:: wikimiki.org ::
| Tomaatti |
Tomaatti
Tomaatti (Solanum lycopersicum) on koisokasvien (Solanaceae) -heimoon kuuluva kasvi, joka on lähtöisin Perusta ja Chilestä. Nimitystä tomaatti käytetään sekä koko kasvista että sen syötävästä, voimakasvärisestä (useimmiten punaisesta) hedelmästä. Kasvin nimi on peräisin meksikolaisesta nahuatlin kielestä.
Perun intiaanit käyttivät villitomaattia ravintokasvina jo noin 500 eaa. Kolumbuksen löytöretkien aikoihin tomaatin viljely levisi Väli-Amerikan kautta Meksikoon. Espanjaan ja muualle Eurooppaan tomaatti tuli Kolumbuksen toisen löytöretken tuliaisina vuonna 1498.
Aluksi tätä Perun omenaksi kutsuttua kasvia pidettiin myrkyllisenä, se tuotiinkin vain koristekasviksi. 1700-luvulla espanjalaiset ja vähitellen myös italialaiset alkoivat syödä tomaatteja. New Orleansin kreolit käyttivät tomaatteja 1800-luvun alkupuolella. Ensimmäiset tunnetut ketsuppireseptit ovat amerikkalais-englantilaisen James Measen kirjassa vuodelta 1812 ja lontoolaisen William Kitchinerin kirjassa vuodelta 1816. Suomeen tomaatti tuli vasta 1800-luvun lopulla. Tomaatinviljely yleistyi Suomessa 1930-luvulla.
Katso myös
- Ketsuppi
Aiheesta muualla
- [http://www.finfood.fi/finfood/kasvikset.nsf/0/a1ff882ff15a265ec2256dd7002506a7?OpenDocument Kotimaiset Kasvikset ry – Vuoden 2002 vihannes on tomaatti]
- [http://www.pirkka.fi/ruoka/kokkaajan-opas/vihannekset-ja-sienet/tomaatti.aspx Pirkka.fi: Tomaatti]
Luokka:Vihannekset
Luokka:Koisot
ms:Tomato
ko:토마토
ja:トマト
simple:Tomato
ChileChile, viralliselta nimeltään Chilen tasavalta on valtio Etelä-Amerikassa. Se on pitkä ja kapea maa Andien ja Tyynen valtameren välissä. Chilen rajanaapurit ovat Peru, Bolivia ja Argentiina.
Argentiina
Historia
Pääartikkeli: Chilen historia
1531 espanjalaiset valloittivat inkojen valtion nykyisen Perun alueella. He jatkoivat sitten valtaamalla inkojen hallitsemia maita, etelässä Santiago de Chileen saakka. Ensimmäinen Chilen alueelle suunnannut espanjalainen oli Diego de Almargo vuonna 1535, joka suuntasi Perun eteläosiin Pizarron kanssa syntyneiden alueongelmien jälkeen. Hän ei kuitenkaan jättänyt merkittäviä jälkiä Chileen.
Pedro de Valdivia lähti vastaavalle matkalle 1540-1541. Hän perusti lukuisia kyliä ja lopulta 12. helmikuuta 1541 Santiagon. Espanjalaiset hyökkäsivät vielä etelään rikkauksien toivossa ja sota mapuche-intiaanien kanssa jatkui vuoteen 1609 saakka. Silloin solmittiin Quilinin sopimus Espanjan kuninkaan ja mapuche-kansan välillä, joka takasi autonomian mapucheille.
Chile pysyi Espanjan siirtokuntana vuoteen 1810 saakka. Itsenäisyytensä jälkeen maan on ollut varsin rauhallinen muutamia katkoksia lukuun ottamatta. Tuorein ja pitkäaikaisin tällainen tapaus oli CIAn tukema Augusto Pinochetin vallankaappaus.
Politiikka
Pääartikkeli: Chilen politiikka
Maan nykyinen perustuslaki tehtiin Augusto Pinochetin sotilasdiktatuurin aikana 1980. Perustuslaki lisäsi presidentin valtaa ja toi armeijan johtajille tehtäviä siiviilielämässä. Pinochetin vallan päätyttyä kansanäänestyksen jälkeen 1988 on perustuslakiin tehty muutoksia, joilla presidentin valtaa ja armeijan osuutta on vähennetty.
Toimeenpanovalta on tasavallan presidentin alaisuudessa. Presidenttinä toimii vuodesta 2000 lähtien vasemmistolainen Ricardo Lagos. Presidentin valtakausi on kuusi vuotta, eikä yksi henkilö voi toimia kahta perättäistä kautta presidenttinä. Vuoden 2005 joulukuussa järjestettävien presidentinvaalien ennakkosuosikki on Michelle Bachelet, joka on keskustavasemmistolaisen koalition ehdokkaana.
Tuomiovalta kuuluu korkeimmalle oikeudelle. Perustuslakikysymyksiä varten on olemassa erillinen Perustuslakituomioistuin, joka voi myös kumota muita lakeja jos ne ovat perustuslain vastaisia.
Lainsäädäntövalta on jaettu kahteen kamariin:
- Senaatissa on 38 kansanäänestyksellä valittua jäsentä, yhdeksän eri instituutioiden, kuten Kansallisen turvallisuusneuvoston ja Tasavallan presidentin nimittämää jäsentä, sekä aiemmat presidentit.
- Varamiesten kamari, jossa on 120 jäsentä ja kaikki valitaan kansanäänestyksellä. Heidän valtakautensa kestää neljä vuotta kerralla.
Lait on hyväksyttävä molemmissa kamareissa ennen kuin tasavallan presidentti hyväksyy ne. Presidentillä on rajoitettu veto-oikeus. Lakialoitteita voi tehdä tasavallan presidentti tai kamarit, tosin joistakin asioista lakialoitteen voi tehdä vain presidentti.
Chilessä on viime vuosina ollut jonkin verran korruptiota, mutta ei räikeää vallan väärinkäyttöä.
Alueet
Pääartikkeli: Chilen alueet
Chilen alueet
Chile on jaettu 13 alueeseen, joiden johdossa on intendente. Jokaisella alueella on nimi ja määrätty roomalainen numero. Poikkeuksena on pääkaupunki Santiagon alue, jonka merkintänä on RM, Región Metropolitana eli Pääkaupunkialue.
- I: Región de Tarapacá
- II: Región de Antofagasta
- III: Región de Atacama
- IV: Región de Coquimbo
- V: Región de Valparaíso (mukaan lukien Pääsiäissaari)
- RM: Región Metropolitana de Santiago
- VI: Región del Libertador General Bernardo O'Higgins
- VII: Región del Maule
- VIII: Región del Biobío
- IX: Región de la Araucanía
- X: Región de Los Lagos
- XI: Región de Aisén del General Carlos Ibáñez del Campo
- XII: Región de Magallanes y de la Antártica Chilena
Maantiede
Pääartikkeli Chilen maantiede
Pohjoisessa vallitsee subtrooppinen ilmasto, siitä hieman etelään on maailman kuivin autiomaa, Atacama. Maan keskiosissa on vehreä laakso ja etelä on kylmä ja kostea, alun perin metsien peittämä. Maan keskiosan laakson ilmasto muistuttaa Välimeren alueen ilmastoa, joten se on ihanteellinen pöytähedelmien kasvattamiseen sekä viinintuotantoon.
Talous
Pääartikkeli Chilen talous
Chilen talous nojautuu vientiin. Pääasiallinen vientituote on edelleen kupari, joskin sen merkitys on vähenemässä. Muut vientituotteet ovat pöytähedelmät, viinit, lohi ja puuhioke. Maa on yksi Latinalaisen Amerikan teollistuneimmista.
Chile on solminut useita vapaakauppasopimuksia, mm. seuraavien maiden kanssa: Kanada, Meksiko, Singapore, Yhdysvallat, Keski-Amerikan maat, EFTA ja Euroopan unioni. Chile on myös useiden kansainvälisten talousjärjestöjen jäsen, mm. APEC, OMC, Mercosur, Pacto Andino jne. Tärkeimmät viljelyskasvit ovat vehnä, ohra, sokeriruoko, maissi, rehukasvit, vihannekset ja hedelmät.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Chilen väestöjakauma
Väestö on pääosin valkoisia ja mestitsejä. Erityisesti eteläosissa, Pääsiäissaarella ja pohjoisen vuoristoissa elää alkuperäisväestöä.
