:: wikimiki.org ::

Rikos

Rikos

Rikos on teko, josta on laissa säädetty rangaistus. Oikeustieteessä rikos määritellään yleensä tunnusmerkistön mukaiseksi, oikeudenvastaiseksi teoksi, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä. Teosta voidaan rangaista vain nimenomaisen lainsäännöksen nojalla. Rikos voidaan tehdä sekä toiminnalla että laiminlyönnillä. Lain kutakin rikosta koskevista säännöksistä riippuu, rangaistaanko vain tahallisesta teosta vai myös tuottamuksellisesti (huolimattomuudesta) tehdystä teosta. Sinänsä rangaistava teko voi jäädä rankaisematta tekijään liittyvistä syistä (syyntakeisuus) ja eräissä muissa poikkeustapauksissa (esim. hätävarjelu). Jos syytettä ei voida nostaa esimerkiksi rikoksesta epäillyn poissaolon vuoksi, rikos vanhentuu tietyn ajan kuluessa. Poliisi pyrkii tätä ennen tarvittaessa etsimään henkilön etsintäkuulutuksella. Mikäli rikoksesta voidaan tuomita yli 6 kk vankeusrangaistus, voidaan tarvittaessa suorittaa henkilöntarkastus tai kotietsintä.

Rikosasian selvittelyn eteneminen

#Rikoksen uhri tai joku muu henkilö tekee rikosilmoituksen poliisille. #Poliisi ryhtyy tutkimaan rikosta. Tähän kuuluu mm. todistusaineiston kerääminen, mahdolliset kotietsinnät ja asianosaisten (rikoksesta epäillyt, todistajat) kuulustelu. #Asia siirtyy poliisilta syyttäjälle. Syyttäjä vie rikosasian käräjäoikeuteen tai päättää, ettei syytettä nosteta. Jos syyttäjä ei nosta syytettä, voi rikoksen uhri tehdä sen itse. #Tuomioistuin käsittelee rikoksen oikeuden istunnossa oikeudenkäynnistä rikosasiassa säädetyn lain mukaisesti, jonka jälkeen tuomioistuin antaa asiasta tuomion. #Sekä rikoksen uhri että syytetty voivat valittaa tuomiosta, jos he eivät ole siihen tyytyväisiä. #Jos tuomiosta valitetaan, käsittely jatkuu ylemmässä tuomioistuimessa. Tuomioistuin päättää valitusten hyväksymisestä.

Rangaistuskäytäntö

Rangaistusmuotoina ovat ankaruuden mukaan rikesakko, päiväsakko, nuorisorangaistus, ehdollinen vankeus ja ehdoton vankeus. Rikesakkoa käytetään lähinnä lievissä liikennerikkomuksissa. Kun tekoja on monta, lasketaan rangaistus useimmiten ottaen pohjaksi ankarin rangaistus ja lisäämällä päälle kolmasosa seuraavista rangaistuksista. Alle 18-vuotiaiden rangaistukset ovat yleensä täysi-ikäisiä alempia. Samoin alennetut rangaistukset ovat henkilöille, joilla on alentunut syyntakeisuus. Rangaistuksen ankaruus riippuu siitä, miten paheksuttavaksi lainsäätäjät ovat sen katsoneet. Perinteisesti omaisuuteen kohdistuvia rikoksia ei ole katsottu yhtä paheksuttaviksi kuin ihmisiin kohdistuvia rikoksia.

Keskimääräisiä rangaistuksia

- Murha - elinkautinen vankeus (käytännössä enintään 15 vuotta)
- Tappo - 8-10 vuotta
- Tavallinen pahoinpitely - 34 päiväsakkoa
- Ryöstö - 6-10 kk
- Veropetos - 53 päiväsakkoa, 6-10 kk ehdollista vankeutta
- Rattijuopumus - 41 päiväsakkoa

Vanhentuminen

Sakkorangaistuksissa vanhentumisaika on kaksi vuotta. Kun maksimirangaistus on vuosi, pitää rikos jättää tuomitsematta, jos syytettä ei ole nostettu kahden vuoden tekopäivästä. Jos maksimirangaistus on tätä enemmän, vanhentumisaika on kaksi kertaa rikoksesta määrättävä maksimirangaistus. Rikosoikeudellista vanhentumista on kahta päälajia: syyteoikeuden vanhentuminen ja rangaistuksen täytäntöönpano-oikeuden vanhentuminen. Syyteoikeuden vanhentumisessa on erotettava toisistaan yleinen syyteoikeuden vanhentuminen ja asianomistajarikoksia varten säädetty asianomistajan syyteoikeuden eri Yleisen syyteoikeuden vanhentumisen vaikutus on se, että ellei syytettä ole nostettu määräajassa rikoksen tekemisestä, rangaistusta ei saa tuomita. Vanhenemisen vaikutus katsotaan aineellisoikeudelliseksi, se poistaa teon rangaistavuuden.Vanhenemisajan pituus on yleensä porrastettu rikoksesta määrätyn enimmäisrangaistuksen mukaan. Jos rikoksesta voi seurata elinkautisrangaistus, se ei vanhene. Syyteoikeus rikoksesta, josta säädetty kovin rangaistus on elinkautinen vapausrangaistus, ei vanhennu. Edellä mainitulla kovimmalla rangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta, joka tapaukseen sovellettavassa rangaistussäännöksessä on asiassa ilmenevien seikkojen vallitessa tehdystä rikoksesta säädetty enimmäisrangaistukseksi.

