Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Väkivalta

Väkivalta

Väkivalta tarkoittaa vallan käyttöä siten, että se tuottaa vahinkoa ihmisille tai eläimille. Useimmiten sanalla "väkivalta" viitataan nimenomaan fyysiseen voimankäyttöön, mutta on olemassa myös käsitteet henkinen väkivalta sekä rakenteellinen väkivalta. Henkisellä väkivallalla viitataan toisen ihmisen loukkaamiseen esimerkiksi sanallisesti. Rakenteellisella väkivallalla viitataan puolestaan epäsuoraan väkivaltaan joka kohdistuu yleensä ihmisryhmiä kohtaan. Siinä on useimmiten on kysymys yhteiskunnan rakenteiden kautta tapahtuvasta alistamisesta.

Fyysiseen voimankäyttöön perustuva väkivalta

Fyysisen väkivallan piiriin kuuluva voimankäyttö voi tapahtua pelkkien raajojen varassa tai siihen voidaan käyttää apuvälineitä (puukepeistä ydinaseisiin) Väkivaltaisen käytöksen motiivina voi olla melkein mikä tahansa. Äärimmäistä väkivaltaa esiintyy sodissa. Myös kulttuurissa esiintyy hallittuja väkivallan ilmiöitä, kuten erilaiset urheilulle sukua olevat kamppailut tai vaikka espanjalaisten härkätaistelut. Väkivaltaa voidaan kulttuurista ja yksilöstä riippuen joko ihannoida tai sitä voidaan paheksua. Länsimaisessa kulttuurissa väkivalta näkyy myös toimintaelokuvissa. Väkivaltaan turvautuvat usein vahvat, ja sitä pelkäävät heikot.

Fyysinen väkivalta, valtio ja yhteiskuntajärjestys

Fyysisellä väkivallalla on myös perustavaa laatua oleva merkitys yhteiskunnan toiminnassa ja vallankäytössä. Max Weberin yhä suosittu määritelmä valtiolle on, että valtio on taho, jolla on legitimiteetti väkivallan monopoliin tietyllä alueella. Tämä ajatus on sukua Thomas Hobbesin näkemykselle valtiottomasta luonnontilasta, joka on väkivaltainen tila. Hobbesin teoriassa yksilöt sitten sopivat valtion perustamisesta päästäkseen eroon mielivaltaisesta väkivallasta. Weberin näkemykseen liittyen voidaan myös katsoa, että korkein valta yhteiskunnassa perustuu aina viime kädessä väkivallan hallintaan vaikka tämä väkivalta olisi vain potentiaalista. Esimerkiksi jos joku ei suostu maksamaan laskua, rahat viedään häneltä lopulta vaikka väkivalloin. Samoin kansainvälisissä suhteissa potentiana piilevä väkivalta on erittäin suuressa roolissa.

Fyysisen väkivallan kehitys

Monet suvullisesti lisääntyvät eläimet käyttävät väkivaltaa voittaakseen itselleen naaraan muilta uroksilta. Laumaeläimet käyttävät väkivaltaa myös yksilöiden välisen arvojärjestyksen ylläpitämiseksi. Eräänlaista väkivaltaa ovat myös saalistus ja puolustautuminen saalistajilta, mutta tässä tarkoitetaan lajin sisäistä väkivaltaa. Sotien esiastetta muistuttavaa väkivaltaa esiintyy jo ihmisapinoilla. Esimerkiksi eräiden lajien gorilla- ja simpanssiurokset partioivat ryhmänä laumansa reviirin rajoja, ja joutuvat toisinaan kahakoihin vieraiden joukkojen kanssa. Näissä kahakoissa voidaan joku tappaa. Nämä eläimet voivat myös lähteä hyökkäykseen ryöstämään toisen lauman naaraita lisääntymistarkoituksiin ja poikasia ravinnoksi. Myös ihmisten väkivaltaan on usein väitetty syyksi sukupuoliviettiä. Gorillat ja simpanssit myös tuntevat laumahenkensä voimistuvan ollessaan partio- tai hyökkäysretkillä. Kaikki sukivat toisiaan, jopa lauman johtava uros sukii väheksytyimpiä yksilöitä. Ilmeisesti tarkoitus on varmistaa kaikkien luotettavuus. Myös katsotaan, että ihmisten yhteishenki lujittuu, kun vastassa on yhteinen vihollinen. Kalliomaalaukset ja kalliopiirrokset alkavat yleisemmin kuvata väkivaltaa noin 4000 ekr. lähtien. Väkivaltaa tosin kuvataan poikkeuksina aiemminkin. Kuviin ilmaantuvat muun muassa aseistetut soturit, taistelukohtaukset ja aseenkuvat. Sama kehitys nähdään niin Aasiassa, Afrikassa kuin Euroopassakin. Perinteisesti on nähty, että tämä johtuu väkivaltaisempien kansojen tai kulttuurien levittäytymisestä aiemmin rauhallisempien kansojen asuinalueille. On myös arveltu, että lähinnä yhteisöiden koon kasvu on lisännyt niiden väkivaltaisuutta, ja tehokkaammat ruuantuotantomenetelmät ovat näin välillisesti lisänneet väkivaltaa levittäytyessään. Nykyisin kuitenkin tunnustetaan, että vaikka ajatus väkivallan kasvusta kulttuurivaikutteiden myötä on sinänsä onkin uskottava, sille ei ole löytynyt riittävästi todisteita kaukaisilta ajoilta. Eri mieltä ovat esimerkiksi tutkijat James DeMeo ja Marija Gimbutas. Historiallisena aikana sotainen väkivaltaisuus on lisääntynyt kulttuurien ja kansojen joutuessa tekemisiin yhä enemmän toistensa kanssa. Sotia ovat aikaansaaneet sekä uskomusten ja kulttuurien erilaisuudet, että taistelut maa-alueista ja luonnonvaroista. Väkivaltaa on ollut paljon myös ryhmien sisällä. Ainakin jonkinlaisen väkivallan ihailu on kuulunut osana lähes kaikkiin kulttuureihin. Lähes kaikilla kansoilla on näille itselleen merkittäviä sankaritarinoita, joissa tapahtuu ihannoitua väkivaltaa. Usein miehisyyden ihanteeseen kuuluu jonkinlainen valmius väkivaltaan, esimerkiksi naisen, kansan tai kunnian puolustamiseksi. Jotkut arvostavat miehisyytenä jopa hyökkäävää väkivaltaa. Myös ei-perinteisissä kulttuureissa, kuten länsimaisessa kulttuurissa, on paljon väkivallan ihailua, vaikkakaan monet näihin kulttuureihin kuuluvat eivät jaa näitä väkivaltaisia ihanteita.

