:: wikimiki.org ::

Taloustiede

Taloustiede

Taloustiede tutkii perinteisen määritelmän mukaan niukkojen ja hyödyllisten resurssien allokointia.

Taloustieteen jaottelu

Yleisimmin taloustieteet jaetaan mikrotalouteen ja makrotalouteen. Edellinen selvittää lainalaisuuksia ihmisten tai ryhmien tarkoitushakuisessa käyttäytymisessä ja lähtee metodologisesta individualismista. Jälkimmäinen luottaa aggregatiiviseen lähestymistapaan, ja etsii lainalaisuuksia kansantalouden suuren mittakaavan tunnusluvuista. Suuren osan viime vuosikymmeniä tutkimuksen kohteena on ollut mikro- ja makrotaloustieteiden yhdistäminen. Konsensus nykyään on, että kaikella hyvällä makrotaloustieteellä on vahvat mikrotaloustieteelliset perusteet. Osa taloustieteen haaroista ei istu helposti jaotteluun. Hankalasti sijoiteltavia ovat esimerkiksi kansainvälinen taloustiede, ympäristötaloustiede, työmarkkinoiden tutkimus l. työn taloustiede, hyvinvointitaloustiede, institutionaalinen taloustiede ja rahoitusteoria. Jotkin haarat, kuten aluetaloustiede, liittyvät oleellisesti sekä mikro- että makrotaloustieteeseen. On olemassa myös näkökulmia, joissa keskitytään tietynlaiseen analyysiin:
- Ekonometria tutkii kansantalouden tunnuslukuja erillisenä taloudessa vaikuttavista mekanismeista, usein tietotekniikan ja vahvojen matemaattisten mallien avulla.
- Kokeellinen taloustiede ja behavioraalinen taloustiede ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana alkaneet soveltaa sosiaalipsykologian menetelmiä rakentaakseen mikrotaloustieteelle empiirisesti perustellun pohjan
- Peliteoria formalisoi tiettyjä sääntöjä seuraavan vuorovaikutuksen tavoitteellisten päätöksentekijöiden välillä, ja luo näin tiukempaa matemaattista pohjaa mikrotaloustieteelle Makrotalousteorian koulukuntia:
- Uusklassinen taloustiede
- Monetarismi
- Itävaltalainen taloustiede
- Keynesiläisyys
- Marxismi Artikkeleita mikrotalousteoriasta:
- Kysyntä ja tarjonta
- Niukkuus
- Vaihtoehtoiskustannus eli rikotun ikkunan ongelma
- Markkinahäiriö
- Peliteoria

Talousteoria

Taloudellinen toiminta on inhimillisten tarpeiden tyydyttämistä. Näitä tarpeita ovat muun muassa:
- fysiologiset tarpeet (ruoka, juoma, lepo)
- turvallisuuden tarpeet (asunto)
- yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
- arvostuksen ja vaikutusvallan tarpeet
- itsensä toteuttamisen tarpeet Kaikkia tarpeita ei kyetä tyydyttämään ja ihmiset luovat uusia tarpeita sitä mukaa, kun vanhoja tyydytetään. Täten vallitsee voimavarojen niukkuus. Niukkuudella tarkoitetaan tarpeiden ja niiden tyydyttämismahdollisuuksien välistä jännitettä. Voimavarojen eli resurssien hyödyntämisellä (tuotanto) saadaan tarpeita ja haluja tyydyttäviä hyödykkeitä, kuten aineellisia (autoja, ruisleipää) tai aineettomia (koulutusta, parturipalveluksia). Hyödykkeet voivat tyydyttää tarpeita välittömästi (esim. kulutushyödykkeinä kuten ruisleipä tai henkilöauto) tai välillisesti muiden hyödykkeiden tuottamistarkoituksessa (esim. pääomahyödykkeinä kuten kuorma-auto tai tietokone). Tuotannossa käytettäviä voimavaroja eli tuotannontekijöitä ovat: #inhimilliset voimavarat: työvoima ja siihen liittyvä tieto #tuotetut tuotannontekijät = (reaali)pääoma: rakennukset, koneet, puolivalmisteet jne. #"maa" eli maaomaisuus ja luonnonvarat: malmi, metsät, vilja jne. Pääomalla ei yleensä taloustieteessä tarkoita rahaa, vaan reaalipääomaa. Pääoma ei ole välituote, vaan tuotannontekijä. Yleensä kansantalouden kokonaistuotanto (tuotos, hyödykkeiden määrä) lasketaan vuosittain, esim. bruttokansantuotos (BKT) vuonna 2004 on noin 150 mrd euroa. Pääomahyödykkeet (koneet, rakennukset) ovat pitkäkestoisia, ts. niitä voidaan käyttää usean vuoden aikana. Välituotteiden ajatellaan sen sijaan kuluvan loppuun vuoden sisällä eli ne ovat lyhytkestoisia. Hyödykkeitä lähes rajaton määrä + voimavarojen yhdistäminen usealla tavalla -> valinta Voimavarojen kohdentamisen ongelma eli allokaatio-ongelma: #Mitä hyödykkeitä tuotetaan ja kuinka paljon? #Miten ne tuotetaan, kuka tuottaa ja mitä tuotannontekijöitä käyttäen ja niitä yhdistäen? #Kenelle tuotetaan? Taloustiede yleensä jaetaan kansantaloustieteeseen ja liiketaloustieteeseen.

