Selluloosa

Selluloosa (C₆H₁₀O₅)_n on pitkäketjuinen, glukoosimolekyyleistä koostuva hiilihydraatti, joka on rakenneaineena useimpien kasvien soluseinissä. Selluloosa ei liukene tai liukenee heikosti erilaisiin liuottimiin. Selluloosalla ei myöskään ole sulamispistettä, mutta se hajoaa yli 300°C lämpötiloissa. Puuaines sisältää 33–50 % selluloosaa. Puuvillan kuidut ovat lähes puhdasta selluloosaa. Selluloosa ei ole ihmisen ruuansulatuselimistön käytettävissä. Kasvinsyöjät, kuten märehtijät pystyvät hajottamaan selluloosaa mikro-organismien avulla. Selluloosa erotetaan puuaineksesta keittämällä ja kemikaalien avulla (sooda-, sulfiitti- ja sulfaattimenetelmät). Paperiteollisuudessa selluloosa muodostaa suurimman osan paperimassan kuiva-aineesta. Selluloosaa käytetään myös ruudin valmistukseen nitroselluloosana. Luokka:Kemia Luokka:Paperiteollisuus ja:セルロース

Sokeri

Sokerit ovat laaja joukko kemiallisia yhdisteitä, joita käytetään eliöissä energian varastointiin. Sokerit syntyvät vihreissä kasveissa hiilidioksidista ja vedestä yhteyttämisenä eli fotosynteesinä tunnetussa reaktiossa. Kasveissa olevat varastoidut sokerit toimivat ihmisten ja eläinten ravintoaineena. Ihmisen päivittäisestä energiantarpeesta yli puolet tulee erilaisista hiilihydraateista. Aivot käyttävät ensisijaisesti glukoosia energianlähteenään. Yleisimmin käytetty sokeri on ruokosokeri (C₁₂H₂₂O₁₁).

Sokerit kemiassa

Sokerit ovat hiilestä, hapesta ja vedystä koostuvia rengasrakenteisia molekyylejä. Renkaiden lukumäärän mukaan sokerit jaotellaan ryhmiin: monosakkaridit, disakkaridit ja polysakkaridit.

Monosakkaridit

polysakkaridi Monosakkaridit ovat perussokereita, niissä on yksi sakkaridirengas, jossa on viisi tai kuusi hiiliatomia ja liittyneenä muita ryhmiä. Viisihiiliset renkaat ovat pentooseja, kuusihiiliset heksooseja. Tärkeimmät heksoosit ovat:
- glukoosi (rypälesokeri) (C₆H₁₂O₆)
- fruktoosi (hedelmäsokeri) (C₆H₁₂O₆)
- galaktoosi (C₆H₁₂O₆) Glukoosissa, fruktoosissa ja galaktoosissa on rengasmuodossa hiilirenkaassa viisi hiiliatomia ja yksi happiatomi. Renkaaseen on liittynyt hydroksyyliryhmiä, joiden sijainti vaikuttaa molekyylin ominaisuuksiin. Luonnossa heksoosit esiintyvät pääasiassa rengasmuodossa, mutta reagoivat avoketjuisina. Glukoosi on verenkierrossa käyttökelpoisessa muodossa, käytettäväksi soluissa energian tuotantoon. Glukoosia saadaan runsaasti makeista hedelmistä, marjoista ja hunajasta, sen pitoisuutta veressä säätelee insuliini. Fruktoosia on myös marjoissa, kasviksissa ja hunajassa. Maksa muuntaa galaktoosia ja fruktoosia glukoosiksi, joten ne imeytyvät hitaammin. Pentooseja:
- Riboosi (C₅H₁₀O₅)
- Deoksiriboosi (C₅H₁₀O₄) Riboosi ja deoksiriboosi ovat DNA:n ja RNA:n rakennusaineita.