Katso myös


- Aseet
- Kidutus
- Perheväkivalta
- Sadomasokismi
- Sota
- Teloitus
- Testosteroni
- Väkivaltaviihde luokka:yhteiskunta

Max Weber

Maximilian Weber (21. huhtikuuta 1864 - 14. kesäkuuta 1920) oli saksalainen oikeustieteilijä, taloustieteilijä ja sosiologi. Häntä pidetään yhtenä julkishallinnon teorian ja nykyaikaisen sosiologian perustajista. Hänen pääteoksensa käsittelevät uskonnon sosiologiaa, politiikkaa ja hallitusvaltaa.

Elämä ja ura

Max Weber syntyi Erfurtissa, Saksassa vanhimpana seitsemän lapsen perheestä. Hänen isänsä oli Max Weber vanhempi, merkittävä poliitikko ja virkamies, joka oli naimisissa Helene Fallenstein. Max Weber (nuoremman) nuorempi veli Alfred Weber oli myös sosiologi ja taloustieteilijä. Koska hänen isänsä oli yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa, Weber varttui politiikantäyteisessä kodissa, jossa vierailivat usein merkittävät oppineet ja julkiset hahmot. Samalla tuli selväksi, että Max Weber oli älyllisesti erittäin lahjakas. Hänen lahjansa vanhemmilleen 1876, jolloin hän oli kolmentoista vanha, koostui kahdesta esseestä, joiden otsikot olivat "Saksan historian kulku erityisesti viitaten keisariin ja paaviin." sekä "Rooman keisarillinen aika Konstantinus Suuresta kansainvaelluksiin". 1882 Weber kirjoittautui Heidelbergin yliopistoon lakitiedon opiskelijaksi palvellen samalla toisinaan Saksan armeijassa. 1886 Weber läpäisi testin, joka oikeutti hänet harjoittamaan lakia nuorempana asianajajana. 1880-luvun ajan Weber jatkoi historian opiskelua. Hän sai tohtorinarvon lakitiedossa 1889 kirjoittamalla keskiajan liikeorganisaatioita käsittelevän oikeushistoriallisen teoksen. Kaksi vuotta myöhemmin Weber sai valmiiksi teoksensa Die Römische Agrargeschichte in ihrer Bedeutung für das Staats- und Privatrecht. Tämä takasi Weberille oikeuden täyteen akateemiseen arvoon. Näinä vuosina Weber kuitenkin keskittyi erityisesti nykyiseen yhteiskuntapolitiikkaan. 1888 hän liittyi Verein für Sozialpolitikiin, eräänlaiseen itsenäiseen oppineiden aivoriiheen, joka pohti yhteiskunnallisia asioita. 1890 aivoriihi käynnisti tutkimusprojektin, joka pohti "Puolan ongelmaa" - ulkomaalaisten maatyöläisten muuttoliikettä itäiseen Saksaan samalla kuin paikalliset maatyöläiset muuttivat teollistuviin kaupunkeihin. Weber asetettiin tutkimusprojektin johtoon ja tämän takia kirjoitti suurimman osan siitä. Lopullista raporttia pidettiin laajalti erinomaisena empiirisen tutkimuksen esimerkkinä ja Weberin maine asiantuntijana maatalouspolitiikassa lujittui. Weber saavutti suurta menestystä 1890-luvulla. 1893 hän meni naimisiin etäisen serkkunsa Marianne Schnitgerin kanssa, joka oli intellektuelli ja feministi, itsekin tunnettu kirjoittaja. Seuraavana vuonna Weber toimi lyhytaikaisesti taloustieteen professorina Freiburgin yliopistossa, ennen kuin otti vastaan viran Heidelbergissä 1896. Hän joutui sairauden takia vähentämään ja lopulta kokonaan lopettamaan säännöllisen akateemisen työnsä sairauden takia 1897, josta ei toipunut ennen vuotta 1901. Sairaus oli todennäköisesti hermoromahdus, joka aiheutui hänen isänsä kuolemasta. 1903 hänestä tuli toimittaja Archiv für Sozialwissenschaft und Sozialpolitikin. Weberistä tuntui kuitenkin, ettei hän voinut jatkaa normaalia opetustyötä ja toimi siitä lähtien yksityisenä oppineena. Tätä auttoi hänen saamansa perintö 1907. 1904 hän vieraili Yhdysvalloissa ja osallistui taiteiden- ja tieteiden kongressiin, joka pidettiin St. Louisin maailmannäyttelyn yhteydessä. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi hetken aikaa sairaaloiden johtajana Heidelbergissä. 1918 Weber toimi konsultanttina Saksan aselepokomissiossa solmittaessa Versailles'n rauhansopimusta. Hän oli mukana myös Weimarin tasavallan perustuslain luonnostelleessa komissiossa. Vuodesta 1918 hän jatkoi opettamista, ensin Wienin yliopistossa, sitten 1919 Münchenin yliopistossa, jossa hän johti ensimmäistä saksalaista sosiologian instituuttia. Max Weber kuoli keuhkokuumeeseen Münchenissa, Saksassa, kesäkuun 14. 1920.

