:: wikimiki.org ::

Tietoyhteiskunta

Tietoyhteiskunta

Tietoyhteiskunta (käytetään myös termiä informaatioyhteiskunta) on yhteiskunta, jolle keskeistä on informaatioteknologian suuri osuus tuotannossa ja taloudessa. Se on nähty yhteiskunnan uutena teollisuusyhteiskunnan jälkeisenä kehitysvaiheena, joskin yleensä teollisuusyhteiskunnan jälkeisenä vaiheena pidetään palveluyhteiskuntaa. Tietoyhteiskuntaa lähellä olevia termejä ovat myös esimerkiksi informaatioyhteiskunta, jälkiteollinen yhteiskunta, palveluyhteiskunta ja postmoderni yhteiskunta.

Tietoyhteiskunnan piirteitä

Tietoyhteiskunnalle ei ole olemassa selkeää määritelmää toisin kuin sanoille maatalous-, teollisuus-, ja palveluyhteiskunta, jotka määrittyvät pääasiassa kansantalouden tuotannon rakenteen mukaan. Tieto- tai informaatioyhteiskunnan pohja on vaikeasti esille prosessoitava tieto, intuitio, kompleksisuuden hallinnan tiede tietokoneella (ks. Heinz R. Pagels). Tietoyhteiskunnassa esineet tehdään tietokoneverkkojen ohjaamana täsmätuotantona. Jokainen tuote, esim. auto, voi olla periaatteessa yksilö, joka eroaa värin ja varustelun puolesta muista valmistettavista autoista. Kuitenkin auton osat ovat niin täsmällisesti tuotettuja, että sama osa sopii kyseisen mallin kaikkiin autoihin. Tätä yhteensopivuutta ohjaa tieto, standardit ja tarkkuus. Tietoyhteiskunnassa maatalouden osuus kansantuotteesta pienenee. Teollisuus on myös pienempi osa kansantuotteesta kuin teollisuusyhteiskunnassa (vrt. automaatio ja robotit) ja valtaosa kansantuotteesta tulee palveluista ja tiedon eri muotojen vaihdannasta. Tosin perinteinen teollisuus vastaa eri tarpeisiin kuin ICT -teknologia ja näin ollen perinteinen teollisuus säilyy ja kehittyy ICT:n rinnalla. Tietoa edustavat mm. tietokoneteollisuus, tietoturva, kännykät, tietokonepelit, viihde, TV, autojen tietokoneohjaukset (luistonestojärjestelmä, ABS- jarrujärjestelmä, elektroninen sytytyksen säätö jne.) sekä monien muiden laitteiden sulautetut tietokoneet ja niiden ohjelmistot. Tietoyhteiskuntaa luonnehtii suuri monimutkaisuus, suuri dynamiikka, suuri käsitteellisyys ja irtautuminen luonnosta, esimerkkinä geenimanipulaatio ja keinomateriaalit. Tietoyhteiskunnan vaikuttaminen perustuu pääosin tietoon. Vaikuttavan tiedon lähteitä ovat Internet, kansainvälinen media, tietotekniikka, yleisesti kasvanut ihmisten välinen kommunikaatio ja mm. kansainväliset organisaatiot. Tietoyhteiskunta on kasvavasti globaali ilmiö. Osa maailman valtioista on 1980-luvulta alkaen siirtynyt tietoyhteiskuntaan.

Kriittistä arviointia tietoyhteiskunnasta

Tietoyhteiskunta on herättänyt kritiikkiä sekä yhteiskuntatieteellisenä käsitteenä, että yhteiskunnallisena ilmiönä. Tietoyhteiskunnan käsitteen kriitikot voivat pitää käsitettä harhaanjohtavana tai väärin käytettynä. Esimerkiksi Suomen asemaa tietoyhteiskuntana on kritisoitu siltä pohjalta, että Suomi on maailman yksi kuljetusintensiivisimmistä yhteiskunnista. Tietoyhteiskunnasta ilmiönä kriittiseen sävyyn kirjoittavien mukaan tiedon saanti ei ole ongelma, pikemminkin sitä tulee liikaa. Datasta ja informaatiosta tulisi päästä tietämykseen, ymmärrykseen ja ehkä jopa viisauteen. Tarvitaan enemmänkin tiedon kriittistä ja integroivaa, kokonaisvaltaista käsittelyä kuin lisää tietoa. Datafuusio on esimerkki tästä suunnasta. Tiedotusvälineillä voidaan manipuloida ihmisiä melko helposti. Katso esim. Informaatisodankäynnin ydin, media, psykologinen sodankäynti ja refleksiivinen kontrolli. Tieto ja osaaminen ovat tehokkaita vallankäytön muotoja ja niillä on taipumus kasaantua, täten kuilu tietävien ja tietämättömien välillä levenee jatkuvasti. Tietotekniikalla on paljon hyötyjä, mutta myös samalla haittoja, jos esimerkiksi erilaisten rekisterien tiedot päätyvät vääriin käsiin. Tästä on saatu kokemuksia erilaisten tietomurtojen osalta, kun mm. luottokorttien numeroita on päätynyt vääriin käsiin. Koska "Tieto on valtaa" (Francis Bacon), tieto ja tietovarastot ovat merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Vertaa esim. Suomen Sonera-skandaaliin.

Katso myös

- Maatalousyhteiskunta
- Teollisuusyhteiskunta
- Kehityskritiikki
- Modernisaatio
- Teollistuminen
- Tietotyö
- Intuitio ja tietoyhteiskunta luokka:yhteiskunta luokka:sosiologia

Teollisuusyhteiskunta

Teollisuusyhteiskunta alkoi James Wattin (1736 - 1819) keksimästä höyrykoneesta vuonna 1769. Höyrykone mahdollisti aivan uuden energialuokan käytön ihmisen avuksi. Myöhemmin polttomoottorit ja sähköenergia lisäsivät edelleen ihmisen käytössä olevaa energiamäärää. Yksi auto perheen käytössä edusti noin 30.000 - 60.000 watin tehoa, 50 - 100 hevosta. Teollisuusyhteiskunnan pohja oli tieto, tiede. Tiedemiehet tulkitsivat olemassaolon rakennetta ja antoivat selityksen arkielämän ilmiöille. Esimerkiksi sairaus oli bakteerien tai virusten aiheuttama elimistön epätasapainotila. Teollisuusyhteiskunnassa esineet tehtiin koneilla ja liukuhihnalla massatuotantona. Teollisuusyhteiskunnan pääelinkeino oli teollisuus ja palvelut. Maatalous oli enää pieni sektori teollisuusvaltioiden hyvinvoinnissa. Teollisuusyhteiskuntaa luonnehtii kasvava monimutkaisuus, muutos, kasvava käsitteellisyys ja luonnon riisto. Teollisuusyhteiskunnan vaikuttaminen perustui pääosin talouteen, hyvinvointiin. Teollisuusyhteiskunta on valtiollinen ja valtiota suurempi kysymys. Liittokunnat ja kulttuurit ovat siinä tärkeitä. Teollisuusyhteiskuntaa edelsi maatalousyhteiskunta, ja sitä seuraa monien käsitysten mukaan tietoyhteiskunta. luokka:yhteiskunta

Palveluyhteiskunta

Palveluyhteiskunnassa yhä suurempi osa työvoimasta ansaitsee palkkansa palveluammatissa. Teknologian kehitys saattaa vähentää työpaikkoja esimerkiksi teollisuudesta, mutta palvelualoilla työvoiman tarve kasvaa väestön ikääntyessä. Uskotaan, että ihmiset haluavat räätälöidympiä palveluita helpommin, nopeammin ja laadukkaammin. Luokka:Yhteiskunta

Postmodernismi

Postmodernismi on taiteellinen, filosofinen ja kulttuurillinen liike tai tila, jonka sanotaan syntyvän modernismin takia ja jälkeen. Siinä missä modernismi hakee pohjansa valistusajan autoritaarisen rationaalisesta estetiikasta, etiikasta ja tietoteoriasta, postmodernismia kiinnostaa enemmän, kuinka kyseisten mukaideaalien (ns. metakerrontien) auktoriteetit määrittyvät sirpaleistumisen, konsumerismin ja dekonstruktion kautta. Postmodernismi hyökkää monoliittisia universaaleja arvoja vastaan ja kannustaa hajotettuihin ja moninaisiin näkökulmiin. Asiaan liittyvä termi on postmoderni, asioiden tila, joka syntyy moderniuden jälkeen.

