:: wikimiki.org ::
| Suuri Koalitio |
Suuri koalitioSuuri koalitio oli Länsi-Saksan hallitusratkaisu vuonna 1966. Ensimmäistä kertaa vuoden 1930 jälkeen sosiaalidemokraatit osallistuivat Saksan hallitukseen.
Hallitukseen kuuluivat: Herbert Wehner (SPD), Willy Brandt (SPD), Kurt Kiesinger (CDU) ja Franz-Josef Strauss (CDU). Wehner oli yhteistyön vahva kannattaja. Hänen valmistelutyönsä loi pohjan uudelle hallitusyhteistyölle. Talousministeri Schiller esitti uudenlaista politiikkaa. Vuonna 1967 Schillerin teesit olivat: vakaat hinnat, täystyöllisyys, taloudellinen kasvu ja maksutaseen tasapaino. Hän painotti talouden ohjailun tehostamista liittohallituksessa. Schiller halusi valvoa tehokkaasti osavaltioiden ja kuntien tuloja ja menoja. Muodostettiin suhdanneneuvosto DGB, jonka tehtävänä oli tulopoliitikan laatiminen hallituksen, työnantajien ja ammattiliittojen neuvottelujen pohjalta. Schiller piti 4,5 prosentin vuotuista kasvua sopivana. Nopeampi kasvu vaatisi ulkomaisen työvoimatarpeen lisäämistä, mikä heikentäisi ammattiyhdistysliikettä.
Vuonna 1969 Schiller ja valtiovarainministeri Franz-Josef Strauss kiistelivät D-markan revalvoinnista. Strauss vetosi baijerilaisiin äänestäjiin. Tämä yhteenotto johti suuren koalition hajoamiseen syksyllä 1969. Sosiaalidemokraatit voittivat vaaleissa ja Willy Brandt muodosti hallituksen, tällä kertaa FDP:n kanssa. Schiller saattoi nyt revalvoida D-markan. Lakkoilu alkoi metalliteollisuustyöläisten liiton IG Metallin johdolla, mikä johti palkankorotuksiin ja hinnat nousivat.
Luokka:Saksan historia
Länsi-Saksa
Länsi-Saksa oli epävirallinen nimitys Saksan liittotasavallalle 1949–1990, jolloin Saksa ei käsittänyt Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) aluetta. Saksojen yhdistymisen jälkeen Saksan liittotasavaltaa on kutsuttu lyhyesti vain Saksaksi.
Länsi-Saksa julistettiin perustetuksi 23. toukokuuta 1949 pääkaupunkinaan Bonn. Siihen kuuluivat sodan jälkeiset Yhdistyneen kuningaskunnan, USA:n ja Ranskan miehitysalueet. Länsi-Saksasta tuli "täysin suvereeni" 5. toukokuuta 1955, vaikka entiset miehitysjoukot jäivät maahan, kuten myös Neuvostoliiton armeija Itä-Saksaan.
Länsi-Saksa liittyi NATOon 9. toukokuuta 1955. Saksojen vastakkainasettelu ja jako oli kylmän sodan merkittävin ilmenemismuoto. Entinen Saksan pääkaupunki, Berliini, jäi kokonaan Itä-Saksan sisälle ja se jaettiin myös Länsi- ja Itä-Berliiniin. (katso myös: Berliinin saarto)
Länsi-Saksan ns. Hallsteinin opin mukaan DDR:n tunnustamisesta seuraisi automaattisesti välien katkaisu. Bonnin hallituksen näkemyksen mukaan se yksin edusti saksalaista kansakuntaa. Tämä oli ongelmallista mm. Suomelle, jolle Länsi-Saksa oli elintärkeä kauppakumppani. Kumpaankaan Saksaan ei voitu solmia diplomaattisia suhteita. Suomi tunnusti molemmat Saksat lopulta vasta 1972.
Saksat tunnustivat toistensa olemassaolon 1973 ja pääsivät YK:n jäseniksi.
Berliinin muurin kaatumisen 9. marraskuuta 1989 Saksojen yhdistyminen järjestettiin nopeasti. Länsi-Saksaan liitettiin entisen Itä-Saksan alueen osavaltiot 3. lokakuuta 1990. Miehitysvallat vetäytyivät virallisesti 15. maaliskuuta 1991. USA:lla on kuitenkin edelleen tukikohtia Saksan alueella.
Kirjallisuutta aiheesta
- Seppo Hentilä: Kaksi Saksaa ja Suomi. Saksan-kysymys Suomen puolueettomuuspolitiikan haasteena. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2003.
Luokka:Saksan historia
Luokka:Kylmä sota
ko:서독
1966 Tapahtumia
- 1. tammikuuta - Eversti Jean-Bédel Bokassa kaappasi vallan Keski-Afrikan tasavallassa.
- 4. tammikuuta - Sotilasvallankaappaus Ylä-Voltassa (nyt Burkina Faso).
- 4. tammikuuta - Intian ja Pakistanin pääministerit tapaavat Moskovassa.
- 10. tammikuuta - Pakistanin–Intian rauhanneuvottelut päättyvät menestyksekkäästi.
- 15. tammikuuta - Väkivaltainen vallankaappaus Nigeriassa.
- 15. tammikuuta - Kreml ilmoitti rakettisuunnittelija Sergei Korolevin kuolemasta.
- 17. tammikuuta - A B-52-pommikone törmäsi tankkeriin Espanjan yllä, kolme 70-kilotonnin vetypommia putosi Palomaresin kaupungin lähelle ja yksi mereen.
- 18. tammikuuta - 8000 Yhdysvaltain sotilasta saapui Vietnamiin, joukkojen kokonaismäärä on jo 190 000
- 19. tammikuuta - Indira Gandhi valittiin Intian pääministeriksi, vannoo virkavalan 24. tammikuuta
- 20. tammikuuta - Unkarissa mielenosoituksia ruuan hinnan vuoksi.
- 21. tammikuuta - Italian pääministeri Aldo Moro erosi valtakamppailun jälkeen.
- 1. helmikuuta - Länsi-Saksa osti 2600 poliittista vankia Itä-Saksasta.
- 3. helmikuuta - Neuvostoliiton Luna 9 laskeutui Kuuhun.
- 6. helmikuuta - Fidel Castro syytti Kiinaa neuvostovastaisen propagandan levittämisestä kuubalaissotilaiden keskuudessa.
- 14. helmikuuta - Australian dollari otettiin käyttöön kurssilla kaksi dollaria puntaa tai kymmentä shillinkia kohden.
- 23. helmikuuta - Sotilasvallankaappaus Syyriassa nostaa Baath-hallituksen valtaan.
- 24. helmikuuta - Sotilasvallankaappaus Ghanassa nostaa erotetun kenraali Ankrahan valtaan presidentti Kwame Nkrumahin ollessa ulkomailla.
- 4. maaliskuuta - John Lennon sanoi The Beatlesin olevan suositumpi kuin Jeesus, aiheuttaen närää Yhdysvalloissa.
