:: wikimiki.org ::

Salama

Salama

Salama, vanhalta nimitykseltään myös pitkäinen, on ukkoseen ja joskus myös tulivuorenpurkauksen pölypilveen liittyvä jännite-eron purkaus. Salama tunnetaan kirkkaasta ja terävärajaisesta, jonkin verran siksak-kuvioisesta valojuovasta taivaalla, välähdyksestä, ja kovasta jyrinästä. Ihmiset ovat aina pelänneet salaman tuhoisia vaikutuksia, sillä joskus se osuu maahan. Laittein tuotettua valokaarta ei yleensä kutsuta salamaksi. Kun purkauskanava kuumenee yhtäkkiä tuhansiin asteisiin, se laajenee räjähtäen ja lähettää paineaallon. Hyvin lyhyestä salamasta kuuluu vain paukahdus, mutta jos salama on kilometrejä pitkä, sen eri osaista lähtenyt paineaalto ehtii kuulijan korviin eri aikana ja näin kuuluu pitkä jyrinä. Koska ääni ja valo kulkevat eri nopeuksilla ilmakehässä, ukkosen etäisyyden voi laskea salaman näkemisen ja jyrinän kuulemisen välisestä ajasta: kilometri kolmessa sekunnissa.

Väitetyt mustat salamat

Salamoita kerrotaan nähdyn monenvärisiä. Jotkut jopa väittävät nähneensä mustan, eli siis valottoman salaman. Tällaista ilmiötä tuskin todellisuudessa on. Mustan salaman näkeminen on kuitenkin selitettävissä sillä, että salama välähtää niin lähellä, että kirkkaudesta häikäistyneinä näkösolut eivät toimi, vaan silmä näkee alueen mustana. Samanlainen ilmiö voi tulla katsoessa Aurinkoon. (Tämä on kuitenkin haitallista silmille, eikä sitä pidä missään tapauksessa kokeilla.) Kyseessä voi olla myös kirkkaana nähdyn salaman tumma jälkikuva verkkokalvolla.

Salaman symboliikkaa

Salama on yleinen voiman symboli, jota on käytetty vuosituhannet. Salama on liittynyt yliluonnollisena ja voimakkaana pidettyyn ukonilmaan. Salama kuvataan usein siksak-viivalla, jonka toinen tai kumpikin pää on terävä. Karjalan kalliopiirroksissa esiintyy kuvia, joissa on sekä käärmeen, että salaman piirteitä Salaman symbolia muistuttava siksak-viiva on nykyisin myös vastakkainasettelun tai vihan merkki. Natsien SS-joukkojen tunnuksena oli kaksi sieg-riimua, jotka muistuttivat salamoiksi muotoiltuja s-kirjaimia. Venäjällä aurinkopyörää muistuttavaa ukkosmerkkiä käytettiin torjumaan salamaniskuja.

Katso myös:

- Pallosalama Luokka:Meteorologia Luokka:Luonnonilmiöt ko:번개

Tulivuori

]] Tulivuori on vuori, jonka kohdalla maankuoressa on repeämiä ja maan sisältä pääsee virtaamaan magmaa ajoittain pinnalle asti.

Tulivuoren synty

Tulivuoria tavataan usein mannerlaattojen saumakohdissa. Atlantin valtameren keskiselänteellä Pohjois-Afrikan ja Euroopan laatta loittonevat toisistaan ja esimerkiksi Islannin tulivuoret liittyvät tähän toimintaan. Toisaalta laatat saattavat myös painua toisiaan vasten kuten esimerkiksi Etelä-Amerikan tulivuorten kohdalla. Tällöin laattojen hankauskitka aiheuttaa magmapesäkkeiden synnyn. Tulivuoria saattaa esiintyä myös ns. kuumien pisteiden kohdalla, joissa mannerlaatan keskellä maapallon vaipan konvektiovirtaukset synnyttävät tulivuoren. Esimerkiksi Havaijin saariketju on syntynyt tällä tavoin.

Rakenne

Tulivuori koostuu purkausjätteestä muodostuvasta vuoresta eli keilasta. Tulivuoren purkauskanavan aukenemiskohtaa kutsutaan kraateriksi. Kaldera puolestaan on aiemmassa rähjähdyspurkauksessa syntynyt suuri kraateri vuoressa. Uusi kraateri saattaa aueta kalderan sisällä. Joskus purkaus hakee uuden kanavan esimerkiksi vuoren kylkeen, jolloin puhutaan sivukeilasta. Tulivuoren keilan rakenne riippuu magman koostumuksesta.

Kilpitulivuori

Islannin tulivuorten laavat ovat basalttisia, joille on tyypillistä laavan nopea juoksevuus ja suhteellisen vähäinen kaasusisältö. Tämän vuoksi tällaiset tulivuoret purkautuvat suhteellisen rauhallisesti laavan kulkiessa pitkiäkin matkoja. Tämän seurauksena tulivuorten keilat ovat suhteellisen matalia ja niiden rakenne on melko homogeeninen. Tämän tyyppisiä tulivuoria kutsutaan kilpitulivuoriksi

Kerrostulivuori

Laattojen törmäysvyöhykkeillä basalttisen merenpohjanlaatan työntyessä mannerlaatan alle sekoittuu magmaan myös mantereisen laatan kiviaineksia. Magma on tällöin sitkeää ja alle 1000 asteen lämpöistä, eikä valu pitkälle purkautuessaan. Purkaukset ovat kuitenkin räjähdysmäisiä, kun sitkeä magma pidättelee kaasuja ja paine kasaantuu. Kaasujen ohella tulivuori syytää ulos tuhkaa ja kivenkappaleita. Magma purkautuu jähmettyen roiskeiden päälle: syntyy kerroksellinen rakenne. Kerrostulivuoria ovat esim. Fuji ja Vesuvius.

Räjähdyspurkaus

Vuoren rakenteessa vuorottelevat purkausjätteiden ja laavan eri kerrokset. Emäksinen laava on usein kaasupitoista ja sitkasta, jolloin kaasujen paineen nopeat muutokset voivat aiheuttaa räjähdyspurkauksia. On mahdollista, että koko vuori yksinkertaisesti räjähtää kappaleiksi, esimerkkeinä mm. Krakataun ja mt. St. Helensin purkaukset. Jos laava on erityisen sitkeää, se saattaa kovettua kraateriin ns. laavatapiksi. Tällöin räjähdyspurkauksen riski kasvaa erityisesti, sillä se antaa mahdollisuuden paineen nousuun vuoren sisällä. Jotkut vuoret kuten Vesuvius saattavat purkautua vuoroin rauhallisesti, vuoroin räjähdyspurkauksin. Vesuviuksen tunnetuin purkaus lienee vuonna 79 Pompeijin, Herculaneumin ja Stabiaen tuhoon johtanut purkaus. Räjähdyspurkauksiin liittyy usein myös pyroklastinen pilvi, missä räjähdyksen synnyttämä hienojakoinen ja tulikuuma tuhka- ja laavapöly tuhoaa kaiken eteen osuvan.

