:: wikimiki.org ::

Tähdistö

Tähdistö

Tähdistö on tähtien ryhmä, jossa tähdet muodostavat näennäisesti jonkin kuvion. Orion on yksi esimerkki tähdistöstä eli tähtikuviosta. Tähtikuviot on merkitty tähtikarttaan. Tähdistön tähdillä ei välttämättä tarvitse olla mitään muuta yhteyttä kuin se, että ne sijaitsevat Maasta katsottuna samalla alueella taivaalla. Tähdistön eri tähdet saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan avaruudessa, sillä Maahan näkyy yhtä hyvin kirkas kaukana oleva tähti kuin himmeämpi lähitähti. Poikkeus ovat Otavan keskimmäiset tähdet jotka kuuluvat Otavan liikkuvaan ryhmään. Monet tähdistöt on nimetty jo muinaisina aikoina, mikä näkyy myös niiden nimistä. Tähtien ryhmittely tähdistöiksi ei aikojen saatossa ole ollut mitenkään täsmällisesti määrättyä, vaan eri kulttuureissa on ollut erilaisia joukkoja tähdistöjä. Kuitenkin selvimmät kuviot kuten Orion ja Skorpioni esiintyvät samankaltaisina useimmissa kulttuureissa. Asterismi on tähtien ryhmä, jossa on yhdistetty eri tähdistön tähtiä tai tähdistön osa erotettu omaksi ryhmäkseen. Tunnettuja asterismeja ovat Otava, Orionin vyö, Pegasus-neliö ja Kesäkolmio. Tähdistöt muuttuvat kymmenien- satojen tuhansien vuosien kuluessa tähtien liikkuessa Auringon ohi. Otavan tähtikuvio hajoaa aikojen saatossa. Tähdistöt näkyvät eri tavoin eri leveysasteilla ja eri vuodenaikoina sekä vuorokaudenaikoina. Leveyaste määrää, miten paljon tähtiä voi ylipäätään näkyä. Suomessa ei näy esim Etelän Risti. Orion on talven tähtikuvio. Otava on toisinaan matalalla, toisinaan taivaanlaella eli zeniitissä. Nykyiset tähdistöt (88 kappaletta) on standardoitu vuonna 1929 ja niille on annettu tarkat rajat jotka kuitenkin siirtyvät Maan akselin kiertäessä prekessiossa.

Tähdistöjen historiasta

Tähdistöjä lienee nimetty jo muinaisessa Egyptissä ja Babyloniassa jne. ja aikaisemminkin. Pohjoisella pallonpuoliskolla käytetään kreikkalaisilta peräisin olevia tähdistöjen nimiä, jotka säilöi Claudius Ptolemaios, tähtitieteilijä, joka eli alaksandriassa, Egyptissä. Näissä tähdistöissä olivat mukana eläinradan merkit. Renessanssiaikana tähtiluetteloijat Johann Bayer ja John Flamsteed antoivat tähdille nimet. Juuri ennen Bayeriä tähdistöjä loivat 1500-luvun lopussa Pieter Dirkszoon Keyser ja Frederick de Houtman. 1700-luvun puolivälin tienoilla ranskalainen tähtitieteilijä Lacaille nimesi monia eteläisen tähtitaivaan tähdistöjä ja hajotti Argo-laivan tähdistön osiin. 1930 ranskalainen Eugene Delporte antoi tähdistöille tarkat rajat jotka merkitään eepokin 1875,0 mukaan. Eepokki on ajankohta. Sillä on tähtitieteessä merkitystä, koska Maan akseli kiertyy aikojen kuluessa. Tämä aiheuttaa tähdistöjen rajaseuduilla olevien tähtien hitaan liukumisen tähdistöstä toiseen.

Tähdistöjen ja tähtien nimistä

Tähdistöillä on latinalaiset nimet kansainvälistä käyttöä varten. Esimerkiksi Otava kuuluu suurempaan Ison karhun tähtikuvioon, jota kutsutaan latinaksi nimellä Ursa Major. Ursa Majorista käytetään genetiivimuotoa Ursae Majoris. Esim. eräs Otavan tähti on Alfa Ursae Majoris eli lyhennettynä α UMa. Alfa on kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen kirjain. Ursa Major on joskus lyhennetty myös nelikirjaimisesti UMaj, näitä nelikirjaimisia lyhenteitä ei nykyään enää käytetä. Tähdistä voidaan käyttää Flamsteedin numeroita (esim 16 Cygni) tai vaikkapa muuttujanimiä (esim RR Lyrae).

Luettelo tähdistöistä

Standardiin kuulumattomia, mutta tunnettuja asterismeja

- Otava
- Pieni Otava -
- Seulaset
- Väinämöisen viikate
- Leijonan sirppi
- Teepannu Jousimiehessä
- Vesimies Vesimiehen Uurna
- Pegasus-neliö Pegasus ja Andromedan alfa
- Kesäkolmio Vega, Deneb ja Altair
- Talvikolmio Betelgeuse, Sirius ja Procyon Asterismit ovat monesti helposti tunnistettavia johtotähtikuvioita, joiden avulla voi opetella tähtitaivasta tähtikartan kanssa tarkemmin tuntemaan. Esimerkiksi Kesäkolmio ja Pegasus-neliö löytyvät helposti ja auttavat muun taivaan hahmottamisessa. Jotkut muinaiset asterismit, kuten Bereniken hiukset, Argon-laivan osat ja Käärme ovat nykyään tähdistöjä.

Tähdistöjen latinankieliset nimet

Huomautuksia tähdistöjen latinankielisitä nimistä

Corona Australis:ta kutsutaan joskus nimellä Corona Austrina (genetiivi: Coronae Austrinae). Käärme (tähdistö) (Serpens) jaetaan tähtikuvioihin Käärmeen häntä (Serpens Cauda) ja Käärmeen pää (Serpens Caput), joita Käärmeenkantaja (Ophiuchus) erottaa toisistaan. Joidenkin lähteiden mukaan Kirahvi (Camelopardalis), Kyyhkynen (Columba),ja Yksisarvinen (Monoceros) ovat Petrus Plancius-nimisen tutkijan 1600-luvulla nimeämiä.

Ptolemaioksen tuntemat 48 tähdistöä

- Andromeda
- Aquarius (Vesimies)
- Aquila (Kotka)
- Ara (Alttari)
- Argo Navis (Argo-laiva, nyt jo hejotettu tähdistö, ei enää käytössä)
- Aries (Oinas)
- Auriga (Ajomies)
- Boötes (Karhunvartija)
- Cancer (Krapu)
- Canis Major (Iso koira)
- Canis Minor (Pieni koira)
- Capricornus (Kauris)
- Cassiopeia (Kassiopeia)
- Centaurus (Kantauri)
- Cepheus (Kefeus)
- Cetus (Valas)
- Corona Australis (Pohjan kruunu)
- Corona Borealis (Etelän kruunu)
- Corvus (Korppi)
- Crater (Malja)
- Cygnus (Jousen)
- Delphinus (Delfiini)
- Draco (Lohikäärme)
- Equuleus (Pieni hevonen)
- Eridanus (Virta)
- Gemini (Kaksoset)
- Hercules (Herkules)
- Hydra (Vesikäärme)
- Leo Lepus (Ehkä vanha, käytöstä poistunut tähtikuvio.)
- Libra (Vaaka)
- Lupus (Susi)
- Lyra (Lyyra)
- Ophiuchus (Käärmeenkantaja)
- Orion
- Pegasus
- Perseus
- Pisces (Kalat)
- Piscis Austrinus (Etelän kala)
- Sagitta (Nuoli)
- Sagittarius (Jousimies)
- Scorpius (Skorpioni)
- Serpens (Käärme)
- Taurus (Härkä)
- Triangulum (Kolmio)
- Ursa Major (Iso karhu)
- Ursa Minor (Pieni karhu)
- Virgo (Neitsyt)

Vanhoja, käytöstä poistuneita tähtikuvioita

Ptolamaioksen vanha Argo-laiva (Argo Navis) ei enää ole olemassa, se on jaettu Kölin (Carina), Peräkeulan (Puppis) ja Purjeen (Vela) tähtikuvioihin. Tunnetuin muista vanhoista tähdistöistä on Quadrans Muralis (joka on nyt Käärmeenkantajan osa Boötes) jonka mukaan Kvadrantidien meteorisade nimettiin. Muita vanhoja tähdistöjä, joita ei nykyään enää käytetä:
- Antinous
- Apis
- Cerberus
- Custos Messium
- Felis
- Frederici Honores
- Gallus
- Globus Aerostaticus
- Jordanus
- Lochium Funis
- Machina Electrica
- Malus
- Mons Maenalus
- Musca Borealis
- Noctua
- Officina Typographica
- Phoenicopterus
- Polophylax
- Psalterium Georgii
- Quadrans Muralis
- Ramus Pomifer
- Robur Carolinum
- Sceptrum Brandenburgicum
- Sceptrum et Manus Iustitiae
- Solarium
- Tarandus vel Rangifer
- Taurus Poniatovii
- Telescopium Herschelii
- Testudo
- Tigris
- Triangulum Minor
- Turdus Solitarius
- Vespa