Linkkejä

- [http://www.marxists.org/reference/subject/philosophy/works/us/jameson.htm Postmodernismi, myöhäiskapitalismin ideologia] Luokka:Kulttuuri ko:포스트모더니즘 ja:ポストモダン

Intuitio

Intuitio on ennakoivaa, alitajuista tietämistä.

Intuitio ja tiedettävän tiedon luokat

Eräs tietämisen perusluokittelu johtaa intuitioon. Tiedämme tai emme tiedä. Tiedostamme tietävämme tai emme tiedosta. Saamme seuraavat neljä tietämisen mahdollisuutta:
- Tiedämme, että tiedämme (positiivinen tieto)
- Tiedämme, että emme tiedä (negatiivinen tieto)
- Emme tiedä, että tiedämme (intuitio)
- Emme tiedä, että emme tiedä (tietomme rajat). Esimerkki näistä tasoista: Olemme menossa kotiin naapurin talon ohi. Yleensä oikaisemme naapurin nurmikon kautta, koska naapurin isäntä, joka ei pidä nurmikkonsa kautta oikaisemisesta, ei ole tänä viikonpäivänä vielä kotona. Tiedämme, että tiedämme, että naapurin Matti on kotona. Näimme hänet ikkunassa kulkiessamme naapurimme kodin ohi. Tiedämme, että emme tiedä, onko naapurin Liisa kotona. Naapurin Liisan kotona olosta ei ole vielä merkkejä. Emme oikaiseet nurmikon poikki, kuten yleensä tänä viikonpäivänä. Kotona mietimme miksi emme nyt oikaiseet nurmikon poikki kuten normaalisti. Hetken asiaa pohdittuamme, huomasimme, että naapurin isännän poikkeuksellisesta kotonaolosta oli joku pieni viite, joka ei tavoittanut tietoisuuttamme, kun valitsimme nurmikon kiertämisen. Siis valitessamme reittiä kotiin (oikaisu nurmikon kautta tai ei), emme tienneet että tiesimme naapurin isännän olevan kotona. Illalla kotona keskustellessa selvisi, että naapuriin oli tullut kylään kaukainen sukulainen Amerikasta. Ennen keskustelua emme tieneet, että emme tieneet kyseisestä sukulaisvierailusta.

Intuitio ja filosofit

Hollantilaisen filosofin Benedict de Spinozan mukaan on kolmenlaista tietoa: (1) luuloa (mielikuvia, mielikuvitusta, auktoriteettiuskoa ym.), (2) järjen tietoa (tiedettä) ja (3) suoraa tietoa luonnosta, intuitiota. Filosofi Immanuel Kantin mukaan intuitio oli käsitystä, jonka mieli tuottaa itse ilmiöstä. Sellaiset käsitykset kuten aika ja tila ovat puhdasta Kantin käsityksen mukaista intuitiota. Myös Henri Bergson ja Pythagoras pitivät intuitiota tärkeänä tiedon muotona. John Locke sanoi, että "ajatukset, jotka usein tulevat etsimättä, ikään kuin tipahtavat päähän, ovat tavallisesti kaikkein arvokkaimpia".

Intuitio ja kuudes aisti

Tiedostamaton tiedetty tieto on siis intuitiota. Intuitio on siis yksi tulkinta kuudennelle aistille. Intuitio on sanaton, ei-looginen ja tiedostamaton tapa ajatella. Toinen tapa on verbaalinen, looginen ja tietoinen. Intuitio perustuu aivojen tiedostamattomaan ja sanattomaan kykyyn kerätä ja käsitellä tietoa ja etsiä hankalasti havaittavia asiayhteyksiä. Kun aikaa on vähän ja tieto on puutteellista, intuitio on oikea tapa ajatella. Intuitiota varten aivoissa on oma muistijärjestelmä alitajuisille muistoille, jotka ovat tietoisuuden tavoittamattomissa.

Intuition hyödyntäminen

Intuitio on evoluution tuottama ongelmanratkaisun apu, jota varsinkin länsimaisessa kulttuurissa aliarvioidaan pahasti. Intuition hyödyntämistä on esim. sellainen toiminta, että pohditaan heti ongelmaan liittyviä asioita lyhyesti ja sitten annetaan alitajunnan työskennellä. Palataan säännöllisesti ongelman pariin ja tulostetaan uudet tietoisuuden saavuttaneet havainnot asiasta. Joskus käy sitten niin, että jokin pienikin heräte (input) nostaa ongelman ratkaisun esille alitajunnasta. Intuitio perustuu siis alitajuiseen ajatteluun luottamiseen. Jos siihen ei luota, ei voi hyödyntää intuitiota.

Intuitio ja päätöksenteko

Johtamisessa puhutaan esimerkiksi analyyttisestä ja intuitiivisesta päätöksentekotyylistä, jossa intuitiivinen perustuu mallien tunnistukseen ja kokemukseen. Monet tutkimukset osoittavat, että johtajat tukeutuvat intuitiiviseen päätöksentekoon todellisissa tilanteissa.

Intuitio ja tiedemiehet

Intuitio tarkoittaa mm. sitä, tiedemiehet saavat usein ensin intuition ratkaisusta ja vasta sitten syntyy "hieno" ja lopullinen teoria. Filosofit voidaan myös ymmärtää intuitiivisiksi henkilöiksi, joiden filosofian tieteelliseen todistamiseen saattaa kulua vuosisatoja. Vertaa esim. filosofi Benedict de Spinoza 1600- luvulta, ruumiin ja sielun ongelma (dualismi/monismi) ja aivotutkija Antonio Damasion viimeisin kirja tältä vuosikymmeneltä.

Intuitio ja tietoyhteiskunta

Maatalousyhteiskunta perustui pitkälti luuloon, uskoon. Teollisuusyhteiskunta perustui järkeen, tieteeseen. Jos informaatioyhteiskunta on todellinen suuri muutos, sen ajattelun on muututtava johonkin uuteen? Tällaiseksi pohjaksi on esitetty intuitiota, vaikeasti esille prosessoitavaa tietoa. Tällä intuitiolla olisi kaksi lähdettä. Ensin ihmisen intuitio ja toiseksi kompleksisuuden hallinta tietokoneiden avulla. Molemmat tiedot ovat olemassa (jos uskoo intuitioon alitajuisena tiedonkäsittelynä) ja molemmat on vaikeasti esille prosessoitavissa. Molemmat ovat myös kompleksista tietoa.

Mistä ihmisellä voi olla intuitiota?

Tiedemiesten intuitio edellä antaa ehkä näkemystä siitä, millaisesta asiasta ihmisellä voi olla intuitiota, oikeaa suoraa tieto luonnosta (myös itsestään). Vain siitä, mistä hänellä on "tarpeellinen" järkeen perustuva tietopohja. Intuitio ei ole arvaus. Vertaa Platon:"Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus".

Katso myös:

- Epistemologia
- Eettinen intuitionismi

Lähteitä:

- A Jones & G L Kovacich & P G Luzwick: "Global Information Warfare" Auerbach Publications 2002 USA s. 582 (Manuel W Wikin liiteartikkelista (D): "Revolution in Information Affairs: Tactical and Strategic Implications of Information Warfare and Information Operations")
- L Spinney: "Älä rypistä, luota intuitioon" Tiede 2000 1/1999 s. 49 - 53 (Alun perin julkaistu New Scientist lehdessä 5.9.1998)
- Benedictus de Spinoza: "Etiikka" Suomentanut ja selitykset laatinut Vesa Oittinen. Gaudeamus, Helsinki 1994. s. 319
- Microsoft Encarta Encyclopedia 1993 - 1995, Microsoft, Artikkeli "Intuition" Luokka:Epistemologia

Heinz R. Pagels

Heinz R. Pagels (1939 - 1988) oli amerikkalainen filosofi ja fyysikko. Pagels oli New Yorkin Tiedeakatemian toiminnan johtaja, Rockfellerin Yliopiston apulaisprofessori ja International League for Human Rights- organisaation presidentti. Hän kuoli 49-vuotiaana vuorikiipeilyonnettomuudessa Yhdysvalloissa.

