Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Rock

Rock

Rock on 1950-luvulla syntynyt populaarimusiikin tyyli, joka jakautuu useisiin alalajeihin. Rock-musiikin keskeisimpiin soittimiin kuuluvat rummut, sähköbasso ja erityisesti sähkökitara. Sana "rock" on lyhennys termistä "rock and roll", joka on rockin ensimmäisen suuntauksen nimi. Rock on muun populaarimusiikin ohessa keskeinen osa länsimaista nuorisokulttuuria.

Historia

Rock syntyy 1950-luvulla

Rock syntyi Yhdysvalloissa 1950-luvulla. Se perustui tyylinä rhythm and blues -musiikin räväköiden piirteiden korostamiseen. Rockille myöhemmin tyypillinen särjetty kitarasoundi ei vielä kuulunut 1950-luvun musiikkiin, mutta rockin perusasenne - vauhdikkuus, räväkkyys ja tiukka yhteys nuorisokulttuuriin - oli jo musiikissa läsnä. 1950-luvun rock and rollin edustajia olivat esimerkiksi Elvis Presley, Chuck Berry ja Buddy Holly. Vuosikymmenen lopussa syntyy myös Dick Dalen ja Duane Eddyn johdolla instrumentaalinen, letkeää rytmiä painottanut rockin suuntaus, jota kutsutaan surf -musiikiksi.

1960-luvun monet muutokset

1960-luvulla rock muutti kovasti muotoaan. Tärkeä muutos rockin soundissa oli se, että särjetty sähkökitaran soundi tuli nyt keskeiseen asemaan. Samoin jo vuosikymmenen alkaessa sähköbasso korvasi akustisen pystybasson. Rhythm and bluesista otettiin edelleen paljon vaikutteita. Monet artistit varsinkin Englannissa hakivat vaikutteensa vielä kauempaa vanhasta bluesista. Vuosina 1963 - 1965 The Beatlesin siivittämä brittiläinen rock-musiikki nousi sekä innovatiivisuudessa että kaupallisessa menestyksessä maailman huipulle. The Beatlesin ohella merkittäviä brittiyhteitä olivat muun muassa The Rolling Stones, The Kinks, The Who ja Cream. Yksi tärkeä vaikutin rockille oli myös folkmusiikki. Folkin uusi tuleminen ja siihen perustuva folk rock olivat 1960-luvun musiikin keskeisiä ilmiöitä. Nykyaikaisen, vakavasti otettavan rocklyriikan isänä pidetään folk-artistina aloittanutta Bob Dylania. The Byrds oli toinen amerikkalaisen folk rockin klassikko. Blues- ja folk-vaikutteisen rockin rinnalle syntyi vuosina 1966 ja 1967 hippikulttuurin myötä psykedeelinen rock, jossa tietoisesti tavoiteltiin omaperäisiä sävellyksiä, sanoituksia ja soundeja. Psykedeelisen "happorockin" suuriin nimiin lukeutui esimerkiksi yhdysvaltalainen kitarataituri Jimi Hendrix. Hänen antamallaan esikuvalla oli suuri merkitys kokeelliselle rockille ja raskaalle rockille. Muita amerikkalaisia 1960-luvun rock-legendoja olivat mm. ensimmäinen naispuolinen rock-tähti Janis Joplin, synkeä The Doors ja hippihenkinen Jefferson Airplane. 1960-luvun amerikkalaisen rockin historiaan kuuluvat myös ns. kulttiyhtyeet, joiden musiikki oli usein liian hyökkäävää 1960-lukulaiseen makuun, ja jotka alkoivat saada laajaa huomiota osakseen vasta toimintansa jo päätyttyä. Tällaisia olivat esimerkiksi The Velvet Underground ja MC5.

1970-luvun alun uudet tyylit

1960- ja 1970-luvun vaihteessa rockissa yhä lisääntyvä kokeellisuus johti progressiivisen rockin syntymiseen. Progressiivinen rock jatkoi psykedeeliselle rockille tyypillistä musiikin tietoisen omaperäisen kehittämisen linjaa. Progressiivista rockia edustivat esimerkiksi yhtyeet King Crimson, Yes ja Jethro Tull. Osittain progressivisen rockin piiriin kuului myös Pink Floyd, joka oli 1970-luvun menestyneimpiä yhtyeitä. Toinen psykedeelisen rockin perillinen oli heavy metal, joka syntyi Black Sabbathin ja Led Zeppelinin kaltaisten yhtyeiden myötä. Hevissä tärkeää oli raskaan soundin painottaminen. Hevi erkani pian omaksi metallimusiikin traditiokseen, joka nähdään usein muusta rockista selvästi erillisenä. 1970-luvun alussa myös monet jazz-muusikot innostuivat rock-soundista ja ns. fuusiojazzin parissa perustettiin "jazz-rockia" soittavia yhtyeitä. Jimi Hendrixin aloittaman "funk rockin" parissa myös mustat artistit (merkittävimpänä Funkadelic-yhtye) kokeilivat rock-musiikin soundeja. 1970-luvun alun ilmiöihin lukeutui myös melodramaattinen glam rock, joka korosti rockin visuaalisuutta ja tähtikulttia, usein ironisella ja seksuaali-identiteettejä sekoittavalla tavalla. Musiikillisesti glam rock lähestyi toisinaan heavy metalia. Tyylin kuuluisimmat edustajat olivat David Bowie ja Marc Bolan. Yhdysvalloissa säilyi folk rockin perinne, jota 1970-luvulla vaalivat muun muassa Joni Mitchell ja Neil Young. The Eagles popularisoi country rockin. Bruce Springsteen vei kantaaottavan lauluntekijän perinnettä urbaanimpaan suuntaan. Carlos Santana teki suosituksi latinalaisamerikkalaisen populaarimusikin ja rockin fuusion. Yhdysvaltojen "syvästä etelästä" nousi southern rock, jota edusti muun muassa Allman Brothers Band.

Punk rockin synty

1970-luvun puolivälin jälkeen progressiivinen rock alkoi menettää vauhdilla suosiotaan. Samalla päätään nosti yksinkertaisempi punk-musiikki, joka otti taas vaikutteita perinteisestä rock and rollista ja amerikkalaisesta underground-musiikista. Punkia voitiin soittaa joko humoristisella tai poliittisella asenteella. Musiikki synnytti uuden alakulttuurin muodon, jonka edustajia kutsutaan punkkareiksi. Tärkeimpiä punk-yhteitä olivat yhdysvaltalainen Ramones sekä brittiläiset Sex Pistols ja The Clash. Punkin rinnalla kehittyi hillitympi uuden aallon rock, jonka pohjalta syntyi monenlaisia tyylisuuntia. Esimerkkejä suosituista uuden aallon edustajista olivat urbaanin kovapintainen The Jam, synkeän goottirockin pioneeri Joy Division ja muodikkaita reggae-vaikutteita hyödyntänyt The Police. Luonnollisesti uuden aallon ulkopuoleltakin nousi maineeseen joitakin yhtyeitä: esimerkkinä mainittakoon blues-pohjaista stadion rockia esittänyt Dire Straits.

1980-luku

1980-luvun alkua rockin kentällä hallitsivat vielä uuden aallon perilliset. Vuosikymmenen jälkipuolella rockin valtavirtaan nousivat mm. U2:n suurieleinen stadionrock sekä ja Guns N' Rosesin glam-henkinen hard rock. Myös uuden nousun kokenut ja moniksi eri tyylilajeiksi hajonnut heavy metal oli erittäin suosittua. Perinteisen "melodisen" heavy metalin uutta suuntausta edusti mm. Iron Maiden. Tämän tyylin rinnalle syntyi hardcore-punkin vaikutuksesta thrash metalin kaltaisia hyökkäävämpiä tyylejä.

1990-luku ja 2000-luvun alku

1990-luvun alun ehkä merkittävin rock-tyyli oli Nirvanan esiin nostama grunge ja muu vaihtoehtorock, joka syrjäytti 1980-luvulla hallinneen "tukkahevin". Vaihtoehtorock sisälsi monia erilaisia tyylejä, joka olivat kehittyneet Yhdysvalloissa 1980-luvun mittaan ja nousivat nyt rockin valtavirtaan. Esimerkkejä 1980-luvulla aloittaneista, mutta vasta nyt suuren yleisön tietoisuuteen lopullisesti nousseista vaihtoehtorockin edustajista olivat Red Hot Chili Peppers ja R.E.M.. Ensin mainittu sekoitti 1970-luvun alusta juontuvaan funk rockiin rap-vaikutteita ja jälkimmäinen edusti vaihtoehtorockin pehmeämpää, folk-henkistä suuntaa. Metallican ja Faith No Moren kaltaiset yhtyeet puolestaan viitoittivat raskaan rockin uusia suuntaviivoja. 1990-luvun mittaan rockissa saivat yhä suuremman jalansijan kierrätystyylit, jotka jäljittelevät aikaisempien vuosikymmenten musiikkia. Esimerkkejä tästä ovat 1990-luvun puolivälin brittipop ja 2000-luvun alun garage rock ja post-punk.

Rockin tyylisuuntia


- alternative rock
- brittipop
- folk rock
- glam rock
- garage rock
- goottirock
- grunge
- hard rock
- industrial
- poprock
- Post-Rock
- progressiivinen rock
- punk
- psykedeelinen rock
- rap rock
- rock and roll
- rockabilly
- suomirock
- southern rock

Sitaatteja

"This record should be played loud" (Tätä levyä kuuluu soittaa lujaa) :– Rolling Stones -yhtyeen Let It Bleed -levyn kansiteksti. "LEVYÄ ON SOITETTAVA PIRUN LUJAA, PITÄÄHÄN NAAPURINKIN KUULLA. EI NE SEINÄT SIITÄ HAJOO." :– Hurriganesin Rock 'n' Roll All Night Long -levyn kannesta. "Olla tässä ja nyt" :– John Lennonin vastaus kysymykseen rockin tarkoituksesta "En tiedä musiikista mitään. Minun alallani ei tarvitse" :– Elvis Presley

Katso myös


- luettelo rock-yhtyeistä Luokka:Rock ja:%E3%83%AD%E3%83%83%E3%82%AF%E3%83%B3%E3%83%AD%E3%83%BC%E3%83%AB

Populaarimusiikki

Populaarimusiikilla tarkoitetaan laajan käsityksen mukaan kaikkea sellaista musiikkia, joka omana aikanaan on ollut suuren yleisön suosiossa. Esimerkiksi suuri osa taidemusiikista oli ilmestyessään populaarimusiikkia. Suppeamman käsityksen mukaan populaarimusiikki on nykyaikana suosittua, suuren yleisön kuuntelemaa ja levylistoilla näkyvää musiikkia, kuten poppia ja rockia. Tässä jälkimmäisessä määritelmässä ei klassista musiikkia eikä myöskään yleensä jazzia, bluesia ja etnistä musiikkia lasketa populaarimusiikkiin kuuluvaksi. Hieman marginaalisemmatkin rock- ja pop-musiikista erkaantuneet tyylit, kuten vaikka metallimusiikki äärimmäisine muotoineen, lasketaan kuitenkin populaarimusiikiksi. Populaarimusiikin synty voidaan ajoittaa 1800-luvun puoliväliin, kun teollistumisen seurauksena ihmiset hylkäsivät kotiseutunsa (ja samalla kansanmusiikin) muuttaessaan kaupunkeihin. Taidemusiikin ja kansanmusiikin väliin syntyi vähitellen oma tyylisuuntansa, joka vastasi aluksi lähinnä nykyistä viihdemusiikkia. Se levisi nopeasti aluksi nuottien ja myöhemmin äänitteiden sekä medioiden mukana. 1950-luvulla syntyneen rock and roll -musiikin myötä populaarimusiikki kytkeytyi vahvasti nuorisokulttuuriin. Populaarimusiikilla, ainakin sen tavanomaisimmilla tyyleillä, on nykyään varsin arvostettu asema yhteiskunnassa, joskin monet taidemusiikin ja jazzin parissa toimivat ihmiset pitävät sitä selvästi toisarvoisena. Populaarimusiikilla on Suomessa nykyään myös koulujen musiikinopetuksessa usein hallitseva asema, ja sitä opetetaan harrastelijoille ja ammattilaisille omissa oppilaitoksissaan (jazz -musiikkia voidaan opettaa samassa laitoksessa).