Suomennettu tuotanto


- Max Weber, Kaupunki. Suom. ja toim. Tapani Hietaniemi. Vastapaino 1992, Tampere.
- Max Weber, Maailmanuskonnot ja moderni länsimainen rationaalisuus. Kirjoituksia uskonnonsoiologiasta. Suom. ja toim. Tapani Hietaniemi. Vastapaino 1989, Tampere.
- Max Weber, Pörssi. Suomentanut, selityksillä ja jälkikirjoituksella varustanut Tapani Hietaniemi. Tutkijaliitto 1990, Helsinki.
- Max Weber, Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Suom. Timo Kyntäjä. WSOY 1980, Porvoo - Helsinki - Juva.

Max Weberiä koskevaa suomenkielistä kirjallisuutta


- Tapani Hietaniemi, Max Weber ja Euroopan erityistie. Vertailevia sivilisaatiohistoriallisia tutkielmia. Tutkijaliitto 1998, Helsinki.
- Pertti Töttö, Max Weberin tieteenteoriasta. Kuopion yliopisto 2004, Kuopio. Weber, Max Weber, Max ko:막스 베버 ja:マックス・ヴェーバー th:มักซ์ เวเบอร์

Thomas Hobbes

Thomas Hobbes oli 1600-luvulla elänyt filosofi. Hobbesin tunnetuin teos on Leviathan, jossa hän kehittää teorian valistuneesta diktaattorista, jolle kansalaiset luovuttavat vapauttaan saadakseen valtion suojeluksen. Hobbesin mukaan suvereenin, joka voi olla kuningas tai demokraattinen elin, ja sen hallitseman väkivaltakoneiston tehtävänä on ehkäistä luonnontilassa (hyödykkeiden ollessa rajoitettuja ja aina alle tarpeen) vallitseva "kaikkien sota kaikkia vastaan" (Bellum omnium contra omnes). Hobbesin idea valtiosta on siis vaikutusalaltaan minimaaliseksi rajattu yövartijavaltio. Klassisen liberalismin kannattajat siteeraavat usein Hobbesin ideoita sopimusoikeuksista. Hänen kirjoituksiaan sillä saralla pidetään nykyisinkin erittäin kurantteina. Lassi ja Leevi -sarjakuvan (eng. Calvin and Hobbes) lelutiikeri on nimetty Hobbesin mukaan. Hobbes, Thomas ko:토머스 홉스 ja:トマス・ホッブズ simple:Thomas Hobbes th:โทมัส ฮอบบส์

James DeMeo

Saharasia tarkoittaa Afrikasta Saharan aavikolta Keski-Aasian aavikoille jatkuvaa yhtenäistä aavikkoaluetta. Saharasiaa voisi pitää yksittäisenä suuraavikkona, ellei sitä katkaisisi kapea Punainenmeri Afrikan ja Aasian välissä. Saharasia tunnetaan varsinkin James DeMeon samannimisestä kirjasta.

James DeMeon kirja ja teoria

James DeMeo esittelee kirjassaan Saharasia (1998) teoriansa, jonka mukaan lähes kaikki nykymaailmassa ilmenevä ihmisten väkivaltainen käytös, sotaisuus, miesvalta, lasten huono kohtelu ja naisten seksuaalinen alistaminen ovat suurelta osin yhdestä lähteestä peräisin. Hänen mukaansa nämä piirteet eivät ole ihmisille luontaisia, vaan ne on aikaansaanut kriisi, joka on luonut uuden kulttuurimallin. Tätä kulttuurimallia on levittänyt laajalle sen sotaisuus ja levittäytymishimo. Hänen mukaansa kyse on eräänlaisesta kollektiivisesta mielenhäiriöstä. DeMeon mukaan Saharasian suuraavikkoalueen synty hedelmällisten alueiden kuivuessa noin 6000 vuotta sitten pakotti paikalliset heimot ihmiskunnalle aivan uuteen elinkeinoon- joukolla tapahtuvaan ryöstelyyn. Uusi kulttuurimalli osoittautui tuottavaksi harjoittajilleen, ja väkivalloin menestyvät koettiin ensi kertaa hyviksi ihmisiksi, sankareiksi. Näin syntyi ensi kertaa maailmanhistoriassa sotaisuuden ihannointi. Sotaisuus, seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta yhdistettiin aivan uudenlaiseen miehisyyden ihanteeseen, josta tuli ihailtu roolimalli miespuolisille lapsille. Miehet ottivat lähes kaiken vallan yhteiskunnassa, syntyi patriarkaalisuus. Kovalla kohtelulla ja kulttuurin vääristyneillä ihanteilla vähennettiin lasten kokemaa empatiaa, jolloin heistä muodostui vähemmän empaattisia aikuisina. He kohtelivat myös omia lapsiaan samalla tavalla, joka aiheutti kulttuurimallin säilymisen sukupolvien yli. Vastaava kehitys tapahtui DeMeon mukaan myös Amerikassa, jossa sama ilmastonmuutos myös aikaansai aavikoitumista. DeMeon mukaan aavikot tukevat väkivaltaista käytöstä edelleen. Hän esittelee tutkimuksia, joiden mukaan patriarkaalisuus, aseistautuminen, kallon muotoilu ja sukupuolielinten silpominen on yleisintä kaikilla mantereilla juuri niiden aavikkoalueilla, ja vähenee asteittain niiltä etäännyttäessä. Hänen mukaansa Saharasian aavikkovyöhyke on edelleen patriarkaalisin ja väkivaltaa ihannoivin alue maailmassa.

Kritiikkiä

Jokseenkin samantapaisia teorioita esittäneitä, kuten Marija Gimbutasia [http://en.wikipedia.org/wiki/Marija_Gimbutas (en:Marija Gimbutas)] on syytetty siitä, että he ylläpitävät myyttiä joskus muinoin olleesta paratiisimaisesta, naisten hallitsemasta yhteiskunnasta. Esimerkiksi Gimbutasia on syytetty politikoinnista feminismin hyväksi.