Ajatuksia uudesta tieteen paradigmasta

:Jos nykyaikaisen tieteen kolme ensimäistä vuosisataa ovat laajentaneet ihmisen aistimia, opettaneet aineen ja elämän rakennetta, niin kolme seuraavaa vuosisataa näkevät kompleksisuuden tieteen nousun. (Dreams of Reason: The Rise of the Sciences of Complexity, s. 318) Heinz R. Pagels esittää ja perustelee kirjassaan "Dreams of Reason: The Rise of the Sciences of Complexity" vuodelta 1988 seuraavan tieteen 300 vuoden paradigman, kompleksisuuden hallinnan ja sen keskeisen välineen, tietokoneen. Tietokone korvaa edellisen paradigman keskeiset tutkimusvälineet, kaukoputken ja mikroskoopin tai tulee niiden rinnalle. Tämä liittyy Joseph Needhamin ja Herbert Spencerin "Integrative levels"- teoriaan: Evoluutiossa syntyy jatkuvasti uusia tasoja, jotka perustuvat aiempiin. Uusien tasojen järjestelmiä on aina vähemmän kuin aikaisempia ja toisaalta nämä harvemmat järjestelmät sisältävät enemmän ominaisuuksia, ovat siis kompleksisempia. Alkuräjähdyksestä nykypäivään saadaan seuraava ketju: kvarkit, alkeishiukkaset, atomit, molekyylit, solut, monisoluiset, monisoluisten yhteisöt, monisoluisten yhteisöjen yhteisöt, ...., globaali yhteisö, globalisaatio. Keskeistä on Pagelsin mukaan myös, että aiempi tiede, pyrkimys ongelman osien ymmärtämiseen on johtanut umpikujaan. Luonto on osoittanut, että osia voi yhdistellä lukemattomilla tavoilla, josta luonto käyttää kuitenkin vain muutamaa yhdistelmää. Eikä osista selviä, mitä yhdistelmiä luonto käyttää. On lähdettävä liikkeelle kokonaisuuksista, joka johtaa heti kompleksisuuteen. Kun kokonaisuus nostetaan tärkeäksi, tullaan myös verkkoon. Vain sillä on tarvittava kokonaisvaltainen tieto ongelman osista ja mahdollisuus kokonaisuuden hahmottamiseen. Tärkeäksi tulee siis tieteiden välinen yhteistoiminta tieteessä, viranomaisten yhteistoiminta hallinnossa ja puolustushaarojen ja aselajien yhteistoiminta asevoimissa. Pagels on vakuuttunut, että "ne kansakunnat ja kansat, jotka hallitsevat monimutkaisuuden uuden tieteen, tulevat olemaan seuraavan vuosisadan taloudellisia, kultturellisia ja poliittisia supervaltoja". Ilmeistä on että, ne ovat myös sotilaallisia suurvaltoja. Ihminen voi Pagelsin mukaan pitää 7 (+-2) erillistä aihetta huomionsa keskipisteessä. Näin pienen kapasiteetin mieli ei pysty koskaan käsittämään sadoista muuttujista koostuvien kompleksisten järjestelmien käyttäytymistä. Suuret lineaarisen optimoinnin yhtälöryhmät saattavat sisältää miljoonia muuttujia ja ovat täysin ihmisen laskenta- ja käsityskyvyn ulkopuolella ilman tietokoneita ja niiden avustamaa tulosten havainnollistamista, visualisointia. Pagelsin mukaan teoreettinen ja kokeellinen tiede saa tietokoneen mukana rinnalleen kolmannen tieteen lajin, laskennallisen tieteen. Tietokone mahdollistaa myös uudenlaiset kokeet, tietokonesimulaatiot. Pagels jatkaa, että kompleksisuuden maailmassa rinnakkainen (verkko) painottuu peräkkäisen (hierarkkisen) järjestelmän sijasta. Peräkkäinen järjestelmä voidaan yleistää hierarkkiseksi järjestelmäksi ... Hierarkkiset järjestelmät ovat sellaisia, että niissä on aina yläpuoli ja alapuoli kaikilla tasoilla. Jos yläpuoli poistetaan, kaikkia alla oleva on irti muusta järjestelmästä. Pagels arvioi, että kompleksisempia järjestelmiä syntyy luontoon, mm. koska uudella suuremmalla tasolla ei ole ekologisia kilpailijoita ja koska niiden muodostuminen on mahdollista. Pagelsin mielestä kolme malleja tunnistavaa järjestelmää, aivot, immuunijärjestelmä ja evoluutio, voivat olla itse asiassa samoja, jos ne nähdään abstrakteina periaatteina. Vain aikaskaala, jolla ne toimivat on erilainen. Evoluutio toimii satojen tuhansien vuosien aikaskaalalla, immuunijärjestelmä päivien ja aivot millisekuntien. Myös tiede on Pagelsin mukaan malleja tunnistava, selektiivinen, siis evolutionäärinen järjestelmä. Pagelsin mukaan ydinfysiikka, atomifysiikka, kemia, molekyylibiologia, biokemia, ja genetiikka ovat itsenäisiä oppeja, joilla on oma arvonsa, seurauksena niiden syihin liittyvästä irtikytkeytymisestä toisistaan. Tässä Pagels viittaa vahvasti emergenssiin, joka luo jokaiselle aineen järjestyksen tasolle omat ominaisuudet ja niille omat lait. Pagelsin mukaan "hypoteettis-deduktiivinen järjestelmä" muodostuu pohjimmiltaan valistuneesta arvauksesta, tieteellisestä hypoteesista, jota seuraa kyseisen hypoteesin ankara testaus ja kritiikki. Tämä ei ole tiedemiesten käyttämä ainoa metodi, mutta se selvittää pääidean - tieteellinen metodi on sopiva sekoitus inspiraatiota ja jäykkyyttä. Sopivan sekoituksen keksiminen on suuren tiedemiehen merkki. Katso tähän liittyen myös intuitio. Pagelsin mukaan teoriat ovat kaikki pakostakin tilapäisiä, jopa "vääriä" jossain absoluuttisessa mielessä. Niitä ei voida verifioida, vain todistaa vääriksi. Pagelsin mukaan tietokone, kompleksisuuden tieteen työväline, paljastaa uuden kosmoksen havainnoinnin kuten ei koskaan aiemmin. Johtuen sen kyvystä käsitellä ja prosessoida valtavia määriä tietoa luotettavalla ja mekaanisella tavalla, tietokone tieteellisenä tutkimusvälineenä, on jo paljastanut uuden universumin. Tämä universumi oli aiemmin saavuttamaton, ei sen takia että se oli liian pieni tai liian kaukana, vaan koska se oli niin kompleksinen, että yksinkään ihmismieli ei pystynyt sitä repimään auki.

Tuotanto

- "The Cosmic Code: Quantum Physics as the Language of Nature" Bantam Books, USA 1982
- "Computer Culture: The Scientific, Intellectual and Social Impact of the Computer" New Yorkin tiedakatemian julkaisussa 1984
- "Perfect Symmetry: The Search for the Beginning of Time" Bantam Books, USA 1986
- "Dreams of Reason: The Rise of the Sciences of Complexity " Bantam Books, USA 1988.
- H. Guyford Stever & Heinz R. Pagels:" The High Technologies and Reducing the Risk of War" New Yorkin tiedakatemian julkaisussa 1986

Katso myös:

- emergenssi
- filosofia
- fysiikka

Linkkejä

- [http://www.edge.org/pagels_dedication.html Pagelsin Muistosivu]

Standardi

Standardi on jonkin organisaation esittämä määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä. Merkittäviä "virallisia" standardointijärjestöjä ovat kansainvälinen ISO, saksalainen DIN, eurooppalainen CENELEC ja suomalainen SFS. ITU on tietoliikennehallintojen yhteinen standardointielin. Standardeja laativat myös ammatilliset organisaatiot kuten IEEE (Ethernet-lähiverkot ym.) ja vielä vähemmän organisoitunut IETF (Internet). Yritysten välisiä hyvin organisoituja standardointielimiä ovat esimerkiksi ETSI (GSM-verkot, GPRS, UMTS), ECMA ja SAE (autoala) Viime aikoina standardoinnissa merkittävä roolin ovat ottaneet yritysten yhteiset melko epävirallisesti organisoidut konsortiot ja foorumit, esimerkiksi W3C (WWW-teknologiat) ja ATM Forum. Standardien nimitykset vaihtelevat suuresti:
- standardi (ISO)
- normi (DIN)
- suositus (IEEE, ITU)
- kommenttipyyntö (IETF RFC). De facto -standardit ovat kaupallisista syistä levinneitä toteutustapoja. Ne eivät välttämättä ole teknisiltä ratkaisuiltaan parhaita mahdollisia.

