujista asuu Italiassa.

Historia

Italian kirjakielen perusteet loi suurelta osin Dante Alighieri. Hän sekoitti omaan toscanalaismurteeseensa eteläisiä murteita, erityisesti Sisiliasta.

Luokitus

Alueellinen sijoittuminen

Italia on virallinen kieli Italiassa, San Marinossa, sekä Sveitsissä Ticinon ja Grigionin alueilla. Se on myös toisena virallisena kielenä Vatikaanissa ja joillakin alueilla Istrian maakunnassa Sloveniassa ja Kroatiassa. Kieltä käyttäviä vähemmistöryhmiä on erityisesti Luxemburgissa, Yhdysvalloissa, Venezuelassa, Brasiliassa, Argentiinassa ja Australiassa. Myös Italian naapurimaissa Maltalla ja Albaniassa kieltä puhutaan. Sitä puhutaan myös vähemmissä määrin entisissä Italian siirtomaissa Afrikassa kuten Somaliassa, Libyassa ja Eritreassa.

Virallinen asema

Italia on virallinen kieli Italiassa, San Marinossa, Sveitsissä ja Vatikaanissa. Se on myös virallisena kielenä Istrian maakunnassa Kroatiassa ja Koperin, Piranin ja Izolan kunnissa Sloveniassa.

Äänteet

Vokaalit

- a [a]
- é [e]
- è [ɛ]
- i [i]
- ó [o]
- ò [ɔ]
- u [u]

Konsonantit

- b [b]
- c [k] tai [ʧ] (ennen e- tai i-kirjainta)
- ch [k] (ennen e- tai i-kirjainta)
- d [d]
- f [f]
- g [g] tai [ʤ] (ennen e- tai i-kirjainta)
- gh [g] (ennen e- tai i-kirjainta)
- gli [ʎ]
- gn [ɲ]
- l [l]
- m [m]
- n [n]
- p [p]
- qu [kw]
- r [r]
- s [s] tai [z]
- sc [ʃ] (ennen e- tai i-kirjainta)
- t [t]
- v [v]
- z [ts] tai [ʣ]

Kirjoitusjärjestelmä

Italiaa kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla. Sen aakkosissa on 21 kirjainta: a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v z Näistä h-kirjainta ei lausuta koskaan. Se esiintyy mykkänä joidenkin avere-verbin muotojen alussa (ho, hai, ha, hanno) ja eräissä huudahduksissa vokaalien välissä (ah, ahi, ehi, jne.). Lisäksi sillä ilmaistaan c- ja g-kirjaimen lausumista "kovana" ([k], [g]), kun ne muutoin lausuttaisiin affrikaattoina ([ʧ] ja [ʤ]) e- tai i-kirjaimen edellä. Myös muita kuin edellä lueteltuja kirjaimia käytetään lainasanoissa: wafer, wurstel, xenofobia, xilofono, yogurt. Erikoistapauksissa sanapaino merkitään kirjoittamalla aksenttimerkki vokaalin yläpuolelle. Painon merkkinä käytetään tavallisesti graavia aksenttia (`): gravità, così, tutù. Kuitenkin e- ja o-kirjaimen kanssa käytetään joko akuuttia tai graavia aksenttia sen mukaan onko vokaali väljä vai suppea: perché - è, rósa - avrò.

Kirjainten nimet

- a a
- b bi
- c ci
- d di
- e é
- f effe
- g gi
- h acca
- i i
- j i lunga ('pitkä i') tai jay [dʒeɪ] kuten englannissa
- k cappa
- l elle
- m emme
- n enne
- o ò
- p pi
- q qu
- r erre
- s esse
- t ti
- u u
- v vu
- w doppia vu
- x ics
- y ipsilon
- z zeta

