Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Suomalais-ugrilaiset Kielet

Suomalais-ugrilaiset kielet

Suomalais-ugrilaiset kielet on uralilaisten kielten toinen päähaara. Suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluvat seuraavat kielet (sulkeissa ovat vanhentuneet nimitykset):

Luokittelu

Ugrilaiset kielet
- Unkarilaiset kielet
  - unkari (madjaari)
- Obinugrilaiset kielet
  - hanti (ostjakki)
  - mansi (voguli) Suomalais-permiläiset kielet
- Permiläiset kielet
  - komi (syrjääni)
  - komipermjakki
  - udmurtti (votjakki)
- Suomalais-volgalaiset kielet
  - Marilaiset kielet
    - mari (tšeremissi)
  - Mordvalaiset kielet
    - ersä
    - mokša
  - Sammuneet suomalais-volgalaiset kielet
    - merja
    - metserä
    - muroma
  - Suomalais-saamelaiset kielet
    - Saamelaiskielet
      - Länsisaamelaiset kielet
      -
- eteläsaame
      -
- uumajansaame
      -
- piitimensaame
      -
- luulajansaame
      -
- pohjoissaame
      - Itäsaamelaiset kielet
      -
- inarinsaame
      -
- keminsaame
      -
- koltansaame (koltta)
      -
- akkalansaame
      -
- kiltinänsaame
      -
- turjansaame
    - Itämerensuomalaiset kielet
      - inkeroinen
      - liivi
      - karjala
      -
- aunuksenkarjala (aunus, livvi)
      -
- lyydi
      -
- varsinaiskarjala
      - suomi (johon luetaan myös meänkieli)
      - vatja
      - vepsä
      - viro (johon luetaan myös võro ja sen murre setu) Volgalaisiin kieliin luetaan marilaiset ja mordvalaiset kielet, mutta uusien kielitieteellisten tutkimusten mukaan ne eivät muodosta yhteistä ryhmää vaan ovat haarautuneet lähes samanaikaisesti suomalais-volgalaisesta kantakielestä. Kielten sukulaisuuden toteamiseksi voidaan tehdä erilaisia rinnastuksia. Varmimmin sukulaisuuden osoittavat erilaiset huonosti lainautuvat elementit, kuten suffiksit ja johtimet. Toisaalta helpoimmin sukulaisuuden näkee rinnastamalla sanoja. Suomalais-ugrilaisen kielisukulaisuuden todistusaineistoksi kelpaa tietenkin myös uralilainen sanasto. Luokka:Kieliryhmät Luokka:Uralilainen kielikunta

Uralilaiset kielet

Uralilaiset kielet on kielikunta, jonka kieliä nykyään puhutaan kahden puolen Ural-vuoristoa. Jo 1600-luvun lopulla havaittiin suomen ja unkarin samankaltaisuus ja seuraavalla vuosisadalla mukaan otettiin muun muassa saame. Tuolloin kielikuntaa kutsuttiin vielä suomalais-ugrilaiseksi kielikunnan päähaarojen mukaan. 1800-luvulle tultaessa kielikuntaan oli yhdistetty myös samojedikielet, joiden puhujat asuvat Jäämeren rannalla Uralin kummallakin puolella. Sen lisäksi sen haaraksi voidaan myös lukea uralilais-jukagiirilainen kielikunta, jonka kieliä puhutaan Koilis-Siperialla.

Historia

Kielikunnan alkuperä sijoittuu arviolta 7000 vuoden taa, jolloin uralilainen kantakieli oli vielä yhtenäinen kielimuoto. Kantauralin puhujien tarkkaa asuma-aluetta ei varmuudella tiedetä, mutta se on sijainnut jossakin nykyisen Venäjän havumetsävyöhykkeellä, mahdollisesti Uralin länsipuolelle Volgan suuren mutkan seutuvilla. Toisinaan on myös esitetty, että kantakieltä on alun perin puhuttu laajalla alueella Uralilta Baltiaan saakka. Ajatus sopii kuitenkin huonosti siihen, että yksittäisten pyyntikulttuurien asuttamat alat ovat varsin pieniä, ja siksi myös uralilaisen kielikunnan täytyy olla alkuaan peräisin joltain maantieteellisesti suppealta alueelta. Viime aikoina on esitetty myös malli, jonka mukaan uralilaisia kieliä olisi puhuttu jääkauden aikana suunnilleen nykyisen Ukrainan alueilla, ja kieli olisi levittäytynyt sieltä ensimmäisten nykyihmisten mukana keskiseen ja pohjoiseen Eurooppaan. Uralilaisten kielten kuvaamista varten on kehitetty suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus (SUT). Samaa tarkekirjoitusta käytetään myös turkkilaiskielten kuvaamisessa. Joskus uralilaiset kielet nähdään laajempana kokonaisuutena yhtessä altailaisten kielten kanssa, jolloin puhutaan uralilais-altailaisista kielistä. Uralilainen sukulaisuus perustuu kielten keskinäisiin vastaavuussuhteisiin. Uralilaisten kielten kieliopillissa (esimerkiksi taivutuspäätteissä) ja perussanastossa on runsaasti yhteisiä aineksia, jotka on peritty yhteisestä kantakielestä. Kyseessä ei siis ole näiden kielten puhujien geneettinen sukulaisuus, sillä läntisten (suomi, viro, jonkin verran ersä, komi) uralilaisten kielten puhujien perimä on lähtöisin lännestä, ja itäisten (hanti, mansi, samojedi) perimällä on yhteyksiä pitkälle Siperiaan päin. Keskisten uralilaisten (mokša, mari, udmurtti) puhujien perimässä on paljon yhteyksiä turkkilaisiin kansoihin. Myös unkarilaisilla on yhteyksiä turkkilaisperimään. Saamelaisten perimä on erikoistapaus, jossa on viitteitä jopa Iberian varhaiskansoihin. Kielten rakenteellisilla yhtäläisyyksillä on suuri merkitys kielisukulaisuuden perustelemisessa. Lisäksi yhteisillä elementeillä eli sijapäätteillä, possessiivisuffikseilla ja johtimilla on suuri merkitys, sillä ne lainautuvat huonosti kielestä toiseen. Helpoimmin kielisukulaisuus ilmenee sanaston avulla, mutta aina on muistettava, että sanasto on helpoimmin kielestä toiseen siirtyvä kieliaines.

Luokittelu

sanaston Sulkeissa ovat kielten vanhentuneet nimitykset. Samojedikielet
- Pohjoissamojedilaiset kielet
  - nganasani (tavgi)
  - enetsi (jeniseinsamojedi)
  - nenetsi (jurakki)
  - juratsi
- Eteläsamojedilaiset kielet
  - selkuppi (ostjakkisamojedi)
  - kamassi
  - matori Suomalais-ugrilaiset kielet
- Ugrilaiset kielet
  - Unkarilaiset kielet
    - unkari (madjaari)
  - Obinugrilaiset kielet
    - hanti (ostjakki)
    - mansi (voguli)
- Suomalais-permiläiset kielet
  - Permiläiset kielet
    - komi (syrjääni)
    - komipermjakki
    - udmurtti (votjakki)
  - Suomalais-volgalaiset kielet
    - Marilaiset kielet
      - mari (tšeremissi)
    - Mordvalaiset kielet
      - ersä
      - mokša
    - Sammuneet suomalais-volgalaiset kielet
      - merja
      - metserä
      - muroma
    - Suomalais-saamelaiset kielet
      - Saamelaiskielet
      -
- Länsisaamelaiset kielet
      -
  - eteläsaame
      -
  - uumajansaame
      -
  - piitimensaame
      -
  - luulajansaame
      -
  - pohjoissaame
      -
- Itäsaamelaiset kielet
      -
  - inarinsaame
      -
  - keminsaame
      -
  - koltansaame (koltta)
      -
  - akkalansaame
      -
  - kiltinänsaame
      -
  - turjansaame
      - Itämerensuomalaiset kielet
      -
- inkeroinen
      -
- liivi
      -
- karjala
      -
  - aunuksenkarjala (aunus, livvi)
      -
  - lyydi
      -
  - varsinaiskarjala
      -
- suomi (johon luetaan myös kveeni ja meänkieli)
      -
- vatja
      -
- vepsä
      -
- viro (johon luetaan myös võro ja sen murre setu) Volgalaisiin kieliin luetaan marilaiset ja mordvalaiset kielet, mutta uusien kielitieteellisten tutkimusten mukaan ne eivät muodosta yhteistä ryhmää vaan ovat haarautuneet lähes samanaikaisesti suomalais-volgalaisesta kantakielestä.