- 10. maaliskuuta - Alankomaiden kruununprinsessa Beatrixin ja Claus von Amsbergin häät. Saksalaista sulhasta vastaan protestoidaan.
- 11. maaliskuuta - Indonesian presidentti Sukarno luovutti vallan kenraali Suhartolle.
- 11. maaliskuuta - Ranskan presidentti Charles de Gaulle ilmoitti Ranskan vetäytyvän NATOsta ja kaikki sotilastukikohdat on suljettava vuoden loppuun mennessä.
- 21. maaliskuuta - Arvo Salon tekemä Lapualaisooppera saa ensi-iltansa Vanhalla ylioppilastalolla, ja Salo valitaan eduskuntaan.
- 23. maaliskuuta - Paavi ja Canterburyn arkkipiispa tapasivat Roomassa, ensimmäinen virallinen tapaaminen kirkkojen välillä 400 vuoteen.
- 31. maaliskuuta - Labour-puolue Harold Wilsonin johtamana voitti vaalit Britanniassa.
- 31. maaliskuuta - Neuvostoliitto laukaisi Luna 10:n, josta tulee ensimmäinen Kuun kiertoradalle päässyt luotain.
- 14. huhtikuuta - Etelä-Vietnamin hallitus lupaa vapaat vaalit 3–5 kuukauden kuluessa protestien jälkeen.
- 18. huhtikuuta - Kiina ilmoitti lopettavansa talousavun Indonesialle.
- 27. huhtikuuta - Paavi Paavali VI ja Neuvostoliiton päämies Andrei Gromyko tapaasivat Vatikaanissa, ensimmäinen Katolisen kirkon ja Neuvostoliiton edustajien tapaaminen.
- 1. toukokuuta - Suomen eteläosassa pahoja tulvia. Virtaama Vantaanjoessa suurimmillaan 317 m3/s.
- 15. toukokuuta - Etelä-Vietnamin joukot saartoivat Da Nangin.
- 24. toukokuuta - Ugandan armeija pidätti Edward Mutesa II:n ja valtasi hänen palatsinsa.
- 24. toukokuuta - Nigerian hallitus kielsi kaiken poliittisen toiminnan (vuoteen 1969).
- 26. toukokuuta - Guyana itsenäistyy.
- 28. toukokuuta - Kuuban Fidel Castro julisti maahan sotatilan Yhdysvaltain hyökkäyksen pelossa.
- 2. kesäkuuta - Yhdysvaltain Surveyor 1 laskeutui Kuuhun Oceanus Procellarumoniin.
- 28. kesäkuuta - Argentiinassa juntta syrjäytti presidentti Arturo Ilian ja asetti kenraali Juan Carlos Onganian johtoon.
- 29. kesäkuuta - Yhdysvallat pommittaa Hanoita ja Haiphongia.
- 30. kesäkuuta - Ranska eroaa virallisesti NATOsta.
- 4. heinäkuuta - Pohjois-Vietnam julisti yleisen liikekannallepanon.
- 7. heinäkuuta - Varsovan liiton kokous päättyi avunlupaukseen Pohjois-Vietnamille.
- 14. heinäkuuta - Israelin ja Syyrian hävittäjät taistelivat Jordanin yllä.
- 14. heinäkuuta - Chicagossa Richard Speck murhaasi kahdeksan terveydenhoitajaopiskelijaa heidän asuntolassaan.
- 28. heinäkuuta - USA ilmoitti U-2-vakoilukoneen kadonneen Kuuban yllä.
- 29. heinäkuuta - Nigerian armeija kapinoi ja teloittaa valtion johtajan, kenraali Ironsin.
- 1. elokuuta - Charles Whitman ampuu 16 näkötornista Austinissa, Texasissa.
- 1. elokuuta - Vallankaappaus Nigeriassa, kenraali Yakubo Gowon otti vallan.
- 2. elokuuta - Espanja kielsi brittien sotilaskoneiden lennot Espanjan yllä.
- 5. elokuuta - Martin Luther King johtaa marssia Chicagossa.
- 10. elokuuta - Itä-Saksa tuomitsi Günter Laudahnin elinkautiseen vakoilusta USA:n hyväksi.
- 13. elokuuta - Kiina julistaa Suuren harppauksen
- 13. elokuuta - Maanjäristys Turkissa - 2394 kuollutta.
- 15. elokuuta - Syyrian ja Israelin joukot taistelivat Genesaretinjärvellä.
- 17. elokuuta - Saudi-Arabia ja Yhdistyneet arabiemiraatit aloittivat neuvottelut Kuwaitissa Jemenin sodan päättämiseksi.
- 26. elokuuta - Mellakoita Ranskan somalimaassa.
- 30. elokuuta - Ranska tarjoaa Somalimaalle itsenäisyyttä.
- 1. syyskuuta - YK:n pääsihteeri U Thant ilmoittaa, ettei hän hae uudelleen valintaa Vietnamin tilanteen vuoksi.
- 30. syyskuuta - kello 24:00 Baldur von Schirach ja Albert Speer vapautettiin Spandaun vankilasta.
- 30. syyskuuta - Botswana itsenäistyi.
- 3. lokakuuta - Tunisia katkaisee diplomaattisuhteet Yhdistyneeseen arabitasavaltaan.
- 4. lokakuuta - Basutoland itsenäistyi ja ottaa nimen Lesotho.
- 7. lokakuuta - Neuvostoliitto ilmoitti, että kaikkien kiinalaisten opiskelijoiden on lähdettävä maasta ennen lokakuun loppua.
- 11. lokakuuta - Ranska ja Neuvostoliitto solmivat sopimuksen ydinaseyhteistyöstä.
- 22. lokakuuta - Espanja vaatii Yhdistynyttä kuningaskuntaa lopettamaan sotilaslennot Gibraltarille. Britannia kieltäytyy ja Espanja sulkee rajan autoliikenteeltä.
- 26. lokakuuta - NATOn päämaja siirtyi Pariisista Brysseliin.
- 5. marraskuuta - 38 Afrikan maata vaatii Britanniaa käyttämään voimaa Rhodesiaa vastaan.
- 11. marraskuuta - Espanja armahti kaikki sisällissodan aikaisista rikoksista tuomitut. (käytännössä vain falangistit.)
- 21. marraskuuta - Armeija murskasi vallankaappausyrityksen Togossa.
- 30. marraskuuta - Barbados itsenäistyi.
- 1. joulukuuta - Kurt Georg Kiesingerista Länsi-Saksan liittokansleri.
- 1. joulukuuta - Pääministeri Harold Wilson ja Rhodesian Ian Smith neuvottelevat HMS Tigerilla välimerellä.
- 2. joulukuuta - U Thant suostuu toiseen kauteen pääsihteerinä.
- 3. joulukuuta - Portugalin vastaisia mielenosoituksia Macaossa.
