:: wikimiki.org ::
| Talous |
Talous Osa-alueita
- Kansantalous
- Kansantaloustiede
- Koti ja kuluttajat
- Liiketoiminta ja teollisuus
- Talouden historia
- Taloustiede
- Tuotantotalous
Termejä
- kassa
- kirjanpito
- markkinointi
- raha
- tase
- tili
- tuloslaskelma
Luokka:Talous
KansantalousKansantalous tarkoittaa yhteiskunnan talouden kokonaisuutta.
Kansantalouden päätäntäyksiköt
# kotitaloudet, yksityiset ihmiset -> kulutussektori
# yritykset, maatilat -> tuotantosektori
# valtio, kunta, kuntayhtymät -> julkinen sektori
# pankit, luottolaitokset -> pankkisektori
# muut maat -> ulkomaankaupan sektori
Taloutta kuvaavat kiertokulkumallit
Seuraavassa esitellään yksinkertainen kiertokulkumalli, jossa mukana ovat vain kulutussektori ja tuotantosektori.
Kulutussektori
- kotitaloudet ostavat kulutushyödykkeitä
- mistä rahat ostoihin?
- kotitaloudet omistavat tuotannontekijät: työvoiman, luonnonvarat ja pääoman
- vuokraamalla tai myymällä tuotannontekijöitä à tuotannontekijätuloja
Tulojen asettamissa rajoissa kotitaloudet tekevät kulutuspäätöksiä hyötyjä ja kustannuksia vertaamalla.
Tuotantosektori
- yritykset ovat tuotantoyksiköitä
- ostavat tai vuokraavat tuotannontekijöitä
- valmistavat kotitalouksille myytäviä hyödykkeitä
Yritykset tekevät tuotantopäätöksensä myyntitulojen ja tuotantokustannusten perusteella.
Hyödyke- ja tuotannontekijämarkkinat
Markkinoilla (hyödykemarkkinat, tuotannontekijämarkkinat) määräytyvät hinnat kysynnän ja tarjonnan perusteella
- hyödykemarkkinat: kulutushyödykkeiden hinnat, kulutusmenot, myyntitulot
- tuotannontekijämarkkinat: tuotannontekijöiden hinnat, tuotantokustannukset, tulot
Hyödykkeiden (esim. 900 kpl perunoita ja 1000 kpl makkaraa) ja tuotannontekijöiden (esim. 30 työtuntia ja 1 hehtaari maata) sekä toisaalta rahan kiertokulku -> reaalivirta ja rahavirta
Reaalivirta vastaa rahavirtaa -> reaalivirtaa voidaan mitata rahavirralla -> kansantalouden tilinpito.
Luokka:Taloustiede
ko:경제학
ja:経済学
simple:Economics
th:เศรษฐศาสตร์
KansantaloustiedeKansantaloustiede on yhteiskuntatiede, joka tutkii tutkii perinteisen määritelmän mukaan niukkojen ja hyödyllisten resurssien allokointia. Kansantaloustiede tutkii myös varallisuuden syntyä, talouden hallintamekanismeja, hintojen syntyä, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, hyvinvointia ja tulonjakoa, kysyntää ja työttömyyttä, rahajärjestelmää sekä inflaatiota ja ulkomaankauppaa. Kansantaloustiede eroaa yrityksiin keskittyvästä liiketaloustieteestä siinä että kansantaloustieteen mittakaavana on koko talous. 1800-luvun suurimpiin kansantaloustieteilijöihin kuulunut Alfred Marshall aloitti Principles of Economicsinsa näillä sanoilla:
Kansantaloustiede tutkii ihmiskuntaa arkipäiväisissä askareissaan; siinä käsitellään yksilön ja yhteiskunnan käyttäytymisen niitä puolia, jotka liittyvät läheisimmin hyvinvoinnin aineellisten edellytysten saavuttamiseen ja käyttöön. Näin kansantaloustiede tutkii yhtäältä vaurautta ja toisaalta, tärkeämmältä osaltaan, ihmistä
Kansantaloustieteen jaottelu
Yleisimmin taloustieteet jaetaan mikrotalouteen ja makrotalouteen. Edellinen selvittää yksittäisiä lainalaisuuksia ihmisten tai ryhmien käyttäytymisessä, kun taas jälkimmäinen tutkii kansantaloutta kokonaisuutena.