Joitakin tärkeitä standardeja ja standardointiorganisaatioita

ISO
- ISO 3103 - vakioitu tapa valmistaa teejuoma aistinvaraisiin kokeisiin
- ISO 3591 - määrittelee sarjan laseja viinin maisteluun
- ISO 8601 - numeerinen ilmaisutapa ajalle ja päivämäärälle
- ISO 9000 - sarja laadunhallintaa käsitteleviä standardeja ja ohjeita
- ISO 14000 - sarja ympäristöasioiden hallintaa käsitteleviä standardeja IETF
- RFC - kokoelma Internet-standardeja IEEE
- IEEE 754, liukulukujen toteuttaminen tietokoneissa
- IEEE 802 -sarja, pakettipohjaisten lähiverkkojen standardit (mm. Ethernet (802.3), WLAN (802.11) ja Token Ring)
- IEEE 1003, POSIX eli Unix-tyyppisten käyttöjärjestelmien standardi
- IEEE 1076, VHDL
- IEEE 1394, FireWire ITU
- E.164 - puhelinnumero
- H.264
- X.509 - varmenne Konsortioita
- Unicode - kaikki maailman kielet kattava merkistöstandardi

Standardien merkityksestä:

Standardit mahdollistavat mm:
- yhteistoiminnan; systeemit ja organisaatiot (tieto, prosessit, valmistus, tuotteet ym.) voidaan liittää toisiinsa. Tämä taas mahdollistaa mm. erikoistumisen.
- alihankinnat yhtenä yhteistoiminnan muotona; tuoteen osat voidaan valmistaa hajautetusti, kun kaikilla on sama yhdistävä standardi käytössä.
- useampaa kuin yhtä valmistajaa voidaan käyttää tuotteen osassa.
- yhteistyökumppaneiden arvioinnin; kun mahdollisella yhteistyökumppanilla on tietty standardi, esim. laadun osalta käytössä, yhteistyökumppania voidaan arvioida ja sen toimintaa, esim. laatua ennakoida
- standardi yhdistää joukkoa toimijoita suuremmaksi, voimakkaammaksi toimijaksi Standardinen merkityksestä esimerkki on valtiollisella tasolla esim. DIN, Deutsche Industrie Normen. Se teki saksalaisista tuotteista yhteensopivia tietyllä tasolla. Globalisaation myötä maailmanlaajuisista standardeista tulee yhä tärkeämpiä. Jos yritys on mukana uuden standardin luonnissa, se saa siitä kilpailuetua. Se voi vaikuttaa standardin lopulliseen sisältöön ja se ymmärtää standardia nopeammin ja syvällisemmin kuin sivusta mukaan tullut yritys.

Aiheesta muualla

- [http://www.iso.org ISO]
- [http://www.ieee.org/ IEEE:n] kotisivu
- [http://info.computer.org/standards/standesc.htm Luettelo] IEEE:n standardeista
- [http://www.sfs.fi SFS] Luokka:Standardit

Sulautettu tietokone

Sulautettu järjestelmä on tietokonejärjestelmä, joka on rakennettu laitteen sisään siten, ettei käyttäjän tarvitse tietää mitään laitteen sisäisestä toiminnasta. Aina laitteen käyttäjä ei välttämättä edes tiedä, että laite sisältää elektroniikkaa. Yleensä sulautettu järjestelmä sisältää mikrokontrollerin ja sille kirjoitetun ohjelmiston. Sulautettu tietokone tekee laitteesta tai järjestelmästä ohjelmoitavan, helposti muutettavan ja automatisoi laitteen toimintoja. Autossa tietokone hoitaa automaattisesti useita sellaisia esim. kulumisesta johtuvia säätöjä, jotka aikaisemmin teki autoteknikko manuaalisesti huollon yhteydessä.

Esimerkkejä sulautettuja järjestelmiä sisältävistä laitteista

- pesukone
- auto
- Tietokoneohjattu sytytyksen säätö
- ABS-jarrut
- Luistonesto
- Ajotietokone
- GPS-paikannus
- televisio
- pankkiautomaatti
- mikroaaltouuni

Katso myös

- Sulautettu tietotekniikka Luokka:Tietotekniikka ko:임베디드 시스템 ja:組み込みシステム

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät

- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös

- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla

- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet

- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Viisaus

Yleensä viisaus tarkoittaa kykyä tehdä sellaisia päätöksiä ja tekoja, jotka pitkällä aikavälillä tuottavat "yleisesti hyvän" lopputuloksen. Viisaus on laajasti käyttökelpoista tietoa. Viisaus voidaan nähdä tietoteoreettisesti myös eräänä tiedon melko korkeana, omana tasonaan. Alempia tiedon tasoja olisivat tällöin: # data, eli tiedon perusyksikkö, ero ja eroista muodostuva # informaatio ja informaatioista muodostuva # tietämys (informaation merkitys ja tulkinta systeemissä) ja tietämyksistä muodostuva # ymmärrys ja ymmärryksistä muodostuva # viisaus. Tämän rakennelma mukaan viisauden yläpuolella on vielä viisauksista koostuva jokin suurempi kokonaisuus, esimerkiksi valaistuminen. Jne. Viisaus on edellä mainitun mukaan siis laajennettua, yleisempää ymmärrystä. Hector lauloi: "Juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi näin." Aleksis Kivi puolestaan kirjoitti Aapon suulla Seitsemän veljestä -kirjaan seuraavasti: :Jos visusti harkitset mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä, mikä vahingollisia hedelmiä, ja sen mukaan asetat elämäsi, työs ja toimes, niin oletpa viisas mies. Aleksis Kiven mukaan viisas on siis henkilö, joka laajemmin ymmärtää tekemisensä taustat. Kiven mukaan viisauden saavuttaminen vaatii myös runsaasti työtä, ymmärryksien prosessointia viisaudeksi.

Katso myös

- hyve
- etiikka
- Tiedon tasot tarkemmin Luokka:Psykologia ja:知恵

Tiedotusväline

__NOTOC__ Media, alun perin monikko latinan sanasta medium eli "keskellä", tarkoittaa nykyään tiedon kantajaa.

Media-sanan merkityksestä

Media voi viitata sekä tiedon tallentamiseen (esim. levyke, kiintolevy) että tiedon lähettämiseen (esim. Internet, televisio). Suomeksi sana "media" on yksikkö ja sen monikko on "mediat". Media on nykyään hyvinkin laaja käsite. Se voi olla lehtien, television ja radion ohella vaikkapa kahvilan servietti, polttoainepumppu tai kuumailmapallo. Markkinointiviestinnän ammattilaiset tarkoittavat medialla mainosvälineitä, joilla viesti saadaan perille kohderyhmälle. Yleiseltä merkitykseltään media on mikä tahansa joukkoviestin. Useimmiten medialla tarkoitetaan kuitenkin massamediaa eli joukkotiedotusvälineitä, eli niitä lähettävän median muotoja, joilla voidaan tavoittaa samanaikaisesti suuri yleisö.

Median historiasta

Joukkotiedotusvälineenä median historiaallisina vaiheina voidaan nähdä huhu, julkiset kuulutukset, julkiset kokoontumiset, kirjapainotaito, lehdistö, elokuvat, yleisradio, televisio, satellitti-TV ja monen edellisten konvergenssina, yhdentymisenä Internet. Laajemmin mediana voidaan nähdä mm. julkiset rakennukset ja hallitsijan kuvalla koristeltu raha. Muinaisen Persian pääkaupunki Persepolis nähdään kulissina (mediana) alamaisille (kohderyhmä), jotka tulivat ympäri laajaa Persiaa maksamaan vuosittaiset verot suurkuninkaalle. Samalla he joutuivat vakuuttumaan Persian suurkuninkaan ylivertaisesta mahtavuudesta, ja siis esim. kapinan mahdottomuudesta (viesti).

