1. Olemme katsoneet oikeaksi, että pyhien isien tähän asti kussakin kokouksessa antamien kanonien tulisi pysyä voimassa. 2. Jos joku piispoista suorittaa pappisvihkimyksen rahasta ja panee myyntiin armon, jota ei voi myydä, ja vihkii rahasta piispan, apupiispan, papin tai diakonin tai jonkun muun niistä, jotka luetaan papistoon; tai nimittää asianhoitajan, virkamiehen tai vartijan rahasta, tai minkä tahansa muun kirkonmiehen halpamaisesti henkilökohtaisen hyödyn vuoksi; menettäköön oman asemansa se, joka on yrittänyt tätä ja tullut siitä tuomituksi; ja älköön vihitty hyötykö lainkaan vihkimyksestä tai nimityksestä, jonka hän on ostanut; vaan riistettäköön häneltä arvo tai vastuu, jonka hän sai rahalla. Ja jos kukaan vaikuttaa edes toimineen välittäjänä näin häpeällisissä ja laittomissa menettelyissä, menettäköön hänkin asemansa, jos hän on papistoa, tai mikäli hän on maallikko tai munkki, olkoon hän erotettu. 3. Pyhän kokouksen tietoon on tullut, että jotkut papistoon liittyneet ovat halpamaisesti hyödyn vuoksi toimineet muiden ihmisten omaisuuden palkattuina hoitajina, ja sekaantuvat maallisiin elinkeinoihin laiminlyöden Jumalan palvelemista, vieraillen usein maailmallisten ihmisten taloissa ja ahneutensa vuoksi ottaen hoitaakseen omaisuutta. Pyhä ja suuri kokous on päättänyt, että tulevaisuudessa kukaan, olipa hän piispa, pappi tai munkki, ei saa hoitaa omaisuutta tai osallistua maallisten elinkeinojen harjoittamiseen, ellei häntä ole lailla velvoitettu pitämään huolta lapsista, tai ellei paikallinen piispa nimitä häntä hoitamaan, jumalanpelon vuoksi, kirkollisia asioita tai orpoja ja elätyksettömiä leskiä ja henkilöitä, jotka ovat erityisessä kirkollisen tuen tarpeessa. Jos tulevaisuudessa kukaan yrittää rikkoa näitä määräyksiä, hän ansaitsee kirkollisen rangaistuksen. 4. Niille, jotka aidosti ja vilpittömästi elävät luostarielämää, kuuluu sopiva tunnustus. Mutta koska on joitakin, jotka sonnustautuvat luostarieläjiksi ja hämmentävät kirkkoja ja maallisia asioita, ja pyörivät sekavasti kaupungissa ja jopa perustavat luostareita itselleen, on päätetty, ettei kukaan saa rakentaa tai perustaa luostaria tai rukoushuonetta missään paikallisen piispan tahdon vastaisesti; ja että kunkin kaupungin ja alueen munkkien tulee olla piispan alaisia, vaalia hiljaisuutta ja rauhaa ja keskittyä pelkästään paastoon ja rukoukseen pysyen omissa paikoissaan. Heidän ei tule hylätä omia luostareitaan ja sekaantua tai ottaa osaa kirkollisiin tai maallisiin elinkeinoihin, ellei paikallinen piispa ole saattanut määrätä heitä siihen jonkin kiireellisen välttämättömyyden vuoksi. Luostareihin ei tule ottaa orjia munkeiksi heidän isäntiensä oman tahdon vastaisesti. Olemme määränneet, että kuka tahansa, joka rikkoo tätä meidän päätöstämme, ekskommunikoidaan, ettei Jumalan nimeä pilkattaisi. Kuitenkin luostarien huolenpito ja vahtiminen kuuluu paikalliselle piispalle. 5. Asiassa koskien piispoja tai papistoa, joka siirtyy kaupungista toiseen, on päätetty, että niitä koskevat pyhien isien antamat kanonit säilyttävät niille kuuluvan voiman. 6. Ketään, olipa hän pappi, diakoni tai kukaan joka kuuluu kirkolliseen säätyyn, ei saa vihkiä ilman arvonimeä, ellei vihittävää ole erityisesti määrätty kaupunkiin tai kyläkirkkoon tai marttyyrin pyhäkköön tai luostariin. Pyhä kokous on määrännyt, että ilman arvonimeä vihittyjen vihkimys on mitätön, ja etteivät he voi toimia missään, koska heidät vihkinyt on rohjennut tehdä näin. 7. Me määräämme, että ne jotka ovat liittyneet papiston riveihin tai tulleet munkeiksi, eivät saa lähteä armeijan palvelukseen tai maalliseen virkaan. Jotka näin tekevät eivätkä palaa siihen, minkä he Jumalassa aiemmin valitsivat, tulee erottaa. 