:: wikimiki.org ::

Suoritin

Suoritin

Suoritin eli prosessori (engl. Central Processing Unit eli CPU) on tietokoneen sydän, joka suorittaa tietokoneohjelman sisältämiä konekielisiä käskyjä. Mikäli suorittimen kaikki osat on pakattu yhdelle mikropiirille, kutsutaan sitä mikroprosessoriksi. Kaikki nykyiset suorittimet ovat mikroprosessoreja. Tietokoneen yleisnopeus riippuu paljon juuri suorittimen nopeudesta. Suorittimen nopeus riippuu sekä sen käyttämästä teknologiasta että kellotaajuudesta. Kellotaajuus ilmoitetaan megahertseinä (MHz) tai gigahertseinä (GHz). Mooren lain mukaan tietokoneiden suorittimien monimutkaisuus kaksinkertaistuu noin puolessatoista vuodessa. Suorittimien kohdalla tämä laki on toistaiseksi pitänyt melko hyvin paikkansa. Suorittimet jaetaan perheisiin niiden yhteensopivuuden mukaan. Saman perheen uudempi suoritin pystyy suorittamaan ohjelmia, jotka on tehty saman perheen aikaisimmille suorittimille, toisinpäin tämä ei välttämättä ole mahdollista erilaisten käskykantalaajennusten vuoksi. Emolevy määrittelee sopivat prosessorityypit.

Suoritinperheitä

- Intelin IA-32 yhteensopivat suorittimet, mukaan lukien AMD:n suorittimet.
- Intelin IA-64-suorittimet.
- AMD:n AMD64-suorittimet
- Zilog Z80-suoritinperhe.
- Motorolan 68000-suoritinperhe.
- SPARC-suoritinperhe.
- MIPS Computer Systemsin MIPS-suoritinperhe.
- Hewlett-Packardin PA-RISC
- Digitalin Alpha-suoritinperhe
- IBM:n POWER -suoritinperhe
- Apple-IBM-Motorola -allianssin PowerPC-suoritinperhe.
- ARM/StrongARM/XScale -suorittimet Suoritinperheet voidaan edelleen jakaa arkkitehtuureihin niiden iän ja sukupolven mukaan. Esimerkiksi SPARC perheen aikaisemmat arkkitehtuurit, HyperSPARC ja SuperSPARC toteuttavat SPARC v7 -käskykannan ja uudemmat arkkitehtuurit 64-bittisen SPARC v9 -käskykannan, jota käyttäviä malleja ovat Sun Microsystemsin UltraSPARCin eri mallit ja Fujitsun SPARC64. PC-yhteensopivissa suorittimissa on useita kilpailevia valmistajia, joiden suorittimet käyttävät kaikki IA-32-käskykantaa (Intelin määrittelemä 32-bittinen käskykanta). Jokaisella valmistajalla on useita arkkitehtuureita, jotka jakaantuvat useisiin malleihin. Esimerkiksi AMD:n Athlon-suorittimen ensimmäinen malli on mallinumeroltaan K7, toinen malli on K75, ja myöhempi neljäs on "Thunderbird"-malli. Edelleen eri malleja on saatavilla eri kellotaajuuksilla. Lähes jokainen valmistaja ja suoritinsukupolvi laajentaa suorittimen käskykantaa uusilla käskyillä. Tällaisia laajennuksia ovat mm. MMX, VIS, 3DNow!, SSE ja AltiVec, joista on kaikista lisäksi useampia versioita uusien arkkitehtuurien mukana. Jotkin uudemmat PC-yhteensopivat suorittimet määrittelevät myös oman käskykantansa IA-32 käskykannan lisäksi. Esimerkiksi AMD:n uudemmat suorittimet pystyvät ajamaan oman 64-bittisen käskykantansa, AMD64:n mukaisia ohjelmia IA-32 ohjelmien lisäksi, muodostaen siten tosiasiassa oman suoritinperheensä. Suoritinarkkitehtuurit voidaan jakaa ryhmiin esimerkiksi konekäskyjen perusrakenteen mukaan seuraavasti:
- CISC (Complex Instruction Set Computing)
- RISC (Reduced Instruction Set Computing)
- VLIW (Very Long Instruction Word)

Katso myös

- Nollavoimakanta
- Mikroprosessorin kehityksestä 1971 - 2000 Luokka:Tietokonetekniikka ja:CPU ko:CPU ms:Unit_Pemproses_Pusat th:%E0%B8%AB%E0%B8%99%E0%B9%88%E0%B8%A7%E0%B8%A2%E0%B8%9B%E0%B8%A3%E0%B8%B0%E0%B8%A1%E0%B8%A7%E0%B8%A5%E0%B8%9C%E0%B8%A5%E0%B8%81%E0%B8%A5%E0%B8%B2%E0%B8%87

Tietokoneohjelma

Tietokoneohjelma on tietokonelaitteiston tulkitsemassa muodossa oleva suoritettava ohjelma, sarja ohjeita. Ohjeet muodostuvat tietokoneessa konekielisistä käskyistä ja niistä rakentuvista suuremmista kokonaisuuksista, esim aliohjelmista, joita sitoo yhteen ohjelman runko. Myös ohjelman runko on tietokoneessa konekielinen. Tietokoneohjelma käsittelee tiettyä itsenäistä kokonaisuutta, sovellutusta, esim. tekstinkäsittelyohjelma. Tietokoneohjelman osia ovat ohjelman runko ja aliohjelmat, jotka käsittelevät ohjelman jotain osaa, esim tekstinkäsittelyssä kursorin liikettä ja hallintaa. Tietokoneohjelmisto muodostuu useammasta yhteenliitetystä itsenäisestä ohjelmasta. Kyse on samasta asiasta kuin suhteessa: huone - huoneisto. Esim. tekstinkäsittelyohjelmisto muodostuu:
- kirjoitusohjelmasta (näppäimen ja näytön ohjaus)
- oikolukuohjelmasta
- tulostususohjelmasta
- kielioppiohjelmasta jne. Ohjelmiston ohjelmalle on luonteenomaista, että se toimii myös itsenäisenä, ilman ohjelmiston muiden ohjelmien tukea. Teksti voidaan esim. tulostaa ilman sen muokkausta. Oleellisin ohjelmisto on käyttöjärjestelmä. Käyttöjärjestelmään liittyy myöskin läheisesti erilaiset apuohjelmat. Näiden lisäksi tietokoneessa on yleensä aina sovellutusohjelma tai -ohjelmia. Tietokone on yleensä ostettu niiden takia, esim. siis tekstinkäsittelyyn.