Median merkityksestä

Tavallisesti median merkityksenä nähdään vain sen rooli keskustelun herättäjänä. Korostetaan sitä, että media ei pysty luomaan uutta tietoa, vaan vaikuttamaan vain siihen mistä ihmiset (päivittäin) keskustelelevat. Samassa yhteydessä korostetaan sitä, että mainonta ei vaikuta, sitä harrastetaan, koska ei uskalleta olla siitä pois. Jos ihmistä tarkastellaan systeeminä, systeemin käyttäytymiseen vaikuttaa sisäinen tulkitseva tieto sekä ulkoa (ja sisältä) saatu input- tieto. Sisäisen tulkitsevan tiedon lähtökohtia ovat geneettinen perimä (systeemin rakenne) ja kaikki se, mikä syntymän jälkeen on yksilöön vaikuttanut input- tietona (opittu tieto): vanhemmat, naapurit, koulu, ystävät, harrastukset ja media. Nykyihminen kuluttaa mediaa päivittäin tuntikausia (3—9 tuntia, maasta riippuen) ja keskustelee perheenjäsenten kanssa keskimäärin parikymmentä minuuttia. Median pitkäaikaisvaikutus on siis muutakin kuin "keskustelun herättäjä". Median laajemmasta merkityksestä esimerkkejä ovat: Toisen maailmansodan jälkeisessä kylmässä sodassa radiotoiminta (Radio Free Europa, Voice of America, BBC...) ja niiden vastainen toiminta oli merkittävä osa ideologista kamppailua. Vuonna 1948 alkanut läntisten radioasemien häirintä Neuvostoliitossa oli ja on edelleen ollut maailman suurin häirintäoperaatio. Siinä oli lopulta mukana noin 2000 häirintälähetintä. Jokaisen yli neljäsosamiljoonan kaupungin ympärillä oli häirintäasemia, jopa 16 kappaletta. Muutamaa katkosta lukuun ottamatta häirintä jatkui vuoteen 1987 asti. Neuvostoliitto tuskin olisi aloittanut maailman suurinta häirintäoperaatiota, jos lännen radioiden merkitys olisi "vain keskustelun herättäjä". Ruandan kansamurha tutsien ja hutujen välillä vuonna 1994 saatiin aikaiseksi yhdellä sitkeään kansankiihotukseen keskittyneellä radioasemalla (Deux Collines). Seurauksena oli 500 000 kuollutta, pääsosin tutseja, 3 miljoonaa pakolaista pääosin Zairessa ja 3 miljoonaa sisäistä pakolaista Ruandassa. Ennen kuin serbit ja kroaatit kävivät todellisen sodan Balkanilla 1990-luvulla, he kävivät televisiosodan. Koko sota oli keinotekoinen, televisiolla luotu. Tarvittiin muutaman vuoden häikäilemätön propaganda ja toisensa vuosikymmeniä tunteneet ihmisen alkoivat vihata toisiaan. Serbit myös ajoittivat toimintansa USA:n kansallisen mielenkiinnon mukaan. Kun USA:ssa keskusteltiin budjetista tai muista kriiseistä maailmalla, serbit suorittivat omat operaatiot. Kun ihminen saa yhä enemmän tietoa median kautta, median merkitys kasvaa. [http://www.matheory.info Jan Kåhre] toteaa kirjassaan "The Mathematical Theory of Information" sivulla 163, että informaatiota häviää ketjussa. Mitä ketjuuntuneempi informaatiosysteemi on, sitä vähemmän lopullinen tieto vastaa alkuperäistä. Tämä on yhteiskunnan ongelma. Yksilö havaitsee tämän ongelman vain niissä tilanteissa, joissa hänellä on ensikäden tietoa, siis lyhyt informaatioketju informaation lähteelle. Myös venäläisen psykologisen sodankäynnin teorian (refleksiivinen kontrolli) mukaan välitetty tieto on muutakin kuin keskustelun herättäjä.

Media ja sodankäynti

:katso myös: informaatiosodankäynti Joukkotiedostusvälineet ovat suuren vaikutuksensa takia myös keskeisiä sodankäynnin kohteita. Persianlahden sodassa Irakin tärkeimmät yleisradio- ja TV-asemat tuhotiin heti vuoden 1991 sodan ensi päivänä. Bosnia rauhanturvaoperaatioissa SFOR- joukot ovat hiljentäneet serbien televisioasemia. NATOn risteilyohjuksen iskusta TV-studiota vastaan 21. huhtikuuta 1999 Kosovon sodan aikana Belgradin pormestari totesi: "Ensimmäistä kertaa historiassa mediasotaa käydään pommeilla". USA puolustusministeriö vastasi:"Serbien TV on yhtä paljon osa Milosevic'in murhakoneistoa kuin hänen asevoimansa". Kosovon sodassa Serbia menetti 90% yleisradiokalustosta 420 iskussa, vahinkojen arvo yli miljardi markkaa. Mediasotaa käydään muillakin kuin pommeilla. Kurdijärjestö syyttää Turkkia sen Hotbird- satelliittikanavan Med TV:n elektronisesta häirinnästä, teknologisesta terrorismista, syyskuussa 1998. Joukkotiedotukseen tuhoamiseen liittyy yleensä myös joukkotiedotuksen korvaaminen omalla lähetyskalustolla. USA:lla on kuusi EC-130E Hercules-kuljetuskonepohjaista lentävää Command Solo radio- ja TV-asemaa tätä tarkoitusta varten. Nämä koneet mahdollistavat tietysti myös harhauttamisen ja disinformaation lähettämisen, samoin toimivien radio- ja TV-asemien häirinnän. Näitä koneita on käytetty Irakissa 2003, Afganistanissa 2001, Kosovossa 1999, Bosniassa, Haitilla, Persianlahdella 1991 ja Panamassa. Tsetseenia ensimmäisessä sodassa media oli tsetseenien hallussa. Tsetseenian toisessa sodassa Venäjä tuhosi, häiritsi ja korvasi systeemaattisesti tsetseeni-median. Edellisen voittivat tsetseenit, jälkimmäisen venäläiset (?). Vallankaappauksissa ja sisällissodissa media on keskeisiä ensimmäisiä maaleja. Venäjän vallankaappausyritys vuonna 1991 epäonnistui ilmeisesti mm. siksi, että venäläisillä oli jo paljon muita tiedonlähteitä (satelliittiantennit) kuin Venäjän televisio. Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa palestiinalaisten media on ollut Israelin toistuvien iskujen kohde.

Median kontrolli sodassa

Krimin sodassa otettiin käyttöön ja vaikutti ensimmäistä kertaa uusi tietotekniikan keksintö, lennätin. Sitä ei osattu vielä kontrolloida ja sotakentiltä suoraan ja nopeasti saatavat tiedot kaatoivat mm. Englannissa hallituksen. Tämä uuden tietotekniikan tai joukkotiedotuksen ominaisuus (kontrollin puute ensimmäisessä sodassa) näkyi mm. television osalta Vietnamin sodassa. Yleensä asevoimat ovat nopeasti oppineet uuden joukkotiedotuksen kontrollin. Irakin sodassa 2003 suuri reportterimäärä oli kontrollissa sillä tavalla, että reportterit olivat "isäntäjoukon" mukana koko ajan. Kun "isäntäjoukko" tarjosi reporttereille suojan, tämä vaikutti psykologisesti siihen mitä raportoitiin. Myös isäntien tulo tutuiksi, ystäviksi ja heidän ongelmiensa parempi ymmärtäminen vaikuttivat raportointiin.

Media ja sodankäynti Suomessa

Suomessa Lahden yleisradioasema oli talvisodassa pommituksen kohteena ja se vaikeni täysosuman jälkeen pariksi viikoksi. Vaikutus todettiin merkittäväksi kansan mielialoihin. Viipurin alueella linja-autossa ollut liikkuva propaganda-asema, joka välitti ohjelmaa Venäjälle tuhottiin talvisodan aikana. Kyseinen asema vaikutti myös siihen, että venäläiset joutuivat käyttämään useita omia asemia suomalaisten yhden aseman häirintään. Ne olivat samalla pois Suomeen (tai Venäjälle) suunnatusta propagandasta. Kesällä 1944 Suomessa harkittiin BBC:n häirintää, koska sen vaikutus oli todettu vaaralliseksi kansan mielialoille. Sodan loppuminen poisti häirintätarpeen.