Rikosten vanhentumisajat vakavuuden mukaan
Kovin mahdollinen rangaistus	Vanhentumisaika
sakkoa tai enintään vuosi	2 vuotta
yli 1 vuosi ja enintään 2 vuotta	5 vuotta
yli 2 vuotta ja enintään 8 vuotta	10 vuotta
yli 8 vuotta	20 vuotta
elinkautinen vapausrangaistus	ei koskaan

Asianomistajarikoksissa asianomistajan täytyy nostaa syyte tai esitettävä syyttämispyyntö vuoden kuluessa siitä, kun hän sai tiedon rikoksesta ja sen tekijästä. Asianomistaja on rikoksen uhri tai se, jota rikoksella on loukattu. Asianomistajarikoksia ovat muun muassa lievä pahoinpitely, kotirauhan rikkominen ja kunnianloukkaus. Virkarikokset vanhentuvat muiden rikosten tapaan, kuitenkin siten, että niiden lyhyin vanhentumisaika on viisi vuotta. Rikoksista, joista määrätään suurempi rangaistus kuin sakko, jää merkintä rikosrekisteriin. Suomessa rikokset määritellään rikoslaissa. Ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa käyttää Korkein oikeus.

Mainittavia suomalaisia rikollisia

- Ruben Oskar Auervaara
- Jarno Elg
- Peter Fryckmann
- Ilpo Larha
- Mika Muranen

Aiheeseen liittyvää

- ilkivalta ja:犯罪 simple:Crime Luokka:Suomen laki

Laki

:Laki-sanan muita määritelmiä, katso Laki (täsmennyssivu). Laki on valtion suvereenin viranomaisen, tavallisesti kansallisen parlamentin, antama velvoittava säädös. Laajasti ymmärrettynä laeiksi käsitetään myös valtioneuvoston ja tasavallan presidentin antamat asetukset. Laki koostuu muun muassa velvoittavista oikeusnormeista ja sisältää usein erilaisia määritelmiä. Oikeuslähteenä laki on sen soveltajaa vahvasti velvoittava. Oikeusnormit ovat kieltäviä, käskeviä tai sallivia. Suomen perustuslakia tulkittaessa "laki" tarkoittaa nimenomaan eduskunnan antamaa lakia, ei valtioneuvoston asetusta tai muuta alemman tason säädöstä. Esimerkiksi "Oikeudesta saada vakaumuksen perusteella vapautus osallistumisesta sotilaalliseen maanpuolustukseen säädetään lailla" (perustuslaki 127 §) tarkoittaa, että tästä oikeudesta ei voi säätää lakia alemmantasoisella säädöksellä (asetuksella, sotilaskäskyllä tms.) Oikeusnormit eroavat esimerkiksi moraalisista normeista siten, että oikeusnormi sisältää aina julkisen pakkovallan käytön uhan siten, että oikeusnormin rikkomisesta lainsäätäjä on määrännyt seuraamuksen, kuten oikeustoimen pätemättömyyden, velvollisuuden suorittaa vahingonkorvausta tai rangaistuksen. Lain rikkomuksen tutkii ja seuraamuksen määrää asiallisesti, alueellisesti ja asteellisesti toimivaltainen tuomioistuin. Yleisiä tuomioistuimia ovat käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus ja hallinnollisia tuomioistuimia hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus. Lisäksi on muutamia erikoistuomioistuimia, kuten työtuomioistuin ja markkinaoikeus. Normihierarkian huipulla on perustuslaki, jonka kanssa ristiriidassa oleva alempi säädös väistyy. Oikeusnormien muodostamaa oikeusjärjestystä tutkii oikeustiede. Rikosoikeudellinen laillisuusperuste kieltää tuomitsemasta ketään teosta, jota ei ole tekohetkellään nimenomaan määrätty rangaistavaksi. Rikollisuutta tutkiva tieteenala on nimeltään kriminologia. Suomen oikeusjärjestys, kuten lähes kaikki länsimaiset oikeusjärjestykset, jaetaan yleensä yksityisoikeuteen ja julkisoikeuteen. Ensin mainittu koskee henkilöiden ja oikeushenkilöiden keskinäisiä suhteita ja viimeksi mainittu näiden suhteita julkisyhteisöihin, kuten kuntiin ja valtioon.

Lakitekstien tekijänoikeus

Pääsääntöisesti tekijänoikeuslaki edellyttää kirjallisten tekstien kopioimiseen ja levittämiseen tekijän luvan. Tekijänoikeuslain mukaan kuitenkaan "lakeihin ja asetuksiin sekä viranomaisen tai muun julkisen elimen päätöksiin ja lausumiin ei ole tekijänoikeutta" (tekijänoikeuslaki 9 §). Näitä viranomaisten alkuperäistekstejä saa vapaasti kopioida ja levittää. Tosin mikäli kokoelma lakeja tai viranomaisen lausumia on toimitettu valikoiden julkaisuksi, toimittajalla voi olla tähän toimitustyöhön tekijänoikeus. Näin esimerkiksi Talentum Oyj:n toimittamien Suomen Laki -teosten ja sähköisen FINLEX-tietokannan toimitukselliset ratkaisut ovat luultavasti suojattuja.

Linkkejä

- [http://www.laki24.fi www.laki24.fi] Suomen laki suomeksi - Asianajaja - Lakimies.
- [http://www.finlex.fi www.finlex.fi] Valtion säädöstietopankki FINLEX.
- [http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/tekoik.html#laki Lakien tekijänoikeuksista] Luokka:Suomen laki Luokka:Oikeustiede ja:法 (法学) simple:Law th:กฎหมาย

