:: wikimiki.org ::
| Tyrnipensas |
Tyrnipensas
Tyrni (Hippophaë rhamnoides) on hopeapensaskasveihin (Elaeagnaceae) kuuluva piikikäs C-vitamiinipitoisia marjoja tuottava pensas tai puumainen pensas.
Tyrnin C-vitamiinipitoisuus on 4 500 mg/kg syötävästä osasta. Tyrni kasvaa luonnonvaraisena Suomessa Pohjanlahden rannikolla, Uudenkaupungin saaristosta aina Tornioon asti sekä Ahvenanmaalla.
Muualla maailmassa tyrnit ovat levinneet laajalle alueelle Euraasiassa aina Tyyneltämereltä pohjoisen Euroopan rannikoille.
Tyrni on erittäin kestävä kasvi. Se leviää nopeasti juurivesoilla, joita voi kasvaa jopa kymmenien metrien päähän. Tyrni kestää hyvin myös kuivuutta, tulvia ja suolaa.
Useita tyrnilajikkeita on jalostettu viljelyyn erityisesti Venäjällä, mutta myös Suomessa tehdään aktiivista jalostustyötä. Tunnettuja lajikkeita ovat muun muassa Raisa ja Rudolf.
Tyrniä viljellään eri puolilla Suomea. Tärkeimmät tuotteet ovat tyrnimehu ja -hillo.
Tyrni on Satakunnan nimikkokasvi.
Luokka:Tyrnit
Hopeapensaskasvit
Hopeapensaskasvit (Elaeagnaceae) on Rosales-lahkoon kuuluva heimo. Sen lajit ovat puita tai pensaita, joiden kukat ovat terälehdettömiä. Hedelmä on marjamainen. Heimoon kuuluu 50 lajia kolmessa suvussa.
Suvut
- Elaeagnus – hopeapensaat
- Hippophaë – tyrnit
- Shepherdia – puhvelinmarjat
Aiheesta muualla
- [http://www.cc.jyu.fi/~pamakine/biologia/elaeagnaceae/ Hopeapensaiden luokittelu] – Koivulan kasvitieteellinen puutarha
Luokka:Hopeapensaskasvit
Suomi
Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.
Historia
:Pääartikkeli: Suomen historia
Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina.
Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä.
Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917.
Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.
Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.
Hallinto ja politiikka
:Pääartikkeli: Suomen politiikka
Suomen politiikka
Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.
Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä.
Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin.
Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.
Valtion aluehallinto
:Pääartikkeli: Suomen läänit
Suomen läänit
Suomen läänit
Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta
Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi.
Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.
Paikallishallinto
: Pääartikkeli: Suomen kunnat
Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen.
Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.
Paikallinen aluehallinto
: Pääartikkeli: Suomen maakunnat
Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein.
Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä.
Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.
Maantiede
:Pääartikkeli: Suomen maantiede
Metsät
Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.
Vesistöt
Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne.
Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.
Maastonmuodot
Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.
Talous
Haltitunturi
Pääartikkeli: Suomen talous
Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi.
Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.
Matkailu
Yhdysvallat
Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.
Väestö
Pääartikkeli: Suomen väestö
Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.
Etniset ryhmät
- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 %
:Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä
Maahanmuutto ja maastamuutto
Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa.
Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.
Väestön kielet
Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin.
Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää:
(lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])
Uskonnot
Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto
Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan.
Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.
Terveys
Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.
Koulutus
Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua.
Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.
Kulttuuri
Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi.
Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia.
savolaiset]]
Urheilu
Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo.
1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.
Kirjallisuus
jalkapalloilijoista
:Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus
Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.
Musiikki
:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki
Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.
Taide
:Pääartikkeli: Suomen taide
Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.
Juhlapäivät
Katso myös
- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito
Aiheesta muualla
- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]
Lähteet
- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus]
Luokka:Suomi
ms:Finland
zh-min-nan:Suomi
[[got:
Uusikaupunki
Uusikaupunki (ruotsiksi Nystad) on pieni varsinaissuomalainen rannikkokaupunki. Se tunnetaan puutaloistaan ja ainutlaatuisesta sijainnistaan meren äärellä.