- 7. joulukuuta - Syyria tarjoaa aseita Jordanian kapinallisille.
- 9. joulukuuta - Ilmatieteen laitos muuttaa uuteen toimitaloon Vuorikadulle Helsingin Kaisaniemeen.
- 16. joulukuuta - YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi öljysaarron Rhodesiaa vastaan. Etelä-Afrikka ei liity siihen.
- 18. joulukuuta - Suomessa riehui voimakas lumimyrsky.
- 20. joulukuuta - Britannian Harold Wilson veti pois kaikki Rhodesialle annetut tarjoukset ja sanoi Britannian hyväksyvän maan itsenäisyyden vain mustan enemmistöhallituksen johtamana.
- 31. joulukuuta - Walter Ulbricht ehdotti neuvotteluja Saksojen yhdistymisestä.
Syntyneitä
- 17. tammikuuta - Shabba Ranks reggae-laulaja
- 31. tammikuuta - Jyrki Järvilehto, F1-kuljettaja.
- 20. helmikuuta - Cindy Crawford, supermalli
- 10. maaliskuuta - Edie Brickell, laulajatar
- 16. toukokuuta - Janet Jackson, laulaja
- 30. kesäkuuta - Mike Tyson, nyrkkeilijä
- 7. elokuuta - Jimmy Wales, Wikipedian perustaja
- 14. elokuuta - Halle Berry, näyttelijä
- 24. lokakuuta - Roman Abramovitsh, oligarkki
- 30. marraskuuta - Mika Salo, F1-kuljettaja
- 14. joulukuuta - Tim Skold, muusikko
Kuolleita
- 11. tammikuuta - Hannes Kolehmainen, juoksija (s. 1889)
- 14. tammikuuta - Sergei Korolev
- 1. helmikuuta - Buster Keaton, näyttelijä ja ohjaaja
- 20. helmikuuta - Chester Nimitz, amiraali
- 5. maaliskuuta - Anna Ahmatova, runoilija
- 11. huhtikuuta - Maximiliano Hernández Martínez, El Salvadorin entinen diktaattori (salamurha)
- 13. huhtikuuta - Abdul Salam Arif, Irakin presidentti
- 19. huhtikuuta - Väinö Tanner, poliitikko ja osuustoimintamies
- 30. toukokuuta - Wäinö Aaltonen, kuvanveistäjä
- 6. elokuuta - Cordwainer Smith Scifi-kirjailija
- 15. joulukuuta - Walt Disney
- Alexandre Piankoff, egyptologi
Luokka:1966
Luokka:1960-luku
ko:1966년
ja:1966年
simple:1966
th:พ.ศ. 2509
SPDSaksan sosiaalidemokraattinen puolue (SPD – Sozialdemokratische Partei Deutschlands) on Saksan toiseksi vanhin poliittinen puolue. Se vietti 140. vuosipäiväänsä 2003. SPD:n juuret ovat työväenliikkeessä. Nykyisin se on keskusta-vasemmistolainen ja sosiaalidemokraattinen.
1863-1914
SPD pitää perustamispäivänään 23. toukokuuta 1863, jolloin Ferdinand Lassalle perusti järjestön Allgemeiner Deutscher Arbeiterverein, yleissaksalainen työväenliitto. Vuonna 1864 August Bebel ja Wilhelm Liebknecht perustivat Sozialdemokratische Arbeiterpartei, sosialistisen työväenpuolueen, joka yhdistyi ADAV:in kanssa 1875. Samana vuonna laadittiin puolueen ensimmäinen toimintaohjelma, Gothan ohjelma.
Sosialidemokraattien kannatus nousi Saksassa seuraavina vuosikymmeninä nopeasti. Puolue kiellettiin 1878 vallankumoukselliseksi ymmärretyn luonteensa vuoksi, mutta laillistettiin jälleen 1890. Vuoden 1891 Erfurtin ohjelmassa linjattiin puolueen tavoitteeksi siirtyminen sosialismiin. Kapitalismin tuho ja sosialistinen vallankumous olivat joka tapauksessa lähellä, joten riittäisi, kun sosialidemokraatit pyrkisivät sitä odottaessa parantamaan työväenluokan asemaa laillisten uudistusten avulla. Kysymys vallankumouksesta ja kapitalismin romahtamisesta jakoi pian ohjelman julkaisun jälkeen sosialidemokraatit kolmeen leiriin.
Yhtäällä oli Eduard Bernsteinin edustama revisionismi, joka sai aikaa myöten yhä enemmän kannatusta. Bernstein lakkasi uskomasta kapitalismin pikaiseen romahtamiseen ja pyrki osoittamaan, ettei ortodoksimarxilainen tulkinta enää pitänyt paikkaansa. Bernsteiniläinen suuntaus tuli tunnetuksi myös nimellä oikeistososialidemokratia ja vastaa perinteisistä suuntauksista parhaiten SPD:n nykylinjaa.
Häntä vastaan asettui puolueen keskitietä edustanut Karl Kautsky. Kautsky oli hyvin keskeinen hahmo sosialistisessa liikkeessä. Hän laati laajalle levinneen virallisen Luokkataistelu-kommentaarin puolueen Erfurtin ohjelmaan, jonka Lokakuun vallankumoukseen 1917 asti katsottiin edustavan oikeaoppista sosialistista teoriaa. Kautsky uskoi vahvasti kapitalismin romahdukseen, mutta vaati SPD:n pitäytyvän reformistisessa roolissa.
Näistä molemmista vasemmalle sijoittui Rosa Luxemburgin johtama ryhmä, joka piti vallankumouksellisen toiminnan hylkäämistä pahana virheenä ja porvarillisen valtion myötäilynä. Luxemburg piti myös kapitalismia tuhoontuomittuna, mutta revisionistista uudistuspolitiikkaa korkeintaan sen elinikää pitkittävänä toimintana.
SPD oli Toisen internationaalin merkittävin puolue ja suurin kansallinen jäsenjärjestö. Internationaalin sodanvastainen toiminta sai paljon kiitosta ensimmäistä maailmansotaa edeltäneinä vuosina. Kuitenkin suursodan syttyessä monet sosialidemokraattiset puolueet, SPD etunenässä, päätyivät tukemaan hallitustensa sotapolitiikkaa. Tämä johti Toisen internationaalin hajoamiseen vuonna 1915.
1914-1945
Elokuussa 1914 Saksa julisti sodan Venäjälle. Valtiopäivien tarkoituksena oli sen jälkeen myöntää sotaluotot armeijan varustamiseksi. Tästä luotonannosta päätettäessä sosialidemokraatit jakautuivat kahtia: Karl Liebknecht ja Rosa Luxemburg kannattajineen vastustivat Saksan keisarikunnan sotapolitiikan tukemista, kun taas Karl Kautsky (huomattavasti monilukuisimpine) kannattajineen tuki sitä. Sosialidemokraattien valtiopäiväryhmä päätyi tukemaan sotaluottoja yksimielisesti. Puolueen linjasta ja sen julistamasta linnarauhasta huolimatta lukuisat sosialidemokraatit säilyttivät pasifistisen asenteensa sotaan, heidän joukossaan Eduard Bernstein.
