:: wikimiki.org ::
| Utilitarismi |
UtilitarismiUtilitarismi on aate, jonka mukaan tekojen tulosten tulisi tuottaa suurin mahdollinen määrä hyötyä eli utiliteettia. Utiliteetti määritetään useimmiten onnellisuudeksi.
Utilitarismin eri muotoja ovat:
- Klassinen utilitarismi: tekoja tulisi arvioida sen mukaan, kuinka paljon hyötyä ne lopulta tuottivat
- Preferenssiutilitarismi: tekoja tulee arvioida sen mukaan, kuinka paljon ne tyydyttivät yksilöiden preferenssejä
- Taloudellinen utilitarismi: taloudellisten toimien tulisi aiheuttaa suurin mahdollinen määrä taloudellista hyötyä
Luokka:Taloustiede
Klassinen utilitarismiKlassinen utilitarismi eli hyötymoraali on teleologinen moraaliteoria, (seurausetiikan muoto) jonka perusperiaatteen mukaan teon moraalinen hyvä määräytyy sen meissä ja ympäröivissä ihmisissä tuottaman hyödyn, lähinnä onnellisuuden perusteella.
Onnellisuudesta
Modernin utilitarismin merkittävimpänä alullepanijana pidetään Jeremy Benthamia, joka painotti mielihyväperiaatteen ohjaavan ihmisen käyttäytymistä. Toinen erittäin merkittävä hahmo utilitarismissa on John Stuart Mill, joka on kirjoittanut aiheesta tärkeän kirjan nimeltä Utilitarismi. Utilitaristien vaikuttimia voidaan hakea antiikin ajoista asti, esimerkiksi Epikuroksen filosofiasta.
Utilitarismi ei deontologisen etiikan tavoin edellytä tiettyjen tekojen tekemistä ja toisten välttämistä, vaan on lähestymistavaltaan ennemmin seurauseettinen eli teon hyvyyttä arvioidaan sen tarkoitettujen seurausten valossa.
Utilitarismia on usein arvosteltu hedonismista, ja esiin nostetaan kysymys nautinnosta moraalin perimmäisenä tarkoituksena. Tällainen yksinkertainen näkemys moraalista ehkä on vielä jostain näkökulmasta eriteltävissä Benthamin kirjoituksissa, mutta Mill itse tyrmää moisen:
:"Toinen utilitarismia vastaan yleisesti esitetyistä syytöksistä on ... että utilitarismi viittaa kaikessa nautintoon ja vielä sen karkeimpaan muotoon." lähde 1, s. 16
Mill perustelee koko onnellisuutta utiliteettina laajemmassa yhteydessä, huomauttaen ihmisen tuntevan nautintoa muissakin kuin kaikkein alkukantaisimpiin aisteihin vetoavassa toiminnassa. Hänen mukaansa äly, tunne ja mielikuvitus saavat ihmisen utilitaristisessa arvomaailmassa useammin primitiivisia haluja tärkeämmän aseman. Jokainen tietysti tuntee mielihyvää niistä asioista, joita eniten arvostaa.
Ennen kaikkea Mill perustelee hedonistisen onnellisuuden tavoittelemisensa itseisarvon arvoisena jo sillä, että kaikki kuitenkin jatkuvasti elämässään tavoittelevat sitä. Toisaalta utilitarismiin liittyy tietysti myös käsitys tuskallisten tunteiden puutteesta, joka on vain toinen nimi samalle asialle. Millin mielestä ihmiskunta rationaalisesti toimiessaan ei ikinä ole aktiivisesti halunnut muita asioita, kuin niitä jotka tuottavat onnellisuutta tai vähentävät tuskaa, joko suoranaisesti tai välillisesti.
Täten utilitarismi on siis moraaliselle instrumentalistille varsin tehokas ja pätevä pohja, jos hänen mielestään moraali on yksinkertaisesti yhteisöä hyödyttävä säännöstö. Tällainen näkemys ei välttämättä edes sinällään lähde utilitarismista, mutta päätyy kuitenkin sen lähelle.
Utilitarismin luonteesta
Utilitarismia arvostellaan joskus myös egoistisesta näkemyksestä moraaliin. Tällainen todistelu ei kuitenkaan useimmiten pidä paikkaansa, koska utilitarismi on kuitenkin peruslähtökohdiltaan kollektiivinen ja keskittyy kaikkiin utiliteetin muutoksiin, joita teko aiheuttaa. Jos joku siis uhraa oman omaisuutensa antaakseen sen köyhille, on teko tietysti erittäinkin moraalinen utilitarismin kannalta. Uhrautuminen ja altruismikin siis ovat erittäin utilitarististia tekoja, mutteivät kuitenkaan itsetarkoituksellisia, kuten kristillinen moraali ja stoalainen luonnonoikeusoppi usein olettavat. Uhrautuminen, jos siitä ei kenenkään muun onnellisuus nouse, ei siis ole mitenkään moraalinen teko, vaan päinvastoin.
