:: wikimiki.org ::

Tulivuori

Tulivuori

]] Tulivuori on vuori, jonka kohdalla maankuoressa on repeämiä ja maan sisältä pääsee virtaamaan magmaa ajoittain pinnalle asti.

Tulivuoren synty

Tulivuoria tavataan usein mannerlaattojen saumakohdissa. Atlantin valtameren keskiselänteellä Pohjois-Afrikan ja Euroopan laatta loittonevat toisistaan ja esimerkiksi Islannin tulivuoret liittyvät tähän toimintaan. Toisaalta laatat saattavat myös painua toisiaan vasten kuten esimerkiksi Etelä-Amerikan tulivuorten kohdalla. Tällöin laattojen hankauskitka aiheuttaa magmapesäkkeiden synnyn. Tulivuoria saattaa esiintyä myös ns. kuumien pisteiden kohdalla, joissa mannerlaatan keskellä maapallon vaipan konvektiovirtaukset synnyttävät tulivuoren. Esimerkiksi Havaijin saariketju on syntynyt tällä tavoin.

Rakenne

Tulivuori koostuu purkausjätteestä muodostuvasta vuoresta eli keilasta. Tulivuoren purkauskanavan aukenemiskohtaa kutsutaan kraateriksi. Kaldera puolestaan on aiemmassa rähjähdyspurkauksessa syntynyt suuri kraateri vuoressa. Uusi kraateri saattaa aueta kalderan sisällä. Joskus purkaus hakee uuden kanavan esimerkiksi vuoren kylkeen, jolloin puhutaan sivukeilasta. Tulivuoren keilan rakenne riippuu magman koostumuksesta.

Kilpitulivuori

Islannin tulivuorten laavat ovat basalttisia, joille on tyypillistä laavan nopea juoksevuus ja suhteellisen vähäinen kaasusisältö. Tämän vuoksi tällaiset tulivuoret purkautuvat suhteellisen rauhallisesti laavan kulkiessa pitkiäkin matkoja. Tämän seurauksena tulivuorten keilat ovat suhteellisen matalia ja niiden rakenne on melko homogeeninen. Tämän tyyppisiä tulivuoria kutsutaan kilpitulivuoriksi

Kerrostulivuori

Laattojen törmäysvyöhykkeillä basalttisen merenpohjanlaatan työntyessä mannerlaatan alle sekoittuu magmaan myös mantereisen laatan kiviaineksia. Magma on tällöin sitkeää ja alle 1000 asteen lämpöistä, eikä valu pitkälle purkautuessaan. Purkaukset ovat kuitenkin räjähdysmäisiä, kun sitkeä magma pidättelee kaasuja ja paine kasaantuu. Kaasujen ohella tulivuori syytää ulos tuhkaa ja kivenkappaleita. Magma purkautuu jähmettyen roiskeiden päälle: syntyy kerroksellinen rakenne. Kerrostulivuoria ovat esim. Fuji ja Vesuvius.

Räjähdyspurkaus

Vuoren rakenteessa vuorottelevat purkausjätteiden ja laavan eri kerrokset. Emäksinen laava on usein kaasupitoista ja sitkasta, jolloin kaasujen paineen nopeat muutokset voivat aiheuttaa räjähdyspurkauksia. On mahdollista, että koko vuori yksinkertaisesti räjähtää kappaleiksi, esimerkkeinä mm. Krakataun ja mt. St. Helensin purkaukset. Jos laava on erityisen sitkeää, se saattaa kovettua kraateriin ns. laavatapiksi. Tällöin räjähdyspurkauksen riski kasvaa erityisesti, sillä se antaa mahdollisuuden paineen nousuun vuoren sisällä. Jotkut vuoret kuten Vesuvius saattavat purkautua vuoroin rauhallisesti, vuoroin räjähdyspurkauksin. Vesuviuksen tunnetuin purkaus lienee vuonna 79 Pompeijin, Herculaneumin ja Stabiaen tuhoon johtanut purkaus. Räjähdyspurkauksiin liittyy usein myös pyroklastinen pilvi, missä räjähdyksen synnyttämä hienojakoinen ja tulikuuma tuhka- ja laavapöly tuhoaa kaiken eteen osuvan.

Tsunami

Jos tulivuori on valtameren rannalla, se voi aiheuttaa megatsunamin, yhden ihmiskunnan suurimmista katastrofeista. Tämä vaatisi sen että tulivuoresta lohkeaisi pala joka romahtaisi mereen. Tällainen mahdollisuus saattaa tiedemiesten mukaan olla esim La Palman saarella.

Linkit

- [http://koti.mbnet.fi/mvnet/salaisetkansiot/tutkielmat/maantieto/ge3_endogeenisethasardit.php MVnet :: Endogeeniset hasardit - Perustietoa maanjäristyksistä, tsunameista ja tulivuorista suomeksi] Luokka:Tulivuoret ja:火山

Vuori

Vuori on mannerlaattojen liikkumisen ja niiden yhteentörmäyksen muodostama maankohouma. Ollakseen vuori maankohouman tulee kuitenkin olla ympäristöään erittäin paljon korkeampi; muussa tapauksessa kyseessä on kukkula. Vuoria voi myös syntyä vulkaanisen toiminnan tuloksena; tällöin kyseessä on tulivuori. Useiden vuorien ryhmää kutsutaan vuoristoksi. Luokka:Vuoret ja:%E5%B1%B1 simple:Mountain

Magma

Laava on tulivuoresta tullutta sulaa kiveä, joka on peräisin Maan vaipasta. Sen lämpötila on tyypillisesti 700 °C – 1200 °C. Magma on laavaa, joka ei ole vielä päässyt maanpinnalle asti. Luokka:Geologia ko:용암 ja:溶岩

Atlantin valtameri

Atlantin valtameri on maapallon toiseksi suurin valtameri Tyynen valtameren jälkeen. Se kattaa noin viidesosan Maan pinta-alasta. Valtameren nimi tulee Kreikan mytologian Atlas-jättiläisestä ja tarkoittaa "Atlaksen merta". Atlantin valtameri ulottuu lännessä Amerikan mantereeseen ja idässä Eurooppaan ja Afrikkaan. Sen yhdistää Tyyneen valtamereen Jäämeri pohjoisessa ja Draken salmi etelässä. Panaman kanava muodostaa keinotekoisen väylän Atlantin ja Tyynen valtameren välille. Raja idässä Intian valtamerta vastaan on 20. itäinen pituuspiiri. Raja Jäämerta vastaan kulkee Grönlannista Islannin luoteiskulmaan ja Islannin koilliskulmasta Huippuvuorten eteläkärkeen ja sieltä Nordkappiin Norjassa.

Mitat

- Meren syvin kohta: Puerto Ricon hauta, 8 605 metriä
- Keskisyvyys: 3 332 metriä
- ilman sivumeriä: 3 926 metriä
- Pinta-ala: 106 400 000 km²
- ilman sivumeriä: 82 400 000 km²
- Tilavuus: 354 700 000 km³
- ilman sivumeriä: 323 600 000 km³

Merenpohja

km³ Merenpohjan topografian tärkein piirre on Atlantin keskiselänne. Se muodostaa suuren merenalaisen vuorijonon, joka ulottuu pohjoisesta Islannista etelään noin 58:lle eteläiselle leveysasteelle. Vuorijonon suurin leveys on noin 1 600 km. Merensyvyys vuorijonon kohdalla on useimmiten vähemmän kuin 2 700 metriä ja useat vuorenhuiput nousevat pinnan yläpuolelle saariksi. Keskiselänne jakaa Atlantin kahteen suureen altaaseen joiden keskisyvyys on 3 700 - 5 500 metriä. Poikittaiset harjanteet mantereiden ja keskiselänteen välillä jakavat meren useisiin pienempiin altaisiin. Syvän meren pohja on melko tasainen vaikka sielläkin esiintyy lukuisia merenalaisia vuoria, syvänteitä ja hautavajoamia.

Merivirrat ja ilmasto

Coriolis-ilmiön vuoksi pääasiassa tuulten kuljettamat pintamerivirrat kiertävät Pohjois-Atlantilla myötäpäivään ja Etelä-Atlantilla vastapäivään. Pohjois-Atlantilla lämmin Golf-virta kulkee Pohjois-Amerikan itärannikolta koilliseen lämmittäen Luoteis-Eurooppaa. Pohjois-Atlantin sekoittumisvyöhykkeeltä kääntyy kylmä Kanarianvirta etelään Pohjois-Afrikan länsipuolelle. Pohjois-Atlantin päiväntasaajanvirta kulkee Afrikasta kohti länttä. Näiden merivirtojen väliin jää Sargassomeri. Jäämereltä etelään virtaavat kylmät Grönlannin- ja Labradorinvirrat, jotka voivat kuljettaa jäävuoria niinkin etelään kuin Bermudalle tai Madeiralle. Pohjois-Atlantin eteläosissa kehittyy hurrikaaneja yleensä heinäkuusta marraskuuhun, jotka kulkevat länteenpäin Karibianmerelle tai Pohjois-Amerikan itärannikolle. Pohjois-Atlantilla on usein myrskyjä talvisaikaan. Etelä-Atlantilla lämmin Brasilianvirta kulkee päiväntasaajalta etelään Etelä-Amerikan itäpuolella. Lähellä Etelämannerta kulkeva kylmä Länsituulten virta kääntyy pohjoiseen Etelä-Afrikan länsirannikolle. Valtamerien termohaliinikierrossa Golf-virran Pohjois-Atlantille kuljettama suolapitoinen vesi vajoaa alas syvänmeren vedeksi ja virtaa hitaasti etelään läpi Atlantin Intian valtamerelle ja Tyynimerelle.