Kulttuuri
Pääartikkeli Chilen kulttuuri
Chilessä on kaksi Nobel-palkittua kirjailijaa: Gabriela Mistral ja Pablo Neruda. Chilestä ovat kirjoittaneet myös Nobel-palkittu Gabriel García Márquez, teoksen "Miguel Littinin maan alainen seikkailu Chilessä", sekä tanssija Joan Jara miehestään, muusikko Victor Jarasta (Joan Jara: Victor Jara) Jara käsittelee Chilen kulttuurielämää Allenden kauden aikana.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kupari
- kulta
- rautamalmi
- puu
- nitraatit
Merkittävimmät vientituotteet
- kupari
- hopea
Luokka:Chile
ms:Chile
zh-min-nan:Chile
ko:칠레
ja:チリ
simple:Chile
th:ประเทศชิลี
fiu-vro:Tsiili
500 eaaVuosisadat: 700-luku eaa 600-luku eaa - 500-luku eaa - 400-luku eaa 300-luku eaa
Vuosikymmenet:
550 eaa
540 eaa
530 eaa
520 eaa
510 eaa
- 500 eaa -
490 eaa
480 eaa
470 eaa
460 eaa
450 eaa
----
Tapahtui vuosikymmenen aikana
- 509 eaa - Roomasta tuli tasavalta
(ks. ajan merkitseminen)
Luokka:500-luku eaa
Kristoffer Kolumbus
Kristoffer Kolumbus, espanjaksi: Cristóbal Colón, italiaksi: Cristoforo Colombo, (1451?–20. toukokuuta, 1506) oli genovalainen tutkimusmatkailija ja kauppamies, joka ylitti Atlantin ja saapui Amerikkaan vuonna 1492 Espanjan lipun alla. Hän oli etsinyt uutta reittiä Intiaan ja oli vakuuttunut löytäneensä sen. Kolumbus asettui uusien alueiden kuvernööriksi ja teki useita uusia matkoja Atlantin yli. Ensimmäinen löytöretki sijoittui vuosiin 1492–1493, toinen löytöretki, 1493–1496, kolmas löytöretki 1498–1500 ja neljäs ja viimeinen löytöretki 1502–1504.
Hän oli erinomainen navigaattori mutta huono hallitsija. Kolumbus menetti valtaoikeutensa vuonna 1500.
Kolumbus on usein saanut kunnian Amerikkojen löytämisestä, sillä hän toi mantereen 1400-luvun Euroopan tietoisuuteen. Hänen löytöretkiensä ansiosta maanosien välille muodostuivat kestävät siteet. Kolumbus ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Amerikkaa löytänyt ihminen, koska maanosan olivat asuttaneet alkuamerikkalaiset eli intiaanit. Myös viikingit olivat käyneet Amerikassa jo 1000-luvulla. Kolumbus uskoi kuolemaansa saakka löytäneensä intian, eikä uutta mannerta. Kolumbuksen löytöretket merkitsivät eurooppalaisten Amerikan-valloitusta, joka linkitti Euraasian ja Afrikan Amerikkaan, tarjoten täten maaperää globalisaatiolle.
Varhainen elämä
Kristoffer Kolumbuksen synnyinajasta tai paikasta ei ole täyttä varmuutta. Hän saattoi syntyä helmikuun 7. päivänä 1446(nykyisen ajanlaskun mukaan 16. helmikuuta 1446) Genovassa. Toisten tietojen mukaan olisi syntymäaika olisi 26. elokuuta–31. lokakuuta 1451 Genovassa. Myös Kolumbuksen lapsuusvuosia koskevat tiedot ovat hyvin ristiriitaisia. Kolumbus itse ei ole maininnut syntymäpaikkaansa.
Jos Kolumbus syntyi Genovassa 1451, niin hänen isänsä oli Domenico Colombo, kankuri ja ravintoloitsija – toisten tietojen mukaan varaton villankehrääjä, joka Kristofferin syntyessä oli portinvartijana, ja äitinsä Susanna Fontanarossa. Kolumbuksella oli kolme nuorempaa veljeä: Bartolomeo, Giovanni Pellegrino, ja Giacomo ja sisar Bianchinetta. Kolumbus opiskeli kartografiaa veljensä Bartolomeon kanssa. Hän ei saanut juuri koulutusta, mutta innokkaana lukijana oli itseoppinut.
Vuonna 1459 nuoren Kolumbuksen kerrotaan olleen mukana merisotaretkellä, jota hänen serkkunsa Colombo le Jeune johti. Tällöin hän oli siis luultavasti kolmentoista vanha.
Hän teki joka tapauksessa merimatkoja Välimeren itäosaan, ja sanotaan hänen käyneen Kioksessa 1475. Seuraavana vuonna hän lähti Genovasta kauppamatkalle Englantiin neljän italialaisen laivan mukana. São Vincentin niemen kohdalla näiden neljän aluksen kimppuun hyökkäsi ranskalais-portugalilainen laivasto, jolloin kaksi genovalaista laivaa upposi ja vain muutamien merimiesten ja kauppiaiden onnistui pelastua rantaan. Näiden joukossa oli Kolumbus.
Saman vuoden lopulla hän purjehti Englantiin toisessa mainitusta taistelusta pelastuneessa aluksessa ja palasi Lissaboniin 1477. Hän purjehti Islantiin Irlannin kautta kauppalaivalla ja 1478 Madeiralle ostamaan sokeria. Vuosina 1481–1482 hänen tiedetään käyneen Guineassa, josta siihen aikaan kuljetettiin kauppatavaroita ja kultaa – sekä orjia – Portugaliin. Välillä hän oleskeli Porto Santossa, ja eräät tiedot kertovat hänen siellä menneen naimisiin. Avioliittoa koskevat tiedot ovat myös erilaisia. Hänen sanotaan naineen rikkaan lesken, Felipa Perestrello e Monizin 1479 ja saaneen pojan, Diego Colónin 1480. Vaimo kuoli kuitenkin tammikuussa 1485.
Kolumbuksen idea
Kristitty Eurooppa oli pitkään nauttinut silkki- ja maustekaupasta Intian ja Kiinan kanssa Mongolivaltakunnan suojeluksessa. Valtakunnan kuitenkin hajottua, kaupankäynti katkesi. Portugali oli haki merireittiä Intiaan, ja oli perusti kauppa-asemia ja myöhemmin siirtokuntia Afrikan rannikolle.
Kolumbuksella oli toinen idea, 1480-luvulla mennessä hän oli kehittänyt idean matkustaa Intiaan (joka tarkoitti koko etelä- ja kaakkois-Aasiaa) lännen kautta Atlantin valtameren yli. Ajatuksen hän lienee saanut oleskellessaan Porto Santossa. Kuningas Juhana II kysyi Kolumbuksen ehdotuksen johdosta valtakuntansa etevimpien oppineiden mielipidettä.
Maan pyöreyteen uskottiin laajasti Kolumbuksen aikoina, mutta Intian etäisyydestä ei ollut tarkkaa arviota. Monet oppineet uskoivat Ptolemaioksen jakoon, jossa maa kattoi puolet maapallosta ja vesi puolet. (Todellisuudessa Euraasia kattaa 120° pallosta.) Kolumbus piti oikeana Pierre d'Aillyn laskelmaa, jossa maa kattoi 225° ja vesi vain 135°. Näin hän laski Japanin etäisyydeksi Kanariansaarilta 2 400 merimailia (4 444 km), todellisuudessa 19 600 km. Useat merimiehet ja purjehtijat uskovat tarkempaan lukuun, ja pitivät suunnitelmaa mielettömänä.
Retken järjestely
Kolumbus esitti suunnitelmansa Portugalin hoville 1485. Oppineet pitivät reittiä pitempänä kuin Kolumbus kuvitteli, ja kieltäytyivät kannattamasta ehdotusta. Vuonna 1486 Kolumbus sai tilaisuuden selostaa suunnitelmiaan Kastilian kuningatar Isabellalle. Isabella hylkäsi suunnitelman oppineiden sitä punnittua.
Kerrotaan Kolumbuksen jälleen vuonna 1488 pyrkineen Portugalin kuninkaan kanssa yhteyteen, mutta siitä ei jälleen tullut mitään, ei ainakaan tuloksiin johtavassa mielessä. Sanotaan tähän vaikuttaneen sen, että Bartholomeu Diaz oli juuri palannut matkalta, jolla hän oli löytänyt Hyväntoivonniemen ja päätellyt meritien Intiaan kulkevan sen kautta, eikä portugalilaisia kiinnostanut läntisen meritien löytäminen, mikä oli epävarmaa.
Kolumbusta sai kuitenkin palkkaa Espanjan hovilta, jotta hän ei veisi ideoitaan muualla. Seitsemän vuoden taivuttelun jälkeen hänen ehdotukseensa suostuttiin lokakuussa 1491.
1491
Lokakuussa 1491 Kolumbus sai vahvistuksen suunnitelmilleen Espanjan hovista. Huhtikuun 17. päivänä 1492 seuraavana vuonna allekirjoitettiin Espanjan hallitsijaparin ja Kolumbuksen välinen sopimus, ja saman kuun 30. päivänä satamakaupunki Palos sai tehtäväkseen asettaa Kolumbuksen käytettäväksi kaksi purjealusta. Velvoitus johtui kaupungin asukkaiden tekemästä laiminlyöntirikoksesta vastapäättyneen, maureja vastaan käydyn sodan kestäessä. Kolumbus sai sittemmin vielä kolmannenkin laivan.