Disakkaridit

RNA Monimutkaisemmat disakkaridit koostuvat kahdesta sakkaridista jotka yhdistyvät glykosidisidoksella vesimolekyylin lohjetessa. Sidoksessa on happiatomin muodostama silta. Disakkaridit hajoavat ruuansulatuksessa entsyymien vaikutuksesta monosakkarideiksi, jotka imeytyvät suolen seinän läpi. Kuutta yleisintä mono- ja disakkaridia nimitetään ravitsemustaulukoissa sokereiksi. Kaikki maistuvat makeilta. Tärkeimmät disakkaridit ovat:
- sakkaroosi (ruokosokeri) (C₁₂H₂₂O₁₁)
- Maltoosi (mallassokeri) (C₁₂H₂₂O₁₁)
- Laktoosi (maitosokeri) (C₁₂H₂₂O₁₁)
- Trehaloosi (sienisokeri) Sakkaroosi koostuu glukoosista ja fruktoosista. Sitä saadaan sokerijuurikkaasta ja -ruo'osta. Maltoosi (glukoosi+glukoosi) esiintyy maltaissa, se on oluen valmistuksessa alkoholiksi käyvä sokeri. Laktoosi (glukoosi+galaktoosi) esiintyy maitotuotteissa. Se aiheuttaa vatsavaivoja ihmisille, joilta puuttuu laktoosia hajottava laktaasi-entsyymi, laktoosin hajoamisen estyessä paksusuolen bakteerit käyttävät sen ravintonaan. Sokerikulooria käytetään ruskeana väriaineena (E150).

Polysakkaridit

Polysakkaridit ovat useammasta kuin kahdesta sakkaridista muodostuvia polymeerejä. Niitä ei voi enää perinteisessä mielessä pitää "sokereina".
- Glykogeeni
- Tärkkelys
- Selluloosa kuitu Glykogeeni on hiilihydraattien varastomuoto soluissa. Soluissa entsyymit varastoivat glykoosia haaroittuneeseen glykogeeni-molekyyliin, josta se vapautetaan tarvittaessa. Kasveilla varastomuoto on tärkkelys. Tärkkelys koostuu kymmenistä-sadoista glukoosimolekyyleistä. Sitä esiintyy viljan jyvissä ja perunassa, jossa se toimii kasvien vararavinnon varastointimuotona. Ihmisen ruoansulatus pilkkoo tärkkelyksen glukoosiksi. Selluloosa kostuu jopa miljoonista glukoosimolekyyleistä. Sitä esiintyy kasvien varsissa ja puiden rungoissa. Se ei hajoa ihmisen ruoansulatuksessa, mutta on suoliston toiminnalle tärkeä kuitu. Kasvinsyöjien suolisto pystyy hajottamaan selluloosaa ravinnoksi. Eräs tärkeä selluloosan käyttötarkoitus on paperituotteiden valmistus. Harvinaisempia sokereita ihmisen elimistö ei pysty hajottamaan, vaan suoliston bakteerit käyttävät ne ravinnokseen tuottaen kaasua. Herneissä ja pavuissa on tällaisia harvinaisista oligosakkarideja, joissa sakkarideihin sitoutuu myös aminohappoja. Muita:
- Kitiini, sienten soluseinät, hyönteisten tukirangan materiaali.
- Peptidoglykaani, bakteerien soluseinien osa.
- Ligniini, puun materiaali ja ongelmallinen sellunkeitossa.