Veden ominaispiirteitä

Avomeren pintaveden suolapitoisuus on 33 - 37 promillea, vaihdellen leveysasteen ja vuodenajan mukaan. Yleensä vesi on vähäsuolaisinta korkeilla leveysasteilla ja rannikoilla jokien lähettyvillä. Suolaisinta vesi on noin 25:llä pohjoisella leveysasteella. Pintavesien lämpötila vaihtelee alhaisimmillaan napa-alueitten −2 °C:sta korkeimmillaan +29 °C:een hieman päiväntasaajan pohjoispuolella. Suurin vuodenaikainen lämpötilanvaihtelu on keskileveysasteilla, jossa ero saattaa olla 7 - 8 °C.

Atlantin valtameren sivumeret ja osat

- Karibianmeri
- Välimeri
- Egeanmeri
- Tyrrhenanmeri
- Adrianmeri
- Joonianmeri
- Ligurianmeri
- Meksikonlahti
- Scotianmeri
- Weddellinmeri
- Mustameri
- Asovanmeri
- Norjanmeri
- Pohjanmeri
- Skagerrak
- Itämeri
- Pohjanlahti
- Selkämeri
- Perämeri
- Suomenlahti
- Kattegat
- Juutinrauma ja Beltit
- Riianlahti
- Saint Lawrencen lahti
- Sargassomeri
- Biskajanlahti
- Irlanninmeri
- Englannin kanaali
- Marmaranmeri
- Guineanlahti
- Labradorinmeri

Atlantin valtameren altaat

Keskiselänteen itäpuolella:
- Länsi-Euroopan allas
- Iberian allas
- Kanarian allas
- Kap Verden allas
- Sierra Leonen allas
- Angolan allas
- Kapin allas Keskiselänteen länsipuolella:
- Labradorin allas
- Newfoundlandin allas
- Pohjois-Amerikan allas
- Guayanan allas
- Brasilian allas
- Argentiinan allas
- Länsi-Scotian allas

Triviaa

- Nopeimmin Atlantin poikki (Ambrose Light – Lizard Point) on purjehtinut Steve Fossett miehistöineen PlayStation-katamaraanilla - aika on 4 päivää 17h 28m 6s.[http://www.sailspeedrecords.com/ratified.html]

Aiheesta muualla

- [http://www.cia.gov/cia/publications/factbook/geos/zh.html CIA – The World Factbook – Atlantic Ocean] Luokka:Meret als:Atlantik zh-min-nan:Tāi-se-iûⁿ ko:대서양 ja:大西洋 simple:Atlantic Ocean th:มหาสมุทรแอตแลนติก

Kitka

Kitka eli liikevastus on pintojen epätasaisuudesta johtuva vastustava voima, joka ilmenee kahden toisiaan koskettavan pinnan liikkuessa vastakkain. Kitka on ilmiö, jonka voittamiseksi kappaleen on tehtävä työtä yhtälön W = Fs mukaisesti. Tällöin kappaleeseen varastoitunutta energiaa muuttuu muiksi energian muodoiksi, kuten lämmöksi. Kitkan eri lajeja ovat vierimiskitka, pyörimiskitka, sekä liukumiskitka. Kappaleen lähtökitka on suurempi kuin kappaleen liikkumiskitka. Kitkavoima on yhtä suuri kuin kitkakertoimen (joka on tapauskohtainen) ja kappaleen pintaa vastaan kohtisuoran tukivoiman tulo:

F\phi  _k = \mu _k \cdot F_n = - \mbox \cdot \mbox \cdot g \cdot \sin \alpha

, missä

\sin \alpha

on tukivoiman sekä pinnan välisen kulman sini. Kitkavoima on vektorisuure ja sillä on siis suuruuden lisäksi aina myös suunta. Kitkaa voidaan usein pienentää muun muassa pintoja tasoittamalla sekä muuttamalla liukumiskitka vierimiskitkaksi (esim. kuulalaakerit tekniikassa). Kitkan tutkimus on oma tieteenalansa, jota kutsutaan tribologiaksi. Luokka:Klassinen mekaniikka ko:마찰력 ja:摩擦

Konvektio

Konvektio on lämmön siirtoa kaasussa tai nesteessä lämmön aiheuttamien virtausten mukana. Se aiheutuu lämpötilaerosta, joka aiheuttaa tiheyseroja. Kuuma, harva aine kohoaa painovoimakentässä ylöspäin.Liikkeellepaneva voima on siis noste. Harva, viilentyunyt aine laskeutuu alaspäin. Konvektio on johtumisen ja säteilyn ohella yksi kolmesta primäärisestä lämmönsiirtotavasta. Hellalla lämmitettävässä vesikattilassa voi havaita konvektiota ennen kiehumista, ja varsinkin tätä huomaa silloin kun kuumentaa vettä lasiastiassa, sillä eri tiheyksisellä vedellä on erilainen taitekerroin, mikä saa aikaan näkyvää veden väreilyä.

Konvektiosolu

Konvektiosolussa on lämmön takia "nouseva" virtaus ja jäähtyneen kaasun, nesteen tms lakseva virtaus. konvektiosulut syntyvät, muuttuvat ja katoavat joskus hyvinkin nopeasti, ja ovat toisinaan vakaita. Aluetta, missä konvektiota tapahtuu, sanotaan konvektiiviseksi alueeksi.

Konvektio säätieteessä

Konvektio ilmakehässä aiheutuu useimmin siitä, että Aurinko lämmittää maanpintaa. Lämpö siirtyy johtumalla maanpinnan läheiseen ilmakerrokseen. Kun ilma saa tarpeeksi lämpöä, sen tiheys pienenee ja nousee pieniä "kuumailmapalloja", ikään kuin ilmakuplia ilmamassassa, jotka sekoittavat tehokkaasti troposfäärin ilmaa. Noustessaan konvektiokuplat joutuvat pienempään paineeseen, jolloin ne jäähtyvät. Nousu pysähtyy, kun kupla on jäähtynyt ympäröivän ilman lämpötilaan – silloinhan nostevoima lakkaa. Meteorologiassa käydään keskustelua siitä, kuinka paljon kupla vaihtaa energiaa ympäristönsä kanssa ("entrainment") ja kuinka paljon jäähtyminen johtuu pelkästä paine-erosta kaasujen yleisen tilanyhtälön mukaan. Konvektio on purjelennon pääasiallinen käyttövoima. Se saa aikaan kumpupilvet ja kuuropilvet. Konvektiopilvissä nousuliikkeet ovat huomattavasti suurempia kuin kerrospilvissä, 0.20 - 10 m/s. Nämä voimakkaat nousuliikkeet voivat saada aikaan rakeita ja ukkosta. Matalaa heikkoa konvektiota voi esiintyä myös silloin, kun kylmä ilma virtaa sulan meren päälle. Tällöin merellä syntyy konvektiivisia pilviä ja lumikuuroja. Tällaiset lumikuurot ajautuvat maihin etenkin siellä missä on kohtuullisen kapeita vesialueita kylmässä ilmastossa, mm. Suomenlahdella ja Pohjois-Amerikan Suurilla järvillä. Päijänne ja useat muut Suomen järvet sopisivat muotonsa puolesta, mutta ne ovat usein jäässä ennen kuin tarpeeksi voimakas kylmä ilmavirtaus osuu paikalle. Joinakin vuosina rannikon lumikuuroja on havaittu myös Suomen järvillä.

Konvektio planeettojen sulassa sisuksessa ja tähdissä

Konvektio maankuoressa: Maan sisällä tapahtuu radioaktiivisen lämmön ja pyörimisen takia konvektiota, joka aiheuttaa mannerliikuntoja ja Maan magneettikentän dynamomekanismilla. Konvektiota tapahtuu tähtien sisuksissa, mikäli olosuhtet ovat sopivat. Jotkut tähdet ovat kokonaan konvektiivisia. Auringon pinnalle ulottuva konvektio synnyttää tähdenpilkkuja monimutkaisen prosessin kautta. Auringon konvektio näkyy pinnan rakeisuutena. Luokka:Meteorologia Luokka:Fysiikka Luokka:Lämpöoppi ja:対流

Havaiji

Havaiji (havaijiksi Hawai‘i, englanniksi Hawaii) on saariryhmä Tyynessä valtameressä. Havaiji on ollut Yhdysvaltain osavaltio vuodesta 1959. Vuonna 2000 suoritetun laskennan mukaan asukkaita oli osavaltiossa 1 211 537. Osavaltion pääkaupunki on Honolulu. Virallinen kieli on englanti, alkuperäinen kieli on havaijin kieli. Elinkeinoista tärkein on turismi, maataloustuotteita viedään myös jonkun verran. Perinteisesti Havaiji tunnetaan ananasviljelmistään. Yhä tänäkin päivänä ravintola-annoksiin Havaijilla hyvin usein kuuluu jälkiruokana tuoretta ananasta, jopa hampurilaisravintoloissa.