Uusikaupunki on Suomen 10. vanhin kaupunki. Kuningas Kustaa II Aadolf perusti kaupungin vuonna 1617. Uudellakaupungilla oli myös osansa Euroopan historiassa; suuren Pohjan sodan rauha julistettiin siellä vuonna 30. elokuuta 1721. Uudenkaupungin ruutukaavakeskustan lisäksi kaupunkiin kuuluvat entinen maalaiskunta, Kalanti, Lokalahti sekä Pyhämaa.
Uudessakaupungissa on nykyään Suomen ainoa henkilöautoja valmistava autotehdas, jossa on valmistettu 1960-luvun lopulta mm. Saabia, Talbotia, Opelia sekä Porschea. Uudenkaupungin vierasvenesatama on kolmesti palkittu Suomen parhaana.
Väestö
- Asukasluku 16 270 (6/2005)
- Jakauma asukasluvun mukaan (2001)
- 1 - 14 vuotiaita 2 853 16,9 % väestöstä
- 15 - 64 vuotiaita 11 477 68,1 % väestöstä
- Yli 65 vuotiaita 2 521 15,0 % väestöstä
- Miehiä 8 425 50,0 % väestöstä
- Naisia 8 426 50,0 % väestöstä
Aiheesta muualla
- [http://uusikaupunki.fi Uudenkaupungin kaupungin kotisivut]
Luokka:Suomen kaupungit
Tornio
Tornio (pohjoissaameksi Duortnus, ruotsiksi Torneå) on pieni teollisuuskaupunki Lapin maakunnassa, Lapin läänissä Ruotsin rajalla. Tornio on Tornionjokilaakson keskus ja tärkein Suomen ja Ruotsin välinen rajanylityspaikka.
Suomen nykyinen alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on Tornion entinen kaupunginjohtaja. Tornion nykyinen kaupunginjohtaja on Raimo Ronkainen.
Historia
Tornionjoen suisto on ollut asutettu viimeisestä jääkaudesta lähtien. Vuoteen 1995 mennessä alueelta on löydetty 16 muinaista asumusta. Ne ovat samankaltaisia kuin Voullerimista noin 6000–5000 eaa löydetyt. Ruotsin puoleisen seudun uskotaan olevan vanhin pysyvä asutuspaikka Skandinavian alueella (tieto vuodelta 2004). Teoria, että alue on ollut asumaton ennen viikinkien aikaa, on hylätty.
1800-luvulle saakka keminsaamea puhuvat ihmiset asuttivat aluetta. Keminsaame kuuluu itäsaamelaisiin kieliin.
Tornio on nimetty Suomen länsirajaa pitkin laskevan Tornionjoen mukaan. Nimensä joki on oletettavasti saanut pohjoissaamelaisesta sanasta Duortnosjávri.
Tornio sai kaupunkioikeutensa Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin määräyksestä vuonna 1621 ja on virallisesti perustettu Suensaareen (sudensaari). Nimi on mahdollisesti tullut erään alueen maanomistajan mukaan, tai sitten sanasta Swensarö, ruotsalaisten saari. Kaupunki perustettiin tunnustukseksi Tornion saavuttamasta asemasta kaupankäynnin keskuspaikkana 1500-luvun kuluessa. Tornio kasvoi pohjoisen suurimmaksi kauppakaupungiksi ja oli muutamia vuosia Ruotsin kuningaskunnan varakkain kaupunki. Huolimatta vilkkaasta kaupankäynnistään Lapin ja merentakaisten alueiden kanssa kaupungin väkiluku pysytteli reilun 500 ihmisen tasossa satojen vuosien ajan.
1800-luvulla Torniossa vieraili muutamia tutkimusmatkailijoita Keski-Euroopasta jotka tulivat tutkimaan arktisia alueita. Merkittävin tutkimusmatka tapahtui vuosina 1736–1737, kun Pierre Louis Moreau de Maupertuis tutkimusryhmineen Ranskan akatemiasta (Academie Française) saapui tekemään mittauksia Tornionjoen varrelle. Muun muassa Aavasaksan laelta tehtyjen kolmiomittauksien avulla onnistuttiin todistamaan, että Maa on navoiltaan litistynyt pallo, geoidi.