Esimerkkejä

- Ciao – Moi (epämuodollinen tervehdys)
- Buongiorno – Hyvää huomenta / Hyvää päivää (aamupäivällä)
- Buona sera – Hyvää päivää (iltapäivällä) / Hyvää iltaa
- Arrivederci / ArrivederLa – Näkemiin (sinuttelu / teitittely)
- Ci vediamo – Nähdään
- Sì / No – Kyllä / Ei
- Grazie – Kiitos
- Scusa / Scusi – Anteeksi (sinuttelu / teitittely)
- Per favore – Ole hyvä / Olkaa hyvä (pyydettäessä)
- Prego – Ole hyvä / Olkaa hyvä (esimerkiksi vastatessa kiitokseen)
- Parli / Parla...? – Puhutko (sinuttelu) / Puhutteko (teitittely)...?
- finlandese – suomea
- italiano – italiaa
- inglese – englantia

Linkkejä

- Wikipedia. Pagina principale – italiankielinen Wikipedia
- [http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=ita Ethnologuen tiedot italiasta] Luokka:Italian kielet Luokka:Sveitsin kielet Luokka:Yhdysvaltain kielet Luokka:Slovenian kielet Luokka:Argentiinan kielet Luokka:San Marinon kielet Luokka:Vatikaanin kielet als:Italienische Sprache ko:이탈리아어 ja:イタリア語

Luokka:Sveitsin kielet

Sveitsin kieliä käsitteleviä artikkeleja. luokka:kielet maittain Luokka:Sveitsi

Mysłowice (grodzki mysłowice)

Mysłowice to miasto położone w południowo-zachodniej Polsce, w województwie śląskim, w centrum Górnośląskiego Okręgu Przemysłowego (GOP), będącego jednym z najważniejszych ośrodków kulturalnych, naukowych i gospodarczych w kraju. Patronem miasta jest Jan Chrzciciel i jego wizerunek widnieje w herbie.

Podział administracyjny

Dzielnice Mysłowic:
Bończyk, Brzezinka, Brzęczkowice, Ćmok, Dziećkowice, Janów Miejski, Kosztowy, Krasowy, Larysz, Ławki, Morgi, Piasek, Słupna, Stare Miasto, Śródmieście, Wesoła Stare osady, kolonie i przysiółki:
Biały Brzeg, Brusowa, Dąbrowa, Furmaniec, Makowy, Hajdowizna, Hofman, Jazd, Kępa Bagieniokowa, Koziniec, Ochodza, Patykowiec, Rytwiny, Stara Wesoła, Szabelnia, Wisielok, Zarzyny, Zapłocie, Zapole, Zawsie Nowe osiedla (od końca XIX w.):
Klachowiec, Kraszewskiego, Policyjne, Rymera, Skotnica, Szopena, Tuwima, Zachęta

Geografia

Przez miasto przepływa Czarna Przemsza, która w pobliżu Mysłowic łączy się z Białą Przemszą. Mysłowice od zachodu graniczące z Katowicami, od północy z Sosnowcem, od wschodu z Jaworznem, a od południa z Tychami.