Typologia

Uralilaisilla kielillä on monia yhteisiä piirteitä.
- agglutinaatio
- suuri sijamuotojen määrä
- uralilainen sijajärjestelmä
- vokaalisointu
- kieliopillisen suvun puuttuminen
- kieltoverbi
- liudennus
- tonaalisuuden puuttuminen
- yhteinen sanasto
- omistusliitteet
- possessiivipronominien puuttuminen
- kaksikko eli duaali
- monikko eli pluraali
- omistusrakenne

Agglutinaatio

Agglutinaatio eli erilaisten johdinten, tunnusten ja päätteiden käyttö esintyy voimakkaana kaikissa uralilaisissa kielissä. Tunnuksia ja päätteitä ovat mm. verbin pääluokkien, tapaluokkien ja aikamuotojen tunnukset, persoona- ja sijapäätteet sekä liitepartikkelit.

Suuri sijamuotojen määrä

Uralilaisissa kielissä on keskimäärin 13 - 14 sijamuotoa. Sijamuotojen määrä vaihtelee kuitenkin suuresti eri kielissä. Suomessa on 15 produktiivista sijaa, mutta unkarissa jopa 24, kun taas jotkin kielet tulevat toimeen jopa kolmella sijamuodolla. Sijamuotojen määrä muutamissa kielissä on seuraava:
- ersä: 12
- inarinsaame: 9
- komi: 18
- mokša: 13
- nenetsi: 7
- pohjoissaame: 7
- suomi: 15 (tai enemmän)
- udmurtti: 16
- unkari: 24 (tai enemmän)
- vepsä: 24
- viro: 14

Uralilainen sijajärjestelmä

Uralilainen sijajärjestelmä on pohjana kaikille uralilaisille kielille. Monissa kielissä sijamuotojen määrä on lisääntynyt runsaasti, kun taas toisissa se on pysynyt maltillisena tai jopa vähentynyt. Uralilainen sijajärjestelmä käsittää kolme yleissijaa ja kolme paikallissijaa. Yleissijoja ovat nominatiivi, akkusatiivi ja genetiivi ja paikallissijoja lokatiivi, separatiivi ja latiivi.

Vokaalisointu

Vokaalisointu eli vokaaliharmonia on useimpien tutkijoiden mielestä ollut jo uralilaisessa kantakielessä. Nykyisistä uralilaisista kielistä vokaalisoinnun tuntevat monet itämerensuomalaiset kielet kuten suomi (virossa se puuttuu yleiskielestä mutta esiintyy varsinkin etelämurteissa), unkari sekä murteittain mari, ja joistain muistakin uralilaisista kielistä voidaan ainakin murteittain osoittaa vokaalisoinnun jälkiä.

Kieliopillisen suvun puuttuminen

Uralilaisten kielten substantiiveilla ei ole kieliopillista sukua kuten monilla indoeurooppalaisilla kielillä, joissa substantiivit jaetaan yleensä maskuliineihin, neutreihin ja feminiineihin.

Kieltoverbi

Kieltoverbi esiintyy useimmissa uralilaisissa kielissä. Kieltoverbi on taipuva verbi, jonka avulla muodostetaan verbien kieltomuodot. Kieltoverbi esiintyy muun muassa suomessa, virossa, karjalassa, pohjoissaamessa, inarinsaamessa, niittymarissa, komissa, nenetsissä, enetsissä, nganasanissa ja kamassissa. Unkarissa on käytössä pelkkä kieltosana.

Liudennus

Uralilaisessa kantakielessä oletetaan joillakin konsonanteilla olleen liudentunut vastineensa, esim. n:n rinnalla liudentunut n'. Nykyisistä uralilaisista kielistä jotkin (esim. unkari) ovat laajentaneet liudennuksen vaikutusalaa, jotkin taas (kuten itämerensuomalaiset kielet) menettäneet alkuperäisen liudennuksen kokonaan. Joissain itäsuomalaisissa kielissä on sittemmin kehittynyt uusi liudennus alkuperäisen i:n tai j:n edelle, näin esim. virossa tai suomen itämurteissa.

Tonaalisuuden puuttuminen

Uralilaiset kielet eivät ole tonaalisia kuten esimerkiksi jeniseiläiskielet, joiden puhuma-alue on Ural-vuoriston itäpuolella.

Yhteinen sanasto

Yhteisellä sanastolla on olennainen merkitys kielisukulaisuutta tutkittaessa. Uralilainen sanasto sisältää noin 200 sanaa. Sanan katsotaan olevan uralilaista alkuperää, mikäli se esiintyy sekä suomalais-ugrilaisissa että samojedikielissä eikä kyse ole lainasanasta kummassakaan kieliryhmässä. Yhteinen sanasto sisältää muun muassa ruumiinosien, sukulaisuussuhteiden, eläinten ja luontoon liittyvien asioiden nimityksiä sekä pronomineja, lukusanoja ja yleisiä verbejä. Johdokset lisäävät huomattavasti uralilaista alkuperää olevien sanojen määrää.

Linkkejä


- [http://www.histdoc.net/sounds/unkari.html Suomen ja unkarin kielen sukulaisuudesta] Gyula Weöres (1935) Luokka:Kieliryhmät Luokka:Kielikunnat Luokka:Uralilainen kielikunta ja:ウラル語族



Hantin kieli

Hanti on Venäjällä puhuttava uralilainen kieli. Se kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten ugrilaiseen haaraan. Sen lähimpiä sukukieliä ovat mansi ja unkari. Suurin osa hantinkielisestä väestöstä asuu Hanti-Mansiassa, mutta heitä on myös Jamalin Nenetsiassa sekä Aleksandrovskin ja Kargosokskin piireissä Tomskin alueella. Luokka:Venäjän kielet

Suomalais-permiläiset kielet

Suomalais-permiläiset kielet on ugrilaisten kielten ohella toinen suomalais-ugrilaisten kielten kahdesta kieliryhmästä. Suomalais-permiläisiä kieliä puhutaan laajalla alueella Skandinaviasta aina Uralille saakka ja niillä on yhteensä noin 10 miljoonaa puhujaa.

Luokittelu

Suomalais-permiläiset kielet jaetaan suomalais-volgalaisiin ja permiläisiin kieliin. Luokka:Kieliryhmät Luokka:Uralilainen kielikunta

Permiläiset kielet

Permiläiset kielet on suomalais-volgalaisten kielten ohella toinen suomalais-permiläisten kielten kahdesta kieliryhmästä. Permiläisiä kieliä puhutaan Pohjois-Venäjällä Uralin tienoilla ja niillä on yhteensä vajaat miljoona puhujaa. Permiläiset kielet kuuluvat uralilaiseen kielikuntaan.

Luokittelu

Permiläisiä kieliä on kolme:
- komi (syrjääni)
- komipermjakki
- udmurtti (votjakki). Luokka:Kieliryhmät Luokka:Uralilainen kielikunta

Komin kieli

Komi on suomalais-ugrilainen kieli, joka on toiselta nimeltään syrjääni. Sitä puhuvat pääasiassa Komin tasavallan komit.