Linkkejä

- [http://www.ursa.fi/extra/kosmos/t/tahdisto.html Tähdistöt ja niiden latinan- ja suomenkieliset nimet ja lyhenteet]

Katso myös

- Tähtien nimet
- Bayerin nimi
- Flamsteedin numero
- Luettelo tähdistöistä pinta-alan mukaan
- Tähdistöjen latinankieliset nimet Luokka:Tähdistöt Luokka:Tähtitiede ko:별자리 ja:星座 th:กลุ่มดาว

Tähti

tähdistön alueelta, jonka suunnalla sijaitsee Linnunradan keskus.]] Tähti on painovoiman koossa pitämä kaasupallo, jonka jossain kehitysvaiheessa tapahtuu ydinfuusiota. Useimmat tähdet loistavat kirkasta valoa. Yleensä tähtien ytimissä tapahtuu vedyn fuusiota, joskus myös raskaampien alkuaineiden kuten heliumin tai hiilen tai piin fuusiota. Tähtien ydin on tuhansia kertoja vettä tiheämpää ja siellä vallitsee miljoonien kelvinien lämpötila. Lähes kaikki aine on ionisoitunutta, eli atomin ytymiä ja elektroneja on erillään. Merkittävä ionisoitumine alkaa noin 10000 kelvinissä. Tähdet syntyvät tähtienvälisestä pilvestä kutistumalla. Tähtienvälinen aihe koostuu kaasusta lähinnä vedystä ja heliumista sekä pölystä. Usein samalla alueella syntyy paljon tähtiä, joista osa muodostaa kaksin- tai useampikertaisia tähtiä. Monien tähtien ympärille muodostuu planeettoja. Ruskeat kääpiöt ovat tähtiä, joissa on tapahtunut deuteriumin eli raskaan vedyn fuusiota, mutta lämpötila ei ole noussut riittävän korkeaksi tavallisen vedyn fuusion käynnistämiseksi. Tähdet muodostavat tähtijoukkoja ja galakseja. Tähtijoukossa voi olla tuhansia ja galaksissa satoja miljardeja tähtiä. Eräiden arvioiden mukaan koko tunnetussa maailmankaikkeudessa on noin 70 sekstiljoonaa tähteä (7 x 10²²). Tähden ydinreaktioissaan tuottama suuri määrä energiaa vapautuu tähdestä säteilynä, niin näkyvänä valona kuin lämpö- ja hiukkassäteilynäkin. Tähdet ovat siis omaa valoa lähettäviä taivaankappaleita, toisin kuin planeetat ja muut taivaankappaleet, jotka heijastavat tähtien lähettämää valoa takaisin avaruuteen. Ydinreaktioissa syntyy energian ohella uusia alkuaineita rautaan asti. Sitä raskaampien aineiden muodostuminen vaatii enemmän energiaa kuin reaktio tuottaa. Rautaa raskaammiksi atomiytimet voivat kasvaa sieppaamalla neutroneita. Myöhemmin neutroni voi muuttua protoniksi esimerkiksi betahajoamisessa. Heliumia raskaammat alkuaineet ovat syntyneet lähes yksinomaan tähdissä. Ydinreaktioiden lakattua tähdestä jää jäljelle kompakti tähti eli valkoinen kääpiö, neutronitähti tai musta aukko. Raskailla tähdillä loppukehitys on raju supernovaräjähdys. Maata lähin tähti on Aurinko. Seuraavaksi lähin tähti, Proxima Centauri, sijaitsee yli 250 000 kertaa kauempana. Tähtien suhteelliset etäisyydet ovat tavallisesti hyvin suuria. Useimmat tähdet näkyvät pistemäisinä tehokkaimmillakin kaukoputkilla. Joissakin vanhoissa teoksissa tähteä kutsutaan kiintotähdeksi, planeettaa kiertotähdeksi ja komeettaa pyrstötähdeksi; näitä vääriä mielikuvia antavia nimityksiä ei enää käytetä tieteellisissä yhteyksissä.

Luokittelu

Tähdet luokitellaan spektriluokan mukaan. Yleisimmät luokat ovat O, B, A, F, G, K ja M, jossa O on erittäin suuri ja kirkas ja M on juuri niin massiivinen, että vedyn fuusio voi vielä käynnistyä. Jokaisella kirjaimella on kymmenen alaluokkaa. Oma Aurinkomme on G2-tyypin tähti, joka on varsin lähellä havaittujen ääripäiden keskikohtaa.

Kehitys

Tähti käy miljoonien tai miljardien vuosien aikana läpi eri kehitysvaiheita säteillen valoa ja lämpöä ja lopulta tuhoutuen. Kehityskaari on liian hidas, jotta voisimme tutkia sitä yhdellä tähdellä; sen sijaan on tarkasteltava useita tähtiä kehityksensä eri vaiheissa. Myös tietokonesimulaatioilla on mahdollista jäljitellä tähtien rakennetta ja sitä kautta kehitystä. Kehityskaaresta voidaan erottaa kolme vaihetta, joissa kehityksen etenemisnopeus vaihtelee: ydinaikaskaala on se aika, jonka tähti viettää niin sanotussa pääsarjassa säteillen energia, jota se vapauttaa ydinreaktioissa. Terminen aikaskaala tarkoittaa tähden energiantuotannon loppumisesta säteilyn loppumiseen kuluvaa aikaa, kun tähden keskustasta lähtenyt säteilykin ehtii pinnalle. Dynaaminen aikaskaala määrittää tähden luhistumisajan, kun säteilyn ja samalla ulospäin suuntautuneen paineen loputtua kaikki materia aloittaa vapaan putoamisen kohti tähden keskustaa.

Syntymä

Dynaaminen aikaskaala Tähtiä syntyy jättiläismäisissä tähtienvälisissä molekyylipilvissä, jotka ovat ympäristöään huomattavasti tiheämpiä. Galaksin sisällä tähtienvälinen avaruus sisältää tavallisesti 0,1–1 kaasuhiukkasta (atomia, isompaa hiukkasta) kuutiosenttimetriä kohden, kun tiheys pienen ja hyvin tiheän pimeän sumun, globulin sisällä voi olla useita miljoonia hiukkasta kuutiosenttimetrissä. Jättiläismolekyylipilven koko on 50–300 valovuotta ja massa 100 000–10 miljoonaa Auringon massaa. Massa riittää siten kokonaisen tähtijoukon syntymiseen samalla kertaa. Kiertäessään Linnunradan ympäri molekyylipilvet saattavat törmätä toisiinsa, kulkea tiheiden spiraalihaarojen läpi tai joutua supernovan šokkiaallon läpäisemäksi. Galaksien törmätessä toisiinsa niiden tähtienväliset pilvet sekoittuvat toisiinsa. Jokin näistä tekijöistä saattaa aloittaa molekyylipilven tiivistymisen oman painovoimansa vaikutuksesta. Esim supernovaräjähdyksen aikaansaama kuuma kaasukupla puristaa molekyylipilven osasia kokoon globuleiksi, joiden sisälle synty tähtiä. Vähitellen kaasupilvi hajaantuu yhä pienempiin erillisiin osiin, jotka samoin jatkavat tiivistymistä. Kokoon kerääntyvä kaasu alkaa lämmetä, koska kaasun potentiaalienergiaa vapautuu. Lopulta pilven keskelle syntyy pyörivä kaasupallo, prototähti, jonka lämpötila ei ole kuitenkaan vielä noussut riittävän korkeaksi fuusioreaktion aikaansaamiseksi. Prototähtivaihe on sitä ympäröivän tiheän kaasu- ja pölykiekon peittämä, jolloin se on havaittavissa vain siluettina sijaitessaan esimerkiksi kirkaan emissiosumun edessä, kuten Orionin suuressa kaasusumussa. Orionin suuressa kaasusumussa Mikäli prototähden massa on yli 0,1 Auringon massaa, sen ytimen lämpötila saavuttaa lopulta 10 miljoonan kelvinasteen rajan, jolloin vety alkaa fuusioitua heliumiksi. Tähti alkaa tuottaa suuria määriä säteilyä, jonka paine saa aikaan hydrostaattisen tasapainon, jolloin tähden romahtaminen painovoiman vaikutuksesta lakkaa. Vastasyntynyt tähti on saavuttanut vakaan tilan. Mikäli prototähden massa jää alle 0,1 Auringon massan, se alkaa vähitellen jäähtyä ennen kuin on saavuttanut kriittisen lämpötilan ja muuttuu ruskeaksi kääpiöksi tai tähteä kiertäväksi kaasuplaneetaksi. Kaasupilven luhistuminen prototähdeksi kestää tavallisesti vain muutamia satoja vuosia, mutta prototähdestä pääsarjaan kehittyminen vie tähden koosta riippuen muutamia kymmeniä tai satoja tuhansia vuosia suurimassaisilta tähdiltä ja jopa satoja miljoonia huomattavasti Aurinkoa kevyemmiltä tähdiltä. Vähitellen tähtituuli saa aikaan ympäröivän tähtienvälisen aineen kaikkoamisen ja mahdollisesti myös hehkumisen, jolloin tähti tulee näkyville myös Maasta katsottuna. Tunnettuja tällaisia tähtiä ovat T Tauri -tähdet, jotka sisältävät yhä runsaasti litiumia lämpötilan ollessa riittämätön sen hajottamiseen. Niiden lähellä on usein pieniä sumuja, joita kutsutaan Herbig-Haro-kohteiksi. T tauri-tähtiä kutsutaan sumumuuttujoksi, koska ne ovat yteydessä tähtienvälsiin sumumaisiin kaasu- ja pölypilviin. Koska tähtienvälisen kaasupilven massa riittää usein useamman kuin yhden tähden raaka-aineeksi, esiintyvät nuoret tähdet usein avoimissa tähtijoukoissa. Esimerkiksi Plejadit ovat ryhmä kuumia sinisiä tähtiä, joiden seassa on yhä havaittavissa voimakkaan tähtituulen riepottelemia haituvia aiemmin paikalla sijainneesta pilvestä. Suhteellisen lyhyessä ajassa tähdet ylittävät kuitenkin yksi toisensa jälkeen joukon pakonopeuden, ja tähdet ajautuvat erilleen toisistaan. Suurimassaiset tähdet eivät elinaikanaan ehdi kovin kauaksi synnyinsijoiltaan, ja ne muodostavat selkeästi erottuvia OB-assosiaatioita.