Historiaa

Havaijin alkuperäisväestö on polynesialaista. Taitavina merenkulkijoina polynesialaiset löysivät Havaijin viimeistään vuoden 500 jaa. tienoilla. Havaijilainen yhteiskunta muodostui luokkajakoiseksi. Saariryhmä oli yhdistynyt jonkinlaiseksi päällikkökunnaksi tai ehkä jopa valtioksi jo ennen eurooppalaisten saapumista 1700-luvulla. Yhdysvaltojen vaikutus alkoi voimistua Havaijilla 1820-luvulta lähtien, jolloin tehtiin ensimmäinen maiden välinen kauppasopimus. Suuren mullistuksen saarten talous koki 1835, jolloin aloitettiin laajamittainen sokeriruo'on viljely. Viljelykset olivat pääosin Yhdysvalloista tulleiden siirtolaisten omistuksessa. Vaikka kuningas Kamehameha III laati Havaijin ensimmäisen perustuslain 1840 ja sai Yhdysvallat tunnustamaan saarten itsenäisyyden 1842, kasvoi saarten riippuvuus Yhdysvalloista jatkuvasti. Alkuperäinen polynesialainen kulttuuri syrjäytyi vähitellen ja saarelaisille aikaisemmin tuntemattomat taudit verottivat alkuperäisväestöä rajusti. 1800-luvun lopulla saarilla oli viljelyksillä työskenteleviä kiinalaisia ja japanilaisia jo neljä kertaa enemmän kuin alkuperäisväestöä. Vuonna 1874 Havaijin valtaistuimelle nousi kuningas Kalākauani, joka yritti liitolla Tongan ja Samoasaarten kanssa turvata Havaijin riippumattomuuden, siinä kuitenkaan sanottavasti onnistumatta. Hänen siskonsa kuningatar Lili'uokalanin noustessa seuraavana hallitsijana valtaan tilanne maassa oli jo varsin hankala. Omistava luokka eli lähinnä valkoiset siirtolaiset kannattivat maan yhdistämistä Yhdysvaltoihin ja tavallisen kansan enemmistö oli itsenäisen monarkian puolella. Vuonna 1893 kuningatar Lili'uokalani syrjäytettiin valkoisten siirtolaisten järjestämässä vallankaappauksessa Yhdysvaltojen merijalkaväen avulla. On sanottu, että kuningatar olisi voinut julistaa sotatilan ja aloittaa laajamittaisen aseellisen konfliktin, mutta ilmeisesti viattomien kuolonuhrien pelossa ei näin halunnut toimia. Ryhmä kuningattarelle uskollisia havaijilaisia yritti kuitenkin vielä 1895 nousta kapinaan ja palauttaa vanhan kuningattaren valtaistuimelle, mutta yritys murskattiin. Yhdysvaltojen presidentti William McKinley allekirjoitti 1897 sopimuksen, jolla maa otti Havaijin haltuunsa. Suuret joukot havaijilaisia järjestivät allekirjoituspäivänä hiljaisen mieleosoituksen kuningattaren kotitalolla. Saarista muodostettiin näin Yhdysvaltojen liittovaltion territorio seuraavana vuonna. Havaijista tuli Yhdysvaltojen 50. osavaltio heinäkuussa 1959. Suuria levottomuuksia tai vastarintaa ei syntynyt, vaikkakin itse prosessi oli vähintäänkin arveluttava. Asiasta järjestettiin kansanäänestys, jossa vaihtoehtoina olivat joko territoriona jatkaminen tai Yhdysvaltoihin osavaltiona liittyminen. Itsehallinto- tai itsenäisyysvaihtoehtoa ei äänestyksessä ollut vastoin YK:n suosituksia. Äänioikeutettuja olivat Yhdysvaltojen kansalaiset, jotka olivat asuneet Havaijilla vähintään vuoden. Henkilöiltä, jotka eivät olleet Yhdysvaltojen kansalaisia tai eivät kansalaisuutta halunneet ottaa, evättiin äänioikeus.

Saaret

Havaijin pääsaaret ovat Hawai‘i, O‘ahu, Moloka‘i, Lāna‘i, Kaho‘olawe ja Maui. Hawai‘i on saarista suurin ja idimpänä, eli lähimpänä Amerikan mannerta. Tämä lienee syy siihen, että se on antanut nimensä koko saariryhmälle. Hawai‘illa on aktiivinen tulivuori, joten saarella on vähän asutusta. Taloudellisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti Havaijin pääsaari on O‘ahu, jolla sijaitsee pääkaupunki Honolulu, kaksi yliopistoa (joissa mm. merkittävää oseanografian opetusta) merkittävää taloudellista toimintaa ja vahva matkailuelinkeino sekä Yhdysvaltojen Tyynenmeren laivaston päätukikohta Pearl Harbor. Taloudellisesti toisiksi merkittävin saarista on Maui, joka on tunnettu lomakohde. Pearl Harbor

Saarien synty

Havaijin saariryhmä on syntynyt siten, että Tyynenmeren mannerlaatta kulkee itään ns. kuuman pisteen yli. Kuuman pisteen kohdalla muodostuu tulivuori, joka tarpeeksi purkauduttaan synnyttää saaren. Kun mannerlaatta vuosimiljoonien kuluessa on liikkunut idemmäs, tulivuoret vuoron perään sammuvat siirtyessään pois kuuman pisteen päältä ja eroosion vaikutuksesta pienenvät mitä idemmäs mennään. Kuuman pisteen kohdalla toimii aina tulivuori, kuten Hawai‘in saarella tällä hetkellä. Vähitellen, vuosimiljoonien kuluessa, Hawai‘ikin siirtyy itään ja saariryhmään syntyy aikanaan taas uusi saari. Luokka:Havaiji Luokka:Yhdysvaltojen osavaltiot zh-min-nan:Hawai‘i ko:하와이 주 ja:ハワイ州 simple:Hawaii th:มลรัฐฮาวาย

Kaldera

Kaldera on tuliperäinen tulivuoren romahtamisesta syntynyt muodostuma, joka voi olla täynnä vettä muodostaen kraaterijärven. Sana (caldera) tulee espanjan kielen kattilaa tarkoittavasta sanasta.

Muodostuminen

Kalderan saa yleensä aikaan suuren tulivuoren purkauksen seurauksena tapahtunut magmapesäkkeen tyhjeneminen. Jos tarpeeksi suuri määrä magmaa purkautuu, tyhjennetty pesäke ei pysty kannattelemaan yläpuolellansa olevaa tuliperäistä rakennelmaa. Murtumat järjestäytyvät kammion laitamille, yleensä lähes ympyrän muotoon. Nämä rengasmurtumat voivat itse asiassa toimia tuliperäisinä purkautumisteinä. Kun magmapesäke tyhjenee, tulivuoren keskus rengasmurtumien sisässä alkaa romahtaa. Romahtaminen voi tapahtua yhden suuren purkauksen seurauksena, tai asteittain useiden purkauksien tuloksena. Luokka:Maantiede Luokka:Tulivuoret ja:カルデラ

Basaltti

Basaltti on musta, hienorakeinen vulkaaninen kivilaji, joka vastaa koostumukseltaan gabroa. Basalttilaava leviää purkauksissa laajoille alueille ja muodostaa basalttilaakioita, joita on mm. Intiassa ja Islannissa. Basaltti lohkeilee usein kuusikulmaisiksi pylväiksi. Luokka:Geologia ko:현무암 ja:玄武岩

Laava

Krakatau

Krakatau, (myös indonesiankieliseltä nimeltään Krakatau), on tulivuori Indonesiaan kuuluvalla Rakatan saarella Sundasalmessa. Läpi tunnetun historiansa se on purkautunut toistuvasti ja tuhoisin seurauksin. Tunnetuin näistä purkauksista tapahtui 26. elokuuta 1883. Vuoden 1883 purkaus syöksi ilmoille n. 25 kuutiokilometriä kiveä ja tuhkaa, sekä sai aikaan voimakkaimman äänen minkä ihminen on merkinnyt muistiin — purkauksen aiheuttama räjähdys kuultiin jopa Alice Springsissä Australiassa ja Rodriguesin saarella Mauritiuksen lähellä. Purkauksen seurauksena kuoli noin 36 000 ihmistä, suurin osa näistä suurimman räjähdyksen aiheuttamassa tsunamissa. Vuoden 1883 purkaus tuhosi kaksi kolmannesta paikalla ennen sijainneesta Krakataun saaresta. Vuoden 1927 jälkeiset purkaukset ovat muodostaneet paikalle uuden saaren Anak Krakataun (Krakataun poika). Luokka:Indonesia Luokka:Tulivuoret Luokka:Vuoret ja:クラカトア

Pompeiji

Pompeji tai Pompeiji (lat. Pompeii) oli roomalainen kaupunki Campaniassa. Se ja Herculaneum, Stabiae, Oplontis sekä Boscoreale tuhoutuivat Vesuviuksen purkauksessa vuonna 79. Pompeji on ollut laajojen arkeologisten tutkimusten kohteena alkaen vuodesta 1748, ja on siksi parhaiten tunnettu antiikin maaseutukaupunki. Suuri osa kaupungista on kuitenkin edelleen tutkimatta. Kaivaukset jatkuvat edelleen ja uusia löytöjä tehdään usein. Pompeji on UNESCOn maailmanperintökohde.