Tsunami

Jos tulivuori on valtameren rannalla, se voi aiheuttaa megatsunamin, yhden ihmiskunnan suurimmista katastrofeista. Tämä vaatisi sen että tulivuoresta lohkeaisi pala joka romahtaisi mereen. Tällainen mahdollisuus saattaa tiedemiesten mukaan olla esim La Palman saarella.

Linkit

- [http://koti.mbnet.fi/mvnet/salaisetkansiot/tutkielmat/maantieto/ge3_endogeenisethasardit.php MVnet :: Endogeeniset hasardit - Perustietoa maanjäristyksistä, tsunameista ja tulivuorista suomeksi] Luokka:Tulivuoret ja:火山

Paineaalto

Paineaalto on useimmiten kaasussa tai kaasuseoksessa esiintyvä voimakas paine-ero, joka etenee pitkittäisen aallon tavoin. Paineaaltoja syntyy yleensä muun muassa räjähdyksissä, nopeassa kaasuuntumisessa tai vastaavassa, jossa tietyn alueen paine voimistuu nopeasti. Useimmiten (voimakas) paineaalto pyyhkii kaikki irtonaiset objektit mukaansa, ja kohdistaa kiinteisiin kohteisiin valtavia paineita aallon kasaantuessa yhä pienemmälle alueelle. Paineaallot kuljettavat muiden aaltoliikkeiden tavoin suuria määriä energiaa. Luokka:Fysiikka

Aurinko

Aurinko on lähin tähti Maasta katsoen. Auringon ympärille syntyneet planeetat ja muut kappaleet muodostavat Aurinkokunnan. Aurinko on tyypillinen keskimassainen tähti, jolla ei ilmeisesti ole mitään poikkeuksellisia ominaisuuksia. Auringon perinteisiä suomalaisia nimiä ovat myös Päivyt ja Päivänkehrä.

Auringon elinkaari

Aurinko syntyi noin 5 miljardia vuotta sitten ja noin 5 miljardin vuoden kuluttua sen energiavarat loppuvat. Aurinko kirkastuu hitaasti ja 200 miljoonan vuoden kuluttua Maapallon meret kuivuvat. Tosin teoriassa ihmiskunta saattaisi rakentaa avaruuteen varjostimen Maapallon pitämiseksi elinkelpoisena 600 miljoonaa vuotta. Miljardin vuoden kuluttua lisääntynyt painovoiman puristus laajentaa fuusioreaktiot Auringon ulompia kerroksia kohden, jolloin Aurinko alkaa hitaasti laajentua ja muuttua punaiseksi. Neljän miljardin vuoden kuluttua sykkivä Aurinko nielaisee sisemmät planeetat eli Merkuriuksen ja Venuksen. Maapallo sulaa tulipalloksi ja osa sen kivikehästä höyrystyy avaruuteen. Lopulta Aurigon keskusta luhistuu Jupiterin kokoiseksi valkoiseksi kääpiöksi. Samalla Aurinko puhaltaa ulommat kerroksensa kauniiksi planetaariseksi sumuksi. Vielä silloinkin Aurinkoa kiertäneet planeetat, mukaan lukien Maapallon jo tässä vaiheessa jäähtynyt ydin, kiertävät sitä ikuisessa pimeydessä ja kylmyydessä.

Auringon ominaisuuksia

- pintalämpötila 5780 K
- massa 1,9891 × 10³⁰ kg
- valovoima (säteilyteho) 3,827 × 10²⁶ W
- säde 6,96 × 10⁸ m Auringon massaa, sädettä ja valovoimaa käytetään yleisesti yksikkönä muiden tähtien säteitä, massoja ja valovoimia käsiteltäessä.

Auringon aktiivisuus

Auringon keskustassa lämpöydinreaktiot muuttavat vetyä heliumiksi; 3.9 × 10⁴⁵ atomia fuusioituu joka sekunti. Näissä reaktioissa vapautuu energiaa, joka pakenee Auringon pinnasta valona ja lämpönä sekä muina sähkömagneettisen säteilyn lajeina. Tarkemmin tarkasteltaessa Auringon pinta muuttuu koko ajan. Auringon pinnan ilmiöistä tunnetuin on auringonpilkut. Muita Auringon pinnalla tapahtuvia ilmiöita ovat flaret eli roihut, protuberanssit, granulat ja nk. auringonjäristykset joita mm. ESAn SOHO -avaruusluotain havaitsi. Aurinko virittää mm. Maan lähiavaruuteen nk. avaruussään. Auringon aktiivisuuden huippukausina esiintyy nk. aurinkomyrskyjä. Nämä näkyvät Maassa mm. voimakkaina ja laaja-alaisina revontulina ja mm. Kanadan ja Yhdysvaltain itärannikon pitkien sähkön siirtolinjojen jakeluhäiriöinä. Aurinko saa säteilemänsä energian siten, että vety muuttuu heliumiksi auringon ytimessä tapahtuvassa ydinreaktiossa. Tämä energia kulkee röntgensäteilynä kohti auringon konvektiokerroksia, jossa energia kulkee konvektiovirtauksina noin 210 000 kilometrin syvyydestä alkaen kohti pintaa.