Pääsarjavaihe

Pääsarjaksi kutsutaan Hertzsprungin–Russellin kaaviossa sen lävistäjän suuntaista vyöhykettä, jossa valtaosa tähdistä sijaitsee, koska ne viettävät valtaosan kehityskaarestaan siellä. Tänä aikana tähti saa energiansa yksinomaan vedyn fuusiosta ja sen tila pysyy vakaana. Ainoa muutos tapahtuu hyvin hitaasti tähden rakenteessa ja kirkkaudessa, kun ydinreaktiot kasvattavat heliumin suhteellista osuutta tähdessä ja kirkkaus kasvaa muutamia kymmeniä prosentteja. Pääsarjavaihe kestää 15 kertaa Aurinkoa massiivisemmalla tähdellä vain 10 miljoonaa vuotta, Auringolla 10 miljardia vuotta ja neljä kertaa Aurinkoa kevyemmällä tähdellä noin 70 miljardia vuotta. Aurinko on tällä hetkellä pääsarjavaiheensa puolessavälissä, joten sillä on yhä viisi miljardia vuotta aikaa vakaata hiljaiseloa; kirkkauden kasvusta kuitenkin johtuu, että elämä maapallolla alkaa käydä mahdottomaksi jo miljardin vuoden kuluessa valtamerten alkaessa kiehua pois. Yli 1,5 kertaa Aurinkoa massiivisemmat tähdet kuuluvat ylempään pääsarjaan, jossa niiden ytimien lämpötila ylittää 18 miljoonaa astetta sallien energian tuoton suurimmaksi osaksi niin sanotussa hiilisyklissä, jossa hiili, typpi ja happi toimivat palamisreaktion katalyytteina. Hiilisykli on keskittynyt tähden kuumaan ytimeen, jossa syntyvän energiavuon määrä on niin suuri, ettei säteily riitä siirtämään kaikkea energiaa sieltä poispäin. Ytimessä tapahtuukin konvektiovirtauksia sekoittaen samalla ytimen ainetta. Ytimen ulkopuolella on vetykerros, jossa ei tapahdu lainkaan ydinreaktioita pääsarjavaiheen aikana. Massaltaan alle 1,5 kertaa Auringon suuruiset tähdet kuuluvat alempaan pääsarjaan, jossa energiaa tuotetaan niin sanotulla protoni-protoni-ketjulla. Koska ketju ei vaadi niin suurta lämpötilaa kuin hiilisykli, tapahtuvat ydinreaktiot suuremmalla alueella tähden sisuksissa, eikä konvektioita siellä pääse syntymään. Sen sijaan tähden ulko-osien alhaisen lämpötilan seurauksena kaasu on siellä siinä määrin läpinäkymätöntä, että säteily ei enää kykene kuljettamaan kaikkea energiaa ja ulko-osissa tapahtuu siten konvektiota. Tästä seuraa, että ylemmän ja alemman pääsarjan tähtien rakenteet ovat päinvastaiset. Tähdet, joiden massa on 0,08–0,26 Auringon massaa, ovat kauttaaltaan konvektiivisia. Niissä aine sekoittuu koko ajan ja vetyvarasto on käytettävissä kokonaisuudessaan. Tästä seuraa, että vetyvarastojen loppuessa tähti kutistuu rauhallisesti valkoiseksi kääpiöksi. Kaikki kyseisen kokoluokan tähdet ovat yhä niin nuoria, etteivät ne tule vielä kymmeniin miljardeihin vuosiin poistumaan pääsarjasta.

Jättiläisvaihe

Kun ytimen vetyvarasto on palanut loppuun ja muuttunut heliumiksi, alkaa tähti polttaa kuoressa sijaitsevaa vetyä, jolloin ulko-osat alkavat laajentua ja heliumytimen massa kasvaa. Aluksi pintalämpötila laskee, ja tähti muuttuu punaisemmaksi. Lopulta tähden valovoima alkaa kasvaa, ja se kohoaa HR-kaaviossa ylöspäin. Tähti on nyt punainen jättiläinen. Siirtymävaihe jättiläistähdeksi kestää keveillä tähdillä huomattavasti pidempään kuin suurimassaisilla tähdillä. Alle 1,5 kertaa Auringon massaisen tähden ytimessä tiheys kasvaa siihen pisteeseen, että aine degeneroituu. Lämpötila puolestaan kasvaa siellä lopulta sataan miljoonaan asteeseen, jolloin helium alkaa fuusioitua hiileksi kolmialfaprosessissa. Lämpötilan noususta huolimatta degeneroitunut kaasu ei laajene, vaan ainoastaan palamisreaktio kiihtyy. Lämpötilan noustessa edelleen aine ei enää pysy degeneroituneena ja muuttuu ionisoituneeksi ideaalikaasuksi, joka pyrkii nopeasti laajenemaan aiheuttaen räjähdyksen, heliumleimahduksen. Heliumin fuusioitumisen alkamisesta heliumleimahdukseen kuluu vain muutamia sekunteja. Tähden ulko-osat vaimentavat räjähdyksen, ja lopulta tähden rakenne muuttuu vastaamaan uutta tasapainotilaa. Heliumin loppuessa ytimestä tähdessä on kaksi kuorta, joista ulommassa tapahtuu vedyn fuusioituminen ja sisemmässä puolestaan heliumin. Rakenne on epävakaa ja saattaa aiheuttaa aineen sekoittumisen tai osan massasta purkautumiseen avaruuteen. Raskaiden jättiläistähtien ytimessä lämpötila on suurempi ja aine harvempaa, joten degeneroitumista ei tapahdu. Helium alkaa fuusioitumaan ytimessä hiileksi rauhallisesti, kunnes heliumin loputtua ytimen tiivistyminen ja siitä aiheutuva lämpötilan nousu saavat aikaan vuoroin hiilen, hapen ja piin fuusioitumisen raskaammaksi alkuaineeksi aina rautaan asti. Lopulta tähdessä on kerroksittain eri alkuaineita, kevyimmät uloimpana ja raskaimmat ytimessä.