8. Köyhäintaloja ja luostareita ja marttyyrien pyhäkköjä johtavan papisto tulee, pyhien isien tradition mukaisesti, pysyä kunkin kaupungin piispan toimivallan alaisina. Heidän ei tule olla omatahtoisia ja kapinallisia omaa piispaansa kohtaan. Niitä, jotka rohkenevat rikkoa tämänkaltaista sääntöä millään tavalla, eivätkä ole tottelevaisia omaa piispaansa kohtaan, tulee rangaista kanonisilla rangaistuksilla, jos he ovat papistoa; ja jos he ovat munkkeja tai maallikoita, heidät tulee erottaa. 9. Jos kellään papistosta on asiaa toista papiston jäsentä vastaan, älköön hän jättäkö piispaansa ja viekö asiaa maalliseen oikeuteen, vaan kertokoon ensin ongelman oman piispansa edessä, tai edes piispan luvalla niiden edessä, jotka molemmat osapuolet hyväksyvät oikeustapauksensa käsittelijöiksi. Jos kukaan käyttäytyy tämän vastaisesti, häntä tulee rangaista kanonisilla rangaistuksilla. Jos papiston jäsenellä on asiaa joko omaa piispaansa tai toista piispaa vastaan, tuokoon hän asian provinssin kokouksen käsiteltäväksi. Jos piispa tai papiston jäsen on erimielinen provinssin metropoliitan kanssa, hän vedotkoon alueen eksarkkiin tai keisarillisen Konstantinopolin valtaistuimeen, ja tuokoon asian sen käsiteltäväksi. 10. Papiston jäsenen ei ole sallittua tulla nimitetyksi kahden kaupungin kirkkoihin samanaikaisesti: yhteen, mihin hänet oli alun perin vihitty, ja toiseen tärkeämpään, mihin hän on tullut halusta pohjattoman maineen saamiseen. Ne, jotka tekevät näin, tulee lähettää takaisin omaan kirkkoonsa, jossa heidät on aluksi vihitty, ja he saavat palvella vain siellä. Mutta jos jotkut on jo siirretty kirkosta toiseen, he eivät saa ottaa osaa entisen kirkkonsa tai sen alaisina toimivien marttyyrien pyhäköiden tai köyhäintalojen tai sairaskotien asioihin. Pyhä kokous on määrännyt että niiden, jotka tämän suuren ja yleisen kokouksen jälkeen rohkenevat tehdä mitään, mikä nyt on kielletty, tulee menettää oma asemansa. 11. Olemme päättäneet, että köyhien ja avun tarpeessa olevien tulee tulee tutkimisen jälkeen matkustaa vain kirkollisten rauhankirjeiden, ei kiitoskirjeiden kanssa, sillä vain maineikkaiden henkilöiden on sopivaa saada kiitoskirjeitä. 12. On tullut tietoomme, että kirkollisten säännösten vastaisesti jotkut ovat lähestyneet maallisia viranomaisia ja jakaneet yhden provinssin kahdeksi virallisin valtuutuksin sillä seurauksella, että samassa provinssissa on kaksi metropoliittaa. Siksi pyhä kokous määrää, että tulevaisuudessa yksikään piispa ei saa uskaltaa tehdä tätä, vaan joka tätä yrittää, menettää oman asemansa. Paikkojen, joita keisarillinen päätös on jo kunnioittanut metropolin arvonimellä, tulee kohdella sitä pelkästään kunnia-arvona, ja tämä pätee myös siellä kirkkoa johtavaan piispaan tietenkään vahingoittamatta oikealle metropolille kuuluvia oikeuksia. 13. Ulkomaisen papiston ja tekstinlukijoiden, joilla ei ole kiitoskirjeitä omalta piispaltaan, on ehdottomasti kiellettyä palvella vieraassa kaupungissa. 14. Koska joissain provinsseissa tekstinlukijoiden ja laulajien on sallitty mennä naimisiin, pyhä kokous päättää ettei yksikään heistä saa ottaa harhaoppista vaimoa. Jos joku tällaisen nainut on saanut jo lapsia, ja heidät on jo kastettu harhaoppisten keskuudessa, heidät tulee tuoda katolisen kirkon yhteyteen. Jos heitä ei ole kastettu, heitä ei saa kastaa harhaoppisten keskuudessa; eikä naittaa harhaoppiselle tai juutalaiselle tai kreikkalaiselle, paitsi tietenkin jos oikeauskoisen osapuolen kanssa naimisiin menevä henkilö lupaa kääntyä oikeaan uskoon. Jos kukaan rikkoo tätä pyhän kokouksen päätöstä, hän saakoon kanonisen rangaistuksen. 