:: wikimiki.org ::
| Tee |
Tee:Tee on myös Nigeriassa puhuttava kieli, katso teen kieli.
----
teen kieli
Tee on teepensaan (Camellia sinensis) lehdistä uuttamalla valmistettava juoma. Valmistustavasta riippuen teestä tulee joko mustaa tai vihreää. Teessä on kofeiinia (eli teiiniä) ja – varsinkin vihreässä teessä – tanniinia. Tanniini mitätöi kofeiinin piristävän vaikutuksen parin minuuttia teen nauttimisen jälkeen.
Teen laatu riippuu monista tekijöistä, joista tärkein on lehtien ikä. Arvostetuimpia ovat kasvin latvuksen nuoret lehdet, ennen kaikkea kukintojen kiinnityskohdista kasvavat lehdet. Kalleimmat teelaadut maksavat useita satoja euroja kilo.
Käyttö
Hyvä tee valmistetaan hauduttamalla teelehtiä hieman alle kiehumispisteessä olevassa vedessä. Mustaa teetä tulee hauduttaa n. 1-3 minuuttia, kun taas vihreää teetä tulee hauduttaa n. 3-5 minuuttia. Perusohje on, että mitä isommat teelehdet, sen pidempi haudutusaika. Jos teetä hauduttaa liian kauan, siitä voi tulla kitkerää. Haudutusaika riippuu tietysti myös omista makutottumuksista.
Tee tarjoillaan yleensä sellaisenaan, mutta sen makua voi muuttaa lisäämällä siihen maitoa. Makeuttamiseen käytetään yleensä sokeria tai hunajaa.
Teelaadut
Teet voidaan jakaa viiteen eri pääryhmään niiden valmistustavan mukaan.
Musta tee
Musta tee on teelaaduista eniten käsiteltyä. Sen on annettu fermentoitua, muista teelaatuja poiketen, täydellisesti. Musta tee on länsimaissa suosituin tee ja sitä valmistetaankin enemmän kuin mitään muuta teelaatua. Perinteisissä tee-maissa (Kiina ja Japani) se ei ole kovin suosittua. Fermentointi poistaa teen lehdissä olevan luontaisen kitkeryyden ja siksi mustan teen valmistuksessa voidaankin käyttää vanhoja lehtiä, jotka ovat kitkerämpiä kuin nuoret. Mustaa teetä myydän lukemattomin eri tavoin maustettuna ja se on teelaaduista halvinta.
Punainen eli Oolong-tee
Oolong-tee on samalla tavoin alkukäsiteltyä kuin musta tee, mutta sen fermentointi on lopetettu kesken, siksi sitä kutsutaankin puoli-fermentoiduksi teeksi. Oolong-tee on länsimaissa melko tuntematonta, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan kohtalaisen paljon. Oolong-tee jätetään yleensä kokonaan maustamatta tai maustetaan vain hyvin kevyesti. Oolong-tee on suunnilleen vihreän teen hintaista.
Vihreä tee
Vihreän teen käsittelyssä jätetään fermentointivaihe kokonaan pois, jotta tee säilyttäisi kaikki terveelliset ominaisuutensa. Se on yleensä haalean vihreän tai keltaisen väristä. Länsimaissa vihreä tee on lähinnä terveysjuoman asemassa, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan enemmän kuin mitään muuta teelaatua. Vihreää teetä myydään usein maustamattomana tai vain miedosti maustettuna. Hinnaltaan vihreä tee sijoittuu mustan teen ja valkoisen teen väliin.
Valkoinen tee
Japani
Valkoinen tee on tehty pelkästään teepensaan yläosan nupuista ja kärkilehdistä, eikä siihen oli sekoitettu muita teepensaan osia. Nimitys valkoinen tee tulee nuppujen ja kärkilehtien pintaa peittävästä hennosta valkoisesta karvasta. Valkoinen tee on hyvin kevyesti fermentoitua ja ulkona kuivattua, jotta se säilyttäisi arominsa. Länsimaissa se on jopa todella harvinaista, mutta Kiinassa ja Japanissa sitä juodaan jonkin verran. Valkoinen tee on keltaisen teen ohella kallein teelaatu.
Keltainen tee
Keltainen tee on myös fermentoimatonta. Muista teelaaduista se poikkeaa käsittelyn osalta siten, että heti keräämisen jälkeen teenlehdet laitetaan pimeään ja hapettomaan tilaan, jossa ne saavat keltaisen värin. Usein osa lehdistä on myös kevyesti paahdettu. Lehtien väri vaihtelee keltaisesta keltaruskeaan. Keltainen tee on valkoisen teen ohella kallein teelaatu.
Valmistus
Japani
Teen valmistuksessa on monia eri vaiheita, joista kaikkia ei kuitenkaan käytetä eri teelaatujen valmistuksessa.
Poiminta
Ensimmäinen teen valmistusvaihe on lehtien poiminta pensaista. Lähes kaikki teet poimitaan käsin, koska koneellinen poiminta rikkoo lehden.
Nuudutus
Kun teelehdet on poimittu, ne levitetään laakeille kuivausritilöille esikuivatusta (nuudutusta) varten. Lämmin ja kuiva tuuli muuttaa teelehdet nahkeiksi. Tämä valmistusvaihe kuuluu jokaiseen teelaatuun.
Rullaus
Kun teelehdet kerätään nuudutusalustoilta ne rullataan (yleensä koneellisesti), jolloin teelehtien solukko rikkoituu ja teelehden sisältämät solunesteet, öljyt ja entsyymit vapautuvat. Rullausta ei kuitenkaan suoriteta kaikille teelaaduille.
Hapettaminen
Rullauksen jälkeen teelehdet siirretään suurille pöydille kosteaan tilaan. Huoneen lämpötilaa ja kosteutta tarkkaillaan ja säädetään jatkuvasti. Tämän vaiheen aikana solunesteestä muodostuu ilman ja entsyymien vaikutuksesta erilaisia maku- ja väriaineita, lehdet muuttuvat tummemmiksi ja teen maku, tuoksu ja väri vahvistuu. Hapettamisvaihetta kutsutaan joskus hieman harhaanjohtavasti fermentoinniksi, vaikka todellisuudessa käymisilmiötä ei tapahdu. Vihreätä, valkoista ja keltaista teetä ei hapeteta.
Kuivaus
Fermennoinnin (vihreän, valkoisen ja keltaisen teen ollessa kyseessä, rullauksen) jälkeen teelehdet kuivatetaan niin että niistä poistuu käytännössä kaikki kosteus. Tässä vaiheessa ne muuttuvat erittäin kevyiksi ja hauraiksi.
Lajittelu
Kuivauksen jälkeen tee ravistellaan erilaisten siivilöiden läpi, jotta erikokoiset lehdet saadaan eroteltua. Suuremmista lehdistä tehdään korkealaatuista irtoteetä, pienempien päätyessä halvempiin seoksiin. Yli jäävästä pölystä ja hyvin pienistä paloista tehdään pussiteetä.
Teemerkkejä
Teemerkeistä tunnetuimmat lienevät Twinings ja Lipton, joiden valmistamat teet ovat useimmiten teepusseissa. Nordqvistin ja Forsmanin teet ovat useimmiten irtoteetä. Myös Reilun kaupan teetä on tarjolla eri lajeja.
Luontaistuotteita teemarkkinoille tarjoaa Golden Temple, jonka eri laatuja ovat mm. vihreä Jasmine-tee, vihreä Guardian tee, miesten ja naisten teet.
Saman teelaadun ominaisuuksien pitäminen samanlaisina on kaupallisesti tärkeää. Tästä syystä teen makua ja muita ominaisuuksia tarkkaillaan huolellisesti. Teeyhtiöiden palveluksessa on erityisiä teenmaistajia, joita esimerkiksi Liptonilla on yli 50 [http://www.lipton.nu/Lipton-FI/04_02.html]. Jotta arvioinnit olisivat vertailukelpoisia, tee on valmistettava toistettavalla tavalla. Tässä voidaan noudattaa esimerkiksi kansainvälistä standardia ISO 3103, joka kuvaa tarkoin teen valmistusmenetelmän sekä käytettävän teekannun ja -kupin.
Terveysvaikutukset
Teen terveysvaikutuksia on tutkittu erityisesti Japanissa varsin tarkkaan ja tutkimuksissa onkin selvinnyt teen positiivinen vaikutus ihmisen terveyteen. Varsinkin runsaasti antioksidantteja sisältävät teet (vihreä tee ja rooibos) estävät solujen vanhenemista ja rappeutumista. Teellä on lisäksi sanottu olevan mm. syöpää ehkäiseviä ja ruoansulatusta edistäviä vaikutuksia. Tee myös piristää ja joidenkin teelaatujen sisältämät ainekset toimivat jopa mietoina masennuslääkkeinä.
Teenkaltaiset juomat
Teenkaltaisilla juomilla tarkoitetaan yleensä teen tapaan valmistettavia eri kasveista saatuja haudukejuomia. Näitä ovat mm.