Kuolema

rauta Alle kolmen auringon massaisilla tähdillä ytimen lämpötila ei nouse riittävän korkeaksi hiilen fuusioitumisen alkamiseksi. Lopulta säteilypaine puhaltaa tähden ulko-osat avaruuteen laajenevaksi kaasupilveksi, josta muodostuu planetaarinen sumu. Tähdestä jää jäljelle kuuma ydin, valkoinen kääpiö. Ydinreaktiot ovat lakanneet, joten valkoinen kääpiö tiivistyy ja viilenee vähitellen. Se saavuttaa lopulta tasapainotilan, kun sen aine on kokonaisuudessaan degeneroitunut ja lämpö siirtynyt avaruuteen. Jäljelle on jäänyt musta kääpiö, kuollut tähti, joka voidaan havaita vain sen mahdollisesti muihin taivaankappaleisiin aiheuttaman painovoiman välityksellä. 3–15 Auringon massaisilla tähdillä tapahtuu lopulta heliumleimahduksen kaltainen hiili- tai happileimahdus, joka on paljon voimakkaampi. Tähti räjähtää supernovana, eikä ytimestäkään jää todennäköisesti mitään jäljelle. Yli 15 Auringon massaisilla tähdillä sisimmissä kerroksissa fuusioituminen jatkuu rautaan saakka, jonka jälkeen raskaampien alkuaineiden fuusio ei enää tuota energiaa, kuten ei myöskään raudan hajottaminen fissiossa kevyemmiksi alkuaineiksi. Ydinreaktiot lakkaavat, ja tähti alkaa luhistua kokoon hyvin nopeasti. Luhistumisessa vapautuva energia kasvattaa tähden kerrosten lämpötilaa huomattavasti, ja ulommissa osissa yhä olevat kevyemmät alkuaineet alkavat fuusioitua räjähdysmäisesti. Tähden ulko-osat räjähtävät muutamassa sekunnissa supernovana. Räjähdyskään ei pysty keskeyttämään tähden sisimpien osien nopeaa luhistumista. Tiheyden kasvaessa protonit yhdistyvät elektroneihin ja muodostavat yhä tiiviimmin pakkautuvia neutroneita, jotka alkavat degeneroitua. Mikäli luhistuvan ytimen massa on alle 1,5–2 Auringon massaa, saa degeneroituneiden neutronien aiheuttama degeneraatiopaine aikaan luhistumisen lakkaamisen. Tuloksena syntyy äärimmäisen tiivis neutronitähti. Mikäli massa kuitenkin ylittää edellä mainitun rajan, jota kutsutaan Oppenheimerin–Volkoffin massaksi, ei mikään voi enää estää ytimen luhistumista äärettömän pieneen ja tiheään tilaan, mustaksi aukoksi.

Lähteet

- Karttunen, Donner, Kröger, Oja, Poutanen: Tähtitieteen perusteet, neljäs laitos (2003)

Katso myös

- Luettelo lähimmistä tähdistä Luokka:Tähtitiede Luokka:Tähdet ms:Bintang ko:항성 ja:恒星 simple:Star th:ดาวฤกษ์

Tähtikartta

Tähtikartta on kartta tähtitaivaasta. Tähtikarttaa katsotaan sikäli toisin päin kuin tavallista maantiekarttaa, että sitä pidetään pään päällä (tai kuvitellaan se sinne). Tähtikartassa eri kokoiset pisteet kuvaavat taivaalla näkyviä kohteita, joita ovat aurinkokuntamme planeetat, kaukaisemmat tähdet, galaksit yms. Suurempi piste ei tarkoita sitä, että kohde todella näkyisi suurempana tai se olisi fyysisesti suurempi, vaan kohde on kirkkaampi maasta katsoen. Puhutaan ns. magnitudista. Tähtikarttaan liitetään koordinaatit ja kellonaika, jotka kertovat, missä kohtaa maapalloa tähtitaivas on kartan mukainen. Karttaan merkitään yleensä Tähdistöt viivoin, kuten Orionin tähdistön tähtikuvio. Kartassa voi myös olla muita viivoja, kuten ekliptika, taivaanekvaattori, ja karttatyypistä riippuen myös horisontti.

Linkkejä

- [http://www.ursa.fi/extra/taivaalla/tahtikartta/ Ursan Tähtikartta]
- [http://org.utu.fi/yhd/ursa/astro.cgi Tähtitaivaan tilanne - Turun Ursa] Luokka:Tähtitiede

Orion (tähdistö)

Orion on tähdistö, joka sijaitsee taivaanekvaattorin molemmin puolin Härän, Ison koiran ja Kaksosten välissä. Orionin seitsemän kirkkaintä tähteä muodostavat selkeän tiimalasin muotoisen kuvion, jonka muinaiset kreikkalaiset näkivät metsästäjän hahmona. Orion metsästää härkää ison ja pienen koiransa kanssa. Vanhat egyptiläiset tunsivat Orionin Osiriksena. Suomessa Orionin vyötä on kutsuttu myös nimillä Väinämöisen viikate, Väinämöisen vyö tai Kalevan miekka. Tähdistön kirkkaimpiin tähtiin kuuluvat Rigel (β Orionis, arabiaksi rijl = jalka) ja Betelgeuze (α Orionis, arabiaksi bet-al-dzauza = metsästäjän olkapää). Orionin keskellä samalla suoralla olevaa kolmea kirkasta tähteä (Mintaka, Alnilam [vaihtoehtoisesti Alnitam tai Alnihan] ja Alnitak) kutsutaan Orionin vyöksi. Tähdistön alueella on myös runsaasti syvän taivaan kohteita. Tunnetuin näistä on Orionin suuri kaasusumu M42, jonka voi nähdä jopa paljain silmin Orionin vyön alla olevan kolmen tähden muodostaman jonon keskimmäisen jäsenen ympäriltä heikkona utuna. Toinen tunnettu ja valokuvauksellinen kohde on Hevosenpääsumu IC 434, pimeän sumun muodostama kieleke taka-alan emissiosumun edessä. Lisäksi tähdistön alueelle levittäytyy useita muita himmeitä ja laajoja kaasusumuja.

Orion kansanperinteissä

Orioniin ovat monet kansat yhdistäneet elinkeinonsa. Norjalaiset näkevät siinä kalastajan tai koukun, monet metsästäjäkansat riistaeläimen, eräät brasilian intiaanit maniokin kuivaustelineen. Suomalainen nimitys Väinämöisen viikate tuli ilmeisesti siitä, että tähtikuvio tuli näkyviin taivaalle syyskesällä, jolloin oli heinänteon aika. Kalevan miekaksi nimitetyn Orionin kolmen keskimmäisen tähden on uskottu iskeneen kalevantulia. Sekä Kalevan miekka, että kalevantulet nimittäin ilmaantuivat taivaalle vasta öiden pimettyä. kalevantuli Luokka:Tähdistöt ko:오리온자리 ja:オリオン座 th:กลุ่มดาวนายพราน

Skorpioni (tähdistö)

:Skorpioni on myös horoskooppimerkki. horoskooppimerkki Skorpioni (latinaksi Scorpius, genetiivi Scorpii, lyhenne Sco, tunnus 20px ) on eläinradan tähdistö eteläisellä tähtitaivaalla. Skorpionin kautta kautta kulkee Linnunrata. Siksi siinä on runsaasti syvän taivaan kohteita eli tähtijoukkoja ja tähtisumuja. Tähdistö todella muistuttaa skorpionia pistimineen. Tähdistön kirkkain tähti on punainen Antares. Skorpioni näkyy varsin huonosti Suomessa, sillä maassamme on kesä silloin, kun tähdistö on korkeimmillaan etelässä keskiyöllä. Antares näkyy joskus horisontissa Etelä-Suomessa.

Numerotietoja Skorpionista

- näkyy leveyksillä +40° -- −90°
- rektaskensio 17 h
- deklinaatio −40°
- ala 497 neliöastetta, 33:s suurin tähdistö

Joitain Skorpionin tähtiä

Antares, Alfa (α) Scorpii, on miljardin kilometrin kokoinen punainen jättiläinen ja 9000 kertaa Aurinkoa kirkkaampi. Se sijaitsee noin 500 valovuoden päässä. Auringon paikalla se nielaisisi Maan ja Marsin ratoineen. Beta (β) Scorpii on kaksoistähti, jonka komponenteilla on 13,7 kaarisekunnin väli. Argentiinalainen harrastaja Sebastian Otero huomasi Delta (δ) Scorpiin kirkkauden kasvaneen muutaman kymmenyksen muutama vuosi sitten. Skorpionissa sijaitsee vuoden 2005 "aurinkomaisin" tähti 18 Scorpii. Muita merkittäviä tähtiä ovat δ Sco (Dschubba), θ Sco (Sargas), λ Sco (Shaula), ν Sco (Jabbah), ξ Sco (Grafias), σ Sco (Alniyat), τ Sco (myös Alniyat) ja υ Sco (Lesath). Tähti jota aikoinaan kutsuttiin nimellä γ Sco on nykyään nimetty oikeammin nimelle σ Lib.