Makrotalousteorian koulukuntia:
- Uusklassinen taloustiede
- Monetarismi
- Itävaltalainen taloustiede
- Keynesiläisyys (nykyään: post-keynesiläisyys)
- Marxismi
Koulukunnista uusklassinen on dominoivassa asemassa maailmalla. Suomessa kansantaloustiedettä voi opiskella vain uusklassisessa muodossa, eikä muunlaiselle tutkimukselle voi saada rahoitusta. Tässä suhteessa kansantaloustieteellinen tutkimus eroaa muista yhteiskuntatieteistä, joissa tutkimus on heterogeenisempää koulukuntien suhteen. Uusklassisen taloustieteen valta-asemasta juontuu myös näkemys taloustieteestä raskaan matemaattisena tieteenä, sekä monet muut taloustieteeseen liitetyt kliseet.
Artikkeleita mikrotalousteoriasta:
- Kysyntä ja tarjonta
- Niukkuus
- Piilokulu eli rikotun ikkunan ongelma
- Markkinahäiriö
Talousteoria
Taloudellinen toiminta on inhimillisten tarpeiden tyydyttämistä. Näitä tarpeita ovat muun muassa:
- fysiologiset tarpeet (ruoka, juoma, lepo)
- turvallisuuden tarpeet (asunto)
- yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
- arvostuksen ja vaikutusvallan tarpeet
- itsensä toteuttamisen tarpeet
Kaikkia tarpeita ei kyetä tyydyttämään ja ihmiset luovat uusia tarpeita sitä mukaa, kun vanhoja tyydytetään. Täten vallitsee voimavarojen niukkuus. Niukkuudella tarkoitetaan tarpeiden ja niiden tyydyttämismahdollisuuksien välistä jännitettä.
Voimavarojen eli resurssien hyödyntämisellä (tuotanto) saadaan tarpeita ja haluja tyydyttäviä hyödykkeitä, kuten aineellisia (autoja, ruisleipää) tai aineettomia (koulutusta, parturipalveluksia). Hyödykkeet voivat tyydyttää tarpeita välittömästi (esim. kulutushyödykkeinä kuten ruisleipä tai henkilöauto) tai välillisesti muiden hyödykkeiden tuottamistarkoituksessa (esim. pääomahyödykkeinä kuten kuorma-auto tai tietokone).
Tuotannossa käytettäviä voimavaroja eli tuotannontekijöitä ovat:
#inhimilliset voimavarat: työvoima ja siihen liittyvä tieto
#tuotetut tuotannontekijät = (reaali)pääoma: rakennukset, koneet, puolivalmisteet jne.
#"maa" eli maaomaisuus ja luonnonvarat: malmi, metsät, vilja jne.
Pääomalla ei yleensä taloustieteessä tarkoita rahaa, vaan reaalipääomaa. Pääoma ei ole välituote, vaan tuotannontekijä. Yleensä kansantalouden kokonaistuotanto (tuotos, hyödykkeiden määrä) lasketaan vuosittain, esim. bruttokansantuotos (BKT) vuonna 2004 on noin 150 mrd euroa. Pääomahyödykkeet (koneet, rakennukset) ovat pitkäkestoisia, ts. niitä voidaan käyttää usean vuoden aikana. Välituotteiden ajatellaan sen sijaan kuluvan loppuun vuoden sisällä eli ne ovat lyhytkestoisia.
Hyödykkeitä lähes rajaton määrä + voimavarojen yhdistäminen usealla tavalla -> valinta
Voimavarojen kohdentamisen ongelma eli allokaatio-ongelma:
#Mitä hyödykkeitä tuotetaan ja kuinka paljon?
#Miten ne tuotetaan, kuka tuottaa ja mitä tuotannontekijöitä käyttäen ja niitä yhdistäen?
#Kenelle tuotetaan?
Taloustiede yleensä jaetaan kansantaloustieteeseen ja liiketaloustieteeseen.