Nykyaikaisen verkottuneen median luonteesta

Nykyaikaista mediaa luonnehtii moninaisuus, verkottuminen ja globaalisuus. Median välineitä on useita ja ne ovat sisäisesti erikoistuneita. Median omistustuksen ja määrän kasvaessa syntyy uusia ilmiöitä, tapahtuu muutos määrästä laatuun. Nykyaikainen media on harvoin kenenkään selvässä kontrollissa ja sen kilpaillessa keskenään, syntyy uutta mediadynamiikkaa. Hierarkkisen median aikana hallitsijan "toilailut" voitiin "painaa villasella", verkottuneen median aikana aina joku julkaisee tiedon ja saa näin kilpailuedun. Tällöin jo "valtamedian" kannattaa julkaista ko. tieto, jotta joku kilpailija ei saisi suhteellista etua. Ehkä merkittävin tulevaisuuden median ominaisuus on globaalisuus. Satelliitti-TV ja -radio, sekä erityisesti internet luovat samalla tavalla vaikutusta kuin media pitkällä aikavälillä aikaisemmin. Nyt vain vaikutus on globaalia, esim. CNN ja Al-Jazeera.

Katso myös:

- Terrorismi ja media
- Suomalaismedia verkossa
- Noopolitik ja joukkoviestintä

Lähteitä:

- World Media BBC Monitoring- lehti (korvattu muutama vuosi sitten maksullisella nettipalvelulla)
- [http://www.clandestineradio.com Organisaatio politiikan, diplomatian, vakoilun ja sähköisen median leikkauskohdassa]
- [http://www.teevee.org TV- ja video- aktivistien saitti]
- [http://www.digita.fi Suomen jakeluverkko-organisaatio: Digita OY]
- [http://www.radioliitto.fi Suomen Radioiden Liitto, SRL ry.]
- Yleisradion historia, 1. osa 1926 - 1949 Eino Lyytinen:"Perustamisesta talvisotaa", Timo Vihavainen:"Sodan ja vaaran vuodet" Yleisradio OY, WSOY Painolaitokset 1996.
- MpKK:n Strategian Laitoksen tutkijan [http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/2004/2004062.html Tommi Koivulan väitöskirja] "Sodan kaikuja - Norjan ja Suomen henkilömiinaretoriikka kansainvälisen mediaprosessien ilmentäjänä 1995 - 2002" (ISBN 951-44-5987-3) kuvaa median uutta vaikutusta. Luokka:Media

Media

__NOTOC__ Media, alun perin monikko latinan sanasta medium eli "keskellä", tarkoittaa nykyään tiedon kantajaa.

Media-sanan merkityksestä

Median historiasta

Median merkityksestä

Media ja sodankäynti

Median kontrolli sodassa

Media ja sodankäynti Suomessa

Nykyaikaisen verkottuneen median luonteesta

Katso myös:

- Terrorismi ja media
- Suomalaismedia verkossa
- Noopolitik ja joukkoviestintä

Lähteitä:

Refleksiivinen kontrolli

Refleksiivinen kontrolli on erityisesti venäläisten käyttämä psykologinen teoria, jossa kontrolloimalla kohteen saamaa tietoa, saadaan kohde tekemään vaikuttajan haluamia päätöksiä näennäisesti itsenäisesti. Kohde voi olla oman tai vieraan valtion väestön, asevoimat, komentaja tai muu yksilö. USA:n entisen presidentin Ronald Reaganin Tähtien Sota -hanketta voitaneen pitää refleksiivisenä kontrollina, jolla Neuvostoliitto pyrittiin uuvuttamaan taloudellisesti.

Lähteitä:

- J Saarelainen:”Näkemyksiä Venäjän informaatiosodankäynnistä” Maanpuolustuskorkeakoulu, Taktiikan Laitos, Taktiikan tutkimuksia, julkaisusarja I No 1/1999 s. 58 - 9

Katso myös

- FUD
- propaganda Luokka:Psykologia

Tietotekniikka

Tietotekniikka, informaatioteknologia (vanh. automaattinen tietojenkäsittely tai ATK) tarkoittaa tietokoneiden avulla tehtävää tietojen muokkaamista, siirtoa, tallennusta ja hakua. Aihepiiri on erittäin laaja ja käsittää oikeastaan kaiken tietokoneisiin liittyvän. Suomenkielisissä yhteyksissä tietotekniikkaan viitataan usein englanninkielisillä lyhenteillä IT (information technology) tai ICT (information and communications technology). Näistä jälkimmäisen käyttö on viime vuosina yleistynyt nopeasti erityisesti talouselämässä.

Aihealueita

Tietokonetekniikka

- Suoritin
- CISC
- RISC
- VLIW
- Suoritinvalmistajat
- AMD
- Hewlett-Packard
- IBM
- Intel
- Transmeta
- VIA
- Näytönohjain
- Näytönohjainvalmistajat
- Ati
- Matrox
- NVidia
- Elektroniikka
- Tietokonelaitteisto
- Syöttölaitteet
- Tulostuslaitteet

Tietoturva

- Palomuuri
- Virustorjunta

Sovellukset

- Internet
- WWW
- IRC
- Usenet
- FTP
- Telnet
- SSH
- Matkapuhelimet
- NMT
- GSM
- CDMA
- Imode
- UMTS
- GPRS
- Merkistöt (esim. ASCII, Unicode)
- Multimedia
- Ohjelmistot

Termejä

- Hakkeri
- Kräkkeri
- HCI
- Hymiö
- Kovo

Linkit

- [http://www.makupalat.fi/teknika3.htm Makupalojen linkkikirjasto]
-

Luottokortti

Luottokortti on kortti, jonka käyttäjä saa luottoyhtiöltä luottoa ostoksien tekoa varten. Luottoyhtiöt saavat tulonsa korttien käyttömaksuista, luottojen korosta ja pienestä provisiosta (kauppiaalta) jokaisesta ostotapahtumasta. Osa korteista on globaaleja eli ne ovat käytössä suuressa osassa maailmaa. On myös yksittäisten kauppaketjujen myöntämiä luottokortteja, jotka toimivat kyseisen ketjun kaupoissa.

Maksuaikakortti

Vaikka luottokortti on vakiintunut puhekielessä usein merkitsemään kaikkia maksuaikaa antavia kortteja, kortit joiden (yleensä lyhytaikaisesta) luotosta ei peritä vuosimaksun lisäksi erillistä korkoa ovat maksuaikakortteja, eivät luottokortteja. Esimerkki tällaisesta on mm. tavallinen Visa-kortti, joka tavallisesti antaa maksuaikaa ostoksille ostokuukautta seuraavan kuun loppuun eikä asiakkaalta peritä tästä kuin kortin käyttömaksu, esim. käyttörajaan perustuva prosentuaalinen vuosimaksu (yleensä n. 2%–2,5% käyttörajasta) tai kiinteä kuukausimaksu. Visan ja Mastercardin provisio Suomessa on 0,9%–1,35% ostosten loppusummasta, riippuen ostotapahtuman varmennus- ja tilitystavasta. Provision maksaa kauppias. Tästä syystä esimerkiksi halpakauppa Lidlissä ei Visa tai Mastercard käy maksuvälineenä. Ulkomailla luottokortilla maksettaessa provisio saatetaan lisätä laskun loppusummaan. Suomessa tämä ei ole sallittua, vaan ostotapahtuman loppusumman on oltava sama maksutavasta riippumatta.