Sotaa vastustaneista vasemmistososialisteista muodostui SPD:n ulkopuolelle Spartakistiliiga. Liitto piti valtakunnallisen kokouksen 29. joulukuuta-31. joulukuuta 1918, minkä perusteella perustettiin Saksan kommunistinen puolue, KPD 1. tammikuuta 1919.
Keisarikunnan romahtaessa aselevon jälkeen 11. marraskuuta 1918, valta käytännöllisesti katsoen ojennettiin SPD:lle. Jo ennen sotaa suurimman valtiopäiväryhmän muodostanut puolue sai siten hallitusvallan käsiinsä. Kun spartakistit yrittivät vuonna 1919 sosialistista vallankumousta vastaperustetussa Weimarin Saksassa, hallitus torjui sen armeijan ja äärioikeistolaisten järjestyskaartien avulla. Karl Liebknect ja Rosa Luxemburg murhattiin kansalaislevottomuuden lopussa. Poliittisessa vastuussa spartakistien kapinan tukahduttamisesta oli puolustusministerinä toiminut sosialisti Gustav Noske. Spartakistien kapinan tukahduttaminen teki sosialistien ja entisten vasemmistososialistien, sittemmin kommunistien väleistä sovittamattomat Weimarin tasavallan loppuajaksi. Kommunistisesta näkökulmasta Noske oli luokkapetturi, mikä loi käsitteen noskelaisuus: ministerisosialistit voivat käyttää aseellista voimaa kommunisteja vastaan näiden yrittäessä sosialistista vallankumousta.
Sisäisten ristiriitaisuuksien repimän Weimarin tasavallan romahdus alkoi, kun Preussin hallituksen johtaja, Otto Braun syrjäytettiin sotilasvallankaappauksessa 20. heinäkuuta 1932. Seuraavana vuonna Adolf Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi ja hänen pyrkiessään hankkimaan laajemmat valtaoikeudet, SPD oli ainoa puolue, joka äänesti vastaan 23. maaliskuuta 1933 (Ermächtigungsgesetz). SPD:n edustusto ei kuitenkaan kyennyt estämään tätä prosessia ja natsit kielsivät puolueen 1933. Seuraavat kaksitoista vuotta puolueen aktiivit viettivät vainottuina tai maanpaossa.
SPD:n roolista vuosina 1914-1933 on esitetty useita näkemyksiä. Puoluetta on ennen kaikkea vasemmalta katsoen pidetty "opportunistisena" ja sitä on syytetty sosialististen aatteiden myymisestä antaessaan tukensa keisarikunnan sodalle. Toisaalta sosialidemokraatit, ottaessaan hallitusvastuun vaikeina sodanjälkeisinä vuosina ja profiloituessaan kansalliseksi puolueeksi internationalistisen kustannuksella saivat ottaa niskoilleen Saksan toistuvat arvovaltatappiot, jotka seurasivat ensimmäistä maailmansotaa ja Versaillesin rauhansopimusta.
1945-1989
SPD luotiin uudelleen toisen maailmansodan jälkeen. Puolue hylkäsi marxismin 1956 ja oli aluksi oppositiossa, mutta johti maata kanslereiden Willy Brandt ja Helmut Schmidt aikana 1969–1982.
Itä-Saksassa SPD ja kommunistinen puolue (Kommunistische Partei Deutschlands) yhdistyivät sosialistiseksi yhtenäisyyspuolueeksi (Sozialistische Einheitspartei Deutschlands), vaikkakin Itä-Berliinissä SPD säilyi itsenäisenä. DDR:n romahdettua, SPD perustettiin idässä uudelleen 1989, ja se liittyi myöhemmin läntiseen vastineeseensa.
1990-
SPD voitti syyskuun 1998 vaalit 40,9% äänisaalilla Gerhard Schröderin johtamana. SPD:llä on vahva kannatus suurissa kaupungeissa ja teollistuneissa osavaltioissa. Oskar Lafontaine, SPD:n puhemies erosi marraskuusta 1995 puolueesta ja valtion asemistaan protestina maaliskuussa 1999. Schröder seurasi Lafontainena puolueen puheenjohtajana.
Syyskuun 2002 vaaleissa SPD sai 38,5% äänistä, voittaen niukasti. Eurovaalit 2004 olivat SPD:lle katastrofi, vaivainen 21,5% äänisaalis oli alhaisin vuosikymmeneen.
Syyskuun 2005 vaaleissa SDP (222 paikkaa) tai CDU/CSU (226) eivät kumpikaan saaneet tarpeeksi paikkoja muodostaakseen hallituksen kumppaniensa kanssa, mikä pakotti ne muodostamaan hallituksen keskenään, ns. suuren koalition. Schröder ilmoitti jäävänsä hallituksen ulkopuolelle.
Luokka:Saksalaiset puolueet
zh-min-nan:Tek-kok Siā-hōe-bîn-chú Tóng
ko:독일 사회민주당
ja:ドイツ社会民主党
Willy Brandt
Willy Brandt (s. 18. joulukuuta 1913 Lyypekki, k. 8. lokakuuta 1992 Unkel am Rhein, alkup. nimi Herbert Ernst Karl Frahm) oli saksalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko.
Varhaisemmat vaiheet
Brandt syntyi Lyypekissä. Hän oli yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi. Hän oli nuorena oppipoikana Lyypekin satamassa. Frahm (Brandt) liittyi sosialistiseen nuorisojärjestöön vuonna 1929 ja seuraavana vuonna 1930 SPD:hen. 1931 hän siirtyi Sosialistiseen työläispuolueeseen (SAP) joka liittoutunut Espanjan tasavaltalaisten kanssa ja Britannian kansainvälisen työväenpuolueen ILP kanssa. Käyttämällä yhteyksiään satamassa ja laivoihin jossa oli ollut harjoittelemassa, hän
pakeni Norjaan Saksan natsivainoja.
Pakolaisena
SAP kiellettiin Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen. Puolue siirtyi maanalaiseen toimintaan, ja Frahm emigroitui Osloon. 1934 Frahm otti peitenimekseen Willy Brandtin, jonka hän otti viralliseksi nimekseen 1947. Brandt vieraili Saksassa syyskuusta joulukuuhun vuonna 1936, esiintyen norjalaisella opiskelija nimellä Gunnar Gaasland, sekä työskenteli lehtimiehenä Espanjassa vuonna 1937. Hän oli saksalaisten sotajoukkojen vankina Norjassa, mutta häntä ei tunnistettu norjalaisessa sotilasasussa. Vapauduttuaan hän pakeni puoluettomaan Ruotsiin. Brandt tuli Norjan kansalaiseksi vastaanotettuaan passin Norjan lähetystöstä Tukholmassa, missä hän asui sodan loppuun asti.