Aiheesta muualla


- [http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=kpv Ethnologuen raportti komista] Luokka:Venäjän kielet Luokka:Komin tasavalta

Udmurtin kieli

Udmurtti, votjakki, on kieli, joka kuuluu uralilaisen kielikunnan permiläiseen haaraan. Udmurtin lähimpiä sukukieliä ovat muut permiläiset kielet eli komi ja komipermjakki. Permiläiset kielet ovat keskenään aika samanlaisia, joten urmurtintaitoinen ymmärtää melko hyvin komia ja komipermjakkia.

Nimen alkuperä

Udmurtit käyttävät itsestään nimitystä udmurt (удмурт). Eri murteissa esiintyvät myös muodot udmort (удморт), ukmort (укморт) ja utmort (утморт). Nimi on yhdyssana ja sen katsotaan muodostuvan osista ud 'niitty' ja mort 'ihminen'. Nimi votjakki tulee venäjän sanasta вотяк (votjak) joka tarkoittaa suunnilleen niittykansaa. Suomen kielessä suosittellaan käytettäväksi nimitystä udmurtti sekä ihmisestä että kielestä.

Nykytilanne

Udmurtteja on vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan 746 562, joista 520 000 eli 69,7 % ilmoittaa udmurtin pääkielekseen. He asuvat pääasiassa Udmurtiassa, mutta lisäksi heitä asuu runsaasti Baškiriassa, Tatariassa sekä Kirovin aluella ja Permin aluepiirissä. Udmurtti jakautuu kolmeen murteeseen, jotka ovat pohjois-, keski- ja eteläudmurtti.

Kielioppi

Kirjaimisto

Udmurtin aakkostoon kuuluu 38 kirjainta.

Vokaalit

Konsonantit

Udmurtissa on 29 konsonanttifoneemia. Lyhenteiden selitykset:
Bil. = bilabiaalinen
Lab. = labiodentaalinen
Den. = dentaalinen (apikodentaalinen)
Alv. = alveolaarinen
Pal. = palataalinen
Vel. = velaarinen (palatovelaarinen)

Katso myös


- Suomalais-permiläinen sanasto
- Suomalais-ugrilainen sanasto
- Uralilainen sanasto Luokka:Venäjän kielet Luokka:Udmurtia

Marin kieli

Mari on suomen sukukieli, joka kuuluu suomalais-ugrilaisten kielten volgalaiseen ryhmään. Marin kielestä ja sen puhujista on ennen käytetty nimitystä tšeremissi.

Historia ja nykytilanne

Marin kielen päämurteet ovat länsimari (vuorimari) ja itämari (niittymari ja varsinainen itämari). Vuorimarin nimitys tulee siitä, että sen puhujat asuvat Marinmaan lounaiskolkassa Volgan oikean rannan mäkisellä seudulla. Niittymarien nimitys tulee siitä, että sen puhujat asuvat Volgan vasemman rannan tasamaalla. Varsinaiset itämarit muuttivat tältä alueelta 1700-luvulla pakoon uskonnollista käännytystä nykyisen Baškirian alueelle. Lisäksi on olemassa pieni koillismurteen ryhmä Nižni Novgorodin ja Kirovin alueella. Mareja on yhteensä n. 605 000 (vuonna 2002), joista vuorimareja on arviolta 30 000. Suunnilleen 81 % puhuu äidinkielenään maria; muiden ensisijaisena kielenä on venäjä, vaikka he pitävätkin itseään yhä mareina. Marinmaan asukkaita on 760 000, joista 43 % on marilaisia; loput asuvat nimikkotasavallan ulkopuolella. Marin kielellä on kaksi kirjallista muotoa kyrillisin kirjaimin. Niiden syntyhistoria alkaa 1800-luvulla, jolloin Venäjällä pyrittiin käännyttämään pikkukansoja ortodoksisuuteen. Uskonnollisia tekstejä kirjoitettiin eri murteilla, jotta marit olisivat oppineet lukemaan. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut luoda mareille kirjakieltä. Näistä kirjoitustraditioista syntyivät vuorimarin ja niittymarin kirjalliset muodot. Kielellisesti kyseessä on vain murre-ero, ja pitkään on suunniteltu kirjakielten yhdistämistä. Yhdistymistä vastustaa lähinnä vuorimarien pieni älymystö.

Niittymari

Seuraava kuvaus koskee niittymaria (itämaria):

Foneemit

Vokaalit: :a e i o ö u ü ja redusoitunut vokaali ə, joka äännetään kuten englannin epämääräinen artikkeli a Konsonantit: :klusiilit: p t k :spirantit: β δ γ :sibilantit: s z, suhulliset š ž :affrikaatta: č (aina liudentuneena) :nasaalit: m η (kuten suomen äng) ja n (myös liudentuneena) :tremulantti: r :lateraali: l (myös liudentuneena) :puolivokaali: j Paino on sanan viimeisellä täysvokaalilla. Jos sanassa on vain redusoituneita vokaaleja, paino on ensimmäisellä tavulla.

Sijataivutus

Esimerkkisanat muno 'muna', βüt 'vesi' (siis v -mäisesti: wüt, vrt. suomen vete-nä).
Nominatiivi muno βüt
Genetiivi munə-n βüδ-ən
Akkusatiivi munə-m βüδ-əm
Datiivi munə-lan βüt-lan
Latiivi mun-eš βüδ-eš
Illatiivi munə-ško βüδ-əškö
Inessiivi munə-što βüδ-əštö
Komparatiivi munə-la βüt-la
Komitatiivi munə-γe βüt-ke

Verbintaivutus ja persoonapronominit

Marissa on kaksi konjugaatiota (muissa suomen sukukielissä ei ole konjugaatioeroa).
Esimerkkisanat puraš ‘purra’, kolaš ‘kuolla’.
yks. 1. p. məj pur-am kol-em
yks. 2. p. təj pur-at kol-et
yks. 3. p. tuδo pur-eš kol-a
mon. 1. p. me pur-əna kol-ena
mon. 2. p. te pur-əδa kol-eδa
mon. 3. p. nuno pur-ət kol-at

Suomen ja marin kielisukulaisuutta osoittavia sanoja

jalka - jol | järvi - jer | kahdeksan - kandakš | kaksi - kok, kokət | kala - kol | kehä (auringon) - keče ('päivä') | kolme - kum, kumət | kota - kuδo ('talo') | kuusi (puu) - kož | kuusi (kuuden, kuutena) - kut, kuδət | kylmä - kəlme | kynsi - küč | käsi (käden, kätenä) - kit (kiδən) | luku - lu ('kymmenen') | lumi - lum | luu - lu | maksa - mokš | neljä - nəl, nələt | para(s) - poro ('hyvä') | pata - pot | puu (aines) - pu | sata - šüδö | seitsemän - šəm, šəmət | sulaa - šula (yks. 3. p.) | sydän (sydämen) - šüm | tulen (tulla) - tolam | tuli - tul | turpa - türβö ('huuli') | viisi - βič | yhdeksän - indekš | yksi - ik, ikte. Katso myös suomalais-permiläinen sanasto, suomalais-ugrilainen sanasto, suomalais-volgalainen sanasto ja uralilainen sanasto.

Sanajärjestys

Marin kielessä on edelleen käytössä vanha suomalais-ugrilainen (uralilainen) perussanajärjestys, jonka mukaan lauseessa viimeisenä on verbi (predikaatti) eli SOV. Esimerkkilauseita: Padassa on kuusi kalaa. - Poδəšto kut kol ulo.
Tuli palaa ja siksi lumi sulaa. - Tul jüla δa satlan lum šula.
Eilen minä annoin sinulle kaksi kirjaa. - Teηkeče məj təlanet kok kniγam puenam.
Huomenna hän tulee jalan luokseni, me ostamme neljä pulloa olutta ja menemme puistoon istumaan. - Erla tuδo δekem jolən toleš, me nəl klenča puram naləna δa parkəške sinčaš kajena. Luokka:Venäjän kielet

Mokšan kieli

Mokša on kieli, joka kuuluu uralilaisten kielten volgalaiseen haaraan. Mokšan lähin sukukieli on ersä. Aikaisemmin näitä kieliä pidettiin mordvan murteina, mutta ne ovat keskenään niin erilaisia, että ne on luontevaa luokitella omiksi kielikseen.