Etsintäkuulutus

Etsintäkuulutus on poliisille annettu määräys ottaa kiinni rikoksesta epäilty henkilö esimerkiksi syytteen nostamista varten. Poliisilla on velvollisuus ottaa kiinni etsintäkuulutettu, joka on toimivaltaisen viranomaisen antaman kuulutuksen perusteella vangittava tai otettava säilöön. Sen lisäksi, poliisilla on oikeus ottaa tilapäisesti poliisin haltuun räjähdysaineet ja muut vaaralliset esineet tai aineet siltä, jonka voidaan perustellusti epäillä ikänsä, päihtymyksensä, mielentilansa tai muiden olosuhteiden perusteella aiheuttavan välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Poliisilta on kateissa säännöllisesti lähes 20 000 etsintäkuulutettua, joista suuri osa on syyllistynyt pieniin rikoksiin. Poliisi ei nykyresursseilla pysty jahtaamaan kaikkia, vaan osa etsintäkuulutetuista saadaan kiinni sattumalta muiden toimenpiteiden yhteydessä. Poliisi tekee vuosittain etsintäkuulutuksia noin 85 000 ja niistä on voimassa noin 40 000. Etsintäkuulutettuja henkilöitä on kuitenkin arviolta vain noin 20 000, sillä yhtä ja samaa henkilöä voidaan epäillä useammastakin rikoksesta. Poliisilla ei ole resursseja etsiä etenkään vähäisemmistä rikoksista etsintäkuulutettuja. Sisäministeriön poliisiosaston mukaan kyse ei ole mistään mittaamattomasta yhteiskunnallisesta vahingosta, koska valtaosa etsintäkuulutetuista on pikkurikollisia. Suurimmassa osassa kuulutuksista on kysymys haastamisesta sakon muunto-oikeudenkäyntiin. Näissä poliisi toimii siis välikätenä. Luokka:Poliisitoimi

Henkilöntarkastus

Henkilöntarkastus on pakkokeinolaissa määriteltyä henkilöön kohdistuva etsintää. Se voi olla henkilöntarkastus, jossa selvitetään mitä tarkastettavalla on vaatteissaan tai muutoin yllään tai henkilönkatsastus, joka käsittää katsastettavan ruumiin tarkastamisen, verinäytteen ottamisen tai muun ruumiiseen kohdistuvan tutkimuksen.

Henkilöntarkastus

Henkilöntarkastus voidaan tehdä takavarikoitavan taikka väliaikaiseen hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon pantavan esineen tai omaisuuden löytämiseksi tai muutoin sellaisen seikan tutkimiseksi, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä. Henkilöntarkastus voidaan tehdä sille, jota on syytä epäillä
- rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta,
- lievästä pahoinpitelystä,
- näpistyksestä, lievästä kavalluksesta, lievästä luvattomasta käytöstä, lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, murtovälineen hallussapidosta,
- lievästä vahingonteosta tai
- lievästä petoksesta. Se, jota ei ole syytä epäillä rikoksesta, saadaan tarkastaa vain, jos erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että tarkastuksessa saatetaan löytää takavarikoitava taikka väliaikaiseen hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon pantava esine tai omaisuus taikka muutoin saada selvitystä rikoksesta.

Henkilönkatsastus

Henkilönkatsastus saadaan kohdistaa siihen, jota todennäköisin syin epäillään rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta, taikka rattijuopumuksesta tai huumausaineen käyttörikoksesta. Jollei epäilyyn ole todennäköisiä syitä, epäilty saadaan katsastaa vain, jos erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että katsastuksessa saatetaan löytää takavarikoitava taikka väliaikaiseen hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon pantava esine tai omaisuus taikka muutoin saada selvitystä rikoksesta.

DNA-tunnisteen määrittäminen

Jos on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, saadaan DNA-tunnisteen määrittämiseksi tai muun vastaavan tutkinnan suorittamiseksi tarpeellinen henkilönkatsastus tehdä henkilöille, joita ei epäillä kyseisestä rikoksesta, jos tutkinnalla on erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle sen vuoksi, että rikoksen selvittäminen olisi mahdotonta tai olennaisesti vaikeampaa käyttämällä tutkinnan kohteiden oikeuksiin vähemmän puuttuvia keinoja. DNA-tunniste sekä muut vastaavat tutkintatulokset on hävitettävä ja säilytetyt näytteet tuhottava, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.

Henkilöön kohdistuvan etsinnän toimittaminen

Henkilöön kohdistuvasta etsinnästä on soveltuvin kohdin voimassa, mitä kotietsinnästä säädetään. Jos etsintä on perusteellinen, se on toimitettava sitä varten varatussa huoneessa. Milloin etsinnän toimittaa muu kuin terveydenhuoltohenkilöstöön kuuluva, siinä on, mikäli mahdollista, oltava saapuvilla etsinnästä päättäneen virkamiehen kutsuma todistaja. Lääketieteellistä asiantuntemusta vaativan tutkimuksen saa suorittaa vain lääkäri.

Vartijan oikeus tarkastukseen

Myös yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa tarkoitetulla vartijalla on tietyissä tilantessa oikeus määrätynlaiseen henkilöntarkastuksen. Tällaisella vartijalla on vartioimistehtävää suorittaessaan oikeus ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavattu rikoksentekijä, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai jos rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos. Vartija saa ottaa kiinni myös sen, joka on viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen mukaan pidätettävä tai vangittava. Kiinni otettu on viipymättä luovutettava poliisille. Vartijalla on kiinniotto-oikeutta käyttäessään oikeus tarkastaa kiinni otettu ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei kiinni otetulla ole hallussaan esineitä tai aineita, joilla hän voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai muille. Vartijalla on oikeus ottaa pois tarkastuksessa tavatut vaaralliset esineet tai aineet. Pois otetut esineet tai aineet on vartijan luovutettava viipymättä poliisille. Luokka:Turvallisuus

Tuomioistuin

Tuomioistuin on yhteiskunnallinen toimija, joka ratkaisee eri toimijoiden välisiä erimielisyyksiä lainsäädäntöön nojautuen oikeudenkäynnissä tai muulla menettelyllä siten, että ratkaisu on osapuolia oikeudellisesti sitova. Suomessa toimivia tuomioistuimia ovat muun muassa käräjäoikeudet, hallinto-oikeudet, markkinaoikeus, työtuomioistuin, vakuutusoikeus, valtakunnanoikeus ja vankilaoikeus. Vallan kolmijako -opin mukaan tuomioistuimet ovat riippumattomia ja riippumattomuusperiaate on kirjattu myös Suomen perustuslakiin.