Katso myös
- Taloustieteiden perusta
Luokka:Taloustiede
TuotantotalousTuotantotalous on teollisuusyritysten taloudellista ja tuotannollista toimintaa, erityisesti tuotannonohjausta, logistiikkaa, laadunohjausta ja tuotteita, tarkasteleva oppiaine. Alaa opiskelleet sijoittuvat työelämässä tyypillisesti teollisuusyritysten johtotehtäviin.
Tuotantotalouden yliopistotasoista koulutusta annetaan Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä, Tampereen ja Lappeenrannan teknillisissä yliopistoissa sekä Oulun että Vaasan yliopistoissa.
Tuotantotalouden insinööriksi voi opiskella ammattikorkeakoulutasolla Leppävaaran EVTEK:issä.
Linkkejä
- Oulun yliopisto, Tuotantotalouden osasto: http://www.tuta.oulu.fi/
- TKK:n (Otaniemen) tuotantotalous: http://www.tuta.hut.fi/
- Lappeenrannan tuotantotalous: http://www.lut.fi/tuta/
- Tampereen teknillinen yliopisto: http://www.tut.fi/
- Satakunnan Ammattikorkeakoulu: http://www.samk.fi/
Luokka:Tekniikka
KirjanpitoKirjanpito on tietojärjestelmä, jossa ylläpidetään tietoa yrityksen tai yhteisön taloudellisesta toiminnasta ja tilasta aina yksittäisen liiketapahtuman tarkkuudella.
Kirjanpito voi olla kokonaan manuaalista, mutta nykyään se yleensä toteutetaan osittain tai kokonaan koneellisesti. Kirjanpidosta tuotetaan lakisääteisiä ja muita raportteja yrityksen tai yhteisön omaan sekä sen sidosryhmien tarpeisiin. Kirjanpidolla tarkoitetaan myös tapahtumien kirjaamista kirjanpitoon ja muita siihen liittyviä toimintoja. Eräs kirjanpidon tärkeistä tehtävistä on yksityisten ja yrityksen varojen erillään pitäminen.
Kirjanpitovelvollisuudesta on säädetty kirjanpitolaissa. Sen mukaan:
- kaikki liike- tai ammattitoimintaa harjoittavat ovat kirjanpitovelvollisia
- kirjanpitovelvollisen on pidettävä kahdenkertaista kirjanpitoa, paitsi ammatinharjoittajan (jonka tilikausi on kalenterivuosi)
- normaali tilikausi on 12 kuukautta, mutta aloitettaessa tai lopetettaessa taikka tilinpäätöksen ajankohtaa muutettaessa tilikausi saa olla tätä lyhyempi tai pitempi, kuitenkin enintään 18 kuukautta. Tilikausi saa siis olla kuinka lyhyt tahansa.
Kirjaamisperiaatteita
- Menon kirjaamisperusteena on tuotannontekijän vastaanottaminen ja tulon kirjaamisperusteena suoritteen luovuttaminen
- Esim. jos myyjä luovuttaa myymänsä tuotteen tänään, kirjataan tapahtuma per Myyntisaamiset an Myynti
- Esim. kun asiakas lopulta maksaa velkansa, kirjataan saapunut rahasumma per Pankki an Myyntisaamiset (Myyntisaamiset-tili nollautuu)
- Liiketapahtumat on kirjattava aikajärjestyksessä (reskontra) ja asiajärjestyksessä (pääkirjanpito)
- Kirjanpitoaineiston tulee olla aina selväkielisessä kirjallisessa muodossa
Kahdenkertainen kirjanpito on kahden taloudellisen asian muistiinmerkitsemistä:
#. Mihin rahaa on käytetty?
#. Mistä raha on peräisin?
Nuo kaksi asiaa ovat luonnollisesti aina yhtä suuret. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa jokaisella tilillä on kaksi "puolta", debet ja kredit. Debet-puolelle kirjataan kaikki rahan käyttö ja Kredit-puolelle rahan lähde, poikkeuksetta. Taseessa omaisuustileillä on kirjattuna pitkävaikutteiset menot, vielä myymätön vaihto-omaisuus sekä rahoitusomaisuus. Pääomatileillä, taseen Kredit-puolella on kirjattuna rahan lähteinä velat omistajille eli oma pääoma sekä velat ulkopuolisille ja lisäksi tilikauden voitto.