Nykytilanne

Kielioppi

Kirjaimet

Mokšaa kirjoitetaan kyrillisin kirjaimin.

Vokaalit

Konsonantit

Kirjallisuus


- Herrala, Eeva, Aleksandr Feoktistov: Mokšalais-suomalainen sanakirja. Turku, 1998, ISBN 951-29-1245-9 (nidottu), ISBN 951-29-1245-7 (sidottu).

Linkit

Luokka:Venäjän kielet Luokka:Mordva

Metserän kieli

Metserä eli meštšera oli suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuulunut kieli, jonka puhujat asuivat nykyisen Oka -joen laaksossa Orelin alueella Keski-Venäjän ylängöllä. Tästä kielestä ei ole säilynyt muistiinmerkintöjä, vain mainintoja sen olemassaolosta, mutta mahdollisesti se oli sukua permiläisille kielille ja mordvalle. Oka-joen seudun paikannimistössä on mahdollisesti meštšeran kieleen palautuvia aineksia. Meštšeran kielen puhujat sulautuivat venäläisiin todennäköisesti viimeistään 1600-luvulla ja samalla myös kieli sammui. Orelin alue

Muroman kieli

Muroma oli suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään kuulunut kieli. Muromat asuivat nykyisen Vladimirin alueella, Oka -joen varrella. Alueen Murom -niminen kaupunki on saannut myös nimensä muromien mukaan. Muromat sulautuivat slaaveihin jo keskiajalle tultaessa. Vladimirin alue

Saamelaiskielet

Saamelaiskielet ovat joukko saamelaisten käyttämiä kieliä. Saamelaiskielten muodostama murrejatkumo jaetaan tavallisimmin kymmeneen saamelaiskieleen, joista kuudella on kirjoitettu kieli. Ne eivät kuulu itämerensuomalaisiin kieliin kuten suomi ja viro, vaan ovat niille selvästi kaukaisempaa sukua; voidaan kuitenkin katsoa, että saamelaiskielet ja itämerensuomalaiset kielet yhdessä muodostavat yhden suomalais-ugrilaisen kielikunnan päähaaroista. Suomen alueella puhutaan kolmea saamelaiskieltä, mutta virallisissa yhteyksissä saamen kieli eli saame tarkoittaa yleensä pohjoissaamea. Vuoden 1992 kielilain mukaan saamelaisilla on oikeus käyttää saamen kieltä asioidessaan viranomaisten kanssa.

Luokittelu

1992 Arviot saamelaiskielten puhujamääristä vaihtelevat suuresti. Tässä esitetyt luvut ovat [http://www.ethnologue.com/show_family.asp?subid=746 Ethnologuesta]. Osa tiedoista on otettu Tapani Salmisen [http://www.helsinki.fi/~tasalmin/fu.html listalta]. Akkalansaamen osalta tietoja on päivitetty; kieli on ilmeisesti sammunut vastikään. Kuudella suurimmalla kielellä on kirjoitettu muoto. Saamelaiskielet voidaan jakaa länsi- ja itäsaamelaisiin kieliin. Tarkempi luokitttelu on alla. Länsisaamelaiset kielet
- eteläsaame (noin 300 puhujaa)
- uumajansaame (noin 20 puhujaa)
- piitimensaame (noin 20 puhujaa)
- luulajansaame (noin 1 500 puhujaa)
- pohjoissaame (norjansaame, tunturisaame) on kielistä ylivoimaisesti suurin: sillä on noin 30 000 puhujaa, joista arviolta 2 000 Suomessa
  - jaetaan tornionsaamen, ruijansaamen ja merisaamen murteisiin Itäsaamelaiset kielet
- inarinsaame (säämegiella), Suomessa noin 300 puhujaa Inarijärven ympäristössä; inarinsaame on ainoa kieli, jota puhutaan yksinomaan Suomessa
- koltansaame (sää´mǩiõll), Suomessa noin 300 puhujaa Inarijärvestä koilliseen, myös Venäjän puolella arviolta 20 - 30 puhujaa
- akkalansaame (ilmeisesti sammunut, mutta vielä muutama vuosi sitten yksi puhuja oli elossa)
- keminsaame (sammunut 1800-luvulla, ainoastaan muutamia kielinäytteitä on säilynyt.)
- kildininsaame (самь Кӣлл; noin 650 puhujaa)
- turjansaame (noin 6 puhujaa)

Kirjaimisto

Saamen kielet pohjoismaissa käyttävät laajennettua latinalaista aakkostoa, suomen ja ruotsin kirjaimet Åå, Ää ja Öö eivät kuulu kirjaimistoon, jollei niitä ole erikseen mainittu: Huomaa: kirjain Đ on latinalainen suuraakkonen D ja poikkiviiva (Unicode U+0110), ei islannissa, fäärissä tai muinaisenglannissa käytettävä iso eth (Ð; U+00D0), joka on ulkonäöltään lähes sama. Kildininsaame käyttää laajennettua kyrillistä aakkostoa: Аа Ӓӓ Бб Вв Гг Дд Ее Ёё Жж Зз Ии Йй Ӣӣ Кк Лл Ӆӆ Мм Ӎӎ Нн Ӊӊ Ӈӈ Оо Пп Рр Ҏҏ Сс Тт Уу Фф Хх Цц Чч Шш Щщ Ъъ Ыы Ьь Ҍҍ Ээ Ӭӭ Юю Яя Јј Ѣѣ ʼ. Kildininsaame käyttää myös pituusmerkkejä, joita ei voi esittää tietotekniikassa.

Nykytilanne

Suomessa saamenkielen asemaa ja käyttöä on pyritty turvaamaan vuonna 1992 voimaan tulleella kielilailla. Saamelaisilla on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan suullisesti tai kirjallisesti saamea. Käytännössä tämä tarkoittaa käännös- ja tulkkipalveluja, joka ei edistä viranomaisten saamen käyttöä. Lain ongelmakohta on, ettei laki vaadi viranomaisia osaamaan saamea. Ongelma on myös vähäinen rahoitus, joka kunnilla on varattu kielilain toteuttamiseksi. Tällä hetkellä vain noin 10 prosenttia saamelaisalueen viranomaisista osaa palvella saameksi. Kouluissa kotiseutualueella on lapsilla oikeus opiskella saamea äidinkielenä, valinnaisena tai vapaehtoisena aineena. Saamen voi suorittaa myös ylioppilastutkinnossa äidinkielenä. Ensimmäiset saamen äidinkielenä kirjoittaneet valmistuivat vuonna 1994. Äidinkieleltään saamelaiset ovat vähintään kaksikielisiä eli puhuvat saamen lisäksi kunkin maan valtakieltä. Norjassa säädettiin laki saamelaiskielten asemasta vuonna 1990. Se määräsi kuusi Pohjois-Norjan kuntaa virallisesti kaksikielisiksi. Kunnat ovat Finnmarkin alueen Uuniemi, Teno (Deatnu, norjaksi Tana), Kaarasjoki, Porsanki (Porsáŋgu, norjaksi Porsanger) ja Koutokeino sekä Tromssan läänin Kaivuono. Lakia on kritisoitu siitä, että se ei vaikuta muualla asuviin saamelaisiin kuten eteläsaamen puhujiin. Ruotsissa saamelaiskielet tunnustettiin maan virallisiksi vähemmistökieliksi vuonna 2000. Maan vähemmistökielilaki antaa oikeuden käyttää virastoissa ja tuomioistuimissa asioitaessa saamelaiskieliä Arjeplogin, Jällivaaran, Jokimukan ja Kiirunan kunnissa. Mikäli virkailija ei osaa saamea, paikalla on oltava tulkki. Laki ei vaikuta eteläsaamen puhujiin, koska he asuvat saamelaiskieliä hallinnossaan käyttävien kuntien ulkopuolella. Laki ei ole toistaiseksi toiminut ongelmitta. Ruotsin aiemman kielipolitiikan takia osa saamelaisista hallitsee omaa saamen kieltään liian puuttellisesti asioidakseen sitä käyttäen virastoissa. Jotkut virkailijat ovat suhtautuneet nihkeästi tulkin hankkimiseen, sillä asioivat saamelaiset osaavat myös ruotsia.