Varhainen historia

Pompeji sijaitsi Sarnusjoen suulla vanhan laavakerrostuman päällä. Alueesta pohjoiseen tehdyt kaivaukset osoittavat, että Vesuvius oli purkautunut tuhoisasti aiemminkin ainakin vuoden 1800 eaa. tienoilla. Ensimmäiset arkeologiset löydöt Pompejin alueelta ovat 900–800 -luvuille eaa. ajoitetut hautalöydöt. Tällöin alueella ei ilmeisesti vielä ollut pysyvää asutusta, vaan se toimi tilapäisenä kauppapaikkana. Pompejista kehittyi satamakaupunki 600- luvulla eaa. Se toimi välittäjänä kreikkalaisten siirtokuntien ja etruskien välillä. Paikka oli jo vanhastaan toiminut kreikkalaisten ja foinikialaisten merimiesten satamana. Asukkaat Pompejissa puhuivat ilmeisesti oskia. oski 500-luvulla kreikkalainen ja etruskivaikutus kilpailivat, etruskivaikutus jäi voitolle. Kreikkalaisesta vaikutuksesta Pompejiin rakennettiin kuitenkin ainakin Herakleen ja Apollonin temppelit. Myöhemmin 400-luvulla eaa. samnilaiset valloittivat sen muiden Campanian kaupunkien tavoin. Uusi hallinto toi mukanaan myös uuden arkkitehtuurin. Kaupunkia laajennettiin ja linnoitettiin. Samnilainen kausi kesti yhteensä kolme vuosisataa. Kaupunkiin tuli Juppiterin ja Venuksen temppelit. Pompeji kuului kaupunkiliittoon, jolla oli liittosopimus Rooman kanssa samnilaissodista lähtien. Pompeji nousi Roomaa vastaan liittolaissodassa. Roomalainen sotapäällikkö Sulla valtasi sen vuonna 89 eaa. Kaupunki vastusti Roomaa vielä uudestaan, mutta lopulta sodan päätyttyä vuonna 80 eaa. se antautui ja sinne perustettiin roomalainen sotilassiirtokunta Colonia Cornelia Veneria Pompeianorum. Vanhojen asukkaiden omaisuus takavarikoitiin ja roomalaiset tulivat kaupungin johtoon. Osa omaisuudesta palautettiin myöhemmin. Kaupungista tuli tärkeä linkki Roomaa kohti kulkeville kauppareiteille. Kaupungin väkiluku kasvoi, suurimmillaan se saattoi olla n. 20 000. 40-luvulla jaa. ilmeni levottomuuksia ja kiistoja naapurikaupunkien kanssa. Kaupungissa tapahtui keisariajalla kaksi suurta maanjäristystä, toinen vuonna 62, toinen muutama kuukausi ennen vuoden 79 tulivuorenpurkausta. Vuoden 62 maanjäristystä seurasi laaja uudelleenrakennusohjelma ja useita sosiaalisia ja poliittisia muutoksia.

Kaupunki ja kaupunkilaiset

tulivuorenpurkausta Laajan arkeologisen tutkimuksen avulla on pystytty muodostamaan hyvä kuva Pompejin rakenteesta ja siellä eläneiden ihmisten elämästä. Vuoden 62 (tai mahdollisesti 63) maanjäristyksessä tuhoutuneiden rakennusten tilalle oli rakennettu runsaasti uusia rakennuksia. Kaupunki oli rakennettu tavalliseen roomalaiseen asemakaavaan. Siellä oli joitain kerrostalojakin. Kadut olivat päällystetyt ja katujen varsilla oli korotetut jalkakäytävät. On myös huomattavaa, että Pompeji poikkeaa rakenteeltaan esimerkiksi Herculaneumista. Jälkimmäinen oli luonteeltaan lomakaupunki, kun taas Pompeji oli enemmän kauppakaupunki. Kaupungista löytyi foorumi ja sen välittömästä läheisyydestä tärkeimmät palvelut. Oli kaksi teatteria, kolme kylpylää, temppeleitä, kauppahalli (macellum) ja amfiteatteri. Lisäksi oli palaestra. Se oli pylväskäytävien ympäröimä harjoituskenttä, jonka keskellä oli syvennys uimista ja meritaistelunäytöksiä varten. Oli myös kauppoja, kapakoita ja bordelleja. Amfiteatteri oli peräisin n. vuodelta 80 eaa., eli se on varhaisin tunnettu amfiteatteri. Vuonna 59 jaa. amfiteatterissa oli urheilumellakka pompejilaisten ja läheisten nucerialaisten välillä. Verisen yhteenoton seurauksena näytökset kiellettiin kaupungissa kymmeneksi vuodeksi. Pompejissa nähdään todisteita roomalaisesta uskonnonharjoittamisesta. Villa dei Misteriksi (Mysteerien huvilaksi) nimetyn rakennuksen seinillä on kuvattu nuorten naisten uskonnollisia initiaatioseremonioita Bacchuksen eli Dionysoksen kulttiin. Jo roomalaiset pitivät Bacchuksen palvontamenoja ja niihin littyneitä orgioita rappiollisina. Talon freskoissa nähdään esimerkiksi siivekäs olento ruoskimassa nuoria tyttöjä ja hysteerisesti tanssivia alastomia naishahmoja. Pompejissa nähdään myös ensimmäisellä vuosisadalla suosittujen itämaisten uskontojen vaikutusta. Kaupungissa oli esimerkiksi egyptiläisen Isis-jumalattaren kultin temppeli. Lisäksi on löydetty itämaiseen Jeesus-kulttiin eli kristinuskoon liittyviä piirtokirjoituksia, vaikka kaupungin tuhoutuessa kultti ei vielä ollutkaan yhtä suosittu kuin muut vastaavat kultit. Pompejin varallisuus oli monilta osin lähtöisin lähiseutujen oliiviöljyn ja viinin kaupasta. Pompejissa oli myös teollisuutta. Vanuttamot olivat tärkeä ala. Vanuttajat valmistivat villavaatteita polkemalla ja hakkaamalla. He myös kunnostivat vanhoja vaatteita. Vanuttajat käyttivät toiminnassaan potaskan ja kuohusaven sekoitusta sekä virtsaa liuottimena. Vanuttamoiden ulkopuolelle oli sijoitettu ruukkuja, joihin ohikulkijat lahjoittivat vanuttamon tarvitsemaa nestettä. Vanuttamonomistaja saattoi suorastaan rikastua elinkeinollaan. Pompejissa oli 30 rekisteröitynyttä leipomoa. Lisäksi kaupunki oli kuuluisa garumistaan. Se oli kaloista auringossa mädättämällä ja niistä sitten mehut puristamalla tehty käynyt kastike, joka oli keskeinen aines monissa roomalaisruoissa. Edellä mainittujen alojen lisäksi tuotettiin amforoita maataloustuotteiden kuljetukseen. Tämä teollisuus saattoi kuitenkin olla jo vähenemässä purkauksen aikoihin.