Luettavaa

- Leon Golub ja Jay M. Pasachoff: Nearest Star - The Surprising Science of Our Sun, suomennettuna: Lähin tähtemme, ISBN 952-5329-37-2, Ursa 2004

Auringolta suojautuminen

- Aurinkoa ei kannata katsoa suoraan, sillä se voi vahingoittaa näkökykyä. Jopa auringonpimennyksen yhteydessä auringon suora katsominen voi helposti vahingoittaa silmiä. Aurinkoa ei kannata katsoa myöskään aurinkolasien tai muun tummentavan suojan läpi. Auringonpimennystä katsottaessa tulee käyttää tähän tarkoitettuja laseja tai hitsaajan suojalaseja.
- Auringonvalo vanhentaa ihoa, ja voi aiheuttaa ihosyöpää. On kuitenkin terveellisempää liikkua ulkona aurinkoisellakin säällä, kuin oleskella sisällä. Voimakkaaseen auringonpaisteeseen joutuvat ihonkohdat tulisi kuitenkin suojata aurinkovoiteella. Ihon palaminen on merkki liiallisesta altistuksesta tai puutteellisesta suojauksesta, ja myös syöpävaaran kasvusta.
- Liiallinen kuumuudessa ja auringonpaisteessa oleskelu voi aiheuttaa auringonpistoksen, joka ilmenee päänsärkynä ja pahoinvointina. Paha auringonpistos voi vahingoittaa muun muassa aivoja.

Aiheesta muualla

- [http://sohowww.nascom.nasa.gov/data/realtime-images.html SOHO-luotaimen viimeisimmät kuvat Auringosta]
- [http://soi.stanford.edu/data/farside/index.html Auringon magneettikentän karttoja]
- [http://sunearth.gsfc.nasa.gov/eclipse/eclipse.html Nasan pimennyksiä käsittelevä sivusto]
- [http://sohowww.nascom.nasa.gov/ Nasa SOHO (Solar & Heliospheric Observatory) satellite][http://sohowww.nascom.nasa.gov/explore/faq/sun.html FAQ]
- [http://soi.stanford.edu/results/sounds.html Auringon ääniä]
- [http://www.spaceweather.com Spaceweather.com - avaruussääpalvelu]
- [http://www.avaruusmgz.info/vol11/heinakuu/hiukkaspilvet.html Auringon hiukkaspilvet]
Luokka:Tähdet Luokka:Aurinko Luokka:Turvallisuusohjeet als:Sonne ms:Matahari zh-min-nan:Ji̍t-thâu ko:태양 ja:太陽 simple:Sun th:ดวงอาทิตย์

Natsi

Kansallissosialistisen Saksan tunnus
Kansallissosialistisen Saksan tunnus

Kansallissosialismi (saks. Nationalsozialismus) oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksassa syntynyt äärioikeistolainen kansallis- ja sosiaalivallankumouksellinen poliittinen liike. Kansallissosialismi korosti nationalistisisia, fasistisia, sosialistisia, korporatiivisia ja antisemiittisiä periaatteita sekä totalitarismia. Yksilöllä oli merkitystä vain kansan jäsenenä. Kansallissosialismin ideologia pohjautui erityisesti Georges Sorelin, Friedrich Nietzschen, Joseph Arthur de Gobineaun, Houston Stewart Chamberlainin, Heinrich von Treitschken, Henri Bergsonin ja Alfred Rosenbergin ajatuksiin. Liikkeen perusteoksia olivat Adolf Hitlerin Taisteluni ja kansallissosialistisen puolueen ohjelma (Nationalsozialistische Deutsche Arbeitpartei, NSDAP). Ennen Hitleriä "kansallissosialistiseksi" itseään nimittävä puolue löytyi ainakin Tšekkoslovakiasta. Tämä ei kuitenkaan ollut Hitlerin natsipuolueeseen verrattava totalitaristinen järjestö, jos kohta sen edustama kansallisuusaatteen muoto ei nykymaailmassa olisikaan poliittisesti kovin korrekti. Tätä valtiokokonaisuutta kutsutaan Kolmanneksi valtakunnaksi (saks. Das Dritte Reich). Nimitys tulee Hitlerin hallinnon tavasta laskea Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ensimmäiseksi valtakunnaksi, vuonna 1871 perustettu Saksan keisarikunta toiseksi ja kansallissosialistinen hallinto kolmanneksi. Kansallissosialismia kutsutaan yleisesti myös natsismiksi, jonka alkuperä on kansallissosialismin saksankielisen nimen ääntämyksessä. Lisäksi ideologia samaistetaan usein fasismiin, mikä ei ole kuitenkaan täysin vastaava asia. Kansallissosialismin historiaan liittyy olennaisena osana kansallissosialistinen puolue, NSDAP (saks. Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei), jonka johdossa Adolf Hitler nousi Saksan diktaattoriksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksassa useat eri kansallissosialistiset suuntaukset ja puolueet kilpailivat keskenään, mutta kilpailusta selvisi voittajana NSDAP. Erilaiseen, suomalaiseen muotoon muuntuneita, kansallissosialistisia aatteita nousi Suomessakin 1920- ja 1930-luvuilla, mutta niiden vaikutus jäi hyvin vähäiseksi. Tunnetuimmat suomalaiset äärioikeistolaiset liikkeet eli oikeistoradikaalit Lapuan liike ja IKL eivät edustaneet kansallissosialismia. Suomalaisia kansallissosialistisia järjestöjä olivat mm. Arvi Kalstan johtama Suomen Kansan Järjestö sekä Teo Snellmanin johtama Suomen kansallissosialistinen työjärjestö, joilla ei ollut käytönnösä lainkaan merkitystä Suomen politiikassa.