Katso myös


- Suomalais-permiläinen sanasto
- Suomalais-saamelainen sanasto
- Suomalais-ugrilainen sanasto
- Suomalais-volgalainen sanasto
- Uralilainen sanasto

Linkit


- [http://www.helsinki.fi/hum/sugl/oppimat/sgrjohd/saamet.htm Pikakatsaus saamelaiskieliin ja niiden tutkimukseen]
- [http://www.helsinki.fi/~tasalmin/fu.html Uralic (Finno-Ugrian) languages] Tapani Salmisen lista suomalais-ugrilaisten kielten puhujamääristä
- [http://se.wikipedia.org Katso myös pohjoissaamenkielinen Wikipedia] Luokka:Kieliryhmät Luokka:Uralilainen kielikunta ko:사미어 ja:サーミ語

Länsisaamelaiset kielet

Länsisaamelaiskielet eli länsisaamelaiset kielet on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskielten haara. Siihen kuuluu viisi kieltä, jotka ovat pohjoissaame, luulajansaame, piitimensaame eli arjeploginsaame, uumajansaame ja eteläsaame. Länsisaamelaiskielet muodostavat yhdessä itäsaamelaiskielten kanssa saamelaiskielten ryhmän. Luokka:Kieliryhmät Luokka:Uralilainen kielikunta

Uumajansaame

Uumajansaame on uralilainen kieli. Se kuuluu saamelaiskielten länsisaamelaiseen haaraan. Sen lähimpiä sukukieliä ovat pohjoissaame, luulajansaame, piitimensaame ja eteläsaame. Luokka:Ruotsin kielet Luokka:Norjan kielet

Piitimensaame

Piitimensaame eli arjeploginsaame on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Sitä puhutaan enää pienellä alueella Ruotsissa Arvidsjaurin ja Arjeplogin pohjoispuolella Piitimenjoen varrella. Aikaisemmin puhuma-alue on ulottunut Arjeplogin tunturialueiden kautta aina Norjan puolelle, mutta nykyisin kielellä on enää noin 20 puhujaa ja se on sammumaisillaan.

Kirjallisuus


- Lagercrantz, Eliel: Sprachlehre des Westlappischen nach der Mundart von Arjeplog. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1926, ISSN 0355-0230.
- Lehtiranta, Juhani: Arjeploginsaamen äänne- ja taivutusopin pääpiirteet. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1992, ISBN 951-9403-55-8. Luokka:Ruotsin kielet Luokka:Norjan kielet

Luulajansaame

Luulajansaame on uralilainen kieli. Se kuuluu saamelaiskielten länsisaamelaiseen haaraan. Sen lähimpiä sukukieliä ovat pohjoissaame, piitimensaame, uumajansaame ja eteläsaame. Kielellä on noin 2 000 puhujaa. Heistä suurin osa asuu Ruotsissa, loput Norjassa. Luokka:Ruotsin kielet Luokka:Norjan kielet

Pohjoissaame

Pohjoissaame on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Pohjoissaame kuuluu pohjoisiin länsisaamelaiskieliin. Pohjoissaamea puhuu Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosassa noin 30 000 ihmistä. Joidenkin arvioiden mukaan saamenkielisistä jopa 75 % puhuu pohjoissaamea. Suomessa pohjoissaamen puhuma-aluetta ovat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosa. Norjassa pohjoissaame on virallinen kieli kuudessa kunnassa.

Kirjakielen historiaa

Pohjoissaamen ortografia alkoi muotoutua 1800-luvulla. Kieltä kirjoitettiin 1900-luvulla eri tavoin Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa, kunnes se sai yhtenäisen ortografian vuonna 1979.

Nykytilanne

Suomessa pohjoissaamea voi opiskella pääaineena Oulun yliopiston Giellagas-instituutissa.

Linkit


- Wikipediija. Váldosiidu Pohjoissaamenkielinen Wikipedia
- [http://www.idolphin.fi/sanastotietopankki/ Pohjoissaamen sanakirja]
- [http://www.kirjasto.oulu.fi/saamilottit/ Pohjoissaamenkielinen lintusanasto] luokka:uralilaiset kielet luokka:Suomen kielet luokka:Norjan kielet luokka:Ruotsin kielet

Itäsaamelaiset kielet

Itäsaamelaiskielet eli itäsaamelaiset kielet on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva kieliryhmä. Siihen kuuluu viisi kieltä – inarinsaame, koltansaame, akkalansaame, kiltinänsaame ja turjansaame – joita puhutaan Suomen ja Venäjän Lapissa. Yhdessä länsisaamelaiskielten kanssa ne muodostavat saamelaiskielten ryhmän. Itäsaamelaiskielten puhujamäärät vaihtelevat alle kymmenen elossa olevan puhujan käyttäjäryhmistä muutaman sadan puhujan käyttäjäryhmiin. Yhteensä itäsaamelaiskielillä on yli 1 300 puhujaa. Luokka:Kieliryhmät Luokka:Uralilainen kielikunta

Keminsaame

Keminsaame oli saamelaiskieli, jota puhuttiin aiemmin Suomen Lapin eteläisimmissä osissa. Se kuoli jo 1800-luvulla. Sitä kirjoitettiin latinalaisilla kirjaimilla. On säilynyt muutamia keminsaamen kielellä laulettuja joikuja. Vuonna 1829 Jacob Fellman julkaisi pienen keminsaamenkielisen sanaston. Myös lukuisia ruotsiksi käännettyjä keminsaamenkielisiä runoja on säilynyt. Säilyneiden kielinäytteiden avulla on päätelty keminsaamen kuuluneen itäsaamelaisiin kieliin inarinsaamen, koltansaamen, akkalansaamen, kildininsaamen ja turjansaamen ohella, mutta muodostaneen oman haaransa itäsaamelaisissa kielissä. Luokka:Kielet Luokka:Kuolleet kielet Luokka:Suomen kielet

Koltansaame

Koltansaame on uralilaiseen kielikuntaan kuuluva saamelaiskieli. Sitä puhuu Suomessa ja Venäjällä yhteensä noin 400 ihmistä. Valtaosa koltansaamen puhujista asuu Inarissa Sevettijärvellä. Koltan saamelaiset asuivat alun perin Petsamon Suonikylässä, josta heidät evakuoitiin Sevettijärvelle ja Nellimöön. Jatkosodan päätyttyä v.1945. Koltat ovat uskonnoltaan ortodokseja.

Nykytilanne

Koltansaamen kieli on saamen kielilain mukaan yksi Suomen saamelaisalueen virallisista saamelaiskielistä, jolla voidaan asioida viranomaisten kanssa sekä suullisesti että kirjallisesti.

Kielen opetus

Koltansaamea opetetaan B2-kielenä yläasteilla Inarissa sekä B2- ja B3-kielenä Ivalon lukiossa. Keväällä 2005 oli ensimmäisen kerran mahdollista suorittaa ylioppilastutkinnon vieraan kielen koe koltansaamessa.