Katso myös

- Taloustieteiden perusta Luokka:Taloustiede Luokka:Yhteiskuntatiede

Niukkuus

Niukkuus on tilanne, jossa jotakin hyödykettä (tuote tai palvelu) kysytään enemmän kuin sitä on tarjolla tai ainakin kysyttäisiin enemmän kuin sitä tarjottaisiin, jos hinta olisi nolla. Tällöin hyödykkeen sanotaan olevan niukka. Niukkuus ei tarkoita sitä, että hyödykkeestä olisi suoranaisesti pulaa, sitä vain on tarjolla markkinoilla vähemmän kuin sitä kysytään. Niukkuus aiheuttaa hyödykkeen hinnan nousua, kun kysyntä on suurempi kuin tarjonta vallitsevilla hinnoilla. Niukkuus on yleensä edellytys markkinoiden (ts. vaihdannan) syntymiselle. Ei-niukalla hyödykkeellä, esim. puhdas ilma Suomessa, ei voi käydä kauppaa, koska sitä on riittävästi kaikkien saatavilla. Ylivoimaisesti suurin osa nykyisistä talousteorioista perustuu niukkuuden oletukselle.

Esimerkki

Esimerkki niukkuuden vaikutuksesta hintaan on kotimaiset tomaatit: kesällä ja alkusyksystä, kun niitä on paljon tarjolla, niiden hinta laskee. Talvella ja keväällä, kun uutta satoa ei ole saatavilla ovat ne niukempia kuin heti uuden sadon jälkeen, jolloin niiden hintakin on korkeampi. Luokka:Talous Luokka:Yhteiskunta simple:Scarcity

Makrotalous

Makrotaloustiede tutkii kokonaisen talouden tuotantoa ja kysyntää, tienattua rahaa, työllisyyttä tai yleistä hintateoriaa. Makrotaloustiede antaa vastauksen kysymykseen, miten tietyt poliittiset tavoitteet (taloudellinen kasvu, hintojen vakaus, täystyöllisyys) saavutetaan parhaimmin. Makrotaloustieteiden yleisimmät koulukunnat ovat: #Uusklassinen taloustiede, joka palauttaa taloustieteen perusideat mikrotaloustieteelliselle pohjalle. ##Monetaristinen taloustiede, jonka mukaan inflaatiota vastaan ei tule taistella kysyntää säätelevällä budjettipolitiikalla vaan keskuspankin rahapolitiikalla. ##Tuotantopuolen taloustiede, jonka mukaan talouspolitiikan tulee keskittyä tuotannon kasvattamiseen parantamalla palkkatyön, yrittämisen ja sijoittamisen kannustavuutta alentamalla veroja. Talouspolitiikan yhtenä tarkoituksena on antaa valtiolle mahdollisimman paljon verotuloja kiihdyttämällä talouskasvua, jolloin myös veropohja kasvaa. Kaikenlainen verotus nähdään kuitenkin huonona ideana. #Itävaltalainen taloustiede, jonka mukaan yksittäisten ihmisten toimien summaa ei pidä arvioida pelkkien yleistävien lakien perusteella, vaan niitä pitää pyrkiä selittämään loogisella prakseologialla. #Keynesiläinen taloustiede, joka selittää työttömyyttä ja syklejä kokonaiskysynnällä. Keynesiläinen talouspolitiikka on vastasyklinen, eli valtion tulisi tasata talouden laskuja ja nousuja.

Makrotaloudellisia malleja

Yksi jaottelun peruste makrotaloustieteellisille malleille on niiden kattama aikaväli.
- Lyhyt aikaväli
- IS-LM -malli
- Keskipitkä aikaväli
- AS-AD -malli
- Pitkä aikaväli
- Solow:n kasvumalli Eri koulukunnilla on hyvinkin erilaiset näkemykset taloustieteiden perustasta.

Katso myös

- Mikrotalous Luokka:Makrotaloustiede ja:マクロ経済学

Konsensus

Konsensus-päätöksenteko on päätöstentekoprosessi, jossa ei ainoastaan tyydytä enemmistön haluamaan lopputulokseen, vaan pyritään myös ottamaan huomioon vähemmistöön jäävien vastustus ja sisällyttämään se lopputulokseen, luoden hyväksyttävimmän ja optimaalisen päätöksen. Metodin yksi tarkoitus on vähentää ryhmien ja klikkien äänivaltaa ja nostaa esiin yksittäisiä ääniä. Metodi lisää myös useimmiten mahdollisuutta tuoda esille yllättäviä tai luovia ratkaisuja korostamalla erilaisia ideoita. Koska konsensus-päätöksenteko pyrkii minimoimaan vastustuksen, se on suosittu vapaaehtoisissa järjestöissä, joissa päätöksiä noudatetaan mieluiten, jos niillä on suurin mahdollinen tuki. Konsensusta vaaditaan silloin, kun päätöksen noudattamisen valvominen on mahdotonta, ja päätöksen noudattaminen jää yksittäisten yksilöiden harteille. Tällaisissa tapauksissa enemmistö ei voi yksinkertaisesti pakottaa haluaan vähemmistön päälle kuulematta heidänkin ääntään. Koska tarkemman konsensuksen hakeminen on useimmiten aikaavievää ja kuluttavaa, järjestöissä varataan konsensus-päätöksenteko useimmiten vain tärkeimpiä päätöksiä varten. Katso myös: Poliittinen filosofia Luokka:Politiikka

Työmarkkinat

Työmarkkinat ovat työnantajien ja työntekijöiden väliset markkinat, joilla syntyy erilaisia työsuhteita. Makrotaloudellisesti työmarkkinoilla tutkitaan erilaista tarjolla olevaa työvoimaa sekä sen kysyntää, ja yritetään selittää tulotasoja, palkkoja sekä työllisyyttä. Työmarkkina-analyysi muistuttaa minkä tahansa markkinoiden analyysia tietyin varauksin; lisäksi pitää pitää mielessä, että kyseessä ovat tuotannontekijämarkkinat eivätkä hyödykemarkkinat. Työttömyys ja sen minimointi on useimpien länsimaisten hallitusten prioriteettilistan kärjessä. Perinteisesti työpolitiikalla on myös harjoitettu sosiaaliturvaa Suomen kaltaisissa maissa.