Tyylilajeja (suppean tulkinnan mukaan)


- Country
- Elektroninen populaarimusiikki
  - Ambient
  - Dance
  - Syntikkapop
  - Tekno
- Etnopop
- Folkmusiikki
- Gospelmusiikki
- Intialainen elokuvamusiikki
- Laulelmamusiikki
- Popmusiikki
- Rai
- Reggae
- Rock
- Rhythm and blues -traditio
  - Soul
  - Funk
  - Hip hop -musiikki
- Työväenmusiikki
- Viihdemusiikki Luokka:Musiikki ja:ポピュラー音楽

Rumpusetti

Rumpusetti sai muotonsa 1900-luvun alkupuoliskolla. Useimmiten settiin kuuluu virvelirumpu, kaksi tai useampi tom-tomia, bassorumpu ja lautaset. Bassorumpua poljetaan pedaalilla, kun taas muita rumpuja sekä lautasia lyödään kapuloilla tai vispilöillä.

Virveli

Virveli eli snare on marssimusiikista tuttu rämisevää ääntä tuottava rumpu. Räminä saadaan aikaan metallisista jousista muodostuvalla virvelimatolla, joka nostetaan virvelikoneiston avulla rummun alakalvoa vasten. Virveleitä valmistetaan metallista tai puusta, lähinnä koivusta tai vaahterasta. Luokka:Lyömäsoittimet ja:ドラムセット

Nuorisokulttuuri

Alakulttuuri on joukko ihmisiä joilla on tunnusomaisia piirteitä, tapoja ja aatteita jotka erottavat heidät muista laajemman yhteisön tai makrokulttuurin jäsenistä. Makrokulttuuri voi olla esimerkiksi valtio tai kaupunki. Heitä yhdistää usein jokin yksittäinen tietty asia, kuten musiikki, vaatetus tai muu kiinnostuksen kohde. Alakulttuuri on kulttuurin sisällä oleva kulttuuri. Luokka:Kulttuurisosiologia ja:サブカルチャー th:วัฒนธรรมย่อย

1950-luku

Tapahtui vuosikymmenen aikana


- 1950–1953: Korean sota.
- 1950: Ensimmäiset formula-1 ajot ajettiin Englannin silverstonessa 13.toukokuuta
- 1952: Helsingin Olympialaiset pidettiin
- 1952: Suomi maksoi viimeiset sotakorvaukset Neuvostoliitolle
- 1953: DNA:n rakenne selvitettiin.
- 1957: Sputnik 1, ensimmäinen satelliitti Luokka:1900-luku Luokka:1950-luku ko:1950년대 ja:1950年代 simple:1950s

Rhythm and blues

Rhythm and blues on afroamerikkalaisen populaarimusiikkiin traditio, jota voidaan myös rajoitetumpana terminä käyttää yhden tämän tradition musiikintyylin nimenä. Usein koko traditioon tai sen nykymuotoon viitatessa käytetään lyhennettä R&B. Termi "rhythm and blues" korvasi levylistojen nimissä aiemmin olleen rasistisena pidetyn termin, "race recordsin", 1940-luvun lopussa. Rhythm and blues musiikillisena traditiona kattaa afroamerikkalaisen musiikin 1940-luvulta alkaen jazzia ja gospelia lukuun ottamatta. Tähän traditioon kuuluvat moderni sähköinen blues, varsinainen rhythm and blues musiikki 1950-, ja 1960-luvuilta, doo wop, soul, funk, disco sekä hip hop/rap ja moderni elektronista tanssimusiikkia edustava "R&B".

Perinteinen rhythm and blues -musiikki

Varsinainen rhythm and blues -musiikki omana tyylinään on 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa afroamerikkalaista pop-musiikkia, joka ei kuitenkaan ole jazzia tai bluesia. Tähän tyyliin lukeutuvat esimerkiksi Ray Charlesin monet kappaleet, Muddy Watersin viihteellisempi tuotanto, James Brownin uran alkuvuosien kappaleet sekä yhtyeet kuten esimerkiksi Drifters. Tälle musiikille on tyypillistä kevyt rytmi, puhallinsektio, ja usein myös taustalaulajat. Tästä tyylistä myös erkaantui 1950-luvulla rock and roll -musiikki, joka oli rhythm and bluesia rajumpaa ja useimmiten nopeampaa. 1960-luvulla monet valkoisten yhtyeiden, kuten Rolling Stonesin, esittämät rock-kappaleet olivat itse asiassa sovituksia vanhoista rhythm and blues kappaleista. 1950-luvulla synytnyt doo wop oli varsin samantyylistä musiikkia kuin perinteinen rhythm and blues, mutta siinä painotettiin kuitenkin entistä enemmän vokaaliosuuksia ja sitä esittivät muutamien laulajien ryhmistä koostuvat yhtyeet, joita taustamuusikot säestivät. Doo wop oli suosittua 1950-luvun puolivälistä 1960-luvun alkuun asti.

R&B -tradition kehitys

Ray Charlesin ja James Brownin kaltaisten artistien toimesta rhythm and bluesiin ruvettiin yhdistelemään 1960-luvun alussa afroamerikkalaisesta gospel-musiikista tuttua "sielukkuutta", jolloin syntyi soul. Soul voi olla nopeiden gospel-kappaleiden tapaan rytmikästä musiikkia, muten useimmat soul-levyt on täytetty hidastempoisilla kappaleilla. James Brown ja Sly Stone jalostivat soulin monotonisemmaksi ja intensiivisempään rytmiin keskittyväksi funkiksi, josta tuli merkittävä tyyli 1970-luvulla. Hikinen funk ei kuitenkaan noussut suosiossa Marvin Gayen ja Stevie Wonderin kaltaisten souliin keskittyvien artistien ohitse. Varsinainen 1960-luvulla syntynyt rock-musiikki on pääasiassa valkoisten esittämää musiikkia, mutta funkin kautta myös jotkut mustat artistit lähestyivät musiikillaan rockia (ns. "funk-rock"). Funkin kaupallistettu ja suoraviivaistettu muoto oli 1970-luvun jälkipuoliskon disco-musiikki. Funkista kehittyi kuitenkin myös ei-kaupallisempi musiikillinen suuntaus, rap, jossa pääosaan nousi "rappaaminen" eli laulun ja puheen välimuotoa muistuttava itsensä kehuminen koneilla tehtyjen hitaiden rytmien päälle. Myös rap kaupallistui lopulta varsin nopeasti. Viimeistään rapin nousun myötä torvisektiot ja muut aidot soittimet saivat väistyä koneiden tieltä, vaikka tällaista kehitystä oli tapahtunut jo pitkin 1970-lukua. Disco-buumi loppui 1980-luvulle tultaessa, mutta kaupalliset tahot onnistuivat jalostamaan rapista listoilla menestyvää musiikkia. Rapin ohella tradition nykymuotoa edustaa pitkälti koneiden säestämä, "sielukkaasti" laulettu moderni tanssimusiikki, josta käytetään usein vain nimeä R&B.

Yhteenveto R&B tradition kehityksestä

1950-luku:
- perinteinen rhythm and blues musiikki
- sähkökitaralla soitettu "urbaani blues" nousee esiin
- doo wop tulee suosituksi vuosikymmenen puolessa välissä 1960-luku:
- soul syntyy vuosikymmenen alkaessa
- funk kehittyy vuosikymmenen lopussa 1970-luku:
- soul yhä suosituinta musiikkia
- funk jatkaa omana tyylinään
- disco syntyy vuosikymmenen puolessa välissä
- rap/hip hop syntyy vuosikymmenen lopussa 1980-luku ja siitä eteenpäin:
- tradition edustajista pinnalla ovat eniten rap sekä R&B:ksi kutsuttu moderni, usein koneilla tehty tanssimusiikki Luokka:Populaarimusiikki ja:リズム・アンド・ブルース

Elvis Presley

Elvis Aaron Presley (8. tammikuuta 1935 – 16. elokuuta 1977) oli aikakautensa tunnetuin rock-laulaja. Hän levytti hyvin monentyylistä musiikkia, mutta jäi historiaan ennen kaikkea rock and roll -laulajana, joka teki siitä huippusuositun musiikkilajin. Hän on yhä tänäkin päivänä kaikkien aikojen eniten levyjä myynyt artisti (mukaan lukien The Beatles).

Uran alkuajat

Presleyn ura alkoi pienestä Sun-levytysstudiosta. Rock and roll -musiikki tarvitsi läpilyöntiään varten vetovoimaisen valkoisen tähden. Esimerkiksi Bill Haley oli levyttänyt menestyneitä kappaleita, mutta hän ei ollut riittävän vetovoimainen hahmo tullakseen ilmiöksi nuorison keskuudessa. Elvis oli sopiva henkilö tähän tehtävään, ja hän levytti Sun-yhtiölle monia rock and rollin keskeisimpiä levytyksiä. Myöhemmin hän tutustui "eversti" Tom Parkeriin, josta tuli hänen managerinsa. Vaihto RCA Recordsille toi Elvikselle lisää näkyvyyttä, ja hän pääsi myös esiintymään televisiossa.

Suosio jatkuu armeijan jälkeen

Armeijavuodet (1958-1960) eivät estäneet Elvistä jatkamasta uraansa, ja hitit kuten A Big Hunk O' Love hallitsivat listoja. Paluu armeijasta Sinatra-showssa palautti Presleyn Stuck On Youn kera takaisin yleisön mieleen. Valitettavasti areenaesiintymiset saivat jäädä elokuvasopimuksen velvoittaessa. Uusien suosittujen yhtyeiden nousu ei uhannut Elviksen asemaa välittömästi. Yhdysvalloissa Elviksen ote listan kärjestä kirposi 1962, mutta Englannissa hänen levynsä nousivat kärkipaikoille vielä vuonna 1965.

Alamäkeä 1960-luvulla

Monet katsovat Elviksen äänen parantuneen vuosien myötä, mutta samalla hyvien levytysten katsottiin vähentyneen. Elvis ei säveltänyt koskaan kappaleitaan itse, ja hänelle lauluja tehneet säveltäjät eivät usein halunneet myydä tekijänoikeuksiaan Elvikselle. 1960-luvun kestäessä näytti siltä, että Elviksen parhaat päivät olivat auttamattomasti takanapäin.

Elokuvaurasta

Elviksen elokuvaura alkoi vuonna 1956 valmistuneessa Love Me Tenderissä. Tämä oli myös ainoa elokuva, jossa Elvis ei näytellyt pääosaa. Siinä missä 1950-luvun elokuvissa Elviksessä on havaittavissa kunnianhimoa näyttelemisen suhteen, 1960-luvulla hänen elokuvansa muuttuivat pelkiksi samaa kaavaa toistaviksi viihde-elokuviksi, joissa Elvis esitti roolihahmostaan huolimatta lähinnä itseään. Manageri Tom Parkerin neuvoteltua Elvikselle rahakkaat sopimukset elokuvayhtiö 20th Century Foxin kanssa, hänestä tuli Hollywoodin parhaiten ansaitseva elokuvanäyttelijä. Love Me Tenderistä Elvis ansaitsi 100 000 $, seuraavasta Loving You -elokuvasta 150 000 $ ja vielä kolmannesta Jailhouse Rock -elokuvasta 250 000 $. Palattuaan armeijasta Frank Sinatran TV-show sai 125 000 $ summalla Elviksen vieraakseen kuudeksi minuutiksi. Vuonna 1973 Elvis palkittiin Kultainen maapallo -palkinnolla (Golden Globe) parhaasta dokumenttielokuvasta (Elvis on Tour). ELOKUVA- ja TV-PALKKIOT - Elvis: Aloha from Hawaii (1973) (TV) 450,000 $ - Elvis: That's the Way It Is (1970) $500,000 + 60 % tuotosta - Paradise, Hawaiian Style (1966) $225,000 + 50 % tuotosta - Tickle Me (1965) 750,000 $ - Girl Happy (1965) 500,000 $ + 50 % tuotosta - Viva Las Vegas (1964) 500,000 $ + 50 % tuotosta - Fun in Acapulco (1963) 500,000 $ + 50 % tuotosta - It Happened at the World's Fair (1963) 500,000 $ + 50 % tuotosta - Follow That Dream (1962) 500,000 $ + 50 % tuotosta - Blue Hawaii (1961) 175,000 $ - G.I. Blues (1960) 175,000 $ + osuus tuotosta - Frank Sinatra's Welcome Home Party for Elvis Presley (1960) (TV) 125,000 $ - Jailhouse Rock (1957) 250,000 $ - Loving You (1957) 150,000 $ - Love Me Tender (1956) 100,000 $ (Lähde: Internet Movie Database, 25.10.2005)

Elvis tekee paluun

Vuoden 1968 jouluna Elvis teki onnistuneen paluun. Elviksen managerin ideana oli tuottaa televisiolevitykseen show, jossa smokkiin pukeutunut Elvis esittää kauneimpia joululauluja. Tämä oli kuitenkin ohjaajaksi palkatun Steve Binderin ja Elviksen mielestä huono idea. Yhdessä he ryhtyivät managerin tietämättä toteuttamaan rock & rollia ja gospelia sisältävän TV-show:ta, joka tuli muuttamaan musiikkimaailman. Lauluntekijä Neil Diamond halusi Elviksen nyt levyttävän yhden hänen kappaleistaan. Tuloksena oli kauniina pidetty levytys The Grass Don't Pay No Mind. Vuosina 1968 ja 1969 Elviksen levytykset olivat tyyliltään aiempaan lähempänä soul -musiikkia, sillä "rantapoikien" letkeä musiikki oli mennyt pois muodista eikä sitä esittämällä voinut enää saada uskottavuutta. Ihmiset ostivat taas Elviksen levyjä, ja tunnetuin single tältä kaudelta on ilmeisesti Suspicious Minds.

