:: wikimiki.org ::

Tuuli

Tuuli

:Tuuli voi viitata myös etunimeen, katso Tuuli (etunimi). Tuuli on ilmakehässä liikkuva maapallon pinnan suuntainen ilmavirtaus. Tuulen energianlähde on Aurinko, joka lämmittää maapalloa epätasaisesti. Syntyvät lämpötilaerot saavat aikaan ilmanpaineen eroja, ilmanpaine-erot puolestaan paine-erovoiman joka laittaa ilman liikkeelle. Tuulen nopeuteen vaikuttaa myös kitka. Maapallon pyörimisen aikaan saama Coriolis-ilmiö vaikuttaa tuulen suuntaan, ei nopeuteen. Ihminen on osannut jo vuosisatoja käyttää tuulen voimaa hyväkseen purjehtimisessa ja tuulimyllyissä. Tuulivoimalla tuotetaan nykyisin myös sähköenergiaa. Väärän suuntainen, liian voimakas tai nopeasti muuttuva tuuli voi aiheuttaa vaaratilanteita ilmailussa ja vesiliikenteessä. Suuri tuulennopeus — myrskyt, hirmumyrskyt, tornadot — aiheuttaa katastrofeja koko ihmiskunnalle.

Tuulten synty

Tuulet muodostuvat siitä, että eri seuduilla vallitseva erilainen lämpötila saa aikaan eroja myös ilmanpaineessa, jolloin ilma alkaa virrata korkeamman paineen alueelta matalamman alueelle päin. Jos jokaisessa maanpinnan kanssa samassa suunnassa olevassa ilmakerroksessa vallitsee suuremmalla alueella sama lämpötila ja kylmemmät ilmakerrokset ovat alimpana, on ilmanpaine sama sekä maanpinnalla että jokaisessa maanpinnasta yhtä korkealla olevassa kerroksessa. Kun ilma lämpiää jossakin kohden, niin se laajenee ja pullistuu ylöspäin. Seurauksena on, että lämmenneessä kohdassa jonkin ilmakehässä olevan kerroksen yläpuolelle tulee enemmän ilmaa kuin mitä on tasapainotilassa olevan paikan yläpuolella samalla korkeudella, ja paineen sama-arvopinnat kohoavat. Tasapaino häiriintyy, ja ilma virtaa ylempänä kylmempien paikkojen kohdille, jonne siis alkaa vuorostaan keräytyä lisää ilmaa. Tämä puolestaan saa aikaan ilmanpaineen kasvun ja sama-arvopintojen nousun kylmemmissä paikoissa lähellä maanpintaa sekä ilmavirtauksen maata pitkin lämpimämpää paikkaa kohden, jossa ilmanpaine on tällä välin alkanut laskea. Näin lämpiämisen yhteydessä muodostuu ilmavirtauksia. Täten syntynyt tuuli ei kuitenkaan puhalla suoraan ilmanpaineen korkeasta matalaan päin paineen laskun eli gradientin suuntaan, vaan poikkeaa siitä kitkan eli maanpinnan hankauksen ja maan pyörimisliikkeen vaikutuksesta pohjoisella pallonpuoliskolla oikealle ja eteläisellä pallonpuoliskolla vasemmalle (ns. Coriolis-ilmiö). Tällainen virtausliike määritellään Buijs-Ballot'n keksimällä baarisella tuulisäännölla: jos seisomme selkä tuulta vasten, on matalan alue vasemmalla puolella hiukan eteenpäin ja korkean alue oikealla taaksepäin. Mitä suurempi on gradientti, sitä voimakkaampana tuuli puhaltaa, nousten syvissä mataloilla eli sykloneissa myrskyksi ja pyörteissä hirmumyrskyksi. Voimakkaissa pyörreliikkeissä on keskipakoisvoimalla suurempi vaikutus kuin pyörimisliikkeen aikaansaamalla poikkeuksella. Ylempänä maan pinnasta, noin parin sadan metrin korkeudesta alkaen, tuuli jo puhaltaa kohtisuoraan gradienttia vastaan eli isobaariviivojen suuntaan, mutta maan pinnan epätasaisuudet saavat aikaan hankausta lähellä sitä, minkä takia tuuli kääntyy isobaarin suunnasta enemmän tai vähemmän matalan keskusta kohden.

Maapallon tuulet

Maapallon pinnalla ja sitä ympäröivässä ilmakehän pohjimmaisessa n. 10 km vahvassa troposfäärikerroksessa muodostuu lämpöolojen erilaisuuden vuoksi yleinen planetaarinen tuulijärjestelmä lämpimien päiväntasaaja- ja kylmien napaseutujen välillä. Päiväntasaajan seuduille virtaa ilmaa molemmilta puolin pasaatituulina, yläilmoissa käy sitä vastoin virtaus tasaajalta poispäin antipasaatina. Viimeksimainittu kääntyy kauempana tasaajasta enemmän itään päin eikä pääse etenemään kauas navoille, vaan laskeutuu n. 30° leveydellä maanpintaa kohden muodostaen vakinaisia korkean alueita ja tyyniä seutuja. Täältä navoille päin muodostuu vaihtelevien ilmavirtausten alue, jossa pohjoisella osalla maapalloa lounaistuulet ovat vallitsevina. Ilman kiertokulku tapahtuu tällöin etupäässä säänhäiriöiden välityksellä, joten lämpimämpi ilma pääsee vain hitaasti lähemmäksi napaseutuja. Välistä voi kylmä polaarivirtaus pohjois- ja koillistuulilla tunkeutua kauas etelään, vieläpä pasaatituulten alueelle saakka. Luonteenomaista tälle alueelle on, että nämä eriluontoiset virtaukset, lämmin tropiikkinen tai ekvatoriaalinen ja kylmä polaarinen, käyvät vierekkäin mitä moninaisimmissa muodoissa. Pasaatituulilla on auringon liikkeen perusteella vuotuinen vaihtelukausi. Huomattavimmat vuodenaikojen mukaan puhaltavat tuulet ovat monsuunit, kesällä merimonsuuni manterelle päin ja talvella maamonsuuni merelle päin. Päivittäisiä, samanluontoisla jaksotuulia ovat maa- ja merituuli sekä vuoristoseuduissa vuori- ja laaksotuuli. Paikallisista tuulista ansaitsee mainita Alppien föhn, Italian scirocco, Adrianmeren bora, Ranskan etelärannikon mistraali, Meksikon nortes, Etelä-Amerikan pampero, Venäjän buraani sekä pölytuuli samum. Pyörretuulten nimityksiä ovat orkaani, hurrikaani, taifun, tornado, pilvenpyörre eli trombi sekä tuulispää.

Tuulen suunta

Tuulen suunta nimetään sen mukaan, mistä tuulee. Esimerkiksi pohjoistuulella tuulee pohjoisesta. Meteorologiassa käytetään kompassisuuntia. Esimerkiksi suunta 90 astetta tarkoittaa, että tuulee idästä.

Tuulen nopeus

Alun perin Amiraali Beaufortin kehittämä boforiasteikko kuvaa tuulen vaikutuksia, ja sitä voi käyttää tuulen nopeuden silmämääräiseen arviointiin.

Aiempia käsityksiä tuulesta

Tuuli on purjeen keksimisestä lähtien ollut tärkeä ihmiskunnalle. Tuuli on kuljettanut kauppiaita, tutkijoita ja valloittajia kaukaisiin maihin, mutta myös yltyessään rajuilmaksi ollut kauhistus. Tuulta on ilmeisesti yritetty lepyttää ja ohjailla rukouksin ja uhrein kaikkialla, ja jotkut ovat pyrkineet nostamaan rajuilmoja vihollisen tuhoksi. Tästä innostuen USA käytti salaisessa projektissa suuria summia sään muuttamiseksi vihollisten sotatoimia haittamaan. Myöhemmin YK:n välityksellä saatiin aikaan sääilmiöiden muuttamisen kieltävä sopimus. Euroopassa on ainakin keskiajalla uskottu, että litteän maan reunoilla olevat henkiolennot, tuulettaret tai muut, saavat puhaltamalla tuulet aikaan. Tällaisia olentoja on piirretty karttoihin myös renessanssin aikaan, vaikka niihin ei luultavasti olla enää silloin uskottu. Eräät Pohjois-Amerikan metsäintiaanit uskoivat, että tuulen aikaansaavat puut huojuttamalla lehtiään. Suomessa tuulta on yritetty muuttaa rukoilemalla muun muassa Ukkoa. Ulkomailla kerrottiin suomalaisten noitien taidoista vaikuttaa tuuleen. Heidän kerrottiin halutessaan aikaansaavan hirmumyrskyn. Suomalaiset noidat myös myivät merenkulkijoille jonkinlaisia solmuja, joita avaamalla saattoi aikaansaada tuulen. Jos solmua avasi vähän, tuli kevyt tuulenvire, jos sitä avasi hieman enemmän, tuli vankka tuuli, mutta jos sen erehtyi avaamaan kokonaan, nousi hirmumyrsku.

Katso myös

- Tuulishear Luokka:Meteorologia Luokka:Mytologia ja:風

Tuuli (etunimi)

Tuuli on suomalainen naisen etunimi.

Nimipäivä

22. helmikuuta

Nimen alkuperä

Tuuli on meteorologinen ilmiö.

Kuuluisia Tuulia

Tuuli Matinsalo, aerobiccaaja Luokka:Nimet

Ilmakehä

Ilmakehällä tarkoitetaan yleensä Maata ympäröivää noin parin kymmenen kilometrin korkuista ilmamassaa. Ilmakehällä voidaan tarkoittaa myös yleisesti kaasukehää. Ilmakehä, ilma, koostuu pääasiassa typestä (78,08 %), hapesta (20,94 %), argonista (0,93 %), hiilidioksidista (0,03 %) sekä muista kaasuista. Ilma sisältää myös vesihöyryä (0-5 %) ja kiinteitä hiukkasia. Ilmakehä voidaan jakaa osiin joko lämpötilan, kemiallisen koostumuksen tai kemiallisten ja sähköisten ominaisuuksien mukaan. Ilman koostumus muuttuu korkeuden mukana.