- Yerba Mate
- Rooibos
- Erilaiset yrtti- ja hedelmäjuomat
Historiaa
Teen kulkeutuminen Eurooppaan tapahtui hieman myöhemmin kuin kahvin. Vaikka teen historia arvostettuna seurapiirijuomana onkin huomattavasti vanhempi kuin kahvin, niin sen syntysijoilta Kiinasta tee ei tullut eurooppalaisten tietoisuuteen ennen kuin vuonna 1556, jolloin portugalilainen jesuiitta isä Jasper de Cruz maistoi sitä ja kirjoitti siitä. Tuohon aikaan portugalilaisten kiinnostus löytää sopiva kauppatie Kaukoidästä Lissaboniin heräsi. Vasta vuonna 1600 sellainen löytyi, ja tuolloin myös ensimmäinen teelasti päästiin purkamaan Lissabonin taivaan alla. Väitetään kuitenkin, että ensimmäiseksi tee olisi kulkeutunut arabialaisten kauppiaiden mukana Venetsian läpi vuonna 1559. Jälleen kerran arabit olivat edelläkävijöitä eurooppalaisiin nähden, sillä ensimmäiset maininnat teestä arabien keskuudessa ovat noin vuodelta 850. Yhtä kaikki, säännölliset teekuljetukset alkoivat virrata Eurooppaan hollantilais-portugalilaisena yhteistyönä vuonna 1610. Maidon lisäämisestä tähän juomaan on ensimmäinen mainita kuitenkin vasta 1680.
Luokka:Juomat
ms:Teh
zh-min-nan:Tê
ko:차
ja:茶
Nigeria
Nigerian liittotasavalta on liittovaltio Afrikan länsiosassa. Pinta-ala on noin miljoona neliökilometriä ja arvioitu väkiluku noin 137 miljoonaa (2004). Nigeria on Afrikan väkirikkain valtio, jonka naapurimaita ovat Benin lännessä, Niger pohjoisessa, Tšad koillisessa ja Kamerun idässä. Virallinen kieli on englanti, suurimmat puhutut kielet ovat englannin lisäksi hausa, joruba, ibo ja fulani. Suurimmat uskonnot ovat islam ja kristinusko.
Nigerian pääkaupunki on Abuja. Monet hallintoelimet sijaitsevat Lagosissa.
Historia
Nykyisen Nigerian alueella on pitkä ja värikäs historia, alkaen Nok-kulttuurista 2000 vuotta sitten. Hausa-kuninkaat ja Kanem-Borniun valtakunta hallitsivat alueella kauppaa pohjoisten berberiheimojen ja sademetsäalueen heimojen välillä. Täällä myytiin orjia, norsunluuta ja kolapähkinöitä ja vaihdettiin niitä suolaan, lasihemiin, koralliin, kankaisiin, aseisiin, kupariin ja valuuttaana kytkettyihin simpukankuoriin.
Ranskalaiset ja englantilaiset tulivat ensinksi alueen satamiin, ja perustivat kauppa-asemia 1800-luvun loppupuoella. Orjakauppa vaihtui siirtomaatavaroiden, etenkin palmuöljyn kauppaan. Nigeriasta tuli Brittiläinen protektoriaatti 1901, ja Iso-Britannian siirtomaa 1914.
Nigerian itsehallintoa lisättiin vaiheittain toisesta maailmansodasta alkaen, ja itsenäinen liittovaltio siitä tuli 1960.
Vuonna 1966 kaksi vallankaappausta siirsi maan sotilasjohdon käsiin. Igbo-heimon asuttama itäinen osavaltio Biafra yritti itsenäistyä 1967-1970 mikä johti sisällissotaan. 1975 veretön vallankumous nosti valtaan siviilihallintoa luvanneen Murtala Ramat Mohammedin. Seuraava sotilasvallankaappaus oli 1983. 1993 pidettiin presidentinvaalit, mutta niiden lopputulos mitätöitiin ja kenraali Sani Abacha otti vallan. Abachan aikana kuoli ja katosi paljon toisinajattelijoita, mm. Ken Saro-Wiwa. Abachan kuoltua 1999 järjestettiin vaalit jotka voitti nykyinen presidentti Olusegun Obasanjo.
Vuosi 2005 jäi lentoturvallisuuden kannalta erityisen synkäksi. Nigeriassa tapahtui tuolloin 2 yli sadan ihmisen hengen vaatinutta lentoturmaa Nigerian sisäisillä lennoilla. (Katso myös Sosoliso Airlinesin lento-onnettomuus)
Politiikka
Maa on Isosta-Britanniasta itsenäistymisensä (1.10.1960) jälkeen ollut pitkään poliittisesti epävakaa, huomattava tuotetun öljyn määrä teki siitä kylmän sodan aikana yhden suurvaltojen välisistä kehitysmaissa sijaitsevista pelinappuloista: Yhdysvallat ja Neuvostoliitto taistelivat Nigerian ulkopoliittisesta kannasta kiihkeästi erilaisin painostuskeinoin, lahjuksin ja (toisen suurvallan päästessä lähemmäs valtaa) lietsoen poliittista epävakautta. 1980-luvulla valtaan nousseen sotilasdiktatuurin edistajalta Sani Abachalta kaapattiin valta 1999, tilalle muodostettiin siviilihallinto länsimaista summittain kopioidulla perustuslailla. Hallitus on suurelti epäonnistunut aiemmilta vuosikymmeniltä tavaksi periytyneen korruption kitkemisessä valtion työntekijöiden ja byrokraattien keskuudesta.
Maan poliittisen vakauden on spekuloitu olevan suoraan riippuvainen öljyn hintatasosta, 2/3 valtion budjettituloista tulee öljyntuotannosta.
Osavaltiot
Nigeria on mm. Yhdysvaltojen, Venäjän ja Australian tapaan järjestelty liittovaltio, se jakautuu 36 osavaltioon ja yhteen territorioon(pääkaupunki).
Maantiede
Nigerian pinta-ala on: 923 768 km²
Kuva:Ni-map.png
Väestö
Nigerian väkiluvuksi arvioitiin noin 137 miljoonaa henkeä vuodelle 2004. Keskimääräinen väestönkasvu on noin 2,5% (2000-2005) ja väestöennuste vuodelle 2050 on 258,5 miljoonaa henkeä. Keskimääräinen eliniänodote on 50 vuotta. Aikuisväestöstä lukutaitoisia on 68%.
Nigeria on asukasmäärältään Afrikan suurin ja maailman 9. suurin valtio.
Väestöstä arvioidaan olevan 50% muslimeja, 40% kristittyjä ja 10% paikallisten uskontojen kannattajia.
Talous
Nigeria on eteläisen naapurivaltionsa Kamerunin kanssa tärkeä öljyntuottaja, pääosa öljystä saadaan Guineanlahden rannalta. Nigerian (väkiluku 137 miljoonaa) bruttokansantuote kasvoi vuonna 2003 7,1% 115 miljardiin dollariin, saaden melkein jo kiinni Suomen (väkiluku 5 miljoonaa) bruttokansantuotteen, 142 miljardia dollaria.
Maan rahayksikkö on naira (NGN). Vaikka arviolta 3/5 työllistyneistä työskentelee maanviljelyksen parissa, Nigeria kuluttaa ruokaa enemmän kuin tuottaa. Moniin kehitysmaihin verrattuna valtionvelka on toistaiseksi (2003) suhteellisen pieni ongelma, 29% BKT:stä.
Kulttuuri
Nobel-palkittu kirjailija Wole Soyinka on syntyisin nigerialainen, mutta asuu maanpaossa Yhdysvalloissa.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- tina
- rautamalmi
- kivihiili
- sinkki
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
Luokka:Nigeria
ms:Nigeria
zh-min-nan:Nigeria
ko:나이지리아
ja:ナイジェリア
simple:Nigeria
Teen kieliTee on nigeriläiskongolainen kieli. Sitä puhutaan pääasiassa Nigeriassa. Tee on erittäin läheistä sukua khanan kielelle ja sitä pidetäänkin joskus vain sen murteena. Kieltä äidinkielenään puhuvien ihmisten määrästä ei ole tietoa. Tee kuuluu benuekongolaisten kielten ryhmään.
Luokka:Nigerian kielet
Kofeiini
Kofeiini on piristävä alkaloidi. Kofeiinia on kahvipavuissa, kaakaopavuissa ja teessä. Teen yhteydessä puhutaan kofeiinin sijaan usein teiinistä. Kofeiini on laajimmin käytetty piriste.
Kemialliset ominaisuudet
Perusmuodossaan kofeiini on valkoista, kiteistä ainetta. Sulamislämpötila 238 °C, tiheys 1,23 g/cm³, liukoisuus veteen 2,17 g/100 ml. LD50-annos rotalla: 192 mg/kg. Ei saa kuljettaa elintarvikkeiden eikä eläinravinnon kanssa. Palaessa muodostuu myrkyllisiä typen oksideja.
Metabolia
Kofeiini estää adenosiinin vaikutusta, jonka kertyminen elimistöön aiheuttaa väsymystä.
Käyttö
Kofeiinia saadaan useimmiten kahvipensaan pavuista tai teepensaan lehdistä uutetusta juomasta. Kahvikupillisessa on 65—110 mg kofeiinia, teessä 30 mg. Myös suositut kola- ja energiajuomat sisältävät kofeiinia. Apteekeissa myydään kofeiinipillereitä. Kofeiini on myös yleinen energiajuomien ainesosa tauriinin ja guaranan lisäksi.
Seuraavat tuotteet sisältävät saman määrän (noin 100 mg) kofeiinia:
- yksi kofeiinipilleri (esim. Coffein Pharmia 100mg tai Cofutabs)
- yksi pieni espresso-kahvi
- iso kuppi tavallista kahvia
- litra kolajuomaa (esim. Coca-Cola)
- 0,3-0,5 litraa energiajuomaa (Battery/Jolt Cola)
- 2 kuppia mustaa teetä tai 5 kuppia vihreää teetä
Suklaa
Vastoin yleistä käsitystä suklaa ei sisällä kofeiinia itsessään, mutta joihinkin suklaisiin on lisätty kofeiinia jälkeenpäin. Suklaa sisältää samantapaista kemiallista ainetta nimeltään teobromiini.