Lapin kaupankäynti, josta Tornio oli riippuvainen, alkoi hiipua 1800-luvun aikana. Maannousun vuoksi joki oli tullut liian kapeaksi vesiliikennöintiin ja Tornion satama jouduttiin siirtämään alajuoksua kohti. Merkittävin isku varakkaalle kaupungille tapahtui kuitenkin Suomen sodassa vuonna 1808, jonka päätteeksi Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Raja vedettiin pitkin Muonionjoen syvintä väylää pitkin jatkuen Tornionjoen suistoon asti. Linjaus jakoi Lapin kahteen osaan, joka oli kohtalokasta kaupankäynnille. Muusta rajalinjauksesta poiketen Venäjän tsaari vaati Tornionjoen väylän länsipuolella sijaitsevaa Suensaarta ja sen mukana Tornion keskustaa liitettäväksi Venäjään. Ruotsalaiset perustivat Haaparannan kylän (nykyään kaupunki) rajan länsipuolelle tasapainottamaan Tornion menetystä.
Venäjän vallan aikana Tornio oli pieni varuskuntakaupunki. Kaupankäynti vilkastui vain Krimin sodan ja ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Tällöin Torniosta muodostui tärkeä rajanylityspaikka. Ensimmäisen maailmansodan aikana Torniolla ja Haaparannalla oli ainoa rautatieyhteys Venäjän ja heidän läntisien liittolaistensa välillä.
Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 Tornio menetti varuskuntansa. Kaupungin väkiluku alkoi kuitenkin kasvaa tasaisesti. Lapin sodassa, toisen maailmansodan loppupuolella, Suomen piti rauhansopimuksen ehtona poistaa Saksan sotilaat maasta. Tornion kaupungin keskustan tuntumassa käytiin Lapin sodan merkittävin taistelu, kun Oulusta meriteitse saapuneet tuhannet suomalaissotilaat rantautuivat saksalaisten valtaaman kaupunkiin. Nopeasti onnistunut takaisinvaltaus ilmeisesti pelasti kaupungin polttamiselta. Siten esimerkiksi Tornion merkittävimpiin vanhoihin rakennuksiin kuuluva puukirkko vuodelta 1686 säilyi.
Toisen maailmansodan jälkeen kaupungissa on työllistänyt etenkin Hartwallin omistuksessa oleva panimo, joka tunnetaan Lapin Kulta -oluestaan. Outokumpu Oyj rakensi Röyttän kaupunginosaan 1960-luvulla ruostumattoman teräksen raaka-ainetta valmistavan ferrokromitehtaan ja vuonna 1976 siellä käynnistyi yhtiön ruostumatonta terästä tuottava tehdas. Myös Tornionjokilaakson matkailu on kasvanut viime vuosina.
Talous
Tornion merkittävin työnantaja on Outokumpu, jonka ruostumatonta terästä valmistava tehdas työllistää yli 2 000 henkeä.
Torniossa toimii myös Hartwallin (aiemmin Lapin Kulta) olut- ja virvoitusjuomatehdas.
Rajalla
Tornion sijainnin hyödyntäminen on piristänyt alueen kehitystä ja rajakaupungit Tornio ja Haaparanta ajavat kovaa vauhtia yhteistä På Gränsen – Rajalla -hanketta. Raja-alueelle on tulossa muun muassa IKEAn tavaratalo ja muuta yhteistä eurooppalaisen kaupungin keskustaa.