Tuotanto

Noin 70% maailman ruokosokerista valmistetaan sokeriruo'osta ja loput, lähinnä teollisuusmaissa, sokerijuurikkaasta. Useimmat maat pyrkivät säilyttämään omavaraisuutensa sokerin tuotannossa, ja pääosa sokerista kulutetaankin tuottajamaassa. Maailman vuosituotanto on noin 130 miljoonaa tonnia. Sokerin kansainvälinen kauppa on tärkeää etenkin kehitysmaille, jotka tuottavat 2/3 sokerista. Suuria sokerintuottajia ovat Brasilia, Kuuba, Thaimaa ja Dominikaaninen tasavalta. Vuosittainen kansainvälinen kauppa on noin 30 miljoonaa tonnia. Sokeriruo'on viljely työllistää 10-15 miljoonaa ihmistä. Yllättäen Euroopan unioni on toiseksi suurin sokerinviejä (Brasilia 18%, EU 16%), luku selittyy suurilla maataloustukiaisilla ja suojatulleilla. Yhdysvallat on pitänyt korkeaa sokerin hintaa yllä kotimaassa korkealla suojatulleilla, mikä on johtanut elintarvikevalmistajien siirtymisen halvempaan maissisiirappiin tai ulkomaille. Suomessa sokeria valmistetaan sokerijuurikkaasta. Kaksi Sucroksen sokeritehdasta sijaitsevat Salossa ja Säkylässä, sokeripakkaamo Kirkkonummella.

Historia

Sokeriruokoa on kasvatettu trooppisilla alueilla pitkät ajat sen makeuden vuoksi ja pureskeltu raakana. Sokerin erottaminen kehittyi Lähi-idässä, Intiassa ja Kiinassa, jossa sokeria käytettiin ruuanlaittoon ja jälkiruokiin. Sokeria saatiin Eurooppaan kaupan mukana ja maurien valloittaessa Iberian niemimaan. Ristiretkeläiset toivat sokeria mukanaan palatessaan Pyhästä maasta. Sokerijuurikkaan viljely aloitettiin suuremmassa mittakaavassa 1801 Napoleonin sotien katkaistua Karibian kaupan. 400 vuoden ajan, vuoteen 1888 asti, Afrikasta laivattiin Karibian saarille ja Brasiliaan 5-10 miljoonaa orjaa sokeriruokoplantaaseille. Sokeria saadaan pääasiassa joko sokerijuurikkaasta (Beta vulgaris) tai sokeriruoista (Saccharum offinarum). Vasta vuonna 1747 saksalainen kemisti Andreas Sigismund Marggraf (1709-1782) uutti sokeria sokerijuurikkaasta ensimmäisen kerran, mutta vasta, kun sodan vuoksi 1812 sokeriruo´on saanti Ranskaan tyrehtyi alettiin tosissaan valmistaa sokeria juurikkaasta teollisesti. Valmistusprosessi on sinänsä yksinkertainen. Juurikasviipaleita keitetään vedessä, ja lopulta keitinvesi siivilöidään ja vesi haihdutetaan, jolloin jäljelle jää kiteinen sokeri. Kemistit eivät kykene erottamaan ruokosokeria ja juurikassokeria toisistaan, vaikka usein uskotaan näiden kahden olevan ominaisuuksiltaan hyvinkin erilaisia. Kreikkalainen Herodus tunsi sokeriruo´on jo 500 eaa. vuonna 327 eaa. Aleksanteri Suuri kuljetti sokeria Eurooppaan. Noin vuonna 700 jaa. keksittiin keittää sokerilientä vedessä, johon oli lisätty kalkkia. Prosessi valkaisi sokerin tehokkaasti. Tämän jälkeen sokerista tulikin nopeasti suosittu ja erittäin kallis vientiartikkeli Eurooppaan. Pian eurooppalaiset kuitenkin selvittivät sokerin valmistuksen salat, ja sitä alettiin kasvattamaan Espanjassa ja Sisiliassa, missä kasvatus ei kuitenkaan tuottanut kovin hyviä tuloksia. Venetsialaiset kauppiaat sen sijaan ottivat haltuunsa miltei koko Euroopan sokerimarkkinat, tuomalla ja välittämällä sokeria idästä ja etelästä. Markkinat eivät olleet mitkään aivan pienet, sillä keskiajalla sokerin sanottiin olevan manteleiden ohella Euroopan suurimpia tuontiartikkeleita. Kun ottaa tämän huomioon ja sen, että Englannista peräisin oleva tieto vuodelta 1319 väittää paunan (450g) sokeria maksavan kaksi shillinkiä, joka nykyrahassa vastaisi noin 100 euroa kilo, voimme kai olettaa, että nuo kauppiaat tuskin köyhänä kuolivat. Tosin vasta vuonna 1099 ristiretkeläiset toivat ensimmäiset sokerimaistiaiset Englantiin. Platina sen sijaan mainitsee, että jo ensimmäisellä vuosisadalla elänyt roomalainen historioitsija Plinius vanhempi olisi kirjoittanut sokerista. Samaan hengenvetoon hän kylläkin hieman ihmettelee, miksi vanhoissa resepteissä ei juuri tätä ”mainioita maustetta” esiinny. Platina toteaa, että mitä valkoisempaa sokeri on, sen parempaa se on. Luokka:Orgaaniset yhdisteet Luokka:Biokemia Luokka:Makeutusaineet Luokka:Mausteet Luokka:Elintarvikkeiden värjäys ja:糖 simple:Sugar