Ideologinen teoria

Käsitteen kansallissosialismi nostivat jo 1800-luvun lopulla esiin papit Friedrich Naumann ja G. Göhre, jotka perustivat "Kansallis-Sosiaalisen Yhdistyksen"." Hieman myöhemmin nimi muutettiin "Kansallis-Sosiaaliseksi Puolueeksi". Göhre ehdotti jo tuolloin organisaatiolle nimeksi "Kansallisen Sosialismin Yhdistystä" ja Naumannin tavoitteena oli todistaa, että 'nationalismi ja sosialismi voidaan sulauttaa yhdeksi poliittiseksi liikkeeksi'. Vuonna 1891 perustettu "Suursaksalainen liitto" (Alldeutscher Verband, ADV) ja sen johtajan Heinrich Classin kirjoitukset pohjustivat myös osaltaan hitleriläistä kansallissosialismia. Itävalta-Unkarin alueella perustettiin ADV:n tukemana 1903 "Itävaltalainen työväenpuolue", jonka ideologi Rudolf Jung nosti esiin käsitteen "kansallissosialismi". Jung ja itävallan kansallissosialistit toimivat sittemmin Hitlerin NSDAP:n innoittajina. Ilmeisesti tähän viitaten Natsi-ideologi Alfred Rosenberg kirjoitti myöhemmin "kansallissosialismin nimi ... on peräisin Sudeetti-Saksan alueelta." Varhaiset kansallissosialistiset järjestöt olivat konservatiivisia tai taantumuksellisia ja nationalistisia, mutta ne omaksuivat sosialistisia tunnuksia. Luokkataistelun ja marxilaisuuden sijaan ne kuitenkin julistivat Otto Glagaun muotoilemaa teoriaa "riistävän" (= juutalainen, kansainvälinen) ja "tuottavan" (= saksalainen; kansallinen) pääoman ristiriidasta. Adolf Hitlerin keskeisen poliittisen teoksen, Taisteluni (saks. Mein Kampf) mukaan hän kehitti poliittiset oppinsa tarkkaillessaan Itävalta-Unkarin keisarikunnan käytäntöjä. Syntyperäisenä itävaltalaisena Hitler oli tarkkaillut hallinnon politiikkaa ja havainnut kuinka kielellinen ja etninen hajanaisuus hajoitti keisarikuntaa. Lisäksi hän näki demokratian haitallisena, koska se antoi valtaa hallinnolle vihamielisten vähemmistöjen käsiin. Kansallissosialistiselle ideologialle on myös keskeistä rotu, jonka suurin saavutus on nationalistisen ajatusmallin mukaan yhtenäinen valtio. Saksan tapauksessa ylivertainen arjalainen herrarotu on luotu muodostamaan Saksan valtiossa kulttuurisesti, sotilaallisesti ja taloudellisesti väkevin kansakunta ja valtio, jonka kohtalona on hallita alempia rotuja. Vahvojen rotujen vastakohtina olivat heikot valtiot ja kulttuurit, joita riitely, etninen ja kielellinen hajaannus ja ali-ihmiset heikensivät. Kolmannen pykälän muodostivat kotimaattomat ihmiset eli loisrodut (esimerkiksi juutalaiset ja romanit), jotka poistamalla herrarotu vahvistuisi. Herrarotu-ideologia perusteli myös vaatimuksen elintilasta, joka toisessa maailmansodassa toteutui konkreettisena sotaretkenä. Alempien rotujen kohtalona tuli olla sotilaallisesti heikompia ja siten herrarodun laajenemisetujen edessä väistyviä. Näkökulmassa on selvä viite 1900-luvun alkuvuosikymmenten muodikkaaseen sosiaalidarwinistiseen teoriaan. Uskonnot, jotka hyväksyivät nämä "elämän julmat tosiasiat" olivat hyviä uskontoja. Vastaavasti rakkauden ja suvaitsevaisuuden sanomaa levittävät uskonnot olivat orjauskontoja. Tämä viittaa Friedrich Nietzschen ajatuksiin kristinuskosta ja toisaalta kansallissosialismin uskonnonomaisuuteen ja pyrkimykseen luoda uusi uskonto muinaisten skandinaavisten uskomusten mytologiselle pohjalle. Kansallissosialismi ei kuitenkaan perustunut ideologisesti pelkästään rotukäsitteelle - joka on osittain sodanjälkeisen natsismin historiallisen käsittelyn ja trauman vääristämää, vaan sen juuret ovat syvemmällä 1700-luvun romantiikassa, 1800-luvun nationalistisessa ajatustavassa, esimerkiksi Nietzschen hieman väärinymmärretyssä yli-ihmisfilosofiassa ja toisaalta esimerkiksi antisemitismin kohdalla vuosisatoja vanhasta eurooppalaisesta juutalaisvastaisesta perinteestä. Maailmalle tutuksi tulleen "hitleriläisen" kansallissosialismin lisäksi alussa suosiota nautti Otto Strasserin vasemmistolaisempi linja, mutta hän joutui Hitlerin vainon kohteeksi ja lopulta maanpakoon. Eräät ei-sosialistit ovat pitäneet kansallissosialismia vain sosialismin muotona, jossa suunnitelma- eli komentotalouden välineenä käytettiin pikemminkin suoria komentoja kuin valtio-omistusta. Kansallissosialismissa on kuitenkin eroja useimpiin muihin sosialismin muotoihin, kuten marxilais-leniniläiseen, stalinistiseen, maolaiseen ja arabisosialistiseen. Erottaviin tekijöihin kuuluvat mm. nationalismi sekä kansallissosialismin idealistinen luonne vastakohtana sosialismin materialismille. Jyrkin ero kansallissosialismin ja "muun sosialismin" välillä löytyykin käytännön politiikasta: muut sosialistit eivät juuri sympatisoinneetkaan kansallissosialismia sen paremmin Saksassa kuin ulkomaillakaan, kun taas oikeistosta se sai enemmän ymmärrystä (esimerkiksi Suomessa). Sama päti toiseen suuntaan; perinteisiin konservatiiveihin natsit suhtautuivat niin ennen valtaannousuaan kuin sen jälkeenkin suopeammin kuin vasemmistolaisiin. Yleinen selitys kansallissosialismin suosiolle on se, että se yhdisti kaksi suosittua aatetta, nationalismin ja sosialismin, vieläpä otollisena ajankohtana Saksan kärsiessä Versaillesin rauhanehtojen tuomasta köyhyydestä ja nöyryytyksestä. Hitlerin luomassa [http://www.historyplace.com/worldwar2/riseofhitler/25points.htm puolueen alkuperäisessä ohjelmassa] vaadittiin toisaalta lisää elintilaa, uhrauksia valtiolle, kansalaisuutta vain saksalaisille ja maahanmuuton lopettamista ja toisaalta korkojen ja pääomatulojen lakkauttamista "kuolemanrangaistuksen uhalla", maan, suurmyymälöiden ja trustien sosialisoimista, sosiaalietujen suurta kasvattamista ja vahvaa valtiota. Viime aikoina (mm. historioitsija Götz Aly) on myös esitetty taloustieteellisin laskelmin, että kansallissosialistien hyvinvointivaltio rikastutti merkittävästi keskiluokkaa juutalaisilta sosialisoidulla omaisuudella ja että tämä olisi ollut kannatuksen pääsyy, mutta asiasta ei ole yksimielisyyttä tieteilijöiden kesken.