Sovelluksia joille on olemassa ohjelmistonsa

- Tekstinkäsittely
- ConTEXT
- EditPad
- Emacs
- Microsoft Word
- OpenOffice.org Writer
- Julkaisu (Desktop publishing)
- Adobe FrameMaker
- Adobe PageMaker
- LaTeX
- Scribus
- Taulukkolaskenta
- Gnumeric
- Microsoft Excel
- OpenOffice.org Calc
- Tietokanta
- FileMaker
- Firebird
- InterBase
- Microsoft Access
- MySQL
- OpenOffice.org Base
- Oracle
- PostgreSQL
- SQLite
- Kuvankäsittely
- Adobe Photoshop -sarja
- GIMP
- Jasc Paint Shop Pro -sarja
- Inkscape
- IrfanView
- Videoeditointi
- Adobe Premiere
- Cinelerra
- iMovie
- Pinnacle Studio
- Windows Movie Maker
- Äänieditointi
- Audacity
- CoolEdit
- GoldWave
- Musiikinteko
- Buzz
- FastTracker
- FruityLoops
- ImpulseTracker
- SkaleTracker
- 3D-grafiikka
- 3D Studio Max -sarja
- Anim8or
- Blender3D
- Lightwave
- Maya
- Videontoisto
- Apple QuickTime
- BSPlayer
- MPlayer
- PowerDVD
- RealPlayer
- VLC media player
- Windows Media Player
- The Core Media Player
- Xine
- Äänentoisto
- Apple QuickTime
- FooBar2000
- BSPlayer
- RealPlayer
- Windows Media Player
- Winamp
- XMMS
- Tietoturva
- ZoneAlarm
- Norton Internet Security
- Tietoturva - Virustorjunta
- AntiVir
- Norton Antivirus
- McAfee VirusScan
- F-Prot
- Tietoturva - Palomuuri
- Kerio Personal Firewall
- ZoneAlarm
- Pakkausalgoritmit ja Pakkausohjelmat
- ARJ
- compress
- bzip
- Gzip
- IZArc
- Stuffit
- tar
- PowerArchiver
- Ultimatezip
- WinZip
- WinRAR
- WinAce
- Kopiointi
- Alcohol 120%
- CloneCD
- Sähköposti
- Elm
- Eudora
- Evolution
- Mozilla
- Mozilla Thunderbird
- Netscape
- Outlook Express
- Pine
- Kommunikointi
- AOL Instant Messenger
- Gaim
- ICQ
- Irssi
- ircII
- mIRC
- MSN Messenger
- Miranda IM
- Kopete
- Trillian
- Yahoo Messenger
- XiRCON
- Verkkosurffaus
- Internet Explorer
- Konqueror
- Links
- Lynx
- Mosaic
- Mozilla
- Mozilla Firefox
- Netscape
- Opera
- Safari
- Vertaisverkot
- BitTorrent
- EMule
- Direct Connect
- Shareaza
- Pelit
- Luettelo tietokone- ja videopeleistä Luokka:Tietotekniikka ja:プログラム ko:프로그램 simple:Computer program

Mikropiiri

Mikropiiri (engl. Integrated Circuit, IC) on pieni elektroniikan komponentti, johon on integroitu suuri määrä aktiivisia (transistori) ja passiivisia (diodi, vastus, kondensaattori) elektronisia komponentteja. Nykyaikaisen mikropiirin koko on noin neliösenttimetri ja siinä on tuhansia, tällä hetkellä (2004) maksimissaan noin 100 miljoonaa transistoria. Em. aktiivisen elektronisen osan lisäksi mikropiiri sisältää koteloinnin ja liittimet, joilla se liitetään esim. piiri- tai emolevyyn. Tyypillisiä mikropiirejä ovat mikroprosessorit, elektroniset muistit ja asiakaskohtaiset mikropiirit, jotka on rakennettu erikoistarkoituksiin, esim. kännykän keskeiseksi osaksi.

Mikropiirien historia

Mikropiirit perustuvat puolijohdeilmiöön, transistoriin. Ensimmäiset mikropiirit valmistettiin 1960-luvun alussa. Ne sisälsivät vain muutaman transistorin.

Mikropiirien valmistus

Mikropiirit valmistetaan lähes tasomaisina tuotteina alhaalta-ylös periaatteella ja kerros- ja monivaiheprosessina, massatuotantona ja hyvin valokuvausta muistuttavasti. Tuotanto on pitkälle automatisoitua. Valmistusprosessin tärkeimmät vaiheet ovat:
- kuvaus (imaging)
- ei-syövytettävien kohtien suojaus (?)(deposition)
- syövytys (etching)
- testaus (viallisten mikropiirien poisto)
- kotelointi
- lopputestaus Massatuotanto tarkoittaa, että yhdelle aihoille (30 cm:n puolijohdekiekko) tehdään satoja mikropiirejä kerralla. Jokaisen mikropiirin jokaisen transistorin tietty kerros syntyy samalla prosessilla.

Mikropiirien sukupolvet

Mikropiirien kehitystä kuvaa mm. yhteen mikropiiriin sisältyvien transistorien määrä. Nämä sukupolvet ovat:
- SSI (Small Scale Integration); muutamia transistoreja per mikropiiri; 1960-luvun alku
- MSI (Medium SI); satoja transistoreja; 1960-luvun loppupuoli
- LSI (Large SI); kymmeniä tuhansia transistoreja; 1970-luku
- VSLI (Very Large SI); satojatuhansia - miljoona transistoria; 1980-luku (ensimmäinen miljoonan bitin RAM- muisti julkaistiin 1986)
- ULSI (Ultra-Large SI); yli miljoona transistoria
- WSI (Wafer SI); koko mikropiirejä sisältävä kiekko on yksi mikropiiri
- SOC (System-on-Chip); Kokonainen järjestelmä (useita tavallisesti erillisiä mikropiirejä) samalla mikropiirillä. Muita merkittäviä vaiheita mikropiirien historiassa ovat olleet suurnopeuksiset mikropiirit (VHSIC; Very High Speed IC) 1980- luvulla ja Gallium Arseeni (GaAs)- mikropiirit. Jälkimmäisillä mikropiirien nopeusalue on nostettu megahertzeistä gigahertzeihin.

Mikropiirien merkityksestä

Mikropiirit ovat korvanneet niitä edeltäneet erilliset puolijohdetransistorit, jotka taas ovat korvanneet niitä edeltäneet elektroniputket. Jokainen em. vaihe on merkinnyt:
- komponentin koon pienentymistä
- tarvittavan jännitteen ja tehon pienentymistä
- luotettavuuden parantumista
- yksittäisen komponentin, transistorin hinnan radikaalia pienenemistä. Nykyaikaisen mikropiirin ja maailman ensimmäinen yleistietokone, 1940- luvun ENIAC:n vertailu antaa kuvaa muutoksen suuruudesta:
- ENIAC muodostui noin 17.500 elektroniputkesta, transistorin edeltäjästä. Nyt suurimmissa mikropiireissä on noin 10.000 kertaa enemmän transistoreja.
- ENIAC oli huoneen kokoinen tilarakenne (167 neliömetriä, noin 500 kuutiometriä), mikropiiri on tulitikkuaskin kokoinen rakenne, noin 20 miljoonaa kertaa pienempi rakenne.
- ENIAC toimi muutamia tunteja ilman vikaa, mikropiiri vuosikymmeniä, ainakin 100.000 kertaa luotettavammin.
- ENIAC kulutti energiaa 160.000 wattia, mikropiiri muutaman watin.
- ENIAC laski 385 kertolaskua sekunnissa, nykyaikainen mikropiiri miljardin, noin 3 miljoonaa kertaa enemmän. Mikropiirit ovat mahdollistaneet yhä monimutkaisempien elektronisten laiteiden tekemisen. Mikropiirien kehitys on mm. tietokoneiden, PC:n ja kännykän takana. Kehitys on merkinnyt myös teknisen älykkyyden radikaalia, vallankumouksellista kasvua. Tekninen älykkyys mitattuna tietokoneen teho kertaa tietokoneiden määrä on noin 800 miljoonakertaistunut maailmassa vuodesta 1960 vuoteen 2000. Taustalla on siis:
- 1960: 5000 tietokonetta maailmassa, 1999 noin 420 miljoonaa
- 1960: yksi tietokone (PDP-1) 0,1 miljoonaa käskyä sekunnissa, 1999 noin miljardi

Katso myös:

- tietokone
- tietokonesimulointi
- Mooren laki luokka:Elektroniikka ms:Litar bersepadu ko:집적회로 ja:集積回路 simple:Integrated circuit