Aiheesta muualla

[http://www.orgonelab.org/saharasia.htm Saharasia] - James DeMeo Luokka:Kirjat Luokka:Maantiede Luokka:Yhteiskunta Luokka:Seksuaalisuus Luokka:Esihistoria

Sankari

Sankari tai sankaritar on kansanperinteessä ja kirjallisuudessa tarinan päähahmo eli protagonisti. Sankari eroa tavallisesta hahmosta poikkeuksellisten kykyjensä vuoksi, joiden avulla hän yltää sankarillisiin tekoihin. Sankarin vastustajaa kutsutaan antagonistiksi, ja hän on puolestaan tarinan konna.

Sankarin ominaisuuksia

Sankarin peruspiirteet on kirjoitettu ylös jo antiikin aikana. Aristoteleen Runousopissa mainitaan, että tarinan protagonistin on oltava hyveellinen, jotta yleisö samaistuisi häneen. Yleensä sankari edustaa hyvyyttä ja jaloutta, mutta kirjallisuudessa, etenkin tragediassa, sankarilla voi olla myös jokin kohtalokas heikkous, jolloin hän on traaginen sankari. Runousopin mukaan juuri sankarin kohtaamat vaikeudet lisäävät yleisön samaistumista häneen. Monien kansansatujen päähenkilönä on sankariksi kasvava nuorukainen tai nuori tyttö. He ovat usein perheensä kuopuksia, joita muut vähättelevät. Nokkeluutensa tai muiden ominaisuuksiensa avulla he kuitenkin kasvavat sankareiksi. Perinteisiä sankarin urotekoja ovat lohikäärmeiden tai muiden hirviöiden tappaminen sekä tavallisten ihmisten hengen pelastaminen.

Sankarin tyypit

Sankarista on olemassa kaksi perustyyppiä: ylivertainen sankari ja sankariksi kasvava nuori poika (tai tyttö). Ylivertainen sankari käyttäytyy alusta asti kuten sankari. Hän on tietoinen kyvyistään ja asemastaan. Mytologiassa esiintyvät sankarit ovat yleensä ylivertaisia sankareita. Sarjakuvissa ylivertaisista sankareista on kehitelty oma muunnelmansa, yli-inhimilliset voimat omaava supersankari.

Sankareita kirjallisuudessa ja elokuvissa


- Herakles
- Kuningas Arthur
- Beowulf
- Luke Skywalker
- Teräsmies

Katso myös


- Antisankari Luokka:Kirjallisuus ja:ヒーロー

Ase

Ase on väline, jonka ensisijainen käyttötarkoitus on elämän tai omaisuuden vahingoittaminen. Asetta voi käyttää myös puolustautumiseen, pelottamaan mahdollisia hyökkääjiä tai uhkaamiseen. Aseita käytetään myös metsästyksessä eläinten tappamiseen ja tainnuttamiseen sekä urheilussa. Poikkeusolosuhteissa aseena voi käyttää lähes mitä tahansa esinettä.

Historia

Ensimmäiset aseet olivat kiviä, keihäitä ja kirveitä. Ensimmäiset merkit jousista ja nuolista ovat ajalta noin 20 000 eaa. Pronssista ja raudasta valmistetut miekat olivat pääaseena ennen tuliaseiden yleistymistä 1500-luvulla. Kivääri otettiin käyttöön 1800-luvulla.

Ensimmäinen maailmansota

Ennen ensimmäistä maailmansotaa yleistyvät rihlatut tykit, kuten haupitsi sekä konekiväärit ja taistelulaivat. Sodan aikana otettiin käyttöön ensimmäiset aseistetut lentokoneet, sukellusveneet, käsikranaatit ja panssarivaunut.

Toinen maailmansota

Ennen toista maailmansotaa oli jo keksitty muun muassa polttopullo ja panssarivaunut. Sodan aikana otettiin käyttöön muun muassa rynnäkkökiväärit, singot, suihkuhävittäjät, risteilyohjukset, ballistiset ohjukset ja ydinaseet.

Informaatiosodankäynnin aseet

Informaatiosodankäynnin syntymisen jälkeen 1990-luvulla yhä useammin kysytään, onko aseen määritelmää laajennettava esimerkiksi tietoon ja sodankäynnissä tappaminen ja tuhoaminen myös vihamieliseen vaikuttamiseen. Tällöin ase olisi mikä tahansa esine tai asia, jota käytetään vihamieliseen vaikuttamiseen. Neuvostoliitto ja kommunismi kaadettiin pitkälti strategisella informaatio-operaatiolla, joten kysymys lienee aiheellinen. Informaatiolla saadaan aikaiseksi sotaan verrattavia tuloksia. Aseita olisivat esimerkiksi vihamielinen tieto, teknologian vihamielinen käyttö tai taloudellisen informaatiosodankäynnin keinot. Perusesimerkki aseen laajentuneesta määrittelystä on neljän siviililentokoneen käyttö aseena maailmanlaajuisen sodan sytyttämiseen 11. syyskuuta 2001. Tapauksessa oli myös tieto aseena, eli paikka oli valittu niin, että media on varmasti heti paikalla ja tapauksen näkee suoraan hyvin suuri joukko ihmisiä jopa ilman mediaa.

Aseenkanto-oikeus

: Pääartikkeli: Aseenkanto Suomessa yksityishenkilöt eivät saa kantaa aseita julkisella paikalla, poikkeuksena tilanteet, joissa aseen kuljettamiselle on selkeä tarkoitus. Tässä yhteydessä aseeksi lasketaan myös eräät työkalut, kuten sakset tai ruuvimeisseli.