Kansallissosialistisen ideologian avainelementtejä

- Antimarxismi
- Antikommunismi
- Antisosialismi (sosiaalidemokraatit)
- Antibolševismi
- Antiliberalismi
- lehdistönvapauden, kokoontumisvapauden ja järjestäytymisvapauden lakkauttaminen
- uskonnonvapauden rajoittaminen
- Demokratian hylkääminen
- vahva valtiovalta
- suunnitelmatalous
- yritysten ja maan sosialisoiminen (myöhemmässä vaiheessa tyydyttiin jättämään yritykset kapitalistien haltuun valtion komennossa)
- korkojen ja pääomatulojen vastustaminen
- Kansan, maan ja valtion sopusointu
- Kansan jakamatonta tahtoa ilmentävä valtio, Führer-kultti
- Yhtenäinen, elinvoimainen kansa - yksi kansa, yksi valtio, yksi johtaja
- Rotuhygienia - Eutanasia ja Eugeniikka
- Rasismi
- Antisemitismi
- Antislavismi
- Sosiaalidarwinismi
- "Pohjoisen rodun" määrittely kulttuurillisesti ylivertaiseksi.
- Elintilapolitiikka (katso: Lebensraum)
- Sopusointu luonnon kanssa, eläinsuojelu, myyttisen talonpoikaisen menneisyyden ihannointi vs. urbanismi
- Historiallinen glorifiointi, viittaukset antiikin Roomaan.
- Uskonnonomaiset, hurmoshenkiset, poliittiset kokoukset, mytologiset elementit
- Vahvat opilliset ja filosofiset yhtymäkohdat muinaisiin pakanauskontoihin.
- Taiteen ja arkkitehtuurin yhdenmukaistaminen antiikin esimerkkien mukaan

Kansallissosialismi ja romantiikka

Bertrand Russellin mukaan kansallissosialismin juuret sijaitsevat liberalismista, sosialismista ja kommunismista poiketen muualla kuin Ranskan suuressa vallankumouksessa ja sen jälkeisessä eurooppalaisessa poliittisessa perinteessä, ja ilmiötä pitää tarkastella juuttumatta 1930-luvun huippuvuosiin ja rasismiin. Kansallissosialismi ammensi paljon vaikutteita 1800-luvun alussa vaikuttaneesta saksalaisesta, irrationalistisesta romantiikasta, joka oli syntynyt 1700-luvulla tietynlaiseksi vastapainoksi valistuksen rationalistiselle todellisuuskäsitykselle. Romantiikalle tyypillinen voima, intohimo, yhteisöllisyys, perinteiden arvostus ja kansallistunne olivat juuri kansallissosialisteille tärkeitä arvoja, joten he ihailivat suuresti saksalaisen romantiikan suuria taiteilijoita. Yhtenä esimerkkinä tästä voidaan pitää esimerkiksi Richard Wagneria, joka oli Kolmannessa valtakunnassa suuressa suosiossa. Wagner yhdisteli oopperoissaan kristillisiä teemoja intohimoon ja skandinaaviseen mytologiaan. Toiset näkevät kansallissosialismin ihmisen ja luonnon harmoniassa, kansan jakamaton tahtoa ilmentävässä valtiossa ym. Rousseaun perinnön. Romanttinen näkemys kansan yhtenäisestä tahdosta on sukua Marxin näkemyksille ja poissulkee liberaalin demokratian, jossa mm. lehdistönvapauden ja eri puolueiden kautta ihmiset sovittavat erilaisia näkemyksiä yhteen.

Taloudellinen käytäntö

Tulleessaan valtaan kansallissosialistit olivat osin luopuneet ajatuksistaan sosialisoida tuotantovälineitä, ja sosialisointi rajoittui lähinnä vainottujen ryhmien sekä valloitettujen alueiden omaisuuteen. Osittainen suunnitelmatalous toteutettiinkin ilman sosialisointia: nähtiin tehokkaammaksi antaa osaavien yrittäjien hoitaa yrityksiään jatkossakin mutta valtion komentojen mukaan. Kansallisella tasolla kansallissosialistien tärkeimmät tavoitteet taloudessa olivat työttömyyden ja hyperinflaation poistaminen ja keski- ja alaluokkien käytössä olevien kulutushyödykkeiden tuotannon laajentaminen. Kolmannessa valtakunnassa talouspolitiikka perustui enemmän ad hoc -toimenpiteisiin kuin pitkäjänteiseen ja kestävän kasvun politiikkaan tai ylipäätään mihinkään konsistenttiin ohjelmaan. Nämä olivat keskeisiä poliittisen suosion lisäämiseen pyrkiviä tavoitteita ja vastasivat omalta osaltaan Weimarin tasavallan puutteisiin. Kansallissosialistinen puolue oli toimissaan tuloksekas ja talous kasvoikin huippuvauhtia vuosina 1933—1936 (keskimäärin 9,5 prosenttia vuodessa ja teollisuuden kasvaessa 17,2 prosenttia). Joidenkin taloustieteilijöiden mukaan tämä ei kuitenkaan ollut varsinaisesti kansallissosialistien ansiota, vaan heidän mukaansa talouskasvun itse asiassa aiheuttivat Weimarin tasavallan loppuaikojen talouspoliittiset ratkaisut. Vaikka hyperinflaation päättyminen usein luetaan kansallissosialistien menestyksien joukkoon, sen päättyminen sijoittuu kuitenkin valtaannousua edeltäneisiin vuosiin. Talouden laajeneminen nosti Saksan syvästä lamasta ja täystyöllisyyteen vähemmässä kuin neljässä vuodessa. Julkinen ja yksityinen kulutus kasvoi nopeasti. Tämän kasvun ollessa kulutuksellista, eikä tuotannollista (sotakoneiston laajentaminen, työhankkeet ja niin edelleen) inflaatio nosti jälleen päätään, mutta ei kuitenkaan samoihin lukuihin kuin Weimarin tasavallan aikaan. Saksan talouden elvyttäminen julkisia menoja lisäämällä oli keynesiläistä talouspolitiikkaa, minkä Keynes itse myönsi pääteoksensa General Theoryn saksankielisen laitoksen esipuheessa 30-luvulla suosittelemalla natseille talouden kokonaiskysynnän elvytystä. Monet taloustieteilijät ovat sanoneet, että tämä keynesiläinen, kysynnänelvytykseen perustuva kansallissosialistinen talousmalli ei olisi kyennyt pysymään pystyssä ilman sotaa. Kansainvälisen talouden kannalta voidaan nähdä, ettei kansallissosialistisen puolueen tavoitteena niinkään ollut yhdentää Kolmatta valtakuntaa kansainväliseen talousjärjestelmään kaupan välityksellä, vaan valloittaa voimavarat valtion haltuun asein. Yleensäkin epäluuloa kansainvälistä kauppaa kohtaan lisäsi varmuus juutalaisen pankkiirisalaliiton hallussa olevista maailmanmarkkinoista, joka ajatuksena sopi hyvin juutalaisvastaiseen propagandaan. Taloudellisesti fasismin ja kansallissosialismin välillä on selkeät siteet, koska kumpaankin kuuluu valtion hallinnassa oleva sijoitusmaailma, rahamarkkinat, teollisuus ja maanviljely. Kummassakin talousmallissa on kuitenkin myös yksityisiä yrityksiä ja osittain markkinatalouteen perustuva hinnanmääräytyminen. Italian fasismi oli kuitenkin selvemmin korporativistinen, jossa työnantajat ja työntekijät sopivat asiat valtion tiukassa kontrollissa, mutta silti erillisinä toimijoina. Konfliktit, kuten lakot olivat kuitenkin estettyjä.