15. Nainen ei saa vastaanottaa kätten päällepanoa diakonissana alle neljänkymmenen vuoden iässä, ja sittenkin vain tarkan tutkinnan jälkeen. Jos kätten päällepanon ja tehtävässä jonkin aikaa toimimisen jälkeen hän halveksuu Jumalan armoa ja menee naimisiin, hänet ja hänen puolisonsa tulee erottaa. 16. Neitsyen, joka on pyhittänyt itsensä Herralle Jumalalle, tai myöskään munkin ei ole sallittua mennä naimisiin. Jos paljastuu, että he ovat tehneet niin, heidät tulee erottaa. Kuitenkin olemme päättäneet, että paikallisen piispan tulee olla harkintavalta heidän kanssaan inhimillisesti toimimiseen. 17. Syrjäseudun ja maaseudun kirkkoihin kuuluvien seurakuntien tulee sitoutua tiiviistii piispoihin, jotka niitä hallitsevat, erityisesti jos piispat ovat jatkuvasti ja rauhanomaisesti johtaneet niitä yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Jos kuitenkin kolmenkymmenen vuoden aikana mitään kiistaa piispoista on noussut tai tulee nousemaan, on niillä, jotka katsovat tulleensa kohdelluksi väärin, lupa tuoda asiansa provinssin kokouksen eteen. Jos kukaan on tullut väärin kohdelluksi oman metropoliittansa taholta, tulkoon heidän asiansa tuomituksi joko eksarkin tai Konstantinopolin valtaistuimen edessä, kuten on jo sanottu. Jos jokin kaupunki on hiljattain perustettu, tai tämän jälkeen perustetaan, keisarillisella päätöksellä, sopeutukoon kirkon seurakuntien järjestely maallisiin ja julkisiin säännöksiin. 18. Salaliittolaisuuden eli salaisen ryhmittäytymisen rikos on täysin kielletty jopa maan lakien mukaan; joten paljon oikeampaa on, että se on kielletty myös Jumalan kirkossa. Näin ollen jos papistoa tai munkkeja löytyy joko salaliittoa tai salaseuraa muodostamasta tai hautomasta juonia piispoja ja toveripapistoaan vastaan, he menettäkööt oman asemansa täysin. 19. Olemme kuulleet, että provinsseissa piispainkokouksia, jotka kanoninen laki määrää, ei pidetä, ja että tämän tuloksena monet oikaisemista kaipaavia kirkollisia asioita laiminlyödään. Näin ollen pyhä kokous päättää, että isien kanonien mukaisesti kunkin provinssin piispojen tulee kokoontua kahdesti vuodessa metropolin piispan hyväksymään paikkaan ja panna kohdalleen kaikki ilmaantuneet asiat. Piispoja, jotka eivät osallistu kokouksiin, mutta joilla on hyvä terveys eikä väistämättömiä ja välttämättömiä esteitä, ja silti pysyvät kotona omissa kaupungeissaan, tulee veljellisesti nuhdella. 20. Kuten olemme jo päättäneet, kirkossa palveleva papisto ei saa liittyä toisen seurakunnan kirkkoon, vaan heidän tulee tyytyä siihen, missä heidän alun perin on sallittu palvella lukuun ottamatta niitä, jotka on siirretty pois omasta maastaan ja pakotettu muuttamaan toiseen kaupunkiin. Jos tämän päätöksen jälkeen yksikään piispa vastaanottaa palvelukseen papiston jäsenen, joka kuuluu toisen piispan alaisuuteen, määrätään, että sekä vastaanotettu että vastaanottaja tulee erottaa siihen aikaan saakka, jolloin paikkaa vaihtanut papiston jäsen palaa omaan kirkkoonsa. 21. Papiston tai maallikoiden, jotka tuovat väitteitä piispoja ja papistoa vastaan, ei tule sallia antaa syytöksiään ilman lisätyötä ja ennen tutkintaa, vaan heidän maineensa tulee ensin tutkia. 22. Papiston ei ole sallittua heidän oman piispansa kuoleman jälkeen vallata asioita, jotka kuuluvat hänelle, kuten on kielletty myös aiemmissa kanoneissa. Jotka tekevät näin, vaarantavat oman asemansa. 