:: wikimiki.org ::
| Tiibet |
Tiibet
Tiibet, koko nimeltä Tiibetin autonominen alue (西藏, pinyin: Xīzàng,བོད་རང་སྐྱོང་ལྗོངས་:Pö Rangyongjong) on autonominen alue Kiinassa. Kiinan autonomiset alueet ovat jotakin vähemmistökansallisuutta varten varattuja, Tiibet on varattu tiibetiläisille. Tiibetin asema on kiistanalainen, sillä on maanpaossa oleva hallitus, jonka mukaan Tiibet on itsenäinen valtio jota kiinalaiset miehittävät.
Historia
Kansan vapautusarmeija marssi Tiibetiin 1950. Dalai-laman ja panchen-laman edustajat solmivat sopimuksen kiinalais-tiibetiläisestä yhteishallinnosta kiinalaisten kanssa. Kiinan ote Tiibetistä kuitenkin kiristyi 1950-luvun loppupuolella, ja samalla tiibetiläisten vastarintaliike vahvistui. Tilanne kärjistyi alkuvuodesta 1959. Suurimmissa kaupungeissa armeija kukisti kapinan nopeasti ja dalai-lama pakeni Intiaan. Panchen-lama jäi johtokuvaksi Lhasaan. Harvaan asutuilla seuduilla vastarinta jatkui pitkään tämän jälkeenkin.
Tiibetistä tehtiin autonominen alue vuonna 1965. Buddhalainen koulutusjärjestelmä korvattiin maallisella. Kulttuurivallankumouksen aikana Tiibetissä hävitettiin perinteistä kulttuuria, erityisesti buddhalaisuus tuomittiin täysin ja buddhalaista taidetta ja esineistöä tuhottiin. Suuri osa luostareista oli tosin kokenut pahoja vaurioita jo 50-luvun väkivaltaisuuksien aikana.
Kiinan uudistuspolitiikan myötä vuonna 1979 osa uskonnollisista vapauksista palautettiin ja hallintoa liberalisoitiin, mutta Kiinan hallintaa alueesta ei saa kiistää. Kiina on nujertanut kovin ottein Tiibetin itsenäisyyttä tai suurempia vapauksia vaativat kansanliikkeet.
Maantiede
Naapurivaltiot: Intia, Nepal, Bhutan, Myanmar
Naapuriprovinssit: Xinjiang, Qinghai, Sichuan, Yunnan
Tiibetin ylänköä kutsutaan joskus "maailman katoksi". Suuri osa Himalajan vuoristosta sijaitsee Tiibetin alueella.
Syksyllä 2005 Kiinasta Tiibetiin on valmistunut junayhteys.
Tiibetiläiset itse kuitenkin kokevat junaradan uhkana omalle
vanhalle kulttuurilleen. Tiibetin pelätään kiinalaistuvan,
koska kiinalaiset voivat nyt matkustaa Pekingistä Tiibetiin alle 2 päivässä.
Talous
Tiibetissä vallitseva elinkeino on maanviljelys omiin tarpeisiin. Koska viljeltävää maata on vähän, harjoitetaan myös karjan kasvatusta.
Qinghain ja Tiibetin välille ollaan rakentamassa rautatietä, joka kenties auttaisi Tiibetin taloutta mahdollistamalla helpomman kulun sekä tavaroille että ihmisille muualle Kiinaan.
Väestöryhmät
Tiibetin väestötiheys on Kiinan alhaisin, mikä johtuu pääosin hankalakulkuisesta, vuoristoisesta maastosta.
Valtaosa Tiibetin väestöstä on tiibetiläisiä, mutta han-kiinalaisia on muuttanut alueelle huomattavia määriä viime vuosikymmenten aikana. Han-asutus keskityy lähinnä Lhasaan ja muihin suuriin kaupunkeihin. Mm. Tiibetin maanpaossa oleva hallitus esittää joskus lukuja, joissa liki puolet väestöstä olisi han-kiinalaisia, mutta näissä lasketaan mm. Tiibetiin sijoitetut Kansanarmeijan joukot asukkaiksi.
Tiibetin autonomisella alueella elää myös muita kansoja, mm. lhobia, menboja ja hui-kiinalaisia.
Kulttuuri
Tiibetillä on oma buddhalaisuuden lahkonsa, vajrayana-buddhalaisuus. Tiibetin lisäksi sitä harjoitetaan lähinnä Qinghaissa ja Mongoliassa. Tiibet oli ennen kiinalaisten tuloa teokratia, jota johti dalai-lama, joka nykyisin elää maanpaossa Intiassa.
Tiibetissä on myös hengellinen perinne nimeltä Bön.
Katso myös: Tiibetin kieli
Turismi
- Potalan palatsi (maailman perintökohde)
- Mount Everest
Aiheesta muualla
- [http://dmoz.org/Regional/Asia/China/Provinces_and_Regions/Tibet/ dmoz-haku: Tibet]
- [http://www.tibettrip.com/ Tibet Travel]
- [http://www.asinah.org/travel-guides/chinaprovinces_tibet.html Xizang (Tibet) Autonomous Region]
- [http://www.asinah.org/travel-guides/chinaphotos.html Kuvia Tiibetistä]
Luokka:Tiibet
Luokka:Kiistanalaiset alueet
ko:티베트 자치구
ja:チベット自治区
PinyinPinyin (拼音 pīnyīn) tarkoittaa sananmukaisesti "yhdistää ääniä" (paremmin käännettynä "fonetisoida") kiinan kielessä. Sillä tarkoitetaan tavallisesti järjestelmää nimeltä Hanyu pinyin (汉语拼音, missä "Hanyu" tarkoittaa kiinan kieltä), joka on mandariinikiinan latinisaatiojärjestelmä. Se hyväksyttiin Kiinan kansantasavallassa 1958 ja otettiin siellä käyttöön 1979. Se korvasi aiemmat latinisointijärjestelmät kuten Wade-Giles-järjestelmän. Vastaavia järjestelmiä on kehitetty muillekin murteille ja kielille Kiinassa.
Pinyin on sittemmin hyväksytty lähes kaikkialla maailmassa mandariinin latinisointijärjestelmäksi, mikä helpottaa aiempaa tilannetta, jossa lukuisilla kieliryhmillä oli kullakin omat kiinan latinisointijärjestelmät ja käännösten tekeminen oli vaivalloista. ISO hyväksyi pinyinin mandariinin latinisointijärjestelmäksi 1979. Siitä on tullut myös yleisin tapa syöttää kiinaa tietokoneelle.
Lausuminen
Pinyiniä käytetään osoittamaan kiinan merkkien lausuminen mandariinikiinassa. Kiinassa sillä on erityisesti merkitystä niille koululaisille, jotka eivät puhu mandariinia äidinkielenään (yleistä erityisesti Etelä-Kiinassa), vaan opettelevat sitä vieraana kielenä pinyiniä apuna käyttäen. Myös ulkomailla se on käytössä kiinan opetuksen apuvälineenä sekä kirjoitustapana kiinalaisille henkilöiden ja paikkojen nimille mm. lehdistössä.
Mandariinikiinan äänteet ovat pääosin varsin helppoja suomalaisillekin. Pinyin-järjestelmässä kirjainten ääntäminen kuitenkin poikkeaa tuntuvasti suomen kirjoitusjärjestelmän ääntämisestä; pinyin on pääsääntöisesti lähempänä englannin kuin suomen kirjoitusjärjestelmää (joskaan se ei vastaa sitäkään). Erityisesti huomioitavia suomalaisten kannalta ovat suomessa soinnillisia äänteitä merkitsevät "b", "d" ja "g", jotka pinyinissä ääntyvät soinnittomina kuten suomen "p", "t" ja "k". Nämä jälkimmäiset pinyinissä merkitsevät (soinnittomia) aspiroituja äänteitä (kuten ao. kirjaimet englannissa). Lisäksi "y" on suomen "j" eivätkä "x" ja "q" ole lähelläkään suomalaista lausumista.