Ilmakehän rakenne

Jako lämpötilan mukaan

kaasu
- Troposfäärillä tarkoitetaan ilmakerrosta, joka ulottuu maanpinnasta noin 10-15 kilometrin (Suomessa 9 - 10 km) korkeuteen. Korkeus vaihtelee vuodenajan, maantieteellisen leveyden ja sään mukana. Tässä kerroksessa lämpötila laskee korkeuden kasvaessa keskimäärin 5-8 °C/km ja on alimmillaan noin -50 °C. Suurin osa sääilmiöistä, kuten esimerkiksi tuuli ja sade sekä pilvet esiintyvät tässä kerroksessa. Noin 75 % ilmakehän massasta on keskittynyt troposfääriin. Suurin osa ilmansaasteista on täällä. Troposfäärissä esiintyy myös optisia ilmiöitä.
- Stratosfäärillä tarkoitetaan ilmakerrosta, joka ulottuu noin 50 kilometrin korkeuteen. Stratosfäärissä Auringon ultraviolettisäteily muodostaa otsonia. Otsonikerros estää haitallisen ultraviolettisäteilyn pääsyn Maan pinnalle. Ilmakehän otsonikerros on tiheimmillään noin 30 kilometrin korkeudella maanpinnasta.
- Mesosfääri alkaa stratosfäärin yläpuolelta ja jatkuu aina 80 kilometrin korkeuteen. Ilmanpaine mesosfäärissä on vain noin kymmenestuhannesosa siitä, mitä se on maan pinnalla. Mesosfäärin yläpuolella ilmakehä vaihtuu vähitellen avaruudeksi.
- Mesosfäärin yläpuolella on vielä ionosfääri. Kerroksen nimi tulee siitä, että tässä kerroksessa ilmakehän kaasut ovat auringonvalon vaikutuksesta ionisoituneita ja siten johtavat sähköä. Ionosfääri heijastaa radiosäteilyä, mikä mahdollistaa radioasemien (ula-taajuuksia alempien) kuuntelun ympäri maapallon. Siellä esiintyy myös Auringon hiukkassäteilyn ansiosta revontulia.

Jako koostumuksen mukaan:

- Homosfäärissä ilmakehän koostumus ja atomipaino pysyy vakiona.
- Heterosfäärissä ilmakehän koostumus muuttuu. Alkaa noin 80 kilometrin korkeudesta. 500 kilometrin korkeudesta alkaen myös vety hajoaa. Myös heterosfääri jaetaan eri osiin:
- Eksosfäärissä vety on kokonaan ionisoitunutta ja atomien liike-energia riittää saattamaan ne pois ilmakehästä. Myös eksosfääri jaetaan osiin vedyn ionisaation mukaan:
- Metasfäärissä, joka alkaa 500 kilometrin korkeudesta, vety on vain osaksi ionisoitunutta ja
- protosfäärissä vety on ionisoitunut kokonaan.

Jako kemiallisten ja sähköisten ominaisuuksien mukaan:

- Otsonikerros sijaitsee noin 25 kilometrin korkeudessa ja koostuu nimensä mukaisesti otsonista, ei tosin kokonaan.
- Kemosfäärissä (30-100 km) Auringon ultraviolettisäteily hajottaa vesihöyryä ja hiilidioksidia. Ionien ja elektronien yhtyminen aiheuttaa airglow'n eli ilmahehkun.
- Ionosfääri (alkaen 100 kilometristä) sisältää ionisoituneita hiukkasia, jotka keskittyvät neljään vyöhykkeeseen: D, E, F₁ ja F₂. Ionosfäärin alaosan sähköpotentiaali maanpinnan suhteen on noin +300 kV.
- D-kerros sijaitsee mesopaussin alapuolella, muodostuu päivällä ja heijastaa alle 50 kHz:n radioaaltoja.
- E-kerros eli Heaviside-kerros (nimetty löytäjänsä Oliver Heavisiden mukaan) syntyy Auringon noustessa, ollen minimissään yöllä ja se heijastaa alle 1 MHz:n radioaaltoja. Ilmahehku sijaitsee näillä main ja aiheutuu siitä kun vapaat elektronit yhtyvät takaisin ioneihin.
- F-kerros sisältää kaksi tiheämpää kohtaa:
- F₁-kerros sijaitsee noin 200 km:n korkeudella.
- F₂-kerros eli Appleton-kerros (nimetty brittifyysikko Edvard Victor Appletonin mukaan) noin 300 km:n korkeudella. Tämä kerros on varsin pysyvä luonteeltaan, sillä ionien ja elektronien yhtyminen, joka kerroksen aiheuttaa on varsin hidasta johtuen pienestä ilmantiheydestä. F-kerrokset heijastavat lyhyitä radioaaltoja, Suomessa auringonpilkkumaksimin aikoihin noin 7-15 MHz:n ja minimin aikaan noin 4-5 MHz:n aaltoja. Suurempitaajuuksiset aallot menevät kerrosten läpi.

Muuta ionosfääristä:

- Mögelin-Dellingerin häiriö, joka aiheutuu Auringon ultraviolettisäteilyn väliaikaisesta voimistumisesta. Lyhyiden radioaaltojen absorptio kasvaa ja pitkien radioaaltojen heijastuskyvyn paraneminen. Ionosfäärissä on myös voimakkaita sähkövirtoja; jopa kymmeniä tuhansia ampeereja.
- Faraday-kiertymä, joka tarkoittaa sähkömagneettisen aallon polarisaatiotason kiertymistä. Kiertymä on suoraan verrannollinen ionosfäärin vapaiden ionien määrään. Kiertymän vaikutus alkaa näkyä matalilla mikroaaltotaajuuksilla (~1 GHz) ja sitä pienemmillä taajuuksilla.

Ilmakehän havainnointi ja tutkimus

Vuonna 1640 saatiin Italian Firenzessä valmistettua pumppulaite, jolla todistettiin että yli 10 metrin korkeuteen oli mahdotonta imeä vettä, oli imutehoa käytettävissä kuinka paljon tahansa. Siihen asti oli vallalla ollut Aristoteleen aikainen käsitys pumpun toimintaperiaatteesta, joka nyt osoittautui vääräksi: vesi kohosi pumppuun siksi, että luonto kammoaisi tyhjiötä. ja vesi kiiruhtaisi täyttämään sen. Torricellli, Galilein oppilas, huomasi pian todellisen syyn pumpun imuvoiman puutteelle: ilmakehän paino painaa veden putkeen, jonka hän todisti oikeaksi kuululla elohopeapatsaalla, joka on vielä nykyäänkin paineen mitta. Samalla hän tuli keksineeksi tavan mitata ilmakehän paine. Maanpinnalla tehtävät säähavainnot sisältävät myös tuulen, lämpötilan ja kosteuden mittauksen. Myöhemmin ilmakehän in situ-mittaukset, eli sellaiset joissa anturi koskettaa mittauskohdetta, ulotettiin ylempiin ilmakerroksiin nostamalla mittareita ylös ensin leijojen, myöhemmin kaasuilmapallojen avulla. Vilho Väisälä oli eräs uranuurtajia tässä, ja nykyisin Vaisala Oyj:n mittalaitteita käytetään säähavainnoinnin lisäksi teollisuudessa ja monissa avaruusprojekteissa ja –luotaimissa. Kaukokartoituslaitteista säätutka on ensimmäisenä saanut jalansijaa ilmakehän luotaamisessa. Erilaisilla tutkilla voidaan tutkia ilmamassojen, pilvien, saderintamien, revontulien ja muiden vastaavien kulkusuuntaa, nopeutta ja muita sääennustukselle tärkeitä ominaisuuksia käyttäen hyväksi mikroaaltojen sirontaa sekä dopplerilmiötä. Myös sään ja ilmakehän havainnointiin on omat satelliittinsa, Yhdysvaltojen vuonna 1960 laukaisemaa Tiros 1:ta pidetään ensimmäisenä ’oikeana’ sääsatelliittina. Nyt kun ilmakehästä saadaan erittäin runsaasti tietoja, on niiden käsittelyssä avuksi otettu tehokkaat supertietokoneet ja monimutkaiset matemaattiset mallit ennustusten tekoon. Suomessa ilmakehän tutkimusta (samoin kuin revontulienkin) suorittaa Ilmatieteenlaitos.

Katso myös

- meteorologia
- sää
- sään ennustaminen
- revontulet
- dopplertutka
- ilmansaasteet Luokka:Meteorologia Luokka:Maantiede Luokka:Klimatologia Luokka:Maa ms:Atmosfera ko:대기권 ja:大気

Maapallo

:Yleisnimenä maa tarkoittaa maaperää tai valtiota. Maa on Aurinkokunnan kolmas planeetta Auringosta lukien. Maan keskietäisyys Auringosta on noin 150 miljoonaa kilometriä, eli määritelmän mukaisesti 1 AU. Maan kiertoaika Auringon ympäri on 365 vuorokautta 6 tuntia ja pyörähdysaika oman akselinsa ympäri on n. yksi vuorokausi eli 23 tuntia 56 minuuttia ja 4,10 sekuntia. Maapallon pyörähdysaika saattaa hieman muuttua luonnonilmiöiden, asteroidi-iskujen yms tapahtumien johdosta. Muutos on silti hyvin vähäistä. Esimerkiksi Joulukuussa 2004 tapahtuneen maanjäristyksen ja tsunamin johdosta maapallon pyörähdysaika pieneni 3 mikrosekunnilla (lähde: tähdet ja avaruus -lehti 1/2005 sivu 4) Maan ikä on noin 4500 miljoonaa vuotta. Maalla on yksi kiertolainen: Kuu. Se on emoplaneettaansa verrattuna suhteellisesti suurempi kuin yksikään toinen Aurinkokunnan kuu (pois lukien Pluton kuu Kharon). Paria voi pitää lähes kaksoisplaneettana. Maan kiertorata Auringon ympäri ei ole täysin ympyrämäinen, vaan tarkkaan ottaen ellipsi, jonka toisessa polttopisteessä on Aurinko tai oikeastaan tämän massakeskipiste. Maa on lähinnä Aurinkoa, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi, ja vastaavasti kauimpana, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on kesä. Vuodenaikojen vaihtelu johtuu kuitenkin siitä, että Maan akseli on 23,44 astetta kallellaan ratatason normaaliin nähden. Maan akseli on sen napojen kautta kulkevaksi kuviteltu suora. Tällä hetkellä akseli osoittaa lähelle Pohjantähteä. Auringon ja Kuun vaikutuksesta akseli kuitenkin kiertyy hitaasti, ja esimerkiksi 12000 vuoden kuluttua pohjoinen taivaannapa sijaitsee Vegan lähistöllä. Ilmiötä kutsutaan prekessioksi. Täyteen prekessiokierrokseen kuluu noin 26000 vuotta.

Maan ilmakehä ja vesivaippa

Maa on ainoa Aurinkokunnan planeetta, jonka pinnalla on nestemäistä vettä; se peittää noin 70 % koko pallon pinnasta. Tästä se onkin saanut kutsumanimen "sininen planeetta". Maapallon kuivan maan pinta-ala onkin lähes täsmälleen sama kuin puolet pienemmän Marsin koko ala. Maan ilmakehä koostuu pääasiassa typestä (78 %) ja hapesta (21 %). Ihmiselämän kannalta tärkeää on että hiilidioksidia ilmassa on alle prosentti. Planeetan ja ilmakehän paksuuksien suhde on samaa luokkaa kuin omenan ja sen kuoren. Pinnalta katsottuna ilmakehän näkyvin ominaisuus on sen sinisyys, joka syntyy, kun valo siroaa kaasumolekyyleistä (Rayleigh-sironta). Valon spektrin sinisen pään aallonpituudet siroavat eniten. Ilman sirontaa taivas näyttäisi mustalta. Samasta ilmiöstä johtuen Aurinko näyttää keltaiselta tai punaiselta riippuen valon ilmakehässä kulkeman matkan pituudesta. Ilmakehä päästää lävitseen vain osan Auringon säteilystä, ja esimerkiksi haitallinen ultraviolettisäteily kilpistyy suurelta osin monen kymmenen kilometrin korkeudella sijaitsevaan otsonikerrokseen. Maa on nykytietämyksen mukaan maailmankaikkeuden ainoa planeetta, jolla varmasti on elämää. Elämän esiintymisen mahdollistavat mm. nestemäinen vesi ja Auringon jatkuva valoenergiavirta. Ilmakehässä oleva suurehko happimäärä sen sijaan on Maan kasviston aikaansaama ja on taas eläinten, myös ihmisten, elinehto.