Yksinkertaistavien kriitikoiden mukaan klassinen utilitarismi ei kuitenkaan kunnioita tiettyjä useimpien ihmisten moraalisen intuition mukaisia periaatteita. Oppikirjaesimerkki tästä on, jos suunnattomasti ihmisten tappamisesta nauttiva sarjamurhaaja päättää murhata syvästi masentuneen vanhan ihmisen, jota kukaan ei tunne, utilitaristinen moraali saattaisi pitää tekoa oikeutettuna. Tilanteen lopputuloksenahan kokonaisutiliteetti on noussut.
Ihmisen hengen merkitys kokonaisutiliteetissa ei kuitenkaan ole aihe, jota John Stuart Mill olisi aikanaan käsitellyt. Kritiikkiä voisi yhä jatkaa väittäen, että kun rikos on kerran tapahtunut, ei rikollista kannata tuomita kärsimykseen, sehän laskisi kokonaisutiliteettia.
Klassisen utilitarismin kanta on kuitenkin historiallinen ja kaukonäköinen. Mikäli rikollisten rankaiseminen nähtäisiin moraalittomana ja siitä pidättäydyttäisiin, riistäytyisi rikollisuus nopeasti käsistä. Tämä ei luonnollisestikaan olisi utilitaristisesti fiksua. Joskus utilitarismia kutsutaan sääntöutilitarismiksi, kun sen perussäännöksi katsotaan toimia sellaisen säännön mukaan, josta seuraa maksimaalinen onnellisuus. Täten on historiallisesti perusteltua loukata rikollisten onnellisuutta siten, jotta se nostaa pidemmällä aikavälillä kaikkien onnellisuutta.
Yksinkertaistava kanta, jossa tekoja tulisi tuomita vain vallitsevan tilanteen mukaan, on nimeltään tilanneutilitarismi. Klassisen utilitarismin edustajien ei juurikaan nähty uskovan tällaiseen moraaliteoriaan, joten klassista utilitarismia voisi pitää pikemminkin nimenomaan sääntöutilitarismina.
Utilitarismiin liittyy siis myös vahvasti universaaliusperiaate, kuten kategoriseen imperatiiviinkin. Utilitaristisesti ei siis välttämättä olisi oikein perusteltua murhata koditon henkilö ja lahjoittaa hänen elimensä niitä tarvitseville, koska kyseisen toiminnan perustana olevan maksiimin ei voida toivoa yleistyvän universaaliksi, kaikkia koskevaksi laiksi.
Koska yksinkertaisesti kaikilla ihmisillä on enemmän tai vähemmän tietty osajoukko tekoja, joita he eivät milloinkaan hyväksy, kuten tappaminen, voi naiiveinkin utilitaristi helposti rajata tietyn määrän tapahtumia absoluuttisesti kielletyiksi. Täten moraalinen universalismi on täysin perusteltua klassisenkin utilitarismin pohjalta, eikä utilitaristi (välttämättä) tappaisi ketään "yhteisen hyvän" vuoksi.
Käytännössä
Yleisesti utilitaristisia laskelmia pidetään liian teoreettisina, jotta niillä voitaisiin ohjata käytäntöä. Arvostelijat usein väittävät, että hyötylaskelman tekeminen arkitilanteissa olisi aivan liian hidasta. Tähän Mill vastaa:
:"Tämä on aivan sama kuin joku väittäisi, että kristinuskon on mahdotonta ohjata toimintaamme, koska meillä ei ole jokaisessa tilanteessa aikaa ennen toimintaa ryhtymistä lukea läpi Vanhaa ja Uutta testamenttia." lähde 1, s. 40
Tosiasiassa moraalinen toiminta ja äkillisissäkin tilanteissa harkitseminen on usein helppoa, ja pohjaamme toimintamme vakiintuneisiin käytäntöihin:
:"Kukaan ei väitä, että navigointitaito ei perustu astronomiaan, koska merimiehillä ei ole aikaa laskea merenkulkualmanakan taulukoita. Järkevinä olentoina he lähtevät merelle valmiin almanakan kanssa." lähde 1, s. 42
Tosiasiassa utilitarismin pääkohde on tietysti muutenkin lainsäädäntö ja julkinen moraali eli valtion tehtävät ja niiden määrittäminen. Millin itsensä voidaan katsoa olevan jonkinlainen sosiaaliliberaali.