Lausumissäännöt tarkemmin
:a: IPA [a] (paitsi ian tai yan), kuten suomen "a"
:ao: IPA [au̯], a kuuluu huomattavasti selkeämmin kuin o, joka lausutaan tässä suomen "o":ta "u-maisempana"
:b: IPA [p], kuten suomen "p"
:c: IPA [tsʰ], kuten "ts", mutta aspiroituna; kuten englannin cats
:ch: IPA [tʂʰ], paksu versio pinyinin "c":stä; kuten englannin chin
:d: IPA [t], kuten suomen "t"
:e: IPA [ɤ], takainen, pyöristämätön vokaali, lausutaan kuta kuinkin samoin kuin englannin epämääräinen artikkeli a
:ê: IPA [ɛ], lähes kuten suomen "e"
:ei: IPA [ei], kuten suomessa
:er: IPA [ɝ], kuten pinyinin "e", mutta kieli sykyssä suulakea vasten; vähän takaisempi kuin englannin her
:f: IPA [f], kuten suomessa
:g: IPA [k], kuten suomen "k"
:h: IPA [x], kuten suomen "h" jos perässä tulee "a", muuten vähän rahinaa mukaan, kuten espanjan "j"
:i: IPA [i], kuten suomessa, ellei edessä ole "c", "ch", "r", "s", "z" tai "zh", jolloin lausuminen on kuten pinyinin "e" mutta hieman suljetumpi
:ie: IPA [iɛ], kuten suomessa, paino on "e":llä
:iu: IPA [iou̯], lausutaan kuin iou
:j: IPA [tɕ], suunnilleen kuin englannin jeep, aspiroimaton
:k: IPA [kʰ], aspiroitu "k" (kh), kuten englannin "k"
:l: IPA [l], kuten suomessa
:m: IPA [m], kuten suomessa
:n: IPA [n], kuten suomessa
:o: IPA [u̯], [ʊ], lähellä suomen "o":ta
:ong: IPA [ʊŋ], suunnilleen suomen "ung"
:p: IPA [pʰ], aspiroitu "p" (ph), kuten englannin "p"
:q: IPA [tɕʰ] aspiroitu versio pinyinin "j":stä, lähes kuin englannin cheap
:r: IPA [ʐ], suunnilleen samoin kuin englannin read
:s: IPA [s], kuten suomessa
:sh: IPA [ʃ], kuten suomen "š" eli suhu-s
:t: IPA [tʰ,] aspiroitu "t" (th), kuten englannin "t"
:u: IPA [u], [y], kuten suomen "u", paitsi jos edellä on y, x, j tai q, jolloin se lausutaan kuin suomen "y"
:uo: IPA [uo], u on lyhyempi ja kevyempi kuin o
:ü: IPA [y], kuten suomen "y"
:üe: IPA [yɛ], kuten suomen "ye", y on kevyt ja lyhyt
:w: IPA [w], kuten englannissa; ei äänny jos perässä tulee u
:x: IPA [ɕ], kuten sh mutta ei yhtä "paksu", sh:n ja s:n väliltä
:y: IPA [j], kuten suomen "j", ei äänny jos perässä tulee i tai ü
:z: IPA [ts], aspiroimaton versio pinyinin "c":stä, kuten suomen "ts"
:zh: IPA [tʂ], aspiroimaton versio pinyinin "ch":sta, kuten suomen "tš"
Oikeinkirjoituksen erikoisuuksia
- u:lla alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen w
- i:llä tai ü:llä alkavien tavujen eteen kirjoitetaan ylimääräinen y
- ü kirjoitetaan u jos kyseisessä paikassa mandariinikiinassa ei voi olla u-äännettä (kuten ju, qu ja xu) ja ü vain jos vastaava u-tavu on olemassa (kuten lü ja nü)
- iou, uei, ja uen lyhenevät muotoihin iu, ui, un jos niitä edeltää konsonantti (täten poiketen lausumisesta)
- muo- ja puo-äänteet kirjoitetaan mo ja po.
- Heittomerkkiä (') käytetään jos tavujako ei ole yksiselitteinen, esim. pi'ao (皮袄) vs. piao (票), ja Xi'an (西安) vs. xian (先).
- Yksin tavuna esiintyvä "e" kirjoitetaan ê, muulloin e. Schwa kirjoitetaan aina e.
- zh, ch ja sh voidaan lyhentää ẑ, ĉ, ŝ , mutta näitä ei käytetä juuri koskaan.
- ng voidaan lyhentää ŋ, muttei sitä käytetä juuri koskaan.
- Koska ü voi olla vaikea syöttää tietokoneelle, sen sijaan syötemetodeissa käytetään yleensä v:tä (jota ei käytetä pinyinissä lainkaan).
Toonit
Pinyin-järjestelmä sisältää luonnollisesti myös mandariinikiinan toonit, jotka merkitään kirjaamalla sen vokaalin yläpuolelle diakriittinen merkki, joka ei ole mediaalin asemassa. Seuraavassa esimerkissä toonitettu vokaali on a.
# Ensimmäistä toonia merkitsee yläviiva eli makroni (ˉ) vokaalin päällä:
#: ā
# Toista toonia merkitsee akuutti aksentti (ˊ):
#: á
# Kolmatta toonia merkitään karonilla, (ˇ, jota joskus kutsutaan käänteiseksi sirkumfleksiksi). Tämä ei ole sama kuin breve (˘, joka ei ole kulmikas), vaikka Internetissä breveä käytetäänkin paljon väärin karonin sijasta.
#: ǎ
# Neljättä toonia merkitsee graavi aksentti (ˋ):
#: à
# Viides tooni esitetään kirjoittamalla vokaali ilman toonimerkkiä:
#: a
:(Joskus se voidaan kirjoittaa merkitsemällä piste ennen tavua, esimerkiksi ·ma.)
Koska monista tietokoneen kirjasimista puuttuvat yläviiva ja karon aksentteina, on hyvin tavallista kirjoittaa tooni numerona tavun perään (esim. "tóng" (tong nousevalla toonilla) kirjoitetaan "tong2"). Numerointi menee kuten edellä on esitetty, paitsi että viides tooni voi olla joko numero 5 tai 0, esim. ma0 (吗, jota käytetään kysymyksen merkkinä).
Pinyinin vokaalien järjestys on a, o, e, i, u, ü. Toonimerkki sijoitetaan sen vokaalin päälle, joka tuosta listasta esiintyy tavussa ensimmäisenä. Poikkeuksena iu silloin kun sen lausuminen on iou, jolloin tooni merkitään u:n päälle, sillä o (osana ou:ta joka on lyhentynyt u:ksi) edeltää i:tä - siis iú.
Toonit merkitään tavallisesti vain oppikirjoihin, mutta ne ovat välttämättömiä oikean lausumisen esittämiseksi.
Pinyin Taiwanilla
Kiinan tasavalta (eli Taiwan) on todennäköisesti ottamassa käyttöön oman pinyin-version, joka tunnetaan nimellä tongyong pinyin. Tähän asti siellä on käytetty zhuyin-järjestelmää perusopetuksessa. Latinisointiin siellä ei ole sovittua standardia, mutta käytännössä yleisin on ollut Wade-Giles, usein hieman muunnettuna. 1990-luvun lopussa hallitus teki päätöksen siirtyä pinyin-järjestelmään, jota seurasi kiivas keskustelu siitä voidaanko ottaa käyttöön Kansantasavallasta tullut hanyu pinyin vai täytyykö käyttöön ottaa jokin muu järjestelmä.
Pinyinin kannattajat puolustavat kantaansa sanoen, että se on kansainvälinen standardi, jota käytetään kaikkialla maailmassa. Uutta järjestelmää haluavat sanovat, että Taiwanilla olisi kansallisen identiteettinsä vuoksi oltava erilainen järjestelmä kuin Kansantasavallalla. 1998 Taiwanilla kehitettiin uudeksi järjestelmäksi tongyong pinyin, joka on pääosin samanlainen kuin hanyu pinyin, mutta kirjoittaa joitakin äänteitä eri kirjaimilla.
Lokakuussa 2002 Taiwanin hallitus virallisti tongyong pinyinin, mutta vain hallinnollisella määräyksellä minkä paikallishallinto voi ohittaa. Guomindang-puolueen hallitsemat paikkakunnat, huomattavimpana Taipei, ovat ohittaneet määräyksen ja ottaneet käyttöön hanyu pinyinin (joskin he käyttävät isoja kirjaimia jossain märin manner-Kiinasta poiketen). Niinpä Taiwanilla kylteissä on vaihteleva latinisaatio, useimmissa paikoissa käytetään tongyong pinyiniä, mutta joissakin hanyu pinyiniä. Hyvin kummalliselta tämä näyttää Taipeissa, jossa maanteiden kyltit, jotka ovat maan hallituksen hallinnassa, käyttävät eri latinisaatiojärjestelmää kuin katukyltit, jotka ovat kaupungin hallinnassa.
Vuonna 2003 pinyiniä ei vielä ollut käytössä perusopetuksessa Taiwanilla. Hallitus on tehnyt päätöksen latinisaation pikemmin kuin zhuyinin käytöstä, mutta vielä ei olla päästy yksimielisyyteen siitä, mitä pinyiniä tulisi käyttää. Käyttöönottoa hidastaa vielä se, että opettajien lisäkoulutus vaatii voimavaroja.
Ulkoiset linkit
- [http://www.pinyin.info/ Pinyin.info] - kattava selitys pinyinistä Unicodessa.
- [http://www.pinyin.info/unicode/testpage.html testisivu pinyinille]
- [http://www.math.nus.edu.sg/aslaksen/read.shtml Lue/kirjoita Unicodea käyttämällä]
- [http://www.geocities.com/hao520/research/papers/pinyin-comparison.htm Tongyong ja Hanyu Pinyinin erot]
- [http://lcweb.loc.gov/catdir/pinyin/ Yhdysvaltain kongressin kirjaston pinyiniin siirtymisprojekti]
- [http://enciclopedia.us.es/wiki.phtml?title=pinyin IPA-pinyin vastaavustaulukko (sivun lopussa)]
- [http://www.pinyin.info/unicode/marks3.html Automaattinen muunnos tooninumeroista toonimerkeiksi]
- [http://www.foolsworkshop.com/ptou/convert.php Toinen automaattinen muunnosväline]
- [http://www.helsinki.fi/~alhonen/pinyinconv.html Imuroitavissa oleva muunnosväline erilaisille pinyin-järjestelmille ja zhuyinille]
Kirjasimia
:UTF-8 Unicode kattaa pinyinin hyvin, katso yksityiskohtia sivulta [http://www.pinyin.info/ Pinyin.info]
- [ftp://ftp.netscape.com/pub/communicator/extras/fonts/windows/Cyberbit.ZIP Netscape Cyberbit-kirjasin]
- [http://www.wiedenhof.nl/ul/pinyinok.ttf PiyinOK.ttf]
- [http://www.wiedenhof.nl/ul/pinyinok.fot PinyinOK.fot]
Luokka:Kiina
luokka:kirjoitusjärjestelmät
ko:병음
ja:ピン音
th:พินอิน
Kiinan Kansantasavalta
Kiina (yksink.: 中国, perint.: 中國, pinyin: Zhōngguó), virallinen nimi: Kiinan kansantasavalta eli 中华人民共和国 (Zhōnghuá rénmín gòng hé guó). Katso myös Kiinan tasavalta (Taiwan).