Skorpionin tähtisumuja

Skorpioni on rikas tähdistö, jossa on useita Messierin kohteita, kuten pallomainen tähtijoukko M4, Perhosjoukko M6, laaja avonainen tähtijoukko M7 ja pieni pallomainen tähtijoukko M80.

Skorpionin tähdistön tähtiä

Luokka:Tähdistöt ko:전갈자리 ja:さそり座 th:กลุ่มดาวแมงป่อง

Orionin vyö

Orion kansanperinteissä

Kesäkolmio

Kesäkolmio on kesäisellä yötaivaalla näkyvä tähtiasterismi, joka muodostuu Lyyran tähdistön päätähdestä Vegasta, Joutsenen Denebistä ja Kotkan Altairista. Nimensä se on saanut muodostaan ja kesäisestä näkymisajankohdasta. Myös talvitaivaalle on yritetty nimetä vastaavia kuvioita, näistä talvitimantti ja talvineliö tai -suunnikas ovat ehkä tunnetuimmat. Talvineliö muodostuu Orionin tähdistön Rigelistä ja Betelgeuzesta sekä Pienen Koiran Procyonista ja Ison Koiran Siriuksesta. Luokka:Tähtitiede

Standardi

Standardi on jonkin organisaation esittämä määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä. Merkittäviä "virallisia" standardointijärjestöjä ovat kansainvälinen ISO, saksalainen DIN, eurooppalainen CENELEC ja suomalainen SFS. ITU on tietoliikennehallintojen yhteinen standardointielin. Standardeja laativat myös ammatilliset organisaatiot kuten IEEE (Ethernet-lähiverkot ym.) ja vielä vähemmän organisoitunut IETF (Internet). Yritysten välisiä hyvin organisoituja standardointielimiä ovat esimerkiksi ETSI (GSM-verkot, GPRS, UMTS), ECMA ja SAE (autoala) Viime aikoina standardoinnissa merkittävä roolin ovat ottaneet yritysten yhteiset melko epävirallisesti organisoidut konsortiot ja foorumit, esimerkiksi W3C (WWW-teknologiat) ja ATM Forum. Standardien nimitykset vaihtelevat suuresti:
- standardi (ISO)
- normi (DIN)
- suositus (IEEE, ITU)
- kommenttipyyntö (IETF RFC). De facto -standardit ovat kaupallisista syistä levinneitä toteutustapoja. Ne eivät välttämättä ole teknisiltä ratkaisuiltaan parhaita mahdollisia.

Joitakin tärkeitä standardeja ja standardointiorganisaatioita

ISO
- ISO 3103 - vakioitu tapa valmistaa teejuoma aistinvaraisiin kokeisiin
- ISO 3591 - määrittelee sarjan laseja viinin maisteluun
- ISO 8601 - numeerinen ilmaisutapa ajalle ja päivämäärälle
- ISO 9000 - sarja laadunhallintaa käsitteleviä standardeja ja ohjeita
- ISO 14000 - sarja ympäristöasioiden hallintaa käsitteleviä standardeja IETF
- RFC - kokoelma Internet-standardeja IEEE
- IEEE 754, liukulukujen toteuttaminen tietokoneissa
- IEEE 802 -sarja, pakettipohjaisten lähiverkkojen standardit (mm. Ethernet (802.3), WLAN (802.11) ja Token Ring)
- IEEE 1003, POSIX eli Unix-tyyppisten käyttöjärjestelmien standardi
- IEEE 1076, VHDL
- IEEE 1394, FireWire ITU
- E.164 - puhelinnumero
- H.264
- X.509 - varmenne Konsortioita
- Unicode - kaikki maailman kielet kattava merkistöstandardi

Standardien merkityksestä:

Standardit mahdollistavat mm:
- yhteistoiminnan; systeemit ja organisaatiot (tieto, prosessit, valmistus, tuotteet ym.) voidaan liittää toisiinsa. Tämä taas mahdollistaa mm. erikoistumisen.
- alihankinnat yhtenä yhteistoiminnan muotona; tuoteen osat voidaan valmistaa hajautetusti, kun kaikilla on sama yhdistävä standardi käytössä.
- useampaa kuin yhtä valmistajaa voidaan käyttää tuotteen osassa.
- yhteistyökumppaneiden arvioinnin; kun mahdollisella yhteistyökumppanilla on tietty standardi, esim. laadun osalta käytössä, yhteistyökumppania voidaan arvioida ja sen toimintaa, esim. laatua ennakoida
- standardi yhdistää joukkoa toimijoita suuremmaksi, voimakkaammaksi toimijaksi Standardinen merkityksestä esimerkki on valtiollisella tasolla esim. DIN, Deutsche Industrie Normen. Se teki saksalaisista tuotteista yhteensopivia tietyllä tasolla. Globalisaation myötä maailmanlaajuisista standardeista tulee yhä tärkeämpiä. Jos yritys on mukana uuden standardin luonnissa, se saa siitä kilpailuetua. Se voi vaikuttaa standardin lopulliseen sisältöön ja se ymmärtää standardia nopeammin ja syvällisemmin kuin sivusta mukaan tullut yritys.

Aiheesta muualla

- [http://www.iso.org ISO]
- [http://www.ieee.org/ IEEE:n] kotisivu
- [http://info.computer.org/standards/standesc.htm Luettelo] IEEE:n standardeista
- [http://www.sfs.fi SFS] Luokka:Standardit

Prekessio

Prekessio on Maan akselin kallistuman muutos pitkän ajan kuluessa. Maan akseli kiertää kuin vaappuvan hyrrän akseli ympyrämäistä liikettä noin 25 800 vuoden jaksoissa 23,5 asteen levyisessä kartiossa. Prekessio johtuu Auringon ja Kuun vetovoimista litistyneeseen maahan, kun muut taivaankappaleet pyrkivät vetämään Maan litistymää litteämmäksi onnistuen vain muuttamaan Maan akselikallistuman suuntaa. On oletettu, että jos Maalla ei olisi kuuta, maan akseli vaappuisi melko holtittomasti. Prekessioliike aiheuttaa suuria ilmastonmuutoksia ollen eräs jääkausien syy. Maan akseli sattuu nyt osoittamaan lähelle Pohjantähteä. Prekession vaikutuksesta Lyyran päätähti Vega siirtyy Pohjantähden sijasta napatähdeksi vuonna 14000. Pienempää maan akselin vaappumista sanotaan nutaatioksi. Luokka: Tähtitiede

Genetiivi

Genetiivi eli omanto on sijamuoto, joka ilmaisee omistajaa.

Genetiivi eri kielissä

Genetiivi on hyvin yleinen sijamuoto eri kielissä. Perusmerkityksen ohella sillä on yleensä useita eri käyttötarkoituksia.

Suomi

Suomessa genetiivin pääte on yksikössä -n ja monikossa -in, -en, -den, -ten tai -tten. Monikon päätteet ovat usein keskenään vaihtoehtoisia ja eri murrealueilla suositaan eri päätteitä. Esimerkkejä:
- omenan
- omenain
- omenojen
- omenoiden
- omenoitten Suomessa genetiivi ilmaisee hyvin monia eri asioita, joita tärkeimpiä ovat
- omistaja (possessiivinen genetiivi) :Minun koirani on aikamoinen temppuilija.
- toiminnan suorittaja (subjektiivinen genetiivi) :Kirpun purema haava on usein kiusallinen.
- toiminnan esine (objektiivinen genetiivi) :Silmien hierominen ei ole järkevää sipuleita leikattaessa.
- toiminnan kohde; sitä, jolle jotakin tehdään (datiivinen genetiivi) :Hiki laiskan syödessänsä.

Viro

Virossa genetiivillä ei ole varsinaista päätettä yksikössä, vaan sija muodostetaan loppuvokaalin tai vartalomuutosten avulla. Monikossa pääte on -de tai -te. Esimerkkejä:
- pesa 'pesä'
- pesade 'pesien'
- õpetaja 'opettaja'
- õpetajate 'opettajien'

Englanti

Englannissa genetiivin päätteenä on puolilainausmerkki (') ja -s. Esimerkkejä:
- Anne's 'Annen'
- Jack's 'Jackin'.