23. On tullut pyhän kokouksen tietoon, että tietyt papiston jäsenet ja munkit, joille heidän omalla piispallaan ei ole toimea ja jotka ovat joskus jopa tulleet hänen erottamikseen, vierailevat usein keisarillisessa Konstantinopolissa ja viettävät siellä pitkiä ajanjaksoja aiheuttaen häiriöitä, hämmentäen kirkollista järjestelmää ja saattaen ihmisten koteja perikatoon. Näin ollen pyhä kokous päättää, että mitä pyhimmän Konstantinopolin kirkon julkisen asiamiehen tulee ensin varoittaa tällaisia ihmisiä, että heidän tulee lähteä keisarillisesta kaupungista; ja jos he häpeämättömästi jatkavat samanlaista käytöstä, saman asiamiehen tulee karkottaa heidät jopa heidän oman tahtonsa vastaisesti, ja heidän tulee mennä omille maillensa. 24. Luostarien, jotka on kerran pyhitetty piispan tahdon mukaisesti, tulee säilyä luostareina pysyvästi, ja niille kuuluva omaisuus tulee varata luostarille, eikä niitä tule muuttaa maallisiksi majataloiksi. Niitä, jotka sallivat tämän tapahtua, tulee rangaista kanonisesti. 25. Tietomme mukaan eräät metropoliitat laiminlyövät heille uskottuja laumoja ja viivyttävät piispojen vihkimistä, joten pyhä kokous on päättänyt, että piispojen vihkimisen tulisi tapahtua kolmen kuukauden sisällä, ellei viivytys ole pidentynyt jonkin väistämättömän esteen vuoksi. Jos metropoliitta epäonnistuu tässä, häntä tulee rangaista kirkollisesti. Leskeksi jääneen kirkon asianhoitajan tulee säilyttää mainitun kirkon tulot. 26. Tietomme mukaan joissakin kirkoissa piispat käsittelevät kirkollisia asioita ilman asianhoitajia; joten olemme päättäneet, että jokaisessa kirkossa, missä on piispa, tulee myös olla asianhoitaja, joka on valittu sen omasta papistosta, kirkollisten asioiden hoitamiseen piispan tahdon mukaisesti niin, ettei kirkon hallinto ole vailla huolehtijaa, ja ettei näin ollen kirkon omaisuus haihdu ja piispan arvo joudu vakavan arvostelun kohteeksi. Jos piispa ei mukaudu tähän, häneen sovelletaan jumalallisia kanoneja. 27. Pyhä kokous päättää, että ne, jotka sieppaavat tyttöjä asuakseen heidän kanssaan, tai jotka toimivat rikostovereina tai yhteistyökumppaneina niiden kanssa, jotka sieppaavat heitä, menettävät oman asemansa, jos he ovat papistoa, ja heidät tulee erottaa, jos he ovat munkkeja tai maallikoita.

28. Kaikin tavoin pyhien isien päätöksiä seuraten ja kunnioittaen kanonia, joka juuri on luettu ääneen - 150 mitä hartaimman piispan kanoni, heidän, jotka kokoontuivat suuren ja pyhänä muistettavan Teodosiuksen, silloisen keisarin aikaan keisarillisessa Konstantinopolissa, uudessa Roomassa - me annamme saman lauselman koskien mainitun Konstantinopolin, uuden Rooman mitä pyhimmän kirkon etuoikeuksia. Isät oikeamielisesti soivat etuoikeuksia vanhemman Rooman piispainistuimelle, sillä se on keisarillinen kaupunki; ja samasta syystä 150 mitä hartainta piispaa antoivat yhdenvertaiset etuoikeudet uuden Rooman mitä pyhimmälle piispainistuimelle, katsoen järkevästi, että kaupunki, joka on keisarillisen voiman ja senaatin kunnioittama, ja jolla on etuoikeuksia vanhemman keisarillisen Rooman vertaisesti, tulisi olla sen vertainen myös kirkollisissa asioissa ja ottaa toinen paikka hänen jälkeensä. Pontuksen, Aasian ja Traakian hiippakuntien metropoliitat, mutta vain heidät, kuten myös näiden hiippakuntien ei-kreikkalaisten keskuudessa toimivat piispat, tulee vihkiä Konstantinopolin mitä pyhimmän kirkon edellämainitun mitä pyhimmän piispanistuimen toimesta. Näin ollen, jokainen edellämainittujen hiippakuntien metropoliitta vihkii provinssin piispojen kanssa provinssin piispat, kuten on määrätty jumalaisissa kanoneissa; mutta edellä mainittujen hiippakuntien metropoliitat, kuten sanottu, vihkii Konstantinopolin arkkipiispa, kun päätös on saavutettu äänestyksellä tavalliseen tapaan ja kerrottu hänelle.