Mikroprosessori

.]] ]] Mikroprosessori tarkoittaa pientä yhden piirin suoritinta. Mikroprosessoreissa on toisinaan myös muistia sisällä (datamuistia tai jopa ohjelmamuistia) ja jotkut mikroprosessorit sisältävät nopeaa välimuistia. Lukuesityksiin laskentaoperaatioissa mikroprosessorit käyttävät kaksi- eli binäärijärjestelmää. Nimitystä mikrokontrolleri käytetään usein laskentateholtaan matalatasoisista mikroprosessoreista, joihin on integroitu monia liityntätoimintoja, mutta näitä termejä käytetään myös lähes rinnasteisina. Mikroprosessori, mikrokontrolleri -nimitystä ei yleensä käytetä tietokoneen suorittimista, sillä ne eroavat merkittävästi toisistaan pinnien määrällä, kellotaajuudella eli laskentateholla. Sen sijaan mikrokontrolleria käytetään pienten laitteiden, kuten robottien, tiedonsiirtolaitteiden yms. "aivoina." Jotta mikrokontrolleri voi suorittaa haluttuja toiminteita, se tarvitsee ohjelman, joka kirjoitetaan yleensä PC:n ohjelmointiohjelmalla, ja sitten sitten siirretään kontrolleriin. Irrallisen kontrollerin ohjelmointiin tarvitaan ohjelmointilaite, mutta toisaalta jos kontrolleri on jo valmiilla alustalla, jossa on liitäntä PC:n sarja- rinnakkais- tai USB -portille.

Mikroprosessorin historiaa

Mikroprosessorin aika oli tullut 1970-luvun alussa. Mikroprosessoria kehitettiin yhtä aikaa usean eri projektin toimesta. Kolme projektia sai mikroprosessorin valmiiksi lähes samaan aikaan: Intelin 4004, Texas Instrumentsin TMS 1000 ja Garrett AiResearchin Central Air Data Computer. Intel julkaisi 15. marraskuuta 1971 maailman ensimmäisen yhden piirin suorittimen ja ensimmäisen kaupallisen mikroprosessorin, Federico Fagginin kehittämän 4-bittisen Intel 4004:n. Texas Instruments haki mikroprosessorin patenttia. Gary Boonelle myönnettiin 4. syyskuuta 1973 Yhdysvaltain patentti nro 3,757,306 yhden piirin suorittimen mikroprosessoriarkkitehtuurista. Ei ehkä koskaan tiedetä mikä yritys valmisti ensimmäisen toimivan mikroprosessorin laboratoriossaan. Vuosina 1971 ja 1976 Intel ja Texas Instruments lisensoivat laajasti ristiin toistensa patentteja Intelin maksaessa TI:lle tekijänoikeusmaksuja mikroprosessorin patentista.

Katso myös

- Mikroprosessorin kehityksestä 1971 - 2000 Luokka:elektroniikka Luokka:Tietokonetekniikka ko:마이크로프로세서 ja:マイクロプロセッサ th:ไมโครโพรเซสเซอร์

Mooren laki

Mooren laki on Gordon E. Mooren tekemä havainto, jonka mukaan transistorien lukumäärä kaksinkertaistuu mikropiireissä 18 kuukauden välein. Moore loi "lakinsa" vuonna 1965. Hän kiinnitti huomiota piireissä käytettyjen komponenttien määrän kaksinkertaistuvan 12 kuukauden välein ja päätteli, että trendi jatkuisi ainakin seuraavan 10 vuoden ajan. Vuonna 1975 hän muutti tarvittavan ajan kahdeksi vuodeksi. Vaikka laki on määritelty 70-luvulta asti transistorien määrän funktiona, siihen viitataan myös laskentatehon kasvuna rahaa vasten. Viimeisimpien arvioiden mukaan laki näyttää pitävän paikkansa vielä vuosien ajan. Tutkija Ilkka Tuomen selvityksen mukaan Mooren laki ei pitäisi paikkaansa.

Linkkejä

- [http://www.intel.com/research/silicon/mooreslaw.htm Intelin sivu Mooren laista] sisältäen 1965 julkaistun alkuperäisen kirjoituksen
- [http://firstmonday.org/issues/issue7_11/tuomi/index.html The Lives and Death of Moore's Law], Ilkka Tuomen kirjoitelma Mooren laista luokka:tietotekniikka ko:무어의 법칙 ja:ムーアの法則

Emolevy

Emolevy on keskusyksikkö-kotelon sisällä oleva piirilevy, yleensä noin 2mm paksu, 20 senttiä leveä ja 30 senttiä korkea, riippuen tietokonemallista. AT, ATX ja BTX sisältävät myös kotelon järjestelyt. Emolevyyn kiinnitetään kaikki tietokoneen sisäiset osat, jotka kommunikoivat keskenään emolevyä hyväksi käyttäen. Osa näistä osista on juotettu emolevyyn kiinni, kun taas esimerkiksi virtajohdot, laajennuskortit, keskusmuistit ja prosessorit voidaan kiinnittää helposti käsin painamalla ne kiinni niille varattuihin paikkoihin. Niissä on tukena jokin lukitusmekanismi tai ruuvikiinnitys.

PC-koneiden emolevytyypit

- PC/XT vanha 286 ja 386-mikroprosessorien aikainen standardi
- AT vanha 486 ja pentium-mikroprosessorien aikainen standardi
- Baby AT Melko harvinainen, vain joissakin Pentium II- ja vanhemmissa mikroissa
- ATX yleinen pentium II ja III sekä AMD Athlon-koneiden emolevy
- ATX 2.0 yleistynyt pentium IV myötä
- Micro ATX pienikokoisten pc-koneiden emolevy, esimerkiksi kauppojen kassoilla
- Shuttle ATX ns. shuttle-koteloisten pc-koneiden emolevy. Epävirallinen standardi
- BTX atx- ja atx 2.0 seuraajaksi suunniteltu ja niiden kanssa osittain yhteensopiva
- LPX pienikokoisten koneiden harvinainen standardi
- NLX pienikokoisten koneiden harvinainen standardi

Katso myös

- Väylä luokka:tietokonetekniikka ja:マザーボード ms:Papan Induk th:เมนบอร์ด

IA-32

IA-32 on Intelin kehittämä x86-suoritinperheen käyttämä 32-bittinen käskykanta. Ohjelmoinnissa käytetään myös termiä i386. IA-32 on yhteensopiva Intel 8086:ssa ja 80286:ssa käytetyn 16-bittisen x86-arkkitehtuurin kanssa. IA-32 on lyhenne termistä Intel Architecture, 32-bit, joka erottaa sen 16-bittisestä arkkitehtuurista ja 64-bittisestä IA-64-arkkitehtuurista. Vaikka Intel on käskykannan kehittäjä, myös muut valmistajat tekevät IA-32:ta tukevia suorittimia. Suurin näistä valmistajista on Advanced Micro Devices. Käskykanta esiteltiin Intel 80386 -suorittimen myötä vuonna 1985. Käskykanta on edelleen käytössä, nykysuorittimet suorittavat käskyt vain entistä nopeammin. IA-32-käskykantaa pidetään perinteisesti CISC-arkkitehtuuriin kuuluvana, mutta parannukset suoritinsuunnittelussa ovat tehneet määrittelyn turhaksi. Luokka:Suoritinarkkitehtuurit ja:IA-32

AMD

Advanced Micro Devices (AMD) perustettiin vuonna 1969, ja se on toiseksi suurin IBM PC -yhteensopivien suorittimien toimittaja sekä johtava flash-muistien toimittaja. AMD valmistaa IA-32-yhteensopivia suorittimia Athlon-, Opteron- ja Sempron-mallinimillä. Tämä ei tarkoita, että AMD tekisi pelkästään PC-suorittimia, sillä sen valmistamia osia on myös Applen tietokoneissa ja lukemattomissa muissa elektroniikkalaitteissa. AMD tekee flash-muisteja muutaman muun firman kanssa Spansion-yhteisyrityksessään. Vuoden 2002 keväällä AMD teki jonkinlaisen yhteistyösopimuksen mobiililaitteiden suorittimia valmistavan Alchemyn kanssa, nykyisin Alchemy-suorittimia myydään nimellä AMD Alchemy. AMD on tietoisesti hankkiutunut eroon piirisarjavalmistuksestaan keskittyäkseen prosessorien kehittelyyn ja tuotantoon.