Aiheesta muualla
- [http://www.tornio.fi/ Tornion kaupungin kotisivut]
- [http://www.tornio24.net/ Tornion ajankohtaissivusto]
- [http://www.pagransen.com/ På Gränsen -projektin kotisivut]
- [http://www.kemi.fi/kk021498/tornedialekt.html Murresanaluettelo]
Luokka:Suomen kaupungit
-
Ahvenanmaa
Ahvenanmaa (ruotsiksi Åland) on saariryhmä Itämeressä. Se muodostaa Suomeen kuuluvan demilitarisoidun itsehallinnollisen maakunnan. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi. Maakunnan väkiluku on 26 010 ja sen pääkaupunki on Maarianhamina.
Maantiede
Ahvenanmaa sijaitsee Pohjanlahden ja Itämeren pääalueen välissä. Maakuntaan kuuluu yli 6 500 saarta ja luotoa, joista Manner-Ahvenanmaa on suurin. Ruotsista sen erottaa kapeimmalta kohdaltaan noin 50 km leveä, saareton ja syvä Ahvenanmeri. Varsinais-Suomen saaristoa vastaan rajana oleva Kihti (Skiftet) sen sijaan on saarekas ja kapea.
Pääsaari, Manner-Ahvenanmaa, on yli 50 km pitkä; siihen luetaan myös kapean Marsundin erottama Eckerö sekä Lemland ja Lumparland. Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Vuoriperusta on enimmäkseen karkearakeista punervaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä. Korkein huippu on
Orrdalsklint (132 m) Saltvikin pitäjässä.
Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpö +5°, helmikuun -4°. Kasvillisuus yleensä rehevää, kasvisto lajirikas, siemenkasveja noin 750 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava marjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrnipensas. Eläimistöstä puuttuvat muun muassa hirvi, ilves ja metso.
Ahvenanmaan nimikkolajit ovat metsäkauris, merikotka, kevätesikko, hauki ja eloperäinen kalkkikivi.
Historia
Esihistoria
Orrdalsklint ja Långbergen Saltvikissä, Ahvenanmaan korkeimmat kohdat, alkoivat kohota merestä n. 10 000 vuotta sitten. Pikku hiljaa syntynyt saaristo sai ensimmäiset asukkaansa kivikaudella. Saarten vanhimmat arkeologiset kulttuurilöydöt edustavat kampakeraamista kulttuuria n. 4000 eaa. Noin 2500 eaa Ahvenanmaalle saapui kuoppakeramiikka ja noin 1800 eaa kuoppakeramiikan korvaa kiukaisten-kulttuurin löydöt. Saarten sijainnista johtuen skandinaavinen vaikutus on arkeologisessa aineistossa Ahvenanmaalla voimakkaampi kuin manner-Suomessa. Pronssikauteen ajoittuva Kökarin asuinpaikka lienee Puolan pohjoisrannikolta saapuneiden hylkeenpyynti- ja kaupparetkikuntien muistoa. Ahvenanmaalle on saapunut vaikutteita ja asukkaita idästä, lännestä ja etelästä koko saariryhmän olemassaolon ajan.
Rautakaudella, varsinkin merovingi- ja viikinkiajoilla, arkeologiset aineistot ovat Ahvenanmaallakin runsaat. On vaikea sanoa, mitä kieltä saarten rautakautinen väestö puhui. 1000-luvulla saariryhmä ehkä autioitui, mutta sai pian uuden asutuksen Ruotsin suunnasta.
Ahvenanmaan muinaishistoria ei välttämättä olekaan niin ruotsalainen kuin luullaan. Ahvenanmaan ruotsinkielinen nimi Åland on Lars Huldénin tutkimusten mukaan (Finlandssvenska bebyggelsenamn) muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta ahva, joka on sama sana kuin latinan aqua 'vesi'. Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana "ahvena" ahven), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä ruotsalainen sana å. Sanan loppu -maa olisi sitten käännetty ruotsiksi -land.
Huldénin mukaan Ahvenanmaan nimistöstä osa on myös mahdollisesti suomalaisperäisiä tai suomalaisiin viittaavia nimiä. Tällaisia ovat hänen mukaan ehkä mm. Finbo, Finby, Finholma, Finnö, Finström, Geta (Kaita), Jomala, Jomalby, Jurmo (Jurimaa), Korsö (Koskipää), Lappo, Lappvesi, Leisor (Laitasaari), Lemböte, Lemland, Lumparby, Lumparland, Lumpo, Posta, Seglinge (Seilonen), Simskälä (Simasalo), Sålis (Saarilaksi) ja Töftö (Toivottu).