Hiilihydraatti

Hiilihydraatit ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat hiilestä, vedystä ja hapesta. Hiilihydraatti on yksi kolmesta perusravintoaineesta. Kemiassa hiilihydraatit ryhmitellään sokeriyksiköiden lukumäärän mukaan monosakkardeihin, disakkardeihin ja polysakkardeihin. Ravitsemustieteessä hiilihydraatit jaetaan sokereihin, tärkkelykseen ja ravintokuituun. Mono- ja disakkaridien, sokerien ja niiden varastomuodon, kasveissa tärkkelyksen ja eläimissä glykogeenin tehtävä elimistössä on energian varastointi. Monimutkaisemmat polysakkaridit toimivat rakennusaineina kasveissa ja eläimissä. Puhtaiden hiilihydraattien empiirinen kaava on C_xH_2xO_x. Luokka:Biologia Luokka:Orgaaniset yhdisteet ko:탄수화물 ja:炭水化物 th:คาร์โบไฮเดรต

Liuotin

Liuottimeksi sanotaan ainetta, johon joko kiinteä aine, neste tai kaasu liukenee. Jos liuottimeen liuennut kiinteä aine halutaan erottaa, voidaan käyttää tislausta tai vain haihduttaa liuotin kuumentamalla, ellei sitä haluta ottaa talteen. Puhdas vesi on yksi maailmankaikkeuden monipuolisimpia sekä yleisimmin esiintyviä liuottimia. Se pystyy liuottamaan esimerkiksi mineraaleja kalkkikivestä ja muodostamaan luoliin tippukiviä. Kemiassa liuotin-sanaa käytetään yleensä lähinnä tapahtumaympäristönä, ei reagoivana aineena. Esimerkiksi suolan liukeneminen veteen tuottaa suolaa liuottimessa, mutta kuparin liukeneminen typpihappoon ei tarkalleen ottaen tuota "kupariliuosta", vaan kuparisuolaa liuottimessa. Monet kuparisuolat liukenisivat aivan yhtä hyvin veteen, joten liuotin sattuu vain olemaan happo. Kaikki korroosiota aiheuttavat aineet eivät välttämättä liuota syöpyvää ainetta. Esimerkiksi happipitoinen vesitippa ei liuota rautaa, mutta ruostuttaa sen kyllä. Siksi on eroteltava se prosessi, kun aine korrodoituu, ja se prosessi, kun se liukenee. Liuotin pystyy murtamaan aineen sisäiset sidokset, jolloin itse liuotinmolekyylit menevät liuotettavan aineen molekyylien väliin. Vastaavasti liuottimen omien sisäisten sidosten täytyy olla niin heikkoja, että liuotettava aine pystyy särkemään ne ja menemään väliin. Jos tämä ei onnistu, aine ei liukene. Esimerkiksi sokeri ei liukene bensiiniin, koska sokerin sisäiset voimat ovat "vetisiä" vetysidoksia, joita bensiinin sisäiset van der Waalsin voimat eivät pysty särkemään. Vastaavasti PE-muovi ei liukene veteen, koska veden sisäiset sidokset ovat niin voimakkaita, etteivät muovin heikot van der Waalsin voimat pysty rikkomaan niitä.