Kiina on väkiluvultaan maailman suurin ja maapinta-alaltaan Venäjän ja Kanadan jälkeen maailman kolmanneksi/neljänneksi suurin valtio (Yhdysvallat on myös suurempi jos vesialueet lasketaan). Se sijaitsee Itä-Aasiassa. Kiinalla on 14 rajanaapuria: Afganistan, Bhutan, Intia, Kazakstan, Kirgisia, Laos, Mongolia, Myanmar, Nepal, Pakistan, Pohjois-Korea, Tadžikistan, Venäjä ja Vietnam. Asukkaita Kiinassa on noin 1,3 miljardia ja pinta-ala on noin 9,6 miljoonaa neliökilometriä.
Kiinan pääkaupunki on Peking eli Beijing, joka sijaitsee maan pohjoisosassa ja jossa asuu noin 13 miljoonaa ihmistä. Suurin kaupunki on etelämpänä rannikolla sijaitseva Shanghai.
Kiinan valuutta on renminbi (人民币), lyhenne RMB, ja sen yksikkö on yuan (元). Kansainvälisessä rahaliikenteessä tästä käytetään lyhennettä CNY (Chinese Yuan Renminbi). Hintojen perässä on tavallisesti valuuttamerkki yuan (元), jolla voidaan kuitenkin viitata muihinkin rahayksiköihin. Yksi euro vastaa noin 10 CNY (14.11.2005), vastaavasti yksi CNY vastaa 0,10 euroa.
Historia
Kiina on maailman vanhin, katkeamattoman historian omaava, merkittävä sivilisaatio, ja sen kirjalliset lähteet ulottuvat yli 3 500 vuotta ajassa taaksepäin. Riisinviljelyä Kiinassa on harjoitettu jo 6000-luvulla eKr.. Varsinainen kiinalainen sivilisaatio arvioidaan kuitenkin tavallisesti "vain" noin 5 000 vuotta vanhaksi ja useimmiten historiankertomus aloitetaan ensimmäisestä dynastiasta, eli ajasta jolloin hallitsijavalta siirtyi suvussa tavallisesti isältä pojalle. Kiinan ensimmäinen dynastia, Xia-dynastia, alkoi noin vuonna 2100 eaa.
Pääartikkelit:
- Kiinan dynastiat
- Kiinan esihistoria ( – n. 1000-luku eaa)
- Kiinan varhaishistoria (n. 1000-luku eaa – 200-luku eaa)
- Kiinalainen imperiumi (200-luku eaa – 200-luku jaa):
- Qin-dynastia (221 eaa – 206 eaa)
- Han-dynastia (206 eaa – 220 jaa) ("Suuri dynastia")
- Kiinan keskiaika (200-luku – 500-luku)
- Keskiajalta moderniin aikaan (600-luku – 900-luku)
- Sui-dynastia (581 – 618), joka yhdisti Kiinan uudelleen.
- Tang-dynastia (618 – 907) ("Suuri dynastia")
- Kiinan renessanssi (900-luku – 1200-luku)
- Mongolivalta Kiinassa (1200-luku – 1300-luku)
- Ming-dynastia (1300-luku – 1600-luku) ("Suuri dynastia")
- Mantšuvalta ja keisarivallan loppu (1600-luku – 1911)
- Kiinan tasavallan historia (1911 – 1949 (+ Taiwan))
- Kiinan kansantasavallan historia (1949 – )
Merkittäviä keksintöjä:
- Kirjapainotaito (Tang-dynastia)
- Paperin valmistus (Han-dynastia)
- Ruuti ja ilotulitteet (Eteläiset ja pohjoiset dynastiat) (raketit kuitenkin keksittiin Koreassa)
- Kompassi
- Leijat
- Paperiraha (Song-dynastia)
- Pankkiluotot (Song-dynastia)
Hallinto
Song-dynastia
Kiinan kansantasavalta on sosialistinen valtio, jota hallitsee Kiinan kommunistinen puolue. Vuodesta 2002 lähtien kommunistisen puolueen puhemiehenä ja vuodesta 2003 lähtien presidenttinä toimii vuonna 1942 syntynyt Hu Jintao. Aiemmin presidentteinä ovat toimineet: Mao Zedong (Mao Tse-Tung), Liu Shaoqi, Li Xiannian, Yang Shangkun ja Jiang Zemin. Presidentti edustaa Kiinaa ulkomailla, allekirjoittaa kansainvälisiä sopimuksia ja nimittää edustajia valtioneuvostoon. Nykyisin Kiinassa vallitsee kollektiivinen johto ja presidentti on suoraan kansankongressin alaisuudessa.
Kiinan hallinnon pääosat ovat:
- Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea
- Kiinan kansankongressi
- Kiinan presidentti
- Kiinan valtioneuvosto
- Kiinan keskussotilaskomissio
- Kiinan korkein oikeus
- Kiinan korkein prokuraattorinvirasto
Kommunistisen puolueen lisäksi Kiinassa toimii lukuisia pieniä "demokraattisia puolueita", joiden virallinen rooli on edustaa sitä pientä kansanryhmää, jota kommunistit eivät edusta (kommunistien katsotaan edustavan noin 95 % kansasta).
Alueellinen hallinto
Pääartikkeli: Kiinan alueellinen hallinto
Kiina on jaettu 22 provinssiin eli maakuntaan (省), mutta viralliset tahot laskevat lisäksi usein Taiwanin 23. provinssiksi, vaikkei se olekaan Kiinan hallituksen alaisuudessa. Taiwanille on tarjottu erityishallintoalueen asemaa, mutta se ei ole sitä hyväksynyt. Provinssien lisäksi Kiinassa on viisi autonomista aluetta (自治区), joissa suuri osa väestöstä kuuluu vähemmistökansallisuuksiin; neljä itsehallinnollista kaupunkia (直辖市) ja kaksi erityishallintoaluetta (特别行政区).
Taloudelliset erityisalueet
Yleishallinnon aluejaon lisäksi voi Kiinassa olla myönnetty joillekin alueille erityisiä oikeuksia investointien houkuttelemiseksi Kiinaan. Tällaisia erityisiä talousetuja nauttivia erityistalousalueita ovat:
- Shenzhen (香港)
- Zhuhai (澳门)
- Xiamen
- Shanghai
- Shantou
- Hainanin provinssi sekä avoimet rannikkokaupungit, kuten
- Beihai
- Dalian
- Fuzhou
- Guangzhou
- Lianyungang
- Nantong
- Ningbo
- Tianjin
- Wenzhou
- Yantai
- Zhanjiang
- Qinhuangdao ja
- Qingdao
|
Lippu
Kiinan kansantasavallan lippu on nimeltään 五星红旗 [wǔ xīng hóng qí], eli viisitähtinen punalippu. Sen suunnitteli Zeng Liansong (曾联松). Lipun punainen tausta on kommunismin symbolinen väri. Keltaisten tähtien symbolismista on erilaisia tulkintoja. Erään mukaan suurin tähti kuvastaa Kommunistista puoluetta ja pienemmät tähdet kenties neljää yhteiskuntaluokkaa: työläiset, maanviljelijät, pikkuporvaristo ja isänmaalliset kapitalistit. Toisen tulkinnan mukaan se kuvastaisi perinteistä viiden kansanryhmän ajattelua Kiinassa, jolloin iso tähti kuvastaisi han-kiinalaisia, pienet olisivat tällöin mongolit, mantšut, tiibetiläiset ja huit.
Politiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan politiikka
Kiinan hallitusta nimitetään edelleen sosialistiseksi, vaikka käytännössä maa on siirtynyt keskusjohtoiseen markkinatalousjärjestelmään talousuudistusten myötä. Tosin 2000-luvulle tultaessa vielä noin puolet kansantulosta oli peräisin julkisesti omistetuista tuotantolaitoksista, mistä johtuen maalla on ollut vaikeuksia saada markkinatalousmaan statusta kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. Suurista talousreformeista huolimatta demokratia ei ole maassa kovin pitkällä, joskin kylätasolla järjestetään nykyisin varsin vapaita vaaleja ja kylätason edustajat pääsevät valitsemaan korkeampia edustajia. Kommunistisen puolueen jäsenyys on kuitenkin edellytys vähänkin korkeampiin hallinnollisiin virkoihin.
Kommunistinen puolue sallii nykyisin useimmat poliittisetkin kannanotot, mikäli kannanotoilla ei pyritä haastamaan puolueen valtaa maassa. Kaikki yritykset vallanvaihtoon tukahdutetaan ja sensuuri estää varsinaisen kritiikin johtajia ja puoluetta kohtaan. Sensuuri ei kuitenkaan puutu asioihin, joita puolue ei katso vaaralliseksi, joten poliittisiakin parannusehdotuksia voi tehdä varsin vapaasti asioista, jotka koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää, edellyttäen ettei samalla esitetä vallanvaihdosta.