Purkaus

amforoita 23. elokuuta 79, keisari Tituksen hallintokaudella, Vesuvius purkautui. Päivä oli sattumalta Vulcanalia, tulen jumalan juhla. Purkaus alkoi räjähdyksellä. Tulivuori syyti ainakin sata miljoonaa tonnia tuhkaa ja hohkakiveä ilmaan arviolta jopa 15 kilometrin korkeuteen. Aurinko peittyi näkyvistä. Luoteistuuli levitti materialia ja myrkyllisiä kaasuja kohti vuoren eteläpuolella sijainnutta Pompejia. Se hautautui jopa viiden metrin hohkakivi- ja tuhkakerroksen alle. Ilmeisesti tulivuoren muoto muuttui purkauksen yhteydessä radikaalisti. Noin 2 000, mahdollisesti jopa 3 000 ihmistä menehtyi. Samalla tuhoutui myös läheinen Herculaneumin kaupunki. Ihmiset eivät olleet tietoisia Vesuviuksen luonteesta, tai edes siitä mikä tulivuori on, joten purkaukseen ei ollut osattu varautua. Tulivuori oli oireillut jo pitemmän aikaa ja maanjäristyksiä oli esiintynyt, mutta merkkejä ei osattu tulkita oikein. Eräs roomalaisten yleisistä selityksistä tulivuorille ja niihin liittyville maanjäristyksille olivat niiden alle haudatut jättiläiset, jotka aiheuttivat lähialueille maanjäristyksiä. Sata vuotta myöhemmin Cassius Dio kirjoittikin, että ennen purkausta jättiläishavainnot olivat lisääntyneet. Ajan uudenaikaisin tieteellinen selitys ilmiölle löytyy Senecalta. Hän oli muutamia vuosia ennen purkausta arvioinut, että maanjäristyksillä oli tekemistä myrskyjen kanssa, ja maailman eri osat olivat jotenkin yhteydessä toisiinsa. Näiden näkemysten pohjalta purkauksen ennustaminen oli mahdotonta. Purkauksesta on säilynyt yksi silminnäkijäkuvaus kuululta kirjailijalta Plinius nuoremmalta. Hänen enonsa, luonnontutkija ja laivastokomentaja Plinius vanhempi kuoli purkauksessa, lähdettyään evakuoimaan asukkaita Vesuviuksen läheisyydestä. Hän kuoli todennäköisesti hiilidioksidimyrkytykseen. Plinius nuorempi kirjoittaa historioitsija Tacitukselle (vapaasti käännettynä): : (Enoni) oli siihen aikaan laivaston komentajana Misenumissa. 24. elokuuta noin kello yksi iltapäivällä äitini pyysi häntä katsomaan pilveä, joka näytti epätavallisen kokoiselta ja muotoiselta. (...) Tältä etäisyydeltä oli epävarmaa mistä vuoresta pilvi nousi, myöhemmin kävi ilmi, että se oli tullut Vesuviuksesta. Pilven ulkonäöstä en voi antaa tarkempaa kuvausta kuin sanoa sen olleen pinjan kaltainen. Se nousi suureen korkeuteen muodostaen pitkän rungon, joka levisi ylhäällä eräänlaisiin oksiin. (...) Se näytti välillä kirkkaalta, välillä tummalta ja pilkulliselta. Plinius nuorempi kuvaa enonsa ja itsensä rauhallisuuden perikuviksi luonnonvoimien edessä, aivan kuten stoalaisen filosofian harrastajille oli sopivaa. Kaikki muut sen sijaan olivat ilmeisessä paniikissa tapahtumien johdosta. On mielenkiintoinen sattuma, että Plinius vanhempi oli paikalla, sillä hän omasi todennäköisesti senhetkisen maailman parhaat edellytykset ilmiön tunnistamiseen. Hänkin kuitenkin suhtautui siihen lähinnä uteliaasti. Purkaus kesti yhteensä yli vuorokauden. Pompeji oli kauempana kuin Herculaneum, joka peittyi välittömästi mudan ja laavan sekoitukseen. Pompejista alkuvaiheessa paenneet ihmiset pystyivät vielä pelastautumaan, sillä satanut tuhka ja hohkakivi ovat suhteellisen kevyttä materiaalia, ja ulkona liikkuminen oli mahdollista. Useimmat asukkaat eivät kuitenkaan ymmärtäneet paeta, tai he pelkäsivät omaisuutensa tulevan ryöstetyksi paon aikana. Osa paenneista jopa palasi kaupunkiin kesken purkauksen. Jonkin ajan kuluttua, puolenyön aikoihin, pilvi syöksyi alas vuoren rinteitä. Nykyisin tällaista kuumasta kaasusta, tuhkasta ja kivestä muodostunutta purkauspilveä sanotaan pyroklastiseksi purkaukseksi. Sen nopeus saattaa olla yli 100 km/h. Maa järisi. Meri vetäytyi taaksepäin ja vyöryi sitten rantaan. Tätä sanotaan nykyisin tsunamiksi. Tähän mennessä tuhkakiveä oli satanut kaupunkiin kolmisen metriä. Pyroklastisia vyöryjä oli useita. Vesuviuksen purkaus oli valtava katastrofi myös Roomalle. Toisin kuin aikaisemmin maanjäristysten jälkeen, kaupunkeja ei enää rakennettu uudelleen. Roomalaiset kuitenkin suorittivat paikalla myöhemmin tunnelikaivauksia, joiden yhteydessä arvokkaita esineitä ryöstettiin. Vuoren pohjoispuoli toipui paljon paremmin. Napolinlahti kokonaisuutena taantui kuitenkin hyvin pitkäksi aikaa.

Tutkimus

Napolinlahti Napolinlahti Napolinlahti Napolinlahti Napolinlahti Napolinlahti Tämän jälkeen Pompeji unohdettiin pitkälti yli tuhanneksi vuodeksi. 1500-luvulla alueella mahdollisesti suoritettiin jonkinlaista aarteenetsintää. Naapurikaupunki Herculaneum löydettin 1738 ja Pompeji 1748. Tämän jälkeen kaivaukset olivat satunnaisia 1760- luvulle asti. Tämän jälkeen tehdyt löydöt vilkastuttivat kaivaustoimintaa. Kaivausten tavoite tässä vaiheessa oli lähinnä arvokkaiden tai kauniiden esineiden etsintä, ja paljon arvokasta tietoa menetettiin menetelmien karkeuden vuoksi. 1700-luvun kaivaukset liittyivät myös monelta osin Napolin kuningaskunnan valtiolliseen imagonparannukseen. Kaivaukset olivat monilta osin tunnelikaivauksia. Tunnelit täytettiin kaivausten jälkeen uudelleen ja kokonaiskuvaa alueesta ei saatu. Alueesta piirrettiin monia kauniita kuvia, jotka eivät kuitenkaan täyttäneet tieteellisiä vaatimuksia. Jotkin ajan oppineet kuten Johann Winckelmann vastustivat tätä kaivaustyyliä. Pompejin löydöt herättivät mielenkiintoa ympäri Eurooppaa valistusajalla. Uusklassismin syntyyn löydöillä oli suuri vaikutus. Myös antiikintutkimus virisi uudelleen. Arkeologia kehittyi ja monia muitakin antiikin aikaisia kohteita löydettiin. Kun Ranskalaiset hallitsivat Napolia 1806–1815, muuttuivat myös kaivausmenetelmät järjestelmällisempään suuntaan. Parhaimmillaan ranskalaisten palveluksissa oli 1500 kaivajaa. Myös ensimmäinen turistikartta piirrettiin. Ranskalaiskauden loputtua määrärahat vähentyivät ja kaivaukset hidastuivat. Vuodesta 1863 lähtien otettiin käyttöön uusia menetelmiä, jotka säilyttivät löydöt paremmin. Silti suurin osa freskoista ja mosaiikeista siirrettiin yhä Napoliin. Kaivausten johdossa oli tuolloin yli kymmenen vuotta eräs Giuseppe Fiorelli. Hänen seuraajansa alkoivat suojata kaivettuja taloja uusilla katoilla. Vuonna 1882 August Mau loi pompejilaisten maalaustyylien luokittelujärjestelmän, joka on edelleen roomalaisten seinämaalausten luokittelun perusta. Uusia löytöjä tehtiin edelleen ja vanhojen löytöjen tutkimusta jatkettiin läpi 1900-luvun. Nykyisin kuitenkin tutkitaan uudelleen lukuisia aiemmin esiinkaivettuja kohteita, ja niistä on onnistuttu saamaan merkittävästi lisätietoa. Kun aiemmin tutkimukset ylsivät vain vuoden 79 katutasoon, on nykyisin alettu tehdä kaivauksia myös varhaisimmista kerroksista. Pompejin 66 hehtaarin alueesta on edelleen esiinkaivamatta noin kolmasosa. Kaivauksia on haluttu useaan otteeseen nopeuttaa, mutta tähän ei ole ryhdytty. Tuhkakerros suojaa kaivamattomia osia hyvin ja työssä on haluttu edetä huolellisesti. Kaupunki on nykyisin myös merkittävä turistikohde. Turistien suuri määrä on samanaikaisesti sekä tärkeä tulonlähde että vaara. Suurten ihmisvirtojen myötä löytöjen turmeltumisen riski kasvaa.