1970-luku

Elvis teki useamman vuoden sopimuksen Las Vegasin International-hotellin (myöh. Hilton) kanssa ja esiintyi siellä neljän viikon ajan kahdesti vuodessa. Samalla Elvis jatkoi konsertointia ahkerasti ja teki satamäärin levytyksiä. Jotkut ovat sitä mieltä, että nämä 1970-luvun ensimmäiset vuodet toivat yleisölle parhaan Elviksen koskaan: laulaminen sujui mainiosti vuosien saatossa kypsyneen äänen myötä, ja esiintyminen oli räjähtävän dynaamista. Tämän ajan levytyksiin kuuluivat esimerkiksi The Wonder Of You, It's Only Love, Burning Love, I Got The Feelin' In My Body ja The First Time I Ever Saw Your Face.

Elvis luhistuu

Lopulta, noin syyskuusta 1974 eteenpäin, Elviksen elämä tuntui riistäytyvän hallinnasta lääkkeiden väärinkäytön seurauksena. Hänen avioliittonsa oli kariutunut ja hän kärsi masennuksesta ja lihavuudesta. Myös maksa- ja sydänvaivat olivat tulleet ongelmaksi. Vuonna 1977 Elvis teki vielä tiheään tahtiin suurkonsertteja ympäri Yhdysvaltoja, joiden yleisömäärä vaihteli 10 000 ja 20 000 välillä. Samalla kuvattiin Rapid Cityn ja Omahan konserteista Elvis in Concert -TV-show, joka jäi Elviksen viimeiseksi. Elvis ehti kuolla ennen ohjelman valmistumista. Elviksen viimeiseksi levytykseksi jäi haikea "He'll Have to Go" -balladi, joka äänitettiin lokakuun lopussa 1976. Hän kuoli 16. elokuuta vuonna 1977 42-vuotiaana virallisesti sydänkohtaukseen kotonaan Gracelandissa. Hänet haudattiin jo 18. päivänä väliaikaisesti yleiselle hautausmaalle, mutta haudanryöstöyrityksenkin vuoksi hänet siirrettiin 500 kiloa painaneen arkkunsa kanssa kotinsa Gracelandin takapihalle Meditation Gardeniin, jonne siirrettiin myös hänen äitinsä Gladys Presley. Myöhemmin samaan paikkaan haudattiin isä Vernon Presley ja Elviksen isoäiti.

Hyväntekijä

Pian Elviksen kuoltua hyväntekeväisyysjärjestöt huomasivat, että lahjoitussummat olivat huomattavasti pienentyneet, kun yksityishenkilöistä yksi eniten lahjoittaneista oli kuollut. Joulua rakastanut Elvis valitsi joulun alla 50 eri hyväntekeväisyyskohdetta, joille lahjoitti merkittäviä summia (parhaimmillaan 50 000 $). Maailman katsotuin televisio-ohjelma, Aloha from Hawaii, oli Elviksen konsertti Kui Leen syöpäsäätiön hyväksi.

Discografia

Albumit: 1956 Elvis Presley // Elvis 1957 Loving You // Elvis' Christmas Album 1958 Elvis' Golden Records, Vol 1 // King Creole 1959 For Lp Fans Only // A Date With Elvis // 50.000.000 Elvis Fans Can't Be Wrong (Elvis' Golden Records vol.2) 1960 Elvis Is Back // G.I. Blues // His Hand In Mine // 1961 Something For Everybody // Blue Hawaii 1962 Pot Luck // Girls! Girls! Girls! 1963 It Happened At The World's Fair // Elvis' Golden Records, Vol 3 // Fun In Acapulco 1964 Kissin' Cousins // Roustabout 1965 Girl Happy // Elvis for Everyone // Harum Scarum 1966 Frankie and Johnny // Paradise, Hawaiian Style // Spinout 1967 How Great Thou Art // Double Trouble // Clambake 1968 Elvis' Golden Records, Vol 4 // Speedway // Elvis NBC-Tv Special 1969 From Elvis in Memphis // Elvis in Person (From Vegas To Memphis) // Back in Memphis 1970 On Stage // That's the Way it is 1971 Elvis Country // Love Letters from Elvis // Elvis Sings The Wonderful World Of Christmas 1972 Elvis Now // He Touched Me // Elvis As Recorded At Madison Square Garden 1973 Aloha from Hawaii Via Satellite // Elvis (Fool) // Raised on Rock 1974 Good Times // Elvis As Recorded Live On Stage In Memphis 1975 Promised Land // Elvis Today 1976 From Elvis Presley Boulevard In Memphis 1977 Moody Blue Singlet: 1954 That's All Right Mama / Blue Moon Of Kentucky Good Rockin' Tonight / Don't Care If The Sun Don't Shine 1955 Milk Cow Blues Boogie / Your A Heartbreaker I'm Left, You're Right, She's Gone / Baby Lets Play House Mystery Train / Forget To Remember To Forget 1956 Heartbreak Hotel / I Was The One Blue Suede Shoes / Tutti Frutti I Want You I Need You I Love You / My Baby Left Me Hound Dog / Don't Be Cruel I'm Counting On You / I Got A Woman I’ll Never Let You Go / I’m Gonna Sit Right Down And Cry Trying To Get To You / I Love You Because Blue Moon / Just Because Money Honey / One Sided Love Affair Shake Rattle And Roll / Lawdy Miss Clawdy Love Me Tender / Any Way You Want Me 1957 Too Much / Playing For Keeps All Shock Up / That’s When Your Heartbreak Begins Teddy Bear / Loving You Jailhouse Rock / Treat Me Nice Don’t / I Beg Of You 1958 Where My Ring Around You Neck / Dontcha Think Its Time? Hard Headed Woman / Don’t Ask Me Why King Creole / Trouble / Young Dreams / Crawfish / Dixieland Rock One Night / I Got Stung 1959 A Fool Such As I / I Need Your Love Tonight A Big Hunk O Love / My Wish Came True 1960 Stuck On You / Fame And Fortune Its Now Or Never / Mess Of Blues Are You Lonesome Tonight / I Gotta Know 1961 Surrender / Lonely Man I Feel So Bad / Wild In The Country Little Sister / His Latest Flame Can’t Help Falling In Love / Rock-A-Hula Baby 1962 Good Luck Charm / Anything That’s Part Of You She’s Not You / Just Tell Her Jim Said Hello Return To Sender / Where Do You Come From? 1963 One Broken Heart For Sale / They Remind Me Too Much Of You You’re The Devil In Disguise / Please Don’t Drag That String Around Bossa Nova Baby / Witchcraft Kiss Me Quick / Suspicion 1964 Kissin’ Cousins / It Hurts Me Viva Las Vegas / What’d I Say Such A Night / Never Ending Ain’t That Loving You Baby? / Ask Me Blue Christmas / Wooden Heart 1965 Do That Clam / You’ll Be Gone Crying In The Chapel / I Believe In The Man In The Sky (Such An) Easy Question / It Feels Right I’m Yours / Long Lonely Highway Puppet On A String / Wooden Heart Blue Christmas / Santa Claus Is Back In Town 1966 Tell Me Why / Blue River Joshua Fit The Battle / Known Only To Him Milky White Way / Swing Down Sweet Chariot Frankie And Johnny / Please Don’t Stop Lovin’ Me Love Letters / Come What May Spinout / All That I Am If Every Day Was Like Christmas / How Would You Like To Be? 1967 Indescribably Blue / Fools Fall In Love Long Legged Woman / That’s Someone You’ll Never Forget There’s Always Me / Judy Big Boss Man / You Don’t Know 1968 Guitar Man / High Heel Sneakers U.S Male / Stay Away Joe You’ll Never Walk Alone / We Call On Him Let Yourself Go / Your Time Hasn’t Come Yet Baby A Little Less Conversation / Almost In Love If I Can Dream / Edge Of Reality 1969 Memories / Charro How Thou Art / His Hand In Mine In The Ghetto / Any Day Now Clean Up Your Own Back Yard / The Fair Is Moving On Suspicious Minds / You’ll Think Of Me Don’t Cry Daddy / Rubberneckin’ 1970 Kentucky Rain / My Little Friend The Wonder Of You / Mama Liked The Roses I’ve Lost You / The Next Step Is Love You Don’t Have To Love Me / Patch It Up I Really Don’t Want To Know / There Goes My Everything 1971 Rags To Riches / Where Did They Go Lord Live / Only Believe I’m Leavin’ / Heart Of Rome Its Only Love / The Sound Of Your Cry Merry Christmas Baby / O Come All Ye Faithful 1972 Until Its Time For You To Go / We Can Make The Morning Bosom Of Abraham / He Touched Me An American Trilogy / The First Time I Ever Saw Your Face Burning Love / It’s A Matter Of Time Separate Ways / Always On My Mind 1973 Steamroller Blues / Fools Raised On Rock / Fool 1974 I’ve Got A Thing About You Baby / Take Good Care Of Her If You Talk In Your Sleep / Help Me Promised Land / Its Midnight My Boy / Thinking About You 1975 T-R-O-U-B-L-E / Mr Songman Bringing It Back / Pieces Of My Life 1976 Hurt / For The Heart Moody Blue / She Thinks I Still Care 1977 Way Down / Pledging My Love EP:t 1956 Elvis Presley Elvis Presley (tupla-EP) Heartbreak Hotel Elvis Presley The Real Elvis Anyway You Want Me Elvis vol. 1 Love Me Tender Elvis vol. 2 1957 Strictly Elvis Peace in the Valley Just for You Loving You vol. 1 Loving You vol. 2 Jailhouse Rock Elvis Sings Christmas Songs 1958-1959 King Creole vol. 1 King Creole vol. 2 Elvis Sails (lehdistötilaisuus 22.9.1958) Christmas With Elvis A Touch Of Gold vol. 1 (1959) A Touch Of Gold vol. 2 (1959) 1960 A Touch Of Gold 1961 Elvis by request 1962 Follow That Dream Kid Galahad 1964 Viva Las Vegas 1965 Tickle Me 1966 Frankie And Johnny Paradise Hawaiin Style Spinout 1967 Easy Come Easy Go Elokuvat: 1956 Love Me Tender - Rakasta minua hellästi 1957 Loving You - Kiihkeitä rytmejä Jailhouse Rock - Rock'n Roll suosikki 1958 King Creole - Kitara kainalossa 1960 G.I. Blues - Cafe Europa Flaming Star - Puoliverinen 1961 Wild in the Country - Kapinallisen laulu Blue Hawaii - Sininen Hawaiji 1962 Follow That Dream - Elä elämäsi laulaen Kid Galahad - Nyrkkeilysankari Kid Galahad Girls! Girls! Girls! - Tyttöjä! Tyttöjä! Tyttöjä! 1963 It Happened At The World's Fair - Sydän tarjolla Fun In Acapulco - Rytmiä ja riemua Acapulcossa 1964 Kissin' Cousins - Suukkottelevat serkukset Viva Las Vegas Roustabout - Huoleton kulkuri 1965 Girl Happy - Tyttöjen Elvis Tickle Me - Kutita minua Harum Scarum - Elvis ja 1001 yötä 1966 Frankie And Johnny - Frankie ja Johnny Paradise Hawaiian Style - Hula-Hula paratiisi Spinout - Loma Kaliforniassa 1967 Double Trouble - Ansa Elvikselle Easy Come Easy Go - Kalifornian paratiisi Clambake - Vauhtia ja vedenneitoja 1968 Stay Away, Joe - Painu pois, Joe Speedway - Vauhtihullut Live A Little, Love A Little - Tytöstä tyttöön 1969 Charro The Trouble With Girls - Tytöistä on pelkkää harmia 1970 Change Of Habit Elvis - That's the Way it is 1973 Elvis On Tour - Elvis kiertueella