Aseiden luokittelu


- Teräaseet
  - Katana
  - Kirves
  - Miekka
  - Puukko
  - Tikari
- Heittoaseet
  - Heittokirves
  - Heittotähti
  - Heittoveitsi
  - Keihäs
  - Kivi
  - Käsikranaatti
- Jousiaseet
  - Jalkajousi
  - Jousipyssy
  - Pitkäjousi
- Katapultit
  - Katapultti
  - Trebuchet
- Polttoaseet
  - Kreikkalainen tuli
  - Liekinheitin
  - Napalmi
  - Polttopullo
- Ilma-aseet
  - Ilmakivääri
  - Ilmapistooli
- Ampuma-aseet
  - Hakapyssy
  - Haulikko
  - Kivääri
  - Konekivääri
  - Konepistooli
  - Kranaattikonekivääri
  - Musketti
  - Pistooli
  - Revolveri
  - Rynnäkkökivääri
- Tykit ja muut epäsuoraa tulta ampuvat aseet
  - Kranaatinheitin
  - Kanuuna
  - Haupitsi
  - Mörssäri
- Ohjusaseet
  - Ballistinen ohjus
  - Panssarintorjuntaohjus
  - Raketinheitin
  - Risteilyohjus
  - Sinko Historiallisesti aseet perustuvat aikansa yleiseen tekniikkaan ja noudattavat myös tekniikan yleistä luokittelua: työkalu (kirves), kone (konekivääri, panssarivaunu), järjestelmä (viestijärjestelmä, johtamisjärjestelmä) ja järjestelmien järjestelmä (GPS paikannukseen, viestijärjestelmään, kuljetusvälineisiin jne. perustuva logistiikka tai esim. ilmapuolustusjärjestelmä). Ase on muuttunut siis työkalusta koneen kautta monimutkaisiksi, kalliksi ja tehokkaiksi järjestelmiksi ja järjestemien järjestelmiksi. Viimeisen vaiheen "aseita" pystyvät tekemään käytännössä vain globaalit toimijat.

Ase ja vasta-ase

Aseisiin sodankäynnissä liittyy kaikki sodankäynnin yleiset ominaisuudet. Keskeisin niistä on vastustajan vaikutus. Se näkyy aseissa "ase/vasta-ase" - ilmiönä. Tehokas ase synnyttää aina vasta-aseen; nuija kypärän, miekka kilven, konekivääri panssarivaunun, johtaminen johtamisen vastaiset toimet, tietokone virukset ja HPM:n jne. "Ase/vasta-ase" ilmiö tarkoittaa myös sitä, että aseen lopullinen teho taistelussa on erittäin paljon riippuvainen sen vasta-aseiden kehitystasosta. Päädytään harhauttamiseen, salaamiseen, tiedustelun tärkeyteen jne. Lännen elektroniikkaan perustuva ylivoima olisi Kylmän Sodan aikana ollut pitkälti neutraloitavissa ydinaseeseen perustuvalla EMP:llä. Ongelma ei siis ole potentiaalisen vastustajan aseiden ylivoima sinänsä. Ongelma on se, pystymmekö neutraloimaan vastustajan tehokkaiden aseiden ylivoiman esim. vasta-aseella. Vasta-ase ei ole myöskään lopullinen vastaus, vaan sekin on periaatteessa ase, jolle löytyy vasta-ase. Ketju jatkuu periaatteessa loputtomiin. Esimerkki pitkästä ase/vasta-ase ketjusta: (1) Joukkojen siirtäminen taisteluun - (2) Rynnäkkölentokone marssivia joukkoja vastaan - (3) marssivien joukkojen rynnäkkölentokoneiden torjuntaan tarkoitettu ohjus - (4) ohjuksen häirintäjärjestelmä lentokoneessa - (5) häirintäjärjestelmän väistöjärjestelmä ohjuksessa jne.

Lähteitä


- Martin van Creveld:"Technology and Warfare" The Free Press, New York 1991 (tekniikka sodankäynnin osana)
- John Keegan:"A History of Warfare" Vintage Books, New York 1994 (sodankäynnin yleinen historia)
- Alvin & Heidi Toffler:"War and Antiwar; Survival at the Dawn of the 21th Century" Warner Books 1993 (informaatio ja sodankäynti)
- Aki-Mauri Huhtinen:"Sanasota - Johdatus sodan ja sodanjohtamisen filosofiaan" Toimittanut Tuomo Aimonen. Elan Vital, Lahti ja Johtamisen laitos, Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki 2005 (luku 3.4. Ase) Luokka:Aseet ms:Senjata ko:무기 ja:武器 simple:Weapon th:อาวุธ

Kidutus

Kidutus on fyysisen tai henkisen tuskan aiheuttamista, jonka tarkoituksena on uhrin rankaiseminen tai pelottelu, tietojen tai tunnustuksen kiristäminen tai pelkästään kuulustelijan viihdyttäminen. YK:n sopimus kieltää jäsenvaltioilta kidutuksen ja sitä pidetäänkin yhtenä pahimpana ihmisoikeuden loukkauksena (ruumiillisen koskemattomuuden loukkaus). Kidutusta ehkäistään myös välillisesti, esimerkiksi takaamalla syytetyille oikeus vaieta.