Ulkopolitiikka
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan ulkopolitiikka
Saatuaan YK:n jäsenyyden Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin aikaisen ulkoministeri Henry Kissingerin sukkuladiplomatian tuloksena Taiwanin sijaan 1971, Kiina on pitänyt yllä diplomaattisuhteita lähes kaikkiin maailman maihin. Diplomaattisuhteiden edellytyksenä vaaditaan, ettei toinen osapuoli saa ylläpitää diplomaattisuhteita Taiwaniin, vaan sitoutuu "yhden Kiinan politiikkaan". Tästä syystä Taiwanin itsenäistymisliikettä ei katsota hyvällä, koska Taiwanin itsenäiseksi julistautuminen synnyttäisi tilanteen, missä joillain mailla voisi olla diplomaattisuhteet sekä Kiinan kansantasavaltaan, että Kiinan tasavaltaan, Taiwaniin. Tämä rikkoisi ajatuksen yhdestä Kiinasta ja saattaisi herättää itsenäisyystoiveita myös muilla erityisalueilla. Taiwanin lisäksi toinen ulkopolitiikan ongelmatapaus on 1950 haltuun otettu Tiibet sekä sen maanpakoon siirtynyt uskonnollinen valtionpäämies Dalai Lama. Tiibetin kapinayritys kukistettiin 1959. Lisäksi sisäpoliittista keskustelua herättää jonkinlaiseen aktivismiin taipuvainen islamilainen Uigurian autonominen alue Luoteis-Kiinassa sekä viimeksi Falun Gong -liike.
Kiinalle muodostui 1960-luvulla aluekiistoja Intian kanssa Aksai Chinissä, minkä Kiinan kansantasavalta otti haltuunsa Intialta 1962. Kuolonuhreja vaatineeksi rajavälikohtaukseksi puhjennut kiista neljästä pienestä saaresta Neuvostoliiton kanssa Amurin lähellä Ussur-joella 1960-luvun lopulla, johti Kiinan kansantasavallan ja Neuvostoliiton suhteet lähes ydinsodan partaalle 1970-luvun alkuun mennessä. 1978 Kiina kävi lyhyen ja tuloksettoman rajasodan Vietnamin kanssa sen pohjoisrajalla. Neuvostoliitto tuki Vietnamia Kamputsean kysymykseen liittyen, kun taas Kiina tuki punaisia khmerejä. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana (1979-1989) Kiina, Pakistan ja arabimaat tukivat neuvostoliittolaisia vastaan taistelevia muslimisissejä.
1989 Kiina joutui monien maiden boikottiin kukistettuaan verisesti Taivaallisen rauhan aukiolla opiskelijamielenosoituksen. Tämä vaikutti Kiinan vahvan miehen, taloudellisen uudistuspolitiikan liikkeelle saattaneen ja kulttuurivallankumouksen aikana kapitalistisen tien kulkijana tunnetun Deng Xiaopingin maineeseen.
Kiinalla on diplomaattista vaikutusvaltaa Aasiassa mm. Korean kansantasavaltaan (Pohjois-Koreaan), mihin sillä on perinteisesti ollut läheiset suhteet jo Korean sodan ajoilta. Aasian kokonaistilanteessa Kiina on Intian vastapaino, Intian vaaliessa perinteisesti läheisiä neuvostoaikaisia suhteita myös Venäjän kanssa, mikä on näkynyt mm. asehankinnoissa.
Länsimaiden kasvavien investointien vuoksi alkaa Kiinalla olla merkitystä EUn ja Yhdysvaltain taloudelle, mikä on tehnyt myös lännen ulkopolitiikasta Kiinaa kohtaan maltillisempaa. Kiina on merkittävä rahanlainaaja myös Yhdysvaltain liittovaltiolle Bushin hallinnon tehdessä veronalennusten ja varustelun vuoksi alijäämäisiä budjetteja. Kiina ja Japani kilpailevat -Persianlahden epävakaan tilanteen vuoksi- siitä, että kumpi saa ensin Venäjältä öljy- ja maakaasuputkia. Tämä vahvistaa Venäjän neuvotteluvoimaa Aasiassa.
Kiinan Kansan vapautusarmeija on mieslukumäärällä mitattuna maailman suurin armeija. Kiinan sotilasbudjetti vuodelle 2003 oli noin 60 miljardia dollaria, suuremman summan sotilasmenoihin sijoittaa vain Yhdysvallat (lähes 400 miljardia dollaria). Vaikka Kiinalla on myös ydinaseita ja kehittyneet kuljetusraketit, Kiinan asevoimien rakenne on puolustusvoittoinen ja sillä on suuri sotilasvoima vain sen lähialueilla eikä sitä siten tavallisesti lasketa suurvallaksi. 1950-luvulla ennen vuoden 1958 Neuvostoliiton ja Kiinan kansantasavallan välirikkoa, Kiina sai merkittävää tukea mm. Korean sodan vuoksi Neuvostoliitolta. Välirikon vuoksi Kansan vapautusarmeijan ilmavoimien kehitys hidastui.
1989 Taivaallisen rauhan aukion taphtumien vuoksi Euroopan yhteisö ja Yhdysvallat kielsivät aseviennin Kiinaan, mitä ovat viime aikoina (2004) EUn osalta pyrkineet mm. Ranska ja Saksa poistamaan Yhdysvaltain ja Britannian vastustaessa mm. Taiwanin tilanteen vuoksi. Kiinalla on ilmoituksensa mukaan oikeus puuttua Taiwanin tilanteeseen, mikäli Taiwan julistautuu itsenäiseksi tai se ei palaa Kiinan keskushallinnon yhteyteen riittävän nopeasti.
Maantiede
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan maantiede
Kiina on pinta-alaltaan maailman suurimpia maita ja sisältää hyvin erilaista maastoa. Idässä Keltaisenmeren ja Itä-Kiinan meren on hyvin tiheäänasuttua alluviaalitasankoa, kun taas Etelä-Kiinan meren rannikko on vuoristoisempaa. Kiinan eteläosat koostuvat pääosin ylängöistä ja vuoristoista. Maan keskiosien halki virtaavat sen kaksi suurta jokea, Keltainenjoki ja Jangtsejoki. Muita merkittäviä jokia ovat Xi Jiang, Mekong, Brahmaputra ja Amur.
Kiinan läntisemmän osan etelärajalla sijaitsse Himalajan vuoristo, jossa on myös Kiinan (ja samalla maailman) korkein kohta, Mount Everest. Läntisiä vuoristoja ja ylänköjä seuraavat autiomaat, kuten Gobi ja Takla-Makan. Läntiset osat ovatkin itärannikkoon verrattuna erittäin harvaanasuttuja.
Ilmasto Kiinassa vaihtelee subarktisesta pohjoisesta trooppiseen etelään. Monsuunit vaikuttavat merkittävästi erityisesti sadekauden aikaan ja lisäksi myös vuosittaisiin sademääriin. Lämpötilavaihtelu maan osien välillä on suurinta talvella, jolloin pohjoisimman provinssin Heilongjiangin keskilämpötila on pakkasen puolella ja ajoittain jopa -30 astetta, kun maan eteläosissa keskilämpötilat pysyttelevät aina yli 10 lämpöasteen.
Talous
Pääartikkeli: Kiinan kansantasavallan talous
Talousuudistusten aloittamisen jälkeen 1978 Kiinan bruttokansantuote on yli nelinkertaistunut. Yksityisyrittäminen on teoriassa sosialistisesta järjestelmästä huolimatta sallittua ja rohkaistua. Ulkomaisia investointeja pyritään vauhdittamaan sähkötekniselle alalle suuntautuvalla yliopisto-opetuksella, teknologiakeskuksilla ja erityistaloustalueilla.
BKT kansalaista kohden vuonna 2003 oli arvioltoa 5 000 USA:n dollaria. Kuitenkin suuren väestömääränsä vuoksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous Yhdysvaltojen jälkeen (mikäli Euroopan unionia ei lasketa yksittäiseksi alueeksi). Kiinan talous kasvaa 5-10 prosentin vuosivauhtia, ja Kiina onkin ollut maailman nopeimmin kasvavia talouksia joka vuosi vuodesta 1989 lähtien.
Kiina on eräs teen tärkeimmistä tuottajista.
Väestöryhmät ja uskonnot
Pääartikkeli: Kiinan etniset ryhmät
Valtaosa (93,5 %) Kiinan kansalaisista on Han-kiinalaisia. Loppu 6,5 %, eli yli 90 miljoonaa ihmistä, edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Etniset vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista, esimerkiksi yhden lapsen politiikka ei sido vähemmistökansoja.
Kansantasavallan aikana eri uskontoihin suhtautuminen on vaihdellut, nykyisin uskontoja pidetään ei-toivottuina, mutta ei kuitenkaan kiellettyinä asioina, edes puolueen jäsenille. Poikkeuksen muodostaa Falun Gong meditaatioharjoitus, jonka harjoittaminen on kielletty Kiinassa
Eri kansallisuudet seuraavat usein eri uskontoja. Han-kiinalaiset ovat tavallisesti joko ateisteja, buddhalaisia, kristittyjä tai taolaisia. Vähemmistökansallisuuksien keskuudessa merkittävimmät uskonnot ovat islam, buddhalaisuus (myös lamalaisuus), kristinusko ja šamanismi.