Tilastoja


- Noin 731 laulua
- Noin 1178 levytystä
- 63 kulta-singleä
- 43 platina-albumia
- 19 multiplatinalevyä (v. 1999)
- 37 kulta-albumia
- 33 elokuvaa
- Elviksen menestynein single oli "Hound Dog / Don`t Be Cruel" vuodelta 1956. Se oli ykkössijalla peräti 11 viikkoa.
- 3 Grammy-palkintoa, joista kaikki hengellisestä musiikista: How Great Thou Art (LP) vuonna 1967, He Touched Me (LP) vuonna 1972 ja How Great Thou Artin live-versio vuodelta 1974.
- Yli 1 000 000 000 myytyä levyä jo 1980-luvulla, 2000-luvulla luku on reilusti yli miljardin
- Elviksen tv-show on yhä maailman menestynein tv-show, kun sitä seurasi huimat 1,5 miljardia ihmistä tuon ajan 4,5 miljardista ihmisestä.
- Yli 1 200 Elvis-kirjaa oli julkaistu vuoteen 2002 mennessä.
- Noin 600 yhä aktiivisesti toimivaa Elvis-fanclubia (Maailmanennätys)
- Vuonna 1993 julkaistua Elvis-postimerkkiä on myyty 500 miljoonaa kappaletta, ja se on maailman myydyin postimerkki.
- Elvis on 2005 Forbes-lehden eniten ansaitsevien kuolleitten listan ykkössijalla jo viidettä kertaa peräkkäin. Elviksen perikunta sai vuonna 2004 45 miljoonaa dollarin tulot levyistä ja tekijänoikeuksista.

Linkkejä


- [http://www.elvis.com Elvis.com The Official Site]
- [http://www.elvis.se8.org Welcome To My World] Suomen laajin Elvis-sivusto Presley, Elvis Presley, Elvis Presley, Elvis ja:エルヴィス・プレスリー simple:Elvis Presley

Buddy Holly

Buddy Holly (Charles Hardin Holley; s. 7. syyskuuta 1936, Lubbock, Texas – k. 3. helmikuuta 1959, lento-onnettomuudessa lähellä Mason Cityä, Iowassa) oli yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä, kitaristi ja yksi rockin pioneereista. Holly aloitti uransa The Crickets - taustayhtyeen kanssa mutta esiintyi myöhemmin sooloartistina. Holly oli yksi ensimmäisistä valkoisista rock-muusikoista joka sävelsi itse musiikkinsa. Hän kehitti rock and roll - musiikkia musiikillisesti ja tuotannollisesti haastavampaan suuntaan mm. käyttämällä klassisen musiikin instrumentteja ja kuoroa. Hollyn tunnetuimpia kappaleita ovat läpimurtosingle That'll be the day, Peggy Sue, Oh Boy ja Not Fade Away. Hän julkaisi myös Paul Ankan säveltämän It Doesn't Matter Anymore - laulun. Holly vaikutti merkittavästi Beatlesin ja Rolling Stonesin musiikkiin. Beatles teki coverin Words of Love - kappaleesta, John Lennon Peggy Sue-kappaleesta ja Rolling Stones Not Fade Away - kappaleesta. Buddy Holly kuoli 3. helmikuuta 1959 traagisessa lento-onnettomuudessa lähellä Clear Lakea Iowassa, jossa kuolivat myös Ritchie Valens ja Big Bopper. Onnettomuuden syy oli pilotin kokemattomuus instrumenttilennossa lumisateessa. Päivä tunnetaan nimellä Päivä jona musiikki kuoli "The day music died" koska rock'n'rollin 1950-luvun kukoistuskausi päättyi samoihin aikoihin. Holly oli naimisissa Maria Elena Hollyn kanssa. Maria Elena sai keskenmenon Hollyn kuoleman jälkeen, joten Hollyllä ei ole jälkeläisiä.

Valikoidut levyt


- "That'll Be The Day" – 1957
- "Peggy Sue" – 1957
- "Everyday" – 1957
- "Oh Boy!" – 1957
- "Not Fade Away" – 1957
- "Maybe Baby" – 1958
- "Rave On" – 1958
- "Heartbeat" – 1958
- "Well All Right" – 1958
- "It Doesn't Matter Anymore" – 1959
- "Raining In My Heart" – 1959
- "Peggy Sue Got Married" – 1959
- "Crying, Waiting, Hoping" – 1959
- "True Love Ways" – 1960
- "Reminiscing" – 1962
- "Bo Diddley" – 1963
- "Brown Eyed Handsome Man" – 1963

Kirjallisuutta


- Pasi Lehtomaa: Buddy Holly. Julkaisussa Pop. Levyjenkeräilijän erikoislehti, ISSN 1456-1964, 2004 n:o 5 sivut 4–15.

Aiheesta muualla


- [http://www.buddyholly.com/ Virallinen web-sivu]
- [http://buddyhollygermany.homepage.t-online.de/ Kansainvälinen Buddy Holly - sivusto]
- [http://www.fiftiesweb.com/crash.htm Day the Music Died; tietoa lento-onnettomudesta]
- [http://www.chez.com/gvignal/recording%20trip_1.htm Tietoa kaikista Hollyn levytyspaikoista] Holly, Buddy Holly, Buddy

Surf

Surf on 1960-luvun alussa Amerikassa syntynyt pop-musiikin tyyli. Surf on enimmäkseen instrumentaalimusiikkia, joka perustuu rock and rolliin ja nopeatempoisiin blues kappaleisiin. Melodiat rakentuvat usein blueskaavan ympärille tai kallistuvat cowboy -musiikin suuntaan. Suomessa "rautalankamusiikki" oli jonkinlainen surf-vaikutteinen, mutta vesitetty ja iskelmään päin kallellaan oleva muoto, josta puuttui surfille tyypillinen toisaalta tiukka, mutta samalla letkeä, rytmi. Tyypillistä surfille on jousikaiun (reverb) käyttö sähkökitarassa. Kaiku auttaa luomaan tunnelmaa, joka tuo mieleen valtameren kuumat rannat. Basson ja rumpujen lisäksi surfissa on mukana usein myös hillitysti käytettyjä torvisoittimia taustalla. Surf-musiikin lähtölaukauksina on pidetty joko Duane Eddyn "Movin' and Groovin" -kappaletta taikka Dick Dalen singleä "Let's Go Trippin". Dick Dale on ollut vaikutusvaltaisin surf-kitaristi, ja juuri häneen liitetään kitaran jousikaiku-soundi sekä surf-musiikissa usein kuullut torviriffit ja melodioiden itämaiset vivahteet. 1960-luvun tunnettuihin surf-yhtyeisiin kuuluivat myös The Ventures ja The Chantays. Surfia pidetään enimmäkseen 1960-luvun musiikkina, mutta monet perinteisen rockin ystävät kuuntelevat sitä edelleen. 1990-luvun keskivaiheilla surf-musiikki koki jonkinlaista uutta tulemista useiden uusien yhtyeiden muodossa. Kuuluisimmat, kaikkien tuntemat surf-kappaleet ovat Dick Dalen esittämä "Miserlou", jota on käytetty esimerkiksi Pulp Fiction -elokuvassa, sekä Surfaris -yhtyeen kappale "Wipeout". The Chantaysin "Pipeline" ja The Venturesin "Walk, Don't Run" kuuluvat niin ikään aivan tunnetuimpiin surf -kappaleisiin. 1960-luvun Batman -tv-sarjan mieleenpainuva alkumusiikki on tyyliltään surfia. Samoin 1960-luvun James Bond -elokuvien teeman alku muistuttaa surfia. Sen sijaan The Beach Boys -yhtyeen varhaisilla levyillä on hyvin vähän tekemistä varsinaisen surfin kanssa, vaikka yhtye usein liitetään surf-musiikkiin. The Beach Boys edusti ennemminkin surf pop -genreä. luokka:Populaarimusiikki

Blues

:Sanan muista merkityksistä, kts. artikkeli Blues (täsmennyssivu). Blues (täsmennyssivu) Blues [blu:z] (engl.) on afroamerikkalaisen musiikin tyylilaji, joka kehittyi Yhdysvalloissa 1800- ja 1900-luvun vaihteessa mustan väestönosan keskuudessa. Se vaikutti suuresti jazzin syntyyn sekä rockin eri genreihin.

Piirteet

Blues ei ole jazzin tai rhythm and bluesin tapaan musiikillinen traditio, jonka varhaisvaiheilla ja moderneilla muodoilla on musiikillisesti enää varsin vähän tekemistä keskenään. Sen sijaan blues on tietynlaiseen tunnelmaan, sointukaavoihin ja asteikkoon sidottu musiikintyyli, joka ei ole muuttunut sävyltään oleellisesti, mutta jota on eri aikoina soitettu hyvin erilaisilla kokoonpanoilla ja soittimilla. Bluesin runkona on diatoninen duuriasteikko (bluesasteikko) ja sen sävelet (blue notes, alakuloiset sävelet). Säkeistömuoto on usein kolmisäkeinen, ja sointukulku perustuu blueskaavaan. Nopeammissa kappaleissa on shuffle-rytmi. Tyypillinen blueskappaleen aihe on laulajan kertoma surullinen tarina, joka heijasti mustan väestön huonoa asemaa tyylin syntyvaiheiden aikana. Vanhojen blues-kappaleiden sanoituksissa vilisee usein kohtalokkaita ja mystisiä aiheita, kun taas sotien jälkeisessä modernissa bluesissa seksuaaliset huolenaiheet ovat lähes aina sanoitusten aiheena.

Historia

Bluesin juuret

Bluesin juuret ovat Länsi-Afrikassa, josta väestöä kuljetettiin Yhdysvaltoihin orjatyövoimaksi 1700-1800-luvuilla. Mississippi-joen suiston alueella asui erityisen paljon mustaa väestöä, sillä siellä maanviljely ja etenkin puuvillan kasvatus muodostivat pääosan alueen taloudesta. Blues alkoi kehittyä työlauluista ja puuvilla peltojen työntekijöiden lauluista (Field hollers).

Country blues ja city blues

1920-luvulla äänitteiden myötä blues-levyjä alettiin myydä USA:n eteläosissa. Blues-musiikki sai suuren kuulijakunnan ja vasta toinen maailmansota pysäytti kehityksen. 1920- ja 1930-lukujen merkittäviä blues-artisteja olivat esimerkiksi Robert Johnson, Blind Lemon Jefferson ja Charlie Patton, jotka lauloivat ja säestivät itseään akustisella kitaralla. Maaseudulla syntyi myös slide-soittotyyli, jossa sävelet haettiin kitaran otelaudalta putkea (tai joskus veistä) käyttämällä. Myös huuliharppu oli tärkeässä asemassa. Usein musiikkia riitti esittämään yksi henkilö. Maaseudun country bluesin rinnalle syntyi Bessie Smithin kaltaisten laulajattarien esittämä musiikki, jota kutsutaan usein city bluesiksi. City bluesissa oli taustayhtyeenä usein soittimiltaan pientä jazz-kokoonpanoa muistuttava ryhmä.

