:: wikimiki.org ::

Säde

Säde

Matematiikassa säde on mikä tahansa jana, jonka toinen alkupiste on ympyrän keskipisteessä ja päätepiste ympyrän kehällä. Säteeksi kutsutaan myös etäisyyttä ympyrän keskipisteestä sen kehälle, toisin sanoen säteen pituutta. Se on puolet ympyrän halkaisijasta. Fysiikassa säde on esim. fotoni- tai hiukkasjono. Luokka:Geometria ja:半径

Jana

Jana on geometriassa kahden pisteen välinen suoraa viivaa. Toisin sanoen jana on suoran "pätkä", jonka päätepisteinä on kaksi suoran eri pistettä. Janan keskipiste on se piste, josta on yhtä suuri etäisyys janan päätepisteisiin. Luokka:Geometria

Kehä

Kehä on valonlähteen (tavallisimmin Auringon tai Kuun ) ympärillä havaittava värillisistä ja sisäkkäisistä kehistä koostuva ilmakehän optinen ilmiö. Kehä muodostuu kun kohteesta tuleva valo ja siroaa ilmakehän pienhiukkasista. Useimmiten kehä havaitaan kun Auringon tai Kuun edessä on pilviä, joiden läpi valo kuitenkin pääsee etenemään. Tällöin kehän muodostavat ilmakehän vesipisarat. Kehiä voi muodostua myös muuntyyppisten pienhiukkasten vaikutuksesta, esim. siitepölykehiä tunnetaan. Kehän muoto voi riippua sirottajien muodosta, kehä voi olla esim. lievästi elliptinen tai muuten erikoisen muotoinen, ei täydellinen ympyrä. Luokka:Ilmakehän optiset ilmiöt

Ympyrä

Ympyrä on geometriassa kaikkien niiden tason pisteiden joukko, joiden etäisyys annetusta pisteestä on tietty vakio. vakio

Ympyrän kehän pituus ja ympyrän pinta-ala

Ympyrän kehän (piirin) pituus l saadaan kaavasta: :l = 2πr , missä r on ympyrän säde Ympyrän pinta-ala A saadaan kaavasta: :A = πr² , missä r on ympyrän säde tai vastaavasti :A = (π/4)d² , missä d on ympyrän halkaisija Niistä kuvioista, joilla on annettu piirin pituus, suurin pinta-ala on ympyrällä.

Ympyrän yhtälö kaksiuloitteisessa reaaliavaruudessa R²

Olkoon piste (x₀,y₀) ympyrän keskipiste, r ympyrän säde ja piste (x,y) mikä tahansa koordinaatiston piste. Jokaisen ympyrän kehän pisteen etäisyys ympyrän keskipisteestä on ympyrän säde eli r. Kuvitellaan suorakulmainen kolmio, jonka terävinä kulmina on pisteet (x₀,y₀) ja (x,y). Kolmion hypotenuusan pituus eli pisteiden etäisyys on Pythagoraan lauseen mukaan :

\sqrt

Koska etäisyyden tulee olla r, saadaan :

r = \sqrt

Korottamalla yhtälö puolittain toiseen saadaan hieman kätevämpi muoto :

r^2=(x-x_0)^2+(y-y_0)^2\,\!

Josta saadaan poistamlla sulut potensseista ympyrän yhtälön normaalimuoto: :

x^2+y^2+ax+by+c=0\,\!

, jossa a, b, c ja r ovat reaalilukuja Jos ympyrän keskipiste on pisteessä (0,0), ts. origossa, on ympyrän yhtälö :

r^2=x^2+y^2\,\!

joka on parametri muodossa: :

\left\

Pituus

Pituus on fysiikan perussuure, jota voidaan toisissa yhteyksissä kutsua etäisyydeksi tai matkaksikin. Matkan tunnus on yleensä s, kappaleen mittana pituudesta käytetään usein tunnusta l. Pituutta mitataan SI-järjestelmässä metreinä. Pituuden mittavälineenä voidaan käyttää mittanauhaa tai viivoitinta.