Kielet
Kiinan virallinen kieli on mandariinikiina. Sitä puhuu Kiinassa äidinkielenään noin 870 miljoonaa ihmistä, eli noin 70 % väestöstä. Mandariinikiina on opetuskieli kaikissa Kiinan oppilaitoksissa, joten lähes kaikki kiinalaiset osaavat sitä ainakin vieraana kielenä. Muutenkin han-kiinalaiset puhuvat siniittisiä kieliä, muilla Kiinan etnisillä ryhmillä on tavallisesti omat kielensä. Virallisesti Kiinassa on 55 etnistä vähemmistöä, kieliä on kuitenkin noin 100-120 vaikka eri kiinat laskettaisiinkin murteiksi, katso siniittiset kielet.
Muita yli miljoonan puhujan kieliä Kiinassa ovat (Huom. Osa näistä lasketaan yleensä kiinan murteiksi):
- Wu-kiina (77 milj.) siniittinen
- Yue-kiina eli kantoninkiina (52 milj.) siniittinen
- Jinyu-kiina (45 milj.) siniittinen
- Xiang-kiina (36 milj.) siniittinen
- Hakka-kiina (26 milj.) siniittinen
- Minnan-kiina (26 milj.) siniittinen
- Gan-kiina (21 milj.), siniittinen
- Minbei-kiina (10 milj.) siniittinen
- Pohjoinen zhuang (10 milj.) tai-kadai
- Uiguuri (7 milj.) turkkilainen
- Eteläinen zhuang (4 milj.) tai-kadai
- Kiinalainen viittomakieli (3 milj.) viittomakieli
- Mongoli (3 milj.) mongolialainen
- Bouyei (2 milj.) tai-kadai
- Korea (2 milj.) isolaatti
- Sichuanin yi (2 milj.) lololainen
- Eteläinen dong (1,5 milj.) tai-kadai
- Hmong njua (1 milj.) hmong-kieli
- Kasakki (1 milj.) turkkilainen
- Khams (1 milj.) tiibetiläinen
- Tiibet (1 milj.) tiibetiläinen
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kiinan kulttuuri
Kiinalainen kulttuuri on vuosituhansien saatossa kehittynyt kaikilla kulttuurin osa-alueilla yhdeksi maailman suurista kulttuureista. Kiinalainen kulttuuri poikkeaa osin paljon länsimaisesta lähes kaikilla aloilla.
Kiinan kirjallisuus on kiinan kirjoitusjärjestelmän varhaisuuden vuoksi kehittynyt jo muinaisina aikoina, mutta kertomakirjallisuutta ei ole arvostettu, joten sitä on säilynyt vasta 1300-luvulta lähtien. Tätä varhaisempi säilynyt kirjallisuus on pääosin tietokirjallisuutta, filosofisia tai uskonnollisia teoksia sekä runoutta.
Kiinalainen musiikki, varsinkin perinteinen musiikki, poikkeaa selkeästi länsimaisesta, niin soitinten kuin sävelkulunkin osalta.
Kiinalainen näyttämötaide sisältää usein enemmän akrobatiaa kuin länsimainen. Erityisen huomattava näyttämötaiteen osa-alue on kiinalainen ooppera.
Kiinalainen maalaustaide on myös melko omaleimaista. Hyvin tärkeä kiinalaisille on myös kalligrafia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- öljy
- tina
- elohopea
- mangaani
- antimoni
- vanadiini
- alumiini
- uraani
- lyijy
- sinkki
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
Katso myös
- Kiinan tasavalta eli Taiwan
- Kiinan kansantasavallan historia
- Kiinan dynastiat
- Kiinan kieli
- Maailman maat
als:Volksrepublik China
ja:中華人民共和国
ko:중화인민공화국
ms:Republik Rakyat China
simple:People's Republic of China
th:สาธารณรัฐประชาชนจีน
zh-cn:中华人民共和国
zh-min-nan:Tiong-hoâ Jîn-bîn Kiōng-hô-kok
zh-tw:中华人民共和国
Luokka:Kiina
Kansan vapautusarmeijaKansan vapautusarmeija tai Kiinan kansanarmeija (kiinaksi: 人民解放軍 [Rénmín Jĭefàng Jūn]) on Kiinan kansantasavallan armeija, johon kuuluvat maa-, meri- ja ilmavoimat, mukaan lukien ydinasejoukot. Sen 2,8 miljoonaa sotilasta tekevät siitä maailman suurimman armeijan. Kansanarmeija perustettiin 1. elokuuta 1927 Kiinan kommunistisen puolueen sotilassiiveksi, aluksi nimellä Puna-armeija.
Hallinto
Kiinan kansantasavallan hallinnon sisällä kansanarmeija ylläpitää puoli-itsenäistä asemaa. Se ei ole vastuussa Kiinan valtioneuvostolle, vaan ennemmin kahdelle keskussotilaskomissiolle, joista toinen kuuluu valtiolle ja toinen puolueelle. Periaatteessa komissiot eivät ole ristiriidassa keskenään, sillä jäsenet ovat miltei samat. Komentoketju komissioiden yläpuolella voi olla epäselvä. Puolueen KSK on kommunistipuolueen pääsihteerin alaisuudessa, kun taas vastaavasti valtion KSK toimii Kiinan kansankongressin alaisuudessa, jolla käytännössä on hyvin vähän valtaa KSK:ssa. Ylipäätään tämä epäselvyys kansanarmeijan johdossa voi aiheuttaa sekaannusta kriisiaikoina, kuten Kulttuurivallankumouksen ja vuoden 1989 Tiananmenin aukion mielenosoitusten aikana. Jälkimmäisessä tapauksessa armeijalle annettiin ristiriitaisia käskyjä puolueen pääsihteerin Zhao Ziyangin ja valtion KSK:n puheenjohtajan Deng Xiaopingin toimesta.
Yleisenä tapana on että keskussotilaskomission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat kommunistipuolueen siviilijäseniä, mutteivät välttämättä siviilihallinnon johtajia. Jiang Zeminin ja Deng Xiaopingin tapauksissa he pysyivät puheenjohtajan virassaan luovuttuaan muista viroistaan. Muut keskussotilaskomission jäsenet ovat aktiiviupseereja.
Merkittävänä erona muihin maihin, Kiinan kansantasavallaan kansallisen puolustuksen ministeri ei päätä armeijaan liittyviä asioita ja on itse asiassa keskussotilaskomissiossa perin alhainen sotilasvirka.
Historia
Kansanarmeija perustettiin 1. elokuuta 1927 Nanchangin kansannousun aikana, kun Guomindangin joukot kapinoivat Zhu Den ja Zhou Enlain alaisuudessa ensimmäisen guomindang-kommunisti-liiton päätteeksi. Heidät tunnettiin nimellä Puna-armeija. Vuosien 1934 ja 1935 aikana puna-armeija selvisi useista sitä vastaan suunnatuista sotakampanjoista ja aloittivat Pitkän marssin.
Kiinan-Japanin sodan (1937-1945) aikana puna-armeija yhdistettiin nimellisesti Kiinan armeijaan. Tänä aikana puna-armeija käytti päämääräisesti sissitaktiikoita, mutta taisteli myös useissa tavallisissa taisteluissa japanilaisia ja Guomindangia vastaan.
Kiinan-Japanin sodan päätteeksi Puna-armeija nimesi itsensä uudelleen Kiinan Kansanarmeijaksi ja voitti Guomindangin sisällissodassa.
Pitkän marssin
1950-luvulla, kansanarmeija muuntui Neuvostoliiton avulla talonpoikaisarmeijasta modernimmaksi. Yksi aikaisimmista operaatioista oli Tiibetin uudelleenmiehittäminen vuonna 1950. Joulukuussa 1951 se puuttui Korean sotaan, kun kenraali Douglas MacArthurin alaisuudessa olevat YK:n joukot lähestyivät Jalu-jokea. Kiinalaisjoukot valloittivat Soulin, mutta ajan mittaan ne työnnettiin 38. pituuspiirin tuntumaan. Sota loppui seisahtumiseen vuonna 1953. Vuonna 1962 kansanarmeija päihitti Intian joukot Kiinan-Intian sodassa.
Nykyaikaisilla aseistuksella ja tietämyksellä varustetun ammattimaisen sotilasjoukon perustaminen oli viimeinen Zhou Enlain "neljästä modernisaatiosta" ja sai Deng Xiaopingin tuen. Omaksuttuaan Dengin uudistuslinjan kansanarmeija on demobilisoinut miljoonia miehiä ja naisia sitten vuoden 1978 ja esitellyt nykyaikaisia keinoja sellaisilla osa-alueilla kuin värvääminen ja miesvahvuus, strategia ja koulutus. Vuonna 1979 se otti yhteen Vietnamin kanssa.
1980-luvulla kansantasavalta kutisti armeijaansa huomattavasti vapauttaakseen voimavaroja talouskehitykseen.
Tienanmenin selkkauksen jälkeen ideologinen oikeaoppisuus elvytettiin keskeiseksi teemaksi Kiinan sotilassuhteissa. Reformit ja modernisointi ovat sittemmin palanneet kansanarmeijan päätavoitteiksi, vaikkakin asevoimien poliittinen lojaalisuus kommunistipuolueelle on jäänyt johtavaksi huolenaiheeksi. Muita poliittiseen johtoon liittyviä huolenaiheita on kansanarmeijan sekaantuminen siviilitalousaktiviteetteihin. Huoli näiden toimintojen vaikutuksesta kansanarmeijan valmiuteen on aiheuttanut poliiittisen johdon yrityksiä purkaa kansanarmeijan yritysimperiumi.