Blues sähköistyy sotien jälkeen

Sodan jälkeen syntyi uusi blues-tyyli, jossa käytettiin nyt myös sähkökitaraa sekä sähköistä huuliharppua, bassoa ja pianoa. Musiikki muuttui yhtyepainotteisemmaksi, voimakkaammaksi, kiihkeämmäksi ja yhä suositummaksi. Keskeinen hahmo tässä muutoksessa oli laulaja ja slide-kitaristi Muddy Waters. Tärkein sähkökitaran soiton kehittäjä bluesissa oli T-Bone Walker, joka soitti sähköistä bluesia jazzmaiseen tyyliinsä jo ennen Muddy Watersia. Bluesin vaikutusalue oli siirtynyt jokisuistosta Chicagon, Detroitin ja Texasin mustiin asiunalueisiin. 1950-luvun merkittäviin blues-muusikoihin lukeutuivat Muddy Watersin ohella esimerkiksi Elmore James, Howlin' Wolf, John Lee Hooker ja B.B. King. Toinen bluesiin kuuluva musiikityyli on urban blues.

White blues

1960-luvulla blues alkoi levitä mustien asuma-alueiden ("gettojen") ulkopuolelle. Otollista leviämiselle oli etenkin se, että suositut brittiläiset rockyhtyeet (kuten The Rolling Stones, The Animals ja Fleetwood Mac) omaksuivat bluesin osaksi omaa musiikkiaan. Myös sotaa edeltävän ajan blues-muusikoiden, kuten Robert Johnsonin, levytykset löydetttiin uudestaan ja ne vaikuttivat voimakkaasti moniin 1960-luvun kitaristeihin. Jotkut vanhat akustiset blues-kappaleet heräsivät myös eloon uusina rock-versioina (kuten Eric Claptonin Cream -yhtyeen riveissä tekemä versio Robert Johnsonin "Crossroads Bluesista"). Yhdysvalloissa valkoinen nuoriso alkoi laajassa mittakaavassa kiinnostua bluesista vasta 1960-luvun lopulla, jolloin musiikkityyli tuli heille tutuksi valkoisten muusikoiden tai Jimi Hendrixin ja Janis Joplinin kaltaisten rock-tähtien välityksellä. Nämä levy-yhtiöiden vastustuksesta huolimatta blues -kappaleita ohjelmistoonsa sisällyttäneet rock-artistit vaikuttivat merkittävästi siihen, että bluesin suosio kasvoi, mikä nosti lopulta monia tummaihoisia blues-veteraanejakin parrasvaloihin. 1960-luvun aikana lavalle palasi jopa Skip Jamesin ja Son Housen kaltaisia kunnioitettavaan ikään ehtineitä delta blues -artisteja.

Buumin jälkeen

1970-luvun alussa bluesbuumi häipyi, mutta 1980-luvulla pinnalle nousi taas monia uusia valkoisia blues-artisteja. Tuolta vuosikymmeneltä muistetaan esimerkiksi Stevie Ray Vaughan sekä hänen isoveljensä Jimmie Vaughanin yhtye Fabulous Thunderbirds. Viime aikojen tunnetuimpia bluesartisteja ovat näiden lisäksi olleet esimerkiksi Robert Cray, ja Jeff Healey. Rockin ja bluesin välimaastossa liikkuvista nyky-yhtyeistä mainittakoon The White Stripes.

Bluesin tärkeimpiä alalajeja


- Delta blues - vanha maaseudun akustinen blues. Esittäjiä muun muassa Son House, Robert Johnson, Charlie Patton. Sana delta blues viittaa nimenomaan Mississippin suistoalueen muusikoihin. Laajempia nimityksiä vanhalle akustiselle bluesille ovat 'folk blues' ja 'country blues'.
- City blues - vanha naislaulajien blues. Esittäjiä muun muassa Bessie Smith, Ma Rainey
- Chicago blues - "urbaani", sähkökitaralla soitettu blues. Esittäjiä muun muassa B.B. King, Albert King, Freddie King
- Blues-rock - rock-kokoonpanolla ja -soundilla soitettu valkoisten muusikoiden blues. Esittäjiä mun muassa John Mayall, Stevie Ray Vaughan

Blues-standardeja

Kuten jazzissa, bluesissakin on "standardeja" eli kappaleita, jotka "kaikki" tuntevat ja joita soitetaan usein. Seuraavassa listassa on kaikkein tunnetuimpia blues-standardeja. Kappaleen jälkeen on ensin mainittu tunnetuimman levytyksen esittäjä ja sitten kappaleen kirjoittaja, mikäli se on eri henkilö. "Traditional" tarkoittaa että säveltäjä on tuntematon.
- Born Under a Bad Sign (Albert King - Booker T. Jones & William Bell)
- Dust My Broom (Elmore James - Robert Johnson tai traditional)
- Five Long Years (Eddie Boyd)
- Key to the Highway (Derek and the Dominos - Big Bill Broonzy)
- I'm Your Hoochie Coochie Man (Muddy Waters - Willie Dixon)
- Killing Floor (Howlin' Wolf)
- Rollin' and Tumblin (Muddy Waters - traditional)
- Rollin' Stone (Catfish Blues) (Muddy Waters - traditional)
- Sweet Home Chicago (Robert Johnson - mahdollisesti traditional)
- Spoonful (Howlin' Wolf - Willie Dixon)
- The Sky Is Crying (Elmore James)
- They Call It Stormy Monday (T-Bone Walker)

Bluesia lähellä olevat musiikintyylit


- Vanha jazz
- Boogie Woogie
- Perinteinen gospel
- Rhythm and blues
- vanha rock
- rock and roll
- Surf Luokka:Blues ja:ブルース

1965

Tapahtumia


- 14. tammikuuta - Pohjois-Irlannin ja Irlannin pääministerit tapasivat ensi kertaa 43 vuoteen.
- 23. tammikuuta - Ralliautoilija Timo Mäkinen voitti ensimmäisenä suomalaisena Monte Carlo-rallin Mini Cooper S-autolla
- 26. tammikuuta - Hindistä tuli Intian virallinen kieli.
- 29. tammikuuta - Suomen ensimmäinen jäähalli, Hakametsä avattiin Tampereella
- 7. helmikuuta - Yhdysvallat aloitti Pohjois-Vietnamin kaupunkien säännöllisen pommitukset.
- 9. helmikuuta - Vietnamin sota: ensimmäiset Yhdysvaltalain taistelujoukot lähetettiin Etelä-Vietnamiin.
- 15. helmikuuta - Kanadassa hyväksyttiin uusi, vaahteranlehtikuvioinen lippu.
- 18. helmikuuta - Gambia itsenäistyi.
- 21. helmikuuta - Malcolm X murhattiin moskeijassa New York Cityssa.
- 18. maaliskuuta - Aleksei Leonov suoritti ensimmäisen avaruuskävelyn.
- 24. huhtikuuta - Dominaanisessa tasavallassa puhkeaa taisteluja presidentti Jush Boschia kannattavien upseerien ja maata johtavan oikeistojuntan välillä. Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson lähetti maahan USA:n joukkoja suojelemaan kansalaisiaan ja estämään väitettyä kommunistien vallankaappausta.
- 29. huhtikuuta - Australia ilmoitti lähettävänsä pataljoonan tukemaan Etelä-Vietnamin hallitusta. Myöhemmin on paljastunut pääministeri Robert Menziesin pyytäneen Saigonin hallitusta lähettämään avunpyynnön amerikkalaisten pyynnöstä.
- 5. kesäkuuta - Ensimmäinen yhdysvaltalaisastronautti, Edward White, teki avaruuskävelyn.
- 14. kesäkuuta - Ensimmäinen onnistunut Marsin ohilento Mariner 4:n tekemänä.
- 28. heinäkuuta - Lyndon B. Johnson ilmoitti Yhdysvaltojen lisäävän joukkojen määrää Vietnamissa 75 000:sta 125 000:een.
- 30. heinäkuuta - Yhdysvalloissa perustettiin köyhille sosiaaliturvan Medicare ja Medicaid.
- 9. elokuuta - Singapore julistautui itsenäiseksi Malesiasta.
- 19. elokuuta - Auschwitz-oikeudenkäynnissä Frankfurtissa 66 SS-sotilasta saavat elinkautiset vankeustuomiot, 15 lyhyemmät.
- 2. syyskuuta - Pakistanin joukot marssivat Intian Kashmiriin.
- 6. syyskuuta - Intian joukot marssivat Lahoreen.
- 9. syyskuuta - YK:n pääsihteeri U Thant neuvotteli Pakistanin presidentti Ayub Khanin kanssa ja suositteli Kiinan kansantasavallan YK-jäsenyyttä.
- 16. syyskuuta - Kiina protestoi Intian provokaatioita maiden rajalla.
- 18. syyskuuta - Kiina väittää Yhdysvaltain käyttäneen myrkkykaasua Etelä-Vietnamissa.
- 21. syyskuuta - Kenraali William Westmoreland, Yhdysvaltain joukkojen komentaja Vietnamissa, pyytää hallitusta kumoamaan sinappikaasun käyttökiellon.
- 24. syyskuuta - Taistelut puhkesivat uudelleen Intian ja Pakistanin välillä.
- 30. syyskuuta – Kommunistivallankaappausyritys Indonesiassa. Kenraali Suharto murskaa sen.
- 3. lokakuuta - Fidel Castro ilmoitti Che Guevaran eronneen ja lähteneen maasta.
- 16. lokakuuta - Suharto otti vallan Indonesiassa, kommunistipuolue julistetaan laittomaksi.
- 22. lokakuuta - Afrikan maat vaativat Britanniaa käyttämään voimaa estääkseen Rhodesian itsenäistymisen.
- 25. lokakuuta - Neuvostoliitto ilmoitti tuestaan muilla Afrikan maille Rhodesiaa vastaan.
- 26. lokakuuta - Hallituksen vastaisia mielenosoituksia Dominikaanisessa tasavallassa.
- 27. lokakuuta - Brasilian presidentti Castelo Branco poisti parlamentilta, oikeudelta ja oppositiopuolueilta vallan.
- 28. lokakuuta - Paavi Paavali VI ilmoitti ekumeenisen kokouksen päättäneen, ettei juutalaisia voi pitää kollektiivisesti syyllisinä Jeesuksen tappamiseen.
- 5. marraskuuta - Rhodesia julistetaan sotatilaan. YK hyväksyi brittien mahdollisen voimankäytön äänin 82-9.
- 6. marraskuuta - Kuuba ja Yhdysvallat sopivat ilmasillasta Yhdysvaltoihin haluaville kuubalaisille. Vuoteen 1971 mennessä 250 000 kuubalaista emigroituu Yhdysvaltoihin.
- 11. marraskuuta - Rhodesian (nyt Zimbabwe) valkoinen vähemmistö julisti maan itsenäiseksi Ian Smithin johdolla. YK:n turvallisuusneuvosto kehottaa olemaan tunnustamatta maata ja suosittaa kauppasaartoa.
- 11. marraskuuta - Neuvostoliitto laukaisi Venera 3 -luotaimen Venukseen. Siitä tulee ensimmäinen toisen planeetan saavuttanut avaruusalus.
- 5. joulukuuta - Charles de Gaulle valitaan uudelleen Ranskan presidentiksi.
- 30. joulukuuta - Ferdinand Marcos astui virkaansa Filippiinien presidenttinä. Hän oli jo ilmoittanut lähettävänsä joukkoja Yhdysvaltain tueksi Vietnamiin.

Syntyneitä


- 6. tammikuuta - Tuija Brax, kansanedustaja
- 1. helmikuuta - Monacon prinsessa Stephanie
- 23. helmikuuta - Michael Dell, Dellin perustaja
- 25. maaliskuuta - Sarah Jessica Parker, näyttelijä
- 17. toukokuuta - Trent Reznor, Nine Inch Nails
- 12. heinäkuuta - Jari Sarasvuo, Trainers' Housen toimitusjohtaja, mediapersoona
- 23. heinäkuuta - Saul "Slash" Hudson, kitaristi, Velvet Revolver
- 26. heinäkuuta - Sandra Bullock, näyttelijä
- 31. heinäkuuta - J. K. Rowling, brittiläinen kirjailija
- 28. elokuuta - Shania Twain, laulaja
- 11. syyskuuta - Moby, muusikko
- 13. syyskuuta - Zak Starkey, rock-muusikko
- 5. lokakuuta - Mario Lemieux, jääkiekkoilija
- 20. lokakuuta - Petri Liski, näyttelijä
- 10. marraskuuta - Eddie Irvine, entinen Formula 1-kuljettaja
- 21. marraskuuta - Björk Guðmundsdóttir, laulaja

Kuolleita


- 21. tammikuuta - Reino Helismaa, sanoittaja ja kuplettilaulaja (s. 1913)
- 24. tammikuuta - Winston Churchill, brittiläinen poliitikko
- 21. helmikuuta - Malcolm X, aktivisti
- 23. helmikuuta - Stan Laurel, näyttelijä ja koomikko (s. 1890)
- 3. maaliskuuta - Egyptin kuningas Farouk
- 21. huhtikuuta - Edvard Victor Appleton, fyysikko
- 4. syyskuuta - Albert Schweitzer
- 8. syyskuuta - Hermann Staudinger, kemisti
- 18. lokakuuta - Lauri Törni, Majuri
- 22. joulukuuta - Lauri Viita, kirjailija ms:1965 ko:1965년 ja:1965年 simple:1965 th:พ.ศ. 2508

The Rolling Stones

The Rolling Stones on englantilainen rock-yhtye. Sen vaikutus länsimaisessa populaarikulttuurissa on ollut 1960-luvulta asti vahva. Yhtyeen nimi on peräisin blues-artisti Muddy Watersin "Mannish Boy" -kappaleen sanoituksesta. Aluksi The Rolling Stones soitti rytmikästä blues-musiikkia, mutta kehitti sitten tyyliään yhtyemäisempään suuntaan. Myöhemmin heidän musiikkityylinsä jalostui niin kutsutuksi klassiseksi rock-musiikiksi.