Lähteet
#Utilitarismi, John Stuart Mill (suom. Kari Saastamoinen, Seppo Sajama ja Marko Järvenpää), Gaudeamus 2000, ISBN 951-662-791-9
Katso myös
- Preferenssiutilitarismi
- Taloudellinen utilitarismi
- Teleologinen etiikka
- Metaetiikka
- Etiikka
Linkkejä
- [http://www.utilitarian.org/ Utilitarian.org] Tietoa utilitarismista
Luokka:Etiikka
ja:功利主義
simple:Utilitarianism
PreferenssiutilitarismiPreferenssiutilitarismi on eräs tyyppi moraalisesta utilitarismista, joka määrittää moraaliseksi hyväksi preferenssien täyttymisen. Kuten kaikkien konsikventialististen utilitaaristen moralistien mielestä, preferenssiutilitaristien mielestäkin maksimaalinen lopputulos on tavoiteltava asia, he vain määrittävät maksimaalisen preferenssien täyttymisen parhaaksi lopputulokseksi.
Perinteisesti utilitaristit olivat hedonisteja enemmän tai vähemmän, uskoen mielihyvän syntyvän toimiin osallistuneiden mielentiloista. Esim. Jeremy Benthamin mielestä tuli siis tuottaa kaikille osallisille maksimaalinen määrä mielihyvää.
Preferenssiutilitaristien mielestä tämä on ongelmallista, koska siihen liittyy oletus "mitä et tiedä ei voi satuttaa sinua". Joku esimerkiksi saattaa levittää Annan selän takana hänestä huhuja tuhoten hänen maineensa ilman, että Anna itse ikinä saa tietää. Tämä ei myöskään vähennä hänen koko loppuelämänsä aikana kokemaa mielihyvää. Hedonistin mielestä tämä ei siis vahingoittanut Annaa, koska "elämyksen vaatimus" ei täyttynyt, Anna ei ikinä ollut suoraan osallinen tapahtumiin eikä kokenut mitään.
Preferenssiutilitarismi hylkää elämysvaatimuksen. Koska henkilöllä on preferenssi eli halu hyvään maineeseen, sen pilaaminen vahingoittaa häntä vaikkei hän suoranaisesti kokisikaan tästä ikinä mitään.
Katso myös
- Utilitarismi
Luokka:Etiikka
Luokka:TaloustiedeLuokka:Tiede
Luokka:Talous XVI amžiaus 1-as dešimtmetisXVI amžiaus pirmasis dešimtmetis prasidėjo 1501 metais ir baigėsi 1510 metais.
__NOTOC__
Tūkstantmečiai: 1 tūkstantmetis - 2 tūkstantmetis - 3 tūkstantmetis
Amžiai: XV amžius - XVI amžius - XVII amžius
Įvykiai
1501
Tai buvo nekeliamieji metai, prasidedantys antradienį. Šių metų svarbiausi įvykiai:
- Spalio 2 d. - Lietuvos didysis kunigaikštis Aleksandras Jogailaitis išrinktas Lenkijos karaliumi.
1502
Tai buvo nekeliamieji metai, prasidedantys trečiadienį. Šių metų svarbiausi įvykiai:
- Prasideda Ispanijos-Prancūzijos karas dėl Neapolio.
- Kristupas Kolumbas išplaukė į ketvirtąją kelionę.
- Montesuma II-asis tampa actekų valdovu.
- Prasideda Safavidų dinastija.
- Sausio 7 d. - gimė popiežius Grigalius XIII, 1582 metais įvykdęs kalendoriaus reformą
1503
Tai buvo nekeliamieji metai, prasidedantys ketvirtadienį. Šių metų svarbiausi įvykiai:
- Gruodžio 14 d. - gimė Michelis de Nostradamas, garsus viduramžių pranašas (m. 1566).
1504
Tai buvo keliamieji metai, prasidedantys penktadienį. Šių metų svarbiausi įvykiai:
- Balandžio 18 d. - Filipinas Lipis (Filippino Lippi), italų ankstyvojo renesanso tapytojas.
- Gruodžio 31 d. - vyskupas Valerijonas Protasevičius, Vilniaus jėzuitų akademijos steigėjas.
1505
Tai buvo nekeliamieji metai, prasidedantys sekmadienį. Šių metų svarbiausi įvykiai:
1506
Tai buvo nekeliamieji metai, prasidedantys pirmadienį. Šių metų svarbiausi įvykiai:
- mirė paskutinis LDK valdovas, mokėjęs lietuviškai - Aleksandras Jogailaitis.
1507
Tai buvo nekeliamieji metai, prasidedantys antradienį. Šių metų svarbiausi įvykiai:
- Sausio 24 d. - Žygimantas Senasis vainikuotas Lenkijos karaliumi.
1508
Tai buvo keliamieji metai, prasidedantys trečiadienį. Šių metų svarbiausi įvykiai:
1509
Tai buvo nekeliamieji metai, prasidedantys penktadienį. Šių metų svarbiausi įvykiai:
1510
Tai buvo nekeliamieji metai, prasidedantys šeštadienį. Šių metų svarbiausi įvykiai:
- gimė Martynas Mažvydas, pirmosios lietuviškosios knygos autorius
Category:Metai
tablice albergue en madrid ruletka Varsovia hotel Barcellona hotel
|
|
|
|