Sodat, joihin Kansan vapautusarmeija on osallistunut
- 1931-1945: Sota Japania vastaan (Kiinan-Japanin sota (1937-1945))
- 1945-1949: Kiinan sisällissota Guomindangin joukkoja vastaan
- 1951-1953: Korean sota
- 1954-1958: Kiistat Quemoysta ja Matsusta Taiwanin kanssa
- 1959: Tiibetin valtaus
- 1962: Kiinan-Intian sota
- 1969-1978: Rajakiistoja Neuvostoliiton kanssa
- 1974: Meritaistelu Xisha-saarten lähellä Etelä-Vietnamia vastaan
- 1979: Rajakiistoja Vietnamin kanssa
Aiheesta muualla
Kansan vapautusarmeijan päivälehti [http://english.chinamil.com.cn/ englanniksi] ja [http://www.chinamil.com.cn/ kiinaksi]
Luokka:Armeijat
Luokka:Kiina
ko:중국인민해방군
ja:中国人民解放軍
Dalai-lama]
Dalai-lama on Tiibetin buddhalaisuuden Gelugpa-koulukunnan johtaja. Historiallisesti dalai-lamalla on usein ollut myös Tiibetin poliittisen johtajan rooli. Hänen uskotaan olevan Avalokitesvara-bodhisattvan ruumiillistuma. Ensimmäinen dalai-lama syntyi vuonna 1391. Nykyinen, 14. dalai-lama on Tenzin Gyatso.
Arvonimen dalai (mongol. "universaalinen") lama (tiib. "guru") antoi mongolien Altan-kaani koulukunnan kolmannelle johtajalle Sonam Gyatsolle vuonna 1578. Tiibetiksi dalai-lamaa kutsutaan yleensä arvonimillä Gyawa rinpoche tai Yeshe norbu, nimi dalai-lama on käytössä muualla maailmassa.
Vuonna 1642 5. dalai-lama Lozang Gyatso kutsui mongolit Tiibetiin lyödäkseen kilpailevan buddhalaisen koulukunnan kagyupan. Sen jälkeen dalai-lama sai poliittisen vallan koko Keski-Tiibetin alueella.
Nykyinen, 14. dalai-lama on Tenzin Gyatso (alun perin Lhamo Thondup, syntynyt 6. heinäkuuta 1935). Hän asui Tiibetin pääkaupungissa Lhasassa vuoteen 1959, jolloin joutui pakenemaan Intiaan Tiibetin valloittaneiden kiinalaisten tiukennettua otettaan maassa. Nykyinen dalai-lama on kuuluisa ja kunnioitettu ympäri maailmaa rauhaa ja väkivallattomuutta korostavan sanomansa
vuoksi. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1989.
Gelugpan toiseksi korkein henkinen johtaja on panchen-lama.
Dalai-lamat
# Gedun Drub, (dge 'dun 'grub) 1391-1474
# Gendun Gyatso, (dge 'dun rgya mtsho) 1475-1541
# Sonam Gyatso, (bsod nams rgya mtsho) 1543-1588
# Yonten Gyatso, (yon tan rgya mtsho) 1589-1616
# Lobsang Gyatso, (blo bzang rgya mtsho) 1617-1682
# Tsangyang Gyatso, (tshang dbyangs rgya mtsho) 1683-1706
# Kelzang Gyatso, (bskal bzang rgya mtsho) 1708-1757
# Jamphel Gyatso, (byams spel rgya mtsho)1758-1804
# Lungtok Gyatso, 1806-1815
# Tsultrim Gyatso, (tshul khrim rgya mtsho) 1816-1837
# Khedrup Gyatso, 1838-1856
# Trinley Gyatso, (sprin las rgya mtsho) 1856-1875
# Thubten Gyatso, 1876-1933
# Tenzin Gyatso, (bstan 'dzin rgya mtsho) 1935 - '
Pakolaishallitus
Intiaan jalkaisin keväällä 1959 paennut nykyinen eli 14. Dalai-lama on maanpaossa olevan hallituksen ja Kiinan miehittämän Tiibetin valtion päämies. Tämän statuksen Kiina pyrkii kiistämään sillä perusteella, että Tiibet on kuulunut autonomiana keisarilliseen Kiinaan.
Aiheesta muualla
- [http://www.tibet.com/index.html Pakolaishallitus]
Lähteet
- Hyry, Katja & Pentikäinen, Juha (toim.): Uskonnot maailmassa, 1999. WSOY. ISBN 951-0-22628-9
Luokka:Buddhalaisuus
Luokka:Tiibet
ko:다라이라마
ja:ダライ・ラマ
Panchen-lamaPanchen-lama on Tiibetin buddhalaisuuden, lamalaisuuden, Gelug-koulukunnan toiseksi korkein johtaja. Korkein johtaja on dalai-lama. Panchen-laman tehtävänä on muun muassa löytää uusi dalai-laman inkarnaatio ja päinvastoin.
Nykyinen dalai-lama Tenzin Gyatso nimesi Gedhun Choekyi Nyiman panchen-laman 11. inkarnaatioksi 14. toukokuuta 1995, mutta tätä Kiina ei tunnustanut virallisesti. Kiinan hallitus nimesi Gyancain Norbun (uskonnollinen nimi Erdini Qoigyijabu) uudeksi panchen-lamaksi, mutta tätä valintaa eivät Tiibetin pakolaishallitus ja useimmat Kiinan ulkopuolella elävät lamalaisuuden harjoittajat hyväksy. Gedhun Choekyi Nyiman nykyistä olinpaikkaa ei tiedetä.
Panchen-lamat
# Khedup Gelek Pelsang (Khedrup Gelek Pal Sangpo), 1385-1438
# Sonam Choklang, 1439-1504
# Wensa Lobsang Dhondup, 1505-1564
# Lobsang Choekyi Gyaltsen, 1570-1662
# Lobsang Yeshi (Lobsang Yeshe), 1663-1737
# Palden Yeshi (Palden Yeshe), 1738-1780
# Lobzang Tenpai Nyima (Tenpe Nyima), 1781/1782-1854
# Tenpe Wangchuk, 1855-1882
# Erdeni Choekyi Nyima (Choekyi Nyima), 1883-1937
# Lobsang Trinley Choekyi Gyaltsen (Choekyi Gyaltse), 1938-1989
# Gedhun Choekyi Nyima, 1989 - nykyinen (dalai-laman valitsema)
Luokka:Buddhalaisuus
Luokka:Tiibet
ja:パンチェン・ラマ
Intia
Kansainvälinen suuntanumero
Intia on liittovaltio Aasian eteläosassa. Intian naapurimaita ovat Bangladesh, Myanmar (Burma), Kiina, Bhutan, Nepal ja Pakistan. Intian pääkaupunki on Delhi, muita tärkeitä kaupunkeja ovat mm. Kalkutta ja Mumbai (Bombay).
Intiassa puhutaan satoja kieliä. Virallinen kieli on hindi, minkä lisäksi englantia käytetään yhä kuin virallisena kielenä ("associate official", englanti ei kuitenkaan ole ollut vuoden 1965 jälkeen varsinainen virallinen kieli). Lisäksi Intiassa on 21 kansallista kieltä, jotka ovat virallisia kieliä tietyissä osavaltioissa. Näihin kuuluvat mm. urdu, gudzarati, tamili ja bengali.
Historia
:Pääartikkeli: Intian historia
Intia itsenäistyi toisen maailmansodan jälkeen oltuaan sitä ennen Britannian tärkein siirtomaa. Itsenäistymissopimukseen liittyi Intian jakaminen kahteen valtioon: hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin. Uusien valtioiden välillä käytiin lyhyt sisällisota. Indira Gandhin ollessa Intian pääministerinä Pakistanin itäosasta tuli itsenäinen Bangladesh lyhyessä sodassa, jossa Intia tuki Itä-Pakistania sotilaallisesti. Intia ja Pakistan ovat käyneet useita sotia Kashmirin omistuksesta, ja maiden välit ovat edelleen kireät. Intia on myös käynyt lyhyen rajasodan Kiinan kanssa, ja maiden raja on edelleen osittain kiistanalainen. Intialla on ydinase, mutta sitä ei ole virallisesti tunnustettu ydinasevaltioksi.
Osavaltiot
Intia on jaettu 28 osavaltioon, kuuteen liittovaltion alueeseen sekä pääkaupunkialueeseen.
Osavaltiot:
- Andhra Pradesh
- Arunachal Pradesh
- Assam
- Bihar
- Chhattisgarh
- Goa
- Gujarat
- Haryana
- Himachal Pradesh
- Jammu ja Kashmir
- Jharkhand
- Karnataka
- Kerala
- Länsi-Bengali
- Madhya Pradesh
- Maharashtra
- Manipur
- Meghalaya
- Mizoram
- Nagaland
- Orissa
- Punjab
- Rajasthan
- Sikkim
- Tamil Nadu
- Tripura
- Uttaranchal
- Uttar Pradesh
Liittovaltion alueet:
- Andaman- ja Nicobarsaaret
- Chandigarh
- Dadra ja Nagar Haveli
- Daman ja Diu
- Lakshadweep
- Pondicherry
Pääkaupunkialue:
- Delhi
Uskonnot
Intian valtauskonto on hindulaisuus, mutta myös islam on tärkeässä asemassa. Punjabin osavaltiossa sikhit ovat enemmistönä. Goan osavaltiossa kristinusko on hallitseva uskonto (alue kuului Portugalille vuosisatoja). Myös Nagalandin osavaltiossa on kristinusko vallitsevana.