Vuonna 1492 Kastilian kuningatar Isabella ja hänen miehensä, Aragonian Ferdinand, olivat kukistaneet viimeisen muslimien linnoituksen Iberian niemimaalta, ja ottivat Kolumbuksen vastaan Córdobassa. Granadan sotaretkestä köyhtyneinä monarkit jättivät kuninkaallisen varainhoitajan vastuulle löytää varat yritykseen. Lähes puolet varoista tuli yksityisiltä italialaisilta sijoittajilta, joiden kanssa Kolumbus oli jo järjestänyt rahoituksen.
Kolumbuksesta tehtiin valtameren suuramiraali, aatelinen ja hän sai perinnöllisen varakuninkuuden ja kuvernöörinoikeuden lyötämiinsä maihin, sekä osuuden kaikista voitoista. Ehdot ovat edulliset, mutta hänen poikansakin kirjoitti, että hallitsijat eivät uskoneet hänen paluuseensa.
Päiväkirja
Kolumbus kirjoitti ensimmäisestä matkastaan päiväkirjan, joka on säilynyt nykypäivään Bartolomé de las Casasin jäljentämänä. Las Casas on lyhennellyt kirjaa monin paikoin, mutta ilmeisesti poistanut lähinnä mielenkiinnottomia osia kuten mainintoja säästä. Kirja on suomennettu Amerikan löytöretken päiväkirja (suomennos Erkki Valkeila, Karisto 1921). Kirja ei välttämättä ole kovinkaan mielenkiintoista tai mukaansatempaavaa luettavaa, mutta se on arvokas dokumentti retkestä.
Kolumbuksen (johon Las Casas viittaa Amiraalina) omat sanat on kursivoitu:
:Maanantaina marraskuun 12. päivänä
:Amiraali jätti tänään sataman ja Rio de Maresin lähteäkseen saarelle, jolle intialaiset ovat antaneet nimen Babeque. Siellä—heidän kertomansa mukaan—asukkaat öisin soihtujen valossa etsivät rannalta kultaa ja vasaroitsevat sen tangoiksi. Edellispäivänä amiraali oli jälleen ottanut laivaansa joitakin alkuasukkaita aikoen viedä heidät Espanjaan käyttääkseen heitä sitten myöhemmin tulkkeina.
:»Kun nämä ihmiset, niin kuin näen ja tiedän, eivät tunne mitään jumalanpalvontaa eivätkä ole myöskään epäjumalanpalvelijoita, vaan hyvin lauhkeita, hyvin rehellisiä, eivät tapa toisiaan eivätkä riistä toisiltaan vapautta, eivät käytä aseita ja ovat niin pelokkaita, että sadat pakenevat yhtä ainoata meikäläistä jopa silloinkin kun leikimme heidän kanssaan; kun he lisäksi ovat hyvin herkkäuskoisia, uskovat taivaalliseen Jumalaan ja että me olemme tulleet alas taivaasta, oppivat helposti ne rukoukset, mitä heille opetamme, ja tekevät ristinmerkinkin perässämme, niin päättänevät Teidän Korkeutenne tehdä heistä kristittyjä, ja uskon, että kun vain ryhdytään toimeen, voitaisiin lyhyessä ajassa kääntää monia kansoja pyhään uskoomme ja Teidän Korkeutenne saisivat hankituksi suuria valtakuntia ja rikkauksia, samoin kaikki espanjalaiset alamaisennekin, sillä epäilemätöntä on, että näissä maissa on mitä suurimmat määrät kultaa, eikä ole perätöntä, mitä seurassani olevat intialaiset sanovat: näillä saarilla on seutuja, joissa kaivetaan kultaa, mitä asukkaat kantavat kaulassaan, korvissaan, ranteissaan ja nilkoissaan ja muovaavat raskaiksi soljiksi. Sitä paitsi on vielä jalokiviä ja kalliita helmiä ja paljon mausteita. Rio de Maresissa on paljon mastiksia ja voitaisiin helposti kasvattaa enemmänkin, koska nämä puut istutettaessa juurtuvat pian; niillä on samanlaiset lehdet ja hedelmät kuin mastiksipuulla, mutta ne ovat vain suurempia kuin ne, joista Plinius puhuu ja joita näin Kioksella. Annoin tehdä uurtoja useihin puihin nähdäkseni, tihkuisiko niistä hartsia. Mutta kun täällä ollessani yhtä mittaa on satanut, sain kokoon vain vähän, ja tuon sen Teidän Korkeuksillenne. Todennäköisesti ei ole ollut oikea aika viiltää puita, mikä on tehtävä, sikäli kuin tiedän, silloin kun talvi on lopussa ja ne alkavat kasvaa.»
Matkat
Kolumbus kävi Amerikassa kaikkiaan viisi eri kertaa, neljästi elävänä ja kerran ruumiina.
3. elokuuta 1492 Kolumbus lähti Palosista kolmen laivan kanssa: Santa Maria, Niña ja Pinta. Laivat olivat Juan de la Cosan ja Pinzónin veljesten (Martin ja Vicente Yáñes) omaisuutta, mutta hallitsijat pakottivat asukkaat luovuttamaan ne Kolumbuksen käyttöön.
Hän purjehti ensin Kanariansaarille, jotka olivat Kastilian omaisuutta, jossa hän täydensi varastojaan ja korjasi aluksia. 6. syyskuuta alkoi viisiviikkoinen matka meren yli.
Tarinan mukaan Kolumbus kirjasi lokikirjaansa kuljetun matkan erikseen miehistölle kerrottavaksi ja oikean matkan. Lokikirjasta on kuitenkin vain Bartolome de Las Casasin lyhennelmä, eikä hän ollut merenkävijä. Todennäköisempää on, että Kolumbus kirjasi matkat kahden erimittaisen lenguan mukaan. Suhde on noin 5:6, joka on geometrisen ja Portugalin merenkävijöiden mitan suhde.
29 päivän matkan jälkeen miehistö näki lintuja lentämässä länteen ja suuntaa muutettiin maan saavuttamiseksi.
1492
Kolumbus saavutti viimein 12. lokakuuta 1492 saaren, jolla hän antoi nimen San Salvador (Pyhä Vapahtaja), ja kirjasi muistiin alkuasukkaiden nimen "Guanahani". Vieläkään ei olla varmoja mikä Bahamasaarista saari oli. 1800-luvulla sen uskottiin olevan Suuri Turksaari, 1900-luvulla San Salvador -saari (jota kutsuttiin ennen vuotta 1925 Watlingsaareksi). Nykyisin saaren uskotaan olevan joko Samana Cay tai Plana Cays.
Alkuasukkaat, taínot tai arawakit olivat rauhallisia ja ystävällisiä. Kolumbus kirjoitti kirjeen Isabellalle ja Ferdinandille, että heidät kaikki voitaisiin laivata Kastiliaan, tai 50 miestä voisi pakottaa alkuasukkaat tekemään mitä halutaan. Kolumbus kirjoitti "intiaanien" ystävällisestä viattomuudesta trooppisessa paratiisissaan siten, että sai aikaan kestävän myytin jaloista villeistä. Ensimmäisellä matkalla ei vuodatettu verta; Kolumbus uskoi, että käännytys kristinuskoon voitiin saavuttaa rauhallisesti.
Ensimmäisellä matkallaan Kolumbus tutki myös Kuuban koillisrannikkoa (saavutettiin 28. lokakuuta) ja Hispaniolan pohjoisrannikkoa (5. joulukuuta), saarelle hän antoi nimen La Isla Española. Hän uskoi Kuuban vuorten olevan Himalaja. Santa Maria ajoi karilla ja jouduttiin hylkäämään. 39 miestä jäi La Navidadin linnoitukseen.
5. joulukuuta
4. tammikuuta 1493 Kolumbus kääntyi paluumatkalle. Hän ei ymmärtänyt tuulia ja joutui vastatuleen ja yhteen vuosisadan pahimmistä myrskyistä. Ainut mahdollisuus oli purjehtia Portugaliin, jossa hänelle kerrottiin myrskyssä menetetystä sadasta karavellista. Jotkut ovat myöhemmin spekuloineet että paluu Portugaliin oli tahallista. Kolumbus pidätettiin, eikä hän päässyt Espanjaan ennen kuin 15. maaliskuuta, jolloin sana löydetystä reitistä oli levinnyt läpi Euroopan.
Kolumbus sai sankarin vastaanoton. Hän toi näytteille vangittuja villejä ja löytämäänsä kultaa. Kolumbus esitteli myös tupakkakasvin, ananaksen, kalkkunan ja riippumaton. Kallisarvoista pippuria, inkivääriä tai neilikkaa hän ei löytänyt. Chilipippurin hän kuitenkin löysi.
Toinen matka
Toiselle matkalleen Kolumbus lähti 24. syyskuuta 1493, ja silloin hänellä oli seitsemäntoista laivaa, joissa oli tuhatviisisataa henkeä, hevosia, siemenviljaa, viiniköynnöksiä ja muuta tavaraa uusiin maihin perustettavien siirtokuntien tarpeeksi. Kanariansaarilta matka valtameren ylitse kesti kaksikymmentä päivää.