Vaikutukset
Kofeiini on piriste, joka vaikuttaa keskushermoston toimintaa kiihdyttävästi. Siksi kofeiini vaikeuttaa nukahtamista, heikentää unen laatua ja lyhentää yöunia. Kofeiini kiihdyttää myös hikoilua, sydämen lyöntitiheyttä ja virtsaamista.
Pitkäaikaisella kofeiinin käytöllä on lukuisia haittavaikutuksia. Fyysisiin haittoihin luetaan verenpaineen nousu ja hypertensio, vatsavaivat, monenlaiset ruoansulatusvaivat ja rytmihäiriöt. Psyykkisiä haittoja ovat muun muassa masennus, ahdistus, paniikkioireet ja paniikkihäiriö.
Kofeiini on aiheuttanut rottakokeissa sikiövaurioita annoksina, jotka ihmisellä vastaisivat 70 päivittäistä kahvikupillista.
Riippuvuus
Kofeiiniriippuvuus syntyy säännöllisessä käytössä, jolloin myös sietokyky kasvaa. Säännöllinen kahvin käyttö ja kofeiiniriippuvuus ovat modernissa yhteiskunnassa erittäin yleisiä. Kofeiinin vieroitusoireita ovat muun muassa väsymys, keskittymiskyvyn puute ja päänsärky. Riippuvuutta aiheuttava päiväannos on noin 350 mg (3—4 kuppia kahvia).
Lainsäädäntö
Suomessa on ollut voimassa kahvin kieltolaki kolmeen eri otteeseen, mutta niitä ei säädetty kofeiinin vuoksi vaan kauppapoliittisista syistä.
Kofeiinia sisältävän kahvin tai muiden kofeiinipitoisten valmisteiden (kolajuomat, tee) myyntiä ei rajoiteta. Kofeiinipillereitä myydään apteekissa reseptittä.
Kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksen mukaan juoman, jonka kofeiinipitoisuus on yli 150 mg/l, pakkausmerkintöihin on lisättävä maininta:
:Korkea kofeiinipitoisuus
ja ilmoitettava kofeiinipitoisuus milligrammoina 100 millilitraa kohti. Merkintävaatimusta ei sovelleta kahvi- tai teepohjaisiin tuotteisiin.
Lisäksi elintarvikevirasto katsoo, että pakkausmerkintäasetukseen nojautuen tällaisten juomien pakkaukseen on merkittävä:
:Varoitus "ei suositella lapsille, raskaana oleville henkilöille tai kofeiiniherkille henkilöille"
Sekä käyttösuositus, jossa ilmoitetaan vuorokautinen käyttömäärä tai varoitetaan liiallisen kofeiinin haittavaikutuksista.
Elintarvikevirasto suosittelee, että energiajuomien pakkausmerkinnöissä olisi seuraava varoitus:
: Ei suositella nautittavaksi alkoholijuomien kanssa
Kofeiini poistettiin 1. tammikuuta 2004 WADA:n kiellettyjen doping-aineiden listalta.
Linkkejä
- [http://kappa.ttl.fi/kemikaalikortit/khtml/nfin0405.htm Käyttöturvallisuustiedote]
- [http://www.elintarvikevirasto.fi/documents/72_653_146.pdf Elintarvikeviraston suositus]
- [http://www.paihdelinkki.fi/tietopankki/400_huumelinja/433.htm Päihdelinkki]
- [http://www.erowid.org/chemicals/caffeine/ Erowid-päihdetietokanta] (englanniksi)
Luokka:Stimulantit
ms:Kafeina
ja:カフェイン
simple:Caffeine
th:คาเฟอีน
SokeriSokerit ovat laaja joukko kemiallisia yhdisteitä, joita käytetään
eliöissä energian varastointiin. Sokerit syntyvät vihreissä kasveissa
hiilidioksidista ja vedestä yhteyttämisenä eli fotosynteesinä tunnetussa reaktiossa.
Kasveissa olevat varastoidut sokerit toimivat ihmisten ja eläinten
ravintoaineena. Ihmisen päivittäisestä energiantarpeesta yli puolet
tulee erilaisista hiilihydraateista. Aivot käyttävät ensisijaisesti glukoosia energianlähteenään.
Yleisimmin käytetty sokeri on ruokosokeri
(C12H22O11).
Sokerit kemiassa
Sokerit ovat hiilestä, hapesta ja vedystä koostuvia rengasrakenteisia molekyylejä. Renkaiden lukumäärän mukaan sokerit jaotellaan ryhmiin: monosakkaridit, disakkaridit ja polysakkaridit.
Monosakkaridit
polysakkaridi
Monosakkaridit ovat perussokereita, niissä on yksi sakkaridirengas, jossa on viisi tai kuusi hiiliatomia ja liittyneenä muita ryhmiä. Viisihiiliset renkaat ovat pentooseja, kuusihiiliset heksooseja.
Tärkeimmät heksoosit ovat:
- glukoosi (rypälesokeri) (C6H12O6)
- fruktoosi (hedelmäsokeri) (C6H12O6)
- galaktoosi (C6H12O6)
Glukoosissa, fruktoosissa ja galaktoosissa on rengasmuodossa hiilirenkaassa viisi hiiliatomia ja yksi happiatomi. Renkaaseen on liittynyt hydroksyyliryhmiä, joiden sijainti vaikuttaa molekyylin ominaisuuksiin. Luonnossa heksoosit esiintyvät pääasiassa rengasmuodossa, mutta reagoivat avoketjuisina.
Glukoosi on verenkierrossa käyttökelpoisessa muodossa, käytettäväksi soluissa energian tuotantoon. Glukoosia saadaan runsaasti makeista hedelmistä, marjoista ja hunajasta, sen pitoisuutta veressä säätelee insuliini. Fruktoosia on myös marjoissa, kasviksissa ja hunajassa. Maksa muuntaa galaktoosia ja fruktoosia glukoosiksi, joten ne imeytyvät hitaammin.
Pentooseja:
- Riboosi (C5H10O5)
- Deoksiriboosi (C5H10O4)
Riboosi ja deoksiriboosi ovat DNA:n ja RNA:n rakennusaineita.
Disakkaridit
RNA
Monimutkaisemmat disakkaridit koostuvat kahdesta sakkaridista jotka yhdistyvät glykosidisidoksella vesimolekyylin lohjetessa. Sidoksessa on happiatomin muodostama silta. Disakkaridit hajoavat ruuansulatuksessa entsyymien vaikutuksesta monosakkarideiksi, jotka imeytyvät suolen seinän läpi. Kuutta yleisintä mono- ja disakkaridia nimitetään ravitsemustaulukoissa sokereiksi. Kaikki maistuvat makeilta.
Tärkeimmät disakkaridit ovat:
- sakkaroosi (ruokosokeri) (C12H22O11)
- Maltoosi (mallassokeri) (C12H22O11)
- Laktoosi (maitosokeri) (C12H22O11)
- Trehaloosi (sienisokeri)
Sakkaroosi koostuu glukoosista ja fruktoosista. Sitä saadaan sokerijuurikkaasta ja -ruo'osta.
Maltoosi (glukoosi+glukoosi) esiintyy maltaissa, se on oluen valmistuksessa alkoholiksi käyvä sokeri.
Laktoosi (glukoosi+galaktoosi) esiintyy maitotuotteissa. Se aiheuttaa vatsavaivoja ihmisille, joilta puuttuu laktoosia hajottava laktaasi-entsyymi, laktoosin hajoamisen estyessä paksusuolen bakteerit käyttävät sen ravintonaan.
Sokerikulooria käytetään ruskeana väriaineena (E150).
Polysakkaridit
Polysakkaridit ovat useammasta kuin kahdesta sakkaridista muodostuvia polymeerejä. Niitä ei voi enää perinteisessä mielessä pitää "sokereina".
- Glykogeeni
- Tärkkelys
- Selluloosa kuitu
Glykogeeni on hiilihydraattien varastomuoto soluissa. Soluissa entsyymit varastoivat glykoosia haaroittuneeseen glykogeeni-molekyyliin, josta se vapautetaan tarvittaessa. Kasveilla varastomuoto on tärkkelys.
Tärkkelys koostuu kymmenistä-sadoista glukoosimolekyyleistä. Sitä esiintyy viljan jyvissä ja perunassa, jossa se toimii kasvien vararavinnon varastointimuotona. Ihmisen ruoansulatus pilkkoo tärkkelyksen glukoosiksi.
Selluloosa kostuu jopa miljoonista glukoosimolekyyleistä. Sitä esiintyy kasvien varsissa ja puiden rungoissa. Se ei hajoa ihmisen ruoansulatuksessa, mutta on suoliston toiminnalle tärkeä kuitu.
Kasvinsyöjien suolisto pystyy hajottamaan selluloosaa ravinnoksi. Eräs tärkeä selluloosan käyttötarkoitus on paperituotteiden valmistus.
Harvinaisempia sokereita ihmisen elimistö ei pysty hajottamaan, vaan suoliston bakteerit käyttävät ne ravinnokseen tuottaen kaasua. Herneissä ja pavuissa on tällaisia harvinaisista oligosakkarideja,
joissa sakkarideihin sitoutuu myös aminohappoja.