Kielenhuoltoa

Väärin: Yleisön pyydetään poistumaan salista. Oikein: Yleisöä pyydetään poistumaan salista. ja:属格

Ajokoirat

Ajokoirat on tähdistö, jonka latinankielinen nimi on Canes Venatici ja nimen genetiivi Canum Venaticorum ja lyhenne CVn. Itse tähdistö koostuu lähinnä himmeistä tähdistä, joista kirkkain on muuttuja Cor Caroli eli Kaarlen Sydän. Taivaalla tähdistö sijaitsee Otavan 'kauhan' vastakkaisella puolella kuin Pohjantähti. Ajokoirissa on viisi Messierin kohdetta: Pallomainen joukko M3 sekä galaksit M51 (pyörregalaksi), M64, M94, M106.

Huomattavia piirteitä

Ajokoirat on yksi kolmesta tähdistöstä, Ison koiran ja Pikku koiran lisäksi, jotka esittävät koiria. Tähdistön kirkkain tähti on α CVn, jonka oikea nimi on Cor Caroli Edmund Halleyn nimeämä Englannin Kuninkaan Kaarle I:n mukaan. Sen magnitudi on 2.90. Y CVn, toisinaan myös "La Superba":na tunnettu, on muuttuva tähti jonka magnitudi muuttuu välillä 4.7 - 6.2 158 päivän jaksossa. Se on erittäin punainen tähti.

Huomattavia syväntaivaankohteita

Ajokoirat sisältää viisi Messierin kohdetta, sisältäen viisi galaksia. Yksi huomattavimmista galakseista ajokoirissa on Pyörregalaksi, M51 (NGC 5194 ja NGC 5195), spiraaligalaksi joka on päälipuoli maan suuntaan. Tämä oli ensimmäinen galaksi jonka huomattiin olevan spiraalin muotoinen, jonka huomasi Jaarli Rosse vuonna 1845. M51:n lähellä oleva galaksi on M51:n gravitaatiovoimien revittävänä. Muita Ajokoiran tähdistössä olevia galakseja ovat Auringonkukkagalaksi (M63 tai NGC 5055), Spiraaligalaksi M94 ja Spiraaligalaksi M106, Messier 3 (M3 tai NGC 5272) on pallomainen joukko. Se on 18′ halkaisijaltaan ja magnitudiltaan 6.3, joten sen voi helposti nähdä kiikareilla. Luokka:Tähdistöt ko:사냥개자리 ja:りょうけん座 th:กลุ่มดาวหมาล่าเนื้อ

Alttari (tähdistö)

Alttari (Latinaksi Ara) on himmeä eteläinen tähdistö Kentaurin ja Suden tähdistöjen välissä.

Huomattavia piirteitä

Alttarin kirkkain tähti, β Arae, on näennäiseltä magnitudiltaan 2,9. Sen γ tähti on kaksoistähti hieman etelään β:sta. Ainakin kolmen planeetan uskotaan kiertävän μ Arae:ta, joista yhden uskotaan olevan luonnoltaan kiinteä.

Huomattavia syväntaivaan kohteita

Alttarin luoteiskulma leikkaa Linnunrataa ja sisältää useita avoimia tähtiryhmittymiä ja tähtisumuja. Kirkkain tähtiryhmittymistä, NGC 6397, on 8200:n valovuoden päässä meidän aurinkokunnastamme ja saattaa olla lähin tämän tyyppinen tähtiryhmittymä.

Historia

Tämä tähdistö erotettiin Kentaurin ja Suden samalla kun Kulmaviivoitin luotiin, jonka loi Nicolas Louis de Lacaille vuonna 1790.

Mytologia

Alttari, yleensä ylösalaisin kuvattuna, mutta toisinaan oikein kuvattuna niin että näyttäisi kuin savua nousisi Linnunradalle, tunnistettiin täksi Kentaurin Chironsta (alkuperäiseltä nimeltään tämä oli Ara Centauri). Sitä kutsuttiin toisinaan myös Dionysuksen alttariksi. Koska tähdistö on kuitenkin luotu 1700-luvulla sen yhdistäminen mytologiaan on kuitenkin suorittanut tähdistön luoja ja on täten väärin olettaa että sillä olisi oikeasti mitään tekemistä Kreikan mytologian ja sen aikaisten ihmisten uskomusten kanssa. Luokka:Tähdistöt ko:제단자리 ja:さいだん座 th:กลุ่มดาวแท่นบูชา

Andromeda (tähdistö)

Andromeda (lat. Andromeda, gen. Andromedae) on vanhimpia tähdistöjen nimiä pohjoisella taivaalla. Tähdistö on tunnettu erityisesti sen keskellä olevasta Andromedan galaksista M31, meitä lähinnä olevasta suuresta galaksista, joka on nähtävissä paljain silmin. M31:n seuralaisgalakseja ovat M31 ja M110 (NGC 205), jotka näkyvät kaukoputkella tai isolla kiikarilla. Gamma (γ) Andromedae on kaunis kaksoistähti, toinen komponentti on keltainen, toinen sinertävä. Luokka:Tähdistöt ko:안드로메다자리 ja:アンドロメダ座 th:กลุ่มดาวแอนดรอเมดา

Delfiini (tähdistö)

Delfiini (lat. Delphinus, gen. Delphini) on pieni ja himmeä pohjoisen taivaan tähdistö, joka muistuttaa toisaalta delfiiniä, toisaalta pientä leijaa. Delfiinissä on kaksi kirkkaudeltaan epäsäännöllisesti muuttuvaa tähteä U ja EU Delphini, joiden kirkkauden muutoksia voi seurata kiikarilla. Tähdistössä ei ole kirkkaita tähtiä eikä myöskään merkittäviä syvän taivaan kohteita. Gamma(γ) Delphini on optinen kaksoistähti, jonka tähtien väli on 10 kulmasekuntia. Luokka:Tähdistöt ko:돌고래자리 ja:いるか座 th:กลุ่มดาวโลมา

Eridanus

Eridanus (lat. Eridanus, gen. Eridani) eli virta on pitkä ekvaattorilta syvälle eteläiselle taivaalle ulottuva tähdistö Orionin länsipuolelta alaspäin. Tähdistön on ajateltu kuvaavan Eufratia tai Niiliä. Omikron2 (o2) Eridani on kolmoistähti, jossa on 4 magnitudin kääpiö, 9 magnitudin valkoinen kääpiö ja 11 magnitudin punainen kääpiö. Valkoinen kääpiö on luokassaan ainoa, jonka voi nähdä pienellä kaukoputkella. Epsilon (ε) Eridani on lähimpiä tähtiä (10,8 valovuotta), josta on etsitty merkkejä elämästä. Luokka:tähdistöt ko:에리다누스자리 ja:エリダヌス座 th:กลุ่มดาวแม่น้ำ

Etelän kala

Etelän kala, latinaksi Piscis Austrinus tai Piscis Australis, genetiivimuoto Piscis Austrini, lyhenne PsA on pieni mutta melko merkittävä tähdistö joka näkyy Suomessakin osittain horisontissa, koska tähdistö on noin −30° leveysasteella. Tunnetuin tämän tähdistön tähti on kirkas sinertävänvalkea Fomalhaut eli Alfa Pisces Austrini jonka näennäinen kirkkaus on 1,16. Fomalhautista tämä tähdistö myös tunnetaan. Fomalhautin ympäriltä on löydetty pölyä, jonka olemassaolo saattaa viitata planeettakuntaan, jota ei ole havaittu.