Luottokorttiyhtiöitä

- VISA
- MasterCard
- American Express
- Diners Club Luokka:Pankkitoimi ko:%EC%8B%A0%EC%9A%A9%EC%B9%B4%EB%93%9C ja:%E3%82%AF%E3%83%AC%E3%82%B8%E3%83%83%E3%83%88%E3%82%AB%E3%83%BC%E3%83%89

Sonera

TeliaSonera AB on yhtiö, joka syntyi ruotsalaisen Telian ja suomalaisen Soneran yhdistyessä. Aikaisempia Soneran nimiä ovat olleet Telecom Finland (Tele) ja Valtion Puhelin. Molemmilla yhtiöillä on historia kansallisina puhelintoimintaa harjoittaneina monopoleina ennen yksityistämistä ja yhdistämistä. Vaikkakin yhtiöt on nyt yhdistetty, erilliset brändinimet Telia ja Sonera säilyvät toistaiseksi kummankin maan kansallisilla markkinoilla.

Sonera

Sonera toimi aikaisemmin nimellä Telecom Finland Oy (Tele), ja sitä ennen se kuului Posti- ja telelaitokseen. Posti- ja telelaitos yhtiöitettiin vuonna 1994. Toimitusjohtajia: Matti Makkonen (Tele), Pekka Vennamo (Sonera), Aulis Salin (Sonera), Kaj-Erik Relander (Sonera), Harri Koponen (Sonera), Anni Vepsäläinen (Sonera - TeliaSonera Finland), vt. toimitusjohtaja Esa Korvenmaa (TeliaSonera Finland)

Telia

Telia toimi Ruotsissa paikallisia puhelinverkkoja hallinnoivana yhtiönä. Yrityksellä oli toimintaa myös Suomessa matkapuhelinliittymien tarjoajana. TeliaSoneraan liitettäessä yhtiö myi matkapuhelintoimintonsa DNA Finlandille.

Katso myös

- Sonera-kirja

Aiheesta muualla

[http://www.teliasonera.fi/ TeliaSoneran sivut] luokka:puhelinoperaattorit Luokka:Suomalaiset pörssiyhtiöt

Teollisuusyhteiskunta

Modernisaatio

Modernisaatio on käsite, jolla viitataan yhteiskunnan muuttumiseen tietyiltä piirteiltään nykyisen länsimaisen yhteiskunnan kaltaiseksi.

Modernisaation määritelmä

Modernisaatioon kuuluu yksilöiden ajattelun muutos individualistisemmaksi, ja samalla sosiaalisen organisaation muutos. Keskeinen osa modernisaatiota on myös talouden modernisoituminen, johon sisältyy teollistuminen (modernisaatio on neutraali käsite sen suhteen, tapahtuuko talouden muutos markkinataloutta vai suunnitelmataloutta kohti. Neuvostoliitossa modernisaatio vietiin läpi suunnitelmatalouden keinoin). Demokratia lasketaan usein yhdeksi modernisaation piirteeksi, toisaalta monet maat näyttävät modernisoituneen ilman demokratiaa. Joka tapauksessa poliittisen organisaation muutos rationaalisemmaksi (ja ilmeisesti byrokraattisemmaksi) on osa modernisaatiota. Modernisaatio teollistumisen kanssa on siis valtava muutos yksilöiden elämässä ja yhteiskunnan tasolla.

Modernisaatio yhteiskuntatieteellisenä teoriana

Modernisaatio on myös yhteiskuntatieteellinen teoria, joka oli suosittu varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla. Se kuuluu ainakin sosiologian, valtio-opin, taloustieteen, sosiaalihistorian ja kehitysmaatutkimuksen piiriin. Teorian kuuluisin edustaja oli USA:lainen Walt Rostow, joka laati näkemyksen kehityksen vaiheista, jotka kaikki menestyvät valtiot tulevat käymään läpi. Myös esimerkiksi Karl Marxin teoria yhteiskunnan kehityksestä voidaan nähdä modernisaatioteoriana.

Modernisaatio nykyisessä kehitysajattelussa

Aiemmin kaikkien kehitymaiden haluttiin modernisoituvan ja teollistuvan. Jotkut kehitysmaat ovatkin onnistuneet tässä (lähinnä Kaakkois-Aasiassa), vaikka useimmat epäonnistuivat. Tällä hetkellä esimerkiksi Kiina ja muutamat muut Etelä- tai Itä-Aasian maat ovat voimakkaasti pyrkimässä kohti modernisaatiota. Nykyään kansainvälinen yhteisö (YK, Maailmanpankki, OECD) puhuu ennemmin "köyhyyden vähentämisestä", joka tarkoittaa talouden vakauttamista kasvua varten ja suoraan sosiaalisiin tavoitteisiin keskittyviä ohjelmia. Siihen ei sisälly esimerkiksi teollistamispolitiikkaa. Käytännön ilmiönä modernisaatio on siis kuitenkin yhä keskeinen osa maailmaa, koska monet maat tavoittelevat sitä.

Modernisaation kritiikki

Modernisaatiota on arvosteltu voimakkaasti etnosentrismistä. Kriitikot sanovat myös, että modernisaation tavoittelu on aiheuttanut kärsimyksiä kehitysmaiden ihmisille. Perinteisesti modernisaatio on ollut sekä oikeiston että vasemmiston kannattama hanke, mutta monet radikaalit ajattelijat saattavat hylätä koko modernisaation. Modernisaation vastakkaisena aatteena voidaan pitää kehityskritiikkiä ja post-developmentia. Modernisaation suurimpina ongelmina on pidetty luonnonvarojen riittävyyttä. Miten käy, jos suuret kehitysmaat teollistuvat ja alkavat käyttää yhtä paljon luonnonvaroja kuin länsimaat? Monien mielestä "kehittyneiden maiden" nykyinen kehitysmalli ei ole riittävä, vaan niiden pitäisi pyrkiä luomaan vähemmän luonnonvaroja käyttävä yhteiskunta.

Haluavatko ihmiset modernisaatiota?

Oleellinen kysymys on, että mitä kehitysmaiden ihmiset todella haluavat - modernisaatiota vai jotain muuta? Useimmat kehitysmaiden ihmiset haaveilevat samanlaisesta materiaalisesta elämäntasosta ja päivittäisen elämän helppoudesta, mitä länsimaalaisilla ihmisillä on. Toisaalta on olemassa myös monia alkuperäiskansojen ryhmiä, jotka kokevat integraation viralliseen talouteen uhkana omalle perinteiselle elämänmuodolleen, johon he ovat kiintyneitä. Luokka:yhteiskuntatiede

Teollistuminen

Teollistuminen on sosiaalinen ja taloudellinen muutos, jossa yhteiskunta muuttuu esi-teollisesta teollistuneeseen. Tämä muutos on tiukasti sidoksissa teknologisiin innovaatioihin, etenkin energiantuotannollisiin ja metallurgiaan liittyviin. Teollistuminen sisältää myös ajatuksen tietynlaisesta ajatustavan muutoksesta ja erilaisesta suhtautumisesta luontoon. On kiisteltyä aiheuttaako teollistuminen nämä filosofiset muutokset vai toisin päin. Teollistuminen nähdään osana laajempaa yhteiskunnan modernisaation prosessia

Teolliset vallankumoukset

Teollinen vallankumous viittaa ensimmäiseen tunnettuun teollistumisprosessiin, joka tapahtui Euroopassa 1700-1800-luvuilla. Ns. toinen teollinen vallankumous kuvailee myöhempää, vähemmän dramaattista muutosta, jonka aiheutti sähkövirran saataville tulo ja polttomoottori.

Esiteolliset yhteiskunnat

Esiteolliset (termi on historiallisesti hankala, koska se on voimakkaasti historisistinen - eli sisältää ajatuksen väistämättömästä historiasta) yhteiskunnat useimmiten pyrkivät elintasoon, joka pitää ihmiset hengissä - tämä tarkoittaa, että suurin osa ihmisistä keskittyy tuottamaan juuri sen verran, kuin he kuluttavat. Tämä ei tietenkään ole täysin vailla poikkeuksia vaan on lukuisia esimerkkejä esiteollisista yhteiskunnista, jotka olivat hyvinkin varakkaita. Monia esiteollisia yhteiskuntia vaivaavat usein myös nälänhädät, vaikka esimerkiksi 1600-1700-luvun Englanti ja Hollanti olivat maatalouden kaupallistamisen kautta päässeet eroon jatkuvasti riehuvista nälänhädistä. Monet kehitysmaat maat aloittivat teollistumisprosessin tavoittelun joko länsimaiden tai Neuvostoliiton esimerkin innoittamana Kylmän sodan aikana. Lähinnä Kaakkois-Aasian monet maat ovat onnistuneet tässä kunnolla.