Muita:
- Kitiini, sienten soluseinät, hyönteisten tukirangan materiaali.
- Peptidoglykaani, bakteerien soluseinien osa.
- Ligniini, puun materiaali ja ongelmallinen sellunkeitossa.
Tuotanto
Noin 70% maailman ruokosokerista valmistetaan sokeriruo'osta ja loput, lähinnä teollisuusmaissa, sokerijuurikkaasta. Useimmat maat pyrkivät säilyttämään omavaraisuutensa sokerin tuotannossa, ja pääosa sokerista kulutetaankin tuottajamaassa. Maailman vuosituotanto on noin 130 miljoonaa tonnia.
Sokerin kansainvälinen kauppa on tärkeää etenkin kehitysmaille, jotka tuottavat 2/3 sokerista. Suuria sokerintuottajia ovat Brasilia, Kuuba, Thaimaa ja Dominikaaninen tasavalta. Vuosittainen kansainvälinen kauppa on noin 30 miljoonaa tonnia. Sokeriruo'on viljely työllistää 10-15 miljoonaa ihmistä.
Yllättäen Euroopan unioni on toiseksi suurin sokerinviejä (Brasilia 18%, EU 16%), luku selittyy suurilla maataloustukiaisilla ja suojatulleilla. Yhdysvallat on pitänyt korkeaa sokerin hintaa yllä kotimaassa korkealla suojatulleilla, mikä on johtanut elintarvikevalmistajien siirtymisen halvempaan maissisiirappiin tai ulkomaille.
Suomessa sokeria valmistetaan sokerijuurikkaasta. Kaksi Sucroksen sokeritehdasta sijaitsevat Salossa ja Säkylässä, sokeripakkaamo Kirkkonummella.
Historia
Sokeriruokoa on kasvatettu trooppisilla alueilla pitkät ajat sen makeuden vuoksi ja pureskeltu raakana. Sokerin erottaminen kehittyi Lähi-idässä, Intiassa ja Kiinassa, jossa sokeria käytettiin ruuanlaittoon ja jälkiruokiin. Sokeria saatiin Eurooppaan kaupan mukana ja maurien valloittaessa Iberian niemimaan. Ristiretkeläiset toivat sokeria mukanaan palatessaan Pyhästä maasta. Sokerijuurikkaan viljely aloitettiin suuremmassa mittakaavassa 1801 Napoleonin sotien katkaistua Karibian kaupan. 400 vuoden ajan, vuoteen 1888 asti, Afrikasta laivattiin Karibian saarille ja Brasiliaan 5-10 miljoonaa orjaa sokeriruokoplantaaseille.
Sokeria saadaan pääasiassa joko sokerijuurikkaasta (Beta vulgaris) tai sokeriruoista (Saccharum offinarum). Vasta vuonna 1747 saksalainen kemisti Andreas Sigismund Marggraf (1709-1782) uutti sokeria sokerijuurikkaasta ensimmäisen kerran, mutta vasta, kun sodan vuoksi 1812 sokeriruo´on saanti Ranskaan tyrehtyi alettiin tosissaan valmistaa sokeria juurikkaasta teollisesti. Valmistusprosessi on sinänsä yksinkertainen. Juurikasviipaleita keitetään vedessä, ja lopulta keitinvesi siivilöidään ja vesi haihdutetaan, jolloin jäljelle jää kiteinen sokeri. Kemistit eivät kykene erottamaan ruokosokeria ja juurikassokeria toisistaan, vaikka usein uskotaan näiden kahden olevan ominaisuuksiltaan hyvinkin erilaisia.
Kreikkalainen Herodus tunsi sokeriruo´on jo 500 eaa. vuonna 327 eaa. Aleksanteri Suuri kuljetti sokeria Eurooppaan. Noin vuonna 700 jaa. keksittiin keittää sokerilientä vedessä, johon oli lisätty kalkkia. Prosessi valkaisi sokerin tehokkaasti. Tämän jälkeen sokerista tulikin nopeasti suosittu ja erittäin kallis vientiartikkeli Eurooppaan. Pian eurooppalaiset kuitenkin selvittivät sokerin valmistuksen salat, ja sitä alettiin kasvattamaan Espanjassa ja Sisiliassa, missä kasvatus ei kuitenkaan tuottanut kovin hyviä tuloksia. Venetsialaiset kauppiaat sen sijaan ottivat haltuunsa miltei koko Euroopan sokerimarkkinat, tuomalla ja välittämällä sokeria idästä ja etelästä.
Markkinat eivät olleet mitkään aivan pienet, sillä keskiajalla sokerin sanottiin olevan manteleiden ohella Euroopan suurimpia tuontiartikkeleita. Kun ottaa tämän huomioon ja sen, että Englannista peräisin oleva tieto vuodelta 1319 väittää paunan (450g) sokeria maksavan kaksi shillinkiä, joka nykyrahassa vastaisi noin 100 euroa kilo, voimme kai olettaa, että nuo kauppiaat tuskin köyhänä kuolivat. Tosin vasta vuonna 1099 ristiretkeläiset toivat ensimmäiset sokerimaistiaiset Englantiin. Platina sen sijaan mainitsee, että jo ensimmäisellä vuosisadalla elänyt roomalainen historioitsija Plinius vanhempi olisi kirjoittanut sokerista. Samaan hengenvetoon hän kylläkin hieman ihmettelee, miksi vanhoissa resepteissä ei juuri tätä ”mainioita maustetta” esiinny. Platina toteaa, että mitä valkoisempaa sokeri on, sen parempaa se on.
Luokka:Orgaaniset yhdisteet
Luokka:Biokemia
Luokka:Makeutusaineet
Luokka:Mausteet
Luokka:Elintarvikkeiden värjäys
ja:糖
simple:Sugar
Kiina
Kiina (yksink.: 中国, perint.: 中國, pinyin: Zhōngguó), virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta eli 中华人民共和国 (Zhōnghuá rénmín gòng hé guó). Katso myös Kiinan tasavalta (Taiwan).
Kiina on väkiluvultaan maailman suurin ja maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Se sijaitsee Itä-Aasiassa. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan, Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam. Asukkaita Kiinassa on noin 1,3 miljardia ja pinta-ala on noin 9,6 miljoonaa neliökilometriä.
Kiinan pääkaupunki on Peking eli Beijing, joka sijaitsee maan pohjoisosassa ja jossa asuu noin 13 miljoonaa ihmistä. Suurin kaupunki on etelämpänä rannikolla sijaitseva Shanghai.
Kiinan valuutta on renminbi (人民币), lyhenne RMB, ja sen yksikkö on yuan (元). Kansainvälisessä rahaliikenteessä tästä käytetään lyhennettä CNY (Chinese Yuan Renminbi). Hintojen perässä on tavallisesti valuuttamerkki yuan (元), jolla voidaan kuitenkin viitata muihinkin rahayksiköihin. Yksi euro vastaa noin 10 CNY (14.11.2005), vastaavasti yksi CNY vastaa 0,10 euroa.
Historia
Kiina on maailman vanhin, katkeamattoman historian omaava, merkittävä sivilisaatio, ja sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulla eKr.. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti "vain" noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.
Pääartikkelit:
- Kiinan dynastiat
- Kiinan esihistoria ( – n. 1000-luku eaa)
- Kiinan varhaishistoria (n. 1000-luku eaa – 200-luku eaa)
- Kiinalainen imperiumi (200-luku eaa – 200-luku jaa):
- Qin-dynastia (221 eaa – 206 eaa)
- Han-dynastia (206 eaa – 220 jaa) ("Suuri dynastia")
- Kiinan keskiaika (200-luku – 500-luku)
- Keskiajalta moderniin aikaan (600-luku – 900-luku)
- Sui-dynastia (581 – 618), joka yhdisti Kiinan uudelleen.
- Tang-dynastia (618 – 907) ("Suuri dynastia")
- Kiinan renessanssi (900-luku – 1200-luku)
- Mongolivalta Kiinassa (1200-luku – 1300-luku)
- Ming-dynastia (1300-luku – 1600-luku) ("Suuri dynastia")
- Mantšuvalta ja keisarivallan loppu (1600-luku – 1911)
- Kiinan tasavallan historia (1911 – 1949 (+ Taiwan))
- Kiinan kansantasavallan historia (1949 – )
Merkittäviä keksintöjä:
- Kirjapainotaito (Tang-dynastia)
- Paperin valmistus (Han-dynastia)
- Ruuti ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa)
- Kompassi
- Leijat
- Paperiraha (Song-dynastia)
- Pankkiluotot (Song-dynastia)
Hallinto
Song-dynastia
Kiinan kansantasavalta on sosialistinen valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.
Kiinan hallinnon pääosat ovat:
- Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
- Kiinan kansankongressi
- Kiinan presidentti
- Kiinan valtioneuvosto
- Kiinan keskussotilaskomissio
- Kiinan korkein oikeus
- Kiinan korkein prokuraattorinvirasto
Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa toimii lukuisia pieniä "demokraattisia puolueita", joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).
Alueellinen hallinto
Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto
Kiina on jaettu 22 provinssiin eli maakuntaan (省), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. provinssiksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Provinssien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).