Poliittinen toiminta
Brandt oli ollut lehtimiehenä norjalaisessa Arbeiderbladet-lehdessä ja Norjan lehdistöasiamiehenä. Palattuaan Saksaan hän nousi SPD:n puoluesihteeriksi vuonna 1948. Hän tuomitsi Neuvostoliiton toiminnan Unkarin kansannousussa vuonna 1956 sekä vastusti Nikita Hruštšovin ehdotusta 1958 luoda Berliinista vapaakaupunki. Brandt toimi 1957-1966 Länsi-Berliinin pormestarina ja joutui tuona aikana todistamaan Berliinin muurin rakentamisen. Brandtia tuki julkaisija Axel Springer.
Brandt oli SDP:n kansleriehdokas vuonna 1961 mutta hävisi kristillisdemokraattien Konrad Adenauerille. Vuonna 1962 hänet nimitettiin SPD:n puheenjohtajaksi. Brandt oli ehdokkaana liittokansleriksi uudelleen vuonna 1965 ja hävisi Adenauerin suositulle valtiovarainministerille Ludwig Erhardille. Mutta Erhardin hallitus oli lyhytikäinen, ja kun vuonna 1966 suuri koalitio SPD:n ja CDU:n välillä oli muodostettu, Brandtista tuli ulkoministeri ja varakansleri.
Ulkoministerinä
1966-1969 suuren koalition ulkoministerinä Brandt paransi suhteita Neuvostoliittoon ja aloitti suhteiden solmimisen DDR:ään. Hän oli jälleen johtava ehdokas vaaleissa vuonna 1969. Hänen johtamastaan SPD:sta oli tullut kahdesta valtapuolueesta vahvempi, ja kolmen viikon neuvottelujen jälkeen se muodosti hallituskoalition pienen liberaalipuolueen FDP kanssa. Brandt valittiin kansleriksi.
Liittokanslerina
Brandtin liittokanslerivuosina1969-1974 paikallisia uudistuksia torjuivat tavallisesti hänen koalitiokumppaninsa liittopäivillä, tai niitä vastustettiin paikallishallintotasolla (useimmiten CDU/CSU). Time-aikakauslehti nimesi Brandtin Vuoden henkilöksi vuonna 1970, ja vuonna 1971 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Vuonna 1972 saatiin aikaan perussopimus Saksojen välillä. Brandt joutui eroamaan liittokanslerin virasta 1974 kun paljastui, että itäsaksalainen vakooja oli soluttautunut hänen sihteerikseen.
1976-1992 hän toimi Sosialistisen internationaalin presidenttinä. 1987 Brandt luopui puolueensa SPD:n johdosta.
Brandt, Willy
ja:ヴィリー・ブラント
CDUSaksan kristillisdemokraattinen puolue (CDU – Christlich Demokratische Union) on Saksan suurin konservatiinen, keskusta-oikeistolainen puolue. Se perustettiin toisen maailmansodan jälkeen, perustajiin kuului mm. Konrad Adenauer.
CDU ei toimi Baijerissa, siellä sen korvaa CSU – Christlich-Soziale Union in Bayern e.V.. Puolueilla on yhteinen puoluekokous ja yhteistyötä liittovaltion tasolla, eivätkä ne kilpaile toistensa kanssa.
CDU/CSU:lla on kannattajia katolisten, protestanttien ja maaseudulla asuvien joukossa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Puolue yhdistetään etupäässä katoliseen kirkkoon, vähäisemmässä määrin protestantteihin. Vuonna 1990 se yhdistyi itäsaksalaisen samannimisen puolueen kanssa. CDU:n päävastusta on toinen valtapuolue SPD. Muita poliittisia kilpailijoita liittopäivätasolla ovat kommunististen ja kansandemokraattisten puolueiden perinnettä jatkava vasemmistososialidemokraattinen PDS (kesästä 2005 alkaen Linkspartei) ja Saksan vihreät (Bündnis90/Die Grünen). CDU:n hallituskumppani on usein liberaalien FDP (Freie Demokratische Partei).
Helmut Kohl oli CDU:n puhemies vuodesta 1973 sen vaalitappioon 1998 asti, jolloin Wolfgang Schäuble siirtyi puolueen johtoon. Schäuble erosi alkuvuodesta 2000 laittomista rahalahjoituksista syntyneen skandaalin vuoksi, ja Angela Merkel korvasi hänet.
Vuoden 1998 vaaleissa CDU sai 28,4 % äänistä ja CSU 6,7 %. Vuonna 2002 äänisaaliit olivat 29,5 % ja 9,0 %. Eurovaaleissa 2004 CDU/CSU sai 44 % äänistä.
Luokka:Saksalaiset puolueet
ko:독일 기독민주연합
ja:ドイツキリスト教民主同盟
1969 Tapahtumia
- 1. tammikuuta - Suomessa keskiolutlaki antoi oikeuden myydä III-veroluokan olutta elintarvikeliikkeissä.
- 15. tammikuuta - Neuvostoliitto laukaisi Sojuz 5:n
- 20. tammikuuta - Richard Nixon astui presidentin virkaan.
- 24. tammikuuta - Sotatilalaki Madridssa, yliopisto suljettiin ja yli 300 opiskelijaa pidätettiin.
- 27. tammikuuta - 14 Israelin vakoojiksi väitettyä pidätettiin ja teloitettiin Bagdadissa.
- 30. tammikuuta - The Beatles esiintyi viimeisen kerran levy-yhtiön katolta. Poliisi hajoittaa luvattoman konsertin.
- 3. helmikuuta - Jasser Arafat palestiinalaisten kansankongressin valitsemana PLO:n johtoon.
- 1. maaliskuuta - The Doorsin Jim Morrison pidätettiin Miamissa ja häntä syytettiin siveettömästä käytöksestä ja julkisesta juopumuksesta.
- 2. maaliskuuta - Neuvostoliiton ja Kiinan joukot taistelivat Ussurijoella.
- 3. maaliskuuta - NASA laukaisi Apollo 9:n
- 7. maaliskuuta - Sekatyömies Tauno Pasanen surmasi metsästyskiväärillä neljä häntä pidättämään tullutta poliisia Pihtiputaan Korppisten kylässä. Surmansa saivat konstaapelit Mauno Poikkimäki, Veikko Riihimäki, Onni Saastamoinen ja Pentti Turpeinen. Elokuvaohjaaja Mikko Niskanen teki tästä tapauksesta elokuvan Kahdeksan surmanluotia vuonna 1972.
- 13. maaliskuuta - Apollo 9 palasi lennoltaan
- 17. maaliskuuta - Golda Meirista tuli Israelin pääministeri.
- 19. maaliskuuta - Brittien laskuvarjojoukot ja merijalkaväki nousivat maihin Anguillalla odottaen vastarintaa "presidentti" Ronald Websterin joukoilta. Paikalliset toivottivatkin sotilaat tervetulleiksi.