Historia

Najważniejsze daty:
- 1301 - pojawia się przekaz o istnieniu w Mysłowicach rynku
- 1370 - w Dziećkowicach powstaje drewniany kościółek z przyległym cmentarzem
- 1497 - Mysłowice, wraz ze Śląskiem znalazły się pod władzą króla Węgier Macieja Korwina, by po jedenastu latach ponownie powrócić pod panowanie czeskie; Mysłowice należą już wtedy do ziemi pszczyńskiej
- 1517 - książę Kazimierz Cieszyński sprzedał ziemię pszczyńską, której był właścicielem, łącznie z Mysłowicami, Aleksemu Turzonowi
- 1587 - miasto spustoszył pożar a w 1615 roku - epidemia dżumy
- 1637 - właścicielami Mysłowic zostaje rodzina Mieroszewskich
- 1683 - przez Mysłowice przejeżdżał roku król Jan III Sobieski, ciągnący z wojskami na odsiecz Wiedniowi, prawie półtora wieku później w mieście stacjonował ze swoimi wojskami cesarz Napoleon, gdy wycofywał się spod Moskwy
- 1745 - na drodze do mostu powstaje kapliczka, której fundatorem jest małżeństwo Jarlików. W wyniku II wojny śląskiej (1742-1745) Mysłowice przechodzą pod panowanie króla Prus; rzeka Czarna Przemsza staje się granicą miedzy Prusami a Rzeczpospolitą
- 1762 - następuje włączenie Mysłowic do administracji powiatu pszczyńskiego
- 1788 - powstała pierwsza kopalnia węgla kamiennego
- 1851 - gościł w Mysłowicach francuski pisarz Aleksander Dumas - syn, a w 12 lat później Józef Ignacy Kraszewski
- 1866 - została założona kopalnia "Mysłowice"
- 1836 - szosa połączyła Mysłowice z Tarnowskimi Górami
- 1845 - 31 października oddano do użytku trasę kolejową Opole - Gliwice - Zabrze - Mysłowice. Miała ogromne znaczenie w rozwoju regionu. Do czasu zbudowania kolei transport węgla skazany był na Kłodnicę i Odrę. Już w 1846 roku produkcja wzrosła do około miliona cetnarów
- 1846 - w październiku król pruski Fryderyk Wilhelm IV odbył inspekcyjną podróż pociągiem z Gliwic przez Zabrze do Mysłowic
- 1846 - miasto uzyskało połączenie kolejowe z Wrocławiem, w 1847 roku z Krakowem, w 1857 roku Nowym Bieruniem, a w 1863 roku z Oświęcimiem
- 1848 - powstała szkoła dla dzieci wyznania ewangelickiego z niemieckim językiem wykładowym, w 1860 roku szkoła żydowska
- 1873/1874 - otwarto Prywatny Wyższy Zakład Naukowy, który w 1904 roku stał się pełnym gimnazjum
- 1882-1892 - wybudowano kościół pw. Najświętszego Serca Pana Jezusa
- 1916 - Magistrat Mysłowic wyemitował własne pieniądze, gwarantując ich pokrycie w markach państwowych
- 1919 - 15 sierpnia na placu kopalni "Mysłowice" niemiecki Grenzschutz strzela do górników, są zabici i ranni
- 1921 - uruchomiono Miejskie Liceum Żeńskie
- 1922-1930 - miasto stało się siedzibą oddziału Misji Francuskiej Centralnego Komitetu Kopalni, która werbowała polskich robotników na wyjazd do Francji
- 1948 - powstała Miejska Biblioteka Publiczna z czytelnią przy ulicy Krakowskiej
- 1949 - powstaje pierwszy punkt biblioteczny przekształcony następnie w filię Miejskiej Biblioteki Publicznej w Brzęczkowicach
- 1951 - od 1 kwietnia roku Mysłowice stały się siedzibą powiatu
- 1960 - trwają uroczyste obchody 600-lecia Mysłowic; przywrócono herb miasta
- 1972 - do Mysłowic przyjeżdża Fidel Castro
- 2004 - w Mysłowicach odbywały się [http://www.me2005.pl/me2004/ Mistrzostwa Europy w piłce plażowej młodzieży do lat 18]
- 2005 - w Mysłowicach odbędą się [http://www.me2005.pl/ Mistrzostwa Europy w siatkówce plażowej młodzieży do lat 23] Zobacz też szerszy opis historii miasta w artykule: Historia Mysłowic.
Gospodarka
Mysłowice połączone są siecią dróg, linii autobusowych, tramwajowych i kolejowych z największymi miastami Aglomeracji Górnośląskiej. Autostrada A4 i droga ekspresowa S1 biegnące przez Mysłowice, ułatwiają i skracają czas przejazdu do Warszawy, Krakowa, Bielska, Cieszyna i wielu innych miast Polski. Również położenie w wężle kolejowym Katowice-Kraków-Oświęcim i bliskość Katowic, z których kursują pociągi do prawie każdej części Polski i do głównych miast Europy, sytuuje Mysłowice w dogodnym punkcie komunikacyjnym kraju.
Edukacja