Maan kuori ja vaippa

elämä Maan kiinteä kuorikerros koostuu paristakymmenestä mannerlaatasta, jotka "kelluvat" vaipan raskaamman kiviaineksen päällä. Laatat liikkuvat alituisesti toistensa suhteen, aiheuttaen maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa, lähinnä laattojen reunoilla, jossa ne törmäävät tai työntävät toisensa alle. Toisaalta uutta laattamateriaalia eli merenpohjaa muodostuu valtamerten keskellä, esim. Islannissa, jossa kiviaines tupruttaa esiin Maan vaipasta. Laattaliikkeen energianlähde on sama radioaktiivinen hajoaminen josta enempää myöhemmin.

Maan ydin

Maan sisäinen koostumus on meille elintärkeä. Planeetalla on nimittäin jatkuvan radioaktiivisen hajoamisen ansiosta sula rauta-nikkeli-ydin, joka saa aikaan voimakkaan magneettikentän, mikä suojaa elämää vaaralliselta säteilyltä sekä Auringosta tulevalta suurienergiseltä hiukkaspommitukselta. Lähellä napa-alueita hiukkaspommitus voidaan nähdä paljain silmin öiseen aikaan värikkäinä revontulina. Magneettikentän vangitsemat Auringosta tulevat hiukkaset koostavat van Allenin vyöhykkeet. Maan magneettikenttä jonka voimakkuus on 0,000025 - 0,00005 teslaa, heikkenee aika-ajoin ja vaihtaa napaisuuttaan. Sama napaisuus kestää yleensä satojatuhansia vuosia.

Maan ytimen tutkiminen

Porauksilla on päästy 10 kilometrin syvyyteen maankuoren sisälle, mutta Maan vaippa kuoren alla on yhä koskematon. Epäsuoraa tietoa Maan sisäosista saadaan tutkimalla maanjäristysten ja ydinräjäytysten yhteydessä syntyviä seismisiä aaltoja. Ydin ei kuitenkaan ole aivan saavuttamaton, koska Kalifornian teknisessä korkeakoulussa planeettoja tutkiva David Stevenson on keksinyt erikoisen keinon vaipan tutkimiseen. Ensin räjäytetään maankuoreen syvä halkeama muutaman megatonnin vetypommilla. Halkeamaan kaadetaan samalla kertaa 100 000 tonnia sulaa rautaa, joka omalla painollaan painuu syvemmälle 400 km/vrk. Mukana pitäisi olla myös nyrkinkokoinen luotain, joka lähettää tietoja vaipan lämpötilasta, sähkönjohtavuudesta ja kemiallisesta koostumuksesta. Tietä raivaava sula rauta voi tosin sotkea mittauksia jonkin verran. Tutkimuksen raportit välitetään maanpinnalle ääniaaltoina, sillä radioaallot pysähtyvät paksuihin maakerroksiin. Vaippa ulottuu 3000 km syvyyteen, jonka jälkeen sula rauta viimeistään pysähtyy Maan metalliytimen tullessa vastaan. Stevenson itse sanoo hämmästyvänsä paljon, jos suunnitelma joskus toteutuu.

Maailmankartta

Maailmankartta on kartta maapallon pinnasta. Topografinen maailmankartta
Valitse haluamasi karttaruutu suurennettavaksi
kartta kartta kartta

Linkkejä

- [http://www.space.com/scienceastronomy/nasa_core_030514.html Space.com. NASA Meets Hollywood: Real Mission Proposed to Earth's Core]

Katso myös

- Maantiede Luokka:Planeetat Luokka:Maa zh-min-nan:Tē-kiû ko:지구 ms:Bumi ja:地球 simple:Earth th:โลก

Paine-erovoima

Paine-erovoima on voima joka syntyy kahden erilaisen hydrostaattisen paineen välille. Ilmapallon sisällä on suurempi paine kuin ulkona; jos palloon tulee reikä, paine-erovoima painaa ilmaa ulos. Korkealla lentävässä lentokoneessa on suurempi paine kuin ulkona, jos oven avaa, ilma syöksyy matkustamosta ulos. Vastaavasti paine-erovoima pyrkii tunkemaan ilmaa tai mitä tahansa herkkäliikkeistä kaasua tai nestettä tyhjiöön tai muuhun astiaan jossa on ympäristöä alhaisempi paine - tätä kutsutaan yleiskielessä "alipaineen imuksi". Meteorologiassa paine-erovoima on keskeinen käsite matalapaineen ja tuulen välisen yhteyden selittämisessä. Luokka:Meteorologia Luokka: Fysiikka

Kitka

Kitka eli liikevastus on pintojen epätasaisuudesta johtuva vastustava voima, joka ilmenee kahden toisiaan koskettavan pinnan liikkuessa vastakkain. Kitka on ilmiö, jonka voittamiseksi kappaleen on tehtävä työtä yhtälön W = Fs mukaisesti. Tällöin kappaleeseen varastoitunutta energiaa muuttuu muiksi energian muodoiksi, kuten lämmöksi. Kitkan eri lajeja ovat vierimiskitka, pyörimiskitka, sekä liukumiskitka. Kappaleen lähtökitka on suurempi kuin kappaleen liikkumiskitka. Kitkavoima on yhtä suuri kuin kitkakertoimen (joka on tapauskohtainen) ja kappaleen pintaa vastaan kohtisuoran tukivoiman tulo:

F\phi  _k = \mu _k \cdot F_n = - \mbox \cdot \mbox \cdot g \cdot \sin \alpha

, missä

\sin \alpha

on tukivoiman sekä pinnan välisen kulman sini. Kitkavoima on vektorisuure ja sillä on siis suuruuden lisäksi aina myös suunta. Kitkaa voidaan usein pienentää muun muassa pintoja tasoittamalla sekä muuttamalla liukumiskitka vierimiskitkaksi (esim. kuulalaakerit tekniikassa). Kitkan tutkimus on oma tieteenalansa, jota kutsutaan tribologiaksi. Luokka:Klassinen mekaniikka ko:마찰력 ja:摩擦

Coriolis-ilmiö

Coriolis-ilmiö on vapaasti liikkuvan kappaleen radan poikkeama, joka havaitaan kun tilannetta tarkastellaan pyörivästä koordinaatistosta. Ilmiö voidaan ottaa huomioon lisäämällä kappaleen liikeyhtälöön coriolisvoimaksi kutsuttu tasapainottava näennäisvoima. Esimerkiksi maapallon pintaan kiinnitetty koordinaatisto on pyörivä, ja siksi coriolisilmiö havaitaan kaikissa maapallon pinnalla tarpeeksi pitkään ja nopeasti tapahtuvissa liikkeissä. Erityisesti siitä puhutaan meteorologiassa ja ballistiikassa. Vanhat oppikirjat puhuvat "coriolisvoimasta", mutta nykyisin halutaan muistuttaa että kyseessä on koordinaatistosta riippuva näennäisvoima. Nimensä ilmiö on saanut ranskalaisen Gaspard-Gustave Corioliksen mukaan, joka julkaisi asiasta artikkelin vuonna 1835, vaikka ilmiön kuvaukseen liittyvä matematiikka ilmeni jo Pierre-Simon Laplacen vuorovesiyhtälöissä vuonna 1778.

Kaava

Jos Coriolis-ilmiö halutaan esittää voimana, sen yhtälö voidaan kirjoittaa :

\vec_C=2m(\vec \times \vec)

, jolloin tämän näennäisvoiman aiheuttama kiihtyvyys on :

2(\vec \times \vec)

Tässä nuoli suureen päällä kertoo sen olevan vektori (suure jolla on suunta).

\vec_C

on coriolisvoima , m kappaleen massa,

\vec

nopeus,

\times

vektorien ristitulo ja

\vec

on pyörivän alustan (esim. maapallon) pyörimis- eli kulmanopeus. Etumerkit ovat tärkeitä, sillä ne selittävät miksi coriolis vääntää pohjoisella pallonpuoliskolla liikkuvia kappaleita kuten tykinkuulia oikealle, eteläisellä taas vasemmalle, ja miksi matalapaineet pyörivät Suomessa vastapäivään ja Australiassa myötäpäivään. (Tämä ei ollut lapsus: tykinkuulaan coriolis vaikuttaa yksin, matalapaineessa on kyse voimien tasapainosta!) Corioliskiihtyvyys on siten kohtisuorassa sekä kappaleen nopeutta että pyörimisakselia vastaan.

Ilmiön vaikutukset

kulmanopeusn itäpuolella 15. syyskuuta 2003.]] Coriolis-ilmiö vaikuttaa maapallolla suuren mittakaavan liikkeisiin kuten merivirtoihin ja ilmavirtauksiin. Usein kuulee sanottavan, että coriolis-ilmiö "pakottaa" matalapaineen pyörimään pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään. Tarkalleen ottaen täälläkin voi kyllä syntyä myötäpäivään pyöriviä matalapaineita, mutta niissä eivät paine-erovoima, kitka ja coriolis-ilmiö ikinä pääse tasapainoon, vaan kitka heikentää tuulta kunnes paine-erovoima tasoittaa paine-eron ja matalapaine kuolee pois. Sama selitys pätee siihenkin, miksi trooppinen hirmumyrsky ei voi syntyä täsmälleen päiväntasaajalla, eikä ylittää päiväntasaajaa. Lavuaaritarina on tunnettu coriolis-huijaus ja urbaani legenda: jotta pesualtaasta pois laskettava vesi kääntyisi corioliksen mukaan, pesualtaan pitäisi olla noin 30 metriä halkaisijaltaan ja veden valua hyvin pienestä reiästä. Luokka:Meteorologia Luokka:Fysiikka ja:コリオリの力 ko:코리올리 효과

Tuulivoima

Tuulivoima on tapa hyödyntää tuulen voimaa energian tuottamiseen. Tuulen voimaa on käytetty työn tekemiseen Euroopassa 1100-luvulta lähtien, ristiretkeläiset toivat tekniikan mukanaan Lähi-Idästä. Persiassa tuulimyllyjä on rakennettu 700-luvulla eaa. Tuulivoiman käyttö sähkön tuottamiseen lisääntyi suuresti öljykriisin aikaan 1970-luvulla.