Kansallissosialismi ja uskonto

Kansallissosialismin ja kristinuskon suhde oli varsin ongelmallinen. Hitlerin propagandaan kristillisyys kuului olennaisena osana, koska saksalaiset olivat varsin uskonnollista väestöä. Kansallissosialismi oli kuitenkin symboliselta kieleltään voimakkaan antikristillinen ja seremonioissaan lähes pakanallinen, kuten suomalainen aikalaiskirjailija ja silminnäkijä Olavi Paavolainen kirjassaan Kolmannen valtakunnan vieraana havainnoi. Lisäksi kansallissosialistinen käsitys heikkouden ja suvaitsevaisuuden tuomittavuudesta ei sopinut kristilliseen sanomaan, minkä monet papit näkivätkin ja siksi protestoivat voimakkaasti kansallissosialisteja vastaan 1930-luvun Saksassa. Papistosta monet joutuivat vainotuiksi mielipiteidensä tähden ja kirkollisen instituution lopettaminen oli suunnitelmissa.

Kansallissosialismi ja naiset

Kansallissosialismin ihanteelliseen perhemalliin kuului selkeästi roolittunut perhe. Kulttuurielämä ja taide korosti voimakkaasti miehen maskuliinisuutta ja miehekkyyttä, kun taas naisen osa oli kansallissosialistisessa valtiossa pitää huolta kodista ja huolehtia lapsista. Saksassa kotiäitiyden korostaminen liittyi myös korkeaan työttömyyteen toista maailmansotaa edeltävänä aikana - palauttamalla työssä käyvät naiset takaisin kotilieden äärelle vapautettiin työpaikkoja miehille ja vähennettiin siten työttömyyttä. Nämä olivat kuitenkin ihannemalleja, jotka eivät käytännössä toteutuneet Kolmannessa valtakunnassa näin konkreettisesti. Avioliitossa korostettiin erityisesti rotupuhtauden ja perinnöllisen terveyden vaalimista. Naisen yhteiskunnallinen asema oli syrjäänvetäytyvä ja poissa julkisuudesta. NSDAP:n merkkihenkilöihin kuuluikin vain vähän naisia, vaikka kannattajakunnassa naisia oli paljon. Osasyynä oli se, että Kansallissosialistisen Saksan hyvinvointivaltio oli maailman anteliain ja siihen kuuluivat mm. runsaat äitiysedut.

Kansallissosialismi ja eläimet

Kansallissosialismin ideologiaan kuului ihmisten eläminen sopusoinnussa itsensä ja luonnon kanssa. Kolmannen valtakunnan eläinsuojelulakeja pidettiin historian edistyksellisempinä, ja esimerkiksi Hitler antoi ymmärtää olevansa kasvissyöjä, mitä esimerkkiä monet hänen kannattajansa seurasivat, myös Suomessa.

Kansallissosialismi oikeisto-vasemmisto-akselilla

Kansallissosialismia kutsutaan usein äärioikeistolaiseksi, mikä on kuitenkin kyseenalaista, koska kansallissosialismi ei ole "ääriporvarillista" eikä kapitalistista. Kansallissosialismissa keskeisiä ajatuksia olivat nationalismi ja demokratian sekä ihmissoikeuksien polkeminen, jotka eivät kaikkien mittareiden mukaan sijoitu vasemmisto-oikeisto-akselille. Käytännössä tosin kiihkeät nationalistit itse katsovat lähes poikkeuksetta edustavansa oikeistoa tai ainakin antivasemmistoa. Talous- ja sosiaalipoliittisesti kansallissosialismissa on piirteitä sekä perinteisestä oikeistosta että vasemmistosta.

Kolmannen valtakunnan kansallissosialisteja

Alla on listattu lähinnä NSDAP:n alkuaikojen jäseniä ja puolueen "sisäpiiriin" kuuluneita, ei esimerkiksi Wehrmachtin kenraaleita. Tämä siitä syystä, että vaikka käytännössä puolueen jäsenyys oli Kolmannessa valtakunnassa ennemminkin sääntö kuin poikkeus, ei muiden yhteys puolueeseen ole kuitenkaan yhtä merkityksellinen.
- Martin Bormann - Hitlerin yksityissihteeri, Parteikanzlerein johtaja
- Joseph Goebbels - propagandaministeri
- Hermann Göring - Saksan ilmavoimien, Luftwaffen komentaja, Valtakunnanmarsalkka
- Rudolf Hess - NSDAP:n varajohtaja Skotlantiin lentoonsa saakka
- Reinhard Heydrich - Sicherheitdienstin (SD) johtaja, "Prahan teurastaja"
- Heinrich Himmler - Reichsführer SS (SS-joukkojen johtaja)
- Adolf Hitler - Führer, Kolmannen valtakunnan johtaja
- Rudolf Höss - Auschwitzin keskitysleirin komendantti. Ei pidä sekoittaa Rudolf Hessiin
- Ernst Kaltenbrunner - Reichssicherheitshauptamtin (RSHA) johtaja, Heydrichin seuraaja
- Joachim von Ribbentrop - Saksan ulkoministeri 1938 - 1945
- Ernst Röhm - Sturmabteilungin (SA) organisoija
- Alfred Rosenberg - kansallissosialismin pääideologi
- Baldur von Schirach - Hitler-Jugendin (HJ) johtaja
- Albert Speer - Hitlerin hoviarkkitehti, varusteluministeri
- Julius Streicher - Antisemitistisen Der Stürmer-lehden päätoimittaja
- Fritz Todt - Kolmannen valtakunnan työpalveluorganisaation perustaja.
- Otto Strasser - Puolueen sisäisen vasemmistolaisen opposition johtaja ja pääideologi
- Walter Funk - teollisuusministeri
- Wilhelm Frick - sisäministeri
- Hans Frank - ministeri, Saksan lakiakatemian päällikkö
- Robert Ley - Saksan työväenrintaman päällikkö
- Walther Schellenberg - Gestapo-johtaja
- Josef Mengele - natsitohtori, "kuolemanenkeli"