Aiheesta muualla

- [http://www.oikeus.fi/4315.htm Oikeus.fi: Oikeuslaitos - Tuomioistuimet] Luokka:Oikeustiede Luokka:Oikeuslaitos ja:裁判所

Oikeudenkäynti rikosasiassa

Oikeudenkäynnillä rikosasiassa tarkoitetaan laajassa mielessä tuomioistuinkäsittelyn lisäksi myös sitä edeltävää rikoksen tutkintavaihetta. Rikoksen esitutkinnan suorittavat poliisiviranomaiset ja syyteharkinnan syyttäjäviranomainen. Rikosasian käsittely on oikeudessa huomattavasti enemmän viranomaisjohtoisempaa kuin oikeudenkäynnissä riita-asioissa. Tämä johtuu siitä, että rikos katsotaan loukkaukseksi myös valtiota kohtaan – ei siis pelkästään loukkaukseksi rikoksen uhria kohtaan. Myös syytetyn perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen edellyttää riitaprosessia pakottavammin säänneltyä menettelyä.

Esitutkinta

Esitutkinnan tarkoituksena on selvittää syytteen nostamista ja oikeudenkäyntiä varten onko rikosta tapahtunut, ketkä ovat epäiltyjä ja asianomistajia ja rikokseen liittyvät olosuhteet sekä millaista todistusaineistoa on olemassa oikeudenkäyntiä varten. Eräissä erikseen määritellyissä tapauksissa esitutkintaa ei tarvitse järjestää. Näitä ovat esimerkiksi rikokset, joiden maksimirangaistus on sakko ja asianomistajarikokset, joista asianomistaja ei vaadi rangaistusta. Esitutkinta voi alkaa joko niin, että poliisiviranomainen epäilee omien havaintojensa perusteella rikoksen tapahtuneen tai joku tekee rikoksesta poliisille ilmoituksen. Esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja. Esitutkinnassa käytetään sekä rikosteknisiä tutkintakeinoja että erityisiä oikeudellisesti säänneltyjä keinoja. Näistä tärkein on rikokseen liittyvien henkilöiden kuulustelu. Kuulusteltaville on ilmoitettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kuullaanko heitä todistajana, asianomistajana vai rikoksesta epäiltynä. Tutkinnan kohteeksi joutuvalla on oikeus käyttää avustajaa. Tutkinnan yhteydessä voidaan käyttää myös ns. rikosprosessuaalisia pakkokeinoja, joista osa on tutkintaviranomaisten määrättävissä, osa taas vaatii tuomioistuinkäsittelyn. Pakkokeinoja käytettäessä pakkokeinojen kohteeksi joutuneiden suojattuja oikeuksia ei saa loukata enempää kuin on tarpeen. Pakkokeinojen käytön edellytyksenä on aina, että voidaan tietyllä todennäköisyydellä olettaa, että on tapahtunut rikos. Pakkokeinojen tulee olla tarpeen rikosoikeudenkäynnin häiriöttömän kulun turvaamiseen, todisteiden hankkimiseen ja turvaamiseen tai rikosprosessuaalisten vaatimusten täytäntöönpanon turvaamiseen kannalta. Kunkin laissa mainitun pakkokeinon käytölle on lisäksi säädetty erityiset edellytykset, joihin sisältyy pakkokeinon tarkoitus. Pakkokeinoja saadaan käyttää vain siinä laajuudessa, kuin ne ovat tarpeen edellä mainittujen tarkoitusten toteuttamiseen. Voimakkain pakkokeinoista on tutkintavankeus, joka voidaan kohdistaa vain rikoksesta epäiltyyn.

Syyteharkinta

Syyteharkinnassa virallinen syyttäjä tekee ratkaisun syytteen nostamisesta eli rikosasian viemisestä tuomioistuinkäsittelyyn. Virallisella syyttäjällä on syytepakko; syyttäjän on virkavastuun uhalla nostettava syyte, jos rikoksesta ja tietyn henkilön syyllisyydestä on riittävä näyttö. Syyttäjän on toiminnassaan myös noudatettava tasapuolisuusvaatimusta, ts. hänen on asiaa harkitessaan otettava huomioon sekä rikosepäilyä tukevia että sitä vastaan puhuvia seikkoja. Syytepakosta on myös erikseen säädettyjä poikkeuksia, joiden nojalla syyte voidaan jättää nostamatta seuraamusluontoisena toimenpiteistä luopumisena. Tämä tarkoittaa sitä, että syyttäjä tosin katsoo rikoksen tapahtuneen, mutta on olemassa anteeksiannettavia syitä olla nostamatta syyte, eikä yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