Muita pituuden mittayksiköitä

- Ångström on vanha hyvin lyhyiden mittojen yksikkö (1 Å = 10^-10 m). - Tuuma on vanha Iso-Britanniassa käytetty pituuden yksikkö (1 tuuma = 25,4 mm). - Jalka on vanha brittiläinen pituusmitta. Sitä käytetään myös ilmailussa lentokorkeuden mittayksikkönä. (1 jalka = 12 tuumaa = 30,48 cm) - Meripeninkulma on merenkulussa ja ilmailussa toisinaan käytetty etäisyyksien yksikkö (1 mpk = 1852 m) - Astronominen yksikkö on käytössä tähtitieteessä aurinkokuntaamme koskevissa mittauksissa (1 AU = 149 597 870 691 m) Matka vastaa Auringon ja Maan keskietäisyyttä. - Valovuosi on tähtitieteessä käytetty yksikkö (9,46·10¹⁵ m). Valovuosi on matka, jonka valo kulkee yhdessä vuodessa. Yksikköä käytetään kansanomaistamaan avaruuden etäisyyksiä. Virallinen "avaruusmittayksikkö" pitkillä etäisyyksillä on Parsek. - Parsek on käytössä tähtitieteessä suurissa etäisyyksissä (1 pc = 30,85678·10¹⁵ m) - Poronkusema on vanha lappalaisten käyttämä pituusmitta. Poronkusema on se matka, jonka ajoporo kulkee virtsaamatta välillä. Keskimääräinen pituus lienee viiden kilometrin paikkeilla. - Vaaksa on peukalon ja etusormen pään välinen etäisyys. - Kortteli on vanha suomalainen pituusmitta. - Kyynärä on kyynärän mitta. - Linja (lat. linea = pellavalanka, luotinuora, viiva) on vanha suomalainen ja ruotsalainen pituusmitta, joka on ollut 1/12 tuumaa (= 2,06 mm), myöhemmin 1/10 desimaalituumaa (2,97 mm). Englantilainen linja on 1/10 tuumaa (2,54 mm) ja venäläinen 1/280 arsinaa (2,55 mm) - Virsta on vanha venäläinen pituusmitta. Luokka:Fysiikka Luokka:Suureet Luokka:Geometria Luokka:Klassinen mekaniikka ko:길이 ja:長さ

Ympyrä

Ympyrä on geometriassa kaikkien niiden tason pisteiden joukko, joiden etäisyys annetusta pisteestä on tietty vakio. vakio

Ympyrän kehän pituus ja ympyrän pinta-ala

Ympyrän yhtälö kaksiuloitteisessa reaaliavaruudessa R²

\sqrt

Koska etäisyyden tulee olla r, saadaan :

r = \sqrt

Korottamalla yhtälö puolittain toiseen saadaan hieman kätevämpi muoto :

r^2=(x-x_0)^2+(y-y_0)^2\,\!

Josta saadaan poistamlla sulut potensseista ympyrän yhtälön normaalimuoto: :

x^2+y^2+ax+by+c=0\,\!

, jossa a, b, c ja r ovat reaalilukuja Jos ympyrän keskipiste on pisteessä (0,0), ts. origossa, on ympyrän yhtälö :

r^2=x^2+y^2\,\!

joka on parametri muodossa: :