Argumentti teollistamisen puolesta

Teollistumisen idea on siinä, että teollisuustuotteissa on korkeampi tuottavuus kuin maataloustuotteissa tai jalostamattomissa raaka-aineissa (joita molempia "kehittymättömät" tuottavat). Kun maa rupeaa tuottamaan teollisisia tuotteita, joissa on korkeampi tuottavuus, sen saamat taloudelliset voitot moninkertaistuvat. Kaikki onnistuneesti kehittyneet maat ovat käyneet läpi teollistumisen. Tosin esimerkiksi Argentiina oli ensimmäisen maailmansodan aattona kohonnut kymmenen rikkaimman maan joukkoon vain maatalousvientinsä turvin, mutta maailmantalouden kysynnän romahduksen jälkeen maa ajautui syvään talouskriisiin ja ajattelutapaa vaihdettiin.

Teollistamispolitiikka

Mitä enemmän jokin talouspoliittinen suuntaus painottaa valtion roolia, sitä tärkeämpänä se näkee valtion intervention myös teollistamisessa. Jotkut täysin markkinoiden hintamekanismiin luottavat taloustieteilijät taas näkevät, että vapaat markkinat ohjaavat kansantalouden tuotantoa aina oikeaan suuntaan. Monet taloustieteilijät eivät näe teollistamista tärkeänä, vaan katsovat että se tuotannonrakenne, jonka hintamekanismi antaa, on aina paras mahdollinen (tämä ei välttämättä ole teollistunut tuotannonrakenne, mutta hintamekanismi osoittaa kuitenkin kansantalouden parhaan paikan maailmantaloudessa teorian mukaan). Reaalisesti käytettyyn teollisuuspolitiikkaan on sisältynyt mitä erilaisimpia instrumentteja, kuten kotimaisen talouden suojaamista ulkomaiselta kilpailulta ja koulutuspolitiikan ohjaamista teollisen tuotannon tarpeita ajatellen.

Teollistuminen nykyisessä kehitysajattelussa

Nykyään kansainvälinen kehitysyhteisö (YK, Maailmanpankki, OECD) puhuu "köyhyyden vähentämisestä", ja teollistumisen sisältävästä modernisaatiosta on luovuttu. Köyhyyden vähentäminen tarkoittaa talouden vakauttamista kasvua varten ja suoraan sosiaalisiin tavoitteisiin keskittyviä ohjelmia. Muutos kansainvälisessä kehitysajattelussa on johtanut siihen, että monet köyhät maat ovat luopuneet pyrkimyksistään viedä lävitse talouden rakennemuutos kohti teollistumista. Siihen ei sisälly teollistamispolitiikkaa. Köyhyyden vähentämisohjelmat ja teollistuminen voivat kuitenkin silloin yhdistyä, jos köyhyyden vähentämisohjelmia suoritetaan maassa, joka on oma-aloitteisesti aloittanut teollistumisen (esimerkkinä vaikka Kiina ja Vietnam).

Teollistuminen ja suorat ulkomaaninvestoinnit

Nykyään suorien ulkomaaninvestointien aikana jonkun valtion viennin ja tuotannon rakenne voi muuttua selvästi tilastoissa kohti teollista tuotantoa, koska ulkomaalaiset firmat tuottavat siellä tehdastuotteita. Tämä ei ole kuitenkaan sama asia kuin teollistaminen perinteisessä mielessä. Usein ulkomaisten firmojen sektori voi olla hyvin erillään muusta taloudesta, eikä näistä jää välttämättä muuta kuin työläisten palkat sijaintimaahan. Vahvemmat kehitysmaat kuten Kiina, ovat pyrkineet sisällyttämään ulkomaaninvestoinnit osaksi teollistumistaan. Nämä maat ajattelevat, että ulkomaiset yritykset tuovat maahan myös osaamista ja teknistä taitoa, joka auttaa teollistumisessa.

Katso myös

- modernisaatio
- automaatio luokka:yhteiskuntatiede ko:산업화

Tietotyö

Mitä tietotyö on? Yleisessä asiasanahakemistossa (YSA) tietotyö yhdistetään seuraaviin aloihin: - atk, tietotekniikka, tietojenkäsittely - työelämä, työsuojelu, työterveys - viestintä, tiedonvälitys, joukkoviestintä, mainonta - kirjastot, arkistot, tietopalvelu, museot, näyttelyt Ruotsin kielessä tietotyötä vastaava asiasana on informationsarbete eli informaatiotyö, joka semanttisesti olisi suomalaista käytäntöä parempi vaihtoehto. Englannin kielessä taas käytetään rinnakkain kumpaakin vaihtoehtoa eli käsitteitä information work ja knowledge work, joista tosin jälkimmäinen on tavanomaisempi. Akateemisessa kirjallisuudessa tietotyötä on tutkittu useilla tieteenaloilla: taloustieteissä, sosiologiassa ja psykologiassa, tietojärjestelmätieteessä, työterveystieteissä sekä organisaatio- ja informaatiotutkimuksen aloilla. Kirjallisuudessa tietotyö (josta joskus myös käytetään synonyymiä tietointensiivinen työ) on määritelty asiayhteyden mukaan hyvinkin eri tavoin. Esimerkiksi Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran ”Tietointensiivinen työ” -hankkeessa päädyttiin tutkimusalan hyvin laaja-alaiseen määrittelyyn: ”Tietointensiiviselle työlle tunnusomaista ovat tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn ja uuden tiedon tuottamiseen liittyvät työn vaatimukset. Tietointensiivistä työtä tehdään usein tieto- ja viestintäteknologian avulla ja työlle ominaista on osaamisen suuri merkitys yksittäisten työntekijöiden, työryhmien ja työorganisaatioiden tasolla.” Lähde: Sitra/Työterveyslaitos (2000) Tietointensiivinen työ -kärkihanke. Suunnitteluvaiheen loppuraportti. Tietotyöllä siis viitataan kehitystrendiin, jonka mukaan perinteinen ruumiillinen tai suorittava työ on suurelta osin korvautunut paitsi korkeaa koulutusta myös tiedon ja uuden tietotekniikan hallintaa edellyttävillä tehtävillä. Yksinkertaisesti sanoen tietotyössä on kyse siitä, että työ on siirtynyt käsistä korviemme väliin. Suomalaistutkijoiden kirjoituksia tietotyöstä: Raimo Blom, Harri Melin ja Pasi Pyöriä: Tietotyö ja työelämän muutos. Palkkatyön arki tietoyhteiskunnassa. Helsinki: Gaudeamus 2001. Raija Julkunen, Jouko Nätti ja Timo Anttila: Aikanyrjähdys. Keskiluokka tietotyön puristuksessa. Tampere: Vastapaino 2004. Pasi Pyöriä, Harri Melin ja Raimo Blom: Knowledge Workers in the Information Society. Evidence from Finland. Tampere: Tampere University Press 2005. Työ ja ihminen -lehden teemanumero 2/2000 Katsauksia tietointensiiviseen työhön. Työ ja ihminen -lehden teemanumero 3/2004 Ihminen tietotyössä.

Luokka:Sosiologia

Sosiologiaa käsitteleviä artikkeleja. Luokka:Yhteiskuntatiede

Wikipedia:Wikiportal/Trains/Anniversaries/January 15

January 15

- 1915 – The final spike is driven on the transcontinental Canadian Northern Railway at Basque, British Columbia.
- 1953 – The brakes fail on Pennsylvania Railroad's westbound Federal Express passenger train; the train barrels through the end of track barriers and stationmaster's office at Union Station in Washington, DC, but nobody is killed in the accident.

Saint Tropez hotels Prague appartements hoteles en berlin warsaw internet club hotels Amsterdam

:: RELATED NEWS ::

Help:Español
Bienvenido a Wikipedia en Ido. El Ido, conocido originalmente como Esperanto reformado, fue creado en 1907 por un comité de lingüistas y profesores de la Delegación para la Adopción de una Lengua Auxiliar Internacional, asociación que agrupaba a 310 organizaciones y a 1250 intelectuales de todo el mundo. Después de estudiar todos los proyectos existentes, la Delegación escogió oficialmente al