Hänellä oli silloin mukanaan veljensä Diego Kolumbus, joka jäi Españolan saarelle perustetun Isabella-siirtokunnan ylipäälliköksi. Itse hän lähti saaren sisäosista etsimään kultaa ja löysikin kulta-alueen. Sitten hän purjehti Kuuballe ja Jamaikaan, mutta palasi sieltä huonossa kunnossa syyskuussa 1494 Isabellaan, jonne sillä välin oli tullut hänen toinenkin veljensä, Bartolomé, tuoden siirtokunnalle lisää muonaa, joka olikin tarpeen, sillä espanjalaiset eivät pystyneet oudoissa oloissa tulemaan toimeen. Kristoffer Kolumbuksen ollessa matkalla osa väestöä oli alkanut niskuroida Diegoa vastaan, ja elämöiminen puhkesi lopulta ilmikapinaksi; niskuroitsijoiden anastaessa Bartolomén laivat ja lähtiessä Espanjaan kantelemaan kuningasparille Kolumbusta vastaan.
Mellastelevien espanjalaisten ilkityöt aiheuttivat kiistan saaren alkuasukkaiden kanssa, ja lähes satatuhantinen intiaaniarmeija kävi heidän kimppuunsa siitä huolimatta, että Kolumbus oli kaikin tavoin omalta osaltaan pyrkinyt rauhallisiin väleihin intiaanien kanssa. Intiaanit hävisivät taistelun, tuhannet saivat surmansa ja sotavangit otettiin orjiksi; viisisataa lähetettiin Sevillaan myytäviksi.
Espanjaan menneet niskurit saivat aikaan, että kuningaspari lähetti Españolaan luottamusmiehen tutkimaan saaren oloja, ja Kolumbus lähti itse Espanjaan antamaan selitystä. Hän sai kumotuksi häntä vastaan tehdyt syytökset helposti, vieläpä hänelle varustettiin laivastokin, kun hirmumyrsky oli Españolassa tuhonnut kaikki siellä olleet laivat paitsi sitä ainoata, jolla Kolumbus palasi Espanjaan.
Kolmas matka
Kolmannelle matkalle ei riittänyt miehiä. Sota Ranskaa vastaan oli käynnissä, ja Kolumbus sai laivojensa väeksi maanpakolaisuuteen tuomittuja rikollisia, ja kuudella aluksella hän toukokuun 30. päivänä 1498 lähti kolmannelle matkalleen. Kanarian saarilla hän jakoi laivastonsa kahtia. Toinen osa purjehti suoraan Españolaan, toisella hän itse lähti eteläisempää tietä Kap Verden saarien kautta ja päätyi monen vastuksen perästä Etelä-Amerikan manterelle Orinoco-virran suun seuduille.
Hän ei kuitenkaan ryhtynyt tarkemmin tutkimaan uutta löytämäänsä maata, vaan kiirehti Españolaan, jossa asiat olivat taas hullusti. Siellä oltiin tyytymättömiä Bartolomé Kolumbuksen tiukkaan hallintoon, ja saaren ylituomari Roldan oli asettunut kapinallisten johtajaksi »mokomaa muukalaista» vastaan. Kristoffer Kolumbus saapui juuri silloin saarelle, antautui neuvotteluihin kapinallisten kanssa ja rauhan saavuttamiseksi suostui nöyryyttäviin ehtoihin.
Sillä välin panettelijat olivat Espanjassa tehneet työtä, ja tuloksena oli, että Españolaan lähetettiin uusi käskynhaltija Francisco de Bobadilla, joka perille tultuaan hankki itselleen joukkojen suosion antamalla kaikille kullankaivuuluvan, kun Kolumbuksen veljekset sattuivat olemaan poissa. Näiden palatessa Bobadilla vangitsi Kolumbukset ja lähetti heidät kahleissa Espanjaan.
Matkalla laivan kapteeni olisi päästänyt Kolumbuksen kahleista, mutta siihen Kolumbus ei suostunut, ja kahleissa hän astuikin maihin laivasta Cádizissa marraskuussa 1500. Kuningaspari lausui heti syvän paheksumisensa Kolumbuksen vangitsemisen johdosta, hänet vapautettiin, ja hänelle annettiin kaksituhatta tukaattia, jotta hän saattoi arvonsa mukaisesti matkustaa Granadaan kuningasparin luo. Entistä ylivaltaa uudessa maanosassa hän ei kuitenkaan enää saanut.
Bobadilla ei pystynyt hallitsemaan siirtokuntaa, missä kurittomuus kasvoi ja mielivalta alkoi rehoittaa. Saarelle lähetettiin uusi ylituomari ja hallinnonhoitaja, ja Bobadilla sai käskyn palata Espanjaan. Laivastossa, jossa hän matkusti, oli mukana myös Kolumbusta vastaan kapinoinut Roldan vankina, ja laivasto tuhoutui melkein kokonaan. Siitä tuli perille vain yksi alus, jossa kuljetettiin Kolumbuksen omaisuutta; se oli vapautettu Bobadillan toimeenpanemasta takavarikosta. Bobadilla ja Roldan eivät olleet siinä aluksessa.
Tällä välin Portugali oli voittanut kilpajuoksun Intiaan: Vasco da Gama palasi syyskuussa 1499 matkaltaan Intiasta, jonne hän oli purjehtunut Afrikan ympäri.
Neljäs matka
Vielä neljännen kerran Kolumbus lähti meren taakse 11. toukokuuta 1502. Hänellä oli neljä pientä laivaa ja sataviisikymmentä miestä, veljensä Bartolomé ja kolmitoistavuotias poikansa Fernando. Nyt matka kesti Kanariansaarilta Martiniquelle yhdeksäntoista päivää. Españolan saaren käskynhaltija Ovando ei sallinut Kolumbuksen nousta lainkaan maihin, ja Kolumbus jatkoi matkaansa Kuuban ja Jamaikan eteläpuolitse Hondurasin rannoille. Hän etsi sieltä salmea, josta pääsisi Intian mereen. Sellaista salmea ei tietenkään löytynyt, mutta Veraguan tienoilla hän totesi kannaksen sisäosissa huomattavia kulta-alueita. Hän ryhtyi perustamaan siirtokuntaa, mutta oli vähällä kaikkineen joutua tuhoon intiaanien hyökkäyksen vuoksi. Kahdella aluksella hän vihdoin pääsi kesäkuussa 1503 Jamaikan saarelle, jolloin laivat vuotivat niin kovasti, että ne oli ohjattava matalikolle: niiden kannelle rakennettiin asuttavia majoja.
Heillä ei ollut työkaluja uusien laivojen rakentamiseen, ja ruokaakin he saivat vain vaihtokaupalla Jamaikan ystävällisiltä alkuasukkailta. Kaksi merimiestä lähti amiraalin pyynnöstä muutamien intiaanisoutajien keralla 190 kilometrin päässä olevaan Españolaan, kertomaan asiasta Ovandolle. Uhkarohkea yritys onnistui sikäli, että miehet pääsivät perille, mutta Ovando ei lähettänyt pyydettyä apua.
Tukalassa asemassaan Kolumbus sairastui, miehet alkoivat mellastaa saaressa ja suututtivat alkuasukkaat. Kolumbus pelastui kuunpimennyksen avulla. Hän tiesi sen ennakolta Regiomontanuksen »Ephemerideistä» ja lähetti intiaanipäällikölle sanan, että Jumala on suuttunut heihin ja päätti rangaista heitä, koska he näännyttivät nälkään hänen valittunsa; vihansa merkiksi Jumala pimentäisi kuun. Kun kuu pimeni Kolumbuksen ennustamalla hetkellä, kantoivat hätääntyneet intiaanit Kolumbukselle ruokatarpeita, ja Kolumbus lupasi, että jos he vastakin huolehtisivat haaksirikkoisten muonituksesta, niin Jumala antaisi kuun paistaa.
Kun kahdeksan kuukautta oli kulunut avunhakijain lähdöstä eikä Ovandolta kuulunut apua, syntyi tyytymättömän miehistön keskuudessa aseellinen kapina, jonka Bartolomé Kolumbus kukisti. Ja sitten–eräänä huhtikuun päivänä 1504 – näkyi merellä laiva, josta souti vene haaksirikkoisten luo. Siinä tuotiin Ovandolta viinipullo, paisti ja – kirje, ettei ollut joutilaita laivoja haaksirikkoisten kuljettamiseen.
Mutta Ovandon häpeällinen teko tuli Españolan siirtokunnassa tietoon, ja siirtolaisten suuttumusta peläten Ovandon oli vihdoin kesäkuun lopulla lähetettävä laiva noutamaan haaksirikkoisia, samaan aikaan
kuin avunhakijatkin olivat lopulta saaneet hankituksi aluksen samaan tarkoitukseen. Nämä kaksi alusta luovivat kolme viikkoa kovassa vastatuulessa, ennen kuin pääsivät Españolaan. Sieltä Kolumbus kuukauden kuluttua lähti veljineen ja poikineen Espanjaan.