Sikkimissä buddhalaisuus on tärkeässä asemassa. Intian hindunationalistisen puolueen BJP:n hallintakautena kristittyjä yhteisöjä vastaan kohdistuneet väkivaltaiset hyökkäykset olivat yleisiä. Vuonna 2004 kongressipuolue sai enemmistön vaaleista ja uusi pääministeri Manmohan Singh on Intian ensimmäinen sikhi-pääministeri. Hän pitää uskontorauhan rakentamista yhtenä hallituksensa tärkeimmistä haasteista.
buddhalaisuus
Talous
Intian talous oli maan itsenäistyessä hyvin maatalousvaltainen. Tätä valtiovalta on pyrkinyt muuttamaan. Muutos ei ole ollut maailman suurimmassa demokratiassa yhtä nopeaa kuin Etelä-Koressa, Taiwanissa ja sittemmin Kiinan kansantasavallassa. Kiina-ilmiön ohella on 2000-luvun alkuvuosina alettu puhua Intian noususta. Etenkin ohjelmistoalalla Intia on nähty uhaksi ja mahdollisuudeksi Euroopalle ja Yhdysvalloille. Yhdysvallat on jo 1980-luvulta alkaen ulkoistanut monia tehtäviä, mm. puhelinvaihteiden hoitamista ja lääkäreiden diagnoosien puhtaaksikirjoitusta, englanninkieliseen Intiaan. Vuoden 2004 lopulla intialainen teräsmagnaatti osti Yhdysvaltoista suuria terästehtaita.
Talouden nousu on tehty perinteisesti valtion tukiessa uusien toimialojen luomista. Tähän kuuluu esim. ilmailuteollisuuden rakentaminen (Hindustan Aeronautics) kansallisen turvallisuuden takaamiseksi. Ilmailussa Intia tukeutui ensin Englantiin, mutta toi maahan mm. saksalaisen suunnittelijan Kurt Tankin suunnittelemaan omaa hävittäjälentokonetta. Sittemmin tietotaitoa on hankittu Neuvostoliitosta, jonka loppuvuosina Intian ilmavoimat lensivät uudemmilla MiG-hävittäjillä kuin Neuvostoliiton ilmavoimat. Intia valmistaa venäläisiä sotilaslentokoneita lisenssillä. Avaruusteollisuus luotiin Intian suurvalta-aseman osoittamiseksi. Se luontia johti Vikram Sarabhai Intian atomienergiaohjelman alla, joka puolestaan kehitti maalle omaa ydinasetta. Avaruustoiminta rajattiin 2000-luvun alkuun käytännöllisiin sovellutuksiin, kaukokartoitussatelliitteja käytettiin mm. kylien maankäytön suunnittelussa, tietoliikennesatelliitteja maaseudun kouluttamiseen jne.
ydinasettain Tamil Nadun osavaltiossa.]]
Liikenne
Liikenne on, kuten useimmissa Britannian entisissä siirtomaissa, vasemmanpuoleinen. Intian tiestö on keskimäärin tyydyttävässä kunnossa, mutta maasiirtymien aiheuttamat kuopat ja romahdukset saattavat aiheuttaa vaaratilanteita. Liikenne varsinkin suurimmissa kaupungeissa on tottumattomalle villiä eikä liikennesääntöjen noudattaminen kuulu intialaisten vahvimpiin puoliin. Turvavälit ovat lähinnä olemattomat ja kaistalta toiselle poukkoilemassa saattaa nähdä peräkkäin moottoririksan, henkilöauton ja kuorma-auton, jonka lavalla ylileveän kuorman päällä nukkuu kymmenen intialaista. Äänimerkkiä käytetään tilanteessa kuin tilanteessa. Suurin osa ajoneuvoista on ainakin kertaalleen kolaroitua ja yhteentörmäyksen sattuessa on torikokous väistämätön. Pahimmat ruuhkat aiheutuvatkin usein juuri näistä neuvotteluista, joissa jokainen toimii tuomarina. Koska linja-autot ja junat ovat usein ääriään myöten täynnä, on oma tai vuokrattu auto kuitenkin matkailijalle paras tapa nähdä Intiaa.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- mangaani
- titaani
- kromiitti
- maakaasu
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- koneet
- tee
Luokka:Intia
als:Indien
ms:India
zh-min-nan:Ìn-tō·
[[got:
1965 Tapahtumia
- 14. tammikuuta - Pohjois-Irlannin ja Irlannin pääministerit tapasivat ensi kertaa 43 vuoteen.
- 23. tammikuuta - Ralliautoilija Timo Mäkinen voitti ensimmäisenä suomalaisena Monte Carlo-rallin Mini Cooper S-autolla
- 26. tammikuuta - Hindistä tuli Intian virallinen kieli.
- 29. tammikuuta - Suomen ensimmäinen jäähalli, Hakametsä avattiin Tampereella
- 7. helmikuuta - Yhdysvallat aloitti Pohjois-Vietnamin kaupunkien säännöllisen pommitukset.
- 9. helmikuuta - Vietnamin sota: ensimmäiset Yhdysvaltalain taistelujoukot lähetettiin Etelä-Vietnamiin.
- 15. helmikuuta - Kanadassa hyväksyttiin uusi, vaahteranlehtikuvioinen lippu.
- 18. helmikuuta - Gambia itsenäistyi.
- 21. helmikuuta - Malcolm X murhattiin moskeijassa New York Cityssa.
- 18. maaliskuuta - Aleksei Leonov suoritti ensimmäisen avaruuskävelyn.
- 24. huhtikuuta - Dominaanisessa tasavallassa puhkeaa taisteluja presidentti Jush Boschia kannattavien upseerien ja maata johtavan oikeistojuntan välillä. Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson lähetti maahan USA:n joukkoja suojelemaan kansalaisiaan ja estämään väitettyä kommunistien vallankaappausta.
- 29. huhtikuuta - Australia ilmoitti lähettävänsä pataljoonan tukemaan Etelä-Vietnamin hallitusta. Myöhemmin on paljastunut pääministeri Robert Menziesin pyytäneen Saigonin hallitusta lähettämään avunpyynnön amerikkalaisten pyynnöstä.
- 5. kesäkuuta - Ensimmäinen yhdysvaltalaisastronautti, Edward White, teki avaruuskävelyn.
- 14. kesäkuuta - Ensimmäinen onnistunut Marsin ohilento Mariner 4:n tekemänä.
- 28. heinäkuuta - Lyndon B. Johnson ilmoitti Yhdysvaltojen lisäävän joukkojen määrää Vietnamissa 75 000:sta 125 000:een.
- 30. heinäkuuta - Yhdysvalloissa perustettiin köyhille sosiaaliturvan Medicare ja Medicaid.
- 9. elokuuta - Singapore julistautui itsenäiseksi Malesiasta.
- 19. elokuuta - Auschwitz-oikeudenkäynnissä Frankfurtissa 66 SS-sotilasta saavat elinkautiset vankeustuomiot, 15 lyhyemmät.
- 2. syyskuuta - Pakistanin joukot marssivat Intian Kashmiriin.
- 6. syyskuuta - Intian joukot marssivat Lahoreen.
- 9. syyskuuta - YK:n pääsihteeri U Thant neuvotteli Pakistanin presidentti Ayub Khanin kanssa ja suositteli Kiinan kansantasavallan YK-jäsenyyttä.
- 16. syyskuuta - Kiina protestoi Intian provokaatioita maiden rajalla.
- 18. syyskuuta - Kiina väittää Yhdysvaltain käyttäneen myrkkykaasua Etelä-Vietnamissa.
- 21. syyskuuta - Kenraali William Westmoreland, Yhdysvaltain joukkojen komentaja Vietnamissa, pyytää hallitusta kumoamaan sinappikaasun käyttökiellon.
- 24. syyskuuta - Taistelut puhkesivat uudelleen Intian ja Pakistanin välillä.
- 30. syyskuuta – Kommunistivallankaappausyritys Indonesiassa. Kenraali Suharto murskaa sen.
- 3. lokakuuta - Fidel Castro ilmoitti Che Guevaran eronneen ja lähteneen maasta.
- 16. lokakuuta - Suharto otti vallan Indonesiassa, kommunistipuolue julistetaan laittomaksi.
- 22. lokakuuta - Afrikan maat vaativat Britanniaa käyttämään voimaa estääkseen Rhodesian itsenäistymisen.
- 25. lokakuuta - Neuvostoliitto ilmoitti tuestaan muilla Afrikan maille Rhodesiaa vastaan.
- 26. lokakuuta - Hallituksen vastaisia mielenosoituksia Dominikaanisessa tasavallassa.
- 27. lokakuuta - Brasilian presidentti Castelo Branco poisti parlamentilta, oikeudelta ja oppositiopuolueilta vallan.