Suomalainen tutkimus

pompejilaisten maalaustyylien Suomalaisella Pompejin tutkimuksella on pitkät perinteet. Suomalaisia matkailijoita on vieraillut alueella 1700-luvulta lähtien ja ensimmäinen matkaopas suomalaisille julkaistiin jo 1800-luvulla. Varsinaista Pompejia koskenutta tieteellistä tutkimusta alettiin Suomessa harjoittaa 1930-luvulla, jolloin myöhempi Helsingin yliopiston roomalaisen filologian professori Veikko Väänänen julkaisi väitöskirjan vulgaarilatinasta, eli tavallisen kansan kielimuodosta. Pohjautuen Pompejin piirtokirjoituksiin Väänänen osoitti, että latinassa oli jo tuolloin piirteitä, joiden luultiin ilmestyneen vasta romaanisiin kieliin. Väänäsen väitöskirja oli hyvin suosittu myös ulkomailla, ja hän tiettävästi lanseerasi termin vulgaarilatina tutkijapiirien käyttöön. Sotavuodet haittasivat suomalaista tutkimusta, mutta 1960-luvulta lähtien se vilkastui uudestaan Väänäsen tultua Suomen Rooman instituutin johtajaksi. Suomalaiset toisen polven Pompejin tutkijat perehtyivät muun muassa Pompejin keramiikkaan, piirtokirjoituksiin ja väestöön sekä kunnallispolitiikkaan. Myöhemmin kolmannen polven tutkijat tarkastelivat esimerkiksi naisten asemaa Pompejissa, lintuaiheita mosaiikeissa ja esiroomalaisia piirtokirjoituksia. Uudella vuosituhannella Pompejia tutkii jo neljäs suomalainen tutkijasukupolvi. Vaikka Suomessa on tutkittu Pompejia jo suhteellisen pitkään, ei kaivauksia paikan päällä ole juurikaan tehty. Suomalaisia oli tiettävästi toivottu myös tekemään kaivauksia, mutta asiassa ei pitkään aikaan edetty. Lopulta vuonna 1998 heräsi ajatus suomalaisista kaivauksista. Vuonna 2001 Helsingissä järjestetyn Pompeji-seminaarin yhteydessä asiasta keskusteltiin jo vakavasti ja suomalaisille tarjottiin regio (alue) 9:n insulaa (korttelia) 3. Kun kaivausluvat ja rahoitus onnistuttiin järjestämään, päästiin kaivaukset aloittamaan emeritusprofessori Paavo Castrénin johdolla. Nykyisin kaivauslupia on suhteellisen helppo saada kunhan suostuu yhteistoimintaan muiden ryhmien ja italialaisten kanssa. Paikalla on yhteensä parikymmentä kansainvälistä tutkimusryhmää. Kaivausalueeksi annetaan usein jo aiemmin kaivettuja, mutta puutteellisesti dokumentoituja alueita. Suomalaisten rahoitus on turvattu ainakin vuoteen 2007 asti, jolloin suomalaisten kaivauksista on tarkoitus julkaista ensimmäiset tieteelliset artikkelit. Samana vuonna on myös tarkoitus järjestää suurempi Pompeji-näyttely Suomessa. Suomalaisten tutkima insula oli kaivettu esiin alun perin 1800-luvulla. Löytöä ei kuitenkaan ole ikinä kunnolla dokumentoitu ja kaivaukset olivat jääneet keskeneräisiksi. Tärkeä osa insulaa on ylellinen ns. Marcus Lucretiuksen talo. Suomalaiseen ryhmään kuuluu noin 20 henkeä, mm. arkeologeja, taidehistorioitsijoita, mittausryhmä ja valokuvaajia. Helsingin yliopiston lisäksi tutkimuksessa on mukana EVTEK-muotoiluinstituutti. Tutkimus on tuottanut runsaasti tietoa, joka täydentää kuvaa Pompejin historiasta. Tutkimuksen yhteydessä tuotetaan esimerkiksi tarkempia karttoja ja kolmiulotteisia malleja korttelista.

Löydöt

Seuraavassa on esitelty muutamia Pompejista tehtyjä arkeologisia löytöjä. Niistä ovat hyötyneet etenkin taidehistoria ja kielitiede, mutta myös politiikantutkimus ja kaupunkisuunnittelun tutkimus.

Uhrit ja tavarat

Purkaukseen kuolleiden ihmisten, eläinten ja tavaroiden laavan sisään jättämiin onkaloihin on kaadettu kipsiä, jonka seurauksena niistä on saatu dramaattisia kipsivaloksia. Monet vainajat näyttävät pyrkineen peittämään suunsa. Tästä on päätelty, että he kuolivat purkauksen kaasuihin. Tuhka säilytti monia muualla huonosti säilyneitäkin esineitä, kuten lasia. Viimeksi heinäkuussa 2005 paljastettiin Pompejista löydetty hopeinen ruokailuastiasto. Yhteensä noin neljän kg:n painoinen astiasto oli näyttävästi koristeltu ja hyvin säilynyt.

Freskot ja mosaiikit

Pompejista on löytynyt useita hämmästyttävän hyvin säilyneitä freskoja ja mosaiikkeja. Lisäksi on löydetty lukematon määrä muita esineitä. Näillä löydöillä on ollut merkittävä vaikutus maalaustaiteen suuntauksiin Euroopassa. Esimerkkejä taiteesta:
- Faunin talo. Esiroomalaisen kauden suurin talo Pompejissa. Nimetty löydetyn faunin patsaan mukaan. Rakennus säilynyt n. vuoden 110 eaa. asussa. Ala noin 3000 m². Lattiassa Aleksanteri Suurta Bukefaloksella Issoksen taistelussa tai Gaugamelan taistelussa esittävä mosaiikki. Mosaiikin koko n. 3·5 metriä. Se on todennäköisesti kopio kreikkalaisesta alkuperäismaalauksesta. Se löydettiin 1831 ja on näytteillä Napolin kansallismuseossa.
- Mysteerien huvila, Villa dei Misteri. Talon seinissä on kuvattu esimerkiksi uskonnollisia initiaatioseremonioita.

Eroottinen taide

Napoli Monet Pompejista löydetyistä freskoista, symboleista ja jopa käyttötavaroista ovat luonteeltaan eroottisia tai suorastaan pornografisia. Roomalaisen kulttuurin käsitys seksuaalisuudesta poikkesi nykyisestä huomattavasti ja tämä on aiheuttanut jotain ongelmia tutkimusten yhteydessä. 1700- ja 1800-luvulla Pompejista tehtyjä eroottisia löytöjä jopa peitettiin tai piilotettiin yleisöltä. Tämän jälkeen esineet ovat olleet esillä vaihtelevasti. 1960- luvulla ne olivat näytillä lyhyen aikaa, ja uudestaan vuodesta 2000. Eräs mielenkiintoisimmista rakennuksista tässä suhteessa oli bordelli (lupanar), joka oli kattavasti koristeltu eroottisella taiteella ja piirtokirjoituksilla.

Piirtokirjoitukset

Pompejista on löydetty lukuisia piirtokirjoituksia. Ne ovat antaneet korvaamatonta tietoa tavallisten ihmisten puhumasta latinasta varhaisella keisariajalla. Lisäksi niistä on voitu selvittää pienen maaseutukaupungin elämää. Esimerkiksi roomalainen kunnallispolitiikka, kunnallisvaalit ja vaalimainokset tunnetaan lähes yksinomaan Pompejista. Eräisiin viiniruukkuihin oli kirjoitettu nykyistä mainoskieltä muistuttava sanaleikki Vesuvinum (yhdistelmä sanasta Vesuvius ja sanasta vinum, viini.). Seiniin kirjoitetuissa graffiteissa saatetaan ylistää kirjoittajan suosikkigladiaattoria. Kapakoiden seinissä saatetaan mainostaa, että tarjolla on myös prostituoituja. Kauppias oli kirjoittanut talonsa lattiaan "Salve, lucru", "Terve, raha". Erään talon seinissä on annettu ohjeita oikeaoppiseen juhlanviettoon: :Utere blandiis odiosaque iurgia differ, si potes, aut gressus ad tua tecta refer. :Keskustele miellyttävästi ja jätä ikävät riidat mielestäsi, jos voit, tai saat mennä takaisin kotiisi.

Lähteitä

- Paavo Castrén, Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja, Otava 2000, ISBN 951-1-12387-4
- Jérôme Carcopino: Sellaista oli elämä keisarien Roomassa, WSOY 2001, ISBN 951-0-19874-9
- Nathaniel Harris: Antiikin Rooma, Gummerus 2004, ISBN 951-20-6709-9

Aiheesta muualla

- [http://www2.pompeiisites.org/ Virallinen kotisivu] englanniksi ja italiaksi
- [http://www.bbc.co.uk/history/programmes/pompeii/ BBC:n Pompejin viimeinen päivä -dokumentin sivut] (englanninkielinen). Dokumentti nähtiin Suomessa YLE1 -kanavalla.
- [http://video.helsinki.fi/Tieteenpaivat2005/default.htm Tieteen päivät 2005], sivulla videoitu Pompejin tutkijoiden esitelmä suomalaisesta tutkimuksesta.
- [http://www.helsinki.fi/hum/kla/epuh/ Helsingin yliopiston Pompeji-projekti] tutkii muinaisen Pompejin keskustassa sijaitsevaa korttelia.
- [http://www.tieteessatapahtuu.fi/0404/paavocastren.pdf Pompejin tutkimus ajankohtaista aina (PDF)] - Paavo Castrénin artikkeli, osittain päällekäinen Tieteen päivien esitelmän kanssa, Tieteessä tapahtuu -lehti 4/2004
- [http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/4695097.stm Rare Pompeii dinner set unveiled] – BBC:n uutinen vuoden 2005 hopealöydöistä. Luokka:Arkeologia Luokka:Historialliset kaupungit Luokka:Italian kaupungit Luokka:Rooman valtakunnan kaupungit ja:ポンペイ