Lyhyt historia

Brian Jones, Mick Jagger, Keith Richards ja Charlie Watts perustivat The Rolling Stonesin Lontoossa vuonna 1962, jotta saivat soittaa rakastamaansa rhythm and blues -musiikkia. Yhtyeen maine kasvoi ensin Lontoon klubeilla. Myöhemmin koko rock-musiikkia kuunteleva maailma kiinnostui Stonesista, kun "The Last Time" ja "(I Can't Get No) Satisfaction" nousivat vuoden 1965 suurimpien hittien joukkoon. Yhtyeen särmikäs imago kasvatti sen suosiota teini-ikäisen yleisön keskuudessa. Tähän liittyivät kahnaukset viranomaisten sekä Ison-Britannian oikeuslaitoksen kanssa. Varhaisia menestysalbumeita olivat mm. Aftermath ja Between the Buttons, jotka ilmestyivät vuonna 1966. 1968 ilmestyivät yhtyeen kehutuimpiin kuuluva albumi Beggar's Banguet sekä menestyssingle "Jumpin' Jack Flash". Seuraavana vuonna huumeongelmasta kärsivä kitaristi Brian Jones erotettiin kokoonpanosta. Hän menehtyi pian tämän jälkeen uima-altaaseen hukkumalla. Jonesista tuli täten ensimmäinen 1960-luvun nuorena kuolleista rock-legendoista. The Rolling Stones levytti seuraavat, kriitikoiden ylistämät albuminsa Let It Bleed (1969), Sticky Fingers (1971) ja Exile on Main Street (1972) Mick Taylorin kanssa. Arvostelijoiden mukaan yhtye alkoi kuitenkin 1970-luvun puolivälissä kulkea musiikillista alamäkeä, joskin vuonna 1978 ilmestynyt albumi Some Girls on usein mainittu "rollareiden" myöhäisenä merkkiteoksena. Vanhojen hittiensä voimalla The Rolling Stones on kuitenkin houkutellut konsertteihinsa huomattavia yleisömääriä tähän päivään saakka. The Rolling Stones esiintyi Porissa vuonna 1965 ja Helsingissä 1970. Seuraavan kerran yhtye vieraili Suomessa vasta 1990-luvulla.

Jäsenet

The Rolling Stonesin johtohahmot ovat laulaja Sir Mick Jagger ja kitaristi Keith Richards, jotka ovat säveltäneet ja sanoittaneet valtaosan yhtyeen lauluista. Myös rumpali Charles Watts on soittanut kokoonpanossa alusta asti. Alkuaikoina toista kitaraa soitti yhtyeen perustaja Brian Jones, jonka kuoltua hänet korvasi Mick Taylor ennen siirtymistään Fleetwood Maciin. Nykyinen kitaristi on The Facesissa aloittanut Ron Wood. Bassoa soitti Bill Wyman vuoteen 1993 asti. Nykyisin The Rolling Stones käyttää kiertuebasistia, joka ei ole yhtyeen virallinen jäsen.

Diskografia

Studiolevyt


- The Rolling Stones (1964)
- The Rolling Stones: England's Newest Hit Makers (USA, 1964)
- 12 X 5 (USA, 1964)
- The Rolling Stones No. 2 (1965)
- The Rolling Stones, Now! (USA, 1965)
- Out of Our Heads (1965)
- December's Children (USA, 1965)
- Aftermath (1966)
- Between the Buttons (1967)
- Their Satanic Majesties Request (1967)
- Beggars Banquet (1968)
- Let It Bleed (1969)
- Sticky Fingers (1971)
- Exile On Main St. (1972)
- Goat's Head Soup (1973)
- It's Only Rock 'n' Roll (1974)
- Black and Blue (1976)
- Some Girls (1978)
- Emotional Rescue (1980)
- Tattoo You (1981)
- Undercover (1983)
- Dirty Work (1986)
- Steel Wheels (1989)
- Voodoo Lounge (1994)
- Bridges to Babylon (1997)
- A Bigger Bang (2005)

Live-levyt


- Got Live If You Want It! (1966)
- Get Yer Ya-Ya's Out! (1970)
- Love You Live (1977)
- Still Life (American Concert 1981) (1982)
- Flashpoint (1991)
- Stripped (1995)
- The Rolling Stones Rock and Roll Circus (Vuodelta 1968 peräisin oleva tv-taltiointi, 1996)
- No Security (1998)
- Live Licks (2004)

Kokoelmalevyt


- Big Hits (High Tide and Green Grass) (kokoelma, 1966)
- Flowers (kokoelma, USA, 1967)
- Through The Past, Darkly (Big Hits Vol. 2) (kokoelma, 1969)
- Hot Rocks: 1964-1971 (kokoelma, 1971)
- More Hot Rocks (Big Hits & Fazed Cookies) (kokoelma, 1972)
- Metamorphosis (kokoelma, 1975)
- Made In The Shade (kokoelma, 1975)
- Time Waits For No One (kokoelma, 1979)
- Sucking In The Seventies (kokoelma, 1981)
- Rewind (1971-1984) (kokoelma, 1984)
- The Rolling Stones Singles Collection: The London Years (kokoelma, 1989)
- The Best of the Rolling Stones Jump Back (kokoelma, 1993)
- Forty Licks (kokoelma, 2002)
- Rarities 1971-2003 (kokoelma, 2005)

Singlet


- Streets of Love / Rough Justice (2005)
- Don't Stop (2002)
- Out of Control (1998)
- Saint of Me / Gimme Shelter (live) / Anyway You Look At It (1998)
- Anybody Seen My Baby (1997)
- Wild Horses / Live With Me (live) / Tumbling Dice (live) / Gimme Shelter (live) (1996)
- Like A Rolling Stone / Black Limousine (live) / All Down The Line (live) (1995)
- I Go Wild (1995)
- Out of Tears / I'm Gonna Drive (1994)
- You Got Me Rocking / Jump On Top Of Me (1994)
- Love Is Strong / The Storm (1994)
- Ruby Tuesday (live) (1991)
- Highwire / 2000 Light Years From Home (live) (1991)
- Terrifying / Rock And A Hard Place (1990)
- Almost Hear You Sigh / Wish I'd Never Met You (1990)
- Rock And A Hard Place (1989)
- Mixed Emotions / Fancyman Blues (1989)
- One Hit To The Body / Fight (1986)
- Harlem Shuffle / Had It With You (1986)
- She Was Hot / Think I'm Going Mad (1984)
- Undercover Of The Night / All The Way Down (1983)
- Going To A Go-Go / Beast Of Burden (1982)
- Waiting On A Friend / Little T & A (1981)
- Start Me Up / No Use In Crying (1981)
- She's So Cold / Send It To Me (1980)
- Emotional Rescue / Down In The Hole (1980)
- Respectable / When The Whip Comes Down (1978)
- Shattered / Everything's Turning To Gold (1978)
- Beast Of Burden / When The Whip Comes Down (1978)
- Miss You / Far Away Eyes (1978)
- Fool To Cry / Crazy Mama (1976)
- It's Only Rock 'n' Roll / Through The Lonely Nights (1974)
- Angie / Silver Train (1973)
- Tumbling Dice / Sweet Black Angel (1972)
- Brown Sugar / Bitch / Let It Rock (1971)
- Honky Tonk Women / You Can't Always Get What You Want (1969)
- Jumpin' Jack Flash / Child Of The Moon (1968)
- We Love You / Dandelion (1967)
- Let's Spend The Night Together / Ruby Tuesday (1967)
- Have You Seen Your Mother Baby, Standing In The Shadow? / Who's Driving Your Plane? (1966)
- Paint It, Black / Long Long While (1966)
- 19th Nervous Breakdown / As Tears Go By (1966)
- As Tears Go By / Gotta Get Away (1966)
- Get Off Of My Cloud / The Singer Not The Song (1965)
- (I Can't Get No) Satisfaction / Spider And The Fly (1965)
- The Last Time / Play With Fire (1965)
- Heart Of Stone / What A Shame (1965)
- Little Red Rooster / Off The Hook (1964)
- Time Is On My Side / Congratulations (1964)
- Tell Me (You're Coming Back) / I Just Wanna Make Love To You (1964)
- It's All Over Now / Good Times, Bad Times (1964)
- Not Fade Away / Little By Little (1963)
- I Wanna Be Your Man / Stoned (1963)
- Come On / I Want To Be Loved (1963)

Soololevyt

Mick Jagger


- She’s the Boss (1985)
- Primitive Cool (1987)
- Wandering Spirit (1993)
- Goddess in the Doorway (2001)

Keith Richards


- Talk is Cheap (1988)
- Live at the Hollywood Palladium (live, 1991)
- Main Offender (1992)

Charlie Watts


- Live at the Fulham Town Hall (live, 1986)
- From One Charlie (1991)
- A Tribute to Charlie Parker with Strings (live, 1992)
- Warm & Tender (1993)
- Long Ago and Far Away (1996)
- Charlie Watts Jim Keltner Project (2000)
- Watts at Scott’s (live, 2004)

Ron Wood


- I’ve Got My Own Album to Do (1974)
- Now Look (1975)
- Ronnie Wood & Ronnie Lane: Mahoney’s Last Stand (soundtrack, 1976)
- Gimme Some Neck (1979)
- 1234 (1981)
- Ronnie Wood & Bo Diddley: Live at the Ritz (live, 1988)
- Slide on This (1992)
- Slide on Live Plugged in and Standing (live, 1993)
- Live and Electric (live, 2000)
- Not for Beginners (2001) Rolling Stone, The Rolling Stones, The ja:ローリング・ストーンズ simple:The Rolling Stones

The Who

The Who on brittiläinen, Lontoossa vuonna 1964 perustettu rock-yhtye. The Whon musiikillinen keulahahmo, kitaristi Pete Townshend (s. 19. toukokuuta 1945), on säveltänyt ja sanoittanut suurimman osan yhtyeen materiaalista. Hän oli ensimmäisiä säröä ja feedback-efektiä (takaisinkytkentä) hyödyntäneitä rock-kitaristeja. Muita yhtyeen pysyviä jäseniä ovat olleet laulaja Roger Daltrey (s. 1. maaliskuuta 1944) ja basisti John Entwistle (s. 9. lokakuuta 1944 - k. 27. kesäkuuta 2002). Neljännen alkuperäisjäsenen, rumpali Keith Moonin kuoltua vuonna 1978 rumpuja ovat soittaneet Kenny Jones ja Zak Starkey. Edesmenneen Entwistlen korvaajana on viime vuosina ollut basisti Pino Palladino. Yhtyeen kiertuekokoonpanon vakiojäseniin on 1970-luvun lopulta lähtien kuulunut myös kosketinsoittaja John Bundrick.

Historia

Yhtyeen perustaminen

Pete Townsend ja John Entwistle olivat alun alkaen vanhoja koulukavereita, jotka ennen The Whon perustamista tapasivat Roger Daltreyn yhtyeessä The Detours. Yhtyeen nimeksi vaihtui myöhemmin The High Numbers. Tämä yhtye muuttui klassiseksi The Who -kokoonpanoksi, kun yhtyeen rumpaliksi vaihdettiin Keith Moon (s. 23. elokuuta 1947 - k. 7. syyskuuta 1978). Moonin maaninen ja omaperäinen soittotyyli avasi hänelle välittömästi paikan yhtyeessä ja teki hänestä pian yhden aikakautensa arvostetuimmista rock-rumpaleista.