Eräitä liuottimia

- asetoni
- bensiini
- etanoli
- isopropanoli
- ksyleeni
- metanoli
- mineraalitärpätti eli liuotinbensiini (lakkabensiini)
- tinneri
- trikloorietyleeni
- tolueeni
- tärpätti eli mäntyöljytärpätti (puutärpätti, pineenitärpätti)
- valopetrooli Luokka:Kemia

Mikro-organismi

Mikro-organismit eli mikrobit on pelkästään mikroskoopilla havaittavien pienten kasvien ja eläinten ja bakteerien nimitys. Ryhmään kuuluu eubakteereita, arkkibakteereita, joitain sieniä ja leviä sekä alkueläimiä. Nykyään jotkut väittävät, että mikrobeilla on fylogeneettisesti hyvin vähän yhteistä. Luokka:Mikrobiologia ko:미생물 ja:微生物 th:จุลินทรีย์

Paperiteollisuus

Paperiteollisuus on osa metsäteollisuutta. Tätä osaa kutsutaan myös kemialliseksi metsäteollisuudeksi tai massa- ja paperiteollisuudeksi. Tuotteita ovat paperi, kartonki, mekaaninen massa ja sellu. Hienopaperiteollisuus valmistaa kirjoitus- ja muuta toimistopaperia. Kartonkiteollisuus valmistaa ruskeat paperit ja muut pakkausmateriaalit. Suomessa paperin tuotanto on keskittynyt suuriin yksiköihin, Suomessa on 28 paperitehdasta. Paperiteollisuus saa ensi sijassa raaka-aineen puusta, jota käsitellään, ja näin siitä saadaan erotettua paperimassa, josta valmistetaan paperi. Paperin valmistukseen käytetään myös kierrätyspaperia. Paperiteollisuus työllistää Suomessa noin 35 000 henkilöä.

Suurimmat paperiteollisuusyritykset

sellu]. # International Paper, Yhdysvallat # Georgia-Pacific, Yhdysvallat # Weyerhaeuser, Yhdysvallat # Kimberly-Clark, Yhdysvallat # Stora Enso, Suomi # Procter & Gamble (Paper), Yhdysvallat # UPM-Kymmene, Suomi # Nippon Paper Industries Co., Ltd. (日本製紙), Japani # Oji Paper Co, Ltd. (王子製紙), Japani # SCA, Ruotsi

Paperilaatuja

- Hienopaperi; arkistopaperi,
- Sanomalehtipaperi, aikakauslehtipaperi
- Pahvi; aaltopahvi, aaltokartonki
- Pakkauspaperi

Katso myös

- Paperi
- Paperikone Luokka:Paperiteollisuus ja:製紙業

Paperimassa

Paperimassa on paperin valmistuksessa käytetty välituote. Se sisältää enimmäkseen vettä, suurin osa kuiva-aineesta on selluloosaa. Paperimassaa valmistetaan erottamalla selluloosa puuaineksesta keittämällä ja kemikaalien avulla (sooda-, sulfiitti- ja sulfaattimenetelmät) tai mekaanisesti. Massaa voidaan valmistaa myös kierrätetystä kuidusta. Kuitu voidaan kierrättää noin seitsemän kertaa, ennen kuin sen ominaisuudet heikkenevät liikaa kuitujen lyhenemisen vuoksi. Mekaanisesta massasta valmistettu paperi on kemiallisesti valmistettua heikompaa mekaanisesti, sitä käytetään mm. sanomalehtipaperissa. Paperiteollisuudessa paperimassaa käytetään valkaisemattomana ruskeana massana tai valkaistuna massana. Paperimassasta valmistetaan paperia puristamalla sitä telojen läpi ja haihduttamalla siitä vettä. Luokka:Paperiteollisuus