29. Mitä ylhäisimmät ja kunniakkaimmat virkamiehet kysyivät: Mitä pyhä kokous neuvoo tehtäväksi koskien piispoja, jotka mitä hartain Piispa Photius on vihkinyt, ja jotka mitä hartain Piispa Eustatius on pannut viralta ja määrännyt toimimaan pappeina piispuuden menettämisen jälkeen? Mitä hartaimmat piispat Paschasinus ja Lucentius ja pappi Bonifacius, Rooman apostolisen istuimen edustajat, vastasivat: On pyhäinhäväistys alentaa piispa papin asemaan. Mutta jos syy, mikä se onkaan, niiden henkilöiden poistamiseksi piispuuden harjoittamisesta on oikeutettu, heidän ei tulisi pitää edes papin asemaa. Ja jos heidät on pantu viralta ilman syytä, heidät tulee palauttaa piispalliseen arvokkuuteen. Mitä hartain Konstantinopolin arkkipiispa Anatolius vastasi: Jos ne joiden sanotaan alentuneen piispallisesta arvokkuudesta papin asemaan on tuomittu järkevin perustein, he eivät selvästi ole arvollisia hoitamaan edes papin virkaa. Mutta jos heidät on alennettu matalampaan asemaan ilman järkevää syytä, heillä on, niin kauan kuin heidät katsotaan viattomiksi, täysi oikeus palata piispalliseen arvoon ja pappeuteen. 30. Mitä ylhäisimmät ja kunniakkaimmat virkamiehet ja ylistetty kokous julistivat: Koska mitä hartaimmat Egyptin piispat ovat tähän asti lykänneet mitä pyhimmän Arkkipiispa Leon kirjeen hyväksymistä, mutteivät siksi että he olisivat katolisen uskon vastaisia, vaan siksi että he väittävät, että Egyptin hiippakunnissa on tavanomaista olla tekemättä sellaisia asioita heidän arkkipiispansa tahdon ja määräyksen vastaisesti, ja koska he katsovat, että heille tulisi antaa aikaa tulevaan suuren Aleksandrian kaupungin piispan vihkimiseen asti, katsomme järkeväksi ja inhimilliseksi, että säilyttäen nykyisen asemansa keisarillisessa kaupungissa heille tulisi antaa lykkäystä kunnes arkkipiispa on vihitty suureen Aleksandrian kaupunkiin. Mitä hartain Piispa Paschasinus, apostolisen istuimen edustaja, sanoi: Jos teidän arvovaltanne sitä vaatii, ja ohjeenne on, että heitä pitäisi osoittaa tietty määrä kiltteyttä, antakaa heidän vakuuttaa, etteivät he lähde tästä kaupungista, ennen kuin Aleksandria saa piispansa. Mitä ylhäisimmät ja kunniakkaimmat virkamiehet ja ylistetty kokous vastasivat: Toteutukoon mitä pyhimmän Piispan Paschasinuksen päätös. Joten säilyttäkööt mitä hartaimmat egyptiläisten piispat nykyisen asemansa ja, joko antaen takeita jos voivat, tai vannoen itse juhlallisen valan, odottakoot suuren Aleksandrian kaupungin tulevan piispan vihkimistä.