\left\

Fysiikka

Fysiikka on tiede, joka tutkii luonnonilmiöitä, erityisesti aineen ja säteilyn käyttäytymistä ja vuorovaikutuksia. Fysiikan ja muutamien toisten tieteiden, kuten tähtitieteen ja kemian välinen raja on usein häilyvä ja epämääräinen. Fysiikka on kokeellinen ja eksakti luonnontiede. Kokeellisuus eli empiirisyys tarkoittaa sitä, että luonnonilmiöitä koskevat havainnot ja mittaukset ovat kaiken fysikaalisen tiedon pohja. Fysikaalinen tieto on aina kokeellisesti perusteltua. Eksaktisuus merkitsee, että fysiikan tulokset pyritään ilmaisemaan matemaattisessa muodossa ilmiön havaittuja säännönmukaisuuksia esittävinä lakeina, joiden avulla voidaan tehdä ilmiötä koskevia kvantitatiivisia ennusteita. Fysiikassa luodaan erilaisia malleja, joilla pyritään kuvaamaan ilmiöitä eli luonnon käyttäytymistä. Mallien perusteella pyritään päättelemään ja formuloimaan luonnossa vallitsevia yleisiä periaatteita, lakeja. Lait formuloidaan matemaattisesti käyttämällä suureita, jotka kuvaavat suorasti tai epäsuorasti havaittavissa ja mitattavissa olevia ominaisuuksien kvantiteetteja. Lait kuvaavat näiden suureiden välisiä relaatioita, eli suureiden välisiä riippuvuuksia. Fysiikka tieteenä pyrkii mahdollisimman suureen rakenteellisuuteen. Rakenteellisuus merkitsee pyrkimystä irrallisista laeista kiinteän yhtenäisen kokonaiskuvan muodostamiseen, pyrkimystä hierarkkiseen tietorakenteeseen, jossa yksittäiset lait ovat jäsentyneet hallittavaksi, ymmärrettäväksi ja ristiriidattomaksi kokonaisuudeksi, teoriaksi. Äärimmäisenä pyrkimyksenä fysiikassa on kaiken teorian luominen, joka selittäisi kaikki luonnon vuorovaikutukset. Tällä hetkellä ei ole tietoa onko kaiken teoriaa ylipäätään mahdollista ikinä luoda.

Klassinen ja moderni fysiikka

Fysiikan perusteoriat voidaan karkeasti jakaa klassiseen ja moderniin fysiikkaan. Näiden termien määritelmät vaihtelevat. Rajatuimman näkemyksen mukaan modernia on vain kvanttifysiikka ja sille läheiset aiheet. Yleisesti kuitenkin myös suhteellisuusteoria lasketaan moderniksi fysiikaksi. Laajemman ns. historiallisen näkemyksen mukaan modernia fysiikkaa on kaikki 1900- ja 2000- luvulla tehty fysiikka. Pääsääntöisesti klassisessa fysiikassa keskitytään ihmisen mittaskaalan ilmiöihin, modernissa joko paljon pienempiin, paljon suurempiin tai vastaavasti paljon kylmempiin tai paljon kuumempiin eli energeettisempiin ilmiöihin. Monet tärkeät klassiset ilmiöt, esimerkiksi gravitaatio eli painovoima, tai yhteyttämisen fysikaaliset perusteet pystytään selittämään vain modernin fysiikan avulla. Klassisia aloja:
- Pitkälle Isaac Newtonin muotoilema kappaleita ja niiden liikkeitä kuvaava mekaniikka. Siinä kuvataan kappaleiden välisiä vuorovaikutuksia, jotka perustuvat kappaleiden massaan, sekä näiden vuorovaikutusten aikaansaamia liikkeitä.
- Varautuneiden hiukkasten vuorovaikutuksia kuvaava sähkömagnetismi. Sähkömagnetismin teoria pohjaa James Clerk Maxwellin yhtälöille varautuneiden hiukkasten ja niiden aikaansaamien kenttien väliselle vuorovaikutukselle.
- Lämpöoppi, joka kuvaa erityisesti nesteiden ja kaasujen ominaisuuksia. Moderneja aloja:
- Suppea ja yleinen suhteellisuusteoria, jotka kuvaavat toistensa suhteen suurella nopeudella liikkuvien koordinaatistojen (havainnoitsijoiden) välisten havaintojen suhdetta, esimerkiksi samanaikaisuuden käsitettä. Yleinen suhteellisuusteoria myös selittää painovoiman avaruuden geometriseksi ominaisuudeksi.
- Kvanttimekaniikka, joka laajentaa klassisen fysiikan kuvausta hiukkasten ja kenttien välisestä vuorovaikutuksesta. Tärkeitä kvanttimekaniikan ominaisuuksia ovat hiukkasten aallon-omaiset interferenssi-ilmiöt, vastaavasti kenttien hiukkastyyppiset ominaisuudet kuten kvantittuminen, ja samantyyppisten hiukkasten tai aaltojen lomittuminen. Näitä ominaisuuksia tavataan yleensä erityisesti alkeishiukkasilta, mutta myös hiukkasten ryhmittymät voivat käyttäytyä kvanttimekaanisesti yhtenä kollektiivisena joukkona. Seuraavia aloja voidaan luokittelutavasta riippuen pitää klassisina tai moderneina:
- Tilastollinen eli statistinen fysiikka, joka kuvaa suuren hiukkasmäärän ominaisuuksia ja kytkee hiukkasten mikroskooppisen kuvauksen makroskooppisten systeemien termodynaamiseksi kuvaukseksi. Ala on syntynyt modernin fysiikan aikakaudella, mutta sen rakennetta voidaan pitää klassisena. Kronologisesti sitä voidaan pitää lämpöopin yleistyksenä.