- 16. toukokuuta - Neuvostoliiton Venera 5 -avaruusluotain laskeutui Venukseen
- 18. toukokuuta - NASA laukaisi Apollo 10:n
- 20. kesäkuuta - Georges Pompidou valittiin Ranskan presidentiksi.
- 7. heinäkuuta - Kanadassa ranskan kielestä tuli tasa-arvoinen englannin kielen kanssa valtionhallinnossa.
- 14. heinäkuuta - Hondurasin ja El Salvadorin välinen jalkapallosota puhkeaa ja El Salvador hyökkää Hondurasiin. Tulitauko saadaan aikaan 20. heinäkuuta.
- 20. heinäkuuta - Ensimmäinen miehitetty kuulento: Apollo 11 laskeutui kuun pinnalle.
- 25. heinäkuuta - Vietnamin sota: Presidentti Richard Nixon julisti, että aasialaisten liittolaisten on kannettava vastuu omasta puolustuksestaan. Sotaa aletaan "vietnamisoida".
- 4. elokuuta - Salaiset rauhanneuvottelut alkoivat Pariisissa Yhdysvaltain ja Pohjois-Vietnamin välillä. Ne päättyvät kuitenkin epäonnistumiseen.
- 9. elokuuta - Charles Mansonin kultin jäsenet murhasivat viisi ihmistä ja seuraavana päivänä kaksi.
- 13. elokuuta - Kovia taisteluja Kiinan ja Neuvostoliiton rajalla.
- 15. elokuuta - Woodstock-festivaali alkoi (päättyen 18. elokuuta)
- 1. syyskuuta - Vallankaappaus Libyassa syrjäytti kuningas Idris I:n ja eversti Muammar Gaddafi nousee valtaan.
- 22. syyskuuta - Etelä-Ruotsissa voimakas myrsky aiheuttaa suurta tuhoa metsille ym.
- 1. lokakuuta - Olof Palme valittiin Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen johtoon, ja hän seuraa Tage Erlanderia pääministerinä 14. lokakuuta.
- 5. lokakuuta - Aikamiesten esittämä "Iltatuulen viesti" putosi Yleisradion listalta oltuaan siellä ohjelman alkamisesta, tammikuusta 1968 alkaen.
- 15. lokakuuta - Sadat tuhannet ottavat osaa Vietnamin sodan vastaisiin mielenosoituksiin Yhdysvalloissa.
- 21. lokakuuta - Willy Brandtista tuli Länsi-Saksan liittokansleri.
- 21. lokakuuta - Siad Barre nousi valtaan Somaliassa vallankaappauksella.
- Marraskuu - Internetin edeltäjä, ARPANET otettiin käyttöön
- 2. marraskuuta - Suomen eteläosassa voimakas lumipyry ja Etelä-Ruotsissa kova myrsky.
- 14. marraskuuta - NASA laukaisi Apollo 12:n
- 15. marraskuuta - Kylmä sota: Neuvostoliiton sukellusvene K-19 törmäsi yhdysvaltalaisveneeseen USS Gato Barentsinmerellä.
- 15. marraskuuta - Washington, DC:ssä 250 000–500 000 osoittaa mieltään Vietnamin sotaa vastaan.
- 17. marraskuuta - Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain edustajat tapasivat Helsingissä ja aloittivat SALT I neuvottelut ydinaseiden vähentämiseksi.
- 19. marraskuuta - Apollo 12 laskeutui Myrskyjen merelle. Charles Conradista ja Alan Beanista tulee kolmas ja neljäs ihminen Kuun kamaralla.
- 20. marraskuuta - Cleveland Plain Dealer julkaisi valokuvia My Lain verilöylystä Vietnamissa.
- 21. marraskuuta - Ensimmäinen ARPANET-yhteys otettiin käyttöön
- 1. joulukuuta - Vietnamin sota: ensimmäinen asevelvollisten arvonta sitten toisen maailmansodan. New York Timesin mukaan arvonta ei ollut reilu.
Syntyneitä
- 3. tammikuuta - Michael Schumacher, Formula 1 -ajaja
- 5. tammikuuta - Marilyn Manson, laulaja
- 11. helmikuuta - Jennifer Aniston, näyttelijä
- 25. helmikuuta - Petri Walli, rock-muusikko
- 25. huhtikuuta - Renée Zellweger, näyttelijä
- 7. toukokuuta - Eagle Eye Cherry, muusikko
- 14. kesäkuuta - Steffi Graf, tennistähti
- 15. kesäkuuta - Oliver Kahn, saksalainen jalkapalloilija
- 12. elokuuta - Tanita Tikaram, laulaja
- 18. elokuuta - Edward Norton, näyttelijä
- 28. joulukuuta - Linus Torvalds, Linux-käyttöjärjestelmäytimen kehittäjä.
- 25. syyskuuta - Catherine Zeta-Jones, näyttelijä
- 3. lokakuuta - Gwen Stefani, No Doubtin laulaja
- 22. lokakuuta - Helmut Lotti, laulaja
- 7. marraskuuta - Hélène Grimaud, pianisti
- 9. joulukuuta - Bixente Lizarazu, ranskalainen jalkapalloilija
Kuolleita
- 8. tammikuuta - Serge Poliakoff, venäläinen taiteilija (s. 1900)
- 2. helmikuuta - Boris Karloff
- 3. helmikuuta - Al Taliaferro
- 28. maaliskuuta - Dwight D. Eisenhower, armeijakenraali ja 34. Yhdysvaltain presidentti
- 2. toukokuuta - Franz von Papen
- 8. kesäkuuta - Aino Järnefelt, Sibeliuksen puoliso.
- 2. heinäkuuta - Brian Jones, Rolling Stonesin kitaristi.
- 9. elokuuta - Sharon Tate, näyttelijä
- 17. elokuuta - Ludwig Mies van der Rohe, arkkitehti
- 18. elokuuta - Conrad Albrecht, suuramiraali
- 31. elokuuta - Rocky Marciano, nyrkkeilyn voittamaton raskaan sarjan maailmanmestari
- 2. syyskuuta - Ho Chi Minh, Pohjois-Vietnamin presidentti
- 21. lokakuuta - Jack Kerouac, kirjailija
Luokka:1960-luku
Luokka:1969
ko:1969년
ja:1969年
simple:1969
th:พ.ศ. 2512
Willy Brandt
Willy Brandt (s. 18. joulukuuta 1913 Lyypekki, k. 8. lokakuuta 1992 Unkel am Rhein, alkup. nimi Herbert Ernst Karl Frahm) oli saksalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko.