Kidutuksen historia

Kidutusta on käytetty jokaisessa tunnetussa kulttuurissa. Sen tehtävänä on ollut saada tunnustuksia oikeudenkäynteihin. Kidutus ei kuitenkaan ole luotettava kuulustelumenetelmä, koska välttääkseen kärsimyksiä suurin osa kidutuksen uhreista on valmis tunnustamaan mitä tahansa. Menneinä aikoina se ei ole juurikaan haitannut vallanhaltijoita, tästä omanlaisena todistuksenaan ovat uuden ajan alun noitavainot. Niiden aikana kidutuksella saatiin ilmiantoja, joiden uhrit alistettiin kidutukselle edelleen. Yleisesti kidutus eurooppalaisittain liitetään uskonnolliseen toimintaan, esimerkiksi espanjan inkvisition ja sen kerettiläisten metsästykseen. Kidutus on nykymaailmassa yleistä diktatuureissa ja muissa maissa, joiden ihmisoikeustilanne on heikko. Usein poliittisia vankeja kidutetaan vain huvin vuoksi. Ihmisoikeusjärjestöt ovat huolestuneita "terrorismin vastaisen sodan" ihmisoikeusloukkauksista kuten oikeudettomista surmista, sivullisista uhreista ja kidutuksesta. Kidutuksen ja painostuksen välillä on toisten mukaan hiuksenhieno ero, toisten mielestä ei mitään eroa. Esimerkiksi valvottaminen, epämukaviin asentoihin pakottaminen, melulle altistaminen, ajantajun hämärtäminen ja ruuan/juoman/henkilökohtaisen hygienian evääminen sekä seksuaalinen nöyryyttäminen on Yhdysvaltain republikaanisen hallinnon väitteen mukaan ainoastaan painostamista eli "coercion". Tutkimusten mukaan kidutus aiheuttaa uhrissa enemmän pelkoa kuin mahdollista tuskaa. Sen takia kidutuksella uhkaaminen on käytännössä yhtä tehokasta kuin varsinainen kidutus. Kidutuksen voidaan sanoa alkavan siitä hetkestä, kun mainetta kiduttajina saaneiden käsiin joutuu uusia vankeja.

Kidutusvälineitä ja metodeita

Erilaisia kidutusmenetelmiä aikojen saatossa käytetty valtava määrä. Yleensä kidutus jaetaan fyysiseen ja henkiseen. Luovuutta on uhrattu valtavia määriä erilaisten kidutuslaitteiden ja menetelmien kehittämiseen. Mitään erikoisia välineitä ei kuitenkaan tarvita. Antiikista kuuluisia kidutusmenetelmiä olivat syöttäminen villipedoille ja kidutettavan erilaiset lävistykset metallipiikeillä (ristiinnaulitseminen). Eri sodissa on syyllistytty monenlaisiin julmuuksiin; erilaiset sisällissodat ovat olleet monesti julmia molemmin puolin. Venäjän sisällissodassa 1920 bolševikkien Tšeka keitti uhrin kättä kunnes nahka irtosi, luita sahattiin poikki ja uhreja työnnettiin mäkeä alas naulatynnyreissä. Kalloja murskattiin puristamalla nahkahihnalla. Vastaavasti punaisilta leikattiin raajoja, pää tai sukuelimet irti. Vatsa aukaistiin ja sisälmys täytettiin takavarikoitavalla viljalla. Kommunisteja naulattiin puihin, hukutettiin jään alle ja annettiin rottien ja koirien syötäväksi. Toisessa maailmansodassa Aasian rintamalla vangit vangittiin metallikoppeihin auringonpaisteeseen tai pidettiin vangittuina maakuopissa bambukaltereiden takana. Muita yleisiä keinoja ovat sähkön käyttö (sähkösokit) tai kemikaalit (esim. saippua) käytettynä kehon herkkiin kohtiin, sukuelimiin tai ruumiinaukkoihin.

Fyysinen kidutus


- Piekseminen
- Kuristaminen
- Hukuttaminen ja vesikäsittely
- Venytyspöytä ja piinapenkki
- Raiskaus
- Teilipyörä
- Tikkujen kynsien alle laittaminen
- Peukaloruuvi
- Ruoskiminen
- Rautarouva
- Juudaksen tuoli
- Espanjalaiset saappaat
- Peine Forte
- Poltinraudat ja tuli
- Sähkösokki
- Sähköruoska
- Kannukset
- Sitominen ja roikottaminen
- Strappado
- Valvottaminen

Psykologinen kidutus


- Aistihavaintojen estäminen
- Eristys
- Kutittaminen
- Läheisen kiduttaminen
- Melulla häiritseminen
- Nöyryyttäminen
- Valeteloitukset

Kidutuksenvastaisia organisaatioita


- [http://www.amnesty.org Amnesty International]
- [http://www.hrw.org Human Rights Watch]

Aiheesta muualla


- [http://www2.helsinginsanomat.fi/klik/kidutus2001/kidutus2001.html Alfonso Padilla kertoo kidutuskokemuksistaan webortaasissa]
- ms:Siksa ja:拷問

Perheväkivalta

Perheväkivallalla viitataan kodeissa tapahtuvaan väkivaltaan, jossa perheen jäsenet käyttävät fyysistä väkivaltaa toisiaan kohtaan. Poliisin tietoon tulevat tapaukset käsittelevät useimmin aviomiehen vaimoonsa kohdistamaa väkivaltaa, mutta myös vaimojen miehiään tai lapsiaan kohtaan harjoittamaa väkivaltaisuutta esiintyy. Kaikki tapaukset eivät tule poliisin tietoon. Perheväkivallan muodot vaihtelevat aina perheenjäsenten fyysisestä vahingoittamisesta (lyöminen, tukistaminen, jne.) seksuaaliseen ja henkiseen väkivaltaan. Joissakin maissa meillä mielletyt perheväkivallan muodot eivät ole edes laittomia, esim. oman vaimon raiskaamista ei kaikissa maissa pidetä rikoksena, vaan aviopuolison seksuaalinen tyydyttäminen nähdään vaimon velvollisuutena.