Rikosasian käsittely oikeudessa

Rikosasian käsittely on oikeudessa huomattavasti enemmän viranomaisjohtoisempaa kuin oikeudenkäynnissä riita-asioissa. Tämä johtuu siitä, että rikos katsotaan loukkaukseksi myös valtiota kohtaan – ei pelkästään loukkaukseksi rikoksen uhria kohtaan. Myös syytetyn perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen edellyttää riitaprosessia pakottavammin säänneltyä menettelyä. Rikosasian käsittely tuomioistuimessa on järjestetty akkusatorisen periaatteen mukaan. Sillä tarkoitetaan sitä, että syyttäjän tehtävänä on esittää rangaistusvaade ja huolehtia sen tueksi tarvittavan oikeudenkäyntimateriaalin hankinnasta ja esittämisestä. Rikosasia tulee vireille pääsääntöisesti syyttäjän jättäessä haastehakemuksen oikeuden kansliaan. Mikäli syyttäjä ei ole syytettä nostanut, niin myös asianomistaja voi jättää haastehakemuksen. Haastehakemuksessa esitetään
- rangaistusvaatimus
- mahdolliset asianomistajan rikoksesta johtuvat vaatimukset
- sen teon kuvaus, josta rangaistusta vaaditaan
- syyttäjän on myös ilmoitettava soveltuvat rikosnimikkeet ja lainkohdat, joihin hän haluaa vedota
- todisteet, joihin syyttäjä aikoo vedota Kun haastehakemus on annettu syytetylle tiedoksi, määrätään jutun käsittelyajankohta. Yksinkertaisissa ja selvissä asioissa järjestetään heti suullinen pääkäsittely. Jos asia vaatii lisäselvitystä, asianosaiset velvoitetaan joko antamaan kirjallista lisäselvitystä tai osallistumaan suullisen valmistelun istuntoon. Syytetyn on ilmoitettava joko kirjallisesti tai suullisessa käsittelyssä kantansa syytteeseen ja muihin esitettyihin vaatimuksiin ja ilmoitettava todisteet, joita hän haluaa esittää. Rikosoikeudenkäynnin valmisteluvaiheessa tuomioistuimen on tarkistettava, että edellytykset asian käsittelylle ovat olemassa. Pääkäsittelyssä asia käsitellään keskitetysti, suullisesti ja välittömästi. Jos asianosaisten tai muiden henkilöiden läsnäolo käsittelyssä on tarpeen, käsittelyä voidaan joutua lykkäämään heidän poissaolonsa vuoksi. Pääkäsittely koostuu alkukeskustelusta, todisteiden esittämisestä ja loppukeskustelusta. Alkukeskustelussa esitetään syyte ja muut siihen liittyvät vaatimukset ja niiden perusteet. Syytetty esittää vastaavasti tässä yhteydessä vastauksensa ja sen perusteet. Todisteluvaiheessa esitetään asiaan liittyvä näyttö. Rikosasiassa todistamistaakka eli velvollisuus esittää langettavaan tuomioon riittävä näyttö on syyttäjäpuolella. Loppukeskustelussa asianosaiset esittävät käsityksensä asiasta esitetyn oikeudenkäyntimateriaalin perusteella. Tuomioistuin muodostaa ratkaisunsa salaisessa päätösneuvottelussa. Tuomion perusteina saadaan käyttää vain sellaista oikeudenkäyntiaineistoa, joka on esitetty pääkäsittelyssä. Syytettyä ei voida tuomita enemmästä tai muusta kuin syytteessä esitetystä teosta. Päätöksen teon jälkeen tuomio julistetaan suullisesti ja kirjataan tuomioasiakirjaan. Tuomiosta on käytävä ilmi, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu ja oikeuden kanta esitettyyn näyttöön.

Katso myös

- Oikeudenkäynti Luokka:Rikosoikeus

Sakko

Sakko on rahallinen rangaistus rikoksesta valtiolle. Sakko tuomitaan päiväsakkoina. Mitä moitittavammasta teosta on kysymys, sitä suurempi on päiväsakkojen lukumäärä. Laki sallii enintään 120 päiväsakkoa tai jos rikoksia on useita, 240 kpl. Yhden päiväsakon rahamäärään vaikuttavat tuomitun tulot ja varallisuus. Tarkoituksena on, että rangaistus koskisi henkilön taloudelliseen asemaan samalla tavoin varallisuudesta riippumatta. Pienin päiväsakko on 6 euroa. Yhden päiväsakon rahamäärä lasketaan siten, että rikoksentekijän nettotuloista (palkka, josta on vähennetty verot) vähennetään ensin 255 euron peruskulutusvähennys ja jaetaan saatu summa 60:llä. Huollettava alaikäinen lapsi vähentää yhden päiväsakon rahamärää kolmella eurolla. Suuri omaisuus lisää sakon rahamäärää kolmella tai kuudella eurolla.

Rangaistuksen täytäntöönpano

Rangaistuksen panee täytäntöön oikeusrekisterikeskus. Sakon saaneella on tilaisuus maksaa sakkonsa poliisilta saadulla tilisiirtolomakkeella. Toinen mahdollisuus maksaa ilman muita seuraamuksia on maksaa sakko oikeusrekisterikeskuksen lähettämällä maksukehotuksella. 30 päivän kuluessa maksukehoituksesta tehdään ulosottohakemus. Tuomitun sakon täytäntöönpano raukeaa viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. (Rikoslaki 8. luku 11§) Katso myös: rikesakko Oikeusrekisterikeskus: http://www.oikeus.fi/oikeusrekisterikeskus/ Luokka:Suomen laki Luokka:Rangaistusmenetelmät

Rikosrekisteri

Rikosrekisteri on poliisin keskusrekisteri, johon merkitään lähinnä vankeuteen tuomittujen tietoja rikoksista. Tietoja käytetään rikosoikeudellisia seuraamuksia varten ja lisäksi henkilön luotettavuuden tai henkilökohtaisen soveltuvuuden selvittämistä ja arviointia varten. Rikosrekisteriin tulee merkintä, kun henkilö tuomitaan:
- ehdolliseen tai ehdottomaan vankeusrangaistukseen
- ehdollisen vankeusrangaistuksen lisäksi sakkoon (oheissakkoon), yhdyskuntapalveluun tai valvontaan
- yhdyskuntapalveluun
- nuorisorangaistukseen tai sen sijasta sakkoon
- viralta pantavaksi
- jätetään ymmärrystä vailla olevana tuomitsematta Muista kuin yllä luetelluista sakkorangaistuksista ja sakon muuntorangaistuksista ei tule merkintää rikosrekisteriin. Siviilipalveluslain mukaan tuomituista vankeusrangaistuksista ei tule merkintää rekisteriin. Oikeushenkilölle (yhtiö, säätiö, tms.) määrätystä yhteisösakosta tulee merkintä rikosrekisteriin. Rekisteriin merkitään tietoja sekä Suomen kansalaisilta että täällä pysyvästi asuvilta ulkomaalaisilta. Rekisteriin tulee tieto tuomitun rangaistuksen suorittamisesta ja mahdollista armahtamisesta.