Przedszkola

- Przedszkole Nr 1 - ul. Laryska 9 (z Oddziałami Integracyjnymi)
- Przedszkole Nr 2 - ul. Konopnickiej 1
- Przedszkole Nr 3 - ul. 1000-lecia PP 6
- Przedszkole Nr 4 - ul. Wyspiańskiego 16
- Przedszkole Nr 5 - ul. Armii Krajowej 28
- Przedszkole Nr 6 - ul. Gen.Ziętka 116
- Przedszkole Nr 7 - ul. Portowa 11 (z Oddziałami Integracyjnymi)
- Przedszkole Nr 8 - ul. Gwarków 22
- Przedszkole Nr 9 - ul. Chopina 21
- Przedszkole Nr 10 - ul. Niepodległości 44
- Przedszkole Nr 11 - ul. Wybickiego 79
- Przedszkole Nr 12 - ul. B.Prusa 5
- Przedszkole Nr 13 - ul. Armii Krajowej 19
- Przedszkole Nr 14 - ul. 3-go Maja 19
- Przedszkole Nr 15 - ul. Osmańczyka 2
- Przedszkole Nr 16 - ul. F.Kawy 4 (z Oddziałami Integracyjnymi)
- Przedszkole Nr 17 - ul. PCK 209b
- Przedszkole Nr 18 - ul. Pocztowa 12
- Przedszkole Nr 19 - ul. Łukasiewicza 32
- Przedszkole Nr 20 - ul. G.Zapolskiej 1
Szkoły podstawowe

- Szkoła Podstawowa Nr 1 - ul. Wielka Skotnica 2
- Szkoła Podstawowa Nr 2 - ul. Piastowska 7
- Szkoła Podstawowa Nr 3 - ul. 1000lecia PP 6
- Szkoła Podstawowa Nr 5 - ul. Górnicza 4
- Szkoła Podstawowa Nr 6 - ul. Gen.Ziętka 116
- Szkoła Podstawowa Nr 7 - ul. Stadionowa 2
- Szkoła Podstawowa Nr 9 - ul. Armii Krajowej 30
- Szkoła Podstawowa Nr 10 - ul. Reja 28
- Szkoła Podstawowa Nr 11 - ul. Laryska 101
- Szkoła Podstawowa Nr 12 - ul. Wybickiego 79
- Szkoła Podstawowa Nr 13 - ul. Ks.Kard.A.Hlonda 14
- Szkoła Podstawowa Nr 14 - ul. 3-go Maja 19
- Szkoła Podstawowa Nr 15 - ul. Piastów Śląskich 10
- Szkoła Podstawowa Nr 16 - ul. Dzióbka 28
- Szkoła Podstawowa Nr 17 - ul. PCK 209b
- Szkoła Podstawowa Nr 18 - ul. Długa 92
- Szkoła Podstawowa Nr 24 - ul. Wielka Skotnica 84a
Gimnazja

- Gimnazjum Nr 1 - ul. Wielka Skotnica 84
- Gimnazjum Nr 2 - ul. Górnicza 4
- Gimnazjum Nr 3 - ul. Ks.Kard.A.Hlonda 14
- Gimnazjum Nr 4 - ul. Reja 28
- Gimnazjum Nr 5 - ul. Dzierżonia 26
- Gimnazjum Nr 6 - ul. Chromika 3
Szkoły średnie

- I Liceum Ogólnokształcące - ul. Mickiewicza 6
- II Liceum Ogólnokształcące - ul. Mikołowska 5
- Zespół Szkół Zawodowych - ul. Mikołowska 44
- Zespół Szkół Zawodowych Nr 2 - ul. Pocztowa 20
- Liceum Handlowe - ul. Plac Wolności 5
Szkoły wyższe

- Górnośląska Wyższa Szkoła Pedagogiczna im. Kard. Augusta Hlonda - ul. Piastów Śląskich 10
Sport