Taloudelliset erityisalueet
Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:
- Shenzhen (香港)
- Zhuhai (澳门)
- Xiamen
- Shanghai
- Shantou
- Hainanin provinssi sekä avoimet rannikkokaupungit, kuten
- Beihai
- Dalian
- Fuzhou
- Guangzhou
- Lianyungang
- Nantong
- Ningbo
- Tianjin
- Wenzhou
- Yantai
- Zhanjiang
- Qinhuangdao ja
- Qingdao
|
Lippu
Kiinan kansantasavallan lippu on nimeltään 五星红旗 [wǔ xīng hóng qí], eli viisitähtinen punalippu. Sen suunnitteli Zeng Liansong (曾联松). Lipun punainen tausta on kommunismin symbolinen väri. Keltaisten tähtien symbolismista on erilaisia tulkintoja. Erään mukaan suurin tähti kuvastaa Kommunistista puoluetta ja pienemmät tähdet kenties neljää yhteiskuntaluokkaa: työläiset, maanviljelijät, pikkuporvaristo ja isänmaalliset kapitalistit. Toisen tulkinnan mukaan se kuvastaisi perinteistä viiden kansanryhmän ajattelua Kiinassa, jolloin iso tähti kuvastaisi han-kiinalaisia, pienet olisivat tällöin mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja huit.
Politiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan politiikka
Kiinan hallitusta nimitetään edelleen sosialistiseksi, vaikka käytännössä maa on siirtynyt keskusjohtoiseen markkinatalousjärjestelmään talousuudistusten myötä. Tosin 2000-luvulle tultaessa vielä noin puolet kansantulosta oli peräisin julkisesti omistetuista tuotantolaitoksista, mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia. Kommunistisen puolueen jäsenyys on kuitenkin edellytys vähänkin korkeampiin hallinnollisiin virkoihin.
Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.
Ulkopolitiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka
Saatuaan YK:n jäsenyyden Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministeri Henry Kissingerin sukkuladiplomatian tuloksena Taiwanin sijaan 1971, Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu "yhden Kiinan politiikkaan". Tästä syystä Taiwanin itsenäistymisliikettä ei katsota hyvällä, koska Taiwanin itsenäiseksi julistautuminen synnyttäisi tilanteen, missä joillain mailla voisi olla diplomaattisuhteet sekä Kiinan kansantasavaltaan, että Kiinan tasavaltaan, Taiwaniin. Tämä rikkoisi ajatuksen yhdestä Kiinasta ja saattaisi herättää itsenäisyystoiveita myös muilla erityisalueilla. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on 1950 haltuun otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen valtionpäämies Dalai Lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike.
Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, minkä Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhjennut kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979-1989) Kiina, Pakistan ja arabimaat tukivat neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä.
1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen.
Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa mm. Korean kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan), mihin sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Aasian kokonaistilanteessa Kiina on Intian vastapaino, Intian vaaliessa perinteisesti läheisiä neuvostoaikaisia suhteita myös Venäjän kanssa, mikä on näkynyt mm. asehankinnoissa.
Länsimaiden kasvavien investointien vuoksi alkaa Kiinalla olla merkitystä EUn ja Yhdysvaltain taloudelle, mikä on tehnyt myös lännen ulkopolitiikasta Kiinaa kohtaan maltillisempaa. Kiina on merkittävä rahanlainaaja myös Yhdysvaltain liittovaltiolle Bushin hallinnon tehdessä veronalennusten ja varustelun vuoksi alijäämäisiä budjetteja. Kiina ja Japani kilpailevat -Persianlahden epävakaan tilanteen vuoksi- siitä, että kumpi saa ensin Venäjältä öljy- ja maakaasuputkia. Tämä vahvistaa Venäjän neuvotteluvoimaa Aasiassa.
Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija. Kiinan sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia dollaria, suuremman summan sotilasmenoihin sijoittaa vain Yhdysvallat (lähes 400 miljardia dollaria). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa suurvallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea mm. Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.
1989 Taivaallisen rauhan aukion taphtumien vuoksi Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat kielsivät aseviennin Kiinaan, mitä ovat viime aikoina (2004) EUn osalta pyrkineet mm. Ranska ja Saksa poistamaan Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa mm. Taiwanin tilanteen vuoksi. Kiinalla on ilmoituksensa mukaan oikeus puuttua Taiwanin tilanteeseen, mikäli Taiwan julistautuu itsenäiseksi tai se ei palaa Kiinan keskushallinnon yhteyteen riittävän nopeasti.
Maantiede
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan maantiede
Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan meren on hyvin tiheäänasuttua alluviaalitasankoa, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistä ja vuoristoista. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.
Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsse Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaat, kuten Gobi ja Takla-Makan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään. Monsuunit vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen.
Talous
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous
Talousuudistusten aloittamisen jälkeen 1978 Kiinan bruttokansantuote on yli nelinkertaistunut. Yksityisyrittäminen on teoriassa sosialistisesta järjestelmästä huolimatta sallittua ja rohkaistua. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan sähkötekniselle alalle suuntautuvalla yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistaloustalueilla.
BKT kansalaista kohden vuonna 2003 oli arvioltoa 5 000 USA:n dollaria. Kuitenkin suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi). Kiinan talous kasvaa 5-10 prosentin vuosivauhtia, ja Kiina onkin ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi vuodesta 1989 lähtien.
Kiina on eräs teen tärkeimmistä tuottajista.
Väestöryhmät ja uskonnot
Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät
Valtaosa (93,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia. Loppu 6,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido vähemmistökansoja.
Kansantasavallan aikana eri uskontoihin suhtautuminen on vaihdellut, nykyisin uskontoja pidetään ei-toivottuina, mutta ei kuitenkaan kiellettyinä asioina, edes puolueen jäsenille. Poikkeuksen muodostaa Falun Gong meditaatioharjoitus, jonka harjoittaminen on kielletty Kiinassa
Eri kansallisuudet seuraavat usein eri uskontoja. Han-kiinalaiset ovat tavallisesti joko ateisteja, buddhalaisia, kristittyjä tai taolaisia. Vähemmistökansallisuuksien keskuudessa merkittävimmät uskonnot ovat islam, buddhalaisuus (myös lamalaisuus), kristinusko ja šamanismi.
Kielet
Kiinan virallinen kieli on mandariinikiina. Sitä puhuu Kiinassa äidinkielenään noin 870 miljoonaa ihmistä, eli noin 70 % väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Muutenkin han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100-120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet.
Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):
- Wu-kiina (77 milj.) siniittinen
- Yue-kiina eli kantoninkiina (52 milj.) siniittinen
- Jinyu-kiina (45 milj.) siniittinen
- Xiang-kiina (36 milj.) siniittinen
- Hakka-kiina (26 milj.) siniittinen
- Minnan-kiina (26 milj.) siniittinen
- Gan-kiina (21 milj.), siniittinen
- Minbei-kiina (10 milj.) siniittinen
- Pohjoinen zhuang (10 milj.) tai-kadai
- Uiguuri (7 milj.) turkkilainen
- Eteläinen zhuang (4 milj.) tai-kadai
- Kiinalainen viittomakieli (3 milj.) viittomakieli
- Mongoli (3 milj.) mongolialainen
- Bouyei (2 milj.) tai-kadai
- Korea (2 milj.) isolaatti
- Sichuanin yi (2 milj.) lololainen
- Eteläinen dong (1,5 milj.) tai-kadai
- Hmong njua (1 milj.) hmong-kieli
- Kasakki (1 milj.) turkkilainen
- Khams (1 milj.) tiibetiläinen
- Tiibet (1 milj.) tiibetiläinen
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kiinan kulttuuri
Kiinalainen kulttuuri on vuosituhansien saatossa kehittynyt kaikilla kulttuurin osa-alueilla yhdeksi maailman suurista kulttuureista. Kiinalainen kulttuuri poikkeaa osin paljon länsimaisesta lähes kaikilla aloilla.
Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina, mutta kertomakirjallisuutta ei ole arvostettu, joten sitä on säilynyt vasta 1300-luvulta lähtien. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta.
Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkulunkin osalta.
Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera.
Kiinalainen maalaustaide on myös melko omaleimaista. Hyvin tärkeä kiinalaisille on myös kalligrafia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- öljy
- tina
- elohopea
- mangaani
- antimoni
- vanadiini
- alumiini
- uraani
- lyijy
- sinkki
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
Katso myös
- Kiinan tasavalta eli Taiwan
- Kiinan kansantasavallan historia
- Kiinan dynastiat
- Kiinan kieli
- Maailman maat
als:Volksrepublik China
ja:中華人民共和国
ko:중화인민공화국
ms:Republik Rakyat China
simple:People's Republic of China
th:สาธารณรัฐประชาชนจีน
zh-cn:中华人民共和国
zh-min-nan:Tiong-hoâ Jîn-bîn Kiōng-hô-kok
zh-tw:中华人民共和国
Luokka:Kiina
Solu:Solun muut merkitykset, katso Solu (täsmennyssivu).
Solu (täsmennyssivu)
Solu (täsmennyssivu)
Solut voidaan jakaa prokaryootteihin eli esitumallisiin ja aitotumallisiin. Esitumallisiin kuuluvat lähinnä bakteerit ja aitotumallisiin eläin-, sieni- ja kasvisolut. Eläinten solut voidaan jakaa somaattisiin soluihin ja sukusoluihin eli ituradan soluihin. Solun löysi ensikerran Robert Hooke vuonna 1665.
Yksi solu voi muodostaa kokonaisen eliön tai ne voivat muodostaa monisoluisia eliöitä tai näiden elimiä. Solut voivat lisääntyä eli jakautua joko mitoottisesti tai meioosissa.