Herculaneum

Herculaneum oli muinaisitalialainen kaupunki Campaniassa. Se sijaitsi 8 km Napolista etelään. Kaupunki tuhoutui Pompeijin ja Boscorealen kera Vesuviuksen purkautuessa vuonna 79. Herculaneumista on jäljellä muinaisjäännöksiä. Siellä on suoritettu kaivauksia muun muassa Villa Papyrissä. Luokka:Historialliset kaupungit Luokka:Italian kaupungit Luokka:Rooman valtakunnan kaupungit ja:エルコラーノ

Stabiae

Stabiae oli muinaisitalialainen kaupunki Campaniassa. Se sijaitsi noin 15 km Herculaneumista kaakkoon Napolinlahden rannalla. Kaupunki tuhoutui Pompeijin ja Herculaneumin kera Vesuviuksen purkautuessa vuonna 79. Purkauksen jälkeen kaupunki rakennettiin pian uudelleen, nykyisin paikalla sijaitsee Castellamare di Stabian kaupunki. Antiikin Stabiaesta on jäljellä muinaisjäännöksiä. Siellä on suoritettu kaivauksia muun muassa Villa San Marcossa ja Villa Ariannassa. Luokka:Historialliset kaupungit Luokka:Italian kaupungit Luokka:Rooman valtakunnan kaupungit

Megatsunami

Megatsunami on jättiläismäinen tsunami eli hyökyaalto. Sellainen voi syntyä esimerkiksi merenpinnan alla olevan tulivuoren rinteen sortuessa valtamereen. Megatsunami on yksi suurimmista luonnonkatastrofiuhkista. Ilmiönä se on harvinainen, joten sellaista ei ole voitu suoraan havainnoida. Megatsunamien synnyn ymmärtämiseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Tulivuoren aiheuttaman megatsunamin edellytyksiä ovat mm:
- tulivuori valtameren, syvänteen rannalla
- tulivuoressa maakerroksia, jotka pidättävät vettä
- vettä tulivuoren sisällä ja
- tulivuoren toiminta. Kiehuva vesi aiheuttaa paineen tulivuoren sisälle ja paine voi purkautua tulivuoren rinteen sortumisena valtamereen. Tällöin vapautuu valtava määrä energiaa, joka siirtyy hyökyaaltoon. Se etenee noin 900 kilometrin tuntinopeudella valtamerenkin yli. Valtamerellä se on matala (alle 10 m) ja pinnan kohoaminen näkyy hyvin pitkällä matkalla, joten se on vaikeasti havaittavissa. Kun aalto saapuu rannikolle, sen korkeus kasvaa jopa sadoiksi metreiksi. Aalto tulee rantaan jyrkkänä pystysuorana seinämänä ja vesimassa on aallon takana kilometrien etäisyydeltä yhtä korkea. Aalto tunkeutuu kymmeniä kilometrejä sisämaahan ja tuhoaa kaiken tieltään. Megatsunameista on historillista näyttöä muun muassa Norjan rannikolla, jossa vesi on pyyhkäissyt rinteen paljaaksi 300 metrin korkeuteen saakka. Amerikan länsirannikolla (Alaska, Lituya Bay) on sattunut myös vastaavia, jopa 1950-luvun lopulla. Megatsunami tapahtui vuonossa, joten vahingot jäivät paikallisiksi. Puusto huuhtoutui vuoren rinteiltä 220 metrin korkeuteen asti. Megatsunameja voivat synnyttää tulivuoret muun muassa Kanariansaarilla, Reunionilla Madagaskarin lähellä ja Havaijilla. Megatsunami voi syntyä myös muusta kuin tulivuoren toiminnasta johtuvasta massiivisesta sortumasta. Maanjäristys tai vuoren oma epästabiilisuus voi olla megatsunamin aiheuttajana, samoin suuri (valta-)mereen putoava taivaankappale. Megatsunamit ovat harvinaisia tapahtumia. Edelliset ovat ilmeisesti olleet edellä mainittu Alaska 1958 ja sitä ennen n. 4 000 vuotta sitten. Megatsunamit ovat olleet joidenkin elokuvien keskeisiä teemoja ja ehkä myös joidenkin tarujen historiallisia lähteitä, toisaalta mistään historiallisesta meren rannalla tapahtuneesta tulivuoren purkauksesta ei ole ole jäänyt merkintöjä korkeista aalloista, jotka olisivat iskeneet satojen metrien korkuisina kaukana oleviin rannikkoihin. Megatsunamien mallinnuksessa on paljon epävarmuustekijöitä, kuten esimerkiksi sortuman nopeus, joka on keskeinen muuttuja.

Katso myös:

- tsunami

Lähteitä

- [http://www.drgeorgepc.com/TsunamiMegaEvaluation.html The Tzunami Page of Dr. George P. C.] (englanniksi) Luokka:Maantiede Luokka:Meritiede

Luokka:Tulivuoret

Tulivuoriin liittyviä artikkeleja. Luokka:Maantiede Luokka:Geologia ja:Category:火山

Bengaldeş

Bangladeş Müslüman Halk Cumhuriyeti

Hakkında

Güney Asya'da Müslüman bir devlet. 1971 senesine kadar Pakistan'ın "Doğu Pakistan" adlı eyaleti, daha önceleri de İngilizlerin Kıta Hindi'nde Bengal eyaleti idi. Kuzey-güney arası 625 km, doğu-batı arası 304 kilometredir.

Tarihi

Bangladeş, M.Ö. bölgede hüküm süren büyük devletlerin, M.S. 750-1200 arasında yerel Palas Hanedanların hakimiyeti altında kaldı. Onuncu asırdan itibaren Müslümanlar bölgeye hakim olmaya başladılar. Bangladeş 12. asırdan 1757 yılına kadar Müslümanların idaresinde, 1757'den 1905 yılına kadar İngilizlerin hakimiyetinde kaldı. 1947 yılında da Müslüman kesimi "Doğu Pakistan" adıyla Pakistan'ın bir eyaleti oldu. 1969 yılına kadar Pakistan'ın eyaleti olarak kaldı. 28 Kasım l969'da meclis üyelerinin teşkili için yapılan seçim propagandaları esnasında Mucib-ür-Rahman ve onun "Avami Partisi" seçim propagandalarını Doğu Pakistan'a muhtariyet vereceği vadi üzerine kurmuştu. Aralık 1970'de yapılan seçimler neticesinde Avami Partisi 313 sandalyeden 167'sini aldı. 1 Mart 1971'de Millet Meclisinin teşkili ertelendi. Bu durum Doğu Pakistan'da meşru hakların ihlali sayıldı ve genel greve gidildi. Bunun üzerine ordu, grevcilerin üzerine gitti ve iç harp başladı. Bir kısım halk da Hindistan'a sığındı. Bu arada Hindistan-Pakistan Savaşı başladı. 1971 Aralık ayında savaş bittiğinde Hindistan, Doğu Pakistan'ın büyük bir bölümünü işgal etmişti. Hindistan burayı iki hafta kadar kontrol altında tuttu. 22 Aralık 1971'de Mucib-ür-Rahman'ın liderliğinde Bangladeş Müslüman Halk Cumhuriyeti kurulduktan sonra, Hindistan ülkeyi terk etti. Mucib-ür-Rahman ve Avami Partisi'nin iktidara gelmesiyle karışıklıklar dinmedi. 15 Ağustos 1975'te yapılan darbe ile Mucib-ür-Rahman ailesi ile birlikte öldürüldü. İdareyi Kandahar Mustak Ahmed ele aldı. 3 Kasım 1975'te Dakka garnizon komutanı Tuğgeneral Halid Müşerref, Mustak Ahmed'i devirdi. Ancak kendisi iktidarda sadece dört gün kalabildi. 7 Kasım 1975 tarihinde General Ziya-ür-Rahman bir darbe ile Halid Müşerref'i devirdi. Ziya-ür-Rahman zamanında ordu uzun müddet siyasetten uzak durdu. 1977 yılında yapılan seçimleri Ziya-ür-Rahman kazandı ve geçici olsa da, siyasi istikrar temin edildi. 30 Mayıs 1981 tarihinde bir grup subay ve askeri birlik başarısız bir darbe yaptılar. Ziya-ür-Rahman'a bağlı birlikler darbeyi bastırdılar. Ancak darbe esnasında Ziya-ür-Rahman öldürüldü. 15 Kasım 1981'de seçim yapıldı ve Milli Birlik Partisi lideri, öldürülen Ziya-ür-Rahman'ın yardımcısı Abdüssettar, oyların % 66'sını alarak devlet başkanı oldu. Ancak siyasi istikrar yine temin edilememiş ve kargaşa bitmemişti. Nihayet hükumet, Milli Güvenlik Kurulu kurulmasını kabul etti ise de, gerginlik durmadı. Sonunda Genel Kurmay Başkanı Muhammed Erşad, askeri bir darbe ile Abdüssettar'ı devirerek idareye el koydu. Askeri idare iki sene iş başında kalacağını ilan etti. 21 Mart 1985'te yapılan referandumda Erşad'ın devlet başkanlığında kalması onaylandı. Diktatörlük ve otoriter bir rejimle ülkeyi yönettiği söylenen Muhammed Erşad'ın geniş çaplı kitle gösterileri neticesi istifa etmesi üzerine 6 Aralık 1990 senesinde Şahabeddin Ahmed devlet başkanlığına vekaleten getirildi. 19 Eylül 1991 senesinde yapılan seçimleri kazanan Ziya-ül-Hak'ın hanımı Halide Ziya başbakan oldu.