Katso myös

Väkivalta luokka: yhteiskunta

Sota

Sota on aseellinen, usein äärimmäisiä väkivaltakeinoja sisältävä taistelu kahden tai useamman täysivaltaisen valtion välillä. Kansainvälisen oikeuden mukaan sotaa voivat käydä vain itsenäiset valtiot tai sodankävijöiksi tunnustetut kapinalliset. Näin myös kapinallisisa sitovat kansainvälisen oikeuden sotaa käsittelevät säännökset. Sota on kautta aikain ollut tavallinen keino ratkaista heimojen ja kansojen väliset riidat, vaikkakin sodassa on jo varahaisvaiheista lähtien pyritty noudattamaan tiettyjä inhimillisiä, kirjoittamattomia sääntöjä. Näitä käsityksiä ruvettiin 1800-luvulla yhdistämään. Vuonna 1864 solmittiin sopimus lääkintähenkilökunnan oikeuksista ja sairaanhoidon järjestelystä. Sopimusta on myöhemmin uusittu pariin otteeseen. Vuonna 1869 Pietarin julistus kielsi räjähtävien luotien käytön ja vuosina 1899 ja 1907 Haagin kongresseissa hyväksyttiin useita kansainvälisiä määräyksiä. Vuonna 1925 kiellettiin bakteerien ja taistelukaasujen käyttö ja 1949 solmittiin Genevessä sopimus haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoisten asemasta, myös sotavankien kohtelua sekä siviilien suojelemista koskevat sopimukset. Sodat ovat nykyaikana ns. kansansotia, kun ne aikaisemmin olivat pääasiassa Euroopan hallitsijahuoneiden keskinäisten kiistojen selvittelyä. Tavallista on, että maan puolustukseen osallistuu maan koko väestö, ja vastustaja pyrkii murtamaan kansan vastarinna. Tätä kutsutaan totaaliseksi sodaksi. Yksittäinen sota, jota ohjaa strategia, koostuu operaatioista, joita ohjaa operaatiotaito. Operaatiot koostuvat edelleen taisteluista, joita ohjaa taktiikka. Tavoitteellisuus tekee sodasta poliittista toimintaa. Jos tavoitteisiin päästään neuvottelemalla tai sodan uhalla, ei kalliiseen taisteluun ole tarvetta. Vihollisen taistelukyky voidaan poistaa tappamalla ja vangitsemalla sen johtajat ja riisumalla sen armeija aseista. Taistelutahtoon vaikutetaan esimerkiksi propagandalla. Kaupunkien pommittaminen, ruoan ja veden saannin häirintä, sekä lämmön ja sähkön saannin katkaiseminen vaikuttavat sekä taistelukykyyn että -tahtoon. Vihollisen tuhoaminen voi tapahtua (valtion kohdalla) hajottamalla yhteiskuntajärjestys siten, että poliittiset johtajat tapetaan tai vangitaan, hallintoelimet hajotetaan, valtion symboliset tunnusmerkit tuhotaan ja hallitsemaan asetetaan nukkehallitus. Tuhoaminen voi tarkoittaa myös vihollisen kirjaimellista hävittämistä tappamalla väestöä massamaisesti. Kansainvälinen laki kieltää antautuvien sotilaiden ja sivilien vahingoittamisen. Sota on järjestäytynyttä toimintaa, jossa käytetään aseita. Nykyaikana sotakone jaetaan tavallisesti maa-, ilma- ja merivoimiin. Tavallisimpia jalkaväen aseita ovat tuliaseet, käsikranaatit, panssarintorjunta-aseet ja miinat.

Sodankäynnin pysyvät elementit

Sodankäynnin pysyvät elementit ovat sellaisia seikkoja sodankäynnissä, jotka eivät ole muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Näitä ovat ensin sodankäynnin ulottuvuudet. Toiseksi sodankäynnin luonne sydämen asiana ei ole muuttunut. Arvot ja moraali, päättäväisyys, rohkeus, kunnia, kuri, velvollisuus, uskollisuus ja itsensä uhraaminen. Tästä hyvä esimerkki on meneillään (2001 - ) oleva terrorismin vastainen sodankäynti, tilanne Irakissa (2003 -) tai "talvisodan henki". Organisaatiota, jonka jäsenet ovat valmiit kuolemaan organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi on lähes mahdoton voittaa. Kolmanneksi sodankäynnin pysyviä elementtejä ovat sodankäynnin perusfunktiot. Näinä voidaan nähdä esim. huolto, viestitys, tietojen keruu, johtaminen, suojautuminen yllätyshyökkäykseltä, taistelukosketus, liike, suoja ja isku. Pysyvää sodankäynnissä on vielä konfliktin logiikka. Joku arvelee ensin voiman jakautumisen itselleen edulliseksi ja toiseksi arvelee sodankäynnillä saavuttavansa tiettyjä tavoitteita. Tämän jälkeen sota osoittaa miten voima on oikeasti jakautunut ja ovatko tavoitteet saavutettavia. Tämän jälkeen arvioidaan uudelleen tavoitteita ja käytössä olevia resursseja ja tehdään niihin muutoksia. Jne.

Sodankäynnin muuttuvat elementit

Sodankäynin muuttuvat elementit ovat luonnollisesti muut kuin sodankäynnin pysyvät elementit. Muuttuvia elementtejä muuttaa periaatteessa kolmenlaiset asiat:
- sodankäynnin sisäinen dynamiikka, esim. ase - vasta-ase kilpailu, uudet toimialat mm. tekniikka kehityksen ansiosta ja kasvava erikoistuminen
- sodankäynnin ulkopuolinen dynamiikka, esim. yleinen teknologian kehitys, talouden kehitys ja yhteiskunnan ja sen arvojen kehitys
- emergentti, ennustamaton kehitys. Esimerkkinä vaikka sodankäynnin tuhovoiman jatkuva kasvu ja sitten uuden tason saavuttaminen ydinaseilla: Syntyi ase, jota ei ole käytetty kahden ydinasevallan välillä. Tällaista asetta ei ole aiemmin ollut olemassa. Näitä muuttuvia elementtejä ovat siis mm.:
- sodankäynnin käytössä oleva teknologia
- doktriini, sodankäynnin idea
- sodankäynnin koko (heimo, valtio, kulttuuri, globaali)
- sodankäynnin ulottuvuus, teho ja nopeus
- sodankäynnin käytössä olevien ihmisten määrä, laatu, tahto, koulutus jne.
- sodankäynnin käytössä oleva tila ja energia
- sodankäynnin organisaatio yhteiskunnan sisällä (erillinen sotilasluokka, asevelvollisuus, ammattiarmeija, orjat sotilaina (memelukit), miliisilaitos) ja sodankäynnin sisällä (falangi, legioonat ja kohortit, parvelu (engl. swarming), hierarkia ja verkot jne.
- sodankäynnin osajärjestelmät (esim. maa- meri-ja ilmavoimat) niiden suhde
- yhteiskunnat, niiden arvot, teknologia, organisaatio jne. Oleellista sodankäynnissä on siis se, mikä ei ole sodankäynnissä muuttuvaa.