Mikrotaloudellinen selitysmalli

Kuten kaikilla mikrotaloudellisilla kilpailluilla markkinoilla, hinnan (palkkatason) sekä määrän (työnhakijoiden) määrittää kysynnän ja tarjonnan laki. Työmarkkinat kuitenkin ovat siitä erikoiset, että aktiivisen työvoiman määrä ei vaihtele suunnattomasti. Kysyntä tietyistä taidoista ei myöskään tyydyty kovin nopeasti, koska ihmisten kouluttautuminen uusille aloille kestää jonkin aikaa. Useimmilla aloilla työmarkkinat ovat hyvin lähellä täydellistä kilpailua, eikä työnantajilla siis ole saneluvaltaa. Toisaalta historiassa on useita erityistapauksia, joissa tämä kriteeri ei ole täyttynyt: esimerkiksi aikaisemmin suurtehtaiden ympärille rakennetut kylät, joissa oli käytännössä vain yksi työnantaja. Toinen esimerkki saattaa olla syvästi tietyn työnantajan tiettyyn tehtävään koulutettu työntekijä, joka ei löytäisi läheskään samalla palkalla mitään muita tehtäviä. Tavallisilla työmarkkinoilla työntekijöiden palkka siis vastaa heidän rajatuottavuuttaan. Luokka:Mikrotaloustiede ja:労働経済学

Rahoitusteoria

Rahoitusteorian mukaan mitä riskialttiimpi sijoituskohde on, sitä suurempi on tuoton odotusarvon oltava. Esimerkiksi osakesijoitukset ovat pääsääntöisesti riskialttiimpia kuin korkosijoitukset, joten niistä voidaan myös odottaa keskimäärin korkeampaa tuottoa. Vastaavasti pitkäaikaiset sijoitukset ovat lyhytaikaisia sijoituksia riskialttiimpia ja siten niiden voidaan myös odottaa tuottavan paremmin. On kuitenkin huomioitava, että korkeampi tuoton odotusarvo ei sinänsä takaa parempaa tuottoa, sillä riskialttimmissa kohteissa volatiliteetti eli keskihajonta on suurempi, joten on mahdollista saada suuria tuottoja, mutta myös suuria tappioita.

Aluetaloustiede

Aluetaloustiede tutkii taloudellisia ilmiöitä alueiden näkökulmasta. Tämä taloustieteen haara liittyy kiinteästi aluepolitiikkaan.

Tärkeimpiä aluetaloustieteen tutkijoita

- Paul Krugman, New Economic Geographyn (NEG) luoja
- Xavier Sala-i-Martin, beta- ja sigma konvergenssikäsitteen laatija

Aluetaloustieteellistä kirjallisuutta

- Harvey Armstrong, Jim Taylor: Regional Economics and Policy. Blackwell Publishers 2000 Luokka:Taloustiede Luokka:Yhteiskuntatiede

Peliteoria

Peliteoria on monilla aloilla käytetty sovelletun matematiikan osa-alue. Se käsittelee "pelejä" eli rationaalisten toimijoiden toimintaa erilaisissa tarkasti määritellyissä, yksinkertaisissa valintatilanteissa, ja näiden pelien sääntöjä ja tilanteiden sovellutuksia käytännön tutkimuksessa. Peliteorialla on sovellutuksia esimerkiksi taloustieteissä, evoluutiobiologiassa sekä politiikan tutkimuksen alalla. Eräs peliteorian tunnettu esimerkki on vangin dilemma. Vaikka peliteoria pohjautuu varhaisempiin matematiikantutkimuksen tuloksiin, modernista peliteoriasta alkoi tulla merkittävä ala 1940-luvulla, erityisesti kun John von Neumann ja Oskar Morgenstern esittivät menetelmän, jolla voidaan löytää optimaalinen ratkaisu kahden hengen nollasummapeleissä. Vuoden 1950 tienoilla John Nash puolestaan kehitti määritelmän strategialle monen pelaajan peleissä, joissa aiemmin määritellyn kaltaista optimaalista tulosta ei ole saavutettavissa. Tätä tarkoitetaan Nashin tasapainolla. Kyseessä on tasapaino jonka saavutettuaan kukaan pelin osapuolista ei voi saada parempaa olettaen että vastapuoli yrittää itse saavuttaa parhaan mahdollisen tilanteensa. Nashin ajatuksia edelleen kehittänyt Reinhard Selten voitti yhdessä Nashin kanssa Nobelin taloustieteen palkinnon vuonna 1994. Vuoden 2005 Nobelin taloustieteen palkinnon saajat olivat peliteoriaa tutkineet israelilainen Robert J. Auman ja yhdysvaltalainen Thomas C.Shelling. Akateemisten sovellutusten ohella peliteorialla on käytännön sovellutusmahdollisuuksia myös pelien - kuten pokerin - maailmassa. Talous voidaan myös luokitella peliksi jossa eri toimijat koittavat saavuttaa itselleen parhaan lopputuloksen. Nykyään yhä useampia suuryritysten tekemiä strategisia ratkaisuja analysoidaan peliteorian menetelmin. Luokka:Peliteoria ja:ゲーム理論