Pyhä ja suuri ja yleinen kokous, joka on Jumalan armosta ja teidän mitä uskovaisimman ja kristustarakastavimman keisarien Valentinian Augustuksen ja Marcian Augustuksen päätöksestä kokoontunut Khalkedoniin, Bithynian provinssin metropolin, pyhän ja voittoisan marttyyrin Eufemian pyhäkköön, antaa seuraavat päätökset. Opastaessaan opetuslapsiaan uskon tietouteen, Herramme ja pelastajamme Kristus sanoi: "Rauhani minä annan teille, minun rauhani minä annan teille", jottei kukaan voisi olla erimielinen läheisensä kanssa uskonopista, vaan että totuuden julistaminen ilmenisi yhdenmuotoisena. Mutta paholainen ei koskaan lakkaa yrittämästä tukahduttaa uskon siemeniä omalla lusteellaan ja keksii jatkuvasti uutuuksia totuutta vastaan; niinpä Mestari, pitäen tavalliseen tapaansa huolta ihmislajista, nostatti tämän uskovaisen ja mitä uskollisimman keisarin kiivaaseen toimintaan ja kutsui luokseen papiston johtajat kaikkialta, niin että Kristuksen, kaikkien meidän mestarimme, armon työskentelyn kautta jokainen vahinkoatekevä epätotuus voitaisiin poistaa Kristuksen lampaista ja he voisivat syödä totuuden tuoreesta kasvustosta. Näin itse asiassa me olemme tehneet. Olemme ajaneet pois virheelliset opit yhteisellä päätöksellämme, ja olemme uudistaneet isien erheettömän uskontunnustuksen. Olemme julistaneet kaikille 318:n uskontunnustuksen; ja olemme tehneet omiamme niistä isistä, jotka myöntyivät tähän hyväksyttyyn uskonlausumaan - niistä 150:stä, jotka myöhemmin tapasivat suuressa Konstantinopolissa ja itse sinetöivät saman uskontunnustuksen. Siksi, samalla kun seisomme uskontunnustukseen liittyvien pyhän kokouksen, joka pidettiin aiemmin Efesoksessa, jonka mitä pyhimpinä muistettavat johtajat olivat Rooman Celestinus ja Kyyril Aleksandrialainen, päätösten ja kaikkien muotoilujen, me päätämme että ensisijaisuus kuuluu oikean ja tahrattoman 318 pyhän ja siunatun isän, jotka kokoontuivat Nikeaan pyhänä muistettavan Konstantinuksen ollessa keisari, uskontunnustuksen selittämiselle: ja että ne päätökset myös pysyvät voimassa, jonka 150 pyhää isää antoivat Konstantinopolissa tuhotakseen silloin yleiset harhaopit ja vahvistaakseen tämän saman katolisen ja apostolisen uskontunnustuksen. Nikean 318 isän uskontunnustus. Me uskomme yhteen Jumalaan, jne. Samoin 150 Konstantinopoliin kokoontuneen pyhän isän uskontunnustus. Me uskomme yhteen Jumalaan, jne. Tämä viisas ja pelastava uskontunnustus, jumalallisen armon lahja, oli riittävä uskonnon täydelliseen ymmärrykseen ja vahvistamiseen. Sillä sen opetus Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä on kokonainen, ja se kertoo Herran tulon ihmiseksi niille, jotka sen uskollisesti hyväksyvät. Mutta on niitä, jotka yrittävät tuhota totuuden julistamisen ja yksityisine harhaoppeineen ovat synnyttäneet uusia muotoiluja: jotkut rohjeten turmella Herran meidän puolestamme tekemän ekonomian mysteerin ja kieltäytyen käyttämästä sanaa "Jumalan kantaja" Neitsyestä; ja toiset panemalla alulle hämmennystä ja sekoitusta ja vailla mieltä kuvitellen, että on yksi lihan ja jumaluuden luonto, ja mielikuvituksellisesti olettaen, että Ainosyntyisen jumalallinen luonto voi tämän sekoittumisen vuoksi kärsiä. Siksi tämä pyhä ja suuri ja yleinen kokous, joka nyt pitää istuntoa, halussaan sulkea pois kaikki heidän keinonsa totuutta vastaan, ja opettaen mikä on ollut muuttumatonta julistamisessa alusta asti, päättää, että 318 isän uskontunnustus on kaiken muun yläpuolella säilytettävä muuttumattomana. Ja niiden vuoksi, jotka vastustavat Pyhää Henkeä, se vahvistaa opetuksen Pyhästä Hengestä, jonka 150 keisarillisessa kaupungissa myöhemmin