Sotien alkuperä

:Pääartikkeli: Väkivalta Jo ihmisapinat ovat käyneet joukolla vieraita laumoja vastaan. On kuitenkin perinteisesti arveltu, että joskus kivikaudella ihmiset ovat voineet olla rauhanomaisempia kuin nykyisin.

Katso myös


- sodankäynti
- Luettelo sodista
- Luettelo sotilasoperaatioista
- Suomen sodat
- Luettelo taisteluista
- Sotilasarvo
- Sotilasyksiköt
- Salamasota
- Sodankäynnin historia
- Sotateoreetikoita
- Viestintä sodankäynnissä

Linkkejä ja kirjallisuutta


- Sun Zu: Sodankäynnin taito. Englanniksi [http://www.gutenberg.net/etext94/sunzu10.txt The Art of War]
- Clausewitz, Carl von: Sodasta. Englanniksi [http://www.gutenberg.net/etext99/1onwr10.txt On War vol I] Luokka:Politiikka Luokka:Sodankäynti ms:Peperangan ja:戦争 simple:War

Teloitus

Teloitus on tapahtuma, jossa ihminen surmataan rangaistuksena jostain rikoksesta. Kylmäveristä avuttoman ja puolustuskyvyttömän henkilön murhaa saatetaan joskus luonnehtia teloitustyyliseksi.

Yleisimpiä teloitustapoja


- Ampuminen
- Hirttäminen
- Mestaus
- Sähkötuoli
- Kaasukammio
- Myrkky (nieltynä)
- Myrkkyruiske
- Teilaus
- Kivitys
- Ristiinnaulitseminen
- Polttaminen roviolla
- Hukuttaminen
- Käärmekuoppa

Tunnettuja teloitettuja


- Jeesus Nasaretilainen, juutalainen opettaja
- Sokrates, kreikkalainen filosofi
- Ludvig XVI, Ranskan kuningas
- Kaarle I (Englanti), Englannin kuningas
- Nikolai II, Venäjän Tsaari
- Benito Mussolini Luokka:Rangaistusmenetelmät ja:刑罰の一覧 simple:Execute

Väkivaltaviihde

Väkivaltaviihde on viihdettä, joka perustuu väkivallan näyttämiseen. Väkivaltaviihteen tärkeimmät kanavat ovat elokuvat, TV ja tietokonepelit. Hollywood tuottaa paljon väkivaltaviihdettä. Joidenkin mielestä se saattaa aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä. Luokka:viihde

Pleasures of the Flesh

Pleasures of the Flesh is the second album by Exodus, released in 1987 (see 1987 in music).

Track listing

# "Deranged" # "'Til Death Do Us Part" # "Parasite" # "Brain Dead" # "Faster Than You'll Ever Live to Be" # "Pleasures of The Flesh" # "30 Seconds" # "Seeds of Hate" # "Chemi-Kill" # "Choose Your Weapon" Category:1987 albums Category:Exodus albums

sprzet godwka free poker zujer Karty grafiki










































:: RELATED NEWS ::
Ben Webster (businessman)
Donald Ben Webster (1930-1997) was a venture capitalist who, after bringing Velcro to North America, started Helix Investments in 1968, making investments into dozens of early stage companies, including Corel, Geac, Mitel, and OpenText. He was also somewhat of an eccentric, believing in the occult, funding treasure hunts, research into the paranormal, and he was an avid sportsman, bobsledding, working out and do
Wikipedia:Votes for deletion/ReEDIT
This page is an archive of the discussion about the proposed deletion of the article below. This page is no longer live. Further comments should be made on the article's talk page rather than here so that this page is preserved as an historic record.
The result of the debate was DELETE. jni 17:22, 4 Mar 2005 (UTC)

novel by Rudolfo Anaya, published in 1972. Set in New Mexico in the 1940s, it follows the story of Antonio Márez, a boy who meets a curandera named Ultima. The main plotline involves Ultima's struggle to stop the witchcraft of the three daughters of Tenorio Trementina, the main villain. In the novel, Antonio mentally matures into
Wikipedia:Votes for deletion/1959-60 American network television schedule
This page is an archive of the discussion about the proposed deletion of the article below. This page is no longer live. Further comments should be made on the article's talk page rather than here so that this page is preserved as an historic record.
The result of the debate was KEEP. —Korath (. This page is no longer live. Further comments should be made on the article's talk page rather than here so that this page is preserved as an historic record.
The result of the debate was DELETE. jni 17:24, 4 Mar 2005 (UTC)

. This page is no longer live. Further comments should be made on the article's talk page rather than here so that this page is preserved as an historic record.
The result of the debate was DELETE. Per the deletion log:
- 22:44, Feb 27, 2005 Read More...

Cortland Winn
Courtland S. Winn (1864–1940) was an American polititian. He was born in Lawrenceville, Georgia of pioneer father Judge Samuel J. Winn (d. 1919) who served in the 13th regiment of Georgia Cavalry during the American Civil War. At the
Wikipedia:Votes for deletion/Melvin and Teddy
This page is an archive of the discussion about the proposed deletion of the article below. This page is no longer live. Further comments should be made on the article's talk page rather than here so that this page is preserved as an historic record.
The result of the debate was delete. --Rhobite 21:34, Mar 5, 2005 (UTC)