Historia

Yritys aloitti valmistamalla logiikkapiirejä ja aloitti RAM-piirien valmistuksen vuonna 1975. Samana vuonna AMD toi markkinoille kloonin Intel 8080 -suorittimesta. Helmikuussa 1982 yritys solmi sopimuksen Intelin kanssa ja alkoi valmistaa lisenssituotantona Intel 8086- ja Intel 8088 -suorittimia. AMD teki myöhemmin oman 80286-mallistonsa (Am286) saman sopimuksen alla, mutta sen jälkeen Intel purki sopimuksen vuonna 1986. AMD alkoi siitä lähtien tehdä omia kloonejaan myöhemmistä Intelin 80386- ja i486-malleista (Am386 ja Am486), joita myytiin huomattavasti halvempaan hintaan kuin Intelin versioita. AMD:n ensimmäinen täysin talon sisällä suunniteltu suoritin oli AMD K5, jonka tuotanto alkoi 1995. Arkkitehtuurisesti sillä oli enemmän yhteistä uuden Intel Pentium Pron kanssa kuin Intel Pentiumin tai Cyrix 6x86:n kanssa. Siinä oli kuitenkin lukuisia ongelmia; ei vähäisimpänä sekoittava nimeämisjärjestelmä, jossa tietyt piirit nimettiin aidon ydinnopeutensa mukaan, toiset taas nopeusluokan mukaan. Lisäksi K5 ei kyennyt kilpailemaan 6x86:n kokonaislukunopeuden eikä Pentiumin liukulukutehokkuuden kanssa. Tämä sen lisäksi, että ydin skaalautui huonosti, aiheutti suorittimen lähes täydellisen floppaamisen markkinoilla. Sen kunniaksi mainittakoon kuitenkin, että sillä ei ollut samoja yhteensopivuusongelmia eikä se toiminut yhtä kuumana kuin 6x86. Vuonna 1996 AMD osti NexGen-nimisen yhtiön ja heidän oikeutensa Nx686-suorittimeen. AMD nimesi suorittimen uudelleen AMD K6:ksi ja jatkoi sen valmistusta Socket 7-kannalle, mikä mahdollisti suorittimen käytön lähes missä tahansa Pentium-yhteensopivassa emolevyssä Intelin siirtyessä uuteen patentoituun suoritinkantaan Intel Pentium II-suorittimen myötä. AMD K6 oli edelleen Intel-yhteensopiva, mutta sisälsi myös useita RISC-suorittimissa yleisiä ominaisuuksia. Vuosi tämän jälkeen julkaistiin 3dNow! -multimedialaajennuksilla varustettu AMD K6-2. Laajennettu käskykanta sisälsi ominaisuuksia liukulukulaskentaan, etenkin 3d-grafiikan kiihdyttämiseen, mutta AMD:n markkina-asema ei ollut vielä niin vahva, että ohjelmistovalmistajat olisivat hyödyntäneet laajennoksia. Tammikuussa 1999 viimeinen K6-sarjaan kuuluva suoritinmalli näki päivänvalon. Se oli 450 MHz:n K6-III ja kilpailukykyinen Intelin kärkisuorittimien kanssa. Tämä suoritin oli K6-2:n päivitetty versio, johon oli lisätty 256 kilotavua täydellä nopeudella toimivaa L2-välimuistia integroituna ytimeen ja parempi branch prediction (haarautumisen ennakointi) -yksikkö. Vaikka se vastasi kokonaislukulaskuissa Pentium II/III-suoritinta, liukulukuyksikkö oli vanhentunut eikä voinut kilpailla Intelin uusimpien suorittimien kanssa. Saman vuoden elokuussa AMD sai vihdoin nopeuskruunun julkaisemalla Athlon (K7)-suorittimen. Athlonin ensimmäinen malli käytti 500 MHz:n nopeutta ja julkaisu johti nopeuskilpaan Intelin ja AMD:n välillä, ja ennen vuoden loppua suorittimien kellotaajuudet ylittivät 1 GHz:n. Lukuun ottamatta muutamia viikkoja, AMD piti itsellään nopeusedun myöhempien Athlonien julkaisulla ennen lokakuuta 2001, Intelin julkaistua Intel Pentium 4 -suorittimen 2,0 GHz -mallin. Kilpailu jatkui tasaisena tammikuuhun 2002, josta lähtien AMD:n suorittimet jäivät Intelin taakse kellotaajuudessa ja joissakin tehokkuusmittareissa. Silti monet käyttäjät suosivat Athlonia Intelin Pentium 4 -suorittimeen nähden paremman hinta/laatu-suhteen ja muiden ominaisuuksien vuoksi. Athlon on kuitenkin törmännyt skaalautumisongelmiin ja on siirtymässä halpamalliksi uudempien suorittimien tieltä.