Ruotsalaisuuden aika
Keskiajalla Ahvenanmaasta tuli Korsholman linnaläänin keskusalue. Lääni siirtyi vuoden 1809 rauhassa osaksi Venäjään liitettyä Suomen suuriruhtinaskuntaa. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa.
Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Venäjä sitoutui Pariisin rauhassa vuonna 1856 olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia ensimmäisen maailmansodan aikana.
Suuriruhtinaskunnalta Ahvenanmaa periytyi Suomen tasavallalle. Suomen itsenäisyyden alkuaikoina, Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki alkoi esiintyä hillittömästi myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom, ja joka esiintyi muun muassa 7 135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi koko Suomessa jyrkkää vastustusta.
Suomen sisällissodan (1918) aikana Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan — nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Ruotsalaiset kuitenkin väistyivät saksalaisten tieltä.
Ahvenanmaan kysymys joutui Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon. Saarelaisten enemmistö on nykyisin tyytyväinen itsehallintoon.
Lokakuussa 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta. Ahvenanmaan linnoitukset purettiin jo vuonna 1919.
Itsehallinto
1919
Suomen eduskunta on vahvistanut itsehallinnon Ahvenanmaan itsehallintolailla 1920, jota uudistettiin 1951 ja 1991.
Itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta. Ahvenanmaalla on oma lakeja säätävä parlamentti, maakuntapäivät. Maakuntapäivät kokoontui ensimmäiseen täysistuntoonsa 9. kesäkuuta 1922. Sitä juhlitaan nykyään Ahvenanmaan itsehallintopäivänä. Maakuntapäivät nimittää maakuntahallituksen.
Seuraavilla aloilla Ahvenanmaa toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja omine hallintokoneistoineen:
- opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
- terveyden- ja sairaanhoito
- ympäristöasiat
- elinkeinoelämän edistäminen
- sisäinen liikenne
- kunnallishallinto
- poliisitoimi
- postilaitos
- radio ja televisio
Suomen liittyessä Euroopan unioniin Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaalla järjestettiin liittymisestä oma erillinen kansanäänestys. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon, mikä mahdollistaa verovapaan myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä.
Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnosta johtuen Ahvenanmaan lääninhallituksella on erilaiset tehtävät kuin muun Suomen lääninhallituksilla.
Ahvenanmaan postilaitos on julkaissut vuodesta 1984 alkaen Ahvenanmaan omia postimerkkejä. Myös omasta rahasta on välillä keskusteltu ja 1994 Ahvenanmaalta käsin pyrittiin julkaisemaan 100 taalerin juhlaraha. Tämä hanke kiellettiin, koska valtakunnan rahayksiköksi oli määrätty markka.
Kotiseutuoikeus
Ahvenmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (hembygdsrätt). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea ruotsin kielen taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta.
Kunnat
Ahvenanmaalla on yhteensä 16 kuntaa, joista Maarianhamina on ainoa kaupunki.
Muuta
- Ahvenanmaan suomalaiset
Tunnettuja ahvenanmaalaisia
- Gustaf Erikson, laivanvarustaja
- Janne Holmén, kestävyysjuoksija
Yrityksiä ja yhdistyksiä
- Chips Abp, elintarvikealan konserni
- Viking Line Abp, laivanvarustamo
- Ålands Penningautomatförening (PAF), peli- ja raha-automaattiyhdistys
Tunnettuja urheiluseuroja
- IFK Mariehamn (jalkapallo, Veikkausliiga)
Linkkejä
- [http://www.aland.fi/ Ahvenanmaan kotisivu (ruotsiksi)]
- [http://www.aland.fi/alandfi/ Ahvenanmaa pähkinänkuoressa]
Luokka:Suomen saaret
Luokka:Ahvenanmaa
ko:올란드 제도
ja:オーランド諸島
Luokka:TyrnitTyrnejä (Hippophaë) käsitteleviä artikkeleja.