Tutkimusalueita

Fysiikan tutkimuksen pääosa-alueet luokitellaan tyypillisisesti tutkittavien rakenteiden koon mukaan
- Hiukkasfysiikka kuvaa hiukkasten välisiä perusvuorovaikutuksia, tyypillisesti atomia pienempiä yksiköitä
- Atomi- ja molekyylifysiikka ja optiikka kuvaavat atomin kokoluokan ilmiöitä, atomien vuorovaikutusta säteilyn kanssa sekä sähkömagneettista säteilyä
- Tiiviin aineen fysiikka kuvaa jollain tavoin kondensoituneiden eli tiivistyneiden hiukkasryhmien käytöstä
- Tähtitiede kuvaa planeettojen ja tähtien välisiä ilmiöitä ja esim. tähtien lähettämää säteilyä Hiukkasfysiikan rinnalle voidaan liittää erityisesti atomien ytimissä tapahtuvia reaktioita tutkiva ydinfysiikka. Tiiviin aineen fysiikkaan enemmän tai vähemmän tiiviisti kytkettyjä aloja ovat mm.
- Aerosolifysiikka
- Biologinen fysiikka
- Elektroniikka
- Magnetismi
- Materiaalifysiikka
- Polymeerifysiikka Tähtitieteen alaluokkia ovat mm. kosmologia ja plasmafysiikka. Näiden lisäksi fysiikan tutkimusaloja ovat
- Akustiikka
- Avaruusfysiikka
- Laskennallinen fysiikka
- Ekonofysiikka
- Meteorologia Joissakin jaotteluissa myös fysikaalinen kemia, geologia ja geofysiikka luetaan kokonaan tai osittain fysiikkaan kuuluviksi.

Katso myös

Luettelo ratkaisemattomista fysiikan ongelmista Mallintaminen

Suomalaisia fysiikan linkkejä

Suuri osa alla olevista linkeistä on englanninkielisiä.
- [http://www.physics.helsinki.fi/sfs/index.shtml Suomen fyysikkoseura]
- [http://www.physics.helsinki.fi/fyl_www/index.htm Helsingin yliopiston fysiikan laitos]
- [http://physics.joensuu.fi/ Joensuun yliopiston fysiikan laitos]
- [http://www.phys.jyu.fi/ Jyväskylän yliopiston fysiikan laitos]
- [http://fysiikka.uku.fi/index_fi.shtml Kuopion yliopiston sovelletun fysiikan laitos]
- [http://www.ee.lut.fi/fi/lab/fysiikka/index.html Lappeenrannan teknillisen yliopiston fysiikan laitos]
- [http://physics.oulu.fi/ Oulun yliopiston fysiikan laitos]
- [http://www.ee.tut.fi/fys/index.shtml Tampereen teknillisen yliopiston fysiikan laitos]
- [http://www.hut.fi/Yksikot/TeknillinenFysiikka Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto]
- [http://www.physics.utu.fi/ Turun yliopiston fysiikan laitos]
- [http://www.uwasa.fi/itt/teti/fysiikka/index.html Vaasan yliopiston fysiikan ja materiaalitekniikan laitos]
- [http://www.abo.fi/fak/mnf/fysik/ Åbo akademin fysiikan laitos]
- [http://boojum.hut.fi Kylmälaboratorio]