Tietoja Etelän kalasta

- 245 neliöastetta, 60:s pinta-alaltaan

Etelän kalan kirkkaita tähtiä

:Tähtiä nimineen: :
- (24/α PsA) 1.17 Fomalhaut [Formalhaut] or (Os) Piscis Meridiana [Os Piscis Meridionalis] or Os Piscis Notii or Difda al Auwel – kirkas lähitähti, pölykiekko ympärillä :
- : < فم الحوت fum/fam al-ħūt Kalan/valaan suu :
- : < ōs piscis merīdiāna Etelän kalan suu :
- : < الضفدع الأول ađ̧-đ̧ifda^{c^al-´awwal} ensimmäinen sammakko :Tähtiä Bayerin nimillä: :: 17/β PsA 4.29; 22/γ PsA 4.46; 23/δ PsA 4.20; 18/ε PsA 4.18; ζ PsA 6.43; 12/η PsA 5.43; 10/θ PsA 5.02; 9/ι PsA 4.35; 16/λ PsA 5.45; 14/μ PsA 4.50; Pi PsA 5.12; 15/τ PsA 4.94; υ PsA 4.99 :Tähtiä Flamsteedin numeroilla: :: 2 PsA 5.20; 3 PsA 5.41; 5 PsA 6.52; 6 PsA 5.97; 7 PsA 6.10; 8 PsA 5.73; 13 PsA 6.45; 19 PsA 6.12; 21 PsA 5.99 :Muita huomattavia tähtiä: :
- Lacaille 9352 7.34 – nearby :
- TW PsA 6.48 – flare-tähti; lähitähti :
- HD 216770 8.10 – eksoplaneetta Luokka:Tähdistöt ko:남쪽물고기자리 ja:みなみのうお座 th:กลุ่มดาวปลาใต้

Etelän kruunu

Etelän kruunu (Corona Australis tai Corona Austrina, gen. Coronae Austrinae, CrA) on yksi Ptolemaioksen 48:ta tähdistöstä, ja lasketaan myös 88 modernin tähdistön joukkoon. Sen vastinpari on Pohjan kruunu, Corona Borealis. Luokka:Tähdistöt ko:남쪽왕관자리 ja:みなみのかんむり座 th:กลุ่มดาวมงกุฎใต้

Etelän vesikäärme

Etelän vesikäärme (lat Hydrus, Hydri, lyh Hyi) eli "Pieni vesikäärme" on etelässä sijaitseva tähtikuvio. Siinä sijaitsee mm Beta Hydri, jonka arvellaan muistuttavan tulevaisuuden Aurinkoa, tämä tähti on Aurinkoa kirkkaampi ja suurempi. Etelän vesikäärmettä ei saa sekoitata Vesikäärmeeseen. Etelän vesikäärmeen lyhenne ei ole "HyA" koska se ei ole lyhenne tähdistön nimestä Hydrus (vertaa Etelän kolmio TrA) vaan Hyi. HyA sekoittuiksikin Vesikäärmeen lyhenteeseen Hya.

Tietoja Etelän vesikäärmeestä (Hydrus)

- 243 neliöastetta, alaltaan 61:s

Etelän vesikäärmeen kirkkaita tähtiä

Nimettyjä

- α Hyi "Hydruksen pää" 2.86

Bayerin nimillä nimettyjä

- β Hyi 2.82 – nearby; γ Hyi 3.26; δ Hyi 4.08; ε Hyi 4.12; Ζ Hyi 4.83; θ Hyi 5.51; η¹ Hyi 6.77; η² Hyi 4.68; ι Hyi 5.51; κ Hyi 5.99; λ Hyi 5.09; μ Hyi 5.27; Ν Hyi 4.76; π¹ Hyi 5.57; π² Hyi 5.67; σ Hyi 6.15; τ¹ Hyi 6.33; τ² Hyi 6.05 Luokka:Tähdistöt ko:물뱀자리 ja:みずへび座 th:กลุ่มดาวงูไฮดรัส

Harppi (tähdistö)

Harppi (lat. Circinus, Circini, Cir) on eteläisellä tähtitaivaalla sijaitseva hyvin pieni himmeä tähdistö, joka ei näy Suomessa, koska on niin etelässä. Tähdistö on yksi pienimmistä. Tähdistön kirkkain tähti on α Cir eli Alfa Circini. Lähellä ovat Kentaurin tähdistön kirkkaat Alfa ja Beta Centauri. Tähdistön nimesi ranskalainen tähtitieteilijä Nicolas Louis de Lacaille 1700-luvulla.

Tietoja Harpin tähdistöstä

- näkyy leveysasteilla
- deklinaatio −50° -- −60°
- ala 93 neiliöastetta, 85:s suurin 88:sta

Harpin tähdistön tähtiä

:
- Bayerin nimillä: :: α Cir 3.18; β Cir 4.07; γ Cir 4.48; δ Cir 5.04; ε Cir 4.85; ζ Cir 6.09; θ Cir 5.08; η Cir 5.16 Luokka:Tähdistöt ko:컴퍼스자리 ja:コンパス座 th:กลุ่มดาววงเวียน

Herkules (tähdistö)

Herkules (lat. Hercules, gen. Herculis) on iso pohjoisen taivaan tähdistö. Antiikin Kreikan tarujen voimakas sankari Herakles (Herkules) teki monia urotekoja ja palkinnoksi urheudesta Zeus sijoitti hänet taivaalle. Herkuleen kuviossa on pallomaisia tähtijoukkoja, kuten M13 ja M92. Ras Algethi (Alfa (α) Herculis) on hyvin punainen kaksoistähti ja muuttuva tähti. Aurinko liikkuu lähitähtiin nähden Herkuleen kuvion suuntaan. Luokka:Tähdistöt ko:헤르쿨레스자리 ja:ヘルクレス座 th:กลุ่มดาวเฮอร์คิวลีส

Härkä (tähdistö)

:Tämä artikkeli käsittelee tähdistöä nimeltä Härkä. Jos etsit tietoa eläimestä härkä, ks. nauta. Härkä on myös horoskooppimerkki. horoskooppimerkki Härkä (latinaksi Taurus, genetiivi Tauri, lyhenne Tau) on yksi eläinradan tähdistöistä. Sen tunnus on20px. Se sijaitsee Orionin, Kaksosten ja Ajomiehen tähdistöjen lähellä. Tähtikuvio on härän päätä muistuttava muodostelma, jossa kirkkain tähti Aldebaran (α Tauri) on härän silmä. Härän tähdistössä sijaitsevat Seulasten ja Hyadien avoimet tähtijoukot. Hyadit ovat aldebaranin lähellä, muttei Aldebaran itse kuulu Hyadeihin. Härän tähdistössä räjähti vuonna 1054 tähti, supernova, jonka jäänne tunnetaan nykyisin Messierin kohteena M1 nimellä Rapusumu eli Äyriäissumu.

Tietoja Härän tähdistöstä

- näkyy leveysasteilla +90° -- −65°
- deklinaatio 15°
- rektaskensio 4h
- pinta-ala 797 neliöastetta, 17:s suurin

Härän tähdistön tähtiä

Luokka:Tähdistöt ko:황소자리 ja:おうし座 th:กลุ่มดาววัว

Ilmapumppu

Ilmapumppu (lat. Antlia, Antliae, Ant) on pieni himmeä tähdistö eteläisellä taivaanpallolla, muttei kovin syvällä siellä. Lähellä ovat Vesikäärmeen tähdet, Malja ja Kentauri.

Tietoja Ilmapumpun tähdistöstä

- näkyy hyvin leveysasteilla +45° -- −90°
- deklinaatio −30°
- ala 239 neliöastetta, 62:s suurin

Ilmapumpun tähdistön tähtiä

Luokka:Tähdistöt ko:공기펌프자리 ja:ポンプ座 th:กลุ่มดาวเครื่องสูบลม

Ilves (tähdistö)

Ilves (lat. Lynx) on vaikeasti hahmotettava suurehko heikkovaloinen harvatähtinen pohjoistaivaan tähdistö Otavan vasemmalla puolella. Ilveksestä oikealle alas ovat Kaksosten tähdet. Ilveksen tähdistön nimesi Johannes Hevelius 1600-luvulla. ilveksen tähtikuviossa näkyy paljain silmin 32 tähteä, joista kirkkain on Alfa Lyncis, kirkkaudeltaan 3,13. Tähdistössä sijaitsee himmeä pallomainen tähtijoukko NGC 2419, joka on hyvin kaukana, noin 210 000 valovuoden päässä, ja jota Shapley on nimittänyt "galaksienväliseksi kulkuriksi". Elokuussa 2004 tähdistön galaksissa NGC 2683 räjähti supernova, jonka himmenemistä harrastajat saattoivat seurata pienelläkin teleskoopilla muutaman viikon ajan.