Luokka:Hopeapensaskasvit Soefisme: TariqatTariqas (paden, wegen) worden de ordes genoemd waarin soefi's zich vanaf de 9e eeuw georganiseerd hebben. Hier vindt u een lijst met veel bekende en minder bekende ordes.
- Aâbid
- Adhamiyya
- Adrawiyya
- Agamiyya
- Ahiyya
- Ahmadiyya (soefi's)
- Ahmadiyya-Idrissiyya
- Aïssawiyya
- Akbariyya
- Akmaliyya (Haqmaliyya)
- Alamiyya
- Alawiyya (Hadramiyya)
- Aliyallahiyya
- Alwaniyya
- Amariyya
- Amgariyya
- Ansariyya
- Arusiyya
- Ashuriyya
- Awhadiyya
- Aydarusiyya
- Azeema
- Ba'Alawi
- Ba'Alawi-Atissiyya
- Badawiyya
- Bakka'iyya
- Banawa
- Bayaniyya
- Bayramaniyya
- Bekshtasiyya
- Beshara
- Bidariyya
- Blaketeshi
- Boutchichiyya > Qadiriyya
- Bu'Azzawiyya
- Bunuhiyya
- Burhaniyya
- Bu'Shaïchiyya
- Caznazaniyya
- Chadeliyya
- Charkawiyya
- Chistiyya
- Gudra Shahi/Zahuri
- Habibi
- Qadiri
- Dahabiyya > Kubrawiyya
- Damardasiyya
- Dandarawiyya
- Darqawiyya
- Hebriyya
- Dassuqi Borhani > Shadiliyya
- Dassuqiyya
- Debbaba
- Dghoghiyya
- Dhahabiyya > Kubrawiyya
- Dila'iyya
- Dscha'fariyya
- Fadeliyya > Qadiriyya
- Fidawiyya
- Firdausiyya
- Gadiriyya
- Ghaziyya
- Gnawa
- Goudfiyya
- Gudra Shahi/Zahuri > Chishtiyya
- Gülsheni
- Habashiyya
- Habibi > Chishtiyya
- Hadarat
- Haddadiyya
- Hadefiste > Tijaniyya
- Haksariyya
- Halwatiyya
- Hamadisha
- Hamallayya > Tijaniyya
- Hamdawa
- Hammadaniyya > Kubrawiyya
- Hanassa
- Hansaliyya
- Haqqani > Naqshbandiyya
- Harbiyya
- Haririyya
- Harqawa
- Hayatiyya
- Haydariyya
- Hebriyya > Darqawiyya
- Heddawa (Drabliyya)
- Hindiyya
- Hmadsa
- Hurufiyya
- Idrissiyya
- Ishqiyya
- 'Issawa
- Issawiyya
- Ja'Fariyya > Dscha'Fariyya
- Jahriyya > Naqshbandiyya
- Jalwatiyya > Khalwatiyya
- Jazouliyya
- Jerrahiyya > Khalwatiyya
- Jilaliyya
- Junaidiyya
- Kaftâryya
- Kaylâniyya
- Kazaruniyya
- Kebdana
- Kerzaziyya
- Kettaniyya
- Khajagan > Naqshbandiyya
- Khaksar
- Khalididiyya > Naqshbandiyya
- Khalwatiyya
- Jalwatiyya
- Jerrahiyya
- Sammaniyya
- Khatmiyya
- Khidriyya > Sanussiyya
- Khufiyya > Naqshbandiyya
- Kizilbash > Safawiyya
- Kubrawiyya
- Dhahabiyya
- Hammadaniyya
- Madariyya
- Majdhubiyya
- Malamatiyya
- Malamiyya
- Marufi > Rifa'iyya
- Maryamiyya
- Mazhariyya
- Mdgoriyya
- Mevlevi
- Mirganiyya
- Mudjadidiyya > Naqshbandiyya
- Muridiyya
- Naqshbandiyya
- Haqqani
- Jahriyya
- Khajagan
- Khalidiyya
- Khufiyya
- Mudjadidiyya
- Uwaïsi
- Nassiriyya
- Nimatullahi
- Ni'Matullahi Safi Ali Shah
- Nooriyya
- Nuraniyya
- Nurbakshiyya
- Omariyya > Tijaniyya
- Qadieiyya
- Qadiriyya
- Boutchichiyya
- Fadelliyya
- Rifa'iyya
- Siddiyya
- Summadiyya
- wa Naqshbandiyya
- Qalandiriyya