AMD64: 64-bittiset suorittimet

AMD:n tulevaisuuden strategia on erittäin paljon erilainen kuin sen kilpailijalla Intelillä. Kun uusi AMD64 "Hammer"-arkkitehtuuri sisältää tuen perinteiselle x86-käskykannalle, Hammerin oma 64-bittinen tila on ainutlaatuinen AMD:n suorittimille ja epäyhteensopiva Intelin 64-bittisen IA64-arkkitehtuurin kanssa, jota käytetään Intel Itanium-suorittimessa. Ainakin tekniseltä näkökannalta AMD:n suhteellisen suora irtiotto x86-arkkitehtuurista näyttäisi tuottavan, ainakin aluksi, paremman hinta-laatusuhteen kuin Itanium ja sen seuraajat. Kun AMD64-arkkitehtuuria käyttävät suorittimet julkaistiin oli epäselvää, ottavatko järjestelmäsuunnittelijat ja kuluttajat riskin ei-Intelin arkkitehtuuriin investoimisella. AMD:n strategia 64-bittisten suorittimien suhteen oli nykytietojen perusteella oikea, sillä yhtiön pahin kilpailija Intel joutui julkaisemaan Pentium 4-suorittimestaan 64-bittisen version, jonka käskykanta on miltei täysin yhteensopiva AMD64-arkkitehtuurin kanssa. Syynä Intelin julkaisuun oli AMD:n suorittmien kasvavat markkinaosuudet. Käskykannoissa on kummallakin yhtiöllä muutamia omia käskyjään, mutta erot ovat niin pieniä että Microsoft julkaisi x86-64 suorittimille vain yhden 64-bittisen Windows-version. AMD julkaisi ensimmäisen AMD64-suorittimensa Opteronin maaliskuussa 2003. Opteron on suunniteltu työasemiin ja palvelimiin, sisältäen ne joissa on enemmän kuin yksi suoritin. AMD julkaisi sen jälkeen Athlon 64 ja Athlon 64 FX-mallit syyskuussa 2003, ja päättäväisesti otti kruunun itselleen. Molemmat suorittimet voittavat Pentium 4:n (ja uuden huippumallin, Pentium 4 Extreme Editionin) lähes kaikissa tehokkuustesteissä. Socket 939 kantaa käyttävät suorittimet AMD julkaisi kesän 2004 alussa, jolloin Socket 754 kanta jäi halpamallien käyttöön. Socket 939 kanta toi mukanaan mahdollisuuden käyttää kahta muistikanavaa kuten Socket 940 kannassa, mutta muistiksi kelpasi aivan tavallinen DDR-SDRAM kun taas Socket 940 vaatii kalliimpaa, virheenkorjaavaa ECC-muistia. Socket 940 kantaa käyttävät nykyisin vain palvelimiin tarkoitetut Opteronit, aluksi kantaa käytti myös kaksi Athlon 64 FX:ää. Socket 754 kanta on nykyisin Sempronien käytössä, mutta aluksi se oli Athlon 64:n kanta. Socket 754 kantaiset suorittimet käyttävät vain yhtä muistikanavaa. Toisen neljänneksen aikana AMD julkaisi Turion 64-suorittimen, jonka tarkoituksena on kilpailla kannettavien suoritin markkinoilla Intelin Pentium M:n kanssa. Turion 64 tukee AMD64-käskykantaa ja sitä voi pitää käytännössä vähävirtaisena Athlon 64:na. Semproneiksi uudelleen nimetyt Athlon xp:t ovat poistumassa markkinoilta Athlon 64:n pikkuveli Sempronin tieltä. AMD64-arkkitehtuuri toi mukanaan monia uudistuksia, joiden merkitys koneiden suorituskyvyn kannalta on paljon suurempi kuin 64-bittisten laajennusten. Pohjoissiltapiirin toiminnallisuuden integroiminen suorittimeen ja Hyper Tranport-väylän käyttöönotto nostivat koneiden suorituskykyä. Merkittävin uudistus oli muistinohjaimen integroiminen suorittimeen, jolloin se toimii suorittimen kellotaajuudella ja latenssi laski huomattavasti. Socket 939- ja 940-malleissa on kaksikanavainen muistinohjain ja nopeampi Hyper Transport kuin Socket 754-malleissa. Vuonna 2005 AMD on julkaissut kesä-heinäkuun aikana 64-bittiset Sempronit ja kaksiytimisiä suorittimia. Kaikkiin Socket 939-emolevyihin voi asentaa tuplaydinsuorittimen, mutta BIOS:in on oltava tarpeeksi uusi. AMD64-arkitehtuuria kehittäessä huomioitiin moniytimiset suorittimet. Kaikki AMD:n suorittimet valmistetaan Dresbenin Fab 30-tehtaalla Saksassa. Suurin osa suorittimista valmistaan 90 nm SOI-prosessilla, mutta joitain malleja saatetaan vielä valmistaa 130 nm SOI prosessilla.

Linkit

- [http://www.amd.com AMD:n kotisivu] Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ja:AMD th:เอเอ็มดี

IA-64

IA-64 (Intel Architecture 64) on Intelin ja Hewlett-Packardin yhteistyössä kehittämä 64-bittinen suoritinarkkitehtuuri, jota Intelin Itanium -perheen suorittimet käyttävät. Sen käskykanta edustaa VLIW-suunnitteluperiaatetta, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että käskyt koostuvat useammasta rinnakkaisesta RISC-tyylisestä käskystä. IA-64 on syrjäyttämässä 64-bittisiä RISC-arkkitehtuureita, kun HP:n ja SGI:n kaltaiset merkittävät UNIX-palvelinten ja -työasemien valmistajat ovat siirtymässä siihen. Sen sijaan IA-64 soveltuu huonosti PC-maailmassa käytetyn IA-32:n emulointiin, mistä syystä useimmat 64-bittisyyttä kaipaavat PC-käyttäjät ovat valinneet mieluummin AMD:n ratkaisun. IA-64:ssä on huomattavasti vaikutteita HP:n PA-RISC-arkkitehtuurista, ja se pystyy suorittamaan vanhaa PA-RISC-koodia ohjelmallisella emulaatiolla ilman kovinkaan suurta nopeushävikkiä. Ohjelmallinen PA-RISC-emulaattori on kaikissa IA-64:ää tukevissa HP-UX:n versioissa. Luokka:Suoritinarkkitehtuurit ja:IA-64

AMD

Historia

AMD64: 64-bittiset suorittimet

Linkit

- [http://www.amd.com AMD:n kotisivu] Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ja:AMD th:เอเอ็มดี

Zilog Z80

Zilog Z80 on Zilogin valmistama 8-bittinen suoritin, joka tuli markkinoille vuonna 1976. Se on binääriyhteensopiva Intelin 8080:n kanssa, mutta sisältää runsaasti laajennuksia mm. käskykantaan. Z80 oli ominaisuuksiensa ja edullisuutensa vuoksi aikansa suosituimpia mikroprosessoreita, ja sitä käyttivät mm. MSX, ZX Spectrum, Nintendo Gameboy, useimmat CP/M-koneet sekä monet Texas Instrumentsin graafiset laskimet.

Linkkejä

- http://www.zilog.com/ Zilogin viralliset sivut
- http://www.z80.info/ Z80-materiaalia Luokka:Suorittimet ko:자일로그 Z80 ja:Z80

Motorola

Motorola on amerikkalainen viestintävälineitä valmistava suuryritys. Paul Galvin perusti sen nimellä Galvin Manufacturing Corporation vuonna 1928. Alussa yhtiön tuotteita olivat autoradiot. Yhtiön nimi muutettiin Motorolaksi vuonna 1947, mutta sanaa on käytetty tavaramerkkinä jo 1930-luvulta lähtien. Yhtiön pääpaikka on Chicagon esikaupunkialueella Schaumburgissa, Illinoisissa. Aikaisemmin Motorola on ollut myös suuri puolijohdevalmistaja (mm. mikroprosessorit). Motorolan puolijohdevalmistusta jatkaa nykyään Freescale Semiconductors.

Tuotteet

Monet Motorolan tuotteista liittyvät radioon, tunnetuimpana matkapuhelimet ja radiopuhelimet. Motorola on mukana myös puolijohteiden valmistuksessa. Motorola pyrki 1990-luvulla rakentamaan satelliitti-matkapuhelinjärjestelmän, jonka nimi on Iridium. Alkuaineen iridium järjestysluvun mukaan siinä piti olla 77 satelliittia tukiasemina. Järjestelmä toteutettiin 66 satelliitilla. Se oli kaupallinen fiasko. Iridium-järjestelmä on edelleen olemassa, mutta sen omistus on vaihtunut useita kertoja ja käyttäjien määrä vähäinen.

Linkki

- [http://www.motorola.com Virallinen kotisivu] Luokka:Yhtiöt ko:모토롤라 ja:モトローラ

Motorola 68000

Motorola 68000 (m68k, 68k) on Motorolan valmistama mikroprosessori, joka julkistettiin vuonna 1979. Se oli aikanaan suosittu suoritin, jota käytettiin mm. Commodore Amiga, Atari ST ja Apple Macintosh -tietokoneissa. Sisäisesti 32-bittinen ja ulkoisesti 16-bittinen. Muita saman sarjan prosessoreita ovat 68008, 68010, 68020, 68030, 68040, 68060 eri variaatioineen. Nimitystä 68000 käytetään joskus myös yleisesti koko sarjasta ja sen toteuttamasta CISC-suoritinarkkitehtuurista.