Nitroselluloosa

Nitroselluloosaruuti on tavallinen patruunoissa käytetty savuton ruuti, jota valmistetaan nitraamalla selluloosaa. Nitroselluloosa on sama kuin savuton ruuti. Keinon tuottaa vakaata nitrattua selluloosaa keksi sveitsiläis-saksalainen kemisti Christian Friedrich Schönbein vuonna 1846. Nitroselluloosan valmistusprosessin on oltava tarkoin oikea, jotta tuote ei räjähdä itsestään. Sitä ennen ranskalainen kemisti Henri Braconnot 1832 tuotti nitraamalla "xyloidiini"-nimistä epäkäytännöllisen helposti räjähtävää ainetta. 1838 toinen ranskalainen kemisti Theophile Jule Pelouze tuotti paperia nitraamalla "nitramidiinia". Luokka: Räjähdysaineet

Luokka:Kemia

Kemiaan liittyviä artikkeleita: Luokka:Tiede als:Kategorie:Chemie ms:Category:Kimia ko:분류:화학 ja:Category:化学 th:Category:เคมี

Kusari-Gama

Kusarigama

Kabarety Zapraszamy snowboard w austrii g�od�wka depresja

:: RELATED NEWS ::

Otón
Marco Salvio Otón (Ferentinum, 32 - Bedriacum, 16 de abril de 69), fue emperador romano de enero a abril de 69. Nacido en Ferentinum (o Ferentium) en Etruria, muere en Bed

Vitelio
Vitelio (Aulo Vitelio Germánico) (Roma, 24 de septiembre de 15 - 22 de diciembre de 69) fue un emperador romano que reinó desde el 2 de enero de 69 hasta el

BioMed Central
BioMed Central (BMC) es una publicación científica británica especializada en publicaciones open access. BMC publica alrededor de 100 revistas científicas, incluyendo [http://arthritis-research.com/ Arthritis Research & Therapy], [http://www.breast-cancer-research.com/ Breast Cancer Research], [http://ccforum.com/ Critical Care], [http://genomebiology.com Genome Biology], [http://jbiol.com/ Journal of Biology], [http://www.jnrbm.com/ Journal of Neg

Read More...

APIC
APIC, acrónimo en inglés de Advanced Programmable Interrupt Controller. Viene a ser un controlador de interrupciones, incorporado a la placa madre y diseñado por y para el multiproceso, concretamente para poder incorporar múltiples microprocesadores a la placa madre. Proporciona capacidad multiproceso, más IRQs y manejo más rápido de las interrupciones. Algunas placas madre soportan "Local APIC" a pesar de ser placas uniprocesador. La

APM
APM, abreviación en inglés de Advanced Power Management. Es un mecanismo de gestión (ahorro) de la energía por parte de la BIOS. Es lo que hace que la pantalla o el disco duro se apaguen cuando llevan un tiempo determinado sin usarse. Categoría:Hardware básico Categoría:Acrónimos de informática acrónimo inglés de "Advanced Configuration and Power Interface". Es un estandar resultado de la actualización del APM, a nivel de hardware, que controla el funcionamiento de la BIOS y proporciona mecanismos avanzados para la gestión (ahorro) de la energía. Va más allá de lo que podía hacer o manejar la APM. Así, por ejemplo, convierte la pulsación del botón de apagado en un simple evento, de tal forma que cuando lo detecta, h

Cómodo
Marco Aurelio Cómodo Antonino (Marcus Aurelius Commodus Antoninus) (Lanuvium, 31 de agosto de 161-Roma, 31 de diciembre de 192) fue emperador romano desde 180 hasta 192. Hijo y sucesor de