- 28. lokakuuta - Paavi Paavali VI ilmoitti ekumeenisen kokouksen päättäneen, ettei juutalaisia voi pitää kollektiivisesti syyllisinä Jeesuksen tappamiseen.
- 5. marraskuuta - Rhodesia julistetaan sotatilaan. YK hyväksyi brittien mahdollisen voimankäytön äänin 82-9.
- 6. marraskuuta - Kuuba ja Yhdysvallat sopivat ilmasillasta Yhdysvaltoihin haluaville kuubalaisille. Vuoteen 1971 mennessä 250 000 kuubalaista emigroituu Yhdysvaltoihin.
- 11. marraskuuta - Rhodesian (nyt Zimbabwe) valkoinen vähemmistö julisti maan itsenäiseksi Ian Smithin johdolla. YK:n turvallisuusneuvosto kehottaa olemaan tunnustamatta maata ja suosittaa kauppasaartoa.
- 11. marraskuuta - Neuvostoliitto laukaisi Venera 3 -luotaimen Venukseen. Siitä tulee ensimmäinen toisen planeetan saavuttanut avaruusalus.
- 5. joulukuuta - Charles de Gaulle valitaan uudelleen Ranskan presidentiksi.
- 30. joulukuuta - Ferdinand Marcos astui virkaansa Filippiinien presidenttinä. Hän oli jo ilmoittanut lähettävänsä joukkoja Yhdysvaltain tueksi Vietnamiin.
Syntyneitä
- 6. tammikuuta - Tuija Brax, kansanedustaja
- 1. helmikuuta - Monacon prinsessa Stephanie
- 23. helmikuuta - Michael Dell, Dellin perustaja
- 25. maaliskuuta - Sarah Jessica Parker, näyttelijä
- 17. toukokuuta - Trent Reznor, Nine Inch Nails
- 12. heinäkuuta - Jari Sarasvuo, Trainers' Housen toimitusjohtaja, mediapersoona
- 23. heinäkuuta - Saul "Slash" Hudson, kitaristi, Velvet Revolver
- 26. heinäkuuta - Sandra Bullock, näyttelijä
- 31. heinäkuuta - J. K. Rowling, brittiläinen kirjailija
- 28. elokuuta - Shania Twain, laulaja
- 11. syyskuuta - Moby, muusikko
- 13. syyskuuta - Zak Starkey, rock-muusikko
- 5. lokakuuta - Mario Lemieux, jääkiekkoilija
- 20. lokakuuta - Petri Liski, näyttelijä
- 10. marraskuuta - Eddie Irvine, entinen Formula 1-kuljettaja
- 21. marraskuuta - Björk Guðmundsdóttir, laulaja
Kuolleita
- 21. tammikuuta - Reino Helismaa, sanoittaja ja kuplettilaulaja (s. 1913)
- 24. tammikuuta - Winston Churchill, brittiläinen poliitikko
- 21. helmikuuta - Malcolm X, aktivisti
- 23. helmikuuta - Stan Laurel, näyttelijä ja koomikko (s. 1890)
- 3. maaliskuuta - Egyptin kuningas Farouk
- 21. huhtikuuta - Edvard Victor Appleton, fyysikko
- 4. syyskuuta - Albert Schweitzer
- 8. syyskuuta - Hermann Staudinger, kemisti
- 18. lokakuuta - Lauri Törni, Majuri
- 22. joulukuuta - Lauri Viita, kirjailija
ms:1965
ko:1965년
ja:1965年
simple:1965
th:พ.ศ. 2508
Buddhalaisuus
Buddhalaisuus on Siddhartha Gautaman opetuksiin perustuva uskonto ja filosofia. Se syntyi Intiassa 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Sen perustaja on yleensä historiallisena henkilönä pidetty Siddhartha Gautama, josta myöhemmin tuli Buddha eli valaistunut.
Buddhalaisuus poikkeaa useimmista muista uskonnoista siinä, että se ei edellytä uskoa yliluonnollisiin jumaliin tai palvontariittejä. Myös Buddha itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumala tai profeetta.
Buddhalaisuuden keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn eli meditaation ja henkisen kasvun kautta.
Buddhalaiset pitävät totena jälleensyntymistä. Tämä jälleensyntyminen ei tarkoita samaa kuin hindulaisten sielunvaellus (inkarnaatio), jossa yksilön sielu siirtyy seuraavaan olomuotoon kokonaisena, vaan pelkän (kuolemattoman) osan uudelleensyntymistä. Elämänsä aikana jokainen tekee hyviä ja pahoja tekoja, jotka tuottavat karmaa. Karman laki vaikuttaa siihen, millaisena eliönä seuraavaan elämään syntyy, ja siten siihen, onko mahdollisuutta valaistua ja vapautua elämänpyörästä. Ihmiseksi syntyminen on erittäin harvinaista ja suuri onni, koska päinvastoin kuin eläimillä, ihmisillä on mahdollisuus valaistua. Tämän vuoksi ihmisen tulisikin käyttää elämänsä pyrkimällä valaistumiseen eikä tuhlata sitä.
Bodhisattva-ihanteen mukaan valaistunut ihminen jää vielä valaistumisensa jälkeen ihmisten pariin opettaakseen ja auttaakseen myös muita valaistumaan.
Historiaa
Siddhartha Gautama eli noin 563–483 eaa ja sanotaan, että hänen kuollessaan Intiassa oli jo 18 suurta buddhalaisluostaria. Uskonto levisi myös muihin maihin Kaakkois-Aasiassa. Ensimmäinen voimakkaasti sen leviämiseen Intiassa ja muualla vaikuttanut henkilö oli keisari Ashoka (273 eaa–232 eaa). Intiassa buddhismi alkoi hävitä vuoden 500 jälkeen, osittain hindulaisuuden voimistumisen ja osittain muslimivalloitusten takia (muslimit tuhosivat 1000- ja 1100-luvuilla suuret luostariyliopistot). Buddhan opit vaikuttivat kuitenkin hindulaisuuteenkin, hindulaisuudessa tehtiin Buddhasta jopa Vishnun yhdeksäs avatar eli ruumiillistuma.
Nykyisin Intiassa buddhalaisuutta tavataan lähinnä Koillis-Intiassa. Buddhalaisuus on levinnyt erityisesti Kaakkois-Aasiaan, Japaniin ja Sri Lankaan, joissa se on valtauskonto monissa maissa.
Buddhalaisuuden oppeja
Neljä jaloa totuutta
Buddhalaisuuden neljä jaloa totuutta ovat:
# Elämään sisältyy kärsimystä.
# Kärsimys johtuu elämänjanosta.
# Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammuu.
# Tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku.
Näistä perusperiaatteista on useita toisistaan hieman poikkeavia suomenkielisiä käännöksiä. Kärsimyksellä (dukkha) tarkoitetaan laajasti kaikkea elämään kuuluvaa tuskaa, surua, ahdistusta ja tyhjyyden tunnetta. Elämänjanolla taas tarkoitetaan itsekästä halua ja ahneutta: ihmiset haluavat lisää rahaa, tavaraa, elinikää ja niin edelleen, mutta mikään maallinen ei tuota todellista, pysyvää tyytyväisyyttä.
Jalo kahdeksanosainen polku
Jalo kahdeksanosainen polku, jonka avulla elämänjanosta päästään eroon, on seuraavanlainen:
# Täydellinen näkemys
# Täydellinen tunne
# Täydellinen puhe
# Täydellinen toiminta
# Täydellinen elinkeino
# Täydellinen ponnistelu
# Täydellinen tarkkaavaisuus
# Täydellinen keskittyminen
Esimerkkinä täydellinen elinkeino on sellainen, joka tuottaa hyvää eikä lisää muiden olentojen kärsimystä. Teurastajan ammatti ei selvästikään olisi tällainen elinkeino, koska elämän kunnioitus on keskeinen buddhalaisuuden perusperiaate.
Buddha opetti rakastamaan kaikkia eläviä olentoja kuin omaa äitiään, koska loputtoman jälleensyntymisten kierteen johdosta kaikilla olennoilla on ollut suunnaton määrä äitejä, ja voi hyvin olla että esimerkiksi jonkun polulla näkemä muurahainen on jossakin aiemmassa elämässä ollut hänen äitinsä ja kohdellut häntä hyvin.
Osa buddhalaisista on vegaaneja, mutta Buddhan opetuksen mukaan lihan syöminen ei sinällään tuota huonoa karmaa, ellei kyseistä eläintä ole surmattu juuri syöjää varten.
Kolme jalokiveä
Buddhalaisuuden kolme elementtiä ovat valaistuminen, joka henkilöityy Buddhan hahmossa, buddhalaiset opetukset eli Dharma ja buddhalainen yhteisö, Sangha. Buddha, Dharma ja Sangha muodostavat Kolme jalokiveä, joihin buddhalaiset turvautuvat.
Perinteinen buddhalainen katekismus jakaantuu siis kolmeen osaan.
Ensimmäinen osa kuvaa Buddhan elämää. Buddhan elämäkerralla on buddhismissa suunnilleen sama merkitys kuin Jeesuksen elämäkerralla kristinuskossa ja Muhammedin elämäkerralla islamissa. Buddhan elämäkerta on näistä vanhin. Moraaliajattelun kannalta Buddhan elämäkerta on tärkeä, koska buddhalaiset pitävät Buddhaa kaikkein velvoittavimpana esimerkkinä. Buddhalaisuuden mukaan paras aatteen | |