Merkintöjen poistaminen

Henkilöä koskevat tiedot poistetaan poliisin rekisteristä eri aikoina rangaistuksen ankaruudesta riippuen. 5 vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antopäivästä
- ehdollinen vankeus, ehdollisen vankeuden oheissakko, yhdyskuntapalvelu tai valvonta, nuorisorangaistus tai sen sijaan määrätty sakko
- viraltapano
- yhteisösakko 10 vuoden kuluttua
- enintään kahden vuoden ehdoton vankeus
- yhdyskuntapalvelurangaistus 20 vuoden kuluttua
- yli kahden ja enintään viiden vuoden vankeus
- tuomitsematta jättäminen ymmärrystä vailla Henkilön kuoltua tai täytettyä 90 vuotta
- yli viiden vuoden vankeus
- viimeistään tällöin poistetaan myös kaikki muut merkinnät Yksittäistä rangaistusta koskevaa tietoa ei poisteta, jos henkilöstä on rikosrekisterissä sellainen tieto, jota ei edellä olevien päätöskohtaisten sääntöjen mukaan vielä voida poistaa. Jos henkilö syyllistyy uusiin rikoksiin ennen aiemman rikosrekisterimerkinnän poistumista, kaikki hänestä rekisteröidyt tiedot säilyvät, kunnes ankarimman tuomion päätöskohtainen poistoaika on kulunut umpeen.

Poliisin rekisteri

Poliisin pitämä rekisteri ei ole rikosrekisteri. Poliisi pitää rekisteriä nimeltään rikosilmoitus- ja virka-apujärjestelmä. Sinne kirjataan tiedot tapahtuneista rikoksista ja tiedot on haettavissa eri tarkoituksia varten. Usein vanhoista rikosasioista tehdään rikosilmoituksia, ja ilmoitusjärjestelmästä voidaan etsiä tietoja asian varmentamiseksi. Jos jutussa ei ole saatu selville epäiltyä, poistuu rikosilmoitus järjestelmästä vuoden kuluttua rikoksen vanhentumisesta. Muut poistuvat usein kahden, useimmiten viiden vuoden kuluttua. Luokka:Suomen laki

Rikoslaki

Rikoslaki on laajassa merkityksessä sama kuin rikosoikeudellinen lainsäädäntö, ahtaassa merkityksessä erityinen laki, johon on sisällytetty tärkeimmät rikoksia ja niiden seuraamuksia koskevat säännökset. Rikoslain tarkoituksena määritellä rikolliset teot ja estää niitä. Suomen nykyinen rikoslaki annettiin 1889, ja se tuli voimaan 1894. Sitä on monilta osin myöh. muutettu. Rangaistussäännöksiä on muissakin laeissa kuin rikoslaissa, joskin vankeusrangaistuksen uhkan sisältävät säännökset pyritään nyk. keskittämään rikoslakiin. Rikoslainsäädännön vireillä olevan kokonaisuudistuksen myötä rikoslaki on tarkoitus uusia vaiheittain. Uudistuksen ensimmäisen vaiheen lainmuutokset tulivat voimaan vuoden 1991 alusta ja toisen vaiheen syysk. 1995. Lisäksi rikoslakiin on tehty useita vähäisempiä osittaisuudistuksia. Kaikkia rikoksia koskevat yhteiset säännökset eli niin sanotut rikosoikeuden yleiset opit uudistettiin 2003 ja muutokset tulivat voimaan 2004. Rikosoikeudellinen vastuuikäraja on Suomessa 15 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että alle 15-vuotiaana rikoksen tehneet eivät joudu oikeuteen eikä heitä rangaista rikosoikeudellisesti. Alle 15-vuotiaisiin sen sijaan voidaan kohdistaa lastensuojelullisia toimenpiteitä, esimerkiksi sijoittaa heidät lastenkotiin. Kun henkilö täyttää 15 vuotta, hän on rikoksistaan rikosoikeudellisesti vastuussa ja hänet voidaan siis tuomita sakkoihin, ehdolliseen vankeuteen, nuorisorangaistukseen, yhdyskuntapalveluun tai ehdottomaan vankeuteen. Alle 18-vuotiaita rikoksentekijöitä kohdellaan erityisen lievästi ja ehdottomia vankeusrangaistuksia alaikäisille langetetaan vain ääritapauksissa. Vahingonkorvausvelvollisuus ei noudata rikosvastuun ikärajaa. Tämä tarkoittaa sitä, että myös alle 15-vuotias joutuu korvaamaan rikoksella aiheuttamansa vahingot.

Rikos

Klassisen oikeustieteellisen määritelmän mukaan rikos on oikeudenvastainen tekijälleen syyksiluettava teko, josta laissa on säädetty rangaistus.