Valtameren amiraali ja Intian varakuningas oli nyt köyhä mies, sillä viimeiset varansa hän oli antanut merimiesten palkoiksi, joita hallitus ei suostunut maksamaan. Hän saapui kotimaahan marraskuun 26.
päivänä.
Kuningatar Isabella oli kuollut muutamia päiviä ennen Kolumbuksen paluuta. Kuningas Ferdinand ei ollut koskaan ollut ihastunut Kolumbukseen eikä tahtonut kuulla puhuttavan Españolan hallinnon luovuttamisesta Fernando Kolumbukselle, niin kuin isä oli toivonut. Siellä piti yliherruutta julma Ovando, toimeenpannen verilöylyjä alkuasukkaiden keskuudessa, saadakseen heidät raatamaan kullan hankkimiseksi Espanjalle. Ja kun hän oli hävittänyt sen saaren 800 000 henkeä käsittävän väestön melkein sukupuuttoon, hän sai Espanjan hallitukselta luvan hankkia lisää orjia Bahamasaarilta.
Kolumbus oli käynyt kerran tapaamassa kuningas Ferdinandia, pyytäen takaisin oikeuksiansa ja inhimillisempää kohtelua Españolan alkuasukkaille. Hänen esityksensä lykättiin neuvoston tutkittavaksi – ja neuvosto ei pitänyt kiirettä. Kuolema korjasi Kristoffer Kolumbuksen Valladolidissa toukokuun 20. päivänä 1506, ennen kuin kuninkaan neuvosto oli ehtinyt käsitellä Kolumbuksen asiaa.
Hänen kuolemansa jälkeen ruumiista poistettiin liha niin että vain luut jäivät jäljelle. Ensin ruumis siirrettiin Valladolidiin, seitsemän vuotta myöhemmin Sevillaan. Hänen poikansa Diegon, Hispaniolan kuvernöörin tahdosta 1542 Santo Domingoon. Kun San Domingo 1705 joutui Ranskalle, Kolumbuksen ruumis vietiin Havannaan, ja kun Espanjan oli luovutettava Kuubakin Yhdysvalloille 1898, se palasi valtameren yli Sevillaan. Santo Domingosta löydettiin kuitenkin 1877 laatikko, jossa oli luunkappaleita ja Kolumbuksen nimi. Luista otettiin DNA-näytteet kesäkuussa 2003.
Aiheesta muualla
- [http://www.gutenberg.org/etext/14125 Amerikan löytöretken päiväkirja] (Gutenberg-projekti)
Kolumbus, Kristoffer
ko:크리스토퍼 콜럼버스
ms:Christopher Columbus
ja:コロンブス
simple:Christopher Columbus
th:คริสตอเฟอร์ โคลัมบัส
Väli-Amerikka
Väli-Amerikka sijaitsee trooppisella vyöhykkeellä Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan välissä. Siihen luetaan sekä saari- että mannervaltiot, eli toisin sanoen sekä Keski-Amerikka (Meksiko mukaan luettuna) että Karibia (Karibianmeren saaret).
Luonto ja ilmasto
Väli-Amerikan luonnolle tyypillisiä ovat terävät vuoret ja tulivuoret. Myös monet saarista ovat tuliperäisiä. Ilmasto vaihtelee maanpinnan korkeuden mukaan trooppisesta lähes lauhkeaan. Väli-Amerikkaa koettelevat usein hurrikaanit ja El Niño -ilmiö.
Väestö
Mantereella asuu yhteensä noin 130 miljoonaa asukasta ja saarilla lähes 37 miljoonaa (luvut vuodelta 1998). Mantereella elinajanodote miehillä on 68,8 vuotta ja naisilla 74,6 vuotta, saarilla miehillä 67 vuotta ja naisilla 71,4 vuotta. Väli-Amerikassa sijaitsee myös maailman yksi väkirikkaimmista kaupungeista, Ciudad de México.
Talous
Väli-Amerikan maiden talous rakentuu pitkälti maatalouden varaan, suurimpana asiakkaana on Yhdysvallat. Tärkeimpiä viljakasveja ovat maissi, vehnä, riisi. Plantaaseilla tuotetaan sokeriruokoa, kahvia, kaakaota ja banaaneja. Alueella on paljon naudanlihan tuotantoa ja lisäksi kalateollisuus on runsasta.
Luokka:Väli-Amerikka
Meksiko
Meksiko (esp. México, Espanjassa joskus lausumisen mukaisesti Méjico), viralliselta nimeltään Meksikon yhdysvallat, on Pohjois-Amerikan eteläosassa sijaitseva yli sadan miljoonan asukkaan maa, jonka rajanaapureita ovat Yhdysvallat, Belize ja Guatemala. Maan pääkaupunki on (Ciudad de) México eli México Distrito Federal (México D.F.), josta Suomessa usein kuulee käytettävän englanninkielistä versiota Mexico City.
Historia
:Pääartikkeli: Meksikon historia
Meksikon alue oli asutettu jo ennen kuin espanjalaiset löytöretkeilijät saapuivat sinne vuonna 1519. Tuohon aikaan asteekit elivät kukoistuskauttaan ja olivat vain muutamaa vuosikymmentä aiemmin valloittaneet valtaosan Meksikon eteläosasta. Espanjan conquistadorit saivat Hernán Cortésin johtamana alueen haltuunsa varsin helposti, sillä asteekit uskoivat Cortésin olevan ennustusten mukaisesti idästä kostamaan palannut jumala ja eurooppalaiset olivat teknisesti noin tuhat vuotta kehityksessä edellä. Meksiko oli Espanjan vallan alla vuoteen 1821 saakka, jolloin kymmenen vuotta kestänyt itsenäisyyssota päättyi. Vuosina 1876-1911 presidenttinä oli lähes yhtäjaksoisesti Porfirio Diaz, joka johti maata diktaattorin elkein. Hän oli päässyt valtaan tunnuslauseella:"Yleinen äänioikeus, ei uudelleenvalintaa". Myöhemmin hänen vastustajansa käyttivät sitä iskulauseenaan. Vuoden 1910 uudelleenvalinta oli liikaa Diazin vastustajille. Tällöin puhkesi suuri Meksikon vallankumous, joka johti Diazin syrjäyttämiseen ja monen vuoden taisteluihin.
Politiikka
:Pääartikkeli: Meksikon politiikka
Osavaltiot
:Pääartikkeli: Meksikon osavaltiot
Meksikossa on 32 osavaltiota:
Maantiede
:Pääartikkeli Meksikon maantiede
Meksiko sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Amerikan välisellä kannaksella Meksikonlahden ja Tyynen meren välissä. Meksikon eteläisimmät osat kuuluvat Keski-Amerikkaan, mutta suurin osa maasta on Pohjois-Amerikassa. Kummallakin rannikolla kulkee vuoristo: itäinen ja läntinen Sierra Madre. Luoteisrannikon rinnalle työntyy Meksikolle kuuluva Kalifornian niemimaa, jonka mantereesta erottaa Kalifornianlahti. Meksikon kaakkoisin osa on Jukatanin niemimaa, joka jakaa Meksikonlahden ja Karibianmeren.
Meksikon naapurimaita ovat pohjoisessa Yhdysvallat ja etelässä Guatemala ja Belize.
Talous
:Pääartikkeli Meksikon talous
Meksikon peson devalvointi 1994 syöksi maan lamaan, josta Meksiko ei ole vieläkään kokonaan toipunut. Ylivoimaisesti suurin vientikumppani on Yhdysvallat.
Väestöjakauma
:Pääartikkeli: Meksikon väestöjakauma
Meksikon väestöjakauma
Kulttuuri
:Pääartikkeli Meksikon kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- hopea
- kulta
- lyijy
- sinkki
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- koneet
Luokka:Meksiko
zh-min-nan:México
ko:멕시코
ms:Mexico
ja:メキシコ
simple:Mexico
1498
Tapahtumia
- 20. toukokuuta: Vasco da Gama saapui Calicutiin löytäen täten meritien Intiaan Afrikan ympäri
Syntyneitä
-
Kuolleita
- 7. huhtikuuta - Kaarle VIII, Ranskan kuningas
- 16. syyskuuta - Suurinkvisiittori Tomás de Torquemada
Luokka:1400-luku
ko:1498년
Italia
Italia on eteläeurooppalainen valtio. Italian pinta-ala on noin 300 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 58 miljoonaa. Italian naapurimaita ovat Ranska, Sveitsi, Itävalta, Slovenia sekä kääpiövaltiot San Marino, Vatikaani ja Maltan ritarikunta.
Italian pääkaupunki on Rooma. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Napoli, Milano, Firenze, Torino ja Venetsia.