Uusklassinen taloustiede

Uusklassinen taloustiede on osittain epäyhtenäinen kokoelma mikrotaloustieteellisten teorioiden pohjalta johdettuja laajempia järjestelmiä, joka syntyi pitkälle marginaalisen arvoteorian perusoletuksille. Uusklassiset teoriat keskittyvät usein utiliteettiin ja hyötyjen maksimointiin. Hyötyjen maksimointi lähtee uusklassisesta yrityksen teoriasta sekä hyödykkeiden tarjontakäyrien ja tuotantotekijöiden kysyntäkäyrien päättelystä. Utiliteetin maksimointi on pohjana uusklassiselle kulutusteorialle sekä hyödykkeiden kysyntäkäyrien ja tuotannontekijöiden tarjontakäyrien päättelylle. Uusklassinen taloustiede painottaa tasapainoa, joka on yksittäisten ihmisten utiliteetin maksimoinnin tulos. Uusklassinen taloustiede syntyi lähes murroksenomaisesti klassisen taloustieteen pohjalta rajahyötyteorian myötä. uusklassisen murroksen kolme perusteosta ovat William Stanley Jevonsin "Theory of political economy" (1871), Carl Mengerin "Principles of economics" (1871) ja Leon Walrasin "Elements of pure economics" (1874-1877). Tutkijat ovat kiistelleet
- josko rajahyödyssä tärkeämpää oli raja (marginalismi) vai hyöty (utiliteetti)
- josko kyseessä oli vallankumous vai hidas kehitys
- josko näiden taloustieteilijöiden niputtaminen yhteen piilottaa yhteneväisyyksiä suuremmat eroavaisuudet Uusklassisen taloustieteen toinen iso hyppy tapahtui 1933. Joan Robinson ja Edward H. Chamberlain julkistivat lähes yhtäaikaisesti kirjansa "The economics of imperfect competition" ja "The theory of monopolistic competition", joissa esiteltiin epätäydellisen kilpailun periaate. 1990-luvulla koulukunnan näkyvimpiin edustajiin kuului Robert Lucas Jr, jonka kuuluisa Lukaksen kritiikki huomautti, että monimutkaisista kansantalouksista, joiden toimintaan puututaan jatkuvasti monilta eri tahoilta, ei voida tehdä lähes minkäänlaisia luotettavia makrotaloudellisia päätelmiä. Hän kehitti myös "todellisen sykliteorian" (Real Business Cycles, RBC).

Katso myös

- Indifferenssikäyrä Luokka:Taloustiede

Itävaltalainen taloustiede

Itävaltalainen taloustiede on uusklassista taloustiedettä lähellä oleva koulukunta, joka kuitenkin uusklassismista poiketen korostaa utiliteetin subjektiivisuutta, markkinoiden toiminnan epävarmuutta, yrittäjyyden riskejä, sääntelyn toimimattomuutta ja rahajärjestelmän epäneutraalisuutta suhteessa kansantalouteen. Ideologisesti Itävaltalaisen taloustieteen katsotaan olevan lähellä liberaaleja ja libertaristisia aatteita. Vaikka itävaltalaista talousteoriaa pidetään varsin kiistanalaisena, sen painotuksella tuottavuuden luovaan osuuteen ja kritiikkillä uusklassisen talousteorian käyttäytymistieteellisiä teorioita kohtaan on ollut merkittävä vaikutus taloustieteen kehitykseen. Itävaltalaisen talousteorian määrävä luonne on sen metodologia, jonka mukaan positivistinen asenne ja luonnontieteellisen metodin käyttö ei ole läheskään yhtä hyvä idea kuin taloustieteen ja ihmisen toiminnan tutkiminen yksinkertaisen logiikan, prakseologian avulla. Sen kuuluisimmat edustajat ovat Carl Menger, Ludwig von Mises ja Friedrich Hayek. Nimestään huolimatta itävaltalainen taloustiede on suosituinta Amerikassa toisen maailmansodan jälkeen, koska jotkut merkittävät itävaltalaiset taloustieteilijät pakenivat USA:han kansallissosialisteja. Se on kuitenkin varsin marginaalisessa asemassa uusklassiseen taloustieteeseen nähden. Itävaltalaisen taloustieteen mukaan markkinat eivät ole tasapainossa markkinataloudessa kuten uusklassinen taloustiede teorioissaan usein olettaa. Kapitalismi nähdään kuitenkin parhaana talousjärjestelmänä, koska sen sanotaan reagoivan parhaimmalla tavalla markkinoiden epätasapainoon. Itävaltalaiset taloustieteilijät katsovat valtion olevan monopolien ja kartellien lähde ja tukija eivätkä yksityistä, potentiaalisesti kilpailulle altista yritystä määrittele monopoliksi tai katso vapaassa markkinataloudessa syntynyttä kartellia tai luonnollista monopolia välttämättä haitalliseksi ja vastustavat kilpailulainsäädäntöä, joka vähentää sopimusvapautta. Uusklassisesta taloustieteestä itävaltalaisen koulukunnan erottaa ennen kaikkea jälkimmäisen negatiivinen suhtatuminen yksittäisten toimijoiden toimintojen vaikutusten summan aggregointiin makrotasolle sekä usein kielteinen suhtautuminen uusklassiselle taloustieteelle tyypilliseen syvästi matemaattiseen lähestymistapaan. Itävaltalaisen rahateorian erikoisuutena on kansantalouden suhdannevaihteluiden (ylikuumenemisten ja lamakausien) selittäminen (itävaltalainen sykliteoria, austrian business cycle theory, ABCT) inflatorisella rahapolitiikalla ja osittaiseen kassavarantovelvoitteeseen perustavalla pankkijärjestelmällä (fractional reserve banking, FRB).