Katso myös


- Koltat

Linkit


- [http://www.idolphin.fi/sanastotietopankki/ Koltansaamen sanakirja]
- [http://www.kirjasto.oulu.fi/saamilottit/ Pohjois-Euroopan lintujen nimiä saamelaiskielillä, kuten koltansaameksi] Luokka:Suomen kielet Luokka:Venäjän kielet Luokka:Inari

Akkalansaame

Akkalansaame on uralilainen kieli. Se kuuluu saamelaiskielten itäsaamelaiseen haaraan. Sen lähimpiä sukukieliä ovat inarinsaame, koltansaame, kiltinänsaame ja turjansaame. Kieli on erittäin uhanalainen ja sillä on enää alle 10 puhujaa. Heistä kaikki asuvat Venäjällä. Akkalansaame on hyvin samankaltainen kiltinänsaamen kanssa ja niitä pidetäänkin joskus vain toistensa murteina. Luokka:Venäjän kielet

Kiltinänsaame

Kiltinänsaame eli kildininsaame on Venäjällä puhuttava uralilainen kieli. Se kuuluu saamelaiskielten itäsaamelaiseen haaraan. Sen lähimpiä sukukieliä ovat inarinsaame, koltansaame, akkalansaame ja turjansaame.

Nimen alkuperä

Kiltinä, venäjäksi Кильдин (Kildin), on saari Kuolan niemimaan pohjoisrannikolla Murmanskin koillispuolella. Suomen kielessä suositellaan käytettäväksi nimityksiä kiltinänsaame ja kiltinänsaamelainen vierasperäisten nimitysten kildininsaame ja kildininsaamelainen sijaan, joskin molempia muotoja näkee yleisesti käytettävän. Kiltinänsaamelaiset kutsuvat itseään nimellä са̄ммьленч (saaḿḿlentš) ja kieltään nimellä са̄мь кӣлл (saaḿ kiill).

Nykytilanne

Kiltinänsaamea puhuu Venäjällä Kuolan niemimaalla noin 650 ihmistä. Se on puhujamäärältään suurin itäsaamelaisista kielistä, mutta sen tulevaisuus on silti epävarmempi kuin inarinsaamen tai koltansaamen. Kiltinänsaamea puhutaan laajalla alueella Kuolan niemimaan keskiosissa erityisesti Luujärven (Lovozero) alueella. Läheisintä sukukieltä, akkalansaamea, pidetään toisinaan kiltinänsaamen murteena. Kiltinänsaamelle luotiin latinalaiseen kirjaimistoon pohjautuva kirjakieli 1930-luvulla. Sen käyttö kuitenkin tyrehtyi pian. Vasta 1970-luvulla kirjakielen kehitystyö käynnistyi uudelleen. Silloin luotiin uusi kiltinänsaamen aakkosto, joka perustui kyrilliseen kirjaimistoon. Kirjakielen käyttöönottoa haittaavat kuitenkin kielen hajaantuminen useiksi murteiksi, kirjoitustavan vakiintumattomuus sekä pieni käyttäjäkunta. Myös yhä lisääntyvä venäjän kielen käyttö on vakava uhka koko kiltinänsaamen olemassaololle. Luokka:Venäjän kielet

Itämerensuomalaiset kielet

Itämerensuomalaiset kielet ovat saamelaiskielten ohella toinen kahdesta suomalais-saamelaisten kielten haarasta. Itämerensuomalaisten kielten perinteiset puhuma-alueet sijaitsevat Itämeren pohjois- ja itäpuolella Norjassa, Suomessa, Ruotsissa, Venäjällä, Virossa ja Latviassa.

Luokittelu

Itämerensuomalaisia kieliä ovat
- inkeroinen
- liivi
- karjala
  - aunuksenkarjala (aunus, livvi)
  - lyydi
  - varsinaiskarjala
- suomi (johon luetaan myös meänkieli)
- vatja
- vepsä
- viro (johon luetaan myös võro ja sen murre setu)

Katso myös


- Itämerensuomalainen sanasto

Kirjallisuus


- Grünthal, Riho: Livvistä liiviin : itämerensuomalaiset etnonyymit. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1997. ISBN 952-5150-00-3.
- Laanest, Arvo: Einführung in die ostseefinnischen Sprachen. Hampuri: Helmut Buske Verlag, 1982. ISBN 3-87118-487-X.
- Laanest, Arvo: Sissejuhatus läänemeresoome keeltesse. Tallinna: Eesti NSV teaduste akadeemia, Keele ja kirjanduse instituut, 1975.
- Tuomi, Tuomo (toim.): Itämerensuomalainen kielikartasto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-746-327-8 (1. osa). Luokka:Kieliryhmät Luokka:Uralilainen kielikunta

Inkeroisen kieli

Inkeroinen on inkeroisten eli inkerikkojen puhuma itämerensuomalainen kieli, joka kuuluu uralilaiseen kielikuntaan. Inkeroisen asema itämerensuomalaisten kielten joukossa on ollut hieman kiistanalainen, se on liitetty toisinaan suomen kaakkoismurteisiin, toisinaan taas karjalan kieleen. Inkeroiselle luotiin 1930-luvulla lyhytikäinen kirjakieli Leningradin yliopiston inkeroissyntyisen dosentin Vladimir Junuksen toimesta. Nykyisin kielellä on muutamia satoja puhujia, ja se on kuolemassa. Inkerikkojen erityisongelmana on, että Pietarin metropoli perustettiin juuri heidän asuma-alueelleen Suomenlahden pohjukkaan.

Kirjallisuus


- Laanest, Arvo: Isuri keele ajalooline foneetika ja morfoloogia, Tallinna, 1986.

Aiheesta muualla


- [http://www.eki.ee/books/redbook/izhorians.shtml The Red Book of the Peoples of the Russian Empire - The Izhorians or Ingrians] Luokka:Venäjän kielet

Liivin kieli

Liivi on uralilainen, suomalais-ugrilainen ja itämerensuomalainen kieli, ja siten suomen läheinen sukukieli. Lähin liivin sukukieli on viro. Liivin kieltä puhuu enää noin 10 henkeä Latviassa, Kuurinmaalla Liivin rannassa. Liivin kieli on suuressa vaarassa kuolla sukupuuttoon. Paikannimistötutkimuksen mukaan liivinkielisten alueet ulottuivat ennen paljon nykyistä laajemmalle. Liivinkielisten paikannimien verkko kattaa noin puolet nykyisen latvian alueesta. Liivinkieliset ovat vaihtaneet kieltään Latviaksi. Latviassa käytetään lähinnä indoeurooppalaista latvian kieltä eli lättiä. Latvian kieli on kuitenkin saanut paljon vaikutteita liivin kielestä. Latvian kielen eroavaisuudet liettuaan nähden ovat osaksi liivin vaikutusta. Jäljellä oleva kieli on länsiliiviä, itäliivi katosi jo 1800-luvulla. Liivin kieltä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla: A/a, (Ā/ā), B/b, C/c, Č/č, D/d, Ḑ/ḑ, E/e, (Ē/ē), F/f, G/g, Ģ/ģ, H/h, I/i, (Ī/ī), J/j, K/k, Ķ/ķ, L/l, Ļ/ļ, M/m, N/n, Ņ/ņ, O/o, (Ō/ō), Ȯ/ȯ, (Ȱ/ȱ), P/p, [Q/q], R/r, Ŗ/ŗ, S/s, Š/š, Z/z, Ž/ž, T/t, Ț/ț, U/u, (Ū/ū), V/v, (W/w), Õ/õ, (Ȭ/ȭ), Ä/ä, (Ǟ/ǟ), Ö/ö, (Ȫ/ȫ), Ü/ü, [X/x], Y/y, (Ȳ/ȳ) Vielä 1930-luvulla liivin kielellä kirjoitettiin merkittävää kirjallisuutta. Liivinmaa kristillistyi baltian alueista ensimmäisenä. Aikoinaan liiviläiset ritarit taistelivat Baltian pakanoita vastaan, ja pakottivat näitä kasteeseen. Nykyisin liiviläistä kulttuuria ylläpidetään kansanlauluin ja liiviläisin vaattein. Liiviläisten asuma-alue on huomattavan maaseutumainen ja syrjässä, ja osittain myös tästä johtuen liivin kieli on selvinnyt siellä näihin päiviin.