- Górnik Wesoła
Zabytki
Do dziś zachowało się w Mysłowicach kilka budynków świadczących o średniowiecznym pochodzeniu miasta. Najstarszym i najprawdopodobniej jedynym, przez kilka wieków, budynkiem murowanym jest stojący do dziś w pobliżu rynku kościół farny pod wezwaniem narodzenia Najświętszej Marii Panny Wzniesiony w okresie lokacji miasta około XIV wieku ulegał (jak większość polskich budowli sakralnych) licznym przebudowom. Za jego średniowiecznym rodowodem przemawiają ostrołukowe otwory w przyziemiu, a także strzeliste otwory okienne w południowej ścianie nawy. W latach 1740-1742 poddano kościół gruntownej przebudowie. Wnętrze otrzymało nowy podział architektoniczny ścian oraz wystrój w stylu barokowym. Zasadnicze zmiany w wyglądzie kościoła zwanego przez Mysłowiczan Mariackim zaszły dopiero po przebudowie w 1901 roku, która związała jego architekturę z barokowym wystrojem wnętrza. Drugim w kolejności budynkiem murowanym jest barokowo-klasycystyczny kościół filialny pod wezwaniem Św. Krzyża. Ten właśnie kościół jest, według tradycji, najstarszym obiektem kultu w mieście. Pierwotnie był drewniany. Został odbudowany przy użyciu kamienia, po roku 1807, kiedy uległ spaleniu podczas wojen napoleońskich. Kościółek Św. Krzyża zbudowany jest na planie ośmioboku, nakryty kopułą o kształcie dzwonu. Posiada prostą i raczej surową bryłę architektoniczną. Trudna do określenia jest data powstania w Mysłowicach świeckich budowli murowanych. Pierwsze wzmianki o takich budynkach pochodzą z połowy XIX wieku i sytuują je w okolicach rynku. Odzyskanie w 1861 roku utraconego statutu miejskiego było impulsem do wzniesienia pierwszych budynków użyteczności publicznej. Z tego okresu pochodzi ratusz. Wybudowany w 1867 roku, pozostawał on przez kilka lat najbardziej okazałą budowlą w mieście. Przypomina architekturę pałacową z dekoracyjną wieżą i bogato zdobionymi wzorami okiennymi. Wiele budynków budowanych pod koniec XIX wieku miało modny charakter neorenesansu włoskiego. W tym stylu utrzymane jest kilka willi wybudowanych przez osiadłych w mieście bogatych przedsiębiorców. Na szczególną uwagę zasługuje willa przy ulicy Powstańców 13 z charakterystyczną dla tego typu budynków jednokondygnacyjną i mocno rozczłonowaną bryłą. W neorenesansowym stylu budowane były też domy czynszowe np. kamienica przy ulicy Grunwaldzkiej 22 z 1892 roku oraz dom w typie pałacowym przy ulicy Powstańców 3. w latach osiemdziesiątych XIX wieku pojawiły się budynki w duchu renesansu północnego budowane przy użyciu czerwonej cegły i kamienia, który służył do wykonywania elementów zdobniczych. Tu na wspomnienie zasługuje szczególnie gmach poczty z charakterystycznymi łukami obciążającymi nad oknami i zwartej sylwecie. Obok neorenesansu i neoklasycyzmu powstają budowle o cechach gotyku, baroku, a także budowle eklektyczne. Najwcześniejszą budowlą o czystych neogotyckich cechach jest kaplica na starym cmentarzu przy ulicy Mikołowskiej. W stylu neogotyckim zbudowano też kościół farny pod wezwaniem Najświętszego Serca Pana Jezusa. Zastosowane zostały ty typowe elementy zdobnicze: żebrowo-krzyżowe sklepienie, skarpy opasujące całą budowlę, ostrokołowe okna. Kościół ten należy do najbardziej udanych na Górnym Śląsku budowli neogotyckich. W neobarokowym stylu wybudowano liczne kamienice przy ulicy Bytomskiej i Krakowskiej, stosując barokowe detale architektoniczne: maszkarony, ornamenty muszkelowe, spiralne kolumny itp. Styl eklektyczny najpełniej ujęto w budynku Sądu Powiatowego z 1904 roku. Jego bryła odpowiadająca renesansowym kanonom nawiązuje równocześnie do baroku (szczyt i ozdobny portal) i gotyku (obramowanie otworów okiennych). Bardzo skromnie reprezentowana jest w architekturze Mysłowic stylistyka secesji. Być może przeszkodził temu wybuch I wojny światowej. Jedynymi przykładami tego stylu są: kamienica w Rynku nr 20 i zespół budynków Szpitala Miejskiego nr 1.
Budowle