Itävaltalaisen taloustieteen edustajat

Aiheesta muualla

- [http://www.freescholars.org/default_zone/fr/html/theme124.html Syllabus of Austrian economics vs neoclassical economics]
- [http://www.freescholars.org/default_zone/fr/html/theme128.html Syllabus of Austrian economics vs institutional economics]
- [http://www.hanshoppe.com/ Hans Hermann Hoppe]
- [http://www.praxeology.net/webbio.htm Roderick T.Long]
- [http://ontology.buffalo.edu/smith/ Barry Smith]
- [http://www.walterblock.com/ Walter Block]
- [http://www.mises.org/fellows.asp?control=5 David Gordon]
- [http://www.guidohulsmann.com/ Joerg Guido Huelsmann]
- [http://www.gmu.edu/departments/economics/pboettke/ Peter J. Boettke]
- [http://www.mises.org/fellows.asp?control=13 Ralph Raico]
- [http://www.auburn.edu/~garriro/ Roger Garrison]
- [http://www.mises.org/fellows.asp?control=17 Joseph Salerno]
- [http://fr.wikipedia.org/wiki/Pascal_Salin Pascal Salin] (ranskaksi)
- [http://fr.wikipedia.org/wiki/Jacques_Garello Jacques Garello] (ranskaksi)
- [http://fr.wikipedia.org/wiki/Jean-Pierre_Centi Jean-Pierre Centi] (ranskaksi)
- [http://fr.wikipedia.org/wiki/Gérard_Bramoullé Gérard Bramoullé] (ranskaksi)
- [http://fr.wikipedia.org/wiki/Henri_Lepage Henri Lepage] (ranskaksi)
- [http://www.jesushuertadesoto.com/madre2.htm Jesus Huerta de Soto] (espanjaksi)
- [http://www.libinst.cz/stranka.php?id=106 Josef Šíma] (tshekiksi)
- [http://www.lewrockwell.com/ Lew Rockwell] Luokka:Taloustiede

Marxismi

Marxismi on yhteiskunnallisen ajattelun traditio, joka juontuu Karl Marxin teorioista. Marxismissa on monta eri suuntausta joiden näkemykset poikkeavat toisistaan. Keskeinen jako oli aiemmin länsimaisen akateemisen marxismin sekä toisaalta Neuvostoliiton marxismi-leninismin välillä. Länsimaiden akateeminen marxismi oli suurelta osin sanoutunut irti Neuvostoliitosta.

Marxilainen filosofia

Marxilaiseen filosofiaan kuuluvat historiallinen materialismi, materialistinen dialektiikka ja paljon muita teoreettisen filosofian osa-alueita. Ks. erillinen artikkeli marxilaisesta teoreettisesta filosofiasta. Marxilainen filosofia on ollut suosituinta manner-euroopassa. Se on joskus katsottu osaksi mannermaista filosofiaa. Erityisesti Frankfurtin kriittinen koulukunta oli pitkään marxismin tunnettu edustaja. Viime aikoina tunnettu marxilaista filosofiaa edustava teos on ollut esimerkiksi tunnettu "Empire" -kirja.

Marxismi yhteiskuntatieteissä

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa marxismilla on vahvat perinteet. Esimerkiksi politiikan tutkimuksessa kansainvälisten suhteiden teorioissa marxismi oli pitkään yksi kolmesta koulukunnasta liberalismin sekä realismi/nationalismin rinnalla (nyttemmin tämä kenttä nähdään usein hajanaisempana). Marxilaista kansainvälisten suhteiden teoriaa edustavat nykyään esimerkiksi uus-gramscilaiset hegemoniateoriat. Samoin esimerkiksi sosiologiassa marxismilla oli pitkään vahva asema. Taloustieteessä marxismi ei sen sijaan koskaan ollut kovin vahvoilla länsimaiden yliopistossa, joskin marxilaisia taloustieteen professoreja on edelleen suurten maiden pienissä yliopistoissa. Länsimaisissa taloustieteen suuntauksissa Marxismia ovat edustaneet esimerkiksi monet riippuvuusteorian edustajat, ranskalainen regulaatiokoulukunta (josta käsite fordismi on lähtöisin), sekä maailmanjärjestelmäteoria. Historiantutkimuksessa marxismi on edelleen yksi teoreettinen vaihtoehto muiden joukossa. Marxilaisessa historiantutkimuksessa tärkeää on tuotantovälineiden ja teknologian kehityksen vaikutus muuhun yhteiskuntaan.

Marxismi poliittisena ideologiana

Poliittisena ideologiana marxismi perustettiin tärkeänä vaihtoehtona liberalismille sekä konservatismille, jotka olivat hallinneet länsimaista kulttuuria modernilla aikakaudella. Marxismi kansainvälisen kommunistisen liikkeen muodossa on myös ollut länsimaisen kapitalismin päävihollinen ainakin vuosina 1917-1991. Kommunismin romahtaminen 1900-luvun lopulla ei tarkoittanut marxismin poliittisen ideologian kuolemaa, koska monet marxilaiset olivat hylänneet tukensa Neuvostoliitolle jo aiemmin. Suomessa 1970-luvulla esiintynyt taistolaisuus oli länsimaissa suhteellisen poikkeuksellinen ilmiö, ja muiden maiden nuoret radikaalit 1970-luvulla pitivät Leonid Brezneviä yleensä konservatiivisena hahmona. Neuvostoliittoa ennen sen romahtamista tukeneet marxilaiset saattoivat aatteen hylkäämisen sijasta muuttaa suhtautumistaan Neuvostoliittoon (joissakin poikkeustapauksissa he kehittelivät salaliittoteorioita, jotka selittävät, miksi Neuvostoliitto romahti, vaikka se oli heidän mielestään ollut hyvä yhteiskunta).