Italiassa puhutaan pääasiassa italiaa. Tärkein uskontokunta on katolisuus.
Italia on EU:n ja NATOn perustajajäsen.
Italian tämänhetkinen pääministeri on Silvio Berlusconi ja presidentti Carlo Azeglio Ciampi.
Historia
Antiikin aikana Apenniinien niemimaa oli muinaisen Rooman valtakunnan sydänalueita. Ennen roomalaisia Italiaa asuttivat muun muassa etruskit. Vuonna 476 jakautuneen Rooman imperiumin länsiosa hajosi lopullisesti, ja yli tuhat vuotta alue oli jakautunut pieniin ruhtinaskuntiin, ja osaa aluetta hallitsivat aika ajoin myös muun muassa Bysantti ja Espanja. Myös viikingeillä oli keskiajalla Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kuningaskunta.
Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla pala palalta. Sardinian kuningaskunta valloitti Itävalta–Unkarilta Ranskan tuella Lombardian (Milanon ympäristön) 1859, ja Giuseppe Garibaldin johtama vapaaehtoisjoukko, joka toimi ilman Sardinian kuninkaan virallista lupaa, valloitti sitten Sisilian ja Napolin kuningaskunnan sekä pääosan paavin hallitsemasta Kirkkovaltiosta 1859–1860. Rooman pohjoispuoliset ruhtinaskunnat liittyivät Sardinian kuningaskuntaan kansanäänestyksissä 1860, ja Italian valtio perustettiin. Torino, jo Sardinian kuningaskunnan pääkaupunki, tuli Italian valtion ensimmäiseksi pääkaupungiksi. Saksan–Itävallan sotaan osallistumalla Italia valtasi Itävallalta Venetsian maakunnan 1866. Kun Roomaa ympäröivää Kirkkovaltion osaa suojelevat ranskalaisjoukot poistuivat 1870 Ranskan–Saksan sodan tähden, myös Rooma ja ympäröivä alue liitettiin Italiaan.
Itsenäinen Italia pyrki sitten suurvaltojen joukkoon, mutta jäi vähän samaan tapaan kuin Saksa, Ranska ja Britannia nykyään "pieneksi suurvallaksi". Se sai hankittua joitakin siirtomaita Afrikasta, muun muassa eteläosan nykyisestä Somaliasta, Eritrean ja Libyan. Etiopian valloitusyritys 1895–1896 päättyi kuitenkin sotilaalliseen katastrofiin ja kiusalliseen arvovaltatappioon. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia oli liitossa Saksan ja Itävalta–Unkarin kanssa (kolmiliitto).
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Italia jäi kuitenkin aluksi puolueettomaksi, sillä muut jättivät sopimusvelvoitteensa täyttämättä eivätkä ilmoittaneet Italialle ajoissa sotaan ryhtymisestä. Myöhemmin Italia liittyi sotaan ympärysvaltojen puolella näiden luvattua Italialle Itävalta–Unkariin kuuluvia alueita. Rauhanteossa osa Italialle luvatuista alueista liiettiin kuitenkin Jugoslaviaan, mikä johti tyytymättömyyden kasvuun. Tätä käyttivät hyväkseen Benito Mussolinin johtamat fasistit, jotka muodostivat Italiasta yksipuoluediktatuurin.
Mussolini valloitti Etiopian 1936, mutta ei kyennyt rauhoittamaan maata. Albaniasta tehtiin myös Italian satelliittivaltio ja se liitettin osaksi Italiaa huhtikuussa 1939. Yhdessä Hitlerin johtaman Saksan kanssa Mussolini pyrki hallitsemaan Eurooppaa; tosin Saksan huomattavasti suuremman sotilaallisen voiman takia Italia joutui pikku hiljaa Saksan satelliittivaltioksi. Toisen maailmansodan Italia aloitti julistamalla sodan Ranskalle ja Iso-Britannille 10. kesäkuuta 1940 ja osallistumalla Ranskaan tehtävään hyökkäykseen. Lokakuussa 1940 aloitettu hyökkäys Kreikkaan tuotti kiusallisia tappioita, mutta kääntyi lopulta Saksan tuella voitoksi. Pohjois-Afrikassa Italia pyrki valloittamaan briteiltä Egyptin. Lopulta kuitenkin Britannia tunkeutui Italiaan 1943, mikä pakotti pian Italian vaihtamaan puolta. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 maassa käydyt liittoutuneiden ja Saksan väliset taistelut tuottivat suurta vahinkoa. Rauhanteossa Italia menetti kaikki siirtomaansa ja pieniä alueita Euroopasta.
Sodan jälkeen Italian valtiomuoto muutettiin 1946 kuningaskunnasta tasavallaksi.
Politiikka
Maaliskuun 1994 parlamenttivaaleissa ylivoimainen voittaja oli vaaliliitoksi perustettu Vapauden liitto (Polo della Libertá), jonka muodostivat mediamoguli Silvio Berlusconin perustama Eteenpäin Italia (Forza Italia, FI), äärioikeistolainen Kansallisliitto (Alleanza Nazionale, AN) ja Pohjois-Italialle itsehallintoa vaatinut Pohjoisen liitto (Lega Nord, LN). Berlusconi muodosti oikeistolaisen koalitiohallituksen, johon edellä mainitut puolueet osallistuivat. Hallitus kaatui jo joulukuussa 1994 Berlusconiin kohdistuneiden lahjusepäilyjen takia.
Vuoden 2001 vaaleissa Berlusconin johtama "Vapauksien talo" (Casa delle Libertà) -koalitio selvityi voittajaksi, ja Berlusconi sai muodostaa toisen hallituksensa. Forza Italia sai maan parlamentin ylähuoneesta, senaatista (Senato della Repubblica), 82 paikkaa 315:stä ja alahuoneesta, edustajainhuoneesta (Camera dei Deputati), 189 paikkaa 630:stä.
Suurin oppositiovoima on keskustavasemmistolainen "Oliivipuu" (Uniti nell'Ulivo) -koalitio, jonka suurin puolue on sosiaalidemokraattinen "Vasemmistodemokraatit" (Democratici di Sinistra). Suhteellisen vaalitavan ansiosta parlamentissa on edustettuina myös lukuisia pienempiä ryhmiä.
Berlusconia vastaan käyty lahjusoikeudenkäynti keskeytettiin kesäkuussa 2003, kun parlamentti äänesti uudesta laista, joka takasi oikeudellisen koskemattomuuden poliitikoille ja tuomareille. Heinäkuun alussa 2003 Berlusconi aiheutti kohua maailmalla sanomalla häntä arvostelleelle saksalaiselle europarlamentaarikolle, Martin Schulzille, että tämä sopisi hyvin tekeillä olevaan italialaiselokuvaan keskitysleirin vartijan rooliin.
Vuoden 2003 paikallisvaaleissa ja 2004 eurovaaleissa Berlusconin johtama hallituskoalitio on kärsinyt tappioita.
Aluejako
Pääartikkeli: Italian alueet
Italia jakautuu hallinnollisesti 20 alueeseen (regione), jotka jakautuvat edelleen maakuntiin (provincia) ja nämä kuntiin (comune). Maakunnat on useimmiten nimetty hallintopaikkakuntansa mukaan.
Italian alueet:
Tähdellä merkityillä alueilla on itsehallinnollinen asema
Maantiede
Italian alueet
Italian alueet
Italia sijaitsee Etelä-Euroopassa, Apenniinien niemimaalla, joka on lähes koko Välimeren pituinen kapeahko, samannimisen vuoriston hallitsema niemimaa. Italia rajoittuu pohjoisessa Alppien vuoristoon sekä Sveitsin ja Itävallan valtioihin, koillisessa Sloveniaan, luoteessa Ranskaan, idässä Adrianmereen, lännessä Ligurianmereen ja Tyrrhenanmereen, etelässä Joonianmereen sekä Maltan ja Sisilian kanaaleihin. Apenniinien niemimaan lisäksi Italiaan kuuluu useita saaria, muun muassa Sisilia ja Sardinia, Välimeren suurimmat saaret sekä Elba, Capri, Ischia, Panteleria ja tuliperäiset Liparisaaret. Sisilian saarella sijaitsee Euroopan korkein tulivuori Etna. Napolin kaupungin edustalla on Vesuviuksen tulivuori. Italia tunnetaan ulkomuotonsa vuoksi "Saapasmaana".
Talous
Italiassa on muun muassa öljy-, maakaasu-, rautamalmi-, kivihiili-, elohopea-, rikki-, suola- ja marmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonrikkauksia on vain vähän. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on 40 %, ja se työllistää 32 % työikäisestä väestöstä. Teollisuuskeskukset keskittyvät maan pohjoisosaan, mikä johtuu hyvistä markkinointiyhteyksistä Keski- ja Länsi-Eurooppaan, alppijokien vesivoimasta ja maataloudesta saatavista raaka-aineista. Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa. Automerkeistä kuuluisimmat ovat torinolainen FIAT ja Ferrari. Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike-, tupakka-, huonekalu- ja kemianteollisuutta.