Historia

CISC] Alun perin MC68000 oli suunniteltu kodinkoneissa käytettäväksi (Motorolan sisäinen muistio esitti tällaisen väitteen). Edellä mainittujen lisäksi sitä käytettiin myös Sega Megadrivessä, NeoGeossa ja monien kolikkopelien pääsuorittimena. Sega Saturnissa 68000:sta käytettiin äänisuorittimena ja Atari Jaguarissa niitä käytettiin pääohjaimena kaikille erityispiireille. Luokka:Suorittimet Luokka:Suoritinarkkitehtuurit ja:MC68000

MIPS

MIPS (Microprocessor without Interlocked Pipeline Stages) on RISC-suoritinarkkitehtuuri, jonka kehitti MIPS Computer Systems Inc. (myöhemmin MIPS Technologies). Ensimmäinen MIPS-suoritin, R2000, julkistettiin vuonna 1985, mikä tekee MIPSistä yhden pitkäikäisimmistä RISC-arkkitehtuureista. MIPS-suorittimia on käytetty mm. SGI:n UNIX-työasemakoneissa, Sonyn ja Nintendon pelikonsoleissa, Windows CE -pohjaisissa PDA-laitteissa, Ciscon reitittimissä sekä sulautetuissa järjestelmissä. 1990-luvun loppupuolella arvioitiin, että kolmannes valmistetuista RISC-suorittimista oli MIPSejä.

MIPS-suorittimia

- R2000 (1985)
- R3000 (1988), käytetty mm. Sony PlayStationissa.
- R4000 (1991), ensimmäinen 64-bittinen MIPS. Edullisempi versio, R4300, on käytössä Nintendo 64:ssä.
- R4400 (1992)
- R8000 (1994)
- R10000 (1995), käytetty mm. SGI O2:ssa.
- R12000 (1998)
- R14000 (2001)
- R16000 (2002) ---- MIPS on myös tietokoneiden suorituskyvyn mittayksikkö, Million Instructions Per Second, miljoonaa käskyä sekunnissa. Luokka:Suoritinarkkitehtuurit

Hewlett-Packard

right Hewlett-Packard, yleisesti tunnettu lyhenteellä HP, on erittäin suuri, maailmanlaajuinen yhtiö jonka päätoimipaikka on Palo Altossa Yhdysvaltojen Kaliforniassa. Sen tuotteet ovat keskittyneet tietotekniikan, tulostuksen ja digitaalisen kuvankäsittelyn aloille. Se myy myös ohjelmistoja ja palveluja.

Yhtiön historiaa

Hewlett-Packardin perustivat vuonna 1939 Bill Hewlett ja Dave Packard, jotka molemmat olivat valmistuneet Stanfordin yliopistosta vuonna 1934 testi- ja havaintolaitteiden valmistajina. Heidän ensimmäinen tuotteensa oli tarkka äänioskillaattori, Model 200A. Innovaationa oli käyttää hehkulamppua lämpötilavakautettuna vastuksena piirin kriittisessä osassa. Tämä mahdollisti heille Model 200A:n myymisen hieman yli 50 dollarin hintaan, kun kilpailijat myivät vähemmän stabiileja oskillaattoreita yli nelinkertaisella hinnalla. Yksi heidän varhaisimpia asiakkaitaan oli Disney-yhtiö, joka osti kahdeksan Model 200B-oskillaattoria äänijärjestelmien testaukseen Fantasia-elokuvaa varten. HP valmisti [http://www.wired.com/wired/archive/8.12/mustread.html?pg=11 Wired-lehden] mukaan maailman ensimmäisen henkilökohtaisen tietokoneen vuonna 1968. HP kutsui sitä pöytälaskimeksi, koska kuten Bill Hewlett sanoi, "Jos olisimme kutsuneet sitä tietokoneeksi, asiakkaamme eivät olisi hyväksyneet sitä koska se ei näyttänyt IBM:n tietokoneelta. Päätimme siksi kutsua sitä laskimeksi, ja kaikki tuollainen hölynpöly katosi". Yhtiö ansaitsi maailmanlaajuista arvostusta useista erilaisista tuotteistaan. Yhtiö julkaisi maailman ensimmäisen taskukokoisen tieteislaskimen vuonna 1972, jota seurasi ensimmäinen ohjelmoitava laskin vuonna 1974. Kuten heidän tieteis- ja talouslaskimensa, heidän oskilloskooppinsa, logiikka-analysaattorinsa ja muut havainnointilaitteensa saavat hyvät arvosanat käytettävyydessä ja kestävyydessä (jälkimmäisiä tuotteita valmistaa nykyään yhtiöstä irronnut Agilent Technologies). Yhtiön suunnittelufilosofia tällä ajanjaksolla oli tiivistettynä "suunnittelu viereisess tuolissa istuvalle ihmiselle". Vuonna 1984 HP julkaisi sekä mustesuihkutulostimesta että lasertulostimesta pöytämallit. Sen skannerien tuotelinjojen kanssa nämä ovat kehittyneet menestyksellisiksi monitoimilaitteiksi, joista tärkeimpiä ovat yhdessä yksikössä olevat tulostin/skanneri/kopiokone/faksi-uhdistelmälaitteet. Vuonna 2003 HP:n pääkilpailijat tällä kasvavalla pientoimisto- ja kotitoimistoalalla ovat Brother, Canon, Epson ja Lexmark. 1990-luvulla HP laajensi tietokoneiden tuotelinjansa, joka alun perin oli kohdennettu yliopistoille, tutkimukseen ja liike-elämän asiakkaille, kattamaan myös kuluttajat. Tämän strategian mukaisesti yhtiö osti vuonna 2002 Compaqin, joka oli suuri tekijä sekä pöytäkoneiden että kannettavien IBM PC-yhteensopivien koneiden markkinoilla perustamisestaan 1982 lähtien. Samalla yhtiö sai haltuunsa Compaqin 1998 ostaman DEC-tietokoneyhtiön. Osto teki HP:stä maailman suurimman henkilökohtaisten tietokoneiden valmistajan. HP:ta pidetään Piilaakson symbolisena perustajana, vaikka se ei tutkinut aktiivisesti puolijohdelaitteita ennen kuin Fairchild Semiconductor perustettiin 1957. Hewlett-Packardin 1960 tienoilla perustettu HP Associates-osasto kehitti puolijohdelaitteita pääasiassa sisäistä käyttöä varten. Vuonna 1987 Palo Alton autotallista, jossa Hewlett ja Packard aloittivat liiketoimensa, tehtiin Kalifornian osavaltion historiallinen maamerkki. Kuitenkin Agilent Technologies, ei HP, on alkuperäinen historiallinen alkuperäinen vuonna 1939 perustettu instrumenttiyhtiö. Agilent irroitettiin HP:stä vuonna 1999.

HP tänään

Hewlett-Packard on johtava avoimen lähdekoodin kaupallinen tukija. Monet HP:n työntekijät osallistuvat toimintaan aktiivisesti; joillakin on virallisia avoimen lähdekoodin työvastuita ja toiset osallistuvat vapaaehtoisina avoimen lähdekoodin yhteisön töihin. Muut HP:n tuotteet/teknologiat sisältävät:
- HP-UX (UNIX-käyttöjärjestelmä)
- PA-RISC-suoritinarkkitehtuuri
- IA64-suoritinarkkitehtuuri (Intelin kanssa yhteistyössä)
- UDC (Utility Data Center)
- OpenViewin hallintaohjelmisto-perhe Vuonna 2003 HP:llä oli 140,000 työntekijää maailmanlaajuisesti. Hewlett-Packardin pääjohtajana ja toimitusjohtajana toimi Carly Fiorina, ensimmäinen nainen Dow Jonesin Industrial Average-listalla olevan yrityksen toimitusjohtajana. Hänet vapautettiin tehtävistään alkuvuonna 2005.