Konsernitilinpäätös
Kirjanpitolain kuudennessa luvussa on säädetty konsernien velvollisuudesta laatia konsolidoitu tilinpäätös, josta ilmenee koko konsernin yhteinen tulos. Esimerkiksi suomalaiset osakeyhtiöt julkistavat tilinpäätöksensä paitsi emoyhtiön, myös koko konsernin osalta.
Konsernitilinpäätöksen laatimisperiaatteet poikkeavat tavallisen tilinpäätöksen laatimisperiaatteista. Siinä eliminoidaan mm. saman konsernin yritysten väliset liiketapahtumat. Vuoden 2005 alusta pörssiyrityksissä otetaan käyttöön konsernitilinpäätöksen yhtenäistetyt kansainväliset laadintasäännöt, ns. IFRS.
Katso myös:
- Hyvä kirjanpitotapa
- Osakeyhtiö
- Kauppaoikeus
- [http://finlex1.edita.fi/dynaweb/ajantasa/flexsd/sd/@Generic__BookTextView/278328;nh=1;hf=0;lang=fi?DwebQuery=Kirjanpitolaki+30.12.1997%2F1336#1 Kirjanpitolaki]
Luokka:Kirjanpito
ja:会計
Raha
Raha on vaihdon välineenä käytetty hyödyke. Sen voi vaihtaa muihin hyödykkeisiin. Raha on arvon mitta ja kirjanpidon yksikkö. Raha itsessään on niin sanottu niukka hyödyke.
Historia ja tulevaisuus
Vaihtotaloudesta päästiin markkinatalouteen, kun esineitä ei enää tarvinnut vaihtaa suoraan toisiin esineisiin. Sen sijaan esineitä vaihdetiin rahaan ja rahaa taas muihin esineisiin.
Alun perin rahana on käytetty kaikkea arvometalleista oravannahkoihin. Nykyisin rahan arvo on täysin sopimusvaltaista, ja konkreettisena rahana käytetään valtion viralliseksi määrittämiä, vaikeasti väärennettäviä seteleitä ja kolikoita. Suurin osa euro-valutaankin varannoista on olemassa vain lukuina pankkien kirjanpidoissa. Raha onkin yhä etenevissä määrin siirtymässä pelkästään sähköiseen muotoon.
Rahan merkitys
Rahalla on dualistinen tarkoitus. Toisaalta se on vaihdon väline, toisaalta sitä käytetään arvon mittaamiseen. Taloustieteen keskeisissä teorioissa raha ja hintamekanismi nähdään keskeisenä talouden suunnannäyttäjänä, jonka ohjaamina vapaat markkinat säätelevät tuotteiden ja palveluiden (sekä myös itse rahan) kysyntää ja tarjontaa oikeaan suuntaan. Suunnitelmatalouksissa rahan merkitys on ollut pienempi kuin markkinatalouksissa.
Omaa rahaa on pidetty keskeisenä kansallisvaltion luomisen projekteissa. Suomessa autonominen suuriruhtinaskunta otti jo 1860-luvulla käyttöön markan. Oman rahan tuottaminen on tunnusomaista esimerkiksi itsenäistyville valtioille siinä kuin lipun ja kansallislaulunkin käyttöönotto.
Usein myös ajatellaan, että rahasta on tullut liian merkityksellinen asia - suoranaisesti Jumala, tai paremminin epäjumala, joillekin ihmisille. Esimerkiksi Paavali on kirjoittanut, että "rahanhimo on kaiken pahan alku ja juuri". Apostolinkaan kritiiki ei tällöin kohdistu rahaan sinänsä.
Yhteisvaluutat
Euroopan unionin sisällä on euroalue, johon suurin osa jäsenmaista kuuluu. Yhteinen valutta euro on korvannut toistakymmentä kansallista valuuttaa vuoden 1999 alusta. Rahaliiton ulkopuolelle ovat jääneet Britannia, Ruotsi ja Tanska.