Marxilaisia suuntauksia

- marxismi-leninismi
- trotskilaisuus
- maolaisuus
- vasemmistokommunismi
- autonominen marxilaisuus
- vasemmistososialismi
- analyyttinen marxismi Luokka:Sosialismi Luokka:Poliittinen ideologia luokka: Filosofian koulukunnat luokka: yhteiskuntatiede zh-min-nan:Marx-chú-gī ko:마르크스주의 ja:マルクス主義 simple:Marxism th:ลัทธิมาร์กซ

Kysyntä ja tarjonta

Kysynnän ja tarjonnan laki on vallallaoleva käsitys, joka selittää ja ennustaa myytävien tuotteiden hinnan ja määrän kilpailluilla markkinoilla. Se on suuren osan taloustieteistä perusta. Lain mukaan, jos tuotetta on saatavilla markkinoilla vähemmän kuin ihmiset haluaisivat sitä ostaa, osa ostajista on valmis maksamaan korkeampaa hintaa ja myyjät täten nostavat hintojaan. Tämä ajaa useammat tuottajat tuottamaan tuotetta, kunnes hinnat taas laskevat. Kysynnän ja tarjonnan laki ajaa teorian mukaan täten hinnat tasapainoon. Tasapaino löytyy kohdasta, jolla kysyntä- ja tarjontakäyrä kohtaavat. Uusklassisessa taloustieteessä tämä johtopäätös johdetaan aggregoimalla yksilötason yksittäisten ihmisten kysynnät makrotasolle. Koska tässä kalkyylissä päädytään ylitsepääsemättömiin ongelmiin, joudutaan olettamaan ns. "Arrow-Debrau -ehdot" eli identtiset preferenssit yksilöiden välillä sekä preferenssien muuttumattomuus tulotason muutoksista huolimatta.

Katso myös

- Hinta Luokka:Mikrotaloustiede ja:需要と供給

Niukkuus

Esimerkki

Vaihtoehtoiskustannus

Vaihtoehtoiskustannus on paras vaihtoehto asioista, jotka jäävät saamatta valinnan seurauksena. Vaihtoehtoiskustannus on tärkeä käsite taloustieteessä ja kustannuksen yleisimpiä hintamittareita. Esimerkiksi: Illalla voisit lukea kansantaloustieteen kokeeseen, käydä lenkillä, mennä juhliin tai kirjoittaa wikipediaan. Kansantaloustiede on sinulle tärkeintä, joten luet kokeeseen. Kokeeseen luku on siis valittu eli paras vaihtoehto. Toiseksi paras vaihtoehto on wikipedian kirjoittaminen, joka jäi valinnan vuoksi (sillä kertaa) tekemättä. Wikipediaan kirjoittaminen oli siis paras tekemättä jäänyt vaihtoehto, eli vaihtoehtoiskustannus. Muut vaihtoehdot (kolmanneksi paras juhlat, neljänneksi paras lenkillä käynti...) eivät ole vaihtoehtoiskustannuksia. Vaihtoehtoiskustannuksen unohtaminen on tavallinen virhe päätöksenteossa. Esimerkki: "Yrityksemme saisi tontin uutta tilaa varten ilmaiseksi, sillä omistamme tyhjillään seisovan tontin kaupungin keskustassa." Tontti ei ole ilmainen, koska vaihtoehtona on tontin vuokraaminen ja vaihtoehtoiskustannuksena saamatta jäänyt vuokratulo. Luokka:Taloustiede ko:기회비용

Markkinahäiriö

Markkinahäiriö on taloustieteellinen termi, jossa markkinat eivät allokoi tai tuota tehokkaasti hyödykkeitä. Yleisemmin markkinahäiriö tarkoitaa tilannetta, jossa markkinat eivät palvele oletettua "yhteistä hyvää". Taloustieteilijät käyttävät erilaisia malleja tällaisten tilanteiden kuvaamiseen. Kaksi pääsyytä, miksi markkinahäiriöitä tapahtuu, ovat: #markkinoiden epäoptimaalinen rakenne #kyvyttömyys sisäistää kuluja tai hyötyjä hintoihin ja siten mikrotaloudellisiin päätöstentekoprosesseihin. Ensimmäisestä ovat esimerkkejä:
- Epätäydellinen kilpailu :
- Monopoli :
- Monopsoni :
- Duopoli :
- Oligopoli :
- Oligopsoni :
- Monopolistinen kilpailu Alaspäin laskeva pidemmän aikavälin kulukäyrä, ts. luonnollinen monopoli
- Hintadiskriminointi :
- Hintakäyrällä laskeminen Jälkimmäisestä ovat esimerkkejä:
- Ulkoisvaikutus
- Julkishyödyke
- Määrittämättömät omistusoikeudet
- Epäsymmetrinen informaatio :
- Adverse selection :
- Moraalinen riski :
- Toimija-edustaja -ongelma Näitä ongelmia voidaan ratkoa vaihtoehtoisilla, ei-markkinapohjaisilla ratkaisuilla, kuten valtiolla, osuuskunnalla tai muulla vapaaehtoisella yhteisöllä, perinteellä, ja/tai demokraattisella pakollisella yhteisöllä. Näitä tutkitaan kollektiivisessa toiminnassa. Itävaltalaisen taloustieteen edustajat sekä libertaarit eivät useinkaan usko markkinahäiriöiden olemassaoloon tai olemassaolevien teorioiden käyttön oikeutukseen valtion väliintulolle. Spektrin toisessa päässä ovat vasemmistolaiset, jotka pitävät markkinahäiriöitä kapitalismille luontaisina ilmiöinä. Libertaarit taas argumentoivat, että valtion väliintulo aiheuttaa joka tapauksessa enemmän haittaa kuin hyötyä. Marxilaiset puolestaan tyypillisesti uskovat, että markkinahäiriöistä hyötyvä taloudellinen eliitti on enemmän tai vähemmän samaa ihmisryhmää kuin poliittinen eliitti, jolloin markkinahäiriöt ja valtion väliintulo molemmat palvelevat vain omistavan luokan etuja.