Ympäristövaikutukset

Tuulivoima on yksi saasteettomimmista energialähteistä ja uusiutuvaa. Saasteita syntyy tuulivoimalassa käytetyn teräksen valmistuksessa ja myös kuljetuksissa ja huoltotöissä syntyy pieniä päästöjä. Ongelmana ovat suuret investointikulut tuotettua kilowattituntia kohden. Tuulivoima on kotimaista. Tuulivoiman tuotto vaatii alueen, jossa tuulen nopeus on 11—90 km/h (3—25 m/s). Nyrkkisääntönä tuulivoimalan rakentaminen kannattaa, jos keskimääräinen tuulen nopeus on yli 20 km/h (5.5 m/s). Tämän vuoksi parhaita paikkoja tuulivoimaloille ovat merten rannikot. Koska tuotettua sähkövoimaa on hankala varastoida, tarvitaan tuulivoiman avuksi myös muita energiantuotantotapoja, yleensä tähän käytetään vesivoimaa. Suuret vesivoimatuottajat ovatkin investoinneet tämän vuoksi runsaasti tuulivoimaan mm. Kanadassa. Tanskassa säätövoima tuotetaan kuitenkin hiilellä, jota tuulivoima siellä suoraan korvaa. Tuulivoima käsittää vain 0,4 % maailman sähköntuotannosta (2002). Saksassa tuotetaan 38 % maailman tuulivoimasta (2003), joka kattaa 5 % Saksan sähköntarpeesta. Schleswig-Holsteinin osavaltio saa 25 % sähköstään tuulivoimasta. Seuraavaksi suurimmat tuottajamaat ovat Yhdysvallat ja Espanja. Nopeasti kasvavia käyttäjiä ovat lisäksi Irlanti,Englanti,Australia ja Kiina. Tanskassa maan sähköntarpeesta katetaan 20% tuulivoimalla, enemmän kuin missään muussa maassa. Tuotetun tuulivoiman hinta on laskenut keskimäärin 4 % vuodessa. Vuodesta 2001 tuulivoima on ollut yksi halvimmista energianlähteistä, 2—6 Yhdysvaltain senttiä kilowattituntia kohden. Hinta on samaa luokkaa kuin hiiltä ja maakaasua polttavilla voimaloilla. Tuulivoimalat mitoitetaan 20-30 vuoden taloudelliselle kestoiälle. Tämän jälkeen voimala joko peruskorjataan tai vaihdetaan uudempaan malliin. Tanskassa on jo korvattu vanhimpia 1980-luvun alussa tehtyjä voimaloita uudemmilla malleilla. Tuulivoimateknologia kehittyy edelleen, nykyisin taloudellisin voimalakoko on 1-3 MW sijoituspaikasta riippuen. Suomessa yleiseen sähköverkkoon liitettävä voimala voi saada KTM:n investointitukea 20..35 % Ympäristöystävällisen sähkön tuottajalle palautetaan lisäksi sähkövero. Tuulivoimaa voidaan hyödyntää myös seuduilla, joille tavanomainen sähköverkko ei yllä. Esimerkkinä näistä erikoisvoimaloista on suomalainen windside. Hybridijärjestelmissä tuulivoima täydentää energiatuotantoa aurinkopaneelien ja dieselgeneraattorin rinnalla.

Lisätietoja

- http://www.motiva.fi
- http://www.tuulivoimayhdistys.fi
- http://www.vaihdavirtaa.net

Suomalaisia tuulivoimaloiden valmistajia

- [http://www.winwind.fi WinWind]
- [http://www.windside.com windside] Luokka:Energiantuotanto ja:風力原動機

Ilmailu

Ilmailu kattaa asiat, jotka liittyvät ilmakehässä lentämiseen ja ilma-aluksiin. Ilma-alukset voidaan jakaa ilmaa raskaampiin ja keveämpiin. Ilmaa raskaammat ilma-alukset voidaan jakaa kiinteäsiipisiin ja pyöriväsiipisiin. Lentokoneet ovat kiinteäsiipisiä. Pöyriväsiipisiin kuuluvat (helikopterit), ja gyrokopterit. Ilmaa kevyempiä laitteita ovat kuumailmapallot ja ilmalaivat.

Lentoliikenne

Alku

Kaupallista lentoliikennettä eli siviili-ilmaliikennettä tarjoavat ilmakuljetusalan yritykset. Toiminta alkoi 1920-luvulla, jolloin lentokone oli osoittautunut lentorahdin – lähinnä lentopostin kuljetuksessa – riittävän turvalliseksi. Charles Lindberghin yksinlennolla yli Atlantin vuonna 1927 oli merkittävä psykologinen vaikutus mielikuvaan lentämisen turvallisuuudesta. Matkustajakoneet olivat lentoveneitä vielä 1930-luvun alussa. Atlantin ylittävässä ilmaliikenteessä maakone syrjäytti vesikoneen, esimerkiksi Boeing Clipperin, vasta toisen maailmansodan aikana. Matkustaminen oli hyvin kallista. Tämän vuoksi matkustamomukavuus oli hyvä: potkurikoneiden matala melutaso, isot penkit, hyvää ruokaa ja juomaa, lentoemäntiä palvelemassa matkustajia. Osa näistä pyrittiin säilyttämään osana lentomatkustamisen mielikuvaa vielä 1990-luvulle asti. 1930-luvulla laivaristeilyjen palvelutason ja tilavuuden ja lentomatkailun nopeuden yhdistävä ilmalaiva oli vielä käytössä kunnes niiden onnettomuuden, etenkin ilmalaiva Hindenburgin tuho New Jerseyssä 1930-luvun alussa. Yhdysvalloilla oli tuolloin heliumin valmistuksen monopoli eikä se myynyt heliumin Saksaan, jossa ilmalaivan nosteaineeksi käytettiin paloherkkää vetyä. Vasta 1930-luvun puolivälissä käyttöön tulleet lentokoneet, etenkin Fokker Trimotor, Junkers Ju-52 ja Douglas DC-3, mahdollistivat suurempien matkustajamäärien kuljettamisen. Tällöinkin matkustajia oli koneessa enintään muutamia kymmeniä. Lento Yhdysvaltain poikki kesti vuorokauden ja sisälsi useita välilaskuja koneen tankkauksen vuoksi. Euroopassa reitit olivat luonnostaan lyhyempiä. Toinen maailmasota loi pitkän matkan matkustajakoneen. Esimerkiksi Lockheed Constellation perustui pommikoneeseen, jota ei kuitenkaan ehditty ottaa toiseen maailmasotaan. Suihkukone toi tavoitellun nopeusedun, joka loi ilmaliikennemarkkinan 1950-luvulta alkaen. Ensimmäinen yritys De Havilland Comet epäonnistui teknisesti, mikä johti siihen, että Boeing 707 valtasi markkinan. Sen kanssa kilpaili Douglas DC-8 pitkillä reiteillä ja esim. Sud Aviation SE 210 Caravelle Euroopan reiteillä. 1960-luvun lopulla käyttöön tulivat Boeing B747 jumbojetti mannertenvälisille reiteille ja McDonnell-Douglasin DC-9 lyhyille reiteille. Myös Airbus A300 lensi jo 1960-luvun lopussa vaikka Airbus löi itsensä läpi vasta 1980-luvulla. Airbusin nimikin ilmentää koneiden alkuperäistä tavoitetta toimia lentävänä linja-autona Euroopan isojen kaupunkien välillä. Koko historian ajan Neuvostoliiton Iljushin, Antonov ja Tupolev-matkustajakoneet kehittyivät rinnan Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltain lentokoneiden kanssa. Ne kuitenkin olivat harvinaisia muualla kuin SEV-maissa, Kiinassa, Intiassa ja kehitysmaissa. Niiden polttoainetalous oli heikempi ja usein ulkomaanreiteille oli varattu varakoneita, joka kuvaa alempaa luotettavuutta. Reittiverkoston muuttuessa 1970-luvun lopulta alkaen business-koneita suurempi koneluokka syntyi: syöttoliikennekone, joiden reitit toivat matkustajat sivukentiltä pääkentille. Tässä koneluokassa tuli tunnetuksi esim. Fokker F.28 Friendship, mutta uudet tulokkaat Saab, Embraer, ATR muuttivat teollista rakennetta etenkin Euroopassa.

Reittiliikenne

Euroopan unionin alueella reittilentoja lentomatkustajille tarjoavat esimerkiksi vanhat eurooppalaiset yhtiöt British Airways, Finnair, ja SAS ja uudemmat niin kutsutut halpalentoyhtiöt kuten irlantilainen Ryanair. Tilanne on muuttunut EU:ssa 1990-luvulta lähtien ja Yhdysvalloissa 1980-luvun alusta alkaen. Yhdysvalloissa perinteiset lentoyhtiöt (legacy airlines), joihin kuuluu esimerkiksi Delta, American Airways, Northwest, ovat ajautuneet 2000-luvun alussa taloudellisiin vaikeuksiin ja vanhemmat ja suuremmat halpalentoyhtiöt, kuten Southwest, ovat ottaneet yhä suuremman osan markkinoista. Suurempien lentoasemien välillä on tiheästi lennetyt lentoreitit. Liikenteen keskittymistä suuriin lentoasemiin (engl. hub) on tapahtunut ilmailun vapauduttua ensin Yhdysvalloissa 1980-luvulla ja Länsi-Euroopassa 1990-luvun loppupuolella. Euroopassa vanhat suuret yhtiöt ovat korjanneet talouttaan fuusioilla (esim. KLM:n liittyminen Air Franceen vuonna 2004) ja osin valtion tuella (esim. Alitalia). Swissair ja Sabena ajautuivat konkurssiin 2000-luvun alussa, mutta jatkavat uusilla nimillä (Swiss ja SN Brussel). Tästä lentoliikenteen keskittymisestä on syntynyt enenevää tarvetta niin kutsuttuun syöttöliikenteeseen pienemmiltä paikkakunnilta isoille kentille. Tällaisia operaattoreita ovat usein nk. kansallisten lentoyhtiöiden tytäryritykset. Kansalliset lentoyhtiöt olivat Yhdysvaltain ulkopuolella aina 1990-luvulle asti monasti valtionyrityksiä. Yleensä niillä on ollut kotimaan markkinoilla Euroopassa monopoliasema ja Yhdysvalloissa rajoitettu kilpailu. Oma lentoyhtiö oli kunnia-asia kullekin maalle. Sen jälkeen yhtiöt on myös EU:ssa ainakin osittain myyty pörssiyhtiöiksi. Yhdysvalloissa vastaavat lentoyhtiöt (legacy airlines) olivat 1930-luvulta alkaen ainakin osin lentokoneteollisuuden omistamia. Viime vuosina on etenkin General Electric-moottorivalmistajan väitetty pitävän kannattamattomia yhtiöitä lainoillaan toiminnassa eli lentokoneteollisuuden ja ilmaliikenteen välinen suhde ei ole vieläkään päättynyt. Lentomatkustamisen kilpailun vapauttamisesta mm. Kiinan kansantasavallassa ollut puhetta. Atlantin yli tapahtuva lentoliikenne ei ole vapaata vaan Yhdysvallat on neuvotellut eri Euroopan maiden kanssa kiintiöt EU:n halutessa koko EU-aluetta koskevan neuvotteluvaltuuden. Myös muissa mannertenvälissä lennoissa on voimassa tiukasti poliittisten sopimusten määrittämä lentoreittikiintiöiden jako. Lentoyhtiöt omistavat yleensä lentokoneensa ja omaavat niiden huolto-organisaation, joka mahdollistaa likimain koko koneen purkamisen, korjauksen ja kokoamisen. Lentoyhtiöt ovat alkaneet liisata koneita enevästi ja suuret lentokonevalmistajat ovat enenevästi valmiita tekemään valmistamiensa koneiden suuremmat huollot. Suuremmat lentoyhtiöt kouluttavat lentäjänsä omissa lentokouluissaan. 1970-luvun öljykriisi lisäsi lentämisen kustannuksia merkittävästi. Tuolloin lentokoneiden moottoritekniikka eli vaiheessa, jossa polttoaineen kulutusta pystyttiin vuosikymmenessä laskemaan merkittävästi. Kustannus siirrettiin kuluttajille, muttei vaikuttanut merkittävästi lentoyhtiöiden tai lentokoneiden lukumäärään. 1980-luvulla Reaganin hallituskaudella öljyn hinta saatiin poliittisin keinoin (etenkin Saudi-Arabian tuotannon kasvattaminen) laskemaan merkittävästi ja vasta 2000-luvun alussa se on noussut tasolle, jossa polttoainemaksuja on alettu maksattaa kuluttajilla erillisinä maksuerinä. Lentoyhtiöiden fuusioitumisen syyt näyttävät olevan muualla kuin polttoaineen hinnassa eikä nk. halpalentoyhtiöiden konkurssit ole lisääntyneet. Öljyhuipun on spekuloitu tulevaisuudessa kaatavan lentoyhtiöitä ja vähentävän liikennöintiä. 1990-luku oli liikenteen vapautumisen, ts. sääntelyn vähenemisen, aikaa. 2000-luvulla merkittävästi noussut öljyn hinta ei näytä vaikuttavan merkittävästi lentoyhtiöiden talouteen. Sen sijaan työvoimakustannukset näyttävät etenkin Yhdysvalloissa heikentävän etenkin ns. vanhoja lentoyhtiöitä, joista monet toimivat konkurssisaneerauksessa (Chapter 11). Monet skenaariot väittävät lentomatkustamisen kaksinkertaistuvan vuoteen 2020 mennessä. Pääkenttien välillä kasvu voi olla vielä suurempi. Tämä on johtamassa mm. lennonohjausjärjestelmän (ATM) uusimiseen Euroopassa. Reittilentoyhtiöiden kuuluminen alliansseihin on tullut normiksi ja voi johtaa vielä laajempiin fuusioihin, muttei välittömästi vaan vuosikymmenten aikana. Halpalentoyhtiöt ovat tulleet matkustajille tutuiksi, osa niistä ajautui konkurssiin pian ja osa on tullut jo perinteisiksi.