Numerotietoja Ilveksen tähdistöstä

- ala 545 neliöastetta, järjestyksessä 28:s suurin

Ilveksen tähdistön tähtiä

:Tähtiä nimineen :
- (31 Lyn) 4.25 Alsciaukat or Mabsuthat :Tähtiä Bayerin nimineen: ::40/α Lyn 3.14, spektri M0III, etäisyys 222 valovuotta :Tähtiä Flamsteedin numeroineen: ::1 Lyn 5.01; 2 Lyn 4.44; 3 Lyn 7.33; 4 Lyn 6.05; 5 Lyn 5.21 kaksoistähti; 6 Lyn 5.86; 7 Lyn 6.45; 8 Lyn 5.94; 11 Lyn 5.87; 12 Lyn 4.86 kolmoistähti; 13 Lyn 5.34; 14 Lyn – kaksois 5.34, 11.1; 15 Lyn 4.35; 16 Lyn 4.90; 17 Lyn 6.64; 18 Lyn 5.20; 19 Lyn – kolmoistähti 5.80, 6.86; 20 Lyn 7.59; 21 Lyn 4.61, spektri A1V, etäisyys 250 vv; 22 Lyn 5.35; 23 Lyn 6.09; 24 Lyn 4.93; 25 Lyn 6.25; 26 Lyn 5.47; 27 Lyn 4.78; 28 Lyn 6.35; 29 Lyn 5.63; 30 Lyn 5.89; 32 Lyn 6.20; 33 Lyn 5.76; 34 Lyn 5.35; 35 Lyn 5.15; 36 Lyn 5.30; 37 Lyn 6.14; 38 Lyn 3.82 kaksoistähti; 41 Lyn 5.40; 42 Lyn 5.28; 43 Lyn 5.61; 44 Lyn 5.09 : Muita tähtiä: SAO 42642 SAO 61254 SAO 61578 SAO 41681 SAO 60328 SAO 26488 SAO 26223 SAO 26819 SAO 41934 SAO 41644 SAO 25731 SAO 41879 SAO 41797 SAO 60257 SAO 42612 SAO 61387 SAO 26618 SAO 41708 SAO 26333 SAO 26732 SAO 42611 SAO 60890 SAO 41893 SAO 26260 SAO 26423 SAO 61288 SAO 26701 SAO 61361 SAO 42851 SAO 42850 Luokka:Tähdistöt ja:やまねこ座

Iso karhu

Iso karhu (latinaksi Ursa Major (UMa), genetiivi Ursae Majoris) on yksi taivaan laajimmista tähdistöistä. Sen naapureita ovat Ajokoirat, Bereniken hiukset, Ilves, Karhunvartija, Kirahvi, Leijona, Lohikäärme ja Pieni leijona. Ison karhun näkyvin osa on seitsemän kirkkaan tähden muodostama kauhaa muistuttava Otava. Otavan tähdet tunnetaan arabialaisperäisillä nimillä ("kauhan" kulhosta kahvaan päin lukien) Dubhe, Merak, Phekda, Megrez, Aliot, Mizar ja Alkaid. Mizarin lähellä on pieni himmeä tähti Alcor, joka tunnetaan nimellä "Silmänkoittaja". Perinteen mukaan ihmisen näköaisti on vielä hyvä, jos hän kykenee erottamaan Silmänkoittajan. Tosin nämä tähdet on kyllä tervesilmäisen ihmisen erittäin helppoa erottaa toisistaan. Muun muassa galaksit M81, M82 ja M101 sijaitsevat Ison karhun tähdistön alueella. Vuonna 1993 galaksissa M81 räjähti supernova, joka nähtiin pienilläkin teleskoopeilla, kun kirkkaus kohosi +11 magnitudiin. M97 eli Pöllösumu puolestaan on kuuluisa planetaarinen sumu. planetaarinen sumu Luokka:Tähdistöt ko:큰곰자리 ja:おおぐま座 th:กลุ่มดาวหมีใหญ่

Iso koira

Iso koira (latinaksi Canis Major (CMa), genetiivi Canis Majoris) sijaitsee Orionin, Yksisarvisen, Jäniksen ja Peräkeulan tähdistöjen lähellä. Ison koiran kirkkain tähti, Sirius (α Canis Majoris) on kirkkain Maahan näkyvä tähti. Syvän taivaan kohteita ei tähdistön alueella ole monia, näistä ehkä huomattavimpana avoin tähtijoukko M41, joka sijaitsee Siriuksesta noin 4 astetta etelään. Ison koiran kirkaimmat tähdet, kaikki nimet alkujaan arabiaa.
- β CMa: Murzim
- γ CMa: Muliphen
- δ CMa: Wezen
- ε CMa: Adhara
- ζ CMa: Furud
- η CMa: Aludra

Tähdet

:Tähtiä nimineen: :
- (9/α CMa) −1.44 Sirius or Koiratähti or Aschere or Canicula – kirkkain tähti; kaksoistähti;lähitähti :
- : < sīrius < σείριοσ Kirkas :
- : < الشعرى aš-ši’rā Sirius :
- : < canīcula Koira :
- (2/β CMa) 1.98 Murzim [Murzam, Mirzim, Mirza] :
- : < ? al-murzim :
- (23/γ CMa) 4.11 Muliphein [Muliphen] or Isis :
- : < محلفين muħlifayn :
- (25/δ CMa) 1.83 Wezen [Alwazn, Wesen, Al Wazor] :
- : < الوزن al-wazn Paino :
- (21/ε CMa) 1.50 Adhara [Adara] :
- : < عذارى ^{c^aðārā} Neidot :
- (1/ζ CMa) 3.02 Furud [Phurud] :
- : < فرد al-furud :
- (31/η CMa) 2.45 Aludra :
- : < العذرة al-^{c^uðrah} neitsyys :Bayerin nimillä: :: 14/θ CMa 4.08; 20/ι CMa 4.36; 13/κ CMa 4.36; λ CMa 4.47; 6/ν¹ CMa 5.71; 7/ν² CMa 3.95; 8/ν³ CMa 4.42; 4/ξ¹ CMa 4.34; 5/ξ² CMa 4.54; 16/ο¹ CMa 3.89; 24/ο² CMa 3.02; 19/π CMa 4.66; 22/σ CMa 3.49; 30/τ CMa 4.37; 28/ω CMa 4.01 :Flamsteedin nimillä: :: 10 CMa 5.23; 11 CMa 5.28; 12 CMa 6.07; 15 CMa 4.82; 17 CMa 5.80; 26 CMa 5.91; 27 CMa 4.42; 29/UW CMa 4.88 Luokka:Tähdistöt ko:큰개자리 ja:おおいぬ座 th:กลุ่มดาวหมาใหญ่

Jousimies

:Jousimies on myös horoskooppimerkki. horoskooppimerkki Jousimies (latinaksi Sagittarius, genetiivi Sagittarii, lyhenne Sgr, merkki 20px ) on eteläinen eläinradan tähdistö. Tämä tähtirikas, laaja eteläisen taivaan tähdistö, näkyy huonosti Suomessa. Linnunradan keskus sijaitsee Jousimiehessä ja on sen alueella leveimmillään, minkä ansiosta tähdistössä on erityisen runsaasti tähtijoukkoja ja kaasusumuja. Jousimiehen kirkkain tähti on Kaus Australis eli Epsilon Sagittarii. Jousimiehestä on löydetty juuri Linnunradan ulkopuolella sijaitseva Jousimiehen kääpiögalaksi. Jousimiestä, Sagittarius, ei saa sotkea Nuolen (Sagitta) pieneen tähtikuvioon, jonka lyhenne on Sag, Jousimiehen Sgr.

Tietoja Jousimiehen tähdistöstä

- Tähdistö näkyy leveysasteilla +55° -- −90°
- Rektaskensio 19 h
- Deklinaatio −25°
- Ala 867 neliöastetta, 15:s suurin tähdistö

Jousimiehen Teepannu

Jousimiehen τ, ζ, σ, φ, λ, ε, δ, η ja γ² muodostavat tunnetun "epävirallisen tähtikuvion", eli asterismin, Teepannun. Tähdet δ Sgr (Kaus Media), ε Sgr (Kaus Australis), ζ Sgr (Ascella), ja φ Sgr muodostevat teepannun säiliön, kansi on λ Sgr (Kaus Borealis):n kohdalla ja γ² (Alnasl) on kaatonokan kärki sekä σ Sgr (Nunki) ja τ Sgr muodostavat kahvan.

Muuta Jousimiehen tähdistä

α Sgr (Rukbat) ei ole suinkaan Jousimiehen kirkkain tähti, sillä se melko himmeä 3,96.

Jousimiehen tähdistön kohteita

Tähdistön alueella sijaitsevat Messierin kohteet M8 (Laguunisumu), M17 (Omegasumu), M18, M20 (Trifidsumu), M21, M22, M23, M24 (Jousimiehen tähtipilvi), M25, M28, M54, M55, M69, M70 ja M75. Linnunradan keskuksen suunnassa sijaitsee radiosäteilijä Sagittarius A jonka sisässä on tiiviimpi Sagittarius A
- (lue: Sagittarius A tähti), musta aukko, jonka ympärillä on kuuma kaasukiekko.

Skorpionin tähtiä

Luokka:Tähdistöt ko:궁수자리 ja:いて座 th:กลุ่มดาวคนยิงธนู

online slots programy london cheap hotel dieta depresja

:: RELATED NEWS ::

Khabarovsk Aviation
ja:ダリアビア航空 Dalavia (en russe : « Дальавиа ») (code AITA : H8 ; code OACI : KHB) est une compagnie aérienne russe, basée à Khabarovsk. Ell