Katso myös

- Mikrotaloustiede
- Ulkoisvaikutus
- Sosiaaliset kulut

Linkkejä

- [http://www.libertyhaven.com/theoreticalorphilosophicalissues/economics/monopolyandindustrialorganization/immorality.shtml] Dominick Ardentanon kirjoitus joka vastustaa suuryhtiöiden määräävään markkina-asemaan puuttumista. Luokka:Taloustiede ja:市場の失敗

Peliteoria

Bruttokansantuotos

Bruttokansantuote (BKT) on kokonaistuotannon mitta kansantaloudessa. Sille on useita eri laskutapoja, mutta lopputulos on kaikissa sama. Se tarkoittaa jossain maassa toimivien tuotantoyksiköiden (esim. tehtaiden) tuottamien lopputuotteiden summaa rahassa. Tavaroiden lisäksi siihen sisältyvät palvelut. BKT voidaan saada myös laskemalla yhteen kotimaisten yritysten tuotannontekijöistä tulleet tulot eli mm. palkat, osingot ja yrittäjätulot. Bruttokansantuotteeseen ei sisälly kaikki maassa tapahtuva tuotanto, kuten kotityö ja harmaa talous. BKT:tä käytetään usein maan elintason kehityksen mittarina. Eri maiden välisiä elintason vertauksia tehdään käyttäen samaksi valuutaksi (useimmiten dollareiksi) muutettua asukaskohtaista bruttokansantuotetta. Koska hintataso vaihtelee maiden välillä, usein käytetään myös ostovoimakorjattua bruttokansantuotetta, jossa kunkin maan hintataso otetaan huomioon. Kansalaisten tosiasiallisen elintason arviointiin on kehitetty muitakin menetelmiä. Esimerkiksi Yhdistyneet kansakunnat käyttää inhimillisen kehityksen indeksiä HDI (engl. human development index).

Katso myös

- Luettelo valtioista bruttokansantuotteen mukaan
- Luettelo valtioista bruttokansantuotteen henkilöä kohti mukaan
- Luettelo valtioista inhimillisen kehityksen indeksin mukaan Luokka:Kansantaloustiede

Kansantalous

Kansantalous tarkoittaa yhteiskunnan talouden kokonaisuutta.

Kansantalouden päätäntäyksiköt

# kotitaloudet, yksityiset ihmiset -> kulutussektori # yritykset, maatilat -> tuotantosektori # valtio, kunta, kuntayhtymät -> julkinen sektori # pankit, luottolaitokset -> pankkisektori # muut maat -> ulkomaankaupan sektori

Taloutta kuvaavat kiertokulkumallit

Seuraavassa esitellään yksinkertainen kiertokulkumalli, jossa mukana ovat vain kulutussektori ja tuotantosektori.

Kulutussektori

- kotitaloudet ostavat kulutushyödykkeitä
- mistä rahat ostoihin?
- kotitaloudet omistavat tuotannontekijät: työvoiman, luonnonvarat ja pääoman
- vuokraamalla tai myymällä tuotannontekijöitä à tuotannontekijätuloja Tulojen asettamissa rajoissa kotitaloudet tekevät kulutuspäätöksiä hyötyjä ja kustannuksia vertaamalla.

Tuotantosektori

- yritykset ovat tuotantoyksiköitä
- ostavat tai vuokraavat tuotannontekijöitä
- valmistavat kotitalouksille myytäviä hyödykkeitä Yritykset tekevät tuotantopäätöksensä myyntitulojen ja tuotantokustannusten perusteella.

Hyödyke- ja tuotannontekijämarkkinat

Markkinoilla (hyödykemarkkinat, tuotannontekijämarkkinat) määräytyvät hinnat kysynnän ja tarjonnan perusteella
- hyödykemarkkinat: kulutushyödykkeiden hinnat, kulutusmenot, myyntitulot
- tuotannontekijämarkkinat: tuotannontekijöiden hinnat, tuotantokustannukset, tulot Hyödykkeiden (esim. 900 kpl perunoita ja 1000 kpl makkaraa) ja tuotannontekijöiden (esim. 30 työtuntia ja 1 hehtaari maata) sekä toisaalta rahan kiertokulku -> reaalivirta ja rahavirta Reaalivirta vastaa rahavirtaa -> reaalivirtaa voidaan mitata rahavirralla -> kansantalouden tilinpito. Luokka:Taloustiede ko:경제학 ja:経済学 simple:Economics th:เศรษฐศาสตร์

Taloustieteiden perusta

Taloustieteiden perustasta on useita erilaisia käsitteitä. Aina klassisen taloustieteen hajoamisesta lähtien 1870-luvulta on esitetty useita mikrotaloudellisia malleja taloustieteiden perusteiden selittämiseen. Yksinkertaisimmillaan uusklassisen taloustieteen edustajien mielestä makrotaloudelliset totuudet voidaan johtaa mikrotaloudellisista laeista. Äärimmäisten positivististen mielipiteiden mukaan kansantalous ei ole fyysistä järjestelmää monimutkaisempi ja makrotaloudelliset lait on laskettavissa tietyillä kaavoilla aivan kuten luonnonlait klassisessa mekaniikassakin. Itävaltalaisen taloustieteen edustajat, pääosassa Ludwig von Mises, kehittivät prakseologiaksi kutsutun opin, jonka mukaan ihmisen toiminta on redusoitavissa filosofisen logiikan perusteisiin. Mises kirjoitti prakseologiasta kirjoissaan Epistemological problems of economics ja Human action. Preussilainen koulukunta puolestaan puolusti näkemystä, jota he kutsuivat historisismiksi, jonka mukaan yhteiskunnassa on tiettyjä sisäisiä lainalaisuuksia, joita selvittämällä ja seuraamalla voidaan selvittää ihmisten toimintaa. Ekonofyysikot kritisoivat usein kansantaloustieteen teorioiden puutteita.