Yhteisrahoja on suunniteltu lisäksi ainakin Pohjois-Amerikkaan ja Afrikkaan kauppaliittojen yhteyteen. Globaalista rahastakin on puhuttu.
Yksityinen raha
Suurimmassa osassa maailmaa yksityinen raha on kiellettyä. Esimerkiksi Australiassa vuoden 1910 setelilaki käytännössä kielsi kovalla verotuksella yksityiset rahat. Lähes kaikissa muissa maapallon maissa on samanlaisia lakeja. Isossa-Britanniassa ei valtiolla ole yksinoikeutta painaa rahaa ja siksi mm. Skotlannilla on oma puntansa ja maassa monia pienempiä yhteisöjä, jotka käyttävät omaa rahaansa.
Mielenkiintoinen esimerkki rahan sopimusvaltaisesta luonteesta on New Yorkissa, Ithacassa käyttöönotettu Ithacan Hours-raha, joka on täysin yksityinen. Se on Ithacan asukkaiden keskenään kontrolloima ja järjestämä ja kelpaa jo kyseisellä alueella laajasti maksuvälineenä. Raha esiteltiin PBS-kanavalla pitkässä ohjelmassa ja jopa Kiinan keskuspankin pääjohtaja on osoittanut kiinnostustaan kyseiseen maksuvälineeseen.
Paikallisvaluutat
Kuuluisin paikallisen, lokaalin, rahan kokeilu tapahtui 1930-luvulla Itävallassa. Pula-ajan kirvoittama kokeilu edisti paikallisrahan kiertoa soveltamalla negatiivista korkoa. Lopulta Itävallan keskuspankki kielsi paikalliseksi menestykseksi osoittautuneen kokeilun.
Paikallisia valuuttoja on 1900-luvun lopulla laskettu liikkeelle muun muassa Meksikossa. Monesti kysymys on ylikansallisten talousinstituutioiden kritiikistä ja valuuttakriisit ovat antaneet vauhtia kokeiluihin. Rahan spekulatiivinen luonne on pyritty minimoimaan ja korostamaan sen vaihdonvälinetehtävää. Tietotekniikan kehitys on helpottanut lokaalirahojen käyttöä, ja nämäkin rahat ovat nyttemmin monesti merkkejä tietokoneen ruuduilla, verkoissa ja muisteissa. Paikallisiin rahaprojekteihin viranomaiset eivät yleensä ole puuttuneet.
Rahan talousteorioita
Makrotalousteoreettisilla koulukunnilla on kaksi näkökulmaa rahaan:
#Rahan kvantiteettiteoria eli rahan määrä
#Rahan hintateoria eli rahan hinta
Rahan arvo voi määräytyä eri tavoin:
#monetarismi
#Bretton woods -instituutio
#Arvometalliin kytketty kurssi
#Toiseen valuuttaan kytketty kurssi
#Valuuttakoriin kytketty kurssi
Luokka:Raha
ko:돈
ja:貨幣
simple:Money
Luokka:TalousTalouteen liittyviä artikkeleja.
Luokka:Yhteiskunta Đuro DeželićĐuro Deželić (Ivanić Grad, 25. ožujka 1838. - Zagreb, 28. listopada 1907.), hrvatski književnik
Nakon studija prava stupio je u službu grada Zagreba. Od 1871. godine do smrti bio je gradski vijećnik i zamjenik gradonačelnika. Njegovim nastojanjem podignuti su mnogi dijelovi grada, uređeni trgovi i sagrađen vodovod. Godine 1868. osnovao je vatrogasnu službu u Hrvatskoj. U političkom životu do 1873. godine izjašnjavao se kao unionist, a poslije se priklonio pravašima.
Đuro Deželić je bio marljiv djelatnik i u drugim područjima kulturnog i javnog života. Uređivao je “Narodne novine” i “Danicu”, bio je i prvi urednik “Vienca” 1869. godine. Pisao je i povijesne i filozofske rasprave, političke članke, poeziju, pripovijesti, romane, putopise i životopise poznatih sunarodnjaka. Čitatelje je naročito privukao popularno pisanim člancima iz hrvatske povijesti.
Deželić, Đuro
poker warsaw apartments przetargi Randki Sepsa
|
|
|
|