Soluja on erikokoisia ja yleensä niiden läpimitta vaihtelee 0,01-01 millimetrin välillä. Ihmisen suurimpia soluja ovat munasolut, hermosolut ja lihassolut ja pienimpiä siittiösolut ja punasolut. Ihosolun koko on noin 11-12 µm. Ihmisen solut elävät yleensä kuukausia tai vuosia, mutta suolen sisäpinnan solut ja jotkut valkosolut elävät vain vuorokausia. Hermo- ja lihassolut sen sijaan ovat hyvinkin pitkäikäisiä ja aivosolut saattavat elää yli sata vuotta.
Solun rakenne
Yleensä soluista on 60-90 prosenttia vettä. Solujen tärkeimpiä orgaanisia yhdisteitä ovat hiilihydraatit, lipidit ja proteiinit.
Solun erottaa ympäristöstään solukalvo ja kasveilla sekä prokaryooteilla soluseinä. Solukalvon sisäpuolelle jää solulima (sytosoli). Suurin osa solun aineenvaihdunnasta tapahtuu solulimassa, jossa aitotumallisilla on myös useita soluelimiä ja tuma. Esitumallisissa soluissa ei ole lipidikalvon erottamia soluelimiä eikä tumaa.
Solun perintötekijät sijaitsevat aitotumallisissa soluisa tumassa, joka on eristetty solulimasta tumakalvolla. Esitumallisten solujen perintöaines on pakkautunut osaan solulimasta. Tätä osaa kutsutaan nimellä nukleolus.
Soluelimet
Solukalvo/Solukelmu
Solua rajaa solukalvo: rasvahappokaksoiskalvo, jossa rasvahappojen hydrofiiliset ("vettä rakastavat") osat ovat kalvon pinnoilla, hydrofobiset ("vesikauhuiset") osat kalvon keskellä. Solukalvo ympäröi solulimaa, joka käsittää kaiken solukalvon sisälle jäävän. Solukalvossa on runsaasti proteiineja, joista osa läpäisee solukalvon molemmilta puolilta, osa vain toiselta puolelta. Kalvoproteiineissa on myös kiinni hiilihydraattiosia. Esimerkkejä kalvoproteiineista ovat mm. ionikanavat, ionipumput ja reseptorit.
Tuma
Tuma sijaitsee solulimassa ja sitä ympäröivä tumakalvo. Tumakalvo on solukalvon tavoin rasvahappokaksoiskalvo. Toisin kuin solukalvo, tumakalvo ei ole tiivis. Siinä on paljon tumahuokosia, joiden läpi mRNA ja muut molekyylit pääsevät solulimaan. Geenit sijaitsevat tuman kromosomeissa koodattuina DNA:han.
Solulima
Solulimassa sijaitsee useita soluorganelleja (soluelimiä). Solulimassa on myös runsaasti proteiineja ja RNA:ta. Proteiinisynteesi tapahtuu solulimassa. Soluliman ionipitoisuus poikkeaa huomattavasti solua ympäröivästä. Solukalvon natriumkaliumpumput kuljettavat jatkuvasti natriumia pois solusta ja kaliumia sisään. Tähän kuljetukseen tarvitaan ATP:n energiaa. Na-K-pumpun toiminnan seurauksena solulima on negatiivisesti varautunut solunulkopuoliseen matriksiin (Extracellular matrix, ECM) verrattuna. Varaus on edellytys hermo- ja muiden solujen toiminnalle, ja sen häviäminen johtaa solun kuolemaan.
Solun tukiranka
Solun tukirankana solulimassa on mikrotubuluksia, mikrofilamentteja ja välikokoisia säikeitä. Mikrotubulukset toimivat solun sisäisessä kuljetuksessa tuman ja solun reunaosien välillä: dyneiini ja kinesiini moottoriproteiinit liikkuvat mikrotubuluksia pitkin ja vievät mukanaan proteiineja tms. solun muihin osiin. Mikrofilamentteihin kuuluu mm. lihassolun aktiini. Lihassolun supistuessa limittäin järjestyneet myosiinimolekyylit tarttuvat aktiinimolekyyliin ja vetävät aktiineja hieman lähemmäs. Seurauksena on lihassolun lyheneminen. Vastaavaa aktiinin ja myosiinin interaktiota tapahtuu muissakin soluissa, mutta vähemmän dramaattisin seurauksin. Välikokoiset säikeet vaihtelevat solutyypin mukaan. Solun tukirangan komponentit toimivat yhdessä pitäen yllä solun muotoa.
Kalvorakenteiset soluelimet
Solukalvo - Tumakotelo - Mitokondrio - Endoplasmakalvosto - Golgin laite - Eriterakkulat - Endosomit - Lysosomit - Peroksisomit - Kuljetusrakkulat
Kalvottomat soluelimet
Mikrotubulukset - Mikrofilamentit - Välikokoiset filamentit - Sentriolit - Ribosomit - Glykogeeni - Rasvapisarat - Värekarvat
Solun toiminta
Energian tuotanto
Solu ottaa energian ECM:stä pääosin glukoosina ja rasvahappoina. Rasvahapot pilkotaan solulimassa, jolloin syntyy NADH:ta. Glukoosi pilkotaan mitokondrion sitruunahappokierrossa, jolloin syntyy hiilidioksidia, NADH:ta ja FADH2:ta. Mitokondrion hengitysketjussa NADH ja FADH2 luovuttavat protoninsa. Seurauksena mitokondrion sisemmän kalvon eri puolille syntyy protonikonsentraariogradientti. Protonipumppu antaa protonikonsentraation tasoittua tekemällä samalla ADP:sta ja fosfaatista ATP:ta. ATP on solun perusenergiavaluutta, jota entsyymit käyttävät reaktioihinsa. ATP:n huono puoli on, että sitä ei voida säilöä suuria määriä.
Endo- ja eksosytoosi
Solu ottaa aineita ympäristöstään endosytoosilla, joka voidaan jakaa kahteen: fagosytoosiin ("solusyönti") ja pinosytoosiin ("solun juominen"). Molemmissa tapahtumissa solun ulkopuolella olevat molekyylit kiinnittyvät solukalvon reseptoreihin ja saavat aikaan solukalvon vetäytymisen kuopalle. Kuoppa syvenee, ja lopulta kuoppa irtoaa solun sisälle endosomina ja solukalvo umpeutuu kiinnittymällä vastakkaiseen reunaan. Endosomi yhdistyy solussa lysosomin kanssa. Lysosomi sisältää entsyymejä, jotka hajottavat endosomin sisällön solun käyttöön. Esimerkkinä fagosytoosista on, kun fagosytoivat solut (makrofagit, neutrofiilit) syövät bakteereja ja tappavat ne sisällään. Jotkin bakteerit esimerkiksi tuberkuloosi ja shigella voivat elää solun sisällä estämällä endosomin ja lysosomin fuusiota. Fagosytoosin jälkeen ns. myöhäinen endosomi yleensä liitetään uudestaan kalvolle eksosytoosilla, jolloin sen sisältämät kuona-aineet vapautuvat soluvälitilaan. Eksosytoosi on käänteinen endosytoosille.
Kirjallisuutta
- Jyrki Heino ja Matti Vuento: Solubiologia (WSOY, 2004, ISBN 951-0-28955-8)
Luokka:Solubiologia
ms:Sel
ko:세포
ja:細胞
simple:Cell
th:เซลล์ (ชีววิทยา)
EntsyymiEntsyymit ovat biologisia katalyytteja. Entsyymit ovat tyypillisesti proteiineja, mutta myös RNA-molekyylit voivat olla entsyymejä. Monissa proteiinientsyymeissä aktiivinen keskus koostuu muusta kuin aminohapoista, usein aminohappoihin koordinoituneesta yhdestä tai useammasta metalli-ionista. Tavallisimpia näistä ovat kupari-, rauta- ja sinkki-ionit.
Ilman entsyymejä kemialliset reaktiot tapahtuisivat soluissa liian hitaasti, eikä elämä olisi mahdollista. Entsyymit nopeuttavat reaktioita vähintään tuhatkertaisesti, joskus jopa 1017-kertaisesti. Entsyymit ovat erittäin spesifejä katalyyttejä, jotka katalysoivat usein vain harvoja reaktioita.
Entsyymit tarvitsevat sopivan lämpötilan ja happamuuden toimiakseen hyvin.
Entsyymit nimitetään liittämällä -aasi-pääte niiden substraattinimeen, esim. peptidaasi, tai reaktionimeen, esim. oksidaasi. Entsyymit luokitellaan ja nimetään Entsyymikomissiossa (Enzyme Commission of the International Union of Biochemistry).
Suurin osa entsyymeistä toimii solujen sisällä, osa ulkopuolella.
Kun entsyymit katalysoivat reaktioita, reagoiva aine eli substraatti kiinnittyy joksikin aikaa entsymin aktiiviseen kohtaan.
Reaktiossa substraatti muuttuu lopputuotteeksi. Entsyymi ei muutu reaktion aikana, voi katalysoida uudelleen.
Reaktion ollessa ohi entsyymi irtoaa substraatista.
Inhibiittorit ovat aineita, jotka estävät entsyymin toiminnan. Ne voivat pysäyttää reaktion kulun kolmella eri tavalla.
1. Inhibiittori voi kiinnittyä entsyyminen aktiiviseen kohtaan, jolloin substraatti ei pääse kiinnittymään. Esim. antibiootit kiinnittyvät bakteerien aineenvaihdunnassa toimivien entsyymien aktiiviseen kohtaan, jolloin bakteerit kuolevat.