Linkit

HP-konsernisivut:
- [http://www.hp.com HP:n kotisivut]
- [http://www.hp.com/hpinfo/abouthp/histnfacts/ HP:n historiaa ja faktoja]
- [http://opensource.hp.com/ HP:n avoimen lähdekoodin portaali]
- [http://www.hp.com/linux HP:n Linux-portaali] Kolmannet osapuolet:
- [http://www.paloaltoonline.com/weekly/morgue/2002/2002_04_10.hpway10.html The rise and fall of the HP Way] by Jocelyn Dong, with Pam Sturner (Online Edition of the Palo Alto Weekly, April 10, 2002)
- [http://www.hydrix.com/wiki/ HP-laskimien Wiki] Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ja:ヒューレット・パッカード

Digital

Digital Equipment Corporation oli amerikkalainen tietotekniikkavalmistaja, jonka perusti MIT:n insinööri Ken Olsen vuonna 1957. DEC oli etenkin ensimmäisinä vuosikymmeninään merkittävä tietotekniikan edelläkävijä ja toi tunnetuksi etenkin minitietokoneen käsitteen. Compaq osti DEC:n vuonna 1998 ja Hewlett-Packard puolestaan Compaqin vuonna 2002. Tunnetuimpia DEC:n tuotteita:
- PDP-tietokoneet (mm. minitietokoneet PDP-1, PDP-8 ja PDP-11)
- VAX-minitietokoneet ja niiden käyttöjärjestelmä VMS
- VT-päätteet (mm. VT52, VT100, VT200, VT320 ja VT420)
- Alpha-suoritinperhe Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ja:ディジタル・イクイップメント・コーポレーション

IBM

IBM (International Business Machines) on maailman suurin teknologiayritys ja tunnettu erityisesti tietokoneiden kuten suurkoneiden, raskaiden palvelimien ja PC-koneiden valmistajana. Viime aikoina yhtiö on luopunut kovasti kilpaillusta ja heikosti tuottavasta PC-liiketoiminnasta ja keskittynyt PC-puolella lähinnä ThinkPad-kannettaviin.

Historia

Yhtiö perustettiin vuonna 1911, jolloin se keskittyi erityisesti mekaanisiin reikäkorttikoneisiin mutta valmisti myös esimerkiksi vaakoja ja laskukoneita. 1950-luvulla IBM:n tuotteisiin tulivat myös tietokoneet, mistä lähtien IBM on ollut yksi merkittävimmistä tietotekniikka-alan yrityksistä. Suomessa IBM on toiminut vuodesta 1936 lähtien. Historiallisesti merkittäviä IBM:n koneita ovat mm. ensimmäinen sarjavalmisteinen tietokone IBM 650, suurkone S/360 sekä henkilökohtainen tietokone IBM PC. Suurin osa nykyisistä pöytätietokoneista on IBM PC -yhteensopivia, mutta IBM ei ole kuulunut enää pitkään aikaan merkittäviin PC-yhteensopivien koneiden valmistajiin. Vuoden 2004 lopulla IBM myi PC-valmistuksensa kiinalaiselle PC-valmistaja Lenovolle. Kaupan toteutuminen oli kiinni Yhdysvaltain viranomaisista, jotka olivat huolissaan kansallisesta turvallisuudesta, koska IBM:llä on tehdas Yhdysvalloissa. Lupa kuitenkin myönnettiin, mutta toiminnalle asetettiin joitakin ehtoja.

Tuotteet

Laitteistot

- z-Series Mainframe-suurkoneet (MVS OS/390)
- i-Series Keskiraskaat koneet (AS/400)
- p-Series Raskaat Unix-palvelimet (AIX)
- x-Series Intel- ja AMD-palvelimet (ennen NetServer, NetVista)
- Tulostusjärjestelmät
- Tallennusjärjestelmät
- Tietoliikenne- ja verkkolaitteistot

Ohjelmistot

- OS/2
- Lotus Notes
- Tivoli
- Rational
- Websphere
- DB2 tietokanta
- MQSeries
- CICS toiminnanohjausjärjestelmä

Palvelut

Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ko:아이비엠 ja:IBM th:ไอบีเอ็ม

PowerPC

PowerPC on RISC-suoritinarkkitehtuuri, jonka loivat IBM, Apple ja Motorola vuonna 1991. Suoritinperheeseen kuuluvat muun muassa seuraavat mallit:
- 601
- 603
- 603e
- 604
- 604e
- 620
- 750 (PowerPC G3)
- 7400 (PowerPC G4)
- 970 (PowerPC G5) PowerPC-suorittimia käytetään mm. Amiga- ja Macintosh-tietokoneissa sekä sulautetuissa järjestelmissä. IBM käyttää UNIX-koneissaan paitsi PowerPC:tä, myös sen sukulaisarkkitehtuuria POWERia. Luokka:Suoritinarkkitehtuurit ja:PowerPC

ARM

ARM (Advanced RISC Machines) on 32-bittinen mikroprosessoriarkkitehtuuri, jonka kehitti brittiläinen Acorn-tietokonevalmistaja 1980-luvun puolivälissä. ARM on pitkäikäisimpiä RISC-arkkitehtuureja ja nykyisin suosittu etenkin kämmenmikrojen, matkapuhelimien ja sulautettujen järjestelmien suorittimissa. ARM soveltuu hyvin pienikokoisiin laitteisiin, koska sen voi toteuttaa suhtellisen vähäisellä logiikkamäärällä tehokkuuteensa nähden. Esimerkiksi ARM2:ssa oli vain noin 30000 transistoria, mutta se oli silti nopeampi kuin samalla kellotaajuudella ajettu Motorola 68000, jossa transistoreja oli noin 68000. Acornista erkaantunut ARM Holdings ei enää valmista itse ARM-suorittimia, vaan on myynyt niiden valmistusoikeuksia useille muille yrityksille kuten Intelille ja Motorolalle.

ARM-suorittimia

- ARM1 (1985) - prototyyppi
- ARM2 (1986) - käytetty Acorn Archimedes -mikrotietokoneissa
- ARM6 (1991) - käytetty Apple Newton -PDA-laitteessa
- ARM7TDMI - käytetty mm. Nintendon GameBoy Advancessa
- StrongARM - valmistajana aluksi DEC, myöhemmin oikeudet myytiin Intelille
- Intel XScale Luokka:Suoritinarkkitehtuurit ja:ARMアーキテクチャ

Sun Microsystems

Sun Microsystems on Yhdysvalloissa, Kalifornian Piilaaksossa päämajaansa pitävä tietokoneita, puolijohteita ja ohjelmistoja valmistava yritys. Sunin tuotteisiin kuuluvat SPARC-suorittimeen perustuvat palvelimet ja työasemat, Solaris-käyttöympäristö ja Java-ohjelmointikieli. Sun kehitti AT&T:n kanssa Unix System V R4 käyttöjärjestelmän. Sunin entisiä, vähemmän menestyksekkäitä tuotteita ovat NeWS-ikkunointi, OpenLook graafinen käyttöliittymä ja Java-pohjaiset verkkotietokoneet. Sunin perustivat Palo Altossa sijaitsevan Stanfordin yliopiston opiskelijat. Perustajiin kuuluivat: Vinod Khosla, Scott McNealy, Bill Joy ja Andy Bechtolsheim. Yhtiö perustettiin 1982 ja se listautui 1986. Alkuperäinen nimi SUN oli lyhenne sanoista Stanford University Network. Sun työasemat Sun 1:sta Sun 3:een käyttivät Motorola 68000 -sarjan suorittimia. Ensimmäisessä vuonna 1989 julkaistussa Sun 4 -mallissa, SPARCstation 1, otettiin käyttöön SPARC-suoritin. Vuonna 1992 Sun ja AT&T yhdistivät BSD UNIXin ja System V:n UNIX SVR4 -käyttöjärjestelmäksi. SunOS 5:n myötä käyttöympäristölle annettiin nimi Solaris 2. Luokka:Ohjelmistoyhtiöt Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ja:サン・マイクロシステムズ th:ซัน ไมโครซิสเต็มส์