Kielinäyte

MUSTĀ PLAGĀ VALSÕ :Kubbõ āt tuļ immõr satunnõd mingizt. :Mustā lupāt um vȯrd tutkām jūs. :Nǟlgalizt nīelõb min mȯistõmõt rõkūd :Sigžtūļ käds ikš dadžā ja ūgõb. :Mitikš äb tō ku sa kēratõkst pǟgiñ: :Um jõvīst, až sāina pǟl kēratõd “A”. :Võid stalažod arrõ, až sainõ äb sȭita - :Ma vāgiž set kītõb, ku jõvīst tīed sa :Ja tikkiž ja tegīž um lagtõd sin tōmi :Sīest, mis sinnõn tīemõst ja mis sinā võid. :Až suggõbõd suodād ja revolūtsijõd, :Siz nustām sīes pāikal. Pǟdõ ka mēg. :Až nai ikškõrd vāldiž ka mäddõn tīeb sillõ. :Īezõ palābõd sīlmad, kus pīegiļtiz irm. :Siz grumā touvõd mäd’ āndabõd villõ :Ja kõzzist pīkstõbõd pimdõd joud. :Ni īdskubs himnõ mēg lōlam īe pierrõ, :Sīest mēḑi ta kāitsõb ja sīnda ka tōks. :Sīest lōlam mēg: “Julgizt ni, veļīd, tīe jūrõ!” :Täuds sidāms oppõrmīel põrāndõks. :Leb Valst āigastsadā võilõb se kāngaz, :Mustā ku loptõmõt mōīlmarūim. :Kuñš īebõd pandõkst, kūoḑõd ja kuodād, :Täddõn nagrõs muidlõb kūolõn pǟlū. :Tõnu Trubetsky :Käännös Valt Ernštreit

Kirjallisuus


- Kettunen, Lauri: Livisches Wörterbuch : mit grammatischer Einleitung. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1999.
- Posti, Lauri: Grundzüge der livischen Lautgeschichte. Helsinki, 1942.
- Tveite, Tor: The case of the object in Livonian : a corpus based study. Helsinki: Helsingin yliopisto, Suomalais-ugrilainen laitos, 2004.
- Wiik, Kalevi: Liivin katko. Turku: Turun yliopisto, 1989.

Linkit


- [http://www.ethnologue.org/show_language.asp?code=LIV Ethnologue]
- [http://www.kresy.co.uk/livonia.html Tietoa Liivinmaasta] Luokka:Latvian kielet ja:リボニア語

Karjalan kieli

Karjala on uralilainen kieli, joka kuuluu kielikunnan itämerensuomalaiseen ryhmään. Karjala on lähin suomen sukukielistä. Se ei tarkoita samaa kuin suomen kielen karjalais- eli kaakkoismurteet, vaan on Venäjällä Karjalan tasavallassa eli Itä-Karjalassa sekä Tverin karjalaisalueilla puhuttava kieli. Karjala on puhujamäärältään itämerensuomalaisiasta kielistä suomen ja viron jälkeen kolmanneksi suurin.

Luokittelu

Karjala jakautuu murteisiin, jotka eroavat toisistaan niin paljon, että yhteisen kirjakielen luominen kaikille karjalan puhujille on vaikeaa. Yhtenäistä karjalan kirjakieltä yritettiin luoda ennen Stalinin aikaa, niin latinalaisella kuin kyrilliselläkin aakkostolla. Tästä on nykyään luovuttu, niin että kukin kirjoittaja käyttää omaa murrettaan. Karjalan jakautuu murteisiin seuraavasti:
- varsinaiskarjala
  - vienankarjala (viena, pohjoiskarjala)
    - Oulangan murre
    - Kiestingin murre
    - Kieretin murre
    - Vitsataipaleen murre
    - Pistojärven murre
    - Uhtuan murre
    - Vuokkiniemen murre
    - Suomussalmen murre
    - Kontokin murre
    - Jyskyjärven murre
    - Paanajärven murre
    - Usmanan murre
  - eteläkarjala
    - Rukajärven murre
    - Tunkuan murre
    - Repolan murre
    - Paateneen murre
    - Porajärven murre
    - Mäntyselän murre
    - Ilomantsin murre
    - Korpiselän murre
    - Suojärven murre
    - Suistamon murre
    - Impilahden murre
    - Tihvinän murre, tihvinänkarjala
    - Valdain murre, valdainkarjala
    - Tverin murre, tverinkarjala
      - Doržan murre
      - Maksuatihan murre
      - Ruameškan murre
      - Tolmattšun murre
      - Vesjegonskin murre
- aunuksenkarjala (aunus, livvi)
  - Säämäjärven murre
  - Tulemajärven murre
  - Vieljärven murre
  - Viteleen murre
  - Salmin murre
  - Kotkatjärven murre
  - Riipuškalan murre
  - Nekkulan murre
- lyydi
  - Kontupohjan murre (pohjoislyydi)
  - Prääsän murre (keskilyydi)
  - Kuujärven murre.

Kirjoitusjärjestelmä

Karjalan kirjoitusjärjestelmä pohjautuu suomalaiseen ortografiaan, eikä suomalaisella ole suuria vaikeuksia lukea karjalankielistä tekstiä. Karjalan kieli kuitenkin eroaa suomesta joskus paljonkin muutenkin kuin venäläisen vaikutuksen takia.
- Hankausäänteitä ja affrikaattoja on karjalan kielessä enemmän, ja ne ovat aitosuomalaisia alkuperältään. Suomessa on vain 's' ja sanan keskellä 'ts', mikä johtuu siitä, että lännemmässä hankausäännekontrastit ovat vähitellen kadonneet.
- Soinnittomia affrikaattoja merkitään yhdellä kirjaimella, eli 'c' on [ts] ja 'č' [tš], mutta soinnillinen merkitään 'dž' kuten suomessa. Koska soinnittomat affrikaatat voivat olla myös foneemisesti pitkiä, niitä merkitään kirjainparilla, esim. seiččemän
- Soinnilliset äänteet (b, d, g, z, ž) ovat erillisiä foneemeja, eikä tämä ole pelkästään venäjän vaikutusta, vaan aidosti suomalaisten kielien perua. Esimerkiksi siinä, missä suomessa on sanansisäinen 'v', on karjalassa usein 'b'.
- Liudentumista merkitään heittomerkillä, esim. d'uuri "juuri", toisin kuin esim. savon murteessa 'j'.
- Joskus y-äännettä merkitään u-treemalla ü, kuten virossa.
Hankausäänteitä ja affrikaattoja
kirjainkorvaavafoneettinen karjala suomi
c c [ʦ] kucu kutsu
č ch [ʧ] čoma, seiččemän soma, seitsemän
s s [s] se se
š sh [ʃ] niškoi niskoihin
z z [z] tazavalla tasavalta
ž zh [ʒ] kiža, liedžu kisa, lietsu
Hattukirjaimet voidaan korvata lisäämällä 'h' kirjaimen perään, vaikka tämä tuottaa samanlaisia vaikeuksia kuin sama käytäntö suomessa ja johtaa kirjoitusasuihin kuten ruochchi "ruotsi".