Tietoa muualta

- [http://www.thepaganfront.com/brangolf/music.html Natsien musiikkia] - kokeile esimerkiksi kappaleita - "Bomben Auf England" ja "Panzer Rollen in Afrika Vor"
- [http://www.yle.fi/opintoradio/tasavalta/valtio/html/kansallissos.html YLE Opintoradio: Kansallissosialismi 1920- ja 30-lukujen Suomessa]
- [http://www.historyplace.com/worldwar2/riseofhitler/25points.htm Hitlerin kirjoittama Kansallissosialistisen puolueen 25 kohdan ohjelma]

Lähteet

#Jouko Jokisalo (1995): Kansallissosialismin ideologia, Snellman-instituutti 1995, ISBN 951-842-165-X Luokka:Poliittinen ideologia Luokka:Kansallissosialistinen Saksa ja:ナチズム simple:Nazism

SS

SS, Schutzstaffel (suom. suojajoukot) oli Kolmannen valtakunnan kansallissosialistisen puolueen puolisotilaallinen yksikkö. Se muodostettiin SA:n riveistä 1925 Adolf Hitlerin henkivartiokaartiksi. SS aloitti varsinaisen kehittymisensä Hitlerin nimitettyä sen johtoon Heinrich Himmlerin 1929. Ennen vuotta 1932 SS käytti samanlaista univormua kuin SA, mutta mustaa solmiota ja pääkallotunnuksella (totenkopf) varustettua päähinettä. Sittemmin siirryttiin käyttämään mustaa univormua ja myöhemmin sodan sytyttyä kenttäharmaata. SS:n kurinalaisuus sai saksalaisessa yhteiskunnassa osakseen ihailua, etenkin verrattaessa öykkärimäisiin SA:n ruskeapaitoihin. SS:n motto oli "Uskollisuus on kunniani." (Meine Ehre Heisst Treue.) Sodan sytyttyä Himmler muodosti kasvaneesta SS:stä Waffen-SS:n 1940, joka taisteli Wehrmachtin rinnalla tietynlaisena eliittiyksikkönä. Sodan alussa SS:n pääsyvaatimukset olivat tiukat ja jäsenyys oli suuri kunnia, mutta vähitellen vaatimuksia laskettiin mieshukan takia. Sodan loppuvaiheessa SS:ään värvättiin jo uusia yksiköitä mm. neuvostoliittolaisten sotavankien joukosta. Näiden osastojen asiana oli pitkälti esimerkiksi Varsovan kansannousun tukahduttaminen vuonna 1944. SS oli myös vastuussa keskitysleirijärjestelmästä, rintamantakaisten SS-Einsatzgruppen- komennuskuntien tekemistä joukkomurhista ja monista muista sodan julmuuksista. Toisaalta SS ei myöskään ollut pelkästään mustapukuisten raakalaisten ryhmä, vaan monimutkainen kansallissosialistisen Saksan poliittisessa ja sotilaallisessa elämässä vaikuttanut organisaatio, jonka joukkoyksiköt muodostivat monesti erittäin taistelukykyisiä erikoisjoukkoja. SS:llä oli pseudotieteellisen rotututkimuksen ohessa palveluksessaan esim. Itä-Euroopan kielten ja kulttuurien asiantuntijoita sekä Brittein saarten kelttikansojen tutkijoita, joiden avulla Saksan oli tarkoitus hyödyntää vähemmistökansallisuuksia esim. Ison-Britannian ja Neuvostoliiton hajottamiseksi sisältä päin. Suureksi osaksi Saksan haltuun joutuneissa Ukrainassa ja Valko-Venäjällä tällä olikin merkitystä. Monipuolisuutensa ja totalitaarisen maan oloihin nähden yllättävän laajan sisäisen itsenäisyytensä johdosta SS:ää onkin verrattu mm. keskiaikaisiin ritarikuntiin. Sodan jälkeen SS:ään kuuluminen tiesi vaikeuksia ja etenkin neuvostoarmeija likvidoi kiinnijääneet armottomasti. Eräs paljastava tuntomerkki oli useimpien Waffen-SS-miesten kainaloon tatuoitu veriryhmämerkki, joka kavalsi erikoisyksikköön kuulumisen. Nürnbergin sodanjälkeinen tuomioistuin julisti SS:n rikolliseksi organisaatioksi. Jännityskertomuksissa on mielellään luotu mielikuvia entisten SS-miesten vaikutusvaltaisesta, salaisesta ODESSA-organisaatiosta, mutta tiedetyt tosiasiat eivät tue tätä myyttiä. Tiettävästi liittoutuneita ja sittemmin Israelin agentteja pakoilleilla SS-veteraaneilla on kyllä ollut jonkinlainen kaveriverkosto, jonka jäsenet ovat auttaneet toisiaan tarvittaessa esim. pakoon vankilasta. Kiinnostusta natsismin elvyttämiseen näillä veteraaneilla ei kuitenkaan juuri ole ollut, ja yhteishenkikin on voinut pettää. Kun Israelin turvallisuuspalvelun Mossadin iskuryhmä saapui 1960-luvun alussa Buenos Airesiin pidättämään siellä piileskelleen Adolf Eichmannin, kaupungin muut natsiemigrantit lähtivät karkuun Mossadin nimeäkin yrittämättäkään auttaa entistä toveria mitenkään.

SS:n sotilasarvot

SS:ssä oli käytössä omat sotilasarvot. Seuraavassa on lueteltu arvot alkaen sotamiehestä ja edeten alaspäin mentäessä korkeammalle arvoasteikossa. Arvoja ei ole käännetty.

Värvätyt miehet

- SS-Schütze 1941 1)
- SS-Oberschütze 1941 1)
- SS-Sturmmann 1933
- SS-Rottenführer 1933 1) SS-Schütze ja SS-Oberschütze korvasivat 1933 SS-Mannin ja SS-Anwärterin arvot.