Fiziki Yapı

Bangladeş daha ziyade Kıta Hindi'nin Ganj (Padna), Jamune (Brahma Putra)Nehrinin aşağı kolu ile Meghna gibi önemli nehirlerinin deltasında oluşan alüvyonlu ovalardan meydana gelir. Bu nehirler birleşerek Bengal Körfezinde bir delta içinde akarlar. Ovaların büyük bir kısmının denizden yüksekliği 9 metreyi geçmemektedir. Bu sebeple her yıl yağışlı mevsimlerde ırmakların kabarmasıyla ovalar seller altında kalırlar. Bu sel baskınlarının en büyüğü 1974 yılında olmuş ve ülkenin % 70'i sular altında kalmış, 2 bin insan ölüp, yüz binlerce insan evsiz, barksız ve aç kalmıştır. Jamuna Irmağının kolları olan Tistua ve Astrai ırmakları, ovanın kuzey bölümünden geçerler. Bu bölgede çok sayıda bataklık ve sazlık bulunmaktadır. 9300 kilometrekarelik bir yer kaplayan Barind Ovası, orta kesimde 6350 kilometrekarelik yer kaplayan Madhupur Platosu ve Meghna Irmağının doğusundaki Lalmai Tilas bölgeleri, alüvyonların meydana getirdiği başlıca plato alanlarıdır. Feni Irmağının güneyinde uzanan Chittagong bölgesi, tepeler, vadiler ve ormanlarla kaplıdır. Buraları ülkenin başlıca dağlık bölgesidir.Yüksekliği ortalama 600 metredir.

İklimi

Genel olarak Muson iklimi görülür. Ükeye düşen yağış miktarı yüksek olup, metrekareye 1270-5080 mm arasında değişir. Nem oranı yüksekliği, bunaltıcı sıcaklara sebeb olmaktadır. Ocak ayında en yüksek sıcaklık 25-26oC arasında değişmektedir.Yazın ise 30-35o'ye kadar ulaşır. Yıllık siklonlar ülkeye büyük zararlar vermekte, bilhassa sahil şehirlerinde büyük hasara sebep olmaktadır. 1970 yılındaki bir fırtınada 500 bin insan ölmüş ve yüz binlercesi de evsiz, barksız kalmıştır.

Doğal Kaynakları

Bangladeş Ovası eskiden ormanlarla kaplıydı. Ekilecek alanları az olduğu için ormanların büyük bir kısmı yok edilmiş ve bugün sadece iki orman kalmıştır. Bunlardan birisi Madhupur olup, alüvyon platosudur ve 4140 kilometrekarelik bir kısmı yapı malzemesi için elverişli ağaçlarla kaplıdır. İkinci orman ise güneydeki Sundarbans kıyı bölgesindeki ormanlardır. 5960 kilometrekarelik bir alanı, bataklıklar arasındaki adacıklar ve Mangrov ormanlarıyla kaplıdır. Bu ormandaki ağaçlar kibrit ve kutu imalatına elverişlidir. Ayrıca Chittagong bölgesindeki sıradağlar tropikal ormanlarla kaplıdır. Buradaki ağaçlar, 60 metreye kadar uzunlukta olup, mobilyacılıkta ve kağıt sanayiinde kullanılır. Ormanlarda; bambu, muz ve Hindistan cevizi vb. ağaçlar bulunur. Ormanlarda aslan, kaplan, fil, timsah gibi vahşi hayvanların yanısıra, her çeşit tropikal bölge hayvanları, ayrıca benekli ceylanlar, çeşitli türlerde yılanlar vardır. Nehirlerde de bol balık bulunur. Bangladeş'te fazla maden kaynağı yoktur. Ancak, üç tane küçük tabii gaz ve çok ince bir kömür tabakası keşfedilmiştir. Bengal Körfezinde de petrol bulunmuştur.

Nüfus ve Sosyal Hayat

Bangladeş, dünyanın nüfus yoğunluğu bakımından en kalabalık ülkelerindendir. Nüfus yoğunluğu kilometrekareye 290-770 kişi arasında değişir. Yirminci asrın sonunda nüfusun iki misli artacağı tahmin edilmektedir. Nüfusun % 90'ı köylerde, % 10'u şehirlerde yaşar. En önemli şehri "Dakka", aynı zamanda başşehirdir. Güneydoğu sahilindeki Chitagony şehri, önemli bir limandır. Halkın % 85'i Müslümandır. Bangladeş'in resmi dili Bengal dilidir. Halkın çoğu bu dili konuşur. Ayrıca Urduca dili de yaygındır. Kuzey ve doğu dağlık bölgelerinde yaşayanlar da mahalli lisanları konuşurlar. Para birimi "Taka"dır. 11 idari bölge birer askeri vali tarafından yönetilir. Bir radyo ve televizyon istasyonu vardır. Erkekler "Lungi" denilen bir elbise, kadınlar "Burka" denilen baştan ayağa kadar vücudu örten bir elbise giyerler. Eğitim: Dünyada okuma-yazma oranı en düşük ülkelerdendir. Halkın % 33.1'i okuma-yazma bilmektedir. Köylerinde ekseriya ilkokul bulunmamaktadır. Dakka, Rajshani ve Chittagong üniversiteleri, batı tarzı eğitim yapan üç büyük üniversitedir. İngilizler bu bölgede uzun süre kalmışlar, halkı cahil bırakmışlar, bozuk fikirleri yaymışlardır. Halkın kültür seviyesi ve ekonomik durum çok düşüktür. İngilizlerin kültürünün tesirleri devam etmektedir.

Ekonomi

Ekonomi tarıma dayalıdır. Başlıca ürünleri, pirinç, önemli dayanıklı gıda maddeleri, Hind keneviri ve çaydır. Bu alanda Çin ve Hindistan'dan sonra dünya üçüncüsüdür. Diğer zirai bazı sebzeler ve şekerpancarı iç tüketim için yetiştirilir. 10 milyon hektarlık alanda ekim yapılır. Bu alanların % 80'inde pirinç üretilir. Sanayi ve taşımacılık:Bangladeş'te başlıca sanayi Hintkeneviri üretimidir. Bu ülkede ileri sanayi tam kurulmamış, hatta bulunan madenler dahi tam olarak işlenememektedir. Ülkede Hintkeneviri (jüt) işleyen 20 fabrika vardır.

Dış ticaret

Başlıca ihracat ürünleri; Hintkeneviri (jüt), çay ve balıktır. Ancak ihracatı hiçbir zaman ithalatını karşılamamakta ve ithalat ile ihracat arasındaki açık, gün geçtikçe artmaktadır. Çok az da olsa dış yardımlarla ayakta durmaya çalışmaktadır. Kategori:Asya kıtasındaki ülkeler Kategori:Bangladeş Kategori:Ülkeler Kategori:İngiliz Milletler Topluluğu ja:バングラデシュ ko:방글라데시 ms:Bangladesh th:ประเทศบังคลาเทศ zh-min-nan:Bangladesh

programy Black-Breath firma london cheap hotel zak�ady sportowe

:: RELATED NEWS ::

Jacques-Francois Menou
Jacques-Francois Menou, baron de Boussay né à Boussay le 3 septembre 1750, décédé à Venise le 13 août 1810 était un général français. Député de la noblesse aux états g�

Arnaud de Toroges
Maître de l'Ordre de 1180 à 1184 Arnaud de Toroge est Maître de la province de Provence et d'Aragon lorsqu'il est élu à la tête de l'Ordre à la fin de l'année 1180, pour succéder à Eudes de Saint-Amand, mort en captivité à Damas. Arnaud de Toroge a plus de 70 ans lorsqu'il est élu, mais c'est un homme rompu à la discipline et au fonctionnement de l'Ordre. Présent surtout en Espagne dans la "Reconquista", Arnaud de Toroge ne connais pas, ou bien très mal, la situation politique des Etats Latins d'Orient. Sa maîtrise est marquée par des querelles que se livrent entre eux Templ

Jacques-Renard Belfort
Belfort Jacques-Renard Belfort est un général de brigade français né le 26 décembre 1753 et mort le 18 janvier 1819.

État de service

M43
M43 est une nébuleuse diffuse faisant partie de la grande nébuleuse d'Orion M42. Elle est découverte en 1731 par Jean-Jacques Dortous de Mairan, qui voit une « nébulosité brillante entourant une étoile ». Dans son dessin de M42, Charles Messier lui donne un numéro particulier, M43, en