Näytteitä kirjoitetusta karjalan kielestä:


- [http://www.nettilinja.fi/~pniikko/syntyn.htm Lapsi synty metsälammin jiällä]
- [http://www.nettilinja.fi/~pniikko/uuvet.htm Vienan Karjala on ottan käyttöön kuukausien uuvet nimet]
- [http://www.geocities.com/Athens/4280/tuatto.html Tuatto miän...], Isä meidän -rukous Tverin karjalan kielellä vuodelta 1804
- [http://www.geocities.com/Athens/4280/lotto.html V. Garšin: Löttö-matkaniekka], Venäläisen lastenkirjailijan kertomus vuosien 1937-38 yhtenäisellä karjalan kirjakielellä
- [http://www.onego.ru/win/pages/lenin/index.html Kuunelgua vai armas rahvahaine!], Karjalan kansan runoja, lauluja ja satuja Leninistä ja Stalinista, vallankumouksen sankareista, uudesta iloisesta elämästä

Katso myös


- Santtu Karhu & Talvisovat - karjalankielinen rock-yhtye

Linkkejä ja kirjallisuutta


- [http://www.geocities.com/Athens/4280/index.html Karjalane lehüt]
- [http://www.kotus.fi/verkkojulkaisut/julk129/karjala_sisalto.shtml Kotus: Karjala – kieli, murre ja paikka]
- [http://www.sgr.fi/lexica/lexicaxvi.html Karjalan kielen sanakirja 1-6 (Kotus & SGR)]
- [http://mediarace.fi/burlakat/sivut/index_nets.html Burlakat], (suom. kulkurit), karjalankielistä kansanmusiikkia esittävä yhtye Luokka:Itämerensuomalaiset kielet Luokka:Karjala Luokka:Venäjä

Lyydin kieli

Lyydi on itämerensuomalainen kieli tai murre, joka kuuluu uralilaiseen kielikuntaan. Sana lyydi on peräisin venäjän sanasta люди (ljudi) 'ihmiset'.

Kielitieteellinen asema

Lyydiä voidaan pitää sekä karjalan murteena että omana kielenään. Tässä artikkelissa ei oteta kantaa kummankaan vaihtoehdon puolesta, vaikka artikkelin otsikossa ja muualla tekstissä käytetään nimitystä kieli. Lyydin puhuma-alue sijaitsee maantieteellisesti aunuksenkarjalan ja vepsän välissä, joten kielessä on vaikutteita kummastakin kielestä. Toisinaan lyydiä pidetään jopa karjalan ja vepsän sekamurteistona, sillä se on syntynyt muinaisvepsästä, johon karjalan kieli on voimakkaasti vaikuttanut.

Nykytilanne

Lyydiläisiä on noin 10 000 ja heistä 3 000 puhuu lyydiä äidinkielenään. Kielen puhuja-alue sijaitsee Karjalan tasavallan itäosassa Petroskoin ympäristössä ja se eteläpuolella Äänisen rannoilla. Lyydin eteläpuolella puhutaan vepsää ja länsipuolella aunuksenkarjalaa. Lyydi jakautuu kolmeen päämurteeseen, jotka ovat
- pohjoislyydi (Kontupohja)
- keskilyydi (Prääsä)
- Kuujärven lyydi (Kuujärvi). Kukin murre on saanut vaikutteita eri suunnalta: pohjoislyydiin on vaikuttanut varsinaiskarjala ja erityisesti sen eteläinen murre, keskilyydiin aunuksenkarjala ja Kuujärven lyydiin vepsä. Hävinneitä murteita ovat Järventakuisen, Lohmojan ja Saavan Prääsän murteet.

Kirjallisuutta

Lyydinkielistä ja lyydin kieltä käsittelevää kirjallisuutta on melko vähän. Alla on luetteloitu näistä merkittävimpiä.
- Seppoi Ilmorin starina, 1845, laatinut D. E. D. Europaeus, julkaistu Suomettaressa 1847
- Wepsän pohjoiset etujoukot, 1873 - 1874, tutkielma lyydiläismurteista, laatinut Arvid Genetz, julkaistu Kielettäressä
- Lyydin kielen sanakirja, 1908, laatinut Mihail Georgijevski keskilyydin murteesta
- Lyydiläisiä kielennäytteitä, 1934
- Lyydiläismurteiden sanakirja, 1944, toimittanut Juho Kujola
- Lyydiläismurteiden äännehistoria, 1946 (osa 1), toimittanut Aimo Turunen
- Kuujärven refleksiivikonjugaatiot, 1947, artikkeli, Nikolai Bogdanov
- Lyydiläismurteiden äännehistoria, 1950 (osa 2), toimittanut Aimo Turunen
- Lyydiläisiä tekstejä, 1963 - 1984, Pertti Viertaranta
- Lähisukukielten lukemisto, 1967, sisältää Pertti Viertarannan koostamia kielinäytteitä lyydistä
- Fonologitšeskije sredstva ljudikovskoi retši, 1975, Aleksander Barantsev
- Obraztsy ljudikovskoi retši, 1978
- Haljärven lyydiläismurteen muoto-oppia, 1986, Pertti Viertaranta
- D'umalan Poig (Jumalan Poika), 1999, hengellisiä tekstejä

Linkit

[http://www.tie.to/lyydit/ Lyydiläinen Seura - Lüüdilaine Siebr] Luokka:Venäjän kielet

Cearl av Mercia

Cearl skal ha vært den tredje kongen av Mercia i England, fra 606 eller 615 til 626. Han ble innsatt etter Pybba, men det er uklart hvilket, om noe, slektskapsforhold det var mellom de to. Han ble etterfulgt av Pybbas sønn Penda. Kategori:Angelsaksiske monarker

transport biaystok SYLWESTER statystyki gry zrcznociowe pharmacy










































:: RELATED NEWS ::
RX-8
De Mazda RX-8 is een sportwagen die geproduceerd wordt door de Mazda Motor Corporation, die in Nederland en België wordt geleverd vanaf december 2003. Het voertuig heeft een 231 (HP versie) of 192 pk (SP versie) Renesis Wankelmotor, die de International Engine of the Year 2003 prijs heeft gewonnen. Bij de HP Renesis begint de rode zone o
De Tijd (België)
De Tijd is een Nederlandstalig Vlaams dagblad, dat sinds 2004 de opvolger is van De Financieel-Economische Tijd. Voorheen richtte de krant zich met gespecialiseerde economische, financiële en beursberichtgeving vooral op lezers uit het bedrijfsleven. Nu wil de krant een breed en hoogopgeleid publiek aanspreken, met uitgebreidere berichtgeving over binnen- en buitenlandse politiek en cultuur. Het dagblad presenteert zichzelf met de slogan De Tijd / de ess
Saturn V
De Saturnus V is een Amerikaanse raket, ontworpen door Wernher von Braun. De raket was bedoeld om de maanlandingen van het Apollo programma mogelijk te maken. De Saturnus V bestaat uit 3 trappen. De eerste trap, S-Ic, heeft vijf F1-motoren die gezamenlijk de lancering verzorgen. De tweede trap, S-II c, heeft vijf J2-motoren. Beide trappen zijn feitelijk
Spanning-rekdiagram
In het spanning-rekdiagram wordt de spanning σ als gevolg van een trekkracht op een materiaal uitgezet tegen de relatieve rek ε (verlenging als percentage van de oorspronkelijke lengte). Zo een curve kan worden opgenomen met een trekbank. In
Chicago Hope
Chicago Hope was een Amerikaanse ziekenhuisserie die liep van 1994 tot 2000.

Rolbezetting


- Adam Arkin - Dr. Aaron Shutt, hersenchirurg
- Mandy Patinkin - Dr. Jeffrey Geiger (1994-1995, 1999-2000), hartchirurg
- Hector Elizondo - Dr.

Jacobitisme
Het jacobitisme is een politieke stroming uit de periode van eind 17e eeuw, begin 18e eeuw (al zijn er tot op de dag van vandaag enkele jacobieten) in het Verenigd Koninkrijk van Engeland, Schotland, Ierland en Wales. WalesHet is ontstaan toen de Britten hun katholieke koning, Verenigd Koninkrijk van Engeland, Schotland, Ierland en Wales. WalesHet is ontstaan toen de Britten hun katholieke koning, Verenigd Koninkrijk van Engeland, Schotland, Ierland en Wales. WalesHet is ontstaan toen de Britten hun katholieke koning,