Aliupseerit

- SS-Unterscharführer 1934
- SS-Scharführer 1933
- SS-Oberscharführer 1933
- SS-Hauptscharführer 1934 1)
- SS-Sturmscharführer 1938 1) SS-Hauptscharführer korvasi vuoden 1929 arvon SS-Obertruppführer

Komppania-tason upseerit

- SS-Untersturmführer 1934 1)
- SS-Obersturmführer 1934
- SS-Hauptsturmführer 1934 2)' ' 1) SS-Untersturmführer korvasi vuoden 1929 arvon SS-Sturmführer 2) SS-Hauptsturmführer korvasi vuoden 1933 arvon SS-Sturmhauptführer
Kenttätason upseerit

- SS-Sturmbannführer 1929
- SS-Obersturmbanführer 1933
- SS-Standartenführer 1929
- SS-Oberführer 1929
Kenraalitason upseerit

- SS-Brigadeführer 1933
- SS-Gruppenführer 1929 1)
- SS-Obergruppenführer 1929 1)
- SS-Oberstgrubbenführer 1942 2) 1) Vuonna 1933 SS-Gruppenführer sai armeijan (Heer) mallin mukausen nimeyksen SS-Gruppenführer und Generalleutnant der Waffen-SS; vastaavasti SS-Obergruppenführer sai nimeyksen SS-Obergruppenführer und General der Waffen-SS. 2) Vuonna 1942 arvon tullessa käyttöön, se sai armeijan (Heer) mallin mukaisen nimeyksen SS-Oberstgruppenführer und Generaloberst der Waffen-SS. Luokka:Kansallissosialistinen Saksa ja:親衛隊 (ナチス)

Ukkosmerkki

Ukkosmerkki on symboli, jonka venäläiset uskoivat suojaavan taloa ukkoselta. Ukkosmerkki on sekoitus aurinkopyörää ja hakaristiä, se koostuu ympyrästä ja sen säteenä olevista kuudesta tai useammasta kaarevasta viivasta. Ukkosmerkki tehtiin usein talon julkisivuun tai aitaan näkyvälle paikalle. Ukkosmerkki on ilmeisesti peräisin jo esikristilliseltä ajalta, mutta kristinusko ei lopettanut sen käyttöä. Ukkosmerkkejä on yhä olemassa joissakin vanhoissa taloissa Venäjällä. Luokka:Slaavilainen mytologia Luokka:Symbolit

Luokka:Meteorologia

Meteorologiaa käsitteleviä artikkeleja. Luokka:Geotieteet ko:분류:기상학 ja:Category:気象学 th:Category:อุตุนิยมวิทยา

Luokka:Luonnonilmiöt

Luokka:Luonto

Category:Latvian conductors

Category:Conductors by nationality Conductors

Calling Cards hotels Krakow Sepsa Online Casinos Biuro Rachunkowe Kielce

:: RELATED NEWS ::

Trinidad y Tobago
La República de Trinidad y Tobago es una nación ubicada al sur del Mar Caribe, sobre la costa de Venezuela. Consiste en dos islas principales, isla Trinidad y Tobago, además de 21 islas mas pequeñas. La mayor y más poblada de las islas es Trinidad, mientras que la isla de Tobago es mucho menor en tamaño y población.

Historia

signo de puntuación que denota una pregunta. Su origen se encuentra en el latín. La palabra «cuestión» viene del latín questio, o pregunta, abreviado como «Qo». Esta abreviación se transformó en el signo de interrogación. En la mayoría de los idiomas se utiliza un único signo de interrogación al final de la frase interrogativa: How old are you?. Este fue el uso habitual también en Read More...

Marca de Interrogación
El signo de interrogación es un signo de puntuación que denota una pregunta. Su origen se encuentra en el latín. La palabra «cuestión» viene del latín questio, o pregunta, abreviado como «Qo». Esta abreviación se transformó en el signo de interrogación. En la mayoría de los idiomas se utiliza un único signo de interrogación al final de la frase interrogativa: How old are you?. Este fue el uso habitual también en Read More...

Tráquea
Se denomina tráquea (del griego trakhys, "áspero, rugoso") a la parte de las vías respiratorias que va desde la laringe a los bronquios, de carácter cartilaginoso y membranoso.También se le llama traquearteria y es la porción del conducto respiratorio comprendida entre la laringe y los bronquios. Cuando la persona es adulta la tráquea puede medir entre 10 y 11 cm de longitud aproximadamente, aunque

Bronquio
Bronquios:(Anat.) Cada uno de los dos conductos fibrocartilaginosos en que se bifurca la tráquea y que entran en los pulmones. Cada bronquio es una estructura tubular que conduce el aire desde la tráquea a los alveolos pulmonares. Los bronquios son tubos con ramificaciones progresivas arboriformes (25 divisiones en el hombre) y diámetro decreciente, cuya pared está formada por cartílagos y capas muscular, elástica y mucosa. Al disminuir el diámetro pierden los cartílagos, adelgazando las

Laringe
Laringe:(Anat.) Órgano tubular, constituido por varios cartílagos en la mayoría de los vertebrados, que comunica la faringe con la tráquea.
Del griego: lárynx [laringe]
La función principal de la laringe es la fonación. Además, permite el paso de aire hacia la traquea y los pulmones y se cierra para no permitir el paso de comida durante la deglución. categoría:Aparato respiratorio

Estroma
En histología el estroma es la armazón o trama de un tejido, que sirve para sostener entre sus mallas los elementos celulares. Del griego stor-/ster [(extenderse (strôma tapiz) (sternón esternón)] + ma (gr.) Constituye el 90% del espesor de la córnea. Está formado por la matriz extracelular y células que son fibroblastos, denomina

Hemoptisis

Introducción

La hemoptisis incluye la expectoración de esputo hemóptico o de sangre fresca procedente del aparato respiratorio. Este síntoma puede ser causa de gran temor en el paciente. Cualquier paciente que presente una hemoptisis intensa debe someterse a las pruebas diagnósticas apropiadas de manera que se pueda encontrar una causa específica. Los pacientes con esputos manch

Hechos de los Apóstoles
Los Hechos de los Apóstoles es un libro de la Biblia, el quinto libro en el Nuevo Testamento. Al principio era el compañero y secuela del Evangelio según san Lucas, pero los textos se separaron antes de que se escribieran los manuscritos que nos han llegado hasta hoy día. Con esta separación se buscaba cultivar el conocimiento de los

Biblia/Lucas
El Evangelio según Lucas es el tercero de los Evangelios contenidos en el Nuevo Testamento de la Biblia. Escrito en torno al año 80 por Lucas, un médico nacido en Antioquía (Siria), compañero de