Varhaisemmat vaiheet
Brandt syntyi Lyypekissä. Hän oli yksinhuoltajaäidin ainoa lapsi. Hän oli nuorena oppipoikana Lyypekin satamassa. Frahm (Brandt) liittyi sosialistiseen nuorisojärjestöön vuonna 1929 ja seuraavana vuonna 1930 SPD:hen. 1931 hän siirtyi Sosialistiseen työläispuolueeseen (SAP) joka liittoutunut Espanjan tasavaltalaisten kanssa ja Britannian kansainvälisen työväenpuolueen ILP kanssa. Käyttämällä yhteyksiään satamassa ja laivoihin jossa oli ollut harjoittelemassa, hän
pakeni Norjaan Saksan natsivainoja.
Pakolaisena
SAP kiellettiin Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen. Puolue siirtyi maanalaiseen toimintaan, ja Frahm emigroitui Osloon. 1934 Frahm otti peitenimekseen Willy Brandtin, jonka hän otti viralliseksi nimekseen 1947. Brandt vieraili Saksassa syyskuusta joulukuuhun vuonna 1936, esiintyen norjalaisella opiskelija nimellä Gunnar Gaasland, sekä työskenteli lehtimiehenä Espanjassa vuonna 1937. Hän oli saksalaisten sotajoukkojen vankina Norjassa, mutta häntä ei tunnistettu norjalaisessa sotilasasussa. Vapauduttuaan hän pakeni puoluettomaan Ruotsiin. Brandt tuli Norjan kansalaiseksi vastaanotettuaan passin Norjan lähetystöstä Tukholmassa, missä hän asui sodan loppuun asti.
Poliittinen toiminta
Brandt oli ollut lehtimiehenä norjalaisessa Arbeiderbladet-lehdessä ja Norjan lehdistöasiamiehenä. Palattuaan Saksaan hän nousi SPD:n puoluesihteeriksi vuonna 1948. Hän tuomitsi Neuvostoliiton toiminnan Unkarin kansannousussa vuonna 1956 sekä vastusti Nikita Hruštšovin ehdotusta 1958 luoda Berliinista vapaakaupunki. Brandt toimi 1957-1966 Länsi-Berliinin pormestarina ja joutui tuona aikana todistamaan Berliinin muurin rakentamisen. Brandtia tuki julkaisija Axel Springer.
Brandt oli SDP:n kansleriehdokas vuonna 1961 mutta hävisi kristillisdemokraattien Konrad Adenauerille. Vuonna 1962 hänet nimitettiin SPD:n puheenjohtajaksi. Brandt oli ehdokkaana liittokansleriksi uudelleen vuonna 1965 ja hävisi Adenauerin suositulle valtiovarainministerille Ludwig Erhardille. Mutta Erhardin hallitus oli lyhytikäinen, ja kun vuonna 1966 suuri koalitio SPD:n ja CDU:n välillä oli muodostettu, Brandtista tuli ulkoministeri ja varakansleri.
Ulkoministerinä
1966-1969 suuren koalition ulkoministerinä Brandt paransi suhteita Neuvostoliittoon ja aloitti suhteiden solmimisen DDR:ään. Hän oli jälleen johtava ehdokas vaaleissa vuonna 1969. Hänen johtamastaan SPD:sta oli tullut kahdesta valtapuolueesta vahvempi, ja kolmen viikon neuvottelujen jälkeen se muodosti hallituskoalition pienen liberaalipuolueen FDP kanssa. Brandt valittiin kansleriksi.
Liittokanslerina
Brandtin liittokanslerivuosina1969-1974 paikallisia uudistuksia torjuivat tavallisesti hänen koalitiokumppaninsa liittopäivillä, tai niitä vastustettiin paikallishallintotasolla (useimmiten CDU/CSU). Time-aikakauslehti nimesi Brandtin Vuoden henkilöksi vuonna 1970, ja vuonna 1971 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Vuonna 1972 saatiin aikaan perussopimus Saksojen välillä. Brandt joutui eroamaan liittokanslerin virasta 1974 kun paljastui, että itäsaksalainen vakooja oli soluttautunut hänen sihteerikseen.
1976-1992 hän toimi Sosialistisen internationaalin presidenttinä. 1987 Brandt luopui puolueensa SPD:n johdosta.
Brandt, Willy
ja:ヴィリー・ブラント
Luokka:Saksan historiaSaksan historiaan liittyviä aiheita.
Historia
Luokka:Euroopan historia
Luokka:Valtioiden historiat Murcia:For the municipality in the Philippines, see Murcia, Negros Occidental.
frame
Murcia () is a city on the river Segura in southeastern Spain and the capital of the Autonomous Community of Murcia. Population: 409,810 (2005); 558,000 including the metropolitan area (urban area plus satellite towns), ranking as the 11th-largest metropolitan area of Spain. Since 2003 the mayor has been Miguel Ángel Cámara Botía (PP).
Murcia is built nearly in the centre of a low-lying fertile plain, known as the huerta or market garden of Murcia, which includes the valleys of the Segura and its right-hand tributary the Guadalentín (Wadalentin) or river Sangonera, and is surrounded by mountains. Despite the proximity of the sea, the climate is subject to great variations: the summer heat is severe, while frosts are occasionally experienced in the capital during the winter.
Precipitation in Murcia is scarce, with less than 200 mm (7.9 inches) registered in the recently terminated hydrological year (October 2004 to September 2005).
Murcia-San Javier Airport (MJV) is located on the edge of the Mar Menor close to the towns of San Javier and Santiago de la Rivera, 45 km southeast of Murcia, about 30 minutes by car. The airport at Alicante is frequently used by travellers to Murcia also.
History
Alicante
Murcia was founded with the name of Medinat Mursiya in A.D. 825 by Abd ar-Rahman II, emir of Al-Andalus. The Arabs, taking advantage of the course of the river Segura, created a complex network of irrigation channels that made the town prosperous and is the predecessor of the modern irrigation system. The Arab traveller Muhammad al-Idrisi described it in the 12th century as populous and strongly fortified. After the fall of the caliphate of Cordova, Murcia passed successively under the rule of Almería, Toledo and Seville. In 1172 it was taken by the Almohades, and from 1223 to 1243 it became the capital of an independent kingdom.
The Castilians, led by King Alfonso X, took it at the end of this period, when large numbers of immigrants from north-eastern Spain and Provence settled in the town; Catalan names are still not uncommon. In 1296, Murcia and its region were transferred to the Kingdom of Aragon, but in 1304, in virtue of the Treaty of Torrellas, it was finally incorporated into Castile.
Murcia flourished in the 18th century, mainly due to the boom of the silk industry. Many of its churches and monuments are from this period.
The town and its surroundings suffered badly from floods in 1651, 1879 and 1907, though the construction of a contention wall or Malecon did much to keep the Segura within its own channel. Murcia is capital of the province of Murcia since 1838, and capital of the autonomous community (which includes only the province) since its creation in 1982.
Sights and Monuments
Kingdom of Aragon
The Cathedral was built between 1394 and 1465 in Castilian Gothic style. Its tower, only completed in 1792, shows a mixture of styles: the first two stories were built in Renaissance style (1521-1546), the third one is Baroque, and the bell pavillion has Rococo and Neoclassical influences. The main façade (1736-1754) is considered a masterpiece of the Spanish Baroque style.