tavannutta pyhää isää antoivat - opetuksen, jonka he toivat kaikkien tietoon, eivät lisäten siihen mitään, minkä heidän edeltäjänsä jättivät pois, vaan tähdentäen ajatuksiaan Pyhästä Hengestä raamatullisia todistuksia käyttäen niitä vastaan, jotka yrittivät päästä eroon hänen suvereniteetistaan. Ja niiden vuoksi, jotka yrittivät saastuttaa ekonomian mysteerin ja häpeämättömästi ja järjettömästi väittävät, että hän joka syntyi pyhästä neitsyt Mariasta, oli pelkkä ihminen, se on hyväksynyt siunatun Kyyrilin, Aleksandrian kirkon paimenen kokouskirjeet Nestoriukselle ja itäläisille sopivina Nestoriuksen hullun järjettömyyden kumoamiseksi ja tulkinnan tarjoamiseksi niille, jotka uskonkiivaudessaan haluavat ymmärtää pelastavan uskontunnustuksen. Näihin se on sopivasti lisännyt harhauskoisia vastaan ja oikeiden oppien vahvistamiseksi suurimman ja vanhemman Rooman priimakselta, mitä siunatuimmalta ja mitä pyhimmältä Arkkipiispalta Leolta kirjeen, joka on kirjoitettu pyhälle Arkkipiispa Flavianille Eutykheen pahamielisyyden hiljentämiseksi, koska se on yksimielinen suuren Pietarin tunnustuksen kanssa ja jonka takana yhdessä olemme. Se vastustaa niitä, jotka yrittävät repiä ekonomian mysteerin kahdeksi pojaksi; ja se karkottaa papistosta ne, jotka kehtaavat sanoa, että Ainosyntyisen jumaluus voi kärsiä, ja se vastustaa niitä, jotka kuvittelevat Kristuksen kahden luonnon olevan sekoittuneita tai yhdistyneitä; ja se karkottaa ne, joilla on hullu ajatus, että se palvelijan muoto, jonka hän otti meiltä, on taivaallisen tai jonkin muunlaisen olennon muoto; ja se erottaa ne, jotka sepittävät Herralle kaksi luontoa ennen liittoa mutta kuvittelevat yhden luonnon liiton jälkeen. Joten seuraten pyhiä isiä me kaikki opetamme yhdellä äänellä tunnustuksen yhdestä ja samasta Pojasta, Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta: täydellinen jumaluudessa ja täydellinen ihmisyydessä, tosi Jumala ja tosi ihminen, jolla oli ajatteleva sielu ja ruumis; samaa olemusta Isän kanssa jumaluudessaan, ja samaa olemusta meidän kanssamme ihmisyydessään; meidän kaltaisemme joka suhteessa syntiä lukuunottamatta; syntynyt ennen aikojen alkua Isästä jumaluudessaan, ja sama viimeisinä aikoina meidän ja meidän pelastuksemme tähden Mariasta, neitsyestä Jumalan kantajasta ihmisyydessään; yksi ja sama Kristus, Poika, Herra, ainosyntyinen, tunnustettu kahdessa luonnossa joiden välillä ei ole sekoittamista, ei muutosta, ei jakamista, ei erottamista; missään yhteydessä luontojen välinen ero ei poistunut liiton kautta, vaan pikemminkin luonnon omintakeisuudet säilyivät ja tulevat yhteen yhdessä persoonassa ja yhdessä elävässä olennossa; häntä ei tule erottaa tai jakaa kahdeksi persoonaksi, vaan hän on yksi ja sama ainosyntyinen Poika, Jumala, Sana, Herra Jeesus Kristus, aivan kuten profeetat opettivat alusta asti hänestä, ja kuten Herra Jeesus Kristus itse opetti meitä, ja kuten isien uskontunnustus välitti sen meille. Koska olemme muotoilleet nämä asiat kaikella mahdollisella tarkkuudella ja huomiolla, pyhä ja yleinen kokous on päättänyt, että kenelläkään ei ole lupaa tuottaa tai edes kirjoittaa tai tehdä mitään muuta uskontunnustusta tai ajatella tai opettaa toisin. Koskien niitä, jotka uskaltavat joko luoda toisen uskontunnustuksen tai jopa julistaa tai opettaa tai antaa eteenpäin toisen uskontunnustuksen niille, jotka tahtovat kääntyä hellenismistä tai juutalaisuudesta tai mistä tahansa harhaopista tunnustamaan totuuden: jos he ovat piispoja tai papistoa, piispat tulee panna viralta piispuudesta ja papiston jäsenet papistosta; jos he ovat munkkeja tai maallikoita, heidät tulee erottaa.