Mod-kausi

The Who nousi maineeseen 1960-luvun puolivälissä erityisesti brittiläisen mod-nuorison suosikkina. Mod-imagoon kuului kiinteästi kyseisen kulttuurin muotia myötäillyt vaatetus, The Whon tapauksessa muun muassa Union Jack -kuvioidut puvuntakit. Sini-puna-valkoisesta maalitaulusta (target) tuli The Whon symbolikuvio. Yhtyeen musiikki oli oman aikansa mittapuulla poikkeuksellisen kovaäänistä ja aggressiivista. Taustaa tälle on muun muassa siinä, että Pete Townsend ja John Entwistle kilpavarustelivat soittimiaan vahvistimilla. Kuvataidekoulua käynyt Townshend halusi kehittää myös rock-konsertin visuaalista puolta. The Whon sanotaan olleen ensimmäinen ilotulite- ja savutehosteita keikoillaan käyttänyt rock-yhtye. Yhtyeen kuuluisa lavaperformanssi huipentui usein soitinten ja äänenvahvistinten (erityisesti Townsendin kitaran ja Moonin rumpusetin) rituaalinomaiseen särkemiseen. Entwistle pysytteli täysin erossa lavaelämöinnistä ja varjeli bassokitaraansa rikkoutumiselta - hänen on sanottu pitäneen tällä tavalla yhtyeen soittoa koossa. Musiikkinsa ohella yhtye herätti huomiota myös sanoituksillaan, jotka käsittelivät erilaisia nuorisoelämän kipupisteitä poikkeuksellisen suorasukaisesti. Yhtyeen tunnetuin kappale "My Generation" (1965) peilasi mod-nuorten amfetamiininhuuruisia ja aikuisvastaisia tuntemuksia. "I Can´t Explain", "Substitute" ja "I´m A Boy" kertoivat murrosiän identiteettikriiseistä, "Pictures of Lily" ensikohtaamisesta pornografian kanssa. Kaikki mainitut kappaleet olivat Pete Townshendin tekemiä. Myös John Entwistle sävelsi pari historiaan jäänyttä kappaletta, joista tunnetuin lienee "Boris the Spider".

Suosio kasvaa

The Whon ensimmäiset LP-levyt olivat The Who sings My Generation (1965), A Quick One (1966) sekä The Who Sell Out (1967), jolta löytyy yhtyeen parhaisiin kappaleisiin luettu "I Can See For Miles". Yhtye alkoi siirtyä kovanaamaisesta mod-kuosista pitkätukkaiseen hippi-imagoon. The Who oli tehnyt uransa alussa lukuisia kiertueita kotimaassaan, muun muassa The Beatlesin kanssa. Tällä tavoin se sai omaa luokkaansa olevaa tuntumaa fanilauman keskellä liikkumisesta. Pian alkoivat myös Euroopan-kiertueet ja maailmankiertueet - The Who kävi useamman kerran myös Pohjoismaissa (Suomessa vuosina 1966 ja 1967). Yhtye saavutti ennen pitkää suuren suosion myös Yhdysvalloissa ja teki siellä pitkiä kiertueita. Tunnetuimpia, yhtyeen suosiota kasvattaneita Amerikan-konsertteja olivat esiintymiset Monterey Pop -festivaalilla (1967) ja Woodstockissa (1969). Yhtye nähtiin useasti myös esiintymässä brittiläisissä ja amerikkalaisissa tv-ohjelmissa.

Stadionrockin supertähdet

Vuonna 1969 The Who julkaisi "rock-oopperan" Tommy. 1960-lukulaista mystiikkaa henkivä, rock-tähteyttä kritisoiva Tommy oli symbolinen kuvaus lapsuuden traumoista sekä messiaanisen nuorisoidolin noususta ja tuhosta. Hittikappale "Pinball Wizardin" siivittämänä Tommysta tuli suurmenestys ja The Whosta yksi aikansa suosituimmista rock-yhtyeistä. Vuonna 1970 julkaistu konserttitaltiointi Live At Leeds sinetöi The Whon maineen yhtenä sukupolvensa kovimmista live-esiintyjistä. Vuonna 1971 ilmestyi The Whon ehkä kehutuin levy, hard rockin klassikoksi muodostunut Who's Next. Monet albumin kappaleista, kuten "Won't Get Fooled Again", henkivät hippiliikkeen lakastumisen tuottamaa pettymystä. Who's Next oli ensimmäisiä rock-levyjä, jolla syntetisaattorit olivat keskeisessä osassa. Yhtyeen toinen rock-ooppera, Quadrophenia, ilmestyi vuonna 1973. Tällä kertaa kyseessä oli kuvaus skitsofreniaa sairastavan Jimmy-nuorukaisen odysseiasta Lontoossa mod-liikkeen kuumana kesänä 1965. The Whon seuraavat levyt olivat Odds and Sods (1974) ja The Who By Numbers (1975). Jälkimmäinen sisälsi runsaan annoksen ikääntyvän, alkoholisoituneen ja rock-tähteyteen turhautuneen Pete Townshendin itseruoskintaa. Townshendin itsesyytöksistä ja epäröinneistä huolimatta The Who oli kuitenkin vakiinnuttanut asemansa The Rolling Stonesin ja Led Zeppelinin rinnalla 1970-luvun suositumpien brittiläisten rock-yhtyeiden joukossa.

Alamäkeä ja vastoinkäymisiä

Riidat sekä alkoholi- ja huumeongelmat vaivasivat The Whota pitkin 1970-lukua. Yhtyeen jäsenet keskittyivätkin välillä soololevyjen tekoon. Vuonna 1975 ilmestynyttä The Who By Numbersia ja siihen liittynyttä kiertuetta seurasi yhtyeen toiminnassa tauko, joka oli 1970-luvun mittapuulla poikkeuksellisen pitkä. Vuonna 1978 ilmestyi lopulta The Whon seuraava albumi Who Are You, jonka nimikappaleesta on tullut klassikko. Keith Moon kuoli levyn ilmestymisen aikoihin unilääkkeiden yliannostukseen 31 vuoden iässä. Seuraavana vuonna, 1979, valmistui yhtyeen uran vaiheita valottava, Jeff Steinin ohjaama dokumenttielokuva The Kids Are Alright. The Who jatkoi toimintaansa uutena rumpalinaan The Small Faces -yhtyeessä vaikuttanut Kenny Jones. The Whon seuraavat levyt ja kiertueet eivät kuitenkaan olleet arvostelumenestyksiä, ja Pete Townshend alkoi suuntautua soolouralle. Yhtye lopetti aktiiviuransa vuonna 1983. Tämän jälkeen The Who ei ole levyttänyt mitään. Yhtye on kuitenkin kokoontunut epäsäännöllisin väliajoin konserttikiertueille, jotka ovat keränneet suuria määriä yleisöä vielä 2000-luvun alussakin.

Viimeisimmät vaiheet

Vuonna 2002, juuri uuden Amerikan-kiertueen kynnyksellä, basisti John Entwistle kuoli yllättäen kokaiinin aiheuttamaan sydänkohtaukseen 57 vuoden iässä. Pian tämän jälkeen Pete Townshendin pitkäaikainen maine eettisesti tiedostavana rock-tähtenä sai kolauksen, kun kävi ilmi, että hän oli vieraillut Internetissä lapsipornosivustolla. Townshend kertoi tutkineensa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, jonka uhriksi hän on väittämänsä mukaan itsekin joutunut. Aihepiiri oli ollut esillä jo Tommyssa yli 30 vuotta aikaisemmin. Iso-Britannian viranomaiset päättivät harkinnan jälkeen olla nostamatta syytettä. Vuoden 2004 syksyllä Pete Townshend ja Roger Daltrey ilmoittivat aikovansa julkaista The Whon nimissä uuden albumillisen musiikkia - yli 20 vuotta kestäneen tauon jälkeen. Viime aikoina Townsendilla on ollut työn alla myös omaelämäkerta. Vuoden 2005 heinäkuussa The Who esiintyi Lontoon Hyde Parkissa Bob Geldofin järjestämässä hyväntekeväisyyskonsertissa Live 8.

Studioalbumit


- My Generation (tai The Who Sings My Generation) (1965)
- A Quick One (tai Happy Jack) (1966)
- The Who's Sell Out (1967)
- Tommy (1969)
- Who's Next (1971)
- Quadrophenia (1973)
- Who By Numbers (1975)
- Who Are You (1978)
- Face Dances (1981)
- It's Hard (1982)

Livealbumit


- Live At Leeds, 1970
- Who's Last, 1984
- Join Together, 1990
- Live At The Isle Of Wight Festival 1970, 1996
- Live At Royal Albert Hall, 2003 Who, the Who, The ja:ザ・フー simple:The Who

Folkmusiikki

Folkmusiikki on kansanmusiikista vaikutteita saanut populaarimusiikin suuntaus. Se tuli Yhdysvalloissa erityisen suosituksi 1960-luvulla, vaikka on ilmiönä paljon vanhempaa perua. Tunnetuin folk-artisti on Bob Dylan, joka vaihtoi kuitenkin sähköiseen folk-rockiin 1960-luvun puolivälissä. Ehkä jopa Dylania rakastetumpi USA:ssa on jo 1930-luvulla protestilauluja ja kansanmusiikkia esittänyt Woody Guthrie. Sanoitukset olivat folkissa usein kantaaottavia ja syvästi runollisia. Hyvä esimerkki tästä on Dylanin kuuluisa kappale Blowin' in the Wind. 1960-luvun lopulla folk oli suosittua myös Suomessa. Tunnetuin levytys tuolta ajalta lienee Hectorin suomenkielinen versio kappaleesta "Palkkasoturi" luokka: populaarimusiikki

Folk rock

Folk rock on rock-musiikkia, jossa on voimakkaita vaikutteita folk-musiikista. Englanninkielisiä termejä folk ja folk music käytetään sekä "autenttisesta" kansanmusiikista että sitä mukailevasta akustisesta nykymusiikista. Jälkimmäinen on kehittynyt modernin musiikkiteollisuuden piirissä ja sen sovituksissa, sävellyksissä ja sanoituksissa voi olla mukana alkuperäiselle kansanmusiikille vieraita piirteitä. Folk rockin katsotaan syntyneen 1960-luvun puolivälissä, jolloin arvostettu folk-laulaja Bob Dylan siirtyi käyttämään sähkökitaraa. Muita kuuluisia pohjoisamerikkalaisia folk rock -artisteja olivat mm. Neil Young, Stephen Stills, Joni Mitchell sekä sellaiset yhtyeet kuin The Byrds ja The Band. Brittiläisen folk rockin isänä pidetään Fairport Convention -nimistä yhtyettä, jonka entinen jäsen Richard Thompson on yltänyt suureen taiteelliseen menestykseen myös soolourallaan. Folk-vaikutteita on toisinaan esiintynyt myös progressiivisessa rockissa (esim. Jethro Tull), heavy metalissa (esim. Led Zeppelin ja 1990-luvulla yleistynyt folk metal -tyyli) sekä punk rockissa (esim. The Pogues). Folk rockia nimitetään toisinaan myös etnorockiksi. Jälkimmäistä termiä käytetään varsinkin silloin, jos musiikissa erottuva kansanmusiikkivaikutus liittyy johonkin muuhun kuin angloamerikkalaiseen musiikkiperinteeseen. luokka:Rock luokka:Kansanmusiikki ja:フォークロック

Bob Dylan

:ssä 28.08.1963]] Bob Dylan (syntyjään Robert Allen Zimmerman, s. 24. toukokuuta 1941, Duluth, Minnesota) on yhdysvaltalainen laulaja ja lauluntekijä sekä elokuvanäyttelijä. Häntä pidetään eräänä kaikkien aikojen merkittävimmistä lauluntekijöistä ja hänen sanallinen kykynsä on tarunomainen. Pitkälti hänen ansiostaan populaarimusiikista tuli 1960-luvun puolivälissä myös vakavasti otettavaa. Varsinkin uransa alkuvaiheissa Dylan otti lauluissaan aktiivisesti kantaa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Voidaankin sanoa, että suurelta osin juuri Bob Dylan antoi kasvot ja äänen 1960-luvun protestiliikkeelle. Suurimman osan tunnetuimmista sävellyksistään Dylan käytännössä lauloi kerralla nauhalle. Hänen monitasoiset tekstinsä tarjoavat analysoijalle päättymättömän lyyrisen sokkelon. Bob Dylanin tuotanto on vaihdellut tyyliltään, sovituksiltaan ja myös tasoltaan valtavasti. Uran alkuvaiheita pidetään merkittävimpinä. Alkukauden folk-levyistä pidetään perinteisesti tärkeimpänä hänen toistaan eli Freewheelin' Bob Dylan -levyä vuodelta 1963. 1960-luvun puolivälin rock-aikakausi kulminoitui Bringing It All Back Home, Highway 61 Revisited ja Blonde on Blonde -levyihin. Dylanin ehkä koskettavin ja tunteellisesti latautunein levy Blood on the Tracks ilmestyi 1975, minkä jälkeen seurasi yhdessä näytelmäkirjailija Jacques Levyn kanssa tehty Desire. 1980- ja 1990 -lukujen taitteessa Bob Dylan oli The Traveling Wilburys yhtyeen jäsen. Bob Dylanin urasta on julkaistu suomeksi kattava elämäkertateos Bob Dylan - Ikuinen vaeltaja (Pop-lehti).