Charter-lennot

Reittilentojen lisäksi turismin lentokuljetuksissa toimii lukuisa määrä nimiltään vähemmän tunnettuja nk. charter-lentoyhtiöitä. Osa niistä on matkatoimistojen omistamia. Ne operoivat pääosin vuokrakoneilla (leasing) ja jossain määrin jopa vuokramiehistöillä.

Business-ilmailu

Liikemiehiä ja valtiomiehiä kuljettavat kaupalliset liikelentoyhtiöt ja suurempien yritysten omat nk. business-lentokoneet. Tällaisiin kuuluu esim. suomalainen Jet Flite. Koneita käytetään yleensä myös ambulanssikoneina.

Lentorahti

Lentorahdin kuljetuksessa amerikkalainen FedEx on merkittävin toimija. Saksan postin omistama DHL on toinen suuri yrittäjä. Lentorahti kuljettaa nykyisin maailmankaupan arvosta merkittävän osan. Muita merkittäviä pikarahtiyhtiöitä ovat UPS (United Parcel Service) ja TNT.

Helikopteriliikenne

Helikopteri on käytössä pyrittäessä tuomaan ihmisiä kaupunkien keskustaan, ts. kaupallinen toiminta on pääosin liikelentämistä. Helikopterireittiliikenteestä hyvä esimerkki on Copterline-yhtiön Helsinki-Tallinna-reitti.

Alan säätely ja edunvalvonta

Lentoliikenteen etuja ajaa kansainvälisesti kansainvälinen ilmaliikenneyhdistys, IATA (International Air Transport Association). Yhdysvalloissa ja Euroopassa vaikuttavat omat alueelliset yhdistyksensä.

Katso myös

- Luettelo lentoyhtiöistä
- Luettelo lentokoneiden maatunnuksista
- [http://www.sllpilots.fi/public/ifalpa/ado.jsp Liikennelentäjien yhdistys]. Yhdistys julkaisee Liikennelentäjä-lehteä

Lennonjohto

Suomen ilmailua hallitsee [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950281 ilmailulaki]. Lennonjohto tai -hallinta (ATM, air traffic management) kohdistuu kaikkeen lentoliikenteeseen valvotussa ilmatilassa. Sen vaatimuksia ajaa eniten reittilentoliikenne. Ilmailulain mukaiset säännöt pätevät myös valvomattomassa ilmatilassa. Lennonjohto näkyy ulkopuoliselle parhaiten lennonjohtotornissa ja lentokoneiden nousussa ja laskussa. Se vaikuttaa myös lennon aikana mm. radionavigaation ja radiopuhelinliikenteen muodossa. Se vaikuttaa myös visuuaaliseen lentämiseen liittyvissä säärajoissa. Infrastruktuurina lentokentät ja lentopaikat ilman lennonjohtoa, VOR, DME jne. navigaatiojärjestelmät, VHF-radiopuhelinliikenne ovat osa ilmailua. Suomessa tämä toiminta kuuluu Ilmailulaitokselle, jota valvoo Liikenne ja viestintäministeriön Rautatie- ja ilmailuyksikkö. Lisätietoja:
- Suomen ilmailuhallinnon historia: ks. http://www.ilmailulaitos.fi/historiikki
- Onnettomuuskeskuksen ilmailusivu - http://www.onnettomuustutkinta.fi/2595.htm

Yleisilmailu

Yleisilmailu (GA, General Aviation) on termi, joka kokoaa alleen kaikki muut ilmailun osa-alueet, joita eivät harjoita valtio tai kaupalliset yritykset aikataulutetussa linjaliikenteessä. Oma luokkansa on nk. liikelento eli Business Aviation, jonka puitteissa lennetään joko yrityksen tai yksityishenkilön omistamalla lentokoneella koneen ohjaajan omatessa ammattilentäjän lupakirja. General Aviation kattaa moottorilennosta loput eli sisältää yksityisomisteiset lentokoneet, lentokonetaksi-tyyppiset charter-palvelut ja monet lentokonetyypit, joita ei ole tarkoitettu kuljetuskäyttöön. Yleisilmailu ei ole aina ei-kaupallista. Suurin osa yleisilmailusta koostuu harrastuslentämisestä, mutta osa kattaa myös kaupallisia toimintoja. Näitä sisältävät lentokoulutus, valvonta- ja pelastustoiminta (SAR, search and rescue), maatalouskäyttö (lannotus, myrkytys), ilmataksi, pienempien ryhmien charter-matkustajapalvelu, yritysilmailu, hätäkuljetukset, metsäpalonsammutus jne. Experimental-koneet ja -lentäminen kuuluvat yleisilmailuun. Suomessa yleisilmailun edunvalvoja on Suomen ilmailuliitto ry (SIL) ja sen julkaisema Ilmailu-lehti. [http://www.ilmailuliitto.fi/ SIL] Suomen ilma-alusrekisterissä oli vuonna 2004 510 yleisilmailun lentokonetta, joilla lennettiin yli 70000 tuntia. Vuonna 2005 niille tapahtui 4 suurempaa onnettomuutta. Ks.
- [http://www.makupalat.fi/ilmailu.htm Makupalat-linkkikirjaston ilmailuaiheiset linkit]
- [http://www.ilmailu.org/forum/ Yleisilmailun, kevytilmailun, experinmental-lentämisen keskustelupalsta]

Experimental-koneet ml. kevytilmailu, liitimet

Harrasterekenteinen eli Experimental-lentäminen oli mm. Yhdysvalloissa kiellettyä pitkään toisen maailmasodan jälkeen, aina 1970-luvun alkuun asti. Peruste tähän oli tehdasrakenteisten koneiden parempi lentoturvallisuus ja alan teollisuuden tukeminen. Markkinat oli sodan jälkeen kyllästetty esim. Piper Cup-tyyppisillä entisillä Yhdysvaltain maavoimien yhteyskoneilla ja myöhemmin teollisuus tarvitsi kysyntää uusille konetyypeilleen. Etenkint toisen maailmansodan lentokoneista kiinnostuneet lentäjät kuitenkin pystyivät vaikuttamaan lainsäädäntöön. Experimental koneiden ylläpito on halvempaa, koska ne eivät vaadi lentokonemekaanikon lupakirjan omaavaa ihmistä konetta huoltamaan vaan omistaja huoltaa koneensa itse. Vastaavasti koneen käyttö on rajoitettu, esim. kaupallinen lentotoiminta kyseisillä koneilla ei ole sallittua. Ennen experimental-termin tuloa Suomeen, on Suomessa rakennettu mm. Heinonen HK-1 Keltiäinen. PIK-27 on esimerkki Suomessa 2000-luvulla rakennettavasta lentokoneesta, purjelentokoneiden hinauskoneesta, joka rakennetaan aluksi experimental-koneeksi. Suomessa experimental-harrastajat kokoontuvat kesällä Jämi Fly-in-tapahtumaan Jämijärvellä. Kaikki tehdasrakenteisen sarjatuotannon siviilikoneet ovat experimental koneita prototyyppivaiheessa. Ultrakevyet lentokoneet ovat kasvava osa yleisilmailua experimental luokan koneilla. Riippuliitimet ovat osa kevytilmailua - myös moottoroidut riippuliitimet. Ne ovat ns. painopisteohjattuja ilma-aluksia. Niiden lupakirjan myöntää esim. Suomessa Suomen Ilmailuliitto eikä Ilmailulaitos. Ks. lista Suomessa myönnetyistä experimental-luokan koneiden rakennusluvista 1950-luvulta alkaen (n. 500 konetta) - [http://www.ilmailuliitto.fi/index.php?mid=76]

Sotilasilmailu

Sotilasilmailu kattaa sotilaallisen lentotoiminnan sodan ja rauhan aikana hävittäjä-, pommittaja-, rynnäkkö-, kuljetus-, tiedustelu-, tulenjohto- jne. lentokoneilla sekä taistelu- ja kuljetushelikoptereilla sekä miehittämättömillä lentokoneilla sekä lentokoulutuksen näihin tehtäviin. Suomessa tämän tehtävän toteuttaa Suomen ilmavoimat. Yleisemmin: katso Ilmavoimat. Useissa suuremmissa maissa on lisäksi armeijan ja laivaston ilma-ase. Muut ohjukset kuin ilma-aluksista laukaistavat eivät kuulu sotilasilmailuun vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa pääosa mannertenvälisistä ohjuksista on Yhdysvaltain ilmavoimien alaisuudessa.