2. Jotkut inhibiittorit muuttavt entsyymimolekyylin muotoa, jolloin substraatti ei pysty kiinnittymään sen aktiiviseen kohtaan. Syanidi, hermokaasu ja arsenikki estävät tällä tavalla joidenkin elämän kannalta välttämättömien reaktioiden tapahtumisen soluissa ja ovat sen takia tappavan myrkyllisiä.
3. Soluissa on luonnollisia inhibiittoreita. Kun entsyymireaktion lopputuotetta on riittävästi, voi lopputuote estää entsyymin tuotannon solussa toimimalla luonnollisena inhibiittorina. Näin solussa tapahtuvien kemiallisten reaktioiden tasapaino säilyy.
Luokka:Entsyymit
ms:Enzim
ko:효소
ja:酵素
simple:Enzyme
th:เอนไซม์
Reilu kauppa
Reilu kauppa -termiä käytetään erilaisista kaupankäyntitavoista, joissa pyritään ottamaan huomioon niin taloudellinen kuin sosiaalinenkin hyvinvointi ja paikkaamaan näin sekä vapaan että esimerkiksi tullimuureilla rajatun kaupan aiheuttamia epäkohtia. Termin käyttö on historiallisesti ollut varsin vapaata, jolloin reilu kauppa on joskus ymmärretty valtioiden suojatulleihin tai verotukseen pohjautuvaksi tukijärjestelmäksi. Yritykset käyttävät termiä myös tarkoittamaan erilaisia yrityskohtaisia sosiaalisen vastuun ohjelmia.
Nykyään reilulla kaupalla tarkoitetaan kuitenkin useimmiten nk. FINE-järjestöjen reilun kaupan määritelmää, joka kuuluu seuraavasti: "Reilu kauppa on keskustelulle, läpinäkyvyydelle ja kunnioitukselle perustuva kauppakumppanuus, joka tähtää suurempaan tasa-arvoon kansainvälisessä kaupassa. Se edistää kestävää kehitystä tarjoamalla marginalisoituneille tuottajille ja työläisille paremmat kaupankäyntiolosuhteet ja turvaamalla heidän oikeutensa erityisesti Etelässä. Kuluttajien tukemat Reilun kaupan järjestöt ovat aktiivisesti mukana tukemassa tuottajia, lisäämässä tietoisuutta ja kampanjoimassa tavanomaisen kansainvälisen kaupankäynnin sääntöjen ja käytäntöjen muuttamisen puolesta."
Kun termi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, tarkoitetaan Fairtrade Labelling Organizations International (FLO)-järjestön omistaman Fairtrade -tavaramerkin suomenkielistä tavaramerkkikäännöstä. Yhdysvalloissa ja Kanadassa tavaramerkki on Fair Trade Certified. Euroopassa on käytössä myös kaksi vanhempaa tavaramerkkiä, hollantilaisen kirjailija Multatulin innoittama nimi Max Havelaar sekä TransFair. Suomenruotsalainen termi on Rejäl handel. Ruotsissa käytetään termiä Rättvis handel.
Reilun kaupan perusajatuksena on luoda tuotteiden merkintäjärjestelmä, jonka perusteella kuluttaja voi tehdä ostopäätöksensä. Reilun kaupan merkki tuotteessa tarkoittaa, että tuotantoketju noudattaa edellä mainitun FLO:n Reilun kaupan kriteerejä. Muita samankaltaisia kuluttajalle suunnattuja merkkejä ovat muun muassa avainlipputunnus, pohjoismainen ympäristömerkki ja luomumerkki. Reilun kaupan tuotteet eivät siis ole minkään yksittäisen maahantuojan tai kauppaketjun tuotteita. Merkintäjärjestelmä sai alkunsa alun perin meksikolaisten kahvinviljelijöiden aloitteesta. Heidän kahviaan ruvettiin merkitsemään Euroopan markkinoille Max Havelaar -tunnuksella.
Reilun kaupan myydyimmät tuotteet Suomessa ovat tällä hetkellä kahvi ja banaanit, minkä lisäksi Suomessa on saatavissa myös ainakin suklaata, kaakaota, teetä, hunajaa, sokeria, ananasta, appelsiineja ja -mehua, mangoja, mysliä, avocadoja, viinirypäleitä ja riisiä. Sertifikaattijärjestelmän piirissä voidaan myydä myös puuvillaa, kuivattuja ja tuoreita hedelmiä ja vihanneksia yleisesti, pähkinöitä ja öljysiemeniä, kvinoaa, mausteita, viiniä ja rommia.
Myös merkitsemättömiä reilun kaupan tuotteita on olemassa. Näitä tuovat maahan esimerkiksi Maailmankaupat, jotka ovat yleensä yksittäisiä yhdistysvetoisia köyhien maiden tuotteita maahantuovia ja myyviä kauppoja. Maailmankaupat ovat mukana em. FINE-ryhmässä.
Järjestelmän periaatteet
Maailmankaupat
Reilun kaupan pääperiaatteet ovat:
- Ostohinta, joka on jollakin tuotekohtaisella määritelmällä "reilu" (hinta kattaa tuotantokustannukset, takaa tuottajan toimeentulon ja mahdollistaa tuottajayhteisön sosiaalisen kehityksen). Yleensä hinta määritellään minimihintana tai maailmanmarkkinahinnan päälle maksettavana preemiona. Hintaan sisältyy myös mahdollisuus edulliseen ennakkorahoitukseen.
- Kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimusten ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien julistuksien noudattaminen. Tällä estetään mm. pakko-, orja- ja lapsityö sekä taataan ammatillinen järjestäytymisvapaus.
- Luonnonsuojelulliset näkökohdat. Reilu kauppa ei välttämättä tarkoita luonnonmukaista viljelyä, mutta järjestelmä tukee siirtymistä luomuun sekä asettaa vähitellen tiukentuvia ympäristösäännöksiä. Useimmat tuotteet ovat luomutuotteita.
- Sosiaalinen kehitys tuottajayhteisössä. Osa tuotteen hinnasta ("Reilun kaupan lisä") ohjataan tuottajayhteisön kaikkia hyödyttäviin projekteihin, kuten koulunkäynnin tai eläketurvan mahdollistamiseen.
Monilla yrityksillä ja yksittäisillä kansalaisjärjestöillä on Reilua kauppaa muistuttavia sertifiointihankkeita, jotka kattavat osia edellä mainituista periaatteista. Näitä ovat esimerkiksi Rainforest Alliancen Better Banana, Starbucks-kahvilaketjun Coffee Sourcing Guidelines ja useiden kahviyhtiöiden Common Code for the Coffee Community. Erot hankkeiden välillä ovat yleisimmin ostohinta- ja sosiaalisen kehityksen kriteereissä. Jotkin yritysten hankkeet ovat luonnonsuojelullisista näkökohdistaan Reilun kaupan järjestelmää tiukempia. Luomutuotanto Reilun kaupan piirissä sertifioidaankin erikseen luomumerkin myöntäjän toimesta.
Kritiikkiä ja linjauksia
Reilun kaupan kannattajat usein pitävät korkeampia hintoja luonnollisesti perusteltuina, koska markkinahintainen korvaus ei riitä millään esimerkiksi viljelijöiden lasten koulutukseen tai tavalliseen työrytmiin. Kahvin maailmanmarkkinahintaa on viime vuosina pidetty hyvänä esimerkkinä. Jopa kahvinpaahtajat ovat ilmaisseet huolensa kahvin laadun laskemisesta liian matalan maailmanmarkkinahinnan vuoksi.
Vastustajat taas väittävät usein, että kansainväliseen kauppaan osallistuvilla viljelijöillä on jo valmiiksi korkeampi elintaso kuin muilla tietyn alueen kansalaisilla, ja ylimääräinen raha olisi luontevampaa käyttää suoraan jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle, joka tukisi enemmän apua tarvitsevia.
Kritiikkiä on myös esitetty sen suhteen, mihin Reilun kaupan tuotteiden korkeampi kuluttajahinta todellisuudessa siirtyy. Tuottajille palautuvaa rahaa valvotaan tarkasti, mutta on todettu, että vähittäiskauppa ottaa itselleenkin korkeampia katteita. Kaupan edustajat väittävät usein tämän johtuvan logistiikan kuluista ja pienestä menekistä, mutta epäilijät esittävät ilmiön olevan sisäänvetotuotteiden (esimerkiksi juuri "tavallisen" kahvin) alhaisten hintojen subventointia. Joka tapauksessa hintaerosta vain osa päätyy kehitysmaihin ja osa väliportaisiin, kun taas kritiikin esittäjien mukaan suorassa hyväntekeväisyydessä paljon suurempi osa rahasta saataisiin kehitysmaihin ja lisäksi se voitaisiin kohdentaa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla köyhyyden poistamiseen. Tähän reilun kaupan puolustajat vastaavat sillä, että hyväntekeväisyys on vastikkeetonta toisin kuin kaupankäynti, jossa kuluttaja saa rahaansa vastaan tuotteen, ja että kaupankäynnillä pyritään vahvistamaan köyhän maan tuottajien asemaa kestävämmällä tavalla.