AMD

Historia

AMD64: 64-bittiset suorittimet

Linkit

- [http://www.amd.com AMD:n kotisivu] Luokka:Tietotekniikkayhtiöt ja:AMD th:เอเอ็มดี

CISC

CISC (engl. Complex Instruction Set Computer) on yleisnimitys sellaisille tietokoneiden käskykannoille, joissa konekäskyt ovat rakenteeltaan monimutkaisia ja yksi käsky voi sisältää useita alkeistason operaatioita. Esimerkiksi IA-32:n käsky add [ebx+ecx
- 4],eax laskee summan ebx+ecx
- 4, lukee sitä vastaavasta osoitteesta sanan, summaa sen tulokseen eax-rekisterin sisällön ja kirjoittaa tuloksen takaisin alkuperäiseen muistipaikkaan. Moderneissa CISC-suorittimissa tällaiset käskyt joudutaan pilkkomaan RISC-tyylisiksi alkeiskäskyiksi, jotta ne voisi suorittaa tehokkaasti. Tunnettuja CISC-arkkitehtuureita ovat mm. x86 (IA-32), Motorola 68000, VAX, IBM S/360 ja PDP-11. CISC-arkkitehtuurin vastakohta on RISC-arkkitehtuuri, jossa käskykanta on pyritty pitämään mahdollisimman yksinkertaisena ja tehokkaana.

Katso myös

- RISC
- VLIW
- suoritin Luokka:Tietokonetekniikka ko:CISC ja:CISC

VLIW

VLIW (engl. Very Long Instruction Word) on suoritinarkkitehtuuri, joka on suunniteltu hyödyntämään tehokkaasti käskytason rinnakkaisuutta. VLIW-tekniikkaa hyödyntäviä suorittimia ovat mm. Intelin IA-64-käskykantaa käyttävät Itanium-perheen suorittimet sekä Transmetan suorittimet, sekä monet signaaliprosessorit (DSP). VLIWin kantava ajatus on useiden konekielikäskyjen niputtaminen yhteen jo käännösvaiheessa. Tällöin suoritin saa aina suorittaa yhden nipun käskyt rinnakkain eikä sen tarvitse tarkastaa näiden käskyjen välisiä riippuvuuksia. Käskyjen välisten rinnakkaisuuksien tarkastaminen jätetään kääntäjän tehtäväksi. Perinteisillä suoritinarkkitehtuureilla (CISC, RISC) suorittimen suorittama konekieli on täysin peräkkäistä (sarjamuotoista), ja suorittimet tarkastavat itse, mitkä käskyt voidaan ajaa rinnakkain laskennan tulosta muuttamatta. Näiden tarkastusten tekeminen on kuitenkin monimutkainen operaatio, ja sen tekeminen suorittimella monimutkaistaa suoritinta eikä käytännössä mahdollista kaikkien periaatteessa rinnakkaistuvien käskyjen rinnakkaista suoritusta. VLIW mahdollistaa näin paremman rinnakkaisuuden hyödyntämisen ja potentiaalisesti yksinkertaisemmat suorittimet. Koska yhden käskyn pituus VLIW-arkkitehtuurissa on pidempi kuin perinteisillä suoritinarkkitehtuureilla, käännetty ohjelmakoodi vie yleensä paljon tilaa. Lisäksi VLIW-suoritin ei osaa sopeutua muuttuviin tilanteisiin (esimerkiksi välimuistihutiin, engl. cache miss), mikä heikentää suorituskykyä koodilla jossa on paljon dynaamisuutta. Nämä haittapuolet rajoittavat sen soveltuvuutta yleiskäyttöisissä suorittimissa, ja parhaiten VLIW soveltuukin hyvin suoraviivaiseen numeronmurskaukseen DSP- ja tieteellisellä puolella.

Katso myös

- RISC
- CISC Luokka:Tietokonetekniikka ja:VLIW

Nollavoimakanta

Nollavoimakanta (engl. Zero Insertion Force, ZIF) on suoritinkanta, johon suoritin asetetaan paikalleen ja lukitaan se vivulla. Useita satoja nastoja sisältävissä suorittimissa tämä on välttämätöntä, koska piiriä kantaan työnnettäessä tarvittaisiin voima, joka voisi helposti halkaista koko piirin ja vahingoittaa sen nastoja. Lukitusmekanismilla piiri saadaan lukittua ja vapautettua nopeasti ja helposti ilman vaurioitumisen riskiä. Nollavoimakantaa käytetään myös erilaisissa muisti-, logiikka- ja suoritinpiirien ohjelmointilaitteissa. Luokka:Tietokonetekniikka

Luokka:Tietokonetekniikka

Luokka:Tietotekniikka

Зборів

Міcто Збоpів — значний іcтоpико-культуpний центp Теpнопільcької облаcті, що знаxодитьcя на відcтані 36 км від Теpнополя. Загальна площа міcта cтановить 781,32 га, наcелення cкладає 8,7 тиc. мешканців. Іcтоpичним попеpедником міcта Збоpова було поcелення Веpxоcтав, заcноване у 1166 pоці на беpезі pічки Cтpипа. У 1241 pоці воно було зpуйноване монголо-татаpами. Тепеpішня назва міcта з'явилаcь в XV cт. В 1649 pоці відбулаcь Зборівська битва, а згодом був укладений Збоpівcький договіp між Б.Xмельницьким і польcьким коpолем Яном Казимиpом. Наcлідком цього договоpу cтало закладення оcнов укpаїнcької деpжавноcті. Cьогодні в міcті пpацює 3 пpомиcловиx підпpиємcтва. Обcяг пpомиcлового виpобництва за 1996 pік cклав 298 тиc. долаpів CША. У Збоpові виpобляєтьcя цегла та пpодовольчі товаpи. Міcто Збоpів є адмініcтpативним центpом Збоpівcької єпаpxії. Тут функціонує теxнічне училище Теpнопільcького пpиладобудівного унівеpcитету, 2 школи, гімназія, cпоpтивна та музична школи, будинок дитячої твоpчоcті. В двоx дитячиx cадкаx виxовуєтьcя до 200 малюків (2002 р.). Категорія:Міста України Категорія:Тернопільська область

hotel madrid narty we francji motorola gry java konsultant slubny hotel kiev

:: RELATED NEWS ::

Ri-teater
Ri-biograferna, ett antal biografer i Stockholm med namn som börjar på Ri.
- Rigoletto
- Rita (numera Zita)
- Rival
- Rivoli (numera Riviera)
- Rio, senare Ricardo (numera Read More...

Skogsbröderna
Skogsbröderna, litauisk motståndsrörelse. Skogsbröderna kämpade för Litauens frihet från Andra världskrigets slut och långt in på 1950-talet. Rörelsen skapades utifrån den armé som Litauen haft under självständighetstiden 1918-1940 och hade samma struktur som den tidigare armén. Efterhand gick man över till gerillakrigsföring mot den numerärt överlägsna sovjetmakten. Skogsbröderna har fått sitt nam