Lentokoneteollisuus

Lentokoneteollisuus valmistaa lentokoneita. Lentokoneteollisuus oli 1920-1960-luvulla huipputeknologian ja kansallisen turvallisuuspolitiikan symboli ja tehtaita, jotka suunnittelivat ja valmistivat omia lentokoneita, oli valtaosassa vauraammista maissa. Useimpien maiden lentokoneteollisuus ei 2000-luvun alussa enää valmistanut kokonaisia lentokoneita vaan kuuluu ilmavoimiensa koneiden huollon lisäksi siviili- tai sotilaslentokoneiden alihankintaketjuun. Ks. Lentokoneteollisuuden historia. Linkkejä
- [http://www.asd-europe.org/main.html EU-alueen lentokoneteollisuuden yhdistys]
- [http://www.aia-aerospace.org/ Yhdysvaltojen lentokoneteollisuuden yhdistys]
- [http://www.aiac.ca/ Kanadan lentokoneteollisuuden yhdistys]
- [http://www.sjac.or.jp/hp_english/english.htm Japanin lentokoneteollisuuden yhdistys]
- [http://www.teknologiateollisuus.fi/index.php?m=2&s=5&d=5&id=42 Teknologiateollisuuden ilmailutoimialaryhmä]

Purjelento

Purjelento on ollut ilmailualan merkittävin harrastusalue 1930-luvulta alkaen. Monissa maissa sitä tuettiin valtion toimesta, esim. Ranskassa (valtio rahoitti jopa 80% purjelentokerhojen kalustosta) ja Neuvostoliitossa. Suomen purjelentotoiminta kattaa koko maan. Suomen ilmailuliiton lista purjelentokerhoista http://www.ilmailuliitto.fi/index.php?mid=197 Suomessa on valmistetettu Utu- ja PIK-purjelentokoneita 1980-luvun lopulle saakka.

Laskuvarjohyppy

Leonardo da Vinci piirsi luonnoksia laskuvarjosta, mutta keksintö lienee paljon vanhempi. Laskuvarjohyppyjä kokeiltiin kuumailmapalloista ennen ilmaa raskaamman lentokoneen syntyä. Ensimmäinen hyppy tapahtui 22. lokukuuta 1797. Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa otti käyttöön lentäjien laskuvarjot, koska pääosan sotaa sen koneet putosivat omalle alueelle. Miehistö oli rajallinen resurssi, joka kannatti yrittää säästää koneen tuhoutuessa. Englanti ei ottanut laskuvarjoja käyttöön, koska arveltiin niiden käytön heikentävän sotilaslentäjien taistelumoraalia. 1920-luvun Yhdysvaltain kiertävissä ilmasirkuksissa oli laskuvarjohyppyesityksiä. 1930-luvulla Neuvostoliitto otti käyttöön laskuvarjojoukot. Sieltä käyttö laajeni ensin Saksaan, joka Weimarin tasavallan aikana koulutti sotilaitaan, etenkin lentäjiä, Neuvostoliitossa. Toisen maailmansodan aikana etenkin Saksan laskuvarjojoukot tulivat kautta maailman kuuluisiksi. Suomen maavoimien laskuvarjojääkärien edelläkävijät olivat toisen maailmasodan aikuiset kaukopartiojoukot, joita aika-ajoin kuljetettiin lentokoneilla (vesikoneita tai suksin varustettuja koneita). Toisen maailmansodan jälkeen etenkin Yhdysvaltain maavoimien keskuudessa uskottiin laskuvarjojoukkojen määräänsä suurempaan vaikutukseen, joka näkyi esimerkiksi Vietnamin konfliktissa ja viimeksi Afganistanin valloittamisessa vuonna 2003. Laskuvarjohypyssä on ammattilais-, harrastus- ja kilpatoimintaa. Ammattilaistoiminta liittyy sotilaallisen toiminnan ohella pelastustoimintaan ja koulutukseen. Kilpailulajeina on mm. tarkkuus- ja muodostelmahyppy. Linkkejä ja lähteitä
- http://www.laskuvarjokerho.com/ Suomen laskuvarjokerho

Ilmailuharrasteet

Lennokki- ja pienoismalliharrastus

Lennokit ovat olleet leluina olemassa kauan ennen lentokonetta. Harrastus on ollut monen ammattilaisen ensikosketus ilmailuun. [http://lennokit.net/ Lennokit.net] 2000-luvun alussa sotilaalliset maali- ja tiedustelulennokit ovat muuttuneet kauko-ohjattaviksi lentokoneiksi. Pienoismallit ovat ilmailuun kuten muuhun liikennetekniikkaan liittyvä harrastusala. Suomessa pienoismalliharrastajia edustaa IPMS-yhdistys ([http://www.ipmsfinland.org/ Pienoismallit]). Muuta: Suomalaisia ilmailupostimerkkejä - http://www.hut.fi/~tij/lekomerkit/lekomerkit.html

Ilmailunäytökset

Yhdysvalloissa lentonäytökset ovat kolmen suosituimman yleisötapahtuman joukossa, mukaan lukien baseball. Suuria lentonäytöksiä ja lentokonenäyttelyitä ovat muun muassa:
- Aero, yleisilmailun ilmailumessut joka toinen vuosi (pariton) Friedrichhafenissa Saksassa. Vuonna 2005 liki 760 näytteillepanijaa
- Farnborough'n ilmailunäyttely Englannissa (kaupallinen myyntinäyttely)
- Pariisin ilmalunäyttely (kaupallinen myyntinäyttely)
- ILA Berliinissä (kaupallinen myyntinäyttely)
- Moskovan ilmailunäyttelu
- Dubain ilmailunäyttely
- Singaporen ilmailunäyttely
- Oskosh - historiallisten sotilaskoneiden näyttely Kansasissa

Ilmailukirjallisuus ja -valokuvaus

Ilmailua seuraa lehdistön, radion ja television ilmailutoimittajat silloinkin, kun koneita ei tuhoudu. Lento-onnettomuudet ovat edelleen suuruutisia. Varsinaiseen ilmailujournalismiin liittyy valo- ja elokuvaus. Suomen ilmailutoimittajat ry on perustettu vuonna 1964. Lentokoneiden valokuvauksesta on kehittynyt myös lentokonebongaus, joka nimettynä toimintana uusi mutta yhtä vanha kuin lentokone. Ilmailukirjallisuus on oma kirjallisuuden alansa, jossa julkaistaan suuri määrä teoksia koskien lentokoulutusta, eri konetyyppejä (kuvakirjoja), pioneeriaikojen lentokoneiden suunnittelijoita, lentosotaa jne. Ilmailu on myös eräs teema mm. amerikkalaisessa elokuvassa. Esim. James Stewart teki useita lentämistä kuvaavia elokuvia. Lentokone ja helikopteri ovat esiintyneet muissakin elokuvissa erityisroolissa (kuten lankapuhelin aiemmin ja tietokone ja matkapuhelin myöhemmin).

Ilmailumuseot

Ilmailumuseo on kokoelma lentokoneita, jotka ovat esillä museomaisena näyttelynä. Osa ilmailumuseoiden kokoelmista koostuu lentokelpoisista lentokoneista, jotka usein kiertävät eri lentonäytöksissä. Suurempien ilmailumuseoiden arkistoissa on esim. lentokoneiden suunnitteludokumentteja tutkijoiden käyttöä varten. Koska ilmailun historia on lyhyt, miltei kaikki koneet, jotka voidaan entisöidä näyttelykuntoon, on joko entisöity tai varastoitu museoissa. Toisen maailmansodan jälkeen suuri osa sodan aikaisista lentokoneista romutettiin, koska alumiiniromulla oli kaupallista arvoa toisin kuin aiemmilla puu- ja kangasrakenteisilla lentokoneilla. Varsinaisten museoiden lisäksi on historiallisia koneita esillä esim. lentoasemilla, kuten suomalaisen 1930-luvun matkalennon ennätysten tekijän Wäinö Bremerin Junkers A 50 Junior Helsinki-Vantaan lentoasemahallissa ja vuodesta 1953 esillä ollut Messerschmitt Bf 109 Utin lentokentällä.

Virtuaalilentäminen

Lentämisen kustannusten noustessa mm. polttoaineen hinnan mukana ja tietotekniikan halvetessa, simulaattorilentäminen on tullut suosituksi. Esim. US Navyn Miramarin lentotukikohdan simulaattoreita vuokrattiin harrastuskäyttöön 1990-luvulla. Pääosa harrastajista käyttää kuitenkin omia mikrotietokoneita ja kaupallisia ohjelmia, joiden konetyyppejä ja maisemia on tuotettu harrastajavoimin vastaamaan eri käyttäjien mielenkiinnon kohteita. Ks. Suomen virtuaalilentäjät - http://www.virtualpilots.fi/

Katso myös

- Lentokone
- Suihkumoottori
- Tutka
- GPS-navigaatio
- Lentoyhtiöt
- Lentokenttä
- Suomen lentoasemat
- Lentoturvallisuus
- Lento-onnettomuus
- Lentäjä
- Lentomelu
- Lentosimulaattori
- Lentäminen
- Wrightin veljekset
- Ilmailukeskustelua suomeksi - http://www.flightforum.fi/ Luokka:Ilmailu ja:航空

Myrsky

Myrsky on voimakas, 21-32 metriä sekunnissa puhaltava tuuli, jonka ylempi aste on hirmumyrsky (yli 32 metriä sekunnissa). Kovan tuulen raja on säätiedotuksissa 14 metriä sekunnissa. Tuulen nopeus lasketaan 10 minuutin aikana puhaltaneesta keskituulesta. Eli alueella tuulen nopeus voi ajoittain olla voimakkaampaa. Suomalaisten meteorologien kielenkäytössä sanaa myrsky käytetään kuvaamaan yllä mainittua tuulta sekä voimakasta matalapainetta, joka tällaisen tuulen aiheuttaa ("Janika-myrsky liikui maamme yli koilliseen..."). Mm. englannin ja ruotsin kielissä sana storm ei välttämättä liity tuuleen, vaan mihin tahansa voimakkaaseen sääilmiöön (snowstorm - lumipyry, thunderstorm - ukonilma). Suomen kieleen yritetään vakiinnuttaa sanaa rajuilma kuvaamaan voimakkaita pienialaisia sääilmiöitä, joihin liittyy ukkosta ja ehkä rakeitakin, mutta 10 min keskituuli ei ylitä myrskyn rajaa.