Katso myös

- Methodenstreit

Linkkejä

- [http://www.mises.org/humanaction/introsec2.asp Human action], luku 2 (The Epistemological Problem of a General Theory of Human Action)
- [http://www.debunking-economics.com/Sample/method.htm There is madness in their method] Luku Steve Keenin kriittisestä kirjasta Debunking Economics. Luokka:Taloustiede

Luokka:Taloustiede

Luokka:Tiede Luokka:Talous

Jørgen Ryg

Jørgen Ryg (11. august 1927-28. august 1981) er en dansk skuespiller. Han er kendt for sine mange komiske roller. Han har optrådt i mange revyer. Fra 1960 til 1966 dannede han komisk par med Preben Kaas. Han huskes fra TV-spillet Syg og munter fra 1974. Hans sidste film blev Fængslende feriedage fra 1978. Samtidig var han også i sine unge dage en kompetent jazz-trompetist. Ryg, Jørgen Ryg, Jørgen

tapety wygaszacze gry Sepsa dating ads site podatki Nurkowanie

:: RELATED NEWS ::

Adenohypophyse
Der Hypophysenvorderlappen (HVL, oder Adenohypohyse, lat.: Adenohypophysis) stellt den kleineren Teil der Hypophyse dar. Er geht entwicklungsgeschichtlich aus der Rathke-Tasche der Mundbucht hervor und ist somit kein Hirnteil. Während der HVL beim Menschen (und auch Paarhufern) den vorderen Teil der Hypophyse darstellt, umgibt er bei einigen Säugetier

Hypophysenhinterlappen
Der Hypophysenhinterlappen (HHL, Neurohypophyse, lat.: Neurohypophysis) ist ein Teil der Hypophyse. Im Gegensatz zum Hypophysenvorderlappen, bei dem es sich um eine endokrine Drüse handelt, ist der HHL entwicklungsgeschichtlich ein Teil des Gehirns, namentlich des Hypothalamus. Der Begriff "Hinterlap

Trockenes Gelatineverfahren
Das Trockene Gelatineverfahren ist ein fotografisches Negativ-Verfahren aus der Frühzeit der Fotografie; bei ihr werden Gelatine-Trockenplatten erzeugt.

Funktionsweise

Das Gelatineverfahren beruht auf folgenden Grundlagen: Löst man die aus tierischen Knochen und Häuten bestehende Gelatine mit Die Neuenburg liegt im Süden des Bundeslandes Sachsen-Anhalt auf dem spornartigen Ausläufer einer Hochfläche über dem Ostufer der unteren Unstrut. Unterhalb der Burg im Norden liegt das Winzerstädtchen Freyburg (Unstrut), welches wiederum ca. 7 km nach Norden von

Neurohypophyse
Der Hypophysenhinterlappen (HHL, Neurohypophyse, lat.: Neurohypophysis) ist ein Teil der Hypophyse. Im Gegensatz zum Hypophysenvorderlappen, bei dem es sich um eine endokrine Drüse handelt, ist der HHL entwicklungsgeschichtlich ein Teil des Gehirns, namentlich des Hypothalamus. Der Begriff "Hinterlap

Releasing-Hormon
Releasing-Hormone sind Neurohormone, die in bestimmten Kerngebieten im Hypothalamus gebildet werden. Sie gelangen über ein spezielles Gefäßsystem, dem venösen Portalsystem, zum Hypophysenvorderlappen und regen hier die Bildung weiterer Hormone an. Einige Releasing-Hormone und ihre Wirkung:
- TRH (Thyreotropin-Releasing-Hormon) bewirkt die Freisetzung von

Releasing-Faktor
Releasing-Hormone sind Neurohormone, die in bestimmten Kerngebieten im Hypothalamus gebildet werden. Sie gelangen über ein spezielles Gefäßsystem, dem venösen Portalsystem, zum Hypophysenvorderlappen und regen hier die Bildung weiterer Hormone an. Einige Releasing-Hormone und ihre Wirkung:
- TRH (Thyreotropin-Releasing-Hormon) bewirkt die Freisetzung von

39. Sinfonie (Haydn)
Haydns schrieb seine 39. Sinfonie in g-Moll in den Jahren 1766/1767. Der düstere Klang und die Tatsache, dass es sich um eine Moll-Sinfonie handelt, lässt darauf schließen, dass sie in die Periode des Sturm und Drang einzuordnen ist, obwohl die typischen Sturm und Drang-Werke Haydns erst später (ab ca. 1770) geschrieben wurden. Die 39. Sinfonie hat die typische schne

Read More...

Krainer Lilie
Die Krainer Lilie, Lilium carniolicum, ist eine Art aus der Gattung der Lilien (Lilium) in der Candidum-Sektion

Beschreibung

Die runde, gelbliche Zwiebel ist ausgewachsen um die 6 cm groß. Die Pflanze bildet ab dem Frühjahr einen dicht mit wechselständigen, lanzettförmigen Blät