- Maszt radiowy w Kosztowach
Kościoły

- Parafia Matki Bożej Częstochowskiej - Kosztowy, ul. Kubicy 5
- Parafia św. Józefa - Krasowy, ul. PCK 209
- Parafia Ciała i Krwi Pańskiej - Ławki, ul. Murckowska 147
- Parafia św. Jacka - Morgi, ul. Sienkiewicza 45
- Parafia Ścięcia św. Jana Chrzciciela - Bończyk, ul. Jastruna 15
- Parafia Najświętszego Serca Pana Jezusa - ul. Starokościelna 3
- Parafia Krzyża Świętego - ul. Świerczyny 1
- Parafia Nawiedzenia Najświętszej Maryi Panny - Brzezinka, ul. Kościelna 14
- Parafia Matki Bożej Bolesnej - Brzęczkowice, ul. Gen. Jerzego Ziętka 25
- Parafia Matki Bożej Fatimskiej - Wesoła, ul. Wiosny Ludów 46
- Parafia Wszystkich Świętych - Dziećkowice, ul. Długa 70
- Parafia Niepokalanego Poczęcia Najświętszej Maryi Panny i św. Maksymiliana Marii Kolbe - Janów Miejski, ul. Cegielniana 7a
Znane osoby

- Kazimierz Kutz
- August Hlond Pochodzą stąd zespoły muzyczne: Myslovitz, Negatyw, Supermusic. W mieście działa bardzo dużo zespołów rockowych jak i hip-hopowych, m.in.działacze hip-hopu to Mea, DJ Teo, Kilka Słów, SKR czy Kooperacja. Sławni mieszkańcy i goście Mysłowic W Mysłowicach mieszkali: królowa Polski, trzecia żona Władysława Jagiełły, Elżbieta, córka Ottona z Pilicy, właściciela części ziem mysłowickich Olbrecht Strumieński, absolwent mysłowickiej szkoły, autor "O sprawie, sypaniu, wymierzaniu i rybieniu stawów (...) gospodarzom potrzebne" wydanego w 1573 roku Walenty Roździeński, kuźnik, autor dzieła "Officina ferraria abo huta i warsztat z kuźniami szlachetnego dzieła żelaznego" wydanego w 1612 roku Krzysztof Mieroszewski, właściciel Mysłowic, inżynier, poeta, prawnik, architekt i matematyk; sekretarz czterech kolejnych królów polskich i inżynier królewski Jana III Sobieskiego; uczestniczył w fortyfikowaniu Krakowa i Jasnej Góry w Częstochowie kardynał August Hlond, pierwszy biskup katowicki oraz prymas Polski w latach 1926-1948 W Mysłowicach gościli: król Jan III Sobieski w 1683 roku, prowadząc wojsko na odsiecz do Wiednia książę saski August Fryderyk II, a późniejszy król Polski August II Mocny, w roku 1812 w drodze na koronację do Krakowa cesarz Napoleon Bonaparte stacjonując w mieście z francuskim wojskiem wycofującym się spod Moskwy król pruski Fryderyk Wilhelm II w 1846 roku uroczyście otwierając dworzec kolejowy w Mysłowicach pisarze Aleksander Dumas w roku 1851 i Józef Ignacy Kraszewski w 1863 roku z powodu problemów paszportowych prezydent Francji Charles de Gaulle w czasie oficjalnej wizyty w 1967 roku rewolucyjny dyktator komunistycznej Kuby Fidel Castro w czasie oficjalnej wizyty w 1972 roku
Kina