Italia, erityisesti Milano, on tunnettu muodin kotimaana, ja italialaiset asusteet ja kengät ovatkin maailmankuuluja. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Huomattavimmat kauppasatamat ovat Genova, Augusta, Trieste, Venetsia ja Taranto. Kansainvälisiä lentoasemia on 25. Italiassa käy joka vuosi yli 50 miljoonaa turistia.
Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on enää kolme prosenttia, ja sen piirissä työskentelee kahdeksan prosenttia työvoimasta. Maanviljely keskittyy Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman suurin viinirypäleiden ja viinin tuottaja. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveita. Pohjoisen Friulissa ja Lombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassa sardiinien, sardellien ja tonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino.
Ennen Euroopan yhteiseen valuuttaan, euroon, siirtymistä Italian rahayksikkö oli Italian liira (ITL, ₤ ), 1 000 liiraa oli noin kolme markkaa eli 50 senttiä.
Kielet
Italian virallinen kieli on italia, mutta vielä 100–200 vuotta sitten sitä osasi vain murto-osa kansasta. Italian kielen loi suurelta osin Dante Alighieri toscanalaismurteiden perusteella 1300-luvulla. Vasta Mussolini vakiinnutti Italian kielen valta-aseman.
Paikallisesti virallinen asema Italiassa on saksalla (Etelä-Tiroli, 280 000 puhujaa) ja ranskalla (Aostan laakso, 115 000 puhujaa, joista osa puhuu pikemminkin läheistä frankoprovensaalia). Vain Italiassa käytettyjä paikallisia kieliä ovat friuli (550 000 puhujaa), ladino (35 000 puhujaa) ja sardinia (miljoona puhujaa). Katalaania Italiassa puhuu noin 20 000 puhujaa ja oksitaania noin 50 000 puhujaa. Jo keskiajalla Italiaan on muuttanut paljon albaniankielistä väestöä (100 000 puhujaa) ja jo historiallisista ajoista Sisiliassa ja Etelä-Italiassa on puhuttu paljon kreikkaa (nykyisin 11 000 puhujaa). Itärajalla puhutaan myös naapurimaiden kieliä: kroatiaa (2 000 puhujaa) ja sloveniaa (75 000 puhujaa).
Näiden vakiintuineiden kielten lisäksi Italiassa on paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä. Lisäksi Italiassa on romaneja, joilla on oma kielensä.
Historiallisesti tunnettuja Italian niemimaalla puhuttuja kieliä ovat latina ja etruskien kieli.
Merkittävimmät luonnonvarat
- elohopea
- potaska
- marmori
- rikki
- kivihiili
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- tekstiilit
- autot
- viini
Katso myös
- Italian taide
- Italian maatalous
- Italialainen keittiö
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=43.484032,12.077433&spn=14.152961,32.431641&z=12&t=h&hl=en Italia Google Mapsissa]
Luokka:Italia
als:Italien
ms:Itali
zh-min-nan:Italia
ko:이탈리아
ja:イタリア
simple:Italy
th:ประเทศอิตาลี
fiu-vro:Itaalia
New Orleans
New Orleans on Yhdysvalloissa sijaitsevan Louisianan osavaltion suurin kaupunki, noin 480 000 asukasta. Metropolialueella asukasluku on 1,3 miljoonaa. New Orleans sijaitsee Mississippijoen varrella noin 161 km jokea ylös Meksikonlahdesta.
Historia
Meksikonlahdesta
Ranskalaiset perustivat Nouvelle-Orléansin 1718 ja siitä tuli Ranskan Louisianan pääkaupunki 1722. Vuonna 1763 Espanjan sai kaupungin salaisella sopimuksella. Louisiana joutui taas Ranskan hallintaan Napoleonin otettua Espanjan hallintaansa 1801.
Ranska myi Louisianan Yhdysvaltojen hallitukselle 1803. New Orleansissa oli tällöin noin 10 000 asukasta. Kaupunki kasvoi nopeasti ja sen väkiluku tuplaantui 1830-luvulla ja oli 1840 jo 102 000. New Orleans oli Louisianan pääkaupunki vuoteen 1849 ja vuodet 1865–1880. Etelän suurimpana satamakaupunkina se oli myös orjakaupan keskus.
Maantiede
1880
Yhdysvaltojen Census Bureaun mukaan kaupungin pinta-ala on 907,0 km² josta maata on 467,6 km² ja vettä 439,4 km². Veden osuus pinta-alasta on 48,45 prosenttia.
Osa kaupungista on merenpinnan tason alapuolella (alimmillaan -1.8 m) ja suojattu vallein ja pumpuin. Kaupunki on myös altis hurrikaaneille.
Hurrikaanit
Vuonna 1965 hurrikaani Betsy surmasi kaupungissa 76 ihmistä. Myös kesällä 2004 iskenyt hurrikaani Ivan uhkasi aiheuttaa katastrofin kaupungissa, mutta muutti suuntaansa viime hetkellä.
Vuoden 2005 elokuussa hurrikaani Katrina iski New Orleansiin erittäin kohtalokkain seurauksin ja lähes kaikki kaupunkilaiset piti evakuoida pois. Myrsky rikkoi kaksi patoa, jotka erottavat kaupungin Pontchartrain-järvestä, jolloin lähes koko kaupunki jäi vesimassojen alle, usean metrin syvyyteen. On arvioitu että lähes 80% kaupungista jäi veden alle.
Ilmasto
New Orleans sijaitsee subtrooppisella vyöhykkeellä, jossa talvet ovat leutoja ja kesät kuumia sekä kosteita. Tammikuu lämpötilat vaihtelevat alimmankeskilämpötilan 6 °C ja ylimmänkeskilämpötilan 17 °C välillä. Heinäkuussa lämpötilojen alinkeskiarvo on 23 °C ja ylinkeskiarvo 33 °C. Vuodenkeskilämpötila on 15,4 °C.
Kulttuuri
subtrooppisella
New Orleans tunnetaan mm. kuuluisista jazz-muusikoistaan, kuten Louis Armstrongista. Se tunnetaan myös kreolikulttuuristaan ja haitilaisten maahanmuuttajien mukanaan tuomasta voodoosta ja ruokaerikoisuuksistaan.
Kaupungissa järjestetään joka vuosi kuuluisa Mardi Gras -karnevaali.
Liikenne
New Orleansissa on Yhdysvaltojen kaupungeista merkittävästi julkista liikennettä. Kaupunki on suhteellisen köyhä. Lähes neljännes asukkaista elää alle köyhyysrajaksi määritetyillä tuloilla.
Kaupungin lentokenttä on Louis Armstrong New Orleans International Airport.
Tunnetut urheiluseurat
- New Orleans Saints, amerikkalainen jalkapallo, NFL
- New Orleans Hornets, koripallo, NBA
Aiheesta muualla
- [http://www.cityofno.com/ New Orleans viralliset sivut]
- [http://www.neworleansonline.com/ New Orleans viralliset matkailusivut]
- [http://wikitravel.org/en/New_Orleans New Orleans Wikitravelissa]
Luokka:Yhdysvaltojen kaupungit
ko:뉴올리언스
ja:ニューオーリンズ
simple:New Orleans
KreoliKreolikieli on kieli, jossa useampi kieli on sulautunut toisiinsa, usein niin, että siirtomaavaltion kieli on mukautettu paikalliseen kieleen. Kreoli on kieli, joka on puhujiensa äidinkieli. Mikäli vastaava kieli ei ole vielä saavuttanut äidinkielen asemaa, sitä nimitetään pidgin-kieleksi. Sekä kreolikielet että pidgin-kielet ovat oikeita kieliä, joilla on täysi kielioppi ja sanasto — ne eivät ole murteellisia tai väärin opittuja valtakieliä.
Eurooppalaisen kolonialismin seurauksena syntyi useita kreolikieliä, kun siirtomaissa syntyi paine siirtomaaisännän kielen puhumiseen.
Kreolikielten superstraatti on valtakieli, jolle ollaan vaihtamassa ja substraatteja ovat aiemmat paikalliset kielet. Kreolikielten sukulaisuus muihin kieliin on niiden sekoitusmaisen luonteen vuoksi vaikeasti määriteltävissä, on esitetty ettei niitä luokiteltaisi mihinkään kielikuntaan, vaan ne aloittaisivat "tyhjästä".
Äkkikreolistuminen
Äkkikreolistuminen on prosessi, jossa kreolin syntyminen tapahtuu erittäin nopeasti, yhden sukupolven aikana (esimerkiksi orjat, jotka saapuivat useilta alueilta). Alueelle saapuu jokin valtakieli jota ihmisten syystä tai toisesta on puhuttava, joten tapahtuu merkittävää kielenvaihtoa. Koska kosketus uuteen valtakieleen ei ole riittävä, kyseisen kielen sanasto opitaan, mutta kielioppia ei täydellisesti. Niinpä käytetään joko alkuperäisen kielen kielioppia tai keksitään pitkälti uusi kielioppi.