Jotkin kriitikot esittävät myös, että reilun kaupan järjestelmä on siten epäreilu, että toiset köyhät tuottajat pääsevät siihen mukaan ja toiset eivät. Professori Pertti Haaparanta kritisoi Reilua kauppaa siitä, että se vain siirtää rahaa yhdestä kehitysmaasta toiseen, sillä tuotteen kokonaiskysyntä ei kasva, mutta "tavallisten" tuotteiden kysyntä pienenee. Tähän argumenttiin taas vastataan usein sillä, että tuotantomenetelmät ja -tavat tekevät tuotteisiin itse asiassa eron, jolloin kyse ei tarkasti ottaen ole enää samasta tuotteesta.
Kehitysmaiden tuottajista huolissaan olevat, kannattivat he sitten reilua kauppaa tai eivät, pitävät kuitenkin useimmiten rikkaiden maiden tullimuureja pahimpana ongelmana, sillä ne pitävät köyhistä maista tuotavien tuotteiden jalostusasteen alhaisena. Myös vientituista vallitsee samanlainen yhdenmielisyys. Rikkaiden maiden vientitukien nähdään mahdollistavan näissä maissa jalostettujen tuotteiden dumppauksen köyhiin maihin, jolloin köyhien maiden paikallinen tuotanto ei kykene kilpailuun ja raaka-aineen hinta pysyy keinotekoisen alhaalla.
Linkit
- [http://www.reilukauppa.fi/ Reilun kaupan edistämisyhdistys] - Suomen Reilun kaupan merkin virallinen valvoja
- [http://www.repu.fi/ Reilun kaupan puolesta Repu ry] - FINE-määritelmän mukaista Reilua kauppaa tukeva vapaaehtoisjärjestö
- [http://www.maailmankaupat.fi Maailmankaupat] - Yksittäisiä yleensä vapaaehtoispohjalta toimivia reilun kaupan järjestöjä
- FINE-järjestöt:
- [http://www.fairtrade.net/ Fairtrade Labelling Organizations International] - merkin kansainvälinen koordinoija (johon maakohtaiset valvontajärjestöt kuuluvat)
- [http://www.ifat.org International Fair Trade Association] - Reilun kaupan järjestöjen yhteistyöelin ja sertifioija
- [http://www.worldshops.org NEWS! Network of European Worldshops] - Eurooppalaisten Maailmankauppojen kattojärjestö
- [http://www.eftafairtrade.org European Fair Trade Association]
- Tutkimuksia suomeksi:
- [http://www.repu.fi/julkaisut/Marginaalista_valtavirtaan.pdf Marginaalista valtavirtaan] - Kehitysmaille oikeudenmukaisen kaupankäynnin edistäminen Suomessa 1970-luvulta 2000-luvulle
- [http://www.repu.fi/julkaisut/Reilu_kauppa_esimerkkina_eettisesta_kaupankaynnista.pdf Miten sata norsua mahtuu kahvihyllyyn?] - Reilu kauppa esimerkkinä eettisestä kaupankäynnistä
Luokka:Kansalaisliikkeet
Luokka:Kauppa
th:การค้าโดยชอบธรรม
StandardiStandardi on jonkin organisaation esittämä määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä.
Merkittäviä "virallisia" standardointijärjestöjä ovat kansainvälinen ISO, saksalainen DIN, eurooppalainen CENELEC ja suomalainen SFS. ITU on tietoliikennehallintojen yhteinen standardointielin.
Standardeja laativat myös ammatilliset organisaatiot kuten IEEE (Ethernet-lähiverkot ym.) ja vielä vähemmän organisoitunut IETF (Internet).
Yritysten välisiä hyvin organisoituja standardointielimiä ovat esimerkiksi ETSI (GSM-verkot, GPRS, UMTS), ECMA ja SAE (autoala)
Viime aikoina standardoinnissa merkittävä roolin ovat ottaneet yritysten yhteiset melko epävirallisesti organisoidut konsortiot ja foorumit, esimerkiksi W3C (WWW-teknologiat) ja ATM Forum.
Standardien nimitykset vaihtelevat suuresti:
- standardi (ISO)
- normi (DIN)
- suositus (IEEE, ITU)
- kommenttipyyntö (IETF RFC).
De facto -standardit ovat kaupallisista syistä levinneitä toteutustapoja. Ne eivät välttämättä ole teknisiltä ratkaisuiltaan parhaita mahdollisia.
Joitakin tärkeitä standardeja ja standardointiorganisaatioita
ISO
- ISO 3103 - vakioitu tapa valmistaa teejuoma aistinvaraisiin kokeisiin
- ISO 3591 - määrittelee sarjan laseja viinin maisteluun
- ISO 8601 - numeerinen ilmaisutapa ajalle ja päivämäärälle
- ISO 9000 - sarja laadunhallintaa käsitteleviä standardeja ja ohjeita
- ISO 14000 - sarja ympäristöasioiden hallintaa käsitteleviä standardeja
IETF
- RFC - kokoelma Internet-standardeja
IEEE
- IEEE 754, liukulukujen toteuttaminen tietokoneissa
- IEEE 802 -sarja, pakettipohjaisten lähiverkkojen standardit (mm. Ethernet (802.3), WLAN (802.11) ja Token Ring)
- IEEE 1003, POSIX eli Unix-tyyppisten käyttöjärjestelmien standardi
- IEEE 1076, VHDL
- IEEE 1394, FireWire
ITU
- E.164 - puhelinnumero
- H.264
- X.509 - varmenne
Konsortioita
- Unicode - kaikki maailman kielet kattava merkistöstandardi
Standardien merkityksestä:
Standardit mahdollistavat mm:
- yhteistoiminnan; systeemit ja organisaatiot (tieto, prosessit, valmistus, tuotteet ym.) voidaan liittää toisiinsa. Tämä taas mahdollistaa mm. erikoistumisen.
- alihankinnat yhtenä yhteistoiminnan muotona; tuoteen osat voidaan valmistaa hajautetusti, kun kaikilla on sama yhdistävä standardi käytössä.
- useampaa kuin yhtä valmistajaa voidaan käyttää tuotteen osassa.
- yhteistyökumppaneiden arvioinnin; kun mahdollisella yhteistyökumppanilla on tietty standardi, esim. laadun osalta käytössä, yhteistyökumppania voidaan arvioida ja sen toimintaa, esim. laatua ennakoida
- standardi yhdistää joukkoa toimijoita suuremmaksi, voimakkaammaksi toimijaksi
Standardinen merkityksestä esimerkki on valtiollisella tasolla esim. DIN, Deutsche Industrie Normen. Se teki saksalaisista tuotteista yhteensopivia tietyllä tasolla. Globalisaation myötä maailmanlaajuisista standardeista tulee yhä tärkeämpiä.
Jos yritys on mukana uuden standardin luonnissa, se saa siitä kilpailuetua. Se voi vaikuttaa standardin lopulliseen sisältöön ja se ymmärtää standardia nopeammin ja syvällisemmin kuin sivusta mukaan tullut yritys.
Aiheesta muualla
- [http://www.iso.org ISO]
- [http://www.ieee.org/ IEEE:n] kotisivu
- [http://info.computer.org/standards/standesc.htm Luettelo] IEEE:n standardeista
- [http://www.sfs.fi SFS]
Luokka:Standardit
Yerba Mate
Matee (Ilex paraguariensis) on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva puu. Se kuuluu orjanlaakerien (Ilex) sukuun ja edelleen orjanlaakerikasvien heimoon (Aquifoliaceae).
Käyttö
Kasvin lehdistä valmistettua teenkaltaista yrttijuomaa myydään Suomessa nimellä yerba maté, joka on kasvin espanjankielinen nimi. Yerba tarkoittaa yrttiä ja maté on peräisin ketšuan kielen sanasta mati, joka tarkoittaa kuppia. Yerba matélla uskotaan olevan terveysvaikutuksia.
ketšuan
Luokka:Kaksisirkkaiset
Luokka:Puut
ja:マテ茶
RooibosRooibos (Aspalathus linearis) on endeemisenä vain Etelä-Afrikassa kasvava hernekasveihin (Fabaceae) kuuluva pensas. Rooibos tarkoittaa afrikaansin kielessä "punapensasta" - kasvin lehdet saavat varsinkin perinteisen fermentaatioprosessin myötä hyvin punaisen sävyn. Rooiboksen lehdistä valmistetaan kofeiinitonta teenkaltaista juomaa, jolla sanotaan olevan positiivisia terveysvaikutuksia.
Katso myös
- tee
- Yerba mate
ja:ルイボス
Kahvi
Kahvi on kahvipensaan paahdetuista pavuista uuttamalla valmistettu, useimmiten kuumana nautittu juoma. Sitä juodaan lähinnä kofeiinin takia, joka on piristävä nautintoaine. Tavallisessa suodatinkahvissa on kofeiinia keskimäärin 90-100 mg/100 ml.
Sanana kahvi juontaa juurensa arabimaihin: islam kieltää alkoholin nauttimisen, ja sen muodostuttua alueen valtauskonnoksi muslimit vaihtoivat viinin (hepr. gaffa) kahviin. Sana vakiintui syystä tai toisesta tarkoittamaan kahvia.
Kahvipavut
muslimi
Kahvipapuja saadaan kahdesta eri kasvilajista. Arabica-pavut ovat paremman makuisia, ja suurin osa kalliimmista kahvilaaduista koostuu lähinnä niistä. Robusta-pavut ovat puolestaan kitkerämmän ja happamamman makuisia, mutta ne menestyvät ankarammissa olosuhteissa, minkä takia niitä viljellään arabica-papujen sijasta siell | |