Other noteworthy buildings in the square in front of the Cathedral (Plaza Cardenal Belluga) are the colourful Bishops palace (18th century) and a controversial extension to the town hall, by Rafael Moneo.
The Glorieta, next to the Segura river, has traditionally been the center of the town. This a pleasant landscaped square, built in the 18th-century. The Ayuntamiento (City Hall) is located here.
Pedestrian areas cover most of the old town, centered around Platería and Trapería Streets. Trapería goes from the Cathedral to the Plaza de Santo Domingo, the former market square. Located in Trapería is the Casino, a social club erected in 1847, with a sumptous interior that includes a Moorish-style patio inspired by the Alhambra royal rooms.
Image:Murcia_Ayto.jpg|The Glorieta, with the Town Hall on the left
Image:Murcia_CathedralSquare1.jpg|Plaza Cardenal Belluga (seen from the Cathedral)
Image:Murcia_CathedralSquare.jpg|Cathedral (detail)
Image:Murcia-Pza_Sto_Domingo.jpg|Plaza de Santo Domingo
Festivals
The Holy Week processions in the city of Murcia are famous throughout Spain. Life-sized sculptures by Francisco Salzillo (1707-1783) are taken out of museums and carried around the city in elegant processions full of flowers and, at night, candles. These finely detailed sculptures portray events leading up to and including the crucifixion.
Economy
Murcia serves as a major producer of agricultural products; for example, it is common to find tomatoes, lettuce, and lemons grown in Murcia in European supermarkets.
Education
Murcia has two Universities: a public university, the University of Murcia, founded in 1912, and a Catholic University (Universidad Católica San Antonio de Murcia), founded in 1996.
Image:Murcia_University.jpg|Old University Building
Image:Murcia_UniversityCloister.jpg|Old University (cloister)
People from Murcia
- Ibn Arabi (1065-1240), an Islamic Sufi mystical philosopher.
- Diego de Saavedra Fajardo (1584-1648), a writer and diplomat.
- Francisco Salzillo (1707-1783), a Baroque sculptor.
- José Moñino, conde de Floridablanca (1728-1808), a stateman, minister of King Charles III of Spain.
- Juan de la Cierva (1895-1936), the inventor of the autogyro, a forerunner of the helicopter.
- Francisco Sánchez Bautista (1925-), a poet.
- Julián Romea (1818-1863), a theater actor.
- Alejandro Valverde (1980-), a cyclist.
- Luis León Sánchez Gil (1983-), a cyclist.
- Nicolas Almagro (1985-), a tennis player.
Sport Teams
- Ciudad de Murcia (Spanish Second Division football (soccer) club)
- Real Murcia (Spanish Second Division football (soccer) club)
External links
- [http://www.sip.uiuc.edu/fcampill/murcia.html Murcia, my hometown in Spain] Marcos Campillo's personal page, with several sections and plenty of pictures)
- [http://www.world66.com/europe/spain/murcia/murcia World66 entry]
Related subject links
- [http://www.laopiniondemurcia.es La Opinión] (local newspaper)
- [http://www.laverdad.es La Verdad] (local newspaper)
- [http://www.ucam.edu/index1024.htm Universidad Católica San Antonio]
References
-
Category:Municipalities in Spain
Casino Doda i Virgin pharmacy online slots odywki
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Phosphorescence
On nomme phosphorescence le phénomène observé lorsqu'une matière continue à émettre de la lumière après avoir été éclairée. Le terme signifie approximativement illuminer comme le phosphore. Le phosphore blanc donne en effet de la lumière dans le noir, mais dans cette matière ce sont des réactions d'
|
Philippe d'Orléans (1869-1926)
Louis Philippe Robert d'Orléans, duc d'Orléans, est né en 1869 et décédé en 1926.
Il était l'aîné des fils de Philippe d'Orléans (1838-1894),comte de Paris, et de son épouse et cousine germaine Marie Isabelle d'Orléans (1848-1919).
En 1896 Philippe se maria avec la princesse impériale Marie Dor
|
Christopher Strachey
Christopher Strachey (1916-1975) a introduit l'idée de sémantique dénotationnelle en théorie de la programmation. Son objectif était d'arriver à des méthodes de preuves de programmes par les mêmes moyens qu'il existe des démonstrations mathématiques de l'exactitude d'une solution.
Des considérations d'i
|
Philippe d'Orléans (1838-1894)
Louis Philippe Albert d'Orléans, comte de Paris, est né le 24 août 1838 et décédé le 8 septembre 1894.
Son prénom usuel fut Louis Philippe jusqu'en 1883, puis Philippe à partir de cette année-là.
À sa naissance son grand-père paternel le roi des Français Louis-Philippe Ier le titra légalement comte de Paris, puis en
|
Ve République
La Cinquième République est le régime républicain en vigueur en France depuis le 5 octobre 1958 jusqu'à ce jour (2005); la Cinquième République succède à la Quatrième République instaurée en 1946.
__TOC__
|
Joël Favreau
Guitariste accompagnateur de Georges Brassens ainsi que de Maxime Le Forestier, Joël Favreau chantait parfois une ou deux chansons dans les concerts de ce dernier, et enregistra un album sur sa suggestion. Ses chansons pleines d'esprit étaient souvent très structurées, comme par exemple La souris a peur du chat :
La souris a peur du chat
Mais le chat a peur du chien
Qui lui-même a peur du gosse
Qui a peur de son papa
La chaîne infer
|
France 3 Corse via Stella
Catégorie:Corse
Il s'agit de la première des 13 déclinaisons régionales de France 3. Début des émissions novembre 2004. Langues, francaise et corse. Sous-titrage dans d'autres langues.Infos, débat, vie locale, tourisme, musique, divertissement, films, au programme.
Diffusion: Satellite, Hot-Bird, en numérique clair.
Distribution : ADSL et Read More... |
Carvi
Le carvi est une plante bisannuelle de la famille des Apiacées, cultivée pour ses feuilles et surtout ses graines, utilisées pour leurs qualités aromatiques (comme condiment) et médicinales. C'est une plante proche du fenouil, de l'anis et de l'
|
Livêche
La livèche, ou ache des montagnes, est une plante herbacée de la famille des Apiacées, cultivée pour ses feuilles et ses graines utilisées comme condiments alimentaires.
Nom scientifique : Levisticum officinale Koch, famille des Apiacées.
Nom commun : livèche, ache des montagnes, lévistique officinale, céleri perpétuel, angélique de montagne, herbe à Maggi. de : Liebstöckel, Maggikraut, en : lovage, es : apio de
|
JU
JU est un sigle, qui signifie :
- Junge Union
JU est un code, qui signifie :
- Jura, le canton de Suisse, selon la norme ISO 3166-2 (liste des principales subdivisions d'un pays) ; (voir Read More... |
|