Diskografia

Tärkeimpiä albumeja:
- Bob Dylan (1962)
- The Freewheelin' Bob Dylan (1963)
- The Times They Are A-Changin (1964)
- Another Side of Bob Dylan (1964)
- Bringing It All Back Home (1965)
- Highway 61 Revisited (1965)
- Blonde on Blonde (1966)
- John Wesley Harding (1967)
- Nashville Skyline (1969)
- New Morning (1970)
- Planet Waves (1974)
- Blood on the Tracks (1975)
- Desire (1976)
- Street Legal (1978)
- Slow Train Coming (1979)
- Infidels (1983)
- Oh Mercy (1989)
- Good As I Been To You (1992)
- World Gone Wrong (1993)
- Time Out of Mind (1997)
- Love and Theft (2001)

Tunnetuimpia lauluja


- Blowin' in the Wind
- Like a Rolling Stone
- The Times They Are A-Changin
- A Hard Rain's A-Gonna Fall
- Mr. Tambourine Man
- All Along the Watchtower (tunnettu myös Jimi Hendrixin sovituksena)
- Tangled Up in Blue
- Knockin' on Heaven's Door
- Gotta Serve Somebody
- Lay, Lady, Lay
- Subterranean Homesick Blues
- Forever Young
- Hurricane
- Don't Think Twice, It's Alright
- Masters of War
- Chimes of Freedom
- It's Alright, Ma (I'm Only Bleeding)
- Love Sick
- Ballad of a Thin Man
- Highway 61 Revisited
- Desolation Row
- Visions of Johanna

Elokuvarooleja


- Älä katso taaksesi (1967) (dokumentti)
- Eat the Document (1969) (dokumentti)
- Pat Garrett ja Billy the Kid (1973)
- Renaldo and Clara (1978)
- Tähdenlento (1987)
- Masked & Anonymous (2003)

Katso myös


- Radiomafian top 500

Linkkejä


- [http://www.bobdylan.com Virallinen kotisivu]
- [http://www.dylanchords.com/ Bob Dylan: Chords and Lyrics] Dylanin kaikkien biisien soinnut
  - [http://www.dylanchords.com/faq.htm Frequently Asked Questions] usein kysyttyjä kysymyksiä lauluista
  - [http://www.dylanchords.com/professors/index.htm Self-Ordained Professors. Learned Talk about Bob Dylan's Music] akateemisia kirjoituksia Dylan, Bob Dylan, Bob ja:ボブ・ディラン simple:Bob Dylan

The Byrds

The Byrds

The Byrds on 1960-luvulla ja 1970-luvulla vaikuttanut yhdysvaltalainen rock-yhtye, jonka musiikilliseksi genreksi voidaan sanoa psykedeelinen rock tai folk rock. Yhtye perustettiin vuonna 1964 Los Angelesissa ja siihen kuuluivat Jim McGuinn, David Crosby, Chris Hillman, Gene Clark ja Michael Clarke. Byrdsin musiikillisia esikuvia ovat mm. Bob Dylan, The Beatles ja Pete Seeger.

Historia

The Byrds perustettiin vuonna 1964 Los Angelesissa, Californiassa. Se julkaisi ensimmäisen albuminsa Mr. Tambourine Man vuonna 1965. Tällä levyllä yhtye yhdisteli mm. The Beatlesin ja Bob Dylanin (nimikkokappale Mr. Tambourine Man olikin Dylan-cover) musiikkia. Jo samana vuonna he julkaisivat musiikillisesti samankaltaisen albumin Turn! Turn! Turn!. Näille levyille oli ominaista helisevät kitarat ja melodiset lauluosuudet. Byrds levytti uransa aikana hyvin paljon muidenkin artistien kappaleita, kuten myös kahdella ensimmäisellä albumilla. Seuraava Byrds-albumi Fifth Dimension, vuonna 1966, uudisti bändiä psykedeelisen rockin suuntaan vahvasti ja se luetaankin nykyään kyseisen musiikinlajin uranuurtajien ja klassikoiden joukkoon. Samaa linjaa jatkoi seuraava albumi Younger Than Yesterday vuonna 1967, jossa oli myös kenties nähtävissä ensimmäisiä vaikutteita country rockista, joka oli hyvin vahva vaikute bändillä myöhempinä vuosina. Seuraavalla albumilla Notorius Byrd Brothers oli jo hyvin country-tyylisiä vaikutteita. Tältä levyltä epäilemättä tunnetuin kappale oli Wasn't Born To Follow, joka soi kenties tunnetuimmassa ajankuvauksessa, elokuvassa Easy Rider. Lopullinen muutos tapahtui vuonna 1968, jolloin yhtyeen pitkäaikainen jäsen David Crosby jätti bändin ja perusti Crosby, Stills & Nashin ja The Byrds julkaisi kuudennen albuminsa Sweetheart Of The Rodeo. Country-musiikin uudistaja ja legenda Gram Parsons liittyi bändiin ja tulos oli uskomaton. Albumi oli aikanaan hyvin kiistelty, sillä se ei edustanut täysin perinteistä country-musiikkia, vaan sitä alettiin kutsua country rockiksi. Parsons itse vihasi kyseistä termiä. Musiikkinero kuitenkin lähti bändistä jo ennen seuraavaa albumia ja siirtyi yhtyeeseen The Flying Burrito Brothers, johon lähti myös Byrdsin alkuperäinen basisti, myös lahjakas lauluntekijä, Chris Hillman. Vuonna 1969 julkaistiin seuraava albumi Dr. Byrds & Mr. Hyde. Kokoonpano oli muuttunut suurissa määrin, alkuperäisjäsenenä ainoastaan bändin keulahahmo, Roger McGuinn (aiemmin Jim McGuinn). Uusi levy edusti hieman rockimpaa tyyliä, mutta myös country-vaikutteet olivat tallella. Äärettömän lahjakas ja nuorena kuollut kitaristi Clarence White liittyi Byrdsiin ja toi aivan uudet ulottuvuudet bändin kitaransoittoon ja sooloihin. Kyseisellä levyllä oli myös versio Gram Parsonsin kenties legendaarisimmasta kappaleesta Drug Store Truck Drivin' Man. Toinen samana vuonna ulostullut Byrds-julkaisu oli live-levy Live At Fillmore West February 1969. Lokakuussa julkaistiin taas studio-albumi The Ballad Of Easy Rider, jonka ajateltiin olevan Byrdsin musiikillisen alamäen ensimmäinen lasku. Kriitikoiden mielipiteestä huolimatta levyllä on legendaarisia kappaleita ja se on kuitenkin monien mielestä erittäin onnistunut kokonaisuus. Omaa kantaansa ajatellen kriitikot kenties olivatkin oikeassa, sillä loput Byrdsin julkaisemista albumeista eivät olleet enää yhtä pidettyjä, kuin edelliset. The Byrds hajosi vuonna 1973.

Jäsenet

The Byrdsissä vaihtui vuosien mittaa monta kertaa jäsenkokoonpano. Ainoastaan perustaja ja johtohahmo Roger McGuinn oli bändissä alusta loppuun.
- Clarence White
- Chris Hillman
- Gene Clark
- Gram Parsons
- Gene Parsons
- Skip Battin
- Michael Clarke
- David Crosby
- Kevin Kelley
- Roger McGuinn
- John York

Diskografia

#Mr. Tambourine Man (1965) #Turn! Turn! Turn! (1965) #Fifth Dimension (1966) #Younger Than Yesterday (1967) #The Byrds' Greatest Hits (1967) #The Notorious Byrd Brothers (1968) #Sweetheart of the Rodeo (1968) #Dr. Byrds & Mr. Hyde (1969) #Ballad of Easy Rider (1969) #(Untitled) (1970) #Byrdmaniax (1971) #Farther Along (1971) #The Best of The Byrds: Greatest Hits, Volume II (1972) #Byrds (1973) #The Byrds (1990) #Live at the Fillmore - February 1969 (2000) #The Byrds Play Dylan (2002) #The Essential Byrds (2003)

Aiheesta muualla


- [http://ebni.com/byrds/index.html ByrdWatcher]
- [http://www.lyon.edu/webdata/users/kadler/public_html/rmcguinn]
- [http://members.aol.com/byrdsonlne/byrdsstuff/byrds.htm]

1967

Tapahtumia


- 13. tammikuuta - Sotilasvallankaappaus Togossa Etienne Eyademan johtamana.
- 14. tammikuuta - New York Timesin mukaan Yhdysvaltain armeija suorittaa salaisia biologisen sodankäynnin kokeita.
- 15. tammikuuta - S.B.Leakey ilmoitti löytäneensä ihmisen esi-isän fossileja Keniasta, hän antoi lajille nimen kenyapitchecus africanus.
- 23. tammikuuta - Münchenissä aloitettiin oikeudenkäynti natsisotarikollista Wilhelm Harsteria vastaan. Hän oli syytettynä 82856 murhasta, mukaan lukien Anne Frankin.
- 26. tammikuuta - Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti päätti kansallistaa 90 % terästeollisuudesta.
- 27. tammikuuta - Tulipalo surmasi kolme Apollo 1 astronauttia.
- 27. tammikuuta - USA, Neuvostoliitto ja UK allekirjoittivat Outer Space Treatyn, kieltäen avaruuden käytön sotilaallisiin tarkoituksiin.
- 5. helmikuuta - Kenraali Anastasio Somoza Debaylesta tuli Nicaraguan presidentti.
- 7. helmikuuta - Kiinan hallitus ilmoitti, ettei se enää voi taata neuvostodiplomaattien turvallisuutta lähetystön ulkopuolella.
- 14. helmikuuta - Kreikan kuningas Konstantine pakeni maasta vallankaappauksensa epäonnistuttua.
- 15. helmikuuta - Neuvostoliitto ilmoitti lähettäneensä joukkoja Kiinan rajan lähelle.
- 18. helmikuuta - Kiina lähetti kolme divisioonaa Tiibetiin.
- 24. helmikuuta - Moskova kielsi satelliittivaltioitaan solmimasta diplomaattisuhteita Länsi-Saksaan.
- 1. maaliskuuta - Brasilian poliisi pidätti Franc Paul Stanglin, Treblinkan ja Sobibórin entisen komentajan.
- 12. maaliskuuta - Indonesian valtiokokous otti kaiken vallan Sukarnolta ja nimesi Suharton presidentiksi.
- 13. maaliskuuta - Moise Tshombe, entinen Kongon tasavallan (entinen Belgian Kongo) pääministeri tuomittiin kuolemaan poissaolevana.
- 19. maaliskuuta - Kansanäänestys Ranskan somalimaassa kannatti yhteyttä Ranskaan.
- 21. maaliskuuta - Sotilasvallankaappaus Sierra Leonessa.
- 7. huhtikuuta - Kuuden päivän sota: Israelin hävittäjät ampuvat alas 7 Syyrian MiG-21:ta.
- 15. huhtikuuta - Suuria mielenosoituksia Vietnamin sotaa vastaan New York Cityssa ja San Franciscossa.
- 21. huhtikuuta -