Seuraamukset rikoksista

Seuraamukset ovat niiden kohteeksi joutuvan oikeuspiiriin kajoavia haitallisia toimenpiteitä. Oikeusjärjestyksessä rikolliseksi määriteltyyn tekoon voi liittyä useammanlaisia seuraamuksia. Seuraamuksilla tarkoitetaan rikosoikeudessa yleensä niiden kohteeksi joutuvan kannalta haitallisia toimenpiteitä, joilla kajotaan yksilön oikeusjärjestyksen suojaamiin etuihin. Rangaistukset ovat luonnollisesti tärkein rikosoikeudellisten seuraamusten ryhmä, määritelläänhän jo itse rikoskin teoksi, josta oikeusjärjestyksen mukaan tulee seurata rangaistuksen. Rangaistusuhalla pyritään ehkäisemään haitallisena pidettyä käyttäytymistä jo ennakolta. Rangaistuksia ovat
- Sakko
- Vankeus
- Yhdyskuntapalvelu
- Ehdollinen vankeusrangaistus
- Nuorisorangaistus
- yhteisösakko
- kurinpidolliset seuraamukset ovat myös luonteeltaan ei-toivottavasta käyttäytymisestä seuraavia rangaistuksia. Tällaisia seuraamuksia on käytössä esim. virkamiehiä, sotilaita tai vankeja koskevissa kurinpitojärjestelmissä. Tämä rikosoikeudellinen kurinpito on eri asia kuin hallinnollinen kurinpito, jonka kohteeksi virkamies voi joutua esim. rikoksen takia. Turvaamistoimenpiteet voivat kuulua myös rikoksen seuraamuksiin. Luonteeltaan ne eivät ole kuitenkaan rangaistuksia. Turvaamistoimenpiteiden tarkoituksena on estää välittömästi uudet oikeudenloukkaukset. Turvaamistoimenpiteitä ovat esimerkiksi:
- pakkolaitokseen eristäminen
- ajokielto
- rikoksentekovälineen menetetyksi tuomitseminen l. konfiskaatio.
- liiketoimintakielto
- lähestymiskielto. Vaikka turvaamistoimenpiteiden tarkoituksena ei olekaan rankaiseminen, ne ovat niiden kohteen kannalta haitallinen seuraamus, sillä ne kohdistuvat oikeusjärjestyksen muutoin suojaamiin oikeuksiin. Ne voivat myös tosiasiallisesti merkitä niiden kohteeksi joutuvalle yhtä suurta haittaa kuin varsinaiset rangaistuksetkin. Niillä on mekitystä myös varsinaisen rangaistuksen mittaamisessa. Esim. pitkään ajokieltoon määrääminen voidaan ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa. ts. varsinainen rangaistus voi lieventyä tällöin. Vahingonkorvaus ei ole luonteeltaan rangaistus vaikka se usein rikoksen johdosta tuomitaankin maksettavaksi. Sen tarkoituksen on loukkauksen kärsineen saattaminen taloudellisesti mahdollisimman samanlaiseen asemaan kuin hän olisi ollut, ellei rikosta olisi tehty. Toimenpiteistä luopuminen. Rikosoikeudellisista toimenpiteistä voidaan myös luopua. Se merkitsee joko sitä, että poliisi jättää epäilemänsä rikoksen ilmoittamatta syyttäjälle tai syyttäjä jättää syytteen nostamatta tai oikeus jättää tuomitsematta. Tämä on mahdollista vähäisten, anteeksiannettavien rikoksien kohdalla, jos yleinen etu ei muuta vaadi. Erikseen syyttämättä tai tuomitsematta jättäminen on mahdollista myös huumausaineen käyttörikoksen kohdalla. Vankeusrangaistus voidaan määrätä myös ehdollisena.

Linkkejä

- [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 Rikoslaki] valtion säädöstietopankissa Finlexissä
- [http://www.heikniemi.net/rikoslaki/ Rikoslaki webissä -projekti] Luokka:Suomen laki

Ruben Oskar Auervaara

Ruben Oskar Auervaara (s. Ruben Oskar Jansson, 1906, Turku - k. 1964) oli suomalainen huijari ja varas. Turkulainen Auervaara oli nuoruudessaan pikkurikollinen ja muutti sukunimensä Janssonista Auervaaraksi. Huijatessaan hän käytti myös monia muita nimiä. Hän oli vankilassa monia kertoja. Auervaara etsi uhreiksiin naisia lehti-ilmoituksilla ja pyrki varastamaan heiltä kaiken mahdollisen. Hänet tuomittiin noin 20 naisen petkuttamisesta. Auervaara valitsi lehti-ilmoituksiin vastanneista naisista uhreikseen ne, jotka olivat rikkaimpia ja vaikuttivat helpoiten petettäviltä. Uhreista monet olivat akateemisesti koulutettuja. Oikeudenkäynnit tapauksiin liittyen herättivät suurta huomiota 1940- ja 1950-luvun lehdistössä. Vuonna 1945 oikeuslääkäri diagnosoi Auervaaran psykopaatiksi. Auervaara oli taitava näyttelijä, mutta hänellä oli heikko itsehillintä ja hänen sanotaan olleen "kehittymätön" tunne-elämältään. Auervaara surmasi itsensä pidätysselissä vuonna 1964, koska pelkäsi joutuvansa taas vankilaan. Lehdistössä "auervaara" ja "auervaarailu" ovat tulleet termeiksi, joita käytetään toisinaan esimerkiksi sellaisten rikostapausten yhteydessä, joissa naisia huijataan avioliittolupauksin. Auervaara, Ruben Auervaara, Ruben

Eri nimet

- Ruben Oskar Jansson (1906-1935)
- Ruben Oskar Auervaara (1935-1952)
- Risto Oskari Karnas (1952-1959)
- Erik Kristian Jansson (1959-1964)

Jarno Elg

Jarno Sebastian Elg on hyvinkääläinen saatananpalvoja, joka on tuomittu vankeuteen paloittelusurmasta. Jarno Elg tuli tunnetuksi paloittelumurhan tehneiden saatananpalvojien johtohenkilönä. Vuonna 1998 marraskuussa Hyvinkään Kiertokapulan kaatopaikalta löytyi 23-vuotiaan miehen jalka. Tästä alkoivat poliisitutkinnat.