Kirjallisuutta

- Brian Greene: Kätketyt ulottuvuudet: supersäikeet, ajan halkeamat ja maailmanselityksen haaste; Otava (2000), ISBN: 9513116506
- Hugh D. Young, Roger A. Freedman: Sears and Zemansky's University Physics with Modern Physics, ISBN: 0321204697
- Hannu Karttunen: "Tiedettä kaikille: Fysiikka", ISBN 952-5329-32-1
- John R. Taylor: An Introduction to Error Analysis, ISBN: 093570275X
- Kaarle Kurki-Suonio, Riitta Kurki-Suonio: Vuorovaikutuksista kenttiin - sähkömagnetismin perusteet, ISBN: 9517451555
- Esko Valtaoja: "Kotona maailmankaikkeudessa"; Ursa , ISBN 952-5329-15-1
- [[Luokka:Fysiikka]] [[af:Fisika als:Physik ms:Fizik zh-min-nan:Bu̍t-lí-ha̍k ko:물리학 ja:物理学 simple:Physics th:ฟิสิกส์

Luokka:Geometria

Geometriaan liittyviä artikkeleja. Luokka:Matematiikka zh-min-nan:Category:Kí-hô-ha̍k ko:분류:기하학 ja:Category:幾何学

DALF

Das DELF-DALF-Programm beinhaltet verschiedene Sprachdiplome in Französisch, welche vom Französischen Ministerium für Jugend, Erziehung und Forschung vergeben werden. Diese können in offiziellen Prüfungszentren erlangt werden und sind in über 150 Ländern weltweit anerkannt. Die Prüfungen entsprechen den Empfehlungen des Europarats und sind in verschiedene unabhängige Module unterteilt:
- DELF - Diplôme d'Etudes en Langue Française (deutsch: Studiendiplom der Französischen Sprache)
- DALF - Diplôme Approfondi de Langue Française (deutsch: Ausführliches Diplom der Französischen Sprache) Innerhalb dieser Module sind die Prüfungen in weitere Module, so genannten Niveaus und Einheiten (französisch: Unité) unterteilt. Die verschiedenen Prüfungsteile können einzeln und in freier Reihenfolge abgelegt werden. Jede bestandene Einheit (Unité) wird durch ein Attest bestätigt. Sind alle Einheiten eines Niveaus bestanden, erhält man ein entsprechendes Diplom. Um an den DALF-Prüfungen teilzunehmen, muss das DELF bereits bestanden sein. Das DALF ermöglicht den Eintritt in eine französische Universität ohne Sprachtest.

DELF - Diplôme d'Etudes en Langue Française

Das Diplôme d'Etudes en Langue Française (kurz DELF oder deutsch: Studiendiplom der Französischen Sprache) ist eine Beglaubigung der französischen Sprachfertigkeit in Schreiben, Sprechen und Hören.

DELF Niveau 1

Niveau 1 ist in 4 Einheiten (französisch: Unité) unterteilt: Jede Einheit entspricht ca. 100 Stunden Französischunterricht.

DELF Niveau 2

Niveau 2 des DELF-Diploms besteht aus 2 Einheiten: Jede Einheit entspricht ca. 500 - 600 Stunden Französischunterricht.

DALF - Diplôme Approfondi de Langue Française

Die Erlangung der Stufen C1 (Oberstufe) und C2 (Fortgeschrittene Oberstufe) des Europarats erfolgen durch das Diplôme Approfondi de Langue Française (kurz DALF oder deutsch: Ausführliches Diplom der Französischen Sprache). Das DALF ist ein höheres Französischdiplom, welches aus 4 Einheiten (B1 - B4) besteht. DALF schliesst an DELF an und ermöglicht den Eintritt in eine französische Universität ohne Sprachtest. Kategorie:Sprachwissenschaft

Dorota Rabczewska cytaty warsaw bars and cafes online casinos heavy metal

:: RELATED NEWS ::