Sään luokittelu Beaufortin eli boforiasteikolla

Boforia	Nimitys	Tuulen nopeus m/s	Tuulen vaikutus sisämaassa	Tuulen vaikutus avomerellä	Virtauspaine kg/m²
0	Tyyni	0-0,2	savu nousee pystysuoraan	peilityyni meri	0
1	Heikko tuuli	0,3-1,5	tuulen suunnan näkee savun liikkeestä, mutta tuuliviiri ei käänny	meren pinnassa pientä karetta	0-0,1
2	Heikko tuuli	1,6-3,3	tuuli tuntuu ihoon, puiden lehdet kahisevat, tuuliviiri kääntyy	pieniä, lyhyitä, selviä aaltoja, jotka eivät murru	0,2-0,6
3	Kohtalainen tuuli	3,4-5,4	puiden lehdet ja lehvät liikkuvat, kevyt lippu suoristuu	aallon harjat alkavat murtua, silloin tällöin läpinäkyvä vaahtoa aallon harjalla	0,7-1,8
4	Kohtalainen tuuli	5,5-7,9	nostaa maasta pölyä ja irrallisia papereita, liikuttaa pieniä oksia	pitkähköjä aaltoja, joiden harjalla valkoista vaahtoa	1,9-3,9
5	Navakka tuuli	8,0-10,7	pienet lehtipuut heiluvat, järvenselällä vaahtopäitä	aallon harjat kauttaaltaan valkoisina vaahtopäinä, meri kohisee jatkuvasti	4,0-7,2
6	Navakka tuuli	10,8-13,8	suuret oksat heiluvat, suhisee puhelinlangoissa, sateenvarjoa vaikea pidellä	aaltojen vaahto leviää, meri kohisee kumeasti	7,3-11,9
7	Kova tuuli	13,9-17,1	puut heiluvat, on vaikea kulkea vasten tuulta	aaltojen huiput murtuvat, vaahto järjestyy tuulen suuntaisiksi juoviksi, kohina kuuluu kauas	12,0-18,3
8	Kova tuuli	17,2-20,7	katkoo puiden oksia, ulkona liikkuminen vaikeata	aallot pitkiä ja verraten korkeita, vaahto tiheinä tuulen suuntaisina juovina	18,4-26,8
9	Myrsky	20,8-24,4	aiheuttaa pieniä vaurioita rakennuksille (irrottaa kattotiiliä ja savupiippujen hattuja)	aallot korkeita ja niiden pärske huonontaa hiukan näkyvyyttä, meri pauhaa	26,9-37,3
10	Myrsky	24,5-28,4	kiskoo puita juurineen, aiheuttaa huomattavaa vahinkoa rakennuksille	meri aaltovuorina, merenpinta valkoisena vaahdosta, pauhu kovaa, puuskittaista, pärske huonontaa näkyvyttä	37,4-50,5
11	Myrsky	28,5-32,6	kaataa metsää, siirtää rakennuksia, (erittäin harvoin sisämaassa)	näköpiirissä olevat laivat katoavat aaltovuorten taakse, koko merenpinta valkoisena	50,6-66,5
12	Hirmumyrsky	>= 32,7	perinpohjaista tuhoa	koko merenpinta valkoisena, näkyvyys erittäin huono	>= 66,5

Katso myös

- Sää

Linkkejä

- [http://www.fmi.fi/ Ilmatieteen laitos]
- [http://www.fmi.fi/abc/index.html Sanasto Ilmatieteen laitoksen sivulla]
- [http://www.helsinki.fi/~ajpunkka/myrskyareena.htm Myrskyareena] harrastajan huolella tehdyt sivut luokka:sää th:พายุ

Trooppinen hirmumyrsky

]] Trooppinen hirmumyrsky on kääntöpiirien välisellä alueella esiintyvä voimakas matalapaine, johon liittyy hirmumyrskyn voimakkuudella puhaltava tuuli. Eri merialueilla trooppisilla hirmumyrskyillä on eri nimityksiä:
- Hurrikaani Pohjois-Atlantilla, Tyynenmeren pohjoisosissa päivämääränrajan itäpuolella sekä Tyynenmeren eteläosissa 160 pituuspiirin itäpuolella. Hurrikaanikausi kestää kesäkuusta marraskuuhun.
- Taifuuni Tyynenmeren luoteisosissa päivämääränrajan länsipuolella. Sana taifuuni tulee kreikkalaisilta, jotka lainasivat sen persiasta, طوفان Tufân . Ei ole selvää onko tästä yhteys myös kiinan fraasiin tái fēng.
- Trooppinen sykloni muualla eli Intian valtamerellä ja Tyynenmeren lounaisosissa. Maailmassa havaitaan vuosittain noin 80 trooppista hirmumyrskyä, ja vaikka kullakin merialueella lukumäärä vaihtelee suuresti vuodesta toiseen, on erikoista että maapallonlaajuinen summa näyttää pysyvän hyvin lähellä kahdeksaakymmentä.

Rakenne ja dynamiikka

Intian valtamerellä Trooppiseen hirmumyrskyyn liittyy matalapaineen keskusta kiertävä voimakkaan tuulen alue sekä tässä pyörteessä kohoava laaja pilvimassa jossa havaitaan kaatosadetta ja yleensä ukkosta. Rakenteensa takia trooppisia hirmumyrskyjä kutsutaan myös pyörremyrskyiksi. Trooppiset hirmumyrskyt eroavat muista liikkuvista matalapaineista, kuten Suomeen tulevista rintamajärjestelmistä energiataloutensa takia: niillä on lisäenergianlähteenä alapuolinen lämmin (vähintään 26 astetta vähintää 50 m paksussa vesikerroksessa) meri, ja niiden voimaa lisää energia, joka sitoutuu merestä haihtuvaan vesihöyryyn ja vapautuu vesihöyryn tiivistyessä pilviksi ja sateeksi. Tämän prosessin loppumisen takia trooppiset hirmumyrskyt heikkenevät ja kuolevat nopeasti, jos ne joutuvat maa-alueille, liian kauas tropiikista tai kylmien merivirtojen päälle. Coriolis-ilmiöllä eli maan pyörimisliikkeellä on, tavallisten matalapaineiden lisäksi, vaikutuksensa myös trooppisen hirmumyrskyn syntymiseen. Sen takia ne pyörivät pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään, eteläisellä myötäpäivään, eivätkä voi koskaan ylittää päiväntasaajaa.

Luokittelu ja elinkaari

Suurten pyörremyrskyjen synty liittyy monesti matalapaineisiin jotka liikkuvat trooppisten valtamerten yllä. Näiden liike on tavallisesti länteenpäin päiväntasaajan lähellä vallitsevien pasaatituulien mukana. Vastasyntynyt heikko systeemi on nimeltään trooppinen matalapaine. Siinä tuulennopeus on alle 17 m/ ja se on itse asiassa vain voimakkaiden ukkospilvien rykelmä, jonka halkaisija tyypillisesti noin 300 km. trooppisten Keski-ikäisessä trooppisessa myrskyssä suurimmat tuulennopeudet ovat 17-32 m/s. Pilvimassassa alkaa olla rakennetta, säteittäisiä sadenauhoja. Tässä vaiheessa myrsky saa nimen. (Nimeämisestä katso hurrikaani, taifuuni, trooppinen sykloni). Kypsässä trooppisessa hirmumyrskyssä tuulen nopeus ylittää 32 m/s, pilvimassan keskelle muodostuu selkeä aukko, "myrskyn silmä". Silmän halkaisija on 10 - 50 km, ja tuuli on siinä heikkoa, ja ilmanpaine voi saavuttaa myrskyn silmässä matalimmat maanpinnalla mitatut lukemat, jopa alle 900 hPa. Aukon reunoilla tuuli on kovimmillaan ja pilvimassat korkeimmillaan, siinä sataa kaatamalla ja ukkostaa lähes tauotta. Reunavallista lähtee spiraalimaisia ulokkeita eli ukkospilvijonoja 400-611 km päähän. Kuoleva trooppinen hirmymyrsky voi jatkaa elämäänsä "tavallisena" matalapaineena, varsinkin jos se on kuollut ajautumalla kylmemmille merialueille. Tällöin sen energiantuotantoprosessi kuitenkin muuttuu ratkaisevasti (ks. yllä).

Havaitseminen

Tuulennopeuden mittaukset pyörremyrskyistä ovat epäluotettavia, koska hurjimmat myrskyt tuhoavat säähavaintoasemat. Sääsatelliittien käyttöönotto paransi havaintomahdollisuuksia huomattavasti. Kun trooppiset hirmumyrskyt lähestyvät maa-alueita, niistä saadaan tietoja myös säätutkalla. Pyörremyrskyn yli voidaan lentää ja niihin voidaan pudottaa laskuvarjoon kiinnitetty radioluotausta muistuttava luotain, joka lähettää lämpötila, kosteus- ja tuulitietoja matkallaan maahan.

Nimeäminen

Trooppiset hirmumyrskyt nimetään esiintymisalueen tavan mukaan. Hurrikaaneille annetaan erisnimi varoituspalvelun yksinkertaistamiseksi ja jotta ne saisivat ansaitsemansa huomion mediassa. Aluksi niille annettiin nimi nimipäiväkalenteria vastaavan katolisen pyhimyskalenterin juhlapäivien mukaan. 1800-luvulta alkaen ne on nimitty valituilla ihmisten nimillä, aluksi käytettiin naisten ja epäsuosittujen poliitikkojen nimiä. Vuodesta 1953 alkaen yhdysvaltojen kansallinen hurrikaanikeskus ehdotti nimiä, ja nykyisin niistä päättää Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n hurrikaanikomitea. Nimeäminen tapahtuu aakkosjärjestyksessä (vuoden ensimmäisen hurrikaanin nimi alkaa A:lla, toisen B:llä...), ja ne ovat vuorotellen miesten ja naisten nimiä. Aakkoslistasta on poistettu Q- ja U-kirjaimet sekä loppupään kirjaimista X, Y ja Z, koska niillä alkavia nimiä ei ole englanniksi tarpeeksi. Kuusi listaa kiertää niin että samat nimet tulevat käyttöön kuuden vuoden välein. Paljon tuhoa aiheuttaneiden myrskyjen nimet ”jäädytetään” kuten kuuluisien joukkuepelaajien pelinumerot. Jos vuodessa havaitaan enemmän kuin 21 hirmumyrskyä, niiden niminä aletaan käyttää kreikkalaisia kirjaimia (alpha, beta, gamma...). Havaijin hurrikaanikeskus pitää omaa nimilistaa lähivesiensä hurrikaaneista, ja antaa niille perinteisiä havajinkielisiä nimiä. Taifuunit nimeää Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n taifuunikomitea. Se pitää nimilistaa, josta poimitaan taifuunille nimi. Viisi listaa kiertää, joka listalle jokainen alueen neljästätoista valtiosta saa ehdottaa kaksi nimeä. Listoja ei aloiteta alusta vuoden vaihtuessa. Japanin ilmatieteen laitoksella on rinnakkaisjärjestelmä, jossa se nimeää taifuunit vuoden ja järjestysnumeron mukaan. Intiassa ja lähialueilla trooppiset syklonit nimetään tuhoalueen ja tarvittaessa vuoden mukaan: puhutaan esim. Bangladeshin ja Bholan sykloneista, ja Kalkuttan 1737 ja 1864 sykloneista. Australian ilmatieteen laitos pitää kolmea ihmisten nimiä sisältävää listaa eri lähivesilleen. Fidži-saarilla ja Papua-Uudessa-Guineassa on alueelliset nimilistat. Seychellien ilmatieteenlaitos pitää listaa Intian valtameren lounaisosien myrskyistä.

Tuhot

- Tuuli tuhoaa rakennuksia
- Hyökyaalto voi nousta kun matalapaine imee vedenpinnan ylös
- Myrsky voi viedä tuulien ja tulvien mukana suolaista merivettä pelloille, mikä estää viljelyn jopa vuosiksi
- Saastunut vesi saattaa levittää tartuntatauteja
- Kaatosateet aiheuttavat tulvia
- Ukkonen katkoo sähköjä ja salamaniskut sytyttävät tulipaloja
- Maanvyöryjä Trooppisten hirmumyrskyjen voimakkuutta mittaamaan on kehitetty Saffir-Simpsonin hurrikaaniasteikko.