- Kino Oskar - ul. Grunwaldzka 7
- Kino Kosmos 2 - ul. Dzierżonia 28
- Kino Znicz - ul. Laryska 5
Hotele

- Trojak - ul. Stadionowa 4
- Gościniec - ul. Krakowska 14
- Motel Giełda - ul. Nowososnowiecka 1
- Mysław - ul. Gwarków 2
- Jedność - ul. Paderewskiego 4
- Mysłowice-Brzezinka - ul. Brzezińska
Opieka zdrowotna

- Szpital Miejski nr 1 im. św. Karola Boromeusza - ul. Mikołowska 1
- Szpital Miejski nr 2 im. Tadeusza Boczonia - ul. Bytomska 41
Linki zewnętrzne

- [http://www.myslowice.pl/ Strona internetowa Urzędu Miasta]
- [http://www.myslowice.zobacz.slask.pl/ Miasto Mysłowice w Zobacz Śląsk!]
- [http://www.m-ce.pl/ Mysłowicki Portal Mieszkańców]
- [http://www.archidiecezja.katowice.pl/katalog/show.php?war=17 Parafie mysłowickie] Kategoria:Mysłowice Kategoria:Województwo śląskie Kategoria:Górny Śląsk Kategoria:Śląsk Kategoria:Miasta Polski

mia�d�yca Dorota Rabczewska w�adys�awowo pokoje spielautomaten diety

:: RELATED NEWS ::

Superledende
En superleder (tidligere supraleder) er en elektrisk leder af stof, som har en elektrisk modstand på nul ohm eller ækvivalent resistivitet på nul Ω · m. En superleder har også Meisner effekt, det vil s

Stof
Stof kan bruges i flere sammenhænge:
- Materiale (stof) - er et element i en konstruktion inden for håndværkets verden.
- Stof (fysik) - er et begreb inden for fysikken.
- Stof (biologi) - er et begreb inden for biologien.
-

Substans
Den moderne synsvinkel på stof er, at det er alle videnskabelige observerbare entiteter. Almindeligvis er stofs definition begrænset til den der forskes i fysikkens. Stof kan opfattes som materiale, der består af subatomare

Pus
Betændelse eller inflammation er den mest almindelige og grundlæggende patologiske reaktion. Betændelse er en lokal reaktiv forandring i vævene efter skader eller irritation. Betændelse beskytter mod yderligere skader ved at indkredse eller fjerne den skadelige faktor og er en fremadskridende reaktion, der afløses af reparation og/eller

Råemne
:Denne artikel omhandler marteriale inden for konstruktionens verden. Opslagsordet kan også betyde materiale, som i betydningen brochure, se Materiale (brochure). Et materiale er et element i en konstruktion inden for håndværkens verden. Det kan også blive kaldt for stof eller råemne. Kategori:Materialer ja:材料 simple:Material

Subatomar partikel
Partikler, som er mindre end et atom, kaldes subatomare partikler.

Partikelegenskaber (4 fundamentalkrafter)

I fysikken kan partikler have følgende 4 fundamentale vekselvirkningsegenskaber i partikelfysikkens Standardmodel. Det skal bemærkes at gravitation er selvstændig, da den ikke er indeholdt i Standardmodellen (kilde: [http://ung.nbi.dk/het/het.htm NBI, KU: Højenergifysik]):
- Egenskaber
-

Neutron
Partikler, som er mindre end et atom, kaldes subatomare partikler.

Partikelegenskaber (4 fundamentalkrafter)

Kvark (fysik)
Alle baryoner er opbygget af kvarker. Der findes seks forskellige slags kvarker: Up, down, top (tidligere truth), bottom (tidligere beauty), charm og strange og 6 de antikvarker: Anti-up, anti-down, anti-top (tidligere anti-truth), anti-bottom (tidligere anti-beauty), anti-charm og anti-strange. Almindeligt stof består dog udelukkende af up- og down-kvarker samt elektroner. Kvarker findes i to slags subatomare