- Radawiyya
- Rahalla (Rahalliyya)
- Rahmaniyya
- Rajabiyya
- Ramazaniyya
- Rashidiyya
- Regraga
- Rifa'iyya
- Marufi
- Qadiriyya > Qadiriyya
- Sa'diyya
- Sadiqiyya
- Safawiyya
- Saharàwa
- Sahliyya
- Salihiyya
- Sammaniyya > Khalwatiyya
- Sanussiyya
- Khidriyya
- Sa'udiyya
- Shadiliyya
- Dasuqi Borhani
- Shahawiyya
- Shamsiyya
- Shangitiyya
- Sharnubiyya
- Shattariyya
- Shaykiyya
- Shaziliyya
- Sherqawa
- Sidiyya > Qadiriyya
- Siddiqiyya
- Sufi Movement International
- Sufi Order International
- Sufism Reoriented
- Suhrawardiyya
- Summadiyya > Qadiriyya
- Syattariyya
- Tabba'iyya
- Tahtajis
- Taibiyya
- Taifuriyya
- Taziyya
- Thama
- Tijaniyya
- Hadefiste
- Hamallayya
- Omariyya
- Toradiyya
- 'Uluwiyya
- Uwaïsy > Naqshbandiyya
- Wahidiyya
- Wazzaniyya
- Yaschrutiyya
- Yassawiyya (Yesseviyya)
- Yezidi
- Younousiyya
- Youssoufiyya
- Zarouqiyya
- Zayniyya
- Ziyaniyya
Soefi's die hun opleiding zonder leraar hebben voltooid noemt men Uwaïssiyya.
De Naqshbandiyya beschouwen Uwaïsiyya als zijnde geïnitieerde Naqshbandi.
Deze lijst pretendeert niet compleet te zijn.
Categorie:Islam
Categorie:Mystiek
zujer gry zrcznociowe mieszne filmy spielautomaten poker
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
He-100
| Heinkel He 100D-1 |
|---|
|
| Description |
|---|
| Role | Day fighter |
| Crew | one, pilot |
| Dimensions |
|---|
| Length | 26 ft 11 in | 8.20 m |
| Wingspan | 30 ft 11 in | 9.
|
Wikipedia:Articles for deletion/Aristocrat (company)
|
| Description |
|---|
| Role | Day fighter |
| Crew | one, pilot |
| Dimensions |
|---|
| Length | 26 ft 11 in | 8.20 m |
| Wingspan | 30 ft 11 in | 9.
|
|
Benden Weyr
Benden Weyr was the second weyr established on Pern, a fictional place Anne McCaffrey's Dragonriders of Pern series. It was named for one of the Pern colony founders, Admiral Paul Benden. Weyrlady Lessa, of Ruathan descent like many other great Weyrwomen, and rider of gold Read More... |
Extension conflict
Extension conflicts were sometimes a problem on Apple Macintosh computers running versions of Mac OS prior to X, especially System 7. Extensions were bundles of code that extended the operating system's capabilities by directly patching OS calls, thus receiving control instead of
|
|
He-112
The Heinkel He 112 was a fighter aircraft designed by Walter and Siegfried Günter at Heinkel. It was one of four planes designed to compete for the Luftwaffe's first fighter contract, one that would eventually be won by the Messerschmitt Bf 109. It was the only one to come close to the 109 in terms of performance, but was m
|
|
|