Katso myös

Luettelo merkittävistä trooppisista hirmumyrskyistä

Aiheesta muualla

[http://www.fmi.fi/saa/tilastot_36.html Ilmatieteen laitos/Tilastojen taustaa ] Luokka:Sää Luokka:Trooppiset hirmumyrskyt ja:台風 ko:열대저기압 zh-min-nan:Hong-thai

Alpit

Alpit on Euroopan suurin ja korkein vuoristo. Se kulkee kaikkiaan seitsemän valtion, Itävallan, Slovenian, Italian, Sveitsin, Liechtensteinin, Saksan ja Ranskan, läpi. Alppien korkein vuori on Mont Blanc (4 808 m), joka sijaitsee Ranskan ja Italian rajalla. Se on Länsi-Euroopan korkein vuori. Korkein on Kaukasuksella sijaitseva Elbrus. Alppien poimuvuoristo on syntynyt miljoonia vuosia sitten Euroopan ja Afrikan mannerlaattojen törmätessä toisiinsa. Alpit on Euroopan nuorimpia vuoristoja. Alppien aluejako (ei sisällä kaikkia osasia):
- Läntiset Alpit
- Merialpit
- Dauphinen Alpit
- Penniinialpit
- Keski-Alpit
- Bernin Alpit
- Lepontinen Alpit
- Sveitsin Alpit
- Itäiset Alpit
- Baijerin, Vorarlbergin ja Salzburgin Alpit
- Tirolin Alpit
- Lombardian Alpit
- Dolomiitit
- Kaakkois-Alpit Alppien solia:
- Col de l'Argentiere
- Arlbergin sola
- Brennerin sola
- Flüelan sola
- Klausenin sola
- Suuri St. Bernardin sola
- Ibergereggin sola
- Pieni St. Bernardin sola
- Pragelin sola
- St. Gotthardin sola
- Col de Sestrieres
- Simplonin sola
- Splugenin sola Luokka:Vuoristot Luokka:Eurooppa als:Alpen ko:알프스 산맥 ja:アルプス山脈

Adrianmeri

Adrianmeri on Italian ja Balkanin niemimaan välinen Välimeren lahti. Sen pituus on noin 750 km, leveys noin 120–180 km ja pinta-ala noin 160 000 neliökilometriä. Pohjoisosa matalaa, 200–250 m; etelämpänä syvempää, syvin kohta, Brindisi'n ja Cattaron välillä, 1,590 m. Adrianmeren suolapitoisuus vaihtelee välillä 3,0–3,8%. Adrianmeri on vakavasti saastunut pohjoisosistaan. suolapitoisuus suolapitoisuus Luokka:Meret

Meksiko

Estados Unidos Mexicanos

125px	125px
(Suurempi kuva)	(Suurempi kuva)
Motto: ei ole Liittovaltion hallitus käyttää virallisessa yhteydenpidossaan mottoa "Sufragio efectivo, no reeleción" (Todellinen äänioikeus, ei uudelleenvalinta)
Virallinen kieli	Espanja
Pääkaupunki	Ciudad de México
Presidentti	Vicente Fox Quesada
Pinta-ala - Yhteensä - % vettä	Sijalla 13 1 972 550 km² 0,025 %
Väkiluku - Yhteensä (Vuosi) - Tiheys	Sijalla 11 103 400 165 54/km²
Itsenäisyys - Julistautui - Tunnustettu	Espanjan vallasta 1810 1824
Rahayksikkö	Meksikon peso
Aikavyöhyke	UTC -8 – UTC -6
Kansallislaulu	Mexicanos, al grito de guerra
Internet-verkkotunnus	.mx
Kansainvälinen suuntanumero	52

Meksiko (esp. México, Espanjassa joskus lausumisen mukaisesti Méjico), viralliselta nimeltään Meksikon yhdysvallat, on Pohjois-Amerikan eteläosassa sijaitseva yli sadan miljoonan asukkaan maa, jonka rajanaapureita ovat Yhdysvallat, Belize ja Guatemala. Maan pääkaupunki on (Ciudad de) México eli México Distrito Federal (México D.F.), josta Suomessa usein kuulee käytettävän englanninkielistä versiota Mexico City.

Historia

:Pääartikkeli: Meksikon historia Meksikon alue oli asutettu jo ennen kuin espanjalaiset löytöretkeilijät saapuivat sinne vuonna 1519. Tuohon aikaan asteekit elivät kukoistuskauttaan ja olivat vain muutamaa vuosikymmentä aiemmin valloittaneet valtaosan Meksikon eteläosasta. Espanjan conquistadorit saivat Hernán Cortésin johtamana alueen haltuunsa varsin helposti, sillä asteekit uskoivat Cortésin olevan ennustusten mukaisesti idästä kostamaan palannut jumala ja eurooppalaiset olivat teknisesti noin tuhat vuotta kehityksessä edellä. Meksiko oli Espanjan vallan alla vuoteen 1821 saakka, jolloin kymmenen vuotta kestänyt itsenäisyyssota päättyi. Vuosina 1876-1911 presidenttinä oli lähes yhtäjaksoisesti Porfirio Diaz, joka johti maata diktaattorin elkein. Hän oli päässyt valtaan tunnuslauseella:"Yleinen äänioikeus, ei uudelleenvalintaa". Myöhemmin hänen vastustajansa käyttivät sitä iskulauseenaan. Vuoden 1910 uudelleenvalinta oli liikaa Diazin vastustajille. Tällöin puhkesi suuri Meksikon vallankumous, joka johti Diazin syrjäyttämiseen ja monen vuoden taisteluihin.

Politiikka

:Pääartikkeli: Meksikon politiikka

Osavaltiot

:Pääartikkeli: Meksikon osavaltiot Meksikossa on 32 osavaltiota:

- Aguascalientes
- Baja California
- Baja California Sur
- Campeche
- Chiapas
- Chihuahua
- Coahuila
- Colima
- Durango
- Estado de México
- Guanajuato

- Guerrero
- Hidalgo
- Jalisco
- México City tai Distrito Federal
- Michoacan
- Morelos
- Nayarit
- Nuevo León
- Oaxaca
- Puebla
- Queretaro

- Quintana Roo
- San Luis Potosí
- Sinaloa
- Sonora
- Tabasco
- Tamaulipas
- Tlaxcala
- Veracruz
- Yucatan
- Zacatecas

Maantiede

:Pääartikkeli Meksikon maantiede Meksiko sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Amerikan välisellä kannaksella Meksikonlahden ja Tyynen meren välissä. Meksikon eteläisimmät osat kuuluvat Keski-Amerikkaan, mutta suurin osa maasta on Pohjois-Amerikassa. Kummallakin rannikolla kulkee vuoristo: itäinen ja läntinen Sierra Madre. Luoteisrannikon rinnalle työntyy Meksikolle kuuluva Kalifornian niemimaa, jonka mantereesta erottaa Kalifornianlahti. Meksikon kaakkoisin osa on Jukatanin niemimaa, joka jakaa Meksikonlahden ja Karibianmeren. Meksikon naapurimaita ovat pohjoisessa Yhdysvallat ja etelässä Guatemala ja Belize.

Talous

:Pääartikkeli Meksikon talous Meksikon peson devalvointi 1994 syöksi maan lamaan, josta Meksiko ei ole vieläkään kokonaan toipunut. Ylivoimaisesti suurin vientikumppani on Yhdysvallat.

Väestöjakauma

:Pääartikkeli: Meksikon väestöjakauma Meksikon väestöjakauma

Kulttuuri

:Pääartikkeli Meksikon kulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- hopea
- kulta
- lyijy
- sinkki
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- koneet Luokka:Meksiko zh-min-nan:México ko:멕시코 ms:Mexico ja:メキシコ simple:Mexico

Etelä-Amerikka

Etelä-Amerikka on maanosa, joka sijaitsee Keski-Amerikan eteläpuolella. Etelä-Amerikan itsenäiset valtiot:
- Argentiina
- Bolivia
- Brasilia
- Chile
- Ecuador
- Guyana
- Kolumbia
- Paraguay
- Peru
- Suriname
- Uruguay
- Venezuela Ei-itsenäiset alueet:
- Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Falklandinsaaret (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Ranskan Guayana (Ranskan territorio) Luokka:Etelä-Amerikka Luokka:Mantereet zh-min-nan:Lâm Bí-chiu ko:남아메리카 ja:南アメリカ simple:South America th:ทวีปอเมริกาใต้

Venäjä

Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio. Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917. Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Politiikka

Pääartikkeli: Venäjän politiikka Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy. Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon, valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.

Ihmisoikeusrikokset

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.

Venäjän federaation subjektit

Pääartikkeli: Venäjän osat Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön. Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.

Maantiede

Pääartikkeli Venäjän maantiede Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m. Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj. Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Venäjän alueet

Tasavallat

Luettelo Venäjän kaupungeista Luettelo Venäjän kaupungeista #Adygeia (Адыгея) #Altai (Алтай) #Baškortostan, Baškiria (Башкортостан) #Burjatia (Бурятия) #Dagestan (Дагестан) #Ingušia (Ингушская) #Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская) #Kalmukia (Калмыкия) #Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия) #Karjala (Карелия) #Komi (Коми) #Mari (Марий-Эл) #Mordva (Мордовия) #Saha (Jakutia) (Саха (Якутия)) #Pohjois-Ossetia (Северная Осетия) #Tatarstan (Tataria) (Татарстан) #Tuva (Тува) #Udmurtia (Удмуртия) #Hakassia (Хакасия) #Tšetšenia (Чечня) #Tšuvassia (Чувашия)

Aluepiirit

- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)

Alueet

- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad

- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin

- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit

- Moskova
- Pietari

Autonominen alue

- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat

- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)

Talous

Pääartikkeli Venäjän talous Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja. Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%. Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Väestö

Pääartikkeli: Venäjän väestö Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa, vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.

Kulttuuri

Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan. Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua. Katso myös venäläinen keittiö.

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- maakaasu
- puutavara

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuuta	uusivuosi	Новый год	valtiollinen juhlapäivä
7. tammikuuta	ortodoksinen joulu	Рождество	valtiollinen juhlapäivä
23. helmikuuta	isänmaan puolustajan päivä	День защитника отечества	valtiollinen juhlapäivä
8. maaliskuuta	kansainvälinen naistenpäivä	Международный женский день	valtiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuuta	kevään ja työn juhla	Праздник весны и труда	valtiollinen juhlapäivä
9. toukokuuta	voitonpäivä	День Победы	valtiollinen juhlapäivä
12. kesäkuuta	Venäjän Federaation kansallispäivä	День независимости	valtiollinen juhlapäivä
4. marraskuuta	kansallisen yhtenäisyyden päivä		valtiollinen juhlapäivä
12. joulukuuta	perustuslain päivä	День конституции	valtiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla

- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
- Luokka:Entiset neuvostotasavallat als:Russland roa-rup:Rusii ms:Russia zh-min-nan:Lō·-se-a ko:러시아 ja:ロシア simple:Russia th:สหพันธรัฐรัสเซีย