Englannin kreolit
Englanti toimii superstraattina mm. seuraavissa kielissä:
- Kreyol on kieli jota puhutaan Liberiassa, siinä superstraatteina ovat englanti ja ranska, substraatteina bantukielet.
- Tok pisin on pidginin kautta syntynyt kreolikieli, jota puhutaan Papua-Uudella-Guinealla. Superstraatti on englanti, substraatteja ovat paikalliset kielet. Kielen nimi on lähtöisin englannin sanoista Talk pidgin.
- Kriol on nykyisin Australian aboriginaalien suurin englannista poikkeava kieli, sen puhujia on yli 10 000.
- Pitcairnin ja Norfolkin kielet ovat kieliä, joita puhutaan Pitcairnilla ja Norfolkinsaarella. Molemmissa superstraattina on englanti ja substraattina tahiti.
- Sranan tongoa eli "taki-takia" (engl. talkie-talkie) puhutaan Surinamissa. Kielen nimi on lähtöisin sanoista Surinam tongue, mutta mm. espanjan kielen vaikutuksesta kielen fonotaksi ja fonologia on kehittynyt täysin omaan suuntaansa.
- Kria eli Belizen kreolia puhutaan Keski-Amerikan Belizessä, noin 40 prosenttia väestöstä puhuu sitä äidinkielenään. Belizen kreolin substraatteja ovat mm. Maya-kielet Kitche ja Ketsua sekä Carib-intiaani (Garifuna), ja se on siksi läheisempää sukua Hondurasin Miskito-rannikolla puhutun kreolin kanssa kuin esim. Jamaikan Patoisin kanssa.
Espanjan kreolit
Espanja on superstraattina ainakin neljässä kreolikielessä:
#Chavacano eli Chabacano (tarkoittaa vulgaaria) on Filippiineillä puhuttava kreolikieli. Sen puhujia on lähes 300 000 Filippiineillä ja Sabahissa, Malesiassa. Kielen kielioppi pohjautuu Filippiinien alkuperäisiin kieliiin. Kielellä järjestetään myös peruskouluopetusta, ja sitä käytetään televisiossa ja radiossa.
#Palenquero eli Palenque on Kolumbiassa puhuttava kreolikieli, jota puhuu noin 2 500 ihmistä San Basilio de Palenquen kylässä ja joissakin Barranquillan lähiöissä Kolumbiassa. Kylän muodostivat aikanaan paenneet orjat ja alkuperäisväestö. Monet orjista eivät olleet olleet pitkään yhteydessä espanjalaisiin eivätkä siten ehtineet oppia kieltä täydellisesti. Substraatteina toimivat erilaiset afrikkalaiset kielet. Espanjankieliset eivät ymmärrä palenqueroa. Pääasiassa sen puhujat ovat iäkkäämpää väestöä, alle 25-vuotiaista kieltä puhuu 10% kylässä.
#Papiamento eli Papiamentu on Alankomaiden Antilleilla ja Arubassa puhuttava kreolikieli, jota puhuu nykyisin noin 329 000 ihmistä. Se on itse asiassa portugaliin pohjautuva kreoli, mutta se muistuttaa enenevässä määrin espanjaa. Espanjan ja portugalin samankaltaisuuden vuoksi on vaikea määrittää kummasta kielestä mikäkin piirre tulee.
#Fá d'Ambô on Ano Bom-saarella (Päiväntasaajan Guinealla) puhuttava kreolikieli. Muita nimikkeitä sille ovat Falar de Ano Bom ja Fla d'Ambu. Se muistuttaa suuresti portugaliin pohjautuvaa forron kreolikieltä, jota puhutaan samalla saarella sekä Fernando Póon saarella. 82% kielten sanastosta on samaa. Portugali otti asumattoman Ano Bomin haltuunsa 1400-luvulla, mutta vaihtoi sen ja joitakin Afrikan alueita Espanjan kanssa Uruguayhin 1700-luvulla. Väestö oli kuitenkin espanjalaisvastaista.
Malaijiin pohjautuvat kreolit
Katso malaijiin pohjautuvat kreolit.
Portugalin kreolit
Portugaliin pohjautuvia (portugali superstraattina) on lukuisia, ne voidaan lajitella kuuteen ryhmään:
#Guinean ylängön kreolit tunnetaan nimellä Kriols, näitä puhutaan Gambiassa, Guinea-Bissaussa ja Senegalissa. Kap Verden kreolikielet lasketaan myös tähän luokkaan, mutta niistä käytetään nimeä Crioulos.
#Guineanlahden kreolit ovat São Toméssa ja Príncipessä ja Päiväntasaajan Guinealla puhuttavat kreolikielet.
#Portugalin Intian kreolit ovat Intiassa ja Sri Lankassa puhuttavat portugalipohjaiset kreolikielet.
#Portugali-malaiji kreolit ovat kieliä, joiden superstraatti on portugali ja merkittävin substraatti on malaiji. Näiden puhujia löytyy Malesiasta, Indonesiasta, Itä-Timorilta ja Singaporesta.
#Portugalin Kiinan kreolit ovat Macaossa ja Hongkongissa puhuttavat portugalipohjaiset kreolikielet.
#Portugalin Amerikan kreolit ovat Amerikassa puhuttavia portugalipohjaisia kreolikieliä. Näitä puhutaan Antilleilla ja Surinamessa. Myös Brasiliassa oli todennäköisesti aikanaan portugalipohjaisia kreolikieliä, mutta ne ovat kuolleet pois.
Huomaa myös edellä Espanjan kreoleissa luetellut Papiamento ja Fá d'Ambô, jotka ovat ainakin osin portugalipohjaisia. Arvellaan, että Angolassa ja Mosambikissa olisi syntymässä uusia portugalipohjaisia kreolikieliä.
Ranskan kreolit
Ranskaan pohjautuvia kreoleita ovat mm.:
- Haitin kreoli, jota puhutaan Haitilla. Superstraatti on ranska, substraatteina Afrikkalaisia kieliä.
- Guadeloupen kreoli, jota puhutaan Guadeloupessa.
Huomaa myös Englannin kreoleissa yllä lueteltu Kreyol, jonka superstraatteina ovat englanti ja ranska.
luokka:kielet
als:Kreolsprachen
ko:크레올어
ja:クレオール言語
Luokka:VihanneksetTässä luokassa on ne ihmisravintona käytettävät kasvit, jotka eivät ole hedelmiä, pähkinöitä, mausteita tai viljaa.
Luokka:Kasvit
Luokka:Ruoka
Luokka:KoisotKoisoja (Solanum) käsitteleviä artikkeleja.
Luokka:Koisokasvit Template:Semgg
jastrzbia gra pensjonat WARSAW Calling Cards Sepsa dieta
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
|
Neogrammarian
The Neogrammarians (also Young Grammarians, German Junggrammatiker) were a German school of linguists, originally at the University of Leipzig, in the late 19th century who proposed the Neogrammarian hypothesis of the regularity of sound change. According to this hypothesis, a diachr
|
Neogrammarians
The Neogrammarians (also Young Grammarians, German Junggrammatiker) were a German school of linguists, originally at the University of Leipzig, in the late 19th century who proposed the Neogrammarian hypothesis of the regularity of sound change. According to this hypothesis, a diachr
|
Neo-grammarian
The Neogrammarians (also Young Grammarians, German Junggrammatiker) were a German school of linguists, originally at the University of Leipzig, in the late 19th century who proposed the Neogrammarian hypothesis of the regularity of sound change. According to this hypothesis, a diachr
|
U.s. constitution
The Constitution of the United States is the supreme law of the United States of America. It was completed on September 17, 1787, with its adoption by the Constitutional Convention in Philadelphia, Pennsylvania, and was l
|
Jorge Rodríguez
Jorge Humberto "Zarco" Rodríguez (Born May 20, 1971 in La Union, El Salvador) is a Salvadoran professional soccer player.
Rodríguez has played professionally for Metapán and Club Deportivo FAS of
|
Natural reactor
Natural Reactors refer to a handful of Uranium deposits that have been discovered, mostly in Oklo, Gabon. These deposits, first discovered around 1972, were noted to have an unusually low concentration of U-235. A total of fifteen natural reactors have been discovered in three different ore deposits in this mine in Oklo.
French physicist Francis Perrin was the first to declare that these deposits were the result of the natural fission of Uranium, causing much debate
|
Margaret McCain
The Honourable Margaret Norrie McCain (born October 1, 1934) is a Canadian and the first woman Lieutenant Governor of New Brunswick.
Born in Amos, Quebec, she received a Bachelor of Arts degree from Read More... |
Neo-grammarians
The Neogrammarians (also Young Grammarians, German Junggrammatiker) were a German school of linguists, originally at the University of Leipzig, in the late 19th century who proposed the Neogrammarian hypothesis of the regularity of sound change. According to this hypothesis, a diachr
|
|