Murhaaminen

Verityön tekijöihin kuuluneet tuolloin 23-vuotias Jarno Elg, 20-vuotias mäntsäläläinen Mika Riska, 17-vuotias järvenpääläinen Terhi Tervashonka sekä tuntemattomaksi jäänyt alaikäinen poika joivat kiljua ja kuuntelivat black metal -musiikkia yönä jolloin murha tapahtui. Tarkoituksena oli ilmeisesti virittäytyä sopivaan tappamismielialaan. Mukana hyvinkääläisessä kerrostaloasunnossa oli myös uhri, jota tappajat kiduttivat teräaseilla ja alistivat erilaisilla sadistisilla teoilla. Uhri oli kaiketi alun perin vapaaehtoisesti lähtenyt porukan matkaan. Uhrin ruumista silvottiin ja sille tehtiin saatananpalvontariittejä. Pitkitetyn surmatyön lopuksi uhri paloiteltiin sahalla. Seurueen jäsenet myös söivät uhrista palasia. Paloitteluvaiheessa ryhmän alaikäinen jäsen oli jo poistunut paikalta. Jarno ja Terhi veivät lopuksi ruumiinosat roskalaatikoihin. Ennen murhatyötä Elg oli tappanut myös oman koiransa kiduttamalla. Koirantappaminen oli ilmeisesti jonkinlainen kokeilu. Myös tähän tekoon oli liittynyt saatanallisia uhrimenoja.

Oikeudenkäynti

Oikeudessa syytettiin ryhmän alaikäistä jäsentä törkeästä pahoinpitelystä ja Elgiä sekä ryhmän kahta muuta jäsentä murhasta. Elg sai myös erikseen syytteen eläinrääkkäyksestä. Oikeuden edessä Elg peitteli hieman kasvojaan, mutta esiintyi ylimielisesti (näytti TV-kameralle keskisormea ja peto-merkkiä). Hän sanoi olevansa satanisti. Oikeus käsitteli tapauksen suljetuin ovin Elgin ja 17-vuotiaan tytön edustajien tätä pyydettyä. Tapausta koskevat asiakirjat julistettiin salaisiksi 40 vuoden ajaksi. Lopulta vain Elg itse sai täysmittaisen murhatuomion. Alaikäinen syytetty pääsi hyvin vähällä koska hänen katsottiin toimineen painostuksen alaisena. Kansainvälisesti erittäin tunnettu Associated Press -uutistoimisto julkaisi lyhyen sähkeuutisen tapauksesta, mitä kautta uutinen levisi maailmalle. Elg, Jarno

Ilkivalta

Ilkivalta on rikoslain mukaan esim. häiriön aiheuttaminen virantoimituksen yhteydessä muualla kuin yleisellä paikalla. Yleisellä paikalla tapahtuvasta ilkivallasta eli häiriön aiheuttamisesta esim. meluamalla julkisella paikalla rangaistaan järjestyslain perusteella järjestysrikkomuksena. Ilkivalta saattaa olla myös hautarauhan tai kotirauhan rikkomisen muoto. Arkikielessä nimitetään ilkivallaksi myös julkisten paikkojen tms. vahingoittamista. Luokka:Suomen laki

Luokka:Suomen laki

Suomen lainsäädäntöä ja siihen liittyviä asioita käsittelevät artikkelit Luokka:Oikeustiede Luokka:Politiikka Laki

Muping District

Muping District () is a district administered by the prefecture-level city of Yantai, Shandong province, People's Republic of China. Category:Geography of China

online slots tekst wynajem autokar�w Jamnik Jamniki Zoja Hotele w Warszawie

:: RELATED NEWS ::

Gmina Piątnica
Gmina Piątnica to gmina wiejska w województwie podlaskim, w powiecie łomżyńskim. W latach 1975-1998 gmina położona była w województwie łomżyńskim. Siedziba gminy to

Gmina Piecki
Gmina Piecki to gmina wiejska w województwie warmińsko-mazurskim, w powiecie mrągowskim. W latach 1975-1998 gmina położona była w województwie olsztyńskim. Siedziba gminy to

Gmina Pielgrzymka
Gmina Pielgrzymka to gmina wiejska w województwie dolnośląskim, w powiecie złotoryjskim. W latach 1975-1998 gmina położona była w województwie legnickim. Siedziba gminy to

Gmina Pietrowice Wielkie
Gmina Pietrowice Wielkie to gmina wiejska w województwie śląskim, w powiecie raciborskim. W latach 1975-1998 gmina położona była w województwie katowickim. Siedziba gminy to Read More...

Gmina Pilchowice
Gmina Pilchowice to gmina wiejska w województwie śląskim, w powiecie gliwickim. W latach 1975-1998 gmina położona była w województwie katowickim. Siedziba gminy to Pilchowice.

Gmina Pionki
Gmina Pionki to gmina wiejska w województwie mazowieckim, w powiecie radomskim. W latach 1975-1998 gmina położona była w województwie radomskim. Siedziba gminy to Pionki. Według danych

Gmina Platerów
Gmina Platerów to gmina wiejska w województwie mazowieckim, w powiecie łosickim. W latach 1975-1998 gmina położona była w województwie bialskopodlaskim. Siedziba gminy to P

Gmina Platerówka
Gmina Platerówka to gmina wiejska w województwie dolnośląskim, w powiecie lubańskim. W latach 1975-1998 gmina położona była w województwie jeleniogórskim. Siedziba gminy to gmina wiejska w województwie lubelskim, w powiecie bialskim. W latach 1975-1998 gmina położona była w województwie bialskopodlaskim. Siedziba gminy to Piszczac. W

Gmina Pleśna
Gmina Pleśna to gmina wiejska w województwie małopolskim, w powiecie tarnowskim. W latach 1975-1998 gmina położona była w województwie tarnowskim. Siedziba gminy to Pleśna.